SADAN PÄIVÄN SADE

Jatkuva sade toi mieleen nuoruudessa Kankaanpään taidekoulussa luetun kirjan Sadan Vuoden yksinäisyys.
(Sadan vuoden yksinäisyys (Cien años de soledad) on kolumbialaisen Nobel-kirjailijan Gabriel García Márquezin romaani vuodelta 1967. Kirja on yksi García Márquezin pääteoksista ja latinalaisen Amerikan kirjallisuuden klassikko. Se on myös niin sanotun maagisen realismin tunnetuimpia edustajia. Kirja on käännetty 35 kielelle ja sitä on myyty yli 30 miljoonaa kappaletta.

Sadan vuoden yksinäisyys, samoin kuin jotkut muutkin García Márquezin kirjat, sijoittuu kuvitteelliseen Macondon kylään Kolumbiassa. Elämäkerrassaan Elää kertoakseen García Márquez kertoo Macondon perustuvan kyliin, joissa hän lapsena asui.

Kirja kertoo tarinan Buendían suvusta, sen seitsemän sukupolven kukoistuksesta ja tuhosta. Se on hyvin vertauskuvallinen ja sen katsotaan tiivistävän Kolumbian tai koko latinalaisen Amerikan historian sotineen, vallankaappauksineen, banaaniplantaaseineen ja työläisten joukkomurhineen.Lainaus google-haulla)
Kirjan tapahtumat sijoittuvat MACONDO-nimiseen kaupunkiin.

Siellä satoi kuukausitolkulla ja sade alkoi vaikuttamaan ihmisiin ja eläimistöön. Macondossa, kaupungissa , minne kirjan tapahtumat sijoittuvat johdetaan alueen monikansallisen yrityksen johtamaa banaaniviljelmää. Löysimme nuorina ainakin sen yhtymäkohdan Kankaanpäähän , että molemmat olivat yhtä mielettömiä paikkoja, toki Marquesin Macondo kiehtovampi ja mielikuvituksellisempi.. Nimesimme jopa Kankanpään Kakondoksi.
Yksi vuokraisäntämme oli valtakunnan politiikassa menestynyt juristi , joka omisti puolet Kakondosta ja Kakondon ihmisistä.
Kierrätti meitä ympäri kylää ja osoitteli puutalorotiskoja , joita omisti ja jotka vuokraisi meille mielellään sopuhintaan!
Kaupungissa ei ollut häävisti vuokra-asuntoja taidekoululaisille niinpä tämä maankuuluu juristi vuokrasi meille asunnon ( 350 markkaa-1980)puulämmitteisestä kaksikerroksisesta puutalosta keskellä kaupunkia – yläerran kaksi huonetta – vesi taidettiin kantaa kaivosta.

Alakerrassa asui työtön ,Kankaanpääläinen pariskunta , kolmissakymmenissä oleva – yksi yö heräsimme savuun ja huutoon , alakerta paloi.
Onneksi meillä ei ollut muuta kalustoa kuin rinkat ja petivaatteet , taisimmme nukkua vaatteet päällä, koska oli viileää.
Nappasimme tavarat kainaloon , osan heitimme ikkunasta ja taisimme itsekin pelastautua palotikkaita pitkin.
Alakerran naapurit olivat jo pihalla ja kuiskasivat meille , että he sytyttivät tahallaan palon , että saisivat kaupngilta kunnon vuokrakämpän!
Unohtivat ilmoittaa meille suunnitelmastaan . Olivat ajatelleet että palo on niin pieni , että ehdimme ulos ajoissa!!!
Käskivät olla kertomatta kenellekkään.
Arvatkaapa jäivätkö kiinni tuhopoltosta ?
Me yövyimme rehtorin kansliassa muutaman yön.
Kunnes löytyi seuraava Kakondolainen vuokraisäntä.


Vettä on tullut niin ,että muutoksia on huomattavissa ;torilla pulut opettelivat uimaan ja asuntooni
pyrähti lepakon näköinen olio- otin siitä yksi aamu kuvan, kun se nukkui ikkunan pielessä. Oliolla on karvainen turkki ja isot siivet ,pitkä kärsämäinen imukuppinokka tai vastaava – suihkussa huomasin , että sääriini on ilmestynyt pieniä punertavia, kutiavia pilkkuja ja yksi isompi – ajattelin että ystävävampyyri on käynyt einehtimässä yöllä paljaita jalkojani.
Otin kuvan vampyyrista.
Sattumalta samaan aikaan luin MUUMI-sarjakuvaa , missä kerrotaan vaarallisesta vampyyristä ja muumimamma tietenkin muulta perheeltä salaa ystävystyy vampyyrin kanssa piilottelee sitä keksipurkeissa ja vaikka missä.

Vaajakosken kirpputorin ovella pariskunta kertoi, että heidän asuntoonsa olivat lentäneet sisälle pöllön poikaset – aika kiva herätys, kun pikkupöllörivi katsoa tillittää sängyn vierellä.
Jatkuva sade toi myös mieleen Akira Kurosavan yhden elokuvan , jossa sataa tolkuttomasti ja kaikki on lohdutonta- japanilaiset näyttelijät kun osaavat ilmeillä ja puheen intonaatiolla tehostaa ikävääkin ikävämpää tunnelmaa – nimeä en nyt muista. Se on varhaiskauden tuotantoa ja tietenkin mustavalkoinen- sitä voi katsella näin sadepäivien ratoksi.Myydään dvd:nä.

Harrastan tällä hetkellä luovan työn lomassa tavaroiden inventointia; työhuoneen varasto on väärällään kaikkea tilateosmateriaalia ja muutoissa mukaan tarttunutta, nyt on luopumisen aika , viikon on jo Vaajakosken Kirppiksellä- sijaitsee sen kuuluisan Vaajakosken liikenneympyrään kulmilla- ollut pöytä no 181 ja rekki täynnä myytävää vaatetta ja tilpehööriä. Aloitin vaatimattomalla tavaralla , ikäänkuin vierotan itseni hellästi ensin ja sitten karaistuneena siirryn vaikeammin vieroitettaviin esineisiin.

Ainakin elokuun puoliväliin on pöytä numero 181 varattu. Nyt tässä pohdin , että paljonko voi repiä hiton korkeista , mustista , nahkaisisita,aidoista 70-luvun Abba-tyylin saappaista, todella rajut.
En vie niitä vielä tyrkylle , huutonettiä ajattelin kokeilla - sitten on Design Lepistön musta nahkaliivi , metallisella vetoketjulla, pikkusivutaskut joissa myös vetskarit , vuorellinen , nahka on sellaista , että kun sitä rutistelee siihen tulee loimuava ruskea sävy, täysin käyttämätön.
Kirjoja on tullut hankittua ja niitä sieltä löytyy myös -ymmärrettävästi ei divarilaatua , mutta luettavaa lastenkirjaa ja pokkareita.

Taisi tarttua tuo kesäflunssa blogista Päiviltä- .
kaikkihan on nykyään täällä virtuaalimaailmassa mahdollista. Lisäsin vielä edellytyksiä taudille
juoksentelemalla uhmakkaana vesisateessa kirppiksen ja työhuoneen väliä ilman sadetakkia ja tässä on lopputulos.Nenä vuotaa ja päähän koskee.

Asiaakin on päässä liikkunut ; kuntavaalit lähestyy ja äänestysinto on tiedustelujen mukaan lisääntynyt. Ehdokkaiden blogit heräävät eloon.
Toinen asia on kuka niitä viitsii lukea?



Nykymenoa seuratessa olisi syytä vaihtaa vanha valta uusiin vaikuttajiin.
Tunnen monia, jotka sanovat noin vaan lonkalta , että heitä ei politiikka kiinnosta lainkaan!
Aivan kuin heidän oma elämänsä muka voisi olla irrallaan mitenkään politiikasta , norsunluusaareke , missä itse ollaan oman elämän haltijoita.
Kaikki hyvä mitä meillä itsekullakin on terveydehuolto, koulutus, museot, yliopistot ym ovat nimenomaan rehellisten, antaumuksellisten politiikkojen aikaansamaa , he ovat olleet naisia ja miehiä , jotka ovat halunneet vaikuttaa oikeudenmukaisen , tasa-arvoisen yhteiskunnan puolesta – en puhu nykypolitiikoista vaan 40-50-luvun uranuurtajista ja sodanjälkeisen Suomen rakentamisesta sivistysvaltioksi , naisten äänioikeudesta , neuvolatoiminnan aloittamisesta, toimeentuloturvasta heikommille.
Eikö noissa asioissa riitä puolustettavaa nykyihmiselle , edes sen vertaa , että äänestää.

Minulla on ollut ILO 79 ÄÄNELLÄ( 400 Euron vaalibudjetti ) istua neljä vuotta kulttuuri-, ja nuorisolautakunnassa.
Olen ollut lähes kaikissa kokouksissa
.Paitsi niisä, joissa olen ollut jäävi tai olen ollut töissä muulla paikkakunnalla.
Minulla on ainakin nimettynä ollut nuori naisvarajäsen , joka ei ole käynyt yhdessäkkään kokouksessa tilallani , eikä ole jaksanut edes ilmoittaa virallisesti , että ei halua käydä varajäsenenä kokouksissa.

Tällaisia henkilöitä ei tarvitse valita edes hätävaraksi mihinkään.
Ilmoitin hänelle jo kaksi vuotta sitten, että jos ei hoida tehtäviä on jätettävä virallinen eroanomus kaupungin valtuustolle. Mutta ei mennyt jakeluun. Luottamustehtävän ottaessaan on hoidettava se ja sitouduttava siihen.Varajäsenenkin

Neljä vuotta lautakunnassa pudotti minut maanpinnalle , mitä tulee kunnalliseen päätöksentekoon; vaikuttaminen on erittäin vaikeaa ja kampittaminen ja väheksyminen ja henkinen kiusaaminen ihan yleinen tapa nurjetaa muutoksia yrittävä tai uutta ehdottava.
Todella raskasta on näillä ehdoilla ja näissä isojen puolueiden valta-asemissa yksittäisen naisvaikuttajan yrittää muuttaa asioita tai tuoda keskusteluun arvoja , joista ilmeisesti tavallinen kuntavaikuttaja on erkaantunut .
Kunnanvaltuutettujen ongelma on ,että he ovat pukkina kaalimaan vartijana ,useimmat ovat hyväpalkkaisessa kunnan virassa tai muussa julkisen yhteisön palveluksessa- Dynamiikkaa on vähän tai ei lainkaan.
Herra on herran päällä. Eli virkakoneisto ja nokkimisjärjestys on massiivinen- säästöä voisi syntyä virkakoneiston saneerauksella.

Tulevaisuus ei tuo hyvää Nuorisolle eikä kulttuurille.

Nyt kulttuuri- ja nuorisolautakunnalle ilmoitettiin toukokuun kokouksessa kulttuurin johtoryhmän puolesta , että suurjyväskylän uusi kulttuuri-ja nuorisolautakunta on myös urheilu-ja liikuntalautkaunta- kolmetoista jäeninen. Tampereelta on otettu mallia , siellä KUULEMMA toimii hyvin.
Meiltä lautakunna rivijäseniltä ei kysytty,mitä mieltä ollaan ,saattikka , että oltaisiin keskusteltu asiasta lautakunnassa. Minäpä tiedän , että Tampereella ei toimi tuo lautakuntakokoonpano ollenkaan hyvin. Urheilu-, ja liikuntalautakunta olisi tullut pitää erillään omana lautakuntanaan.
Jo nyt esim Nuoriso- ja kulttuurilautakunnan kokoukset ovat venyneet kolmituntisiksi. Ja miten pärjäävät naiset, humanistit ja kulttuuri-ihmiset lautakuntapaikkajaossa. Arvelenpa , että huonosti.

Tiedämme paljon nuorison ongelmista- tosin en Jyväskylässä ole törmännyt Kerava-ilmiöön ; nuoret istumassa päivät pääskytystään nurmikoilla ja sittareilla kaljapussit kourassa- mutta minusta jo nuorisolautakunta saisi olla oma itseäinen lautakunta. Esim nuorisotilojen fyysinen tila on Jyväskylässä aivan alakantissa , samoin henkilökunnan määrä.
Tosin henkilökunta on kiitettävän taitavaa , ammattitaitoista, motivoitunutta. Parannusta olemme lautakunnassa saaneet aikaan esim Kuokkalan osalta , missä nuorisotila sijaitsi kerrostalon alakerran huoneistossa ja oli järkyttvän pieni ja homeongelmainen tila.
Ottaen huomioon , että Kuokkalassa on paljon yhteisiä tiloja tarvitsevia nuoria. Nyt tulevat siis uudet ilat kirjastolle ja nuorisolle.
Lisäksi olen iloinen, että nuorten Taidetyöpaja sai jatkoaikaa.

Lähiöiden kirjastoja emme antaneet kaupungin johdon kovasta painostuksesta huolimatta kokonaan hävittää – syntyi kompromissi , pienkirjastot korvaavat lähikirjastoja ja osa jää entiselleen ja uusi kirjastoauto saatiin. Kaikki yhteisöllisyyttä ja turvallisuutta lisäävät yhteiset tilat ovat tärkeitä. Tilat, joissa ei kysytä ovella rahaa, papereita , ulkonäköä.
Yhteisten tilojen rakentamisella ja avoinna pitämisellä sekä ammattihenkilöstöllä pystymme ehkäisemmään pahaa mieltä ja lohduttomuutta.
On surullista seurata yhteisen hyvän murenemisen ja kovenevien olemassaolonehtojen seurauksia lehdistä. Esim. Kumppaanustalon kohtalo on huonoa politiikkaa. Erittäin huonoa!

Siksi on tärkeää ainakin yrittää vaikuttaa omissa valinoissa toisten elämä huomioiden ja käydä äänestämässä. Itse en koskaan ole ollut äänestämättä.

Nyt sade lopulta väistyi ja aurinko näkyy.
Taas pakkaamaan työhuoneelle.

Tervetuloa Vaajakosken Kirppikselle shoppailemaan.


Marja