%-PERIAATE-EVÄSTÄ TURKKUSEST!

Julkisen taiteen hinnoittelu - ja neuvottelutaidot-seminaari
Aika torstai 18.2 klo 13-17 Tyksin Auditorio Turku


Osallistuin Julkisen taiteen hinnoittelu- ja neuvottelutaidot seminaariin Turussa.
Taideaalto- hanke järjesti sarjassaan kolmannen seminaarin.Tarkoituksena edistää edelleen yksityisten rakennuttajien julkisia taidehankintoja - hanketta rahoittaa Varsinais-Suomen maakuntarhaston kehittämisrahasto kahden vuoden ajan.

Seminaarin avasi suunnitelija Millla Järvipetäjä kertoen Taideaallon tavoitteista
Milla Järvipetäjä Taideaalto
Taideaalto kannustaa taidehankintoihin
Taideaalto kannustaa rakennuttajia taidehankintoihin ja prosentti toteuttamiseen. Se lisää rakennuskustannuksista taiteeseen –periaatteen taiteilijoiden valmiuksia tehdä tilausteoksia ja asiakkaan huomioon ottamista julkisissa ja yksityisissä tilauksissa. Hanke herättää rakennusteollisuuden kiinnostuksen taiteilijamallistojen toteuttamiseen.
Hanke toteutetaan maakunnan kehittämisrahalla Taideaalto on kaksivuotinen julkisiin taidehankintoihin keskittyvä hanke Varsinais-Suomessa. Varsinais-Suomen taidetoimikunta tekee hanketta yhdessä Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin ja Turun taideakatemian kanssa.

Taideaallon tavoitteet ovat:
1. Julkisten ja yksityisten taidehankintojen lisääminen
2. Uusia innovaatioita ja taidetuotteita rakentamisen ja taiteen kohtaamispisteissä
3. Taiteilijoiden taidot toteuttaa julkisia taideteoksia paranevat ja he  huomioivat asiakaslähtöisyyden teoksia suunnitellessaan ja toteuttaessaan
Taustaa: T-sairaalan taidekokoelma
Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri hankkii Tyksin T-sairaalan laajennusosaan laajan taidekokoelmaan vuosina 2009-2011. Taideaalto -projekti laajentaa taidehankintojen vaikutuksia Tyksin ulkopuolelle ja nostaa taidehankinnat  valtakunnalliseksi esimerkiksi.
Sairaanhoitopiiri vastaa yksin T-sairaalan taidehankinnoista.
T-sairaalan laajennus ja taidehankinnat luovat hankkeelle ainutkertaiset puitteet; ilman suurta maakunnallista rakennushanketta Taideaalto olisi mahdoton toteuttaa. Mittava rakennushanke ja sen lukuisat toteuttajayritykset luovat hyvän kontaktiverkon, jonka avulla Taideaallon vaikuttavuus kasvaa.
Ensimmäinen seminaari 18.2.2010

Taideaallon ensimmäinen taiteilijoille suunnattu tilaisuus käsittelee Julkisen taiteen hinnoittelu - ja neuvottelutaitoja.Käsitellään taideteoksen tilaamista, kilpailuihin ja tarjouspyyntöihin vastaamista, teosten hinnoitteluun liittyviä kysymyksiä sekä dialogia taidehankinnan eri osapuolten välillä. Tilaisuudesta vastaa Taideaalto-hanke ja Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemian Taide julkisissa tiloissa - erikoistumisopinnot ja täydennyskoulutus.
Turun seminaarin ohjelmassa oli viimetipan muutoksia ja henkilövaihdoksia , mutta henkilövaihto oli hoidettu hyvin ja tilalle saatu korvaavia asiantuntijaluennoitsijoita lyhyellä varoituksella
Turun museotoimen apulaisjohtajan Päivi Kiisken ollessa estynyt puhumaan seminaarissa julkisen taiteen valintaprosesseista tilalla esitti näkemyksiään Turun kaupungin asemakaavapäällikkö Timo Hintsanen puhuen kaupunkiarkkitehtuurin ja julkisen taideteoksen suhteesta.Hän myös perusteli hyvin julkisia taideteohankintoja:
1.Taide lisää raknnusten ja alueiden taloudellista arvoa
2.Lisää vetovoimaa alueelle
3.Lisää hyvinvointia arjessa.
4.Töitä taiteilijoille
Hänen mielestään taideteos otetaan liian myöhäisessä vaiheessa budjettiin. Edelleen hän esitti,että %-periaate tulee ottaa huomioon varsinkin julkisessa yhdyskuntarakentamisessa kuten katurakentamisessa ja viher- ja puistoalueiden suunnittelussa Esimerkiksi hän otti Lohja-Muurla moottoritien rakentamisen , jossa yksi kilometri maksoi 5 Miljoonaa euroa- otetaanpa siitä 1% taidehankintaan! Turussa osayleiskaavassa %-periaatesuosituts- ei siis pakko.Ongelma on ,että puuttu valvonta, vrt rakennusvalvonta- eli käytännössä jokaisessa alueen kohteessa tulee olla taideteos toteutettun!. Edelleen problematiikkaa,vaikea sisällyttää määräyksiä, miten taideteos päätyy kaupunkitilaan
Niissä budjetit ja volyymit ovat isoja ja niihin sisältyy aina varaus 5- 10% - ennalta arvaattomien kulujen osuuteen aina - Timo Hintsasen mielestä tähän saumaan tulisi taideteokset budjetoida- hän oli sitä mieltä , että tällainen ensivalmisteluissa ja suunnitelmissa mukana oleva taidehankinta olisi erityisen järkevää ja mielekästä kaikille osapuolille. Taide näkyy aivan liian aneemisesti julkisessa rakentamisessa- enemmän käytännöksi hän toivoi julkisten taidehankintojen muotoutuvan .Luvaten jatkossa itsekkin nostaa asiaa esiin tulevissa kaavoituohjelmissa Turussa. Esimerkkeinä Hintsanen mainitsi Kakolan alueen rakentamisen , Linnanfältti, Telakkaranta,Penninsilta., Turussa uusimpina rakennettavian alueina. Ongelmia ovat myös rakennussuunnitelma ja toteutus ei ole järjestelmä kuten Oulun %-periaatemallissa.Ongelma myös julkisten hankintojen kilpailuttamisen vaatimus- miten ohitetaan?. Meluesteiden suunnittelukilpailu ei lisännyt kustannusarviota vaan imgoarvoa - saatiin pakollisista seinäkkeistä hyvän näköisiä.

Puute on , että ei ole toimijaa rakennuttajien - usein teknisen viraston ja taiteilijoiden välissä esittelemässä asiaa- Tällainen taho voisi olla kaupunkien ja kuntien kulttuuritoimen , taidemuseon ja rakennuspuolen edustajista koottu työryhmä, joka toimisi siis kuten muutkin julkiset työryhmät ja hankinnat olisi kirjattu kaavoitukseen maininnalla ,että alueen rakentamiseen ja suunnitteluun tulee sisältyä julkisia taidehankintoja kuten Arabianranta tai Tiepiirien maisemointiin ja taidetoshankkeet kuten Savokarjalan tiepiirissä pohti Timo Hintsanen.Hänen mielestään prosenttiperiaate on eriomainen tapaa kohentaa ympäristön arvoa ja viihtyvyyttä.
Kuvataiteilija Milja Viidan puheenvuorossa käsiteltiin taiteilijan ja tilaajan sopimuksen ehtoja, taiteilijapalkkaa , kuluerittelyä, ruohonjuuritason ongelmia ja käytännön esimerkkiä immateriaalisen teoksen tilaamisesta. Milja Viita oli voittanut kilpailun, jossa Siemenpuusäätiö etsi Sademetsien suojelua edistäviä taideteoksia multimedian keinoin.He hankkivat kertakorvauksella Milja Viidan multimediateoksen ja esitysoikeuden teokseen. Teos toimii myös Siemenpuusaäätiön mainoksena yhteistyötahoille.
Milja Viita ei kokemattomana ollut laatinut kustannusarviota ja kokonaisbudjettia kunnolla. Hän oli määritellyt oman taiteilijapalkkion liian pieneksi .
Onneksi tilaaja oli varautunut kulumenoihin taiteilijapalkkion lisäksi ja Milja Viita sai hankeesseen myös tuottajan muutaman kuukauden ajalle. Teos kuvattiin Keniassa ja Suomessa ja teoksessa lapset esittivät sukupuuttoon kuolevien lintujen lauluääniä kuorona Keniassa ja Suomessa luonnossa metsässä , hakkuualueilla. Kuvauskalusto, kuljetus,lintujen aitojen lauluäänien taltiointi luonnossa, tulkkaus ovat isoja kulueriä puhumattakaan matkustamisesta mantereelta toiselle useksi viikoksi.
Valaisevaa oli Milja Viidan esityksessä kuinka monia asioita aloittelevan taiteilija tulee tietää sopimuksia laatiessaan.Ettei unohdu oma eläketurva, alv , verotus.
Salosta piti olla kaupungin arkkitehti Lauri Holmen kertomassa Salon kaupungin jo useampikymmenvuotista julkisen taiteen %-periaattekäytäntöä - hän oli sairastunut ja hänen tilallaan oli Salon taidemuseon vs.amanuenssi Ulla Leino. Lauri Holmen oli antanut hänelle viestiä seminaarituomisiksi:Holmenin mielestä tekninen virasto on avainasemassa taideteoksia hankittaessa.Lisäksi hyvää esimerkkiä voi ottaa renesanssista - insinöörit , muotoilijat , arkkitehdit , taiteilijat tekivät saumatonta yhteistyötä. Holmen hehkuttaa myös Bauhaus -henkeä, jossa taiteilijat ,arkkitehdit, insinöörit puhalsivat yhteen hiileen. Kilpailulla ei saada parasta lopputulosta- parasta on tilata taiteilijalta suoraan hän myös toteaa terveisissään
Salon taidemuseon vs amanuenssi Ulla Leino esitteli Salon taidemuseon hankintoja ja sijoittamisia kaupunkiympäristöön Salon taidemuseon nettisivustojen avulla 70-luvulta lähtien- isoja ja pieniä taideteoksia- kuvaavaa Salon kaupungin hankinoille oli, että teokset olivat enimmiltään yksittäisiä veistos tai maalaushankintoja , ei niinkään isompia ympäristötaiteellisia hankintoja , jotka olisivat olleet mukana raknnuksen tai aluesuunnittelun alusta lähtien.Ulla Leino totesikin , että kyse on

Milla Järvipetäjä puheenvuorossaan pohti miten julkinen taideteoshankinta kannattaa toteuttaa :onko kutsukilpailu, kaikille avoin kilpailu, suora tilaus tekijältä. Hän pohti kipailuehdotusten laatueroja- hyvä ja huono kilpailuehdotus.
Usein julkisiin tiloihin hankitaan taidetta kilpailuilla- määritetään mittakaava , materiaalivalintoja, teknisiä ja laadullisia vaatimuksia. Huonossa ehdotuksessa ei välttämättä ole huomioitu ,että pienoiskoossa esitetty kappale ei luonnollisessa koossa sovi annetuun tilaan. Teoksen materaali saattaa olla ulkotilaan arkaluontoinen, ilkivallalle altis tms. Teoksen kirjallisen selvityksen osuus saattaa olla liian ylimalkainen ,samoin budjetti ,jolloin koko ehdotus on epämääräinen vaikka idea voisi sinänsä olla toimiva ja kiehtova.
Hyvä ehdotus on luonnosteltu annettuun mittakaavan , tehty 3 d -mallinnos annettuun tilaan, kustannusarvio ja kirjallinen osuus käytetyistä materaaleista ja tekniikasta käyvät ilmi hyvin.
TYKS:nT-sairaalan taidekoordinaattori Matti Tainio puhui puolestaan muotoilija Susanna Hoikkalan -Designmachine-tilalta T-sairaalan taidehankintojen yleisistä periaatteista, ongelmista ja ratkaisuista.
Matti Tainio totesi aluksi,että oli vaikea saada aikataulullisesti kaikki toimijat kokoukseen; kiireinen arkkitehti Paatelainen, rakennuttajat, taiteilijat.Integroituminen sairaalaan rakentamiseen, miten isoja teoksia saat sijoitettua, jotta eivät häiritse hoitoja.
Rakentajan odotukset - mitkä ovat oikeutettuja? Henkilökunnan huomioon ottaminen; puhuminen ja tiedottaminen Hänen roolinsa oli toimia ison rakennushankkeen rakennuttajien, suunnittelijoiden , sairaalanjohdon ja taiteilijoiden yhteyshenkilönä ,KÄTILÖNÄ -VIESTINVIEJÄNÄ niinkuin hän ilmaisi.
Valaisevaa oli hän todetessaan,että hänen työnsä olisi pitänyt alkaa vuotta aiemmin,eikä vasta 2008, jolloin rakentaminen oli jo täydessä vauhdissa.
Luottamuksen saavuttaminen rakennuksen suunnittelijaan ja siltojen ja yhteistyön rakentaminen eri osapuolien välillä olisi tullut aloittaa samaan aikaan kun rakennuksen suunnitteluprosessi. Nyt hän totesi , että kaikilla oli jo kiire ja taideteoksista neuvotteleminen ja niiden sijoittaminen hyväksymisen jälkeen tiloihin juoksutti ja etsinnässä olivat vastuuhenkilöt työmaalla.
Sitouttaminen taiteeseen tuli hiukan jälkijunassa.T-sairalaan hankkeen hän totesi olleen mielenkiintoinen työtehtävä omine erityispiirteineen; sairaalaan tullaan monessa mielentilassa ja monesta syystä,siellä joutuu olemaan viikkoja, kuukausia tai vain muutaman tunnin. Seinille ei voi laittaa mitä tahansa kuvaa. Ketään ei saa loukata.
Lopuksi Varsinais-Suomen taidetoimikunnan uusi , nuori performanssin läänintaiteilija Leena Kela valotti näkökulmaa taiteilijan sosiaalisista taidoista erilaisissa tilanteissa taiteen tekijänä, markkinoijana, esittäjänä, opettajana. Esimerkkinä hän käytti maakuntaliiton häneltä tilamaa lahjaperformanssiteosta omalle kotikunnalleen.Leena totesi yllätyneensä kuinka hyvin paikalliset ottivat performanssin vastaan ja kohtaaminen oli onnistunutta. Hän oli ollut itse ennakkoluuloisempi omia kotikuntalaisiaan kohtaan kuin he häntä performanssitaiteilijaa kohtaan. Teos käsitteli oman alueen läheisiä asioita.Ihmiset ottivat sen omakseen Kuusamossa. Kela kehotti tutustumaan Marja Sakarin ja Otso Kantokorven julkaisuun Mistä Taiteilijat on tehty? Kirja liittyy Kiasmassa esillä olleeseen näyttelyyn Silmä ja Mieli.
Mistä on taiteilijat tehty? liittyy Nykytaiteen museo Kiasman ja Suomen Taiteilijaseuran yhteistyössä kokoamaan STS:N 140-vuotisjuhlavuoteen kuuluvaan näyttelyyn Silmä ja mieli. Kirja valottaa taiteilijan – tai erilaisten taiteilijoiden – luomisprosessia alkaen aina arkisesta olemisesta, havainnon ja ideoiden moninaisista syntyhetkistä. Kirjassa on haastatteluita ja taiteilijoiden omia tekstejä sekä kaksi laajaa johdantoesseetä. Mukana olevat taiteilijat: Annette Arlander, Tuija Arminen, Pirjetta Brander, Teuri Haarla, Ritva Harle, Gun Holmström, Markus Konttinen, Marcus Lerviks, Ulla Liuhala, Jaakko Niemelä, Kirsi Peltomäki, Outi Pienimäki ja Ossi Somma.

Lopuksi seminaarissa pohdittiin alueellisten taidetoimkuntien roolia julkisten taideteosten hankintaprosessissa; todettiin
Alueelliset taideoimikunnat ovat persuksille potkijoita , aloitteentekijöitä
Vertaistuki taiteilijoille
Läänintaiteilijoiden - aluetaiteilijoiden työpanos
Verkosto laaja toimikunnilla julkisen kulttuurihallinnon eri tahoille, pääsihteerin vaikutukanavat , arvovalta
Tiedotus toimikunnista kentälle
Opastus, kontaktit
Lopuksi Taideaallon Milla Järvipetäjä totesi , että kevään aikana järjestetään tutustumismatka Tukholmaan staten kulturådetin julkiset taideteokset ulkotiloissa ovat opintoretken kohteena -aiemmin on käyty tutustumassa sairaaloiden ja muiden julkisten sisätilojen taidenakintoihin. Matka järjestetään toukokuussa ja hinta on 200 euroa - ilmoitetaan myöhemmin tarkempi ajankohta.
Milla Järvipetäjä kiitti osallistujia ja luennoitsijoita vilkkaasta vuorovaikutteisesta seminaarista.

HYVÄN ASIAN PUOLESTA!

Hyväntahtoiset taiteilijat......



Kaikki tiedämme mitä tarkoitetaan, kun kerätään yhteisiä varoja hyvän asian puolesta.
Joko lahjoitamme rahaa tai osallistumme talkoisiin ,joissa kerätään varoja hädässä olevien ihmisten auttamiseksi kuten katastrofi-alueille veden saannin turvaamiseksi tai ruokapakettien saamiseksi kärsiville luonnomullistusten kohteeksi joutuneille koti- ja ulkomailla.
Kotimaisia kohteita ovat sodan käyneet veteraanit, joiden toimeentulon valtio on jättänyt turvaamatta,katulapset, romanialaiset kerjäläiset, alkoholistit, huumeidenkäyttäjät.
Hyväntekeväisyyteen vedotaan hädässäolevien auttamiseksi.

Ilmenee myös toisenlaista hyvän asian puolesta vetoamista.
Minua on lähestytty viimeisen kolmen kuukauden aikana usean kerran pyynnöllä ,että tekisin ilman palkkaa hyvän asian puolesta töitä ,alan asiantuntijana.
Joko on pyydetty puolen tunnin puheenvuoro tai kirjoitus tai kuva.
Olen kieltäytynyt kaikista.
Hädästä ei ollut missään tapahtumassa kyse. Pikemminkin suunnittelemattomuudesta, välinpitämättömyydestä ja ammatinarvostuksen puutteesta.

Kulttuuri- ja Taide-alan työntekijöiden ammattiliitto julkaisee TAKU-nimistä julkaisua.
Lehti julkaissee juttuja taide- ja kulttuurialan ajankohtaisista ilmiöistä, koulutuksesta.
Lehdessä on julkaistu neljässä viimeismmässä numerossa läänintaiteilijoiden puheenvuoroja eri puolelta Suomea.
Jutut ovat omakohtaisia kolumneja läänintaiteiljan työstä.
Varsin erilaisia työnkuvia, vapaamuotoisena kolumnina.
Kiinnostuneena otin yhteyttä lehden päätoimittajaan Kirsi Heralaan ja tiedustelin mahdollisuukisiani kirjoittaa toisen kauden läänintaiteilijana ihan asiaa aiheesta- myllätäänhän nyt valtion taidehallintoa ja läänien hävittäminen sanastosta uhkaa myös perinteistä, hyvämaineista,läänintaiteilijan virkanimikettä. Tarkoittaa muuten lääni sanana tilaa , avaruutta tehdä, kuvastaa tilan laajuutta ei siis ole pelkästään hallinollisuudesta syntynyt sana.
Uudet aluekokonaisuudet ovat lyhennetty ELY:ksi. Tulemmeko olemaan Ellejä vai Pellejä vai eliminoidaanko läänintaiteilijan työ perspektiivittömänä on vielä auki?
Asiaa auttaisi jos saisimme läänintaiteilijoiden toimenkuvasta kokovartalokuvan.

Puhumattakaan , että läänintaiteilijan työn kuva on muodostunut entistä vaikeaselkoisemmaksi ja lyhytkestoisemmaksi.
Optimaali läänintaiteilijan työsuhteen kesto on mielestäni 5 vuotta.
Nyt on ilmennyt vuosien varrella puolen vuoden ja vuoden jaksoja.
Toki jo valmiin projektin käytännön toteutuksen voi tuona aikana täsmätyönä suorittaa.
Mutta työntekijän kannalta pitempi työsuhde on parempi.
Läänintaiteilijan nimessä on onneksi säilytetty taiteilija -sana.
Läänintaiteilijan työ on niitä ainoita määräaikaisia työsuhteita ,joissa esimerkiksi kuvataiteilija voi työllistyä kokopäiväisesti kuukausipalkkaisena ja tehdä oman alansa taiteen edistämistyötä asiantuntijana.
Ongelmaksi on muodostunut työn määrä ja palkan pienuus vaatimuksiin nähden.
Oman alan asiantuntijuus, kielitaito, esiintymiskyky, asiantuntijaverkosto.Ajattelukyky.

TAKU-lehden päätoimittajan kanssa pohdimme,että saan kirjoittaa mahdollisesti jo seuraavaan lehteen, koska läänintaiteilijapäivät lähestyvät ja olen perehtynyt läänintaiteilijan toimenkuvaan syvällisemmin kuin aivan uudet tehtävässä toimivat.

Läänintaiteilijatapaamisessa Raumalla keskustelemme ammattinimikkeen muutoksesta, ja työsopimussuosituksesta ,joka on Takussa laadittu.
Otamme siihen kantaa yhteistapaamisessa.
Läänintaiteilijoiden kenttä on kirjava ja tekijöiden taustat erilaiset ja ikäjakuma suuri.Suomessa on 13 alueellista taidetoimikuntaa ammattitaiteen edistämisehtäviä suorittamassa ympäri maata entistä maakuntajakoa mukaillen.

Enää läänintaiteilijoita ei edes yhdistä taiteilijuus- on tuottajia , koordinaattoreita , konsulentteja jne tehtävän kuvan mukaan laadittuja alaotsikkoja läänintaiteilijan ammattinimikkeelle!
Elämme muutoksen aikaa ja jotta se ei olisi PARAS-hankkeen tapainen epäonnistunut korjausliike ,tarvitsemme monipuolista ja asiantuntevaa tietoa päätösten teon pohjaksi.
Olin yhteydessä lehden toimitukseen ja sieltä todettiin kirjoituspalkkiota tiedustellessani , että ei kenellekkään läänintaiteilijalle ole maksettu korvausta jutuista!
Tehän esittelette omaa toimenkuvaanne oman liiton lehdessä ja lehteä toimitetaan muutenkin talkoohengellä , yhteisen hyvän asian puolesta!
YHTEINEN HYVÄ ASIA-naru esiin!
Lehdellä ei ole varaa kirjoituspalkkioihin.
Lehden ulkoasu juoruaa muusta ;kiiltävä paperi, nelivärijulkaisu.
Jutut ovat aika vähävillaisia, hampaattomia ja pysyneet samanlaisina usean vuoden ajan.

Herää kysynys onko lehden valmistaminen aivan tarpeellista, ydintehtävää,jos on kintaalla jopa kirjoituspalkkioiden maksaminen.Kukaan ei säännöllisesti halua, pysty kirjoittamaan laadukkaita juttuja ilman palkkaa.

Varsinkin kun vastaavantyyppisiä, leppoisia liittojen julkaisuja ilmestyy suoraan sanottuna liikaa? Esimerkiksi Akavan erityisalojen Yhteenveto,jossa on samantyyyppisiä juttuja.
Väitetään , että lehdillä pysytään vaikuttamaan päättäjien mielikuvaan kulttuu- ja taidelan työntekijöistä ja alalla vallitsevista ongelmista- En ole havainnu juuri minkäänlaista korjausliikettä palka, työolojen tai työpaikkojen lisääntymisen suhteen - lehdet ovat vaikuttaneet useita vuosia.
Voisimmeko sen energian laittaa tehokkaampaan käyttöön jäsenistön hyväksi?

Edelleen lehden toimituksesta todettiin, että jo Takun läänitaiteilijakolumneihin kirjoittaneet läänintaiteilijat ovat virkatyönä tehneet kirjoituksia!Että TAKU:n hallitus ja lehden toimituskunta on näin sopinut.
Herää kysymyksiä.
Miten voi tehdä jo muutenkin täysipäiväisesti työllistetyssä työssä kirjoitustyötä oman ammattiliiton julkaisuun ja tavallaan viedä leipää freelancer-kirjoittajilta ja toisaalta on omalta liitolta epäeettistä tilata juttuja ilmaiseksi julkaisuunsa?
Näytetään yhtä hyvää esimerkkiä kuin valtio työnantajana?
Herää kysymys saadaanko lehteen laadukkaita juttuja jos ei maksesta korvausta lainakaan kirjottamisesta.
Kannattaako lehden toimittaminen jos sisällöstä ei ole varaa maksaa?

Olen toiminut kuvataiteilijana erilaisissa tehtävissä 30 vuotta, siitä osan kulttuurialan virkamiehenä kunnalla, kuvataiteen tuntiopettajana , läänintaiteilijana.
Kouluttautunut työn ohessa koko ajan.
Päivittänyt ossaamiseni ja tietoni.Omalla kustannuksella tietenkin. Vapaaehtoisesti.
Nyt sitä pitäisi yhteisen hyvän nimissä tehdä työtä ilmaiseksi edelleen vaan.
Humanistisille aloille ja taidepiireihin on pesiytynyt käytäntö tyyliin: Hyvän asian puolesta tuletko soittamaan , piirtämään , laulamaan , puhumaan jotain? Saat junalipun , makuupaikan ja viinilasin palkaksi?
Milloin tästä tavasta päästään?

Esitetäänpä sama ehdotus putkimiehelle : tuletko paikkaammaan halki menneen viemäriputken.
Perheemme kellari on täynnä vettä.
Tule tekemään hyvä työ ja paikkaamaan putki ? Saat kahvit ja pullaleetaa palkaksi!
Tai kirvesmiehelle: tuletko tekemään hyvän työn?
Rakennat meille taloon katon , meiltä loppuivat rahat kesken ja talo jäi vaille kattoa, tekisit kuule hyvän teon ja sinulle tarjottaisiin kori kaljaa viikonloppuna?

Taiteilijoiden työtilaisuudet ovat entisestään vähentyneet , sitä myöten toimeentulo on alle toimeentulominimin, elämä ei ole inhimmillistä – työvoimatomisto simputtaa edelleen taiteilijoita!
Nyt ei auta talkootyön lisääminen vaan rajumpia toimenpiteitä on tehtävä eli taidealan koulutusta on vaadittava vähennettäväksi heti puolella.
On väärin kouluttaa nuoria alalle ,jossa valmistuu ihan varmasti työttömäksi ja jopa jää ilman toimeentuloa.
Osa koulutuspaikoista on muotoutunut suojatyöpaikoiksi taide – ja kulttuurialan ammattilaisille – osaksi onkin kyse työpaikkojen turvaamisesta.Nuorten alan opiskelijoiden kustannuksella!

Tästä liittomme on ollut hiljaa – ylikoulutuksesta.
Ja jo toistakymmnetä vuotta esillä ollut aihe :hyvinvointia kulttuurista terveydenhuoltoon.Viimeisessä TAKU-lehdessä paistatellaan taas ministeriä myöten ja ollaan innoissaan aiheesta- No kuka luo työpaikat - Mikä ministeriö ottaa vastuun - Vai onko vastaus sama kuin edellisen ministerin aikakaudella : Eihän kulttuurin viennin hoivalaitoksiin tarvitse mitään maksaa , aina voidaan lukea kirjoja ääneen potilaille! Tiedoksi ministeriöön , että sairaalakirjastoja on ahkerasti lakkautettu lähivuosina-

Ei ole syntynyt pitkiä eikä pätkiä töitä monen vuoden puheista ja väitöskirjoista ja puheenvuoroista ( viimeisessä TAKU:ssa taas )huolimatta alalle!
Sopii kysyä miksi myllynkivet jauhavat, jos ei synny jauhoja lainkaan!

Julkisten teosten tilauskäytäntö – ns. prosenttiperiaate toimii edelleen vain kolmessa kaupungissa!
Vaikka seminaareja ja unilukkaritapaamisia on pidetty ympäri valtakuntaa.
Mitä puuhaavat ne kaikki toimijat kulttuurin edistämistehtävissä, kun mitään ei tapahdu oikeasti?
Kurjistumista vaan sekä kehotuksia ryhtyä luovan alan yrittäjiksi!

Tervetuloa kulttuurin pätkätyöläisten joukkoon tekemään havaintoja kentälle.
Stop nettilomakkeille ja kasvottomille e-maili-neuvotteluille!
Ja uusimassa TAKU-lehdessä Akavan erityisalojen työttömyyskassan johtaja Eero T.Anttila kehottaa setämäiseti hymyssä suin lukijoita välttämään työttömyysajan sudenkuopat!
Sudenkuoppa tarkoittaa ansaa, huomaamatonta loukkua ,johon tipahtaa tietämättömänä ja vaaraan valmistautumattomana?Susi sentään pääsee pälkähästä, se ammuttaan ja nyljetään, työtön tietämättömiksi ajoiksi kuoppaan tökittäväksi ja pisteltäväksi kunnes saa kuukausien näyttötutkinon jälkeen viranomaiset vakuuttuneeksi oikeudesa työttömyysturvaan
tai pääsee töihin.

Miksi Eero T. Anttilan mielestä tällaisia hänen ilmeisesti pilke silmäkulmassa luonnehtimia sudenkuoppia on mahdollista olla olemassa edunsaajan vahingoksi? Olisiko kohtuuullista saada sudenkuopat pois ja reilu ,avoin peli käytännöksi? Onnistuisiko lakimiehiltä ponnistella tervehdyttäviä korjauksia käytäntöihin? Vai kenen edunsaajien puolta valvotaankaan?

Eikö liiton edunvalvojien tulisi huolehtia , että mitään sudenkuoppia ei ole ! Neuvotella pois ne !Väärinkäytökset päivärahoissa ovat marginaalisia.
Työttömäksi joutuminen matalapalkka-alalla on jo sinänsä järkytys, puhumattakaan , että joutuu ei vain työvoimatoimiston,vaan myös oman liiton pykäläsaivartelun kanssa selviämään.
Onko oikein käytäntö, että lähtökohtaisesti annettaan ilmoittautumistilanteessa tunne vääriä tietoja antavasta, työtä vieroksuvasta työnhakijasta, jolle väkisin istutetaan yrittäjän kaapua?

Liittomme edustajat voisivat korjata asennekenttää ja viilata pykälistöä vähemmän nöyryyttäväksi! ?
Korjauksia on mahdollisuus tehdä näinkin ison liiton.
Jäsenillä on oikeus aktiiviseen edunvalvojaan jäsenmksujen vastineeksi.Vai onko suuri monialainen liitto liian kankea taidealan etuja hoitamaan ja edistämään?

Liittoa voi vaihtaa ja uusia perustaa?
Humanistien koulutus ei sisällä agressiviisia manöövereitä ja vetoaminen hyvän tahtoisuuteen yhteisen hyvän puolesta jatkunee?
Pitäisiköhän humanisteille opettaa itsekkyyttä ja taistelulajeja?
Muutama AHTAAJA liiton jäseneksi toisi dynamiikkaa käytänteisiin- hieno hallintosanastosana-


Hyvää keskiviikkopäivää!
Marja Kolu Vaasa