Lafka

KONE NIMELTÄ KURAATTORI OSA I

2010-04-07T18:14:00.003+03:00

Seminaarisarja kuraattorin työstä alkaa Kiasmassa 12.3.2010
KONE NIMELTÄ KURAATTORI: Itsenäisen kuraattorin arvoverkko

Aika: Perjantai, 12.3.2010 klo 12–16:30
Paikka: Kiasman Seminaari-tila
Järjestäjätahot: Suomen Kuraattorien Yhdistys SKY ry ja Nykytaiteen museo Kiasma
Seminaari on maksuton ja avoin kaikille!
Suomen Kuraattorien Yhdistys SKY ry ja Nykytaiteen museo Kiasman museopedagoginen osasto järjestävät vuoden 2010 aikana yhteistyössä neliosaisen KONE NIMELTÄ KURAATTORI -seminaarisarjan, jossa tarkastellaan kuraattorien ammattikuvaa useista eri näkökulmista. Seminaarisarjassa pohditaan alan ammattilaisten kanssa muun muassa kuraattorin työskentelymahdollisuuksia ja -metodeja sekä työoikeuksia ja -velvollisuuksia. Lisäksi seminaareissa käydään läpi kuratoinnin työprosessia sekä globaalin työskentelykentän mahdollisuuksia. Seminaarisarjan kautta SKY pyrkii vakiinnuttamaan kuraattorien ammattinimikkeen sekä tekemään kuraattorien työtä ja työnkuvaa tunnetuksi.
Seminaarit järjestetään Kiasman Seminaari-tilassa perjantaisin 123., 7.5. (huom.! muuttunut päivä), 10.9. sekä 12.11.2010.
Seminaarisarjan avauksessa perjantaina 12.3. aiheena on itsenäisen kuraattorin arvoverkon määritteleminen. Tähän sisältyy muun muassa kuraattorin ammatillinen toiminta sekä oman ammattilaisuuden määritteleminen suhteessa taiteen kenttään ja työmahdollisuuksien luomiseen. Ensimmäisen seminaarin kolme pääpuhujaa ovat Kiasman vs. kokoelmaintendentti ja vs. johtaja Pirkko Siitari, pariisilaisen Jeu de Paume -museon kuraattori Manuel Cirauqui (ES/FR) sekä kuvataiteilija ja itsenäinen kuraattori Minna L. Henriksson. Puhujat esitelmöivät omasta työstään sekä oman kuraattoriutensa määrittymisestä. Kommentaattorit Otso Kantokorpi, taidekriitikko ja kuraattori, sekä Henna Paunu, Rauman taidemuseon amanuenssi, avaavat esitelmät yleisön keskusteluun.
Seminaari järjestetään yhteistyössä Helsinki International Artist in Residence Programme HIAPin kanssa.
Seminaarin puheenvuorot sekä keskustelut pidetään suomeksi ja englanniksi. Jokaisen puheenvuoron jälkeen on varattu aikaa sekä kommentteihin että yleisökysymyksiin.
Ohjelma:
12.00 Seminaarisarjan avaussanat ja esittely: SKY:n puheenjohtaja Aura Seikkula sekä Kiasman vastaava museolehtori Sanna Hirvonen
12.30 Pirkko Siitari, vs. kokoelmaintendentti ja vs. johtaja, Nykytaiteen museo Kiasma
13.30 Manuel Cirauqui, kuraattori, Jeu de Paume, Pariisi
14.30 Kahvitauko
15.00 Minna L. Henriksson, itsenäinen kuraattori ja kuvataiteilija
16.00 Yhteenveto
16:30 Tilaisuus päättyy

MUISTIINPANOJA SEMINAARIN PUHEENVUOROISTA

Tilaisuus alkoi Kiasma-auditoriossa Suomen kuraattoriyhdistyksen puheenjohtajan lyhyellä esittelyllä kuraattoriyhdistyksen toimintaperiaatteista, päivän seminaarin sisällön esittelyllä.Puheenvuorot sisälsivät pohdintaa itsenäisen kuraattorien ja museoissa toimivien kuraattorien työn eroavaisuuksia sekä kuraattorien arvomaailmoja, toimintaympäristöjä.

Kokoelmaintendentti Pirkko Siitari aloitti puheenvuorollaan kertoen omista kokemuksistaan kuraattorina toimimisesta, näyttelyiden rakentamisesta,sisältöjen synnyttämisestä. Siitari on toiminut parinkymmenen vuoden ajan kuvataiteen eri tehtävissä.
Siitarin ura kuraattorina alkaa pohjoisesta Oulusta, Pohjoisen valokuvakeskuksen toiminnanjohtajana- Suomessa toimii tällä hetkellä kymmenen itsensä valokuvakeskukseksi laskevaa yhdistystä http://fi.wikipedia.org/wiki/Valokuvakeskus.

Pirkko Siitari on koulutukseltaan filosofian maisteri. Hän on opiskellut taiteen teoriaa Jan van Eyck Akatemaissa Hollanissa.
Kuraattorina Siitari on toiminut seuraavissa näyttelyissä Ajan kuva- väkivalta 1994, Reading Room 1995 yhteistyössä Renee Turnerin kanssa , MAP- Media Art Project 2007 yhteistyössä Leena-Maija Rossin kanssa, vuosina 2004 -2008 hän toimi ensimmäisenä ammatimaisena museon johtajana Keravan Taidemuseossa.
Siitari on toiminut Suomen Valokuvataiteen museon näyttelypäällikönä.
Eli varsin monipuolinen ja moniolosuhteinen tausta puhua päivän aiheesta: Kone nimeltä kuraattori.

Pirkko Siitarin aloitti kuratoinnin 90-luvulla. Suomessa vallitsi tuolloin lama.
Siitarin mielestä kuratointiin vaikuttaa merkittävästi missä toimintaympäristössä työ suoritetaan, milloin ja mitä esitellään.
Hänen mielestään on oivallista työskennellä kuraattorina työpareina.
Kuraattorin työ ei ole työskentelyä tähtenä tähtien kanssa vaan työ voi käsittää siivousta, tiedottamista, taiteilijatapaamisia, matkajärjestelyjä - mitä tahansa inhimmillistä toimintaa taiteilija- ja teosvalintojen lisäksi hänen kokemuksestaan.

90-luvulla kun hän aloitti kuraattoritoiminnan valokuvataide nosti suosiotaan ja yhteiskunnallisen valokuvataiteen esiinmarssi monine muotoineen tuli yhä enenevässä määrin osaksi suomalaista näyttelytoimintaa museoissa ja gallerioissa- toisaalta oli yhteiskunnallista tilaustakin ,valokuvaamalla pystyttiin nopeasti dokumentoimaan ja ottamaan kantaa yhteiskunnallisiin tapahtumiin kansallisesti ja kansainvälisesti. Valokuvan keinoin oli nopeaa olla ajankohtainen. Teemoja olivat Ajan Kuva Väkivalta 1994, Bosnia, lama, työttömyys.
Kolmas sektori alkoi tuottamaan näyttelytoimintaa Oulun taidemuseon ohella.Näyttelytilat saatiin Oulun Taidemuseolta.
Tyypillistä ajalle oli yhteistyö eri julkisten toimijoiden kesken kuten yhteistyö Jyväskylän yliopiston Valtio-opin laitoksen kanssa / Matti Vuorio -Rosa Liksom :Tappo.
Siitari korosti laajaa yhteistyötä tutkijoiden , taiteilijoiden ja kirjailijoiden kanssa.Syntyi Rovanimen taidemuseolle näyttely Siirtymiä kuraattoriparina Leena Lohiniva.Metodi -Call for Papers 1994.
Ei ollut käytettävissä tuolloin googlea taiteilijahakujen apuna - tietoja taiteilijoista haettiin erilaisten kontaktipintojen välityksellä, viidakkorumputekniikalla.
Siitarin mukaan näyttelystä tuli sillisalaattia, mutta kokemus oli monimuotoisuutensa vuoksi merkittävä ja opettavainen.
Nykyisin valokuvakeksukset ovat enemmän tuottajan rooliin; on syntynyt kansainvälisiä valokuvataiteen residenssejä, joiden yhteydessä vieraileva taiteilija järjestää näyttelyn ja mahdollisesti työpajoja.
Valokuvakeskuksissa ja muissa aiemmissa eri kuvataiteen toimintaympäristöissä Pirkko Siitari koki,että kuraattori teki kaiken maan ja taivaan välillä ja sisällöille jäi liian vähän aikaa. Nykyaikana taas museoissa työskeneteleviltä toimijoilta vaaditaan tuloksellisuuden ja houkuttelevuuden nimissä yhä tiuhempaan vaihtuvia näyttelyitä , mitä Siitari piti huonona ilmiönä nykyajassa.
Enemmän pohdittuja, syvällisiä , kestäviä näyttelyitä hitaamassa syklissä hän linjaa.
Valokuvataiteen museon näyttelypäällikönä työskennellessään hän pohti eroja valokuvakeskuksissa toimimiseen. Erona oli tietenkin isommat resussit ja runsas asiantuntijajoukko,joilla kaikilla oli omat erityistehtävät - enää ei tarvinnut suoriutua kaikesta,sai keskittyä sisältöihin. Teemoja olivat tuolloin kotialbumit ja valittiin aiheiksi yleisölle esimerkikiksi Minä ja Eiffel-torni.
90-luvulla tuli myös lakiuudistus samaa sukupuolta olevien parien mahdollisuudesta rekisteröityä ja aiheesta valmistui valokuvateoksia.
2004 siirtymisestään - Keravan Taidemuseotlle Siitari luonnehti , että museo oli enemmän unelma museosta kuin museo; rahaa ei ollut lainkaan käytettävissä. Kaksi palkattua työntekijää. Tuolloin tuotettiin omia näyttelyitä yhteistyössä taiteilijoiden kanssa.Yhdessä hankittin rahat ja toteutettiin näyttelyt.Kuten näyttely Havainto ja Utopia -nykytaidetta Mongoliasta- näyttelyssä mukana muukin näkökulma kuin maantieteellinen.Instituutio avasi ovensa , antoi tilat , Keravan taidemuseon nimen , taiteilija-kuraattoriparityöskentely oli jo Siitarille tuttua- uskalsi ottaa riskin , vaikka Mongolian nykytaide ei herättänyt innostusta rahoittajissa.
Kiasmaa toimintaympäristönä hän luonnehti kokoelmanäyttelyiden esittelypaikkana ja hänen mielestään kokoelmanäyttelyiden kokoamiseen tulisi olla riittävästi aikaa ja niiden tulisi olla esillä pitempään eli näyttelyiden vaihtoaikataulu on nykyisellään liian kiivas ja sisällöt kärsivät.
Miten määritellä kuraattori?
On väitetty, että kuraattori vie taiteilijan aseman näyttelyssä , kuraattori rakentaa oman taideteoksen käyttäen astinlautanaan taiteilijoita.
Kuraattorin tehtävä on sijoittaa kuvataiteilija näyttely-ympäristöön siten , että taiteilija on näyttelyssä mukana omalla teoksellaan, sisällöt määrittyvät teoksen ehdoilla, ei niin mitä viereen viritetään. Kuraattori ei tee työtään yksin painottaa Siitari. Kolmikanta Taiteilija -Yleisö - Taidelaitos - ne kolme asiaa toimivat hyvin suunnitelussa ja rakennetussa näyttelyssä.
Haasteiksi Siitari toteaa laitosten ja järjestelmien ajan viemisen , kuratoinnin lisäkai taidelaitosten tulee taipua ja olla muutakin kuin valkoinen laatikko tai musta laatikko- muunkinlainen suhde taiteeseen esim taiteeseen , jota ei toteuteta seinien sisällä.
Yhteenvetona Siitari totesi , että yleisö saattaa loukkkaantua ja närkästyä kantaaottavista teoksista.Esim Ympäristökatastrofeja tai väkivaltaa käsittelevät kuvat saavat yleisön reagoimaan mielipidesivuilla .
Onko kahdenkymmenen vuoden aikana muuttunut yleisön taiteilijoiden välinen vuorovaikutus?
Siitarin mielestä on. Kantaaottava nykytaide ei tökkää yleisöä silmään. Hän muistuttaa , että työskennellessään Pohjoisen Valokuvakeskuksessa parikymmnetä vuotta sitten , pyrittiin valkuvataiteella rikkomaan rajoja.
Kun taas Valokuvataiteen museolla hän sai olla enemmän historioitsijan roolissa ja keskittyä enemmän sisältöihin.
Miten olennaista kuraattorille on tuntea museon, taidelaitoksen toimintaympäristöt?Päästä ylittämään ennakkoluuloja? Onko itsenäinen kuraattori vapaampi kuin kulttuurilaitoksissa työskentelvä?
Siitari haluaa lisää poikkitaiteellista ja - tieteellistä toimintaa ja lisää seminaareja aiheesta.
Käytäntö ja teoria -näyttelyprosessin kuvausopus tekeille!

Osa II seminaarista lähiaikoina

Marja

%-PERIAATE-EVÄSTÄ TURKKUSEST!

2010-03-23T19:38:00.000+02:00

Julkisen taiteen hinnoittelu - ja neuvottelutaidot-seminaari
Aika torstai 18.2 klo 13-17 Tyksin Auditorio Turku

Osallistuin Julkisen taiteen hinnoittelu- ja neuvottelutaidot seminaariin Turussa.
Taideaalto- hanke järjesti sarjassaan kolmannen seminaarin.Tarkoituksena edistää edelleen yksityisten rakennuttajien julkisia taidehankintoja - hanketta rahoittaa Varsinais-Suomen maakuntarhaston kehittämisrahasto kahden vuoden ajan.

Seminaarin avasi suunnitelija Millla Järvipetäjä kertoen Taideaallon tavoitteista
Milla Järvipetäjä Taideaalto
Taideaalto kannustaa taidehankintoihin
Taideaalto kannustaa rakennuttajia taidehankintoihin ja prosentti toteuttamiseen. Se lisää rakennuskustannuksista taiteeseen –periaatteen taiteilijoiden valmiuksia tehdä tilausteoksia ja asiakkaan huomioon ottamista julkisissa ja yksityisissä tilauksissa. Hanke herättää rakennusteollisuuden kiinnostuksen taiteilijamallistojen toteuttamiseen.
Hanke toteutetaan maakunnan kehittämisrahalla Taideaalto on kaksivuotinen julkisiin taidehankintoihin keskittyvä hanke Varsinais-Suomessa. Varsinais-Suomen taidetoimikunta tekee hanketta yhdessä Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin ja Turun taideakatemian kanssa.

Taideaallon tavoitteet ovat:
1. Julkisten ja yksityisten taidehankintojen lisääminen
2. Uusia innovaatioita ja taidetuotteita rakentamisen ja taiteen kohtaamispisteissä
3. Taiteilijoiden taidot toteuttaa julkisia taideteoksia paranevat ja he huomioivat asiakaslähtöisyyden teoksia suunnitellessaan ja toteuttaessaan
Taustaa: T-sairaalan taidekokoelma
Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri hankkii Tyksin T-sairaalan laajennusosaan laajan taidekokoelmaan vuosina 2009-2011. Taideaalto -projekti laajentaa taidehankintojen vaikutuksia Tyksin ulkopuolelle ja nostaa taidehankinnat valtakunnalliseksi esimerkiksi.
Sairaanhoitopiiri vastaa yksin T-sairaalan taidehankinnoista.
T-sairaalan laajennus ja taidehankinnat luovat hankkeelle ainutkertaiset puitteet; ilman suurta maakunnallista rakennushanketta Taideaalto olisi mahdoton toteuttaa. Mittava rakennushanke ja sen lukuisat toteuttajayritykset luovat hyvän kontaktiverkon, jonka avulla Taideaallon vaikuttavuus kasvaa.
Ensimmäinen seminaari 18.2.2010

Taideaallon ensimmäinen taiteilijoille suunnattu tilaisuus käsittelee Julkisen taiteen hinnoittelu - ja neuvottelutaitoja.Käsitellään taideteoksen tilaamista, kilpailuihin ja tarjouspyyntöihin vastaamista, teosten hinnoitteluun liittyviä kysymyksiä sekä dialogia taidehankinnan eri osapuolten välillä. Tilaisuudesta vastaa Taideaalto-hanke ja Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemian Taide julkisissa tiloissa - erikoistumisopinnot ja täydennyskoulutus.
Turun seminaarin ohjelmassa oli viimetipan muutoksia ja henkilövaihdoksia , mutta henkilövaihto oli hoidettu hyvin ja tilalle saatu korvaavia asiantuntijaluennoitsijoita lyhyellä varoituksella
Turun museotoimen apulaisjohtajan Päivi Kiisken ollessa estynyt puhumaan seminaarissa julkisen taiteen valintaprosesseista tilalla esitti näkemyksiään Turun kaupungin asemakaavapäällikkö Timo Hintsanen puhuen kaupunkiarkkitehtuurin ja julkisen taideteoksen suhteesta.Hän myös perusteli hyvin julkisia taideteohankintoja:
1.Taide lisää raknnusten ja alueiden taloudellista arvoa
2.Lisää vetovoimaa alueelle
3.Lisää hyvinvointia arjessa.
4.Töitä taiteilijoille
Hänen mielestään taideteos otetaan liian myöhäisessä vaiheessa budjettiin. Edelleen hän esitti,että %-periaate tulee ottaa huomioon varsinkin julkisessa yhdyskuntarakentamisessa kuten katurakentamisessa ja viher- ja puistoalueiden suunnittelussa Esimerkiksi hän otti Lohja-Muurla moottoritien rakentamisen , jossa yksi kilometri maksoi 5 Miljoonaa euroa- otetaanpa siitä 1% taidehankintaan! Turussa osayleiskaavassa %-periaatesuosituts- ei siis pakko.Ongelma on ,että puuttu valvonta, vrt rakennusvalvonta- eli käytännössä jokaisessa alueen kohteessa tulee olla taideteos toteutettun!. Edelleen problematiikkaa,vaikea sisällyttää määräyksiä, miten taideteos päätyy kaupunkitilaan
Niissä budjetit ja volyymit ovat isoja ja niihin sisältyy aina varaus 5- 10% - ennalta arvaattomien kulujen osuuteen aina - Timo Hintsasen mielestä tähän saumaan tulisi taideteokset budjetoida- hän oli sitä mieltä , että tällainen ensivalmisteluissa ja suunnitelmissa mukana oleva taidehankinta olisi erityisen järkevää ja mielekästä kaikille osapuolille. Taide näkyy aivan liian aneemisesti julkisessa rakentamisessa- enemmän käytännöksi hän toivoi julkisten taidehankintojen muotoutuvan .Luvaten jatkossa itsekkin nostaa asiaa esiin tulevissa kaavoituohjelmissa Turussa. Esimerkkeinä Hintsanen mainitsi Kakolan alueen rakentamisen , Linnanfältti, Telakkaranta,Penninsilta., Turussa uusimpina rakennettavian alueina. Ongelmia ovat myös rakennussuunnitelma ja toteutus ei ole järjestelmä kuten Oulun %-periaatemallissa.Ongelma myös julkisten hankintojen kilpailuttamisen vaatimus- miten ohitetaan?. Meluesteiden suunnittelukilpailu ei lisännyt kustannusarviota vaan imgoarvoa - saatiin pakollisista seinäkkeistä hyvän näköisiä.

Puute on , että ei ole toimijaa rakennuttajien - usein teknisen viraston ja taiteilijoiden välissä esittelemässä asiaa- Tällainen taho voisi olla kaupunkien ja kuntien kulttuuritoimen , taidemuseon ja rakennuspuolen edustajista koottu työryhmä, joka toimisi siis kuten muutkin julkiset työryhmät ja hankinnat olisi kirjattu kaavoitukseen maininnalla ,että alueen rakentamiseen ja suunnitteluun tulee sisältyä julkisia taidehankintoja kuten Arabianranta tai Tiepiirien maisemointiin ja taidetoshankkeet kuten Savokarjalan tiepiirissä pohti Timo Hintsanen.Hänen mielestään prosenttiperiaate on eriomainen tapaa kohentaa ympäristön arvoa ja viihtyvyyttä.
Kuvataiteilija Milja Viidan puheenvuorossa käsiteltiin taiteilijan ja tilaajan sopimuksen ehtoja, taiteilijapalkkaa , kuluerittelyä, ruohonjuuritason ongelmia ja käytännön esimerkkiä immateriaalisen teoksen tilaamisesta. Milja Viita oli voittanut kilpailun, jossa Siemenpuusäätiö etsi Sademetsien suojelua edistäviä taideteoksia multimedian keinoin.He hankkivat kertakorvauksella Milja Viidan multimediateoksen ja esitysoikeuden teokseen. Teos toimii myös Siemenpuusaäätiön mainoksena yhteistyötahoille.
Milja Viita ei kokemattomana ollut laatinut kustannusarviota ja kokonaisbudjettia kunnolla. Hän oli määritellyt oman taiteilijapalkkion liian pieneksi .
Onneksi tilaaja oli varautunut kulumenoihin taiteilijapalkkion lisäksi ja Milja Viita sai hankeesseen myös tuottajan muutaman kuukauden ajalle. Teos kuvattiin Keniassa ja Suomessa ja teoksessa lapset esittivät sukupuuttoon kuolevien lintujen lauluääniä kuorona Keniassa ja Suomessa luonnossa metsässä , hakkuualueilla. Kuvauskalusto, kuljetus,lintujen aitojen lauluäänien taltiointi luonnossa, tulkkaus ovat isoja kulueriä puhumattakaan matkustamisesta mantereelta toiselle useksi viikoksi.
Valaisevaa oli Milja Viidan esityksessä kuinka monia asioita aloittelevan taiteilija tulee tietää sopimuksia laatiessaan.Ettei unohdu oma eläketurva, alv , verotus.
Salosta piti olla kaupungin arkkitehti Lauri Holmen kertomassa Salon kaupungin jo useampikymmenvuotista julkisen taiteen %-periaattekäytäntöä - hän oli sairastunut ja hänen tilallaan oli Salon taidemuseon vs.amanuenssi Ulla Leino. Lauri Holmen oli antanut hänelle viestiä seminaarituomisiksi:Holmenin mielestä tekninen virasto on avainasemassa taideteoksia hankittaessa.Lisäksi hyvää esimerkkiä voi ottaa renesanssista - insinöörit , muotoilijat , arkkitehdit , taiteilijat tekivät saumatonta yhteistyötä. Holmen hehkuttaa myös Bauhaus -henkeä, jossa taiteilijat ,arkkitehdit, insinöörit puhalsivat yhteen hiileen. Kilpailulla ei saada parasta lopputulosta- parasta on tilata taiteilijalta suoraan hän myös toteaa terveisissään
Salon taidemuseon vs amanuenssi Ulla Leino esitteli Salon taidemuseon hankintoja ja sijoittamisia kaupunkiympäristöön Salon taidemuseon nettisivustojen avulla 70-luvulta lähtien- isoja ja pieniä taideteoksia- kuvaavaa Salon kaupungin hankinoille oli, että teokset olivat enimmiltään yksittäisiä veistos tai maalaushankintoja , ei niinkään isompia ympäristötaiteellisia hankintoja , jotka olisivat olleet mukana raknnuksen tai aluesuunnittelun alusta lähtien.Ulla Leino totesikin , että kyse on

Milla Järvipetäjä puheenvuorossaan pohti miten julkinen taideteoshankinta kannattaa toteuttaa :onko kutsukilpailu, kaikille avoin kilpailu, suora tilaus tekijältä. Hän pohti kipailuehdotusten laatueroja- hyvä ja huono kilpailuehdotus.
Usein julkisiin tiloihin hankitaan taidetta kilpailuilla- määritetään mittakaava , materiaalivalintoja, teknisiä ja laadullisia vaatimuksia. Huonossa ehdotuksessa ei välttämättä ole huomioitu ,että pienoiskoossa esitetty kappale ei luonnollisessa koossa sovi annetuun tilaan. Teoksen materaali saattaa olla ulkotilaan arkaluontoinen, ilkivallalle altis tms. Teoksen kirjallisen selvityksen osuus saattaa olla liian ylimalkainen ,samoin budjetti ,jolloin koko ehdotus on epämääräinen vaikka idea voisi sinänsä olla toimiva ja kiehtova.
Hyvä ehdotus on luonnosteltu annettuun mittakaavan , tehty 3 d -mallinnos annettuun tilaan, kustannusarvio ja kirjallinen osuus käytetyistä materaaleista ja tekniikasta käyvät ilmi hyvin.
TYKS:nT-sairaalan taidekoordinaattori Matti Tainio puhui puolestaan muotoilija Susanna Hoikkalan -Designmachine-tilalta T-sairaalan taidehankintojen yleisistä periaatteista, ongelmista ja ratkaisuista.
Matti Tainio totesi aluksi,että oli vaikea saada aikataulullisesti kaikki toimijat kokoukseen; kiireinen arkkitehti Paatelainen, rakennuttajat, taiteilijat.Integroituminen sairaalaan rakentamiseen, miten isoja teoksia saat sijoitettua, jotta eivät häiritse hoitoja.
Rakentajan odotukset - mitkä ovat oikeutettuja? Henkilökunnan huomioon ottaminen; puhuminen ja tiedottaminen Hänen roolinsa oli toimia ison rakennushankkeen rakennuttajien, suunnittelijoiden , sairaalanjohdon ja taiteilijoiden yhteyshenkilönä ,KÄTILÖNÄ -VIESTINVIEJÄNÄ niinkuin hän ilmaisi.
Valaisevaa oli hän todetessaan,että hänen työnsä olisi pitänyt alkaa vuotta aiemmin,eikä vasta 2008, jolloin rakentaminen oli jo täydessä vauhdissa.
Luottamuksen saavuttaminen rakennuksen suunnittelijaan ja siltojen ja yhteistyön rakentaminen eri osapuolien välillä olisi tullut aloittaa samaan aikaan kun rakennuksen suunnitteluprosessi. Nyt hän totesi , että kaikilla oli jo kiire ja taideteoksista neuvotteleminen ja niiden sijoittaminen hyväksymisen jälkeen tiloihin juoksutti ja etsinnässä olivat vastuuhenkilöt työmaalla.
Sitouttaminen taiteeseen tuli hiukan jälkijunassa.T-sairalaan hankkeen hän totesi olleen mielenkiintoinen työtehtävä omine erityispiirteineen; sairaalaan tullaan monessa mielentilassa ja monesta syystä,siellä joutuu olemaan viikkoja, kuukausia tai vain muutaman tunnin. Seinille ei voi laittaa mitä tahansa kuvaa. Ketään ei saa loukata.
Lopuksi Varsinais-Suomen taidetoimikunnan uusi , nuori performanssin läänintaiteilija Leena Kela valotti näkökulmaa taiteilijan sosiaalisista taidoista erilaisissa tilanteissa taiteen tekijänä, markkinoijana, esittäjänä, opettajana. Esimerkkinä hän käytti maakuntaliiton häneltä tilamaa lahjaperformanssiteosta omalle kotikunnalleen.Leena totesi yllätyneensä kuinka hyvin paikalliset ottivat performanssin vastaan ja kohtaaminen oli onnistunutta. Hän oli ollut itse ennakkoluuloisempi omia kotikuntalaisiaan kohtaan kuin he häntä performanssitaiteilijaa kohtaan. Teos käsitteli oman alueen läheisiä asioita.Ihmiset ottivat sen omakseen Kuusamossa. Kela kehotti tutustumaan Marja Sakarin ja Otso Kantokorven julkaisuun Mistä Taiteilijat on tehty? Kirja liittyy Kiasmassa esillä olleeseen näyttelyyn Silmä ja Mieli.
Mistä on taiteilijat tehty? liittyy Nykytaiteen museo Kiasman ja Suomen Taiteilijaseuran yhteistyössä kokoamaan STS:N 140-vuotisjuhlavuoteen kuuluvaan näyttelyyn Silmä ja mieli. Kirja valottaa taiteilijan – tai erilaisten taiteilijoiden – luomisprosessia alkaen aina arkisesta olemisesta, havainnon ja ideoiden moninaisista syntyhetkistä. Kirjassa on haastatteluita ja taiteilijoiden omia tekstejä sekä kaksi laajaa johdantoesseetä. Mukana olevat taiteilijat: Annette Arlander, Tuija Arminen, Pirjetta Brander, Teuri Haarla, Ritva Harle, Gun Holmström, Markus Konttinen, Marcus Lerviks, Ulla Liuhala, Jaakko Niemelä, Kirsi Peltomäki, Outi Pienimäki ja Ossi Somma.

Lopuksi seminaarissa pohdittiin alueellisten taidetoimkuntien roolia julkisten taideteosten hankintaprosessissa; todettiin
Alueelliset taideoimikunnat ovat persuksille potkijoita , aloitteentekijöitä
Vertaistuki taiteilijoille
Läänintaiteilijoiden - aluetaiteilijoiden työpanos
Verkosto laaja toimikunnilla julkisen kulttuurihallinnon eri tahoille, pääsihteerin vaikutukanavat , arvovalta
Tiedotus toimikunnista kentälle
Opastus, kontaktit
Lopuksi Taideaallon Milla Järvipetäjä totesi , että kevään aikana järjestetään tutustumismatka Tukholmaan staten kulturådetin julkiset taideteokset ulkotiloissa ovat opintoretken kohteena -aiemmin on käyty tutustumassa sairaaloiden ja muiden julkisten sisätilojen taidenakintoihin. Matka järjestetään toukokuussa ja hinta on 200 euroa - ilmoitetaan myöhemmin tarkempi ajankohta.
Milla Järvipetäjä kiitti osallistujia ja luennoitsijoita vilkkaasta vuorovaikutteisesta seminaarista.

HYVÄN ASIAN PUOLESTA!

2010-03-10T06:37:00.008+02:00

Hyväntahtoiset taiteilijat......

Kaikki tiedämme mitä tarkoitetaan, kun kerätään yhteisiä varoja hyvän asian puolesta.
Joko lahjoitamme rahaa tai osallistumme talkoisiin ,joissa kerätään varoja hädässä olevien ihmisten auttamiseksi kuten katastrofi-alueille veden saannin turvaamiseksi tai ruokapakettien saamiseksi kärsiville luonnomullistusten kohteeksi joutuneille koti- ja ulkomailla.
Kotimaisia kohteita ovat sodan käyneet veteraanit, joiden toimeentulon valtio on jättänyt turvaamatta,katulapset, romanialaiset kerjäläiset, alkoholistit, huumeidenkäyttäjät.
Hyväntekeväisyyteen vedotaan hädässäolevien auttamiseksi.

Ilmenee myös toisenlaista hyvän asian puolesta vetoamista.
Minua on lähestytty viimeisen kolmen kuukauden aikana usean kerran pyynnöllä ,että tekisin ilman palkkaa hyvän asian puolesta töitä ,alan asiantuntijana.
Joko on pyydetty puolen tunnin puheenvuoro tai kirjoitus tai kuva.
Olen kieltäytynyt kaikista.
Hädästä ei ollut missään tapahtumassa kyse. Pikemminkin suunnittelemattomuudesta, välinpitämättömyydestä ja ammatinarvostuksen puutteesta.

Kulttuuri- ja Taide-alan työntekijöiden ammattiliitto julkaisee TAKU-nimistä julkaisua.
Lehti julkaissee juttuja taide- ja kulttuurialan ajankohtaisista ilmiöistä, koulutuksesta.
Lehdessä on julkaistu neljässä viimeismmässä numerossa läänintaiteilijoiden puheenvuoroja eri puolelta Suomea.
Jutut ovat omakohtaisia kolumneja läänintaiteiljan työstä.
Varsin erilaisia työnkuvia, vapaamuotoisena kolumnina.
Kiinnostuneena otin yhteyttä lehden päätoimittajaan Kirsi Heralaan ja tiedustelin mahdollisuukisiani kirjoittaa toisen kauden läänintaiteilijana ihan asiaa aiheesta- myllätäänhän nyt valtion taidehallintoa ja läänien hävittäminen sanastosta uhkaa myös perinteistä, hyvämaineista,läänintaiteilijan virkanimikettä. Tarkoittaa muuten lääni sanana tilaa , avaruutta tehdä, kuvastaa tilan laajuutta ei siis ole pelkästään hallinollisuudesta syntynyt sana.
Uudet aluekokonaisuudet ovat lyhennetty ELY:ksi. Tulemmeko olemaan Ellejä vai Pellejä vai eliminoidaanko läänintaiteilijan työ perspektiivittömänä on vielä auki?
Asiaa auttaisi jos saisimme läänintaiteilijoiden toimenkuvasta kokovartalokuvan.

Puhumattakaan , että läänintaiteilijan työn kuva on muodostunut entistä vaikeaselkoisemmaksi ja lyhytkestoisemmaksi.
Optimaali läänintaiteilijan työsuhteen kesto on mielestäni 5 vuotta.
Nyt on ilmennyt vuosien varrella puolen vuoden ja vuoden jaksoja.
Toki jo valmiin projektin käytännön toteutuksen voi tuona aikana täsmätyönä suorittaa.
Mutta työntekijän kannalta pitempi työsuhde on parempi.
Läänintaiteilijan nimessä on onneksi säilytetty taiteilija -sana.
Läänintaiteilijan työ on niitä ainoita määräaikaisia työsuhteita ,joissa esimerkiksi kuvataiteilija voi työllistyä kokopäiväisesti kuukausipalkkaisena ja tehdä oman alansa taiteen edistämistyötä asiantuntijana.
Ongelmaksi on muodostunut työn määrä ja palkan pienuus vaatimuksiin nähden.
Oman alan asiantuntijuus, kielitaito, esiintymiskyky, asiantuntijaverkosto.Ajattelukyky.

TAKU-lehden päätoimittajan kanssa pohdimme,että saan kirjoittaa mahdollisesti jo seuraavaan lehteen, koska läänintaiteilijapäivät lähestyvät ja olen perehtynyt läänintaiteilijan toimenkuvaan syvällisemmin kuin aivan uudet tehtävässä toimivat.

Läänintaiteilijatapaamisessa Raumalla keskustelemme ammattinimikkeen muutoksesta, ja työsopimussuosituksesta ,joka on Takussa laadittu.
Otamme siihen kantaa yhteistapaamisessa.
Läänintaiteilijoiden kenttä on kirjava ja tekijöiden taustat erilaiset ja ikäjakuma suuri.Suomessa on 13 alueellista taidetoimikuntaa ammattitaiteen edistämisehtäviä suorittamassa ympäri maata entistä maakuntajakoa mukaillen.

Enää läänintaiteilijoita ei edes yhdistä taiteilijuus- on tuottajia , koordinaattoreita , konsulentteja jne tehtävän kuvan mukaan laadittuja alaotsikkoja läänintaiteilijan ammattinimikkeelle!
Elämme muutoksen aikaa ja jotta se ei olisi PARAS-hankkeen tapainen epäonnistunut korjausliike ,tarvitsemme monipuolista ja asiantuntevaa tietoa päätösten teon pohjaksi.
Olin yhteydessä lehden toimitukseen ja sieltä todettiin kirjoituspalkkiota tiedustellessani , että ei kenellekkään läänintaiteilijalle ole maksettu korvausta jutuista!
Tehän esittelette omaa toimenkuvaanne oman liiton lehdessä ja lehteä toimitetaan muutenkin talkoohengellä , yhteisen hyvän asian puolesta!
YHTEINEN HYVÄ ASIA-naru esiin!
Lehdellä ei ole varaa kirjoituspalkkioihin.
Lehden ulkoasu juoruaa muusta ;kiiltävä paperi, nelivärijulkaisu.
Jutut ovat aika vähävillaisia, hampaattomia ja pysyneet samanlaisina usean vuoden ajan.

Herää kysynys onko lehden valmistaminen aivan tarpeellista, ydintehtävää,jos on kintaalla jopa kirjoituspalkkioiden maksaminen.Kukaan ei säännöllisesti halua, pysty kirjoittamaan laadukkaita juttuja ilman palkkaa.

Varsinkin kun vastaavantyyppisiä, leppoisia liittojen julkaisuja ilmestyy suoraan sanottuna liikaa? Esimerkiksi Akavan erityisalojen Yhteenveto,jossa on samantyyyppisiä juttuja.
Väitetään , että lehdillä pysytään vaikuttamaan päättäjien mielikuvaan kulttuu- ja taidelan työntekijöistä ja alalla vallitsevista ongelmista- En ole havainnu juuri minkäänlaista korjausliikettä palka, työolojen tai työpaikkojen lisääntymisen suhteen - lehdet ovat vaikuttaneet useita vuosia.
Voisimmeko sen energian laittaa tehokkaampaan käyttöön jäsenistön hyväksi?

Edelleen lehden toimituksesta todettiin, että jo Takun läänitaiteilijakolumneihin kirjoittaneet läänintaiteilijat ovat virkatyönä tehneet kirjoituksia!Että TAKU:n hallitus ja lehden toimituskunta on näin sopinut.
Herää kysymyksiä.
Miten voi tehdä jo muutenkin täysipäiväisesti työllistetyssä työssä kirjoitustyötä oman ammattiliiton julkaisuun ja tavallaan viedä leipää freelancer-kirjoittajilta ja toisaalta on omalta liitolta epäeettistä tilata juttuja ilmaiseksi julkaisuunsa?
Näytetään yhtä hyvää esimerkkiä kuin valtio työnantajana?
Herää kysymys saadaanko lehteen laadukkaita juttuja jos ei maksesta korvausta lainakaan kirjottamisesta.
Kannattaako lehden toimittaminen jos sisällöstä ei ole varaa maksaa?

Olen toiminut kuvataiteilijana erilaisissa tehtävissä 30 vuotta, siitä osan kulttuurialan virkamiehenä kunnalla, kuvataiteen tuntiopettajana , läänintaiteilijana.
Kouluttautunut työn ohessa koko ajan.
Päivittänyt ossaamiseni ja tietoni.Omalla kustannuksella tietenkin. Vapaaehtoisesti.
Nyt sitä pitäisi yhteisen hyvän nimissä tehdä työtä ilmaiseksi edelleen vaan.
Humanistisille aloille ja taidepiireihin on pesiytynyt käytäntö tyyliin: Hyvän asian puolesta tuletko soittamaan , piirtämään , laulamaan , puhumaan jotain? Saat junalipun , makuupaikan ja viinilasin palkaksi?
Milloin tästä tavasta päästään?

Esitetäänpä sama ehdotus putkimiehelle : tuletko paikkaammaan halki menneen viemäriputken.
Perheemme kellari on täynnä vettä.
Tule tekemään hyvä työ ja paikkaamaan putki ? Saat kahvit ja pullaleetaa palkaksi!
Tai kirvesmiehelle: tuletko tekemään hyvän työn?
Rakennat meille taloon katon , meiltä loppuivat rahat kesken ja talo jäi vaille kattoa, tekisit kuule hyvän teon ja sinulle tarjottaisiin kori kaljaa viikonloppuna?

Taiteilijoiden työtilaisuudet ovat entisestään vähentyneet , sitä myöten toimeentulo on alle toimeentulominimin, elämä ei ole inhimmillistä – työvoimatomisto simputtaa edelleen taiteilijoita!
Nyt ei auta talkootyön lisääminen vaan rajumpia toimenpiteitä on tehtävä eli taidealan koulutusta on vaadittava vähennettäväksi heti puolella.
On väärin kouluttaa nuoria alalle ,jossa valmistuu ihan varmasti työttömäksi ja jopa jää ilman toimeentuloa.
Osa koulutuspaikoista on muotoutunut suojatyöpaikoiksi taide – ja kulttuurialan ammattilaisille – osaksi onkin kyse työpaikkojen turvaamisesta.Nuorten alan opiskelijoiden kustannuksella!

Tästä liittomme on ollut hiljaa – ylikoulutuksesta.
Ja jo toistakymmnetä vuotta esillä ollut aihe :hyvinvointia kulttuurista terveydenhuoltoon.Viimeisessä TAKU-lehdessä paistatellaan taas ministeriä myöten ja ollaan innoissaan aiheesta- No kuka luo työpaikat - Mikä ministeriö ottaa vastuun - Vai onko vastaus sama kuin edellisen ministerin aikakaudella : Eihän kulttuurin viennin hoivalaitoksiin tarvitse mitään maksaa , aina voidaan lukea kirjoja ääneen potilaille! Tiedoksi ministeriöön , että sairaalakirjastoja on ahkerasti lakkautettu lähivuosina-

Ei ole syntynyt pitkiä eikä pätkiä töitä monen vuoden puheista ja väitöskirjoista ja puheenvuoroista ( viimeisessä TAKU:ssa taas )huolimatta alalle!
Sopii kysyä miksi myllynkivet jauhavat, jos ei synny jauhoja lainkaan!

Julkisten teosten tilauskäytäntö – ns. prosenttiperiaate toimii edelleen vain kolmessa kaupungissa!
Vaikka seminaareja ja unilukkaritapaamisia on pidetty ympäri valtakuntaa.
Mitä puuhaavat ne kaikki toimijat kulttuurin edistämistehtävissä, kun mitään ei tapahdu oikeasti?
Kurjistumista vaan sekä kehotuksia ryhtyä luovan alan yrittäjiksi!

Tervetuloa kulttuurin pätkätyöläisten joukkoon tekemään havaintoja kentälle.
Stop nettilomakkeille ja kasvottomille e-maili-neuvotteluille!
Ja uusimassa TAKU-lehdessä Akavan erityisalojen työttömyyskassan johtaja Eero T.Anttila kehottaa setämäiseti hymyssä suin lukijoita välttämään työttömyysajan sudenkuopat!
Sudenkuoppa tarkoittaa ansaa, huomaamatonta loukkua ,johon tipahtaa tietämättömänä ja vaaraan valmistautumattomana?Susi sentään pääsee pälkähästä, se ammuttaan ja nyljetään, työtön tietämättömiksi ajoiksi kuoppaan tökittäväksi ja pisteltäväksi kunnes saa kuukausien näyttötutkinon jälkeen viranomaiset vakuuttuneeksi oikeudesa työttömyysturvaan
tai pääsee töihin.

Miksi Eero T. Anttilan mielestä tällaisia hänen ilmeisesti pilke silmäkulmassa luonnehtimia sudenkuoppia on mahdollista olla olemassa edunsaajan vahingoksi? Olisiko kohtuuullista saada sudenkuopat pois ja reilu ,avoin peli käytännöksi? Onnistuisiko lakimiehiltä ponnistella tervehdyttäviä korjauksia käytäntöihin? Vai kenen edunsaajien puolta valvotaankaan?

Eikö liiton edunvalvojien tulisi huolehtia , että mitään sudenkuoppia ei ole ! Neuvotella pois ne !Väärinkäytökset päivärahoissa ovat marginaalisia.
Työttömäksi joutuminen matalapalkka-alalla on jo sinänsä järkytys, puhumattakaan , että joutuu ei vain työvoimatoimiston,vaan myös oman liiton pykäläsaivartelun kanssa selviämään.
Onko oikein käytäntö, että lähtökohtaisesti annettaan ilmoittautumistilanteessa tunne vääriä tietoja antavasta, työtä vieroksuvasta työnhakijasta, jolle väkisin istutetaan yrittäjän kaapua?

Liittomme edustajat voisivat korjata asennekenttää ja viilata pykälistöä vähemmän nöyryyttäväksi! ?
Korjauksia on mahdollisuus tehdä näinkin ison liiton.
Jäsenillä on oikeus aktiiviseen edunvalvojaan jäsenmksujen vastineeksi.Vai onko suuri monialainen liitto liian kankea taidealan etuja hoitamaan ja edistämään?

Liittoa voi vaihtaa ja uusia perustaa?
Humanistien koulutus ei sisällä agressiviisia manöövereitä ja vetoaminen hyvän tahtoisuuteen yhteisen hyvän puolesta jatkunee?
Pitäisiköhän humanisteille opettaa itsekkyyttä ja taistelulajeja?
Muutama AHTAAJA liiton jäseneksi toisi dynamiikkaa käytänteisiin- hieno hallintosanastosana-

Hyvää keskiviikkopäivää!
Marja Kolu Vaasa

PASKAN HEITTO EI OLE TAIDETTA EIKÄ PASKAN JAUHAMINEN OLE OSALLISTUVAA TAIDEKESKUSTELUA

2010-02-25T21:59:00.006+02:00

Kantaaottava kuvataide – poliittinen taide ? Mitä se on ?
Missä?

Useimmilla kuvataiteesta ja politikasta muistuu mieleen vanhahavan harmaa kuvataide ja kantaa ottava taide –1970 -luvun neukkutyylinen työläiskuvaus, rauhan puolesta-aiheiset maalaukset.
Osallistuva, poliittinen kuvataide tarkoitti usein maalausta sosialistisen realismin tyyliin ; hiki pinnassa maalattu aito työläinen tehdastyössä sorvin ääressä, tukkimetsässä- onnettoman näköisenä.

Itse onnistuin asumaan nuoruuteni 70-luvulla Kemissä ja kaikkihan tietävät , että siellä nykyinen vasemmistoliitto ,entinen SKP ja SKDL oli jakaantunut enemmistöläisiin ja vähemmistoläisiin – saarislaisiin ja taistolaisiin. Punapaitoihin ja sinipaitoihin – osapuolet vihasivat toisiaan silmittömästi.
Sivusta oli surkuhupaisaa seurata älytöntä aateriitaa , jolla ei tuntunut asiaan vihkiytymättömästä lukiolaisesta olevan mitään tekemistä todellisen elämän kanssa.

Muutama paremman perheen nuori tuttavapiiristä liittyi ajan hengen mukaisesti Kemissä taistolaisiin ja oli nenä kiinni Marxin opeissa ja ihaili Neuvostoliittoa. sokeasti
Toisaalta muistan Kemin Taidemuseon näyttelyt- olivat kineettistä, absraktia ja modernia kuvataidetta. Saksalaisten sodan aikana osaksi tuhoaman , jälleen rakennetun kaupungintalon ylimmässä kerroksessa sijaitsi pieni kaupungin vaihtuvien näyttelyiden tila.
Punaisuus ei näkynyt päällekäyvästi ainakaan taidemuseon näyttelyissä – näin lukiolaisen muistikuvissa.
Aku Ankan hahmojen housuttomuus ja siveettömyys sensuroitiin Kemin päiväkodeissa sitten myöhemmin. Aku Ankka on poliittista sarjakuvaa vai?

Tukholmaan Kemistä muutettuani tutustuin itselleni merkittävään suomalaiseen kuvanveistäjän Rauni Liukon tuotantoon – kaikki muistamme hänen jo klassikoksi muodostuneet kantaa ottavat teoksensa kuten päiväkotilapset avain kaulassa , ruuhkaratikat, maahanmuuttajat.
Liukon veistosnäytely oli keskellä Tukholmaa, Sergelin torin reunalla sijaitsevassa Kulturhusetin näyttelytilassa. Vaikka näyttelytila oli iltaisin suljettu , pystyi näyttelyä katselemaan Sergelin torin aukiolta valtavien ikkunoiden läpi.
Näyttely oli todentuntuinen herättäen minussa voimakkaita tunteita, sosiaalisen välittämisen ja myötäelmisen tunnetta. Olinhan itsekkin vieraassa maassa työn ja toimeentulon vuoksi ja koti-ikävä vaivasi.

Elämme 2000 -lukua ja suomalaista kulttuuriväkeä kuohuttaa taide-elämän klikit , niiden värit punaisesta,vihreästä , sinisestä aina sateenkaaren väreihin väitetään vaikuttavan suomalaisessa apurhojen jaossa,
taideostoissa ja nimityksissä kukin vuorollaan. Jopa sukupuolella tai sukupuolisella suuntauksela on ollut väliä suomalaisen taidepolitiikan käänteissä ! Rohkea , ennenkuulumaton väite!Ei missään muualla tällä tavoin......

Myrsky vesilasissa .
Kun kaikki käy oikein tyhjää – yritetään väkisin saada väkevä , voimalliselta näyttävä keskustelu aikaan. Viis syvällisyydetä tai uskottavista , perusteluista. Kunhan päästään otsikoihin!Lööppeihin!
Suurta eroa ei enää sensaatiolehtien tasoon ole.
Huhuh …..
Huomaa ,että Suomessa menee joillakin tosi hyvin ja paras -hanke etenee ja konsensus kohisten vallitsee.
Verrataanpa keskustelun tasoa vaikka lihanjalostuksen ja turkistarhauksen ongelmista keskusteluun.
Siellä eivät riitä leveät puheet ja kutrit – täytyy olla näyttöä ja osaavaa , tietoon pohjautuvaa todistetta eläinten kohtelusta tarhoissa ja maatiloilla.
Nyt sitten pumpulissa elävät, hyvin syötetyt taiteilijat ja kulttuuriväki näykkivät toisiaan tyhjänpäiväisesti.
Joku kulttuurin sisäpiirissä säestää keskustelua ,maiskuttelee päivälehdissä suupieliään.
Myhäillen tyytyväisenä,kehaisten ,että onpa hienoa kuinka värikästä ja vilkasta keskustelua kuvataiteen sisällöistä, näyttelyistä ja ostoista käydään Suomessa. Kaikkien mielipiteet pääsevät esiin ja sanavaihto on vilkasta ja raikasta!
Jos tämä käyty keskustelu on värikästä ja mielenkiintoista niin sitten Matti Vanhanen ja Jutta Urpilainen ja Mauri Pekkarinenkin ovat värikkäitä,voimallisia sanataiteilijoita.

Maailmalla tapahtuu , mutta ikävät tapahtumat menevät Suomen sivu – mitä nyt lunta ja pakkasta on yllättäen pohjoisessa. Seurauksena , että kaikki ovat sekaisin.
Lisäksi huono olympiamenestys kuokuttaa pientää , mitaleihin tottunutta kansakuntaa.

Maailmalla on taiteilijoita , jotka osaavat ja taitavat henkensä kaupalla poliittisen kantaa ottavan taiteen teon.
Esimerkiksi ihmisoikeuksista , Guantamonista, Tsetseniasta. Naisten aemasta elokuvantekijänä , poliitikkona. Esimerkiksi performanssitaiteilija Adva Drori- Israel.

Hyppivät kauriit ,lasten syöntiä, hyväksikäyttöä ja pahoinpitelyitä kuvaavat,murjovan dekadenssit teokset maailman tai kotoisten tapausten kauheuksen allegorioina eivät ole nykyaikaista,kantaa ottavaa taidetta,joiden vaikutuksesta Maailma pelastuu!
Guernica on tehty- Goya maalasi katolisen kirkon hirveydet.
Meillä kirjailija Hannu Salama ja kuvataiteilija Harro Koskinen olivat kantaa ottavan taiteen edelläkävijöitä 60 -luvulta ja esimerkkejä yhteiskunnan silloisten siveelliisyys- ja kunnianloukkaussäädösten ankaruudesta tekijöiden joutuessa pitkään oikeusprosessiin ja pannaan.

Tietoisesti tehty, väkisin -vaikka taitavastikin tehty -osallistuva taide on kuollutta.
Enemmän säväreitä ja vallankumouksellisia ajatuksia ja pakaroiden kuumotusta saa hyvin tehdyistä kukkamaalauksista,maisemamaalauksista.
Kannattaa kysyä: Poliittinen taide , kantaaottava taide ? Missä ilmenee , miten?
Mitä se on ? Kehen se vaikuttaa?
Poliittiinen, kantaa ottava taide ei synny siten, että tekijä itse julistautuu arkirealistisen teoksen äärellä maailman pelastajataiteilijaksi päivälehden sivuilla tai A-talkissa.

Toinen henkinen taidehuijaus tapahtuu yhteisötaiteen nimissä, kahvinkeitto ja sen tarjoileminen mummon reseptipullan kanssa suurelle yleisölle ei tee kahvihetkestä millään tavoin yhteisöllistä taideteosta –Yhteisöllinen -sanan merkitys ja sisältö kannattaa tekijän ensin selvittää itselleen.
Esimerkikisi Valituskuoro on hyvä esimerkki onnistuneesta ,vaikuttavasta , yhteisöllisestä teoksesta: Complaints Choirs of the World
This project was initiated by Tellervo Kalleinen and Oliver Kochta-Kallleinen in 2005 The First Complaints Choir was organized in Birmingham followed by ...
www.complaintschoir.org. Performanssitaiteilija Roi Vaaralla on useita teoksia, jotka ottavat kantaa ihmisoikeuksiin, asunnottomuuteen, taiteen filosofisiin kysymyksiin.

Matalaotsaisilla,sisällöllisesti löysästi toteutetuilla nykytaiteen teoksilla on taideteosten arvoa ja merkittävyyttä heikentävä ja yleisöä vieraannuttava vaikutus.
Nyt käy mikä vaan – tuntuu olevan ajan trendi – kunhan isot massat liikuvat , harmaana aaltona edestakaisin.
Kissa on nostettu pöydälle!

Vaasassa 25.2.2010 pakkasen laskettua – 29 -15 :sta asteeseen.
Marja

TUOKO SAMMUMINEN SÄÄSTÖÄ?

2010-01-09T10:47:00.002+02:00

Start -stop -jutun päivän lehdestä ( HS ,Jokela) voi soveltaa suomalaiseen alkoholikulttuuriin ; suomalainen toimii eleettömästi humalan aikana myös kylmissä oloissa.Tosin jotkut ovat ottaneet käyttöön pelkän stop-toiminnon eli polttoaineetoman tammikuun .....
Pakkaset ovat mahdollistaneet alkoholin käytön start stop - toiminnon eli sammumisen testaamiseen öisessä baariliikenteessä.Start-stop -toiminto käynnisteään jo kotona , pohjalle nautitaan pullo kolmen vartin kossua tai jallua + virvoitusjuomat , 12 bäkki olutta.

Baarissa asiakas kysyy juomaa tilatessaan
"Kai tällä myös käynnistyy"

"Kai tällä juomalla pääsee teholle?" kysyy 10-vuotias nuori trokariltaan.
Joulun aikaa monelle pukille laulettiin tip-tap-tapin tilalta
"Sammuu, harvoin, sammuu, harvoin. . . älä sammu vielä"

Koejuopottelu pakkasella on paljastunut, että lupaukset eivät välttämättä täyty arkisissa ryypiskelyolosuhteissa. Esimerkiksi
salmiakkikossun sammutustoiminto tiputtaa kulutusta jopa 15 prosenttia. Sitä on vaikea uskoa.

Suomessa olosuhteet sammumiselle eivät aina ole parhaat mahdolliset, etenkään kylmillä säillä- on lumipenkkaa ja laupiaita samarialaisia kutsumassa kyytiä.
Lisäksi sammumisen mahdollistavien katalysaattorien eli kovien promillien juomien hinnat ovat korkeat.

"Start/stop -toiminto eli aloita kotona jo kunnon pohjilla ja lopeta ravintolassa juomasekoituksiin ei meidän olosuhteissamme varmaan tuo paljon säästöjä useimmille käyttäjille , sammuminen liian varhaisessa vaiheessa kalliilla on vääjäämätön seuraus ", pohtii alkoasiantuntija.

"Juomisen rytmi kaupungissa on varsin sujuvaa eli pysähdyksiä on vähän ja suurin osa juomista elimistöönn kertyy taajamien ulkopuolella ilman pysähdyksiä liian aikaisin Start -Stop-Järjestelmä on suunniteltu sinne missä juodaan kokoajan kaksin käsin paljon ja vahvaa, ruuhkissa, useita päiviä perätysten.

Launantaita ja Sununtaita !

Marja .

SPIIKKÖRSKOORNÖ ENTERTEINING KREATING BISINESS AT KRISMÖSMARKET

2009-12-31T01:36:00.003+02:00

Myy myy myy !
Luo luo luo !
Brändää brändää brändää!

Jyväskylän taidemuseolla järjestettiin taidebasaaritapahtuma joulun kunniaksi jo kolmannen kerran 12-13.12.
Punaisena lankana tapahtumalla on saada yleisö ostamaan taidetta joululahjoiksi.
Taidemuseon korkeakulttuurista imagoa kansan syvissä riveissä on hälvennetty , taidemuseon kynnystä on madallettu itämaisella basaaritunnelmalla; rennolla menolla , musiikilla, mutkattomuudella.
Yleisöä saapuikin ennätysmäärä 4500.
Kynnyksen madallus oli siis onnistunut.
Myyjinä kuvataiteilijoita ja käsityöläisiä oli parisenkymmentä.
Itse olin ensikertaa mukana ja arpa suosi minua antamalla ensimmäisen pöydän sisäänkäynniN edessä.
Olin suunnitellut myyjäisiin jouluisia tuotteitä kuten mosaiikkitonttulaattoja, syvän mosaiikin vihreitä kuusia ,
mehevän punaisen, lasimosaiikkisen savolaismallisen soutuveneen ja muuta kimaltelevaa, mitä lasimosaiikilla saa aikaan.
Lauantaiaamuna klo 11 seisoimme edustavina- pöydät taiteesta koreana notkuen - ottamaan yleisön vastaan.
Yleisöä tulvikin sisään ruuhkaksi asti - keskikäytävlle olisi tarvittu liikenteen jakaja-
Saskiat myivät heti oven suussa makeitaan kakkuja, glögiä, torttuja sekä oivia , kauniskuvioisia villasukkia.
Iloitsemani paraatipaikka ei ollutkaan niin mainio , liikenne puuroutui ensimmäisen pöydän kohdalla ja kaikkien silmälasit huurtuivat juuri minun kohdalla sameiksi niin että näköä haittasi- eli sokeana lasilliset ihmiset tallustelivat linssejään kuivaten ohitseni - paitsi lapset , he halusivat hivellä ja nauttia mosaiikin väri-ilosta.
Osa ihmisistä innostui keskustelemaan kanssani humoristisista joulunpunaisista Älä kuseta naapuria puudelikylteistäni - intoonnuimme vilkkaaseen sanan vaihtoon suomalaisesta mieleipidepalstojen keskusteluikonista - koiran jätöksistä.
Ja millä vakavuudella ja väkivaltaisuudella jutut on höystetty!

Osaa ihmisiä arvelutti betonisten koirakylttieni sanoma naapurustolle,pelättiin sen aiheuttavan pysyvän vaurion naapuriväleihin ja mahdollisia yhteenottoja uumoiltiin jos tuollaisen kyltin portinpieleen asentaisi.
Voihan sen laittaa kerrostalon oveenkin ehdotti joku. Tapahtuuhan sitä kusetusta monella tavalla- no keskustelua ja naurua kylteistä syntyi , mutta ei kauppaa. Hintoja en ollut laskenut.
Mosaaiikkilaatat betonivaluineen ja hiomisineen eivät voi olla vitosen tai kympin,

Kaikilla muilla oli homma hanskassa ja pasmat selvillä aiempien vuosien kokemuksesta.Myynnissä 10 -50 Euroon taidetta. Se teki kaupan
Toki olin kuullut ennakkoon , että 100-1000 Euron teoksia ei osteta, mutta ajattelin , että jospa jotain liikkuisi.
Sattumia noin isossa joukossa saattaa olla.
Mutta ei, en myynyt juuri mitään.
Totesinkin henkiökunnalle , että jos puhumisella olisi tienannut olisin jo lauantain tehnyt tienestiä.
Pidin ikäänkuin spiikkerskoornöä siinä oven suussa enterteining piiiple!

Näin huonoon myyntiin en ollut varautunut.
Kesällä torimyynti oli tuloksekkaampaa. Lohduttauduin ajatuksella, että olin esitellyt uutta koirakyltti-ideologiaa ja mosaiikkitekniikkaa ja täten taidekasvatusta harjoittanut ja sivussa päivitellyt kaupunkikuvan ankeutta muutaman vanhemman naisasiakkaan kanssa, jotka lähtiessään palkitsivat minut ostamalla muutaman Lutakko-aiheisen kortin.
Euron kipale.

Kaupungin poliittinen kerma väristä riippumatta pyyhälsi ohitseni toivottaen hyvää joulua joutuisaan-
Jengi oli tottunut saamaan ammattilaisten taidetta pilkkahintaan -jopa hyvin ansaitsevat - kukaan ei ajatellutkaan maksaa muutamaa vitosta enempää joululahjataiteesta!
Myyntivoitosta ei voi puhua - kulut kun vähentää ja oman palkan . Vaikka kuinka olisi monistanut niin ei lyö leiville- toki tilaisuuden markkina-arvo on kohtuullinen ; kilpailua markettien halpatuontiroinalle.

Mutta.

En tiedä kannattaako ihmisiä opettaa ihan tolkuttoman edulliseen taiteeseen ?
Vaikea on normaalihintaa pyytää jos kansa on tottunut alehintaan.
Varsinkin kun köyhyys on iskenyt erityisesti taidealan ammattilaisiin. Työtilaisuudet ovat vähentyneet ja tarjontaa on paljon ja taide ja viihde sotketaan keskenään-
Esimerkiksi kunta-alan työntekijöiden palkat nousivat 12 % .
Siinä jo on ostovoimaa kertynyt ihan normaalihinnalla hankkia taidetta pukinkonttiin.
Letkeä tunnelma, henkilökunnan 100 % läsnäolo ja yleisön kohtaaminen face to face oli tietenkin tapahtuman parhaita myönteisiä puolia.
Mutta kannattaa jalostaa tapahtumaa ja pitää taso sellaisena , että ammattitaiteilijoilla on vara ja halu osallistua tapahtumaan vastaisuudessakin.

Ja sanaan joka tungetaan kaikkialle!
LUOVUUS - KÄÄK-sana saa minun nisakavillani koholle.
Kaikkialla lääkkeeksi tarjotaan Luovuutta ja sen paitana innovativisuutta- Sillä maailma pelastuu- Joo ja voisi jatkaa ja Hessu Hopon superhessupähkinöillä !
Luovuus-sanalla sumutetaan. Usein puhuja tai kirjoittaja ei edes osaa määritellä mitä sanalla tarkoitetaan.
Kunhan vaan tomerasti hoetaan puku päällä ; Luovuus! Luovuus!
Ja jostain syystä se usein yhdistetään taiteeseen, ainutkertaisen synnyttämiseen, rahasampoon.
Harvemmin luovuudesta puhutaan tai sitä yritetään määritellä inhimillisenä ominaisuutena.

Raamatussa, kaikille tutussa kirjassa Jumala loi maailman. Siihen kai sana luominen viittaa - suurenmoiseen, ihmeelliseen ponnistukseen.
Jäljittelemättömään minkä tahansa uuden asian keksimiseen, tuottamiseen!
Uuden luoja on jotain ihmeellistä ainetta oleva ihminen - syvälle jonnekin tuijottaen hetken ja sorviin jo sitten rientäen ahneena toteuttamaan ajatuksen luovan; syntyy kärrynpyörä, crocs-jalkineet, hengittävä ruumis , häntäänsä pureksiva koira, vedessä liukeneva akvarelli, ihmiset yhdistävä puhekone!

Toisaalta luomisesta tulee mieleen ihan todellinenkin tekemisen tapahtuma.
Joku on sitä varten keksinyt työkalun ; ihminen luo lunta -jokainen ymmärtää kaiken mitä siinä tapahtuu: kuorma valkoista ainetta siirtyy kasaksi kulkutien sivuun.
Luominen suoritetaan yli metrisellä ,pitkävartisella esineellä, jonka toisessa päässä on kupera ,suorakaiteen muotoinen ruuveilla pyöreään varteen kiinnitetty kevymetallista tai vanerista valmistettu leveämpi taso, joka työnnettään lumen alle ja otetaan taso kukkuroilleen lunta, nostetaan varresta ja kipataan kadun tai kävelytien reunalle ja toistetaan liikesarjaa kunnes tie on lumesta luotu vapaaksi.

Ryydittäjäksi lumen luontiin sananparsi: Tietä kulkiin tien oot vanki - vapaa on vain umpihanki!

Nyt voi oikeasti laulaa Maa on niin kaunis -kirkas luojan taivas - maisema on pulleroisen puhtaan pumpulisen valkea, että häjyä tekee..on siinä luojalla ollut luomista .....

Hyvää toiseksi viimeistä yötä!

Marja

Takaisin virtaan eli läänintaiteilijaksi Pohjanmaalle!!

2009-12-20T12:36:00.003+02:00

Tämä naistaiteilija on valittu Pohjanmaan taidetoimikuntaan kuvataiteen läänintaiteilijaksi 1.2.2010 alkaen.
Hieno juttu - leipä oli käynyt Jyväskylässä todella kapeaksi.
Ja hienoa päästä käyttämään toista kotimaista päivittäin.

Muutan Vaasaan tammikuussa.
Jyväskylän kulttuurilautakuntaan tuli Kolun kokoinen aukko.
Ehkä kokousajat nyt lyhenevät.

Sunnuntaita!

Marja

ONNELLISEN TAITEILIJAN MUN....LIHA....TAIDE!

2009-12-14T22:39:00.010+02:00

Hei!

Täytyy myöntää, että on meillä fiksuja ministereitä.
Uusin esimerkki ministerin toimivasta yläpäästä löytyy viime viikolta.
Oikeutta eläimille yhdistyksen julkistettua yli 30 sikatilalla otettuja kuvia sikojen irvokkaan epäinhimmillisistä elinoloista,ehdottaa sikavastaava, sikatilallinen maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila,että Suomeen perustettaisiin onnellisten sikojen tiloja, - samaan tapaan kuin nyt on onnellisten kanojen tiloja.

Ne tulisivat tavallisten sikaloiden rinnalle, mutta niiden tuottamalla lihalla voisi olla vähän korkeampi hinta tuotantokustannusten vuoksi.
Kun perussiat talsivat ritilöillä, makoilisivat onnelliset siat oljilla, hän mielikuvittelee.
Tilaakin onnellisilla sioilla olisi enemmän ja niiden ilmastointi olisi huippukunnossa jatkaa ministeri maalailua.

Anttila aikoo esittää asiaa teollisuuden ja teurastamoiden edustajille lähiaikoina- hän ei tosin usko, että ehdotus herättää siellä innostusta.
Ministeri ei hyväksy tapaa( no se vielä puuttuisi , että hyväksyisi), jolla sikoja kohdellaan eläinsuojelijoiden julkistamilla videoilla.
Hän kuitenkin painottaa,että eläinten kohtelu tiloilla on parantunut ja paranee yhä.
Anttila huomauttaa, että tiloilla on kovia taloudellisia haasteita???!
Oikeuttaa laittomuuksiinko?
Suomessa on nyt yli 2300 sikatilaa, joista yli 300 aikoo lopettaa toimintansa vuoden 2010 loppuun mennessä.
Rehun hinta on kallistunut , mutta lihan vastaavasti ei, toteaa Anttila eli suomennettuna kannattavuus on pudonnut ja toimeentulo vaarantunut.

Suomessa on sikatiloja ollut iät ajat-luulisi, että sivistyneet lihantuotantotavat olisivat juurtuneet käytännöksi jo.
Emme ole köyhä, alikehittynyt maatalousvaltio vaan korkean teknologian ja sivistystason maa, vauras pohjoismainen hyvinvointivaltio.
Maatalous on Suomessa ollut pääelinkeinona muutaman sata vuotta.
Ja valtion huomattavasti tukemana.

Oikeuttaako ahneus tai kiristyneet taloudelliset olot eläinten kiduttamiseen ja väkivaltaiseen lihankasvatukseen?
Anttilan puheet kuvaavat asennetta, jota ei soisi nykyaikaan ministeritasolla olevan.
Hänen ehdotuksensa tilanteen korjaamiseksi ovat vähintäänkin lapsellisia,tehottomia ja osaksi antavat siunauksen toimintatavoille.
Eläinten raakalaismaista kohtelua puolustellaan ankaralla taloudellisella ahdingolla??

Jospa sovellamme ministerin ehdotusta muillekin aloille, missä taloudellinen kannattavuus on kortilla?
Hoitoalalla on mahdotonta hoitaa potilaita säälliseen tapaan.
Niinpä voisimme sikatilojen esimerkkiä mallina käyttäen ottaa äärikeinot käyttöön; sairaala-apulaiset laittavat vaikeasti hoidettavat vuodepotilaat isolle yhteiselle pedille, yhteiselle vaipalle.
Kaikki potilaat suihkutettaisiin puhtaiksi valtavassa pesulassa; potilaat makaisivat metallirilillä, jolle hoitajat ovat heidät trukeilla latoneet.
Nappia painamalla katosta tulisi ensin kostea huuhtelu, sitten pesuaine ja lopuksi huuhtelu ja vahaus.
Ja takaisin yhteiseen sänkyyn ,jossa yhteinen jättimäisen imukyvyn omaava vaippa nielisi ulosteet.
Syöttö tapahtuisi letkuista nestemäisenä ja aivotoimintaa säädeltäisiin mielialalääkkeillä ja uni tulisi kaikille yhtä aikaa ilmaan suihkutettavalla unikaasulla.

Kultturin puolella on alituinen resussipula ja ainakin yksittäisten taiteilijoiden toimeentulo on kiristynyt.

Taideteokset voisi jakaa onnellisten taiteilijoiden ja onnettomien taiteilijoiden teoksiin.
Onnelliset taiteilijat asuvat tilavissa valoisissa ateljeetaloissa hyvällä asuma-alueella. Heidän teoksiaan on kaikissa keskeisissä kokoelmissa.
Heillä on pitkä apuraha. 1200n Eur/kk.
He nauttivat gourmetruokaa,punaviiniä Riedelin laseista bukeeta vertaillen. Kiistellen Hegelin , Jungin , Sartren tai Saarisen filosofioista.
Kuunnellen Kaija Saariahoa.
Onnellisten taiteilijoiden teokset on leimattu kuten parhaat lihat ikään - Hymypojan tai Hymytytön kuvalla.
Laatusertifikaatti!
Onnellisten taiteilijoiden teokset olisivat huomattavasti arvokkaampia kuin onnettomien taiteilijoiden , jotka nauttivat joko työmarkkinatukea 550 Eur/kk tai Sosiaalitoimen tukea 440 Eur/kk , asuvat kaupungin vuokra-asunnossa,särpien maksalaatikkoa, nuudeleita, tonnikalaa ja lidlin edullista kaljaa aromasätkää käryttäen.
Kuunnellen Tuomari Nurmiota tai Rauli Baddingiä.

He eivät harrasta pilatesjoogaa - sen korvaa venynyt heteka; selkä ojentuu yöaikaan joogan vaatimiin ääriasentoihin.
Onnettomien taiteilijoiden teokset ovat edullisempia kuin onnellisten - onnettomien taiteilijoiden teokset ovat leimatut Milnen Nalle Puhista tutun hahmon Ihaan kuvalla.
Nyt kun onnettomien taiteilijoiden taloudellinen tilanne on entisestään kiristynyt niin mitä laittomuuksia taiteilijat voivat harjoittaa talouden kiristyessä äärimilleen?
Taiteilijan konstit laventaa leipäänsä laittomuuksilla ovat kyllä heikot- heidän valvontansa on todella tarkkaa ja aukotonta kuin linnakundin.
Kaikesta on oltava proopuska, raportti, kuitti,selostus.
Ajallaan.

Ajatusleikkiä ammattinsa vuoksi taloudellisessa ahdingossa elävien ammatinharjoittajien olosuhteiden parantamiseksi voi kehittää alalle kuin alalle. Voisimmme ääritilanteissa siis mennä liki laittomuuksiin jos toimeentulo vaarantuu ja ahdistus käy ylivoimaiseksi? Sekö ministerin viesti on?¨
Vai onko laki toisille sallivampi?

Taisi olla toimeentulovaikeuksia niilläkin kahdella nuorella miehellä , jotka ajoivat Jyväskylässä autolla Nesteen huoltoaseman pääovista sisään kaljanhakuun.
Eivät olleet aimmilla käynneillään huomanneet, että huoltamon sisääntulossa oli pullomuuri tulenarkaa lasinpesunestettä ynnä muuta herkästi syttyvää nestettä!
Mutta ilmeisesti heilläkin olivat rahat loppu ja näköala avautui perspektiivittömänä- ja jano oli kova.

Hyvää illanjatkoa!

Marja

KORJAUKSIA JA OIKAISUJA!BROR = BJÖRN

2009-12-06T19:37:00.004+02:00

Hei!

Tarkkaavainen lukija oli huomannut, että olin sekoittanut isän ja pojan Brorin ja Börjen keskenään- ideologisessa mielessä ei sekaannus varmaan niin paha.
Tosin Bror on jo mullan alla, eikä kuulunut taistolaisiin.
Nyt oikaisu suoritettu. Kiitos kommentista.
Virhe oli alitajuntainen ja tarkoittamaton.Hmmmm....

Tässä siis oikaisu ja pahoittelen Wahlroosien perheelle aiheutunutta haittaa.

Mikäpä tämän paremmin juhlistaa itsenäisyyspäivän viettoa!
Björn kun haluaisi myydä Suomen kokonaan ulkolaisille sijoittajille lukuunottamatta presidentin linnaa, presidentti Tarja Halosta ja pääministeri Matti Vanhasta.

Rätit ovat taas Suomen kuumin poliittinen puheenaihe itsenäisyyspäivänä.
Muuten maassa kaikki hyvin.

Et sillee!

Marja

KUOLEMA KUOLEMATON!

2009-11-19T08:02:00.007+02:00

KUOLEMA – AINA MIELESSÄ

Kuolema on ollut nykyään mielessäni: syntymästä on niin kauan , ettei se jaksa kiinnostaa.
Viimeisimmät teokseni ovat käsitelleet kuoleman teemoja, ei tietoisena valintana vaan alitajunta on työntänyt aiheen esiin.
Katsojien palautteessa kuolema, poismeno toistuvat.
Kuolema ei mielessäni ole pelkästään synkkä,vältettävä aihe.
Kadehdin meksikolaisia, joiden kuolema on karnevalisoitu ja maahanpanijaiset hilpeämpiä kuin meidän syntymäpäiväjuhlat.
Muistan lapsuudesta, että vielä 60-luvulla pohjoisessa vainajan arkku oli auki pihamaalla ja kaikki hautajaisvieraat -myös me lapset saimme hyvästellä starkin pappa -vainajan- maitotinkitilamme luotettavan ja hyväntahtoisen maanviljelijäisännän. Hieman näky lapsena- 4-5 -vuotiaana pelotti, mieleen on jäänyt ruskean vahamainen kasvo valkoisen kankaan ympäröimänä. Nenä nousi konkkana laihojen kasvojen keskeltä kuin vuori.
Katsottava oli kumminkin.
Oli se sen verran jännittävää lapsesta kohdata tuttu henkilö kuolleena.
Pieni lapsi ei osaa ymmärtää poismenon lopullisuutta niin ehdottomana ja tuskallisena kuin aikuinen.
Puulevylle kaivertamani teos HUIVIPÄINEN KUOLEMA on yritys olla yhtäaikaa oma kuva ja hilpeä noutaja.
Teoksen valtavat kuparisilmät muuttavat elävästi katseen suuntaa seuraten huoneessa liikkujaa.

Tilateokseni KAIKKI KATOAA VALKOISEEN on riitinomainen puhdistus; vuosien varrella koottu esineistö ja koetut tapahtumat elämässä risteävät tilateoksessa.
Kaiken maalaminen käsin siveltimellä valkoiseksi on tapahtuma, jossa kirjaimellisesti maalaan esineet , tapahtuneen pois.
Katoaminen. Jäikö jotain?

Ajelin viikko sitten perjantaina 13.11 talvisessa pohjalaisessa maisemassa – värikkäät nimet kahdella kielellä kuvittivat pitkän tasaisen maiseman halki ajoa.
Ylistaron kohdalla tulee aina mieleen hilpeä kotimaisen kirjallisuuden helmi Taistelu Ylistaron kartanosta. Tunnustan muistin kirjan nimen väärin!Se siitä kirjallisuuden tuntemuksesta , mutta pohjanmaalle meni osoite kumminkin.
Korjaus siis paikallaan on po TAISTELU ALASTARON SALISTA kirjoittanut Volter Kilpi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Alastalon_salissa allekirjoittanut korjasi 29.11.2009 klo 11.49

Laihia vilahti ohi samoin Vöyri ja lukuisat Keskisen kaupan toisinnot.
Pohjanmaalla ollaan omasta kulttuurista ylpeitä – murre on mainostamisessa käytössä samoin pohjalainen tapakulttuuuri ja erityispiirteet.Ylpeitä omasta ollaan ja se näkyy.
Lakeuden keskellä vilkkuivat yksilölliset jouluvalot talojen ympärille kietotutuneena väriä tuoden.

Edellisen kerran ajoin samaa reittiä kovemmassa pakkasessa -vuosia sitten.Seurana tammikuun kova valo, valkoiset hanget-matkasin sairaalaan hyvästelemään äkillisesti kuolleen isosiskoni.
Kyyneleet nousivat silmiini.

Oli pysähdyttävä keskelle ehdottoman tasaisena horisonttiin yltävää lakeutta.

Tänään on torstai 19.11.2009

Marja

TAITEILIJA TUTKIJA PIENYRITTÄJÄ NAISYRITTÄJÄ

2009-11-10T09:24:00.006+02:00

Huomenta!

Suomalaisen pienyrittäjän, sijoittajan, pienviljelijän entisen taistolaisen Björn Wahlrosin mielestä Suomen valtion omaisuus tulisi myydä kokonaan ulkomaisille sijoittajille , hänen mielestään Suomessa on aika toteuttaa pirtsakkaa margaret thatcherismia - briteillä menee niin hyvin ja he ovat EU:n dynaamisin valtio pienviljelijä Björnin mukaan.
Björn jättäisi vain presidentinlinnan valtiolle.

Lisää piristystä seuraavien linkkien takana:

http://www.katsomo.fi/?treeId=329

http://viivanalla.blogit.kauppalehti.fi/2009/04/27/suurin-tyonantaja-on-lainsuojaton/

Hyvää loppuviikkoa!
T. Marja

REVIISORI KAUPUNGINTEATTERISSA

2009-11-03T19:05:00.005+02:00

Hei!

Tuli käytyä kerrankin perjantaina ensi-illassa ihan.
Reviisorin. Gogolin teksti.
Kannattaa käydä katsomassa , kaksi näyttelijää ovat aivan huikean nautittavia ja puoliaikaan asti on ohjaus hyppysissä pitävän jäntevää; venäläisyys ja absurdius välittyy katsomoon ja meuhkaan huomaamattani mukana.
Mutta ei se pärjää Gogolin Kuolleille sieluille.
Välipalana voi nauttia Päällystakkia.

Marja

ESTEETTÖMYYDESTÄ KULKEMISESTA KOHTAAMISESTA

2009-11-03T18:27:00.006+02:00

Esteettömyys on muotisana siinä missä voimaanuttaminen , kotouttaminen.
Sukulaissanoja äänettömyys,ulkoiluttaminen, jalkauttaminen, simputtaminen, humauttaminen.

Suomessa on totuttu luottamaan kanssaihmisiin; emme aitaa omakotitalojen pihoja, pankkiin voi mennä ilman turvatarkastusta samoin verovirastoon , Kansaneläkelaitokseen , Työvoimatoimistoon.
Työvoimatoimistossa on jonotusnumerot - virkailijoita saa tavoitella ovella , samoin on verotoimistossa.

Menin asioille kaupungin kulttuuritoimeen kesällä.
Ulko-ovesta pääsee kadulta aulaan.
Aulasta ei voi suoraan rientää ylempiin kerroksiin vaan on ilmoitauduttava aulavahdille, joka istuu sinisessä virkapuvussa lasikopissa.
Jos hän ei ole paikalla, on kopin luukulla lappu, jossa lukee palaan pian- odota.
Kopin edessä on mukavan näköisiä istuimia, pöytä, avara näköala kadulle.
Saapuessani aulavahti ei ollut läsnä.
Hetken kuluttua aulavahti palaa koppiin ja tiedustelee asiaani jatkaen kyselyä mihin virastoon ja kenen kanssa olen sopinut tapaamisen.
Hän kertoi, että ketään ei varmaan ole enää paikalla kun kesälomat alkoivat juuri ja viikonloppu - Vastasin , että olen soittanut ao virastoon ja siellä varrottaan minua ja kyllä olen tietoinen , että asiakirjoja allekirjoittava johtaja on lähdössä tai lähtenyt lomalle, mutta minua odotetaan yläkerrassa.
Aulavahti ei vakuutunut vaan ryhtyi soittamaan yläkertaan ja tavoitti virkailijan ,keskusteli hetken hänen kanssaan , sulki koppinsa ja lähti kanssani yläkertaan hissillä.
Saattoi minut oikeaan kerrokseen.
Kysyin, miten pääsen ulos talosta asiointini päätyttyä , kun on kesäaika- hän totesi ,että vain hissillä pääsee , portaikkoon voi jäädä suljettujen ovien väliin loukkuun.Joku oli jäänyt ja tunnin ajan yrittänyt soittaa avaajaa!Kunnes oli lopulta joku tullut ja päästänyt suljettujen ovien takaa vapauteen.

Ystäväni oli käynyt samassa virastossa asialla toimittamassa ihan talviaikaan ja virka-aikaan tarpeellisia lomakkeita varojen siirtoa varten. Hän oli yrittänyt puhelimella tavoittaa viraston henkilökuntaa , mutta ei ollut onnistunut.
Taas aulavahti oli tiedustellut perinpohjin ketä ja miksi oli ystäväni tullut ko virastoon.
Ja saattanut ystäväni hissillä yhdessä ylös ajaen viraston ovelle ja todennut hissillä poistuessaan ystävälleni, että alas voi tulla sitten itsekseen!
Nauroin koska tilanne vaikutti Gogolmaisen koomiselta.
Hienoa ajatteli ystäväni - tähän on tultu - kuinka onkaan kynnys madaltunut virastokäynnille -ELÄKÖÖN VAPAA JA ESTEETÖN KANSSAKÄYMINEN JA VUOROPUHELU

Toisen kerran menin hakemaan sovittua esineistöä kaupungin virastosta ja ovella soitan ulkona kelloa, jolloin ritilä summerin yläpuolella alkaa puhumaan ja tiedustelee koneäänellä : Kuka siellä , ketä tulet tapaamaan ?
Vastaan nimelläni ja ovisummeri pärähtää ja pääsen sisään metallisesta ovesta, josta puolet on vahvaa, lasia.
Astun aulaan ja taas ovi, tällä kertaa läpinäkymätön,metallikehyksinen lasiovi. Soitan ovikelloa ja ovi aukeaa suristen. Käytävällä tulee henkilöstöä vastaan kysyen onko sovittu tapaaminen ? Kenen kanssa?
Vastaan, että jumalan kanssa. Hatutti jo.

Enpä tiedä. Outo olo jää summereista, kyselyistä, etäänyttäminen on tehokasta vallankäytön osoitusta.
Nyt puhutaan paljon avoimuudesta.
Miten se ilmenee yhteisössä - kaikki läsyttävät suut silmät täyteen BB-talotyyppistä ihmissuhdepaskaa ja politiikassa on sumuttamisen ja muunnellun totuuden malli ollut käytössä jo pitkään.
Parasta lisätä itselle kunnon teflonnaamari ulkoilessa ja virastokäynneillä ettei tunnisteta ilman lupaa.
Maailmako muuttunut esteettömäksi.
Ei se hokemalla esteetön, esteetön, esteetön muutu
Täytyy jotain muutakin tehdä.

HUPAISAA vai HIRVEÄÄ?

Marja

PYHÄINPÄIVÄN VIETTOA KESKI-SUOMESSA!

2009-11-01T09:36:00.004+02:00

Hei!

Poimin Keskisuomalaisen nettisivuilta Pyhäinpäivän tapahtumia,
vaikutti tyypilliseltä, suomalaiselta arkilauantailta?

Keski-Suomi

* Auto törmäsi bussin perään Jyväskylässä 31.10. 20:05
* Koulubussin kuljettaja uhkaili lapsia helvetillä 31.10. 17:32
* Kissa vietti neljä päivää naapurin puussa 31.10. 16:43
* Käyttöhäiriö jumitti Vaajakosken sulun portin 31.10. 15:42
* Pyhäinpäivänä aikaistettu ennakkomoderointi ja paksumpi lehti 31.10. 13:38
* Jämsäläismies kärysi ratista lauantaina aamuyöllä 31.10. 12:45
* Kemiläismies ajoi varastetulla autolla humalassa kortitta 31.10. 12:41
* Kortiton kuski ajoi autoa amfetamiinipäissään 31.10. 12:28
* Kaksi miestä pahoinpiteli kolmatta Jämsässä 31.10. 12:24
* Taksi törmäsi päihtyneeseen jalankulkijaan Jämsässä 31.10. 12:21
* Peura pelastettiin heikoilta jäiltä Äänekoskella 31.10. 11:54
* Philomela on Suomen toiseksi paras kuoro 31.10. 11:21
* Puunhakkuusta liito-oravien alueella sakkoja 30.10. 20:42
* Hovi hylkäsi syytteen kaulaan puukottamisesta 30.10. 18:36
* Seiniä töhrittiin Kivääritehtaankadulla Jyväskylässä 30.10. 17:25 n
* Nainen kurkotti pudonnutta navigaattoria, ajoi ojaan 30.10. 17:21
* Jämsäläinen Talent-Laamanen levyttää 30.10. 16:58 Hannu Karjalainen
* Kortepohjan vaalit uusiksi 30.10. 13:56 Anssi Koskinen
* Rattijuopon kyydissä alle kouluikäinen lapsi

Tervetuloa tavallisen sunnuntain vieton lomassa pistäytymään
mosaiikkipajan avoimille päiville tänään klo
14- 17 Yliopistonkatu 28 E-sisäpiha maistraatin takana

PAKOLAISENA OMASSA MAASSA!

2009-10-28T23:12:00.011+02:00

PAKOLAISENA OMASSA MAASSA- TOIMEENTULOKYSYMYKSIÄ-AMMATINVALINTOJA-

Alan entistä enemmän ymmärtää maahanmuuttajien sopeutumisongelmia Suomeen.
Tunnen nykysuomessa itseni muukalaiseksi.
Jos täällä hieman eri tavalla ajattelee ja elää niin potee hengen ahdistusta pikkukaupungissa äkkiä- enkä nyt tarkoita pelkästään boheemia elämää kuppilassa vaan elämän arvoja ja asenteita.
Rasismi ja eriarvoisuus Suomessa ovat lisääntyneet.
Laki ei ole kaikille sama.

En tunnista Suomea Suomeksi muusta kuin laajoista metsämaisemista ja järvien sinisellä lätäköittämästä maisemasta Laajavuoren rinteeltä katsoessani- Metsät ja järvet ja kansallispuistot ovat nekin tällä hetkellä uhan alla.
Lähtekäämme barrikaadeille lopultakin jonkun yhteisen asian vuoksi.Kansallismaiseman ja kansallispuistojen!

Maa on muuttunut täydelliseksi pekkarlandiaksi, jossa on suomineidon vyötärölle levinnyt vanhassaareke.
Pohjoisessa rulettaa väsymätön väyrynen ja sirkkaliisanttilasikalandia revittelee varsinais-suomessa.
Värikästä on.
Kotimaan berluskonit jyrää meitit ja meitin metät ja koskien kuohut.
Sordiinoa vetelevät katainen, niinistö,risikko.

Olen sijoittanut kaiken arvokkaan elämässäni kuvataiteilijan työhön.
Koska olen mieltänyt työn arvokkaaksi, toimeentulolta vaatimattomaksi ,mutta kunniakkaksi ja haastavaksi elämäntehtäväksi ja asenteeksi.
Ajattelin aina, että elämme maassa, jossa olen tasavertainen, vaikka ammatinvalintani olisi sontakuskin ammatti.

Olin myös eriomaisen tietoinen seikasta ,että taiteiljan ammatti on riskialtis.
Yhä usemman taiteilijan kohtalo parrasvaloissa kylpemisen sijasta on päätyä taiteilijamatrikkeliin- Uudenmaan puhelinluetteloa muistuttavan ammattitaiteilijoiden hautaluetteloon -keskinkertaisena lahjakkuutena , kiihkottomana, ehkä opiston tai muun oppilaitoksen alati innostavana taideliekkinä.

Olen toimnut kuvataiteilijan ammatin kaikissa tehtävissä, taiteilijaseurojen puheenjohtajana kahdessa eri kaupungissa, läänintaiteilijana, kuraattorina, opettajana, asiantuntijana.
Olen kirjottanut taiteilijoiden toimeentulosta, itseäni kiinnostaneista näyttelyistä, taiteilijoista.

Nuo työt ja luottamustehtävät ovat lisänneet pörssiarvoani taidemaailmassa.
Mutta tulojani ne eivät ole kasvattaneet.
Päinvastoin vanhemmiten tuloni ova pudonneet. Yksin elävä naistaiteilija vajoaa köyhyyteen helpommin kuin perheellinen.
Palkkiomme ja palkkamme ovat jääneet kauas jälkeen yleisestä tulokehityksestä. Sitäkään taiteilijoiden apurahoja kadehtivat henkilöt tuskin ottanevat koskaan huomioon, että myyntitulot ovat keskimääräisesti satunnaisia tuloja , apurahaa nauttii murto-osa taiteilijoista
Kuvaavaa on , että Valtion kulttuuribudjetti lisääntyy ensi vuonna 34 miljoonaa euroa- kuvataiteen osuus lisääntyy 304 000 Euroa.

Täytyy muistaa ,että gallerioiden ja museoiden näyttelyiden kiinnostavuus ja sisältöjen rikkaus on täysin riippuvainen taiteilijoiden henkisestä panoksesta.
Taiteilija hankkii yleensä apurahan näyttelyn tuottamiseen ja hänelle ei makseta näyttelyajalta palkkaa kuten kaikille muille työtä tekeville.
Tämä on jäänne romanttiselta, yhteisölliseltä 70-luvulta.
Sex and Art an Rock and Roll for free!

Aloin pohtia omaa toimeentuloani joka tänä vuonna on pudonnut lähelle SIIS MIINUS – 100 000 ,velat ja menot ovat suuremmat kuin tulot eka kerran näin rajusti elämässäni ja olen jo 52 v.
Niin, että mitä järkeä on rakentaa näyttely, jonka vuosi sitten on sopinut ilman mitään tuloja.
Saatikka tietoa tulosta. Silkkaa hullun hommaa. Järjenvastaista.
Sopimuksen purkaminen olisi maksanut myös ja sen jälkeen olisi saanut ainakin vaihtaa heti ammattia.
Homma jatkuu ,minun jälkeen tulee seurava ja sitten seuraava ainakin ensi vuoden.
Rakentaa näyttely , valmistaa tiedote, näyttelyesitteet , kutsukortit , huolehtia tiedottamisesta jatkuvasti saavuttaakseen edes sen 500 henkilön kävijämäärän.
Käteen jäävät laskut.

Miksi meillä tällä Luovan maakunnan toimijoissa ei ole yhtään kuvataiteen manageritoimintaa!
Teatterilla ja sinfonialla homma osataan , toki rahoituskin on vakaampaa. Mutta ilmaiseksi ei joudu kukaan esiintymään.
No siellä joku kysyy MIKS LÄKSIT? Se kysymys kannattaa esittää vaikka kuvanveistäjä Miina Äkkijyrkälle
Sieltä tulee vastaus tyhjentävänä.
Niin- unelma olisi, että
taiteilija tuottaisi rauhassa näyttelyn ja esiintyisi managerin sopimina aikoina ryhmille tilausperiaatteella. Tuottaja laatisi taiteilijan kanssa tolkullisen tiedotusstrategian.
Nyt tuntuu siltä ,että kuvataide jää kaiken jalkoihin ja taiteilijoiden omalle vastuulle ei voi syytä sälyttää.

Millä taiteilija tulee toimeen jos ei ole apurahaa , myyntiä , opetusta omalta alalta.Ukko tai akka rahottaa. Pankkilainalla???Kuvataiteen tuottaminen ei voi perustua liiketaloudelliselle toiminnalle.

Työvoimatoimisto ei vastoin suurta hulabaluuta vuosi sitten taiteilijoiden ja tieteilijöiden sosiaaliturvan paranemisesta hyväksy taiteilijaa työttömäksi työnhakijaksi.

Hänet katsotaan aina yrittäjäksi ensisijaisesti
Vaikka ei olisikaan näyttöä. Taiteilija ja tutkija kerää todistusaineistoa seuraavaa työvoimatoimiston käyntiä varten ,eroaa alv-rekisteristä , luopuu työhuoneesta, työvälineistä, todistaa ja vannoo ,että otetaan mitä tahansa työtä vastaan.

Työvoimavirkailijalla on aikaa setviä tekemisiäsi – joskus tuntuu , että aivan kuin etsittäisiin heinää neulasuovasta ja AAAH ! Joskus virkailijalla on suurenmoinen onni ja euforinen ilme kasvoillaan hän ilmoittaa löytäneensä Seurakunnan teostilauksen hautakivestä vuoden puolivälissä ja ryhtyy tivaamaan montako hautakiveä olette yrittäjänä kuoleman pellolle valmistaneet.
Täytyy tuoda kirkkoherralta tai itse Jumalalta todistus , että kyseessä oli yksi ainoa hautakivi seurakunnan pitkäaikaiselle suntiolle tilattu kunnioituksena. Erikoiskivi.

Jos saat virkailijan myöntämään tappionsa ja kirjoittamaan todistuksen, että olet työtön työnhakija ja oikeutettu peruspäivärahaan tai ansiosidonnaiseen päivärahaan silloin kun ei ole töitä olet jo sosiaalipelissä pitkällä.
Jos nautit liiton kassan päivärahaa , edessäsi on liiton sääntöjen tulkinta ja todistusaineiston täyttö.
Siellä yritetään kovasti löytää syy miten sinut saadaan kammettua pois kassan päivärahan saajista.
Yrittäjäkortti on täälläkin käytössä.
Vaikka luulisi Akavan erityialojen luovan alan ammattiliittojen julkaisuja silmäilessä , että mikään ei ole ihanampaa ja palkitsevampaa ja oikeudemukaisempaa taiteentekijälle kuin kuulua liittoon!
On liiton jäsenistönsä kehittämiseksi järjestämiä mielialan sparrausseminaareja , iloisia sauvakävelyretkiä, makkaranpaistoa ,pyllymäkeä, lounaita yhdessä
Kaikkea KIVAA, mitä eläväinen liiton jäsen vain saattaa toivoa.

Mutta joku saattaa ajautua hakauksiin jo alkumeterillä sekä työvoimatoimistossa, että ammattiliitossa. Se ei ole hyvä asia.
Molemissa putiikeissa istua hyvin koulutettuja lakimiehiä ja pilkuntarkkaan hakemuksia syynäviä ja niitä kassan sääntöihin vertaavia virkailijoita.
Voi vierähtää vuosi , toinenkin ennenkuin korkeimmasta oikeudesta tulee korjaava päätös , että olette oikeutettu 7 Euron päviärahaan 5 päivänä viikossa.

Ai miksikö kirjoitan loppuun kalutusta aiheesta.
No siksi, että 30 vuoteen tilanne ei ole muuttunut -pahentunut ja saivartelu sanavalinnoissa on jo yltänyt taiteen tasolle.

Ja itse jouduin kokemaan tuon prässin toistamiseen kaksituhatluvulla ja vaikka olin koko 40 vuotisen työelämän uran aikana kerryttänyt verotuloja ja oman liittoni kassatuloja ja työttömyysvakuutustuloja – löytyikin porsaanreikä , enkä ole yllättäen oikeutettu mihinkään.

Jos ohjeita luetaan kuin piru raamattua – ja niin sitä tänä taantuma-aikana luetaan.
Pätkätyöläisten, taiteilijoiden asema ei ole parantunut työministeriön puheista huolimatta.

Silloin kun tarvitsee samanlaista tukea kuin muut palkansaajat saavat , joutuu taiteilija ja tutkija todistamaan perinjuurin koko elämänsä.
Repimään esiin ja esittelemään kaikki oman elämän yksityiskohdat.

Yleensä kuvataiteilijat ovat sopeutuvaa joukkoa ja suurin osa tekee leipänsä eteen kahta kolmeakin hanttihommaa elannon vuoksi ja hyväksyy sen.
Mutta nyt ei ole tarjolla hanttihommiakaan.
Silloin työvoimatoimiston luukulle saapuu myös siellä jo kertaalleen kärvennetty taiteilija. Mutta vasta kun kaikki kulutusluotot ja duunit on tsekattu.Ja ei ole muuta vaihtoehtoa.
Silloin on pakko palata määriteltäväksi.

Kaikkia sivutöitä on tullut kokeiltua opetusta, siivousta, lehdenjakoa, puhelinmyyntiä, haamushoppailua.
Niissä on vain yksi vika ; ne ovat alipalkattuja ja työaika tiivistahtinen ja pitkä. No nyt nuokin hommat ovat tavoiteltuja. Joten on kai aika nostaa kytkintä- taas tuli tuhlattua tuloja muutamaan näyttelyyn – kaksi gallerianäyttelyä ja yksi yhteisnäyttely.
Myyntiä ei nykyään tapahdu jos ei ole jo ollut yleisön suosikki.
Vaikka palaute näyttelyistä on hyvää sitä ei voi syödä eikä sillä voi rahoittaa asuntoa.Elämää.Täytyy opetella ajattelemaan, että ei ole varaa toimia taiteolijan ammatissa.

Suosittelen lämpimästi kaikille tuleville taiteilijoille ja tutkijoille , hankkikaa toinen ammatti esim siistijän , lähihoitajan , lakaisukoneen kuljettajan ,pulttimaakarin tai inisijän , vartijan tai terapeutin ammatti – niitä tarvitaan aina.
Älkääkä ikinä erehtykö ilmoittautumaan työvoimatoimistoon taiteilijana.
Olkaapa yhtä kekseliäitä kuin virkailijat pahimmillaan ja kertokaa aina joku muu ammatti kuin taiteilija, pankaa sormet ristiin selän takana.
Ja menoksi toimeen tuloa kohti.

Kateeksi käy kirjailijoita- niillä on valtavia yleisömääriä ja julkisuutta kerääviä messuja , hyvä toimeentulo, ja paljon palstatilaa viime aikoina. Vai mitä sanotte allaolevasta HS:n kolumnistikirjailija Soifi Oksasen jutusta:
Samoille linjoille kuvantekijät!

SOFI OKSANEN
Olen yksi WSOY:n johdon toimintamalleja kritisoineen kirjeen kirjoittajista. Kysymys oli kustantamon työolosuhteista ja hyvien kirjojen maailmaansaattamisen perusedellytyksistä.
Antti Majander analysoi tilannetta (HS 24.10.) sukupuolittamalla sen otsikolla "Vanhat pojat vastaan uudet tytöt". Feministinä ja naistutkimuksesta alati kiinnostuneena osasin odottaa, että tällainen retoriikka nousisi esiin varsin nopeasti.
Ammattimainen asennoituminen työhön ei kuitenkaan ole sidoksissa sukupuoleen.
Jim Thompson pitää kustantamoa bisneskumppaninaan. Hänen päätöksensä allekirjoittaa kirje oli puhtaasti taloudellinen. Koska kustantamolla on oikeus olettaa Thompsonin kirjoittavan hyviä kirjoja, kirjailijalla itsellään on oikeus olettaa saavansa tarpeeksi markkinointia.
Se olisi reilu diili. Lukijoiden on hankala löytää kirjoja, mikäli he eivät tiedä niiden olemassaolosta.
Thompson työskentelee useiden eri maiden kustantamojen kanssa, ja ne kaikki ovat hioneet Thompsonin ensi vuoden markkinointisuunnitelmia jo kuukausia. Ainoa poikkeus on WSOY, joka julkaisee Thompsonin seuraavan romaanin vuoden alussa.
Thompson on kysellyt markkinointistrategian perään lukuisia kertoja – vastausta ei ole tullut. Miksi kansainvälisen läpimurron kynnyksellä oleva Thompson ei kiinnosta kotimaansa kustantamoa sen vertaa, että edes hänen kysymyksiinsä vastattaisiin?
Myös itselläni on kokemusta monien muiden maiden kustannustavoista: hyvä talo aloittaa markkinointistrategian miettimisen jo kustannussopimuksia allekirjoittaessa. Kaikkiin kysymyksiin ja sähköposteihin vastataan.
WSOY:ltä en ole saanut vastausta vaikkapa siihen, miksi kustantamoni kirjailijoiden messujärjestelyt tyrittiin. Viimeksi kysyin asiasta viime viikolla. En ole saanut vastausta, en viestintä- ja markkinointijohtajalta enkä toimitusjohtajalta, joka käytti messuviikon lomailuun – niin paljon häntä kiinnosti tavata kirjailijoita messuilla.
Minulle tuollainen asenne tarkoittaa välinpitämättömyyttä. Minua häiritsee myös välinpitämättömyys, jolla uusi johto on suhtautunut kustantamon ilmapiiriin.
En pidä siitä, että kirjojeni kanssa tekemisissä olevat ihmiset työskentelevät piinallisissa olosuhteissa, että heitä pompotellaan järjettömästi tai että irtisanomisuhka roikkuu niskassa koko ajan.
En myöskään pidä ikärasismista, joka on Bulevardin kulmilla haiskahtanut. Ja katson myös niiden kirjailijoiden, jotka eivät ole bestselleristejä, ansaitsevan edes säällisen markkinoinnin enkä puhu nyt itsestäni.
Siksi minä allekirjoitin

Kirjoitusta lyhennetty . Koko kirjoitus HS:ssä

Marja Kolu

PS Muuten kuvataiteilijoita tylsempiä ihmisiä on tavallisten ihmisten joukossa harvassa.
Vastoin yleistä luuloa,kuvantekijät eivät ole hauskoja , värikkkäitä, välittömiä , rohkeita vaan usein itsekeskeisiä pieruja, nynnyjä , katkeria, ilottomia.
tyhmiä. Enkä puhu vain itsestäni.

Hyvää Yötä!

NAHKURIN ORSILLA TAVATAAN JA PUITA KAATUU!

2009-10-11T10:52:00.005+03:00

Hei!
Lauantain HS:ssä ministeri Paula Lehtomäki antoi palautetta ympäristö ja luonnosuojelujärjestöille, joiden mielestä Suomessa on kautta aikojen huonoin hallitus ympäristö - ja luonnonsuojelun kannalta; kaikkea toimintaa sanelee elinkeinoelämän etu ja luonnonvaroja ollaan yksityistämässä, Pallaksen kansallispuistoon rakennettaan iso hotelli hallituksen erityisluvalla.Vihreät ovat yhtä tyhjän kanssa hallituksessa väittävät luonnonsuojelujärjestöjen edustajat vihaisina.

Toinen ministeri Mauri Pekkarinen patsasteli Lemmenjoella uusissa maastokengissään ja totesi , että Suomessa on liikaa kansallispuistoja ja että ne sijaitsevat aivan liian kaukana, tiettömien taipaleiden takana.
Kansalaisten on vaikea päästä nauttimaan puistoista hänen mielestään.Huhuhuh!
Katsokaapa seuraava opetuspätkä politiikanteosta
http://www.youtube.com/watch?v=hXP3pAWT22A
Laittakaa viestiä ja pätkää eteenpäin!

Hyvä syksyä!
Marja

KUOLLEET SIELUT

2009-10-02T20:50:00.001+03:00

Hei!

Nyt kannattaa lukea Gogolin Kuolleita Sieluja-kuinka ajankohtainen se onkaan!
Ja virkistävää!

Hyvää viikonloppua!

BRITANNIAN VALLOITUSTA JA LUNTA PAKAROILLA

2009-09-30T10:14:00.006+03:00

Hei!

Tanssin aika festivaali osui taas samaan aikaan kansalaisopiston viikonloppumosaiikkityöpajani kanssa. Mutta eipä ollut hätää , autollinen ihminen ehtii siirtyä paikasta toiseen muutamassa minuutissa.
Joten viikonlopun tapahtumien purku alkoi jo torstailta 24.9.
Torstaina esittelin oman näyttelyni HYVÄ ESINE PAHA ESINE -KAIKKI KATOAA VALKOISEEN Orivedeltä kylään saapuneelle läänintaiteilijakollegaalleni, tanssitaiteilija Mirja Tukiaiselle ja hänen ihanalle pikimustalle Tiltu-koiralleen.

Seuraamme liittyi puolen päivän jälkeen tanssitaiteilija Helena Ratinen ja kiersimme minun näyttelyn lisäksi Graphica Greativan.
Taidemuseon Suojassa tapasimme TANSSI AJAN WORKSHOPIN vetäjän koreografi Favela Vera ORTIZIN ja hänen työpajaoppilaansa kansanedustaja Susanna Huovisen Naisten Huoneessa.
Jatkoimme työhuoneeni ja Elosen kahvilan latten kautta ja mehevien naisten naurusessioiden kautta- yhteinen nauru naisten kanssa moniäänisesti on jäljittelemätöntä ja erittäin virkistävää- Vaajakosken Naissaareen katsomaan rautalampilaisen taidemaalarin Oili Marskin näyttelyn ( joka oli aivan liian täynnä ja ahtaasti ripustettu , olisi tarvittu jyryttäjää taiteilijan apuna).

Veimme enenevässä määrin niiskuttavan Helenan kotiin asti Hupeliin ja saatoin Mirjan ja Tiltun autolleen kotimatkalle Orivedelle ja riensin Vihtori-akatemiaan Minna- saliin kuuntelemaan mainiota ja verevää, värikässanaista Juha Hurmetta - siellä seuraani liittyi graafikko Tarja Teräsvuori.
Hurme piti puhetta Harri Tapperin Revontuli-kirjasta ja linkitti tai taustoitti sen Aleksis Kiveen , Samuli Paulaharjuun ja Sakari Pälsiin ja mitä hykerryttävän mainiommalla esityksellään Hurme tempasi meidät naurussasuin poikakirjallisuuden maailmaan.
Vihtori-Akatemiassa oli todellinen yleisökato - noin parikymmentä kuulijaa.
Edellisellä kertaa Arkkitehti Juhani Pallasmaata kuuntelemassa oli melkein täysi sali-Eikä puheenvuoro ollut lähestulkoonkaan niin mehevä ja innoittava.
Ehkä hurmaantunut Hurme on liikaa keskisuomalaiselle sivistyneistölle?

Ehdin kuunnella Hurmetta melkein loppuun ja sieltä kaasuttelin Lutakkoon klo 19 alkavaan Vaatu Kalajoen Pieni Suuri seikkailu eli Jeanne DÁRC -esitykseen.
Tunnistin itseni nuoren naisen uhmasta, murrosiän itkusta ja maailmantuskasta.
Vaatu Kalajoki oli tehokas ja uskottava.
Miten mainiosti hän osasi imitoida lintujen ääniä -olin myyty-ja kuinka taitavasti nuori nainen sai sanan Vittu hoettua agressivisesta runolliseksi eri painotuksin ja keventäen ja sulauttaen vittu sanan linnun liverrykseksi-
vähän samaan tapaan mutta sointuvammin kun hoetaan me rikomme reen tms.
Esitys oli ehdottomasti liian pitkäksi venytetty.
Aihe,väkivalta ja avuttomuus, suurien olemassaolon kysymysten ja maailman käsittäminen ovat isoja asioita käsitellä - potkua löytyi ja nuorella tanssijalla on aikaa ja energiaa mennä eteenpäin.
Yleisö temmattiin mukaan Britannian valloitukseen ja sanomalehtirullat miekkoina tanassa syöksyimme taisteluhuutoja huutaen muodostelmassa, oikeassa hyökkäysrytmissä kohti paviljongia ja hämmentyneitä graafisen alan näyttelyasettajia.

Seuraavana päivänä houkuttelin Tarjan asunnon tyhjennyksestä tauolle ja näyttelyyni galleria Beckerille ja sain lisää kannustavia kommentteja häneltä ja Pekalta.
Helpotti hiukan epävarmuuttani taiteellisen tason suhteen...

Illalla aikaisin nukkumaan ja aamulla opettamaan ja sieltä Jyrki Karttusen esitykseen Siltasalille - Karttusen My Imaginary friend oli mainio, hahmot olivat teletappien ja muumien yhdistelmä - miten sulokkaasti tanssijat liikkuivat todella kuumissa asuissa - ja Karttusen käsikoreografia hänen sooloissaan on uskomatonta kuinka käsi voi liukua kuin usva järven selällä aamulla -pehmeänä ja hunajaisena.

Lauantaina opetuksen jälkeen ehti käymään kämpillä ja sitten teatterissa oli mieleenpainuvat ensi-illat japainilaisella teemalla NIINA AIRAKSISEN LADATTU HILJAISUUS
ja ALPO AALTOKOSKEN koreografia tanssija ANNA PALMION esittämänä sanoinkuvaamattoman huikeat esitykset- valaistus oli molemmissa hiljaisissa esityksissä täydellinen , maalaileva ja merkityksellinen -eikä vain valaissut mekaanisesti kohdetta vaan valo hengitti.

Ja sunnuntain päätti GLIMSIN JA GLOMSIN TUOMO RAILON koreografia ja tanssi Lunta Pakaroilla - homoeeroottinen soolotanssi , jossa oli komeita värejä,kuvauksellisia asentoja , mutta hiukan liian pitkä ja yksiulotteinen minulle.
Tanssi Ajan lopetti hauska , iloinen , satiirinen Kuopiolaisen Minimin hulppea ja nuorten miesten energisellä fysiikalla ja nokkelalla koregrafialla ja lavastuksella toteutettu MANNERS OF SUCCESS ja hienosti soi Tomi Kososen saksofoni ja muutkin vempaimet esityksessä!

Nyt on aika väsynyt olo ja pitäisi pakata , muuttaa pienempään ja pian alkaa näyttelyn purku ja pian alkaa Suomen Linnan RANTAKASARMILLA näyttely eli loppukuusta 26.10!!!
Huhuhuh !

Lunta tupaan ja katolle ja pakaroille ja rinnoille on luvattu tällä viikolla!

Marja

POLLESTA POTKUA JA TAIDE MEDIKALISOITUU

2009-09-30T09:43:00.004+03:00

TAITEEN MEDIKALISOITUMINEN

Muutoksen tuulet ovat kulttuurityöntekijän alati virkeänä,valppaana pitävä generaattori.
Muutaman vuoden olemme saaneet seminaareilla opastusta liike-elämästä lainatun terminologian brändien, klustereiden, flown,
innovaatioiden, teamien, highteckien , sisällöntuotannon , tuotteistamisen, kuluttamisen, mielikuvamainonnan maailmaan – sanat on siirretty surutta taidekäyttöön yhteisen edun ja voiton nimissä.

Juuri kun olimme oppineet yritysmaailman ammattisanastoon kulttuurissa onkin jo aika vaihtaa lääketieteen ammattisanastoon: puhutaan taideapteekista, ideaklinikoista, taidelääkkeistä.
Lisää on varmaan tulossa; delirium korvataan potilaalle muutaman tunnin sessiolla ekspressionistitaiteilijan työhuoneella tai muurahaispesässä istuvan performanssitaiteilijan seurassa,
Diapamihoito Taideapteekista on Kalle Päätalon Iijoki -sarjan 5 tuntinen slow-näytelmä.
Nervosa on kävelyperformanssi halki kolmen hehtaarin marketin.
Skitsohoito kuukausi kelan tai työvoimatoimiston virkailijana 5 kk.
Pakkoliikehoito taiteen menetelmin ; taiteen keskustoimikunnassa kalligrafiaterapia ; kirjoitat lauseen Et tälläkkään kertaa saanut hakemaasi apurahaa suuren hakijamäärän vuoksi.
Tuhat kertaa.
Käsin kaunokirjoituksella.

Patologinen valehtelija saisi valehdella performanssitaiteilijana turvallisessa ympäristössä eduskuntatalon portailla muutaman kuukauden 6 tuntia päivässä.

Loistava idea. Näin ratkeavat työvoima-, terveys- , ja sosiaaliongelmat yhtaikaa.
Toteutetaan valtion työllistämvaroin ja Eu -projektina vaikka hankenimella Pakkomielteestä tekoihin- hulluudesta huvia kansalle!

Kohta saamme taiteen keskustoimikuntaan oman toimikunnan medikalisaatiotaidetoimikunta joka jakaa avustuksia kuin apteekin hyllyltä reseptiä vastaan.

Loppukevennys

Eräässä Lehdessä oli seuraavalainen ilmoitus- poistettu tarpeettomia osioita

POLLESTA POTKUA TYÖELÄMÄÄN

Kuntoutus viitenä viikonloppuna työelämässä oleville uupuneille, masentuneille.Kuntoutuksessa oleville.
Ei vadita ratsastustaitoja- yksi viikonloppu saaressa.
Koko ilmoitus nähtävissä:
http://www.sjl.fi/web/pdf/200937_ke/sjl16p06.pdf katso koko ilmoitus ja kurssintarjoajan omilla kotisivuilla on lisää tietoa kurssin taustaideologiasta:

Tarkoituksena on tukea kuntoutumista ja edistää mielenterveyttä sosiaalipedagogisella hevostoiminnalla ja muulla vertaistoiminnalla.

Sosiaalipedagoginen hevostoiminta on elämyksellistä ja yhteisöllistä toimintaa hevosten parissa. Siinä kaikki ovat ryhmässä tasa-arvoisia ja rohkaisevat ja tukevat toisiaan. Se sosiaalistaa ja rohkaisee ottamaan vastuuta ryhmän toiminnasta kurssilla, ja kaiken kaikkiaan omasta kuntoutumisesta ja elämästä, ei sairaana terveiden joukossa vaan tasa-arvoisena ihmisenä muiden joukossa kukin omilla voimavaroillaan. Vertaistuki kuuluu siihen olennaisesti. Sitä saadaan hevostelun yhteydessä, kurssien keskusteluosuuksissa ja vapaa-ajalla yhdessä ollessa.

Hevosterapiaan nähden ero on suuri. Terapiassa ”terve” ammattilaisterapeutti hoitaa ”sairaita” ja on vastuussa kaikesta toiminnasta. Molemmilla toimintamuodoilla on kuntoutumista tukeva vaikutus, terapeuttinen, jos niin halutaan sanoa, mutta se on luonteeltaan erilainen.

Sosiaalipedagoginen toiminta on tasa-arvoista, yhteisöllistä ja yhteisvastuullista.

Hevostoimintaa on mm. ratsastus, hevosten hoitaminen ja
hevostelusta puhuminen.

Vertaistoimintaa on kaikki yhdessä tekeminen: esimerkiksi hevostoiminta,
ryhmäkeskustelut ja vapaa yhdessäolo.

Niinpä , paljon masentuneiden parissa olleena totean , että hevostelu ei auta pitkäaikaiseen masennukseen - eläinten läheisyys sinänsä helpottaa kenen tahansa pahaa mieltä.Masennukseen auttaa masennuksen syyn poistaminen. Ainoastaan.

PS Kuopiossa oli pitkään jo 70-luvulta toiminut olutkuppila ,pystybaari ,kaupungin keskustassa nimellä POLLEN POTKU - polle ja hepo tarkoittavat muutakin kuin nelijalkaista ravuria.
Nykyisin nimi on muutettu mutta samalla paikkaa toimii olutkuppila edelleen , lähellä teatteria ja Bierstubea.

JUST EVERYTHING SUCKS

2009-07-28T22:50:00.003+03:00

Procol Harum Sucks Politics Sucks Neste Rally Sucks Finnish Enviromental Art Sucks
Nice Warm Weather Sucks Birds singing Sucks Intellextual Finnish People Sucks Culture Managemnent Sucks Creativity Sucks Nokia Sucks Growing Grass Sucks
Just Everything Sucks -Would You not Agree with me?

POLITIIKKA ON LIKAISTA , LIKAISEMPAA - PASKAA!

2009-07-27T20:12:00.003+03:00

Heipähei!

Ei täällä olla laiskana maattu ; koko kesä on mennyt turuilla ja toreilla ja hanttihomissa eli ansiomielessä - suosittelen Jyväskylän kauppatoria- joo, just sitä jota mollattaan ankeaksi usein ja aina jonkun sen reunalla olevan rakennusriidan yhteydessä muistetaan potkaista toria ja todeta kuinka ankea se on.

Mutta totuus on kesäaikaan toinen!
Siellä on mukavia , ahkeria ihmisiä torimyyjinä - aamut alkavat noin klo 5.00 ja illat päättyvät noin klo 22.00.
Mansikan-, porkkanan-, perunan- korin-, ja kalan- kukkien myyjien sinnikäs joukko pitää paikan elävänä.
Kaupunki hallinnoi toria; jos etsit ohjeita, miten torille pääsee kaupan tekoon, mitä maksaa , onko kalusteita- kuka tietää - niin ehkä eksyt oikeaan, kun olet sitkeä.

Eikö toritieto pitäisi löytyä otsikon alta myyntipaikat tai markkinapaikat tms heti etusivun palveluista? Torimkasu on vain 7-14 Euroa päivä , luulisi että useampi käsityöläinen, haluaisi viikon pari myydä tuotteitaan tai kuten minä esitellä mosaiikin ladontaa työnäytöksinä.
Rahankeruu on ulkoistettu torilla.
RTK kerää päivämaksut ja kk-maksut.
Muuta heidän tehtäviinsä ei kuulu.Eli sitkeästi kun yrittää voi osua oikeaan ja pääsee ja osaa torille kauppaa tekemään mennä.
Sehän on niin uusi asia tuo torikauppa.

Torin lisäksi on muitakin paikkoja missä ihmiset liikkuvat sankoin joukoin.
Itse esittelin mosaiikin ladontaa Jyskän Varastomyynnin tapahtumapäivänä makkaran paistopisteen vieressä-ilmaista makkaraa meni kymmeniä kiloja kuumana kesäpäivänä aamusta iltaan.
Hellettä on ollut , joten sain komean kuparisen rusketuksen bonuksena kun myin kaksi viikkoa 9-14 ja välillä ja pitempäänkin torilla mosaiikkia.
Viime viikot olen iltapäivät vetänyt mosaiikkityöpajoja Alvar Aalto-museon työpajatilassa URB:ssa toista vkoa- hienoja laattoja on syntynyt.

Ja nyt otsikon aiheeseen, vaalirahasotkut ja kootut selitykset ovat avanneet kunnallisen päätöksenteon juonen kuvioita ; tunnustan, että olen ollut sinisilmäinen tyhmä!
Olen osallistunut kuntavaaleihin ja eduskuntavaaleihin ja kulttuuri- ja nuorisolautakuntatyöhön omalla ajalla ja omilla rahoilla - kaikki muut ovat viksusti hankkineet tuhansia euroja vaalirahaa ja tehneet vaalityötä kunnan tai valtion viran suojissa.
Olen luullut oikeasti , että yhteiskuntaan voi vaikuttaa olemalla päätöksenteossa mukana. Kissan viikset -ja Katin kontit!
Olen ollut vain tuomassa hupia ja vaihtelua lautakunnankokouksiin ,joissa päätökset suurimmaksi osaksi runnottaan vahvemman voimalla ja hyvä veli konseptilla.
Ajatelkaapa vaikka Yksityistä Tietokonekokoelmaa ,jonka varastotiloja kaupunki tiukkina aikoina kulttuurin tekijöiden kustannuksella rahoitti kymmenillä tuhansilla euroilla vuosia.
Avustus saatiin pitkällisellä väännöllä -siis vuosien - pois ja Jyväskylän Kaupungin hallitus päätti olla tukematta enää yksityistä tietokonekokoelmaa. Kaupungin ja maalaiskunnan yhdistyttyä
ja uusien päättäjien astuessa remmiin , niin eikös yksityinen kokoelma taas ala saada 6000 Euroa vuodessa, kun muualta kulttuurista leikattiin esim näyttelytoiminnasta,pikkuteattereilta , toiminnoilta, jotka hyödyttävät kaikkia veronmaksajia ja erityisesti koululaisia ja nuoria.
Varsianaista hyväveli-systeemiä tämä.

Nyt ymmärrän miksi politiikka ei juuri ketään hetkauta ,ennenkuin oma asema on uhattu tai lomarahat viedään-
Elämme itsekkyyden, ahneuden , tylyyden ja narsismin aikaa- Yhteisöllisyydestä puhutaan ja toisten luonnollinen auttaminen hädässä on naamioitu milloin miksikin spektaakkeliksi ja kohde vaihtuu tarkoituksen mukaan-
Muka Humanismia ilmassa!
Olen kulttuurilautakunnan jäsen , mutta tänä vuonna huomasin ,että minulla ei ole vara olla pois iltatöistä ja istua kokouksissa- aiemmin olin kylmästi valinnut työn
sijasta luottamustehtävän, josta kokouspalkkio oli noin 30 Euroa per kokous.

Todellakin yhteiseen päätöksentekoon on varaa osallistua vain kunnan ja valtion viroissa olevilla,tai Kehittyvien Maakuntien Rahoituksen piirissä olevilla.

Olin innoissani ja tosissani ensimmäiset neljä vuotta lautakunnassa , mutta kuten mainio mies keskustasta aikoinaan totesi KYLLÄ SIPERIA OPETTAA- Tervetuloa passiivisuus!
Näkemiin yhteiset asiat-nyt paistaa lompakon pohja ja tukirahoittajia tai työntarjoajia ei näy!

Onneksi minulla on lautakunnassa ahkera sijainen -ihan omine mielipiteineen mutta samalta aatesuunnalta eli humanisti ja kulttuurityöntekijä.

Rallit alkavat tällä viikolla -vielä ei kumaja moottorien jyly.
Jyly tarkoittaa rahaa ja toimeentuloa sadoille keskisuomalaisille , ja huutia luonnolle!

Aion olla torilla aamupäivisin jos ilmat sallii. Eka kerta kun olen kaupungissa rallien ajan.

Terv. Marja

Erilainen Juhannus!

2009-06-21T17:14:00.003+03:00

Erilainen Juhannus Eli Kokon Sijasta Katselin kaatuvaa Björkdahlin hyllykköä.

Koskapa ihmissuhteeni muutenkin kuin parisuhteessa ovat hankalasti selitettävissä niin tällä seikalla oli tietenkin vaikutuksensa Juhannuksen viettooni- kymmeniä vuosia Juhannus on tullut vietettyä perinteisesti viinaksia nauttien , villasukat jalassa , nuotion äärellä ,tulilla , seuraten väliin airottomilla , vuotavilla veneillä liivittömiä suomalaisurhoja rannalla varoituksia huutaen tai järvimaiseman lossilla keikkuen tanssien kyläjuhlissa ja aamuun asti on nautittu kaikista luonnon antimista ; polttavista löylyista , palaneesta lohesta, riitelevistä pareista, hiekasta ja nurmesta suussa,
lumisateesta, mustelmista , aamun rämäkästä kohmelohuumorista ja haaleista kaljoista ja epäonnistuneista rakasteluyrityksistä jne.
Ja koko kaunista Juhannus-kuvaelmaa on kehystänyt pelargoniapenkki ja sadat orvokkilajit ja joskus vaihtelua toimintoihin tuonut räntäinen vesisade.

No nyt olin itsekseni – Juhannus ei oikein koskaan ole ollut mun juttu - aattona naapuri huikkasi parvekkeeltaan , että ei aio grillata pihalla yhtään mitään tänä Juhannuksena.
Minussa sen sijaan heräsi pieni primitiivinen keskiyön juhlan intohimo avotulelle taloyhtiön pihagrillillä , kun sääkin oli ihan lenseän kesäinen ja tuuleton.

Haaveilin grillin hiilloksella kypsennetyistä ,ruottalaisista varhaisperunoista ja silppusin retkikirveellä sopivaa sälää grillituleen ja siihen se naapuri tuli kuitenkin kyljystensä kanssa,
kyljykset paistuivat , liinakin saatiin pöytään ja kesäkukkia maljakkoon ja minulle tarjottiin saunalahtea lantrattuna väljähtyneen lämpimänä ja vielä mesimarjalikööriä toiselle jalalle.
Enempää en blandrinkkejä halunnut nauttia vaan luotin omiin tummiin tsekkioluisiin.

En saanut koskaan pottuja paistettua – naapuri( nainen) pääsi saunanlahden siivittämään liikutuksen syvään tilaan ja keksi ,että olemme taloyhtiössä tuhoamassa hänen pihaansa ja huusi kirosanojen siivittämiä iskulauseita minulle ja kotiin palaavalle asukkaalle.
Haki sangollisen vettä suuressa tuohtumuksessaan - hänen omat kyljykset olivat siinä vaiheessa jo foliossa turvallisesti pakattuna muovirasiaan-
kaatoi hiillokseen ämpärillisen vettä ja huusi kirosi ja heitti kukat ja repi liinan ja mellasti kertakaikkisesti niin, että oli pakko koota kimpusunsa ja kampsunsa ja paeta paikalta meidän muiden.

Kävin uudelleen nuotiolla ja sytytinkin sen , mutta en jaksanut odottaa kunnon hiillosta.
Vaan söin ruottin varhaisperunat keitettynä .Ajattelin, että nyt on niin ikävä mieli -että on paree lähteä hauskaa etsimään ihmisten ilmoille.
Käytyväni juhannussuihkussa , etsin lehdestä aukiolevat kuppilat ja ne olivat London ja Freetime-
Freetimessa oli siistiä,kivaa, reippaasti rokkaavaa nuorisoa isolla tanssilattialla ja hyvää rytmimusiikkia – niinpä vedin yksintanssia mitä hurjimmalla koreografialla kolmisen tuntia ja klo 03.30 kuppilan valomerkki tuli ja keskeytti tanssihurmoksen.
Mutta kivaa oli eikä kukaan örveltänyt räkäkännissä riidellen!

Kotiin saavuin tunnin Kirkkopuistossa notkumisen jälkeen ja tietenkin kun horjahtaessani nojauduin olohuoneessa vapaasti lattialla seisovaan uudehkoon , osamaksulla hankittuun italialaiseen Björkdahlin kirjahyllyyn, se kaatui selälleen, vaikka minulla oli jo varotoimena kirjoja pönkkänä lattialla sille.
Noin kaksimetrinen hylly kaatui arvolleen sopivasti onneksi seinää vasten viistoon, jolloin vahingot eivät olleet niin suuret – ilmeeni oli varmaan kuin olisin Pisan tornin kaatumisen nähnyt-
Hylly on koottuu toisiinsa kiinnitettävistä,
päällekkäin ladottavista osista, joissa ovat lasiovet vaakatasoss.
Hylly jotenkin pysyi koossa lukuunottamatta ylintä osaa, joka ketkahti paikaltaan ja sen lasiluukku ei kestänyt jännitystä vaan meni rikki ja odottaa nyt eteisessä lasiliikkeeseen lähtöä.

Heti aloin juhannusyönä vahinkoa korjaamaan ja en alkanut nukkumaan ennenkuin sain hyllyn kirjoista tyhjäksi , sitten ajattelin, että ehkä hyllykkö pysyy tanakammin pystyssä, jos asennan sen seinää vasten ja niinpä siirsin hyllykön
sokkelin seinän viereen – mutta huomasin , että se heilui todella yhtä vaarallisesti kuin vapaana lattialla ollessa!Sitten yläkerrassa
tapahtui oivallus -heureka – hyllyn sokkeli on ollut kokoajan väärinpäin ja hylly olisi voinut kaatua koska tahansa vaikka naamalleen ja kaikki lasiovet olisivat olleet paskana-
Kasasin hyllyn uudelleen ja korjailin pieniä vaurioita kuten taustalevyjen irtoamisia jne.
Hyvää työtä ovat italialaiset hyllynvalmistajat – kesti moisen kumauksen ja nyt kun sokkeli on oikein päin hylly seisoo vakaana kuin tammi huoneenjakajana vapaasti lattialla- hyvissä kirjahyllyissä on se hyvä puoli , että niiden tausta kestää katselun.

Siispä oli onnea ainakin yhdessä asiassa tänä Juhannuksena opin , että sokkeli ei saa keinua eikä tarvi pulikoita ja paperitolloja keinumisen estämiseksi, vaikka ei olisi selkä seinää vastan.
Tämä varmaan huvittaa kokoamisen asiantuntijoita ja Ikea – ja postiyyntikonkareita, jotka osaavat kokoa itse -systeemit – tietty olisi pitänyt heti tajuta ettei hylly saa keinua missään vaiheessa.

Eli johtopäätös on, että kyllä kannatti taas käydä baarissa - ja tanssia itsensä veteläksi.
Uudehko , vaarallisesti kokoamani kirjahylly on nyt oikein asennettu.
Ja korvasihan se kaatuvan kirjahyllyn katsominen sen näkemättä jääneen juhannuskokon tuijottelun rannalla.Ja kesti sopivan lyhyen ajan. Kokon poltto kokoamisineen ja sysytysyrityksineen voi viedä tunteja-

Tämä Juhannus päättyi aamu kuuteen.
Kyllä sitten jo nukutti.
Nyt on sunnuntai- arvatkaapa onko koko vartalo kuin piesty- nyt täytyy mennä
rauhalliselle lenkille metsään ja yrittää venytellä itsensä kuntoon.

Ja töitä olin ajatelut tehdä koko Juhannuksen- no ei sujunut , ei sitten mitenkään-
Pitää ottaa viikolla kiinni rästit.
Ja taas seuraavan kansallisjuhlan aikana hankkia uusia kokemuksia maailmasta.

T. Marja

TAITEEN VARASTOINNISTA

2009-05-09T23:26:00.003+03:00

Heips!

Kiirettä on pitänyt toimeentulon ja muun elämän kanssa ja niinpä pahoittelen uskollisille lukijoilleni etten ehdi tauotta kommentoida elämänmenoa niin usein,
mutta tuossa alla kopsattuna ARSIS -lehden juttu , löytyy oikein kuvien kanssa Taiteen keskustoimikunnan sivuilta osastolta julkaisut , mutta tuossa siis juttu ja seuraavassa TAIDE-LEHDESSÄ on ainakin yksi lyhyt kritiikki minulta.
Että hengissä ollaan.
Ja ajatellaan.
Kiusallakin.

Kevättä Rintoihin !

T. Marja

A R S I S 1 / 0 9
34
Vastuu teosten säilyttämisestä on
taiteilijoilla itsellään, mutta usein ollaan
tilanteessa, jossa ammattitaiteilijan
omat varat ja tilat eivät riitä vuosikymmenten
varrella syntyneiden teosten
säilyttämiseen. Entä kenellä on vastuu,
kun perikunnan käsiin jää vaikeasti
realisoitava ja tilaa vievä teoskokoelma?
Museolle saatetaan tarjota lahjoituksena
merkittävää taidekokoelmaa,
mutta sillä ei välttämättä ole varaa ottaa
kokoelmaa vastaan. Taideteokset
vaativat luettelointia, konservointia,
varastointia, tutkimista.
Edulliset teollisuushallit ja liikehuoneistot
ovat historiaa. Yhä useampi
taiteilija joutuu pohtimaan teostensa
säilyttämistä ja varastointia jopa omien
työ- ja asuintilojensa kustannuksella.
Ääritapauksessa edessä on teosten hävittäminen.
Rahaa ei saa polttaa, mutta
apurahalla tuotettuja teoksia saa...
Museot
Museoiden hankintamäärärahat ovat
vuosien saatossa selvästi supistuneet,
eivätkä teostilauksetkaan ole kasvaneet
odotetusti. Kuopion taidemuseon johtaja
Aija Jaatinen toteaa, ettei taidemuseoilla
ole keinoja eikä mahdollisuuksia
ratkaista taiteilijoiden työ- ja varastotilakysymyksiä.
– Se ei myöskään kuulu taidemuseon
tehtäviin, eikä museokokoelmien
hankintaperiaatteena voi olla esimerkiksi
yksittäisen taiteilijan tilaongelma,
hän perustelee.
– Taidemuseon tehtäväksi jää
teosten dokumentointi, kuten on
myös tehty.
Suuria puuveistoksia työstävä,
Suomen kuvanveijästäjäliiton uusi puheenjohtaja
Maija Helasvuo on kuvauttanut
kaikki veistoksensa jo usean
vuoden ajan. Osan veistoksistaan hän
varastoi, osan purkaa osiin ja käyttää
puun uuteen teokseen. Hänen mielestään
paras ratkaisu olisi museoiden taidehankintamäärärahojen
huomattava
lisääminen, mikä auttaisi taiteilijoita
työllistymään omassa ammatissaan ja
täten kustantamaan keskeisten teostensa
varastoinnin.
Yhteisvarasto ja muita ratkaisuja
Yhtenä mahdollisuutena on nähty taideteosten
yhteinen varasto.
– Varasto voisi toteutua esimerkiksi
taiteilijajärjestöjen yhteistyönä.
Kuvataiteen varasto voisi toimia samalla
taiteen välittäjänä keräilijöille,
säätiöille ja taidemuseoille. Mutta tuskin
saadaan niin suurta varastoa, jolla
ongelmat kokonaan ratkaistaan, sanoo
Aija Jaatinen.
Valtion taideteostoimikunnan
puheenjohtaja, kulttuuriasiainneuvos
Liisa-Maria Hakala-Zilliacus opetusministeriön
taideyksiköstä ei ainakaan
heti innostu varastoideasta.
– Toimivan keskusvaraston toteuttaminen
vaatisi museotason tiloja
ja riittävästi asiantuntevaa henkilökuntaa.
Kyseessä olisi kallis ja mittava
hanke, joka edellyttäisi vuosittaisia
toimintamäärärahoja, hän kommentoi.
–Taidevarasto, jolla olisi kolme
funktiota – säilytyspaikka, myyntikokoelma,
lainaamo – on ideana mielenkiintoinen.
Valtion varaston perustamiseen
ja ylläpitämiseen liittyy kuitenkin
monia ongelmia, enkä usko sen
olevan tällä hetkellä mahdollista.
Yhteisvarastointia voisi hänen
mielestään kokeilla esimerkiksi perustamalla
yhdistyksen, osuuskunnan
tai yrityksen.
– Jos se osoittautuisi toimivaksi
ratkaisuksi, sille voisi yrittää saada
julkistakin tukea. Myös säätiöiden
ja rahastojen rahoitushalukkuutta
kannattaisi tutkia, Hakala-Zilliacus
ehdottaa.
– Teosten tuhoamista ja kaatopaikalle
viemistä positiivisempaa olisi
lahjoitus ns. hyvään tarkoitukseen
ja sellaisille laitoksille, joilla ei ole varaa
hankkia taidetta. Esimerkiksi sairaalat,
koulut, päiväkodit ja vankilat
voisivat olla kiinnostuneita lahjoituksista
ja myös talletuksista, jolloin
omistusoikeus säilyisi taiteilijalla,
hän pohtii.
– Ihan kaikkea ei kannata säästää
ja säilyttää. Minusta on hyvä, että osa
taiteestakin ”katoaa”. Valtion taideteostoimikunta
on jo hankkinut määräaikaisia
taideteoksia, mm. Roi Vaaran
Lumipallokauppias-performanssin
ja Terike Haapojalta mediateoksen, jolle
taiteilija on määritellyt kymmenen
vuoden elinkaaren.
Myöskään taidemaalari Juha Okko
ei innostu yhteisvarastoajatuksesta:
– Mielestäni ajatus valtion taideteosvarastosta
on kammottava. Ensiksi:
mihin se tulee näinä alueellistamisen
aikoina? Toiseksi: millä sen rakentaminen
maksetaan ja ylläpito katetaan?
Pelkkä normien mukainen eli
museovarastoa vastaava tila maksaisi
vähintään kymmenkertaisesti Valtion
taidemuseon hankintamäärärahojen
Mitä pitäisi tehdä, jotta jälkipolville
jäisi kuva vivahteikkaasta ja monipuolisesta
nykytaiteestamme? Kuinka
nykytaiteen säilytys- ja taltiointiongelmat
tulisi ratkaista?
MARJA KOLU
PUHEENVUORO
A R S I S 1 / 0 9
36
ja taideteostoimikunnan vuosibudjetin
verran ja sen ylläpito saman verran
kuin suurehko museo tilakustannuksina
ja palkkoina, Okko toteaa.
Keski-Suomen taidetoimikunnan
pääsihteeri Tiina Nurminen heittää
pallon taiteilijajärjestöille.
– Taiteilijaseurat voisivat järjestää
vaikkapa poistomyyntinäyttelyitä.
Alueelliset taidetoimikunnat voivat
toimia asiassa yhteistyökumppaneina,
hän ehdottaa.
Jotain on jo tehty
Museonjohtaja Taina Myllyharju
Tampereelta pohtii jo käynnistettyjä
toimia museoiden näkökulmasta:
– Taidemuseoiden säilytystilat (eivät
siis varastot) ovat monessa kaupungissa
parhaillaan työn alla. Eri
paikoissa rakennetaan isoja yhteisvarastoja
tai kokoelmakeskuksia, niin
myös Tampereella. Säilytystiloissa
ovat kaikki museaaliset ja kansainvälisetkin
vaatimukset täyttävät turvallisuus-,
ilmastointi- ja kosteusolosuhteet.
Samassa yhteydessä on pohdittu
myös muiden (pienempien) museoiden,
säätiöiden ja yksityisten kokoelmien
säilytysratkaisuja. Konkreettisia
ratkaisuja on pyritty tekemään esimerkiksi
Varsinais-Suomessa, Oulussa ja
Tampereella.
Tampereella asiasta on puhuttu
Tampereen taiteilijaseuran kanssa
ja asia on heitetty mietittäväksi myös
John Nurminen Oy:lle, joka on Tampereen
kaupungin yhteistyökumppani
kokoelmakeskusasiassa. Nurminen
on tulossa mukaan Tampereen museotoimen
hankkeeseen vielä tarkemmin
määrittelemättömällä tavalla. Joka tapauksessa
yhteistyökuvio tulee liittymään
taidelogistisiin palveluihin,
museoesineistön säilytysratkaisuihin
tai konservointipalveluihin. Tässä yhteydessä
on mietitty myös sitä, miten
Nurminen voisi vuokrata säilytystiloja
esimerkiksi yksityisille taiteilijoille
tai toimijoille.
Valtiolla on menossa kansallinen
hanke museoiden kokoelmien digitalisoimiseksi.
Hanke kestää useamman
vuoden ja tarkoituksena on muodostaa
digitaalinen arkisto, jonka aineisto
olisi myös kaikkien kansalaisten
käytettävissä.
Ongelmat teosten säilyttämisessä
ovat erilaisia. Hailuotolainen kuvataiteilija
Anni Rapinoja on työskennellyt
yhdessä luonnon kanssa kohta
20 vuotta.
– Teokset voivat aluksi säikäyttää
konservoijaa. Kerran vanha kimalainen
etsiytyi ”pajunkissakengän” sisäpehmusteisiin
viimeiseen leposijaansa.
Annoin sen jäädä sinne. Kimalaiseen
oli myöhemmin ilmestynyt
pieniä ötököitä, joille ei kuitenkaan
paju kelvannut. Pakasteessa käyttämisen
jälkeen sovimme konservaattorin
kanssa, että kimalainen saa pitää kauniin
leposijansa. Tähän mennessä ei
ole ollut muita ongelmia.
Entä miten hän aikoo säilyttää tuleville
sukupolville erityistilaa ja huolehtimista
vaativat teoksensa? – Viime
kädessä voin kuvitella palauttavani teokseni
takasin luontoon.
Kenen teokset jäävät?
Mikä on tulevaisuuden näkökulmasta
arvokasta nykyisessä ajassa työskentelevien
taiteilijoiden työssä?
– Perinteinen taiteen kerääminen
perustuu ajatukseen ajan keskeisistä
taiteilijoista, joiden uran eri vaiheita
kokoelma sisältää, toteaa taidemaalari
Juha Okko.
– Ajatuksena on, että edes näiden
taiteilijoiden työstä syntyy jonkinlainen
zeitgeist. Käytännössä näin koottujen
kokoelmien työt määrittävät
sen, ketkä ja mitkä työt muodostavat
epävirallisen mutta aktuaalisen kaanonin.
Jos ei muuten, niin kuvamateriaalin
ja tiedon saatavuuden tähden.
– Kun teoksia ostetaan, tilataan
tai otetaan deponoitavaksi, kyse on
subjektiivisista valinnoista. Vaikka puhutaan
asiantuntijuudesta, on esimerkiksi
suomalaisen nykytaiteen kattava
seuraaminen liki mahdotonta taiteilijamäärän
takia. Siksi kukin taiteen toimija
tai toimijaryhmä luo oman käsityksensä
keskeisestä taiteesta ja taiteilijoista.
Kuopion kulttuuritoimen johtaja
Pekka Vähäkankaan mielestä kysymykseen
taideteosten säilyttämisestä
olisi löydettävä periaatetason ratkaisu.
Vähäkankaan mukaan taloudelliset
realiteetit tulevat vastaan niin
varastoinnissa kuin kokoelmapolitiikassakin.
– Taide on pitkälti yhteiskunnan
rahoittamaa. On iso kysymys, miten
ja mitkä henkiset tuotokset tulee säilyttää
tuleville sukupolville.
Kirjoittaja on Jyväskylässä asuva kuvataiteilija.
PUHEENVUORO
Museoita ja kokoelmia
Vuonna 2006 museoissa oli esillä 1 279 vaihtuvaa näyttelyä.
Museoissa esillä olleiden näyttelyiden ja valmistuneiden
kiertonäyttelyiden kokonaismäärästä taidemuseoiden
osuus oli 38 %, kulttuurihistoriallisten museoiden
37 %. Näyttelyistä hiukan yli puolet oli museoiden
omaa tuotantoa.
Ammattimaisesti hoidetuissa museoissa kävi vuoden
2006 aikana 4,5 miljoonaa kävijää. Käyntejä oli 188 000
enemmän kuin vuonna 2005. Kävijöistä 31 % vieraili taidemuseoissa,
39 % kulttuurihistoriallisissa museoissa.
Museoiden kokoelmat antavat mahdollisuuden monentyyppisten
näyttelyiden rakentamiseen. Kulttuurihistoriallisten
museoiden ja erikoismuseoiden kokoelmien
laajuus oli vuoden 2006 lopussa lähes 4,5
miljoonaa. Taideteosten määrä oli noin 286 000, josta
vuoden kartunta oli 3 861.
Lähde: Museotilasto 2006

SUKSI TUTUSTUMISTYÖPAJAAN MOSAIIKKISTUDIOON

2009-02-20T11:03:00.002+02:00

Hei!

Kaikki eivät välttämättä halua tai pääse hiihtämään talvilomalla , no pelastus löytyy mosaiikkityöhuoneeltani, materiaalikululla saa kokeilla tiistaina, keskiviikkona , torstaina 14-18 kuva-aiheen vaikka monogrammin tai osoitenumeron suunnittelua mosaiikkiladontaa varten ja harjoitella mosaiikin pilkkomista kuvion mukaan.
Osoite on Yliopistonkatu 28E , sisäpiha . Ilmoittautua täytyy ennakkoon , ettei tule liikaa ruuhkaa - ilmoittautua ja varata ajan ennakkoon sähköpostiin marja.kolu@lafka.fi tai 0442593405 .Kahviakin voi saada.....
ja mehua.
Ensimmäinen Kulttuurilautakunnan kokouskin oli ja käsittelimme työryhmän esitystä prosenttiperiaatteesta- olen nähnyt urani aikana aika monta prosenttiperiaateesityslappua ja olin itse päävastuussa 1% TAITEELLE seminaarista muutama vuosi taaksepäin , paikalla oli pyydettynä luennoitsijana Oulun Taidemuseo prosenttihankintojen sujumisesta vastaava amanuenssi Tarja Kekäläinen,kuvataiteilija Jyrki Siukonen ja Salon kaupungin arkkitehti Jarmo Heimo ja Jyväskylää edusti kaupungin arkkitehti Ilkka Halinen ja paikalla oli runsaasti kuvataiteilijoita Keski-Suomesta mutta kauempaakin.Silloinen Jyväskylän kaupungin taidemuseon johtaja otti yhteen kanssani yleisöpuheenvuoroissa -minä moitin Jyväskylän kaupunkia liian vähästä julkisesta taiteen hankkimisesta ja museonjohtaja oli sitä mieltä , että rutkasti liioittelin ja että olin väärässä ja hän lupasi tilaisuudessa kaikkien kuulleen ,että tilanne entisestään kohenee....
No sittemmin hän jätti tehtävänsä ja siirtyi ihan muihinpr-hommiin ja julkiset hankkinat olivat kokonaan kaupungin suunnitteluosaston johtajan ja kaupungin virkamiehistä kootun epäsäännöölisesyti kokoontuvan virkamiehistön varassa-

Arja Seppälä teki valtuustoaloitteen n.6 vuotta sitten prosenttiperiaatteesta ollessaan valtuuttuna ja kulttuurilautakunnan jäsenenä , mutta periaate kuivui puheeksi ja paperiksi jälleen kerran.
No totesin tämän lautakunnan kokouksessa , mutta nyt luvattiin reippaasti viedä asia yksissä miehin ja naisin eteenpäin - katsotaan miten raha riittää kun alkoi hallitsematon pudotus kaikkialla , toki elettevä on taiteen tekijöidenkin jollain tulolla.Prosenttiperiaate ei ole edennyt koska kukaan ei ole kunnolla sitä ottanut asiakseen ,mukaan täytyy saada politiikkoja yli puoluerajojen - vetoomuspaperi jossa on muutama nimi kulttuurityöntekijöiltä ja asianosaisilta ei riitä tälläkään kertaa.
Mutta oli hienoa aloittaa kulttuurilautakunnassa kun esityslistalla oli julkiset taidehankinnat ihan valtuustokauden alussa ja entisen Jyväskylän maalaiskunnan mallihan on ollut hyvä - siellä prosenttiperiaate on toteutunut ja siitä syystä varmaan osaksi asia on nostettu heti alussa esiin.
Vielä ei näy yhteis-sopimuksissa eri tahojen kuten Tanssin aika , Luova Valokuvakeskus, Jyzz Ry , Teatterin Eurooppa 4 kanssa talouden heikkeneminen , mutta kaupunki joutuu avaamaan budjetin ja rukkauksia tehdään.

Toivottavasti kulttuurilautakunta ehtii maaliskuussa jakaa toiminta-avustukset eri kansalaistoimitoihin ja kulttuurijärjestöille ennekuin leikkuri käy budejtin kimppuun.

Terveisin Marja

PIENET KEITTIÖT

2009-02-16T13:09:00.002+02:00

Pienet Keittiöt -Compact Kitchen -taideteollisen korkeakoulun keittiötutkielmia
Aino ja Alvar Aallon ideoita oienkeittiöistä.Alvar
Aalto-museon galleriassa.

Itse muutin 4 vuotta sitten kaksioon ,jossa on kunnon puusta tehdyt kaapistot, vaatimaton hella ja tiskiallas.
Taloon tehtiin linjasaneeraus , perusteellinen putkiremontti , sähköt jne.
Iso osa osakkaista heitti vanhat umpipuiset keittiökaapit ja siivouskomerot ikkunasta pihalle ja tilalle tuli - niin muodikasta, virtaviivaista laminaattilla uuskeittiötä, joissa kaappeja ja ovia riittää! Ja hintaa!

Niinpä kuuntelinkin iloisena opiskelijoita ohjanneen professorin Simo Heikkilän voimallista avajaispuhetta, hän ihmetteli puheessaan , että miten keittiöt ovat täynnä kilometritavarana myytävää kaapistoa , mihin sitä kaikkea kaappitilaa tarvitsee hän kysyi?
Nykytaloudessa asuu keskimääräin yksi tai kaksi henkilöä.
Ei tarvita valtavia säilytystiloja ja vielä sellaisesta materiaalista, että ei voi puhua uusiokäytöstä.
No nyt Aalto-Museon galleriassa on sellaisia keittiöideoita pienkeiitiöistä melkein kuin omani tosin kesken remonttia oleva keittiöni : pelkkä tiskipöytä , yhdellä korkeasti kaartuvalla hanalla, alaosa on avoin taso filmivanerihyllyllä ja kannelliset jäteastiat heti ulottuvilla.
Vanhat umpipuukaapit kuivaustelineieneen puolillaan astioita.
Valkoisesta ikilevystä aputaso jonka ääressä tuoli ja tilaa
Singerin vanhalle ompelukoneelle , jolla vasenkätisenä osaan neuloa just suoraa saumaa ja siksakia. Siinä ei ole kovalevyä - se on 60-luvun ompelukoneiden hevareita- kunnostettu.
Ja sitten keittiössäni on puinen sivusta vedettävä sohva - näin Pietarissa keittiössä kalusteena sohvan ja se tuntui hyvältä idealta - Pietarissa se oli käytännön sanelemaa , asunnot olivat pieniä ja ahtaita.
Taideteollisen maisteriopiskelijoiden pienkeittiöt olivat sosiaalisuuteen ja toimiviin tilankäyttöideoihin hyvin toteutettuja keittiöitä - olipa jopa siirrettävä keittiö esim keskelle oleskelutilaa.

Hienoa,että on nuorella suunnitelijapolvella on toimivia ja kestäviä ideoita vastavetona kerskakulutuskeittiöille.
Toivottavasti pääsevät sarjatuotantoon .
Ja pienkeittiöt ovat myös hyvän näköisiä. Myös Alvar ja Aino Aallon ideoima pienkeittiö 1930-luvulta on täysin käyttökelpoinen nykyaikaan. Tehokas , toimiva , kodikas.

Pakkaskelit jatkuvat meidän hiihtäjien iloksi .Suosittelen latuja ja umpihankia.
Ja pientä purtavaa pikkukeittiössä.
Terv. Marja

HISTORIA KANNATTAA MUISTAA KIELIKUVIA HARRASTAESSA

2009-02-12T16:41:00.004+02:00

Hei!
Kerrankin luen ilolla HS:n merkintöjä !

Tänään Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla Merkintöjä -osiossa Antti Blåfield suomii ihan syystä ministeritason kielikuva-mokia otsikolla ELÄKÖÖN PAVIAANIT -ALAS DEMARIT.
Hän viittaa äkillisen menestyksen huuman tuomaa vauhtisokeutta kännit ottaneeseen;
hän ei edes itse huomaa milloin sopivaisuuden rajat on rikottu.

Katainen kaipaa kirjoituksen mukaan talvisotahenkeä taloustalkoisiin - kirjoittajan mielestä ministeriltä puuttuu suhteellisuuden tajua ja möläytys oppositiolle Terijoen propagandahengestä osoittaa ,että oman maan historia on jäänyt huteralle lukemiseela.

Ja mitä tulee Virkkusen tölväisyyn vasemmistolaisille ja työväenliikkeelle niin Blåfield muistuttaa kirjoituksessa Virkkusta tosiasiasta , että ilman kansanvaltaisen työväenliikkeen yhteistyökykyä ja voimaa yhdessä rinta rinnan porvariston ja talonpoikien kanssa Suomi ei olisi selvinnyt siinä todellisesta talvisodasta ja olisi joutunut osaksi Neuvostoliittoa.

Ilman kansanvaltaisen työväenliikeen yhteistyökykyä ja voimaa Suomi ei olisi niin vauras maa kuin se nyt on.
" Niiden ihmisten valintojen ja uhrausten ansiosta Henna Virkkunen voi tänään nakella niskojaan ja sanoa " Meillä ei olla kateellisia, jos kaveri menestyy"
Ja Blåfield jatkaa : " Tässä karusellissa saattavat Korkeasaaren Paviaanit ja köyhien asia mennä helposti sekaisin - puhumattakaan historian niin monista yksityiskohdista"
Taitaako tuon paremmin ilmaista. Meitä loukkantuneita vasemmistolaisia on paljon ja kootut selitykset eivät lohduta.

Totuus tulee imeväisen ja humalaisen suusta, tässä tapauksessa vallasta humaltuneen!

Iloisia uutisiakin sain.
Pätkätyöni Imatralla jatkuu kaksi viikkoa, aiheena leipälajini Taiteilija ja Yhteiskunta- kukapa siitä enemmän tietäisi?
Jo neljättä vuotta valmistan opiskelevia nuoria kuvataitelijan ammatin ihanan auvoisen monisärmäisistä puolista.
Koskaan ei tiedä milloin kyllästyvät ja vaihtavat luennoitsijan.
Käyn TAITEILIJA JA YHTEISKUNTA-JAKSOSSA läpi taidehallinnon, taiteilijaseurojen , sosiaali-, ja eläketurvattomuuden , ammattiliittojen, verotuksen ja muun tulevan elämän kannalta oleellisen viikon aikana.Toisen viikon aikana syvennämme taiteilijan henkilökuvaa ja tutkailemme internetistä poliittisesti vaarallisia esimerkkejä kuvan vaikutuksesta esim Tanskassa elintarviketeollisuuteen ja wienerleipien tilauksiin!
Lopuksi vierailemme Työvoimatoimistossa ja täytämme työnhaun virkailijan avustamana.

Alvar Aalto -museolla on tänään PIENET KEITTIÖT-COMPACT KITCHEN -näyttelyn avajaiset.
Sinne suuntaan.

Eespäin sano mummo lumessa!

Marja

Ps. Ja ladut ovat loistavassa kunnossa Laajavuorella - jo 200 km hiihdetty-
Sinne synkistelijät muutkin.

TERVEISIÄ PORVOOSTA!

2009-02-07T12:57:00.003+02:00

Hei !

Runebergin päivänä torstaina 5.2 ajelimme kahden kuvanveitäjän kanssa teosvälitystilaisuuteen Helsingin Katajanokalle - Wanhaan Satamaan
lähdimme ajoissa , mutta sitten jäätyi lasinpesuneste ja jouduimme pysähtelemään ja navigarttorin ohjauksessa saavuimme vasta klo 14 Wanhaan Satamaan , teoksia oli graafikoilta todella hienoja - veistoksia ei vielä ollut niin paljon , mutta varmaan iltapäivällä tuli tila täyteen - teosvälitystilaisuus on tärekä esittelytilaisuus . Esillä on portfoliot ja katalogit ja kävijöitä on tuhansia. Onneksi Keski-Suomen taidetoimikunta on ymmärätänyt tilaisuuden merkityksen ja jo vuosia tukenut kuljetuksia teosvälityksiin. Myös Valtion julkisten teostenhankintalautakunta hankkii teoksia tilaisuuksista. Lisäksi ne ovat ainoita taidemessujen tapaisia tilaisuuksia jotka taiteilijaseurat järjestävät jäsenilleen, aina kävijämääräon kasvanut ja isommat japienemmät veistokset saaneet ostajan.
Ajoimme Sculptoriin Eteläranta 12 viemään myös Kuvanveistäjäliiton gallerian yhteydessä olevaan myyntivitriiniin uusia pienoisveistoksia ja haimme vanhoja pois.
Pirkko Nukarin lintuveistonäyttely oli hieno- vielä ehtii katsomaan.

Sitten ajoimme Galleria Avaan hakemaan teoksia paluukyytiin ja ajoimme ystävien luo Porvooseen - huvitti , että sattui olemaan Runebergin päivä ja Porvoon vanha kaupunki oli kaunis idyllisinen puutaloineen ja valkea lumi kuorrutti näkyä ja matkamuistopuotien ja käsityöliikeiden valot ja kynttilät olivat kodikkaan houkuttelevia.Sitäpaitsi kuultiin että samana päivänä myös Kirjailijakomeetta Sofi Oksanen oli vastaanottamassa Runebergin palkintoa Porvoossa- emme nähneet häntä Porvoon yöelämässä jatkoilla .
Pohdimme onko mielekästä, että yhtä kirjailijaa suitsutetaan ja riistoviljellään niin ettei ole tolkkua ja on muitakin hyviä kirjoja ilmestynyt palkittavaksi - onko kyseessä tämmönen kuuluisuuden imutus ?Halutaan mukaan kuuluisuuden sykliin.

Tapasimme uuden kissan yöpaikassa pikimustan Nirrin - Nirri oli kissojen löytökodista hankittu - se oli viettänyt yksin saaristossa kuusi kuukautta villikissana - emokissan oli joku tappanut ja pentukissa oli sinnillä selvinnyt hengissä ja nyt siis onnellisena kotikissana , mamman kissana viettää Porvoon puutaloidyllissä onnelista kissanelämää-

Terv. Marja

KAIKKI KOKOOMUSLAISET OVAT HYVIÄ JA AHKERIA!

2009-02-07T12:36:00.002+02:00

Hei!

Uusi opetusministeri Henna Virkkunen Jyväskylästä jakaa lausuntoja ja mielipiteitä viimeksi Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä , haastattelijana politiikan konkariksi itseään nimittävä setämäisen holhoavasti Virkkuseen suhtautuva toimittaja Unto Hämäläinen.

Olen tavannut Henna Virkkusen Jyväskylän kuntapolitiikassa muutaman kerran - olimme vastakkaisilla puolilla lähikirjastojen lakkauttamisasiassa- hän puolusti lähikirjastojen lakkautusta ja minä puolustin lähikirjastoverkoston säilyttämistä ennallaan.
Olen vähemmän koulutettu kuin Henna Virkkunen , mutta ylioppilas yhdeksänlapsisesta kokoomusperheestä.
Meilläkin kasvatettiin ahkeruuteen , mutta myös humanismiin ja kulttuurin ja sivistyksen arvostamiseen ja suvaitsevaisuuteen.
Kaikki kesät ja lomat olimme Ruotsissa Maraboun tehtaalla tai kroonikkosairaaloissa tekemässä ihan oikeaa , raskasta hoivatyötä tai siivosimme tehtaita ja jaoimme aamuntunteina lehtiä ennen koulun alkua opiskelurahojen kokoon saamiseksi.

Nyt Virkkunenkin sortuu niin yleisenä ilmiönä ilmenevään vallantäyteisyyteen jo muutaman viikon ministeriajan jälkeen ja hänen HS:n Kuukausiliitteessä olevan mielipiteen mukaan " SDP ja vasemmistoliitto ovat sellaisia katkerien ihmisten puolueita. Ei hyväksytä että toiset ihmiset menestyvät. Meillä ( kokoomuksessa ) ei olla kateellsia siitä jos kaveri menestyvät. Voidaan auttaa vahvoja yksilöitä menemään eteenpäin. He vetävät mukanaan muita".
HUHUHUHUHUH......
Työskentely hevostalleilla ja lemmikkieläinpalstalla Keskisuomalaisessa on tuonut Virkkuselle valtiomiesmäistä viisautta.
Edellisellä viikolla Nyt -liitteessä Virkkunen kehui 7 -päivälehteä , koska se on uudistanut journalismia Suomessa!
Lisäksi hän vastaa Toimittajan kysymykseen miksi niin moni taiteilija on vasemmalle kallellaan , että taiteilijat luulevat sen olevan intellektuellia.
En enää ole niin innoissani Virkkusen valinnasta ministeriksi.

Terveisiä katkerien ,laiskojen, kateellisten puolueen Vasemmistoliiton jäsen
Marja Kolu

SUUSTA SUUHUN !

2009-02-04T23:21:00.005+02:00

Heips!

Tekstarit ja e-meilailu ja mesettäminen ovat mennyttä aikaa.
Jyväskylän kuvanveistäjien ja taidegraafikkojen teosvälitystilaisuuden kuljetusinfo oli kulkeutunut suusta suuhun -menetelmällä!

En saanut infoa, koska en ollut pariin viikkoon käynyt niin lähellä ketään keskisuomalaista veistäjää tai graafikkoa, että olisi suita suikittu.

Kaksi kappaletta pienoisveistoksiani on jo Helsingissä ja kollega vie ne myyntitilaisuuteen.
Onneksi sain perinteisellä tekstarilla kiinni yhden keskisuomalaisen kuvanveistäjän ja sain paikan paluukyydissä puoleen hintaan, jos vaikka kaikki pienoisveistokset eivät menisikään kaupan Wanhassa Satamassa.

Tungos hiihtoladuilla Laajavuoressa jatkuu - lumen puute parina talvena , nosti hiihtämisen arvostusta. Aamusta iltaan riittää ladulla sakkia, pieniä ja isoja.Hymyssä suin.
On ihana pudotella vitivalkoisilla laduilla.
Minulla on jo kolmet sukset eri hiihtotyyleille ja keleille.
Hankia hivutellssa, murheet kaikkoaa ja ihan tulee paremmaksi ihmiseksi ainakin vähäksi aikaa.
Lumen puute on yksi syy miksi en voisi muuttaa Etelä-Suomeen.
Pitää alkaa katselemaan töitä pohjoisesta.
On edes lumen lohtu.
Onko se niin väliä millä leipänsä ansaitsee, jos ympäristö on palkitseva ja innostava.Lama on siinä mielessä hyvä , että kaikki yletön kouhottaminen ja järjetön luonnonvarojen tuhlaus pysähtyi aika kokonaisvaltaisesti.
Mitä tilalle jos tätä jatkuu pitkään?Miten suuri joukko tai miljoonat ihmiset viettävät aikaa työttömänä?
Aletaanko järjestämään filosofisia keskustelutilaisuuksia vai dumpataanko kaikkiin rauhoittavia ,jotta liika aktiivisuus ja ajatteleminen ei rasita koneistoa?

Silmiini osui kirjastossa käydessä Timo K. Mukan novellit Lumen pelko ja Kyyhky ja Unikko.
Lumen Pelosta pidin 13-vuotiaana suullisen esitelmän äidinkielen tunnilla.
Mielenkiintoista lukea se uudelleen näin pitkän tauon jälkeen.

Marja

Ps. Keksisuomalaisessa oli uutinen : Nesteitä voi pian ottaa lentokonematkustamoon - ennen ne piti ehtiä nauttia lentokentän odotushallissa.Merkittävä uutinen.

TEOSVÄLITYSTILAISUUS GRAAFIKOILLE JA KUVANVEISTÄJILLE

2009-02-03T11:38:00.002+02:00

Hei!

Perinteinen, vuosittainen kuvanveistäjien ja taidegraafikoiden teosvälitystilaisuus Wanhassa Satamassa Helsingissä
7-8.2.2009 klo 10-17 yleisölle,lisäksi asiakastilaisuuksia sopimuksesta.
Esillä myös esittelymateriaalia taiteilijoilta.

Teosvälitystilaisuuksista on muodostunut merkittäviä pr-tilaisuuksia, toki teosmyynti on taiteilijoille kiinnostavaa myös.

Ilmoittautuminen tilaisuuteen oli jo joulukuun alussa , jolloin ei tarvitse maksaa 20 Euron ilmoittautumismaksua- teokseni ,pienoisveistokset menivät valimolta suoraan paikalle.
Hienot hiihtokelit jatkuvat - suosittelen työn ja toimeentulon raskauttamille!

Marja

VATULOI SATULOI KAPULOI

2009-01-25T14:26:00.004+02:00

Hei!

Uusia,ihastuttavia Suomen kielen sanoja
ja vapaita tulkintoja

VOIMAANNUTTAMINEN- mennään umpilärvissa yöllä grillille,soitetaan suuta grillillä ja vedetään nokkaan tuntemattomia, turpiin saaneet voimaantuvat ja iskevät takaisin ja lopulta kaikki voimaantuvat päivystyspolilla

tai kaahataan autolla ohi ja palataan takaisin kaistalle toisen auton keulaa hipoen ja näytetään keskisormea - näin voimaannutetaan kanssa-autoilija ja haastetaan kilpasille

KOTOUTTAMINEN etsitään vapaa,kolkko sillanalunen ja vuorataan se kiinankielisillä pahvilaatikoilla ja ohjataan maahanmuuttajat sinne

PITKÄSSÄ JUOKSUSSA- vaikuttajat kääritään Meren Veijon teoksesta tuttuun Manillaköyteen ja laitetaan vaikuttaja juoksemaan Helsingistä Inariin, perillä kyllä sitten ymmärtää tarkkaan mitä pitkä juoksu tarkoittaa
kaikilla kielillä

YHTEISÖLLISYYS-ALUEELLISTAMINEN-Vanhanen ja Katainen ja niiden sukulaiset siirretään Nurmijärvelle punainen tupa-kylään halkoja hakkaamaan

HÖNNÄ? MIKÄ SE ON?

2009-01-25T12:55:00.003+02:00

CITYHÖNNÄ JA MUUTA JÄNNITTÄVÄÄ

Imatralla Saimaan Ammattikorkeakoululla kuva-artesaanien ympäristötaiteen kurssin opiskelijat toteuttivat pienoislinnoja savesta ja tuntolaattoja materiaaliharjoitteluna.

Kaikki ideoivat yksin tai ryhmissä asunnottomille tilapäis-suojan eli HÖNNÄN.
Vilkas keskustelu syntyi sanasta Hönnä - kukaan ei tiennyt mitä se tarkoittaa. Minusta on itsestään selvää, että sana tarkoittaa huteraa, hutjua , tilapäis-suojan tapaista majaa , rakennelmaa, veneen alla-asunnon tapaista.Taitaa olla savon kielen herkkuja suomen kielessä.
Kaikille tuli Hönnä selvitettyä.
Ei muuten tiennyt kirjaston johtajakaan tuota sanaa.

Vilkaan kielikeskustelun jälkeen jatkoimme työskentelyä aiheesta HÖNNÄ.
Ideasta tehtiin pienoismalli ja valittiin yhdessä mielenkiintoisin ja toteuttamiskelpoisin suunnitelma.

Ajoimme koulun pikkubussilla Lappeenrantaan tutustumaan kierrätyskeskukseen , HYÖTYHALLIIN.Se oli oikein tavarataivas ja hinnat olivat 20centistä 15 Euroon !Todella halvalla ehjiä, siistejä retrokalusteita, Muuramea, teaktasoja ,pöytiä.
Ajelkaa ostosreissulle sinne Ikean sijasta!

Moninkertaisesti edullisempaa kuin Jyväskylässä tai Imatralla- Jossa kierrätyskeskus on pieni ja valikoima ei ollut niin mielenkiintoista kuin Lappeenrannassa.
Ja kaikki oli Lappeenrannassa hienosti järjestetty, kengät, lelut, takit.
Huonekalut , elektroniikka ja ilmaisia hyviä esim kuvanveiston kirjoja , taidekirjoja !
Missään ei haissut vanha lika eivätkä tavarat olleet epämääräisissä läjissä.
Tila oli niin iso, että henkilökunta ajeli polkupyörillä osastolta toisille.
Ja siis esim kauniit virkatut pannulaput olivat 10 kpl yhteensä 15 centtiä.
Kun yleensä ovat euron.
Ja mitä mainioita pehmoleluja , ihan oltiin lätkässä siellä ja juututtiin jo niin pitkäksi aikaa ,että tilan esittelijä alkoi vilkuilla kelloaan.

No otettiin HÖNNÄÄ varten nukkmumakäyttöön kelpamaattomia superlonpatjoja, joustinsängyn jouset, tyynyjä, ja koska Hönnä aiottiin kattaa takeilla otettiin turkkeja erilaisia ja nahkatakkeja noin 25 , oltiin laskettu pinta-ala hönnälle ja sen mukaan otettiin katetta.
Sisätilan oppilaat aikoivat vuorata pehmoleluilla ja turkeilla
Kierrätyksen työntekijät tulivat katsomaan lastauslaiturille kun pakkasimme autoa ja kyllä heillä oli hauskaa kun sulloimme auton perään patjarullia ja säkkejä jalkatilatkin täyttyivät esim silityslaudoista-ilmaisista vanhoista, joista tulisi hönnän runko-osa.
Kaikki oppilaat eivät mahtuneet paluukyytiin, joten ajoimme pätkän laittomasti sylikkäin ylilastissa linja-autoasemalle , jossa pari oppilasta hyppäsi pois ja meni seuraavalla bussilla Imatralle.

Onneksi lama on vienyt rekkajonot mennessään Lappenrannan tosi kapealta tieltä.Olisi ollut matakanteko kierrätykseen hidasta ja olisimme joutuneet ehkä rakentamaan tilapäismajamme tien poskeen parhaassa tapauksessa.
Meno oli villeimpinä rekkajonoaikoina ollut hurjaa. Siellä oli kuulemma ollut 50 kilometrin pätkälle yksi bajamaja !No WC –tilana ja roskiksena olivat toimineet molemmat tien pientareet.Kaikenölaista lieveilmiötä oli syntynyt tietenkin vuorokausien seisokkiaikana.

Saimme tavarat koululle, joka sijaitsee vanhassa peruskorjatussa navetassa , samassa talossa toimivat grafiikan ja kuvanveiston opetustilat ja projektiopetustilat . Lisäksi on tietotekniikalla ja isolla näytöllä varustettu luentoluokka.

Alkoi Hönnän rakentaminen ja oppilaat testasivat rakenteita ja puistelivat päätään ,kun ei heti alkanut onnistua .
Puutuin rakentamiseen vain kun oppilaat tarvitsivat uskon vahvistusta ja muistutin että rakennelman tulee olla turvallinen , koska Hönnä menee Imatran kaupunginkirjastoon esille ja Hönnässä saa vierailla.
Oppilaat löysivät yhteisen sävelen ja tilapäissuoja alkoi muovautua.

Aamulla oli tarkoitus viedä osissa Hönnä kirjastolle.
Menin opetustuntien jälkeen kirjastolle sopimaan vielä Hönnän paikasta kirjaston johtajan kanssa.
Täytyy sanoa , että Imatran kaupunginkirjasto on hieno ; valoisa , tilava ja aineistoa runsaasti.
Harmi ettei ehtinyt istuskella enemmän musiikkiosastolla , josta oli näkymä ohi virtaavaan Vuokseen ja rantamännikköön isoista korkeista ikkunoista. Joka puolelta näkyi ulkotila-Aalto olisi pitänyt arkkitehtuurista.Samassa rakennuksessa toimii konserttisali ja iso kavila ,jossa on päiväkonsertteja,jotka näyttivät olevan tupaten täynnä yleisöä. Akustiikka aulan kahvilatilassa oli erinomainen ja niinpä mekin saimme klassisen musiikin annoksen rakentamisen ohessa.

No , Imatran kirjastonjohtaja Marja Huuhtanen innostui ympäristötaideteoksesta ja asunnottomuuden teemasta niin paljon , että löysi meille sopivan tilan musiikkiosastolta ja yhteispalvelupisteen vierestä.Täytyy sanoa, että ilman varoitusta ja muutamalla sähköpostilla evästettynä kirjaston johtaja vakuuttui teoksen sisällön soveltuuvudesta kirjastotiloihin ja nopeasti päätti antaa meille kahdeksi viikoksi näyttelytilan. Hyvää virkamiesstyötä.
Siinä on se etu että Hönnä on esillä kirjastossa , että kirjasto on yleishyödyllinen kulttuurilaitos ja kirjastolla käy paljon erilaisia ihmisiä ja lapsiperheitä ja päiväkotiryhmiä.
Hönnässa voi viettää satutuokion kirjaston poistokirjoja lukien tai muuten vai miettiä maailman menoa.Hannu Mäkelän Herra Huu oli meidän mielestä oiva, majan henkeen sopiva kirja.
Rakensimme koko torstaipäivän Hönnää ja näyttelyseinäkkeeseen oppilaat valmistivat julisteen ja kokosivat luonnoksia ja pienoismalleja nähtäväksi.
Lisäksi saimme yhteistyökumppaniksi Imatran alueen Suomen Punaisen Ristin osaston ja johtaja toi oppilaille SPR:n lippaan ja liivit.
Varat menevät asunnottomille. Näin ympäristötaideteoksessa toteutuvat monet ympäristötaiteeseen usein liittyvät tunnusmerkit; kierrätysmateriaali , luonnonsuojelu, yhdessä tekeminen ja kokeminen,
veistoksellisen suojan suunnittelu asunnottomille ja yhdessä keskustelu ja toimiminen eri asiantuntijatahojen kanssa.
Oppilaat nimesivät Hönnän CityHönnäksi.

Saimme lehdistön paikalle perjantaiksi ja oppilaat esittelivät toimittajalle teoksen ja kirjastonjohtaja maaniteltiin lehtikuvaan mukaan Hönnän sisälle.
4.2 Hönnän katto eli nahkatakit myydään , samoin turkit.
Oppilaat aikoivat järjestää kierrätyscatwalkin ……

Hieno nuorten ryhmä , alle kahdeksantoistavuotiaita. Ottivat vastuuta ja tekivät annetut tehtävät innolla ja mielikuvitusta käyttäen. Ehkä jotain tarttui hihaan kurssistani.
Onneksi kirjoitin eka päivänä tauluun , että pidän vapaamuotoisen luennon aiheesta- Todella omasta mielestäni hyvin vapaamuotoinen esittelyni oli aiheesta- toisaalta oppikirjaa ympäristötaiteesta ei ole.
Onneksi Kuopion TaideMuseolla on lainattavana Experimental Enviromentin hyvä taltiointi ja näyttelykatalogi isoin kuvin.
Jouduinhan extempore- tuuraajaksi eli en tiennyt ryhmän kokoa tai lähtötasoa ennen kuin kouluun saapuessani. Kokemuksella selvisi siitäkin työurakasta. Mutta jännittävä kurssi oli ja tapahtumarikas.
Lisää samanlaisia.
Ajoin sitten neljä tuntia lumimyräkässä perjantaina pois Imatralta. Aamulla oli tullut käytyä hiihtolenkillä, joten jaksoi istua auton ratissa ja ajaa Puumalan ja Mikkelin serpentiiniteitä.

Mosaiikkikurssille tuli niin monta peruutusta, että se jäi nyt tammikuulta. Ihmisten tilanteet muuttuvat muillakin kuin taiteilijoilla äkkijyrkästi.
Helmikuun lopulla on seuraava. Saa nähdä miten käy-

Terv. Marja

IMATRALTA KARTANOTUNNELMISTA

2009-01-18T20:19:00.005+02:00

Hei!

Paistaa se päivä risukasaankin voisi todeta.
Nyt asutaan herroiksi. Imatralla on peruskorjattu museoviraston ohjein Siitolan kartanorakennus kuvataideoppilaitoksen pihassa.
Siellä me tuntiopettajat nukumme isoissa saleissa kristallikruunujen alla. Antiikkimööbelien ympyröimänä.
Yöt valaisevat valonheittäjät kallisarvoista rakennusta kuin Guantamanonissa ikään.
Ikkunoissa ovat viininpunaiset samettiverhot ja ne eivät peitä koko ikkunaa , josa haluaa valonheittimen valon häiventää- niinpä nukuin tilateoksessa; valkoiseen puulautakattoon osui valoheittimen toistamana ikkunaruudun ristikko ja jumalainen valo , taivaan ikkuna ajattelin , ei puuttuneet kuin tikkaat joilla kiivetä enkelien iloiseen joukkoon.

Täysin koneistetussa keittiössä valmistuvat päivän ruuat ja tiskit saa piilottaa koneeseen.
Huoneissa ovat englantilaiset, hienot ornamenttitapetit ja peiliovet ootrauksin .
Kartanorakennus on puurakennus; koko ajan kuuluu narinaa, kitinää, kuisketta ja pauketta jostain.
Uudet sängyt ja raikkaat petivaatteet kruunaavat väsyneen opettajan päivän lepoon.

Kaukana ollaan työn perässä opettamassa ympäristötaiteen alkeita kaksi viikkoa.
Joka vuosi on pari viikkoa saanut käydä keikkahommissa Imatralla.
Aina on ollut hyvätasoinen nuorten ryhmä. Ja vaikka eivät taiteilijaksi aiokkaan välttämättä niin tehtävät on tehty enimmäkseen innolla ja mielikuvitusta käyttäen.

Tällä kertaa laitoin teemaksi asunnottomuuden ja kurssi huipentuu HÖNNÄ -SUOJA - teoksen esittelyyn. Aihe on ympäristötaiteen keinoin toteutettava tilapäinen suoja, katos , kierrätysmateriaaleista asunnottomille.
Yht´äkkiä kotinsa menettäneille.
Nopeasti koottava , keittomahdollisuudella ja nukkumapaikalla , minne tahansa kasattavissa.

Tuntumaa hönniin olemme harjoittaneet valmistamalla pieniä savimajoja savesta itse muovailluista moduleista - kokoa sokeripala.
Aika hienoja hobittiasuntoja syntyi.Menevät vielä savenpolttouuniin ensi viikolla.

Saimaan Ammattikorkeakoulun kuvataideosasto on laajentunut, oppilaita on enemmän ja osa oppilaista ulkomaalaisia, minullakin kaksi ahkeraa ja motivoitunutta opiskelijaa Virosta. Opetan heille englanniksi.
Ei, ei tule kielilisää. Sama 25.50 eur on tunti ja miinus 6% pedagogisesta pätemättömyydestä!
Mutta ompa oman alan hommia. Imatralla on perinne että käytetään runsaasti vierailevia tuntiopettajia, useimmiten taiteilijoita , myös ulkomaalaisia.

No , otin sukset mukaan , koska edellisenä vuonna kartanon vierestä lähti kaupungin oiva latureitti.
Nyt satoi kaksi päivää synkeältä taivaalta vettä ja Vuoksi virtasi entistäkin rasvaisempana,öljyisen tummana halki kaupungin .
Torstaina pakastui, mutta lunta ei ollut missään.

Viikonlopun vietinkin sitten kallaveden jäillä ristiin rastiin luisteluhiihtäen.
Kerrassaan ylellistä niin pitkän lumettoman ja jäättömän kauden jälkeen.
Eikä maksa mitään.

Niin muuten , moni kuvataiteilija on kyllästynyt alalla kärvistelyyn ja hyväksikäytettynä oloon ja nyt kun muiden ihmisten palkat nousivat , meille ei tullut tuntiliksaan juuri mitään korotusta , niin ammatinvaihto käy useamman mielessä.

Apurahajonon sijasta kannattaa harkita uudelleenkoulutusta.
Minulla on vinkki , vankeinhoitolaitos hakee vartijakurssille uusia opiskelijoita, koulutusajalta palkka ja takuuvarma työpaikka!

Terv. Marja

ARTISTI TUOTTAA SISÄLLÖT JA MAKSAA KULUT

2009-01-07T14:30:00.006+02:00

Yllätys , yllätys Helsingin Sanomissa oli asiallinen, iso artikkeli kulttuurisivuilla heti vuoden alussa kuvataiteilijoiden asemasta kulttuurin sisältöjen tuottajana useimmiten ilman palkkaa.
Sekäkulttuurirahojen runsaasta lisäyksestä ja niiden kohdentumisesta kulttuurikentällä.
Samoin YLE:n Kultakuume käsitteli aihetta laajasti haastatellen Suomen Kulttuurirahstosta Myrsky -avustuksia seulovaa Raisa Kiesiä ja Suomen Taiteilijaseuran pääsihteeriä Petra Havua.
Raisa Kiesi totesi hyväntuulisena Suomen Kulttuurirahastosta , että sieltä eivät varat kulttuuriavustuksille lopu lamasta huolimatta.

Petra Havu totesi , että kuvataiteilijoilla ei ole syytä riemuun - taiteilijoiden-vuosiapurahat eivät ole juuri lisääntyneet suhteessa yhä kasvavaan kuvataiteilijoiden määrään.Julkisten teosten tilaus ja museoiden kokoelmahankinnat ovat vähentyneet.Harva museo maksaa palkkaa taiteilijalle tehdystä näyttelystä - päinvastaisiakin kokemuksia on.
Kaikki museot ja galleriat eivät maksa edes Kuvasto-korvauksia taiteilijoille.
Toisaalta kulttuuripalveluita esim liikuntasetelin tapaan ei tilata kuvataiteilijoilta.
Useimmat taiteilijat opettavat alan oppilaitoksissa päätoimisesti tai tekevät muuta työtä kustantaakseen taiteellisen työskentelyn kulut.

HS:n Artikkelissa käsiteltiin aihetta esim kuvataiteilijan näkökulmasta , joka pakkaa yleensä unohtumaan.
Tosiasiana todettiin , että kuvataiteilijoiden taloudellinen asema ei kohene eli kulttuuribudjetin iso lisäys menee lähinnä kulttuurilaitoksille kuten kaupunkien orkestereille, teattereille , museoille , kirjastoille ja tapahtumille.
Yksittäiset vuosiapurahat eivät juuri lisäänny.

Suuri edistys kuvataiteilijoiden toimeentulon kohdalla on ,että nyt kuvataiteilijat saivat kymmenien vuosien väännön jälkeen oikeuden sosiaali- ja eläketurvaan.
Kuvataiteilijat ovat tähän asti tulleet kohdellusti miten milloinkin viranomaisen mielivaltaisen pykälän tulkinnan mukaan esim yrittäjäsksi vaikka yritystoiminnan tunnusmerkit eivät täyttyisikään.
Harva kuvantekijä myy teoksiaan kuin kenkiä ja leipää.

HS:n artikkelissa todettiin,että kuvataiteilijat vanhoista perinteistä johtuen tekevät usean museon näyttelyt , usein muutaman vuoden työprosessin tuloksena ja antavat ilman korvausta henkisen työn tulokset kuukauden ajaksi käytettäväksi samoin gallerianäyttelyt ovat sopimusluonteisesti sellaisia , että kulut ja sisällön tuottaa taiteilija ja jos myyntiä ei tule tai se jää vähäiseksi taiteilija jää ilman tuloja tai on usein ottanut pankkilainaa näyttelyn kuluihin.

Millään muulla taiteen alalla ei tekijän tarvitse täysin ilman palkka esitellä työtään.
Tämän voi korjata siten , että museot ja näyttelytilat huomioivat budjetissaan edes Kuvasto-maksut. Taiteen Keskustoimikunnan näyttökorvauslautakunta jakaa hakemuksesta näyttökorvausapurahaa vuosittain , mutta sen saa murto-osa taiteilijoista ja yleensä tuleviin näyttelyprojekteihin.

Miksi taiteilijoille muuten jaetaan apurahoja - eikö parempi nimitys olisi taiteilijapalkka?
Yleensähän tämä vuosiapuraha on noin 1200 Euroa kuukaudessa eli alle minimipalkan ja sillä edellytetään jo vahvoja näyttöjä näyttelyiden muodossa.Ei se ole siis kuukausipalkan lisä kuten yleisesti maallikot luulevat.

Mitä apurahaa se sellainen on jonka aikana edellytetään luopuvan muusta palkkatyöstä ja keskittyvän taiteelliseen työskentelyyn!!!
Se on palkkaa henkisestä työstä.
Varsinkin kun apuraha ei riitä nykysuomessa edes elantokuluihin.Toki se on verovapaata.
Kuka taidehallinossa tekisi aloitteen, että ikävä apurahanimitys häviäisi - jospa kansakin mieltäisi paremmin valtion palkalla toimivan taiteen työksi.

Ei tunnu nyt kivalta taiteilijan työ tällä hetkellä lainkaan. Tilauksia peruuntui.Laman pelossa.
Kaksi viimevuoden näyttelyä sekä varaston muutto sekä kuljetus - ja kaatopaikkamaksut tuottivat usean tuhannen persneton , jota pankkilainoin on ketkuteltava maksaa omalla riskillä kohti tuntematonta.

Riskisietokykyä kyllä riittää ja työintoa.
Kaksi sovittua näyttelyä on valmistettava loppuun syksyksi Galleria Beckerille ja Galleria Rantakasarmiin.

Mosaiikkikurssit täyttyvät epävarmasti ja peruutuksia tulee.
Onneksi sain kahden viikon opetusreissuhomman Imatralle tänäkin vuonna. Pääse haistamaan muutakin ilmaa.

Hyviä asioitakin on , kulttuuriseteli tuli verovapaaksi työnantajalle vuoden 2009 alusta , käy myös mosaiikkikurssin maksuun.

Niin ja lunta tuli ja hiihtoa voi harrastaa lähes normaalisti!
Niin ja tervetuloa harrastamaan taidetta mosaiikkikurssille!

Terv. Marja

HIRVEIMMÄT JOULULAULUT-VÄLTÄ NÄITÄ!

2008-12-24T12:38:00.002+02:00

Hei!

Välilevyjä
22.12.2008 klo 10:03 | Kesto 00:44:04 | Kuunneltavissa: Vain Suomi
Kauheimmat joululaulut kaikuvat toiveuusintana!
Toimittajana Olli Virtaperko.
Vieraana kielitieteilijä, tohtori Janne Saarikivi.
Ohjelma on uusinta vuodelta 2007.
www.yle.fi ja sieltä mainio radio-ohjelma VÄLILEVYJÄ- ARKISTOSSA KUUNNELTAVISSA ..

Kuulet mm Timo T.A. Mikkosen joululaulun ja muita herkkuja, jotka lisäävät joulurauhan tunnelmaa!

Marja

EURO KATSEESTA KUVANTEKIJÄLLE ???

2008-12-23T08:06:00.004+02:00

Hei!

Torstaina 18.12 pidin työhuoneen ovia auki 12-18.
Olin valmistanut ständin Yliopistonkadulle, koska työhuone sijaitsee sisäpihan perällä , kaukana hektisestä kadusta- sisäänheittäjänä toiminut Andy Warholin silkkipainoteos Marilyn Monroesta kuva, jonka kopion ( suokaa anteeksi Marilyn ja Andy)Humlebäckissä Tanskassa sijaitsevan Louisianan Taidemuseon vuoden 1987 Vuosikalenterista -ja lupaus Glögistä toi muutaman oikeasti mosaiikkilaatoista innostuneen paikalle- pitää uusia työpajanäyttely keväällä.
Mosaiikkikurssista enemmän oli kiinnostusta.
Suurempi merkitys oli psykologinen kynnys avata ja esitellä oma työtila teoksineen kaiken kansan koettavaksi.

Saatuani kynttilät sammuksiin ja glögit termospulloon riensin taidemuseolle keskisuomalaisten ammattikuvataiteilijoiden ja kuvataiteen harrastajien ja museoväen tapaamiseen. Paikalla oli kolmisenkymmentä aktiivia.
Osa oli ilmeisen kyllästyneen oloinen jo alussa , osa hiljeni vain tavan vuoksi ja osa taisi kaivata johtajaa ja osalle ei kai selvinnyt koskaan, että tarkoitus oli taidemuseon toiminnan esittelyn lomassa keskustella vapaasti ilman suodatuksia kaikesta yhteistä näyttelytoimintaa koskevasta ja yhteistyön laajentamisen ja laadun parantamisen tiimoilta.
Museon johtaja Päivi-Marjut Raippalinna toivotti meidät tervetulleeksi ja museon henkilökunta esiteltiin perusteellisesti samoin jokaisen vastuualue.
Mikä oli hyvä asia.
Henkilökunta on pieni ja näyttelytoiminta galleriamaisen vilkasta ja aluetaidemuseotehtävät laajat.

Itse sain heti käytöskurmuutusta - johon olen toki tottunut , mutta olin käsittänyt tilaisuuden luonteen erilaiseksi kuin esimerkiksi lautakuntakokouksen tai taiteilijaseuran vuosikokouksen- saa spontaanisti kysyä ja kommentoida,varsinkin kun osaan jo 4-vuotisesta lautakuntatyöskentelystä johtuen pyytää puheenvuoron viittaamaalla,lisäksi olin oikeasti ollut epätietoinen esille tuomistani asioista.

Onneksi keskustelun puheenjohtajaksi saatiin sovittua puheenvuoroja jakamaan Leena Lokka. Muuten olisi mennyt hyvin kaikuvassa , huonohappisessa tilassa keskustelu maitohapoille jo alkuunsa.

Keski-Suomen Museo pitää saada mukaan näihin vapaamuotoisiin tapaamisiin, koska joka toinen vuosi Jyväskylän Taiteilijaseuran Vuosinäyttely järjestetään siellä. Näyttelykonsepti vaati kehittämistä.Keskustelimme jyrytyksen luonteesta ja mahdollisesta palutteesta teostenjättäjille.

Ulkopuolinen jyryttäjä Jyväskylän Taiteilijaseuran vuosinäyttelyssä on perusteltua, koska jo aika monet kuvantekijöitä koskevat asiat alkavat olla liian keskittyneet yksille ja samoille henkilöille ja asiantuntijoille tai järjestelmille.
On hyvä , että täysin ulkopuolinen ammattilainen seuloo Taiteilijaseuran tärkeimmäksi tapahtumaksi muotoutuneen näyttelyn.Ulkopuoliset jyryttäjät ovat toisin kun annettiin ymmärtää olleet tehtäviensä taslla ja urakoineet jyryttäessä kaksi päivää putkeen - tehneet pienellä korvauksella jyrytyksen ja suunnitelleet näyttelyn ripustuksen ja jättäneet kirjallisen lausunnon avajaisiin silloin kun ovat estyeet osallistumasta itse avajaistilaisuuteen. Usein jyryttäjät ovat aktiiviisia ammattitaiteilijoita ja toimivat usealla alueella ; itsenäisinä kuvantekijöinä sekä
asiantuntijatehtävissä sekä kuraattoreina että opettajina.

Jyryttäjäjäsenten määrää voisi lisätä niin, että olisi kaksijäseninen , mahdollisesti kolmijäseninen jyry?
Mutta usemapijäsenisten jyryjen ongelma on kompromissit ja se sopii huonosti taiteeseen.
Yllätyksellistä on lopputulos aina yksijäsenisen jyryn toiminnassa.
Mutta ei ole koskaan jättänyt ketään kylmäksi-
Aina näyttelyt ovat puhuttaneet ja vetäneet yleisöä.
Mutta nyt Keski-Suomen Museon näyttelytilan seinä olivat niin nuhjuset ja maalipaikkauksia täynnä , että se ei ollut enää asiallista.
Samoin muoviset numerolaput olivat niin kuluneet ettei enää saanut numerosta selvää!!!!Toisaalta näyttelyn esittelyyn ja pedagogiseen puoleen tulisi satsata paljon enemmän.Moinen ei ole nykyaikaa eikä voi olla ainoastaan taiteilijaseuran tehtävä kohentaa asioita.

Keskustelussa nousi siis esiin jyrytysmaksun suuruus ( nyt 20 Euroa) ja sen vastikkeellisuus.
Jyrytysmaksu on yleinen käytäntö koko maassa. Maksu vaihtelee 10-50 Euroon ja sillä maksulla saa tarjota teoksensa avoimen tarjonnan näyttelyyn -usein max kolme kappaletta- Maksulla taiteilijaseurat kustantavat ulkopuolisen jyryttäjän noin kahden päivän työnpanoksen ja jyrytysavustajien palkat.
Jyrytysmaksu ei tuota taiteilijaseuralle ylimääräisi varoja vaan sillä kustannettaan näyttelyn kuluja.
Jyrytysmaksun vastineeksi esitettiin , että jyryttäjä antaisi jokaiselle noin vajaalle 100 teosten tarjoajalle palautteen tarjotuista teoksista , se on sula mahdottomuus- mikään aika ei riittäisi, eikä tila.
Sitäpaitsi palautteen antaminen on eettisesti vastuullista ja tekijää kunnioittavaa toimintaa- ei siis mitään pikaoikeudenkäyntejä teosten haun yhteydessä.
Jokaisen tulisi ymmärtää että arvion antaja ottaa syvällisesti kantaa toisen hengen tuotteisiin.Osoittaa suurenmoista ymmärtämättömyyttä esittää jotain hollitupameininkiä.

Taiteilijaseuran vuosinäyttely on tarkoitettu keskisuomalaisen ammattitaiteen esittelyyn. Mukaan pääse usein kuvataidetta pitkään harrastanut , mahdollisesti tuleva ammattilainen.
Näyttely on yksi porras ammattilaisuuteen.

Mutta näyttely on ennen kaikkea Taiteilijaseuran näkyvin ja isoin satsaus yhdessä taidemuseon kanssa keskisuomalaisen kuvataiteen esittelyyn.
Keskisuomalaisen kuvataiteen esittely ja edistäminen on aluetaidemuseon yksi tärkeimmistä tehtävistä. Sisältäen taltioinnin ja tutkimisen.

Vuosinäyttelyä tulee yhdessä kehittää vielä paremmaksi näyttelyksi oheistoimintoineen.
Tulee muistaa, että kuvataiteilijat ovat ainoa taiteilijaryhmä , jotka ilman korvausta esittelevät viikkojen ajan teoksiaan näyttelytiloissa ja maksavat näyttelykulut, kuljetukset, kovaa vuokraa tai provisioita myynneistä.
Ilman näyttelytoimintaa taiteilijaa ei ole - olet pakotettu oravanpyörään oli sinulla varaa tai ei.
Menestymätön,näkymätön taiteilija maksaa viulut yksin ja ei saa saattohoitoa.
Kuinka moni museo laskee budjetissa taiteilijan työn osuuden euroissa , siis henkisen työn tuloksen, sen esittelyn usein kirjallisesti, oman esiintymisen, näyttelyn kesto ollessa yleensä runsaat neljä viikkoa.
Taiteilijat tuottavat museoiden henkisen sisällön.

Kaikki museot eivät maksa Kuvastokorvausta, mikä olisi minimikorvaus tehdystä työstä.
Todetaan usein, että on hienoa ,kun pääsee museoon esittelemään teoksiaan.
Mutta arvostusta ei voi syödä.
Palaute on usein parhaassa tapauksessa puolen sivun artikkeli paikallisessa lehdessä.

Kirjailijat ovat saamassa ensi vuonna konkreettisesti rahallista korvausta jokaisesta kirjastolainauksesta.
Saisimmko me Kuvataiteilijat korvauksen jokaisesta katseesta sen kohdatessa teoksemme?
Kolme tuhatta kävijää - euro per kävijä-
Olisi vähintään kohtuullista.
Usein kuvantekijän palkka unohtuu, kun lasketaan budjetteja.
Osa kuvantekijöistä osaa jo laskuttaa työstään.

Kritiikki- ja jyrytystilaisuudet voi järjestää erikseen eri rahoituksella.
Kuten tilaisuudessa totesimme, kuvataiteen harrastajajärjestöt voivat tehdä aloitteen ja hakea avustusta kritiikkipalveluun eri tahoilta.
Ammattitaiteilijat tarvitsevat harrastajataiteilijoita ja toisinpäin.
Ehdottomasti. Keski-Suomessa kuvataiteen harrastus on erityisen vilkasta ja korkeatasoista ja sillä on pitkät perinteet yhteistyöstä ammattitaiteilijoiden kanssa.

Ammattikuvataiteilijan asema ja kuvataiteen esittämisen mahdollisuudet ovat heikentyneet Keski-Suomen alueella.
Tämä on lakanut näkyä jo taiteen tasossa.
Varoja on vähennetty usean vuoden ajan kuvataiteilijoilta ja taidemuseolta.
Maineikkaat,kansainväliset Graphica Creativa ja Valokuvataiteen Biennale eivät jaksaa kantaa kuvataiteen mainetta biennalien välivuosia.
Me tarvitsemme lisää kunnollisia näyttelytiloja ja näyttelytoimintaan varoja. Vuosiapurahat,jotka karsittiin laman aikana pois, tulee palauttaa kulttuuritoimen budjettiin.
Ei ole museoita eikä näyttelytiloja hienoine sisältöineen ilman taiteilijoiden työpanosta.
Toivoisi suunnan jo kääntyvän ja siihen voivat vaikuttaa aktiiviseti Taiteilijaseuran puheenjohtaja ja hallitus sekä Taidemuseon henkilökunta.
Ilman työtä suunta ei muutu.

Toivottavasti yhteiset keskustelutilaisuudet jatkuvat ja keskustelutaito kehittyy itse kullakin.Ja tulosta syntyy.

Marja

RAUHANTEKIJÖITÄ JA TAITEENTEKIJÖITÄ ERI TILANTEISSA

2008-12-23T06:48:00.004+02:00

Jännittävästi sekoittuvat nykyisyys ja menneisyys näyttelyissä ja tapaamisissa
Viikolla 17.12 grafiikan grand old ladyn Marjatta Hanhijoen avajaiset- graafikkojen kaupungissa kun ollaan niin avajaisissa oli kaksi graafikkoa ja meitä muita piskuinen,sekalainen joukko kulttuuriväkeä vauvasta vaariin –Toki kaupungissa on avajaisia tämän tästä enkä itsekkään juuri näyttäydy kovin usein avajaisvieraissa. Aikanaan tuli käytyä kaikki, aikaa kului ja pää tyhjeni kuin eka kaljatuoppi perjantai-illan saunassa.
Mutta Hanhijokeen , hän on Kuuluisan vapaamuotoiseti nimetyn graafikko Pentti Kaskipuron koulun kasvattiSuomen Kuvataideakatemian grafiikan osastolta.
Pentti Kaskipuro on tunnettu surrealististista sipuli- ja juures-aiheisista grafiikanlehdistään.
Kaskipuron tekee mielenkiintoiseksi kuvantekijäksi tosiseikka, että hänellä on lapsuudesta asti ollut silmäsairaus,joka on lähestulkoon sokeuttanut hänet lapsesta asti.Pääsykokeissa Kasksipuroa ei huolittu opiskelemaan Suomen Kuvataideakatemian kouluun.syynä kai oli erittäin heikko näkö.
Myöhemmin hän kelpasi samaan opinahjoon grafiikan opettajaksi.
Hän ei ole koskaan nähnyt kunnolla kauas, osaksi siksi aiheet ovat läheltä kuten pöydällä nahistunut punajuuri, lanttu, peruna.Työvälineenä näkmeisen apuna suurennuslasi.Sopii surrealistille.
Koulukunnasta on tehty oiva dokumentti 90-luvulla Ylelle.Käy ilmi, että Kaskipuro sai opetuksellaan aikaan ison innostuneen joukon ihan omalla viivalla operoivia graafikoita. Koulukunnalla on ollut suuri merkitys grafiikan uusiin muotoihin ja vähemmän jäykkään akateemiseen ulkoiseen ilmiasuun grafiikan lehdissä.

Hanhijoen Näyttely on moniin nykyajan näyttelyihin verrattuna turvallisen kodikas ja rauhoittava;kuvissa ei tapeta,ei olla julkisen seksuaaliseen aktiin valmiina ,esitellä hermafrodiitteja, epäsikiöitä tai olla vieraantuneita.
Esillä on meheviä akvarellejä ja mustavalkoisia grafiikanlehtiä ihmisistä ja sisätiloista.Suurennetut kuvakulmat keittiön pöydän välineistä kauniisti maalattuina ja hienosti rytmitettynä palauttavat mieleen yhden kuvataiteen tehtävän rauhoittajana ja kauneuden esittäjänä.Sopii tähän hetkeen , kaikki kun tuntuu rytisevän ja epävarmuus valtaa kaikki.

Hanhijoki ei ole pelkästään auvoisen kodinhengen kuvaaja , eikä harmiton piirtelijä. Teosten takana on elämää-
Testasin avajaisyleisöä kyselyllä mikä tapahtuma yhdistää tämän vuoden Nobelin Rauhanpalkinnon saajaa presidentti Martti Ahtisaarta ja taidegraafikko Marjatta Hanhijokea ?
Kukaan ei muistanut.
Mutta heti kun sanoin Pro Finlandian, osalla alkoi kello soida päässä.( Hieno ilmaisu englannin kielestä !!!)

Itselle Pro Finalndia-mitalin palautus tapahtuma Itsenäisyyspäivä-juhlilta vuosimallia 1998 jäi mieleen koska harvemmin tuollaisessa tilanteessa ihmiset uskaltautuvat protestoimaan tai kokevat sen jostain syystä liioiteltuna tai kokevat protestoinnin suomalaiskansallisesti ikävänä puuhana, joka kuuluu jollekin muulle ...

No alla oleva kirje muistuttaa mieleen tapahtumat noin kymmenen vuoden takaa.

Tässä kuuluisa kirje ja tapahtuma presidentti Martti Ahtisaaren ajalta vuodelta 1998.
Ritarikuntien kanslialle
Snellmaninkatu 9 - 11
Helsinki

Suomen tasavallan presidentti on myöntänyt Indonesian hallituksen metsäministerille Djamaludin Suryohadikusumolle Suomen leijonan ritarikunnan komentajamerkin. Siitä syystä me allekirjoittaneet, joille tasavallan presidentti myönsi viime itsenäisyyspäivänä Pro Finlandia-mitalit, haluamme palauttaa omat kunniamerkkimme.
Katsomme, että mitali Indonesian nykyisen hallituksen ministerille on myös kunnianosoitus presidentti Suharton politiikalle ja merkitsee hänen sortokoneistonsa voitelemista. Vaikka kyseinen ministeri onkin näyttänyt suosivan metsien käytön valvontaa, hän on joka tapauksessa Suharton hallituksen jäsen.
Kunniamerkin myöntämisellä ajetaan ennen kaikkea suuryhtiöiden taloudellisia etuja. Niiden intressejä edistetään viemällä mm. sotatarvikkeita, osallistumalla paikallisten asukkaiden oikeuksien polkemiseen ja tuhoamalla Indonesian metsäluontoa ja eläimistöä. Mitalin kääntöpuolelta löytyvätkin sellaiset suomalaiset suuryhtiöt kuin Jaakko Pöyry, UPM-Kymmene, Enso-Gutzeit, Ahlström, Vapo, Valmet, Sisu, Nokia, Vientiluotto ja Merita.
Kiitämme omasta puolestamme kunniasta ja palautamme kohteliaimmin mitalimme.

Helsingissä 8. 1. 1998
kirjailija Leena Krohn
taidegraafikko Marjatta Hanhijoki

Martti Ahtisaari on ollut vuodesta 2005 lähtien YK:n pääsihteerin erityisedustaja Kosovossa. Suomen tasavallan presidenttinä hän toimi vuosina 1994-2000.

Presidentti Martti Ahtisaari sai Nobelin Rauhan palkinnon Oslossa.
Oslo on kuuluisa paikka Oslon Sopimuksesta
Tässähistoriallinen rypäleasesopimus allekirjoitettavaksi Oslossa

Julkaistu 4.12.2008 12:20
Muokattu 4.12.2008 13:54
Keskiviikkona Oslossa avattiin allekirjoitettavaksi historiallinen kansainvälinen sopimus, jonka tavoitteena on puuttua rypäleaseiden aiheuttamiin vakaviin humanitaarisiin ongelmiin. Suomi ei ollut niiden yli sadan valtion joukossa, jotka allekirjoittivat sopimuksen.
Monien muiden järjestöjen tavoin Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälinen liike, Suomen Punainen Risti mukaan lukien, on tehnyt työtä sen eteen, että mahdollisimman moni maa allekirjoittaisi ja ratifioisi sopimuksen. Lokakuussa 2008 Suomen Punainen Risti vetosi yhdessä Kirkon ulkomaanavun ja Suomen UNICEFin kanssa Suomen hallitukseen, jotta se liittyisi Oslon sopimukseen. Järjestöjen kanta perustuu puhtaasti rypäleaseiden aiheuttamiin humanitaarisiin ongelmiin.
Oslon sopimuksen yhtenä keskeisenä tavoitteena on taata rypäleaseiden uhreille heidän tarvitsemansa tuki.
– Tilaisuuteen osallistuneet rypäleaseiden uhrit muistuttivat paikallaolijoita hyvin konkreettisesti siitä, miten rypäleaseet vaikeuttavat uhrien elämää. Siksi onkin tärkeätä, että kansainvälinen yhteisö tekee voitavansa helpottaakseen niiden elämää, jotka ovat joutuneet rypäleaseiden uhreiksi. Yhtä tärkeää on luonnollisesti tehdä kaikki mahdollinen, jotta tulevaisuudessa ei syntyisi uusia uhreja," toteaa Suomen Punaisen Ristin varapuheenjohtaja Eero Rämö, joka osallistui allekirjoitustilaisuuteen Norjan Punaisen Ristin kutsusta.
– Oli koskettavaa todistaa, kuinka yli 100 valtiota, heidän joukossaan sellaiset maat kuten Iso-Britannia ja Ranska, allekirjoittivat sopimuksen, jonka tavoitteena on ennen kaikkea suojella siviilejä sodan keskellä. Toivottavasti myös Suomi voi sitoutua sopimukseen tulevaisuudessa, Rämö jatkaa.
Suomen Punaisen Ristin nettisivuilla on kattava paketti rypäleaseista, niiden vaikutuksista ja niitä koskevista kansainvälisestä sääntelystä. Lue aiheesta lisää humanitaarisen oikeuden nettisivuilta.

© Punainen Risti| Lailliset huomautukset | webmaster@redcross.fi

Suomi ei siis allekirjoittanut sopimusta- Kommentoiko tuore Nobelin Rauhanpalkinnon saaja Suomen poisjäämistä sopimuksesta? Eipä tainnut ehtiä-
Näin monimuotoisesti rakentuu kuva ja käsitys taiteen tekijöistä ja rauhan rakentajista.
Marjatta Hanhijoen näyttelyssä on keskellä näyttelytilaa orientaalisesti kirjailtu oranssi lasten posliinipotta ,johon saa heittää euroja.
Kehitysmaissa joihin suuri osa halpatuontivaatteiden tuotannosta on keskitetty on pula wc - tiloista ja erityisesti murrosikään tulevat tytöt jättävät koulunkäynnin kesken koska katseilta suojaava wc puuttuu.

Pottaan heitetyt eurot menevät wc-tilojen rakentamiseen kehitysmaissa.

Ter. Marja

SIKA SAA MATKUSTAA AUTON TAKAPENKILLÄ

2008-12-15T21:06:00.002+02:00

Hei!

Nauratti lehdessä vastikään ollut otsikko. KSML:n Lehtijutussa Poliisimestari toteaa : Sika saa matkustaa auton takapenkillä.
Poliisimestaria haastateltiin, kun Hankasalmella auto oli liukkaalla kierinyt katolleen pientareelle
Autossa matkusti kuskin lisäksi kaksi ihmistä ja heidän välissä yksi sika. Kukaan ei vahingoittunut onnettomuudessa.
Sika oli kasvatti,kotieläinporsas.
Lemmikki.
Lemmikkinä voi kotona olla ihmis-sikakin.

Taksikuskeilla luultavasti riitti otsikosta reviteltävää vielä enemmän kuin minulla.
Heillä taitaa olla joka viikonloppu useampikin sika takapenkillä.

Vakavoidutaan.

Pääsin jatkamaan vaikuttajana Uuden Jyväskylän kulttuurilautakunnassa varsinaisena jäsenenä,vaikka valtuustoon en yltänyt.
Mistä luottamuksesta olen otettu.
Vasemmistoliiton kunnallisjärjestön valtuustojäsenet ja luottamushenkilöt ovat nähneet aktiivisuuteni mm kaikille tärkeässä lähikirjastojen todella tiukille menneessä puolustustaistelussa.
Poliittiset kunnallisjärjestöt tiedustelevat ehdokkaina olleiden halukkuutta eri luottamustehtäviin, erityisesti lautakuntiin.
Laitoin itseni ehdolle vain kulttuurilautakunnan jäseneksi. Varsinaiseksi.Se on alue, josta olen kiinnostunut.
Lisäksi tiedän kulttuuriasioista tarpeeksi ollakseni oikeutettu luottamushenkilöksi kulttuurilautkaunnassa.
Toki useita halukkaita oli vasemmistoliitossakin kyseiseen tehtävään.
Teen parhaani jälleen ,jotta elävä kulttuuri
ja kulttuurin ammattilaiset saavat kunnolliset toimintamahdollisuudet.

Ja takaisin uuteen opetusministeriimme ja muisteloihin kunnallispolitiikassa:

Luovutimme 2006 kuukaudessa-elokuun aikana kerätyn 5500 nimen adressin kaupungin valtuustolle- minä ja kolme kirjailijaa ja yksi nuorison edustaja Huhtasuolta- adressin vastaanotti valtuuston puheenjohtaja Henna Virkkunen, joka silloin oli lähikirjastojen vähentämisen kannalla.
Tänä vuonna , vaalivuonna
pidin puheenvuoroja ja kirjoitin lautakuntien jaosta- uhkana oli lautakuntien määrän pienennys tai yhdistäminen kammottavalla otsikolla superlautakunnaksi- nimihöttöilyä ja kunnallisen päätöksenteon aliarviointia-
Saimme korjattua kuntasopimusta ja kulttuurille , nuorisolle ja liikunnalla ihan omat lautakunnat!
Paremmin kävi kuin osasimme odottaa!

Henna Virkkunen,joka siis vielä pari vuotta sitten puolsi lähikirjastoverkon supistusta, on valittu opetusministeriksi.
Onkohan suhtautuminen kirjastoihin muuttunut muutamassa vuodessa?

Onneksi tuli oltua varavaltuuttuna Jyväskylän valtuuston laivaseminaarissa elokuussa , missä olivat myös Korpilahden ja Jyväskylän maalaiskunnan valtuustot mukana. Sain seminaarissa pitää puheenvuoron esim aiheesta , että lautakuntia on oltava ainakin kaksi eli kulttuuri-ja nuorisolautakaunta sekä liikuntalautakunta.

Siellä sekä Jyväskylän , Korpilahden että maalaiskunnan valtuutetuista- läsnäolleista- enemmistö oli samalla kannalla kanssani ja kuntien yhdistämissopimusta laatinut konsultti totesi siellä ,että ON MAHDOLLISTA PALATA sopimuksen yksityiskohtiin ja muuttaa sopimusta jos yhteinen etu ja tahto näin on.

Ei todettu siis , että sopimusta ei saa muuttaa miltään osin kolmeen vuoteen kuten nyt on kerrottu muutaman eli kolmen maalaiskuntalalaisen vaikuttajan taholta.
Paljastivatpa oman värinsä kulttuuri-, liikunta- ja nuorisoasioiden suhteen. Totesivat , että uudessa kunnassa perusasiat hoidetaan ja huolehditaan ja nyt heidän mielestään siis kulttuuri-, nuoriso-, ja liikunta-asiat ovat ylimääräistä hyvää johon uudella kunnalla ei ole varaa edes lautakuntia perustaa.
jos ei ole toimielimiä kyseisille yhteiskunnan osa-alueille, ei ole arvostusta ei ole resussointia , ei mitään.
Onneksi nuo kolme eskon puumerkki-intoista jäivät vähemmistöön ja vaikka valittavatkin sopimusrikkomuksesta KHO:n , eivät ehdi pilaamaan lautakuntajakoa. Maineensa kyllä meni.
Henna Virkkunen oli läsnä muun kaupungin johdon kanssa koko seminaarin ajan.

Seuraavan kerran tapasin Henna Virkkusen HB-betoniteollisuuden uuden laattalinjan vihkiäistilaisuudessa Seppälänkankaalla lokakuussa. Hän piti reippaan puheen juhlavieraille.
Ehtivä ihminen.Raikkaampi kuin pönöttävät,itsetietoiset liituraitaukkelit.
Voihan olla ,että saamme alueellista kulttuuria edistäviä asioita vietyä ministeriöön asti. Aika näyttää.

Uudessa kulttuurilautakunnasa jatkavat vanhoina Jukka Louhivuori, Pauliina Holm,Jukka Ammondt, Nina Simanainen ja Juha Venäläinen+ minä.
Jatkuvuutta tuli kulttuuriasioiden työstöön ja olemmehan esim lähikirjastoasiassa olleet melkein samoilla linjoilla ja konserttisalin rakentamisen kannalla kaikki.
Tosin itse kannattan alkupe,räistä taiteiden korttelin mukaista suunnitelmaa eli kirkkopuiston reunalle konserttisali
Lisäksi
Taiteilijoille tulee saada takaisin vuosiapuraha ja on tehtävä aloite prosenttiperiaatteesta kaupungin rakennuskohteissa.
Nythän uusi lautakunnan puheenjohtaja jo lupaavasti linjasi kulttuurilautakunnan tulevia hankkeita ja aloitteita.
Joihin lauseisiin sisältyi julkinen taide.
Museotoiminta on myös jäänyt aivan alakynteen resussien jaossa.

Kunnollinen varasto on tulossa monen vuoden odottelun jälkeen Jyväskylän museoille.
Mutta näyttelytoiminnan kehittämiseen , ainakin on saatava ne OPM:n korvamerkitsemät valtion avut lyhentämättöminä.

Tällä viikolla on taidemuseolle kutsuttu keskisuomalaiset kuvataiteilijat yhteiseen tapaamiseen museoväen kanssa tarkoituksena kuunnella molemmin puolin toisiamme ja mahdollisesti uusia ideoita ja toiveita saadaan täyttymään näin joulun alla.
Jännittävää.
Suosittelen tammikuussa käynnistyvää mosaiikkitaiteen kurssia , sopivat myös vasta-alkajille.KTS Keskisuomalainen su 14.12.Koulut ja kurssit -osio.
Tiedustella kursseista voi: marja.kolu@lafka.fi
Kurssit viikonloppukursseja Yliopistonkatu 28 E , uudella työlhuoneellani.

Tammikuussa käynnistyvät myös ammattilaisille tai pitempään piirtäneille tarkoitetut elävän malli piirustusillat.
Kaksi ja puoli tuntia , 18-20.30 , keskiviikkoisin.
20Eur/ ilta,sisältää mallin ja tilan.Minimi 5, maksimi 7 osallistujaa.
Alkaa 28.1.2009

Tarkemmin marja.kolu@lafka.fi

TAIVAS PUTTOO - TAIVAS PUTTOO

2008-11-18T23:05:00.000+02:00

Hei!

Näinä päivinä kun avaa radion tai sanomalehden, kuuntelee ja lukee uutiset voi
melkein tuntea olevansa jonkun hulluuden partaalla olevan kulttiherätysliikkeen
pauloissa; kaikialla on itku ja hammasten kiristys ja ihmisiä heitetään ulos kuin karjaa, kaiken mittarina on edelleen talous.Kohta varmaan viimeisenä keinonan pelastaa talous kehotetaan ihmisiä kaivaamaan kuoppa maahan ja paneutumaan makuulle kuoppaan!
Kukahan repii tästä ajasta mitään myönteistä. Miltä mahtaa tuntua nuorista?
Ahneiden sukupolvi ei ole tottunut menettämään kertalaakista materiaalista hyvää!
Köyhät, työttömät ja toimettomat ovat jo sitten 1990 -luvun totutelleet vessa-vesiposti-leipäjono-elämään.
Mutta nyt siis kaikkien tavarataivaassa uivien onni on uhattuna.
Kuinkahan paljon tässä hässäkässä on oikeaa hätää ja elämisen laadun pudotuksen pelkoa.
Oma elämäni on aina ollut epävarmaa pätkätyötä tai muuttoa työn perässä.
Uuvuttavaa mutta ei tapa.
Suhteellisuuden tajua siis.
Tällaisesta negaatiivisen tiedon välityksen määrästä kääntyy Golf -virtakin ja ikirouta sulaa ja taivas putoaa niskaan.

Marja

PAHAN INHIMMILLISTÄMINEN

2008-11-14T12:55:00.001+02:00

Hei!

Helsingin Sanomissa uutisoitiin taannoin
Belgialaisesta ruokaohjelmasta , missä käydään läpi kuuluisuuksien ruokatottumuksia ja lempiaterioita. Vuorossa olisi ollut kansanmurhaaja , diktaattori Adolf Hitler ja hänen mieliruokansa.
Belgialainen juutalaisyhteisö vastusti anakarasti ohjelman esittämistä
perusteella ,että ohjelma inhimmillistäisi hirviön , joka kuljetutti tuhansia belgian juutalaisia kuoleman leirille.Hitlerin lempiruuat Belgialaisessa ruokaohjelmassa jäivät esittämättä.

Tekopyhyys ja saivartelu ja tärkeily ja raflaavuus ovat nousseet esiin Annan-talon Kamala ja Kauhu -aiheiseen teemaan liittyvä työpaja pehmolelukurssista.
Nuorten kanssa oli käsitelty koulussa ja muissa yhteyksissä läpileikkausperiaatteella kauhua ja pahaa. Työpajassa aiheena oli " Jotain kamalaa on tapahtunut - sinä päätät mitä " ja jokaiselle nuorelle annettiin pehmolelu eteen ja työkalut.Saksia , maalia , lisukkeita.Osa varmaan ajatteli , että tässä kamalaa inhimmilistetään.

Helsingin Sanomien uutisointi kurssista oli epäonnistuneen mauton ja sensaationhakuinen.Toimittajan olisi tullut ottaa huomioon lähiajan tapahtumat ja olla vähemmän vertahyytävä otsikossa.

Mahdollisesti hyvä kurssin sisältö nuorille sotketui nyt terapia- pahamieli- väkivaltaan yllytys -keskustelumössöön.Kovin rakentavana enkä ehjäävänä keskustelua näe.
Mutta en ole kuvataideterapeutti enkä psykiatri. Vain kuvataiteilija ja 10 vuotta lapsia ja nuoria kuvataidekoulussa ohjannut kuvallisiin elämyksiin.

Yllättävää on kuinka moni reagoi rajusti hengettömien olioiden puolesta,kun samaan aikaan pahoinvoivien, huonostikohdeltujen lasten puolesta ei revitä pelihousuja.
Joka viikko saamme lukea nuorten lisääntyvästä häiriökäyttäytymisestä , lasten hyväksikäytöstä, lasten katuprostituutiosta, pahoinpielyistä.
Suhteellisuuden taju puuttuu!
Katsotaanpa vaikka muutamaa Disneyn piirrettyä tai internetissä pelattavia ammuskelupelejä.Paha on jo fiktiivisenä koettavissa erittäin havainnollisena ollut televisiossa vuosia ja nyt laajemmin internetissä. Meillä Grimmin saduilla ja Raamatun kauhuskenaarioilla evästetyillä on selkeä käsitys hyvästä ja pahasta.Vai onko?

Mallikäyttäytymistä ohjaa muukin kuin kuviteellinen kauhun kuvaaminen ohjatussa,keskustellussa ympäristössä.

Meillä on kissantappo -Teemu - tuleekohan tästä nalletappo-Anne?

Eilen näin pihassamme rapaisen , märän nallen ajotiellä aika ehjänä, nostin sen katoksen alle istumaan - jospa joku tunnisttaa omansa , laittaa pesuun ja ottaa viereen.

Pelastakaa edes nallet !

Hyvää nallevapaata, lapsetonta, huolentonta, viinantonta , lyömätöntä, ajattelematonta, televisiontonta, Vanhatonta, Ahotonta, Kataisetonta, verotonta viikonvaihdetta !

Marja

PÄIVÄN POLTTAVIA JA KEVENNYS

2008-11-12T10:50:00.001+02:00

Sofi Oksasen PUHDISTUS -kirja elää nykypäivässä

Keskisuomalaisessa uutisoitiin tiistaina 11.11.2008
Janne Huuskonen / STT

"Kaksi parikymppistä virolaismiestä kiistävät heitä vastaan luetut syytteet ihmiskaupasta. Seksinostajat puolestaan kieltävät tienneensä, että nainen olisi ollut ihmiskaupan uhri. Helsingin käräjäoikeus aloitti jutun käsittelyn maanantaina.

Nuori virolaisnainen tuli miesten mukana Helsinkiin viime kesänä. Hän on toisen syytetyn entinen seurustelukumppani.
Kihlakunnansyyttäjä Antti Simolan mukaan miehet houkuttelivat kielitaidottoman ja olemukseltaan lapsenomaisen naisen Suomeen lupaamalla säädyllistä työtä, joka osoittautui perillä seksin myymiseksi. Nainen vastusteli aluksi mutta Simolan mukaan taipui lopulta miesten tahtoon henkisesti alistettuna ja olosuhteiden pakosta."
.

Keskisuomalainen uutisoi myös 10.11

Marjo Näkki / STT
Tallinna
"Tammikuussa 1949 Josif Stalin allekirjoitti määräyksen, joka sinetöi 87 000 baltialaisen kohtalon. Kaksi kuukautta myöhemmin, maaliskuun 25. päivänä alkoivat suurkyyditykset. Niiden seurauksena 7 500 virolaisperhettä karkotettiin Siperiaan.

Syy oli aina sama: Neuvostoliiton vastainen toiminta. Kyyditettävien joukossa oli Saksan armeijassa palvelleita metsäveljiä ja suojeluskuntalaisia.
Vuonna 1949 Josif Stalin allekirjoitti surullisen kuuluisan määräyksen, joka sinetöi monen virolaisen kohtalon. Kaksi kuukautta myöhemmin, maaliskuun 25. päivänä alkoivat suurkyyditykset. Niiden seurauksena 7 500 virolaisperhettä karkotettiin Siperiaan.

Vielä tänäkin päivänä Viron suojelupoliisi, Kapo, etsii kymmenientuhansien asiakirjojen joukosta vihjeitä siitä, kuka on lopulta vastuussa kuudenkymmenen vuoden takaisista kyydityksistä. Kaposta arvioidaan, että vielä muutama karkotuksista vastannut virolainen ehditään saada oikeuden eteen.

Kansantarinat ovat eläneet kyyditettyjen suvuissa voimakkaina, ja Kapo on saanut kyyditettyjen omaisilta kitkerääkin palautetta. Heidän mielestään edesvastuuseen on tuotu väärä mies.

– Perheissä on saatettu vuosikymmeniä kertoa, miten se naapurin Madis kavalsi meidän isoisän saadakseen talomme. Voi olla, että Madis on muuttanut tyhjilleen jääneeseen taloon karkotuksen jälkeen, mutta ei hänellä silti ole vastuuta tapahtumista, sanoo Kapon komisario Andres Kahar."

KEVENNYS

Liisa Kuivalainen kirjoittaa Keskisuomalaisessa 10.11 luottokorttiväärennyksistä- ei muuten uusi ilmiö , mutta ei voi olla huvittumatta kun jutussa NORDEA Kortit -yksikön johtaja Markku Siitonen
antaa neuvoja ulkomailla matkustaville:

"Kortin säilytyksessä ovat litteät käyntikorttikotelot käteviä. Ne eivät houkuttele pullottaen shortsin takataskussa.

Naisille hyvä säilöpaikka ovat rintaliivit.

Rinnat ovat niin herkät, että joka nainen huomaa, jos niitä kopeloidaan.

Markku Siitosen mukaan suomalaiset ovat luontaisesti tarkkoja eivätkä levittele kortteja missään."

Pitäisikö sitten samalla logiikalla alkaa jakamaan neuvoja naisia käpälöiville mieskansanedustajille ja valtion hallinnon virkamiehille , että pitävät käsiraudoissa kätensä tai pukeutuvat pakkopaitaan edustustilaisuukissa , koska naisten rinnat ja takamus ovat herkät , kosketustunnisteet toimivat ja käry käy?

Marja

MUSTA ISÄNPÄIVÄ

2008-11-11T16:48:00.000+02:00

Viikonloppuna lauantaina poikani sai suruviestin , ala- ja yläasteen koulukaveri ja ystävä menehtyi yllättäen 6.11.

Muistan porkkananpunatukkaisen , vihreäsilmäisen ,herkkähymyisen pojan.

Koko sunnuntain satoi vettä , oli pimeää.
Itketti nuoren isän keskeneräiseksi jäänyt elämä.

Välittäkää toisistanne

Marja

PUHDISTUS JA SUOMEN LINNA

2008-11-07T20:42:00.001+02:00

KESKIVIIKKO-TORSTAI

Kuin lihassa kävelisi- Ylämäki Suomen linnan lautalta Susisaarta kohti kiinnittää katseen aikojen saatossa muovautuneisiin graniittisiin katukiviin, ovat pyöreäksi muokkautuneneita.
Sinertäviä, punertavia, kellertävän lihaisia sävyjä pullottavilla kivillä.
Katse kohdistuu mieluusti kiveykseen.
Aurinko paistaa sopivasti alaviistosta, väkeä on vähän liikkeellä-turistikausi on ohi, vangit ehostavat perinteisin menetelmin suojeltua ympäristöä- kilkatus ja kalke luo soundeja autottomaan tilaan.
Aikamatkailua muurien suojaamassa historiassa.
Tekee mieli seisahdella ja viivytellä.
Tasan vuosi sitten olin täällä edellisen kerran latomassa taidevalimolla Lutakon Puiston AATAMIN PURAISU -veistosta.Samaan aikaan sattui Jokelan tragedia. Ilma oli märän kolea myös tuolloin.
Tapahtuma ja veistos merkkaavat muistijäljen elämääni.

Saavuin Suomen linnaan lautalla keskiviikkoaamuna klo 10:n lautalla- takana junamatka Jyväskylästä puoli seitsemän lähteneellä pendeliinolla.

Olin lukenut edellisiltana loppuun Sofi Oksasen Puhdistuksen.
Sitä ennen olin lukenut hänen Stalinin Lehmät.Pietarissa 1987-88 -silloisessa Leningradissa Gorbatshovin aikana asuneena tunnistan paljon asioita, mutta en tietenkään niin tarkkaan ja rankkoina kuin Oksanen kuvaa.
Puhdistus vaikutti mielentilaani niin voimakkaasti , että aloin katsoa ihmisiä ja asioita toisin.Esplanadilla ohiajavassa tila-autossa oli nuoria naisia kyydissä- ajattelin , että ovatkohan tytöt kauppatavaraa, jota käsiraudoin kahlittuna viedään parituspaikasta toiseen.
Kirja vaikutti niin voimakkaasti , että kirjan haju ei lähtenyt lukukokemuksen jälkeen vaan jäi päälle - aivan kuin tinnitys.Hostellissa oli majoittuuneena virolainen perhe kahden pienen lapsen kanssa.Pohdin , että millä tavoin tulevat toimeen täällä, huomasin tarkkailevani heitäkin Oksasen kirjan läpi.
Suomen linnan Hostellli on suosikkini ,jos on yöksi pääkaupunkiseudulle jäätävä- hostelli sijaitsee ihan lauttarannassa, on edullinen,peruskorjattu ja rauhallinen syksyisin. Yläkerrassa pikkuhuoneissa on syvät holvatut ikkunat, askeetiset kalusteet ,yhteiskeittiö, suihkut. Huoneissa ei ole televisiota eikä muita kotkotuksia.
Tunnelma on jyhkeiden kiviseinien ja meren läheisyyden ja paikan historian vuoksi jylhä ja mukaansa tempaava.
Ikkunasta näkyy Helsingin syke vastarannalla.Kaukana ja lähellä kaupungin kiihkeä elämä.
Saaressa uni on pitkä, syvä ja rauhallinen.
Aamiainen alakerrassa ja kävelymatka Susisaareen kulkee linnoitusmaisemassa.Onko paremmasta väliä- mieli tyyntyy.
Kävelymatkalla saareen ohikulkeva tutkimusmatkalla oleva koululaisryhmä tehtäväkarttoineen hihkui : Tuossa se on se bastillioonin hökkeli.

Valimon ulkokatoksen alla viimeistelin kaksimetristä savimallia auringonpaisteessa.

Iltapäivällä riensin Sculptoriin kokemaan Kalkamon näyttelyn ja sitten Iso Robertinkadulle, missä uuden, kuvataiteilijoiden kirjanpitoon erikoistuneen kirjanpitäjän toimiston piti sijaita.
Mutta eipäs löytynytkään Iso Robertinkatu 20-22 kafkamaisesta talosta enää Karvosen toimistoa.
Portaissa tummaan pukuun pukeutunut nuori herrasmies kysyi kohteliaasti ,että olenko eksyksissä ja kertoi , että hänen mielestään etsimäni toimisto on muuttanut , mutta ei ollut varma ja pyysi mukaansa toimitiloihinsa katsomaan tietokoneelta uutta osoitetta- haku antoi Iso Robertinkadun osoitteen ja totesin ,että soitan toimistoon ja tiedustelen osoitetta.
Ja paljastui , että toimisto oli muuttanut Pursimiehenkadulle ja tieto pitäisi olla päivitettynä netissä. Mutta eipä ollut.
Nuori herrasmies MJK:n toimistosta huolehti vielä, että lähden oikeaan suuntaan ja opasti Pursimiehenkatua kohti.
Vai Helsinkiläiset epäkohteliaita ja tylyjä!Eivät lainkaan.

No pääsin Merimiehenkadulle ja huomasin olevani taas hukassa - Tule Viisikulmaa kohti - katolla lukee Primula neuvoi uusi kirjanpitäjäni soitettunani toistamiseen toimistoon.
Raitiovaunupysäkillä oli ihmisiä ja kysyin eksyneenä ratikkaa odottavalta porukalta, että jos tässä on nyt Merimiehenkatu ja tuossa Laivurinkatu ( Båtsmannsgatan!!Saariston lasten bernhardilaisen nimi!)niin missä mahtaa olla Pursimiehenkatu ja Viiskulma!???Ystävällinen, väsynytsilmäinen mies hymyillen viittasi kädellä eteenpäin ja sanoi , että tuosta kävelet alaspäin niin tulet Viiskulmaan. Ja taas matkaan ........Viiskulmaa en ole ennen nähnyt , ajattelin, että se on viisikulmainen, iso rakennus- jonkunlainen nähtävyys - mutta ei - jouduin puistoon, jonka reunalla oli lasten päiväkoti ja pihalla iloisesti remakoiva lapsilauma leikin tiimellyksessä ja taas kysyin -nyt epätoivoisena Pursimiehenkatua- tällä kertaa nainen koiran kanssa neuvoi-olin jo muutaman korttelin päässä ja tajusin kun pääsin Viiskulmalle , mitä Viiskulma tarkoittaa - Viisi korttelin tai kerrostalon päätyä muodostavata kehän ympyränmuotoiselle aukiolle - hieno paikka!
Ja löytyihän toimistokin ja en ollut myöhässä kuin 10 minuuttia sovitusta , tyhjensin repustani vuoden 2008 tositteet järjetyskessä pöydälle ja puolen tunnin päästä olin vapaa lipuista ja lapuista ja valmis tutustumaan lähellä sijaitseviin musiikkikauppoihin.
Jalat olivat kyllä kävelystä tohjot ja juuri ja juuri jaksoin kuuden lautalle - Saaren SIWA -kauppaan ja Hostelliin.
Valmistin keittiössä mikrolla Atrian metsästäjäleikkeen ja menin alakertaan tarkoituksena katsoa alakerran ruokasalissa TV.stä tulevaa Jokelan ampujan vanhempien haastattelua.
Pimeässä alakeran salissa tv oli auki ja siellä istui iso, suomalainen mies edessään pätkä gotler makkaraa, avattu maitopurkki, leipää.
TV:stä tuli mustavalkoista kuvaa , dokumentti Hitlerin hirmuteoista, Tiedustelin , että näkyisikö muita kanavia ja laitoin valoa tilaan ja istuuduin. Ukko rupesi mesomaan kovasti minulle , että kyllä sopii katsoa tätä meneillään olevaa ohjelmaa , on hyvä muistaa mitä on menneisyydessä tapahtunut ja kunnioittaa uhreja !
Yritin kertoa ,että olen jo nähnyt useita natsien hirmuteoista kertovia dokumentteja. Ukko jatkoi kuuntelematta paasaamistaan ja sanoi ,että on hyvä katsoa ,mitä menneisyydessä tapahtui, että ei unohtuisi ihmisyys !Häntä ei kiinnostanut mitä sanoin - hän oli poissa omassa uhossaan.

Jätin salin ja TV:n hänelle ja menin huoneeseeni
nauttimaan viilenneen metsästäjän aterian.
Kuuntelin ennen uneen vaipumista lasten kipittämistä keittiössä ja tiskaamisen ääniä.

Jännittävä olo syntyi siitä, että juuri olen lukenut Oksasen kirjan ja kaikki Suomen linnassa tuntui peilautuvan tuohon lukemani kokemaan.
Olin jotenki yhtäkkiä vereslihalla historian ja maantieteellisen sijainnin kanssa.
Kävelin lihan päällä. Jotka olivat historiallista kiveystä.
Vaivun uneen jalkojen säryn siivittämänä.
Päivällä matkustin klo 14 lautalla takaisin mantereelle. Koska ilma oli aurinkoinen menin kannelle istumaan ja nauttimaan maisemista. Kannella kuvasivat näkymiä venäläinen isä poikansa kanssa. Isä yritti sano minulle jotain ja viittoili vihreää suomen laivaston venettä kohti.En vastannut mitään , enkä edes yrittänyt puhua venäjää , jota osaan auttavasti- miehen myssyssä luki gasprom.
Puhdistus vaikutti - olin epäluuloinen. Seinillä on korvat ja korvissa kaunis koru.

Torstai-iltana saavuin takaisin Jyväskylään.

Isän päivää!

Marja

LIIRUMLAARUM!

2008-11-02T18:12:00.001+02:00

Heipä hei!

JOIDENKIN VIKSUJEN VALTUUTETTUJEN MIELESTÄ KULTTUURI- NUORISO JA LIIKUNTA OVAT LIIRUMALAARUMIA ja ne voi yhdistää yhdeksi SUUPPEEEEERLAUTAKUNNAKSI!
Olen eri mieltä. Olen tänä syksynä nauttinut nykytanssin katselmuksesta , erittäin hieno oli Riitta Vainion ja kumppaneiden esitys Keltinmäen kirkossa ja teollisuusrobotin ja miestanssijan romanttinen tanssi teatterin pienellä näyttämöllä.
Näyttelyiden avajaisia on niin tiuhaan , että on täytynyt jättäytyä muutamista pippaloista pois.
Viime torstaina ennätin aika paljon.
LIVE HERRINGIN avajaisiin ehdin puolen tunnin piipahdukselle, kävin houkuttelemassa Annen ja Harlaldin mukaan , pääsin heille kahville erinomaista baakkelsia nauttimaan Jyväskylän taidemuseon Suojaan saavuimme ajoissa ja morjestin ja onnittelin ainakin yhtä taiteilijaa, Päivi Hintsasta , joka saapuessamme sopivasti poseerasi Timo Sälekiven kameralle vanhempiensa kanssa.

Näyttelyn avajaisissa oli paljon nuoria ,eikä siellä pönötetty puheissa. Syvällisempi tutustuminen jäi seuraavaan kertaan samoin Jari Haanperän teoksiin pitäisi vilkaista yläkerrassa.
Hänen HISSI-Teoksensa onkin ilahduttanut TAITEIDEN KORTTELISSA , jossa ei taida enää paljon muuta taidetta olla.

Kaksimetrinen savimalli lähti valimolle torstaina , sitten avitin Kuvataiteilija Jouni Airaksisen näyttelyn ripustuksessa Galleria Beckerillä - se mitä me ei osattu viisaudessamme oikein paikalleen laittaa ,sen viimeisteli omia teoksiaan hakemaan saapunut kuvanveistäjä Jussi Heikkilä , intoutui teoksista niin ,että antoi tarkat kohdat kahdelle veistokselle ja viritti teokset oikeaan kulmaan tilassa ja pääsimme lähtemään kämpille jo klo 18.00 , vain valot ja muutama yksityiskohta jäi loppusilaukselle seuraavalle päivälle- ilta ja osa yöstä kuluikin apurahahakemuksia viimeistellessä Suomen Kulttuurirahastolle.
Seuraavana päivänä riennettiin ensin postiin ja sitten viinakauppaan avajaisbutelit hankkimaan.Ja taas ulkopaikkakuntalainen innostui haukkumaan Jyväskylän kaupungin liikennejärjetelyt.
Varsinkin kun kotitaloni ympärillä Rautpohjan ja Kyllön välissä uuditetaan ja rakennetaan kunnallistekniikkaa eli isoja viemäriputkia ja muita letkuja upotetaan syvälle . Valtvat kaivinkoneet ja räjäytysmasiinat täyttävät koko rautpohjan piha-alueet ja aamulla kello 7.00 alkaa kumea louhinta ja maansiirto rekkaralleineen.
Pari -kolme metriä syviä kaivantoja - jalakulkijoilla ja pyöräilijöillä ja kaikilla on mahdottomat kulkureitit säkkipimeässä- muutama varoitusvilkku on raskittu laittaa puomeihin - muuten ovat katuvalot pimmeenä.Välillä tuntuu , että entä jos ei pääsekkään pihasta pois .....ja aikaa pitää varata pihasta poistumiseen ainakin vartti. Kun reitti saattaa olla hiekkarekan tai kaivinkoneen tukkima...

Kaikesta huolimatta.
Avajaisiin ehdittiin melkein ajoissa ja sinne saapui vesisateesta huolimatta aina taiteelle uskollista Jyväskyläläistä yleisöä.
Kuopiosta kun taiteilija on ,niin saapui Kuopiostakin muutama vieras ,legendaarinen näyttelijä (mm Simpauttajassa upea roolisuoritus)Rauha Valkonen oli saanut kutsun ja saapui rankkasateessa ystävättärensä kanssa vierailulle ja jäivät jatkoille kanssamme Ruutille,rouvat yöpyivät hotellissa ,joten ei ollut kiire pois yön viettelyksistä.
Ja kivaa oli niin kauan kun jaksoi ketkuta mukana ...
Ja näyttely on rautaisen hieno- on koiria ja roikkujia.
Ja muurahaisia.
Luonani yöpyi kolme iloista savolaista miestä . Kasper , Jesper ja Joonatan. Maha kipeänä sai aamulla nauraa ja kahvia meni monta pannua ennenkuin uskalsin lastata miehet autoon ja lähteä kohti Keski-Suomen museoa ja kokemaan Jyväskylän Taiteilijaseuran vuosinäyttelyä.
Minun teoksiini oli laitettu niin järeän kamalat ALÄ KOSKE-merkit , että piti siirtää ne lattialle numerolapun viereen - olin toki toivonut , että ei kosketa- laput laitetaan , mutta et niin kamalat , niin voe voe ja vot vot.

Savolaiset jaksoivat katsoa näyttelyn ja teräviä kritiikkejä ja kehuja saivat teokset - sitten
Galleria Beckerille noutamaan jäljelle jääneet viinit ja Bemarin nokka kohti Kuopiota alkoi.
Pysähdyimme eräällä tunnetulla huoltoasemalla Hankasalmella, koska alkoi veren sokeri olla heikko.
Minulle kerrottiin, että tämä huoltoasema on helluntalaislahkolaisten omistama ja siksi siellä ei myydä kaljaa , ei tupakkaa.
Mutta TV möllöttää katossa ja aena aaki.
Kun kuulin tämän lahkolaisjutun , päätin että on viimeinen kerta kun ostan palvelujasiltä huoltoasenmalta.
Mietin vain ,että missä sitä nyt alkaisi tankata, kun en oikein innostu tuosta uudesta ÄSH-etukorttikansanliikkeestä - tulee MAON Kiina yhtenäisine, sinisine pukuineen mieleen.

Saavuimme päiväsaikaan Savoon ja sauna pehmitti krapulan ja autoilun vaivat ja sitten jo lauantai-illan huumaa, sakkipeliä ja kiihkeä keskustelua aiheesta onko AIKA olemassa?
Tai mitä haluaisit ,jos saisit toivoa korjattavaksi maailmassa?Mualimanparannuspuhetta!
Tiistaina Suomen linnaan valuhommia valmisteleen
Muuten lukekaa uusin Betonilehti -siinä on kannessa meikäläisen Lutakon puiston veistos ja sisäsivuilla pari aukeamaa puiston ja teoksen esittelyä-
toivottavasti tulee lisää tilauksia , muuten ei taide elätä asuntovelkaista.

Terv. Marja

KANNATTIKO ANTAA ÄÄNI !

2008-10-27T10:42:00.001+02:00

Hei!

Hienosti meni vaalit - sain 57 ääntä.Kiitos teille uskollisille.
!90 enemmän niin olisin mennyt läpi
Nyt ei yllä uudessa Jyväskylässä edes varavaltuutetuksi. Ja ei ole asiaa minkään sortin lautakuntaan.
Jotkut varmaan huokaavat helpotuksesta.
En sanoisi vaaleja demokratian riemuvoitoksi - äänestysprosentti vain 61%.
Miksi politiikkoja ei kiinnosta suhtautua vakavasti eduskunnassa seikkaan että 40 % jättää taas kerran äänestämättä !

Eikö vaalijärjestelmässämme ole jotain vikaa jos äänestysprosentti on jo neljänsissä vaaleissa näin heikko!
Muualla Euroopassa usko äänestämiseen on vahvaa ja Usa:ssa.

Nyt protestipuolue voitti selkeästi ja jokaisessa kunnanvaltuustossa tulee yrittää yhteistyöllä saada aikaan toimiva budejtti ja järjestää peruspalvelut yhä tiukemmissa raameissa, unohtamatta nuorisoa , kulttuuria ,liikuntaa, jotka nyt tuntuvat joidenkin ehdokkaiden ja virkamiesten mielestä olevan vähäpätöisiä liirulaarum -asioita.

Äänestin itseäni - kyllä kannatti ja kyllä kannatti olla ehdokas. Ei ole minun syy jos vaalirahoitus ei yllä tänne.
Mainostaminen jäi oman aktiivisuuden varaan vaalkikoneissa, blogissa, muutamalla lehtikirjoittelulla ja aktiivisella lautakuntatyöskentelyllä.
Ainakaan en manipuloinut ketään väärillä mielikuvilla äänestämään itseäni -

Nyt saven kimppuun ilman haitallisia politiikka-ajatuksia !?!!!

tarjoilen vaalitappiokahvia varmaan täs lähiaikoina!

ÄÄNET HUKKAANKO?

2008-10-23T00:48:00.000+03:00

Hei!

Suomessa vaalijärjestelmä tarvitsisi perusteellisen remontin , nykyinen vaalitapa on 1800 luvun lopulta. Kuten osan ehdokkaiden ajatusmaailmastakin.
Jos todella olisi haluttu vaikuttaa äänestäjien käyttäytymiseen ja motivoida pätkätyöläisen kurjuudessa , minimipalkalla, opiskelijoiden alle 800 euron kuukausituloilla elävien ihmisten äänestyskäyttäytymiseen ,olisi vaalitapa päivitetty jo aikaa sitten.
Mutta ei pääpuoluiden vallanmaku on liian makeaa.Eli saamme odottaa uudistusta ja siihen oikeaa panostusta valtion hallinnossa.

Eli varmalla äänestysinto jää alle 60%.
Koska mitä hyödyttää äänestää kun vallassa oleva poliittinen ja taloudellinen, vallantäyteinen eliitti haluaa nauttia loppuun asti saavutetuista valtaeduista ja upeista palkoista, suojatyöpaikoista- useampia ei tosiasissa kiinnosta pätkääkään kuinka kansan heikompiosaiset voi
Epämieluisia tapahtumia nimitetään hämärästi virtuaalimaailman ja globaalisuuden tuomiksi trendikäyttäytymisen rantautumiseksi lintukotoomme - eli mitään ei muka ole tehty huonosti Suomessa.
Hohhoijjaa!
Harjoitettu narsistinen, oman onnen tavoittelun ja ahneuden politiikkaa 200 neliön järvimaisemalla varustetulla omakotitalolla kuorrutettuna on saanut vallan. Hyvinvointivaltio on vain kalpea varjo.
Ja pankeille on piikki auki ja jo ajat sitten ilmaston muutoksen kannalta järjettömiksi todetut suuret liikekeskittymät automatkan päässä ovat Suomessa hyväksytympiä vaalirahoituksella voidellun eliitin parissa kuin koskaan.
Ja niitä rakennettaan enemmän kuin koskaan hokien elinvoimaisen elinkeinoelämän mantraa.
Ja toisella suupielellä pidetään EU-seminaareja joissa tekopyhästi todetaan , että investoimme tuleville sukupolville ajamalla pierupolttoaineella joskus kahdenkymmenen vuoden päästä.
Ja Katainen röyhkeästi vertaa maailmanlaajuista finanssikriisiä mielenhäriöön ja toteaa , että nyt potilas , jonka psyykkinen tila on huono , tarvitsee nopeita mielialalääkkeitä ja kaikki paranee- Eli Valtion piikki pankeille ja Kokoomus todella toteuttaa perinteistä neuvostoideologista vaalikampanjaansa varastettujen sirppi ja vasara -ikonien lisäksi sosialisoimalla pankkeja!Veromnmaksajien piikkiin!

Voi aikoja , voi tapoja!

Hyvää Loppuyötä !

Marja

ARTOJEN IDEOLOGIOITA

2008-10-23T00:36:00.000+03:00

Koskapa en ole saanut tuota mielipidekirjoitusta missään paikallislehdessä julkaistuksi niin laitanpa sen tänne omaan blogiini , jospa joku sen vaikka ehtisi ennen äänestystä lukea!

LAUTAKUNTAJAKO YHTEISKUNTAJÄRJESTYKSEN UHKANAKO UUDESSA JYVÄSKYLÄSSÄ?
ARTOT KANSALAISEN ASIALLA

Käveleekö virkamiesideologia ja järjestelytoimikunnan sopimus kuntademokratian yli?
Keskisuomalaisen 9.10 Rai Suihkosen artikkelissa Artot ,Koski, Lepistö ja Sulonen ovat lähteneet kansalaisten asialle; he käyvät maalailemaan uhkakuvia, jos lautakuntajakoa muutetan liikunta-,nuoriso - ja kulttuurilautakunnan osalta poiketen järjestelytoimikunnan laatimasta sopimukseen kirjatusta mallista.
Kumpi on tärkeämpi kunnassa toteutuva kansanvaltainen demokratia vai nuorison, kulttuurin ja liikunnan kannalta laaditusta huonosta esityksestä kiinnipitäminen?
Eikö ole liioiteltua väitää, että näin suuressa sopimuksessa kaikki vaarantuu jos korjataan huonosti valmisteltua sopimuksen osaa?
Eikö tässä ole itsetutkiskelun paikka konsultilla , joka laati mallin ja palkatuilla virkamiehilla ja muutamalla luottamushenkilöllä.
Sopimusta täytyy voida muuttaa niiltä osin ,kun se on asukkaiden kannalta huonosti laadittu,
Ei ole kysymys avioehdosta, eikä liikeyrityksen tekemästä sopimuksesta.

Lepistö ja Sulonen suorastaan uhkailevat yhteiskuntajärjestyksen vaarantumisella Jyväskylän Seudulla,jos sopimusta muutetaan.
Järjestämissopimuksen mukaan uudessa kunnassa on yhdistetty kulttuuri-, liikunta- ja nuorisolautakunta.
Sivistyspalveluiden valmisteluryhmä kuitenkin päätti esittää järjestelytoimikunnalle, että yhden sijaan muodostettaisiinkin kolme lautakuntaa.
Lehtijutun mukaan kolmen lautakunnan malli on herättänyt närää etenkin maalaiskunnan päättäjissä.
Ketä he ovat Lepistön lisäksi.Millä
perustein ?- Kustannusäästö on olematon jos verrattaan asian vaikutuksia kansalaisten palveluiden vaikuttavuuteen. Kuntakoko ja asukasmäärät
ovat kasvaneet kolmen kunnan yhdistymisen myötä.

Täytyy muistaa, että kunta palvelee asukkaitaan ja yleisillä vaaleilla valitut valtuutetut päättävät uudessa valtuustossa lopullisen sopimuksen hyväksymisestä.
On aivan ylimitoitettua Lepistöltä ja Koskelta ja Suloselta alkaa suitsimaan uuden valtuuston päätöksia asiassa, josta yleisesti on ollut tiedossa, että uusi valtuusto voi puuttua sopimuksessa ilmenneisiin kuntalaisten kannalta huonoihin ratkaisuihin.
Pisimmälle päätelmissään ja aivan hakoteille Lepistö menee omissa ideologisissa johtopäätöksissään " Kauhajoesta ja muista vastaavista tapahtumista pitäisi ottaa oppia, ettei ihmisten asioita palastella, vaan pikemminkin pyrittäisiin kokonaisuuksiin ilman turhia rajoja ja näkemään asiat elinkaariajatteluna, Lepistö sanoo.
Lepistön mallin mukaan siis kuntapäättäjät voivat samassa lautakunnassa toisella kädellä linjata terveydehuollon suuntaviivoja ja toimintamalleja ja toisella kädellä nuorison , kulttuurin , liikunnan , asumisen , rakentamisen.
Kyllä Jokelan , Kauhajoen ja Keravan tapahtumat johtuvat enemmänkin alasajetusta kuntien ja koulujen lähiterveydenhuollosta ja liialliseen tehokkuuteen perustuvasta yhteiskunnassa vallitsevasta narsisistisesta kovan talouden ideologiasta.Sekä liian kauas kansalaisesta erkaantuneesta päätöksenteosta.

Kysyisin Lepistöltä, että milloin kuntalaki on muuttunut niiiltä osin, että valtuustojen ja lautakuntien kokoonpanolla ja asiantuntemuksella ei ole merkitystä?Että konsultit ja ja apulaiskaupunginjohtajat alkavat määräillä kuntapolitiikkaa ja kuvailemaan täysin tuulesta temmattuja uhkia!
Lepistön mielestä yksi lautakunta vie 25 000 Euroa varoja kansalaistoiminnasta.
Paljonko vie välillä puuta heinää puhuva monipäinen johtajisto "kaupunkikonsernissa"?
Vuositasolla yksi johtaja reippaasti yli sata tuhatta.
Lähdetään säästämään liian suureksi paisuuneesta hallintobyrokratiasta.
Lehden alaotsikossa kehotetaan kuuntelemaan asiantuntijoita ja pysymään sovitussa!
Että se siitä vaikuttamisesta ja yhteisestä tekemisen meiningistä uudessa kunnassa.
Jos tällainen toimintamalli on jäädäkseen uudessa Jyväskylässä , uskonpa että äänestys kiinnostaa vielä vähemmän ihmisiä.

Marja Kolu
Kuvataiteilija
Kulttuuri-, ja Nuorisolautakunnan varsinainen jäsen VAS
KUNTAVAALIEHDOKAS

HUOMIO! HUOMIO ! KUULEEKO KANSA?

2008-10-18T16:04:00.001+03:00

Hei!

Täytyy varmaan muistaa minunkin mainostaa itseäni kuntavaaliehdokkaana.

Ensinnäkin äänestäjiä kiinnostaa mitä on tullut tehdyksi varavaltuutettuna ja kulttuuri- ja nuorisolautakunnan varsinaisena jäsenenä menneenä nelivuotiskautena.
Kulttuuri- ja nuorisolautakunta kokoontuu noin kerran kuussa 2-4 tunnin kokouksiin.
Esimerkiksi olemme viime vuonna valinneet uuden kirjastotoimen johtajan , museotoimenjohtajan , teatterinjohtajan. Lisäksi olemme vaikuttaneet lähikirjastoverkon säilyttämiseen , nuorisotiloihin , vapaaseen kansalaistoimintaan kuten Ylälkaupungin Yö-

Koska kaikkeen ei ehdi maailmassa hankkia asiantuntijuutta , olen keskittänyt energiani kulttuuri- ja nuorisopalvelujen kehittämiseen/säilyttämiseen Jyväskylässä.

Millä tavoin olen toiminut?
Mitä on saavutettu?

Valtuusto on kunnan ylin ja arvovaltaisin päättävä elin, suuret linjaukset sovitaan siellä. Lautakunnissa päätetään kuntalaisten lähiasioista ja käytännön toimista ja lautakuntiin valitaan kunkin osa-alueen asinatuntijoita.
Lautakuntien jäsenet saavat käsiteltäväkseen virkmiesten valmistelemia asioita kuten nuorisotilojen ja kulttuuritilojen uudisrakentaminen, koulujen määrät ja sijainnit jne.

Lautakunnan jäsenet ovat vastuussa tehdyistä päätöksistä. Virkamiehet usein haluavat runnoa asioita läpiä ja välillä tuntuu , että lautakunnan jäsenet eivät osaa, halua keskustella tai korjata tai kyseenalaistaa virkamiesten esittelyjä.
Näin on monessa lautakunnassa sitten päätöksenteko solahtanut lautakunnan jäseniltä virkamiehille. Mutta vastuu tehdyistä päätöksistä säilyy siis lautakunnan polittisilla päätöksentekijöillä.

Esim. kyseenalaistin Suomen Tietojenkäsittelymuseon kokoelman varaston 30 000Euron vuosittaisen vuokran kulttuurin määrärahoista. En siksi , että arvottaisin kokoelmaa suuntaan tai toiseen mutta Jyväskylän varsinaiset lakisääteiset palvelut kärsivät akuutista rahapulasta esim Jyväskylässä toimivat Keski-Suomen Museo ja Aluetaidemuseo olivat jo muutama vuosi sitten ankaralla säästökuurilla ja toiminta halvaantui ja varastot aivan alkukantaiset arvokkaille taulu- ja esinekokoelmille. Molemmat museot nauttivat valtion tukea ja ovat seudeullisesti tärkeitä museoita , joilla on lain määräämiä velvotteita.
Koska raha oli ja on kortilla , kyseenalaistin yksityisen tietojenkäsittelymuseon kokoelman suuren varastoavustuksen , jota se oli nauttinut jo useita vuosia tuon suuruisena.
Asiaa puitiin useissa kokouksissa, poliittinen tahto ei riittänyt avustuksen kyseenalaistamiseen lautakunnassa aluksi ja sitten kun se riitti kh otti asian käsittelyyn ja lopulta kaupungin hallituksessa todettiin myös , että näin tiukan talouden aikana ei ole perusteltua tukea yksityistä tietokonekokoelmaa.
Kun samalla kaikki muut kuten lasten ja nuorten kuvataidekoulut , nuorisotyö ja mm lähikirjastot, kuntalaisten peruspalvelut kärsivät rahapulasta.

Ainakaan yksityinen tietojenkäsittelykokoelma ei nauti enää kulttuuri- tai nuorisolautakunnan määrärahoista jaettavista avustuksista.
En saanut vastausta sähköpostikyselyyni, jonka osoitin kaupungin sivistytoimenjohtajalle , että mistä momentilta tietojenkäsittelymuseio nyt saa avustusta. Kokoelmaa tukevat nettisivujen mukaan Jyväskylän Yliopisto ( Agoran tilat)Jyväskylän kaupunki, Jyväskylän maalaiskunta,ja Muuramen kunta????
Se siitä läpinäkyvyydestä, usea kokous meni siis tuollaisen asian korjaamiseen.
Perustin elokuussa 2006 lähikirjastojen pelastamiseksi PRO LÄHIKIRJASTO -adressin. Koska kaupungista oltiin noin vaan lakkauttamssa lähikirjastoja - säästöt olivat olemattomat haittoihin nähden.
Joka kirjastoon vein kovakantisen nimenkirjoituskirjan ja tiedotteen ja nimiä tuli yhteensä 5500nimeä kirjoihin ja nettiin kuukaudessa- nimet luovutettiin valtuuston pj:lle Henna Virkkuselle ja runsas julkinen kirjoittelu, kansalaisten aktiivisuus ja lautakunnan jäsenten yksimielisyys ainakin jossakin muodossa säilytettävien lähikirjastopalvelujen ja lukupisteiden osalta saatiin säilytettyä.
Tuntui hämmästyttävältä kaupungin johdon idea keskittää kaikki kirjastopalvelut jo nyt ruuhkaiseen pääkirjastoon , Siis lakkautettu olisi Kypärämäen , Halssilan , Lohikosken , Kortepohjan lähikirjastot , nyt Lohikosken lakkautetun lähikirjaston tilalle on luvattu pienkirjastoa samoin Kypärämäkeen ja Kuokkallaan . Kuokkalan pienkirjasto aukesi muutama viikko sitten.
Vastustin pienkirjastomallia - itse olin kunnollisen lähikirjaston kannalla. Mutta kompromissi syntyi suurten puolueiden pienkirjastomallin mukaan.
Nyt meillä on yhdistettyjä pienkirjasto-nuorisotila-olohuonepalvelupisteitä.

Nuorisotilat ovat Jyväskylässä samankokoisiin vertailukaupunkeihin verrattuna huonot ja nuorisotyöntekijöitä aivan liian vähän ja nuorisotilojen aukioloajat aivan liian supppeat.
Tähän on lautakunta esittänyt jo kaksi vuotta korjauksia , mutta kaupungin virkamiesjohto ja poliittinen eliitti on torpedoinut esityksemme, nuorisotilojen kohentamisesta. Paitsi siis Kuokkalassa ,minne tuli uusi nuorisotila entisen homevaurioisen kerrostalon alakerran sijaan. Kuokkalassa tilanne oli surkein.Ja enisten nuorisoa.
Saimme myös läpi uuden kirjastoauton hankinnan läpi tänä vuonna Jyväskylään

Valtuutettuna kannattaisin ja edistäisin
museoille ja muille valtionosuuksia nauttiville kulttuurilaitoksille valtion osuudet ohjattaviksi täysmääräisinä
Valtuutettuna kannattaisin ja edistäisin julkisen liikenteen kehittämistä, vuorojen lisäämistä, kaluston uusimista, tukea yrittäjälle rahallisesti niin, että opiskelijat saisivat euron nimelliseen hintaa liikkua bussilla.Vaihtoehtoisia , erikokoisia busseja -Bussiyhtiön Kimppakyytejä reuna-alueille.

Liikunta- ja urheilupaikat ilmaiseksi lapsille ja nuorille.
Ilman että tarvitsee kuulua seuraan.

Lisää lähikirjastopalveluita esim kirjastobussin laajennetulla reitistöllä

Koululaisten ja lasten kouluterveydenhuoltoon lisää ammatti-ihmisiä. Terveydenhoitajat takaisin kouluihin vakituisiksi työntekijöiksi lasten ja nuorten tavoitettavaksi helposti
Lääkäreitä lisää kouluterveyden hoitoon.

Jyväskylän kaupungin on palautettava kulttuuritoimen budjetista poistetut kolme vuosiapurahaa taiteelle!
Nyt tuki kuvataiteen , tanssitaiteen, musiikin ja kirjalijoiden ammattitaitelijoille on liian vähäistä - olematonta.
Olen esittänyt asiaa koko valtuustokauden ajan, mutta YKSIKÄÄN muu puolue ei ole kannattanut ehdotusta, jolloin se ei ole mennyt minnekkään!

Tässäpä sitä tuli vaalijargonia !
Lisää voi lukea Suurjyväskylä-lehdestä , muutaman viikon takaa ja Keksisuomalaisesta yleisön mielipidesivulta ja lisää yritän laittaa jos julkaisevat - nyt viive on ollut 4 vkoa.
Livenä minua voi kuunnella Ylen Kultakuumeessa - siellä arkistosta löytyy tältä syksyltä . Otsikkona Uusioikoneita Moottorisahalla.
Käsittelee viimeisintä näyttelyäni Suomen Ortodoksisella Kirkkomuseolla.
Lutakossa voi lepäillä mosaikkipenkilläni Rastatukkainen Soffa tai Aatamin Puraisu -omenan karalla.
Keski-Suomen museossa Taiteilijaseuran vuosinäyttelyssä voi käydä nauttimassa kahdesta tilateoksestani.

Rahallista tukea voi antaa vaalikamppanjalleni ostamalla Galleria Beckeriltä teoksiani tai minulta suoraan Lutakkoaiheisia, iloisia postikortteja- malleja Beckerillä ja taidemuseolla-

Eikun äänestämään!

Marja

Raikulipojan hihnassa!

2008-10-16T20:38:00.001+03:00

Hei!

Tämä viikko on mennyt koiranhoitohommissa , kulttuuri- ja nuorisolautakunnan kokouksessa ja HB - betoniteollisuuden uuden tuotantolinjan avajaisten merkeissä.

Edellisen blogini aiheena oli osaksi koira. Olin tuolloin kuusi-seitsemän vuotias.
Pidän edelleen koirista niin paljon , että en ota itselleni koiraa.
Koska olen niin paljon liikenteessä työni vuoksi , että koira joutuisi olemaan liikaa yksin.
Koira tarvitsee seuraa ja ulkoilua eikä ole mikään sisustusjuttu.
Ystävilläni on koiria , joiden seurasta saan nauttia silloin tällöin.
Tällä viikolla sain vastuullisen tehtävän olla koiran hoitajana labradourin noutajalle, jotta koiran isäntä ja emäntä pääsivät tapaamaan ulkomailla opiskelevaa poikaansa. Labbiksen hoitajaksi uskaltauduin - tosin ulkoilutin sitä hihnan päässä.
Labbis on hyväluontoinen seurakoira.
Ja tämä oli hyvin kasvatettu ja tottelevainen ja iloinen, reipas koira. Toivottavasti en viikossa pilannut sitä.
Kuulen palautteen pian.

Kulttuuri - ja nuorisolautakunnan toiseksi viimeinen kokous sujui kiihkeän kekustelun merkeissä.
Nuorisoasiat ja kulttuurille kohdennettujen valtion avustusten väärin kohdentaminen Jyväskylässä keskusteluttivat vakavasti lautakunnan jäseniä.
Emmekä siis jeesustelleet vaalien vuoksi vaan koimme , että useamman vuoden aikana koko lautakunnan jäsenten yhteinen tahto nuorisotilojen parannusten suhteen: tilojen lisääminen , aukiolojen lisääminen ja ammattinuorisotyöntekijöiden
palkkaminen ei ollut aiheuttanut juuri minkäänlaisia toimenpiteitä.Uusimmasta budejttiesitykisestä oli apulaiskaupunginjohtaja Arto Lepistö pyyhkinyt pois ehdotetut kolme uutta nuorisotyöntekijän virkaa!
Ainoa toteutunut korjaus oli
Kuokkalaan tulevaa parannettua nuorisotilaa pienkirjaston yhteydessä. Pommitimme yhtenä miehenä vastuullisia virkamiehiä. Jotka kehtasivat väittää , että intoilemme Kauhajoen ,Jokelan ja Keravan tapahtumien ja vaalien vuoksi-TÖRKEÄ VÄITE
EI - Me olemme halunneet nuorisotyöhön korjausta jo kolmen vuoden ajan -pöytäkirjoista voi tarkistaa.
Emme ole vaalien tai muun tapahtuman vuoksi aktivoituneet. Olemme myös esittäneet ,että lautakunnassa tulisi olla nuorten edustus kokouksissa - vaikka läsnäölo ja puheoikeus riittäisi nuorten valitsemalta edustajalta. Mutta ei ole edetty juuri lainkaan. Missä vika?

Nuoret ovat aktiivisia - esimerkkinä käy lukiolaisten mielenosoitus suurlukiota vastaan. Annettaan nuorille enemmän tilaa ja ääntä. Ennekuin tapahtuu pahoja.
Nyt päätöksenteko on painottunut vanhahtavaan konservatismiin ja pimeän pelkoon- luullaan , että nuoret eivät osaa käyttäytyä omissa tiloissaan jollei ole massiivista ja kallista valvontaa. Huhuh! Ei ole ihme jos nuoret eivät äänestä - vanhukset pitää kiinni stereotypioistaan ja piiloutuvat pykälien taa -

HB -betoniteollisuuden uuden tuotantolinjan juhlat olivat keskiviikkona iltapäivällä Uuden linjan ansiosta Jyväskylässä työllistyy edelleen muutama sata ihmistä ja luonnolle rasitusta tuottava hukkamateriaali pienenee 40 prosenttia. Onhan kyse maaperästä louhitusta luonnonkivestä.
Juhlissa oli eläviä kukkia johdattamassa betonipihan läpi kohti tuotantohallia , nuorten tanssijoiden huippuesitys , hyvää ruokaa posliiniastioista ja iloinen tunnelma.
Sieltä sitten takaisin omalle työhuoneelle savireliefiä työstämään valukuntoon.

Kirjoitin vaaleja koskevan mielipidekirjoituksen Keskisuomaliseen koskien uuden kaupungin sopimusta kolmen lautakunnan yhdistämisestä , saa nähdä ehtiikö julkaisuun ennen vaaleja - edellinen kirjoitukseni koskien nuorisoa ja kulttuuria julkaistiin mielipideosiossa neljän viikon viiveellä Keskisuomalaisessa.
Vasta Kauhajoen tapahtumien jälkeen.
Se siitä monien erilaisten mielipiteitten julkituomisesta maakunnan päälehdessä-
Noniin puolueeni on väärä - tottkai.
Mutta silti peräänkuulutetaan värikkyyttä ja räväkkiä mielipiteitä- no pitäisi sitten antaa oikeasti tilaa moniäänisyydelle, tilaa tuntuu löytyvän kaikenlaiselle kulutushömpälle varpaiden kynsien kiillotuksesta ja sen pituudesta siihen ja ties vaikka mitä viihdyttävän turruttavaa.
Vaalit ovat vain joka neljäs vuosi. Luulisi kaikkia osapuolia huolettavan politiikan hämärtymisen , vaalirahoitustörkeydet ja politiikan uskottavuus ja politiikkojen viihtellityminen ja esiintyminen hömppäosioissa.

Eikä minulla ole vaalirahoittajia. Ihan omaa itseä henkilölläni markkinoin.
Oli raikasta olla Jyväskylän Yliopiston vaalipaneelissa, koska paikalla oli runsas sata nuorta opiskelijaa hyvällä energialla ja kysymyksillä.
Keskustalla ja kristillisillä oli varaa olla poissa tilaisuudesta vaikka olivat ilmoittaneet edustajan tulevan.
Tuli ihan oikea vaalifiilis - kiitos vain mukaville , tilaa antaville juontajille ja kanssapanelisteille!

Nonyt saa riittää jorinat tällä erää!

T. Marja

OLO ON KUIN NUMMISUUTARIN ESKOLLA HÄISSÄ!

2008-10-07T20:01:00.001+03:00

Hampaita kiristää.
Pää kutiaa.
Aivot kiehuvat.
Kädet huitovat.
Silmät pyörivät päässä.
Sydän hakkaa.
Jalat juoksevat yölläkin.
Ranteissa pakotusta. Ajatus harhaa.
Otan kiinni ohi lipuvasta terveestä ajatuksesta.
Saan kiinni tasaisemmasta.
Kulku jatkuu.

Ei , en ole vaalienalushuumassa.

KIITOS YSTÄVILLE JA KYLÄN MIEHILLE TUESTA!

Nyt se on tehty.
Olen muuttanut työhuonetta.
Inventoinut kahdenkymmenen vuoden tuotantoa ja materiaalia kuukauden ja loppurytinäänhän se jäi raaka puhdistus.
Aina toivoi , että saisi jäädä Keskimaan kulttuurimyönteisyyden suojissa jatkamaan työskentelyä entisellä margariinitehtaalla- varsinkin kun tilaan ei ollutkaan tulossa remonttia.
Ei toimitusjohtaja edes vastannut kirjeeseeni jatkoajasta.
Buisness is buisness totesi Keskimaan kiinteistövastaava.
Art happens somewhere else.
Yksi maamme tunnetuin kuvanveistäjätär( taiteilija itse haluaa käyttää em.ammattinimikettä) sattui radiossa olemaan Ylen ykkösen kulttuuriohjelmassa tapahtumien aikaan ja kun kysyttiin, että kummassa on mukavampi ilmapiiri Pariisissa vai Helsingissä( hän oli työskennellyt lyhyitä jaksoja Pariisissa vähän aikaa sitten ) niin hän totesi , että Helsingissä on kolkompaa ja kylmempää ja kaikilla Suomessa pitää olla ÄSHH -etukortti ja jokaisen kohtalo on määritelty ennakkoon.Että Pariisissa ihminen saa olla oma itsensä ja anonyymi.

Järjestin työhuoneella varastomyyntinäyttelyn ja tavaroiden kirpputoria pidin työhuoneella ja Vaajakosken Vaajapörssissä.
Paljon merkitsi harvalukuisen, mutta uskollisen kannattajajoukon käynti ja osallistuminen ostoilla aina hirveältä tuntuvaan varastojen tyhjennykseen. Ja varojen keräämiseen kuljetusta ja uuden tilan takuuvuokraan.Uskaltautuipa piipahtamaan muutama politiikkokin eri puolueista.

Pääsin ehjänä uuteen tilaan Yliopistokatu 28 E:hen, heti Maistraatin kohdalta sisäpihalle Lyseota vastapäätä- arvoisaa seuraa.
Ainakin ollut naapurissa;Fredriksonin hattutehdas ja kotitalo lyseon lisäksi.

Siispä hallinoin nyt 77 neliöä siistiä, valoisaa,edullista kellaritilaa päivänvaloputkin ja vesipisteellä ja sähkölukituksella.WC+ suihku ja pukukoppi.
Mitäs sillä ikkunalla tekisikään – tuijottelisi turhanpäiväisiä, saisi harhauttavia ajatuksia päähänsä ja syyn olla tekemättä oikeita töitä.
Yksi tilaustyö yksityiselle on menossa.
Savea pääsin muovailemaan ja luonnos on jo onnistunut.

Viime viikon opetin Savossa Ingmannin Käsi- ja Taideteollisuusoppilaitoksella sairasloman sijaisena viikon – aiheena Valokuva installaation osana- Hyvä Esine Paha Esine – tutkimme omaa viimeistä päivää auki olevaa näyttelyäni Suomen Ortodoksisella Kirkkomuseolla ja Museon esinekokoelmia, piirsimme ja keskustelimme aiheesta.
Koululla katsoimme Andy Warhol -dokumentin, minkä pohjalta valokuva-alaa opiskelevat oppilaat tekivät kirjoitelman.Ja tutkivat Andyn suhdetta kameraan ja kuvattaviin.
Mielenkiintoista on verratta Andyn kaupallisuutta nykytaiteen kaupallisiin linjauksiin.
Mitä taiteessa tapahtuu – millä välineillä jne.Millä tavoin tapahtuu?
Keskiviikkona opetustuntien jälkeen Kirkkomuseolle näyttelyä purkamaan.
Valvoja hihkaisi kävijämäärän – 6000 kävijää.
Ei hullummin uusioikoniaiheella – toki osa ihmisistä tuli Kirkkomuseonkin kokoelmien vuoksi....... Iltapäivällä klo 15 auto saatiin lastiin ja isolla pakettiautolla Jyväskylään ja lastin purkamisen jälkeen taas Kuopioon ja aamuksi opettamaan.
Ei tarvinnut iltalenkillä käydä.

Viikonlopuille osui Jyväskylän Seudun kansalaisopiston suosittu mosaiikkikurssi Mosaiikin Hehkua Ravennasta!Kurssi oli täynnä aivan uusia opiskelijoita, vain yksi konkari- saimme kuvat alkuun ja hyväoppinen ja rivakka porukka sai hehkuvat luomukset betoniin jo sunnuntaina- jatkoa seurasi viime lauantaina.
Ja lisää upeita valuja.

Nyt sitten rästissä pr-hommia ja suhteiden hoitohommia.
Syyskuussa piti verottajalle piti käydä näyttämässä ajopäiväkirjat ja selvittämässä vähennyskelpoisia menoja vuosien 2006 ja 2007 lopulliseen verotukseen ja oikaisupyyntöön liittyen.Siinä vierähti usea syyskuun tunti.
Tämä viikko täyttyy siirretyistä tapaamisista ja omien teosten esittelystä eri tilanteissa.
Huomenna on Yliopiston kirjastossa Jyväskylän Yliopiston opiskelijoiden vaalitentti kunnallisvaaliehdokkaille.
Olen lupautunut sinne Vasemmistoliiton edustajana ja ehdokkaana.
Mielenkiintoista kuulla opiskelijoiden huolet ja teemat kuntavaaleissa.

Suomea velloo vaalien alla päivänpolttavia kysymyksiä: Kaupunki Puutarhalla vai Betonilla?Aseilla vai ilman?
Maaseutu vai kaupunki?

Syvälle mieleeni on jäänyt omakohtainen tapahtuma maalaiskylästä.
Kokemuksia oli useita, mutta tämä sopii päivän ja vaalien teemaan parhaiten.
Olen syntynyt maalaisliittolaisen ja uskonnollisuuden virittämään maalaiskylämiljööseen – yllätys , yllätys – Keminmaan Viitakosen kylän uudelle kansakoululle kätilön avustuksella.
Jyväskyläläis-syntyinen kansakouluopettajaäitini aloitti
siellä ensimmäisenä uutena opettajana aivan uudessa funkkiskoulussa 50-luvun alussa.
Vielä 60-luvulla maalla kuljettiin kiväärit olalla ja koirat riehuivat valtoimenaan vapaana kylän raitilla- Todistimme usein ikkunasta kovien talvipakkasten aikaan näkyä nalkkiin jääneistä koiria- avuttomina pyristelemässä takamuksiaan toisista eroon.

Koirat olivat mustavalkoisia, karjalan karhukoiria, ajokoiria, kellertäviä suomen pystykorvia tai sekarotuisia piskejä.Heittelimme ikkunasta leivänkannikoita niille.

Lapsena löysimme naapurin tutun koiran ammuttuna lumessa tienposkessa.Kukaan ei tunnustanut ampuneensa.
Se oli jo vanhus , takamuksissa kauhtuneita,ruskeita karvoja mustan seassa.

Minäkin sain oman koiran – Karjalan karhukoiran Jerin – juoksimme sen kanssa onnellisina läheisessä sekametsässä. Se tuli aina kun kutsuin häntä kiemuralla selän päällä.
Asuimme koulun opettaja-asunnossa.
Koulun punaisen lauta-aidan takana oli naapuritalon lammastarha. Ikkunamme olivat hakaan päin.
Yhtenä aamuna tarhasta löytyi raadeltu lammas.
Naapurin nuori mies tuli meille ja väitti minun koirani Jerin raadelleen lampaan – Pentuhan se vielä on, ei se osaisi lammasta tappaa.
Todisteita ei ollut,ei mitään.
Emme uskoneet ja sanoimme, että naapuri syyttää väärää koiraa.
Naapuri ei tyytynyt puheisiin.
Jotenkin hän sai Jerini varastettua ja laitettua kettingillä omaan pihaan kiinni – en muista tarkasti miten kaikki kävi – sitten hän tuli takaisin vaatimaan isältäni ,että hänen tulee selvittää heillä lampaanraatelua ja koira ammutaan jos isä ei ilmaannu sovitussa ajassa paikalle.
Isä kieltäytyi menemästä.Vaikka pyysin.

Juoksin naapurin maalaistaloon, josta meillä oli maitotinki ja ystävieni äidin luokse pyytämään apua ja hän kehotti minua menemään itse ja pelastamaan koirani naapurin pihasta.
Hän ei voinut tehdä sitä, koska pelkäsi, että tulee varmemmin nähdyksi kuin pieni lapsi koiran luolta.
Minä juoksin hädässäni pelastamaan koiraani.
Jeri oli kiinni navetan seinässä ja kettinki oli solmittu isoksi mytyksi ,jota yritin kädet täristen avata- eihän siitä tietenkään mitään tullut, en saanut ajoissa kettinkimyttyä auki- naapurin mies tuli ovesta pihalle ruutuessuun pukeutuneen äitinsä ja pikkuveljensä kanssa.
He seisoivat yhtenä toisiinsa nojaavana ryhmänä piharinteessä ja kivääri osoitti minua.
Mies huusi minulle, että jos en hellitä irrottamasta kettinkiä hän ampuu minua.
Hetken jatkoin epätoivoista avaamista,mutta lopulta tajusin naapurin tarkoittavan totta ja juoksin pakokauhussa pois.
Menin ystävieni äidin luo ja hän sanoi, että olisi pitänyt irroittaa pannan solki, olisi onnistunut pelastaminen.
Sitten laskin jossain hiljaisuudessa minuutteja, kuulin laukauksen ja tiesin, että koirani oli ammuttu.
Muistan kettinkimytyn ja tunnen sen kädessäni.Muistan pihan ja lautaseinän ja kiväärin.Muuta en muista.

Jonkin vuoden kuluttua tapahtuneesta pelottavaan naapuriin ajoi mustamaija peräkärryn kanssa ja kerrottiin, että koirani surmaajan veli oli tappanut itsensä.
Myöhemmin kuulin, että myös koirani surmaaja ampui itsensä.
Heidän isäänsä en nähnyt koskaan.
Oliko sota vienyt vai joku muu.

Ihana, turvallinen , vastantuoksuinen maaseutu.
Minä en kaipaa maalle.
Viihdyn kerrostalossa.
Ihmisten lähellä.

Käykäähän äänestämässä oman idyllin puolesta.

Marja

Ps Jos joku haluaa vaalipuheitani – täytyy palata taaksepäin tuohon edelliseen kirjoitukseen heinäkuulta ja sieltä loppupuolelta löytyy kommenttia kuntapolitikointiin.

SADAN PÄIVÄN SADE

2008-07-24T10:50:00.001+03:00

Jatkuva sade toi mieleen nuoruudessa Kankaanpään taidekoulussa luetun kirjan Sadan Vuoden yksinäisyys.
(Sadan vuoden yksinäisyys (Cien años de soledad) on kolumbialaisen Nobel-kirjailijan Gabriel García Márquezin romaani vuodelta 1967. Kirja on yksi García Márquezin pääteoksista ja latinalaisen Amerikan kirjallisuuden klassikko. Se on myös niin sanotun maagisen realismin tunnetuimpia edustajia. Kirja on käännetty 35 kielelle ja sitä on myyty yli 30 miljoonaa kappaletta.

Sadan vuoden yksinäisyys, samoin kuin jotkut muutkin García Márquezin kirjat, sijoittuu kuvitteelliseen Macondon kylään Kolumbiassa. Elämäkerrassaan Elää kertoakseen García Márquez kertoo Macondon perustuvan kyliin, joissa hän lapsena asui.

Kirja kertoo tarinan Buendían suvusta, sen seitsemän sukupolven kukoistuksesta ja tuhosta. Se on hyvin vertauskuvallinen ja sen katsotaan tiivistävän Kolumbian tai koko latinalaisen Amerikan historian sotineen, vallankaappauksineen, banaaniplantaaseineen ja työläisten joukkomurhineen.Lainaus google-haulla)
Kirjan tapahtumat sijoittuvat MACONDO-nimiseen kaupunkiin.

Siellä satoi kuukausitolkulla ja sade alkoi vaikuttamaan ihmisiin ja eläimistöön. Macondossa, kaupungissa , minne kirjan tapahtumat sijoittuvat johdetaan alueen monikansallisen yrityksen johtamaa banaaniviljelmää. Löysimme nuorina ainakin sen yhtymäkohdan Kankaanpäähän , että molemmat olivat yhtä mielettömiä paikkoja, toki Marquesin Macondo kiehtovampi ja mielikuvituksellisempi.. Nimesimme jopa Kankanpään Kakondoksi.
Yksi vuokraisäntämme oli valtakunnan politiikassa menestynyt juristi , joka omisti puolet Kakondosta ja Kakondon ihmisistä.
Kierrätti meitä ympäri kylää ja osoitteli puutalorotiskoja , joita omisti ja jotka vuokraisi meille mielellään sopuhintaan!
Kaupungissa ei ollut häävisti vuokra-asuntoja taidekoululaisille niinpä tämä maankuuluu juristi vuokrasi meille asunnon ( 350 markkaa-1980)puulämmitteisestä kaksikerroksisesta puutalosta keskellä kaupunkia – yläerran kaksi huonetta – vesi taidettiin kantaa kaivosta.

Alakerrassa asui työtön ,Kankaanpääläinen pariskunta , kolmissakymmenissä oleva – yksi yö heräsimme savuun ja huutoon , alakerta paloi.
Onneksi meillä ei ollut muuta kalustoa kuin rinkat ja petivaatteet , taisimmme nukkua vaatteet päällä, koska oli viileää.
Nappasimme tavarat kainaloon , osan heitimme ikkunasta ja taisimme itsekin pelastautua palotikkaita pitkin.
Alakerran naapurit olivat jo pihalla ja kuiskasivat meille , että he sytyttivät tahallaan palon , että saisivat kaupngilta kunnon vuokrakämpän!
Unohtivat ilmoittaa meille suunnitelmastaan . Olivat ajatelleet että palo on niin pieni , että ehdimme ulos ajoissa!!!
Käskivät olla kertomatta kenellekkään.
Arvatkaapa jäivätkö kiinni tuhopoltosta ?
Me yövyimme rehtorin kansliassa muutaman yön.
Kunnes löytyi seuraava Kakondolainen vuokraisäntä.

Vettä on tullut niin ,että muutoksia on huomattavissa ;torilla pulut opettelivat uimaan ja asuntooni
pyrähti lepakon näköinen olio- otin siitä yksi aamu kuvan, kun se nukkui ikkunan pielessä. Oliolla on karvainen turkki ja isot siivet ,pitkä kärsämäinen imukuppinokka tai vastaava – suihkussa huomasin , että sääriini on ilmestynyt pieniä punertavia, kutiavia pilkkuja ja yksi isompi – ajattelin että ystävävampyyri on käynyt einehtimässä yöllä paljaita jalkojani.
Otin kuvan vampyyrista.
Sattumalta samaan aikaan luin MUUMI-sarjakuvaa , missä kerrotaan vaarallisesta vampyyristä ja muumimamma tietenkin muulta perheeltä salaa ystävystyy vampyyrin kanssa piilottelee sitä keksipurkeissa ja vaikka missä.

Vaajakosken kirpputorin ovella pariskunta kertoi, että heidän asuntoonsa olivat lentäneet sisälle pöllön poikaset – aika kiva herätys, kun pikkupöllörivi katsoa tillittää sängyn vierellä.
Jatkuva sade toi myös mieleen Akira Kurosavan yhden elokuvan , jossa sataa tolkuttomasti ja kaikki on lohdutonta- japanilaiset näyttelijät kun osaavat ilmeillä ja puheen intonaatiolla tehostaa ikävääkin ikävämpää tunnelmaa – nimeä en nyt muista. Se on varhaiskauden tuotantoa ja tietenkin mustavalkoinen- sitä voi katsella näin sadepäivien ratoksi.Myydään dvd:nä.

Harrastan tällä hetkellä luovan työn lomassa tavaroiden inventointia; työhuoneen varasto on väärällään kaikkea tilateosmateriaalia ja muutoissa mukaan tarttunutta, nyt on luopumisen aika , viikon on jo Vaajakosken Kirppiksellä- sijaitsee sen kuuluisan Vaajakosken liikenneympyrään kulmilla- ollut pöytä no 181 ja rekki täynnä myytävää vaatetta ja tilpehööriä. Aloitin vaatimattomalla tavaralla , ikäänkuin vierotan itseni hellästi ensin ja sitten karaistuneena siirryn vaikeammin vieroitettaviin esineisiin.

Ainakin elokuun puoliväliin on pöytä numero 181 varattu. Nyt tässä pohdin , että paljonko voi repiä hiton korkeista , mustista , nahkaisisita,aidoista 70-luvun Abba-tyylin saappaista, todella rajut.
En vie niitä vielä tyrkylle , huutonettiä ajattelin kokeilla - sitten on Design Lepistön musta nahkaliivi , metallisella vetoketjulla, pikkusivutaskut joissa myös vetskarit , vuorellinen , nahka on sellaista , että kun sitä rutistelee siihen tulee loimuava ruskea sävy, täysin käyttämätön.
Kirjoja on tullut hankittua ja niitä sieltä löytyy myös -ymmärrettävästi ei divarilaatua , mutta luettavaa lastenkirjaa ja pokkareita.

Taisi tarttua tuo kesäflunssa blogista Päiviltä- .
kaikkihan on nykyään täällä virtuaalimaailmassa mahdollista. Lisäsin vielä edellytyksiä taudille
juoksentelemalla uhmakkaana vesisateessa kirppiksen ja työhuoneen väliä ilman sadetakkia ja tässä on lopputulos.Nenä vuotaa ja päähän koskee.

Asiaakin on päässä liikkunut ; kuntavaalit lähestyy ja äänestysinto on tiedustelujen mukaan lisääntynyt. Ehdokkaiden blogit heräävät eloon.
Toinen asia on kuka niitä viitsii lukea?

Nykymenoa seuratessa olisi syytä vaihtaa vanha valta uusiin vaikuttajiin.
Tunnen monia, jotka sanovat noin vaan lonkalta , että heitä ei politiikka kiinnosta lainkaan!
Aivan kuin heidän oma elämänsä muka voisi olla irrallaan mitenkään politiikasta , norsunluusaareke , missä itse ollaan oman elämän haltijoita.
Kaikki hyvä mitä meillä itsekullakin on terveydehuolto, koulutus, museot, yliopistot ym ovat nimenomaan rehellisten, antaumuksellisten politiikkojen aikaansamaa , he ovat olleet naisia ja miehiä , jotka ovat halunneet vaikuttaa oikeudenmukaisen , tasa-arvoisen yhteiskunnan puolesta – en puhu nykypolitiikoista vaan 40-50-luvun uranuurtajista ja sodanjälkeisen Suomen rakentamisesta sivistysvaltioksi , naisten äänioikeudesta , neuvolatoiminnan aloittamisesta, toimeentuloturvasta heikommille.
Eikö noissa asioissa riitä puolustettavaa nykyihmiselle , edes sen vertaa , että äänestää.

Minulla on ollut ILO 79 ÄÄNELLÄ( 400 Euron vaalibudjetti ) istua neljä vuotta kulttuuri-, ja nuorisolautakunnassa.
Olen ollut lähes kaikissa kokouksissa
.Paitsi niisä, joissa olen ollut jäävi tai olen ollut töissä muulla paikkakunnalla.
Minulla on ainakin nimettynä ollut nuori naisvarajäsen , joka ei ole käynyt yhdessäkkään kokouksessa tilallani , eikä ole jaksanut edes ilmoittaa virallisesti , että ei halua käydä varajäsenenä kokouksissa.

Tällaisia henkilöitä ei tarvitse valita edes hätävaraksi mihinkään.
Ilmoitin hänelle jo kaksi vuotta sitten, että jos ei hoida tehtäviä on jätettävä virallinen eroanomus kaupungin valtuustolle. Mutta ei mennyt jakeluun. Luottamustehtävän ottaessaan on hoidettava se ja sitouduttava siihen.Varajäsenenkin

Neljä vuotta lautakunnassa pudotti minut maanpinnalle , mitä tulee kunnalliseen päätöksentekoon; vaikuttaminen on erittäin vaikeaa ja kampittaminen ja väheksyminen ja henkinen kiusaaminen ihan yleinen tapa nurjetaa muutoksia yrittävä tai uutta ehdottava.
Todella raskasta on näillä ehdoilla ja näissä isojen puolueiden valta-asemissa yksittäisen naisvaikuttajan yrittää muuttaa asioita tai tuoda keskusteluun arvoja , joista ilmeisesti tavallinen kuntavaikuttaja on erkaantunut .
Kunnanvaltuutettujen ongelma on ,että he ovat pukkina kaalimaan vartijana ,useimmat ovat hyväpalkkaisessa kunnan virassa tai muussa julkisen yhteisön palveluksessa- Dynamiikkaa on vähän tai ei lainkaan.
Herra on herran päällä. Eli virkakoneisto ja nokkimisjärjestys on massiivinen- säästöä voisi syntyä virkakoneiston saneerauksella.

Tulevaisuus ei tuo hyvää Nuorisolle eikä kulttuurille.

Nyt kulttuuri- ja nuorisolautakunnalle ilmoitettiin toukokuun kokouksessa kulttuurin johtoryhmän puolesta , että suurjyväskylän uusi kulttuuri-ja nuorisolautakunta on myös urheilu-ja liikuntalautkaunta- kolmetoista jäeninen. Tampereelta on otettu mallia , siellä KUULEMMA toimii hyvin.
Meiltä lautakunna rivijäseniltä ei kysytty,mitä mieltä ollaan ,saattikka , että oltaisiin keskusteltu asiasta lautakunnassa. Minäpä tiedän , että Tampereella ei toimi tuo lautakuntakokoonpano ollenkaan hyvin. Urheilu-, ja liikuntalautakunta olisi tullut pitää erillään omana lautakuntanaan.
Jo nyt esim Nuoriso- ja kulttuurilautakunnan kokoukset ovat venyneet kolmituntisiksi. Ja miten pärjäävät naiset, humanistit ja kulttuuri-ihmiset lautakuntapaikkajaossa. Arvelenpa , että huonosti.

Tiedämme paljon nuorison ongelmista- tosin en Jyväskylässä ole törmännyt Kerava-ilmiöön ; nuoret istumassa päivät pääskytystään nurmikoilla ja sittareilla kaljapussit kourassa- mutta minusta jo nuorisolautakunta saisi olla oma itseäinen lautakunta. Esim nuorisotilojen fyysinen tila on Jyväskylässä aivan alakantissa , samoin henkilökunnan määrä.
Tosin henkilökunta on kiitettävän taitavaa , ammattitaitoista, motivoitunutta. Parannusta olemme lautakunnassa saaneet aikaan esim Kuokkalan osalta , missä nuorisotila sijaitsi kerrostalon alakerran huoneistossa ja oli järkyttvän pieni ja homeongelmainen tila.
Ottaen huomioon , että Kuokkalassa on paljon yhteisiä tiloja tarvitsevia nuoria. Nyt tulevat siis uudet ilat kirjastolle ja nuorisolle.
Lisäksi olen iloinen, että nuorten Taidetyöpaja sai jatkoaikaa.

Lähiöiden kirjastoja emme antaneet kaupungin johdon kovasta painostuksesta huolimatta kokonaan hävittää – syntyi kompromissi , pienkirjastot korvaavat lähikirjastoja ja osa jää entiselleen ja uusi kirjastoauto saatiin. Kaikki yhteisöllisyyttä ja turvallisuutta lisäävät yhteiset tilat ovat tärkeitä. Tilat, joissa ei kysytä ovella rahaa, papereita , ulkonäköä.
Yhteisten tilojen rakentamisella ja avoinna pitämisellä sekä ammattihenkilöstöllä pystymme ehkäisemmään pahaa mieltä ja lohduttomuutta.
On surullista seurata yhteisen hyvän murenemisen ja kovenevien olemassaolonehtojen seurauksia lehdistä. Esim. Kumppaanustalon kohtalo on huonoa politiikkaa. Erittäin huonoa!

Siksi on tärkeää ainakin yrittää vaikuttaa omissa valinoissa toisten elämä huomioiden ja käydä äänestämässä. Itse en koskaan ole ollut äänestämättä.

Nyt sade lopulta väistyi ja aurinko näkyy.
Taas pakkaamaan työhuoneelle.

Tervetuloa Vaajakosken Kirppikselle shoppailemaan.

Marja

BETONIA

2008-07-17T22:05:00.000+03:00

Hei!
Sadesäällä ei niin haittaa vaikka joutuukin purkamaan varastojaan , heittämään tarpeetonta , tilaa vievää tavaraa roskiin - jo neljäs jätesäkki täynnä.
Tavaran määrä ei kyllä näytä hupenevan ja mielessä käy taas ammatinvaihto ja kaiken kerätyn ja valmistetun saattohoito pois silmistä ja vaivoista isolle jätelavalle. Alituinen muutos ja jännitys pitää kyllä liikkeessä .Olisipahan kiva joku kesä kuunnella vaikka linnun laulua ja katsella ruohonkasvua.

Tänään etsin työprojektia varten vanhojen betoniasemien kuvia,betonimiehiä työssä ja asemien rakenteita. Kirjastossa oli niukka anti , vaikka kirjstoihminen teki laajan etsintätyön - kaukolainalla yritetään.

Etsiessä tuli luettua betonialan peruskirjallisuutta , betonin koostumusta jne. Opus on ollut sama perusopintokirja jo vuodesta 1984.
Alussa todetaan hienosti , että betoni on keinotekoinen kivi.
Se ei kuitenkaan saavuta sellaista lujuutta ja kestävyyttä kuin kivilajit.
Betonin valmistus on oikeaa aineilla pelaamista - hosua ei saa ja mitat oltava täsmällisiä ja sekoitusaika rakennusbetonille - dramaattiset 3 minuuttia.Se vaikuttaa betonin laatuun heti jos sekoittaminen ei ole kohdallaan.
Betonin valmistuksen saa äkkinäinen pilattua hetkessä.
Itse olen oppilaiden kanssa käyttänyt valmiita kuivabetoneita - toki myrkkyjä on niissä paljon ja oikea veden ja kuivan aineen suhde täytyy niissäkin olla.Mutta sukkelia käyttää isossa ryhmässä ja menee pieniinkin koloihin.

Olenpa onnistunut kerran sellaisessakin , että teimme pyöreät muotit valua varten alumiinilevyistä - niitä kun taidekoulun graafikoilla oli ylettömästi, kirjapainoista saatuA - se on nopsa työstää ympyräksi, no ihmettelimme sitten kun Fesconin Juotosbetoni alkoi muotin sisällä pulputtamaan kuin pahempikin myrkkykattila. Pulputusta jatkui usemapi päivä ja lopputuloksena oli kevyempää ja huokoisempaa laattaa! En patentoinut ideaa.Kuparijauheella saa aikaan vihertävää betonia. Senkin kehitti kokeilunhaluinen kuvanveistäjä pääkaupunkiseudulta-hän kyllä patentoi keksinnön.
Betoni regoi jo teelusikalliseen sokeria ,fingerporillista partavaahtoa voi käyttää jähmettymisen hidasteena ja niin edelleen - se on kemiaa.

Luoonostakin on nautittu:
Hyttyset söivät Laajavuoren juokuslengillä sääret punapilkkuisiksi tai sitten joku uusi olemattoman kokoinen lajike , käsivarret jäivät rauhaan ja naama,vaikka ne olivat paljaana.

Tämä kosteus on kai luonut ihan uusia hyttyskantoja.

Ilman TV:tä olen tullut toimeen nyt kohta puoli vuotta.En hyväksy sitä valtavaa laitteiden määrän valmistusta ja hankintaa , mihin ihmiset pakotettiin.
Taas kohta kun ne on uusittava- varsinaiset YLE:n ilmastotalkoot!

Välillä pitää ostaa tai vuokrata Officea , komisario Beckiä , Fitziä,Pokka pitää.Mutta ei eriyisiä vieroitusoireita ole.
Eipähän tarvitse koko ajan kuulla aika ahdistavia uutisia - meinaan kun TV-aikana tuli katsottua uutiset viisikin kertaa päivässä niin siinä alkoi olla aika negatiivinen elämänasenne , uutiset kun toistivat hypnoottisesti samoja aiheita.
Tuli mieleen Aku Ankka ja Karhunkoplan yritys hypnotisoida koko Ankkalinna TV:n välityksellä Valtaansa - jotain samaa nykyajan jatkuvassa tarpeessa muistuttaa kaikesta kamalasta ylettömästi. Kerta -kaksi riittäisi.
Ihmisparkaan ei mahdu se kaikki murhe kokoajan syötettynä.
Pitäisi pystyä elämään ainakin välillä ihan myönteisessä hengessä.
Ei se jankuttamalla ole itku ja kidutus ja sota hävinnyt.

Jännittävää nähdä miten Kiinan ihmisoikeusasiat Olympilaisten tiedottamisessa tulevat esiin!Auttaako valtava julkisuus ihmisoikeusaktivisteja ja tiibetin kansaa?

Sataa ,sataa , lotisee

Öitä
Marja

OMIA KUVIA

2008-07-16T15:51:00.000+03:00

Hei!

Vanhoja ja uusia teoksiani voi katsella www.marjakolu.fi
ja www.arslibera.com
Sieltä löytyy uusin julkinen teos.
Vanha www.lafka.fi toimii myös.
Siellä on enemmän somitusjuttuja.
Taas sataa tai on muuten hyvin kostea ilma ,hiostava kesä tämä.

Marja

EI PELKKÄ TORTTUMAAKARI JA HEMMAFRU!

2008-07-15T23:12:00.001+03:00

Heipä hei!

Siivoilin tässä päivänä yhtenä syvällisemmin , samaan aikaan Yle:n ykköseltä tulee ohjelmaa kirjasta Nainen, joka halusi olla todellinen kirjailija
Merete Mazzarella: Fredrika Charlotta o.s. Tengström, kansallisrunoilijan vaimo (Fredrika Charlotta, född Tengström. En nationalskalds hustru)
kolme tutkijanaista oli keskustelemassa Mazzarellan kirjasta ja sen päähenkilöstä Frederika Runebergista.

Kirja valittiin vuoden tieto-, ja tiedekirjaksi. Sekös joitakin kenkutti.On kuulemma liian kaunokirjallinen??

Täytyy tunnustaa, että enempää Fredrika kuin Johan Runeberg eivät ole kuuluneet lukusuosikkeihini – kaikki harsoinen tieto on kansakouluajoilta Vänrikki Stålin hahmossa yltiönationalismiin kuorrutettuna.Olen enemmän Aleksis Kiven ja Minna Canthin pauloissa.

Radio on yksinäisen siivoojan kelpo kaveri. Mielenkiintoinen , uutta tietoa sisältävä ohjelma, pelastaa esimerkiksi yksitoikkoiselta työrupeamalta ja yleis-sivistys paikkaantuu.

Siispä tässä poimintoja ohjelmasta( kirjoittaja ei tietenkään vastaa oikeinkirjoitus-,asiavirheistä):

Frederika ja Johan avioituivat Helsingissä ja asuivat ahtaassa kaksiossa- yhden palvelijan varassa-elettiin säätyiäiskulttuurin aikaa.

Helsingin huvielämä ja kulttuuririennot olivat tuolloin runsaita ja riehakkaita -ohittavat jopa nykypäivän Helsingin vapaa-ajan vieton.

Runebergit viihtyivät hyvin Helsingin huvituksissa.

Sitten Johan sai paikan Porvoon kymnaasin latinan lehtorina ja pariskunta joutui muuttamaan hiljaiseen Porvoseen – ei ollut muutto Fredrikan mieleen ja hän haikaili Helsingin eläväiseen kulttuurielämään.

Eikä Fredrika ilahtunut siitäkään ,että hän joutui lasten kanssa alakertaan samaan kerrokseen palvelijoiden kanssa asumaan, kun taas kansallisrunoilija ,lehtori asettui yksinään kakkoskerrokseen.

Frederika katseli miehensä luokse toiseen kerrokseen vaeltavaa tutkijoiden, toimittajien, nuorten naisten joukkoa.

Frederika oli seitsemän lapsen äiti . Kuvanveistäjä Waltteri Runeberg oli yksi pojista. Käytännössä Frederika kasvatti lapset – toki palvelijoita oli arjen askareita hoitamassa useita. Fredrika onnistui isosta työmäärästä huolimatta kirjoittamaan useita kirjoja.Frederikan kirjojen aihemaailma oli arkielämän tapahtumia kuvaavaa.
Mitäpä muutkaan , kun arki täytti hänen päivänsä. Sitäpitsi häntä kiinnostivat arjen ongelmat ja niiden ratkaisut.

Ainoastaan snobi Snellman arvosteli Frederikan kirjoja arjen kuvailusta ,ylevän ja hienostuneen sijasta.

Elettiin kielisotien aikaa ja Johan Runeberg valjastettiin kielipolitiikan ja kansallismielisyyden airueksi.( Tämän kuulin aiemmin viikolla miesten Johan Runebergia käsittelevästä keskusteluohjelmasta)

Runeberg itse oli enemmän kansanmies kuin hienoston edustaja. Hänen päähenkilönsäkin ovat enemmän kansan joukosta kuin säätyläisiä.

Johan kuitenkin tuomittiin kantamaan isänmaallisuuden viittaa ja muita tulkintoja tai luonnehdintoja ei tuona kiihkeänä kansallismielisyyden aikana kaivattu.Häntä palkittiin ja ylistettiin jahänet julitettiin kansallisrunoilijaksi.

Vasta nykyaikana ovat tutkijat tuoneet esiin elämänläheisemmän , ei niin juhlavan kansallisrunoilijan. Siis lukekaamme uudelleen Vänrikki Stål esimerkiksi.

Kansallisrunoilijan viimeiset neljätoista vuotta Johan vietti halvaantuneena ja Frederika hoiti häntä omaishoitajana kuolemaan asti .Kuolinvuosi oli 1897.
Frederika muutti Puolison kuoleman jälkeen takaisin Helsnikiin ja kuoli itse muutama vuosi myöhemmin.
Frederika ei ollut niin naisasianainen kuten Minna Canth. Hän oli kuitenkin yhteiskunnallisesti aktiivinen, ki,rjoitti vähäosaisten ja naisten puolesta perusti ensimmäisen rouvasväen yhdistyksen Porvooseen sekä perusti ensimmäisen koulun vähävaraisille tytöille.

Lopussa keskustelijoilta kysyttiin – he olivat kaikki lukeneet Merete Mazzarellan kirjan Frederikasta , joka on tosiasioihin;kirjeisiin ja päiväkirjoihin perustuva elämänkerta- että olisivatko he pitäneet ihmisenä Frederika Runebergista?

itse n osaa vielä vastata. Lukuhalut heräsivät ja mielenkiinto Runebergejä kohtaan.

Luetaanpa kirja -kunhan saan ensi päätökseen Sofi Oksasen Stalinin lehmät

Ja lopuksi kesäsaunaan vihta-asiaa-

Neuvotaan , että vasta eli wihta tulee taittaa viikko Juhannuksen jälkeen – näin teimme – menimme saunomaan ja hetken kuluttua sauna oli sen näköinen kuin olisi kokonainen koivu teurastettu- kiuas, seinät , ikkunat , ovet , ihmiset olivat lehdistä vihreänä.

Vastasta oli jäljellä vain ruskeat vistakset!

Viime sunnuntaina vastanteon maailmanmestari esitti kuinka vasta kasataan;

Aloitetaan punoksen valmistamisella;ensin otetaan nuori koivu , noin 1,20 cm ,katkaistaan se ja otetaan oksat puukolla nätisti pois – ei ssa repiä käsin, vioittuu- kuoritaan se ja laitetaan jalan alle toinen pää ja vedetään läpi , jätetään toinen pää jalkoterän alle ja kierretään se kiemuraan. Tehdään päähän kookas silmukka,renksu , vuollaan pää littuseksi , niin on helpompi pujottaa punos vastan kädensijaan. Eli sitoa vasta puketiksi!

VASTAN SYDÄMEEN VALITAAN heisikoivua – tuoksun vuoksi-vasta kootaan siten , että lehden harmaa puoli on päällepäin ja yhteen vastaan menee noin kolmekymmentä koivunoksaa.
tai vitsaa

Sitten sidotaan vihta alussa punotulla vistaksella kiinni ja siinä se on.

Jos ei ehdi itse vastoja taittelemaan niin LIDL – tuo saksalainen parjattu kauppaketju myy suomalaisten patentoimaa vakuumipakattua vastaa , joka kestää lehtineen neljätkin löylyt . Vasta pakastetaan aina saunomiskertojen välissä.
Maksaa 2,99Eur.

Kaikkea tätä kivaa tietoa jakaa siis www.yle.fi ja siellä siis Ylen ykkönen.

Marja

TURKKUSEST KAJAHTAA!

2008-07-08T12:51:00.003+03:00

Hei!

Ei , kirjoitus ei koske Turun tai Auran sinappia vaan yllätys, yllätys kesän kunniaksi unia ja kulttuuria!
Turkuhan valittiin Euroopan kulttuuripääkaupungiksi taannoin. Turussa on ollut paljon meriaiheista teollisuutta ja elinkeinoa.
Kaikkien tuoreessa muistissa on vielä uutinen Turussa lakkautetusta Wärtsilän telakasta, perinteinen, vahva ja tuottava telakkatehdas koneineen ja laitteineen siirtyi Italiaan.Osaavat työntekijät jäivät työttömiksi Turkuun.
Samakaltaista, mainiota aluepolitiikkaa EU:n osavaltiossamme on harjoitettu myös Kemijärvellä. Sellutehtaalla ei viimeistä sanaa ole kuitenkaan vielä sanottu.

Turussa sijaitseva köysitehdas oli myös purku-uhan alla , kunnes se säästettiin kulttuuriväelle , mm Turun entinen maineikas piirustuskoulu sai jatkoelämän köysitehtaalla.
Turussa sijaitsevat myös erittäin hieno Turun Tuomikirkko, Turun Linna ja Kakolakin ovat olleet ollut uutisissa usein -kaikki jykeviä kivi-, ja tiilirakennuksia.Ne eivät ole purku-uhan alla.

Siispä.
Näin toissa yönä unen.
Unessa olin Turun kulttuuripääkaupungin avajaisissa: avajaisyleisö pikkutakeissaan ja iltapuvuissaan oli ryhmittynyt kadulle , jonka toisessa päässä katu nousee Puolalanmäelle

Puolalanmäki

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Asunto Oy Albatross. Rakennus on vuodelta 1910 ja sen ylimmän kerroksen ateljeessa on työskennellyt muun muassa Wäinö Aaltonen.

Näkymä Puolalanmäeltä Aurakadulle.

Puolalanmäki (ruots. Puolalabacken) on Turun keskustassa, VI:n ja VII:n kaupunginosan rajalla sijaitseva kukkula. Se on yksi Turun seitsemästä kukkulasta. Mäen päällä sijaitsee Turun taidemuseo, jota ympäröi Puolalanpuisto. Mäki kuuluu valtakunnallisesti merkittävien kulttuurihistoriallisten ympäristöjen luetteloon. Mäki on saanut nimensä Puolalan kylästä, joka liitettiin Turkuun Maariasta vasta 1600-luvulla^[1].

Vuoden 1775 palon jälkeen Puolalanmäelle rakentui runsaasti matalia puumökkejä ^[2], joissa asui merimiehiä, käsityöläisiä ja kisällejä. Alueen puutalot säilyivät Turun palosta 1827 ja aina 1900-luvun alkuun asti. Keskiajalla täällä kaupunkialueen ulkopuolella sijaitsi spitaalisten laitos ”Pyhän Yrjänän hospitaali”, josta ensimmäinen tunnettu maininta on vuodelta 1355. Vasta vuonna 1623 spitaalilaitos siirrettiin Seilin saarelle Nauvoon. ^[1]

Vanha rakennuskanta, mukaan lukien 1838 valmistunut palotorni, purettiin 1900-luvun alkupuolella. Tällöin rakennettiin sekä Taidemuseon rakennus että sitä ympäröivät kivitalot.^[3] Puiston reunaman vanhempaa rakennuskantaa edustavat Puolalanmäen lukion vanhempi osa (1888) ja sen vieressä oleva puinen rakennus 1840-luvulta^[4]. Puiston on suunnitellut Mauritz Hammarberg Tukholman mäkipuistojen mallien mukaan. Hammarbergistä tuli myöhemmin Tukholman kaupunginpuutarhuri. ^[5]

Nykyään Turun kaupungin nuorisoasiankeskus järjestää Puolalanpuistossa vuosittain elokuussa ilmaiskonsertin.

[muokkaa] Lähteet

UNI JATKUU-

ja perillä aivan ylhäällä on vasta täydellisesti remontoitu linnamainen , jyhkeä Turun Taidemuseo.

Kaikkialla kadulla oli hiljaista ja ihmiset katsoivat odottavina mäelle.
Ylhäällä mäellä alkoi jyrinä ja taivas värjäytyi valkoisen -merenvihertävän- preussin- ja koboltin sinisen syviin sävyihin - taivaalle kohosi valtavalohkareinen, sileäseinäinen vuori, joka nousi suunnattomaan korkeuteen apokalyptisessä valaistuksessa.

Kuului valtava jyrähdys ja alkuvoimainen räjähdys; koko mäenpäällinen taivas täyttyi komeista sinisen-valkoisen ja vihertävän väristä - yleisö perääntyi ja väisteli sinkoilevia lohkareita.
Räjähdyksen laannuttua näemme suuren rakennuksen punatiiliset rangat ja ruoteet, jotka kohoavat holvimaisesti ylös ja sinnittelevät räjähteitä uhmaten- valoheittimet suuntautuvat tiilikaarien holvistoon ja valokiilahakeuttu ylelliseen naisten alusvaatemainokseen , jossa yhdellä viivalla ja lilalla värillä on havainnollistettu naisen aluspaidan eleganssi ja ja slimmaavat ominaisuudet.
Tunnelma lässähtää heiluvaan silkkiseen aluspaitaan apokalyptisestä voimasta huolimatta.

Yleisön joukosta kuuluu närkästynyttä nurinaa : eikö edes näitä avajaisia voitu tuottaa ilman kansainvälisen firman sponsorointia!
Kuinka mautonta !Kertakaikkiaan!

Taivaallinen meno mäellä jatkuu nurinasta huolimatta
: apokalyptinen jyrinä ja mäiske; hetken alusvaatemainos heiluu raikkaana tuulessa,
samassa koko entinen teollisuusrakennus lentää ilmaan elegantteine liiveineen , taivaalle muodostuu valtava sienimäinen pilvi taivaan ja meren sinivihreissä väreissä.
Kaikki hiljenee maahan tippuvien tiilien ja rakennusjätteiden kumuun!

Antoisaa, kulttuurista kesää !

Marja

↑ ^1,0 ^1,1 Harri Kalpa: Muuttuva kaupunki – Turku eilen ja tänään II, s. 40–41. Turun Sanomat, 1971.
↑ Harri Kalpa: Muuttuva kaupunki – Turku eilen ja tänään II, s. 46–47. Turun Sanomat, 1971.
↑ Harri Kalpa: Muuttuva kaupunki – Turku eilen ja tänään II, s. 42–45. Turun Sanomat, 1971.
↑ Harri Kalpa: Muuttuva kaupunki – Turku eilen ja tänään II, s. 50–51. Turun Sanomat, 1971.
↑ http://agricola.utu.fi/tietosanomat/numero4-98/puistot.html Kaupunkipuistot historiallisen kaupunkiympäristön osana. Maunu Häyrynen. (Luettu 20.10.2006)

Kerro kaverille

Tulosta

te-analyysi

Wärtsilä on kiinni Italiassa

[Anna-Liisa Lilius 12.4.2005]

Wärtsilä 8 1/2

Sydän syrjällään suomalaiset seurasivat viime vuonna Wärtsilän Turun tehtaan alasajoa. Menetys on pysyvä.

Sijoittajalle Wärtsilä taas on ollut aivan mainio paperi: kaksinkertainen kurssi, anteliaat osingot, viime vuoden lopulla vielä rahastoanti.

Turun tehtaan sulkeminenko tämän mannasateen synnytti?

Ei tietysti ¿ tai osittain. Sulkemiskustannukset Wärtsilä kirjasi jo edellisvuonna, joten se rasitus oli poissa vuoden 2004 tuloksesta.

Wärtsilän rahasampo oli jälleen kerran ihmeellinen lukkoyhtiö Assa Abloy. Viime vuonna sen osakkeiden myynnistä napsahti 108 miljoonan euron myyntivoitto.

Tulevaisuutta ajatellen parasta viime vuodessa oli tilausten iloinen ropina. Wärtsilällä oli tämän vuoden alussa turvanaan ennätystilaukset. Laivoihin ja voimaloihin tilattujen moottoreiden tilauskanta oli vuoden lopussa 50 prosenttia suurempi kuin vuotta aiemmin.

Tunteet pintaan

Wärtsilä vahvisti viime vuonna sosiaalisen vastuun ja hyvän yrityskansalaisuuden periaatteet.

Niihin ei sisälly lupausta turvatusta työpaikasta. Silti olisi tuntunut hyvältä, jos yhtiö olisi ripauttanut edes pienen myötätunnon ilmauksen ihmisille, jotka Turun ¿ ja Mulhousen ¿ tehtaan sulkeminen jätti ilman työtä.

Vuosikertomus vain toteaa, mutta ei pahoittele epäonnistumista ja sen seurauksia.

Se oli ryhdikästä, että toimitusjohtaja Ole Johansson meni itse Turkuun kertomaan huonot uutiset.

Juhlien aika koittaa vasta, kun Wärtsilä lopulta pääsee tavoitteisiinsa. Jos vauhti ei riitä tänäkään vuonna, alkaa mennä sormi suuhun.

Wärtsilä on järjestellyt ja saneerannut vuosikausia. Kannattavuustavoite on 7¿8 prosentin liikevoitto. Tilinpäätöksen mukaan yhtiö pääsi viime vuonna vasta 5,3 prosenttiin.

Talouselämän TE-analyysi antaa vain 4,8 prosentin liikevoiton, sillä se kirjaa Assa Abloyn myyntivoitot satunnaisiksi tuotoiksi.

Matka on siis kesken. Avainasemassa on nyt Triesten tehdas Italiassa. Kannattavuustavoite täyttyy vain, jos Trieste selviää kunnialla Turun tehtaan siirron ja tilausmäärän kasvun kaksoishaasteesta (Lisää Triesten tehtaasta: Vai eivät italialaiset osaa!).

Kasvutavoitteensa Wärtsilä todennäköisesti ylittää reilusti tänä vuonna.

Jo seuraavana vuonna saattaa hiljetä. Tavaraa kyllä kulkee yhä enemmän Aasian ja muiden mannerten välillä, mutta telakat ovat täynnä ja uudet laivatilaukset jumissa. Voimaloiden kysyntään taas vaikuttavat talous, politiikka ja moni muu asia, jota on vaikea ennustaa.

Edes vakautta tuovan huoltoliiketoiminnan kasvattaminen ei ilmeisesti ole helppo nakki. Viime vuonna Wärtsilä jäi selvästi 10¿15 prosentin kasvutavoitteestaan. Tänä vuonna apua tulee tuoreista yritysostoista.

Markkinaosuuksia pitää seurata tarkkaan. Wärtsilä ilmoittaa saaneensa myös huonoja uutisia, mutta ei ilmeisesti luota niihin, koska muuttaa seurantatapaansa.

Toinen viime vuoden dramaattinen muutos jäi Turun tehtaan sulkemisen varjoon. Samalla, kun Wärtsilä karsi rajusti kapasiteettia Euroopassa, se pani alulle monta uutta versoa Aasiassa.

Syy on tässä: aasialaiset telakat saivat 70 prosenttia viime vuoden isoista laivatilauksista.

Wärtsilä käynnisti viime vuonna potkurituotannon Kiinassa. Tänä vuonna Kiinassa alkaa ohjailupotkureiden ja Intiassa vaihdelaatikoiden valmistus. Intia-uutiseen liittyi täsmennys: tuotanto on suunnattu alun alkaen maailmanmarkkinoille, ei yksin Intiaan.

Wärtsilän 1990-luvulla alkanut suuri Euroopan-ostoturnee on siis ohi. Mitä muuta kuin suljettuja tehtaita jäi jäljelle?

Itse asiassa aika paljon sellaista, mitä ilman Wärtsilä ei olisi nykyisensä.

Yritysostot monipuolistivat moottorivalikoimaa, ja varsinkin suuret, lisenssillä valmistettavat Sulzer-moottorit vahvistivat Wärtsilän asemaa merimoottoreiden osaajana.

Ironista kyllä, ilman Triesten tehdasta Wärtsilä voisi nyt olla kapasiteettivaikeuksissa. Turku keskittyi vain yhteen moottorityyppiin, eikä tehtaalla ollut tilaa laajentua.

Vikaostoihin kuuluvat ainakin nopeakäyntiset moottorit, jotka Wärtsilä myi viime vuonna.

Näin Talouselämä laskee tunnusluvut >>

Wärtsilä*

Tilivuosi	2001	2002	2003	2004
Tilikauden pituus kk	12	12	12	12
Liikevaihto, milj. euroa	2 359	2 519	2 358	2 478
Liikevaihdon muutos, %	-13	7	-6	5
Investoinnit, milj. euroa	97	423	65	65
Rahoitustulos, milj. euroa	324	142	69	175
Käyttökate, milj. euroa	518	183	114	205
Liiketulos, milj. euroa	392	78	-43	119
Nettotulos, milj. euroa	198	36	-87	89
Kokonaistulos, milj. euroa	279	112	-50	174
Koko po:n tuotto-%	17,7	3,9	-0,9	5,7
Oman po:n tuotto-%	19,8	3,6	-9,8	10,7
Sijoitetun pääoman tuotto, %	32,6	7,1	-1,6	10,8
Opon tuottovaatimus-%	9,5	9,4	8,3	8,3
Taloudellinen lisäarvo, milj. euroa	103	-60	-160	20
Markkina-arvo, milj. euroa	1 234	727	907	1 441
Nettorahoituskulut, %	0,3	0,7	0,7	0,1
Omavaraisuusaste, %	49	38	36	40
Gearing-%	-2	46	43	18
Nettovelat/liikevaihto, %	-1	17	15	6
Current ratio	1,7	1,3	1,4	1,5
Korolliset velat, milj. euroa	168	624	497	320
Rahoitusvarat, milj. euroa	185	186	150	169
Nettovelat, milj. euroa	-16	439	347	151
Omat varat, tasesubstanssi, milj. euroa	1 078	960	811	861
Sijoitettu pääoma, milj. euroa	1 327	1 415	1 446	1 244
Henkilöstö	10 846	12 417	12 293	12 361
Henkilökulut/hlö, 1000 euroa	45	44	45	46
Nettotulos/henkilö, 1000 euroa	18	3	-7	7
TE-arvosana, asteikko 4-10	9,9	7,5	5,8	8,5
Nettotulos/osake, euroa	2,4	0,4	-1,0	1,0
P/e-luku, sarja B	6	20	-10	16
Osinkosuhde, %	113	288	-121	93
P/B-luku, hinta/tasesubstanssi, sarja B	1,2	0,8	1,2	1,7
Kaupantekokurssi, sarja B, euroa	13,9	8,0	10,1	15,7
Omistajan tuotto, sarja B, %	19	-23	41	66

Muualla Talentumin verkostossa

Wärtsilä ryhtyy potkurivalmistukseen Intiassa (Talentum.com 05.09.2007)
Wärtsilä melkein tukehtuu tilauksiin (Talouselämä 30.10.2007)
Wärtsilä Kiinassa: Täysillä eteenpäin (Metallitekniikka 20.12.2007)
Wärtsilän tuloskone köhii (Talentum.com 03.08.2007)
Wärtsilä keräsi miljardeilla tilauksia viime vuonna (Tekniikka&Talous 05.02.2008)

Aiheeseen liittyviä työpaikkoja Uratiellä

Team Leader for Integration Competence Centre

Aiheeseen liittyvien yritysten tiedot (Inoa.fi)

Kiint. Oy Wärtsilänkatu 12
Wärtsilä Oyj Abp
Registro Italiano Navale Finland Oy

HEINÄKUUN 2.PÄIVÄ KESKIVIIKKO

2008-07-02T19:35:00.000+03:00

Hei!

En tullut valituksi Tampereelle visuaalisten alojen läänintaiteilijaksi.Loppumetreille pääsyä on syytä mainostaa pääsin 24 hakijasta kuuden haastateltavan joukkoon,
ei ehkä olisi pitänyt valittaa palkan ja työmäärän suhteesta haastattelutilanteessa. Mutta varmaankin pääasiallinen syy oli korkea ikä ja puute kokemusmaailmasta uusemediassa - toki sitä ei edes vaadittu hakuilmoituksessa painopisteeksi. Valituksi tuli 20 v nuorempi mieskuvataiteilija, meditutkija TAMK,Tampeerelta ja kakkonenkin uusmediataitoinen nais kuvataiteilija.MyöskinTAMK:n kasvatteja.

No , on hyvä käydä testailemassa kunkin paikan asenteita ja arvoja ja venyvyyttä.
Jo toinen kerta kun sain pakit Tampereelta.
Täytynee uskoa.

Muuten tuonnekin on tullut osallistuttua!Käykääpä kierroksella.
http://www.saatchi-gallery.co.uk/showdown/

Nyt sitten täytyy etsiä erittäin edullista varastotilaa teoksille ja materiaalille, vinkkejä otetaan vastaan.

KIITOS!

Marja

TOP TEN LISTAUSTA

2008-07-02T12:01:00.000+03:00

Hei!

Varmaan täällä on joku fiksu oikeinkirjoitusohjelma-asetus , mutta en ole löytänyt eli aina vaan löytyy kirjoitusvirheitä! KÄÄÄÄÄK!

Mutta laitanpa listaa omista mieluisista kulttuurikohteista ja asioista:

http://www.msfilmfestival.fi/
www.taidelehti.fi
www.hbl.fi
www.purnu.fi
www.honkahovi.fi
www.ort.fi
www.arslibera.com
ja tietenkin
www.marjakolu.fi

Muuten tilatkaapa ihmiset Hufvudstadsbladet , joka on ollut viimeiset pari vuotta aivan loistava sisällöltään ,mutta tämä ei markkinavoimille riitä -levikki on liian pieni - tulee kulttuuri -ja vaihtoehtolehti kalliiksi- HBL on ollut vakava, tasa-arvoa ja oikemielisyyttä tunnollisesti puolustava , hyvää journalisimia tuottava lehti- Täytyykö siihenkin tuoda Seitsemän Päivää lehti silaus!???

Hyi Helvetti! Koko maa yhtä nurmijärvikonsensushegemoniaa kohta.
HBL:stä aiotaan leipoa paikallislehti pääkaupunkiseudulle , kuulemma valtakunnallisuus ei lyö leiville -HUHUH - näin pienessä maassa kaikki ovat naapureita ja tuollainen perustelu on heikko ja vailla todellisuuspohjaa.
Kyllä ottaa pannuun Konstsamfundet.
Mihinkä heidän tulisi rahaa laittaa jollei ruotsinkieliseen hyvälaatuiseen valtakunnalliseen lehteen?
Saman tien voi jakaa rahansa HS:lle ja Iltasanomille?
Max Arhippainen on päätoimittanut hienoa lehteä kaksi vuotta ja palkkana on potkut!
Jos linja muuttuu radikaalisti lehden levikki ei suinkaan kasva vaan kuivuu vielä tuosta 50 000.
Se on turha ruveta juoruilla ja paskanjauhamisella kilpailemaan.

Iloista Keskiviikkoa
Marja

SODANKYLÄ-KUOPIO-JYVÄSKYLÄ

2008-07-01T21:34:00.001+03:00

Heips!

Moni on valitellut kun ei ole tekstiä näkynyt täällä - siis uutta- no aina voi aloittaa lukemaan vanhimmasta päästä uudestaan , jos on niin minunn makuun päässyt, onhan tässä jo muutama vuosi kirjailtu.

Tosiasiassa blogin kirjoittaminen vie suunnattomasti aikaa.
En halua kirjoittaa päiväkirjatyyliin , söin aamupuuron ja menin työn äärelle tai nyt olen depiksessä ja laahaan jalkojani tuolin ja sängyn välillä jne.
Eli sitä haluaisi kirjoittaa asiaa ja silloin ei joutusaan käy minulta tekstin tuottaminen.
Ja kielenkin soisi olla kohtuullisen oikein kirjoitettua Suomea. Ettei Ylen Ykkösen Aristoteleen Kantapää pääsee huomauttamaan vääristä kielikuvista!

Kyllä , pidän kirjoittamisesta. Se selkiinnyttää ja rauhoittaa.
Aina ei edes arjen kommentointi maistu javälillä tapahtuu niin lujaa asioita , että ei ehdi koneen äärelle ja paras terä väljähtyy kun aikaa tapahtuneesta kuluu.
Eräs ystäväni asian ilmaisi , että elämäsi on kuin jatkuva sarja elokuvakohtauksia. Ei niitä suomielokuvien tuijotuskohtauksia , mutta enemmän road movie tai action elokuvapohjasta eloa.
Eikä sitä kaikkea halua kaikkien tietoonkaan.

Niinpä lyhennettynä tämä kevät tuosta edellisestä kirjoituksesta tammikuulta.
Ranskalaisilla:

- Ortodoksisen kirkkomuseon HYVÄ ESINE -PAHA ESINE - näyttelyyn hain vuoden aikana seitsemällä hakemuksella rahoitusta - sain yhdestä - näyttely kutistui pienemmäksi ja jouduin laatimaan koko näyttelykonseptin uusiksi , mikä tarkoitti ympäripyöreitä päiviä ja viikonloppuja.
Ei siinä toisten avajaisiin ehditty tai jaksettu.
Vapaa-aika meni Laajavuoren luontopolulla tai viikonloppuvalkoviinijuhlissa.
Kirkkomuseon näyttelyn avasi vaikuttavalla runolla Atik Ismail.
Paikalla oli muutama kymmenen taiteeni ystävää tai viran puolesta kunnioittamssa avajaisia.
Kaksi isoa Ahvenkukkoa meni meijerivoin kyydiottämänä vieraiden suihin ja kyytipoikana muutama litra viiniä. Jatkot nautimme ravintola Sampossa.

Ohueltahan usein omasta mielestä oman näyttelyn lopputulos näyttää, mutta enempään ei nyt tällä kertaa pystynyt.
Aikataulu ja paine kävivät melkein sietämättömäksi.
Mutta maakuntalehdet esittelivät näyttelyn komiasti ja näyttely on koettavissa 29.9.2008 asti.
Taiteiden yönä Syksyllä Kuopiossa esittelen näyttelyä yleisölle.

Samaan aikaan Kirkkomuseon näyttelyn kanssa piti valmistaa Lutakon tilausteoksen toinen osa RASTATUKKAINEN SOFFA. Myös kevään aikana -viivästyneen sopimuksenteon vuoksi oli kokonaista kuusi kuukautta mallin tekoon, 8000 kilon valamiseen Suomenlinnan taidevlimolla ja noin 9000 mosaiikkipalan laatoitus ja saumaus ja siistiminen sekä kuljetukset ja muu sähläys.
Päivää ennen puiston avajaisjuhlia olimme valmiit!Huhuh ja huokaus .
Selvisimme.
Kyllä sitten helpotti, kun kaikki oli paikallaan ja aurinko paistoi ja avajaisissa noin parisataa Lutakon asukasta ja vähän muitakin ja mieskuoro Sirkat lauloivat Löyly-laululla tunnelmaa ja Loiskis lisäsi lisää lämpöä ja minäkin sain vielä muutaman auringon pehmentämän lauseen ulos suustani yleisölle.
Olin nimittäin armottomassa paahteessa- tuulta ei ollut , rannalla Rastatukkaisen Soffan lettejä siistimässä saumauslaastista lastalla ja sienellä ja vedellä muutaman helteisen päivän.
Vettä oli onneksi lähellä, ämpärillä Jyväsjärvestä ja välillä kävi kaupungin vesimies letkulla ruiskuttelemassa.
Keväällä olin hakenut talkootyöntekijäksi Sodankylän Elokuvajuhlille.
Yllätyksekseni tulin valituksi , elokuvajuhlien kuskiksi vieraille. Palkkana majoitus , ruoka ja ilmaiset elokuvat silloinkuin ei ollut töissä tai esitys ei ollut loppuunmyyty.

Parasta Keskiyön Elokuvajuhlilla on tietenkin itse yötön yö , rento tunnelma , halvat liput , pienen mittakaavan salit ja loistavat ohjaajat.
Tänä vuonna mm Milos Forman, Lasse Pöysti - mielettömän karismaattisia, hauskoja ja vakaviakin Peter Von Baghin kaksituntisessa haastattelussa monisatapäisen yleisön edessä.

Myös Koutakeinon kapina oli ennakkonäytöksenä festariteltassa komeaa ja koskettavaa nähtävää. Saamenkielellä.
Samoin Mykkäelokuvaesitys Altea Cleaning Womenin säestyksellä.
Olin edellisen kerran Sodankylän Keskiyön Elokuvajuhlilla 1986- työskentelin silloin Kuopion Elokuvatoimistolla projektityöntekijänä tehtävänäni kunnallinen elokuvatarjonta lapsille,nuorille, aikuisille ja vanhuksille.
Sain työpaikkaetuna matkat ja majoituksen , silloin elokuvajuhlilla olivat vieraana ohjaajat Samuel Fuller Usa:sta ja Tavernier Ranskasta.

Sinne sitten ensi kesänä taas töihin jos huolivat - ei rasita lompakkoa eikä tule ahmittua liikaa elokuvia , eikä tule jämähdettyä Hotelli Sodankylän maanmainioon kuppilaan.
Tänä vuonna ravintolassa esiintyivät Pelle Miljoona ja Tango Helsingistä -Tango oli eka kertaa esiintymässä Helsingin ulkopuolella.

Nyt sitten työhuonetta pakkaamaan Keskimaa osti entisen margariintehtaan ja joudumme lähtemään elokuun loppuun mennessä. Eli eipä tule taaskaan kesänvietto-ongelmia .
Varsinkaan kun ei tiedä minne muuttaa työhuoneen!

Tekstejäni voi lukea myös www.taidelehti.fi - se on kaksi vuotta ilmestynyt TAIDE-lehden nettiversio- olen kirjoittanut sinne muutaman jutun , samoin painettuun Taide-lehteen.
Niistä saa hiukan liksaa. Mitä blogi-jutuista ei saa.

Hyvää Kesää Itse kullekin!

Terv. Marja

NYT POMPPAS!

2008-01-03T23:24:00.000+02:00

Tämä Blogi heräsi eloon!

Joulun alusviikolla kävin kahvilla entisessä työpaikassani ja tapasin muutamia ihmisiä
-vilkkaan keskustelun lomassa yksi pöydässä tokaisee minulle, että Marja on kuin munaton mies!
Jäin hämmenyksestä haavi auki. aivan kuten se pääosan esittäjä EXTRAS -tahtoo tähdeksi kanssa-brittihuuumoria esittävistä taiteilijoista, tahdikkuus ei ole hyve siinä ohjelmassa
- nousin ylös ja vastasin koko kehollani että tämä ei jää tähän.

Ihminen on tavannut minut lyhyesti kolmisen kertaa- ja on valmis luokittelemaan minut.
Koin olevani vähättelyn ja alistamisen kohteena hetkenä jolloin oletin tapaavinani ystäviä kahvipöydässä - en siis ollut suojautunut tai varautunut mahdollisia hyökkäyksiä vastaan.

Vastasin hänelle, että kyllä minulla pillu on ja on sitä ainakin joskus käytetty koska olen synnyttänyt yhden pojan 23 vuotta sitten!

Munaton mies meilläpäin tarkoittaa kaikinpuolin kyvytöntä ja aikaansaamatonta miestä.
Nainen ilman munaa kaiketi tarkoittaa samaa.
Munaton mies -luonnehdinta naisen kohdalla tarkoittaa ties mitä.
En ole koskaan ollut immareteltu -siis siitä lähtien,kun tajusin että mies ei tiedä kaikkea - kun minua on kuvailtu joissain piireissä hyväksi jätkäksi - pari vuosikymmentä taaksepäin hyvä jätkä oli kulttuuripiireissä yleinen kehu naisille , muillekin kuin rokkarinaisille , joille annetaan hyvä jätkä- arvonimi tänä päivänäkin.

Mutta.
Munaton mies- lause herätti eloon muistoja:

Lapsena isä parturoi kesätukan meille tytöille ja pojille , kaikille samalainen sillä hienolla parturileikkurilla eli mahdollisimman vähän tukkaa, takaa ihan lyhyt, sängelle kynitty.
Niinpä pienenä minut sekoitettiin usein veljiini.
Keskikoulussa sain kokea kiusausta hyvin kehittyneistä rinnoista.

Aikuisena Kuopiossa olin Kummisetä-nimisen ravintolan avajaisissa ja tukkani oli leikattu lyhyeksi.
Baaritiskillä oli valtava tungos ja hipaisin tarkoituksella edessäni olevaa miestä takamuksesta, jotta saisin tilaa tilata.
Mies kääntyi rivakasti ympäri ja pamautti minua nyrkillä silmien väliin raivo silmissään ja huuti että saatanan homot eivät käy käsiksi.

Hän yritti hakata lisää, mutta pääsin tungoksen suojaan.
Meni tietenkin heti pyytämään henkiläkunnalta , että soittavat poliisin pahoinpitelyn vuoksi- meni tunti eikä poliisia kuulunut - baarin väki ei ollut soittanut poliisia
Koska menisi ekana aukioloiltana imaine.
Pakotin heidät soittamaan.
Poliisi tuli ja osoitimme lyöjän ja poliisit jututtivat häntä ja hän virnuili minulle ovelta poliisien viereltä vahingon iloisena - hänet poistettiin ravintolasta ja annttiin porttikielto.
Ystävän avustuksella menin tutkituttamaan vammat nenästä terveyskeskuksen päivystykseen ja promilleni mitattiin-ettei voitaisi vedot humalatilaan oikeudessa ja sitä käsityskykyyn tapahtuneesta.

Aamupäivällä menin poliisilaitokselle kuvattavaksi ja tekemään ilmoituksen - silmä oli jo punaisen sininen ja turvonnut umpeen. Menin avopulisoni saattamana poliisilaitokselle kuvattavaksi- poliisi otti polaroidkuvan ja totesi samalla, että ei kannata viedä asiaa oikeuteen ,siellä on tärkeämpääkin tekemistä kannattaa sopia - miehille kun sattuu näitä huonoja päviä ja nauroivat poliisit sitten keskenään, että olipa osuvat avajaiset Kummisedälle.

Alkoi kuukauden mustien lasien aika.
Töihin ei ollut menemistä kuukauteen -työtehtäviin elokuvatominnanohjaajan kuului lasten elokuvien esittäminen päiväkodeissa ja monitoimitaloilla 16 mm:llä.

Työnantaja ei tietenkään maksanut palkkaa tältä ajalta.
Oletettiin rikoksentekijän korvaavan.
Jostain järjettömästä syystä pelkäsin pitkään tapahtuneen jälkeen keskellä päivääkin liikkua ulkona - ajattelin, että joku tulee ja lyö ja itseäni hävetti ja koin syyllisyyttä tapahtuneesta.
Röngtenkuvissa nenäluussani todettiin lievä murtuma.
Mutta ei parantumatonta vammaa.
Kipu kyllä oli mahtava muutaman päivän.

Vein tietenkin tapauksen oikeuteen koska mies oli huutanut ja todennut , että saatanan homoja saa vetää turpaan-tuo lause on kirjattu oikeuden pöytäkirjoihin, jotka ovat minulla edelleen tallessa.
Kuuulin, että en ollut ensimmäinen nainen , jota mies oli pamauttanut - muut olivat jättäneet syyttämättä-
kuinkas muuten jos mieli on jo säikky lyömisen vuoksi ja viranomaisten taholta vähätellään tapahtunutta.

Oikeudessa mies väitti, että minä en ole se, jota hän löi vaan hän löi jotain homoa.
Ja että hänen uusi, punainen nahkakravatti oli tuhoutunut tiimellyksessä ja hän vaati korvauksia siitä.

Minulla oli todistajan kaksi naista , jotka olivat nähneet tapauksen vierestä - toinen oli kauneudenhoitaja ja toinen erikois-.sairaanhoitaja - molemmat tulivat työajallaan oikeuteen ja todistivat yhtäpitävästi miehen lyöneen minua kuvaamallani tavalla baaritiskillä.
Lainatakseni tuota tiettyjen miesten luonnehdintaa toteaisin, että niillä naisilla oli munaa.
Oikeus totesi miehen syylliseksi ja korvauksiin.

Arvatkaa olenko saanut penniäkään - en - sillä miehellä ei siis ole munaa !
Valtion konttori korvasi työajan palkan minulle anomuksesta, koska lyöjä todettiin varattomaksi.
Mutta lyöjälle tuli merkintä pahoinpitelystä ja se hillitsee lyömäkättä toivon mukaan hiukan.
Komedian aineksiakin oli.
Asianajajani oli nainen.Sukunimi Känninen ja jossakin alkuvaiheessa poliisin edustaja oli Kankkunen.
Lyöjän nimi ei ollut K. Rapulainen.

Hyvää Uutta Vuotta Kaikille sukupuolille!

PS Helsingin Sanomissa käsiteltiin sunnuntaina 30.12 Jaakko Lyytisen LYYTINEN palstalla otsikolla TOISET MEISTÄ mm luokitusten lätkimistä.

Hän toteaa mm , että " luokitusten lätkimisessä on kuitenkin oltava kohtuullinen, sillä väärinkäytettynä ne ovat alistuksen apuvälineitä".

Ja Lyytinen jatkaa

"Silloin puhutaan toiseudesta. Termi viittaa siihen , että toine kokee olevansa vähempiarvoinen tai ulkopuolinen suhteessa ensimmäiseen.

Käsitteen kantaäitinä pidetään ranskalaista feministi-filosofia Simone de Beauvoiria, joka pohtii naisen alisteista asemaa tanakassa teoksessaan Toinen Sukupuoli vuodelta1946.
Toinen on de Beauvoirin mukaan käsitteenä yhtä vanha kuin ihmisen tietoisuus.
Nainen on nainen, joka määrittyy suhteessa mieheen, de Beauvoir väitti.
Saatesanoissaan hän siteerasi katolisen kirkon kärkiteologia Tuomas Akvinolaista, joka julisti
1200-luvulla , että " nainen on epäonnistunut mies, vahingossa luotu olento"."

" Toisinaan vaikuttaa , ettei katolisen kirkon naiskäsityksessä ole tapahtunut edistystä sen koommin." Lyytinen jatkaa.

Toisinaan vaikuttaa että miestaiteilijoiden naiskäsityksessa ei ole tapahtunut edistystä lainkaan.
Ei ollut ensimmänen kulttuurimies , joka pyrkii alistamaan minua.

HUIPSVIPSHUIS JA VIPSVIPSHUISPUIS!

2007-04-02T22:47:00.000+03:00

HEI!

Noitia on liikkeellä -varokaa ettei teitä taiota sammakoksi prinsessalle tai päinvastoin ja mitä vaan kummaa voikaan tapahtua huhtikuussa

Marja

VAALIVOITTOKAHVIT!

2007-03-28T10:54:00.000+03:00

Hyvää Huomenta!

Eilen nautittiin iltapäivällä poutapäivässä poutapäivätorttua ja vaalivoittokahvia Beckerin viihtyisässä oleskelutilassa.
Ulkonakin juotiin yhdet sumpit .
Muutamat äänestäjät ehtivät paikalle ja kolme tuntia vierähti vaaleja ruotiessa.

Vielä jäi presidenttiä ja poutapäivän torttua äänestäjilleni. Käykääpä, kun ehditte, hörppäämässä.

Terv. Marja

tuossa ohessa teoskuvani Mikkelin Valokuvakeskuksen näyttelystä viime syksyltä
PESÄPUU

Jotenkin siihen sopisi tämä slogani -******* orsilla tavataan - kuntavaaleja kohti-
Marja

KIITOS KORPILAHTEEN!

2007-03-23T12:17:00.000+02:00

HEI!

Tarkemassa äänianalyysissä ( hirmu urakka seuloa tilastoja, selvisi , että sain Korpilahdelta 14 ääntä! (Pylkömäeltä - isäni kotikunnasta 0 )
Nuo 14 Korpilahtelaista ennakoivat jo tulevaa ( äitini ensimmäinen opettajan paikka olla Korpilahdella) ,varmaan äänestävät myös seuraavissa kuntavaaleissa valtuustoon minua!
Hienoa ettei kaikkialla ole mennyt usko rehtiin , pontevaan suomalaisnaiseen- yhtä sitkeästi kuin Kyytöt tämäkin uhanalainen jatkaa väsymättömiä ponnisteluja sivistyksen ja oikeudenmukaisuuden puolesta-

Lämmin Kiitos Korpilahteen - Vaaleissa 2008 tavataan -

Marja

KAPPALE KAUNEINTA JYVÄSKYLÄÄ

2007-03-21T12:39:00.000+02:00

Heips!

Tänään on ohjelmassa taloyhtiön viemäriremonttiasiaa ja kapungin tiedotustilaisuus luottamushenkilöille
kaupungin maankäyttösuunnitelmista.
Tuohon kuvassa näkyvään entisen työvoimahallinnon tiloihin on kai kaavailtu asuntohotellia vanhuksille.
On kodikas kun hotelli Moskova Pietarissa tuo pytinki- sinne mahtuu huruutteleen rullaattorilla runsaasti vanhuksia.

Merkkejä äänestäjistä!

2007-03-20T16:36:00.000+02:00

Kaupungilla, Vapaudenkadun ja Kävelykadun välisellä portaikolla on merkkejä kadonneista , mutta lisääntymishaluisista äänestäjistä.
Hihat ovat ilmeisesti repeytyneet ehdokkaiden ja äänestäjien välisissä yhteenotoissa!

ERITTÄIN PITKÄ MATKA VALTAAN!

2007-03-20T10:52:00.000+02:00

Heips!
Korjattu
Äänisaalis 215 eikä 250!
eli vielä pitempi on ja kivinen tie päättäjäksi.

Huonommin meni valtion äänestysaktiivisuuden
kohentamiskamppanjalla - miljoona euroa ja
äänestäjien määrä väheni entisestään.

Äänetysprosentti matalin sitten Sodan jälkeen.
Tarttiskohan laittaa katto valtion jakamille puolueiden
vaalitukiaisille ja tehdä äänestysjärjestelmässä
täydellinen remontti?
Sirkushuvien ja makkaranpaiston alle hukkuivat oikeat aiheet.

Niin meillä kaikilla olisi
onnistumisen edellytykset vähän paremmat.

Mosaiikkikurssi II saatiin onnelliseen päätökseen eilen ja nyt kaavaillaan uusia elinkeinoja!
Räntäisää ja räkäistä vaalien jälkeistä elämää!

Marja

ÄÄNISAALIS!

2007-03-19T08:22:00.000+02:00

Huomenta !

Kiitoksia äänestäjilleni- 250 ääntä ! En kuitenkaan yltänyt
äänikuningattareksi , mutta äänimäärä kolminkertaistui edellisesistä vaaleista.
Laukaassa ja Petäjävedelläkin parikymmentä kannattajaani.

Hyvä ponnisttaa kuntavaaleissa vuoden päästä!

Hienoa että uudessa eduskunnassa on 9 naista enemmän ja jopa kaksi kirjailijaa. He osaavat ainakin edistää taiteilijoiden sosiaaliturvaa oikeudenumukaiselle tasolle.
Onhan se outoa, että kulttuuriala on suuri työllistäjä, mutta itse kulttuurin luojat ja alkutuotannon tekijät elävät lähes kokonaan ilman sosiaaliturvaa.

IT´S A LONG,LONG WAY TO TIPPERARY.....uups Eduskuntaan!

2007-03-17T06:52:00.000+02:00

PITKÄ JA KIVINEN TAIPALE EDUSKUNTAAN!
äänestä no 27:ää!
Vasta Sevettijärvellä.....

KUVATAIDEOPETTAJIEN LIITON KYSELY!

2007-03-15T20:17:00.000+02:00

TÄSSÄ YKSI VAALIKONE JA TULOKSET!

YLI 400 EDUSKUNTAVAALIEHDOKASTA HALUAA LISÄTÄ KUVATAIDEOPETUSTA PERUSKOULUN YLÄLUOKILLA

Kuvataideopettajaliitto kartoitti vuoden 2007 eduskuntavaaliehdokkaiden kantoja kuvataideopetuksen määrästä peruskoulun yläluokilla. Yhden kysymyksen kysely, johon voi vastata joko kyllä tai ei, kuului:

tulisiko kuvataiteen opetuksen tuntimäärää lisätä niin, että 8. ja 9.luokalla olisi kaikille yhteisiä kuvataiteen tunteja?

Vastaus sähköpostitse toteutettuun kyselyyn saatiin 428 ehdokkaalta. Vastausprosentti on siis yli 21 % kaikista eduskuntavaaliehdokkaista.

Kyselyn taustalla on kuvataideopetuksen heikentynyt asema yleissivistävässä koulussa. Kuvataideopettajaliitto on erityisen huolissaan kuvataideopetuksen asemasta peruskoulussa. Oppilaat eivät saa riittävästi kuvataiteen, mediataitojen ja visuaalisen kulttuurin tuntemusta, eikä perusopetuksen opetussuunnitelmassa esitettyjä tietoja ja taitoja näin saavuteta nykyisellä tuntimäärällä.

Peruskoulun ylimmillä, 8.-9. luokilla ei opiskella kuvataidetta kaikille yhteisinä oppiaineena enää lainkaan, mikä on keskeinen syy oppimistulosten heikkenemiseen. Myös valinnaisaineiden määrän leikkaus 20:stä 13:sta vuosiviikkotuntiin vähensi merkittävästi taide- ja taitoaineiden opiskelun edellytyksiä yläluokilla. Taide- ja taitoaineiden asemaa heikennettiin voimakkaasti perusopetuksen tuntijaossa 2001.

Alla listattuna vaalipiireittäin kaikkien kyselyymme KYLLÄ TUNTIMÄÄRIÄ PITÄÄ LISÄTÄ vastanneiden ehdokkaiden nimet, puolue ja ehdokasnumero. Mikäli ehdokas ei kyennyt vastaamaan kyllä tai ei, ei nimi ole mukana. Samoin muutamien kysymykseen EI vastanneiden nimiä emme julkaise kontekstin itsekkäästi huomioiden.

Etelä-Savon vaalipiiri

• Asif Nazia, SDP, Ehdokasnumero: 18
• Auvinen Toni, Keskusta, Ehdokasnumero: 36
• Backman Jouni, SDP, Ehdokasnumero: 10
• Hartonen Ari, SDP, Ehdokasnumero: 16
• Hirvonen Timo, Perussuomalaiset, Ehdokasnumero: 35
• Järvinen Heli, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 20
• Korhonen Seija, Keskusta, Ehdokasnumero: 41
• Nenonen Jukka, Keskusta, Ehdokasnumero: 43
• Poimala Jani, SKP, Ehdokasnumero: 5

Helsingin vaalipiiri

• Abdulla Zahra, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 35
• Alanko-Kahiluoto Outi, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 36
• Anttila Maija, SDP, Ehdokasnumero: 67
• Paavo Arhinmäki, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 228
• Asko-Seljavaara Sirpa, Kokoomus, Ehdokasnumero: 132
• Backlund Lotta, Kokoomus, Ehdokasnumero: 133
• Bergroth Maj, Kokoomus, Ehdokasnumero: 134
• Beurling Juha, SDP, Ehdokasnumero: 75
• Buttler Pekka, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 230
• Finskas Jan, Itsenäisyyspuolue, Ehdokasnumero: 183
• Forsman Jonas, RKP, Ehdokasnumero: 157
• Haavisto Pekka, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 38
• Hakanen Yrjö, SKP, Ehdokasnumero: 205
• Helenius Kari, SKP, Ehdokasnumero: 221
• Hellström Sanna, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 40
• Holmström Martti, Perussuomalaiset, Ehdokasnumero: 187
• Holopainen Juha Matti, Keskusta, Ehdokasnumero: 115
• Hongisto Sanna, SKP, Ehdokasnumero: 206
• Ingervo Sirkku, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 41
• Johansson Frank, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 43
• Jokinen Orvokki, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 233
• Jouhki Hannu, SDP, Ehdokasnumero: 71
• Kantola Tarja, SDP, Ehdokasnumero: 70
• Karlstedt Jorma, Kokoomus, Ehdokasnumero: 137
• Koistinen-Mandalios Riitta, Keskusta, Ehdokasnumero: 121
• Korhonen Pirjo, SKP, Ehdokasnumero: 208
• Kotilainen Tytti, SKP, Ehdokasnumero: 209
• Krohn Minerva, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 45
• Lampela Seppo (Steen 1), SKP, Ehdokasnumero: 222
• Lappi Jussi-Petteri, SKP, Ehdokasnumero: 210
• Liedenpohja Ketevan, RKP, Ehdokasnumero: 161
• Lumberg Kirsti (Kiba), Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 235
• Luukkainen Hannele, Kokoomus, Ehdokasnumero: 140
• Mänttäri Alina, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 237
• Moisio Elina, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 49
• Oksa Mirka, SDP, Ehdokasnumero: 74
• Ovaskainen Kai, Vihreä liitto, Helsinki, Ehdokasnumero: 50
• Pajamäki Osku, SDP, Ehdokasnumero: 66
• Puhakka Sirpa, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 239
• Puura Heli, SDP, Ehdokasnumero: 68
• Renlund Martin, RKP, Ehdokasnumero: 164
• Rihtniemi Suvi, Kokoomus, Ehdokasnumero: 144
• Saari Juhani, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 242
• Salava Hannele, SKP, Ehdokasnumero: 215
• Salolainen Pertti, Kokoomus, Ehdokasnumero: 145
• Sandberg Tiina, SKP, Ehdokasnumero: 216
• Savola Terttu, Köyhien asialla, Ehdokasnumero: 77
• Taipale Ilkka, SDP, Ehdokasnumero: 61
• Takkinen Heikki, SKP, Ehdokasnumero: 224
• Torvalds Nils, RKP, Ehdokasnumero: 169
• Tunturi Anna-Riitta, Keskusta, Ehdokasnumero: 129
• Väätäinen Juha, Keskusta, Ehdokasnumero: 131
• Väisänen Juha-Pekka, SKP, Ehdokasnumero: 219
• Vasankari Jaakko, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 246
• Vikstedt Tea, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 247
• Wenman Lena, RKP, Ehdokasnumero: 171
• Ylikahri Ville, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 55
• Zyskowicz Ben, Kokoomus, Ehdokasnumero: 152

Hämeen vaalipiiri

• Aropaasi Anne, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 106
• Autio Risto, Keskusta, Ehdokasnumero: 61
• Bragge Tiina, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 107
• Hakala Heikki, Keskusta, Ehdokasnumero: 62
• Haukka Juha, SKP, Ehdokasnumero: 43
• Hyttinen Ilkka, Itsenäisyyspuolue, Ehdokasnumero: 120
• Jokinen Kalle, Kokoomus, Ehdokasnumero: 78
• Kautto Vuokko, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 6
• Koskinen Lasse, Perussuomalaiset, Ehdokasnumero: 93
• Kuokkanen Kai, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 109
• Lähteenmäki Matti, Perussuomalaiset, Ehdokasnumero 95
• Lehtioksa Irmeli, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 110
• Leisti Heikki, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 10
• Lepistö Anssi, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 111
• Mäki-Uuro Jarmo, Keskusta, Ehdokasnumero: 66
• Mäntylä Aleksi, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 113
• Ojansuu Kirsi, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 115
• Pitkä Tero, SKP, Ehdokasnumero: 47
• Ranki Pasi, SKP, Ehdokasnumero: 49
• Räsänen Päivi, Kristillisdemokraatit, Ehdokasnumero: 134
• Roininen Timo, Itsenäisyyspuolue, Ehdokasnumero: 122
• Savolainen Leena, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 13
• Toivonen Sari, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 15
• Tulander Markku, SKP, Ehdokasnumero: 55
• Tuominen Juulia, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 117
• Vaara Kirsti, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 118
• Varonen Unto, Perussuomalaiset, Ehdokasnumero: 102
• Yrjö-Koskinen Eero, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 119

Keski-Suomen vaalipiiri

• Andersson Harri, Perussuomalaiset, Ehdokasnumero: 57
• Damskägg Yrjö, Keskusta, Ehdokasnumero: 82
• Friman Esko, Keskusta, Ehdokasnumero: 83
• Kainulainen Aino, SKP, Ehdokasnumero: 8
• Kangas Matti, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 25
• Kaukometsä Jarkko, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 26
• Kolu Marja, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 27
• Kortelainen Satu, SKP, Ehdokasnumero: 11
• Lauttamus Ulla, SDP, Ehdokasnumero: 104
• Levänen Tapio, Perussuomalaiset, Ehdokasnumero: 59
• Lindström Tuija Elina, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 72
• Martins Sirpa, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 28
• Niivee Minna, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 74
• Oinonen Lauri, Keskusta, Ehdokasnumero: 87
• Pakarinen Marja, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 29
• Paloniemi Aila, Keskusta, Ehdokasnumero: 88
• Peltonen Tuula, SDP, Ehdokasnumero: 108
• Pernu Ilkka, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 30
• Pulli Terhi, Kokoomus, Ehdokasnumero: 120
• Rönkkö Marju, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 31
• Salminen Kaarina, Itsenäisyyspuolue, Ehdokasnumero: 54
• Simanainen Niina, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 77
• Soininen Elina, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 32
• Takala Pauliina, Keskusta, Ehdokasnumero: 93
• Tuohiniitty Hannes, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 79
• Tynjä Riitta, SKP, Ehdokasnumero: 18
• Välilä Vesa, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 33

Kymen vaalipiiri

• Griinari Leena, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 18
• Gröhn Anssi, Perussuomalaiset, Ehdokasnumero: 3
• Hämäläinen Pentti, SDP, Ehdokasnumero: 48
• Hänninen Jyri, Kokoomus, Ehdokasnumero: 61
• Helminen Harri, SDP, Ehdokasnumero: 49
• Husu Riitta, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 104
• Jukkara Niina, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 21
• Kujala Sanna, SDP, Ehdokasnumero: 55
• Lähde-Summanen Hanna-Kaisa, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 23
• Laihanen Kauko, Itsenäisyyspuolue, Ehdokasnumero: 83
• Lehto Raul, Perussuomalaiset, Ehdokasnumero: 6
• Lindström Jari, Perussuomalaiset, Ehdokasnumero: 8
• Merivirta Jorma-Kalevi, Perussuomalaiset, Ehdokasnumero: 9
• Pitko Eeva-Riitta, Perussuomalaiset, Ehdokasnumero: 10
• Punkkinen Galina, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 25
• Soukkalahti Satu, Perussuomalaiset, Ehdokasnumero: 13
• Torkkeli Outi, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 28
• Tuomi Paula, Kokoomus, Ehdokasnumero: 69
• Uhlbrandt Andreas, SKP, Ehdokasnumero: 81
• Urpalainen Anu, Kokoomus, Ehdokasnumero: 70
• Viitaniemi Miska, SKP, Ehdokasnumero: 82
• Von Hertzen Anna, Kokoomus, Ehdokasnumero: 59

Lapin vaalipiiri

• Hakomäki Jan-Mikael, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 26
• Hämäläinen Teuvo, Itsenäisyyspuolue, Ehdokasnumero: 77
• Ilves Lasse, Kokoomus, Ehdokasnumero: 43
• Juutinen Timo, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 27
• Karvo Ulla, Kokoomus, Ehdokasnumero: 45
• Kuula Jaana, Keskusta, Ehdokasnumero: 14
• Liikkanen Antti, SDP, Ehdokasnumero: 59
• Myöhänen Minna, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 32
• Nivala Heikki, Keskusta, Ehdokasnumero: 17
• Nordberg Aulis, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 33
• Romo Päivi, Kokoomus, Ehdokasnumero: 48
• Säkkinen Seija, Kokoomus, Ehdokasnumero: 50
• Sormo Rolf (Fred), Perussuomalaiset, Ehdokasnumero: 72
• Törmänen Timo, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 51
• Törrö Terhi, Köyhien asialla, Ehdokasnumero: 79
• Tuhkala Juha, Keskusta, Ehdokasnumero: 21
• Tuomala Kerstin, SKP, Ehdokasnumero: 83
• Tuomi Emmi, SKP, Ehdokasnumero: 84
• Viitala Susanna, Keskusta, Ehdokasnumero: 22

Oulun vaalipiiri

• Ahola-Laurila Sirpa, Köyhien asialla, Ehdokasnumero: 92
• Bergström Pia, Kokoomus, Ehdokasnumero: 130
• Haapala Antti, SDP, Ehdokasnumero: 17
• Haapala, Juha, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 61
• Hakala Airi, SDP, Ehdokasnumero: 12
• Hakala Kerttu, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 42
• Harju Yrjö, SDP, Ehdokasnumero: 16
• Hirsikangas Miia, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 43
• Jukkola Jaakko, Itsenäisyyspuolue, Ehdokasnumero: 111
• Kairivaara Mari-Leena, Kokoomus, Ehdokasnumero: 132
• Kamunen Irma, Kokoomus, Ehdokasnumero: 133
• Kansanaho Sirpa, SDP, Ehdokasnumeron: 14
• Ketola Heikki, Kokoomus, Ehdokasnumero: 134
• Kippola Eero, SDP, Ehdokasnumero: 7
• Kohtalo-Törmänen Helena, SDP, Ehdokasnumero: 20
• Kosonen Arja, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 45
• Kyllönen Merja, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 71
• Paasimaa Veli, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 72
• Piirainen Aimo, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 49
• Pohjanrinne Paula, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 50
• Puusaari Ritva, SKP, Ehdokasnumero: 108
• Räihä Seppo, SDP, Ehdokasnumero: 21
• Rajala Lyly, Kokoomus, Ehdokasnumero: 139
• Remes Aimo, Perussuomalaiset, Ehdokasnumero: 123
• Salow Elina, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 52
• Sankilampi Jaana, Perussuomalaiset, Ehdokasnumero: 125
• Tuppurainen Tytti, SDP, Ehdokasnumero: 5
• Turunen Martti, Kokoomus, Ehdokasnumero: 144

Pirkanmaan vaalipiiri

• Aarnio Ulriikka, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 142
• Asikainen Eveliina, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 144
• Asikainen Harri, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 87
• Halonen Riitta, SKP, Ehdokasnumero: 71
• Heinonen Jari, SKP, Ehdokasnumero: 72
• Hollo Taina, SKP, Ehdokasnumero: 73
• Järviluoma Laura, SKP, Ehdokasnumero: 74
• Kajan Maija, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 146
• Kokko Outi, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 91
• Lehikoinen Hannu, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 94
• Leponiemi Kalle, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 96
• Mäkipää Lea, Perussuomalaiset, Ehdokasnumero: 60
• Mäki Rauno, Perussuomalaiset, Ehdokasnumero: 59
• Moilanen Jani, SKP, Ehdokasnumero: 78
• Nurminen Paula, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 150
• Packalén Petra, SKP, Ehdokasnumero: 80
• Pesä Perttu, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 151
• Pirkkalainen Jaana, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 99
• Puolanne Tarja, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 153
• Repo Anssi, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero:101
• Santala-Köykkä Riitta, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 154
• Siik Kirsikka, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 155
• Tienari Tapio, SDP, Ehdokasnumero: 121
• Tohka Laura, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 103
• Tossavainen Mirva, SKP, Ehdokasnumero: 85
• Virtanen Pertti "Veltto", Perussuomalaiset, Ehdokasnumero: 68

Pohjois-Karjalan vaalipiiri

• Erlund Mirja, Kokoomus, Ehdokasnumero: 24
• Jorasmaa Ilpo, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 61
• Kainulainen Ismo, SDP, Ehdokasnumero: 18
• Ketonen Matti, Kokoomus, Ehdokasnumero: 27
• Kettunen Miia, Itsenäisyyspuolue, Ehdokasnumero: 38
• Kinnunen Kristina, Keskusta, Ehdokasnumero: 46
• Laakkonen Anu, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 65
• Leppänen Urpo, Perussuomalaiset, Ehdokasnumero: 36
• Mikkonen Krista, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 68
• Niemi Anu, Keskusta, Ehdokasnumero: 50
• Nuutinen Tapani, Keskusta, Ehdokasnumero: 51
• Riikonen Maija, Keskusta, Ehdokasnumero: 54
• Sihvonen Aulikki, Kokoomus, Ehdokasnumero: 30
• Suomalainen Kati, Perussuomalaiset, Ehdokasnumero: 37
• Tahvanainen Teemu, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 70
• Vaskonen Martti, SKP, Ehdokasnumero: 9
• Waltzer Katariina, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 21
• Wihonen Jussi, Kokoomus, Ehdokasnumero: 32
• Öystilä Kaija, Kokoomus, Ehdokasnumero: 35

Pohjois-Savon vaalipiiri

• Hämäläinen Tuulia, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 62
• Haring Kari, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 61
• Heikkinen Hannakaisa, Keskusta, Ehdokasnumero: 75
• Huuskonen Anja, Kokoomus, Ehdokasnumero: 48
• Ikonen Arsi, SKP, Ehdokasnumero: 40
• Kylänpää Liisa, Köyhien asialla, Ehdokasnumero: 30
• Laatikainen Tarja, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 73
• Luoma Esko, Kokoomus, Ehdokasnumero: 74
• Puurunen Kirsti, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 65
• Raassina Sari, Kokoomus, Ehdokasnumero: 58
• Ruuskanen Anne, SKP, Ehdokasnumero: 44
• Sorjonen Anu, Kokoomus, Ehdokasnumero: 59
• Tuomainen Raimo, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 70
• Virtanen Erkki, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 69

Satakunnan vaalipiiri

• Ailasmaa Tapio, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 61
• Heininen Jaana, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 64
• Hiltunen Leea, Kokoomus, Ehdokasnumero: 6
• Holmlund Anne, Kokoomus, Ehdokasnumero: 7
• Lehtimäki Jouni, Kokoomus, Ehdokasnumero: 13
• Lehto Jouni, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 66
• Manner Sirkka-Maria, Keskusta, Ehdokasnumero: 42
• Nevala Antti, Perussuomalaiset, Ehdokasnumero: 58
• Nummelin Aki, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 69
• Palomäki Lea, Keskusta, Ehdokasnumero: 43
• Ruponen Susanna, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 72
• Siitonen Heljä, Keskusta, Ehdokasnumero: 44
• Tanner-Virtanen Tanja, SKP, Ehdokasnumero: 92
• Toivanen Aapo, SKP, Ehdokasnumero: 93
• Uusihonko Hannu, Keskusta, Ehdokasnumero: 48
• Väkiparta Maria, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 88
• Vuorenpää Matti, SKP, Ehdokasnumero: 96
• Vuorio Jouko, SKP, Ehdokasnumero: 8
• Östervik Mauri, SKP, Ehdokasnumero: 98

Uudenmaan vaalipiiri

• Åberg Gustaf, RKP, Ehdokasnumero: 100
• Ala-Paavola Sinikka, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 37
• Alho Arja, SDP, Ehdokasnumero: 194
• Andersson Claes, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 105
• Auvinen Timo, Keskusta, Ehdokasnumero: 36
• Berg Finn, RKP, Ehdokasnumero: 71
• Bergholm Tapio, SDP, Ehdokasnumero: 193
• Daniel Hans-Christian, Kokoomus, Ehdokasnumero: 270
• Feldt Maria, SDP, Ehdokasnumero: 210
• Feldt-Ranta Maarit, SDP, Ehdokasnumero: 217
• Fogelholm Mikael, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 41
• Forsius Merikukka, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 42
• Fredlund Maarit, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 106
• Gestrin Christina, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 74
• Gran Birgitta, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 107
• Grandin Alexander, SFP/RKP, Ehdokasnumero: 76
• Haaranen Tarja, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 43
• Haataja Seija, Perussuomalaiset, Ehdokasnumero: 3
• Häggblom Laura, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 48
• Hakalehto Ilkka, Itsenäisyyspuolue, Ehdokasnumero: 31
• Hanhela Sirkku, Kokoomus, Ehdokasnumero: 271
• Harinen Ari, SDP, Ehdokasnumero: 213
• Hemming Hanna-Leena, Kokoomus, Ehdokasnumero: 274
• Hujanen Kari, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 109
• Huldén Larry, SKP, Ehdokasnumero: 158
• Hurmerinta Kari, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 110
• Jaakkola Milla, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 111
• Jääskeläinen Iiro, SDP, Ehdokasnumero: 202
• Jääskeläinen Jarmo, Kokoomus, Ehdokasnumero: 276
• Jakka Raine, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 112
• Jokinen Anita, Itsenäisyyspuolue, Ehdokasnumero: 32
• Karhula Jukka, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 114
• Karimäki Johanna, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 50
• Karlsson-Finne Anna Lena, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 85
• Kemppi-Virtanen Pirjo, Kokoomus, Ehdokasnumero: 278
• Keskinen Jarmo, Kokoomus, Ehdokasnumero: 279
• Kokko Annika, Kristillisdemokraatit, Ehdokasnumero: 234
• Komonen Jenni, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 116
• Korpi Jarkko, Perussuomalaiset, Ehdokasnumero: 9
• Kovanen Juha, SKP, Ehdokasnumero: 162
• Kuntsi Hanna, SDP, Ehdokasnumero: 198
• Kurtti Kaarlo, SKP, Ehdokasnumero: 163
• Kyyrö Marja, Köyhien asialla, Ehdokasnumero:149
• Leka Kaisa, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 55
• Lievemaa Tommi, SKP, Ehdokasnumero: 165
• Lignell Raakel, Kokoomus, Ehdokasnumero: 284
• Lindman Juho, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 121
• Liukkonen Oili, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 122
• Mäkelä Anna, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 57
• Mäkelä Outi, Kokoomus, Ehdokasnumero: 287
• Malkki Kyllikki, Kristillisdemokraatit, Ehdokasnumero: 243
• Männistö Niina, Perussuomalaiset, Ehdokasnumero: 15
• Matikainen-Kallström Marjo, Kokoomus, Ehdokasnumero: 285
• Murto Marja-Leena, SDP, Ehdokasnumero: 211
• Oker-Blom Jan Didrik, RKP, Ehdokasnumero: 93
• Orpana Anitta, Kokoomus, Ehdokasnumero: 291
• Oz Lasse, Perussuomalaiset, Ehdokasnumero: 17
• Pääkkönen Vesa, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 126
• Parant Mirjami, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 124
• Patinen Jussi, Kokoomus, Ehdokasnumero: 292
• Pelttari Tanja, SKP, Ehdokasnumero: 170
• Perttu Helinä, Kokoomus, Ehdokasnumero: 293
• Peura Sirpa, Kokoomus, Ehdokasnumero: 294
• Pokki Simo, SDP, Ehdokasnumero: 205
• Poutanen Pekka, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 60
• Puoskari Pentti, SDP, Ehdokasnumero: 201
• Pursiainen Terho, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 61
• Rahkola Anne, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 127
• Rajajärvi Anu, SDP, Ehdokasnumero: 196
• Rouhiainen Asko, RKP, Ehdokasnumero: 95
• Ruohonen-Lerner Pirkko, Perussuomalaiset, Ehdokasnumero: 22
• Saarivuo-Sirén Maria, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 64
• Salokannel Susanna, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 67
• Salonen Pasi, Perussuomalaiset, Ehdokasnumero: 23
• Sandell Annukka, Kokoomus, Ehdokasnumero: 297
• Saramo Jussi, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 131
• Savela Olli, SKP, Ehdokasnumero: 175
• Siltala Hannu, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 132
• Stormbom Lars, RKP, Ehdokasnumero: 98
• Suonperä Arjo, SKP, Ehdokasnumero: 178
• Syrjänen Vesa, Kokoomus, Ehdokasnumero: 299
• Tala Heikki, Perussuomalaiset, Ehdokasnumero: 27
• Tyystjärvi Kati, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 135
• Vahasalo Raija, Kokoomus, Ehdokasnumero: 301
• Vaskela Jyrki, Perussuomalaiset, Ehdokasnumero: 29
• Viitaniemi Arto, SKP, Ehdokasnumero: 180
• Virta Sari, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 137
• Vuolasranta Miranda, SDP, Ehdokasnumero: 206
• Welin Anja, SKP, Ehdokasnumero: 182
• Wulf Birgitta, Köyhien asialla, Ehdokasnumero: 152

Vaasan vaalipiiri

• Haapaoja Arja, Keskusta, Ehdokasnumero: 90
• Hakala Tapio, SKP, Ehdokasnumero: 107
• Heikkilä Katja, SDP, Ehdokasnumero: 51
• Huhta Henrik, Kokoomus, Ehdokasnumero: 129
• Jaskari Jari, Kokoomus, Ehdokasnumero: 130
• Kinnari Raimo O., Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 116
• Kolmonen Reino, SKP, Ehdokasnumero: 108
• Koskinen Eila, SDP, Ehdokasnumero: 54
• Laakso Johanna, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 24
• Lamminkoski Sirkka-Liisa, Perussuomalaiset, Ehdokasnumero: 39
• Lammi Taira-Julia, Kokoomus, Ehdokasnumero: 134
• Lepistö Jaakko, SDP, Ehdokasnumero: 57
• Linna Helka, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 26
• Lyyski Toivo, SDP, Ehdokasnumero: 58
• Mieto Juha, Keskusta, Ehdokasnumero: 96
• Nygård Mauri, Itsenäisyyspuolue, Ehdokasnumero: 34
• Palomäki Seppo, Perussuomalaiset, Ehdokasnumero: 44
• Pesonen Antti, Itsenäisyyspuolue, Ehdokasnumero: 36
• Renko Anna-Maija, Kokoomus, Ehdokasnumero: 140
• Riikilä Leena, SDP, Ehdokasnumero: 61
• Salo Petri, Kokoomus, Ehdokasnumero: 142
• Tastula Seppo, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 128

Varsinais-Suomen vaalipiiri

• Andersson Janina, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 74
• Antikainen Ari, Perussuomalaiset, Ehdokasnumero: 92
• Ellä Anne, Kokoomus, Ehdokasnumero: 19
• Elomaa Ritva (Kike), Perussuomalaiset, Ehdokasnumero: 94
• Elo Piia, SDP, Ehdokasnumero: 66
• Eloranta Eeva-Johanna, SDP, Ehdokasnumero: 64
• Hannula Juhani, Perussuomalaiset, Ehdokasnumero: 96
• Hartiala Kaija, Kokoomus, Ehdokasnumero: 20
• Hollmén Kimmo, Kokoomus, Ehdokasnumero: 22
• Hongisto Markku, SKP, Ehdokasnumero: 154
• Honkanen Arto, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 2
• Honkasalo Teppo, Itsenäisyyspuolue, Ehdokasnumero: 115
• Hyttinen Marjatta, Itsenäisyyspuolue, Ehdokasnumero: 116
• Kallio Pentti, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 4
• Kanerva Jarkko, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 77
• Kantola Camilla, SKP, Ehdokasnumero: 156
• Korpelainen Nana, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 7
• Kärkkäinen Jukka, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 8
• Karttunen Marjukka, Kokoomus, Ehdokasnumero: 25
• Kiessling Kaija, SKP, Ehdokasnumero: 158
• Laaksonen Henrik, Itsenäisyyspuolue, Ehdokasnumero: 118
• Lahoniitty Armas, SDP, Ehdokasnumero: 62
• Lapintie Annika, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 9
• Laxell Jouko, Kokoomus, Ehdokasnumero: 26
• Lindén Jarmo, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 11
• Peltokorpi Sirke, Perussuomalaiset, Ehdokasnumero: 102
• Perho Maija, Kokoomus, Ehdokasnumero: 28
• Puisto Virpa, SDP, Ehdokasnumero: 59
• Rantanen Elina, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 83
• Rasi Jarmo, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 15
• Rinne Pirjo, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 16
• Sjöman Kyösti, Perussuomalaiset, Ehdokasnumero: 106
• Söderlund Nina, Vasemmistoliitto, Ehdokasnumero: 17
• Sorsa Leila, SDP, Ehdokasnumero: 70
• Taimela Katja, SDP, Ehdokasnumero: 61
• Terävä Sini, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 89
• Vainio Anna, Kokoomus, Ehdokasnumero: 34
• Virolainen Anne-Mari, Kokoomus, Ehdokasnumero: 35
• Wallasvaara Martti, Vihreä liitto, Ehdokasnumero: 90

TAIDEKRITIIKKIÄ NETISSÄ!

2007-03-15T13:10:00.000+02:00

HEI!

Te ,joita kiinnostaa useamman kirjoittajan kuvataide-esittelyt, käykääpä
osoitteessa
http://www.taidelehti.fi/siellä on myös allekirjoittaneen arvio Pehmoerotiikkaa ja Seireenejä-helmikuulla!

Marja

ANNA ÄÄNI ÄÄNETTÖMÄLLE!

2007-03-15T12:26:00.000+02:00

Heips!

Nyt meni sitten ääni -sitkeä räkätauti ja yskä saivat voiton -viikonlopun opetus sujui vielä mosaiikkikurssilla, mutta iltapäivällä kaupassa puhe oli jo kuiskintaa.
Nyt pysyn vuotessa ja luen muiden vaalimenestyksestä juttuja- toki olin ehtinyt kirjoittaa esim SuurJyväskyläläisen vaalimainokseen PROKIRJASTO-jutun ja Vasemmistonaisten PIPPURI-lehteen jutun asunnottomuudesta.

Toimintani kulttuuri-, ja nuorisolautakunnan jäsenenä puhukoon puolestaan.
En usko sirkushuvien ja satunnaisten urheilunäytösten vakuuttavan ainakaan minua äänestäviä.

Nykyinen vaalitapa ei suosi radikaaleja muutoksia tulevassa eduskunnassa-silti aion olla tosissani ehdokkaana, aion äänestää ja yllyttää äänestämään vaaleissa.

Soisi muutaman uuden naaman menevän läpi esim todella edistämään opiskelijoiden toimeentuloa
sekä pätkä- , vuokratyöntekijöiden asemaa.Taivastelua on kuultu jo liikaa.

Oikeita Tekoja taiteilijoiden, näyttelijöiden , kuvataiteilijoiden , muusikoiden, kirjailijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturvan korjaamisesta tasa-arvoiseksi muiden kansalaisten kanssa.
Nykyiset kansanedustajat ja ministerit ovat pyöritelleet puheissaan ja työryhmissä edellä mainittuja asioita, mutta mitään konkreettista ei tehty neljän vuoden aikana - PALJON PUHETTA - VÄHÄN VILLOJA!Kaikki uudistukset ovat kilpistyneet Valtiovarainministeriöön.

Seuraavan hallituksen päätehtävä ei suinkaan ole veronkevennykset , harjoitettu veropolitiikka on vienyt meitä
tasaveron suuntaan - se on erityisen huono pienituloisille.
Ruuan arvonlisäveron reilu alentaminen toisi köyhillekin pötyä pöytään.

Paradoksaalista on, että juuri EU:hun liittymisen luvattiin alentavan elintarvikkeiden hintoja-toisin kuitenkin kävi - ellei sitten tarkoitettu, että vähävaraisille EU-ruoka on 0-alvillista- ilmaista- ei tarvitse kuin jonottaa !

Ilmastomuutokset edellyttävät rajumpia toimia kuin vain pieruenergian käytön edistäminen tai uuden ydinvoimalan rakentaminen- nykyinen pääministerimme totesi MTV:n aamuhaastattelussa ydinvoiman olevan päästötön !!!!! Hohhoijjaa- ei varmaan tällä vuosikymmenellä saastuta ydinjäte Nurmijärven metsikköä , mutta minne ydinjäte muka häviää tai siihen liittyvät lähes ikuiset vaarat nykytiedon valossa.
Voisimmeko ajatella yhteiskuntaa, joka kuluttaisi radikaalisti vähemmän - tämä ei tarkoita ihan Linkolalaista elämäntyyliä, mutta on muita vaihtoehtoja kuin jatkuva kulutuksen lisäys ja luonnonvarojen tuhlaus-
Joo , ajan itse autolla ja paljon , mutta heti kun saan toimeentulon ilman autoa voin harkita taas siirtymistä kävelijäksi.

Äänestä siis naista numero 27 !

Dhuhaisin terveisin vaalivuoteelta!

Marja

PILKUT JA PISTEET VAALIKONEESSA!

2007-03-13T10:40:00.000+02:00

Blogiini oli tullut valitusta pilkkujen ja pisteiden ja isojen alkukirjainten käytöstä VAALIKONEVASTAUKSISSA!- vaalikoneita oli 20- vastasin kaikkiin kirjallisin perusteluin.
On se hyvä että ajatukset ja sisällöt ovat kommentoijalle kelvanneet.
Tässä on välimerkkejä niitä kaipaaville
ihan raudasta väännettyjä!
Pilkutus ja välimerkit eivät ole pahin aseeni vaaleissa.
Huutomerkin käytöstä olen saanut eri tahoilta
myönteisiä kommenteja.
Kannattaa lukea tuota blogiani muutama teksti taaksepäin. En aloittanut blogikirjoittelua vaalien vuoksi ja toistaiseksi omat aivoni tuottavat sisältöjä - ei ole tarvinnut kopioida vaaliohjelmista !

Käykää ÄÄÄNESTÄMÄSSÄ NUMEROA 27!

EHDOKAS TAPAA KANNATTAJIAAN!

2007-03-11T19:38:00.000+02:00

EHDOKAS TAPAA NELIJALKAISIA KANNATTAJIAAN!
HAU HAU HAU HAU HAU HAU!
ÄÄNESTÄ EHDOKASTA NUMERO 27!
HÄN VASTUSTAA KOIRAVEROA!

VAALIMAINOS!

2007-03-07T10:09:00.000+02:00

Pallo on kutistunut , värit ovat kirkastuneet!
Tervetuloa maahanmuuttajat Suomeen!
Äänestä ehdokas numero 27:ää!

SANASTA MIESTÄ SARVESTA HÄRKÄÄ!

2007-03-06T11:46:00.000+02:00

Elämää Kirjoista!

Me, joiden elämä ei luonnostaan täyty jännityksestä , salaperäisistä tapahtumista,joudumme tyytymään kirjailijoiden kuvitelmiin , satuihin,taruihin ,novelleihin, romaaneihin.
Usein olemme keskituloisia tai vähätuloisia humanisteja , joiden ajatus harhailee valoa kohti ja hypähtää ikkunankarmilta siintävään vapauteen jne.
Rakastamme vapautta ja välitämme toisista ihmisistä kaikkialla.Pidämme haaveista kiinni ja innostumme punkkulasin ääressä filosofoimaan.

Meillä on ADDIKTI- lukuahmiminen!
Matti Ahde - valtion virallinen addiktivalvoja oleppa tarkkana!

Olemme suurkuluttajia , naisia, miehiä, lapsia, nuoria, vanhoja.
Meitä on paljon.
Meitä varten on luotu erityinen hoitolaitos ; yleinen kirjastolaitos.
Meitä varten valtio pulittaa pitkän centin joka kunnalle kirjastolaitosten perustamista varten- jopa kirjastoautoja huruuttaa pitkin läänejä ainetta toimittamassa - eikä sekään meille riitä - kirjastot pitää täyttää meille ahmateille kaunokirjallisuudella , lastenkirjoilla , tietokirjoilla, musiikilla,- ulkomaisilla ja kotimaisilla, uutuudet pitää hankkia heti!

Eikä sekään riitä !
Herttinen sentään!
Vielä ahmimme sanomalehtiä , maakunnallisia ja valtakunnallisia ja AIKAKAUSLEHTIÄ!Tietolehtiä!
Tämä maksaa paljon - aivan liikaa!

Niinpä yhteisömme tehotaavit , joiden katseen haaveellinen sini on pettävä monet lukuahmatit; kajo onkin näyttöpäätteen sineä!
Tehotaavit ovat puuttuneet ongelmaan isän kädellä ja alkaneet karsia kirjastoja ja kovaan aineeseen valuvia euroja!
He ovat alkaneet kehittää korvaavia keinoja lukuaddiktin tilalle - korvaavia aineita ovat erilaiset mobiilipelit,dvd:t, joita voi nauttia moni yhtäaikaa- viisut- digiboxit -virtuaalimaailma-
Lukuahmimisesta on päätetty kertakaikkiaan tehdä loppu !

Jotkut kamppailevat vielä vastaan !

Yksityinen rahasto SUOMEN KULTTUURIRAHASTO antaa kolmen vuoden aikana 3, 5 miljoonaa euroa kunnille ja kaupungeille, joissa on runsaasti lukuaddiktia potevia kovan aineen hankintaan!
Onneksi kunnat ja kaupungit voivat välttyä vahingollisen aineen ostolta- jos he itse lakkauttavat kirjastoja eivätkä hanki lainkaan aineita -he välttyvät saamasta centin centtiä ja näin lukuhimosta päästään.
Kunnat voivat sijoittaa vapautuneet määrärahat Euroviisupuistoon.
EUROSINGSONGPARK:IIN.

Ja tehotaavit voivat rauhassa jatkaa satujen, tarujen , romaanien ja tietotkirjojen tuhoamista ja tilojen muuttamista virtuaalitaivaiksi ilman pölyä kerääviä , ajatusharhoja aiheuttavia , painettuja opuksia!

Vikinää kuluu hyllyjen välistä , VAPAA , YLEINEN KIRJASTO JA VAPAA ILMAINEN TIEDONSAATAVUUS ON LÄNSIMAISEN DEMOKRATIAN KIVIJALKA !

ALLA FAKTAA VALTIOSTA JA YLEISESTÄ KIRJASTOLAITOKSESTA

Kirjastojen rahoitus

Suomessa yleisten kirjastojen pääperiaatteena on, että kaikille kansalaisille taataan maksuton pääsy tiedon ja kulttuurin lähteille asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta.

Kirjaston omien kokoelmien käyttö kirjastossa ja niiden lainaus on maksutonta. Yleisten kirjastojen keskuskirjaston ja maakuntakirjastojen yleisille kirjastoille antamat kaukolainat ovat maksuttomia.

Muista kirjaston suoritteista kunta voi periä enintään suoritteen omakustannusarvoa vastaavan maksun. Kirjastot voivat periä maksuja käyttösääntöjen vastaisesta toiminnasta, aineiston varauksesta, kopioinnista ja muista erityispalveluista. Kukin kunta päättää itsenäisesti perimiensä maksujen suuruudesta.

Kunnat vastaavat yleisten kirjastopalvelujen järjestämisestä ja ne saavat siihen myös valtionrahoitusta. Kunnat voivat kohdentaa saamansa laskennallisen valtionosuuden harkintansa mukaan.

Kunnille maksettavan laskennallisen käyttökustannusten valtionosuuden lisäksi opetusministeriö avustaa kirjastorakentamista ja kirjastoautojen hankintaa 25-50 prosentilla. Lisäksi maksetaan harkinnanvaraisia avustuksia kirjastojen erityistehtäviin ja erilaisiin hankkeisiin.

Kirjastojen valtionosuusmäärärahat siirretään asteittain vuosina 2003-2011 veikkausvoittovaroista valtion yleiskatteellisiin budjettimäärärahoihin.
Tieteelliset kirjastot ja muut kirjastot

Opetusministeriö myöntää varoja mm. tieteellisten kirjastojen toimintaan ja muuhun tieteen edistämiseen. Tieteellisten ja ammattikorkeakoulujen kirjastojen rahoituksesta päättää kyseinen organisaatio.

Muiden kirjastojen toiminnasta päättää itsenäisesti organisaatio, jota ne palvelevat.

Opetusministeriö käy ohjauksessaan olevien Varastokirjaston ja Näkövammaisten kirjaston kanssa tulosneuvottelut, joissa sovitaan toiminnan tavoitteet sekä talousarvioon esitettävät määrärahat

Lukekaa lisää !

Marja -kirjakoukkuun jäänyt- parantumaton !

TAAKANKANTAJAT 2007

2007-02-20T23:24:00.000+02:00

EHDOKAS JA TAAKKA MATKALLA
VAALEIHIN
MUISTA ANTAA ÄÄNESI
OIKEALLE TAAKANKANTAJALLE

EHDOKAS NUMERO
27

EN OO VALMISTANU ENKÄ OO MYYNY!

2007-02-20T20:28:00.000+02:00

HEI!

TV:stä tuttu Mikko Niskasen ohjaaman mestariteoksen lause sopii somasti myös apurahataiteilijoiden ja tutkijoiden korvissa
hänen perätessään sosiaaliturvaansa tai vierailessa työvoimatoimistossa.

Taiteilijat ja tutkijat tulkitaan ammattinimikkeen kautta yksiselitteisesti yrittäjiksi
työvoimatoimiston tiskillä- jos on vielä tehnyt taide-, tai tutkimustyötä säätiön tai valtion apurahalla ( 1200 Euroa /Kk -useimmiten ei kerrytä eläketurvaa lainkaan)yrittäjäluokitus on saletti.

Niinpä työttömyysturvaa hakevalle taiteilijalle ja tutkijalle siirtyy todistusvelvollisuus siitä , että saadakseen päivärahaa hänen on näytettävä toteen, että on luopunut yritystoiminnastaan,ammattistaan , työvälineistään, työhuoneestaan.

Ohjaaja Mikko Niskasen elokuvan kohderyhmä olisi tänään toinen , vaikkapa pätkätyöläiset tai pitkäaikaistyöttömät ,mutta repliikki toimii edelleen

EN OO VALMISTANU ENKÄ MYYNY -
tosin nyt ei ole kyse pirtun valmistamisesta vaan laillisten tuotteiden tuottamisesta eli henkisten, aineettomien tuotteiden valmistamisesta sekä taideteosten tuottamisesta-

Ei todellakaan löydy ymmärrystä tälle käytännölle kentällä.
Tilanne on huonontuntut sitä mukaa kuin väärinmitoitettu luovien alojen ja medialojen kouluspaikkojen määrää on riistäytynyt liian suureksi - töitä ei ole kaikille valmistuneille- tiedemaailmassa on sama ilmiö -jonnekin ne porukat on siivottava ja silloin kategoria yrittäjät on sopivan väljä ja lain tulkintaa voi suorittaa kohtuullisen vapaasti eri työvoimatoimikunnissa.

Tähän tarvitaan korjaus ja pian - on kohtuuton koettelemus pitkien opintojen jälkeen sälyttää kaikki vastuu toimeentulosta pätkätöitä tekeville taiteilijoille ja tutkijoille.
Yleensä pienipalkkaisia ja ahkeria eli hyödyllisiä kansalaisia, joista kannattaisi pitää parempi huoli.
Eli lainsäädäntä korjaukseen ja kohtuulliseksi kaikille ja luovien alojen koulutupaikkojen määrää vähennettäköön edelleen rajusti.

Kirjoitinpa maanantaisen VOIMALA-ohjelman innoittamana kirjeen työministerille!

Hyvä Tarja !

Eilisessä VOIMALA-ohjelmassa
väitit useaan kertaan käsityksenäsi , että tilanne taiteilijoiden ja tutkijoiden kohdalla työvoimatoimistoissa on jotenkin uusi?Syntynyt uuden työtekokulttuurin seuraamuksena ja työhakijoiden monimuotoisuuden johdosta!

Että tilanne on Helsinki-kohtainen eli että siellä olisi niin paljon luovan alan ja tiede-, ja tutkimusalan pätkätyöntekijöitä?

Voin valaista teitä arvoisa ministeri; jo 1980-luvulla Itä-Suomessa , pienehkössä kaupungissa simputettavksi joutuivat kuvataiteilijat " ns. yrittäjäpykälää" soveltavan työvoimatoimikunnan käsittelyssä ja

- muuten työvoimatoimikunnissa on poliittisesti valittuja edustajia - jäi eilen mainitsematta. Kysymyksessä ei ole puolueeton edustus asiantuntijaelimessä-siellä on eri arvolatauksilla varustettuja asiantuntijoita.

Opetustöissä tuntiopettajina toimivilta kuvatateilijoita evättiin jo 17 vuotta sitten KELAn päivärahaa vedoten TYÖLLISTYMISEEN OMASSA YRITYKSESSÄ - ARGUMENTTEINA EI OLLUT MUUTA KUIN OLETUKSET - EI EDES APURAHAKAUTTA!- korkeimpaan oikeuteen vietiin tapauksia- VALITUSPROSESSIT KESTIVÄT TOISTA VUOTTA -Nöyryytystä ja simputusta. Ja epävarmuutta toimeentulosta.

Yksilö on aina heikompi osapuoli isoa organisaatiota vastaan .

Tilanne on ollut TYÖVOIMAVIRANOMAISTEN TIEDOSSA erittäin hyvin jo parikymmentä vuotta - mitään korjauksia ei ole tehty -
päin vastoin on laajennettu pykäliä ja määritelmiä niin että esim kuvataiteilijan on luovuttava instrumenteistaan ja työhuoneistaan ja ammatistaan, todistettava se paperilla täyttäkseen byråkratian vaatimukset.

Takana usein 4- 8-vuoden koulutus verovaroilla-heitetäänkö se menemään , samalla kuin koko mahdollinen muu uusi ajattelu ja teokset, joita taiteilijalla ja tutkijalla on tarjottavana?

Onko tämä kohtuullista?

Tilanne on siis pahentunut viranomaisten toimintojen osalta vielä nöyryyttävämmksi.

Kun katsomme koulutuspoliittisia ratkaisuja luovien alojen kohdalla vuosia taaksepäin - tragedia on valmis!Ja laajeneva.

Nyt kaltoinkohdeltujen joukko on kasvanut tieteen ja tutkijoiden joukolla!

Ja asiasta on alettu puhua ja kirjoittaa laajemmin.Yhä useampi tulee ulos ongelmansa kanssa.Enää toimeen teulemattomuus ei ole vain henkilökohtainen ongelma. Se on meidän kaikkien ongelma.

Kyse on yhteen ammattikuntaan kuten taiteilijat kohdistuvasta epäinhimmillisestä viranomaisten toimintamallista.

Rikollisillakin on enemmän oikeuksia kuin luovan alan tekijöillä tässä maassa.

Haluan muistuttaa ministeriä siitä , että vaikka olemme marginaaliryhmä ,meillä on oikeus edellyttää että työvoimamininsteriön edustajana ministeri on perehtynyt koko ongelman laajuuteen ja historiaan. On päivittänyt tietonsa. Esiintyessään julkisesti kommentoimassa asiaa.

Eikä siis väitä ongelman syntyneen uudenlaisessa työkulttuurissa yhtäkkiä hektisellä 2000 luvulla.

Ongelma on parikymmentä vuotta vanha !!!!!

Ja pahentunut !

Ennen tuli taiteilija toimeen tuntiopettajana ja satunnaisilla myynneillä - sai työttömyysturvaa ainakin osa - nyt vallitsee kirveslinja -kerralla ammatikuva poikki ja toimeentuloluukulle, kuten eilen tutkijat totesivat.

Aika KAFKAmaista.

Murto-osa luovan alan ammattilaisista nautti valtion tai säätiöiden apurahasta palkkana. Työn teon motiivina on muukuin riakstuminen.

Taiteilijat ja tutkijat hyödyttävät työnsä tuloksilla koko yhteisöä.

Kysymys on henkisestä pääomasta , joka rikastuttaa kaikkia.

Toteuttumattomasta eläketurvasta näillä aloilla en viitsi muistuttaa ministeriä. " Uudistus " , jota lanseerattiin Haataisen putiikissa Joulun alla, jäi onneksi torsona toteutumatta kohderyhmän laajan vastustuksen vuoksi, koska se olisi vienyt myös melkein koko apurahan mennessään .
Eläkettä kerryttämään.

Näillä elinehdoilla ei taida moni eläkkeelle asti jaksaa.

Lopuksi kysymyksiä ministerille ennen virkauran päättymistä:

Miten aiot sosiaalidemokraattien kansanedustajaehdokkaana vaikuttaa tähän ongelmaan , joka alkaa olla iso häpeäpilkku sivistysvaltiossa.

Vielä ehdit ministerinä aloittaa ongelman korjaustyön?

Ohjeistaa työvoimatoimistoja nyt hyvin evästettynä!

Valtionvarainministeriöönhän taiteilijoiden eläke-, ja sosiaaliturvasta -kaikki erinomaiset ehdotukset ovat kaatuneet.

Kyllä tästä aiheesta on lämpimiä,empaattisia puheita pidetty !

Yksi taiteilijoiden infotilaisuudessa vieraillut veroviranomainen 10 vuotta sitten totesi te olette niin pieni erityisryhmä ettei se kiinnosta ketään!

Nyt ryhmä on kasvanut tieteen tekijöillä ja tutkijoilla jo poliittisesti mielenkiintoisen kokoiseksi- kannattaa kalastaa äänet tekemällä jotain konkreettista.

Ajatellaanpa ettei taiteilijoita olisi lainkaa elettäisiin ilman taiteilijoita Gallen-Gallelaa, Sibeliusta tai Väinö Linnaa tai Aila Meriluotoa , Kaija Saariahoa tai murrekirjailija Heli Laaksosta. Ellen Thesleffiä, Ina Collianderia , Juho Rissasta, Veijo Merta, Aleksis Kiveä , Aki Kaurismäkeä, Tuomari Nurmiota, Olavi Virtaa kansakunnan itsetunnon muokkaajana?

Kyllä ,joka tason luovan työn tekijät ansaitsevat toimeentulonnsa näin vauraassa maassa, jossa aina ennen kunnioitettiin ammattitaiteilijoita ja tieteen tekijöitä.

Nytkö vain EUROVIISUT-rulettaa -yhtäkkiä YLE:llä on ylettömästi varaa ja toisella kädellä irtisanotaan ansioituneita dokumenttitoimittajia YLE:stä!

Terveisin yksi pätkätyöläinen , kuvantekijä

Marja Kolu

VIRALLINEN VAALIKUVA- totinen suunsoittaja!

2007-02-19T14:35:00.000+02:00

ÄÄNESTÄ MINUA-NUMERO 27

LÖYLYÄ ROOLIPELEIHIN -HEIPPA TASA-ARVO-UUTISOINNISSA

2007-02-19T13:22:00.000+02:00

Tiina ei ole Pekkaa pahempi ..........

"Tytöt eivät enää pitkään aikaan ole olleet poikia heikompia matematiikassa. Pojat menestyvät silti alan kilpailuissa paremmin."

uutisoi toimittaja
Anne Lipponen maanntian 19.2 KESKISUOMALAISESSA
JA JUTTU JATKUU

"Tytöt ovat matematiikassa aivan yhtä lahjakkaita kuin pojatkin. Silti edelleen vallalla on ajatus siitä, että pojat ovat matemaattisesti lahjakkaita, tytöt kielellisesti.

– Se ei kyllä missään tapauksessa pidä paikkaansa, pitkän uran matematiikan opettajana tehnyt Leena Suomela kommentoi.

Tyttöjen lahjakkuus ei kuitenkaan näy esimerkiksi valtakunnallisessa matematiikkakilpailussa.

Lukuvuoden 2006–07 matematiikkakilpailun loppukilpailuun osallistui 22 peruskoululaista, joista vain kaksi oli tyttöjä. Opetushallituksen arviointiraporttien mukaan tytöt ovat kuitenkin saavuttaneet pojat matematiikan arvosanoissa ja ovat jopa parempiakin."

AHAAA.

Viime torstain tai perjantain YLE:n ykkösen aamutv:ssä uutisoitiin opetusmateriaalien
hankinnoista kouluihin, kuinka kilpailu kustantajien välillä on kovaa ja kirjoja korvaa yhä useammin digitaalinen aineisto tai ainakin sitä on kylkiäisenä.

Joka tapauksessa opetusmateriaaleista pyritään tekemään yhä kiinnostavampia,laadukkaampia,monipuolisia,vuorovaikutteisia.
Ajankohtaisia.

-uutisoinissa haastateltiin asiantuntijaa eli opiskelevaa nuorta
lukiolaista-kysyttiin mistä aineesta ei saa mielenkiintoista vaikka minkälainen komistus olisi oppimateriaalina
- tähän tyttö iloinen hymy huulilla vastasi, että matematiikka.

Kivasti notkautettiin tasa-arvopuntaria poikien suuntaan mitä älyllisyyteen JA KORKEMAPAAN AJATTELUUN TULEE.
Pääutisissa olisi harkinnan arvoista olla lisäämättä jo olemassa olevia stereotypioita.
Toki pieni uutispätkä ,mutta ei Ylen oikeaa journalismia!

Onko se aina oltava tyttö, joka ei tykkää matikasta, joka löydetään satojen oppilaiden joukosta !!!
Miten niin matikka ei ole mielenkiintoista-koko maailma ympärillämme on ymmärrettävää
matematiikan johdosta!

Kaikki rakentuu matematiiselle kaavalle-
Jotkut osaavat laskelmoida jopa tulevan puolisonsa, lapsensa,vuositulot,silmienvärit, anoppien määrän
jne.matematiikan ansiosta!

Imatralla työt loppuivat NORO-viruksen saattelemana.
Lahdesta ykSi oppilas sai tartunnan ja tuliaisina toi Imatralle .
Ehdimme pitää loppukritiikin ja sen jälkeen osa meistä vietti aikaa pytyn ja wc-altaan välissä!
Nyt ei ole enää niin hutera olo.
Tänään hiihtämään uskaltauduinauringon loisteeseen ja yhden vaalimainoksen hoitamaan.

Ps

Lääketeollisuuden supermannekiini SS on tehnyt superpalveluksen VASEMMISTOLIITOLLE.
Vasemmistoliiton kannatus on korkeampi kuin aikoihin.

Tämä lie ollutkin SS:n alkuperäinen juoni- hän onkin sen sortin sosialisti , että taktikoi vasemmistoliitolle perinnöksi suurenmoisen vaalivoiton tällä shakespiermäisellä juonikuviolla.

Toveri JL:n taistolainen klovneria kruunaa poliittisen näyttämön kiinnostavuuden!
Eläköön juonikas päivänpolitiikka!

Heips!

Marja

KARUSELLIKYLÄSSÄ TAAS!

2007-02-13T23:50:00.000+02:00

HEI!

Imatralla jälleen.

Iloista on solahdella Alvar Aallon kaavoittamssa neljän keskuksen kapungissa - keskuksia yhdistävät lennokaasti kiemurtavat, kymmenet liikenneympyrät- nyt kun niihin alkaa tottua ja lumikin tuli valaisemaan - niistä alkaa vähitellen nauttia.
Taustalla virtaa rasvaisen mustana , jäätymätön usvaa huokaileva, raskasvetinen Vuoksi. Kuin NEVA-joki Pietarissa.

Täällä on pätkäopetustyössä vierähtänyt toista viikkoa Etelä-Karjalan Ammattikorkekakoulun Kuvataiteen Yksikössä.
Mosaiikkitade aiheena.

Täällä se konkretisoituu,opiskelijoiden toimeentulo riittämättömällä opintotuella.
Mitä järkeä on. että osa opiskelijoista joutuu kesken opintoviikon menemään opettajksi saadakseen toimeentulon riittämään!
Poikani opiskelee Kuopiossa Ammattikorkealla eka vuotta ja tuen häntä osallistumalla materiaalikuluihin osaksi- opintoraha ei riitä edes kuukauden ruokamenoihin.Saatikka terveydehuoltoon ja asumiseen.

Kymmenen kilometriä ehdin hiihtäämään opetustuntien jälkeen- viime viikon pakkasilla ei paljon ulkoiltu. Pakkasen kruunasi kova viima!

Tänään olisi ollut Jyväskylässä Kulttuuri-, ja Nuorisolautakunnan kokous.
Varajaäsen on kutsuttu paikalle.

Ovat varmasti tehneet hyviä ,kestäviä päätöksiä lautakunnassa.
Huomenna varmaan lehdestä voi jo lukea tuloksista!

Kysykääpä ennenkuin äänestätte millainen kanta ehdokkaanne puolueella on kulttuuriasioihin ,erityisesti lähikirjastoja koskien. Nehåän saatiin kansaliikkeellä vuodeksi pelastettua.
Esim Jyväskylässä halutaan jatkaa lähikirjastojejn kehittämistä " minikirjastoiksi"
Minä olen sitä mieltä , että kirjastot ovat jo tarpeeksi pieniä ja lähikirjastojen määrä on minimissään tuo mikä Jyväskylässä nyt on.
Kuokkala tarvitsee oman lähikirjaston . Siellä on tilat , mutta sisältö puuttuu!

Esim Sosiaalidemokraatit ja Vihreät Jyväskylässä ovat lehtikirjoituksissa ja kannaotoissaan sitotutuneet ns. minikirjastomalliin.

Vaalien jälkeen ensi vuoden budjettia aletaan työstämään ja silloin lähikirjastoasia nousee vuorenvarmasti esiin.

Olkaa valppaanna äänestäjät ja kysykää oikea kanta ehdokkaaltanne tähän tärkeään asiaan ,joka kohtaa meidät kaikki lähikirjastoa käyttävät lukijat , pienet ja suuret.

Nyt täytyy mennä maate!
Internettiyhteys on ainoastaan koululla ja pitää vielä puolikilsaa uskaltaa vaeltaa yössä yksinään!

Kauniita Unia!

Marja