sunnuntai, kesäkuu 21, 2009

Erilainen Juhannus!

Erilainen Juhannus Eli Kokon Sijasta Katselin kaatuvaa Björkdahlin hyllykköä.


Koskapa ihmissuhteeni muutenkin kuin parisuhteessa ovat hankalasti selitettävissä niin tällä seikalla oli tietenkin vaikutuksensa Juhannuksen viettooni- kymmeniä vuosia Juhannus on tullut vietettyä perinteisesti viinaksia nauttien , villasukat jalassa , nuotion äärellä ,tulilla , seuraten väliin airottomilla , vuotavilla veneillä liivittömiä suomalaisurhoja rannalla varoituksia huutaen tai järvimaiseman lossilla keikkuen tanssien kyläjuhlissa ja aamuun asti on nautittu kaikista luonnon antimista ; polttavista löylyista , palaneesta lohesta, riitelevistä pareista, hiekasta ja nurmesta suussa,
lumisateesta, mustelmista , aamun rämäkästä kohmelohuumorista ja haaleista kaljoista ja epäonnistuneista rakasteluyrityksistä jne.
Ja koko kaunista Juhannus-kuvaelmaa on kehystänyt pelargoniapenkki ja sadat orvokkilajit ja joskus vaihtelua toimintoihin tuonut räntäinen vesisade.

No nyt olin itsekseni – Juhannus ei oikein koskaan ole ollut mun juttu - aattona naapuri huikkasi parvekkeeltaan , että ei aio grillata pihalla yhtään mitään tänä Juhannuksena.
Minussa sensijaan heräsi pieni primitiivinen keksiyön juhlan intohimo avotulelle taloyhtiön pihagrillillä , kun sääkin oli ihan lenseän kesäinen ja tuuleton.

Haaveilin grillin hiilloksella kypsennetyistä ,ruottalaisista varhaisperunoista ja silppusin retkikirveellä sopivaa sälää grillituleen ja siihen se naapuri tuli kuitenkin kyljystensä kanssa,
kyljykset paistuivat , liinakin saatiin pöytään ja kesäkukkia maljakkoon ja minulle tarjottiin saunalahtea lantrattuna väljähtyneen lämpimänä ja vielä mesimarjalikööriä toiselle jalalle.
Enempää en blandrinkkejä halunnut nauttia vaan luotin omiin tummiin tsekkioluisiin.

En saanut koskaan pottuja paistettua – naapuri( nainen) pääsi saunanlahden siivittämään liikutuksen syvään tilaan ja keksi ,että olemme taloyhtiössä tuhoamassa hänen pihaansa ja huusi kirosanojen siivittämiä iskulauseita minulle ja kotiin palaavalle asukkaalle.
Haki sangollisen vettä suuressa tuohtumuksessaan - hänen omat kyljykset olivat siinä vaiheessa jo foliossa turvallisesti pakattuna muovirasiaan-
kaatoi hiillokseen ämpärillisen vettä ja huusi kirosi ja heitti kukat ja repi liinan ja mellasti kertakaikkisesti niin, että oli pakko koota kimpusunsa ja kampsunsa ja paeta paikalta meidän muiden.

Kävin uudelleen nuotiolla ja sytytinkin sen , mutta en jaksanut odottaa kunnon hiillosta.
Vaan söin ruottin varhaisperunat keitettynä .Ajattelin, että nyt on niin ikävä mieli -että on paree lähteä hauskaa etsimään ihmisten ilmoille.
Käytyväni juhannussuihkussa , etsin lehdestä aukiolevat kuppilat ja ne olivat London ja Freetime-
Freetimessa oli siistiä,kivaa, reippaasti rokkaavaa nuorisoa isolla tanssilattialla ja hyvää rytmimusiikkia – niinpä vedin yksintanssia mitä hurjimmalla koreografialla kolmisen tuntia ja klo 03.30 kuppilan valomerkki tuli ja keskeytti tanssihurmoksen.
Mutta kivaa oli eikä kukaan örveltänyt räkäkännissä riidellen!

Kotiin saavuin tunnin Kirkkopuistossa notkumisen jälkeen ja tietenkin kun horjahtaessani nojauduin olohuoneessa vapaasti lattialla seisovaan uudehkoon , osamaksulla hankittuun italialaiseen Björkdahlin kirjahyllyyn, se kaatui selälleen, vaikka minulla oli jo varotoimena kirjoja pönkkänä lattialla sille.
Noin kaksimetrinen hylly kaatui arvolleen sopivasti onneksi seinää vasten viistoon, jolloin vahingot eivät olleet niin suuret – ilmeeni oli varmaan kuin olisin Pisan tornin kaatumisen nähnyt-
Hylly on koottuu toisiinsa kiinnitettävistä,
päällekkäin ladottavista osista, joissa ovat lasiovet vaakatasoss.
Hylly jotenkin pysyi koossa lukuunottamatta ylintä osaa, joka ketkahti paikaltaan ja sen lasiluukku ei kestänyt jännitystä vaan meni rikki ja odottaa nyt eteisessä lasiliikkeeseen lähtöä.

Heti aloin juhannusyönä vahinkoa korjaamaan ja en alkanut nukkumaan ennenkuin sain hyllyn kirjoista tyhjäksi , sitten ajattelin, että ehkä hyllykkö pysyy tanakammin pystyssä, jos asennan sen seinää vasten ja niinpä siirsin hyllykön
sokkelin seinän viereen – mutta huomasin , että se heilui todella yhtä vaarallisesti kuin vapaana lattialla ollessa!Sitten yläkerrassa
tapahtui oivallus -heureka – hyllyn sokkeli on ollut kokoajan väärinpäin ja hylly olisi voinut kaatua koska tahansa vaikka naamalleen ja kaikki lasiovet olisivat olleet paskana-
Kasasin hyllyn uudelleen ja korjailin pieniä vaurioita kuten taustalevyjen irtoamisia jne.
Hyvää työtä ovat italialaiset hyllynvalmistajat – kesti moisen kumauksen ja nyt kun sokkeli on oikein päin hylly seisoo vakaana kuin tammi huoneenjakajana vapaasti lattialla- hyvissä kirjahyllyissä on se hyvä puoli , että niiden tausta kestää katselun.

Siispä oli onnea ainakin yhdessä asiassa tänä Juhannuksena opin , että sokkeli ei saa keinua eikä tarvi pulikoita ja paperitolloja keinumisen estämiseksi, vaikka ei olisi selkä seinää vastan.
Tämä varmaan huvittaa kokoamisen asiantuntijoita ja Ikea – ja postiyyntikonkareita, jotka osaavat kokoa itse -systeemit – tietty olisi pitänyt heti tajuta ettei hylly saa keinua missään vaiheessa.

Eli johtopäätös on, että kyllä kannatti taas käydä baarissa - ja tanssia itsensä veteläksi.
Uudehko , vaarallisesti kokoamani kirjahylly on nyt oikein asennettu.
Ja korvasihan se kaatuvan kirjahyllyn katsominen sen näkemättä jääneen juhannuskokon tuijottelun rannalla.Ja kesti sopivan lyhyen ajan. Kokon poltto kokoamisineen ja sysytysyrityksineen voi viedä tunteja-

Tämä Juhannus päättyi aamu kuuteen.
Kyllä sitten jo nukutti.
Nyt on sunnuntai- arvatkaapa onko koko vartalo kuin piesty- nyt täytyy mennä
rauhalliselle lenkille metsään ja yrittää venytellä itsensä kuntoon.

Ja töitä olin ajatelut tehdä koko Juhannuksen- no ei sujunut , ei sitten mitenkään-
Pitää ottaa viikolla kiinni rästit.
Ja taas seuraavan kansallisjuhlan aikana hankkia uusia kokemuksia maailmasta.

T. Marja

lauantai, toukokuu 09, 2009

TAITEEN VARASTOINNISTA

Heips!

Kiirettä on pitänyt toimeentulon ja muun elämän kanssa ja niinpä pahoittelen uskollisille lukijoilleni etten ehdi tauotta kommentoida elämänmenoa niin usein,
mutta tuossa alla kopsattuna ARSIS -lehden juttu , löytyy oikein kuvien kanssa Taiteen keskustoimikunnan sivuilta osastolta julkaisut , mutta tuossa siis juttu ja seuraavassa TAIDE-LEHDESSÄ on ainakin yksi lyhyt kritiikki minulta.
Että hengissä ollaan.
Ja ajatellaan.
Kiusallakin.

Kevättä Rintoihin !

T. Marja



A R S I S 1 / 0 9
34
Vastuu teosten säilyttämisestä on
taiteilijoilla itsellään, mutta usein ollaan
tilanteessa, jossa ammattitaiteilijan
omat varat ja tilat eivät riitä vuosikymmenten
varrella syntyneiden teosten
säilyttämiseen. Entä kenellä on vastuu,
kun perikunnan käsiin jää vaikeasti
realisoitava ja tilaa vievä teoskokoelma?
Museolle saatetaan tarjota lahjoituksena
merkittävää taidekokoelmaa,
mutta sillä ei välttämättä ole varaa ottaa
kokoelmaa vastaan. Taideteokset
vaativat luettelointia, konservointia,
varastointia, tutkimista.
Edulliset teollisuushallit ja liikehuoneistot
ovat historiaa. Yhä useampi
taiteilija joutuu pohtimaan teostensa
säilyttämistä ja varastointia jopa omien
työ- ja asuintilojensa kustannuksella.
Ääritapauksessa edessä on teosten hävittäminen.
Rahaa ei saa polttaa, mutta
apurahalla tuotettuja teoksia saa...
Museot
Museoiden hankintamäärärahat ovat
vuosien saatossa selvästi supistuneet,
eivätkä teostilauksetkaan ole kasvaneet
odotetusti. Kuopion taidemuseon johtaja
Aija Jaatinen toteaa, ettei taidemuseoilla
ole keinoja eikä mahdollisuuksia
ratkaista taiteilijoiden työ- ja varastotilakysymyksiä.
– Se ei myöskään kuulu taidemuseon
tehtäviin, eikä museokokoelmien
hankintaperiaatteena voi olla esimerkiksi
yksittäisen taiteilijan tilaongelma,
hän perustelee.
– Taidemuseon tehtäväksi jää
teosten dokumentointi, kuten on
myös tehty.
Suuria puuveistoksia työstävä,
Suomen kuvanveijästäjäliiton uusi puheenjohtaja
Maija Helasvuo on kuvauttanut
kaikki veistoksensa jo usean
vuoden ajan. Osan veistoksistaan hän
varastoi, osan purkaa osiin ja käyttää
puun uuteen teokseen. Hänen mielestään
paras ratkaisu olisi museoiden taidehankintamäärärahojen
huomattava
lisääminen, mikä auttaisi taiteilijoita
työllistymään omassa ammatissaan ja
täten kustantamaan keskeisten teostensa
varastoinnin.
Yhteisvarasto ja muita ratkaisuja
Yhtenä mahdollisuutena on nähty taideteosten
yhteinen varasto.
– Varasto voisi toteutua esimerkiksi
taiteilijajärjestöjen yhteistyönä.
Kuvataiteen varasto voisi toimia samalla
taiteen välittäjänä keräilijöille,
säätiöille ja taidemuseoille. Mutta tuskin
saadaan niin suurta varastoa, jolla
ongelmat kokonaan ratkaistaan, sanoo
Aija Jaatinen.
Valtion taideteostoimikunnan
puheenjohtaja, kulttuuriasiainneuvos
Liisa-Maria Hakala-Zilliacus opetusministeriön
taideyksiköstä ei ainakaan
heti innostu varastoideasta.
– Toimivan keskusvaraston toteuttaminen
vaatisi museotason tiloja
ja riittävästi asiantuntevaa henkilökuntaa.
Kyseessä olisi kallis ja mittava
hanke, joka edellyttäisi vuosittaisia
toimintamäärärahoja, hän kommentoi.
–Taidevarasto, jolla olisi kolme
funktiota – säilytyspaikka, myyntikokoelma,
lainaamo – on ideana mielenkiintoinen.
Valtion varaston perustamiseen
ja ylläpitämiseen liittyy kuitenkin
monia ongelmia, enkä usko sen
olevan tällä hetkellä mahdollista.
Yhteisvarastointia voisi hänen
mielestään kokeilla esimerkiksi perustamalla
yhdistyksen, osuuskunnan
tai yrityksen.
– Jos se osoittautuisi toimivaksi
ratkaisuksi, sille voisi yrittää saada
julkistakin tukea. Myös säätiöiden
ja rahastojen rahoitushalukkuutta
kannattaisi tutkia, Hakala-Zilliacus
ehdottaa.
– Teosten tuhoamista ja kaatopaikalle
viemistä positiivisempaa olisi
lahjoitus ns. hyvään tarkoitukseen
ja sellaisille laitoksille, joilla ei ole varaa
hankkia taidetta. Esimerkiksi sairaalat,
koulut, päiväkodit ja vankilat
voisivat olla kiinnostuneita lahjoituksista
ja myös talletuksista, jolloin
omistusoikeus säilyisi taiteilijalla,
hän pohtii.
– Ihan kaikkea ei kannata säästää
ja säilyttää. Minusta on hyvä, että osa
taiteestakin ”katoaa”. Valtion taideteostoimikunta
on jo hankkinut määräaikaisia
taideteoksia, mm. Roi Vaaran
Lumipallokauppias-performanssin
ja Terike Haapojalta mediateoksen, jolle
taiteilija on määritellyt kymmenen
vuoden elinkaaren.
Myöskään taidemaalari Juha Okko
ei innostu yhteisvarastoajatuksesta:
– Mielestäni ajatus valtion taideteosvarastosta
on kammottava. Ensiksi:
mihin se tulee näinä alueellistamisen
aikoina? Toiseksi: millä sen rakentaminen
maksetaan ja ylläpito katetaan?
Pelkkä normien mukainen eli
museovarastoa vastaava tila maksaisi
vähintään kymmenkertaisesti Valtion
taidemuseon hankintamäärärahojen
Mitä pitäisi tehdä, jotta jälkipolville
jäisi kuva vivahteikkaasta ja monipuolisesta
nykytaiteestamme? Kuinka
nykytaiteen säilytys- ja taltiointiongelmat
tulisi ratkaista?
MARJA KOLU
PUHEENVUORO
A R S I S 1 / 0 9
36
ja taideteostoimikunnan vuosibudjetin
verran ja sen ylläpito saman verran
kuin suurehko museo tilakustannuksina
ja palkkoina, Okko toteaa.
Keski-Suomen taidetoimikunnan
pääsihteeri Tiina Nurminen heittää
pallon taiteilijajärjestöille.
– Taiteilijaseurat voisivat järjestää
vaikkapa poistomyyntinäyttelyitä.
Alueelliset taidetoimikunnat voivat
toimia asiassa yhteistyökumppaneina,
hän ehdottaa.
Jotain on jo tehty
Museonjohtaja Taina Myllyharju
Tampereelta pohtii jo käynnistettyjä
toimia museoiden näkökulmasta:
– Taidemuseoiden säilytystilat (eivät
siis varastot) ovat monessa kaupungissa
parhaillaan työn alla. Eri
paikoissa rakennetaan isoja yhteisvarastoja
tai kokoelmakeskuksia, niin
myös Tampereella. Säilytystiloissa
ovat kaikki museaaliset ja kansainvälisetkin
vaatimukset täyttävät turvallisuus-,
ilmastointi- ja kosteusolosuhteet.
Samassa yhteydessä on pohdittu
myös muiden (pienempien) museoiden,
säätiöiden ja yksityisten kokoelmien
säilytysratkaisuja. Konkreettisia
ratkaisuja on pyritty tekemään esimerkiksi
Varsinais-Suomessa, Oulussa ja
Tampereella.
Tampereella asiasta on puhuttu
Tampereen taiteilijaseuran kanssa
ja asia on heitetty mietittäväksi myös
John Nurminen Oy:lle, joka on Tampereen
kaupungin yhteistyökumppani
kokoelmakeskusasiassa. Nurminen
on tulossa mukaan Tampereen museotoimen
hankkeeseen vielä tarkemmin
määrittelemättömällä tavalla. Joka tapauksessa
yhteistyökuvio tulee liittymään
taidelogistisiin palveluihin,
museoesineistön säilytysratkaisuihin
tai konservointipalveluihin. Tässä yhteydessä
on mietitty myös sitä, miten
Nurminen voisi vuokrata säilytystiloja
esimerkiksi yksityisille taiteilijoille
tai toimijoille.
Valtiolla on menossa kansallinen
hanke museoiden kokoelmien digitalisoimiseksi.
Hanke kestää useamman
vuoden ja tarkoituksena on muodostaa
digitaalinen arkisto, jonka aineisto
olisi myös kaikkien kansalaisten
käytettävissä.
Ongelmat teosten säilyttämisessä
ovat erilaisia. Hailuotolainen kuvataiteilija
Anni Rapinoja on työskennellyt
yhdessä luonnon kanssa kohta
20 vuotta.
– Teokset voivat aluksi säikäyttää
konservoijaa. Kerran vanha kimalainen
etsiytyi ”pajunkissakengän” sisäpehmusteisiin
viimeiseen leposijaansa.
Annoin sen jäädä sinne. Kimalaiseen
oli myöhemmin ilmestynyt
pieniä ötököitä, joille ei kuitenkaan
paju kelvannut. Pakasteessa käyttämisen
jälkeen sovimme konservaattorin
kanssa, että kimalainen saa pitää kauniin
leposijansa. Tähän mennessä ei
ole ollut muita ongelmia.
Entä miten hän aikoo säilyttää tuleville
sukupolville erityistilaa ja huolehtimista
vaativat teoksensa? – Viime
kädessä voin kuvitella palauttavani teokseni
takasin luontoon.
Kenen teokset jäävät?
Mikä on tulevaisuuden näkökulmasta
arvokasta nykyisessä ajassa työskentelevien
taiteilijoiden työssä?
– Perinteinen taiteen kerääminen
perustuu ajatukseen ajan keskeisistä
taiteilijoista, joiden uran eri vaiheita
kokoelma sisältää, toteaa taidemaalari
Juha Okko.
– Ajatuksena on, että edes näiden
taiteilijoiden työstä syntyy jonkinlainen
zeitgeist. Käytännössä näin koottujen
kokoelmien työt määrittävät
sen, ketkä ja mitkä työt muodostavat
epävirallisen mutta aktuaalisen kaanonin.
Jos ei muuten, niin kuvamateriaalin
ja tiedon saatavuuden tähden.
– Kun teoksia ostetaan, tilataan
tai otetaan deponoitavaksi, kyse on
subjektiivisista valinnoista. Vaikka puhutaan
asiantuntijuudesta, on esimerkiksi
suomalaisen nykytaiteen kattava
seuraaminen liki mahdotonta taiteilijamäärän
takia. Siksi kukin taiteen toimija
tai toimijaryhmä luo oman käsityksensä
keskeisestä taiteesta ja taiteilijoista.
Kuopion kulttuuritoimen johtaja
Pekka Vähäkankaan mielestä kysymykseen
taideteosten säilyttämisestä
olisi löydettävä periaatetason ratkaisu.
Vähäkankaan mukaan taloudelliset
realiteetit tulevat vastaan niin
varastoinnissa kuin kokoelmapolitiikassakin.
– Taide on pitkälti yhteiskunnan
rahoittamaa. On iso kysymys, miten
ja mitkä henkiset tuotokset tulee säilyttää
tuleville sukupolville.
Kirjoittaja on Jyväskylässä asuva kuvataiteilija.
PUHEENVUORO
Museoita ja kokoelmia
Vuonna 2006 museoissa oli esillä 1 279 vaihtuvaa näyttelyä.
Museoissa esillä olleiden näyttelyiden ja valmistuneiden
kiertonäyttelyiden kokonaismäärästä taidemuseoiden
osuus oli 38 %, kulttuurihistoriallisten museoiden
37 %. Näyttelyistä hiukan yli puolet oli museoiden
omaa tuotantoa.
Ammattimaisesti hoidetuissa museoissa kävi vuoden
2006 aikana 4,5 miljoonaa kävijää. Käyntejä oli 188 000
enemmän kuin vuonna 2005. Kävijöistä 31 % vieraili taidemuseoissa,
39 % kulttuurihistoriallisissa museoissa.
Museoiden kokoelmat antavat mahdollisuuden monentyyppisten
näyttelyiden rakentamiseen. Kulttuurihistoriallisten
museoiden ja erikoismuseoiden kokoelmien
laajuus oli vuoden 2006 lopussa lähes 4,5
miljoonaa. Taideteosten määrä oli noin 286 000, josta
vuoden kartunta oli 3 861.
Lähde: Museotilasto 2006

perjantai, helmikuu 20, 2009

SUKSI TUTUSTUMISTYÖPAJAAN MOSAIIKKISTUDIOON

Hei!

Kaikki eivät välttämättä halua tai pääse hiihtämään talvilomalla , no pelastus löytyy mosaiikkityöhuoneeltani, materiaalikululla saa kokeilla tiistaina, keskiviikkona , torstaina 14-18 kuva-aiheen vaikka monogrammin tai osoitenumeron suunnittelua mosaiikkiladontaa varten ja harjoitella mosaiikin pilkkomista kuvion mukaan.
Osoite on Yliopistonkatu 28E , sisäpiha . Ilmoittautua täytyy ennakkoon , ettei tule liikaa ruuhkaa - ilmoittautua ja varata ajan ennakkoon sähköpostiin marja.kolu@lafka.fi tai 0442593405 .Kahviakin voi saada.....
ja mehua.
Ensimmäinen Kulttuurilautakunnan kokouskin oli ja käsittelimme työryhmän esitystä prosenttiperiaatteesta- olen nähnyt urani aikana aika monta prosenttiperiaateesityslappua ja olin itse päävastuussa 1% TAITEELLE seminaarista muutama vuosi taaksepäin , paikalla oli pyydettynä luennoitsijana Oulun Taidemuseo prosenttihankintojen sujumisesta vastaava amanuenssi Tarja Kekäläinen,kuvataiteilija Jyrki Siukonen ja Salon kaupungin arkkitehti Jarmo Heimo ja Jyväskylää edusti kaupungin arkkitehti Ilkka Halinen ja paikalla oli runsaasti kuvataiteilijoita Keski-Suomesta mutta kauempaakin.Silloinen Jyväskylän kaupungin taidemuseon johtaja otti yhteen kanssani yleisöpuheenvuoroissa -minä moitin Jyväskylän kaupunkia liian vähästä julkisesta taiteen hankkimisesta ja museonjohtaja oli sitä mieltä , että rutkasti liioittelin ja että olin väärässä ja hän lupasi tilaisuudessa kaikkien kuulleen ,että tilanne entisestään kohenee....
No sittemmin hän jätti tehtävänsä ja siirtyi ihan muihinpr-hommiin ja julkiset hankkinat olivat kokonaan kaupungin suunnitteluosaston johtajan ja kaupungin virkamiehistä kootun epäsäännöölisesyti kokoontuvan virkamiehistön varassa-

Arja Seppälä teki valtuustoaloitteen n.6 vuotta sitten prosenttiperiaatteesta ollessaan valtuuttuna ja kulttuurilautakunnan jäsenenä , mutta periaate kuivui puheeksi ja paperiksi jälleen kerran.
No totesin tämän lautakunnan kokouksessa , mutta nyt luvattiin reippaasti viedä asia yksissä miehin ja naisin eteenpäin - katsotaan miten raha riittää kun alkoi hallitsematon pudotus kaikkialla , toki elettevä on taiteen tekijöidenkin jollain tulolla.Prosenttiperiaate ei ole edennyt koska kukaan ei ole kunnolla sitä ottanut asiakseen ,mukaan täytyy saada politiikkoja yli puoluerajojen - vetoomuspaperi jossa on muutama nimi kulttuurityöntekijöiltä ja asianosaisilta ei riitä tälläkään kertaa.
Mutta oli hienoa aloittaa kulttuurilautakunnassa kun esityslistalla oli julkiset taidehankinnat ihan valtuustokauden alussa ja entisen Jyväskylän maalaiskunnan mallihan on ollut hyvä - siellä prosenttiperiaate on toteutunut ja siitä syystä varmaan osaksi asia on nostettu heti alussa esiin.
Vielä ei näy yhteis-sopimuksissa eri tahojen kuten Tanssin aika , Luova Valokuvakeskus, Jyzz Ry , Teatterin Eurooppa 4 kanssa talouden heikkeneminen , mutta kaupunki joutuu avaamaan budjetin ja rukkauksia tehdään.

Toivottavasti kulttuurilautakunta ehtii maaliskuussa jakaa toiminta-avustukset eri kansalaistoimitoihin ja kulttuurijärjestöille ennekuin leikkuri käy budejtin kimppuun.




Terveisin Marja

maanantai, helmikuu 16, 2009

PIENET KEITTIÖT

Pienet Keittiöt -Compact Kitchen -taideteollisen korkeakoulun keittiötutkielmia
Aino ja Alvar Aallon ideoita oienkeittiöistä.Alvar
Aalto-museon galleriassa.

Itse muutin 4 vuotta sitten kaksioon ,jossa on kunnon puusta tehdyt kaapistot, vaatimaton hella ja tiskiallas.
Taloon tehtiin linjasaneeraus , perusteellinen putkiremontti , sähköt jne.
Iso osa osakkaista heitti vanhat umpipuiset keittiökaapit ja siivouskomerot ikkunasta pihalle ja tilalle tuli - niin muodikasta, virtaviivaista laminaattilla uuskeittiötä, joissa kaappeja ja ovia riittää! Ja hintaa!

Niinpä kuuntelinkin iloisena opiskelijoita ohjanneen professorin Simo Heikkilän voimallista avajaispuhetta, hän ihmetteli puheessaan , että miten keittiöt ovat täynnä kilometritavarana myytävää kaapistoa , mihin sitä kaikkea kaappitilaa tarvitsee hän kysyi?
Nykytaloudessa asuu keskimääräin yksi tai kaksi henkilöä.
Ei tarvita valtavia säilytystiloja ja vielä sellaisesta materiaalista, että ei voi puhua uusiokäytöstä.
No nyt Aalto-Museon galleriassa on sellaisia keittiöideoita pienkeiitiöistä melkein kuin omani tosin kesken remonttia oleva keittiöni : pelkkä tiskipöytä , yhdellä korkeasti kaartuvalla hanalla, alaosa on avoin taso filmivanerihyllyllä ja kannelliset jäteastiat heti ulottuvilla.
Vanhat umpipuukaapit kuivaustelineieneen puolillaan astioita.
Valkoisesta ikilevystä aputaso jonka ääressä tuoli ja tilaa
Singerin vanhalle ompelukoneelle , jolla vasenkätisenä osaan neuloa just suoraa saumaa ja siksakia. Siinä ei ole kovalevyä - se on 60-luvun ompelukoneiden hevareita- kunnostettu.
Ja sitten keittiössäni on puinen sivusta vedettävä sohva - näin Pietarissa keittiössä kalusteena sohvan ja se tuntui hyvältä idealta - Pietarissa se oli käytännön sanelemaa , asunnot olivat pieniä ja ahtaita.
Taideteollisen maisteriopiskelijoiden pienkeittiöt olivat sosiaalisuuteen ja toimiviin tilankäyttöideoihin hyvin toteutettuja keittiöitä - olipa jopa siirrettävä keittiö esim keskelle oleskelutilaa.

Hienoa,että on nuorella suunnitelijapolvella on toimivia ja kestäviä ideoita vastavetona kerskakulutuskeittiöille.
Toivottavasti pääsevät sarjatuotantoon .
Ja pienkeittiöt ovat myös hyvän näköisiä. Myös Alvar ja Aino Aallon ideoima pienkeittiö 1930-luvulta on täysin käyttökelpoinen nykyaikaan. Tehokas , toimiva , kodikas.

Pakkaskelit jatkuvat meidän hiihtäjien iloksi .Suosittelen latuja ja umpihankia.
Ja pientä purtavaa pikkukeittiössä.
Terv. Marja

torstai, helmikuu 12, 2009

HISTORIA KANNATTAA MUISTAA KIELIKUVIA HARRASTAESSA

Hei!
Kerrankin luen ilolla HS:n merkintöjä !

Tänään Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla Merkintöjä -osiossa Antti Blåfield suomii ihan syystä ministeritason kielikuva-mokia otsikolla ELÄKÖÖN PAVIAANIT -ALAS DEMARIT.
Hän viittaa äkillisen menestyksen huuman tuomaa vauhtisokeutta kännit ottaneeseen;
hän ei edes itse huomaa milloin sopivaisuuden rajat on rikottu.

Katainen kaipaa kirjoituksen mukaan talvisotahenkeä taloustalkoisiin - kirjoittajan mielestä ministeriltä puuttuu suhteellisuuden tajua ja möläytys oppositiolle Terijoen propagandahengestä osoittaa ,että oman maan historia on jäänyt huteralle lukemiseela.

Ja mitä tulee Virkkusen tölväisyyn vasemmistolaisille ja työväenliikkeelle niin Blåfield muistuttaa kirjoituksessa Virkkusta tosiasiasta , että ilman kansanvaltaisen työväenliikkeen yhteistyökykyä ja voimaa yhdessä rinta rinnan porvariston ja talonpoikien kanssa Suomi ei olisi selvinnyt siinä todellisesta talvisodasta ja olisi joutunut osaksi Neuvostoliittoa.

Ilman kansanvaltaisen työväenliikeen yhteistyökykyä ja voimaa Suomi ei olisi niin vauras maa kuin se nyt on.
" Niiden ihmisten valintojen ja uhrausten ansiosta Henna Virkkunen voi tänään nakella niskojaan ja sanoa " Meillä ei olla kateellisia, jos kaveri menestyy"
Ja Blåfield jatkaa : " Tässä karusellissa saattavat Korkeasaaren Paviaanit ja köyhien asia mennä helposti sekaisin - puhumattakaan historian niin monista yksityiskohdista"
Taitaako tuon paremmin ilmaista. Meitä loukkantuneita vasemmistolaisia on paljon ja kootut selitykset eivät lohduta.

Totuus tulee imeväisen ja humalaisen suusta, tässä tapauksessa vallasta humaltuneen!

Iloisia uutisiakin sain.
Pätkätyöni Imatralla jatkuu kaksi viikkoa, aiheena leipälajini Taiteilija ja Yhteiskunta- kukapa siitä enemmän tietäisi?
Jo neljättä vuotta valmistan opiskelevia nuoria kuvataitelijan ammatin ihanan auvoisen monisärmäisistä puolista.
Koskaan ei tiedä milloin kyllästyvät ja vaihtavat luennoitsijan.
Käyn TAITEILIJA JA YHTEISKUNTA-JAKSOSSA läpi taidehallinnon, taiteilijaseurojen , sosiaali-, ja eläketurvattomuuden , ammattiliittojen, verotuksen ja muun tulevan elämän kannalta oleellisen viikon aikana.Toisen viikon aikana syvennämme taiteilijan henkilökuvaa ja tutkailemme internetistä poliittisesti vaarallisia esimerkkejä kuvan vaikutuksesta esim Tanskassa elintarviketeollisuuteen ja wienerleipien tilauksiin!
Lopuksi vierailemme Työvoimatoimistossa ja täytämme työnhaun virkailijan avustamana.


Alvar Aalto -museolla on tänään PIENET KEITTIÖT-COMPACT KITCHEN -näyttelyn avajaiset.
Sinne suuntaan.

Eespäin sano mummo lumessa!

Marja


Ps. Ja ladut ovat loistavassa kunnossa Laajavuorella - jo 200 km hiihdetty-
Sinne synkistelijät muutkin.

lauantai, helmikuu 07, 2009

TERVEISIÄ PORVOOSTA!

Hei !

Runebergin päivänä torstaina 5.2 ajelimme kahden kuvanveitäjän kanssa teosvälitystilaisuuteen Helsingin Katajanokalle - Wanhaan Satamaan
lähdimme ajoissa , mutta sitten jäätyi lasinpesuneste ja jouduimme pysähtelemään ja navigarttorin ohjauksessa saavuimme vasta klo 14 Wanhaan Satamaan , teoksia oli graafikoilta todella hienoja - veistoksia ei vielä ollut niin paljon , mutta varmaan iltapäivällä tuli tila täyteen - teosvälitystilaisuus on tärekä esittelytilaisuus . Esillä on portfoliot ja katalogit ja kävijöitä on tuhansia. Onneksi Keski-Suomen taidetoimikunta on ymmärätänyt tilaisuuden merkityksen ja jo vuosia tukenut kuljetuksia teosvälityksiin. Myös Valtion julkisten teostenhankintalautakunta hankkii teoksia tilaisuuksista. Lisäksi ne ovat ainoita taidemessujen tapaisia tilaisuuksia jotka taiteilijaseurat järjestävät jäsenilleen, aina kävijämääräon kasvanut ja isommat japienemmät veistokset saaneet ostajan.
Ajoimme Sculptoriin Eteläranta 12 viemään myös Kuvanveistäjäliiton gallerian yhteydessä olevaan myyntivitriiniin uusia pienoisveistoksia ja haimme vanhoja pois.
Pirkko Nukarin lintuveistonäyttely oli hieno- vielä ehtii katsomaan.

Sitten ajoimme Galleria Avaan hakemaan teoksia paluukyytiin ja ajoimme ystävien luo Porvooseen - huvitti , että sattui olemaan Runebergin päivä ja Porvoon vanha kaupunki oli kaunis idyllisinen puutaloineen ja valkea lumi kuorrutti näkyä ja matkamuistopuotien ja käsityöliikeiden valot ja kynttilät olivat kodikkaan houkuttelevia.Sitäpaitsi kuultiin että samana päivänä myös Kirjailijakomeetta Sofi Oksanen oli vastaanottamassa Runebergin palkintoa Porvoossa- emme nähneet häntä Porvoon yöelämässä jatkoilla .
Pohdimme onko mielekästä, että yhtä kirjailijaa suitsutetaan ja riistoviljellään niin ettei ole tolkkua ja on muitakin hyviä kirjoja ilmestynyt palkittavaksi - onko kyseessä tämmönen kuuluisuuden imutus ?Halutaan mukaan kuuluisuuden sykliin.

Tapasimme uuden kissan yöpaikassa pikimustan Nirrin - Nirri oli kissojen löytökodista hankittu - se oli viettänyt yksin saaristossa kuusi kuukautta villikissana - emokissan oli joku tappanut ja pentukissa oli sinnillä selvinnyt hengissä ja nyt siis onnellisena kotikissana , mamman kissana viettää Porvoon puutaloidyllissä onnelista kissanelämää-

Terv. Marja

KAIKKI KOKOOMUSLAISET OVAT HYVIÄ JA AHKERIA!

Hei!

Uusi opetusministeri Henna Virkkunen Jyväskylästä jakaa lausuntoja ja mielipiteitä viimeksi Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä , haastattelijana politiikan konkariksi itseään nimittävä setämäisen holhoavasti Virkkuseen suhtautuva toimittaja Unto Hämäläinen.

Olen tavannut Henna Virkkusen Jyväskylän kuntapolitiikassa muutaman kerran - olimme vastakkaisilla puolilla lähikirjastojen lakkauttamisasiassa- hän puolusti lähikirjastojen lakkautusta ja minä puolustin lähikirjastoverkoston säilyttämistä ennallaan.
Olen vähemmän koulutettu kuin Henna Virkkunen , mutta ylioppilas yhdeksänlapsisesta kokoomusperheestä.
Meilläkin kasvatettiin ahkeruuteen , mutta myös humanismiin ja kulttuurin ja sivistyksen arvostamiseen ja suvaitsevaisuuteen.
Kaikki kesät ja lomat olimme Ruotsissa Maraboun tehtaalla tai kroonikkosairaaloissa tekemässä ihan oikeaa , raskasta hoivatyötä tai siivosimme tehtaita ja jaoimme aamuntunteina lehtiä ennen koulun alkua opiskelurahojen kokoon saamiseksi.

Nyt Virkkunenkin sortuu niin yleisenä ilmiönä ilmenevään vallantäyteisyyteen jo muutaman viikon ministeriajan jälkeen ja hänen HS:n Kuukausiliitteessä olevan mielipiteen mukaan " SDP ja vasemmistoliitto ovat sellaisia katkerien ihmisten puolueita. Ei hyväksytä että toiset ihmiset menestyvät. Meillä ( kokoomuksessa ) ei olla kateellsia siitä jos kaveri menestyvät. Voidaan auttaa vahvoja yksilöitä menemään eteenpäin. He vetävät mukanaan muita".
HUHUHUHUHUH......
Työskentely hevostalleilla ja lemmikkieläinpalstalla Keskisuomalaisessa on tuonut Virkkuselle valtiomiesmäistä viisautta.
Edellisellä viikolla Nyt -liitteessä Virkkunen kehui 7 -päivälehteä , koska se on uudistanut journalismia Suomessa!
Lisäksi hän vastaa Toimittajan kysymykseen miksi niin moni taiteilija on vasemmalle kallellaan , että taiteilijat luulevat sen olevan intellektuellia.
En enää ole niin innoissani Virkkusen valinnasta ministeriksi.


Terveisiä katkerien ,laiskojen, kateellisten puolueen Vasemmistoliiton jäsen
Marja Kolu

keskiviikko, helmikuu 04, 2009

SUUSTA SUUHUN !

Heips!

Tekstarit ja e-meilailu ja mesettäminen ovat mennyttä aikaa.
Jyväskylän kuvanveistäjien ja taidegraafikkojen teosvälitystilaisuuden kuljetusinfo oli kulkeutunut suusta suuhun -menetelmällä!

En saanut infoa, koska en ollut pariin viikkoon käynyt niin lähellä ketään keskisuomalaista veistäjää tai graafikkoa, että olisi suita suikittu.

Kaksi kappaletta pienoisveistoksiani on jo Helsingissä ja kollega vie ne myyntitilaisuuteen.
Onneksi sain perinteisellä tekstarilla kiinni yhden keskisuomalaisen kuvanveistäjän ja sain paikan paluukyydissä puoleen hintaan, jos vaikka kaikki pienoisveistokset eivät menisikään kaupan Wanhassa Satamassa.

Tungos hiihtoladuilla Laajavuoressa jatkuu - lumen puute parina talvena , nosti hiihtämisen arvostusta. Aamusta iltaan riittää ladulla sakkia, pieniä ja isoja.Hymyssä suin.
On ihana pudotella vitivalkoisilla laduilla.
Minulla on jo kolmet sukset eri hiihtotyyleille ja keleille.
Hankia hivutellssa, murheet kaikkoaa ja ihan tulee paremmaksi ihmiseksi ainakin vähäksi aikaa.
Lumen puute on yksi syy miksi en voisi muuttaa Etelä-Suomeen.
Pitää alkaa katselemaan töitä pohjoisesta.
On edes lumen lohtu.
Onko se niin väliä millä leipänsä ansaitsee, jos ympäristö on palkitseva ja innostava.Lama on siinä mielessä hyvä , että kaikki yletön kouhottaminen ja järjetön luonnonvarojen tuhlaus pysähtyi aika kokonaisvaltaisesti.
Mitä tilalle jos tätä jatkuu pitkään?Miten suuri joukko tai miljoonat ihmiset viettävät aikaa työttömänä?
Aletaanko järjestämään filosofisia keskustelutilaisuuksia vai dumpataanko kaikkiin rauhoittavia ,jotta liika aktiivisuus ja ajatteleminen ei rasita koneistoa?


Silmiini osui kirjastossa käydessä Timo K. Mukan novellit Lumen pelko ja Kyyhky ja Unikko.
Lumen Pelosta pidin 13-vuotiaana suullisen esitelmän äidinkielen tunnilla.
Mielenkiintoista lukea se uudelleen näin pitkän tauon jälkeen.

Marja

Ps. Keksisuomalaisessa oli uutinen : Nesteitä voi pian ottaa lentokonematkustamoon - ennen ne piti ehtiä nauttia lentokentän odotushallissa.Merkittävä uutinen.