TIISTAIN PYÖRTEISSÄ!

NO HARD FEELINGS?!!

Niin.
Kymmenen vuotta sitten minulla oli edellinen näyttely VANHAN NARTUN KOKOELMA Jyväskylässä Galleria Beckerillä - galleria sijaitsi silloin Harmonian kivijalassa vastapäätä rautatieasemaa ja Marja-Liisa oli Gallerian hoitajana.

Jussi Heikkilä purki näyttelyään kun minä saavuin pystyttämään omaani.
Eli mm.Pientä Tapulia ja Aikamiespoika TEUVON puupyörää- molemmat Kuopion taidemuseon kokoelmissa nyt.

Jussilla oli pitkä lasilaatikko seinällä,jonka sisällä oli meren rannalta kerättyä kasvillisuutta???-

Avajaisiini saapui KOLME hlöä , joista yksi oli ystäväni ympäristöhygienikko Kuopiosta, loput Jyväskylästä.Yksi graafikko riensi näyttelyni läpi yläkertaan työskentelemään, toimittaja Liisa Vähäkylä saapui jututtamaan ja kirjoitti mainion artikkelin näyttelystä.Sen koommin ei kovin syvällistä kritiikkiä ole kirjoitettu.

Nautimme usean pullon Suavea- silloinen in-juoma kaikkialla- Alkon viinitarjonta sisälsi tasan neljä edullista, kohtuuhintaista valkoviiniä Suave, Maguaari, Feteasca.
Ja poistuimme viimeisellä junalla Kuopion ravinteleihin jatkoille.

Eli nyt saapui 67 henkilöä enemmän.
Kannatti pitää pitempään taukoa!

Kävin tänään jättämässä lottokupongin kulttuurilautakunnalle eli työhuone- ja työskentelyavustushakemuksen, saa nähdä tärppääkö?
Viime vuonnahan minulla oli vara olla jakamassa niitä vähiä rahoja.......
Nyt en saa puuttua edes erään euroopan suurimman kokoelman vuokra-avustukseen.

Illalla oli taloyhtiön kokous 17.30-19.56.
Viemäriä. Sähköjä. Putkia. Ovilukkoja. Kellareita.Vesieristeitä. Kaapeliteeveetä.


Ja keväiseen tunnelmaan sopii tietenkin elävä kulttuuripoliittinen ohjelman muistutus kolmen vuoden takaa, Lipposen hallituksen ohjelmasta;



Valtioneuvoston periaatepäätös taide- ja taiteilijapolitiikasta

Taiteen merkitys korostuu eriytyvässä, monimuotoistuvassa, kulttuuristuvassa ja teknistyvässä
tietoyhteiskunnassa. Tulevaisuuttamme muokkaa myös globalisaatio ja kansainvälistyminen. Taide
avaa yksilölle luovan itseilmaisun, tunne-elämän kehittämisen ja itseymmärryksen väylän, jonka
kautta yksilö rakentaa myös identiteettiään ja jäsentää todellisuutta. Yhteisölle taide on luovaa,
sosiaalista, kulttuurista ja taloudellista pääomaa. Tulevaisuuden haasteisiin vastaamista edistää
maamme innovaatiopolitiikan laventaminen ja taiteen ymmärtäminen kehityksen strategisena
voimavarana. Tähän liittyvän panostuksen osalta taide on verrannollinen tieteeseen.
Valtioneuvosto on määritellyt taide- ja taiteilijapoliittisen ohjelman tavoitteeksi luovan toiminnan
edistämisen. Hallitusohjelmassa todetaan, että luovan toiminnan kehittämiseksi laaditaan taide- ja
taiteilijapoliittinen ohjelma. Opetusministeriö asetti 5.7.2001 toimikunnan, jonka tehtävänä oli laatia
ehdotus sanotuksi ohjelmaksi. Ohjelman laadinnassa otettiin huomioon viime vuosina eri taiteenaloilla
laaditut ohjelmat. Toimikunta luovutti puheenjohtajansa kansanedustaja Sirpa Pietikäisen
johdolla ehdotuksensa valtioneuvoston taide- ja taiteilijapoliittiseksi ohjelmaksi pääministerille ja
kulttuuriministerille 19.6.2002. Taide- ja taiteilijapoliittinen ohjelma luotaa suomalaisen taide- ja
taiteilijapolitiikan tulevaisuutta ja kehityksen vaatimia toimenpiteitä
Hallitusohjelman ja taide- ja taiteilijapoliittisen ohjelmatoimikunnan ehdotuksen mukaisesti
valtioneuvosto tekee periaatepäätöksen taide- ja taiteilijapoliittisen ohjelman toteuttamisesta.
Periaatepäätöksen kuntia koskevat maininnat ovat niiden itsehallinnollisen aseman huomioon
ottavia suosituksia, jotka tarvittavilta osin tulee käsitellä valtion ja kuntien yhteisessä
neuvottelumenettelyssä.
Periaatepäätöksessä asetettuja tavoitteita toteutetaan kehyspäätösten sekä vuosittain valtion
talousarvion yhteydessä tehtävien mitoitus- ja kohdentamispäätösten puitteissa.
Periaatepäätöksen mukaisesti valmistellaan ja toteutetaan toimenpiteitä sekä tehostetaan ministeriöiden
nykyistä toimintaa luovan toiminnan edistämiseksi seuraavasti:
Ohjelman lähtökohdat
1.
Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaan taide ihmisen itseilmaisuna ja
taiteilijoiden luovana työnä on myös yhteiskunnallinen ja taloudellinen resurssi sekä
perustuslaissa tarkoitettuna mahdollisuutena itsensä kehittämiseen myös
sivistyksellinen perusoikeus.
Kansallista innovaatiopolitiikkaa tulisi laventaa taiteen ja kulttuurin suuntaan. Tällaisen
politiikan tavoitteeksi tulee asettaa luova hyvinvointiyhteiskunta,jossa taide on
keskeinen osa yhteiskuntaa uudistavaa ja kehittävää innovaatioperustaa, uuden tiedon,
taidon, osaamisen ja hyvinvoinnin kokonaisuutta, jossa tunnustetaan myös pysyvät
kulttuuriset arvot.
EU:n perustamissopimuksen hengessä kulttuurinen näkökulma tulee ottaa huomioon
kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.
2. Valtioneuvoston seuraavaan tulevaisuusselontekoon sisältyy selkeästi taiteen ja
kulttuurin näkökulma. Opetusministeriön tulee käynnistää tutkimus- ja kehittämishankkeita,
jotka liittyvät taiteen ja kulttuurin sosiaalisiin, alueellisiin ja paikallisiin vaikutuksiin
sekä taidekasvatuksen merkitykseen koulutusjärjestelmässä.
2
Lastenkulttuuri ja taidekasvatus
3. Opetusministeriö laatii Taiteen keskustoimikunnan lastenkulttuuripoliittisen
ohjelmaehdotuksen pohjalta ministeriön toimenpide-ehdotukset.
Kuntien tulisi mahdollisuuksien mukaan suunnata kulttuuripalveluja erityisesti lapsille
ja laatia lastenkulttuuripoliittinen ohjelma. Tässä työssä tulee hyödyntää myös
kuntien välisen yhteistyön tarjoamat mahdollisuudet.
Opetusministeriössä laaditun ehdotuksen pohjalta toimii valtakunnallinen
lastenkulttuurikeskusten verkosto. Verkostoa kehitettäessä otetaan huomioon kielivähemmistöjen
tarpeet.
4. Jokaiselle lapselle ja nuorelle on tärkeä turvata kaikille yhteisinä oppiaineina
tarpeellinen taideaineiden opetus kaikilla peruskoulun luokka-asteilla. Taideaineiden
opetusta on järjestettävä myös yleissivistävässä ja ammatillisessa toisen asteen
koulutuksessa. Taide on lisäksi tuotava koulujen opetusympäristöihin sekä -
menetelmiin ja -sisältöihin.
Peruskoulun taideopetuksessa ja taiteen perusopetuksessa kunnat voisivat
hyödyntää aineenopettajien asiantuntemusta jo pienten lasten opetuksessa ja
painottaa taideaineiden opetusta, jotta opettajiksi ja vierailijoiksi saataisiin lisää
ammattinsa osaavia, innostavia ja valovoimaisia ammattilaisia.
Taideaineita opettavien opettajien ammatillisen koulutuksen ja heidän sekä muiden
alan ammattilaisten täydennyskoulutuksen tulee antaa valmiuksia käyttää opetusmenetelmiä,
jotka tukevat lasten ja nuorten luovien kykyjen, tunne-elämän ja kulttuurisen
ymmärryksen kehittymistä. Vastuutahoina asiassa ovat opetushallitus ja yliopistot ja
alan muu koulutus.
Lisätään muiden taiteenalojen kuin musiikin opetusyksiköitä taiteen perusopetuksen
piirissä siinä määrin kun taloudellista liikkumavaraa syntyy. Vastuutahona toimii
opetusministeriö.
Opetushallituksen tulee antaa taiteen perusopetuksen valtakunnallisten opetussuunnitelmien
perusteet laajan oppimäärän osalta.
5. Kuntien tulisi mahdollisuuksien mukaan tukea lasten- ja nuortenkulttuuriin liittyvää
koulun ulkopuolista toimintaa kuten iltapäiväkerhotoimintaa niin, että myös pienillä
paikkakunnilla lapsilla ja nuorilla olisi mahdollisuus ohjattuun luovaan ilmaisuun.
Koulujen, taiteen perusopetusta antavien yksikköjen, taidelaitosten ja kirjastojen yhteistyötä
taidekasvatuksessa tulee lisätä. Opetusministeriössä laaditaan luovuus- ja
kulttuurikasvatusstrategia, jonka avulla edistetään taidekasvatusta yhdessä eri toimijoiden
kanssa.
Kulttuurinen monimuotoisuus
6. Suomenruotsalaisen kulttuurin rakenteiden tukeminen ja edelleen kehittäminen on
maamme julkisen kulttuuripolitiikan perustehtäviä.
3
7. Opetusministeriö varaa erityisresursseja maahanmuuttopoliittisten linjaustensa
toimeenpanemiseksi. Linjausten mukaisesti:
- Vähemmistökulttuuritarpeet otetaan aikaisempaa paremmin huomioon osana kulttuurin
ja taiteen tukemisen yleisiä järjestelmiä sekä kulttuuri- ja taidelaitosten toimintaa;
- Maahanmuuttajien kulttuurisista tarpeista huolehditaan maahanmuuton lisäännyttyä.
Kehitetään järjestelmiä etnisiin ryhmiin lukeutuvien ammattitaiteilijoiden ja heidän
järjestöjensä toiminnan tukemiseksi.
Palveluiden saavutettavuus ja elinympäristö
8. Opetusministeriö laatii toimenpideohjelman kulttuurin saavutettavuuden lisäämiseksi
julkisissa taide- ja kulttuurilaitoksissa.
Opetusministeriö organisoi vammaiskulttuurin edistämistoimet valtionhallinnossa.
Alueen oman kulttuuritoiminnan edellytyksiä parannetaan.
9. Luovan hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisessa korostuu julkisen sektorin yhteinen
vastuu edellytysten luomisesta kansalaisten kulttuurisille peruspalveluille. Tämä
edellyttää, että
- Taidelaitosverkon toiminnan ja sen kehittämisen edellytyksiä vahvistetaan. Laitosten
kehittämistyön osana tehostetaan palvelujen tavoitettavuutta niin alueellisesti kuin
myös erilaisille yleisöille, eri ikäluokille ja erityisryhmille. Lisäksi edistetään taidelaitosten
sekä niiden ulkopuolisen kentän ja kulttuuritapahtumien vuorovaikutusta ja tavoitteellista
yhteistyötä. Tuetaan tähän liittyviä pilotti-hankkeita ja erilaisten hyvien
toimintakäytäntöjen leviämistä.
- Valtionosuusjärjestelmän ulkopuolisen taiteen kentän toimintaedellytyksiä tuetaan ja
vahvistetaan. Tämän kentän eri alojen taidetoiminta sekä monitaiteellinen ja ryhmämuotoinen
taiteellinen työskentely laajentaa kulttuuripalvelujen alaa ja muotoja. Monipuolisten
taiteellisten lähtökohtien turvaaminen edellyttää taiteilijoiden ja taiteilijaryhmien
kotimaisen ja kansainvälisen liikkuvuuden tukemista.
10. On tärkeää pyrkiä edelleen vahvistamaan kansalaisten tosiasiallisia mahdollisuuksia
vaikuttaa omaa ympäristöään koskeviin ratkaisuihin.
Tulee kehittää keinoja systemaattisempaan arkkitehtuurin ja rakennetun ympäristön
arkkitehtonisen laadun arviointiin. Arvioinnin tulee lähteä laajasti hyvän kulttuurielämän
näkökulmasta. Eri alojen lainsäädännön valmistelussa tulee ympäristövaikutusten
arviointiin sisällyttää myös säädösten vaikutus elinympäristön arkkitehtoniseen
laatuun.
Taiteen soveltava käyttö
11. Kannustetaan työyhteisöjä taiteen mahdollisuuksien käyttämiseen ja taidepalvelujen
hyödyntämiseen työssä viihtymisen ja jaksamisen parantamiseksi. Työympäristöjen
hyvä ja ihmislähtöinen suunnittelu ja taiteen käyttäminen myös työpaikkojen sisustuksessa
ja varustuksessa on tärkeää.
Opetusministeriön ja työministeriön tulee yhteistyössä kehittää uusia toiminnan
muotoja työttömien ja muutoin työelämän ulkopuolella olevien taidetarpeisiin vastaamiseksi.
4
12. Julkisen vallan vastuu laadukkaasta elinympäristöstä edellyttää lainsäädännön ja
muun viranomaisohjauksen lisäksi esikuvallista roolia koko rakennusalalle. Julkisen
vallan oman toiminnan tulee sisältää hyvään ympäristöön kannustavia käytäntöjä.
Esimerkkinä tällaisista käytännöistä on prosenttiperiaate. Taiteilijoiden ammattitaito
on otettava prosessiin mukaan jo suunnitteluvaiheessa. Pyritään kannustamaan
kuntia ja rakennusalan yrityksiä periaatteen käyttöön.
Tuetaan valtion taidehankintoja julkisiin rakennuksiin ja tiloihin ympäristön esteettisyyden
lisäämiseksi.
13. Tuloksekkaaksi osoittautunutta Terveyttä kulttuurista -toimintaa jatketaan sekä julkisen
sektorin että kansalaisyhteiskunnan toimin. Valtio huolehtii verkoston toiminnan
edistämisestä opetus-, sosiaali- ja terveys- sekä ympäristöministeriön yhteistyönä.
Tähän liittyen selvitetään rahoitusmalli, joka turvaa toiminnan pitkäjänteisen kehittämisen.
Eräs keino voi olla alueellisten taidetoimikuntien toiminnan tukeminen asiassa.
Terveyttä kulttuurista toiminnan edistämiseksi selvitetään prosenttiperiaatteen toteuttamisen
mahdollisuus myös sosiaali- ja terveystoimen rakentamishankkeissa.
Taide, elinkeinoelämä ja aluekehittäminen
14. Kotimaisten yritysten pieni yrityskoko ei vielä rohkaise osaamisen erikoistumiseen,
tutkimus- ja kehityshankkeisiin panostamiseen eikä kansainvälistymiseen. Nämä
ovat myös alueita, joille yksityistä rahoitusta ja pääomasijoitustoimintaa sekä julkista
panostusta ensisijaisesti tarvitaan. Keskeistä on myös kehittää näiden rahoitustoimijoiden
verkostoitumista. Pienyritystoiminnan edistämisellä luodaan paremmat
edellytykset myös kulttuurialan yritystoiminnalle.
Valtion ja muiden tahojen teknologiaan ja kehitystoimintaan suuntautuvaa rahoitusta
olisi tärkeää ohjata aiempaa enemmän sisältötuotantojen rahoitukseen ja näin
rahoittaa esimerkiksi AV-kulttuurin hankkeita. Digitaalisen tekniikan myötä tulleiden
uusien teknisten sovellutusten rinnalle joudutaan kehittämään osittain tai kokonaan
uudella tekniikalla toteutettuja sisältöjä.
Kotimaisen elokuvan yleisöpohja on laajentunut ja tekninen kehitys luo sille edelleen
kehittyviä mahdollisuuksia. Elokuvatuotannolla on kulttuurisen merkityksen lisäksi
myös taloudellisia ja työllistäviä vaikutuksia. Turvataan kotimaisen elokuvan monipuolisuus
ja laatu. Myös elokuvan vientiä tulee tukea.
15. Kehittynyt taide ja kulttuuri on yritysten toimintaympäristöön liittyvä voimavara. Nopeasti
kehittyvillä innovatiivisilla yritystoiminnan alueilla kuten tietotekniikan ja erilaisten
yleisölle tarjottavien palveluiden tuotekehityksessä taide avaa vielä käyttämättömiä
mahdollisuuksia. On tärkeää ideoida uusia tapoja taiteen tekijöiden huomioimiseksi ja
käyttämiseksi yritystoiminnassa. Tässä keskeisessä asemassa ovat toisaalta taiteen
rahoittajat ja tuottajat toisaalta taas se väliporras, joka välittää taiteellisia osaamista
ja ammattitaitoa tuotantoprosesseihin ja yleisöjen tietoisuuteen. Tässä väliportaassa
toimivien henkilöiden kouluttamiseen ja välittäjäportaan organisatoriseen kehittämiseen
tulisi koulutus- ja taidepolitiikassa kiinnittää nykyistä enemmän huomiota.
16. Muotoiluosaamisen kohdalla korostuvat opetuksen, tutkimuksen ja yritysten tuotekehitystoiminnan
keskinäinen vuorovaikutus. Muotoilun käytön lisäämiseksi tarvitaan
osaamisen siirron mekanismeja ja eri tahojen välistä yhteistyötä sekä selkeää työnjakoa.
5
Kehitetään luovan osaamisen tuotteistamiseen ja kaupallistamiseen keskittyvää
yrityshautomoverkostoa, joka muodostuu alan erityispiirteet huomioon ottavasta
palvelukonseptista.
Taiteen, taidekäsityön, muotoilun ja arkkitehtuurin mahdollisuudet liitetään laadukkaan,
esteettömän ja esteettisesti korkealuokkaisen ympäristön rakentamiseen.
Käsityön aseman vahvistamiseksi laaditaan oma toimenpideohjelmansa, jonka tavoitteena
on käsityön merkityksen kasvattaminen kannattavana työnä.
17. Kulttuuri on mahdollisuus ja voimavara alueiden kehittämisessä. Se tulee sisällyttää
"syrjästä esiin" -periaatteen mukaisesti erilaisiin alueellisiin kehittämisohjelmiin ja
aluepolitiikkaa toteuttaviin valtakunnallisiin tavoiteohjelmiin. Myös määrärahatarpeissa
taide- ja kulttuurialan hankkeet on otettava huomioon.
Opetusministeriön ja sisäasiainministeriön tulee toimia yhteistyössä niin, että seuraavalla
hakukierroksella saadaan lisää taide- ja kulttuurialan ohjelmia osaamiskeskusohjelmiin.
18. EU:n rakennerahasto-ohjelmiin liittyvissä maakunnallisissa yhteistyöryhmissä tulisi
olla kattava taide- ja kulttuurialojen asiantuntemus niin, että saadaan syntymään uudenlaista
hedelmällistä vuoropuhelua taiteen ja muiden alueellisten kehittämisnäkökulmien
välillä. Alueellisten taide- ja kulttuurialan toimijoiden, erityisesti alueellisten
taidetoimikuntien asemaa ja niiden resursointia tulee vahvistaa.
19. Residenssitoiminta on tärkeä toimintamuoto sekä taiteilijoille että myös toimintaan
osallistuville paikkakunnille ja niiden kehitystyölle. Toiminnan ja sen edellytysten
kehittäminen on tärkeä osa maamme taiteen kansainvälistymisen tukemista.
Luova työ ja osaaminen
20. Ohjelmassa katsotaan, että tärkeä keino niin taiteilijan asemaan kuin koko taidepolitiikkaankin
liittyvien tavoitteiden eteenpäin viemiseksi on hallinnonalojen lisääntyvä
yhteistyö. Taiteilijoita koskevia ratkaisuja tulee tehdä asialähtöisesti, ei niinkään
hallinnollisten rajojen mukaan. Hallinnonalojen välisen yhteistyön lisäämiseksi luodaan
pysyvä mekanismi (esim. neuvottelukunta), jonka puitteissa taiteilijoiden asemaan
liittyviä kysymyksiä tuodaan esille ja viedään eteenpäin. Vastuutahona toimii
opetusministeriö ja järjestelmä käynnistetään vuoden 2003 aikana Taisto II –seurantatyöryhmän
päätettyä työskentelynsä.
21. Taiteen koulutuksessa tulee erityistä huomiota kiinnittää korkea-asteen koulutukseen.
Tällä turvataan taiteilija-ammattiin haluavien mahdollisimman korkeatasoinen koulutus,
luodaan edellytykset laadukkaalle taidetoiminnalle sekä vahvistetaan taiteen näkyvyyttä
yhteiskunnassa.
Eri koulutusasteiden ja koulutusyksiköiden välistä yhteistyötä tulee lisätä. Samoin
koulutuslaitosten välistä työnjakoa ja koulutuksen tavoitteita tulee selkeyttää. Taiteen
koulutuksen kokonaisarvio käynnistetään opetusministeriön aloitteesta vuonna 2003
Opetusministeriössä on käynnistynyt syksyllä 2001 työryhmätyö musiikkialan
koulutustarveselvityksen merkeissä. Samoin on tekeillä muotoilualan koulutustarvekartoitus.
Opetushallitus on laatinut arvion toisen asteen ammatillisesta koulutuksesta.
Vastaavanlaisia selvityksiä tarvitaan myös muilta aloilta ja niiden perusteella
6
harkitaan uusien taiteen ammattikoulutusta antavien yksiköiden perustamista.
Koulutustarveselvitysten käynnistysvastuu on opetusministeriöllä ja tällaista seurantaa
tulee harjoittaa systemaattisesti.
22. Taidealojen täydennyskoulutus on tärkeää taiteen kentän uusiutumisen kannalta.
Selvitetään, millaisella rahoitusmallilla taataan taiteilijakunnan mahdollisuus osallistua
koulutukseen.
23. Ammatillinen peruskoulutus ja/tai täydennyskoulutus tulee organisoida tai selvittää
sellaisten taiteenalojen osalta, joissa koulutus on puutteellista. Näistä aloista on tehty
ehdotuksia sekä taiteenalakohtaisissa ohjelmissa että kuulemistilaisuuksissa. Nämä
uudistustarpeet toteutetaan jo olemassa olevissa oppilaitoksissa. Uudet koulutustarpeet
selvitetään opetusministeriössä vuoden 2003 aikana.
Suora taiteilijatuki
24. Yleisenä tavoitteena on taiteilijoiden apurahamahdollisuuksien lisääminen, jolla turvataan
luovan taiteellisen työn harjoittamisen edellytykset. Tämä tapahtuu mm. toteuttamalla
ehdotukset kirjastoapurahojen laajentamisesta (erillismääräraha säveltaiteen
kirjastoapurahojen tapaan), näyttöapurahamäärärahan lisäämisestä sekä taiteilijaapurahojen
tasokorotuksesta. Opetusministeriö vastaa apurahoituksen kehittämisestä.
25. Käynnistetään opetusministeriön, kuntien kulttuurihallinnon ja taiteilijajärjestöjen
yhteistyönä työtilojen lisäämiseen tähtäävä hanke. Hankkeen tavoitteena on taata
paremmat työskentelytilat eri alojen taiteilijoille. Työssä hyödynnetään mm. Suomen
Taiteilijaseuran Ateljeesäätiön selvitystä ja ohjelmallisia ehdotuksia. Työtilojen
aikaansaaminen edellyttää erillistä julkista tukea. Yhteistyössä aloitteentekijänä toimii
opetusministeriö ja hanke käynnistetään vuoden 2003 aikana.
Sosiaaliturva ja verotus
26. Ryhdytään tarvittaviin lainsäädäntötoimiin VEL -eläkeoikeuden liittämiseksi vähintään
viiden valtion taiteilija-apurahavuoden kertymiin. Eläkeoikeus liittyisi kuhunkin viiden
vuoden kertymään. Myös apurahojen ja tekijänoikeuskorvausten kohtelu eri etuuksia
saataessa on saatettava yhdenmukaiseksi. Opetusministeriö vastaa yllä mainittujen
ehdotusten eteenpäin viemisestä.
Taiteilijoiden työllisyys
27. Taiteen soveltavan käytön tulee heijastua taidekoulutuksen sisällöissä siten, että
soveltavan käytön mahdollisuuksille annetaan opetuksessa nykyistä suurempi merkitys.
Tavoitteena on lisätä harkinnanvaraisia määrärahoja, joiden avulla voidaan tukea
mm. taiteen soveltavaan käyttöön liittyviä projekteja. Valmisteluvastuu asiassa kuuluu
opetusministeriölle ja soveltuvin osin muille ministeriöille.
Opetusministeriö käynnistää yhteistyössä työministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön
kanssa kokeiluhankkeen, jossa taiteilijat, manageri/tuottajatoiminta sekä
7
taiteen välityspalvelut yhdistyvät. Hankkeen avulla pyritään parantamaan taiteen
saatavuutta, taiteilijoiden työllisyyttä sekä lisäämään taiteen soveltavaa käyttöä esimerkiksi
hoitolaitoksissa.
Tekijänoikeudet
28. Valtioneuvoston tulee huolehtia, että tekijänoikeussuoja säilyy vahvana muuttuvassa
toimintaympäristössä ja siinä otetaan huomioon tekninen kehitys. Taiteellisen toiminnan
perustana on tekijänoikeuden kunnioittaminen. Myös tekijänoikeuden valvontaan eri aloilla
tulee kiinnittää erityistä huomiota.
Suomella (opetusministeriöllä) tulee jatkossakin olla aktiivinen rooli tekijänoikeussuojan
tasapainoisessa kehittämisessä kaikilla kansainvälisillä henkisen omaisuuden sekä kulttuuri-
ja kauppapolitiikan foorumeilla.
Kansainvälisyys
29. Varataan erillinen määräraha opetusministeriölle, joka käynnistää eri taiteenalojen
kansainvälisen esittämisen sekä kansainvälisen yhteistuotannon edistämiseen tähtäävän
hankkeen. Lisäksi vahvistetaan olemassa olevien taiteen vienti- ja tiedotuskanavien
resursointia.
Selvitetään voitaisiinko opetusministeriön ja kauppa- ja teollisuusministeriön yhteistyönä
käynnistää kehittämishanke, jonka avulla kehitetään markkinaperusteisen taiteen vientiedellytyksiä.
Taiteilijakunnan moninaisuus
30. Nuorten taiteilijoiden tukemiseksi tarvitaan erillisiä tuotanto- ja tukijärjestelmiä, jotka
mahdollistavat uransa alussa olevien pääsemisen paremmin kiinni ammatilliseen toimintaan.
Yksi tällainen tukimuoto olisi nuorille taiteilijoille suunnattu starttiraha. Selvitetään
mahdollisuutta aloittaa starttirahakokeilu opetusministeriön/taiteen keskustoimikunnan
ja kauppa- ja teollisuusministeriön yhteistyönä vuoden 2004 alusta.
Vastuu hankkeen suunnittelusta ja kustannusvaikutusten arvioinnista on opetusministeriöllä.
31. Taide-elämässä tarvitaan aloitteita, jotka tukevat ja ottavat huomioon lisääntyvän
kulttuurisen monimuotoisuuden. Opetusministeriön toimesta selvitetään, millainen
tukimuoto olisi tarkoituksenmukaisin monikulttuurisen taidetoiminnan tukemiseksi.
Taiteen edistäminen
32. Jotta taide voi parhaiten toimia luovan hyvinvointiyhteiskunnan kehittämisessä, tulee
sen taloudellisista perusedellytyksistä huolehtia. Taide- ja muussa yhteiskuntapolitiikassa
tulee panostaa taiteelliseen luovuuteen ja sen innovatiiviseen, yksilöä ja yhteisöä
kehittävään rooliin sekä taiteen laajaan saatavuuteen.
8
33. Valtioneuvoston taide- ja taiteilijapoliittisen periaatepäätöksen mukaisesti päämääränä
on vastaava kansainvälinen edelläkävijäasema yhteiskunnallisen
innovaatioresurssin luomisessa kuin tieteessä.
Tavoitteena on siirtää taidelaitosten lakisääteisiä valtionosuuksia nykyistä enemmän
budjettivaroin katettavaksi.
34. On tärkeää kehittää julkisen sektorin ja yksityisen sektorin monipuolista yhteistyötä ja
verkostoitumista taiteen edistämisessä. Näin on mahdollista tuottaa monenlaisia etuja
- taiteen kentän toimijoiden ja rahoittajien kesken;
- eri rahoittajatahojen eli julkisen vallan, elinkeinoelämän ja säätiökentän kesken;
- round-table -tyyppisenä verkostoitumisena, joka voisi olla luonteva tapa tuottaa
luovaa julkinen/yksityinen -kumppanuusajattelua
- foorumeina myös yritysten ja yksityisten kansalaisten lisääntyvälle osallistumishalukkuudelle
ja kansalaisyhteiskunnan aktiviteeteille.
Opetusministeriö selvittää milloin julkisen vallan on tarpeen toimia tällaisen verkostoitumisen
aloitteentekijänä.
Taidehallinnon kehittäminen
35. On tärkeää, että taiteen keskustoimikunnalla on mahdollisuus joustavasti arvioida ja
kehittää taiteenedistämisjärjestelmän kattavuutta (esimerkiksi jaostorakenteen laajentamistarve)
ja sen muuta toimivuutta.
Alueellisten taidetoimikuntien ja niiden henkilöstön hallinnollinen asema selkiytetään
ottaen huomioon taide- ja taitelijapoliittisen toimikunnan esittämät tavoitteet ja
arviointitarpeet.
Taide- ja taiteilijapolitiikan seurannan ja arvioinnin kehittäminen
36. On tärkeää, että opetusministeriö kehittää aktiivisesti taide- ja kulttuuripolitiikan
seurantaa ja arviointia. Sen tulisi laatia pikaisesti tälle alueelle arviointiohjelma ja -
strategia ja määritellä myös kiireellisimmät arviointikohteet.
37. Taide- ja kulttuuripalveluiden arviointia aletaan tehdä peruspalvelujen arvioinnin
osana. Arvioinnissa tulee olennaisena elementtinä olla valtion ja kuntasektorin yhteistoiminta.
Arvioinnin kehittäminen alueellisten taidetoimikuntien ja muiden alueellisten
sekä valtakunnallisten toimijoiden yhteistyönä on tärkeää.
38. Viime vuosien aikana suoritetun taide- ja taiteilijapoliittisen ohjelmatyön aineistoja
hyödynnetään edelleen taide- ja taiteilijapolitiikan päätöksenteossa ja sen seurantaja
arviointityössä. Nyt käsillä olevan ohjelman seurantaa ja arviointia varten tulee nimetä
toimeenpano- ja seurantaryhmä.
9
STATSRÅDETS PRINCIPBESLUT OM KONST- OCH KONSTNÄRSPOLITIKEN
Konstens betydelse framhävs i det allt mer differentierade, pluralistiska, kulturaliserade och
teknologiserade informationssamhället. Vår framtid formas också av globaliseringen och
internationaliseringen. För individen öppnar konsten en plattform för skapande självuttryck och
utveckling av känslolivet och självförståelsen och därigenom förmågan att bygga sin identitet och
strukturera verkligheten. För gemenskapen är konsten kreativt, socialt, kulturellt och ekonomiskt
kapital. För att vi skall kunna svara på framtida utmaningar krävs att landets innovationspolitik
vidgas och att konsten förstås som en strategisk resurs i utvecklingen. I fråga om satsningarna i
samband med detta bör konsten jämföras med vetenskapen.
Målet för det konst- och konstnärspolitiska programmet skall enligt statsrådet vara att främja
kreativ verksamhet. I regeringsprogrammet sägs att ett konst- och konstnärspolitiskt program skall
utformas för att utveckla förutsättningarna för kreativ verksamhet. Undervisningsministeriet tillsatte
den 5 juli 2001 en kommission med uppgift att utarbeta ett förslag till nämnda program. När
programmet uppgjordes beaktades de senaste årens program inom olika konstområden. Under
ledning av ordföranden, riksdagsledamot Sirpa Pietikäinen, överlämnade kommissionen förslaget
till statsrådets konst- och konstnärspolitiska program till statsministern och kulturministern den 19
juni 2002. Det konst- och konstnärspolitiska programmet lotsar den framtida finländska konst- och
konstnärspolitiken samt de åtgärder som behövs för utvecklingen.
I enlighet med regeringsprogrammet och konst- och konstnärspolitiska programkommissionens
förslag fattar statsrådet ett principbeslut om att fullfölja det konst- och konstnärspolitiska
programmet.
De punkter i beslutet som gäller kommunerna är rekommendationer som beaktar kommunernas
självstyrelse och som till nödvändiga delar skall behandlas inom förhandlingsförfarandet mellan
staten och kommunerna.
De mål som angetts i principbeslutet genomförs inom ramen för rambesluten samt de
dimensionerings- och allokeringsbeslut som årligen fattas i samband med statsbudgeten.
I enlighet med principbeslutet bereds och vidtas åtgärder samt effektiviseras ministeriernas
nuvarande verksamhet i syfte att främja kreativ verksamhet som följer:
Utgångspunkter
1. Enligt statsrådets principbeslut är konsten som individens självuttryck och konstnärernas
skapande arbete även en samhällelig och ekonomisk resurs samt som en sådan möjlighet att
utveckla sig själv som avses i grundlagen en grundläggande kulturell rättighet.
Den nationella innovationspolitiken bör vidgas i riktning mot konst och kultur. Som mål för denna
politik sätts ett kreativt välfärdssamhälle där konsten utgör en central del av den
samhällsförnyande och -utvecklande innovationsbasen, en helhet bestående av ny kunskap,
färdighet, kompetens och välfärd där även bestående kulturvärden erkänns.
Enligt andan i EU:s grundfördrag bör den kulturella aspekten beaktas i allt samhälleligt
beslutsfattande.
2. Statsrådets nästa framtidsredogörelse har ett tydligt konstnärligt och kulturellt perspektiv.
Undervisningsministeriet sätter i gång forsknings- och utvecklingsprojekt som ansluter sig till
konstens och kulturens sociala, regionala och lokala verkningar samt till betydelsen av
konstfostran i utbildningssystemet.
10
Barnkultur och konstfostran
3. Utifrån det barnkulturpolitiska programförslag som Centralkommissionen för konst lagt fram
utarbetar undervisningsministeriet sina åtgärdsförslag.
Kommunerna bör i mån av möjlighet rikta kulturtjänster särskilt till barn och utarbeta ett
barnkulturpolitiskt program. I arbetet utnyttjas även de möjligheter ett samarbete mellan
kommunerna erbjuder.
Utifrån ett förslag från undervisningsministeriet finns ett riksomfattande nät av barnkulturcentrum.
När nätet utvecklas tas hänsyn till språkminoriteternas behov.
4. Det är viktigt att alla barn och unga på alla årskursstadier i grundskolan tillförsäkras nödvändig
undervisning i konstämnen som för alla elever gemensamma ämnen. Undervisning i konstämnen
skall ordnas även i den allmänbildande utbildningen och yrkesutbildningen på andra stadiet.
Konsten skall också inkluderas i skolornas inlärningsmiljö, inlärningsmetoder och -innehåll.
I grundskolans konstundervisning och i den grundläggande konstundervisningen kunde
kommunerna dra nytta av ämneslärarnas sakkunskap redan i undervisningen av små barn och
betona undervisningen i konstämnen, så att fler professionella yrkeskunniga, inspirerande och
ljusstarka krafter lockas till dem som lärare och gästande förmågor.
Yrkesutbildningen för lärare i konstämnen och fortbildningen för dem och för andra professionella i
branschen skall ge färdigheter att använda undervisningsmetoder som stöder utvecklingen av
barnens och de ungas skapande förmåga, känsloliv och kulturella förståelse. Ansvariga instanser
är utbildningsstyrelsen och universiteten och övrig utbildning inom branschen.
Undervisningsenheterna för andra konstområden än musiken utökas inom den grundläggande
konstundervisningen i den utsträckning ekonomisk rörelsefrihet uppstår. Ansvarig instans är
undervisningsministeriet.
Utbildningsstyrelsen skall meddela riksomfattande grunder för läroplanerna i den grundläggande
konstundervisningen i fråga om den längre lärokursen.
5. Kommunerna bör i mån av möjlighet stödja sådan verksamhet utanför skolan, t.ex. verksamhet
med eftermiddagsklubbar, som ansluter sig till barn- och ungdomskultur så att även barn och unga
på små orter har möjlighet till handledda skapande uttrycksformer.
Samarbetet inom konstfostran mellan skolor, enheter som ger grundläggande konstundervisning,
konstinstitutioner och bibliotek skall ökas. Vid undervisningsministeriet utarbetas en strategi för
kreativitets- och kulturfostran med vars hjälp konstfostran främjas tillsammans med olika aktörer.
Kulturell mångfald
6. Stödet till och vidareutvecklingen av strukturerna i den finlandssvenska kulturen hör till de
grundläggande uppgifterna i landets offentliga kulturpolitik.
7. Undervisningsministeriet avsätter specialresurser för verkställigheten av de invandrarpolitiska
riktlinjerna. Riktlinjerna går ut på följande:
- Minoritetskulturernas behov beaktas i högre grad än tidigare som en del av de allmänna
stödsystemen för kultur och konst och av kultur- och konstinstitutionernas verksamhet.
11
- Invandrarnas kulturella behov ses till sedan inflyttningen har ökat. Det utvecklas system till stöd
för verksamhet hos yrkeskonstnärer som räknar sig till etniska grupper och för verksamhet i deras
organisationer.
Tillgången till tjänster och livsmiljön
8. Undervisningsministeriet utarbetar ett åtgärdsprogram för att öka tillgången till kultur i offentliga
konst- och kulturinstitutioner.
Undervisningsministeriet organiserar sådana funktioner inom statsförvaltningen som främjar
handikappkultur. Förutsättningarna för den egna kulturverksamheten på området förbättras.
9. I byggandet av ett kreativt välfärdssamhälle framhävs den offentliga sektorns gemensamma
ansvar för att det skapas förutsättningar för kulturella bastjänster till medborgarna. Detta förutsätter
att
- villkoren för verksamhet och utveckling inom nätet av konstinstitutioner stärks. Som ett led i
arbetet att utveckla institutionerna effektiviseras tillgången till tjänsterna både regionalt och för olika
publik, åldersgrupper och specialgrupper. Dessutom främjas växelverkan och ett målinriktat
samarbete mellan konstinstitutionerna och fältet och externa kulturevenemang. Pilotprojekt som
ansluter sig härtill och spridning av olika slag av god verksamhetspraxis understöds.
- verksamhetsvillkoren för den konst som faller utanför statsandelssystemet stöds och förbättras.
Konstverksamheten inom olika områden på detta fält samt multikonstnärligt arbete och konstnärligt
arbete i gruppform breddar kulturtjänsternas område och former. Tryggandet av mångsidiga
konstnärliga utgångspunkter förutsätter stöd för konstnärernas och konstnärsgruppernas rörlighet i
hemlandet och internationellt.
10. Det är viktigt att sträva efter att ytterligare förstärka medborgarnas reella möjligheter att inverka
på lösningar som gäller den egna miljön.
Metoder utvecklas för en mer systematisk utvärdering av arkitekturens och den byggda miljöns
arkitektoniska kvalitet. Utvärderingen bör utgå från ett gott kulturliv i bred bemärkelse. I
beredningen av lagstiftning på olika områden bör miljökonsekvensbedömningen även omfatta
bestämmelsernas inverkan på livsmiljöns arkitektoniska kvalitet.
Tillämpad användning av konst
11. Arbetsgemenskaper uppmuntras att använda konstens möjligheter och utnyttja konsttjänster
för att förbättra trivseln och hälsan i arbetet. En god och människocentrerad planering av
arbetsmiljön och konsten som en del av inredningen och utrustningen även på arbetsplatsen är
viktigt.
Undervisningsministeriet och arbetsministeriet bör i samråd utveckla nya former av verksamhet för
att möta konstbehovet hos arbetslösa och andra som står utanför arbetslivet.
12. Det allmännas ansvar för en kvalitativ livsmiljö förutsätter förutom lagstiftning och annan
myndighetsstyrning rollen av förebild för hela byggbranschen. Det allmännas egen verksamhet
skall innehålla en praktik som uppmuntrar till en god miljö. Ett exempel på sådan praktik är
procentprincipen. Konstnärernas yrkesskicklighet skall tas med i processen redan i
planeringsfasen. Dessutom strävar man efter att uppmuntra kommunerna och företag inom
byggbranschen att tillämpa principen.
12
Statens konstanskaffningar till offentliga byggnader och lokaler i syfte att göra miljön mera estetisk
stöds.
13. Verksamheten Kultur för hälsa har visat goda resultat och fortsätter både inom den offentliga
sektorn och inom medborgarsamhället. Staten sörjer för att nätverket främjas genom ett samarbete
mellan undervisnings-, social- och hälsovårds- och miljöministeriet. I anslutning härtill utreds en
finansieringsmodell som tryggar en långsiktig utveckling av verksamheten. En metod kan vara att
de regionala konstkommissionernas verksamhet stöds.
I syfte att främja verksamheten kring Kultur för hälsa utreds möjligheterna att genomföra
procentprincipen även i byggprojekt inom social- och hälsovården.
Konst, näringsliv och regional utveckling
14. De inhemska företagens småskalighet uppmuntrar inte till specialinriktad kompetens,
satsningar på forsknings- och utvecklingsprojekt och internationalisering. Dessa är också områden
där privat finansiering och kapitalinvesteringsverksamhet samt offentliga satsningar i första hand
behövs. Det är också centralt att utveckla nätverk mellan finansiärerna. Genom att främja
företagsverksamhet i liten skala skapar man bättre förutsättningar även för företagsverksamhet
inom kulturområdet.
Det vore viktigt att i högre grad än tidigare styra statens och andra instansers finansiering med
inriktning mot teknologi och utvecklingsverksamhet mot finansiering av innehållsproduktioner och
på det sättet finansiera t.ex. projekt inom den audiovisuella kulturen. Parallellt med de nya
tillämpningar som kommit i och med den digitala tekniken måste även innehåll som produceras
med delvis eller helt ny teknik utvecklas.
Publikunderlaget för inhemsk film har breddats och den tekniska utvecklingen ger fortsatta
utvecklingsmöjligheter. Filmproduktionen har inte bara en kulturell betydelse, utan även
ekonomiska och sysselsättande effekter. Den inhemska filmens mångsidighet och kvalitet säkras.
Även filmexporten bör stödjas.
15. En utvecklad konst och kultur är en resurs i företagens närmiljö. På innovativa
företagsområden som är stadda i snabb utveckling, som produktutvecklingen inom
informationstekniken och inom olika tjänster för allmänheten, öppnar konsten ännu oanvända
möjligheter. Det är viktigt att ta fram idéer om nya sätt att uppmärksamma och använda
konstskapare i företagsverksamheten. En central ställning intar här å ena sidan de som finansierar
och de som producerar konst, å andra sidan den mellannivå som förmedlar konstnärliga förmågor
och yrkesskicklighet till produktionsprocesserna och publikens medvetande. Utbildningen av dem
som agerar på denna mellannivå och den organisatoriska utvecklingen av mellannivån bör i högre
grad beaktas i utbildnings- och konstpolitiken.
16. När det gäller designkompetens stiger växelverkan mellan undervisning, forskning och
företagens produktutvecklingsverksamhet fram. För en ökad användning av design behövs
mekanismer för kompetensöverföring och samarbete mellan olika grupper och instanser samt en
klar arbetsfördelning.
Ett nät av företagskuvöser uppbyggt av servicekoncept som beaktar branschens särdrag
utvecklas. Tonvikten läggs vid produktifiering och kommersialisering av kreativ kompetens.
Konstens, konsthantverkets, formgivningens och arkitekturens möjligheter tas in i ett kvalitativt,
handikappanpassat och estetiskt högtstående miljöbyggande.
13
För att stärka hantverkets ställning utarbetas ett eget åtgärdsprogram med målet att öka
hantverkets betydelse som lönsamt arbete.
17. Konsten är en möjlighet och resurs i utvecklingen av regionerna. Den skall enligt principen "in
från marginalerna" ingå i olika regionala utvecklingsprogram och riksomfattande målprogram som
förverkligar regionalpolitiken. Projekten inom konst- och kulturbranschen skall beaktas också i
anslagsbehoven.
Undervisningsministeriet och inrikesministeriet skall agera i samråd så att fler konst- och
kulturprogram fås med i nästa ansökningsomgång rörande program för kompetenscentra.
18. Landskapens samarbetsgrupper i anslutning till EU:s strukturfondsprogram bör ha heltäckande
sakkunskap på konst- och kulturområdet så att det uppstår en ny fruktbar växelverkan mellan
konsten och de andra regionala utvecklingsaspekterna. De regionala konst- och kulturaktörernas,
särskilt de regionala konstkommissionernas ställning och resursförsörjning bör stärkas.
19. Residensverksamhet är en viktig verksamhetsform både för konstnärerna och de orter som
deltar i verksamheten och för orternas utvecklingsarbete. Att utveckla verksamheten och dess
förutsättningar är en viktig del av stödet till internationaliseringen av landets konst.
Skapande arbete och kompetens
20. I programmet ses ökat samarbete mellan förvaltningssektorerna vara en central metod att
arbeta vidare både med de mål som gäller konstnärernas ställning och de som gäller hela
konstpolitiken. Lösningar som gäller konstnärerna bör ta fasta på sakfrågan och inte utformas efter
administrativa gränser. För att samarbetet mellan olika förvaltningssektorer skall öka skapas en
bestående mekanism (t.ex. en delegation) inom vars ramar sådana frågor som ansluter sig till
konstnärernas ställning lyfts fram och förs vidare. Ansvarig instans är undervisningsministeriet och
systemet sätts i gång under 2003 när uppföljningsgruppen för Taisto II blivit klar med sitt arbete.
21. I konstutbildningen bör särskild uppmärksamhet fästas vid högre utbildning. Därmed tryggas
utbildning på en så hög nivå som möjligt för dem som vill ha ett konstnärsyrke, skapas
förutsättningar för kvalitativ konstverksamhet och vidare stärks konstens synlighet i samhället.
Samarbetet mellan olika utbildningsnivåer och utbildningsenheter bör utökas. Likaså bör
arbetsfördelningen mellan utbildningsinstitutionerna och målen för utbildningen förtydligas. En
totalutvärdering av konstutbildningen startas på undervisningsministeriets initiativ år 2003.
Undervisningsministeriet tillsatte hösten 2001 en arbetsgrupp med uppgift att utreda behovet av
utbildning inom musikbranschen. Likaså pågår en behovskartläggning inom designbranschen.
Utbildningsstyrelsen har gjort en utvärdering av yrkesutbildningen på andra stadiet. Motsvarande
utredningar behövs även för andra områden och utifrån dem övervägs inrättandet av nya enheter
som ger yrkesutbildning i konst. Ansvaret för att behovsutredningarna sätts i gång ligger på
undervisningsministeriet och sådan bevakning skall bedrivas systematiskt.
22. Fortbildning inom konstområdena är viktigt med tanke på förnyelsen av konstfältet. Utredningar
företas om med vilka finansieringsmodeller konstnärskåren garanteras möjligheter att delta i
utbildning.
23. Den grundläggande yrkesutbildningen och/eller yrkesinriktade fortbildningen bör organiseras
eller utredas för sådana konstområdens del där utbildningen är bristfällig. Förslag till områden har
lagts fram både i program för enskilda konstområden och vid hearingar. Dessa reformbehov
tillgodoses i redan befintliga läroanstalter. Nya utbildningsbehov utreds i undervisningsministeriet
2003.
14
Direkt konstnärsstöd
24. Ett generellt mål är att öka konstnärernas stipendiemöjligheter och därigenom säkra
förutsättningarna att utöva skapande konstnärligt arbete. Detta sker bl.a. så att förslagen om
utvidgade biblioteksstipendier genomförs (ett särskilt anslag i likhet med biblioteksstipendierna för
tonkonst), ökat anslag för visningsstipendier samt nivåhöjningar av konstnärsstipendierna.
Undervisningsministeriet svarar för utvecklingen av bidragsfinansieringen.
25. Ett projekt som siktar till fler arbetslokaler sätts i gång i samarbete mellan
undervisningsministeriet, den kommunala kulturförvaltningen och konstnärsorganisationerna.
Syftet med projektet är att tillförsäkra konstnärer inom olika områden bättre arbetsutrymmen. I
arbetet utnyttjas bl.a. en rapport och programmässiga förslag från Konstnärsgillet i Finland rf:s
Ateljestiftelse. Arbetslokalerna förutsätter särskilt offentligt stöd. Initiativtagare i samarbetet är
undervisningsministeriet och projektet sätts i gång 2003.
Social trygghet och beskattning
26. Nödvändiga lagstiftningsåtgärder vidtas för att rätt till SPL-pension skall gälla när statligt
konstnärsstipendium betalts ut i sammanlagt minst fem år. Pensionsrätten föreslås ansluta sig till
varje enskild sammanräknad stipendietid på fem år. Även behandlingen av stipendier och
upphovsrättsersättningar vid beviljande av olika förmåner bör förenhetligas.
Undervisningsministeriet svarar för att ovan nämnda förslag förs vidare.
Konstnärernas sysselsättning
27. Den tillämpade användningen av konst skall återspeglas i konstutbildningens innehåll så att
möjligheten till tillämpad användning ges större betydelse i undervisningen än för närvarande.
Målet är att öka anslagen enligt prövning som gör det möjligt bl.a. att stödja projekt som ansluter
sig till tillämpad användning av konst. Beredningsansvaret i frågan tillkommer
undervisningsministeriet och i tillämpliga delar övriga ministerier.
Undervisningsministeriet startar tillsammans med arbetsministeriet och social- och
hälsovårdsministeriet ett försöksprojekt som förenar konstnärer, manager-/producentverksamhet
och konstförmedlingstjänster. Med hjälp av projektet strävar man efter att förbättra tillgången till
konst, konstnärernas sysselsättningsläge samt öka den tillämpade användningen av konst t.ex. i
vårdinrättningar.
Upphovsrätt
28. Statsrådet skall se till att upphovsrättsskyddet fortfarande är starkt i en föränderlig omvärld och
att skyddet uppmärksammar den tekniska utvecklingen. Grunden för konstnärlig verksamhet är att
upphovsrätten respekteras. Det bör även fästas särskild uppmärksamhet vid övervakningen av
upphovsrätten på olika områden.
15
Finland (undervisningsministeriet) bör även i fortsättningen inneha en aktiv roll i den balanserade
utvecklingen av upphovsrättsligt skydd på alla internationella forum för intellektuell egendom och
för kultur- och handelspolitik.
Internationalism
29. Ett särskilt anslag avsätts för undervisningsministeriet som skall starta ett projekt som siktar till
att främja internationell presentation av olika konstområden samt internationell samproduktion.
Dessutom stärks resursförsörjningen för befintliga export- och informationskanaler för konsten.
Det utreds huruvida undervisningsministeriet och handels- och industriministeriet kunde inleda ett
samarbetsprojekt för utveckling av förutsättningarna för en marknadsbaserad konstexport.
Konstnärskårens mångfald
30. Till stöd för unga konstnärer behövs särskilda produktions- och stödsystem som gör det möjligt
för dem som skall inleda sin karriär att komma in i en professionell verksamhet. Som en sådan
stödform föreslås en startpeng för unga konstnärer. Möjligheten att inleda ett försök med startpeng
som ett samarbete mellan undervisningsministeriet/centralkommissionen för konst och handelsoch
industriministeriet i början av 2004 utreds. Ansvaret för planeringen av projektet och
bedömningen av dess kostnadsverkningar ligger hos undervisningsministeriet.
31. I konstlivet behövs initiativ som stöder och beaktar den tilltagande kulturella mångfalden.
Genom undervisningsministeriets försorg utreds vilken stödform som är mest ändamålsenlig för att
stödja multikulturell konstverksamhet.
Främjande av konst
32. För att konsten skall kunna fungera på bästa sätt i arbetet med att utveckla det kreativa
välfärdssamhället bör de ekonomiska basförutsättningarna ses till. Det bör i konst- och annan
samhällspolitik satsas på konstnärlig kreativitet och dess innovativa roll som utvecklare av
individen och gemenskapen samt på en bred tillgång till konst.
33. I enlighet med statsrådets konst- och konstnärspolitiska program är målet en motsvarande
internationell status som föregångare i skapandet av samhällsresurser som vetenskapen har nått
upp till.
Målet är att de lagstadgade statsandelarna till konstinstitutioner i högre grad än för närvarande
skall börja täckas med budgetmedel.
34. Det är viktigt att i konstfrämjandet utveckla ett allsidigt samarbete och nätverksbildning mellan
den offentliga och privata sektorn. På det sättet kan förmåner av olika slag produceras
- mellan aktörer och finansiärer på konstfältet,
- mellan olika grupper av finansiärer, dvs. det allmänna, näringslivet och stiftelser,
- i form av nätverk enligt rundabordstyp, vilket kunde vara ett naturligt sätt att tillsammans ta fram
ett kreativt offentligt-privat-partnerskapstänkande,
- i form av forum för en tilltagande vilja att delta även hos företag och enskilda medborgare och för
aktiviteter i medborgarsamhället.
Undervisningsministeriet utreder frågan om när det allmänna skall ta initiativ till sådana nätverk.
16
Utveckling av konstförvaltningen
35. Det är viktigt att centralkommissionen för konst på ett flexibelt sätt kan utvärdera och utveckla
räckvidden av systemet för konstfrämjande (t.ex. behov av en bredare sektionsstruktur) och
systemets funktionsförmåga i övrigt.
Den ställning de regionala konstkommissionerna och deras personal har i förvaltningen klarläggs
med hänsyn till de mål och utvärderingsbehov som konst- och konstnärspolitiska kommissionen
lagt fram.
Utveckling av uppföljningen och utvärderingen av konst- och konstnärspolitiken
36. Det är viktigt att undervisningsministeriet aktivt utvecklar uppföljningen och utvärderingen av
konst- och kulturpolitiken. Ministeriet bör skyndsamt utarbeta ett utvärderingsprogram och en
utvärderingsstrategi för området och även specificera de mest brådskande utvärderingsobjekten.
37. En utvärdering av konst- och kulturtjänsterna inleds som ett led i utvärderingen av basservicen.
Samarbetet mellan staten och kommunsektorn skall vara ett väsentligt element i utvärderingen. Att
utvecklingen av utvärderingen sker i samarbete mellan de regionala konstkommissionerna och
andra regionala samt riksomfattande aktörer är viktigt.
38. Det material som samlats i arbetet med det konst- och konstnärspolitiska programmet under de
senaste åren utnyttjas alltjämt i beslut som gäller konst- och konstnärspolitik och i uppföljningsoch
utvärderingsarbetet. För uppföljningen och utvärderingen av föreliggande program bör en
verkställighets- och uppföljningsgrupp utses.
Helsingfors den mars 2003
Kulturminister Kaarina Dromberg
Direktör Rauno Anttila