Blogiarkisto

tiistaina, lokakuuta 31, 2006

MARSKIN KANSSA KÄVELYLLÄ MIKKELISSÄ RUISPIIRAKOITA MUIKUILLA!

HEIPÄHEI!

Olipas se elämys , Mikkeli- enpä olen erityisen ihastunut aiemmin ollut- liekkö tullut käyneeksi liian pikaistuksissa!

Nyt nautimme minä - JA kuvataiteilijat Petäjäniemen Jussi ja Mikkosen Eero Jyväskylän Taiteilijaseuran Vierailunäyttelyssä Mikkelin Valokuvakeskuksessa mikkeliläisestä ja eteläsavolaisesta ,slaavilaiselta vilahtavasta kulttuurista kaksi päivää.
Kunhan ennen lähtöä oli pientä kiirettä ja jännitystä;ehti Jussi levittää dieseliä 60 litraa Keljon Ostarin ja Vihtavuoren väliin ja minä diesliä ihan maantieajossa Kuopijossa ja Jyväskylässä ja hermoja pilaantui alituiseen löytyvien tekemättömien töiden takia- joku tuo aina uutta eteen-
ja uskon puute ja junnaavien asioiden täyspysähdys paneepaatuneenin vartalon vavahteleen.
Suoraan sanoen paine alkoi kohota äärimittoihin-

Kirjastoadressin luovutus ja tiedotus oli hoidettava ja teoksia pakattava ja luetteloita tehtävä ja marmoroinnin esivalmistelut naistenhuoneessa saatava ajan tasalle- ei viitsisi kusettaa naisia miesten wc:ssä koko marraskuuta-


Mikkelin suunnalle minulta pyydettiin -extempore -mosaiikkieni esittelykäyntiä ensi kesän näyttelyä varten. Tottakai se kanntti hoitaa samalla reissulla , kun kelitkin olivat vielä hyvät.
Onhan on toki mieluista hiljaiselossa kun joku osoittaa kiinnostusta -muuten kun myymällä ei tapahdu pääoman kasaantumista ja valmistelin materiaalia mukaan kiireessä sinnekin.

Muistin kuitenkin kysyä Jussilta, että onhan mukanan Galleria Beckerin ja Seuran Esitteitä.
Eipä ollut.
Perässä tulivat sukkelaan postissa.
Hienoja esitteitä kun on seuralla painettuna ja seuran historiikki on todella hyvä edelleen.
PR :rrää pitää hoitaa alituiseen.


Mikkelissä majoituimme uusiin tilaviin huoneisiin torin laidalla sijaitsevaan Vaakuna-hotelliin ja nauttimme iltakaljat alakerran lobbybaarissa ja kylpeä sai ihan uudessa saunassa yksin Mikkelin kattojen yllä ja vilvoitella alasti pimenevässä illassa lumisateessa. Ja nukkua makeasti ja aamulla oli aamiainen puuroineen katettu-
yltäkylläistä vaihteeksi.

Mikkelissä kaikki toimintamme keskittyi Torin ympärille.

Upea se onkin ja yhdellä laidalla ottaa kävelyaskelta hanskat kourassa ja pussihousut laskokoksilla sekä suikka päässä itse marsalkka Carl Gustav Mannerheim.

Mannerheimin on veistänyt kuvanveistäjä Kalervo Kallio 1967.
Eipä kyllä pärjää virmakalle kuvanveistäjä Aimo Tukiaisen ratsastavalle Mannerheimille Kalervo Kallion askeltava Mannerheim-veistos.

Mutta tori on komea- tulee mieleen Turun tori ja Kuopion tori.
Klassista tyylisuuntaa edustava rakennuskaunokainen -reunustaa yhtä torin laitaa- Etelä-Savon lääninhallituksen rakennus(?) kaunis vaalea keveä-
tulee Pietarin arkkitehtuuri mieleen
-Olen käynyt Mikkelissä lääninhallituksen talossa maaherran vastaanotolla kerran merkittävänä kulttuurihenkilönä bussilla maaherra Pirjo Alakapeeta kättelemässä Uuden Vuoden juhlissa.Joskus 1999.
Nythän on vain Itä-Suomen Lääninhallitus olemassa , taisi silloin olla eka vuosi kun läänit uudistettiin.
Muistan hyvät eväät ja musiikin ja tanssit.Ja pitkän bussimatkan pienssä sievässä takaisin Kuopioon!

Maineikas Mikkelin Valokuvakeskus - Jyväskylän Luovan Valokuvakeskuksen savolainen serkku sijaitsee Mikkelin linja-autoaseman sydämessä ja torille ovat Valokuvakeskuksen silmät eli akkunat- akkunoista näkyvät torille teokseni KOLME PESÄÄ-kolme turkkia ylösalaisin-
Kuka viitsii katsettaan nostaa.

Valokuvakeskuksen rakennus kohoaa korkeana kerman värisenä tornina torin laidalla ja vierellä on toinen tornimainen rakennus-Mikkelin kaksoistorni-
nekin klassista tyylisuuntaa ja tyylikkäät rakennukset.

Mikkelissä oli torilla vaalenapunaisella latexilla maalattuja betonikaiteita.Siinäkin idän vaikutus näkyy.

Portaikko valokuvakeskukseen oli kuin Pietarin Repin -instituutista suoraan- hienoa. Porrastasanteisissa ja ovissa kulkijoiden muokkaamia painumia.


Ensi tilassa ennen ripustusta tutustuimme Valokuvakeskuksen alakerrassa sijaitsevaan vilkkaaseen ja herkullisilla hajuilla kyllästettyyn Kauppahalliin-siellä oli ihan valtavia rukiisia karjalanpiirakoita- siis 15 cm pitkiä ja minkämakuisia-jumalaisia,päällisenä vielä sai muikkuja tai broilereita- siinä vastaisku valmispizzoille.

Aiheutimme syödessämme sopivaa turistimökää ihasteluhihkuilemalla sitä ja tätä.

Valokuvakeskuksessa
meidät otti vastaan lämpimästi sopivin virvokkein Mikkelin valokuvataide ry:n
puheenjohtaja Olli Jaatinen ja kuvataiteilija Päivi-Maarit Jaatinen.

Saimme ripustettua ja kuvattua näyttelyn ja lähdimme kaupungille etsimään kuka laturia-kuka viiniä ja lopulta mukava sänky vei voiton.

Seuraavana päivän jäi aikaa tutustua Mikkelin Taidemuseoon.
Avajaisissa oli sopiva määrä ihmisiä ja seurustelua kahdeksalle pirskatelevalle viinille.
Mikkelissä oli syysloma.

Niinpä aiemmin jyväskylässä vaikuttanut työkaveri Ars Labin projektityöntekijä Jari Tuononen vaimonsa ja lastensa ennätti kunnioittamaan avajaisia , samoin Etelä-Savon eläkkeellä oleva , mainiota ruokaa valmistava Raimo
Manninen pistäytyi porisemassa.Samoin taiteilijoita oli kymmenisen paikalla tervehtimässä.

Ravintolaelämää ei Mikkelissä tiistai-iltana ollut joten jouduimme ajoissa grillin kautta yöpuulle.

Aamulla kiertelimme torilla vettä vihvomassa tuulessa ja ostimme valtavia rukiisia karjalanpiirkoita ja marskin leipää tuliaisiksi ja minä vielä ostin hyvän, Suomessa tehdyn katuharjan Mikkeliin torilta kympillä ja sellaisen mainion muovista tehdyn puunkantokassin -samoin Suomessa tehty-tosin se palvelee minulla mosaiikin kantokassina.

Keskiviikkona klo 11.45 ahtuduimme minun pirssiini ja ajelimme Jyväskylään ja saavuimme Matkakeskuksen pihaan kolo 13.15.

Siitä sitten lennähdimme tyytyväisinä ja virkistyneinä omille tahoillemme.

Että sadan kilometrin päässä on toisin-

Niin ja pääsimme kaikki isoihin kuviin Länsi-Savon lehteen- minä ihan kansikuvatytöksi- Mainion jutun kirjoitti toimittaja Karmen Runonen.

Menkää Mikkeliin vaikka Taidemuseoon tai Kenkäveroon tai Torille ja Kauppahalliin.

Idän Eksotiikkaa ja seikkailua läheltä haettuna.

Heips

Marja
















Mikkelin valokuvakeskus on vuonna 1989 toimintansa aloittanut taidekeskus, jonka galleriassa on ollut lähes sata näyttelyä. Pääpaino on ollut suomalaisessa valokuvataiteessa, mutta esillä on ollut niin Hugo Simbergin valokuvia kuin myös prahalaisen Viktor Kopaszin kuvapäiväkirjoja. Viime vuosina yhteistyö Itä-Suomen muiden kuvataiteilijoiden kanssa on lisääntynyt. Yhteistyön myötä keskuksen puolivuotiseksi vakiintunut näyttelykausi (toukokuu-lokakuu) jatkuu tänä vuonna joulukuulle saakka. Keskuksen tuotannollinen osa on digipaja, joka on tarkoitettu taiteelliseen työskentelyyn. Pajassa on käytössä erittäin säilyviä värejä käyttävä pigmenttimustetulostin. Keskuksen kirjasto on myös yleisön käytettävissä.Gabriel Porthanin kuvaus
Mikkelistä vuodelta 1779



"Suomen historian isä" Henrik Gabriel Porthan (1739-1804) julkaisi seuraavan Mikkelin seurakuntaa koskevan kirjoituksensa toimittamassaan Aurora-Seuran sanomalehdessä Åbo Tidningar vuonna 1791. Porthan oli kirjoittanut artikkelin jo vuonna 1779, mutta se julkaistiin painettuna vasta 12 vuotta myöhemmin hänen vuodesta 1771 toimittamansa ensimmäisen Suomessa ilmestyneen sanomalehden Tidningar utgifne af et sällskap i Åbo lakkautumisen takia. Porthan kirjoitti tämän ensimmäisen Mikkeliä koskevan paikallishistorian esityksen ruotsiksi. Kirjoituksen on suomentanut Kyösti Väänänen ja se julkaistiin suomeksi Länsi-Savossa 8.9.1985. Kursivoidut korjaukset, lisäykset ja huomautukset tekstissä ovat suomennoksen suorittaneen artikkelin laatijan.

Åbo Tidningar. N:o 15. Maanantaina, 11. huhtikuuta 1791.

Lyhyitä historiallisia ja taloudellisia tietoja Mikkelin seurakunnasta Kyminkartanon maaherrakunnassa. Kirjoitetut vuonna 1779.

Tämä Mikkelin pitäjä on vanhimpia ellei kaikista vanhin Savossa; jo paavinvallan aikana sillä on ollut oma kirkko ja omia opettajia. Mitään historiallisia tietoja ei ole saatavissa siitä, milloin se on ensiksi saanut asukkaita. Oletettavasti on siellä, kuten kaikkialla Savossa, muinaisina päivinä asunut lappalaisia; mitä useiden pitäjissä sijaitsevien paikkojen vanhat nimet osoittavat.

Yleisesti kerrotaan rahvaan keskuudessa, että uudisasukkaita Suomen eteläisestä osasta olisi sinne muuttanut, ja ensiksi pysähtynyt sille paikalle, missä nyt kirkko sijaitsee, Saimaan järven erään lahden rannalle; sinne heidän sanotaan rakentaneen talonsa, pirteiksi kutsutut [Pirtit eller Pörten kallade], jonka vuoksi myös paikkaa vielä kutsutaan Pirtinniemeksi [Pirtinniemi eller Pört-udden]. Edellä mainittua Saimaan järven lahtea kutsutaan nimellä Sauwu-Laaxi; siitä uskotaan koko maan saaneen nimensä.

Viisitoistasataaluvun alussa, ja myös myöhemmin, on tätä pitäjää kutsuttu Suur-Savoksi, sekä kuninkaankirjeissä että muissa asiakirjoissa. Sauwulahden pohjukkaan on ensimmäinen kirkko rakennettu; mutta on se sitten siirretty ensin Visulahteen ja sieltä Pellosniemen kylänmaalle; minkä vuoksi myös seurakuntaa silloin kutsuttiin vuoroin Visulahdeksi, ja vuoroin Pellosniemeksi.

Tämä ja Ristiinan seurakunta ovat vuoteen 1646 olleet yksi pastoraatti, ja niillä on ollut yhteinen kirkko; mutta tulivat tällä vuosiluvulla, arvattavasti merkittävin ja tämän maan kehityksestä paljon huolta pitäneen valtakunnandrotsin kreivi Pietari Brahen vaikutuksesta, toisistansa erotetuiksi.

Seurakunnan itäinen osa, jota kutsutaan Anttolan lääniksi, on ollut Brunoun perheen rälssimaata; mutta se peruutettiin kuningas Kaarle XI:n hallitusaikana kruunulle. Suurimman osan pitäjää kirkon eteläpuolella on valtakunnandrotsi kreivi Brahe omistanut, muun osan von der Pahlenin perhe; mikä kaikki on reduktion kautta palautunut kruunulle. Ja ovat nyt von der Pahlenin hovitilat (kuten niitä kutsuttiin) Liuhola [= Liukkola] ja Rantakylä, muutetut edellinen Savon kevyen jalkaväkirykmentin majurin ja jälkimmäinen saman rykmentin vänrikin virkataloksi. Sairala [= Sairila], joka nyt on kaksoissäteritila, on ennen ollut kuninkaankartano.

Seurakunnan halki kulkee Maanselkä, joka tulee Mäntyharjun pitäjästä ja edelleen Pieksämäen läpi kulkee ylös Pohjanmaalle. Tämä Maanselkä erottaa Päijänteen ja Saimaan järvien vesistöt: niistä edelliset laskevat etelään Hirvensalmen kappelin ja Kolakosken [Kålakoski] virran kautta Päijänteeseen, jälkimmäiset laskevat itään Saimaaseen; mutta niiden kautta on venereitti Venäjän puolelle Lappeenrantaan.

Ukonveden rannalla ja Tiusalan [Tjusala] talon luona on jonkin vanhan linnoituksen sortuneita muureja, linnoituksen, joka kertoman mukaan kuuluu olleen pystytetty jonkin Venäjän kanssa käydyn sodan kestäessä, mutta aika, milloin se on tapahtunut, on tuntematon [kysymyksessä on Otralan linnavuori Mikkelin eteläpuolella Laitilan kylässä Ukonveden itärannalla].

Sen lahden yli, joka osuu yllämainitun kylän rajalle, on pystytetty kivimuuri (siinä kahden kyynärän mittainen läpikulkuaukko), joka nyttemmin on rappeutunut, niin että sen ylitse voi kulkea veneellä. Tämä muuri on järven rannasta ulottunut itse linnoitukseen; mutta tämä väliosa on nyt tyystin hajotettu maan tasalle; pelkkiä kiviröykkiöitä on jäljellä.

Tänne perustettiin 1750-luvulla triviaalikoulu [todellisuudessa triviaalikoulu oli Mikkelissä jo edellisen vuosikymmenen lopulla], joka sittemmin muutettiin Rantasalmelle (ja äskettäin Kuopion kaupunkiin).

Täällä on myös kuninkaallinen postikonttori, perustettu vuonna 1745, rajatullikamari on tänne siirretty Lappeenrannasta, vuonna 1746, sekä Loviisan kaupungin markkinapaikka.

Maa on epätasaista ja täynnä vuoria; se on sangen kiviperäistä maata. Tasangot ovat suurimmaksi osaksi hiekkakangasta. Kaskeaminen, asukkaiden ikivanha elinkeino, on sen varomattomasta käyttämisestä johtuen suureksi osaksi hävittänyt metsät, niin että metsänpuute useimmilla paikoilla on aivan huomattavissa. Erityisesti on täysikasvuinen tukkipuu sangen harvinainen. Myöhempinä aikoina on peltoviljely lisääntynyt jonkin verran; mutta valitettavaa on, että karu maa ei suostu antamaan siitä niin riittävää satoa, että asukkaat sillä, ilman kaskeamista, voisivat tulla toimeen. Suoviljelys, jota kaikkialla nyt puuhataan, on melkoisesti auttanut rahvaan elatuksen saannissa ja vapauttanut maan monilta hallanpesiltä.

Suuria ja huomattavia järviä ei ole tässä seurakunnassa; mutta lampia, lahdenpoukamia, puroja ja jokia on sitä suurempi varasto. Niin on myös monia alavia soita ja rämeitä, joita ei voi laskea kuiviin eikä viljellä. Kalastus ja riistanpyynti ei ole mitenkään merkittävää. Saimaan järven lahdissa on jonkin kerran lohia tullut pyydystetyksi.

Niistä monista vuorista, joita siellä on, ei ole mitään malmisuonta löydetty. Niissä on enimmäkseen sarvivälkettä, joissakin kiillettä. Itsestään syöpynyttä kiveä on kaikkialla; useilla paikoilla näkyy selvästi, miten se on rapautunut hiekansekaiseksi mullaksi.

Kaksikymmentä vuotta kestäneet Venäjän kanssa käydyn sodan [1700-1721] aikana ovat useat tuhojaan tekevät laumat kasakoita ja kalmukkeja harjoittaneet kaikenlaista väkivaltaisuutta tässä seurakunnassa turvattomia, sekä mies- että naispuolisia, kohtaan sekä autioittaneet useita paikkoja. Niin kutsutut kivekkäät [Kiwikaner = Kivekäs-nimisestä inkerinmaalaisesta sissipäälliköstä nimensä saaneet suuren pohjan sodan aikaiset suomalaiset talonpoikaisjoukot] ovat samanlaisella julmuudella käyneet näiden kuljeksijoiden kimppuun; mutta he eivät ole sillä muuta saaneet aikaan kuin sen, että ne joukot, jotka ovat päässeet heidän käsistään, vielä enemmän kiihotettuina ovat olleet vieläkin epäinhimillisempiä.

Lähimpään merikaupunkiin, Loviisaan, on tästä seurakunnasta matkaa 21 ja yksi neljäsosa peninkulmaa.



Taloja on 410, savuja 714.

(Länsi-Savo 8.9.1985 - Kyösti Väänänen)


Lähde:

Punkaharjulta Päijänteelle. Mikkelin läänin historian lukemisto. Toimittanut Pentti Ruohonen. Julkaisija Mikkelin läänin maakuntaliitto r.y. Sisälähetysseuran kirjapaino Raamattutalo, Pieksämäki 1986. s. 278-281.

© Internetix / Heikki Myyryläinen / Mikkeli-seura

torstaina, lokakuuta 19, 2006

OLEN SUOMALAINEN!

Hei !

Tunnustan ennekuin media ehtii kysymään....

Kaikkea allamainittua ole ehtinyt harjoittaa 50:en ikävuoteni aikana


Kiroilen päivittäin

Olen ollut kolme kertaa putkassa

Olen juonut alkohuolia usein

Olen ollut sillai

Olen epäpuhdas ajatuksiltani

Olen ajanut ylinopeutta

Olen ajanut krapulassa autoa

Olen kateellinen

En ole aina maksanut televisiolupaa

Olen matkustanut pummilla junassa

Olen värjännyt hiuksia

Olen syönyt ylen

Olen antanut korvapuustin aikuiselle miehelle

Olen yllyttänyt ihmisiä kapinaan

Olen huutanut toisten puheen päälle- teen sitä edelleen

Olen ajatellut rumia toisista ihmisistä

Olen ahnehtinut töitä itselleni

Olen kehunut itseäni

Olen suomalainen

Johtopäätös

En kelpaa siis suomalaiseksi lainkuuliaiseksi kansanedustajaksi!


Hauskaa Viikonloppua!

Marja

PS. Yllämainituista synneistä ja laittomuuksista huolimatta, olen ehdolla Suomen Eduskuntaan -

vailla tukijoukkoa, vielä ehdit tuhlaamaan ylimääräiset rahasi , aikasi , korvasi , äänesi minulle!

tiistaina, lokakuuta 17, 2006

ÄÄNNÄHDYS......

Heips!

Eilen loppui mosaiikin hehkutus ja ahkerimmat valoivat kolmatta laattaa!Muut hinkkasivat valmiita ja kiillotivat pintoja.

Näyttely loistavista tuloksista ryhmällä on Loppiaisen aikoihin opiston AULAGALLERIASSA.


Mosaiikkiryhmän jälkeen alkavaa maalausryhmän asetelmaa tiesin jännittellä jo etukäteen:
Olin kuunnelut sattumalta perjantai-iltana RADION luonto-ohjelmaa kasveista ja ötököistä.......

Maanantai-illan maalausryhmää odotti tarvikevarastossa jännäriylläri eli
viime viikolla PURNUSTA vaivalla hankkimani MASAI-KEIHÄS ELI OSMANKÄÄMI oli pölmähtänyt aivan PelleHermannin kuontalon näkööseksi, ei mitään jäljellä komeasta , tummasta sikarimaisesta pötkylästä, jonka päässä piikki.

Maalasimme sitten surrealistista kortta , jonka suuret laskoksilla olevat lehdet tuntuivat olevan tuulessa
-laitoimme puolitoista metrisen korren katosta roikkumaan ja maahan sitten sen punertavan kermaisen hörhöisen kuontalon ......ja taustalle ruskeita ja kullankeltaisia virityksiä tunnelmoiden.

Satuin siis kuuntelemaan eliötutkijan eli täihin erikoistuneen henkilön haastattelua radiossa perjantai-iltana-
kuulemma on ollut hieno, kuiva , kuuma kesä kaikenlaisten täiden ja pieneliöiden näkökulmasta ja haastateltava käveleskeli rannalla ja siellä silmään sattui OSMANKÄÄMI

Ja siitä tutkija sanoi, että sen tumma tuppi on TÄYNNÄ TÄITÄ tänä kesänä!
AAARGH!AAAH! OLEN TUHOLAISTEN OMA!
Minä ajattelin , nyt KANSALAISOPISTON varastosta mönkii kuin tieteiselokuvassa olioita -satoja täitä ja ne valtaavat opiston loman aikana , tietokoneet , paperit , kankaat , savet , lukot , kirjaston kirjat!

AAAAARGHHH!!!
Ajattelin , että onneksi pidämme muutaman ryhmän korvaavat tunnit maanantaina ja ehdimme ennakkoon nähdä MASAI-KEIHÄÄN ELI OSMANKÄÄMIN seikkailut ja voimme ehkä tehdä a) mahdolliselle täieläintarhalle jotain b) sulkea kaikki ovet ja ikkunat ja paeta paikalta kauas viatonta teeskennnellen

Otan vastuun suuresta täikannasta opistolla loman jälkeen !
Pysykää loitomalla Osamankäämeistä!

Oli muuten vaikea koota pussiin Osmankäämistä pölmähtäneitä höyhenmäisiä hörhökkejä - ne lensivät kuin maitohorsman hahtuvat kaikkialle ja erityisesti tummiin samettihousuihini.


En voinut mitenkään tietää MASAI-KEIHÄSTÄ kuljettaessani , että tämä vuosi on täiden unelmavuosi , muuten niitä täitä on esim Osmankäämissä ehkä muutama normaalina vuosina.


Aamulla taloyhtiö tarkisti Palovaroittimet ja lisäsi sammuneisiin paristot ja kiinnitti olohuoneisiin eteisten lisäksi varoittimet.

Ettei käy niinkuin kirkoille; palavat varoittimien puutteessa- betonisetkin- paljon olen betonista lukenut ja jonkun verran betonimassojen sekoittanut ja intomielisenä betonin puolustajana asiaa muuten harrastanut - mutta en tiennyt , että esim Kaivokselan kirkko , jonka runko on teräspalkkia ja betonia , joudutaan ehkä purkamaan kokonaan, koska betoni ei kestä kuumentumista ja tulta vaan heikkenee ja murenee eikä ole turvallinen enää !
Siis puukirkko kestäisi tulta paremmin?


Tilaustyö eli Marmorointi WC-kohteessa alkoi parin viikon materiaalietsinnän ja kokeilun jälkeen- pesin muutaman neliön alan maalinpesuaineella sitten lakkabensiinilla lantrailin tartuntamaalia ja sain teippailtua
ei-maalattavat kohdat maalarinteipillä-hengityssuojaimesta huolimatta happi loppui ja suus
maistui raudalle!
Vääränlainen hengitys-suoja.
Orolla ei ollut muunalaisia.Oma syy, en jaksanut lähteä taas jonnekin ruuhkaan teollisuusalueella...

Valkoinen kertakäyttöhaalari päällä näytin ihan desifiointiukolta.
Aika urakka.Edessä.
Huonoa ei saa tehdä.
Saas nähdä.

Serotonia käytetään muuten mukailussa öljymaalin kuivumisen nopeuttamiseen.

Menin kauppaan ja kysyin SEROTONIINIA???

Huomenna jatkuu.

Maalaminen , vuorossa valkea helmiäispohjamaali.
Lantrinkina lakkabensiini 1050.

Joo. Olisi voinut tehdä vesiliukoisilla.
Enpä halunnut. Olen öljyihminen.
Pidän haasteista.
Voihan olla , että tästä saa oikesti lisää duunia. Josta saa palkkaa.
Ettei tarvi olla aina milloin missäkin epätoivojonossa.Jakamssa olematonta kakkua.
Taas on pari apurahaviemäriä auki ; Suomen
Kulttuurirahasto.
Josta viime vuonna ei tullut tänne kuvataiteelle mitään sekä Paulon Säätiö.
Ja Valtion kuvataidetoimikunnan julkaisuavustukset tunnetuille taiteilijoille erittäin hyvälaatuisiin kuviin ja teksteihin , käsikirjoitus täytyy olla valmis ja muu konsepti.

Lunta luvattiin perjantaina?
Sukset esiin !

Vipinää pohkeisiin.

Marja

torstaina, lokakuuta 12, 2006

SLEEPPARI KOURAAN JA HÄIVYTINTÄ PERÄÄN...

HEIPS!

Eilen oli ALEKSIS KIVEN päivä , jos ette huomanneet.
Meillä oli kulttuuri-, ja nuorisolautakunnan kokous ja hieno asiakirja eli juuri valmistunut -puolen vuoden selvitystyö-SEUTUKIRJASTO ASIAKIRJA lausuntakierroksella Aleksis Kiven päivän kunniaksi ja yleisen lukuharrastuksen kunniaksi.
Ja kirjallisuuden kunniaksi.



Käsittelimme Seutukirjastoasiakirjaa ja sopimusmallia mukana oleville kunnille ja täytyy sanoa , että on viisaasti ja tyhjentävästi sekä kirjastolaitoksen kehityksen kannalta merkittävä asiakirja. Samalla tavalla voisi kehittää esim museoiden nä
yttelytoimintaa tai orkestereiden konserttitoimintaa!

Pois pelot , että SEUTUKIRJASTO olisi WOW-arkkitehtuuria edustava pytinki hyväskuntoisille city-ihmisille taajaman keskustassa.
Ehei Seutukirjasto yhdistää voimavarat yli kuntarajojen siten että yksittäisillä kunnilla säilyy päätäntävalta oman kirjaston kohdalta. Eli lähikirjastot säilyvät, jos kunnan päättäjät näin haluavat.

Mutta he saavat ison kirjaston edut; yhteisen Jyväskylän kaupungin johtaman hallinnon , talouden , ammattitaidon ja ennenkaikkea laajan nykyaikaisen nide- ja aineistokokoelman.

Kulttuurin saralla yli kuntarajojen toimivat systeemit ovat tolkullisia. Jo nyt maakunnan väki käyttää ahkerasti Keskusten kulttuuripalveluja musikaaleja , taidemuseoita, kulttuurihistoriallisia museoita.ilman että oman kunnan pienemmät vastaavat toiminnat olisivat lakkautettu järjestämillisesti.

Seutukirjastoasiakirjastosta antavat mukana olevat kunnat lausuntonsa 30.11.2006. Vielä ei siis voida juhlia täysin palkein, paljon on tekemistä hankkeen vetäjillä.

Kulttuuri-, ja nuorisolautakunnan kokouksessa päätettiin myös julkistaa Jyväskylän Kirjastotoimenjohtajan virka auki. Valtakunnallinen haku.
Nykyinen viranhaltija Liisa Laatu jää eläkkeelle vuoden lopussa.

Jännittävää kuinka paljon kiinnostuneita ehdokkaita ilmoittautuu, mielenkiintoinen ja haastava työ osaavalle, ennakkoluulottomalle , rohkealle.


Tänään sovimme Jyväskylän KaupunginValtuuston puheenjohtajan Henna Virkkusen kanssa , että PRO LÄHIKIRJASTON ADRESSI luovutetaan valtuustolle 30.10 klo 15.45 ennen valtuuston kokouksen alkua.

Vielä ehtii kirjoittaa nimensä adressiin.
Adressi jää kaupungin historiaan dokumenttina ja on vaikuttanut jo lähikirjastojen olemassaolon uudelleenarviointiin.

Hyvä.
Jospa kaikki lähikirjastot uuden Seutukirjaston myötä pystytään pitämään auki toteuttamalla rationalisointia ja säästöjä yhteistoiminnalla muulla tavoin kuin lakkauttamalla ja sulkemalla.
Kehitystä voi kehittää muutenkin kuin sopeuttamalla sulkemalla.


Nyt siis otsikkoon viitaten , viksuimmat huomasivat , että joku yrittää marmorointia!

Perästä kuuluu miten sleepari eli laahustin kulki.

Häivytin oli häivyttömän kallis - 90Euroa- onhan se mäyränkarvaa!

Hyvää Yötä!
Klo on 00:46 eli torstai on menossa



Marja

tiistaina, lokakuuta 10, 2006

MOSAIIKIN HEHKU JATKUU....

HEIPS!

Oppilaiden mosaiikkiteokset senkuin paranivat viime lauantain viimeisillä viikonloppurutistuksilla- olen onnistunut siirtämään hullaantumisen -
nyt kurssilaisillakaan ei ole vapaa-ajan ongelmia ja aurinko paistaa aina - katseen voi siirtää lokaakuun harmaasta keltaisena ja oranssina hekuviin laattoihin.

Eilen maanataina kiihkeänä auoimme muotteja -vielä ehtivät muutamat valamaan.Ja yksi laatta halkesi - neljään osaan - kokosimme palapelin ja valoimme uudelleen paksumman laatan taakse ja lisäsimme rautaa! Ensiapu annettu - maanantaina nähdään onnistuiko proteesin kiinnitys!?

Ensi maanantaina on palautteen aika ja valmistelemme mahdollisesti näyttelyä opiston AULAGALLERIAAN.

Maanantain Maalausryhmä maalasi vesivärein ja öljyvärein MASAI-heimon keihästä eli Purnun rannasta nyhdettyä valtavan pitkää kortta , jossa on hienot hulmuavat lehdet ja komea mustanruskea , sikarimainen pää, jonka päässä piikki! Hieno!

En tietenkään muista kasvin nimeä- mutta mulle se on MASAI-keihäs- se on jännempää.

Sitten löytyi vielä rubiinin punaisia ryppäissä olevia pieniä viininpunaisen oransseja pensasmarjoja malliksi- pilkkilaatikko kullanruskeaksi patinoituneesta vanerista , jossa kolmen palleromaisen aukon muodostama kaunis käden mentävä aukko - näyttää ripittäytymisrasialta asiaan vihkimättömälle- miksei voisi olla mukana kulkeva syntien mutinalaatikko?

Tänään marmoroinnin harjoittelua - graniitti vuorossa ja illalla kulttuurilautakunnan kokous!

Hiörjuumiitumorrou!

Marja

maanantaina, lokakuuta 09, 2006

AMMUTIIN KUIN KOIRA KADULLE!

Huomenta!

Viikonlopun ilot mosaiikkikurssin upeat, hehkuvat kuvat saivat väistyä sunnuntaiaamuna uutiseen toimittaja ja ihmisoikeusataistelijan Anna Politovskajan murhasta.

Olin Purnussa katsomassa etukäteen ensi kesän näyttelypaikkaa , samalla saimme nauttia Purnun Savusaunan tämän kesäkauden viimeisistä suloisista löylyistä ja unesta Päijänteen rannalla.Emme avanneet lauantai-iltana tv:tä.
Kuulimme uutisen murhasta vasta seuraavan päivän iltapäivänä.


Iltaruualla keskustelimme koirista - Purnussa oli Tiltu -koira reippaana seuralaisena savusaunaa myöten.

Totesin , että Pohjois-Suomessa Keminmaan Viitakosken kylässä , , ammuttiin koiria tienposkeen -omistajan lupaa kyselemättä.

Lapsena katsoimme kauhuissamme kuoleman jäykistämää kaveria tien poskessa.
Kukaan ei juuri selitellyt kuolleita koiria tai miksi heitä kohtasi kylmä luoti kesken iloisen elämän-

Siihen aikaan maalla koirat olivat tai osa niistä vapaina liikkuvia lapin pystykorvia ja mustavalkoisia karjalan karhukoiria.
Me lapset leikimme kaikkien kylän koirien kanssa.


Minulla oli oma koira JERI,reipas pentu vielä - laukkasimme seikkailulla metsässä.

Lähinaapurissa oli lammastarha ja joku aamu sieltä löytyi kuollut , raadeltu lammas

Naapuri otti minun koiran kiinni ja vei sen metsään ja ampui syyllisenä!

Eikä siitäkään sitten puhuttu.
eikä surua käsitelty- aikuiset olivat vaiti asiasta-lapsi kärsi.


Toimittaja Anna Politkovskajan murha oli odotettu - hän eli jatkuvan uhan alla ja tietoisena kulemasta,oli ajan kysymys milloin- Venäjällä ihmishenki ei ole arvokas kun on kyse rahasta ja ihmisoikeuksista.

Ammutaan kuin koira kadulle kuuluu sanonta.

Vastikään Venäjällä murhattiin kotinsa lähelle korruptiota menestyksellisesti vastaan taistellut juristi, 44 vuotta.

Toimittajia on lahdattu Venäjällä jo 12 tänä vuonna.

Demokratia kehittyy verisenä.

Marja

torstaina, lokakuuta 05, 2006

VIIS ELÄKKEESTÄ! YÖK MATRIKKELI!

Heips!

No niin ketjukirjein saatiin huono apurahojen yrittäjäeläkeuudistus torpedoitua.
Minäkin sain ihan opetusministeri Tuula Haataiselta vastauksen!

On se kumma, että yksi ammttiryhmä on jätetty sosiaaliturvan ulkopuolelle luovaan olotilaan.
Ollaan liian marginaalinen joukko ja pieni ryhmä.

Urheilijoille on onnekseen olemassa erillinen, räätälöity eläke-,ja sosiaaliturva-

Kukapa sitä eläkeikään ehtiikään , käytetään mieluiten koko hulppea apuraha eli 1200Euroa kuussa primetime -elämään- ja taidetyöhön , apurahan aikana ei saa ottaa muuta virkaa tai tointa vastaan ja on oltava virkavapaalla, jos saa vuosiapurahan -tältä osin apurahan tarkoitus on suojattu taiteelliseen ja tieteelliseen työhön.

Niin kellä se sattuu olemaan se apurahaelanto- yhä harvemmalla!

Me vähemmän lahjakkaat taiteilijat maalla saamme tyytyä tuntiopettajan toimeentuloon,jolla tulolla kustannamme osaksi näyttelymme , työhuoneet, materiaalit.Toki ammatinvalinta on vapaaehtoinen ja haitat tiedettiin jo koulutuksen aikana, mutta ei ihan kaikki reunaehdot olleet tiedossa parikymmpisenä.Nyt lähestyttäessä sataa vuotta uhkaavasti alkavat eläkeasiat innostaa!

Ahkeran Tuntiopettajan tulot yltävät tuolle samalle toimeentulon tasolle kuin kuukausiapurha ,jos opettaa joka ilta saattaa kertyä muutama euro eläkettäkin ja on oikeus sairauspäivärahaan joson yli 14 vko tuntia.Ja nsiosidonnaiseen jos on opettanut pari vuotta paljon.

Ja satunnaisia tilauskeikkoja tulee Jyväskylän Seudulta maalaiskuntaan ja kaupunkiin.
Opetushommat ovat huvenneet kunnan säästöliekeissä nekin.

Eli ammatinvaihtoa voi tosissaan harkita.
Itse ajattelin levyseppähitsaajaksi.
Masayards kouluttaa Turun telakalla reippaita synnytysiän ohittaneita , oppimiskykyisiä keski-ikäisiä naisia levyseppähitsaajaksi ja lupaa kaikille kouluttamilleen naisille varman työpaikan.Se on hyvä.Iltaisin voi jatkaa taidetyötä hitsaamalla pienoisveistoksia metallista.
Ongelma ratkaistu.

Taiteilijoiden sosiaaliturvaa on yritetty korjata jo kohta 30 vuotta.

Mutta kuten pääministeri Vanhasen kommentista Saaarelan Image-puheisiin Heinäluomasta voi päätellä , taiteilijoista ja kulttuurista on hämärä käsitys päättäjillä: Vanhanen totesi, että ei tuollainen puhe sovi ja kai se KULTTUURISSA ON TAPANA KESKUSTELLA HRA SAARELAN TAPAAN- EN TIEDÄ! HÄN TOTESI ILLAN PÄÄÄUUTISISSA.

KULTTUURISSA TAPANA puhua löysiä - eiköhän lie kaikissa ammattiryhmissä yleistä.
Aamutv:ssä peruspalveluministeri oli kesken unien revitty kommentoimaan aihetta miksi TERVEYTTÄ KULTTURISTA -kymmnevuotinen hanke ei edennytkään valtion vuoden 2003 hallitusohjelman mukaisesti ministeriöiden yhteistyönä arjen hoivatyön käytännöksi eikä siis rahoitusohjelmaa laadittu ministeriöissä siten ,että toiminnasta olisi tullut pitkäjänniteistä ja osa hoivatyötä ja sairaaloiden arkea.

Vaan jäikin hallitusohjelmasta huolimatta kokonaan hoitamatta.
Liisa kiemurteli itseään ulos toteamalla etä eihän kaiken taiteen tuomisen hoivaympäristöön tarvitse maksaa, esimerkiksi kirjoja voi lukea ilmaiseksi ja kirjat ovat taidetta yritti Hyssälä ----myönsi toimittajan kolme kertaa tivatessa asiaa , että pääsivät rahoitusohjelmat unohtumaan ö-mappiin tältä osin.

Selitti ,että kun ei sitä kellekkään ministeriölle suoranaisesti määrätty , niin homma hyssäsi siihen ja tämän hallituksen aikan ei etenekkään.VAUTSI!
Kuunnelkaa nyt mitä vaalien alla taas lupaillaan !




Taiteilijoiden ja tieteilijöiden eläketurva olisi tullut kalliiksi jos olisi luotu erityisjärjestelmä sanottiin.

Eläketurvauudistus olisi vienyt taiteilijan ja tieteilijän apurahasta 400 Euroa.
Oletetaan että on perhe elätettävänä ja puoliso myös normaalituloinen.

Nyt kaavailtu eläkeuudistus ei olisi taannut edes kohtuullista eläketurvaa.
Olisi lihottanut jo ennestään varakkaita eläkelaitoksia.
Eikä olisi taannut edes kohtuullista eläkettä eli suo siellä vetelä täällä!

Nyt taas kehittämään uutta systeemiä opetusministeriön, sosiaali-, ja tervesyministeriön ja valtionvarainministeriön yhteistyönä.

Taiteilijat tulevat kalliiksi Suomessa.

Muuten pieni uutinen Hesarin kulttuurisivuilla:
Matrikkelissa olevat taiteilijat ovat nyt siis todettu osaksi vanhanaikaista nokkimisjärjestelmää ja kankeaa hierarkkiaa , nyt kannattaa olla ei matrikkelitaiteilija , on uskottavamopi ja ainakin modernimpi
tutkijan mukaan-

Repikää tuosta eväitä elämään tulevat picassot-



Törkytorstai vaipuu harmaana iltaan!

Marja

tiistaina, lokakuuta 03, 2006

MOSAIIKIN HEHKUA ALL WEEKEND A LONG!

HEIPS!


Voin todistaa vuoden maalauksen sijaisopettajana työskenelleenä eri vuorokauden aikoina , että Jyväskylän Kirjasto-opistotalo on jokaista neliöä myöten tehokäytössä.

Viileän vastuulliset politiikot voivat nukkua yönsä rauhallisesti.Samoin tilapalvelun uutterat virkamiehet, joilla tuntuu olevan käsissä loputtommin tehottomia tiloja!

Tilat ovat jopa niin ahkerassa käytössä, että siivoojat järjestävät massiiviset koivuhuonekalut siivoustyön alta sivuun ja järjestävät koivupuiset kalusteet taas takaisin opetuskäyttöön - ja me tuntiopettajat järjestämme oppilaiden kanssa pyramideja koivukalusteista ,jotta saamme tilaa maalaustelineille, tilaa piirtää ja maalata mallia ja asetelmia- kalusteiden kasaus ja siirtely sisältyy työaikaan ja opiskeluaikaan ja vie noin 15-20min opiskeluajasta.Ei tarvikuntoliikuntaa taideopiskelijat.

Opistolla kaikissa tiloissa luonnonvalon tulo on ehkäisty ,beesinvärisillä melamiini silla jyhkeillä kaappirivistöillä. Tämä lisää ahtauden tuntua.

Ei siis ole tehottomassa käytössä verovaroin ylläpidettyjä seiniä ja tiloja- vielä yöajaksi voisi kehittää käyttöä - vaikka unettomille pätkätyöläisille ja muille epämääräisille kulttuuri-ihmisille ja kirjaston käyttäjille!Vaikka yöbaareja.
Niitä kun on liian vähän.
Samalla saataisiin kaupunngin taloutta korjattua!


Eilen totesin Jyväskylän seudun kansalaisopiston toimistossa , että melkein asuin viikonlopun ja maanantainkin opiston kuvanveiston ja maalauksen tiloissa ; aloitin perjanataina klo 15.30 ja lopetin maanataina klo klo 21.00.

Lopputuloksena hienoja mosaiikin hehkutuksia, akvarelleja kylmästä ja kuumasta,
näyttely aulaglleriassa , kadonnut laukku , jossa tietenkin erikoisilmälasit, digikamera , arvokkaat Italiasta hankitut erityismosaiikkikirjat- päiväkirjat ja kalenteri......työkaluja , puhelinvanhus 90-luvulta.KÄÄK!

Sijaisena minulla ei ole lukollista omaa kaappia , joten kaikki pitää aina kasata ja viedä ja tuoda tulleesaan.Lähes aina parkkitilat ovat täynnä ja lähin parkkitila on lääninhallituksen virastotalon pihassa.

Toki kukaan ei vaadi tuomaan paria kiloa syysomenoita malliksi tai pronssi ja lasiesineitä. Tai kirjoja. Mutta ne innoittavat nopeammin taiteen tekoon.
Oikotietä onneen aukovat.

Maanantaiaamuna klo 8 oli täysi suihke opisto-kirjastotalon aulassa, kaikki tilat olivat seniorimessuille varattu ja hyväntuulinen näytteilleasettelu jatkui klo 10 asti ja sitten alkoi yleisö tulla tutustumaan messuihin.
Kirkkoherra Otso Sovijärvi avasi messut.

Pirteitä vanhuksia ja puheenporinaa riitti aulassa.Aulatilassa on viikottain vaihtuvia näyttelyitä ja taphtumia. Varsinainen kansan aukio.

Optiimi paikka pitää teoksiaan esillä pienimuotoisesti- siellä saan nautiskella suuresta yleisöstä 29.10 asti.

Ravennan mosaiikkiin hurahti joukko kurssilaisia ja viikonlopun aikana - jatkamme muottien aukaisulla ensi lauantaina .



Vaalibudjetit ovat ennätyssuuria puolueilla.
Oikein kehuskellaan medioissa.Ja haalitaan julkisuudesta tuttuja ehdokkaita.

Tulee voimaton olo. Ei ole urheilijan taustaa , ei esikoiskirjaa , ei partaa, ei shokeeraavia luonteenpiirteitä. Ei säihkysääriä.


Olen ehdokkaana , mutta ilman taloudellisia satsauksia.

Riittää, että on vaihtoehtona ,varallisuudesta pöhöttyneille vaalibroilereille.
Ihan omana itsenään ja ilmoitan jo nyt, että en lupaa mitään.

Ääntä lupaan pitää.

Se riittäköön evääksi vaaleihin.Demokratiassa.


Tiistaita

Marja


PS.
Laukku löytyi-maanataiaamuna toimistosta.
Kiitos nuorille valvojapojille.

Viimeinenkin kadoksissa ollut iso , postittamton virkakirjekuori löytyi työkalupakista opiston toimistosta. Miten se sinne joutui- no siellä oli toinenkin kuori , jossa oli ripustusnipsuja - kai ne halusi olla vähän aikaa kahdestaan.
Voipi olla että syntyy uusia , pieniä kuoria....