Hampaita kiristää.
Pää kutiaa.
Aivot kiehuvat.
Kädet huitovat.
Silmät pyörivät päässä.
Sydän hakkaa.
Jalat juoksevat yölläkin.
Ranteissa pakotusta. Ajatus harhaa.
Otan kiinni ohi lipuvasta terveestä ajatuksesta.
Saan kiinni tasaisemmasta.
Kulku jatkuu.
Ei , en ole vaalienalushuumassa.
KIITOS YSTÄVILLE JA KYLÄN MIEHILLE TUESTA!
Nyt se on tehty.
Olen muuttanut työhuonetta.
Inventoinut kahdenkymmenen vuoden tuotantoa ja materiaalia kuukauden ja loppurytinäänhän se jäi raaka puhdistus.
Aina toivoi , että saisi jäädä Keskimaan kulttuurimyönteisyyden suojissa jatkamaan työskentelyä entisellä margariinitehtaalla- varsinkin kun tilaan ei ollutkaan tulossa remonttia.
Ei toimitusjohtaja edes vastannut kirjeeseeni jatkoajasta.
Buisness is buisness totesi Keskimaan kiinteistövastaava.
Art happens somewhere else.
Yksi maamme tunnetuin kuvanveistäjätär( taiteilija itse haluaa käyttää em.ammattinimikettä) sattui radiossa olemaan Ylen ykkösen kulttuuriohjelmassa tapahtumien aikaan ja kun kysyttiin, että kummassa on mukavampi ilmapiiri Pariisissa vai Helsingissä( hän oli työskennellyt lyhyitä jaksoja Pariisissa vähän aikaa sitten ) niin hän totesi , että Helsingissä on kolkompaa ja kylmempää ja kaikilla Suomessa pitää olla ÄSHH -etukortti ja jokaisen kohtalo on määritelty ennakkoon.Että Pariisissa ihminen saa olla oma itsensä ja anonyymi.
Järjestin työhuoneella varastomyyntinäyttelyn ja tavaroiden kirpputoria pidin työhuoneella ja Vaajakosken Vaajapörssissä.
Paljon merkitsi harvalukuisen, mutta uskollisen kannattajajoukon käynti ja osallistuminen ostoilla aina hirveältä tuntuvaan varastojen tyhjennykseen. Ja varojen keräämiseen kuljetusta ja uuden tilan takuuvuokraan.Uskaltautuipa piipahtamaan muutama politiikkokin eri puolueista.
Pääsin ehjänä uuteen tilaan Yliopistokatu 28 E:hen, heti Maistraatin kohdalta sisäpihalle Lyseota vastapäätä- arvoisaa seuraa.
Ainakin ollut naapurissa;Fredriksonin hattutehdas ja kotitalo lyseon lisäksi.
Siispä hallinoin nyt 77 neliöä siistiä, valoisaa,edullista kellaritilaa päivänvaloputkin ja vesipisteellä ja sähkölukituksella.WC+ suihku ja pukukoppi.
Mitäs sillä ikkunalla tekisikään – tuijottelisi turhanpäiväisiä, saisi harhauttavia ajatuksia päähänsä ja syyn olla tekemättä oikeita töitä.
Yksi tilaustyö yksityiselle on menossa.
Savea pääsin muovailemaan ja luonnos on jo onnistunut.
Viime viikon opetin Savossa Ingmannin Käsi- ja Taideteollisuusoppilaitoksella sairasloman sijaisena viikon – aiheena Valokuva installaation osana- Hyvä Esine Paha Esine – tutkimme omaa viimeistä päivää auki olevaa näyttelyäni Suomen Ortodoksisella Kirkkomuseolla ja Museon esinekokoelmia, piirsimme ja keskustelimme aiheesta.
Koululla katsoimme Andy Warhol -dokumentin, minkä pohjalta valokuva-alaa opiskelevat oppilaat tekivät kirjoitelman.Ja tutkivat Andyn suhdetta kameraan ja kuvattaviin.
Mielenkiintoista on verratta Andyn kaupallisuutta nykytaiteen kaupallisiin linjauksiin.
Mitä taiteessa tapahtuu – millä välineillä jne.Millä tavoin tapahtuu?
Keskiviikkona opetustuntien jälkeen Kirkkomuseolle näyttelyä purkamaan.
Valvoja hihkaisi kävijämäärän – 6000 kävijää.
Ei hullummin uusioikoniaiheella – toki osa ihmisistä tuli Kirkkomuseonkin kokoelmien vuoksi....... Iltapäivällä klo 15 auto saatiin lastiin ja isolla pakettiautolla Jyväskylään ja lastin purkamisen jälkeen taas Kuopioon ja aamuksi opettamaan.
Ei tarvinnut iltalenkillä käydä.
Viikonlopuille osui Jyväskylän Seudun kansalaisopiston suosittu mosaiikkikurssi Mosaiikin Hehkua Ravennasta!Kurssi oli täynnä aivan uusia opiskelijoita, vain yksi konkari- saimme kuvat alkuun ja hyväoppinen ja rivakka porukka sai hehkuvat luomukset betoniin jo sunnuntaina- jatkoa seurasi viime lauantaina.
Ja lisää upeita valuja.
Nyt sitten rästissä pr-hommia ja suhteiden hoitohommia.
Syyskuussa piti verottajalle piti käydä näyttämässä ajopäiväkirjat ja selvittämässä vähennyskelpoisia menoja vuosien 2006 ja 2007 lopulliseen verotukseen ja oikaisupyyntöön liittyen.Siinä vierähti usea syyskuun tunti.
Tämä viikko täyttyy siirretyistä tapaamisista ja omien teosten esittelystä eri tilanteissa.
Huomenna on Yliopiston kirjastossa Jyväskylän Yliopiston opiskelijoiden vaalitentti kunnallisvaaliehdokkaille.
Olen lupautunut sinne Vasemmistoliiton edustajana ja ehdokkaana.
Mielenkiintoista kuulla opiskelijoiden huolet ja teemat kuntavaaleissa.
Suomea velloo vaalien alla päivänpolttavia kysymyksiä: Kaupunki Puutarhalla vai Betonilla?Aseilla vai ilman?
Maaseutu vai kaupunki?
Syvälle mieleeni on jäänyt omakohtainen tapahtuma maalaiskylästä.
Kokemuksia oli useita, mutta tämä sopii päivän ja vaalien teemaan parhaiten.
Olen syntynyt maalaisliittolaisen ja uskonnollisuuden virittämään maalaiskylämiljööseen – yllätys , yllätys – Keminmaan Viitakosen kylän uudelle kansakoululle kätilön avustuksella.
Jyväskyläläis-syntyinen kansakouluopettajaäitini aloitti
siellä ensimmäisenä uutena opettajana aivan uudessa funkkiskoulussa 50-luvun alussa.
Vielä 60-luvulla maalla kuljettiin kiväärit olalla ja koirat riehuivat valtoimenaan vapaana kylän raitilla- Todistimme usein ikkunasta kovien talvipakkasten aikaan näkyä nalkkiin jääneistä koiria- avuttomina pyristelemässä takamuksiaan toisista eroon.
Koirat olivat mustavalkoisia, karjalan karhukoiria, ajokoiria, kellertäviä suomen pystykorvia tai sekarotuisia piskejä.Heittelimme ikkunasta leivänkannikoita niille.
Lapsena löysimme naapurin tutun koiran ammuttuna lumessa tienposkessa.Kukaan ei tunnustanut ampuneensa.
Se oli jo vanhus , takamuksissa kauhtuneita,ruskeita karvoja mustan seassa.
Minäkin sain oman koiran – Karjalan karhukoiran Jerin – juoksimme sen kanssa onnellisina läheisessä sekametsässä. Se tuli aina kun kutsuin häntä kiemuralla selän päällä.
Asuimme koulun opettaja-asunnossa.
Koulun punaisen lauta-aidan takana oli naapuritalon lammastarha. Ikkunamme olivat hakaan päin.
Yhtenä aamuna tarhasta löytyi raadeltu lammas.
Naapurin nuori mies tuli meille ja väitti minun koirani Jerin raadelleen lampaan – Pentuhan se vielä on, ei se osaisi lammasta tappaa.
Todisteita ei ollut,ei mitään.
Emme uskoneet ja sanoimme, että naapuri syyttää väärää koiraa.
Naapuri ei tyytynyt puheisiin.
Jotenkin hän sai Jerini varastettua ja laitettua kettingillä omaan pihaan kiinni – en muista tarkasti miten kaikki kävi – sitten hän tuli takaisin vaatimaan isältäni ,että hänen tulee selvittää heillä lampaanraatelua ja koira ammutaan jos isä ei ilmaannu sovitussa ajassa paikalle.
Isä kieltäytyi menemästä.Vaikka pyysin.
Juoksin naapurin maalaistaloon, josta meillä oli maitotinki ja ystävieni äidin luokse pyytämään apua ja hän kehotti minua menemään itse ja pelastamaan koirani naapurin pihasta.
Hän ei voinut tehdä sitä, koska pelkäsi, että tulee varmemmin nähdyksi kuin pieni lapsi koiran luolta.
Minä juoksin hädässäni pelastamaan koiraani.
Jeri oli kiinni navetan seinässä ja kettinki oli solmittu isoksi mytyksi ,jota yritin kädet täristen avata- eihän siitä tietenkään mitään tullut, en saanut ajoissa kettinkimyttyä auki- naapurin mies tuli ovesta pihalle ruutuessuun pukeutuneen äitinsä ja pikkuveljensä kanssa.
He seisoivat yhtenä toisiinsa nojaavana ryhmänä piharinteessä ja kivääri osoitti minua.
Mies huusi minulle, että jos en hellitä irrottamasta kettinkiä hän ampuu minua.
Hetken jatkoin epätoivoista avaamista,mutta lopulta tajusin naapurin tarkoittavan totta ja juoksin pakokauhussa pois.
Menin ystävieni äidin luo ja hän sanoi, että olisi pitänyt irroittaa pannan solki, olisi onnistunut pelastaminen.
Sitten laskin jossain hiljaisuudessa minuutteja, kuulin laukauksen ja tiesin, että koirani oli ammuttu.
Muistan kettinkimytyn ja tunnen sen kädessäni.Muistan pihan ja lautaseinän ja kiväärin.Muuta en muista.
Jonkin vuoden kuluttua tapahtuneesta pelottavaan naapuriin ajoi mustamaija peräkärryn kanssa ja kerrottiin, että koirani surmaajan veli oli tappanut itsensä.
Myöhemmin kuulin, että myös koirani surmaaja ampui itsensä.
Heidän isäänsä en nähnyt koskaan.
Oliko sota vienyt vai joku muu.
Ihana, turvallinen , vastantuoksuinen maaseutu.
Minä en kaipaa maalle.
Viihdyn kerrostalossa.
Ihmisten lähellä.
Käykäähän äänestämässä oman idyllin puolesta.
Marja
Ps Jos joku haluaa vaalipuheitani – täytyy palata taaksepäin tuohon edelliseen kirjoitukseen heinäkuulta ja sieltä loppupuolelta löytyy kommenttia kuntapolitikointiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti