Huomio! Huomio!
Kun vaaleihin on enää muutama viikko ovat puolueiden vaalikampanjat täysillä vauhdissa!
Kun vertaa maailman tapahtumia, ilmastonmuutoksia , aidsin levinneisyyttä – Afrikassa hiv -tartuntojen seurauksena 15 miljoonaa orpoa -tai kansallisia ongelmia kuten pätkätyuöläisyys- nuorten työttömyys- asunnottomuus
ja suomalaisten vallassa olevien politiikkojen vaalitempauksia ja ehdokasesittelyjä -täytyy ihmetellä, miten hyvin mahtaa toimia suomen eduskunnassa esimerkiksin nk julkkisehdokas , jolla ei ole ensimmäistäkään kokemusta poliittisesta toiminnasta tai järjestötominnasta-ajatellaanko että julkkisehdokkailla valmiudet kansanedustajan työhön ovat äidinmaidossa imetty piilevä voimavara.
Julkinen esiintyminen ja ihmissuhdeverkosto riittävät pätevöittämään mm lainsäädäntötyöhön???
Kansanedustajan työ on muun muassa lainsaaädännän valmistelua , kansalaisten tasa-arvon ja oikeusturvan toteuttamista , kansainvälisten asioiden valmistelua ja päätöksentekoa, energiapolitiikkaa , ilmastomuutoksiin nopeasti reagoitavaa päätöksentekoa, kehitysapuun ja ihmisoikeusasioihin keskittyvää vaikuttamista-
vaatien edustajilta perehtyneisyyttä yhteiskunnallisiin asioihin , sekä henkilökohtaista intoa ja halua osallistua päätöksentekoon – tietoa runsaasti , kielitaitoa, esiintymiskyvyn lisäksi.
Sosiaalisia taitoja. Ahkeruutta. Ja erityisesti kiinnostusta yhteisten asioiden hoitoon ja yhä enemmän kiinnostusta koko maailmaa koskeviin asioihin.
Mielestäni kansanedustajan työ on vaativa pätkätyöpaikka.
Nyt vaalikampanjoissa ei keskitytä olennaiseen vaan kaikenlainen hupailu ja viihdyttäminen ja raflaavuus ovat etusijalla.
EI HÄTÄÄ - VAALIKONE PELASTAA JA PALJASTAA!
Vaalikoneilla surffailu antaakin lohtua ; Vaalikoneet ovat kehittyneet ja siellä on kiperiä, laajoja kysymyksiä, joista ei selviä pelkästään rasti -ruutuun menetelmällä.
VaalikoNEvastauksista löytyy hyviä kansanedustajehdokkaita myös nuoria ja kansainvälistä kokemusta työelämässä saaneita ehdokkaita , joilla on koulutus , kielitaito ja mielipiteet kohdallaan.
Sitten on leipävastauksia suoraan vaaliohjelmista antavia ehdokkaita, ja ehdokkaita jotka ovat viis veisanneet vaalikoneista.
Vaalikoneet lisäävät tietoa ehdokkaista tasapuolisesti , vaalikoneet antavat tietoa nopeasti ehdokkaista ilman että tarvitsee välttämättä jalkautua vaalitilaisuuksiin , vaalikonevastaukset päivittävät hyvin ehdokkaat päivän tapahtumiin.
Sitäpaitsi vaalikoneisiin voi vastata rauhassa, aikaa on ollut , kysymykset ovat tullet ajoissa , vaalikoneita on uskonnon vapaudesta, Animalialta , KEPA:lta , Itämeren suojelusta , Talouskoneelta.
Meille pienibudjettisille ehdokkaille vaalikone antaa mahdollisuuden tuoda esiin mielipiteemme ja tavoitteemme.
Vertailkaapa esim Nuorten Vaalikoneen Turkin EU:hun liittämiskysymystä eri ehdokkaiden kesken.
Turkin ihmisoikeuksia kuvaa hyvin Turkissa voimaan otettu lain pykälä 301 , jossa henkilö voidaan pidättää Turkkia ja turkkilaisuutta halventavista puheista ja Turkkia arvostelevista puheista ja kirjoituksista.
Tämä on johtanut toimittajien ja kirjailijoiden pidätyksiin , kuolemiin.
Kirjailija Orhan Pamuk on saanut useita tappouhkauksia.
Viikko sitten kiihkomielinen ryhmä sai 17-vuotiaan nuoren tappamaan armenialaisen päätoimittajan
Hrant Dinkin lehtensä toimituksen oven eteen. Päättoimittaja Hrant Dinkin virhe oli arvostella turkkilaisten suhtautumista armenialaisiin ja armenialisten kohtelua nykyturkissa. Murha kuvastaa asioiden kehittymistä Turkissa - VÄÄRÄÄN SUUNTAAN!
Mielestäni Turkkia ei voida hyväksyä EU:n jäseneksi ennenkuin maassa toimii mielipiteiden ilmaisuvapaus ja ihmisoikeudet.
Vaalikonevastauksissa aika moni ehdokas hyväksyisi Turkin jäseneksi jo nyt???
ILMASTO PUHUTTAA!
-Lumen puute ja Lumen pelko saa ihmiset ajattelemaan-
Entinen Nokian pääjohtaja ja nykyinen Shellin hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila on vaihtanut näkökulmaa suhteessa maailmaan reippaasti; Ollila vaatii tekoja hiilidioksidipäästöjen vähentämikseksi ja PIAN ilmastomuutoksen HILLITSEMISEKSI.
Muutoshalun on lähdettävä yritysten johdosta ja poliittisesta päätöksenteosta ja laajennuttava koskemaan kaikkia ihmisiä.
Rajoitusten muodossa.
Ollila oli myös pettynyt Yhdysvaltojen presidentti Bushin ilmastoa koskevaan vaisuun aloitteeseen USA:ssa : Bush pyrkii vähentämään maassaan polttoaineen kulutusta ja siinä kaikki.
Polttoaineen hinta on Yhdysvalloissa ollut maailman alhaisin ja kulutus sen mukainen – julkinen liikeenne on vähäistä tai sitä ei ole lainkaan – kaikki ajavat omalla ja usealla omalla autolla -mentaliteetti on vallalla.
Nyt siis kaikki olemme saaneet nauttia säästä kuin säästä.
Erona menneiden aikojen sään muutoksille on ,että osa ihmisistä ei ole jäänyt henkiin säätilojen muutosten rajuuden vuoksi.
Siitä on tullut pysyvä ilmiö ja se on laajentunut kaukomailta meille tänne kehittyneeseen Eurooppaan- Turvaa säänmuutoksilta ei ole!
Mutta voimme pysäyttää ilmastonmuutoksen.
Ja kuudes ydin voimala ei ole ratkaisu.
Kulutuksen raju vähentäminen on ainoa ratkaisu- kehitysavun lisääminen kehitysmaihin paikan päälle on toinen.Teknologia saattaa tulla avuksi , mutta ennekuin voimme muuttaa Marssiin pilaamaan ilmakehää on osattava elää täällä säästäen olennaiseen!
PÄTKÄTÖISSÄ- VIPPAA MULLE VIITONEN- saat sataen loppuviikosta-
Globaalista lokaaliin ; pätkätyöt ja toimeentulo ovat puhuttaneet nuorempaa sukupolvea.
Nyt sitten työministeriön asettama työryhmäkin on tullut viisaaseen johtopäätökseen , perusteettomista pätkätöistä on päästävä.
Sakon uhalla.
Määräaikaisa työsuhteitä ei voi ketjuttaa vuositolkulla.
VALTIO JA KUNNAT ETUNENÄSSÄ OVAT PÄTKINEET.
Vuokratyöfirmat on saatava kuriin.
Samoin korkean koron lainan vippaajat.
Näihin asioihin voivat uudet kansanedustajat vaikuttaa paremmin kuin edeltäjänsä.
Aivan liian hitaasti on edetty ja aiheutettu työsuhdekulttuurin rapautumista – taloudelliseen ahdinkoon jouduttamista ja liian pienellä tuloilla , epävarmuudessa elävien määrää on lisääntynyt.
Ihan turha taivastella pikavippifirmojen noususuhdannetta! ai Viina kulutuksen kasvua.
Sieltä runsaiden etuisuuksien ja useiden tuhansien eurojen kuukausipalkkojen takaa ja heristää sormea uusköyhällistölle.Ja uusalkoholisteille.
Jotain tarttis tehrä!
Ekana voi äänestää uusia, katu-uskottavia naamoja eduskuntaan , vaihtoehtoja on.
Käykää koneilla.
PS. Nyt kun ilmasto sallii , nauttikaamme sen hyvistä puolista- HIIHTÄMINEN LUMISESSA METSÄSSÄ ON TAAS MAHDOLLISTA JA KEINUMÄESSÄ HURAUTTELU!Siitä saa päästeetöntä energiaa!
HEIPS!
Marja
tiistaina, tammikuuta 30, 2007
tiistaina, tammikuuta 23, 2007
UUSIA KULTTUURIN VIENTITUOTTEITA!
HEIPS!
Kurlaten kitaraa kaasuttaen ja lanne notkuen vaalivoittoon käy keskustan väki, jalkoihin tampataan jenkkakahvoin opiskelijat ja pätkätyöläiset.
Kulttuuriministeriössä on innostuttu musiikkiteollisuudesta;populäärimusiikkiteollisuuteen on luvattu runsaasti tukea.
OY UPEETA MUSIIKKIA FINLANTIA !
Pörssiin listaudutaan jo!
Muita hyviä,ainutlaatuisia,taatusti suomalaisia vientituotteita ovat KÖRTTILÄISYYS
JEHOVALAISUUS, HELLUNTAILAISUUS JA SYNKKYYS!
Näitä tuotteita ei pystytä vielä tuottamaan Kiinassa.
Hauskaa vaalikoneaikaa itse kullekin.
Vaalikoneita on KeskiSuomalaisella, MTV 3:lla, Nuorilla, Talouskone,ja vielä YLE:n hyvä kone avautuu tammikuun lopulla.
Nykyisellä vaalitavalla eivät menesty kuin päähallituspuolueet ja nukkujat !
Iloista illanjatkoa lumisilta kentiltä- nyt kannattaa suksia metsään!
Marja
Kurlaten kitaraa kaasuttaen ja lanne notkuen vaalivoittoon käy keskustan väki, jalkoihin tampataan jenkkakahvoin opiskelijat ja pätkätyöläiset.
Kulttuuriministeriössä on innostuttu musiikkiteollisuudesta;populäärimusiikkiteollisuuteen on luvattu runsaasti tukea.
OY UPEETA MUSIIKKIA FINLANTIA !
Pörssiin listaudutaan jo!
Muita hyviä,ainutlaatuisia,taatusti suomalaisia vientituotteita ovat KÖRTTILÄISYYS
JEHOVALAISUUS, HELLUNTAILAISUUS JA SYNKKYYS!
Näitä tuotteita ei pystytä vielä tuottamaan Kiinassa.
Hauskaa vaalikoneaikaa itse kullekin.
Vaalikoneita on KeskiSuomalaisella, MTV 3:lla, Nuorilla, Talouskone,ja vielä YLE:n hyvä kone avautuu tammikuun lopulla.
Nykyisellä vaalitavalla eivät menesty kuin päähallituspuolueet ja nukkujat !
Iloista illanjatkoa lumisilta kentiltä- nyt kannattaa suksia metsään!
Marja
maanantaina, tammikuuta 15, 2007
IMATRA ON EKSYJÄN HELVETTI!
HEI!
SAAPUMINEN IMATRALLE
Eniron reittikartasta huolimatta eksyin taas Imatran lukuisiin liikenneympyröoihin.
Ja niitä riitää kolmen keskuksen kaupungissa ja kaikkea halkoo synkän leveänä virtaava VUOKSI.
Yllätys, yllätys- Imatralla satoi vettä maanantaina. Pimeää riitti.
Saavuin klo 13 aikaan Imatran yhteen kolmesta keskuksesta.
Aina tie päättyy uuteen liikenneympyrään , on kuin karusellista toiseen joutuisi.
Kuvataidelinjan johtaja Juhani Järvinen kehui, että
Imatra on niin selkeä kaupunki orientoitua maantieteellisesti ja kaikkialle löytää helposti- kehotti minua katsomaan ENIRON reittikarttaan!- vastasin että on eri asia kerran vuodessa käypäläisenä käydä kuin hän taas on työskennelyt siellä parikymmentä vuotta.JA MINULLA OLI ENIRON REITTIKARTTA tulostettuna. Mutta katuja ei löytynyt!
Viikko kului nopeasti ja perjantaina tuli Imatrallekin talvi ja aurinko.
Oppilainani olivat nuoret kaksoistutkintoa suorittavat Etelä-Karjalan Ammattiopiston opiskelijat.
Aiheena TAITEILIJA JA YHTEISKUNTA.
Aikaa 32 tuntia.
Käytössä internet ja OPM:n tutkimuksia ja julkaisuja 25 kiloa paperitavarana.
Toteutus: luennointi ja tiedonetsintä ja lopuksi kuullun ja nähdyn kuulustelu.
Esseetyyppiset vastaukset kuuteen kysymykseen.
KÄSITELTÄVIÄ ASIOITA VIIKON AIKANA:
Taiteilijan määrittely -viranomaismäärittely.
Tekijänoikeusasiat KUVASTO:n esittely.
Näyttelynvaihtokeskus FRAME.
Taiteilijajärjestöt, valtakunnalliset ja paikalliset.
Verotus.
Työvoimapalvlut ammattitaiteilijalle.
Taiteilija ja moraali, eettiset kysymykset.
Taiteilija ja yhteiskunnan väliset konfliktit.
Muuttunut taiteilijan ammattikuva.
Kaskipuron vai Warholin malli?
12 ammattiopiston opiskelijaa ,yhteistutkintona artesaanitutkinto ja lukio.
Kaksi aikoi varmasti kokeilla kuvataiteilijan ammattia.
Muut aikoivat jatkaa opintoja muihin ammatteihin.
Tässä infoa kaupungin kotisivuilta:
Alvar Aallon kaavoittamaa kaunista kaupunkia rakennetaan yhä suomalaisen arkkitehtuurin perinteiden turvin. Arkkitehti Arto Sipisen suunnittelemassa Imatran Kulttuurikeskuksessa kohtaavat Vuoksi, city-keskusta ja kaunis luonto. Tilaa mielikuvitukselle.
Mistä on loistavat kulttuurikaupungit tehty?
Ne on tehty pohjoisesta valosta, karjalaisesta elämänilosta. Ne on tehty kokeneista kokousjärjestäjistä, sujuvista kokouspalveluista, slaavilaisesta eksotiikasta, Pietarin-tiestä, Saimaan sinisistä vesistä. Katariina Suuresta, tsaareista ja keisareista. Matkailijoista, vieraanvaraisuudesta.
Ne on tehty talven populaarimusiikkitapahtumasta, kevään kuulaista kamarimusiikkikonserteista, juurevasta Ugrijuhlasta, Semiotiikan Kansainvälisestä Kesäkongressista, kuumasta Big Band Festivalista, riemukkaasta kesäteatterista, loppukesän upeasta Balettigaalasta, syksyn taideviikosta, Imatran kosken kuuluista kuohuista.
Mistä kaksoiskaupungissa on kysymys?
Imatra ja Svetogorsk ovat tehneet yhteistyötä jo yli kymmenen vuotta. Ne muodostavat kaksoiskaupunkiparin, jollaisia on Euroopassa muitakin. Venäjän naapurina olevia kaksoiskaupunkeja on Imatra-Svetogorskin lisäksi vain Narva-Ivangorod.
PALUU IMATRALTA!
Lähtiessa taas tuntui ihan kirkkaalla päivänvalolla katsottuna , että kaikki kyltit ja liikenneympyrän liittymät osoittavat SVETOGORSKIIN- aina pyörähdin väärään, suuntavaisto katosi!
Runsaat puoli tuntia surffailin ympyröitä.
Joensuu-kyltti tarkoittaa Imatralla Mikkelin suuntaa Jyväskylää ja Kuopiota.
Liikenne taitaa olla pääasiassa kahteen suuntaan SVETOGORSK-IMATRA-SVETOGORSK.
Samasta syystä ALKON myymälöitä ei juuri löydy Imatralta.
Alkoholia saa edullisesti SVETOGORSKISTA.
Lisää Imatra -infoa
IMATRA PÄHKINÄN KUORESSA
Perustettu v. 1948
Kaupungiksi v. 1971
Kokonaispinta‑ala: 191,6 km²
(Maata 155,3 km², vettä 36,3 km²)
Asukasluku: 29.529 (31.12.2005)
Kaupungin vakituinen henkilökunta 1817 hlöä
Suurimmat työllistäjät: Stora Enso Oyj, kaupunki, Ovako Bar Oy Ab
Veroprosentti: 18
Historiaa
Imatran alueella on ollut asutusta kivikaudesta alkaen ja alueelta löytyy useita kivikautisia asuinpaikkoja. Ensimmäinen mainita Imatrasta on vuodelta 1541 veroluetteloista, joissa mainitaan Vuoksen lohenkalastus ja siitä kerätyt verot. Pysyvämpää asutusta Imatran seudulla on ollut jo 1500-luvulla ja kaikki Imatran alueen nykyiset kylät mainitaan 1600-luvun alussa alueelta tehdyissä kyläluetteloissa. Vuoksen rannoilla harjoitettiin tuolloin lähinnä kaskiviljelyä ja kalastusta.
Suomen vanhin matkailunähtävyys
Imatrankoski on Suomen vanhin matkailunähtävyys. Imatran matkailuhistorian voidaan sanoa alkaneen vuonna 1772, jolloin Venäjän keisarinna Katariina Suuri vieraili Imatralla koskea ihailemassa. Matkailu Imatralle oli suurimmillaan 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa, jolloin varsinkin rikkaat pietarilaiset matkustivat ahkerasti Imatralle. Pietarista oli matkaa Suomen rajalle vain nelisenkymmentä kilometriä eivätkä rajamuodollisuudet rajoittaneet matkustamista, koska Suomen suuriruhtinaskunta oli tuolloin autonominen osa Venäjää.
Jo tuolloin pietarilaiset harrastivat myös ostosmatkailua Suomen puolelle. Täällä tiet ja muutkin palvelut olivat paremmassa kunnossa kuin Venäjällä ja Suomi oli huomattavasti lähempänä kuin Keski- ja Etelä-Eurooppa.
Rautatien tulo Imatralle vuonna 1892 lyhensi matka-aikaa Pietarista puoleen. Vuonna 1903 valmistui uusi Valtionhotelli kosken rannalle ja matkailijoiden määrä olikin suurimmillaan ennen ensimmäistä maailmansotaa. Sota sulki rajan Venäjälle mutta suomalaiset löysivät Imatrankosken jälleen 20-luvulla, jolloin matkailijoiden määrät taas kasvoivat.
Imatrankosken patoamisen jälkeen 1929 koski on kohissut vain järjestelyissä koskinäytöksissä, joita on nykyisinkin kesäisin lähes joka päivä.
Teollistuminen
Imatran alueen teollistuminen alkoi 1880-luvulla, jolloin Tornator Oy perusti Tainionkoskelle puuhiomon, paperitehtaan ja lankarullatehtaan. Imatran Voimalaitoksen valmistumisen jälkeen vuonna 1929 Imatran seudulle perustettiin useita uusia teollisuuslaitoksia, puunjalostusteollisuuden lisäksi metalliteollisuutta mm. Imatran Rautatehdas 1936. Enso-Gutzeit Oy:n Kaukopään tehdas valmistui 1935.
Kauppalan perustaminen
Imatran kauppala perustettiin toisen maailman sodan jälkeen vuonna 1948 kolmen teollisuustaajaman ympärille, jotka olivat aikaisemmin kuuluneet Ruokolahteen, Joutsenoon ja Jääskeen. Suurin osa Jääsken pitäjää jäi rajan toiselle puolelle, myös silloinen Enson taajama, nykyinen Svetogorskin kaupunki, jossa oli mm. suuri puunjalostustehdas. Tehdas on edelleen toiminnassa ja sen omistaa amerikkalainen International Paper.
Imatrasta tuli kaupunki vuonna 1971. Imatra on vuosien kuluessa kasvanut hajanaisesta kolmen keskustan kauppalasta moderniksi ja vireäksi kaupungiksi.
Yleistä
Imatra ja Svetogorsk ovat toteuttaneet ja toteuttavat lukuisia yhteisiä EU-projekteja. Niiden tuloksena Svetogorskin maanalaiset putket ja johdot ovat hyvässä kunnossa. Imatran rooli on ollut tarjota asiantuntija-apua ja Svetogorsk on pääosin itse rahoittanut investoinnit. Joihinkin hankkeisiin Svetgorsk on saanut tukea Suomen ympäristöministeriön lähialuevaroista..
Koulujen välillä on vieraan kielen opetusta ja runsaasti muutakin yhteistoimintaa. Leirikoulut ja oppilasvaihto ovat osa yhteistyötä. Kulttuuriyhteistyön paras esimerkki on kaksi kertaan vuodessa järjestettävä Vuoksi- gaala, joka pidetään keväällä Imatralla ja loppuvuodesta Svetogorskissa.
Kaksoiskaupunki Imatra-Svetogorsk
- päämäärät ja strategiat
Hyödyt yrityksille
Imatra – Svetogorsk –kaksoiskaupunkiparin tarjoamat hyödyt yrityksille voidaan tiivistää seuraavasti:
- tuotanto Venäjällä
- Venäjän alhainen kustannustaso
- Venäjän kasvavat markkinat
- Venäjän vahva talouskasvu
- Imatran läheisyys
- osa toiminnoista voi olla Imatralla
- tukipalvelut saatavissa Imatralta
- henkilökunta voi halutessaan asua Imatralla
- joustava ja nopea rajanylitys
Svetogorskissa toimiva International Paperin omistama sellu- ja paperitehdas hyödyntää toiminnassaan edellä mainittuja hyötyjä.
Haluamme alueelle lisää vastaavanlaisia pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Näissä asioissa sinua palvelee Imatran seudun kehitysyhtiössä Ismo Pöllänen
puh. 020 495 2673.
Matkailu
Imatra tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet myös matkailun alalla. Suomessa käyvistä venäläisistä jo 25 % yöpyy Imatralla. Tax-free tilastoissa Imatra on noussut jo kolmannelle sijalle. Rajanylittäjien määrä saavuttanee miljoonan ylittäjän rajan parin vuoden kuluessa.
Matkailijan on helppo käydä Svetogorskissa, koska sinne on matkaa Imatran keskustasta vain 5 kilometriä. Venäläisestä eksotiikasta pääsee nauttimaan ns. venäläisissä illoissa, joita kaupunkien matkailutoimistot (Imatran Seudun Matkailu, 020 495 2507 ja Falkon, puh. 0400 680911 ) räätälöivät ryhmän toivomusten mukaan. Luvassa on aina hyvää venäläistä ruokaa sekä laulua ja tanssia kohtuuhintaan.
Niistä on loistava kulttuurikaupunki tehty.
LISÄÄ KULTTUURIA!
Imatralla toimii IMATRA BIG BAND!
26.08.2006
Jussi Virsunen IBBF:n puheenjohtajaksi 1.9. 2006
Katso IBBF 2006 -sivusto
25. juhlavuoden ohjelmiston suunnittelu on käynnissä!
VAIKUTA KESÄN 2007 OHJELMISTOON !
Imatra Big Band Festival viettää ensi kesänä 25. juhlavuottaan. Juhlavuoden kunniaksi ohjelmistoa rakennetaan idealla jotain uutta ja jotain vanhaa. Eli parhaita paloja menneiltä vuosilta ja jotain uutta ja raikasta ajan hermolla. Nyt sinullakin on mahdollisuus vaikuttaa ensi kesän ohjelmistoon. Lähetä ehdotuksesi Anna Palautetta -osiossa meille niin otamme selvää ko. esiintyjästä. Eli ehdotuksia Pop, Rock, Iskelmä, Rajaton musiikki, Swing, Jazz, Blues & Soul, Funk & Groove- ja maailmanmusiikin -iltoihin.
Noniin!
Vaalikonekysymyksiin saa vastata nykyään ahkerasti,kohta koneet avautuva äänestäjille!
Nyt on kyllä paljon tietoa netissä ehdokkaista. Vastaukset paljastavat kyllä ehdokkaan karvoineen!
ensi viikonloppuna eli lauantaina Vasemmistoliiton vaalikamppanajan avaus Kaapelitehtaalla Helsingissä.
Heips!
Marja
SAAPUMINEN IMATRALLE
Eniron reittikartasta huolimatta eksyin taas Imatran lukuisiin liikenneympyröoihin.
Ja niitä riitää kolmen keskuksen kaupungissa ja kaikkea halkoo synkän leveänä virtaava VUOKSI.
Yllätys, yllätys- Imatralla satoi vettä maanantaina. Pimeää riitti.
Saavuin klo 13 aikaan Imatran yhteen kolmesta keskuksesta.
Aina tie päättyy uuteen liikenneympyrään , on kuin karusellista toiseen joutuisi.
Kuvataidelinjan johtaja Juhani Järvinen kehui, että
Imatra on niin selkeä kaupunki orientoitua maantieteellisesti ja kaikkialle löytää helposti- kehotti minua katsomaan ENIRON reittikarttaan!- vastasin että on eri asia kerran vuodessa käypäläisenä käydä kuin hän taas on työskennelyt siellä parikymmentä vuotta.JA MINULLA OLI ENIRON REITTIKARTTA tulostettuna. Mutta katuja ei löytynyt!
Viikko kului nopeasti ja perjantaina tuli Imatrallekin talvi ja aurinko.
Oppilainani olivat nuoret kaksoistutkintoa suorittavat Etelä-Karjalan Ammattiopiston opiskelijat.
Aiheena TAITEILIJA JA YHTEISKUNTA.
Aikaa 32 tuntia.
Käytössä internet ja OPM:n tutkimuksia ja julkaisuja 25 kiloa paperitavarana.
Toteutus: luennointi ja tiedonetsintä ja lopuksi kuullun ja nähdyn kuulustelu.
Esseetyyppiset vastaukset kuuteen kysymykseen.
KÄSITELTÄVIÄ ASIOITA VIIKON AIKANA:
Taiteilijan määrittely -viranomaismäärittely.
Tekijänoikeusasiat KUVASTO:n esittely.
Näyttelynvaihtokeskus FRAME.
Taiteilijajärjestöt, valtakunnalliset ja paikalliset.
Verotus.
Työvoimapalvlut ammattitaiteilijalle.
Taiteilija ja moraali, eettiset kysymykset.
Taiteilija ja yhteiskunnan väliset konfliktit.
Muuttunut taiteilijan ammattikuva.
Kaskipuron vai Warholin malli?
12 ammattiopiston opiskelijaa ,yhteistutkintona artesaanitutkinto ja lukio.
Kaksi aikoi varmasti kokeilla kuvataiteilijan ammattia.
Muut aikoivat jatkaa opintoja muihin ammatteihin.
Tässä infoa kaupungin kotisivuilta:
Alvar Aallon kaavoittamaa kaunista kaupunkia rakennetaan yhä suomalaisen arkkitehtuurin perinteiden turvin. Arkkitehti Arto Sipisen suunnittelemassa Imatran Kulttuurikeskuksessa kohtaavat Vuoksi, city-keskusta ja kaunis luonto. Tilaa mielikuvitukselle.
Mistä on loistavat kulttuurikaupungit tehty?
Ne on tehty pohjoisesta valosta, karjalaisesta elämänilosta. Ne on tehty kokeneista kokousjärjestäjistä, sujuvista kokouspalveluista, slaavilaisesta eksotiikasta, Pietarin-tiestä, Saimaan sinisistä vesistä. Katariina Suuresta, tsaareista ja keisareista. Matkailijoista, vieraanvaraisuudesta.
Ne on tehty talven populaarimusiikkitapahtumasta, kevään kuulaista kamarimusiikkikonserteista, juurevasta Ugrijuhlasta, Semiotiikan Kansainvälisestä Kesäkongressista, kuumasta Big Band Festivalista, riemukkaasta kesäteatterista, loppukesän upeasta Balettigaalasta, syksyn taideviikosta, Imatran kosken kuuluista kuohuista.
Mistä kaksoiskaupungissa on kysymys?
Imatra ja Svetogorsk ovat tehneet yhteistyötä jo yli kymmenen vuotta. Ne muodostavat kaksoiskaupunkiparin, jollaisia on Euroopassa muitakin. Venäjän naapurina olevia kaksoiskaupunkeja on Imatra-Svetogorskin lisäksi vain Narva-Ivangorod.
PALUU IMATRALTA!
Lähtiessa taas tuntui ihan kirkkaalla päivänvalolla katsottuna , että kaikki kyltit ja liikenneympyrän liittymät osoittavat SVETOGORSKIIN- aina pyörähdin väärään, suuntavaisto katosi!
Runsaat puoli tuntia surffailin ympyröitä.
Joensuu-kyltti tarkoittaa Imatralla Mikkelin suuntaa Jyväskylää ja Kuopiota.
Liikenne taitaa olla pääasiassa kahteen suuntaan SVETOGORSK-IMATRA-SVETOGORSK.
Samasta syystä ALKON myymälöitä ei juuri löydy Imatralta.
Alkoholia saa edullisesti SVETOGORSKISTA.
Lisää Imatra -infoa
IMATRA PÄHKINÄN KUORESSA
Perustettu v. 1948
Kaupungiksi v. 1971
Kokonaispinta‑ala: 191,6 km²
(Maata 155,3 km², vettä 36,3 km²)
Asukasluku: 29.529 (31.12.2005)
Kaupungin vakituinen henkilökunta 1817 hlöä
Suurimmat työllistäjät: Stora Enso Oyj, kaupunki, Ovako Bar Oy Ab
Veroprosentti: 18
Historiaa
Imatran alueella on ollut asutusta kivikaudesta alkaen ja alueelta löytyy useita kivikautisia asuinpaikkoja. Ensimmäinen mainita Imatrasta on vuodelta 1541 veroluetteloista, joissa mainitaan Vuoksen lohenkalastus ja siitä kerätyt verot. Pysyvämpää asutusta Imatran seudulla on ollut jo 1500-luvulla ja kaikki Imatran alueen nykyiset kylät mainitaan 1600-luvun alussa alueelta tehdyissä kyläluetteloissa. Vuoksen rannoilla harjoitettiin tuolloin lähinnä kaskiviljelyä ja kalastusta.
Suomen vanhin matkailunähtävyys
Imatrankoski on Suomen vanhin matkailunähtävyys. Imatran matkailuhistorian voidaan sanoa alkaneen vuonna 1772, jolloin Venäjän keisarinna Katariina Suuri vieraili Imatralla koskea ihailemassa. Matkailu Imatralle oli suurimmillaan 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa, jolloin varsinkin rikkaat pietarilaiset matkustivat ahkerasti Imatralle. Pietarista oli matkaa Suomen rajalle vain nelisenkymmentä kilometriä eivätkä rajamuodollisuudet rajoittaneet matkustamista, koska Suomen suuriruhtinaskunta oli tuolloin autonominen osa Venäjää.
Jo tuolloin pietarilaiset harrastivat myös ostosmatkailua Suomen puolelle. Täällä tiet ja muutkin palvelut olivat paremmassa kunnossa kuin Venäjällä ja Suomi oli huomattavasti lähempänä kuin Keski- ja Etelä-Eurooppa.
Rautatien tulo Imatralle vuonna 1892 lyhensi matka-aikaa Pietarista puoleen. Vuonna 1903 valmistui uusi Valtionhotelli kosken rannalle ja matkailijoiden määrä olikin suurimmillaan ennen ensimmäistä maailmansotaa. Sota sulki rajan Venäjälle mutta suomalaiset löysivät Imatrankosken jälleen 20-luvulla, jolloin matkailijoiden määrät taas kasvoivat.
Imatrankosken patoamisen jälkeen 1929 koski on kohissut vain järjestelyissä koskinäytöksissä, joita on nykyisinkin kesäisin lähes joka päivä.
Teollistuminen
Imatran alueen teollistuminen alkoi 1880-luvulla, jolloin Tornator Oy perusti Tainionkoskelle puuhiomon, paperitehtaan ja lankarullatehtaan. Imatran Voimalaitoksen valmistumisen jälkeen vuonna 1929 Imatran seudulle perustettiin useita uusia teollisuuslaitoksia, puunjalostusteollisuuden lisäksi metalliteollisuutta mm. Imatran Rautatehdas 1936. Enso-Gutzeit Oy:n Kaukopään tehdas valmistui 1935.
Kauppalan perustaminen
Imatran kauppala perustettiin toisen maailman sodan jälkeen vuonna 1948 kolmen teollisuustaajaman ympärille, jotka olivat aikaisemmin kuuluneet Ruokolahteen, Joutsenoon ja Jääskeen. Suurin osa Jääsken pitäjää jäi rajan toiselle puolelle, myös silloinen Enson taajama, nykyinen Svetogorskin kaupunki, jossa oli mm. suuri puunjalostustehdas. Tehdas on edelleen toiminnassa ja sen omistaa amerikkalainen International Paper.
Imatrasta tuli kaupunki vuonna 1971. Imatra on vuosien kuluessa kasvanut hajanaisesta kolmen keskustan kauppalasta moderniksi ja vireäksi kaupungiksi.
Yleistä
Imatra ja Svetogorsk ovat toteuttaneet ja toteuttavat lukuisia yhteisiä EU-projekteja. Niiden tuloksena Svetogorskin maanalaiset putket ja johdot ovat hyvässä kunnossa. Imatran rooli on ollut tarjota asiantuntija-apua ja Svetogorsk on pääosin itse rahoittanut investoinnit. Joihinkin hankkeisiin Svetgorsk on saanut tukea Suomen ympäristöministeriön lähialuevaroista..
Koulujen välillä on vieraan kielen opetusta ja runsaasti muutakin yhteistoimintaa. Leirikoulut ja oppilasvaihto ovat osa yhteistyötä. Kulttuuriyhteistyön paras esimerkki on kaksi kertaan vuodessa järjestettävä Vuoksi- gaala, joka pidetään keväällä Imatralla ja loppuvuodesta Svetogorskissa.
Kaksoiskaupunki Imatra-Svetogorsk
- päämäärät ja strategiat
Hyödyt yrityksille
Imatra – Svetogorsk –kaksoiskaupunkiparin tarjoamat hyödyt yrityksille voidaan tiivistää seuraavasti:
- tuotanto Venäjällä
- Venäjän alhainen kustannustaso
- Venäjän kasvavat markkinat
- Venäjän vahva talouskasvu
- Imatran läheisyys
- osa toiminnoista voi olla Imatralla
- tukipalvelut saatavissa Imatralta
- henkilökunta voi halutessaan asua Imatralla
- joustava ja nopea rajanylitys
Svetogorskissa toimiva International Paperin omistama sellu- ja paperitehdas hyödyntää toiminnassaan edellä mainittuja hyötyjä.
Haluamme alueelle lisää vastaavanlaisia pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Näissä asioissa sinua palvelee Imatran seudun kehitysyhtiössä Ismo Pöllänen
puh. 020 495 2673.
Matkailu
Imatra tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet myös matkailun alalla. Suomessa käyvistä venäläisistä jo 25 % yöpyy Imatralla. Tax-free tilastoissa Imatra on noussut jo kolmannelle sijalle. Rajanylittäjien määrä saavuttanee miljoonan ylittäjän rajan parin vuoden kuluessa.
Matkailijan on helppo käydä Svetogorskissa, koska sinne on matkaa Imatran keskustasta vain 5 kilometriä. Venäläisestä eksotiikasta pääsee nauttimaan ns. venäläisissä illoissa, joita kaupunkien matkailutoimistot (Imatran Seudun Matkailu, 020 495 2507 ja Falkon, puh. 0400 680911 ) räätälöivät ryhmän toivomusten mukaan. Luvassa on aina hyvää venäläistä ruokaa sekä laulua ja tanssia kohtuuhintaan.
Niistä on loistava kulttuurikaupunki tehty.
LISÄÄ KULTTUURIA!
Imatralla toimii IMATRA BIG BAND!
26.08.2006
Jussi Virsunen IBBF:n puheenjohtajaksi 1.9. 2006
Katso IBBF 2006 -sivusto
25. juhlavuoden ohjelmiston suunnittelu on käynnissä!
VAIKUTA KESÄN 2007 OHJELMISTOON !
Imatra Big Band Festival viettää ensi kesänä 25. juhlavuottaan. Juhlavuoden kunniaksi ohjelmistoa rakennetaan idealla jotain uutta ja jotain vanhaa. Eli parhaita paloja menneiltä vuosilta ja jotain uutta ja raikasta ajan hermolla. Nyt sinullakin on mahdollisuus vaikuttaa ensi kesän ohjelmistoon. Lähetä ehdotuksesi Anna Palautetta -osiossa meille niin otamme selvää ko. esiintyjästä. Eli ehdotuksia Pop, Rock, Iskelmä, Rajaton musiikki, Swing, Jazz, Blues & Soul, Funk & Groove- ja maailmanmusiikin -iltoihin.
Noniin!
Vaalikonekysymyksiin saa vastata nykyään ahkerasti,kohta koneet avautuva äänestäjille!
Nyt on kyllä paljon tietoa netissä ehdokkaista. Vastaukset paljastavat kyllä ehdokkaan karvoineen!
ensi viikonloppuna eli lauantaina Vasemmistoliiton vaalikamppanajan avaus Kaapelitehtaalla Helsingissä.
Heips!
Marja
sunnuntai, tammikuuta 14, 2007
Vessa –Vesiposti –keittokomero ja huone!
Oma koti kullan kallis-kuinka tosi tuo lause onkaan tänään!
Suomessa on 7000 asunnotonta.
Kukaan ei halua heitä kulmilleen, koska osa asunnottomista on moniongelmaisia alkoholisteja, narkkareita.
Iso osa kodittomista on kuitenkin asunnoton asuntojen kalleuden vuoksi.
Elämä on kulkemista kavereiden luota sukulaisin ja porraskäytäviin.
Jokainen ymmärtää miten raskasta elämää on olla vailla omaa asuntoa.
Nyt ollaan valtion taholta korjaamaassa tilannetta siten, että asunnottomien asuntoloiden ja palvelutalojen rakentamiseen annettaan tänä vuonna usea miljoona lisärahaa.
On aikakin tehdä asialle muutakin kuin esitellä vuodesta toiseen uutisissa hernesoppaa nauttivia asunnottomia teltoissa hytisemässä.
Ja muutama huolestunut kansalaiskannanotto ilmiötä kommentoimassa.
Asunnottomuuden ratkaisun avaimet ovat asuntoasioita vastaavan miniteriön ratkaistavissa.Poliittisten päätöksentekijöiden ratkaistavissa.
Kodittomille kertyy koko ajan lisää ongelmia asunnottomuuden jatkuessa.
Ihmisarvo on koetuksella samoin ihmis-suhteet.
Osa on menettänyt kodin ja elämänhalun avioeron seurauksena, yleensä yli 40-kymppinen suomalainen mies.
Miten tapaat lapsia, jollei ole omaa asuntoa.
Sellainen yhteiskuntapolitiikka ,jota nyt on harjoitettu ei ole onnisunutta; tuloerot ovat kasvaneet,ihmiset eivät nauti työnteosta, rahan palvonnasta on tullut hyve.
Verohelpotuksia ja tulonsiirtoja on järjestelty sille muutamalle tuhannelle hyvätuloiselle.
Puhutaan kunt-, ja kaupunkikonserneista.
Yhteisten asioiden hoito ei voi olla liiketoimintaa.
Bisnes on muualla
HS.ssä oli 12.1 juttua Valtion asuntorahastosta.
Toimittaja Marja Salmela kirjoittama.
Haastateltavana
Uusi asuntorahaston ylijohtaja Hannu Rossilahti , hän haluaa asumistuen perusteelliseen remonttiin.
Nykyisin asumistuki ohjaa pikkuasuntoihin ja isot jäävät tyhjilleen.
Asuimme 60-luvulla 70 neliön asunnossa kaksiossa.10 hengen perhe.
Kansakoulun yläkerrassa.Opettajaäitini työsuhdeasunto.
Vesi noudettiin kaivosta ja pihan peräällä sijaitsi puulämmitteinen sauna.
Vesi saunaan saatiin letkulla penkan takana virtaavaasta Kemijoesta.
Kesällä oli käytössä kaksi isoa aittaa; komeita punaisia kaskikerroksisia, hirrestä rakennettuja aittoja.Asuntoetuihin kuului valtava kasvimaapottupeltoineen.
Ahtaasti asuminen oli kamalaa. Ei mitään yksityisyyttä. Läksyt luin äidin luokassa tai vihanneskellarissa.
Luulin ettei nykyään kenenkään tarvitse asua ahtaasti enää.
Vuokra-asuntoja on rakennettu valtion tuella vuosikausia ja asumistuella avustetaan vuokran maksussa.
Mutta asumistuen suuruus määräytyykin asunnon koon, talon iän ja tuenhakijan tulojen mukaan – tuki kohdentuu pieniin asuntoihin ; ylipuolet 155 000 asumistuen saajasta on yksi asuvia ja lähes kolmannes yhden huoltajan perheitä.
Nyt siis henkilöluku määrää minkä kokoiseen huoneistoon tukea voi saada, nykyinen tuki ohjaa asukkaitta hakeutumaan pieniin asuntoihin
Kaupunkikeskusten ulkopuolelta löytyy kuitenkin isompiakin asuntoja, joiden vuokra on sama kuin keksuten pikkuasunnoissa.
Niihin saatava tuki on vain pienempi! toteaa haastattelussa Rossilahti.
1970-luvulla rakennetuissa aravavuokra-asunnoissa on hulppean tilavia asuntoja, jotka nyt ovat siis tyhjillään ,koska asumistukisäädökset eivät ole elävästä elämästä
Ahtaasti asuminen lisää sosiaalisia ongelmia ja ehkäisee lasten harrastuksia , läksyjenteosta puhumattakaan.
On järjetöntä,että 2000-luvulla köyhien pitäisi asua aiempaa ahtaammin ja vanhoja tilavia arava-asuntoja on tyhjillään jatkaa Rossilahti.
Lisäksi Rossilahti nostaa esiin etävanhempien ongelman; he eivät saa mitään tukea, koska lasten huoltajuus on toisella vanhemmalla ,.tällä tavoinko edistämme lapsiperheiden asemaa ja yhteistä hyvinvointia perheissä.
Vielä Rossilahti listaa yhden järjettömyyden; uusiin kerrostaloasuntoihin saa enemmän tukea kuin vanhoihin! Rossilahden mukaan tilanne on ristiriitainen , koska juuri vanhojen kerrostalojen remonttiin tulisi vuokrilla pystyä keräämään tulevia remontteja varten varoja.
SATO:n asuntoasioita vastaava toimialajohtaja Tuula entelä on riemuissaan Rossilahden avauksesta ; SATO on joutunut stailaamaan kolmioita kaksioiksi erottamalla kolmiosta yhden huoneen kevyillä seinärakenteilla, jotta asumistukinormeihin sopiva neliömäärrä saadaan aikaan!
PIMEETÄ!
Yleinen asumistuki on 230 Euroa keskimäärin ja tukea jaetaan 440 miljoonaa euroa , esim v.2005.
Keskimääräinen neliömäärä on 55 neliöä.
Ei siis mitään luxus-kokoisia asuntoja.
Kun ajatellaan, että Nurmijärven mallin idyllisissä omakotitaloissa on neliöitä useita satoja , on yhteiskunnallisen tasa-arvon ja hyvinvoinnin kannalta tärkeää turvata tarpeeksi laadukas ja tilava koti myös niille ,jotka eivät ehtineet kvartaalitalouden tiimellyksessä hamuta itselleen omaisuuksia optioilla vaan ovat toimineet pätkätöissä hoiva-alalla , kirjastoissa, museoissa , opetusalalla , yleensä humanistisilla aloilla, joissa palkkakehitys on jäänyt 80-luvun tasolle.Heasuvat ahtaasti.
Kaikki eivät halua omakotitaloa maaseudulle, suurimalle osalle riittää turvallinen, ihmisen mittainen asunto kerrostaloalueella kaupan, koulun, postin ja kirjaston lähellä.
Oman asuinalueeni lähipalveluihin voi lisätä vastapäätä olohuoneen ikkunaa sijaitsevan ruumishuoneen. Apteekin ja Keskus-Sairaalan.
Ihan hyvin viihdyn 51 neliön talossa.
Kohta väistän viemäri - , ja sähköremonttia kuukaudeksi.
Mutta onhan talo saatettava 40-luvun tekniseltä tasolta 2000-luvulle.
Muuten Kuopion Kaupungin Niiralan Kulman vuokra-asuntoyhtiötä ei voi kehua liikaa; asuntoja on eri puolilla kaupunkia, Petosella, Rönössä, on pienkerrostaloja, pientalokokeiluja.
Kilpailuttamalla ja erinomaisia suunnittelijoita käyttämällä asunnot on rakennettu kohtuukustannuksin viihtyisiksi.
Kaupungin vuokra-asuntoja ei erota yksityisellä rahalla rakennetuista omistusasunnoista.
Asunnot on sijoitettu ympäri kaupunkia;ei ole luotu mitään köyhien tai leimallisesti kaupungin vuokralaisten asuinaluetta.
Esim luonnon kauniissa Rönön saaressa on Kallaveden rannalla ryhmä kaksikerroksisia viihtyisiä Niiralan Kulman taloyhtiön pientaloja.
Vieressä yksityisten hulppeita omakotitaloja
On helppo yhtyä Valtion Asuntorahaston uuden ylijohtajan Hannu Rossilahden puheisiin. Hienoa että joku nostaa oikean asian esille ja aikoo tehdä korjaavaan liikkeen mahdollisimman pian.
Oma Koti on kaiken kivijalka.
Meille kaikille.
Suomessa on 7000 asunnotonta.
Kukaan ei halua heitä kulmilleen, koska osa asunnottomista on moniongelmaisia alkoholisteja, narkkareita.
Iso osa kodittomista on kuitenkin asunnoton asuntojen kalleuden vuoksi.
Elämä on kulkemista kavereiden luota sukulaisin ja porraskäytäviin.
Jokainen ymmärtää miten raskasta elämää on olla vailla omaa asuntoa.
Nyt ollaan valtion taholta korjaamaassa tilannetta siten, että asunnottomien asuntoloiden ja palvelutalojen rakentamiseen annettaan tänä vuonna usea miljoona lisärahaa.
On aikakin tehdä asialle muutakin kuin esitellä vuodesta toiseen uutisissa hernesoppaa nauttivia asunnottomia teltoissa hytisemässä.
Ja muutama huolestunut kansalaiskannanotto ilmiötä kommentoimassa.
Asunnottomuuden ratkaisun avaimet ovat asuntoasioita vastaavan miniteriön ratkaistavissa.Poliittisten päätöksentekijöiden ratkaistavissa.
Kodittomille kertyy koko ajan lisää ongelmia asunnottomuuden jatkuessa.
Ihmisarvo on koetuksella samoin ihmis-suhteet.
Osa on menettänyt kodin ja elämänhalun avioeron seurauksena, yleensä yli 40-kymppinen suomalainen mies.
Miten tapaat lapsia, jollei ole omaa asuntoa.
Sellainen yhteiskuntapolitiikka ,jota nyt on harjoitettu ei ole onnisunutta; tuloerot ovat kasvaneet,ihmiset eivät nauti työnteosta, rahan palvonnasta on tullut hyve.
Verohelpotuksia ja tulonsiirtoja on järjestelty sille muutamalle tuhannelle hyvätuloiselle.
Puhutaan kunt-, ja kaupunkikonserneista.
Yhteisten asioiden hoito ei voi olla liiketoimintaa.
Bisnes on muualla
HS.ssä oli 12.1 juttua Valtion asuntorahastosta.
Toimittaja Marja Salmela kirjoittama.
Haastateltavana
Uusi asuntorahaston ylijohtaja Hannu Rossilahti , hän haluaa asumistuen perusteelliseen remonttiin.
Nykyisin asumistuki ohjaa pikkuasuntoihin ja isot jäävät tyhjilleen.
Asuimme 60-luvulla 70 neliön asunnossa kaksiossa.10 hengen perhe.
Kansakoulun yläkerrassa.Opettajaäitini työsuhdeasunto.
Vesi noudettiin kaivosta ja pihan peräällä sijaitsi puulämmitteinen sauna.
Vesi saunaan saatiin letkulla penkan takana virtaavaasta Kemijoesta.
Kesällä oli käytössä kaksi isoa aittaa; komeita punaisia kaskikerroksisia, hirrestä rakennettuja aittoja.Asuntoetuihin kuului valtava kasvimaapottupeltoineen.
Ahtaasti asuminen oli kamalaa. Ei mitään yksityisyyttä. Läksyt luin äidin luokassa tai vihanneskellarissa.
Luulin ettei nykyään kenenkään tarvitse asua ahtaasti enää.
Vuokra-asuntoja on rakennettu valtion tuella vuosikausia ja asumistuella avustetaan vuokran maksussa.
Mutta asumistuen suuruus määräytyykin asunnon koon, talon iän ja tuenhakijan tulojen mukaan – tuki kohdentuu pieniin asuntoihin ; ylipuolet 155 000 asumistuen saajasta on yksi asuvia ja lähes kolmannes yhden huoltajan perheitä.
Nyt siis henkilöluku määrää minkä kokoiseen huoneistoon tukea voi saada, nykyinen tuki ohjaa asukkaitta hakeutumaan pieniin asuntoihin
Kaupunkikeskusten ulkopuolelta löytyy kuitenkin isompiakin asuntoja, joiden vuokra on sama kuin keksuten pikkuasunnoissa.
Niihin saatava tuki on vain pienempi! toteaa haastattelussa Rossilahti.
1970-luvulla rakennetuissa aravavuokra-asunnoissa on hulppean tilavia asuntoja, jotka nyt ovat siis tyhjillään ,koska asumistukisäädökset eivät ole elävästä elämästä
Ahtaasti asuminen lisää sosiaalisia ongelmia ja ehkäisee lasten harrastuksia , läksyjenteosta puhumattakaan.
On järjetöntä,että 2000-luvulla köyhien pitäisi asua aiempaa ahtaammin ja vanhoja tilavia arava-asuntoja on tyhjillään jatkaa Rossilahti.
Lisäksi Rossilahti nostaa esiin etävanhempien ongelman; he eivät saa mitään tukea, koska lasten huoltajuus on toisella vanhemmalla ,.tällä tavoinko edistämme lapsiperheiden asemaa ja yhteistä hyvinvointia perheissä.
Vielä Rossilahti listaa yhden järjettömyyden; uusiin kerrostaloasuntoihin saa enemmän tukea kuin vanhoihin! Rossilahden mukaan tilanne on ristiriitainen , koska juuri vanhojen kerrostalojen remonttiin tulisi vuokrilla pystyä keräämään tulevia remontteja varten varoja.
SATO:n asuntoasioita vastaava toimialajohtaja Tuula entelä on riemuissaan Rossilahden avauksesta ; SATO on joutunut stailaamaan kolmioita kaksioiksi erottamalla kolmiosta yhden huoneen kevyillä seinärakenteilla, jotta asumistukinormeihin sopiva neliömäärrä saadaan aikaan!
PIMEETÄ!
Yleinen asumistuki on 230 Euroa keskimäärin ja tukea jaetaan 440 miljoonaa euroa , esim v.2005.
Keskimääräinen neliömäärä on 55 neliöä.
Ei siis mitään luxus-kokoisia asuntoja.
Kun ajatellaan, että Nurmijärven mallin idyllisissä omakotitaloissa on neliöitä useita satoja , on yhteiskunnallisen tasa-arvon ja hyvinvoinnin kannalta tärkeää turvata tarpeeksi laadukas ja tilava koti myös niille ,jotka eivät ehtineet kvartaalitalouden tiimellyksessä hamuta itselleen omaisuuksia optioilla vaan ovat toimineet pätkätöissä hoiva-alalla , kirjastoissa, museoissa , opetusalalla , yleensä humanistisilla aloilla, joissa palkkakehitys on jäänyt 80-luvun tasolle.Heasuvat ahtaasti.
Kaikki eivät halua omakotitaloa maaseudulle, suurimalle osalle riittää turvallinen, ihmisen mittainen asunto kerrostaloalueella kaupan, koulun, postin ja kirjaston lähellä.
Oman asuinalueeni lähipalveluihin voi lisätä vastapäätä olohuoneen ikkunaa sijaitsevan ruumishuoneen. Apteekin ja Keskus-Sairaalan.
Ihan hyvin viihdyn 51 neliön talossa.
Kohta väistän viemäri - , ja sähköremonttia kuukaudeksi.
Mutta onhan talo saatettava 40-luvun tekniseltä tasolta 2000-luvulle.
Muuten Kuopion Kaupungin Niiralan Kulman vuokra-asuntoyhtiötä ei voi kehua liikaa; asuntoja on eri puolilla kaupunkia, Petosella, Rönössä, on pienkerrostaloja, pientalokokeiluja.
Kilpailuttamalla ja erinomaisia suunnittelijoita käyttämällä asunnot on rakennettu kohtuukustannuksin viihtyisiksi.
Kaupungin vuokra-asuntoja ei erota yksityisellä rahalla rakennetuista omistusasunnoista.
Asunnot on sijoitettu ympäri kaupunkia;ei ole luotu mitään köyhien tai leimallisesti kaupungin vuokralaisten asuinaluetta.
Esim luonnon kauniissa Rönön saaressa on Kallaveden rannalla ryhmä kaksikerroksisia viihtyisiä Niiralan Kulman taloyhtiön pientaloja.
Vieressä yksityisten hulppeita omakotitaloja
On helppo yhtyä Valtion Asuntorahaston uuden ylijohtajan Hannu Rossilahden puheisiin. Hienoa että joku nostaa oikean asian esille ja aikoo tehdä korjaavaan liikkeen mahdollisimman pian.
Oma Koti on kaiken kivijalka.
Meille kaikille.
torstaina, tammikuuta 04, 2007
SITRAN OMALÄÄKINTÄPALVELUT AUKESIVAT!
Jessus sentään!
Ei ole pitkää aikaa kun Sitran johtaja kehotti kaikkia suomalaisia katsomaan peiliin ja etsimään sieltä aktiivisesti uutta NOKIAN kaltaista keksintöä.
Eli että jokainen kansalainen on oman onnensa seppä!
Eli työttömyys ja köyhyys on ikäänkuin itseaiheutettu tauti.
American Way of thinking! Mutta tää kyseinen herrahan taisi olla vuoden kutsuttuna Harwardin Yliopiston luennoitsijana?
Sitten innovaatiopuheenvuorot jatkuivat samalla vahvalla, terveellä pohjalla; jokainen ylipainoinen, tupakoiva, juoppo, laiska ,syöppö joutukoon kovennetuun maksuluokkaan terveydehuollossa
- sama filosofia eli ihminen on itse syyllinen paheisiinsa ja heikkouksiinsa- Arjalainen, tahkopihkaslainen puhdasotsaisuus siintää tämän ajattelun pohjalta.
Ei helkuta soikoon tämä ole SOOMI-pojan puhetta!
Eilen uutisoitiin SITRA:n uusin luovan luokan tuottama innovaatio eli jokaiselle avoin , ilmainen terveyskirjasto lääkärijärjestö DUODECIMIN tuottamana avattiin nettiin.DUODECIM sitoutuu päivittämään tietoja jatkuvasti.
Ylen uutisissa hyväntuulinen Sitran virkamies perusteli 300 000 Euron sijoitusta kansan terveyskirjastoon sillä että HALUTAAN LÄÄKÄRIN JA POTILAAN välistä kontaktia enemmän kansanomaiseksi - riisutaan TURHAA MYSTIFIOINTI LÄÄKÄRIN TYÖSTÄ POIS TÄLLÄ TAVOIN-
JES SÖÖÖR!
Uutsissa haastateltiin tervesykeskuslääkäriä, hän näki myös uhkia tällaisessa palveluntarjoamisessa, hän sanoi, että jo nyt on yhä kasvava määrä potilaita, jotka "tietävät " taudistaan paljon ja osaavat jopa " lääkkeetkin " määrätä,
Sitten on potilaita, jotka luulottelevat erilaisia sairauksia ja löytävät alan julkaisuista vahvistusta " taudeilleen".
Tautien määrittely ja hoito on aina yksilö-, ja tapauskohtaista ja taudin yksiselitteinen määrittäminen on ammattilaisillekin usein hankalaa.
Asiantuntija saa netistä hakemansa tiedon ja osaa tulkita ja käyttää sitä oikein , mutta maallikko voi luonnollisesti saada kokeiluilla ja omalääkityksellä aikaan huonovointisen ruumin.
Olen samaa mieltä.
Mielestäni lääkäri -potilasuhteeseen ei liity nykyään enää minkäänlaista mystiikkaa , muuta kuin se , että lääkäreitä ei tahdo terveyskeskuksiin saada töihin, eli jonot ovat mystisen pitkiä , vaikka siis Suomi on vauraampi kuin koskaan.
Mutta tärkeintähän on että hyvin toimeentulevan eliitin terveydenhoito toimii- köyhät voivat tavata hoito-ohjeet ilmaispäätteeltä vaikka työvoimatoimiston nettipalvelussa.
Miksihän SITRA on aktiivinen juuri terveydehuollon suhteen - luulisi että sitä huolettaisi maahanmuuttajien kehno sijoittuminen työelämään tai pakolaiskiintiöiden pieni määrä tai Suomen kehitysavun pienuus jne.
Miksi SITRA ei ala kehittää Suomen yhteiskuntamallista kauppatavaraa; hyvinvointia kaikille ilman sosialismia !
Esim mallikas vuosikymmeniä rakennettu kirjastolaitoksemme ja sen toiminta olisi hyvää immateriaalista kauppatavaraa. Tai hyvät PISA-tulokset saavuttanut PERUSKOULU!
Oikea kansallinen kruununjalokivi vientitavaraksi!
Miksi tyytyä nyhräämään innovaatioita kansallisesti kuin koko EU:n alue on markkinalueena oiva hyvinvointiyhteiskuntamallille.
Tosin USA.ssa on outo suomikuva vallalla, minulle vanhempi naishenkilö väitti Suomessa vallitsevan sosialismin.
Sanoi , että tehän huolehditte köyhistä ja työttömistä.
Ja kertoi USA:n sauurimman ongelman olevan laiskat ja paljon lapsia tekevät mustaihoiset( hän tosin käytti rasisitisempaa ilmaisua)
Mustat laiskottelijat vievät maan kuulemma perikatoon.
Tämä ihminen oli kaukana New Yorkista.
Eli SITRALLE olisi töitä ihan Suomikuvan korjaamiseksi rapakon tuolla puolen ja toimivan systeemin valtavat markkinat koko maapalolla.
Kasvatetaan koko maapallon kattava SOOMI-valtio.
Ollaan globaaleja ja lokaaleja.
Sitran esittely
* Perustettu vuonna 1967
* Eduskunnan alainen rahasto
* Puolueeton
* Tehtävät määritelty laissa
* Toiminta rahoitetaan peruspääoman ja yritysrahoituksen tuotoilla
* Noin 100 työntekijä
Tämä on Sitra
Rakennamme huomisen menestyvää Suomea
Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra on itsenäinen julkisoikeudellinen rahasto, jota eduskunta valvoo. Toiminnallaan Sitra pyrkii edistämään Suomen taloudellista hyvinvointia ja rakentamaan huomisen menestyvää Suomea. Sitran tavoitteena on olla arvostettu kumppani osaavan ja innovatiivisen yhteiskunnan rakentamisessa.
Toiminta keskitetty ohjelmiksi
Sitran toiminnot on keskitetty kuudeksi ohjelmaksi, joista jokainen sisältää useita eri hankkeita ja toimenpiteitä. Ohjelma-alueet:
* Innovaatiot
* Terveydenhuolto
* Elintarvikkeet ja ravitsemus
* Ympäristö
* Venäjä
* Intia
Ohjelmien keinovalikoimaan kuuluvat mm. tutkimus ja koulutus, innovatiiviset kokeilut, uuden liiketoiminnan kehittäminen, pääomasijoittaminen ja muu yritysrahoitus. Käytettävät keinot vaihtelevat ohjelmakohtaisesti.
Tausta ja rahoitus
Sitra perustettiin Suomen Pankin yhteyteen vuonna 1967 Suomen itsenäisyyden 50-vuotisjuhlan kunniaksi. Sitra siirtyi eduskunnan alaiseksi itsenäiseksi rahastoksi vuonna 1991.
Sitran toiminta rahoitetaan peruspääoman ja pääomasijoituksen tuotoilla.
Vaeltelin Jyväskylän Kirjaston musiikkiosastolla.En ole koskaan ehtinyt nauttimaan musiikkiosastosta, olen kipaissut kirjastolla muutaman kerran vuodessa . lähikirjastoissa useammin ja opettamassa olen käynyt samassa rakennuksessa ny siis vuoden.Mutta nyt siis pääsin ylimpään kerrokseen. Ja heti palkittiin.
Löysin Garbarekkiä, Missisippi Johnny Hurtia, Mingusia, Piirpaukea
Stockenhausia!
Kertakaikkisen jazzibluesitaivas!
Musiikiosaton johtaja on ilmeisen fuusiojzziblueskokeellinen musiikki orientoitunut.
VinyyLeissä löytyy esim John Coltranen BYE BYE BLACKBIRD!
SITÄPAITSI KUULOOKKEET JA SOITTOVEHKEET OLIVAT HYVÄT.
Hienoa istua ylhäällä keskellä urbaania vilinää ja kuunnella lempimusiikkia.Se on yhteisen kirjaston iloja: olla joukossa ja yksin. Ei tarvitse hilata kotiinsa kaikkea cD:tä, vinyylejä ,voi kuluttaa yhteisiä.
Kaivoin PUNAISEN BANDEROLLIN portretin taustalle , kotiin tultua luin puoluetoimiston kuvausohjeet : valkoinen heijastamaton tausta ......NONIIN.Mutta mulla on nyt punainen ja pysyy.
Tunnustan väriä.
Heips!
Marja
Ei ole pitkää aikaa kun Sitran johtaja kehotti kaikkia suomalaisia katsomaan peiliin ja etsimään sieltä aktiivisesti uutta NOKIAN kaltaista keksintöä.
Eli että jokainen kansalainen on oman onnensa seppä!
Eli työttömyys ja köyhyys on ikäänkuin itseaiheutettu tauti.
American Way of thinking! Mutta tää kyseinen herrahan taisi olla vuoden kutsuttuna Harwardin Yliopiston luennoitsijana?
Sitten innovaatiopuheenvuorot jatkuivat samalla vahvalla, terveellä pohjalla; jokainen ylipainoinen, tupakoiva, juoppo, laiska ,syöppö joutukoon kovennetuun maksuluokkaan terveydehuollossa
- sama filosofia eli ihminen on itse syyllinen paheisiinsa ja heikkouksiinsa- Arjalainen, tahkopihkaslainen puhdasotsaisuus siintää tämän ajattelun pohjalta.
Ei helkuta soikoon tämä ole SOOMI-pojan puhetta!
Eilen uutisoitiin SITRA:n uusin luovan luokan tuottama innovaatio eli jokaiselle avoin , ilmainen terveyskirjasto lääkärijärjestö DUODECIMIN tuottamana avattiin nettiin.DUODECIM sitoutuu päivittämään tietoja jatkuvasti.
Ylen uutisissa hyväntuulinen Sitran virkamies perusteli 300 000 Euron sijoitusta kansan terveyskirjastoon sillä että HALUTAAN LÄÄKÄRIN JA POTILAAN välistä kontaktia enemmän kansanomaiseksi - riisutaan TURHAA MYSTIFIOINTI LÄÄKÄRIN TYÖSTÄ POIS TÄLLÄ TAVOIN-
JES SÖÖÖR!
Uutsissa haastateltiin tervesykeskuslääkäriä, hän näki myös uhkia tällaisessa palveluntarjoamisessa, hän sanoi, että jo nyt on yhä kasvava määrä potilaita, jotka "tietävät " taudistaan paljon ja osaavat jopa " lääkkeetkin " määrätä,
Sitten on potilaita, jotka luulottelevat erilaisia sairauksia ja löytävät alan julkaisuista vahvistusta " taudeilleen".
Tautien määrittely ja hoito on aina yksilö-, ja tapauskohtaista ja taudin yksiselitteinen määrittäminen on ammattilaisillekin usein hankalaa.
Asiantuntija saa netistä hakemansa tiedon ja osaa tulkita ja käyttää sitä oikein , mutta maallikko voi luonnollisesti saada kokeiluilla ja omalääkityksellä aikaan huonovointisen ruumin.
Olen samaa mieltä.
Mielestäni lääkäri -potilasuhteeseen ei liity nykyään enää minkäänlaista mystiikkaa , muuta kuin se , että lääkäreitä ei tahdo terveyskeskuksiin saada töihin, eli jonot ovat mystisen pitkiä , vaikka siis Suomi on vauraampi kuin koskaan.
Mutta tärkeintähän on että hyvin toimeentulevan eliitin terveydenhoito toimii- köyhät voivat tavata hoito-ohjeet ilmaispäätteeltä vaikka työvoimatoimiston nettipalvelussa.
Miksihän SITRA on aktiivinen juuri terveydehuollon suhteen - luulisi että sitä huolettaisi maahanmuuttajien kehno sijoittuminen työelämään tai pakolaiskiintiöiden pieni määrä tai Suomen kehitysavun pienuus jne.
Miksi SITRA ei ala kehittää Suomen yhteiskuntamallista kauppatavaraa; hyvinvointia kaikille ilman sosialismia !
Esim mallikas vuosikymmeniä rakennettu kirjastolaitoksemme ja sen toiminta olisi hyvää immateriaalista kauppatavaraa. Tai hyvät PISA-tulokset saavuttanut PERUSKOULU!
Oikea kansallinen kruununjalokivi vientitavaraksi!
Miksi tyytyä nyhräämään innovaatioita kansallisesti kuin koko EU:n alue on markkinalueena oiva hyvinvointiyhteiskuntamallille.
Tosin USA.ssa on outo suomikuva vallalla, minulle vanhempi naishenkilö väitti Suomessa vallitsevan sosialismin.
Sanoi , että tehän huolehditte köyhistä ja työttömistä.
Ja kertoi USA:n sauurimman ongelman olevan laiskat ja paljon lapsia tekevät mustaihoiset( hän tosin käytti rasisitisempaa ilmaisua)
Mustat laiskottelijat vievät maan kuulemma perikatoon.
Tämä ihminen oli kaukana New Yorkista.
Eli SITRALLE olisi töitä ihan Suomikuvan korjaamiseksi rapakon tuolla puolen ja toimivan systeemin valtavat markkinat koko maapalolla.
Kasvatetaan koko maapallon kattava SOOMI-valtio.
Ollaan globaaleja ja lokaaleja.
Sitran esittely
* Perustettu vuonna 1967
* Eduskunnan alainen rahasto
* Puolueeton
* Tehtävät määritelty laissa
* Toiminta rahoitetaan peruspääoman ja yritysrahoituksen tuotoilla
* Noin 100 työntekijä
Tämä on Sitra
Rakennamme huomisen menestyvää Suomea
Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra on itsenäinen julkisoikeudellinen rahasto, jota eduskunta valvoo. Toiminnallaan Sitra pyrkii edistämään Suomen taloudellista hyvinvointia ja rakentamaan huomisen menestyvää Suomea. Sitran tavoitteena on olla arvostettu kumppani osaavan ja innovatiivisen yhteiskunnan rakentamisessa.
Toiminta keskitetty ohjelmiksi
Sitran toiminnot on keskitetty kuudeksi ohjelmaksi, joista jokainen sisältää useita eri hankkeita ja toimenpiteitä. Ohjelma-alueet:
* Innovaatiot
* Terveydenhuolto
* Elintarvikkeet ja ravitsemus
* Ympäristö
* Venäjä
* Intia
Ohjelmien keinovalikoimaan kuuluvat mm. tutkimus ja koulutus, innovatiiviset kokeilut, uuden liiketoiminnan kehittäminen, pääomasijoittaminen ja muu yritysrahoitus. Käytettävät keinot vaihtelevat ohjelmakohtaisesti.
Tausta ja rahoitus
Sitra perustettiin Suomen Pankin yhteyteen vuonna 1967 Suomen itsenäisyyden 50-vuotisjuhlan kunniaksi. Sitra siirtyi eduskunnan alaiseksi itsenäiseksi rahastoksi vuonna 1991.
Sitran toiminta rahoitetaan peruspääoman ja pääomasijoituksen tuotoilla.
Vaeltelin Jyväskylän Kirjaston musiikkiosastolla.En ole koskaan ehtinyt nauttimaan musiikkiosastosta, olen kipaissut kirjastolla muutaman kerran vuodessa . lähikirjastoissa useammin ja opettamassa olen käynyt samassa rakennuksessa ny siis vuoden.Mutta nyt siis pääsin ylimpään kerrokseen. Ja heti palkittiin.
Löysin Garbarekkiä, Missisippi Johnny Hurtia, Mingusia, Piirpaukea
Stockenhausia!
Kertakaikkisen jazzibluesitaivas!
Musiikiosaton johtaja on ilmeisen fuusiojzziblueskokeellinen musiikki orientoitunut.
VinyyLeissä löytyy esim John Coltranen BYE BYE BLACKBIRD!
SITÄPAITSI KUULOOKKEET JA SOITTOVEHKEET OLIVAT HYVÄT.
Hienoa istua ylhäällä keskellä urbaania vilinää ja kuunnella lempimusiikkia.Se on yhteisen kirjaston iloja: olla joukossa ja yksin. Ei tarvitse hilata kotiinsa kaikkea cD:tä, vinyylejä ,voi kuluttaa yhteisiä.
Kaivoin PUNAISEN BANDEROLLIN portretin taustalle , kotiin tultua luin puoluetoimiston kuvausohjeet : valkoinen heijastamaton tausta ......NONIIN.Mutta mulla on nyt punainen ja pysyy.
Tunnustan väriä.
Heips!
Marja
tiistaina, tammikuuta 02, 2007
TAPPAJA-ANANASPURKKI AND THE EDGE MAY BE SHARP!!!
HEI!
Kuluttajaystävällistä; ananspurkissa on kuten kaljatölkeissäkin kätevä metallirinkula , joka nostetaan ylös ja nykäistään tölkin kanteen aukko, josta kalja kitataan kurkkuun-kätevää- tosin minä kuulun niihin, jotka onnistuvat katkaisemaan aina rinkulan juurestaan ennenkuin tölkin juoma-aukko on avautunut .....
ja silloin täytyy ottaa käyttöön mora , kirves tai muu terävä esine!
Avasin muutama viikko taaksepäin ananaspurkkia -siinä oli sama nerokas idea ;rinkula ja nykäys- avautui tosin muutakin , peukalo avautui puolen sentin syvyydestä!
Ananaspurkin kansi on teräväreunainen kuin Giletten terä !
Tsiiisös!
3 KOHDAN OHJE JA VAROITUS ON on englanninkielistä väestöä varten kannessa :
1.LIFT TAB TO RIM 2. PEEL BACK CAREFULL 3. USE CARE, EDGES MAY BE SHARP-
MAY BE SHARP!!!!!!!!
Pitäisi lukea KILLING SHARP!
Tapasin kuvanveistäjä Pauno Pohjolaisen joulun alla marketin heviosastolla ja esittelin aukinaista peukaloa, ja totesin ettei oikein kättely suju, reikä peukalossa aukeaa pienestäkin, Pauno pani paremmaksi , hän näytti rannetta hänellä oli livennyt terä -ei tosin ananaspurkki-aika liki tärkeitä suonia-Paunon poika katseli innostuneena meidän viiltelyesittelyä Siinä tuli savolaiselle heviosastolle tilaa , kun kävimme molemmat aika pieniääniset keskusteluun vähän muustakin!
No neuvoksi meille tumpeloille, omenat voi ostaa vielä kokonaisina ja banaanin kuoret eivät käy kimppuun. Paitsi jos lattialle viskelee .....
Tänään pääsin metsäänkin jo.
Laajavuoren lenkkipolku oli valkeana lumesta , mutta latu(j)a oli vain 1,2 km ja sekin maksullinen kiekka. Tyydyin sauvakävelyyn. Hienoja kengänpohjakuvioita oli ilmestynyt uuteen lumeen. Tungosta ei ollut enää iltayhdeksältä. Kiva ilma - yllätys,yllätys - ei satanut vettä.
Sitten loppuun musiikkimainos, onnistuin löytämään John Coltranen cd:n BLUE TRAIN käytettynä Levykauppa AX:sta. Hieno.Nyt se kiertää kavereilla.
Radiosta tuli muutama viikko sitten ohjelma Coltranesta - ei mikään pikajuttu vaan ihan tunnin sessio.
Suosittelen.
Tuossa faktaa poimittuna wikipedian tietolaarista.
Varhaisvaiheet
John Coltrane syntyi Hamletin kaupungissa Pohjois-Carolinassa 1926 ja vietti varhaisimmat vuotensa High Pointin kaupungissa, missä hänen isällään oli varsin menestyvä vaatturinliike. Coltranen lapsuutta väritti perinteinen etelävaltiolainen kasvatus, jonka korostettu uskonnon merkitys vaikutti myöhemmin Coltranen musiikilliseen tuotantoon. Coltranen äidinisä William Blair oli tunnettu karismaattinen saarnamies. Coltrane menestyi koulussa varsin hyvin, mutta häntä pidettiin hiljaisena ja syrjäänvetäytyvänä lapsena. Hänen seitsemäntenä kouluvuotenaan Coltranen perheessä sattui kolme kuolematapausta: hänen tätinsä, isoisänsä ja isänsä kuolivat. Hänen äitinsä oli pakko muuttaa yksin Philadelphiaan, mistä hän sai varsin hyväpalkkaisen työn, jonka avulla hän pystyi elättämään High Pointissa asuvaa perhettään.
Perheen kuolemantapauksien aikoihin nuori Coltrane ryhtyi harjoittelemaan soittamista lähes pakkomielteenomaisesti. Hän soitti ensin klarinettia mutta kiinnostui pian jazzista ja vaihtoi soittimensa saksofoniin. Kesäkuussa 1943 Coltrane seurasi äitiään Philadelphiaan muutamien ystäviensä kanssa ja pääsi opiskelemaan saksofonia Ornsteinin musiikkikouluun. Hän hankki elantonsa työskentelemällä sokeritehtaassa. Vuonna 1945 Coltrane värväytyi armeijaan, missä hän soitti klarinettia havaijilaisessa laivaston orkesterissa. Coltrane teki ensimmäisen levytyksensä, Tadd Dameronin "Hot Housen", tämän orkesterin kanssa 13. heinäkuuta 1946. Rhino Records julkaisi levyn vuonna 1993 antologiallaan The Last Giant.
Palattuaan siviiliin 1946 Coltrane jatkoi opintoja Ornsteinissa ja soitti samalla muun muassa King Kolaxin ja Eddie ”Cleanhead” Vinsonin johtamissa rhythm and blues -yhtyeissä, joissa hänen soittimekseen vakiintui tenorisaksofoni. Coltranen varhaisia esikuvia olivat Dexter Gordon ja Lester Young. Vuonna 1949 Coltrane sai paikan Dizzy Gillespien big bandin saksofoninsoittajana. Hän kiersi big bandin kanssa sen vuonna 1950 tapahtuneeseen hajoamiseen asti. Sen jälkeen hän jatkoi Gillespien pienemmässä kokoonpanossa tenorisaksofonistina vuoteen 1951, jolloin hän palasi Philadelphiaan ja jatkoi musiikin teorian opiskelua Granoffin musiikkikoulussa. Coltranen ensimmäinen äänitetty soolo on 1. maaliskuuta 1951 Gillespien kanssa tehdyllä "We Love to Boogie" nauhoituksella. Vuonna 1952 hän työskenteli Earl Bosticin johtamassa tanssiorkesterissa ja Johnny Hodgesin johdolla aikana, jolloin Hodges oli juuri lähtenyt Duke Ellingtonin yhtyeestä.
Coltrane oli tullut riippuvaiseksi heroiinista, ja vuonna 1954 Hodges erotti Coltranen yhtyeestä, koska tämä oli toistuvasti esiintynyt lavalla tokkuraisena. Kaksikymmentäkuusivuotias Coltrane myös tupakoi ja käytti alkoholia runsaasti. Hän lihoi ja poti hammassärkyä, koska söi jatkuvasti makeisia ja joi Coca-Colaa. Vaikeuksistaan huolimatta Coltrane meni vuonna 1955 naimisiin ystävänsä siskon Juanita Grubbsin kanssa, joka myöhemmin muutti nimensä Naimaksi.
Vuonna 1966 Coltrane julkaisi kaksi albumia: Kulu Se Mama ja Meditations. Meditations jäi hänen viimeiseksi elinaikana julkaistuksi levykseen, vaikka hän hän sai valmiiksi ja henkilökohtaisesti hyväksyi seuraavan levynsä, Expressionin, vain muutamaa päivää ennen kuolemaansa.
Coltrane kuoli maksasyöpään Huntingtonin sairaalassa Long Islandilla 7. heinäkuuta 1967 vain 40-vuotiaana. On arveltu, että Coltranen nuoruuden runsas alkoholin ja heroiininkäyttö olisivat vaikuttaneet sairauden puhkeamiseen. Vuonna 1968 Albert Ayler kertoi haastattelussa, että Coltrane kävi hindulaisella henkiparantajalla eikä turvautunut sairautensa hoidossa länsimaisen lääketieteen apuun.
Coltranen uskonnollisuus
Coltrane syntyi syvästi kristittyyn perheeseen ja oli lapsuutensa ja nuoruutensa kosketuksissa hengellisyyden kanssa. Nuorena hän esiintyi omassa etelävaltiolaisessa, pääasiassa mustien kirkossaan. Vuonna 1957, 30-vuotiaana, Coltranen uskonnollinen vakaumus alkoi muuttua. Hän meni naimisiin Naiman kanssa, joka oli kääntynyt muslimiksi, ja joutui kosketuksiin islamin kanssa, mikä auttoi häntä pääsemään irti heroiini- ja alkoholiriipuvuudestaan. Tämän uskonnollisen kääntymyksen kautta Coltrane pystyi palaamaan jazz-musiikin pariin ja myös luomaan suurimmat teoksensa. Coltrane perehtyi islamin ja erityisesti sufismin lisäksi hindulaisuuteen, kabbalaan, Jiddu Krishnamurtiin, joogaan ja astrologiaan, mutta myös matematiikkaan, Platoniin ja Aristotelekseen. Coltranen itsensä mukaan Jumala ilmoitti hänelle unessa erilaisia musiikillisa ideoita ja kokonaisia teoksia, niiden joukossa A Love Supreme. Coltrane koki olevansa Jumalan lähettiläs, jonka tehtävänä oli julistaa Jumalan sanaa musiikinsa kautta. Hänen mukaansa 90 prosenttia hänen soitostaan oli rukousta.
Keskeisin Coltranen uskonnollisista teoksista on albumi A Love Supreme. Professori Moustafa Bayoumin näkemyksen mukaan Coltrane jopa laulaa levyllä sanat Allah Supreme. Lokakuussa 1965 Coltrane levytti albumin Om, joka sisältää 29 minuuttia Bhagavad-Gitasta otettuja runoja. Coltranen kuoleman jälkeen julkaistussa levytyksessä hän laulaa vuonna 1966 Pharoah Sandersin kanssa buddhalaista mantraa ”Om mani padme hum” ja lukee rukouksen ”May there be love and peace and perfection throughout all creation, oh God” ("Olkoon koko luomakunnassa rakkautta ja rauhaa ja täydellisyyttä, oi Herra").
Uskostaan huolimatta Coltrane oli koko elämänsä hyvin ristiriitainen ja sisäisesti rikkinäinen persoona. Ravi Shankar, jonka huhuttiin harkitsevat yhteistyötä Coltranen kanssa, sanoi hänestä kuultuaan Ascension-levyn: "Olin järkyttynyt hänen musiikistaan. Hän on luova ihminen, joka on kasvissyöjä, joka opiskelee joogaa ja lukee Bhagavad-Gitaa ja silti kuulen hänen musiikissaan paljon ahdistusta".
Coltranen musiikin erityispiirteet
John Coltrane oli teknisesti äärimmäisen taitava muusikko, ja hän harjoitteli soittamista tuntikausia päivässä. Harjoitellessaan Coltrane soitti ensimmäisen tunnin ajan vain kokonuotteja keskittyen äänien sointiin. Toisen harjoittelutunnin aikana hän soitti puolinuotteja, kolmannen tunnin aikana kahdeksas- ja kuudestoistaosanuotteja ja nopeampi juoksutuksia. Tämän jälkeen hän kävi muutaman tunnin läpi muille soittimille, kuten harpulle ja viululle, tarkoitettuja harjoituskirjoja. Lopulta hän kävi vielä muutaman tunnin läpi varsinaisia sävellyksiään ja muita kappaleita. Teknisestä taituruudesta huolimatta tekniikka ei ollut Coltranelle itseisarvo vaan keino, jolla hän saattoi ilmaista itseään uusilla tavoilla.
ILTANI HUIPENTUI VAALIKONEVASTAILUIHIN, NYT ON SE AIKA KONEET AVAUTUVA YLEISÖLLE TAMMIKUUN AIKANA!
Kehitysapuyhteisöllä- siellä oli ahkeroinut vastauksia minun lisäkseni Toimi- oli oma vaalikysely samoin Animalialla ja uskonasioilla!
Keskisuomalaisen vaalikone tuli parissa tunnissa vastattua läpi!
Vasemmistoliiton kone on myös vastattu -
Tunnelma nousee !Ainakin netissä!
Muuten ei kai huomaisi vaaleissa olevankaan , jos koneet ei muistuttaisi.
No !
Käykää lukemassa vastauksia, jos vielä jaksatte valveutua!
Aika paljon on kello!
Guudbai!
Marja
Kuluttajaystävällistä; ananspurkissa on kuten kaljatölkeissäkin kätevä metallirinkula , joka nostetaan ylös ja nykäistään tölkin kanteen aukko, josta kalja kitataan kurkkuun-kätevää- tosin minä kuulun niihin, jotka onnistuvat katkaisemaan aina rinkulan juurestaan ennenkuin tölkin juoma-aukko on avautunut .....
ja silloin täytyy ottaa käyttöön mora , kirves tai muu terävä esine!
Avasin muutama viikko taaksepäin ananaspurkkia -siinä oli sama nerokas idea ;rinkula ja nykäys- avautui tosin muutakin , peukalo avautui puolen sentin syvyydestä!
Ananaspurkin kansi on teräväreunainen kuin Giletten terä !
Tsiiisös!
3 KOHDAN OHJE JA VAROITUS ON on englanninkielistä väestöä varten kannessa :
1.LIFT TAB TO RIM 2. PEEL BACK CAREFULL 3. USE CARE, EDGES MAY BE SHARP-
MAY BE SHARP!!!!!!!!
Pitäisi lukea KILLING SHARP!
Tapasin kuvanveistäjä Pauno Pohjolaisen joulun alla marketin heviosastolla ja esittelin aukinaista peukaloa, ja totesin ettei oikein kättely suju, reikä peukalossa aukeaa pienestäkin, Pauno pani paremmaksi , hän näytti rannetta hänellä oli livennyt terä -ei tosin ananaspurkki-aika liki tärkeitä suonia-Paunon poika katseli innostuneena meidän viiltelyesittelyä Siinä tuli savolaiselle heviosastolle tilaa , kun kävimme molemmat aika pieniääniset keskusteluun vähän muustakin!
No neuvoksi meille tumpeloille, omenat voi ostaa vielä kokonaisina ja banaanin kuoret eivät käy kimppuun. Paitsi jos lattialle viskelee .....
Tänään pääsin metsäänkin jo.
Laajavuoren lenkkipolku oli valkeana lumesta , mutta latu(j)a oli vain 1,2 km ja sekin maksullinen kiekka. Tyydyin sauvakävelyyn. Hienoja kengänpohjakuvioita oli ilmestynyt uuteen lumeen. Tungosta ei ollut enää iltayhdeksältä. Kiva ilma - yllätys,yllätys - ei satanut vettä.
Sitten loppuun musiikkimainos, onnistuin löytämään John Coltranen cd:n BLUE TRAIN käytettynä Levykauppa AX:sta. Hieno.Nyt se kiertää kavereilla.
Radiosta tuli muutama viikko sitten ohjelma Coltranesta - ei mikään pikajuttu vaan ihan tunnin sessio.
Suosittelen.
Tuossa faktaa poimittuna wikipedian tietolaarista.
Varhaisvaiheet
John Coltrane syntyi Hamletin kaupungissa Pohjois-Carolinassa 1926 ja vietti varhaisimmat vuotensa High Pointin kaupungissa, missä hänen isällään oli varsin menestyvä vaatturinliike. Coltranen lapsuutta väritti perinteinen etelävaltiolainen kasvatus, jonka korostettu uskonnon merkitys vaikutti myöhemmin Coltranen musiikilliseen tuotantoon. Coltranen äidinisä William Blair oli tunnettu karismaattinen saarnamies. Coltrane menestyi koulussa varsin hyvin, mutta häntä pidettiin hiljaisena ja syrjäänvetäytyvänä lapsena. Hänen seitsemäntenä kouluvuotenaan Coltranen perheessä sattui kolme kuolematapausta: hänen tätinsä, isoisänsä ja isänsä kuolivat. Hänen äitinsä oli pakko muuttaa yksin Philadelphiaan, mistä hän sai varsin hyväpalkkaisen työn, jonka avulla hän pystyi elättämään High Pointissa asuvaa perhettään.
Perheen kuolemantapauksien aikoihin nuori Coltrane ryhtyi harjoittelemaan soittamista lähes pakkomielteenomaisesti. Hän soitti ensin klarinettia mutta kiinnostui pian jazzista ja vaihtoi soittimensa saksofoniin. Kesäkuussa 1943 Coltrane seurasi äitiään Philadelphiaan muutamien ystäviensä kanssa ja pääsi opiskelemaan saksofonia Ornsteinin musiikkikouluun. Hän hankki elantonsa työskentelemällä sokeritehtaassa. Vuonna 1945 Coltrane värväytyi armeijaan, missä hän soitti klarinettia havaijilaisessa laivaston orkesterissa. Coltrane teki ensimmäisen levytyksensä, Tadd Dameronin "Hot Housen", tämän orkesterin kanssa 13. heinäkuuta 1946. Rhino Records julkaisi levyn vuonna 1993 antologiallaan The Last Giant.
Palattuaan siviiliin 1946 Coltrane jatkoi opintoja Ornsteinissa ja soitti samalla muun muassa King Kolaxin ja Eddie ”Cleanhead” Vinsonin johtamissa rhythm and blues -yhtyeissä, joissa hänen soittimekseen vakiintui tenorisaksofoni. Coltranen varhaisia esikuvia olivat Dexter Gordon ja Lester Young. Vuonna 1949 Coltrane sai paikan Dizzy Gillespien big bandin saksofoninsoittajana. Hän kiersi big bandin kanssa sen vuonna 1950 tapahtuneeseen hajoamiseen asti. Sen jälkeen hän jatkoi Gillespien pienemmässä kokoonpanossa tenorisaksofonistina vuoteen 1951, jolloin hän palasi Philadelphiaan ja jatkoi musiikin teorian opiskelua Granoffin musiikkikoulussa. Coltranen ensimmäinen äänitetty soolo on 1. maaliskuuta 1951 Gillespien kanssa tehdyllä "We Love to Boogie" nauhoituksella. Vuonna 1952 hän työskenteli Earl Bosticin johtamassa tanssiorkesterissa ja Johnny Hodgesin johdolla aikana, jolloin Hodges oli juuri lähtenyt Duke Ellingtonin yhtyeestä.
Coltrane oli tullut riippuvaiseksi heroiinista, ja vuonna 1954 Hodges erotti Coltranen yhtyeestä, koska tämä oli toistuvasti esiintynyt lavalla tokkuraisena. Kaksikymmentäkuusivuotias Coltrane myös tupakoi ja käytti alkoholia runsaasti. Hän lihoi ja poti hammassärkyä, koska söi jatkuvasti makeisia ja joi Coca-Colaa. Vaikeuksistaan huolimatta Coltrane meni vuonna 1955 naimisiin ystävänsä siskon Juanita Grubbsin kanssa, joka myöhemmin muutti nimensä Naimaksi.
Vuonna 1966 Coltrane julkaisi kaksi albumia: Kulu Se Mama ja Meditations. Meditations jäi hänen viimeiseksi elinaikana julkaistuksi levykseen, vaikka hän hän sai valmiiksi ja henkilökohtaisesti hyväksyi seuraavan levynsä, Expressionin, vain muutamaa päivää ennen kuolemaansa.
Coltrane kuoli maksasyöpään Huntingtonin sairaalassa Long Islandilla 7. heinäkuuta 1967 vain 40-vuotiaana. On arveltu, että Coltranen nuoruuden runsas alkoholin ja heroiininkäyttö olisivat vaikuttaneet sairauden puhkeamiseen. Vuonna 1968 Albert Ayler kertoi haastattelussa, että Coltrane kävi hindulaisella henkiparantajalla eikä turvautunut sairautensa hoidossa länsimaisen lääketieteen apuun.
Coltranen uskonnollisuus
Coltrane syntyi syvästi kristittyyn perheeseen ja oli lapsuutensa ja nuoruutensa kosketuksissa hengellisyyden kanssa. Nuorena hän esiintyi omassa etelävaltiolaisessa, pääasiassa mustien kirkossaan. Vuonna 1957, 30-vuotiaana, Coltranen uskonnollinen vakaumus alkoi muuttua. Hän meni naimisiin Naiman kanssa, joka oli kääntynyt muslimiksi, ja joutui kosketuksiin islamin kanssa, mikä auttoi häntä pääsemään irti heroiini- ja alkoholiriipuvuudestaan. Tämän uskonnollisen kääntymyksen kautta Coltrane pystyi palaamaan jazz-musiikin pariin ja myös luomaan suurimmat teoksensa. Coltrane perehtyi islamin ja erityisesti sufismin lisäksi hindulaisuuteen, kabbalaan, Jiddu Krishnamurtiin, joogaan ja astrologiaan, mutta myös matematiikkaan, Platoniin ja Aristotelekseen. Coltranen itsensä mukaan Jumala ilmoitti hänelle unessa erilaisia musiikillisa ideoita ja kokonaisia teoksia, niiden joukossa A Love Supreme. Coltrane koki olevansa Jumalan lähettiläs, jonka tehtävänä oli julistaa Jumalan sanaa musiikinsa kautta. Hänen mukaansa 90 prosenttia hänen soitostaan oli rukousta.
Keskeisin Coltranen uskonnollisista teoksista on albumi A Love Supreme. Professori Moustafa Bayoumin näkemyksen mukaan Coltrane jopa laulaa levyllä sanat Allah Supreme. Lokakuussa 1965 Coltrane levytti albumin Om, joka sisältää 29 minuuttia Bhagavad-Gitasta otettuja runoja. Coltranen kuoleman jälkeen julkaistussa levytyksessä hän laulaa vuonna 1966 Pharoah Sandersin kanssa buddhalaista mantraa ”Om mani padme hum” ja lukee rukouksen ”May there be love and peace and perfection throughout all creation, oh God” ("Olkoon koko luomakunnassa rakkautta ja rauhaa ja täydellisyyttä, oi Herra").
Uskostaan huolimatta Coltrane oli koko elämänsä hyvin ristiriitainen ja sisäisesti rikkinäinen persoona. Ravi Shankar, jonka huhuttiin harkitsevat yhteistyötä Coltranen kanssa, sanoi hänestä kuultuaan Ascension-levyn: "Olin järkyttynyt hänen musiikistaan. Hän on luova ihminen, joka on kasvissyöjä, joka opiskelee joogaa ja lukee Bhagavad-Gitaa ja silti kuulen hänen musiikissaan paljon ahdistusta".
Coltranen musiikin erityispiirteet
John Coltrane oli teknisesti äärimmäisen taitava muusikko, ja hän harjoitteli soittamista tuntikausia päivässä. Harjoitellessaan Coltrane soitti ensimmäisen tunnin ajan vain kokonuotteja keskittyen äänien sointiin. Toisen harjoittelutunnin aikana hän soitti puolinuotteja, kolmannen tunnin aikana kahdeksas- ja kuudestoistaosanuotteja ja nopeampi juoksutuksia. Tämän jälkeen hän kävi muutaman tunnin läpi muille soittimille, kuten harpulle ja viululle, tarkoitettuja harjoituskirjoja. Lopulta hän kävi vielä muutaman tunnin läpi varsinaisia sävellyksiään ja muita kappaleita. Teknisestä taituruudesta huolimatta tekniikka ei ollut Coltranelle itseisarvo vaan keino, jolla hän saattoi ilmaista itseään uusilla tavoilla.
ILTANI HUIPENTUI VAALIKONEVASTAILUIHIN, NYT ON SE AIKA KONEET AVAUTUVA YLEISÖLLE TAMMIKUUN AIKANA!
Kehitysapuyhteisöllä- siellä oli ahkeroinut vastauksia minun lisäkseni Toimi- oli oma vaalikysely samoin Animalialla ja uskonasioilla!
Keskisuomalaisen vaalikone tuli parissa tunnissa vastattua läpi!
Vasemmistoliiton kone on myös vastattu -
Tunnelma nousee !Ainakin netissä!
Muuten ei kai huomaisi vaaleissa olevankaan , jos koneet ei muistuttaisi.
No !
Käykää lukemassa vastauksia, jos vielä jaksatte valveutua!
Aika paljon on kello!
Guudbai!
Marja
sunnuntai, joulukuuta 31, 2006
HAI Ö SINT BUKEE JA UUSI VUOSI SOIKOON!
Hei!
Sain pojaltani ja isältään joululahjaksi 2 kpl dvd:tä POKKA PITÄÄ -sarjaa.
Se on ehdoton suosikkini brittisarjoista, koska se saa arjen tuntumaan
siedettävämältä,eikä ole pelkästään päätön.
Lisää ikäänkuin sitkeyden energiaa ,jos ymmärrätte mitä tarkoitan...
Aloin miettiä myös HYACINTIN ja itseni yhtäläisyyksiä; kerään pieniä
esineitä,ajan mielelläni kauniilla,uudella tehokkaalla autolla, koristelen omaa elämääni hienouksilla ja retostelen erinomaisilla sukulaisilla kuten kuka tahansa s ja yritän naruttaa ihmisiä roolijutuilla!Ja olen intohimoinen pölyjen pyyhkijä ja siistijä!
Hauskaa pitää aina olla sanoi kissa tunkiolla ja raapi päälle tarpeen teon pienen sievän santakeon!
Hyvää Uutta Vuotta 2007
t. Marja
Sain pojaltani ja isältään joululahjaksi 2 kpl dvd:tä POKKA PITÄÄ -sarjaa.
Se on ehdoton suosikkini brittisarjoista, koska se saa arjen tuntumaan
siedettävämältä,eikä ole pelkästään päätön.
Lisää ikäänkuin sitkeyden energiaa ,jos ymmärrätte mitä tarkoitan...
Aloin miettiä myös HYACINTIN ja itseni yhtäläisyyksiä; kerään pieniä
esineitä,ajan mielelläni kauniilla,uudella tehokkaalla autolla, koristelen omaa elämääni hienouksilla ja retostelen erinomaisilla sukulaisilla kuten kuka tahansa s ja yritän naruttaa ihmisiä roolijutuilla!Ja olen intohimoinen pölyjen pyyhkijä ja siistijä!
Hauskaa pitää aina olla sanoi kissa tunkiolla ja raapi päälle tarpeen teon pienen sievän santakeon!
Hyvää Uutta Vuotta 2007
t. Marja
keskiviikkona, joulukuuta 27, 2006
MAUSTEITA JA IMELLYSTÄ!
Kiitos Kysymästä !Jees!
Olen valmistanut itse laatikoita joulun aikaan
- en pahvista vaan aivan oikeista kokonaisista lantuista
-tänä vuonna oli myytävänä ensiluokkaisia juureksia ja vihanneksia
perunalaatikkoa luomuperunoista ja vielä oranssinhehkuista porkkanalootaa!
Mikään ei saa minua syttymään niin kuin laatikoiden ja maustekakkujen valmistus!
Pipareihin en ole enää aikoihin innostunut tai torttuihin-liian helppoa ja yksitoikkoista.
Ainakin valmistaikinoista!
Laatikoiden valmistus on haastaavaa- tuntee itsensä kotikemistiksi-jos ei pidä varaa pieleen menee.
Ja laatikot lätsähtävät vuoan pohjalle!
Tai maistuvat puutavaralle!
Jännittävää ruoanlaittoa ja kohtuullisen pitkäkestoista- joulun aikana kun ei aina tiedä mihin kätensä tuikkaisi.
Helpotin työtä kaivamalla höyrykattilan ja soseuttavan yleiskoneen esiin - ennen aina kuuliaisesti survoin juurekset muusiksi ja siitä ei tule sillai kuohkeaa. Mausteita pitää olla tulisesti esim neilikkaa,muskottia ,pomeranssinkuorta ruokaslusikallinen ja siirappia ei saa unohtaa.
Sitäpaitsi laatikoita ja maustekakkuja voi syödä muutaman viikon.
Eivät pilaannu helposti.
Ekoloogista evästä.
Einesruuista saan lisäainepahoinvoinnin.
Lopuksi intouduin merilohta suolaamaan tillipedillä- merilohta sai 7 euroa kilo- -Norjalaiset taktikoivat halavalla lohella-
Merilohi suolataan jakamalla file kahteen osaan - kaadetaan merisuolaa valkeaksi peitteeksi molempien puolikkaiden päälle ja sitten tilliviheriöllä peitetään suolalumi ja lopuksi lirautetaan runsas, keltainen "sitruunakusi" hankiviheriölle-
Asetellaan puolikkaat päällekkäin ja kääritään tiukkaan voipaperipakettiin ja laitetaan kylmään noin kahdeksitoista tunniksi-riippuu kuinka paksu kala on
- sitten avataan käärö
huuhdellaan suola ja tillit pois jääkylmällä vedellä
fileerataan suikaileita poikittaisuuntaan nahasta irrottaen ja rullataan sieviksi suupaloiksi lautaselle.
Rullan sisään voi sommitella persiljapuskan ja sitruunaa ruilautetaan taas päälle-tämän evään kyytipoikana on parasta raanavesi ja pietarinlimppu.Huikopalaa parhaasta päästä-
Tosin kova jano yllättää myöhemmin!
Maustekakkuja sain onnistumaan kaksi :Tässä maustekakun ohje ELLI LEHTISEN JA EVA SOMERSALON kuuluisasta keittokirjasta KEITTOTAITOvuodelta 1932-päivitetty 1972-sisältää 262tekstikuvaa ja 23värikuvaa.
OHJE 1089. MAUSTEKAKKU
1½ DL VOI-, TAI MARGARIINISULAA
4 DL FARIINISOKERIA (voi korvata valkoisella sokerilla ja lorauttaa siirappia)huom.allekirjoittaneen bloggaajan
3 munaa
4 DL VEHNÄJAUHOJA
1 DL MANTELEITA -laitoin rusinoita ja kuvahedelmää koska mantelit oli loppu ja jouluaatto jo
2 TL HIENONNETTUA POMERANNISINKUORTA -minä laitoin puoli rkl
½ TL NEILIKKAA-minä puoli rkl
1 TL KANELIA- "
1 TL KARDEMUMMAA "
1½ DL KAHVIKERMAA
2 TL SOODAA
VATKAA MUNAT JA SOKERI TAVALLISEEN TAPAAN NIIN ETTÄ LUSIKALLA TAIKINASTA TIPUTETTAESSA NAUHAA TAIKINAN PÄÄLLE TAI TIPPAA, SE JÄÄ KOHOLLE SOKERIMUNASEOKSEN PINNALLE
, VOISULA,MAUSTEET,KERMA,JOHON SOODA ON LIOTETTU SEKÄ VEHNÄJAUHOT LISÄTÄÄN.ANNA YLEISKONEEN TAIKINATYÖKALULLA SEKOITTAA AINEET HYVIN TOISIINSA, ÄLÄ KUITENKAAN "YLISEKOITA"
VOITELE KORKEA KAKKUVUOKA -PERINTEINEN -KORPPUJAUHOTA VUOKA JA KAADA TAIKINA KOPISTELAMTTA VUOKAAN -KOPISTUKSET SAAVAT KAKUN LIKILASKUISEKSI -
PAISTA NOIN TUNTI -LÄMPÖTILAA EI KERROTA KIRJASSA, MUTTA VEIKKASI 175 ASTRETTA JA SUKKAPUIKOLLA VOI VAROVASTI TÖKÄTÄ KAKKUA -PUIKKOON TARTTTU TAIKINAA , JOS ON SYVÄLTÄ RAAKA- TAI NÄKEEHÄN SE JOS TUMMUU LIIKAA!
Siinäpä joulun ajan riemuja:
Rauha maassa ja luntakin lumeeksi ja hyvät ruokaineet.
Punaisen Ristin
Kontin kierrätyksestä löytyi joulukoristeetkin;
esim
punaisia pieniä käsikirjottuja tabletteja á 20cnt -ovat Kontissakin hoksanneet joulualen!
Hengen ravintoakin Kontista saatiin- Kontin Vitriinissä oli valtava kohokuvioisiin nahkakansiin verhottu ,korkkaamaton kuvitettu , massiivinen perheraamattu!
Ja samana vuonna painettu kuin minun syntymävuosi- oli pakko lunastaa-hinta 30 Euroa!
Nyt on psalmeja tiirailtu joulu.
Eli on nautittu sanaa, ruokaa ja ilmaa-tulta ja vettä vähemmän eikä juurikaan kärsitty mistään-
Nyt tulee lunta ainakin tänne Savoon ja pyryttää-
eilen sauvakäveltiin kahden sentin lumessa, tänään voi saada sukset jalan jatkoksi!
Sinisen Hetken korvilta!
Marja
Olen valmistanut itse laatikoita joulun aikaan
- en pahvista vaan aivan oikeista kokonaisista lantuista
-tänä vuonna oli myytävänä ensiluokkaisia juureksia ja vihanneksia
perunalaatikkoa luomuperunoista ja vielä oranssinhehkuista porkkanalootaa!
Mikään ei saa minua syttymään niin kuin laatikoiden ja maustekakkujen valmistus!
Pipareihin en ole enää aikoihin innostunut tai torttuihin-liian helppoa ja yksitoikkoista.
Ainakin valmistaikinoista!
Laatikoiden valmistus on haastaavaa- tuntee itsensä kotikemistiksi-jos ei pidä varaa pieleen menee.
Ja laatikot lätsähtävät vuoan pohjalle!
Tai maistuvat puutavaralle!
Jännittävää ruoanlaittoa ja kohtuullisen pitkäkestoista- joulun aikana kun ei aina tiedä mihin kätensä tuikkaisi.
Helpotin työtä kaivamalla höyrykattilan ja soseuttavan yleiskoneen esiin - ennen aina kuuliaisesti survoin juurekset muusiksi ja siitä ei tule sillai kuohkeaa. Mausteita pitää olla tulisesti esim neilikkaa,muskottia ,pomeranssinkuorta ruokaslusikallinen ja siirappia ei saa unohtaa.
Sitäpaitsi laatikoita ja maustekakkuja voi syödä muutaman viikon.
Eivät pilaannu helposti.
Ekoloogista evästä.
Einesruuista saan lisäainepahoinvoinnin.
Lopuksi intouduin merilohta suolaamaan tillipedillä- merilohta sai 7 euroa kilo- -Norjalaiset taktikoivat halavalla lohella-
Merilohi suolataan jakamalla file kahteen osaan - kaadetaan merisuolaa valkeaksi peitteeksi molempien puolikkaiden päälle ja sitten tilliviheriöllä peitetään suolalumi ja lopuksi lirautetaan runsas, keltainen "sitruunakusi" hankiviheriölle-
Asetellaan puolikkaat päällekkäin ja kääritään tiukkaan voipaperipakettiin ja laitetaan kylmään noin kahdeksitoista tunniksi-riippuu kuinka paksu kala on
- sitten avataan käärö
huuhdellaan suola ja tillit pois jääkylmällä vedellä
fileerataan suikaileita poikittaisuuntaan nahasta irrottaen ja rullataan sieviksi suupaloiksi lautaselle.
Rullan sisään voi sommitella persiljapuskan ja sitruunaa ruilautetaan taas päälle-tämän evään kyytipoikana on parasta raanavesi ja pietarinlimppu.Huikopalaa parhaasta päästä-
Tosin kova jano yllättää myöhemmin!
Maustekakkuja sain onnistumaan kaksi :Tässä maustekakun ohje ELLI LEHTISEN JA EVA SOMERSALON kuuluisasta keittokirjasta KEITTOTAITOvuodelta 1932-päivitetty 1972-sisältää 262tekstikuvaa ja 23värikuvaa.
OHJE 1089. MAUSTEKAKKU
1½ DL VOI-, TAI MARGARIINISULAA
4 DL FARIINISOKERIA (voi korvata valkoisella sokerilla ja lorauttaa siirappia)huom.allekirjoittaneen bloggaajan
3 munaa
4 DL VEHNÄJAUHOJA
1 DL MANTELEITA -laitoin rusinoita ja kuvahedelmää koska mantelit oli loppu ja jouluaatto jo
2 TL HIENONNETTUA POMERANNISINKUORTA -minä laitoin puoli rkl
½ TL NEILIKKAA-minä puoli rkl
1 TL KANELIA- "
1 TL KARDEMUMMAA "
1½ DL KAHVIKERMAA
2 TL SOODAA
VATKAA MUNAT JA SOKERI TAVALLISEEN TAPAAN NIIN ETTÄ LUSIKALLA TAIKINASTA TIPUTETTAESSA NAUHAA TAIKINAN PÄÄLLE TAI TIPPAA, SE JÄÄ KOHOLLE SOKERIMUNASEOKSEN PINNALLE
, VOISULA,MAUSTEET,KERMA,JOHON SOODA ON LIOTETTU SEKÄ VEHNÄJAUHOT LISÄTÄÄN.ANNA YLEISKONEEN TAIKINATYÖKALULLA SEKOITTAA AINEET HYVIN TOISIINSA, ÄLÄ KUITENKAAN "YLISEKOITA"
VOITELE KORKEA KAKKUVUOKA -PERINTEINEN -KORPPUJAUHOTA VUOKA JA KAADA TAIKINA KOPISTELAMTTA VUOKAAN -KOPISTUKSET SAAVAT KAKUN LIKILASKUISEKSI -
PAISTA NOIN TUNTI -LÄMPÖTILAA EI KERROTA KIRJASSA, MUTTA VEIKKASI 175 ASTRETTA JA SUKKAPUIKOLLA VOI VAROVASTI TÖKÄTÄ KAKKUA -PUIKKOON TARTTTU TAIKINAA , JOS ON SYVÄLTÄ RAAKA- TAI NÄKEEHÄN SE JOS TUMMUU LIIKAA!
Siinäpä joulun ajan riemuja:
Rauha maassa ja luntakin lumeeksi ja hyvät ruokaineet.
Punaisen Ristin
Kontin kierrätyksestä löytyi joulukoristeetkin;
esim
punaisia pieniä käsikirjottuja tabletteja á 20cnt -ovat Kontissakin hoksanneet joulualen!
Hengen ravintoakin Kontista saatiin- Kontin Vitriinissä oli valtava kohokuvioisiin nahkakansiin verhottu ,korkkaamaton kuvitettu , massiivinen perheraamattu!
Ja samana vuonna painettu kuin minun syntymävuosi- oli pakko lunastaa-hinta 30 Euroa!
Nyt on psalmeja tiirailtu joulu.
Eli on nautittu sanaa, ruokaa ja ilmaa-tulta ja vettä vähemmän eikä juurikaan kärsitty mistään-
Nyt tulee lunta ainakin tänne Savoon ja pyryttää-
eilen sauvakäveltiin kahden sentin lumessa, tänään voi saada sukset jalan jatkoksi!
Sinisen Hetken korvilta!
Marja
perjantaina, joulukuuta 22, 2006
PRO PERUSKOULU!
Heips!
Tässäminun kirjoitukseni luokanopettajien pyytämään pro peruskoulublogiin ,jonka osoite on eilisessäkirjoituksessani.
Siellä on ilahduttavan paljon hyviä peruskouluja puoltavia tekstejä-
käykää lukemassa asiaa!
Marja Kolu:
PERUSKOULU – TOTTAKAI! HETKI ENNEN PERUSKOULUA 60-LUVULLA
Olen syntynyt uudelle kansakoululle hehkulampun valossaViitakosken kylässä Kemin maalaiskunnassa kansakoulunopettajan tyttärenä 1956.Koulu oli 6-luokkainen.
Sodan jälkeen joka kylään rakennettiin kansakoulu. Haluttiin nostaa kansakunta jaloillleen järjestämällä kansakoulu joka kylän kolkkaan ja taata kaikille yleinen ja yhtäläinen opetus. Opettajat muualta Suomesta houkuteltiin pohjoisen syrjäkyliin maksamalla syrjäseutulisää. Äitini päätti myös jatkaa opettajanuraa pohjoisessa.
Kunnasta puuttui oppikoulu ja vanhemmat sisareni kävivät maksullista oppikoulua Kemissä. Kortteerin he saivat Heinon mamman luolta.
Koulu oli siihen aikaan kuusipäiväinen ja osuipa oppilaiden kylältä huvetessa sellainenkin kouluviikko välillä ,että osalla meistä oppilaista oli koulua vain lauantaina. 3. ,4. ,j 5. luokat olivat samassa luokkahuoneessa.-Opetuksen eriyttäminen ei siis ole nykyajan keksintö.
Äitini oli minulla opettajana ala-asteella. Muistan hänen lukeneen meille luokassa viikottain Grimmin satuja. Viitakoskella lapsia ei kylällä riittänyt kaksiopettajaisen koulun tarpeisiin kuin vuoteen 1966. Koulu lakkautettiin.
60-luvulla pyrittiin vielä keskikouluun. Pääsykokeet olivat vaativat. Reputtaminen pääsykokeissa tarkoitti joutumista kansalaiskouluun- tyhmien joukkoon! Radikaali 60-luku tuotti hyvääkin; suunnittelman PERUSKOULUSTA!
70-luvun alussa alkoi pohjoisessa kokeiluna paljon arvostelua ja kuumia tunteita nostattanut kaikille tasa-arvoiseen opetukseen pohjaava peruskoulu!
Saimme Kemin maalaiskunnassa ensimmäisinä nauttia ilmaisesta, kunnallisesta keskikoulusta; uudistuksen tuomasta jännityksestä ja huomiosta ja tietenkin siitä , että saimme opiskella kieliä, matematiikkaa, voimistelua , kuvaamataitoa, musiikinopetusta erinomaisen innokkaan opettajakunnan laadukkaasta opetuksesta. Koimme olevamme etuoikeutettuja-olimmekin. Samaan aikaan peruskoulun kanssa rantautuivat Kemin seudulle kouludiskot,Uriah Heepit, Steppenwolfit, Deep Puprlet ja Led Zeppelinit.Nyt nautimme rockpopmusiikin vientieuroista Suomessakin-kiitos korkeatasoisen musiikkikasvatuksen musiikkiopistoissa.
Perukoulussa 70-luvulla ryhmäkoot olivat isoja ,yli 35oppilasta luokassa.Kurinpito-ongelmia ei ollut.Lapset olivat kotona kurissa ja herran pelossa kasvatettu. Ja YO-lakki oli arvossa. Luokalle jäämistä ja ehtoja pelkäsivät kaikki.
Peruskoulu ja edullinen jatko-opiskelu laadullisesti hyvin järjestetyssä kouluyhteisössä on ollut siunauksellista koko sodan jälkeiselle Suomen teolliselle ja sivistykselliselle kehitykselle. Viisautta on ollut taata kaikille yhtäläinen koulutus taustasta tai älykkyysosamäärästä riippumatta. Viisautta on myös ollut , että lapset saavat olla osaamistasoltaan erilaisten lasten kanssa. Se on tunne-elämää ja sosiaalisia taitoja rikastuttava kokemus.Emmehän aikuisenakaan toimi vain yhdessä eriössä
kaltaistemme valopäiden kanssa.
Suomalainen Peruskoulu on jo useiden PISA-tutkimusten antamien tulosten perusteella onnistunut erinomaisesti kolmenkymmenen vuoden aikana. Muualta maailmasta käydään jatkuvasti opintoretkillä tutustumassa hyviä tuloksia
tuottavaan suomalaiseen peruskouluun. Opettajat ovat sitoutuneet peruskouluun hyvin- työ on vaativaa
edellyttäen jatkuvaa omien tietotaitojen päivittämistä- opettajat opiskelevat pääsääntöisesti vapaa-ajallaan. Pakolliset VESO-päivät ovat ajat sitten olleet riittämätön määrä nykyaikaisen koulun vaatimaa lisäkoulutusta. Opettajalta vaaditaan yhä suurenevissa ryhmissä taitoa ja osaamista käsitellä yhä syvällisemmistä ongelmista kärsiviä lapsia – samalla tavoitteelisen opetuksen tulisi sujua.
Jo pitkään on näkynyt hälyttäviä puheenvuoroja opettajien jaksamisesta sekä koulujen eriarvoisuuden lisääntymisestä.
Valio -opettajat hakeutuvat parhaisiin kouluihin – kunnat käyttävät sumeilematta itsenäistä päätäntävaltaansa usein maallikkoaivoihinsa pelkästään luottaen lakkauttaen pienempiä kouluja tai niukentamalla koulujen henkilöstö- ja kalustoresusseja. Suunta näyttää olevan taantuva peruskoulu ja koulujen ghettoutuminen. Puhumattakaan taito-, ja taideaineiden ja liikuntatuntien vähättelystä nykyisessä opetus-suunnitelmassa. Puhumattakaan siitä miten moni opettaja kokee riittämättömyyden tunteita jatkuvassa muutospaineessa ja resussien puutteessa.
Kolmenkymmenen vuoden tasa-arvoinen ja yhtäläinen , laadukas peruskouluopetus on monella tapaa vaarassa. Nyt tarvitaan peruskoulun puolestapuhujia ja useita – ei riitä yksi kansanedustaja – tarvitaan kokonainen sivistyksellinen ryhtiliike yli
puoluerajojen!
Marja Kolu
Tässäminun kirjoitukseni luokanopettajien pyytämään pro peruskoulublogiin ,jonka osoite on eilisessäkirjoituksessani.
Siellä on ilahduttavan paljon hyviä peruskouluja puoltavia tekstejä-
käykää lukemassa asiaa!
Marja Kolu:
PERUSKOULU – TOTTAKAI! HETKI ENNEN PERUSKOULUA 60-LUVULLA
Olen syntynyt uudelle kansakoululle hehkulampun valossaViitakosken kylässä Kemin maalaiskunnassa kansakoulunopettajan tyttärenä 1956.Koulu oli 6-luokkainen.
Sodan jälkeen joka kylään rakennettiin kansakoulu. Haluttiin nostaa kansakunta jaloillleen järjestämällä kansakoulu joka kylän kolkkaan ja taata kaikille yleinen ja yhtäläinen opetus. Opettajat muualta Suomesta houkuteltiin pohjoisen syrjäkyliin maksamalla syrjäseutulisää. Äitini päätti myös jatkaa opettajanuraa pohjoisessa.
Kunnasta puuttui oppikoulu ja vanhemmat sisareni kävivät maksullista oppikoulua Kemissä. Kortteerin he saivat Heinon mamman luolta.
Koulu oli siihen aikaan kuusipäiväinen ja osuipa oppilaiden kylältä huvetessa sellainenkin kouluviikko välillä ,että osalla meistä oppilaista oli koulua vain lauantaina. 3. ,4. ,j 5. luokat olivat samassa luokkahuoneessa.-Opetuksen eriyttäminen ei siis ole nykyajan keksintö.
Äitini oli minulla opettajana ala-asteella. Muistan hänen lukeneen meille luokassa viikottain Grimmin satuja. Viitakoskella lapsia ei kylällä riittänyt kaksiopettajaisen koulun tarpeisiin kuin vuoteen 1966. Koulu lakkautettiin.
60-luvulla pyrittiin vielä keskikouluun. Pääsykokeet olivat vaativat. Reputtaminen pääsykokeissa tarkoitti joutumista kansalaiskouluun- tyhmien joukkoon! Radikaali 60-luku tuotti hyvääkin; suunnittelman PERUSKOULUSTA!
70-luvun alussa alkoi pohjoisessa kokeiluna paljon arvostelua ja kuumia tunteita nostattanut kaikille tasa-arvoiseen opetukseen pohjaava peruskoulu!
Saimme Kemin maalaiskunnassa ensimmäisinä nauttia ilmaisesta, kunnallisesta keskikoulusta; uudistuksen tuomasta jännityksestä ja huomiosta ja tietenkin siitä , että saimme opiskella kieliä, matematiikkaa, voimistelua , kuvaamataitoa, musiikinopetusta erinomaisen innokkaan opettajakunnan laadukkaasta opetuksesta. Koimme olevamme etuoikeutettuja-olimmekin. Samaan aikaan peruskoulun kanssa rantautuivat Kemin seudulle kouludiskot,Uriah Heepit, Steppenwolfit, Deep Puprlet ja Led Zeppelinit.Nyt nautimme rockpopmusiikin vientieuroista Suomessakin-kiitos korkeatasoisen musiikkikasvatuksen musiikkiopistoissa.
Perukoulussa 70-luvulla ryhmäkoot olivat isoja ,yli 35oppilasta luokassa.Kurinpito-ongelmia ei ollut.Lapset olivat kotona kurissa ja herran pelossa kasvatettu. Ja YO-lakki oli arvossa. Luokalle jäämistä ja ehtoja pelkäsivät kaikki.
Peruskoulu ja edullinen jatko-opiskelu laadullisesti hyvin järjestetyssä kouluyhteisössä on ollut siunauksellista koko sodan jälkeiselle Suomen teolliselle ja sivistykselliselle kehitykselle. Viisautta on ollut taata kaikille yhtäläinen koulutus taustasta tai älykkyysosamäärästä riippumatta. Viisautta on myös ollut , että lapset saavat olla osaamistasoltaan erilaisten lasten kanssa. Se on tunne-elämää ja sosiaalisia taitoja rikastuttava kokemus.Emmehän aikuisenakaan toimi vain yhdessä eriössä
kaltaistemme valopäiden kanssa.
Suomalainen Peruskoulu on jo useiden PISA-tutkimusten antamien tulosten perusteella onnistunut erinomaisesti kolmenkymmenen vuoden aikana. Muualta maailmasta käydään jatkuvasti opintoretkillä tutustumassa hyviä tuloksia
tuottavaan suomalaiseen peruskouluun. Opettajat ovat sitoutuneet peruskouluun hyvin- työ on vaativaa
edellyttäen jatkuvaa omien tietotaitojen päivittämistä- opettajat opiskelevat pääsääntöisesti vapaa-ajallaan. Pakolliset VESO-päivät ovat ajat sitten olleet riittämätön määrä nykyaikaisen koulun vaatimaa lisäkoulutusta. Opettajalta vaaditaan yhä suurenevissa ryhmissä taitoa ja osaamista käsitellä yhä syvällisemmistä ongelmista kärsiviä lapsia – samalla tavoitteelisen opetuksen tulisi sujua.
Jo pitkään on näkynyt hälyttäviä puheenvuoroja opettajien jaksamisesta sekä koulujen eriarvoisuuden lisääntymisestä.
Valio -opettajat hakeutuvat parhaisiin kouluihin – kunnat käyttävät sumeilematta itsenäistä päätäntävaltaansa usein maallikkoaivoihinsa pelkästään luottaen lakkauttaen pienempiä kouluja tai niukentamalla koulujen henkilöstö- ja kalustoresusseja. Suunta näyttää olevan taantuva peruskoulu ja koulujen ghettoutuminen. Puhumattakaan taito-, ja taideaineiden ja liikuntatuntien vähättelystä nykyisessä opetus-suunnitelmassa. Puhumattakaan siitä miten moni opettaja kokee riittämättömyyden tunteita jatkuvassa muutospaineessa ja resussien puutteessa.
Kolmenkymmenen vuoden tasa-arvoinen ja yhtäläinen , laadukas peruskouluopetus on monella tapaa vaarassa. Nyt tarvitaan peruskoulun puolestapuhujia ja useita – ei riitä yksi kansanedustaja – tarvitaan kokonainen sivistyksellinen ryhtiliike yli
puoluerajojen!
Marja Kolu
keskiviikkona, joulukuuta 20, 2006
PRO PERUSKOULUBLOGI!
Hei!
Kaikki , joita kiinnostaa maineikas peruskoulumme , voivat käydä tutustumassa kansanedustajaehdokkaiden ajatuksiin peruskoulusta PRO PERUSKOULU 2007 blogissa. Ehdokkaat kertovat myös mitä he tekisivät kansanedustajinan peruskoulun hyväksi!
Muutkin blogit ovat mielenkiintoisia!
BLOGIT:
http://spaces.msn.com/marttihellstrom/
http://didaktiikka.blogspot.com/
http://properuskoulu2007.blogspot.com/
Heips vaan!
Ja piparit nassuun !
Marja
Kaikki , joita kiinnostaa maineikas peruskoulumme , voivat käydä tutustumassa kansanedustajaehdokkaiden ajatuksiin peruskoulusta PRO PERUSKOULU 2007 blogissa. Ehdokkaat kertovat myös mitä he tekisivät kansanedustajinan peruskoulun hyväksi!
Muutkin blogit ovat mielenkiintoisia!
BLOGIT:
http://spaces.msn.com/marttihellstrom/
http://didaktiikka.blogspot.com/
http://properuskoulu2007.blogspot.com/
Heips vaan!
Ja piparit nassuun !
Marja
OI EMMA , OI EMMA JA AAAAH MALEVITSH!
HUPSIS!
Nythän mie vasta hokasin, että blogikirjoittelu on ollut hyllyllä jo tovin!
On ollut kiireitä- pätkätyöläistaiteilijan elämä on yhtä lentoa: kulttuurilautakunnan kokous 12.12, valitsimme uutta kirjastonjohtajaa, haastattelut oli suoritettu jo viikkoa aiemmin ja yhteenvetoa tehtiin puolitoistatuntia ennen varsinaista lautakunnan kokousta.
Lautakunnan kokous oli tavanomainen ; esitin eriäviä mielipiteitä kolme.en saanut kannatusta pitempien elimuutaman 6000Euron taiteilija-apurahan varaamisesta- kaikkien alojen taiteilijoiden- osittaisesta palauttamisesta avustuksiin vuodelle 2007.Koska valtakunnallisia, pitkiä apurahoja ei tänne herunut ja tilaustyötkin ovat huvenneet olemattomiin. Miten saadaan ammattitaiteilijat pysymään leivässä ja kohtuullisissa työskentelyolosuhteissa. Kulttuuriaitta ja useat muut taidekasvatusprojektit hyödyntävät taiteilijoiden ammattiosaamista- mutta leivän anatajaksi ei muutaman tunnin opetusessioista ole.
Tähän on saatava ratkaisu , jotta eivät kaikki ammattitaiteilijat siirry etelä-Suomeen parempien kontaktien ääreen-
Tiistain kokouksen jälkeen olin turhautunut ja vihainen enkä kyennyt toivottelemaan kenellekkään mitään vaan sanamukaisesti ryntäsin pää höyryten ulos.
Tulin valituksi pöytäkirjan tarkastajaksi.
Kokous päättyi klo 19.45.
Jyväskylän Taidemuseon toukokuussa tilaama Wc-projekti valmistui loka-marraskuun aikana ; NAISTEN HUONE -TILATEOS otti puolitoista kuukautta,tammikuussa jatketaan viimeistelyllä.
Raskas,mutta mieluinen tilaus on nyt naisten nautittavana.
Eipä sitä tiedä vaikka pääsisin viralliseksi wc-taiteilijaksi- sitä ammatinimikettä ei kai kukaan ole ehtinyt varata vielä-stailaushan on nyt in!!!!
Jyväskylän seudun kansalaisopistossa vuoden pesti elävän mallin piirustuksen ja maalauksen opettajan sijaisena päättyi viime perjantaina klo 21.00.
Yksi oppilaista antoi palautetta, josta tulin hyvälle mielelle: hän sanoi että oppilaspalautteessa olen löytänyt kaikkien oppilaiden työskentelystä myönteistä sanottavaa ja rohkaissut oman käsialan löytämiseen ja arvostamiseen.Vastasin , että myös opiskelijat ovat olleet mieluisia, ahkeria ja kannustavia- silloin tapahtuu edistymistä ja vuorovaikutus on mahdollista.
Lauantaiaamuna lähdettiin EMMAAn Kuopiosta klo 7.00.
Kuskina oli goottivaikutteinen , vihainen 30-kymppinen mies , auto oli perhematkailuun tarkoitettu lasikuituinen matka-auto , jossa oli kolme vuodepaikkaa - yksi kuskin pään päällä - toiset sivuilla- wc:kin oli -teoriassa- pakkasen vuoksi???? nesteet WC:stä ja keittiöstä oli poistettu eli käytänössä suolentyhjennys tapahtui manuaalisesti huoltoasemilla ja liikekeskusissa.
Matkaseurue koostui 5 miehestä ja kahdesta naisesta- toinen oli performanssitaiteilija , enkä minäkään mitenkään vähäeleinen ole.
No, nukuin eka parit tuntia pikkuruisella lavitsalla yläpetillä , jonne kipusin pikkuruisia tikkaita pitkin.
Kyllä kannatti lähteä: EMMAN Malevits-osuus on selkäpiitä karmivan hieno- mukana oli myös vitriini , jossa oli Malevitsin kuvia ; eläkeläiskortti ratikkaan ja viimeiset hetket kuolinvuoteella dostojevskimäisen sakraalisessa kuvaelmassa vaimon nojatessa tyynyn pielukseen.Näyttelyihin tutustuminen vei 5 tuntia reilusti.
Malevits -näyttely päättyy 7.1!Eli vielä ehtii.
EMMAn arkkitehtuuria on ylistetty kaikkialla , eikä suotta- betonin juhlaa yhtäkaikki!
Mieleen tulee Luisianan Taidemuseo Tanskassa ja Sara Hildenin Taidemuseo Tampereella.
Palasimme Espoon EMMA.sta lauantai-iltana klo 23.00.
Maanantain lepäsin.
Tiistaina noudin ER-painon painamat joulukorttini Taidetoimikunnasta ja hain samalla materiaalia tammikuun kurssia varten; Imatran Taideoppilaitos pyysi pitämään uudelleen opintoviikon tuleville taiteilijoille aiheesta TAITEILIJA JA YHTEISKUNTA-Taidetoimikunnassa on OPM:n uusimmat tutkimustulokset , toki ovat netissäkin www.minedu.fi , mutta paperitavarana on mielekkäämpi tavailla ja päivittää luentomateriaalia.Kurssi on jo tammikuun puolivälissä-Sain myös tuoretta kahvia toimikunnan reippaalta henkilökunnalta.
Ensi kesän näyttelyteoksilla alkaa olla kiire ; kaksi mosaiikkiteosta tulee Purnun piha-alueelle ja Lönnströmin taidemuseon Studioon valmistuu Tilateos.
Siis ei luppoaikaa tiedossa- kuka sitä kaipaakaan!!
Sitten tiistai jatkui , ensin kävin hyväksymässä Kulttuuri-, nuorisolautakunna pöytäkirjan toistamiseen -olin huomannut puutteita kirjauksessa edellisessä tarkastuksessa ja nyt sitten piti uudelleen lukea ja kirjata puutteet seuraavan kokouksen hyväsyttäväksi.
Sitten siirryin alakertaan oikeasti ihanan maukaalle joululounaalle klo 16.00 Tietotalon Ravintolaan yhdessä opetus-, sivistyslautakunnan kanssa.
Lauloimme yhdessä EN ETSI VALTAA LOISTOA ,ja ymmärsin hetken ajan laulurituaalin merkityksen yhdessäolon ja keskinäisen kunnioituksen lisääjänä-on hyvä hiljentyä ja kuunnella runomuotoisen sävelen soljuvan mieliin.
Rauhoittumista hetken vapaa tuleekin merkitä.
Keskustelua arkisista asioista kanssaihmisten kanssa.
On hyvä tavata lautakunna jäsenten muutenkin kuin virallisissa kokouksissa.
Voimme vaihtaa tuntojamme, vaikka edustaisimmekin eri uskonnollisia ja yhteiskunnallisia näkemyksiä-meitä yhdistää ainakin yksi tärkeä asia:olemme saaneet asua rauhanaikaisessa ja kehityneessä tasavallassa vuosikymmeniä-
veteraanit pitivät siitä huolen.
Usein se unohtuu ja mieli on musta turhan helposti ja ilot ja toisten kiitäminen ja huomioiminen unohtuu liian usein. Tarkoitan että yksinään olisi aika ikävä kulkea. Vaikka yksin viihtyykin.
Nyt täytyy ryhtyä lopultakin korttien kirjoitteluun-edes sen tradition olen jouluna säilyttänyt. Ja riispuuron. Ja lanttulaatikon. Ja perunalaatikon.
Heips!
Marja
Nythän mie vasta hokasin, että blogikirjoittelu on ollut hyllyllä jo tovin!
On ollut kiireitä- pätkätyöläistaiteilijan elämä on yhtä lentoa: kulttuurilautakunnan kokous 12.12, valitsimme uutta kirjastonjohtajaa, haastattelut oli suoritettu jo viikkoa aiemmin ja yhteenvetoa tehtiin puolitoistatuntia ennen varsinaista lautakunnan kokousta.
Lautakunnan kokous oli tavanomainen ; esitin eriäviä mielipiteitä kolme.en saanut kannatusta pitempien elimuutaman 6000Euron taiteilija-apurahan varaamisesta- kaikkien alojen taiteilijoiden- osittaisesta palauttamisesta avustuksiin vuodelle 2007.Koska valtakunnallisia, pitkiä apurahoja ei tänne herunut ja tilaustyötkin ovat huvenneet olemattomiin. Miten saadaan ammattitaiteilijat pysymään leivässä ja kohtuullisissa työskentelyolosuhteissa. Kulttuuriaitta ja useat muut taidekasvatusprojektit hyödyntävät taiteilijoiden ammattiosaamista- mutta leivän anatajaksi ei muutaman tunnin opetusessioista ole.
Tähän on saatava ratkaisu , jotta eivät kaikki ammattitaiteilijat siirry etelä-Suomeen parempien kontaktien ääreen-
Tiistain kokouksen jälkeen olin turhautunut ja vihainen enkä kyennyt toivottelemaan kenellekkään mitään vaan sanamukaisesti ryntäsin pää höyryten ulos.
Tulin valituksi pöytäkirjan tarkastajaksi.
Kokous päättyi klo 19.45.
Jyväskylän Taidemuseon toukokuussa tilaama Wc-projekti valmistui loka-marraskuun aikana ; NAISTEN HUONE -TILATEOS otti puolitoista kuukautta,tammikuussa jatketaan viimeistelyllä.
Raskas,mutta mieluinen tilaus on nyt naisten nautittavana.
Eipä sitä tiedä vaikka pääsisin viralliseksi wc-taiteilijaksi- sitä ammatinimikettä ei kai kukaan ole ehtinyt varata vielä-stailaushan on nyt in!!!!
Jyväskylän seudun kansalaisopistossa vuoden pesti elävän mallin piirustuksen ja maalauksen opettajan sijaisena päättyi viime perjantaina klo 21.00.
Yksi oppilaista antoi palautetta, josta tulin hyvälle mielelle: hän sanoi että oppilaspalautteessa olen löytänyt kaikkien oppilaiden työskentelystä myönteistä sanottavaa ja rohkaissut oman käsialan löytämiseen ja arvostamiseen.Vastasin , että myös opiskelijat ovat olleet mieluisia, ahkeria ja kannustavia- silloin tapahtuu edistymistä ja vuorovaikutus on mahdollista.
Lauantaiaamuna lähdettiin EMMAAn Kuopiosta klo 7.00.
Kuskina oli goottivaikutteinen , vihainen 30-kymppinen mies , auto oli perhematkailuun tarkoitettu lasikuituinen matka-auto , jossa oli kolme vuodepaikkaa - yksi kuskin pään päällä - toiset sivuilla- wc:kin oli -teoriassa- pakkasen vuoksi???? nesteet WC:stä ja keittiöstä oli poistettu eli käytänössä suolentyhjennys tapahtui manuaalisesti huoltoasemilla ja liikekeskusissa.
Matkaseurue koostui 5 miehestä ja kahdesta naisesta- toinen oli performanssitaiteilija , enkä minäkään mitenkään vähäeleinen ole.
No, nukuin eka parit tuntia pikkuruisella lavitsalla yläpetillä , jonne kipusin pikkuruisia tikkaita pitkin.
Kyllä kannatti lähteä: EMMAN Malevits-osuus on selkäpiitä karmivan hieno- mukana oli myös vitriini , jossa oli Malevitsin kuvia ; eläkeläiskortti ratikkaan ja viimeiset hetket kuolinvuoteella dostojevskimäisen sakraalisessa kuvaelmassa vaimon nojatessa tyynyn pielukseen.Näyttelyihin tutustuminen vei 5 tuntia reilusti.
Malevits -näyttely päättyy 7.1!Eli vielä ehtii.
EMMAn arkkitehtuuria on ylistetty kaikkialla , eikä suotta- betonin juhlaa yhtäkaikki!
Mieleen tulee Luisianan Taidemuseo Tanskassa ja Sara Hildenin Taidemuseo Tampereella.
Palasimme Espoon EMMA.sta lauantai-iltana klo 23.00.
Maanantain lepäsin.
Tiistaina noudin ER-painon painamat joulukorttini Taidetoimikunnasta ja hain samalla materiaalia tammikuun kurssia varten; Imatran Taideoppilaitos pyysi pitämään uudelleen opintoviikon tuleville taiteilijoille aiheesta TAITEILIJA JA YHTEISKUNTA-Taidetoimikunnassa on OPM:n uusimmat tutkimustulokset , toki ovat netissäkin www.minedu.fi , mutta paperitavarana on mielekkäämpi tavailla ja päivittää luentomateriaalia.Kurssi on jo tammikuun puolivälissä-Sain myös tuoretta kahvia toimikunnan reippaalta henkilökunnalta.
Ensi kesän näyttelyteoksilla alkaa olla kiire ; kaksi mosaiikkiteosta tulee Purnun piha-alueelle ja Lönnströmin taidemuseon Studioon valmistuu Tilateos.
Siis ei luppoaikaa tiedossa- kuka sitä kaipaakaan!!
Sitten tiistai jatkui , ensin kävin hyväksymässä Kulttuuri-, nuorisolautakunna pöytäkirjan toistamiseen -olin huomannut puutteita kirjauksessa edellisessä tarkastuksessa ja nyt sitten piti uudelleen lukea ja kirjata puutteet seuraavan kokouksen hyväsyttäväksi.
Sitten siirryin alakertaan oikeasti ihanan maukaalle joululounaalle klo 16.00 Tietotalon Ravintolaan yhdessä opetus-, sivistyslautakunnan kanssa.
Lauloimme yhdessä EN ETSI VALTAA LOISTOA ,ja ymmärsin hetken ajan laulurituaalin merkityksen yhdessäolon ja keskinäisen kunnioituksen lisääjänä-on hyvä hiljentyä ja kuunnella runomuotoisen sävelen soljuvan mieliin.
Rauhoittumista hetken vapaa tuleekin merkitä.
Keskustelua arkisista asioista kanssaihmisten kanssa.
On hyvä tavata lautakunna jäsenten muutenkin kuin virallisissa kokouksissa.
Voimme vaihtaa tuntojamme, vaikka edustaisimmekin eri uskonnollisia ja yhteiskunnallisia näkemyksiä-meitä yhdistää ainakin yksi tärkeä asia:olemme saaneet asua rauhanaikaisessa ja kehityneessä tasavallassa vuosikymmeniä-
veteraanit pitivät siitä huolen.
Usein se unohtuu ja mieli on musta turhan helposti ja ilot ja toisten kiitäminen ja huomioiminen unohtuu liian usein. Tarkoitan että yksinään olisi aika ikävä kulkea. Vaikka yksin viihtyykin.
Nyt täytyy ryhtyä lopultakin korttien kirjoitteluun-edes sen tradition olen jouluna säilyttänyt. Ja riispuuron. Ja lanttulaatikon. Ja perunalaatikon.
Heips!
Marja
torstaina, marraskuuta 02, 2006
5000 IHMISTÄ EI VOI OLLAVÄÄRÄSSÄ- POLITIIKKAA JA POLITUURIJUOPPOJA!
HEIPS!
Olin tiedottanut adressin luovutustilaisuudesta Jyväskylän Kaupungin valtuustolle kaikille mahdollisille kulttuuriaktiiveille, mutta paikalle uskaltautuivat vain kirjailijat Irja Rane ,Keijo Siekkinen ,Matti Pulakka ja Huhtasuon Nuorison edustaja Riku Hytti- hän oli kerännyt oman adressin, 500 nimeä.
Minä pidin puheen Valtuuston edustajille , puheenjohtajille .
Yritin puhua selvästi toistaen asioita kuin Kauniissa ja Rohkeissa-ei ihan näyttänyt menevän jakeluun.
Mutta KIITOKSET KAIKILLE , JOTKA JAKSOITTE KIRJOITTAA NIMENNE KIRJAAN- suurin osa ihmisistä halusi oman aidon nimikirjoituksen valkeaan kirjaan - kirjoja kertyi seitsemän ja puoli.
Nyt on sitten valtuutettujen hallussa , miten lähikirjastoja kehitetään- sulkeminen e ole kehittämistä !
Lopuksi laitan kopion vastineesta SUURJYVÄSKYLÄLÄISEN PAKINOITSIJALLE , VALTUUTETULLE KATJA SORRILLE -ei ainakaan vielä julkaistu lehdessä.Joten tässä luettavaa.
JULKISUUDEN KIPEÄT LÄHIKIRJASTOT!
Palautetta Katja Sorrille
Paikallispolitiikko , kaupunginvaltuutettu ,yhteiskunnallisesti aktiivinen perheenäiti Katja Sorri ottaa kantaa kotoisella kolumnillaan SuurJyväskyläläisessä ke 25.10.06
Lukijalle jää mielikuva kirjoituksen sanomasta, että Sorrin mielestä yhteisten asioiden hoidossa voidaan rinnastaa lööppijulkisuus ja kansanedustajille ja vaikuttajille kuuluva vastuullinen ,asiallinen yhteiskunnallisten asioiden hoito kuten puhe ja kirjoitukset opetuksen järjestämisestä tai neuvolatoiminnasta tai kirjastoista lööppijulkisuuteen
Sorri niputtaa politiikaksi seurapiiripalstojen juorut ja hömppäjulkisuuden.
Hän on unohtanut että politiikka tarkoittaa kansalaisten yhteisten asioiden hoitoa.
Katja Sorri leimaa meidät lähikirjastojen puolustajat julkisuudenkipeiksi sen enempää arvoa antamatta.
Sekä niputtaa meidät samaan sakkiin metallihohtoisin ratsuin julkisuudessa kiitäviin ja parisuhdeongelmaisten valtakunnanpolitiikkojen kanssa.
Kirjasto ei ole kovin mediaseksikäs aihe.(Tosin kuumaa palautetta on saanut trendikkään HS:n NYT-liitteen kilpailu etsiä Suomen paras kirjastotäti , sai kirjastojen henkilökunnan liikeelle kommentoimaan lehden lanseeraamaa, väärää mielikuvaa " nutturapäisistä kirjastotädeistä".)
Koetamme pärjätä kuitenkin ,me vähemmän kauniit ja röyhkeät.
Lukutoukat.
Sorrilta on tainnut unohtua valtuutettujen ja lautakunnassa istuvien luottamushenkilöiden perustehtävä eli tuoda esiin kaupunkilaisia yhteisesti koskevia asioita.
Niitä ovat esimerkiksi lähikirjastot, koulut ja terveydenhoitopalvelut.
Millä muulla tavoin asioita voi nostaa esiin kuin tuomalla ne julkiseen keskusteluun?
Millä asioilla kunnallispolitiikot ja miten Katja Sorrin mukaan saavat tulla julkisuuteen?Läpinäkyyvyyttä päätöksentekoon toitotetaan kaikkialla!
Vapaa lehdistö ja media, ilmaisunvapaus ovat tärkein poliittinen vaikutuskanava
.Ei tarvitse katsetta kääntää kuin itänaapuriin niin sanan- ja ilmaisunvapaus on jo kapeaksi rajattu.
Ilman laajaa kansalaisliikettä ja lehdissä olleitta kirjoituksia tai televisiossa olleita vetoomuksia olisivat lähikirjastot viime vuonna Helsingissä lakkautettu esim . Käpylän kaupunginosassa.Nyt on todettu lähikirjastojen merkitys erityisen tärkeäksi ja Valtio palkitsee kuntia jotka järjestävät kirjastoasiat laadukaasti.
Kirjastolaitos elää ja kehittyy.
Siitä on tullut lippulaiva sivistykselle , yhdessäololle, tasa-arvolle.Tiedonjaolle tasapuolisesti.
Kirjastolaitoksen kehittäminen ei tarkoita lähikirjastojen lakkauttamista.
Olemme saaneet laajan keskustelun aikaan kirjaston merkityksestä. Ja tasavertaisesta palvelurakenteesta kaupunkilaisille.
Sekö on Sorrin mielestä pelkkää julkisuushakuisuuutta?
Se, että jotkut ovat sortuneet poliittiseen pisteidenkeruuseen ei ole meidän kirjastojen puolustajien ansiota-
syynä ovat pikemminkin lähestyvät eduskuntavaalit-
Vaalien ansiosta saamme paljon puhetta monista yhteisistä asioista ja näin tulee ollakin.
Kukaan ammattipolitiikko- valtuuston puheenjohtajaa lukuunottamatta -ei uskalla riskeerata kansanedustajapaikkaansa vastustamalla suomalaisten rakastamaa sivityslaitosta, kirjastoa.
Näinpä meillä on optimaalinen tilanne pelata lähikirjastojen puolesta Jyväskylässä.
Höyryämme lähikirjastojen puolesta saadaksemme julkisuutta. Totta !
Olen saanut tiedusteluja muualta Suomesta kirjastoista.
Jos Jyväskylä antaa esimerkkiä sulkemalla lähikirjastoja , muut seuraavat perässä. Ongelma ei ole vain paikallinen.
Halusimme maksimaalisen määrän julkisuutta kaikille tärkeälle asialle keinoilla,mitkä demokratiassa ovat sallittuja. Lähikirjastojen lakkauttamisuhka on tosiasia.
Kaupungin Kulttuuri- ja nuorisolautakunnan edustajana haluan olla puolustamassa lähikirjastoja.
Minulla on siihen lupa ja oikeus.
Marja Kolu
kuvataiteilija
Kulttuuri-, ja Nuorisolautakunnan jäsen ( vas)
Vastuuhenkilö PRO LÄHIKIRJASTO Adressin nimienkeruussa
enpä ehtinyt Jallun ja kumppanien avajaisiin HOPPA-GALLERIAAN ,kun jatkoin marmorointia WC:ssä.
Ja sen jälkeen osallistuin Jyväskylän Vasemmiston kokoukseen ja perinneiltaan jossa meille esitteli Kansan
Uutisten toimittaja Jarkko Mänttäri laatimaansa mielenkiintoista historiikkiä sanomalaehti Keski-Suomen Työstä ( 1947-1956),Televisiossa on esitetty hienoja dokumentteja ajasta ja asioista , joista on vaikea puhua -menneisyyden haamuja kummitelee edelleen.
Vuoden 1917 kansalaisota ja sotavuodet 40-luvulla ja jatkosota ja nyt löydetyt Lappeenrannan Hanhinniemen leirintäalueen löydetyn 13 ruumiin kohtalon selvittäminen
sekoittuivat eilisillan Mänttärin vivahteikkaan ja perusteellisen yhden työväenlehden lyhyen historian esittelyyn.
Yksi poiminta jäi mieleen - nyt kun suvaitsemattomuus ja rasismi on ikääkuin uusi keksintö - tämän aja ilmiö tai alkoholismi ja julkijuopottelu!
Niin siis KESKI-SUOMEN TYÖSSÄ oli ollut 40-luvulla juttu,
jossa paheksuttiin " mustalaisia , heidän epäsosiaalista ja varkauksiin ja petoksiin perustuvaa elämäntapaa ja ehdotettiin heidän eristämistään ..... ja samoin syvällä närkästyksellä paheksuttiin kesällä pitkin puistoja ja katuja häpemättömässä humalatilassa esiintyviin polituurijuoppoihin!"
Nythän meillä on lähes puolet kansasta halvassa humalassa ja raittiit , kunnolliset puolueaktiivit käyttävät alkoholiveroilla kerättyjä varoja loisteliaisiin puolue- , ja ehdokasmainoksiin....kaksinaismoraali rulettaa!
Et niin ne ajat muuttuvat.
Tänään torstaina jatkoin maalaamista aamusta ja nyt alkaa pää olla kipeä ja ranne sökö häivyttämisestä!
Nauttikaamme VALTION ALKON edullista polituuria Pyhänmiesten päivänä.
Lauantaina!
Nyt alkaa taiteilijadokumentti kuvataiteilija Hannu Väisäsen taiteesta.
Hyvvää Yötä!
Marja
Olin tiedottanut adressin luovutustilaisuudesta Jyväskylän Kaupungin valtuustolle kaikille mahdollisille kulttuuriaktiiveille, mutta paikalle uskaltautuivat vain kirjailijat Irja Rane ,Keijo Siekkinen ,Matti Pulakka ja Huhtasuon Nuorison edustaja Riku Hytti- hän oli kerännyt oman adressin, 500 nimeä.
Minä pidin puheen Valtuuston edustajille , puheenjohtajille .
Yritin puhua selvästi toistaen asioita kuin Kauniissa ja Rohkeissa-ei ihan näyttänyt menevän jakeluun.
Mutta KIITOKSET KAIKILLE , JOTKA JAKSOITTE KIRJOITTAA NIMENNE KIRJAAN- suurin osa ihmisistä halusi oman aidon nimikirjoituksen valkeaan kirjaan - kirjoja kertyi seitsemän ja puoli.
Nyt on sitten valtuutettujen hallussa , miten lähikirjastoja kehitetään- sulkeminen e ole kehittämistä !
Lopuksi laitan kopion vastineesta SUURJYVÄSKYLÄLÄISEN PAKINOITSIJALLE , VALTUUTETULLE KATJA SORRILLE -ei ainakaan vielä julkaistu lehdessä.Joten tässä luettavaa.
JULKISUUDEN KIPEÄT LÄHIKIRJASTOT!
Palautetta Katja Sorrille
Paikallispolitiikko , kaupunginvaltuutettu ,yhteiskunnallisesti aktiivinen perheenäiti Katja Sorri ottaa kantaa kotoisella kolumnillaan SuurJyväskyläläisessä ke 25.10.06
Lukijalle jää mielikuva kirjoituksen sanomasta, että Sorrin mielestä yhteisten asioiden hoidossa voidaan rinnastaa lööppijulkisuus ja kansanedustajille ja vaikuttajille kuuluva vastuullinen ,asiallinen yhteiskunnallisten asioiden hoito kuten puhe ja kirjoitukset opetuksen järjestämisestä tai neuvolatoiminnasta tai kirjastoista lööppijulkisuuteen
Sorri niputtaa politiikaksi seurapiiripalstojen juorut ja hömppäjulkisuuden.
Hän on unohtanut että politiikka tarkoittaa kansalaisten yhteisten asioiden hoitoa.
Katja Sorri leimaa meidät lähikirjastojen puolustajat julkisuudenkipeiksi sen enempää arvoa antamatta.
Sekä niputtaa meidät samaan sakkiin metallihohtoisin ratsuin julkisuudessa kiitäviin ja parisuhdeongelmaisten valtakunnanpolitiikkojen kanssa.
Kirjasto ei ole kovin mediaseksikäs aihe.(Tosin kuumaa palautetta on saanut trendikkään HS:n NYT-liitteen kilpailu etsiä Suomen paras kirjastotäti , sai kirjastojen henkilökunnan liikeelle kommentoimaan lehden lanseeraamaa, väärää mielikuvaa " nutturapäisistä kirjastotädeistä".)
Koetamme pärjätä kuitenkin ,me vähemmän kauniit ja röyhkeät.
Lukutoukat.
Sorrilta on tainnut unohtua valtuutettujen ja lautakunnassa istuvien luottamushenkilöiden perustehtävä eli tuoda esiin kaupunkilaisia yhteisesti koskevia asioita.
Niitä ovat esimerkiksi lähikirjastot, koulut ja terveydenhoitopalvelut.
Millä muulla tavoin asioita voi nostaa esiin kuin tuomalla ne julkiseen keskusteluun?
Millä asioilla kunnallispolitiikot ja miten Katja Sorrin mukaan saavat tulla julkisuuteen?Läpinäkyyvyyttä päätöksentekoon toitotetaan kaikkialla!
Vapaa lehdistö ja media, ilmaisunvapaus ovat tärkein poliittinen vaikutuskanava
.Ei tarvitse katsetta kääntää kuin itänaapuriin niin sanan- ja ilmaisunvapaus on jo kapeaksi rajattu.
Ilman laajaa kansalaisliikettä ja lehdissä olleitta kirjoituksia tai televisiossa olleita vetoomuksia olisivat lähikirjastot viime vuonna Helsingissä lakkautettu esim . Käpylän kaupunginosassa.Nyt on todettu lähikirjastojen merkitys erityisen tärkeäksi ja Valtio palkitsee kuntia jotka järjestävät kirjastoasiat laadukaasti.
Kirjastolaitos elää ja kehittyy.
Siitä on tullut lippulaiva sivistykselle , yhdessäololle, tasa-arvolle.Tiedonjaolle tasapuolisesti.
Kirjastolaitoksen kehittäminen ei tarkoita lähikirjastojen lakkauttamista.
Olemme saaneet laajan keskustelun aikaan kirjaston merkityksestä. Ja tasavertaisesta palvelurakenteesta kaupunkilaisille.
Sekö on Sorrin mielestä pelkkää julkisuushakuisuuutta?
Se, että jotkut ovat sortuneet poliittiseen pisteidenkeruuseen ei ole meidän kirjastojen puolustajien ansiota-
syynä ovat pikemminkin lähestyvät eduskuntavaalit-
Vaalien ansiosta saamme paljon puhetta monista yhteisistä asioista ja näin tulee ollakin.
Kukaan ammattipolitiikko- valtuuston puheenjohtajaa lukuunottamatta -ei uskalla riskeerata kansanedustajapaikkaansa vastustamalla suomalaisten rakastamaa sivityslaitosta, kirjastoa.
Näinpä meillä on optimaalinen tilanne pelata lähikirjastojen puolesta Jyväskylässä.
Höyryämme lähikirjastojen puolesta saadaksemme julkisuutta. Totta !
Olen saanut tiedusteluja muualta Suomesta kirjastoista.
Jos Jyväskylä antaa esimerkkiä sulkemalla lähikirjastoja , muut seuraavat perässä. Ongelma ei ole vain paikallinen.
Halusimme maksimaalisen määrän julkisuutta kaikille tärkeälle asialle keinoilla,mitkä demokratiassa ovat sallittuja. Lähikirjastojen lakkauttamisuhka on tosiasia.
Kaupungin Kulttuuri- ja nuorisolautakunnan edustajana haluan olla puolustamassa lähikirjastoja.
Minulla on siihen lupa ja oikeus.
Marja Kolu
kuvataiteilija
Kulttuuri-, ja Nuorisolautakunnan jäsen ( vas)
Vastuuhenkilö PRO LÄHIKIRJASTO Adressin nimienkeruussa
enpä ehtinyt Jallun ja kumppanien avajaisiin HOPPA-GALLERIAAN ,kun jatkoin marmorointia WC:ssä.
Ja sen jälkeen osallistuin Jyväskylän Vasemmiston kokoukseen ja perinneiltaan jossa meille esitteli Kansan
Uutisten toimittaja Jarkko Mänttäri laatimaansa mielenkiintoista historiikkiä sanomalaehti Keski-Suomen Työstä ( 1947-1956),Televisiossa on esitetty hienoja dokumentteja ajasta ja asioista , joista on vaikea puhua -menneisyyden haamuja kummitelee edelleen.
Vuoden 1917 kansalaisota ja sotavuodet 40-luvulla ja jatkosota ja nyt löydetyt Lappeenrannan Hanhinniemen leirintäalueen löydetyn 13 ruumiin kohtalon selvittäminen
sekoittuivat eilisillan Mänttärin vivahteikkaan ja perusteellisen yhden työväenlehden lyhyen historian esittelyyn.
Yksi poiminta jäi mieleen - nyt kun suvaitsemattomuus ja rasismi on ikääkuin uusi keksintö - tämän aja ilmiö tai alkoholismi ja julkijuopottelu!
Niin siis KESKI-SUOMEN TYÖSSÄ oli ollut 40-luvulla juttu,
jossa paheksuttiin " mustalaisia , heidän epäsosiaalista ja varkauksiin ja petoksiin perustuvaa elämäntapaa ja ehdotettiin heidän eristämistään ..... ja samoin syvällä närkästyksellä paheksuttiin kesällä pitkin puistoja ja katuja häpemättömässä humalatilassa esiintyviin polituurijuoppoihin!"
Nythän meillä on lähes puolet kansasta halvassa humalassa ja raittiit , kunnolliset puolueaktiivit käyttävät alkoholiveroilla kerättyjä varoja loisteliaisiin puolue- , ja ehdokasmainoksiin....kaksinaismoraali rulettaa!
Et niin ne ajat muuttuvat.
Tänään torstaina jatkoin maalaamista aamusta ja nyt alkaa pää olla kipeä ja ranne sökö häivyttämisestä!
Nauttikaamme VALTION ALKON edullista polituuria Pyhänmiesten päivänä.
Lauantaina!
Nyt alkaa taiteilijadokumentti kuvataiteilija Hannu Väisäsen taiteesta.
Hyvvää Yötä!
Marja
tiistaina, lokakuuta 31, 2006
MARSKIN KANSSA KÄVELYLLÄ MIKKELISSÄ RUISPIIRAKOITA MUIKUILLA!
HEIPÄHEI!
Olipas se elämys , Mikkeli- enpä olen erityisen ihastunut aiemmin ollut- liekkö tullut käyneeksi liian pikaistuksissa!
Nyt nautimme minä - JA kuvataiteilijat Petäjäniemen Jussi ja Mikkosen Eero Jyväskylän Taiteilijaseuran Vierailunäyttelyssä Mikkelin Valokuvakeskuksessa mikkeliläisestä ja eteläsavolaisesta ,slaavilaiselta vilahtavasta kulttuurista kaksi päivää.
Kunhan ennen lähtöä oli pientä kiirettä ja jännitystä;ehti Jussi levittää dieseliä 60 litraa Keljon Ostarin ja Vihtavuoren väliin ja minä diesliä ihan maantieajossa Kuopijossa ja Jyväskylässä ja hermoja pilaantui alituiseen löytyvien tekemättömien töiden takia- joku tuo aina uutta eteen-
ja uskon puute ja junnaavien asioiden täyspysähdys paneepaatuneenin vartalon vavahteleen.
Suoraan sanoen paine alkoi kohota äärimittoihin-
Kirjastoadressin luovutus ja tiedotus oli hoidettava ja teoksia pakattava ja luetteloita tehtävä ja marmoroinnin esivalmistelut naistenhuoneessa saatava ajan tasalle- ei viitsisi kusettaa naisia miesten wc:ssä koko marraskuuta-
Mikkelin suunnalle minulta pyydettiin -extempore -mosaiikkieni esittelykäyntiä ensi kesän näyttelyä varten. Tottakai se kanntti hoitaa samalla reissulla , kun kelitkin olivat vielä hyvät.
Onhan on toki mieluista hiljaiselossa kun joku osoittaa kiinnostusta -muuten kun myymällä ei tapahdu pääoman kasaantumista ja valmistelin materiaalia mukaan kiireessä sinnekin.
Muistin kuitenkin kysyä Jussilta, että onhan mukanan Galleria Beckerin ja Seuran Esitteitä.
Eipä ollut.
Perässä tulivat sukkelaan postissa.
Hienoja esitteitä kun on seuralla painettuna ja seuran historiikki on todella hyvä edelleen.
PR :rrää pitää hoitaa alituiseen.
Mikkelissä majoituimme uusiin tilaviin huoneisiin torin laidalla sijaitsevaan Vaakuna-hotelliin ja nauttimme iltakaljat alakerran lobbybaarissa ja kylpeä sai ihan uudessa saunassa yksin Mikkelin kattojen yllä ja vilvoitella alasti pimenevässä illassa lumisateessa. Ja nukkua makeasti ja aamulla oli aamiainen puuroineen katettu-
yltäkylläistä vaihteeksi.
Mikkelissä kaikki toimintamme keskittyi Torin ympärille.
Upea se onkin ja yhdellä laidalla ottaa kävelyaskelta hanskat kourassa ja pussihousut laskokoksilla sekä suikka päässä itse marsalkka Carl Gustav Mannerheim.
Mannerheimin on veistänyt kuvanveistäjä Kalervo Kallio 1967.
Eipä kyllä pärjää virmakalle kuvanveistäjä Aimo Tukiaisen ratsastavalle Mannerheimille Kalervo Kallion askeltava Mannerheim-veistos.
Mutta tori on komea- tulee mieleen Turun tori ja Kuopion tori.
Klassista tyylisuuntaa edustava rakennuskaunokainen -reunustaa yhtä torin laitaa- Etelä-Savon lääninhallituksen rakennus(?) kaunis vaalea keveä-
tulee Pietarin arkkitehtuuri mieleen
-Olen käynyt Mikkelissä lääninhallituksen talossa maaherran vastaanotolla kerran merkittävänä kulttuurihenkilönä bussilla maaherra Pirjo Alakapeeta kättelemässä Uuden Vuoden juhlissa.Joskus 1999.
Nythän on vain Itä-Suomen Lääninhallitus olemassa , taisi silloin olla eka vuosi kun läänit uudistettiin.
Muistan hyvät eväät ja musiikin ja tanssit.Ja pitkän bussimatkan pienssä sievässä takaisin Kuopioon!
Maineikas Mikkelin Valokuvakeskus - Jyväskylän Luovan Valokuvakeskuksen savolainen serkku sijaitsee Mikkelin linja-autoaseman sydämessä ja torille ovat Valokuvakeskuksen silmät eli akkunat- akkunoista näkyvät torille teokseni KOLME PESÄÄ-kolme turkkia ylösalaisin-
Kuka viitsii katsettaan nostaa.
Valokuvakeskuksen rakennus kohoaa korkeana kerman värisenä tornina torin laidalla ja vierellä on toinen tornimainen rakennus-Mikkelin kaksoistorni-
nekin klassista tyylisuuntaa ja tyylikkäät rakennukset.
Mikkelissä oli torilla vaalenapunaisella latexilla maalattuja betonikaiteita.Siinäkin idän vaikutus näkyy.
Portaikko valokuvakeskukseen oli kuin Pietarin Repin -instituutista suoraan- hienoa. Porrastasanteisissa ja ovissa kulkijoiden muokkaamia painumia.
Ensi tilassa ennen ripustusta tutustuimme Valokuvakeskuksen alakerrassa sijaitsevaan vilkkaaseen ja herkullisilla hajuilla kyllästettyyn Kauppahalliin-siellä oli ihan valtavia rukiisia karjalanpiirakoita- siis 15 cm pitkiä ja minkämakuisia-jumalaisia,päällisenä vielä sai muikkuja tai broilereita- siinä vastaisku valmispizzoille.
Aiheutimme syödessämme sopivaa turistimökää ihasteluhihkuilemalla sitä ja tätä.
Valokuvakeskuksessa
meidät otti vastaan lämpimästi sopivin virvokkein Mikkelin valokuvataide ry:n
puheenjohtaja Olli Jaatinen ja kuvataiteilija Päivi-Maarit Jaatinen.
Saimme ripustettua ja kuvattua näyttelyn ja lähdimme kaupungille etsimään kuka laturia-kuka viiniä ja lopulta mukava sänky vei voiton.
Seuraavana päivän jäi aikaa tutustua Mikkelin Taidemuseoon.
Avajaisissa oli sopiva määrä ihmisiä ja seurustelua kahdeksalle pirskatelevalle viinille.
Mikkelissä oli syysloma.
Niinpä aiemmin jyväskylässä vaikuttanut työkaveri Ars Labin projektityöntekijä Jari Tuononen vaimonsa ja lastensa ennätti kunnioittamaan avajaisia , samoin Etelä-Savon eläkkeellä oleva , mainiota ruokaa valmistava Raimo
Manninen pistäytyi porisemassa.Samoin taiteilijoita oli kymmenisen paikalla tervehtimässä.
Ravintolaelämää ei Mikkelissä tiistai-iltana ollut joten jouduimme ajoissa grillin kautta yöpuulle.
Aamulla kiertelimme torilla vettä vihvomassa tuulessa ja ostimme valtavia rukiisia karjalanpiirkoita ja marskin leipää tuliaisiksi ja minä vielä ostin hyvän, Suomessa tehdyn katuharjan Mikkeliin torilta kympillä ja sellaisen mainion muovista tehdyn puunkantokassin -samoin Suomessa tehty-tosin se palvelee minulla mosaiikin kantokassina.
Keskiviikkona klo 11.45 ahtuduimme minun pirssiini ja ajelimme Jyväskylään ja saavuimme Matkakeskuksen pihaan kolo 13.15.
Siitä sitten lennähdimme tyytyväisinä ja virkistyneinä omille tahoillemme.
Että sadan kilometrin päässä on toisin-
Niin ja pääsimme kaikki isoihin kuviin Länsi-Savon lehteen- minä ihan kansikuvatytöksi- Mainion jutun kirjoitti toimittaja Karmen Runonen.
Menkää Mikkeliin vaikka Taidemuseoon tai Kenkäveroon tai Torille ja Kauppahalliin.
Idän Eksotiikkaa ja seikkailua läheltä haettuna.
Heips
Marja
Mikkelin valokuvakeskus on vuonna 1989 toimintansa aloittanut taidekeskus, jonka galleriassa on ollut lähes sata näyttelyä. Pääpaino on ollut suomalaisessa valokuvataiteessa, mutta esillä on ollut niin Hugo Simbergin valokuvia kuin myös prahalaisen Viktor Kopaszin kuvapäiväkirjoja. Viime vuosina yhteistyö Itä-Suomen muiden kuvataiteilijoiden kanssa on lisääntynyt. Yhteistyön myötä keskuksen puolivuotiseksi vakiintunut näyttelykausi (toukokuu-lokakuu) jatkuu tänä vuonna joulukuulle saakka. Keskuksen tuotannollinen osa on digipaja, joka on tarkoitettu taiteelliseen työskentelyyn. Pajassa on käytössä erittäin säilyviä värejä käyttävä pigmenttimustetulostin. Keskuksen kirjasto on myös yleisön käytettävissä.Gabriel Porthanin kuvaus
Mikkelistä vuodelta 1779
"Suomen historian isä" Henrik Gabriel Porthan (1739-1804) julkaisi seuraavan Mikkelin seurakuntaa koskevan kirjoituksensa toimittamassaan Aurora-Seuran sanomalehdessä Åbo Tidningar vuonna 1791. Porthan oli kirjoittanut artikkelin jo vuonna 1779, mutta se julkaistiin painettuna vasta 12 vuotta myöhemmin hänen vuodesta 1771 toimittamansa ensimmäisen Suomessa ilmestyneen sanomalehden Tidningar utgifne af et sällskap i Åbo lakkautumisen takia. Porthan kirjoitti tämän ensimmäisen Mikkeliä koskevan paikallishistorian esityksen ruotsiksi. Kirjoituksen on suomentanut Kyösti Väänänen ja se julkaistiin suomeksi Länsi-Savossa 8.9.1985. Kursivoidut korjaukset, lisäykset ja huomautukset tekstissä ovat suomennoksen suorittaneen artikkelin laatijan.
Åbo Tidningar. N:o 15. Maanantaina, 11. huhtikuuta 1791.
Lyhyitä historiallisia ja taloudellisia tietoja Mikkelin seurakunnasta Kyminkartanon maaherrakunnassa. Kirjoitetut vuonna 1779.
Tämä Mikkelin pitäjä on vanhimpia ellei kaikista vanhin Savossa; jo paavinvallan aikana sillä on ollut oma kirkko ja omia opettajia. Mitään historiallisia tietoja ei ole saatavissa siitä, milloin se on ensiksi saanut asukkaita. Oletettavasti on siellä, kuten kaikkialla Savossa, muinaisina päivinä asunut lappalaisia; mitä useiden pitäjissä sijaitsevien paikkojen vanhat nimet osoittavat.
Yleisesti kerrotaan rahvaan keskuudessa, että uudisasukkaita Suomen eteläisestä osasta olisi sinne muuttanut, ja ensiksi pysähtynyt sille paikalle, missä nyt kirkko sijaitsee, Saimaan järven erään lahden rannalle; sinne heidän sanotaan rakentaneen talonsa, pirteiksi kutsutut [Pirtit eller Pörten kallade], jonka vuoksi myös paikkaa vielä kutsutaan Pirtinniemeksi [Pirtinniemi eller Pört-udden]. Edellä mainittua Saimaan järven lahtea kutsutaan nimellä Sauwu-Laaxi; siitä uskotaan koko maan saaneen nimensä.
Viisitoistasataaluvun alussa, ja myös myöhemmin, on tätä pitäjää kutsuttu Suur-Savoksi, sekä kuninkaankirjeissä että muissa asiakirjoissa. Sauwulahden pohjukkaan on ensimmäinen kirkko rakennettu; mutta on se sitten siirretty ensin Visulahteen ja sieltä Pellosniemen kylänmaalle; minkä vuoksi myös seurakuntaa silloin kutsuttiin vuoroin Visulahdeksi, ja vuoroin Pellosniemeksi.
Tämä ja Ristiinan seurakunta ovat vuoteen 1646 olleet yksi pastoraatti, ja niillä on ollut yhteinen kirkko; mutta tulivat tällä vuosiluvulla, arvattavasti merkittävin ja tämän maan kehityksestä paljon huolta pitäneen valtakunnandrotsin kreivi Pietari Brahen vaikutuksesta, toisistansa erotetuiksi.
Seurakunnan itäinen osa, jota kutsutaan Anttolan lääniksi, on ollut Brunoun perheen rälssimaata; mutta se peruutettiin kuningas Kaarle XI:n hallitusaikana kruunulle. Suurimman osan pitäjää kirkon eteläpuolella on valtakunnandrotsi kreivi Brahe omistanut, muun osan von der Pahlenin perhe; mikä kaikki on reduktion kautta palautunut kruunulle. Ja ovat nyt von der Pahlenin hovitilat (kuten niitä kutsuttiin) Liuhola [= Liukkola] ja Rantakylä, muutetut edellinen Savon kevyen jalkaväkirykmentin majurin ja jälkimmäinen saman rykmentin vänrikin virkataloksi. Sairala [= Sairila], joka nyt on kaksoissäteritila, on ennen ollut kuninkaankartano.
Seurakunnan halki kulkee Maanselkä, joka tulee Mäntyharjun pitäjästä ja edelleen Pieksämäen läpi kulkee ylös Pohjanmaalle. Tämä Maanselkä erottaa Päijänteen ja Saimaan järvien vesistöt: niistä edelliset laskevat etelään Hirvensalmen kappelin ja Kolakosken [Kålakoski] virran kautta Päijänteeseen, jälkimmäiset laskevat itään Saimaaseen; mutta niiden kautta on venereitti Venäjän puolelle Lappeenrantaan.
Ukonveden rannalla ja Tiusalan [Tjusala] talon luona on jonkin vanhan linnoituksen sortuneita muureja, linnoituksen, joka kertoman mukaan kuuluu olleen pystytetty jonkin Venäjän kanssa käydyn sodan kestäessä, mutta aika, milloin se on tapahtunut, on tuntematon [kysymyksessä on Otralan linnavuori Mikkelin eteläpuolella Laitilan kylässä Ukonveden itärannalla].
Sen lahden yli, joka osuu yllämainitun kylän rajalle, on pystytetty kivimuuri (siinä kahden kyynärän mittainen läpikulkuaukko), joka nyttemmin on rappeutunut, niin että sen ylitse voi kulkea veneellä. Tämä muuri on järven rannasta ulottunut itse linnoitukseen; mutta tämä väliosa on nyt tyystin hajotettu maan tasalle; pelkkiä kiviröykkiöitä on jäljellä.
Tänne perustettiin 1750-luvulla triviaalikoulu [todellisuudessa triviaalikoulu oli Mikkelissä jo edellisen vuosikymmenen lopulla], joka sittemmin muutettiin Rantasalmelle (ja äskettäin Kuopion kaupunkiin).
Täällä on myös kuninkaallinen postikonttori, perustettu vuonna 1745, rajatullikamari on tänne siirretty Lappeenrannasta, vuonna 1746, sekä Loviisan kaupungin markkinapaikka.
Maa on epätasaista ja täynnä vuoria; se on sangen kiviperäistä maata. Tasangot ovat suurimmaksi osaksi hiekkakangasta. Kaskeaminen, asukkaiden ikivanha elinkeino, on sen varomattomasta käyttämisestä johtuen suureksi osaksi hävittänyt metsät, niin että metsänpuute useimmilla paikoilla on aivan huomattavissa. Erityisesti on täysikasvuinen tukkipuu sangen harvinainen. Myöhempinä aikoina on peltoviljely lisääntynyt jonkin verran; mutta valitettavaa on, että karu maa ei suostu antamaan siitä niin riittävää satoa, että asukkaat sillä, ilman kaskeamista, voisivat tulla toimeen. Suoviljelys, jota kaikkialla nyt puuhataan, on melkoisesti auttanut rahvaan elatuksen saannissa ja vapauttanut maan monilta hallanpesiltä.
Suuria ja huomattavia järviä ei ole tässä seurakunnassa; mutta lampia, lahdenpoukamia, puroja ja jokia on sitä suurempi varasto. Niin on myös monia alavia soita ja rämeitä, joita ei voi laskea kuiviin eikä viljellä. Kalastus ja riistanpyynti ei ole mitenkään merkittävää. Saimaan järven lahdissa on jonkin kerran lohia tullut pyydystetyksi.
Niistä monista vuorista, joita siellä on, ei ole mitään malmisuonta löydetty. Niissä on enimmäkseen sarvivälkettä, joissakin kiillettä. Itsestään syöpynyttä kiveä on kaikkialla; useilla paikoilla näkyy selvästi, miten se on rapautunut hiekansekaiseksi mullaksi.
Kaksikymmentä vuotta kestäneet Venäjän kanssa käydyn sodan [1700-1721] aikana ovat useat tuhojaan tekevät laumat kasakoita ja kalmukkeja harjoittaneet kaikenlaista väkivaltaisuutta tässä seurakunnassa turvattomia, sekä mies- että naispuolisia, kohtaan sekä autioittaneet useita paikkoja. Niin kutsutut kivekkäät [Kiwikaner = Kivekäs-nimisestä inkerinmaalaisesta sissipäälliköstä nimensä saaneet suuren pohjan sodan aikaiset suomalaiset talonpoikaisjoukot] ovat samanlaisella julmuudella käyneet näiden kuljeksijoiden kimppuun; mutta he eivät ole sillä muuta saaneet aikaan kuin sen, että ne joukot, jotka ovat päässeet heidän käsistään, vielä enemmän kiihotettuina ovat olleet vieläkin epäinhimillisempiä.
Lähimpään merikaupunkiin, Loviisaan, on tästä seurakunnasta matkaa 21 ja yksi neljäsosa peninkulmaa.
Taloja on 410, savuja 714.
(Länsi-Savo 8.9.1985 - Kyösti Väänänen)
Lähde:
Punkaharjulta Päijänteelle. Mikkelin läänin historian lukemisto. Toimittanut Pentti Ruohonen. Julkaisija Mikkelin läänin maakuntaliitto r.y. Sisälähetysseuran kirjapaino Raamattutalo, Pieksämäki 1986. s. 278-281.
© Internetix / Heikki Myyryläinen / Mikkeli-seura
Olipas se elämys , Mikkeli- enpä olen erityisen ihastunut aiemmin ollut- liekkö tullut käyneeksi liian pikaistuksissa!
Nyt nautimme minä - JA kuvataiteilijat Petäjäniemen Jussi ja Mikkosen Eero Jyväskylän Taiteilijaseuran Vierailunäyttelyssä Mikkelin Valokuvakeskuksessa mikkeliläisestä ja eteläsavolaisesta ,slaavilaiselta vilahtavasta kulttuurista kaksi päivää.
Kunhan ennen lähtöä oli pientä kiirettä ja jännitystä;ehti Jussi levittää dieseliä 60 litraa Keljon Ostarin ja Vihtavuoren väliin ja minä diesliä ihan maantieajossa Kuopijossa ja Jyväskylässä ja hermoja pilaantui alituiseen löytyvien tekemättömien töiden takia- joku tuo aina uutta eteen-
ja uskon puute ja junnaavien asioiden täyspysähdys paneepaatuneenin vartalon vavahteleen.
Suoraan sanoen paine alkoi kohota äärimittoihin-
Kirjastoadressin luovutus ja tiedotus oli hoidettava ja teoksia pakattava ja luetteloita tehtävä ja marmoroinnin esivalmistelut naistenhuoneessa saatava ajan tasalle- ei viitsisi kusettaa naisia miesten wc:ssä koko marraskuuta-
Mikkelin suunnalle minulta pyydettiin -extempore -mosaiikkieni esittelykäyntiä ensi kesän näyttelyä varten. Tottakai se kanntti hoitaa samalla reissulla , kun kelitkin olivat vielä hyvät.
Onhan on toki mieluista hiljaiselossa kun joku osoittaa kiinnostusta -muuten kun myymällä ei tapahdu pääoman kasaantumista ja valmistelin materiaalia mukaan kiireessä sinnekin.
Muistin kuitenkin kysyä Jussilta, että onhan mukanan Galleria Beckerin ja Seuran Esitteitä.
Eipä ollut.
Perässä tulivat sukkelaan postissa.
Hienoja esitteitä kun on seuralla painettuna ja seuran historiikki on todella hyvä edelleen.
PR :rrää pitää hoitaa alituiseen.
Mikkelissä majoituimme uusiin tilaviin huoneisiin torin laidalla sijaitsevaan Vaakuna-hotelliin ja nauttimme iltakaljat alakerran lobbybaarissa ja kylpeä sai ihan uudessa saunassa yksin Mikkelin kattojen yllä ja vilvoitella alasti pimenevässä illassa lumisateessa. Ja nukkua makeasti ja aamulla oli aamiainen puuroineen katettu-
yltäkylläistä vaihteeksi.
Mikkelissä kaikki toimintamme keskittyi Torin ympärille.
Upea se onkin ja yhdellä laidalla ottaa kävelyaskelta hanskat kourassa ja pussihousut laskokoksilla sekä suikka päässä itse marsalkka Carl Gustav Mannerheim.
Mannerheimin on veistänyt kuvanveistäjä Kalervo Kallio 1967.
Eipä kyllä pärjää virmakalle kuvanveistäjä Aimo Tukiaisen ratsastavalle Mannerheimille Kalervo Kallion askeltava Mannerheim-veistos.
Mutta tori on komea- tulee mieleen Turun tori ja Kuopion tori.
Klassista tyylisuuntaa edustava rakennuskaunokainen -reunustaa yhtä torin laitaa- Etelä-Savon lääninhallituksen rakennus(?) kaunis vaalea keveä-
tulee Pietarin arkkitehtuuri mieleen
-Olen käynyt Mikkelissä lääninhallituksen talossa maaherran vastaanotolla kerran merkittävänä kulttuurihenkilönä bussilla maaherra Pirjo Alakapeeta kättelemässä Uuden Vuoden juhlissa.Joskus 1999.
Nythän on vain Itä-Suomen Lääninhallitus olemassa , taisi silloin olla eka vuosi kun läänit uudistettiin.
Muistan hyvät eväät ja musiikin ja tanssit.Ja pitkän bussimatkan pienssä sievässä takaisin Kuopioon!
Maineikas Mikkelin Valokuvakeskus - Jyväskylän Luovan Valokuvakeskuksen savolainen serkku sijaitsee Mikkelin linja-autoaseman sydämessä ja torille ovat Valokuvakeskuksen silmät eli akkunat- akkunoista näkyvät torille teokseni KOLME PESÄÄ-kolme turkkia ylösalaisin-
Kuka viitsii katsettaan nostaa.
Valokuvakeskuksen rakennus kohoaa korkeana kerman värisenä tornina torin laidalla ja vierellä on toinen tornimainen rakennus-Mikkelin kaksoistorni-
nekin klassista tyylisuuntaa ja tyylikkäät rakennukset.
Mikkelissä oli torilla vaalenapunaisella latexilla maalattuja betonikaiteita.Siinäkin idän vaikutus näkyy.
Portaikko valokuvakeskukseen oli kuin Pietarin Repin -instituutista suoraan- hienoa. Porrastasanteisissa ja ovissa kulkijoiden muokkaamia painumia.
Ensi tilassa ennen ripustusta tutustuimme Valokuvakeskuksen alakerrassa sijaitsevaan vilkkaaseen ja herkullisilla hajuilla kyllästettyyn Kauppahalliin-siellä oli ihan valtavia rukiisia karjalanpiirakoita- siis 15 cm pitkiä ja minkämakuisia-jumalaisia,päällisenä vielä sai muikkuja tai broilereita- siinä vastaisku valmispizzoille.
Aiheutimme syödessämme sopivaa turistimökää ihasteluhihkuilemalla sitä ja tätä.
Valokuvakeskuksessa
meidät otti vastaan lämpimästi sopivin virvokkein Mikkelin valokuvataide ry:n
puheenjohtaja Olli Jaatinen ja kuvataiteilija Päivi-Maarit Jaatinen.
Saimme ripustettua ja kuvattua näyttelyn ja lähdimme kaupungille etsimään kuka laturia-kuka viiniä ja lopulta mukava sänky vei voiton.
Seuraavana päivän jäi aikaa tutustua Mikkelin Taidemuseoon.
Avajaisissa oli sopiva määrä ihmisiä ja seurustelua kahdeksalle pirskatelevalle viinille.
Mikkelissä oli syysloma.
Niinpä aiemmin jyväskylässä vaikuttanut työkaveri Ars Labin projektityöntekijä Jari Tuononen vaimonsa ja lastensa ennätti kunnioittamaan avajaisia , samoin Etelä-Savon eläkkeellä oleva , mainiota ruokaa valmistava Raimo
Manninen pistäytyi porisemassa.Samoin taiteilijoita oli kymmenisen paikalla tervehtimässä.
Ravintolaelämää ei Mikkelissä tiistai-iltana ollut joten jouduimme ajoissa grillin kautta yöpuulle.
Aamulla kiertelimme torilla vettä vihvomassa tuulessa ja ostimme valtavia rukiisia karjalanpiirkoita ja marskin leipää tuliaisiksi ja minä vielä ostin hyvän, Suomessa tehdyn katuharjan Mikkeliin torilta kympillä ja sellaisen mainion muovista tehdyn puunkantokassin -samoin Suomessa tehty-tosin se palvelee minulla mosaiikin kantokassina.
Keskiviikkona klo 11.45 ahtuduimme minun pirssiini ja ajelimme Jyväskylään ja saavuimme Matkakeskuksen pihaan kolo 13.15.
Siitä sitten lennähdimme tyytyväisinä ja virkistyneinä omille tahoillemme.
Että sadan kilometrin päässä on toisin-
Niin ja pääsimme kaikki isoihin kuviin Länsi-Savon lehteen- minä ihan kansikuvatytöksi- Mainion jutun kirjoitti toimittaja Karmen Runonen.
Menkää Mikkeliin vaikka Taidemuseoon tai Kenkäveroon tai Torille ja Kauppahalliin.
Idän Eksotiikkaa ja seikkailua läheltä haettuna.
Heips
Marja
Mikkelin valokuvakeskus on vuonna 1989 toimintansa aloittanut taidekeskus, jonka galleriassa on ollut lähes sata näyttelyä. Pääpaino on ollut suomalaisessa valokuvataiteessa, mutta esillä on ollut niin Hugo Simbergin valokuvia kuin myös prahalaisen Viktor Kopaszin kuvapäiväkirjoja. Viime vuosina yhteistyö Itä-Suomen muiden kuvataiteilijoiden kanssa on lisääntynyt. Yhteistyön myötä keskuksen puolivuotiseksi vakiintunut näyttelykausi (toukokuu-lokakuu) jatkuu tänä vuonna joulukuulle saakka. Keskuksen tuotannollinen osa on digipaja, joka on tarkoitettu taiteelliseen työskentelyyn. Pajassa on käytössä erittäin säilyviä värejä käyttävä pigmenttimustetulostin. Keskuksen kirjasto on myös yleisön käytettävissä.Gabriel Porthanin kuvaus
Mikkelistä vuodelta 1779
"Suomen historian isä" Henrik Gabriel Porthan (1739-1804) julkaisi seuraavan Mikkelin seurakuntaa koskevan kirjoituksensa toimittamassaan Aurora-Seuran sanomalehdessä Åbo Tidningar vuonna 1791. Porthan oli kirjoittanut artikkelin jo vuonna 1779, mutta se julkaistiin painettuna vasta 12 vuotta myöhemmin hänen vuodesta 1771 toimittamansa ensimmäisen Suomessa ilmestyneen sanomalehden Tidningar utgifne af et sällskap i Åbo lakkautumisen takia. Porthan kirjoitti tämän ensimmäisen Mikkeliä koskevan paikallishistorian esityksen ruotsiksi. Kirjoituksen on suomentanut Kyösti Väänänen ja se julkaistiin suomeksi Länsi-Savossa 8.9.1985. Kursivoidut korjaukset, lisäykset ja huomautukset tekstissä ovat suomennoksen suorittaneen artikkelin laatijan.
Åbo Tidningar. N:o 15. Maanantaina, 11. huhtikuuta 1791.
Lyhyitä historiallisia ja taloudellisia tietoja Mikkelin seurakunnasta Kyminkartanon maaherrakunnassa. Kirjoitetut vuonna 1779.
Tämä Mikkelin pitäjä on vanhimpia ellei kaikista vanhin Savossa; jo paavinvallan aikana sillä on ollut oma kirkko ja omia opettajia. Mitään historiallisia tietoja ei ole saatavissa siitä, milloin se on ensiksi saanut asukkaita. Oletettavasti on siellä, kuten kaikkialla Savossa, muinaisina päivinä asunut lappalaisia; mitä useiden pitäjissä sijaitsevien paikkojen vanhat nimet osoittavat.
Yleisesti kerrotaan rahvaan keskuudessa, että uudisasukkaita Suomen eteläisestä osasta olisi sinne muuttanut, ja ensiksi pysähtynyt sille paikalle, missä nyt kirkko sijaitsee, Saimaan järven erään lahden rannalle; sinne heidän sanotaan rakentaneen talonsa, pirteiksi kutsutut [Pirtit eller Pörten kallade], jonka vuoksi myös paikkaa vielä kutsutaan Pirtinniemeksi [Pirtinniemi eller Pört-udden]. Edellä mainittua Saimaan järven lahtea kutsutaan nimellä Sauwu-Laaxi; siitä uskotaan koko maan saaneen nimensä.
Viisitoistasataaluvun alussa, ja myös myöhemmin, on tätä pitäjää kutsuttu Suur-Savoksi, sekä kuninkaankirjeissä että muissa asiakirjoissa. Sauwulahden pohjukkaan on ensimmäinen kirkko rakennettu; mutta on se sitten siirretty ensin Visulahteen ja sieltä Pellosniemen kylänmaalle; minkä vuoksi myös seurakuntaa silloin kutsuttiin vuoroin Visulahdeksi, ja vuoroin Pellosniemeksi.
Tämä ja Ristiinan seurakunta ovat vuoteen 1646 olleet yksi pastoraatti, ja niillä on ollut yhteinen kirkko; mutta tulivat tällä vuosiluvulla, arvattavasti merkittävin ja tämän maan kehityksestä paljon huolta pitäneen valtakunnandrotsin kreivi Pietari Brahen vaikutuksesta, toisistansa erotetuiksi.
Seurakunnan itäinen osa, jota kutsutaan Anttolan lääniksi, on ollut Brunoun perheen rälssimaata; mutta se peruutettiin kuningas Kaarle XI:n hallitusaikana kruunulle. Suurimman osan pitäjää kirkon eteläpuolella on valtakunnandrotsi kreivi Brahe omistanut, muun osan von der Pahlenin perhe; mikä kaikki on reduktion kautta palautunut kruunulle. Ja ovat nyt von der Pahlenin hovitilat (kuten niitä kutsuttiin) Liuhola [= Liukkola] ja Rantakylä, muutetut edellinen Savon kevyen jalkaväkirykmentin majurin ja jälkimmäinen saman rykmentin vänrikin virkataloksi. Sairala [= Sairila], joka nyt on kaksoissäteritila, on ennen ollut kuninkaankartano.
Seurakunnan halki kulkee Maanselkä, joka tulee Mäntyharjun pitäjästä ja edelleen Pieksämäen läpi kulkee ylös Pohjanmaalle. Tämä Maanselkä erottaa Päijänteen ja Saimaan järvien vesistöt: niistä edelliset laskevat etelään Hirvensalmen kappelin ja Kolakosken [Kålakoski] virran kautta Päijänteeseen, jälkimmäiset laskevat itään Saimaaseen; mutta niiden kautta on venereitti Venäjän puolelle Lappeenrantaan.
Ukonveden rannalla ja Tiusalan [Tjusala] talon luona on jonkin vanhan linnoituksen sortuneita muureja, linnoituksen, joka kertoman mukaan kuuluu olleen pystytetty jonkin Venäjän kanssa käydyn sodan kestäessä, mutta aika, milloin se on tapahtunut, on tuntematon [kysymyksessä on Otralan linnavuori Mikkelin eteläpuolella Laitilan kylässä Ukonveden itärannalla].
Sen lahden yli, joka osuu yllämainitun kylän rajalle, on pystytetty kivimuuri (siinä kahden kyynärän mittainen läpikulkuaukko), joka nyttemmin on rappeutunut, niin että sen ylitse voi kulkea veneellä. Tämä muuri on järven rannasta ulottunut itse linnoitukseen; mutta tämä väliosa on nyt tyystin hajotettu maan tasalle; pelkkiä kiviröykkiöitä on jäljellä.
Tänne perustettiin 1750-luvulla triviaalikoulu [todellisuudessa triviaalikoulu oli Mikkelissä jo edellisen vuosikymmenen lopulla], joka sittemmin muutettiin Rantasalmelle (ja äskettäin Kuopion kaupunkiin).
Täällä on myös kuninkaallinen postikonttori, perustettu vuonna 1745, rajatullikamari on tänne siirretty Lappeenrannasta, vuonna 1746, sekä Loviisan kaupungin markkinapaikka.
Maa on epätasaista ja täynnä vuoria; se on sangen kiviperäistä maata. Tasangot ovat suurimmaksi osaksi hiekkakangasta. Kaskeaminen, asukkaiden ikivanha elinkeino, on sen varomattomasta käyttämisestä johtuen suureksi osaksi hävittänyt metsät, niin että metsänpuute useimmilla paikoilla on aivan huomattavissa. Erityisesti on täysikasvuinen tukkipuu sangen harvinainen. Myöhempinä aikoina on peltoviljely lisääntynyt jonkin verran; mutta valitettavaa on, että karu maa ei suostu antamaan siitä niin riittävää satoa, että asukkaat sillä, ilman kaskeamista, voisivat tulla toimeen. Suoviljelys, jota kaikkialla nyt puuhataan, on melkoisesti auttanut rahvaan elatuksen saannissa ja vapauttanut maan monilta hallanpesiltä.
Suuria ja huomattavia järviä ei ole tässä seurakunnassa; mutta lampia, lahdenpoukamia, puroja ja jokia on sitä suurempi varasto. Niin on myös monia alavia soita ja rämeitä, joita ei voi laskea kuiviin eikä viljellä. Kalastus ja riistanpyynti ei ole mitenkään merkittävää. Saimaan järven lahdissa on jonkin kerran lohia tullut pyydystetyksi.
Niistä monista vuorista, joita siellä on, ei ole mitään malmisuonta löydetty. Niissä on enimmäkseen sarvivälkettä, joissakin kiillettä. Itsestään syöpynyttä kiveä on kaikkialla; useilla paikoilla näkyy selvästi, miten se on rapautunut hiekansekaiseksi mullaksi.
Kaksikymmentä vuotta kestäneet Venäjän kanssa käydyn sodan [1700-1721] aikana ovat useat tuhojaan tekevät laumat kasakoita ja kalmukkeja harjoittaneet kaikenlaista väkivaltaisuutta tässä seurakunnassa turvattomia, sekä mies- että naispuolisia, kohtaan sekä autioittaneet useita paikkoja. Niin kutsutut kivekkäät [Kiwikaner = Kivekäs-nimisestä inkerinmaalaisesta sissipäälliköstä nimensä saaneet suuren pohjan sodan aikaiset suomalaiset talonpoikaisjoukot] ovat samanlaisella julmuudella käyneet näiden kuljeksijoiden kimppuun; mutta he eivät ole sillä muuta saaneet aikaan kuin sen, että ne joukot, jotka ovat päässeet heidän käsistään, vielä enemmän kiihotettuina ovat olleet vieläkin epäinhimillisempiä.
Lähimpään merikaupunkiin, Loviisaan, on tästä seurakunnasta matkaa 21 ja yksi neljäsosa peninkulmaa.
Taloja on 410, savuja 714.
(Länsi-Savo 8.9.1985 - Kyösti Väänänen)
Lähde:
Punkaharjulta Päijänteelle. Mikkelin läänin historian lukemisto. Toimittanut Pentti Ruohonen. Julkaisija Mikkelin läänin maakuntaliitto r.y. Sisälähetysseuran kirjapaino Raamattutalo, Pieksämäki 1986. s. 278-281.
© Internetix / Heikki Myyryläinen / Mikkeli-seura
torstaina, lokakuuta 19, 2006
OLEN SUOMALAINEN!
Hei !
Tunnustan ennekuin media ehtii kysymään....
Kaikkea allamainittua ole ehtinyt harjoittaa 50:en ikävuoteni aikana
Kiroilen päivittäin
Olen ollut kolme kertaa putkassa
Olen juonut alkohuolia usein
Olen ollut sillai
Olen epäpuhdas ajatuksiltani
Olen ajanut ylinopeutta
Olen ajanut krapulassa autoa
Olen kateellinen
En ole aina maksanut televisiolupaa
Olen matkustanut pummilla junassa
Olen värjännyt hiuksia
Olen syönyt ylen
Olen antanut korvapuustin aikuiselle miehelle
Olen yllyttänyt ihmisiä kapinaan
Olen huutanut toisten puheen päälle- teen sitä edelleen
Olen ajatellut rumia toisista ihmisistä
Olen ahnehtinut töitä itselleni
Olen kehunut itseäni
Olen suomalainen
Johtopäätös
En kelpaa siis suomalaiseksi lainkuuliaiseksi kansanedustajaksi!
Hauskaa Viikonloppua!
Marja
PS. Yllämainituista synneistä ja laittomuuksista huolimatta, olen ehdolla Suomen Eduskuntaan -
vailla tukijoukkoa, vielä ehdit tuhlaamaan ylimääräiset rahasi , aikasi , korvasi , äänesi minulle!
Tunnustan ennekuin media ehtii kysymään....
Kaikkea allamainittua ole ehtinyt harjoittaa 50:en ikävuoteni aikana
Kiroilen päivittäin
Olen ollut kolme kertaa putkassa
Olen juonut alkohuolia usein
Olen ollut sillai
Olen epäpuhdas ajatuksiltani
Olen ajanut ylinopeutta
Olen ajanut krapulassa autoa
Olen kateellinen
En ole aina maksanut televisiolupaa
Olen matkustanut pummilla junassa
Olen värjännyt hiuksia
Olen syönyt ylen
Olen antanut korvapuustin aikuiselle miehelle
Olen yllyttänyt ihmisiä kapinaan
Olen huutanut toisten puheen päälle- teen sitä edelleen
Olen ajatellut rumia toisista ihmisistä
Olen ahnehtinut töitä itselleni
Olen kehunut itseäni
Olen suomalainen
Johtopäätös
En kelpaa siis suomalaiseksi lainkuuliaiseksi kansanedustajaksi!
Hauskaa Viikonloppua!
Marja
PS. Yllämainituista synneistä ja laittomuuksista huolimatta, olen ehdolla Suomen Eduskuntaan -
vailla tukijoukkoa, vielä ehdit tuhlaamaan ylimääräiset rahasi , aikasi , korvasi , äänesi minulle!
tiistaina, lokakuuta 17, 2006
ÄÄNNÄHDYS......
Heips!
Eilen loppui mosaiikin hehkutus ja ahkerimmat valoivat kolmatta laattaa!Muut hinkkasivat valmiita ja kiillotivat pintoja.
Näyttely loistavista tuloksista ryhmällä on Loppiaisen aikoihin opiston AULAGALLERIASSA.
Mosaiikkiryhmän jälkeen alkavaa maalausryhmän asetelmaa tiesin jännittellä jo etukäteen:
Olin kuunnelut sattumalta perjantai-iltana RADION luonto-ohjelmaa kasveista ja ötököistä.......
Maanantai-illan maalausryhmää odotti tarvikevarastossa jännäriylläri eli
viime viikolla PURNUSTA vaivalla hankkimani MASAI-KEIHÄS ELI OSMANKÄÄMI oli pölmähtänyt aivan PelleHermannin kuontalon näkööseksi, ei mitään jäljellä komeasta , tummasta sikarimaisesta pötkylästä, jonka päässä piikki.
Maalasimme sitten surrealistista kortta , jonka suuret laskoksilla olevat lehdet tuntuivat olevan tuulessa
-laitoimme puolitoista metrisen korren katosta roikkumaan ja maahan sitten sen punertavan kermaisen hörhöisen kuontalon ......ja taustalle ruskeita ja kullankeltaisia virityksiä tunnelmoiden.
Satuin siis kuuntelemaan eliötutkijan eli täihin erikoistuneen henkilön haastattelua radiossa perjantai-iltana-
kuulemma on ollut hieno, kuiva , kuuma kesä kaikenlaisten täiden ja pieneliöiden näkökulmasta ja haastateltava käveleskeli rannalla ja siellä silmään sattui OSMANKÄÄMI
Ja siitä tutkija sanoi, että sen tumma tuppi on TÄYNNÄ TÄITÄ tänä kesänä!
AAARGH!AAAH! OLEN TUHOLAISTEN OMA!
Minä ajattelin , nyt KANSALAISOPISTON varastosta mönkii kuin tieteiselokuvassa olioita -satoja täitä ja ne valtaavat opiston loman aikana , tietokoneet , paperit , kankaat , savet , lukot , kirjaston kirjat!
AAAAARGHHH!!!
Ajattelin , että onneksi pidämme muutaman ryhmän korvaavat tunnit maanantaina ja ehdimme ennakkoon nähdä MASAI-KEIHÄÄN ELI OSMANKÄÄMIN seikkailut ja voimme ehkä tehdä a) mahdolliselle täieläintarhalle jotain b) sulkea kaikki ovet ja ikkunat ja paeta paikalta kauas viatonta teeskennnellen
Otan vastuun suuresta täikannasta opistolla loman jälkeen !
Pysykää loitomalla Osamankäämeistä!
Oli muuten vaikea koota pussiin Osmankäämistä pölmähtäneitä höyhenmäisiä hörhökkejä - ne lensivät kuin maitohorsman hahtuvat kaikkialle ja erityisesti tummiin samettihousuihini.
En voinut mitenkään tietää MASAI-KEIHÄSTÄ kuljettaessani , että tämä vuosi on täiden unelmavuosi , muuten niitä täitä on esim Osmankäämissä ehkä muutama normaalina vuosina.
Aamulla taloyhtiö tarkisti Palovaroittimet ja lisäsi sammuneisiin paristot ja kiinnitti olohuoneisiin eteisten lisäksi varoittimet.
Ettei käy niinkuin kirkoille; palavat varoittimien puutteessa- betonisetkin- paljon olen betonista lukenut ja jonkun verran betonimassojen sekoittanut ja intomielisenä betonin puolustajana asiaa muuten harrastanut - mutta en tiennyt , että esim Kaivokselan kirkko , jonka runko on teräspalkkia ja betonia , joudutaan ehkä purkamaan kokonaan, koska betoni ei kestä kuumentumista ja tulta vaan heikkenee ja murenee eikä ole turvallinen enää !
Siis puukirkko kestäisi tulta paremmin?
Tilaustyö eli Marmorointi WC-kohteessa alkoi parin viikon materiaalietsinnän ja kokeilun jälkeen- pesin muutaman neliön alan maalinpesuaineella sitten lakkabensiinilla lantrailin tartuntamaalia ja sain teippailtua
ei-maalattavat kohdat maalarinteipillä-hengityssuojaimesta huolimatta happi loppui ja suus
maistui raudalle!
Vääränlainen hengitys-suoja.
Orolla ei ollut muunalaisia.Oma syy, en jaksanut lähteä taas jonnekin ruuhkaan teollisuusalueella...
Valkoinen kertakäyttöhaalari päällä näytin ihan desifiointiukolta.
Aika urakka.Edessä.
Huonoa ei saa tehdä.
Saas nähdä.
Serotonia käytetään muuten mukailussa öljymaalin kuivumisen nopeuttamiseen.
Menin kauppaan ja kysyin SEROTONIINIA???
Huomenna jatkuu.
Maalaminen , vuorossa valkea helmiäispohjamaali.
Lantrinkina lakkabensiini 1050.
Joo. Olisi voinut tehdä vesiliukoisilla.
Enpä halunnut. Olen öljyihminen.
Pidän haasteista.
Voihan olla , että tästä saa oikesti lisää duunia. Josta saa palkkaa.
Ettei tarvi olla aina milloin missäkin epätoivojonossa.Jakamssa olematonta kakkua.
Taas on pari apurahaviemäriä auki ; Suomen
Kulttuurirahasto.
Josta viime vuonna ei tullut tänne kuvataiteelle mitään sekä Paulon Säätiö.
Ja Valtion kuvataidetoimikunnan julkaisuavustukset tunnetuille taiteilijoille erittäin hyvälaatuisiin kuviin ja teksteihin , käsikirjoitus täytyy olla valmis ja muu konsepti.
Lunta luvattiin perjantaina?
Sukset esiin !
Vipinää pohkeisiin.
Marja
Eilen loppui mosaiikin hehkutus ja ahkerimmat valoivat kolmatta laattaa!Muut hinkkasivat valmiita ja kiillotivat pintoja.
Näyttely loistavista tuloksista ryhmällä on Loppiaisen aikoihin opiston AULAGALLERIASSA.
Mosaiikkiryhmän jälkeen alkavaa maalausryhmän asetelmaa tiesin jännittellä jo etukäteen:
Olin kuunnelut sattumalta perjantai-iltana RADION luonto-ohjelmaa kasveista ja ötököistä.......
Maanantai-illan maalausryhmää odotti tarvikevarastossa jännäriylläri eli
viime viikolla PURNUSTA vaivalla hankkimani MASAI-KEIHÄS ELI OSMANKÄÄMI oli pölmähtänyt aivan PelleHermannin kuontalon näkööseksi, ei mitään jäljellä komeasta , tummasta sikarimaisesta pötkylästä, jonka päässä piikki.
Maalasimme sitten surrealistista kortta , jonka suuret laskoksilla olevat lehdet tuntuivat olevan tuulessa
-laitoimme puolitoista metrisen korren katosta roikkumaan ja maahan sitten sen punertavan kermaisen hörhöisen kuontalon ......ja taustalle ruskeita ja kullankeltaisia virityksiä tunnelmoiden.
Satuin siis kuuntelemaan eliötutkijan eli täihin erikoistuneen henkilön haastattelua radiossa perjantai-iltana-
kuulemma on ollut hieno, kuiva , kuuma kesä kaikenlaisten täiden ja pieneliöiden näkökulmasta ja haastateltava käveleskeli rannalla ja siellä silmään sattui OSMANKÄÄMI
Ja siitä tutkija sanoi, että sen tumma tuppi on TÄYNNÄ TÄITÄ tänä kesänä!
AAARGH!AAAH! OLEN TUHOLAISTEN OMA!
Minä ajattelin , nyt KANSALAISOPISTON varastosta mönkii kuin tieteiselokuvassa olioita -satoja täitä ja ne valtaavat opiston loman aikana , tietokoneet , paperit , kankaat , savet , lukot , kirjaston kirjat!
AAAAARGHHH!!!
Ajattelin , että onneksi pidämme muutaman ryhmän korvaavat tunnit maanantaina ja ehdimme ennakkoon nähdä MASAI-KEIHÄÄN ELI OSMANKÄÄMIN seikkailut ja voimme ehkä tehdä a) mahdolliselle täieläintarhalle jotain b) sulkea kaikki ovet ja ikkunat ja paeta paikalta kauas viatonta teeskennnellen
Otan vastuun suuresta täikannasta opistolla loman jälkeen !
Pysykää loitomalla Osamankäämeistä!
Oli muuten vaikea koota pussiin Osmankäämistä pölmähtäneitä höyhenmäisiä hörhökkejä - ne lensivät kuin maitohorsman hahtuvat kaikkialle ja erityisesti tummiin samettihousuihini.
En voinut mitenkään tietää MASAI-KEIHÄSTÄ kuljettaessani , että tämä vuosi on täiden unelmavuosi , muuten niitä täitä on esim Osmankäämissä ehkä muutama normaalina vuosina.
Aamulla taloyhtiö tarkisti Palovaroittimet ja lisäsi sammuneisiin paristot ja kiinnitti olohuoneisiin eteisten lisäksi varoittimet.
Ettei käy niinkuin kirkoille; palavat varoittimien puutteessa- betonisetkin- paljon olen betonista lukenut ja jonkun verran betonimassojen sekoittanut ja intomielisenä betonin puolustajana asiaa muuten harrastanut - mutta en tiennyt , että esim Kaivokselan kirkko , jonka runko on teräspalkkia ja betonia , joudutaan ehkä purkamaan kokonaan, koska betoni ei kestä kuumentumista ja tulta vaan heikkenee ja murenee eikä ole turvallinen enää !
Siis puukirkko kestäisi tulta paremmin?
Tilaustyö eli Marmorointi WC-kohteessa alkoi parin viikon materiaalietsinnän ja kokeilun jälkeen- pesin muutaman neliön alan maalinpesuaineella sitten lakkabensiinilla lantrailin tartuntamaalia ja sain teippailtua
ei-maalattavat kohdat maalarinteipillä-hengityssuojaimesta huolimatta happi loppui ja suus
maistui raudalle!
Vääränlainen hengitys-suoja.
Orolla ei ollut muunalaisia.Oma syy, en jaksanut lähteä taas jonnekin ruuhkaan teollisuusalueella...
Valkoinen kertakäyttöhaalari päällä näytin ihan desifiointiukolta.
Aika urakka.Edessä.
Huonoa ei saa tehdä.
Saas nähdä.
Serotonia käytetään muuten mukailussa öljymaalin kuivumisen nopeuttamiseen.
Menin kauppaan ja kysyin SEROTONIINIA???
Huomenna jatkuu.
Maalaminen , vuorossa valkea helmiäispohjamaali.
Lantrinkina lakkabensiini 1050.
Joo. Olisi voinut tehdä vesiliukoisilla.
Enpä halunnut. Olen öljyihminen.
Pidän haasteista.
Voihan olla , että tästä saa oikesti lisää duunia. Josta saa palkkaa.
Ettei tarvi olla aina milloin missäkin epätoivojonossa.Jakamssa olematonta kakkua.
Taas on pari apurahaviemäriä auki ; Suomen
Kulttuurirahasto.
Josta viime vuonna ei tullut tänne kuvataiteelle mitään sekä Paulon Säätiö.
Ja Valtion kuvataidetoimikunnan julkaisuavustukset tunnetuille taiteilijoille erittäin hyvälaatuisiin kuviin ja teksteihin , käsikirjoitus täytyy olla valmis ja muu konsepti.
Lunta luvattiin perjantaina?
Sukset esiin !
Vipinää pohkeisiin.
Marja
torstaina, lokakuuta 12, 2006
SLEEPPARI KOURAAN JA HÄIVYTINTÄ PERÄÄN...
HEIPS!
Eilen oli ALEKSIS KIVEN päivä , jos ette huomanneet.
Meillä oli kulttuuri-, ja nuorisolautakunnan kokous ja hieno asiakirja eli juuri valmistunut -puolen vuoden selvitystyö-SEUTUKIRJASTO ASIAKIRJA lausuntakierroksella Aleksis Kiven päivän kunniaksi ja yleisen lukuharrastuksen kunniaksi.
Ja kirjallisuuden kunniaksi.
Käsittelimme Seutukirjastoasiakirjaa ja sopimusmallia mukana oleville kunnille ja täytyy sanoa , että on viisaasti ja tyhjentävästi sekä kirjastolaitoksen kehityksen kannalta merkittävä asiakirja. Samalla tavalla voisi kehittää esim museoiden nä
yttelytoimintaa tai orkestereiden konserttitoimintaa!
Pois pelot , että SEUTUKIRJASTO olisi WOW-arkkitehtuuria edustava pytinki hyväskuntoisille city-ihmisille taajaman keskustassa.
Ehei Seutukirjasto yhdistää voimavarat yli kuntarajojen siten että yksittäisillä kunnilla säilyy päätäntävalta oman kirjaston kohdalta. Eli lähikirjastot säilyvät, jos kunnan päättäjät näin haluavat.
Mutta he saavat ison kirjaston edut; yhteisen Jyväskylän kaupungin johtaman hallinnon , talouden , ammattitaidon ja ennenkaikkea laajan nykyaikaisen nide- ja aineistokokoelman.
Kulttuurin saralla yli kuntarajojen toimivat systeemit ovat tolkullisia. Jo nyt maakunnan väki käyttää ahkerasti Keskusten kulttuuripalveluja musikaaleja , taidemuseoita, kulttuurihistoriallisia museoita.ilman että oman kunnan pienemmät vastaavat toiminnat olisivat lakkautettu järjestämillisesti.
Seutukirjastoasiakirjastosta antavat mukana olevat kunnat lausuntonsa 30.11.2006. Vielä ei siis voida juhlia täysin palkein, paljon on tekemistä hankkeen vetäjillä.
Kulttuuri-, ja nuorisolautakunnan kokouksessa päätettiin myös julkistaa Jyväskylän Kirjastotoimenjohtajan virka auki. Valtakunnallinen haku.
Nykyinen viranhaltija Liisa Laatu jää eläkkeelle vuoden lopussa.
Jännittävää kuinka paljon kiinnostuneita ehdokkaita ilmoittautuu, mielenkiintoinen ja haastava työ osaavalle, ennakkoluulottomalle , rohkealle.
Tänään sovimme Jyväskylän KaupunginValtuuston puheenjohtajan Henna Virkkusen kanssa , että PRO LÄHIKIRJASTON ADRESSI luovutetaan valtuustolle 30.10 klo 15.45 ennen valtuuston kokouksen alkua.
Vielä ehtii kirjoittaa nimensä adressiin.
Adressi jää kaupungin historiaan dokumenttina ja on vaikuttanut jo lähikirjastojen olemassaolon uudelleenarviointiin.
Hyvä.
Jospa kaikki lähikirjastot uuden Seutukirjaston myötä pystytään pitämään auki toteuttamalla rationalisointia ja säästöjä yhteistoiminnalla muulla tavoin kuin lakkauttamalla ja sulkemalla.
Kehitystä voi kehittää muutenkin kuin sopeuttamalla sulkemalla.
Nyt siis otsikkoon viitaten , viksuimmat huomasivat , että joku yrittää marmorointia!
Perästä kuuluu miten sleepari eli laahustin kulki.
Häivytin oli häivyttömän kallis - 90Euroa- onhan se mäyränkarvaa!
Hyvää Yötä!
Klo on 00:46 eli torstai on menossa
Marja
Eilen oli ALEKSIS KIVEN päivä , jos ette huomanneet.
Meillä oli kulttuuri-, ja nuorisolautakunnan kokous ja hieno asiakirja eli juuri valmistunut -puolen vuoden selvitystyö-SEUTUKIRJASTO ASIAKIRJA lausuntakierroksella Aleksis Kiven päivän kunniaksi ja yleisen lukuharrastuksen kunniaksi.
Ja kirjallisuuden kunniaksi.
Käsittelimme Seutukirjastoasiakirjaa ja sopimusmallia mukana oleville kunnille ja täytyy sanoa , että on viisaasti ja tyhjentävästi sekä kirjastolaitoksen kehityksen kannalta merkittävä asiakirja. Samalla tavalla voisi kehittää esim museoiden nä
yttelytoimintaa tai orkestereiden konserttitoimintaa!
Pois pelot , että SEUTUKIRJASTO olisi WOW-arkkitehtuuria edustava pytinki hyväskuntoisille city-ihmisille taajaman keskustassa.
Ehei Seutukirjasto yhdistää voimavarat yli kuntarajojen siten että yksittäisillä kunnilla säilyy päätäntävalta oman kirjaston kohdalta. Eli lähikirjastot säilyvät, jos kunnan päättäjät näin haluavat.
Mutta he saavat ison kirjaston edut; yhteisen Jyväskylän kaupungin johtaman hallinnon , talouden , ammattitaidon ja ennenkaikkea laajan nykyaikaisen nide- ja aineistokokoelman.
Kulttuurin saralla yli kuntarajojen toimivat systeemit ovat tolkullisia. Jo nyt maakunnan väki käyttää ahkerasti Keskusten kulttuuripalveluja musikaaleja , taidemuseoita, kulttuurihistoriallisia museoita.ilman että oman kunnan pienemmät vastaavat toiminnat olisivat lakkautettu järjestämillisesti.
Seutukirjastoasiakirjastosta antavat mukana olevat kunnat lausuntonsa 30.11.2006. Vielä ei siis voida juhlia täysin palkein, paljon on tekemistä hankkeen vetäjillä.
Kulttuuri-, ja nuorisolautakunnan kokouksessa päätettiin myös julkistaa Jyväskylän Kirjastotoimenjohtajan virka auki. Valtakunnallinen haku.
Nykyinen viranhaltija Liisa Laatu jää eläkkeelle vuoden lopussa.
Jännittävää kuinka paljon kiinnostuneita ehdokkaita ilmoittautuu, mielenkiintoinen ja haastava työ osaavalle, ennakkoluulottomalle , rohkealle.
Tänään sovimme Jyväskylän KaupunginValtuuston puheenjohtajan Henna Virkkusen kanssa , että PRO LÄHIKIRJASTON ADRESSI luovutetaan valtuustolle 30.10 klo 15.45 ennen valtuuston kokouksen alkua.
Vielä ehtii kirjoittaa nimensä adressiin.
Adressi jää kaupungin historiaan dokumenttina ja on vaikuttanut jo lähikirjastojen olemassaolon uudelleenarviointiin.
Hyvä.
Jospa kaikki lähikirjastot uuden Seutukirjaston myötä pystytään pitämään auki toteuttamalla rationalisointia ja säästöjä yhteistoiminnalla muulla tavoin kuin lakkauttamalla ja sulkemalla.
Kehitystä voi kehittää muutenkin kuin sopeuttamalla sulkemalla.
Nyt siis otsikkoon viitaten , viksuimmat huomasivat , että joku yrittää marmorointia!
Perästä kuuluu miten sleepari eli laahustin kulki.
Häivytin oli häivyttömän kallis - 90Euroa- onhan se mäyränkarvaa!
Hyvää Yötä!
Klo on 00:46 eli torstai on menossa
Marja
tiistaina, lokakuuta 10, 2006
MOSAIIKIN HEHKU JATKUU....
HEIPS!
Oppilaiden mosaiikkiteokset senkuin paranivat viime lauantain viimeisillä viikonloppurutistuksilla- olen onnistunut siirtämään hullaantumisen -
nyt kurssilaisillakaan ei ole vapaa-ajan ongelmia ja aurinko paistaa aina - katseen voi siirtää lokaakuun harmaasta keltaisena ja oranssina hekuviin laattoihin.
Eilen maanataina kiihkeänä auoimme muotteja -vielä ehtivät muutamat valamaan.Ja yksi laatta halkesi - neljään osaan - kokosimme palapelin ja valoimme uudelleen paksumman laatan taakse ja lisäsimme rautaa! Ensiapu annettu - maanantaina nähdään onnistuiko proteesin kiinnitys!?
Ensi maanantaina on palautteen aika ja valmistelemme mahdollisesti näyttelyä opiston AULAGALLERIAAN.
Maanantain Maalausryhmä maalasi vesivärein ja öljyvärein MASAI-heimon keihästä eli Purnun rannasta nyhdettyä valtavan pitkää kortta , jossa on hienot hulmuavat lehdet ja komea mustanruskea , sikarimainen pää, jonka päässä piikki! Hieno!
En tietenkään muista kasvin nimeä- mutta mulle se on MASAI-keihäs- se on jännempää.
Sitten löytyi vielä rubiinin punaisia ryppäissä olevia pieniä viininpunaisen oransseja pensasmarjoja malliksi- pilkkilaatikko kullanruskeaksi patinoituneesta vanerista , jossa kolmen palleromaisen aukon muodostama kaunis käden mentävä aukko - näyttää ripittäytymisrasialta asiaan vihkimättömälle- miksei voisi olla mukana kulkeva syntien mutinalaatikko?
Tänään marmoroinnin harjoittelua - graniitti vuorossa ja illalla kulttuurilautakunnan kokous!
Hiörjuumiitumorrou!
Marja
Oppilaiden mosaiikkiteokset senkuin paranivat viime lauantain viimeisillä viikonloppurutistuksilla- olen onnistunut siirtämään hullaantumisen -
nyt kurssilaisillakaan ei ole vapaa-ajan ongelmia ja aurinko paistaa aina - katseen voi siirtää lokaakuun harmaasta keltaisena ja oranssina hekuviin laattoihin.
Eilen maanataina kiihkeänä auoimme muotteja -vielä ehtivät muutamat valamaan.Ja yksi laatta halkesi - neljään osaan - kokosimme palapelin ja valoimme uudelleen paksumman laatan taakse ja lisäsimme rautaa! Ensiapu annettu - maanantaina nähdään onnistuiko proteesin kiinnitys!?
Ensi maanantaina on palautteen aika ja valmistelemme mahdollisesti näyttelyä opiston AULAGALLERIAAN.
Maanantain Maalausryhmä maalasi vesivärein ja öljyvärein MASAI-heimon keihästä eli Purnun rannasta nyhdettyä valtavan pitkää kortta , jossa on hienot hulmuavat lehdet ja komea mustanruskea , sikarimainen pää, jonka päässä piikki! Hieno!
En tietenkään muista kasvin nimeä- mutta mulle se on MASAI-keihäs- se on jännempää.
Sitten löytyi vielä rubiinin punaisia ryppäissä olevia pieniä viininpunaisen oransseja pensasmarjoja malliksi- pilkkilaatikko kullanruskeaksi patinoituneesta vanerista , jossa kolmen palleromaisen aukon muodostama kaunis käden mentävä aukko - näyttää ripittäytymisrasialta asiaan vihkimättömälle- miksei voisi olla mukana kulkeva syntien mutinalaatikko?
Tänään marmoroinnin harjoittelua - graniitti vuorossa ja illalla kulttuurilautakunnan kokous!
Hiörjuumiitumorrou!
Marja
maanantaina, lokakuuta 09, 2006
AMMUTIIN KUIN KOIRA KADULLE!
Huomenta!
Viikonlopun ilot mosaiikkikurssin upeat, hehkuvat kuvat saivat väistyä sunnuntaiaamuna uutiseen toimittaja ja ihmisoikeusataistelijan Anna Politovskajan murhasta.
Olin Purnussa katsomassa etukäteen ensi kesän näyttelypaikkaa , samalla saimme nauttia Purnun Savusaunan tämän kesäkauden viimeisistä suloisista löylyistä ja unesta Päijänteen rannalla.Emme avanneet lauantai-iltana tv:tä.
Kuulimme uutisen murhasta vasta seuraavan päivän iltapäivänä.
Iltaruualla keskustelimme koirista - Purnussa oli Tiltu -koira reippaana seuralaisena savusaunaa myöten.
Totesin , että Pohjois-Suomessa Keminmaan Viitakosken kylässä , , ammuttiin koiria tienposkeen -omistajan lupaa kyselemättä.
Lapsena katsoimme kauhuissamme kuoleman jäykistämää kaveria tien poskessa.
Kukaan ei juuri selitellyt kuolleita koiria tai miksi heitä kohtasi kylmä luoti kesken iloisen elämän-
Siihen aikaan maalla koirat olivat tai osa niistä vapaina liikkuvia lapin pystykorvia ja mustavalkoisia karjalan karhukoiria.
Me lapset leikimme kaikkien kylän koirien kanssa.
Minulla oli oma koira JERI,reipas pentu vielä - laukkasimme seikkailulla metsässä.
Lähinaapurissa oli lammastarha ja joku aamu sieltä löytyi kuollut , raadeltu lammas
Naapuri otti minun koiran kiinni ja vei sen metsään ja ampui syyllisenä!
Eikä siitäkään sitten puhuttu.
eikä surua käsitelty- aikuiset olivat vaiti asiasta-lapsi kärsi.
Toimittaja Anna Politkovskajan murha oli odotettu - hän eli jatkuvan uhan alla ja tietoisena kulemasta,oli ajan kysymys milloin- Venäjällä ihmishenki ei ole arvokas kun on kyse rahasta ja ihmisoikeuksista.
Ammutaan kuin koira kadulle kuuluu sanonta.
Vastikään Venäjällä murhattiin kotinsa lähelle korruptiota menestyksellisesti vastaan taistellut juristi, 44 vuotta.
Toimittajia on lahdattu Venäjällä jo 12 tänä vuonna.
Demokratia kehittyy verisenä.
Marja
Viikonlopun ilot mosaiikkikurssin upeat, hehkuvat kuvat saivat väistyä sunnuntaiaamuna uutiseen toimittaja ja ihmisoikeusataistelijan Anna Politovskajan murhasta.
Olin Purnussa katsomassa etukäteen ensi kesän näyttelypaikkaa , samalla saimme nauttia Purnun Savusaunan tämän kesäkauden viimeisistä suloisista löylyistä ja unesta Päijänteen rannalla.Emme avanneet lauantai-iltana tv:tä.
Kuulimme uutisen murhasta vasta seuraavan päivän iltapäivänä.
Iltaruualla keskustelimme koirista - Purnussa oli Tiltu -koira reippaana seuralaisena savusaunaa myöten.
Totesin , että Pohjois-Suomessa Keminmaan Viitakosken kylässä , , ammuttiin koiria tienposkeen -omistajan lupaa kyselemättä.
Lapsena katsoimme kauhuissamme kuoleman jäykistämää kaveria tien poskessa.
Kukaan ei juuri selitellyt kuolleita koiria tai miksi heitä kohtasi kylmä luoti kesken iloisen elämän-
Siihen aikaan maalla koirat olivat tai osa niistä vapaina liikkuvia lapin pystykorvia ja mustavalkoisia karjalan karhukoiria.
Me lapset leikimme kaikkien kylän koirien kanssa.
Minulla oli oma koira JERI,reipas pentu vielä - laukkasimme seikkailulla metsässä.
Lähinaapurissa oli lammastarha ja joku aamu sieltä löytyi kuollut , raadeltu lammas
Naapuri otti minun koiran kiinni ja vei sen metsään ja ampui syyllisenä!
Eikä siitäkään sitten puhuttu.
eikä surua käsitelty- aikuiset olivat vaiti asiasta-lapsi kärsi.
Toimittaja Anna Politkovskajan murha oli odotettu - hän eli jatkuvan uhan alla ja tietoisena kulemasta,oli ajan kysymys milloin- Venäjällä ihmishenki ei ole arvokas kun on kyse rahasta ja ihmisoikeuksista.
Ammutaan kuin koira kadulle kuuluu sanonta.
Vastikään Venäjällä murhattiin kotinsa lähelle korruptiota menestyksellisesti vastaan taistellut juristi, 44 vuotta.
Toimittajia on lahdattu Venäjällä jo 12 tänä vuonna.
Demokratia kehittyy verisenä.
Marja
torstaina, lokakuuta 05, 2006
VIIS ELÄKKEESTÄ! YÖK MATRIKKELI!
Heips!
No niin ketjukirjein saatiin huono apurahojen yrittäjäeläkeuudistus torpedoitua.
Minäkin sain ihan opetusministeri Tuula Haataiselta vastauksen!
On se kumma, että yksi ammttiryhmä on jätetty sosiaaliturvan ulkopuolelle luovaan olotilaan.
Ollaan liian marginaalinen joukko ja pieni ryhmä.
Urheilijoille on onnekseen olemassa erillinen, räätälöity eläke-,ja sosiaaliturva-
Kukapa sitä eläkeikään ehtiikään , käytetään mieluiten koko hulppea apuraha eli 1200Euroa kuussa primetime -elämään- ja taidetyöhön , apurahan aikana ei saa ottaa muuta virkaa tai tointa vastaan ja on oltava virkavapaalla, jos saa vuosiapurahan -tältä osin apurahan tarkoitus on suojattu taiteelliseen ja tieteelliseen työhön.
Niin kellä se sattuu olemaan se apurahaelanto- yhä harvemmalla!
Me vähemmän lahjakkaat taiteilijat maalla saamme tyytyä tuntiopettajan toimeentuloon,jolla tulolla kustannamme osaksi näyttelymme , työhuoneet, materiaalit.Toki ammatinvalinta on vapaaehtoinen ja haitat tiedettiin jo koulutuksen aikana, mutta ei ihan kaikki reunaehdot olleet tiedossa parikymmpisenä.Nyt lähestyttäessä sataa vuotta uhkaavasti alkavat eläkeasiat innostaa!
Ahkeran Tuntiopettajan tulot yltävät tuolle samalle toimeentulon tasolle kuin kuukausiapurha ,jos opettaa joka ilta saattaa kertyä muutama euro eläkettäkin ja on oikeus sairauspäivärahaan joson yli 14 vko tuntia.Ja nsiosidonnaiseen jos on opettanut pari vuotta paljon.
Ja satunnaisia tilauskeikkoja tulee Jyväskylän Seudulta maalaiskuntaan ja kaupunkiin.
Opetushommat ovat huvenneet kunnan säästöliekeissä nekin.
Eli ammatinvaihtoa voi tosissaan harkita.
Itse ajattelin levyseppähitsaajaksi.
Masayards kouluttaa Turun telakalla reippaita synnytysiän ohittaneita , oppimiskykyisiä keski-ikäisiä naisia levyseppähitsaajaksi ja lupaa kaikille kouluttamilleen naisille varman työpaikan.Se on hyvä.Iltaisin voi jatkaa taidetyötä hitsaamalla pienoisveistoksia metallista.
Ongelma ratkaistu.
Taiteilijoiden sosiaaliturvaa on yritetty korjata jo kohta 30 vuotta.
Mutta kuten pääministeri Vanhasen kommentista Saaarelan Image-puheisiin Heinäluomasta voi päätellä , taiteilijoista ja kulttuurista on hämärä käsitys päättäjillä: Vanhanen totesi, että ei tuollainen puhe sovi ja kai se KULTTUURISSA ON TAPANA KESKUSTELLA HRA SAARELAN TAPAAN- EN TIEDÄ! HÄN TOTESI ILLAN PÄÄÄUUTISISSA.
KULTTUURISSA TAPANA puhua löysiä - eiköhän lie kaikissa ammattiryhmissä yleistä.
Aamutv:ssä peruspalveluministeri oli kesken unien revitty kommentoimaan aihetta miksi TERVEYTTÄ KULTTURISTA -kymmnevuotinen hanke ei edennytkään valtion vuoden 2003 hallitusohjelman mukaisesti ministeriöiden yhteistyönä arjen hoivatyön käytännöksi eikä siis rahoitusohjelmaa laadittu ministeriöissä siten ,että toiminnasta olisi tullut pitkäjänniteistä ja osa hoivatyötä ja sairaaloiden arkea.
Vaan jäikin hallitusohjelmasta huolimatta kokonaan hoitamatta.
Liisa kiemurteli itseään ulos toteamalla etä eihän kaiken taiteen tuomisen hoivaympäristöön tarvitse maksaa, esimerkiksi kirjoja voi lukea ilmaiseksi ja kirjat ovat taidetta yritti Hyssälä ----myönsi toimittajan kolme kertaa tivatessa asiaa , että pääsivät rahoitusohjelmat unohtumaan ö-mappiin tältä osin.
Selitti ,että kun ei sitä kellekkään ministeriölle suoranaisesti määrätty , niin homma hyssäsi siihen ja tämän hallituksen aikan ei etenekkään.VAUTSI!
Kuunnelkaa nyt mitä vaalien alla taas lupaillaan !
Taiteilijoiden ja tieteilijöiden eläketurva olisi tullut kalliiksi jos olisi luotu erityisjärjestelmä sanottiin.
Eläketurvauudistus olisi vienyt taiteilijan ja tieteilijän apurahasta 400 Euroa.
Oletetaan että on perhe elätettävänä ja puoliso myös normaalituloinen.
Nyt kaavailtu eläkeuudistus ei olisi taannut edes kohtuullista eläketurvaa.
Olisi lihottanut jo ennestään varakkaita eläkelaitoksia.
Eikä olisi taannut edes kohtuullista eläkettä eli suo siellä vetelä täällä!
Nyt taas kehittämään uutta systeemiä opetusministeriön, sosiaali-, ja tervesyministeriön ja valtionvarainministeriön yhteistyönä.
Taiteilijat tulevat kalliiksi Suomessa.
Muuten pieni uutinen Hesarin kulttuurisivuilla:
Matrikkelissa olevat taiteilijat ovat nyt siis todettu osaksi vanhanaikaista nokkimisjärjestelmää ja kankeaa hierarkkiaa , nyt kannattaa olla ei matrikkelitaiteilija , on uskottavamopi ja ainakin modernimpi
tutkijan mukaan-
Repikää tuosta eväitä elämään tulevat picassot-
Törkytorstai vaipuu harmaana iltaan!
Marja
No niin ketjukirjein saatiin huono apurahojen yrittäjäeläkeuudistus torpedoitua.
Minäkin sain ihan opetusministeri Tuula Haataiselta vastauksen!
On se kumma, että yksi ammttiryhmä on jätetty sosiaaliturvan ulkopuolelle luovaan olotilaan.
Ollaan liian marginaalinen joukko ja pieni ryhmä.
Urheilijoille on onnekseen olemassa erillinen, räätälöity eläke-,ja sosiaaliturva-
Kukapa sitä eläkeikään ehtiikään , käytetään mieluiten koko hulppea apuraha eli 1200Euroa kuussa primetime -elämään- ja taidetyöhön , apurahan aikana ei saa ottaa muuta virkaa tai tointa vastaan ja on oltava virkavapaalla, jos saa vuosiapurahan -tältä osin apurahan tarkoitus on suojattu taiteelliseen ja tieteelliseen työhön.
Niin kellä se sattuu olemaan se apurahaelanto- yhä harvemmalla!
Me vähemmän lahjakkaat taiteilijat maalla saamme tyytyä tuntiopettajan toimeentuloon,jolla tulolla kustannamme osaksi näyttelymme , työhuoneet, materiaalit.Toki ammatinvalinta on vapaaehtoinen ja haitat tiedettiin jo koulutuksen aikana, mutta ei ihan kaikki reunaehdot olleet tiedossa parikymmpisenä.Nyt lähestyttäessä sataa vuotta uhkaavasti alkavat eläkeasiat innostaa!
Ahkeran Tuntiopettajan tulot yltävät tuolle samalle toimeentulon tasolle kuin kuukausiapurha ,jos opettaa joka ilta saattaa kertyä muutama euro eläkettäkin ja on oikeus sairauspäivärahaan joson yli 14 vko tuntia.Ja nsiosidonnaiseen jos on opettanut pari vuotta paljon.
Ja satunnaisia tilauskeikkoja tulee Jyväskylän Seudulta maalaiskuntaan ja kaupunkiin.
Opetushommat ovat huvenneet kunnan säästöliekeissä nekin.
Eli ammatinvaihtoa voi tosissaan harkita.
Itse ajattelin levyseppähitsaajaksi.
Masayards kouluttaa Turun telakalla reippaita synnytysiän ohittaneita , oppimiskykyisiä keski-ikäisiä naisia levyseppähitsaajaksi ja lupaa kaikille kouluttamilleen naisille varman työpaikan.Se on hyvä.Iltaisin voi jatkaa taidetyötä hitsaamalla pienoisveistoksia metallista.
Ongelma ratkaistu.
Taiteilijoiden sosiaaliturvaa on yritetty korjata jo kohta 30 vuotta.
Mutta kuten pääministeri Vanhasen kommentista Saaarelan Image-puheisiin Heinäluomasta voi päätellä , taiteilijoista ja kulttuurista on hämärä käsitys päättäjillä: Vanhanen totesi, että ei tuollainen puhe sovi ja kai se KULTTUURISSA ON TAPANA KESKUSTELLA HRA SAARELAN TAPAAN- EN TIEDÄ! HÄN TOTESI ILLAN PÄÄÄUUTISISSA.
KULTTUURISSA TAPANA puhua löysiä - eiköhän lie kaikissa ammattiryhmissä yleistä.
Aamutv:ssä peruspalveluministeri oli kesken unien revitty kommentoimaan aihetta miksi TERVEYTTÄ KULTTURISTA -kymmnevuotinen hanke ei edennytkään valtion vuoden 2003 hallitusohjelman mukaisesti ministeriöiden yhteistyönä arjen hoivatyön käytännöksi eikä siis rahoitusohjelmaa laadittu ministeriöissä siten ,että toiminnasta olisi tullut pitkäjänniteistä ja osa hoivatyötä ja sairaaloiden arkea.
Vaan jäikin hallitusohjelmasta huolimatta kokonaan hoitamatta.
Liisa kiemurteli itseään ulos toteamalla etä eihän kaiken taiteen tuomisen hoivaympäristöön tarvitse maksaa, esimerkiksi kirjoja voi lukea ilmaiseksi ja kirjat ovat taidetta yritti Hyssälä ----myönsi toimittajan kolme kertaa tivatessa asiaa , että pääsivät rahoitusohjelmat unohtumaan ö-mappiin tältä osin.
Selitti ,että kun ei sitä kellekkään ministeriölle suoranaisesti määrätty , niin homma hyssäsi siihen ja tämän hallituksen aikan ei etenekkään.VAUTSI!
Kuunnelkaa nyt mitä vaalien alla taas lupaillaan !
Taiteilijoiden ja tieteilijöiden eläketurva olisi tullut kalliiksi jos olisi luotu erityisjärjestelmä sanottiin.
Eläketurvauudistus olisi vienyt taiteilijan ja tieteilijän apurahasta 400 Euroa.
Oletetaan että on perhe elätettävänä ja puoliso myös normaalituloinen.
Nyt kaavailtu eläkeuudistus ei olisi taannut edes kohtuullista eläketurvaa.
Olisi lihottanut jo ennestään varakkaita eläkelaitoksia.
Eikä olisi taannut edes kohtuullista eläkettä eli suo siellä vetelä täällä!
Nyt taas kehittämään uutta systeemiä opetusministeriön, sosiaali-, ja tervesyministeriön ja valtionvarainministeriön yhteistyönä.
Taiteilijat tulevat kalliiksi Suomessa.
Muuten pieni uutinen Hesarin kulttuurisivuilla:
Matrikkelissa olevat taiteilijat ovat nyt siis todettu osaksi vanhanaikaista nokkimisjärjestelmää ja kankeaa hierarkkiaa , nyt kannattaa olla ei matrikkelitaiteilija , on uskottavamopi ja ainakin modernimpi
tutkijan mukaan-
Repikää tuosta eväitä elämään tulevat picassot-
Törkytorstai vaipuu harmaana iltaan!
Marja
tiistaina, lokakuuta 03, 2006
MOSAIIKIN HEHKUA ALL WEEKEND A LONG!
HEIPS!
Voin todistaa vuoden maalauksen sijaisopettajana työskenelleenä eri vuorokauden aikoina , että Jyväskylän Kirjasto-opistotalo on jokaista neliöä myöten tehokäytössä.
Viileän vastuulliset politiikot voivat nukkua yönsä rauhallisesti.Samoin tilapalvelun uutterat virkamiehet, joilla tuntuu olevan käsissä loputtommin tehottomia tiloja!
Tilat ovat jopa niin ahkerassa käytössä, että siivoojat järjestävät massiiviset koivuhuonekalut siivoustyön alta sivuun ja järjestävät koivupuiset kalusteet taas takaisin opetuskäyttöön - ja me tuntiopettajat järjestämme oppilaiden kanssa pyramideja koivukalusteista ,jotta saamme tilaa maalaustelineille, tilaa piirtää ja maalata mallia ja asetelmia- kalusteiden kasaus ja siirtely sisältyy työaikaan ja opiskeluaikaan ja vie noin 15-20min opiskeluajasta.Ei tarvikuntoliikuntaa taideopiskelijat.
Opistolla kaikissa tiloissa luonnonvalon tulo on ehkäisty ,beesinvärisillä melamiini silla jyhkeillä kaappirivistöillä. Tämä lisää ahtauden tuntua.
Ei siis ole tehottomassa käytössä verovaroin ylläpidettyjä seiniä ja tiloja- vielä yöajaksi voisi kehittää käyttöä - vaikka unettomille pätkätyöläisille ja muille epämääräisille kulttuuri-ihmisille ja kirjaston käyttäjille!Vaikka yöbaareja.
Niitä kun on liian vähän.
Samalla saataisiin kaupunngin taloutta korjattua!
Eilen totesin Jyväskylän seudun kansalaisopiston toimistossa , että melkein asuin viikonlopun ja maanantainkin opiston kuvanveiston ja maalauksen tiloissa ; aloitin perjanataina klo 15.30 ja lopetin maanataina klo klo 21.00.
Lopputuloksena hienoja mosaiikin hehkutuksia, akvarelleja kylmästä ja kuumasta,
näyttely aulaglleriassa , kadonnut laukku , jossa tietenkin erikoisilmälasit, digikamera , arvokkaat Italiasta hankitut erityismosaiikkikirjat- päiväkirjat ja kalenteri......työkaluja , puhelinvanhus 90-luvulta.KÄÄK!
Sijaisena minulla ei ole lukollista omaa kaappia , joten kaikki pitää aina kasata ja viedä ja tuoda tulleesaan.Lähes aina parkkitilat ovat täynnä ja lähin parkkitila on lääninhallituksen virastotalon pihassa.
Toki kukaan ei vaadi tuomaan paria kiloa syysomenoita malliksi tai pronssi ja lasiesineitä. Tai kirjoja. Mutta ne innoittavat nopeammin taiteen tekoon.
Oikotietä onneen aukovat.
Maanantaiaamuna klo 8 oli täysi suihke opisto-kirjastotalon aulassa, kaikki tilat olivat seniorimessuille varattu ja hyväntuulinen näytteilleasettelu jatkui klo 10 asti ja sitten alkoi yleisö tulla tutustumaan messuihin.
Kirkkoherra Otso Sovijärvi avasi messut.
Pirteitä vanhuksia ja puheenporinaa riitti aulassa.Aulatilassa on viikottain vaihtuvia näyttelyitä ja taphtumia. Varsinainen kansan aukio.
Optiimi paikka pitää teoksiaan esillä pienimuotoisesti- siellä saan nautiskella suuresta yleisöstä 29.10 asti.
Ravennan mosaiikkiin hurahti joukko kurssilaisia ja viikonlopun aikana - jatkamme muottien aukaisulla ensi lauantaina .
Vaalibudjetit ovat ennätyssuuria puolueilla.
Oikein kehuskellaan medioissa.Ja haalitaan julkisuudesta tuttuja ehdokkaita.
Tulee voimaton olo. Ei ole urheilijan taustaa , ei esikoiskirjaa , ei partaa, ei shokeeraavia luonteenpiirteitä. Ei säihkysääriä.
Olen ehdokkaana , mutta ilman taloudellisia satsauksia.
Riittää, että on vaihtoehtona ,varallisuudesta pöhöttyneille vaalibroilereille.
Ihan omana itsenään ja ilmoitan jo nyt, että en lupaa mitään.
Ääntä lupaan pitää.
Se riittäköön evääksi vaaleihin.Demokratiassa.
Tiistaita
Marja
PS.
Laukku löytyi-maanataiaamuna toimistosta.
Kiitos nuorille valvojapojille.
Viimeinenkin kadoksissa ollut iso , postittamton virkakirjekuori löytyi työkalupakista opiston toimistosta. Miten se sinne joutui- no siellä oli toinenkin kuori , jossa oli ripustusnipsuja - kai ne halusi olla vähän aikaa kahdestaan.
Voipi olla että syntyy uusia , pieniä kuoria....
Voin todistaa vuoden maalauksen sijaisopettajana työskenelleenä eri vuorokauden aikoina , että Jyväskylän Kirjasto-opistotalo on jokaista neliöä myöten tehokäytössä.
Viileän vastuulliset politiikot voivat nukkua yönsä rauhallisesti.Samoin tilapalvelun uutterat virkamiehet, joilla tuntuu olevan käsissä loputtommin tehottomia tiloja!
Tilat ovat jopa niin ahkerassa käytössä, että siivoojat järjestävät massiiviset koivuhuonekalut siivoustyön alta sivuun ja järjestävät koivupuiset kalusteet taas takaisin opetuskäyttöön - ja me tuntiopettajat järjestämme oppilaiden kanssa pyramideja koivukalusteista ,jotta saamme tilaa maalaustelineille, tilaa piirtää ja maalata mallia ja asetelmia- kalusteiden kasaus ja siirtely sisältyy työaikaan ja opiskeluaikaan ja vie noin 15-20min opiskeluajasta.Ei tarvikuntoliikuntaa taideopiskelijat.
Opistolla kaikissa tiloissa luonnonvalon tulo on ehkäisty ,beesinvärisillä melamiini silla jyhkeillä kaappirivistöillä. Tämä lisää ahtauden tuntua.
Ei siis ole tehottomassa käytössä verovaroin ylläpidettyjä seiniä ja tiloja- vielä yöajaksi voisi kehittää käyttöä - vaikka unettomille pätkätyöläisille ja muille epämääräisille kulttuuri-ihmisille ja kirjaston käyttäjille!Vaikka yöbaareja.
Niitä kun on liian vähän.
Samalla saataisiin kaupunngin taloutta korjattua!
Eilen totesin Jyväskylän seudun kansalaisopiston toimistossa , että melkein asuin viikonlopun ja maanantainkin opiston kuvanveiston ja maalauksen tiloissa ; aloitin perjanataina klo 15.30 ja lopetin maanataina klo klo 21.00.
Lopputuloksena hienoja mosaiikin hehkutuksia, akvarelleja kylmästä ja kuumasta,
näyttely aulaglleriassa , kadonnut laukku , jossa tietenkin erikoisilmälasit, digikamera , arvokkaat Italiasta hankitut erityismosaiikkikirjat- päiväkirjat ja kalenteri......työkaluja , puhelinvanhus 90-luvulta.KÄÄK!
Sijaisena minulla ei ole lukollista omaa kaappia , joten kaikki pitää aina kasata ja viedä ja tuoda tulleesaan.Lähes aina parkkitilat ovat täynnä ja lähin parkkitila on lääninhallituksen virastotalon pihassa.
Toki kukaan ei vaadi tuomaan paria kiloa syysomenoita malliksi tai pronssi ja lasiesineitä. Tai kirjoja. Mutta ne innoittavat nopeammin taiteen tekoon.
Oikotietä onneen aukovat.
Maanantaiaamuna klo 8 oli täysi suihke opisto-kirjastotalon aulassa, kaikki tilat olivat seniorimessuille varattu ja hyväntuulinen näytteilleasettelu jatkui klo 10 asti ja sitten alkoi yleisö tulla tutustumaan messuihin.
Kirkkoherra Otso Sovijärvi avasi messut.
Pirteitä vanhuksia ja puheenporinaa riitti aulassa.Aulatilassa on viikottain vaihtuvia näyttelyitä ja taphtumia. Varsinainen kansan aukio.
Optiimi paikka pitää teoksiaan esillä pienimuotoisesti- siellä saan nautiskella suuresta yleisöstä 29.10 asti.
Ravennan mosaiikkiin hurahti joukko kurssilaisia ja viikonlopun aikana - jatkamme muottien aukaisulla ensi lauantaina .
Vaalibudjetit ovat ennätyssuuria puolueilla.
Oikein kehuskellaan medioissa.Ja haalitaan julkisuudesta tuttuja ehdokkaita.
Tulee voimaton olo. Ei ole urheilijan taustaa , ei esikoiskirjaa , ei partaa, ei shokeeraavia luonteenpiirteitä. Ei säihkysääriä.
Olen ehdokkaana , mutta ilman taloudellisia satsauksia.
Riittää, että on vaihtoehtona ,varallisuudesta pöhöttyneille vaalibroilereille.
Ihan omana itsenään ja ilmoitan jo nyt, että en lupaa mitään.
Ääntä lupaan pitää.
Se riittäköön evääksi vaaleihin.Demokratiassa.
Tiistaita
Marja
PS.
Laukku löytyi-maanataiaamuna toimistosta.
Kiitos nuorille valvojapojille.
Viimeinenkin kadoksissa ollut iso , postittamton virkakirjekuori löytyi työkalupakista opiston toimistosta. Miten se sinne joutui- no siellä oli toinenkin kuori , jossa oli ripustusnipsuja - kai ne halusi olla vähän aikaa kahdestaan.
Voipi olla että syntyy uusia , pieniä kuoria....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)