Hei!
Torstaina 18.12 pidin työhuoneen ovia auki 12-18.
Olin valmistanut ständin Yliopistonkadulle, koska työhuone sijaitsee sisäpihan perällä , kaukana hektisestä kadusta- sisäänheittäjänä toiminut Andy Warholin silkkipainoteos Marilyn Monroesta kuva, jonka kopion ( suokaa anteeksi Marilyn ja Andy)Humlebäckissä Tanskassa sijaitsevan Louisianan Taidemuseon vuoden 1987 Vuosikalenterista -ja lupaus Glögistä toi muutaman oikeasti mosaiikkilaatoista innostuneen paikalle- pitää uusia työpajanäyttely keväällä.
Mosaiikkikurssista enemmän oli kiinnostusta.
Suurempi merkitys oli psykologinen kynnys avata ja esitellä oma työtila teoksineen kaiken kansan koettavaksi.
Saatuani kynttilät sammuksiin ja glögit termospulloon riensin taidemuseolle keskisuomalaisten ammattikuvataiteilijoiden ja kuvataiteen harrastajien ja museoväen tapaamiseen. Paikalla oli kolmisenkymmentä aktiivia.
Osa oli ilmeisen kyllästyneen oloinen jo alussa , osa hiljeni vain tavan vuoksi ja osa taisi kaivata johtajaa ja osalle ei kai selvinnyt koskaan, että tarkoitus oli taidemuseon toiminnan esittelyn lomassa keskustella vapaasti ilman suodatuksia kaikesta yhteistä näyttelytoimintaa koskevasta ja yhteistyön laajentamisen ja laadun parantamisen tiimoilta.
Museon johtaja Päivi-Marjut Raippalinna toivotti meidät tervetulleeksi ja museon henkilökunta esiteltiin perusteellisesti samoin jokaisen vastuualue.
Mikä oli hyvä asia.
Henkilökunta on pieni ja näyttelytoiminta galleriamaisen vilkasta ja aluetaidemuseotehtävät laajat.
Itse sain heti käytöskurmuutusta - johon olen toki tottunut , mutta olin käsittänyt tilaisuuden luonteen erilaiseksi kuin esimerkiksi lautakuntakokouksen tai taiteilijaseuran vuosikokouksen- saa spontaanisti kysyä ja kommentoida,varsinkin kun osaan jo 4-vuotisesta lautakuntatyöskentelystä johtuen pyytää puheenvuoron viittaamaalla,lisäksi olin oikeasti ollut epätietoinen esille tuomistani asioista.
Onneksi keskustelun puheenjohtajaksi saatiin sovittua puheenvuoroja jakamaan Leena Lokka. Muuten olisi mennyt hyvin kaikuvassa , huonohappisessa tilassa keskustelu maitohapoille jo alkuunsa.
Keski-Suomen Museo pitää saada mukaan näihin vapaamuotoisiin tapaamisiin, koska joka toinen vuosi Jyväskylän Taiteilijaseuran Vuosinäyttely järjestetään siellä. Näyttelykonsepti vaati kehittämistä.Keskustelimme jyrytyksen luonteesta ja mahdollisesta palutteesta teostenjättäjille.
Ulkopuolinen jyryttäjä Jyväskylän Taiteilijaseuran vuosinäyttelyssä on perusteltua, koska jo aika monet kuvantekijöitä koskevat asiat alkavat olla liian keskittyneet yksille ja samoille henkilöille ja asiantuntijoille tai järjestelmille.
On hyvä , että täysin ulkopuolinen ammattilainen seuloo Taiteilijaseuran tärkeimmäksi tapahtumaksi muotoutuneen näyttelyn.Ulkopuoliset jyryttäjät ovat toisin kun annettiin ymmärtää olleet tehtäviensä taslla ja urakoineet jyryttäessä kaksi päivää putkeen - tehneet pienellä korvauksella jyrytyksen ja suunnitelleet näyttelyn ripustuksen ja jättäneet kirjallisen lausunnon avajaisiin silloin kun ovat estyeet osallistumasta itse avajaistilaisuuteen. Usein jyryttäjät ovat aktiiviisia ammattitaiteilijoita ja toimivat usealla alueella ; itsenäisinä kuvantekijöinä sekä
asiantuntijatehtävissä sekä kuraattoreina että opettajina.
Jyryttäjäjäsenten määrää voisi lisätä niin, että olisi kaksijäseninen , mahdollisesti kolmijäseninen jyry?
Mutta usemapijäsenisten jyryjen ongelma on kompromissit ja se sopii huonosti taiteeseen.
Yllätyksellistä on lopputulos aina yksijäsenisen jyryn toiminnassa.
Mutta ei ole koskaan jättänyt ketään kylmäksi-
Aina näyttelyt ovat puhuttaneet ja vetäneet yleisöä.
Mutta nyt Keski-Suomen Museon näyttelytilan seinä olivat niin nuhjuset ja maalipaikkauksia täynnä , että se ei ollut enää asiallista.
Samoin muoviset numerolaput olivat niin kuluneet ettei enää saanut numerosta selvää!!!!Toisaalta näyttelyn esittelyyn ja pedagogiseen puoleen tulisi satsata paljon enemmän.Moinen ei ole nykyaikaa eikä voi olla ainoastaan taiteilijaseuran tehtävä kohentaa asioita.
Keskustelussa nousi siis esiin jyrytysmaksun suuruus ( nyt 20 Euroa) ja sen vastikkeellisuus.
Jyrytysmaksu on yleinen käytäntö koko maassa. Maksu vaihtelee 10-50 Euroon ja sillä maksulla saa tarjota teoksensa avoimen tarjonnan näyttelyyn -usein max kolme kappaletta- Maksulla taiteilijaseurat kustantavat ulkopuolisen jyryttäjän noin kahden päivän työnpanoksen ja jyrytysavustajien palkat.
Jyrytysmaksu ei tuota taiteilijaseuralle ylimääräisi varoja vaan sillä kustannettaan näyttelyn kuluja.
Jyrytysmaksun vastineeksi esitettiin , että jyryttäjä antaisi jokaiselle noin vajaalle 100 teosten tarjoajalle palautteen tarjotuista teoksista , se on sula mahdottomuus- mikään aika ei riittäisi, eikä tila.
Sitäpaitsi palautteen antaminen on eettisesti vastuullista ja tekijää kunnioittavaa toimintaa- ei siis mitään pikaoikeudenkäyntejä teosten haun yhteydessä.
Jokaisen tulisi ymmärtää että arvion antaja ottaa syvällisesti kantaa toisen hengen tuotteisiin.Osoittaa suurenmoista ymmärtämättömyyttä esittää jotain hollitupameininkiä.
Taiteilijaseuran vuosinäyttely on tarkoitettu keskisuomalaisen ammattitaiteen esittelyyn. Mukaan pääse usein kuvataidetta pitkään harrastanut , mahdollisesti tuleva ammattilainen.
Näyttely on yksi porras ammattilaisuuteen.
Mutta näyttely on ennen kaikkea Taiteilijaseuran näkyvin ja isoin satsaus yhdessä taidemuseon kanssa keskisuomalaisen kuvataiteen esittelyyn.
Keskisuomalaisen kuvataiteen esittely ja edistäminen on aluetaidemuseon yksi tärkeimmistä tehtävistä. Sisältäen taltioinnin ja tutkimisen.
Vuosinäyttelyä tulee yhdessä kehittää vielä paremmaksi näyttelyksi oheistoimintoineen.
Tulee muistaa, että kuvataiteilijat ovat ainoa taiteilijaryhmä , jotka ilman korvausta esittelevät viikkojen ajan teoksiaan näyttelytiloissa ja maksavat näyttelykulut, kuljetukset, kovaa vuokraa tai provisioita myynneistä.
Ilman näyttelytoimintaa taiteilijaa ei ole - olet pakotettu oravanpyörään oli sinulla varaa tai ei.
Menestymätön,näkymätön taiteilija maksaa viulut yksin ja ei saa saattohoitoa.
Kuinka moni museo laskee budjetissa taiteilijan työn osuuden euroissa , siis henkisen työn tuloksen, sen esittelyn usein kirjallisesti, oman esiintymisen, näyttelyn kesto ollessa yleensä runsaat neljä viikkoa.
Taiteilijat tuottavat museoiden henkisen sisällön.
Kaikki museot eivät maksa Kuvastokorvausta, mikä olisi minimikorvaus tehdystä työstä.
Todetaan usein, että on hienoa ,kun pääsee museoon esittelemään teoksiaan.
Mutta arvostusta ei voi syödä.
Palaute on usein parhaassa tapauksessa puolen sivun artikkeli paikallisessa lehdessä.
Kirjailijat ovat saamassa ensi vuonna konkreettisesti rahallista korvausta jokaisesta kirjastolainauksesta.
Saisimmko me Kuvataiteilijat korvauksen jokaisesta katseesta sen kohdatessa teoksemme?
Kolme tuhatta kävijää - euro per kävijä-
Olisi vähintään kohtuullista.
Usein kuvantekijän palkka unohtuu, kun lasketaan budjetteja.
Osa kuvantekijöistä osaa jo laskuttaa työstään.
Kritiikki- ja jyrytystilaisuudet voi järjestää erikseen eri rahoituksella.
Kuten tilaisuudessa totesimme, kuvataiteen harrastajajärjestöt voivat tehdä aloitteen ja hakea avustusta kritiikkipalveluun eri tahoilta.
Ammattitaiteilijat tarvitsevat harrastajataiteilijoita ja toisinpäin.
Ehdottomasti. Keski-Suomessa kuvataiteen harrastus on erityisen vilkasta ja korkeatasoista ja sillä on pitkät perinteet yhteistyöstä ammattitaiteilijoiden kanssa.
Ammattikuvataiteilijan asema ja kuvataiteen esittämisen mahdollisuudet ovat heikentyneet Keski-Suomen alueella.
Tämä on lakanut näkyä jo taiteen tasossa.
Varoja on vähennetty usean vuoden ajan kuvataiteilijoilta ja taidemuseolta.
Maineikkaat,kansainväliset Graphica Creativa ja Valokuvataiteen Biennale eivät jaksaa kantaa kuvataiteen mainetta biennalien välivuosia.
Me tarvitsemme lisää kunnollisia näyttelytiloja ja näyttelytoimintaan varoja. Vuosiapurahat,jotka karsittiin laman aikana pois, tulee palauttaa kulttuuritoimen budjettiin.
Ei ole museoita eikä näyttelytiloja hienoine sisältöineen ilman taiteilijoiden työpanosta.
Toivoisi suunnan jo kääntyvän ja siihen voivat vaikuttaa aktiiviseti Taiteilijaseuran puheenjohtaja ja hallitus sekä Taidemuseon henkilökunta.
Ilman työtä suunta ei muutu.
Toivottavasti yhteiset keskustelutilaisuudet jatkuvat ja keskustelutaito kehittyy itse kullakin.Ja tulosta syntyy.
Marja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti