HÖNNÄ? MIKÄ SE ON?

CITYHÖNNÄ JA MUUTA JÄNNITTÄVÄÄ


Imatralla Saimaan Ammattikorkeakoululla kuva-artesaanien ympäristötaiteen kurssin opiskelijat toteuttivat pienoislinnoja savesta ja tuntolaattoja materiaaliharjoitteluna.

Kaikki ideoivat yksin tai ryhmissä asunnottomille tilapäis-suojan eli HÖNNÄN.
Vilkas keskustelu syntyi sanasta Hönnä - kukaan ei tiennyt mitä se tarkoittaa. Minusta on itsestään selvää, että sana tarkoittaa huteraa, hutjua , tilapäis-suojan tapaista majaa , rakennelmaa, veneen alla-asunnon tapaista.Taitaa olla savon kielen herkkuja suomen kielessä.
Kaikille tuli Hönnä selvitettyä.
Ei muuten tiennyt kirjaston johtajakaan tuota sanaa.

Vilkaan kielikeskustelun jälkeen jatkoimme työskentelyä aiheesta HÖNNÄ.
Ideasta tehtiin pienoismalli ja valittiin yhdessä mielenkiintoisin ja toteuttamiskelpoisin suunnitelma.

Ajoimme koulun pikkubussilla Lappeenrantaan tutustumaan kierrätyskeskukseen , HYÖTYHALLIIN.Se oli oikein tavarataivas ja hinnat olivat 20centistä 15 Euroon !Todella halvalla ehjiä, siistejä retrokalusteita, Muuramea, teaktasoja ,pöytiä.
Ajelkaa ostosreissulle sinne Ikean sijasta!

Moninkertaisesti edullisempaa kuin Jyväskylässä tai Imatralla- Jossa kierrätyskeskus on pieni ja valikoima ei ollut niin mielenkiintoista kuin Lappeenrannassa.
Ja kaikki oli Lappeenrannassa hienosti järjestetty, kengät, lelut, takit.
Huonekalut , elektroniikka ja ilmaisia hyviä esim kuvanveiston kirjoja , taidekirjoja !
Missään ei haissut vanha lika eivätkä tavarat olleet epämääräisissä läjissä.
Tila oli niin iso, että henkilökunta ajeli polkupyörillä osastolta toisille.
Ja siis esim kauniit virkatut pannulaput olivat 10 kpl yhteensä 15 centtiä.
Kun yleensä ovat euron.
Ja mitä mainioita pehmoleluja , ihan oltiin lätkässä siellä ja juututtiin jo niin pitkäksi aikaa ,että tilan esittelijä alkoi vilkuilla kelloaan.

No otettiin HÖNNÄÄ varten nukkmumakäyttöön kelpamaattomia superlonpatjoja, joustinsängyn jouset, tyynyjä, ja koska Hönnä aiottiin kattaa takeilla otettiin turkkeja erilaisia ja nahkatakkeja noin 25 , oltiin laskettu pinta-ala hönnälle ja sen mukaan otettiin katetta.
Sisätilan oppilaat aikoivat vuorata pehmoleluilla ja turkeilla
Kierrätyksen työntekijät tulivat katsomaan lastauslaiturille kun pakkasimme autoa ja kyllä heillä oli hauskaa kun sulloimme auton perään patjarullia ja säkkejä jalkatilatkin täyttyivät esim silityslaudoista-ilmaisista vanhoista, joista tulisi hönnän runko-osa.
Kaikki oppilaat eivät mahtuneet paluukyytiin, joten ajoimme pätkän laittomasti sylikkäin ylilastissa linja-autoasemalle , jossa pari oppilasta hyppäsi pois ja meni seuraavalla bussilla Imatralle.

Onneksi lama on vienyt rekkajonot mennessään Lappenrannan tosi kapealta tieltä.Olisi ollut matakanteko kierrätykseen hidasta ja olisimme joutuneet ehkä rakentamaan tilapäismajamme tien poskeen parhaassa tapauksessa.
Meno oli villeimpinä rekkajonoaikoina ollut hurjaa. Siellä oli kuulemma ollut 50 kilometrin pätkälle yksi bajamaja !No WC –tilana ja roskiksena olivat toimineet molemmat tien pientareet.Kaikenölaista lieveilmiötä oli syntynyt tietenkin vuorokausien seisokkiaikana.

Saimme tavarat koululle, joka sijaitsee vanhassa peruskorjatussa navetassa , samassa talossa toimivat grafiikan ja kuvanveiston opetustilat ja projektiopetustilat . Lisäksi on tietotekniikalla ja isolla näytöllä varustettu luentoluokka.

Alkoi Hönnän rakentaminen ja oppilaat testasivat rakenteita ja puistelivat päätään ,kun ei heti alkanut onnistua .
Puutuin rakentamiseen vain kun oppilaat tarvitsivat uskon vahvistusta ja muistutin että rakennelman tulee olla turvallinen , koska Hönnä menee Imatran kaupunginkirjastoon esille ja Hönnässä saa vierailla.
Oppilaat löysivät yhteisen sävelen ja tilapäissuoja alkoi muovautua.

Aamulla oli tarkoitus viedä osissa Hönnä kirjastolle.
Menin opetustuntien jälkeen kirjastolle sopimaan vielä Hönnän paikasta kirjaston johtajan kanssa.
Täytyy sanoa , että Imatran kaupunginkirjasto on hieno ; valoisa , tilava ja aineistoa runsaasti.
Harmi ettei ehtinyt istuskella enemmän musiikkiosastolla , josta oli näkymä ohi virtaavaan Vuokseen ja rantamännikköön isoista korkeista ikkunoista. Joka puolelta näkyi ulkotila-Aalto olisi pitänyt arkkitehtuurista.Samassa rakennuksessa toimii konserttisali ja iso kavila ,jossa on päiväkonsertteja,jotka näyttivät olevan tupaten täynnä yleisöä. Akustiikka aulan kahvilatilassa oli erinomainen ja niinpä mekin saimme klassisen musiikin annoksen rakentamisen ohessa.

No , Imatran kirjastonjohtaja Marja Huuhtanen innostui ympäristötaideteoksesta ja asunnottomuuden teemasta niin paljon , että löysi meille sopivan tilan musiikkiosastolta ja yhteispalvelupisteen vierestä.Täytyy sanoa, että ilman varoitusta ja muutamalla sähköpostilla evästettynä kirjaston johtaja vakuuttui teoksen sisällön soveltuuvudesta kirjastotiloihin ja nopeasti päätti antaa meille kahdeksi viikoksi näyttelytilan. Hyvää virkamiesstyötä.
Siinä on se etu että Hönnä on esillä kirjastossa , että kirjasto on yleishyödyllinen kulttuurilaitos ja kirjastolla käy paljon erilaisia ihmisiä ja lapsiperheitä ja päiväkotiryhmiä.
Hönnässa voi viettää satutuokion kirjaston poistokirjoja lukien tai muuten vai miettiä maailman menoa.Hannu Mäkelän Herra Huu oli meidän mielestä oiva, majan henkeen sopiva kirja.
Rakensimme koko torstaipäivän Hönnää ja näyttelyseinäkkeeseen oppilaat valmistivat julisteen ja kokosivat luonnoksia ja pienoismalleja nähtäväksi.
Lisäksi saimme yhteistyökumppaniksi Imatran alueen Suomen Punaisen Ristin osaston ja johtaja toi oppilaille SPR:n lippaan ja liivit.
Varat menevät asunnottomille. Näin ympäristötaideteoksessa toteutuvat monet ympäristötaiteeseen usein liittyvät tunnusmerkit; kierrätysmateriaali , luonnonsuojelu, yhdessä tekeminen ja kokeminen,
veistoksellisen suojan suunnittelu asunnottomille ja yhdessä keskustelu ja toimiminen eri asiantuntijatahojen kanssa.
Oppilaat nimesivät Hönnän CityHönnäksi.

Saimme lehdistön paikalle perjantaiksi ja oppilaat esittelivät toimittajalle teoksen ja kirjastonjohtaja maaniteltiin lehtikuvaan mukaan Hönnän sisälle.
4.2 Hönnän katto eli nahkatakit myydään , samoin turkit.
Oppilaat aikoivat järjestää kierrätyscatwalkin ……

Hieno nuorten ryhmä , alle kahdeksantoistavuotiaita. Ottivat vastuuta ja tekivät annetut tehtävät innolla ja mielikuvitusta käyttäen. Ehkä jotain tarttui hihaan kurssistani.
Onneksi kirjoitin eka päivänä tauluun , että pidän vapaamuotoisen luennon aiheesta- Todella omasta mielestäni hyvin vapaamuotoinen esittelyni oli aiheesta- toisaalta oppikirjaa ympäristötaiteesta ei ole.
Onneksi Kuopion TaideMuseolla on lainattavana Experimental Enviromentin hyvä taltiointi ja näyttelykatalogi isoin kuvin.
Jouduinhan extempore- tuuraajaksi eli en tiennyt ryhmän kokoa tai lähtötasoa ennen kuin kouluun saapuessani. Kokemuksella selvisi siitäkin työurakasta. Mutta jännittävä kurssi oli ja tapahtumarikas.
Lisää samanlaisia.
Ajoin sitten neljä tuntia lumimyräkässä perjantaina pois Imatralta. Aamulla oli tullut käytyä hiihtolenkillä, joten jaksoi istua auton ratissa ja ajaa Puumalan ja Mikkelin serpentiiniteitä.

Mosaiikkikurssille tuli niin monta peruutusta, että se jäi nyt tammikuulta. Ihmisten tilanteet muuttuvat muillakin kuin taiteilijoilla äkkijyrkästi.
Helmikuun lopulla on seuraava. Saa nähdä miten käy-

Terv. Marja