sunnuntaina, tammikuuta 25, 2009

VATULOI SATULOI KAPULOI

Hei!

Uusia,ihastuttavia Suomen kielen sanoja
ja vapaita tulkintoja


VOIMAANNUTTAMINEN- mennään umpilärvissa yöllä grillille,soitetaan suuta grillillä ja vedetään nokkaan tuntemattomia, turpiin saaneet voimaantuvat ja iskevät takaisin ja lopulta kaikki voimaantuvat päivystyspolilla

tai kaahataan autolla ohi ja palataan takaisin kaistalle toisen auton keulaa hipoen ja näytetään keskisormea - näin voimaannutetaan kanssa-autoilija ja haastetaan kilpasille

KOTOUTTAMINEN etsitään vapaa,kolkko sillanalunen ja vuorataan se kiinankielisillä pahvilaatikoilla ja ohjataan maahanmuuttajat sinne

PITKÄSSÄ JUOKSUSSA- vaikuttajat kääritään Meren Veijon teoksesta tuttuun Manillaköyteen ja laitetaan vaikuttaja juoksemaan Helsingistä Inariin, perillä kyllä sitten ymmärtää tarkkaan mitä pitkä juoksu tarkoittaa
kaikilla kielillä

YHTEISÖLLISYYS-ALUEELLISTAMINEN-Vanhanen ja Katainen ja niiden sukulaiset siirretään Nurmijärvelle punainen tupa-kylään halkoja hakkaamaan

HÖNNÄ? MIKÄ SE ON?

CITYHÖNNÄ JA MUUTA JÄNNITTÄVÄÄ


Imatralla Saimaan Ammattikorkeakoululla kuva-artesaanien ympäristötaiteen kurssin opiskelijat toteuttivat pienoislinnoja savesta ja tuntolaattoja materiaaliharjoitteluna.

Kaikki ideoivat yksin tai ryhmissä asunnottomille tilapäis-suojan eli HÖNNÄN.
Vilkas keskustelu syntyi sanasta Hönnä - kukaan ei tiennyt mitä se tarkoittaa. Minusta on itsestään selvää, että sana tarkoittaa huteraa, hutjua , tilapäis-suojan tapaista majaa , rakennelmaa, veneen alla-asunnon tapaista.Taitaa olla savon kielen herkkuja suomen kielessä.
Kaikille tuli Hönnä selvitettyä.
Ei muuten tiennyt kirjaston johtajakaan tuota sanaa.

Vilkaan kielikeskustelun jälkeen jatkoimme työskentelyä aiheesta HÖNNÄ.
Ideasta tehtiin pienoismalli ja valittiin yhdessä mielenkiintoisin ja toteuttamiskelpoisin suunnitelma.

Ajoimme koulun pikkubussilla Lappeenrantaan tutustumaan kierrätyskeskukseen , HYÖTYHALLIIN.Se oli oikein tavarataivas ja hinnat olivat 20centistä 15 Euroon !Todella halvalla ehjiä, siistejä retrokalusteita, Muuramea, teaktasoja ,pöytiä.
Ajelkaa ostosreissulle sinne Ikean sijasta!

Moninkertaisesti edullisempaa kuin Jyväskylässä tai Imatralla- Jossa kierrätyskeskus on pieni ja valikoima ei ollut niin mielenkiintoista kuin Lappeenrannassa.
Ja kaikki oli Lappeenrannassa hienosti järjestetty, kengät, lelut, takit.
Huonekalut , elektroniikka ja ilmaisia hyviä esim kuvanveiston kirjoja , taidekirjoja !
Missään ei haissut vanha lika eivätkä tavarat olleet epämääräisissä läjissä.
Tila oli niin iso, että henkilökunta ajeli polkupyörillä osastolta toisille.
Ja siis esim kauniit virkatut pannulaput olivat 10 kpl yhteensä 15 centtiä.
Kun yleensä ovat euron.
Ja mitä mainioita pehmoleluja , ihan oltiin lätkässä siellä ja juututtiin jo niin pitkäksi aikaa ,että tilan esittelijä alkoi vilkuilla kelloaan.

No otettiin HÖNNÄÄ varten nukkmumakäyttöön kelpamaattomia superlonpatjoja, joustinsängyn jouset, tyynyjä, ja koska Hönnä aiottiin kattaa takeilla otettiin turkkeja erilaisia ja nahkatakkeja noin 25 , oltiin laskettu pinta-ala hönnälle ja sen mukaan otettiin katetta.
Sisätilan oppilaat aikoivat vuorata pehmoleluilla ja turkeilla
Kierrätyksen työntekijät tulivat katsomaan lastauslaiturille kun pakkasimme autoa ja kyllä heillä oli hauskaa kun sulloimme auton perään patjarullia ja säkkejä jalkatilatkin täyttyivät esim silityslaudoista-ilmaisista vanhoista, joista tulisi hönnän runko-osa.
Kaikki oppilaat eivät mahtuneet paluukyytiin, joten ajoimme pätkän laittomasti sylikkäin ylilastissa linja-autoasemalle , jossa pari oppilasta hyppäsi pois ja meni seuraavalla bussilla Imatralle.

Onneksi lama on vienyt rekkajonot mennessään Lappenrannan tosi kapealta tieltä.Olisi ollut matakanteko kierrätykseen hidasta ja olisimme joutuneet ehkä rakentamaan tilapäismajamme tien poskeen parhaassa tapauksessa.
Meno oli villeimpinä rekkajonoaikoina ollut hurjaa. Siellä oli kuulemma ollut 50 kilometrin pätkälle yksi bajamaja !No WC –tilana ja roskiksena olivat toimineet molemmat tien pientareet.Kaikenölaista lieveilmiötä oli syntynyt tietenkin vuorokausien seisokkiaikana.

Saimme tavarat koululle, joka sijaitsee vanhassa peruskorjatussa navetassa , samassa talossa toimivat grafiikan ja kuvanveiston opetustilat ja projektiopetustilat . Lisäksi on tietotekniikalla ja isolla näytöllä varustettu luentoluokka.

Alkoi Hönnän rakentaminen ja oppilaat testasivat rakenteita ja puistelivat päätään ,kun ei heti alkanut onnistua .
Puutuin rakentamiseen vain kun oppilaat tarvitsivat uskon vahvistusta ja muistutin että rakennelman tulee olla turvallinen , koska Hönnä menee Imatran kaupunginkirjastoon esille ja Hönnässä saa vierailla.
Oppilaat löysivät yhteisen sävelen ja tilapäissuoja alkoi muovautua.

Aamulla oli tarkoitus viedä osissa Hönnä kirjastolle.
Menin opetustuntien jälkeen kirjastolle sopimaan vielä Hönnän paikasta kirjaston johtajan kanssa.
Täytyy sanoa , että Imatran kaupunginkirjasto on hieno ; valoisa , tilava ja aineistoa runsaasti.
Harmi ettei ehtinyt istuskella enemmän musiikkiosastolla , josta oli näkymä ohi virtaavaan Vuokseen ja rantamännikköön isoista korkeista ikkunoista. Joka puolelta näkyi ulkotila-Aalto olisi pitänyt arkkitehtuurista.Samassa rakennuksessa toimii konserttisali ja iso kavila ,jossa on päiväkonsertteja,jotka näyttivät olevan tupaten täynnä yleisöä. Akustiikka aulan kahvilatilassa oli erinomainen ja niinpä mekin saimme klassisen musiikin annoksen rakentamisen ohessa.

No , Imatran kirjastonjohtaja Marja Huuhtanen innostui ympäristötaideteoksesta ja asunnottomuuden teemasta niin paljon , että löysi meille sopivan tilan musiikkiosastolta ja yhteispalvelupisteen vierestä.Täytyy sanoa, että ilman varoitusta ja muutamalla sähköpostilla evästettynä kirjaston johtaja vakuuttui teoksen sisällön soveltuuvudesta kirjastotiloihin ja nopeasti päätti antaa meille kahdeksi viikoksi näyttelytilan. Hyvää virkamiesstyötä.
Siinä on se etu että Hönnä on esillä kirjastossa , että kirjasto on yleishyödyllinen kulttuurilaitos ja kirjastolla käy paljon erilaisia ihmisiä ja lapsiperheitä ja päiväkotiryhmiä.
Hönnässa voi viettää satutuokion kirjaston poistokirjoja lukien tai muuten vai miettiä maailman menoa.Hannu Mäkelän Herra Huu oli meidän mielestä oiva, majan henkeen sopiva kirja.
Rakensimme koko torstaipäivän Hönnää ja näyttelyseinäkkeeseen oppilaat valmistivat julisteen ja kokosivat luonnoksia ja pienoismalleja nähtäväksi.
Lisäksi saimme yhteistyökumppaniksi Imatran alueen Suomen Punaisen Ristin osaston ja johtaja toi oppilaille SPR:n lippaan ja liivit.
Varat menevät asunnottomille. Näin ympäristötaideteoksessa toteutuvat monet ympäristötaiteeseen usein liittyvät tunnusmerkit; kierrätysmateriaali , luonnonsuojelu, yhdessä tekeminen ja kokeminen,
veistoksellisen suojan suunnittelu asunnottomille ja yhdessä keskustelu ja toimiminen eri asiantuntijatahojen kanssa.
Oppilaat nimesivät Hönnän CityHönnäksi.

Saimme lehdistön paikalle perjantaiksi ja oppilaat esittelivät toimittajalle teoksen ja kirjastonjohtaja maaniteltiin lehtikuvaan mukaan Hönnän sisälle.
4.2 Hönnän katto eli nahkatakit myydään , samoin turkit.
Oppilaat aikoivat järjestää kierrätyscatwalkin ……

Hieno nuorten ryhmä , alle kahdeksantoistavuotiaita. Ottivat vastuuta ja tekivät annetut tehtävät innolla ja mielikuvitusta käyttäen. Ehkä jotain tarttui hihaan kurssistani.
Onneksi kirjoitin eka päivänä tauluun , että pidän vapaamuotoisen luennon aiheesta- Todella omasta mielestäni hyvin vapaamuotoinen esittelyni oli aiheesta- toisaalta oppikirjaa ympäristötaiteesta ei ole.
Onneksi Kuopion TaideMuseolla on lainattavana Experimental Enviromentin hyvä taltiointi ja näyttelykatalogi isoin kuvin.
Jouduinhan extempore- tuuraajaksi eli en tiennyt ryhmän kokoa tai lähtötasoa ennen kuin kouluun saapuessani. Kokemuksella selvisi siitäkin työurakasta. Mutta jännittävä kurssi oli ja tapahtumarikas.
Lisää samanlaisia.
Ajoin sitten neljä tuntia lumimyräkässä perjantaina pois Imatralta. Aamulla oli tullut käytyä hiihtolenkillä, joten jaksoi istua auton ratissa ja ajaa Puumalan ja Mikkelin serpentiiniteitä.

Mosaiikkikurssille tuli niin monta peruutusta, että se jäi nyt tammikuulta. Ihmisten tilanteet muuttuvat muillakin kuin taiteilijoilla äkkijyrkästi.
Helmikuun lopulla on seuraava. Saa nähdä miten käy-

Terv. Marja

sunnuntaina, tammikuuta 18, 2009

IMATRALTA KARTANOTUNNELMISTA

Hei!


Paistaa se päivä risukasaankin voisi todeta.
Nyt asutaan herroiksi. Imatralla on peruskorjattu museoviraston ohjein Siitolan kartanorakennus kuvataideoppilaitoksen pihassa.
Siellä me tuntiopettajat nukumme isoissa saleissa kristallikruunujen alla. Antiikkimööbelien ympyröimänä.
Yöt valaisevat valonheittäjät kallisarvoista rakennusta kuin Guantamanonissa ikään.
Ikkunoissa ovat viininpunaiset samettiverhot ja ne eivät peitä koko ikkunaa , josa haluaa valonheittimen valon häiventää- niinpä nukuin tilateoksessa; valkoiseen puulautakattoon osui valoheittimen toistamana ikkunaruudun ristikko ja jumalainen valo , taivaan ikkuna ajattelin , ei puuttuneet kuin tikkaat joilla kiivetä enkelien iloiseen joukkoon.

Täysin koneistetussa keittiössä valmistuvat päivän ruuat ja tiskit saa piilottaa koneeseen.
Huoneissa ovat englantilaiset, hienot ornamenttitapetit ja peiliovet ootrauksin .
Kartanorakennus on puurakennus; koko ajan kuuluu narinaa, kitinää, kuisketta ja pauketta jostain.
Uudet sängyt ja raikkaat petivaatteet kruunaavat väsyneen opettajan päivän lepoon.

Kaukana ollaan työn perässä opettamassa ympäristötaiteen alkeita kaksi viikkoa.
Joka vuosi on pari viikkoa saanut käydä keikkahommissa Imatralla.
Aina on ollut hyvätasoinen nuorten ryhmä. Ja vaikka eivät taiteilijaksi aiokkaan välttämättä niin tehtävät on tehty enimmäkseen innolla ja mielikuvitusta käyttäen.

Tällä kertaa laitoin teemaksi asunnottomuuden ja kurssi huipentuu HÖNNÄ -SUOJA - teoksen esittelyyn. Aihe on ympäristötaiteen keinoin toteutettava tilapäinen suoja, katos , kierrätysmateriaaleista asunnottomille.
Yht´äkkiä kotinsa menettäneille.
Nopeasti koottava , keittomahdollisuudella ja nukkumapaikalla , minne tahansa kasattavissa.

Tuntumaa hönniin olemme harjoittaneet valmistamalla pieniä savimajoja savesta itse muovailluista moduleista - kokoa sokeripala.
Aika hienoja hobittiasuntoja syntyi.Menevät vielä savenpolttouuniin ensi viikolla.

Saimaan Ammattikorkeakoulun kuvataideosasto on laajentunut, oppilaita on enemmän ja osa oppilaista ulkomaalaisia, minullakin kaksi ahkeraa ja motivoitunutta opiskelijaa Virosta. Opetan heille englanniksi.
Ei, ei tule kielilisää. Sama 25.50 eur on tunti ja miinus 6% pedagogisesta pätemättömyydestä!
Mutta ompa oman alan hommia. Imatralla on perinne että käytetään runsaasti vierailevia tuntiopettajia, useimmiten taiteilijoita , myös ulkomaalaisia.

No , otin sukset mukaan , koska edellisenä vuonna kartanon vierestä lähti kaupungin oiva latureitti.
Nyt satoi kaksi päivää synkeältä taivaalta vettä ja Vuoksi virtasi entistäkin rasvaisempana,öljyisen tummana halki kaupungin .
Torstaina pakastui, mutta lunta ei ollut missään.

Viikonlopun vietinkin sitten kallaveden jäillä ristiin rastiin luisteluhiihtäen.
Kerrassaan ylellistä niin pitkän lumettoman ja jäättömän kauden jälkeen.
Eikä maksa mitään.

Niin muuten , moni kuvataiteilija on kyllästynyt alalla kärvistelyyn ja hyväksikäytettynä oloon ja nyt kun muiden ihmisten palkat nousivat , meille ei tullut tuntiliksaan juuri mitään korotusta , niin ammatinvaihto käy useamman mielessä.

Apurahajonon sijasta kannattaa harkita uudelleenkoulutusta.
Minulla on vinkki , vankeinhoitolaitos hakee vartijakurssille uusia opiskelijoita, koulutusajalta palkka ja takuuvarma työpaikka!




Terv. Marja

keskiviikkona, tammikuuta 07, 2009

ARTISTI TUOTTAA SISÄLLÖT JA MAKSAA KULUT

Yllätys , yllätys Helsingin Sanomissa oli asiallinen, iso artikkeli kulttuurisivuilla heti vuoden alussa kuvataiteilijoiden asemasta kulttuurin sisältöjen tuottajana useimmiten ilman palkkaa.
Sekäkulttuurirahojen runsaasta lisäyksestä ja niiden kohdentumisesta kulttuurikentällä.
Samoin YLE:n Kultakuume käsitteli aihetta laajasti haastatellen Suomen Kulttuurirahstosta Myrsky -avustuksia seulovaa Raisa Kiesiä ja Suomen Taiteilijaseuran pääsihteeriä Petra Havua.
Raisa Kiesi totesi hyväntuulisena Suomen Kulttuurirahastosta , että sieltä eivät varat kulttuuriavustuksille lopu lamasta huolimatta.

Petra Havu totesi , että kuvataiteilijoilla ei ole syytä riemuun - taiteilijoiden-vuosiapurahat eivät ole juuri lisääntyneet suhteessa yhä kasvavaan kuvataiteilijoiden määrään.Julkisten teosten tilaus ja museoiden kokoelmahankinnat ovat vähentyneet.Harva museo maksaa palkkaa taiteilijalle tehdystä näyttelystä - päinvastaisiakin kokemuksia on.
Kaikki museot ja galleriat eivät maksa edes Kuvasto-korvauksia taiteilijoille.
Toisaalta kulttuuripalveluita esim liikuntasetelin tapaan ei tilata kuvataiteilijoilta.
Useimmat taiteilijat opettavat alan oppilaitoksissa päätoimisesti tai tekevät muuta työtä kustantaakseen taiteellisen työskentelyn kulut.

HS:n Artikkelissa käsiteltiin aihetta esim kuvataiteilijan näkökulmasta , joka pakkaa yleensä unohtumaan.
Tosiasiana todettiin , että kuvataiteilijoiden taloudellinen asema ei kohene eli kulttuuribudjetin iso lisäys menee lähinnä kulttuurilaitoksille kuten kaupunkien orkestereille, teattereille , museoille , kirjastoille ja tapahtumille.
Yksittäiset vuosiapurahat eivät juuri lisäänny.

Suuri edistys kuvataiteilijoiden toimeentulon kohdalla on ,että nyt kuvataiteilijat saivat kymmenien vuosien väännön jälkeen oikeuden sosiaali- ja eläketurvaan.
Kuvataiteilijat ovat tähän asti tulleet kohdellusti miten milloinkin viranomaisen mielivaltaisen pykälän tulkinnan mukaan esim yrittäjäsksi vaikka yritystoiminnan tunnusmerkit eivät täyttyisikään.
Harva kuvantekijä myy teoksiaan kuin kenkiä ja leipää.

HS:n artikkelissa todettiin,että kuvataiteilijat vanhoista perinteistä johtuen tekevät usean museon näyttelyt , usein muutaman vuoden työprosessin tuloksena ja antavat ilman korvausta henkisen työn tulokset kuukauden ajaksi käytettäväksi samoin gallerianäyttelyt ovat sopimusluonteisesti sellaisia , että kulut ja sisällön tuottaa taiteilija ja jos myyntiä ei tule tai se jää vähäiseksi taiteilija jää ilman tuloja tai on usein ottanut pankkilainaa näyttelyn kuluihin.

Millään muulla taiteen alalla ei tekijän tarvitse täysin ilman palkka esitellä työtään.
Tämän voi korjata siten , että museot ja näyttelytilat huomioivat budjetissaan edes Kuvasto-maksut. Taiteen Keskustoimikunnan näyttökorvauslautakunta jakaa hakemuksesta näyttökorvausapurahaa vuosittain , mutta sen saa murto-osa taiteilijoista ja yleensä tuleviin näyttelyprojekteihin.

Miksi taiteilijoille muuten jaetaan apurahoja - eikö parempi nimitys olisi taiteilijapalkka?
Yleensähän tämä vuosiapuraha on noin 1200 Euroa kuukaudessa eli alle minimipalkan ja sillä edellytetään jo vahvoja näyttöjä näyttelyiden muodossa.Ei se ole siis kuukausipalkan lisä kuten yleisesti maallikot luulevat.

Mitä apurahaa se sellainen on jonka aikana edellytetään luopuvan muusta palkkatyöstä ja keskittyvän taiteelliseen työskentelyyn!!!
Se on palkkaa henkisestä työstä.
Varsinkin kun apuraha ei riitä nykysuomessa edes elantokuluihin.Toki se on verovapaata.
Kuka taidehallinossa tekisi aloitteen, että ikävä apurahanimitys häviäisi - jospa kansakin mieltäisi paremmin valtion palkalla toimivan taiteen työksi.

Ei tunnu nyt kivalta taiteilijan työ tällä hetkellä lainkaan. Tilauksia peruuntui.Laman pelossa.
Kaksi viimevuoden näyttelyä sekä varaston muutto sekä kuljetus - ja kaatopaikkamaksut tuottivat usean tuhannen persneton , jota pankkilainoin on ketkuteltava maksaa omalla riskillä kohti tuntematonta.

Riskisietokykyä kyllä riittää ja työintoa.
Kaksi sovittua näyttelyä on valmistettava loppuun syksyksi Galleria Beckerille ja Galleria Rantakasarmiin.

Mosaiikkikurssit täyttyvät epävarmasti ja peruutuksia tulee.
Onneksi sain kahden viikon opetusreissuhomman Imatralle tänäkin vuonna. Pääse haistamaan muutakin ilmaa.

Hyviä asioitakin on , kulttuuriseteli tuli verovapaaksi työnantajalle vuoden 2009 alusta , käy myös mosaiikkikurssin maksuun.

Niin ja lunta tuli ja hiihtoa voi harrastaa lähes normaalisti!
Niin ja tervetuloa harrastamaan taidetta mosaiikkikurssille!


Terv. Marja