LENNOSTA KIINNI!

HEIPS!

Minua ei saa enää kuin lennosta kiinni!

Maanantai-iltana työn päivänä - mites muutenkaan -työhuoneella viimeistelin Jyväskylän Taiteilijaseuran Vuosinäyttelyteosta-
karvaa sen teosmaterialin täytyy olla- onhan jyryttäjäkin Karhu!

Sain itseni uskomaan teoskokonaisuuden erinomaisuuteen ja pakkasin sen aamua varten auton takakonttiin.

Tiistaina klo 10 alkoi teosten vastaanotto Keski-Suomen Museolla.
Pöydän takana olivat TUULA ja TUIJA sirkein silmin ja iloisina.Trafiikki oli alaknut jo ennen kymmentä. Jätin minäkin teokseni sinne arviointia odottamaan.

Ikoneja pakkailtiin toisaalla edellisestä näyttelystä.



Tiistaille osui myös Helsingin näyttelyn purku- siis loppujen teosten , jotka eivät tulleet myydyksi.

Yleensä minulle ei paljon soitella , mutta nyt juuri tänä kiireisenä aamuna puhelin ruuhkautui, halusivat olla yhteydessä työasioissa, taloyhtiöasioissa, ympäristöasioissa.

Niinpä ei auttanut, kun soittaa galleria AVA:an ja kertoa aikataulun muutoksesta.
Menee iltapäivään ennenkuin olen purkamassa näyttelyä.

Onneksi galleristilla oli myös muuta menoa aamupäivänä.
Onneksi ilma oli valoisa
Ajaminen sujui ilman vaivaa kesärenkaat vonkuen.
Viihdykkeenä oli mun muassa kirjailija Keijo Siekkinen- viikon Taiteilija Radio Ykkösella Harri Puttosen Jututtamana.
Sain kuulla esim sellaisen seikan Jyväskylän kaduista että Nikolainkatu on muutettu Vapaudenkaduksi. Syynhän tiedämme.
Ja että työväen Vappumarssit ja kokoontumiset alkoivat Vapaudenkadulta. Siellä kun oli tilaa kokoontua ent. Katsastusaseman aukiolla kertoi Keijo.
Sen enempää syytä kokoontumispaikan valinnalle ei lie ollut kuin käytännöllisyys.
Ja sitten Keijo oli ollut ensikosketuksissa kaupungin teatteriin ja se tapahtui teatterin tupakkatilassa Jäniksen ja Ketun kanssa - taisi olla kuuskytluvun loppua.
Sitten taas soi puhelin kesken matkan - betoniteippausmies soitta ja tilaan lisää teippiä valuihin.

Ja tietenkään en osunut oikeaan kun saavuin Helsinkiin Lahden kautta! Ja sama vaikka minkä kautta , en osuisi ensiyrittämällä kuitenkaan.
Ja karttaa on luettu , mutta ei ymmärretty- jouduin Hermannin Rantaväylälle ja sieltä Sörnäisten Rantaväylälle ,sieltä
Ruoholahteen , Etelärantaan ja lopulta kiersin koko Helsingin kunnes Tuttu Eduskuntatalo siinsi näköpiirissä ja Kämppi ja Pohjoinen Rautatiekatu.

Muuten sain Helsingissä Sompaillessani heti tietä ja kohteliaasti kanta-asukkaat viittoilivat minulle vapaata väylää tarjoten ja etusijaa antaen- epäilyttävä ajotyyli vai kaunis autoko sai kohteliaisuuden aikaan. Olin otettu ja paniikki ei iskenyt.

Saavuin galleriaan klo 14.45, ja vielä soitti kuvataiteilija -graafikko Tarja Teräsvuori , että ehtiikö vielä tulla katsomaan näyttelyn?
He kun olivat ulkomailla kun näyttely oli menossa!
Tottakai maltoimme puolituntia purkamisen kanssa ja sitten nautimme mainiota kahvia
näyttelyn katselun lomassa ja pälätimme toistemme päälle- ei ole ihan hiljanen ihminen Tarjakaan.

Ja auto oli pakattu klo 17.30 ja uskaltauduin baanalle ja nyt olin saanut ajo-ohjeita niin hyvin ,että osaan vieläkin ulkoa: ensin Pohjoista Rautatienkatua eteenpäin 300m -käänny oikealle Fredrikinkadulle , 500m,käänny vasemmalle Runeberginkatua , 4km , kaartuu Sturenkadulle 2km , sitten onkin jo Lahden tien kyltti.
Tie on muuten kuin pomppulauta ja urat syvät- ja tyypit ajaa semmottii 140 km/t.

Pysähdyin Tuuliharjulle ravitsemaan itseäni pippuripihvillä ja keiteyillä perunoilla ja runsaalla salaatilla- nyt saa ruuan ainakin siellä tilattua kokonaan suolattomana kun muistaa vaan kassalla sanoa! Mainiota.

Palasin jälkiruoka-Teikitöveikarmeaa- pahvikahvia kourassa autolleni ja kiinnitin huomion pikimustapitkätukkaiseen,beesinväriseen nahkatakkiin pukeutuneeseen hoikkaan, lyhyeen naiseen,joka näytti kävelevän rekka-autojen parkista kirkaansininen,iso muovikanisteri kourassa kohti Tuuliharjun bensa-asemaa,
taaksen vilkuillen -ajattelin, että siinä reipas naisrekkakuski hakee varmaan vettä autoonsa-
samassa itse poistuin sadan metrin päähän räkäisemään kurkkuunikohonneen limaklöntsän kauemmas puskiin, kun en kehdannut ihan siihen parkkipaikalle räkäistä.Kun on ilma sakeana jo niitä pöpöi huhujen mukaan......et ei tarvi nuiinkuin kengänpohjissa niitä mun niinko spesiaalipöpöi levittää edelleen....

Kun käännyin takaisin tumma, tiukannäköinen nainen käveli rauhallisesti takaisin sinisen muovikanisterin kanssa -nyt kanisteri selvästi painoi ja toinen olkapää oli alempana-
Rekkojen sijasta hän kävelikin vaaleanruskean Toytotan tai Mitsun luo ja avasi takaoven ja tunki kanisterin sinne -
samalla ryntäsi sisältä lehtiö kourassa TB:n kassa ja huusi tummaa naista kohti kysyen : aiotko maksaa sen bensan?- Samalla auton etuovea availtiin , ja sieltä kuului huutoa vastaukseksi , Nainen hyppäsi kuskin paikalle ja hurjalla spurtilla auto poistui kurvaten , kassa tavaili rekkaria ,minä onnistuin näkemään sen kokonaan JAA-333- kerroin sen kassalle , hän kiitti ja riensi sisälle.

Saavuin Jyväskylään klo 21.10. Runsaassa kolmessa tunnissa!

No niin.

Näkemisiin!

Marja





Sinne