Blogiarkisto

torstaina, joulukuuta 31, 2009

SPIIKKÖRSKOORNÖ ENTERTEINING KREATING BISINESS AT KRISMÖSMARKET

Myy myy myy !
Luo luo luo !
Brändää brändää brändää!


Jyväskylän taidemuseolla järjestettiin taidebasaaritapahtuma joulun kunniaksi jo kolmannen kerran 12-13.12.
Punaisena lankana tapahtumalla on saada yleisö ostamaan taidetta joululahjoiksi.
Taidemuseon korkeakulttuurista imagoa kansan syvissä riveissä on hälvennetty , taidemuseon kynnystä on madallettu itämaisella basaaritunnelmalla; rennolla menolla , musiikilla, mutkattomuudella.
Yleisöä saapuikin ennätysmäärä 4500.
Kynnyksen madallus oli siis onnistunut.
Myyjinä kuvataiteilijoita ja käsityöläisiä oli parisenkymmentä.
Itse olin ensikertaa mukana ja arpa suosi minua antamalla ensimmäisen pöydän sisäänkäynniN edessä.
Olin suunnitellut myyjäisiin jouluisia tuotteitä kuten mosaiikkitonttulaattoja, syvän mosaiikin vihreitä kuusia ,
mehevän punaisen, lasimosaiikkisen savolaismallisen soutuveneen ja muuta kimaltelevaa, mitä lasimosaiikilla saa aikaan.
Lauantaiaamuna klo 11 seisoimme edustavina- pöydät taiteesta koreana notkuen - ottamaan yleisön vastaan.
Yleisöä tulvikin sisään ruuhkaksi asti - keskikäytävlle olisi tarvittu liikenteen jakaja-
Saskiat myivät heti oven suussa makeitaan kakkuja, glögiä, torttuja sekä oivia , kauniskuvioisia villasukkia.
Iloitsemani paraatipaikka ei ollutkaan niin mainio , liikenne puuroutui ensimmäisen pöydän kohdalla ja kaikkien silmälasit huurtuivat juuri minun kohdalla sameiksi niin että näköä haittasi- eli sokeana lasilliset ihmiset tallustelivat linssejään kuivaten ohitseni - paitsi lapset , he halusivat hivellä ja nauttia mosaiikin väri-ilosta.
Osa ihmisistä innostui keskustelemaan kanssani humoristisista joulunpunaisista Älä kuseta naapuria puudelikylteistäni - intoonnuimme vilkkaaseen sanan vaihtoon suomalaisesta mieleipidepalstojen keskusteluikonista - koiran jätöksistä.
Ja millä vakavuudella ja väkivaltaisuudella jutut on höystetty!

Osaa ihmisiä arvelutti betonisten koirakylttieni sanoma naapurustolle,pelättiin sen aiheuttavan pysyvän vaurion naapuriväleihin ja mahdollisia yhteenottoja uumoiltiin jos tuollaisen kyltin portinpieleen asentaisi.
Voihan sen laittaa kerrostalon oveenkin ehdotti joku. Tapahtuuhan sitä kusetusta monella tavalla- no keskustelua ja naurua kylteistä syntyi , mutta ei kauppaa. Hintoja en ollut laskenut.
Mosaaiikkilaatat betonivaluineen ja hiomisineen eivät voi olla vitosen tai kympin,

Kaikilla muilla oli homma hanskassa ja pasmat selvillä aiempien vuosien kokemuksesta.Myynnissä 10 -50 Euroon taidetta. Se teki kaupan
Toki olin kuullut ennakkoon , että 100-1000 Euron teoksia ei osteta, mutta ajattelin , että jospa jotain liikkuisi.
Sattumia noin isossa joukossa saattaa olla.
Mutta ei, en myynyt juuri mitään.
Totesinkin henkiökunnalle , että jos puhumisella olisi tienannut olisin jo lauantain tehnyt tienestiä.
Pidin ikäänkuin spiikkerskoornöä siinä oven suussa enterteining piiiple!

Näin huonoon myyntiin en ollut varautunut.
Kesällä torimyynti oli tuloksekkaampaa. Lohduttauduin ajatuksella, että olin esitellyt uutta koirakyltti-ideologiaa ja mosaiikkitekniikkaa ja täten taidekasvatusta harjoittanut ja sivussa päivitellyt kaupunkikuvan ankeutta muutaman vanhemman naisasiakkaan kanssa, jotka lähtiessään palkitsivat minut ostamalla muutaman Lutakko-aiheisen kortin.
Euron kipale.

Kaupungin poliittinen kerma väristä riippumatta pyyhälsi ohitseni toivottaen hyvää joulua joutuisaan-
Jengi oli tottunut saamaan ammattilaisten taidetta pilkkahintaan -jopa hyvin ansaitsevat - kukaan ei ajatellutkaan maksaa muutamaa vitosta enempää joululahjataiteesta!
Myyntivoitosta ei voi puhua - kulut kun vähentää ja oman palkan . Vaikka kuinka olisi monistanut niin ei lyö leiville- toki tilaisuuden markkina-arvo on kohtuullinen ; kilpailua markettien halpatuontiroinalle.

Mutta.

En tiedä kannattaako ihmisiä opettaa ihan tolkuttoman edulliseen taiteeseen ?
Vaikea on normaalihintaa pyytää jos kansa on tottunut alehintaan.
Varsinkin kun köyhyys on iskenyt erityisesti taidealan ammattilaisiin. Työtilaisuudet ovat vähentyneet ja tarjontaa on paljon ja taide ja viihde sotketaan keskenään-
Esimerkiksi kunta-alan työntekijöiden palkat nousivat 12 % .
Siinä jo on ostovoimaa kertynyt ihan normaalihinnalla hankkia taidetta pukinkonttiin.
Letkeä tunnelma, henkilökunnan 100 % läsnäolo ja yleisön kohtaaminen face to face oli tietenkin tapahtuman parhaita myönteisiä puolia.
Mutta kannattaa jalostaa tapahtumaa ja pitää taso sellaisena , että ammattitaiteilijoilla on vara ja halu osallistua tapahtumaan vastaisuudessakin.


Ja sanaan joka tungetaan kaikkialle!
LUOVUUS - KÄÄK-sana saa minun nisakavillani koholle.
Kaikkialla lääkkeeksi tarjotaan Luovuutta ja sen paitana innovativisuutta- Sillä maailma pelastuu- Joo ja voisi jatkaa ja Hessu Hopon superhessupähkinöillä !
Luovuus-sanalla sumutetaan. Usein puhuja tai kirjoittaja ei edes osaa määritellä mitä sanalla tarkoitetaan.
Kunhan vaan tomerasti hoetaan puku päällä ; Luovuus! Luovuus!
Ja jostain syystä se usein yhdistetään taiteeseen, ainutkertaisen synnyttämiseen, rahasampoon.
Harvemmin luovuudesta puhutaan tai sitä yritetään määritellä inhimillisenä ominaisuutena.

Raamatussa, kaikille tutussa kirjassa Jumala loi maailman. Siihen kai sana luominen viittaa - suurenmoiseen, ihmeelliseen ponnistukseen.
Jäljittelemättömään minkä tahansa uuden asian keksimiseen, tuottamiseen!
Uuden luoja on jotain ihmeellistä ainetta oleva ihminen - syvälle jonnekin tuijottaen hetken ja sorviin jo sitten rientäen ahneena toteuttamaan ajatuksen luovan; syntyy kärrynpyörä, crocs-jalkineet, hengittävä ruumis , häntäänsä pureksiva koira, vedessä liukeneva akvarelli, ihmiset yhdistävä puhekone!

Toisaalta luomisesta tulee mieleen ihan todellinenkin tekemisen tapahtuma.
Joku on sitä varten keksinyt työkalun ; ihminen luo lunta -jokainen ymmärtää kaiken mitä siinä tapahtuu: kuorma valkoista ainetta siirtyy kasaksi kulkutien sivuun.
Luominen suoritetaan yli metrisellä ,pitkävartisella esineellä, jonka toisessa päässä on kupera ,suorakaiteen muotoinen ruuveilla pyöreään varteen kiinnitetty kevymetallista tai vanerista valmistettu leveämpi taso, joka työnnettään lumen alle ja otetaan taso kukkuroilleen lunta, nostetaan varresta ja kipataan kadun tai kävelytien reunalle ja toistetaan liikesarjaa kunnes tie on lumesta luotu vapaaksi.

Ryydittäjäksi lumen luontiin sananparsi: Tietä kulkiin tien oot vanki - vapaa on vain umpihanki!

Nyt voi oikeasti laulaa Maa on niin kaunis -kirkas luojan taivas - maisema on pulleroisen puhtaan pumpulisen valkea, että häjyä tekee..on siinä luojalla ollut luomista .....

Hyvää toiseksi viimeistä yötä!

Marja

3 kommenttia:

Kapa kirjoitti...

Kerran tuolla olleena päätin jättää täst´edes väliin. Tuohan on aivan perseestä. Viikkotolkulla pitäisi jotain ihme lipareita tehtailla ja myydä alle torihintojen.

No, oppiihan ihmiset kuitenkin, että ei kannata taidetta ostaa taidelainaamoista, gallerioista, eikä ateljeista. Joulun allahan saa "oikeiden tekijöiden oikeaa taidetta", käsin tehtyä piparin hinnalla.

kapa

Anonyymi kirjoitti...

Taiteen ostajana tuli hieman paha mieli syyllistävän oloisesta kirjoituksesta, koska ehkä ei tarvitse ali hintaan myydä kun tekee hyvää. Itse ostin täysihintaisen vedoksen 190 euroa taiteilijalta joka täällä myös kirjoittaa blogia. Kun olin ostoksilla niin oli myös muita ihmisiä, jotka ostivat häneltä täyteen hintaan eikä millään piparin hinnalla. Hinnat tällä taiteilijalla ainakin olivat samat kuin taidelainaamossa mutta itselleni oli ainakin hienoa keskustella teoksesta taiteilijan itsensä kanssa ja se oli minusta se lisä arvo, jonka tilaisuudessa sai. Kyllä me asiakkaatkin osaamme kunnioittaa taiteilijan työtä ja kun on hyvä työ, niin ihan mielelläni laitan yhteen teokseen paljon rahaa, vaikka minulla ei olisi periaatteessa varaakaan. Työn pitää olla oikea, joka puhuttelee, koska ei minun palkoillani ole varaa ostaa taideteosta, joka ei kosketa minua. Taidemuseolla oli paljon niitäkin ja suurin osa niitä.

Hyvää vuoden alkua kumminkin ja onnistumista tulevaisuudessa.

Eerik

Kolu kirjoitti...

Hei!


No meille tuli molemmille paha mieli eri syistä minulle myynnistä ja sinulle kirjoituksista. Tasapeli.
Betonisia teoksia ei niin helposti kuljeteta ja työtila ja työvälineet ja asiallinen kehystys maksaa ja onhan kiva , että tarjolla on kolmiulotteisiakin teoksia vaikka silmän ilona - lapset ainakin osasivat nauttia mosaiikeistani. Mutta ehkä olin väärillä tuotteilla väärässä paikka. Toisaalta palautetta on hyvä antaa jotta tilaisuus kehittyisi molemmille osapuolille mieluisaksi. Oli siellä muitakin joiden myynti ei yltänyt kahdekymmenen tunnin aikana kannattavuuteen asti- toisaalta voisi myyntitialaisuuksia olla muulloinkin kuin joulun aikaan.
Hyvää Uutta Vuotta ja iloja uudesta taiteesta kotonasi!

Terv. Marja Kolu