KESKIVIIKKO-TORSTAI
Kuin lihassa kävelisi- Ylämäki Suomen linnan lautalta Susisaarta kohti kiinnittää katseen aikojen saatossa muovautuneisiin graniittisiin katukiviin, ovat pyöreäksi muokkautuneneita.
Sinertäviä, punertavia, kellertävän lihaisia sävyjä pullottavilla kivillä.
Katse kohdistuu mieluusti kiveykseen.
Aurinko paistaa sopivasti alaviistosta, väkeä on vähän liikkeellä-turistikausi on ohi, vangit ehostavat perinteisin menetelmin suojeltua ympäristöä- kilkatus ja kalke luo soundeja autottomaan tilaan.
Aikamatkailua muurien suojaamassa historiassa.
Tekee mieli seisahdella ja viivytellä.
Tasan vuosi sitten olin täällä edellisen kerran latomassa taidevalimolla Lutakon Puiston AATAMIN PURAISU -veistosta.Samaan aikaan sattui Jokelan tragedia. Ilma oli märän kolea myös tuolloin.
Tapahtuma ja veistos merkkaavat muistijäljen elämääni.
Saavuin Suomen linnaan lautalla keskiviikkoaamuna klo 10:n lautalla- takana junamatka Jyväskylästä puoli seitsemän lähteneellä pendeliinolla.
Olin lukenut edellisiltana loppuun Sofi Oksasen Puhdistuksen.
Sitä ennen olin lukenut hänen Stalinin Lehmät.Pietarissa 1987-88 -silloisessa Leningradissa Gorbatshovin aikana asuneena tunnistan paljon asioita, mutta en tietenkään niin tarkkaan ja rankkoina kuin Oksanen kuvaa.
Puhdistus vaikutti mielentilaani niin voimakkaasti , että aloin katsoa ihmisiä ja asioita toisin.Esplanadilla ohiajavassa tila-autossa oli nuoria naisia kyydissä- ajattelin , että ovatkohan tytöt kauppatavaraa, jota käsiraudoin kahlittuna viedään parituspaikasta toiseen.
Kirja vaikutti niin voimakkaasti , että kirjan haju ei lähtenyt lukukokemuksen jälkeen vaan jäi päälle - aivan kuin tinnitys.Hostellissa oli majoittuuneena virolainen perhe kahden pienen lapsen kanssa.Pohdin , että millä tavoin tulevat toimeen täällä, huomasin tarkkailevani heitäkin Oksasen kirjan läpi.
Suomen linnan Hostellli on suosikkini ,jos on yöksi pääkaupunkiseudulle jäätävä- hostelli sijaitsee ihan lauttarannassa, on edullinen,peruskorjattu ja rauhallinen syksyisin. Yläkerrassa pikkuhuoneissa on syvät holvatut ikkunat, askeetiset kalusteet ,yhteiskeittiö, suihkut. Huoneissa ei ole televisiota eikä muita kotkotuksia.
Tunnelma on jyhkeiden kiviseinien ja meren läheisyyden ja paikan historian vuoksi jylhä ja mukaansa tempaava.
Ikkunasta näkyy Helsingin syke vastarannalla.Kaukana ja lähellä kaupungin kiihkeä elämä.
Saaressa uni on pitkä, syvä ja rauhallinen.
Aamiainen alakerrassa ja kävelymatka Susisaareen kulkee linnoitusmaisemassa.Onko paremmasta väliä- mieli tyyntyy.
Kävelymatkalla saareen ohikulkeva tutkimusmatkalla oleva koululaisryhmä tehtäväkarttoineen hihkui : Tuossa se on se bastillioonin hökkeli.
Valimon ulkokatoksen alla viimeistelin kaksimetristä savimallia auringonpaisteessa.
Iltapäivällä riensin Sculptoriin kokemaan Kalkamon näyttelyn ja sitten Iso Robertinkadulle, missä uuden, kuvataiteilijoiden kirjanpitoon erikoistuneen kirjanpitäjän toimiston piti sijaita.
Mutta eipäs löytynytkään Iso Robertinkatu 20-22 kafkamaisesta talosta enää Karvosen toimistoa.
Portaissa tummaan pukuun pukeutunut nuori herrasmies kysyi kohteliaasti ,että olenko eksyksissä ja kertoi , että hänen mielestään etsimäni toimisto on muuttanut , mutta ei ollut varma ja pyysi mukaansa toimitiloihinsa katsomaan tietokoneelta uutta osoitetta- haku antoi Iso Robertinkadun osoitteen ja totesin ,että soitan toimistoon ja tiedustelen osoitetta.
Ja paljastui , että toimisto oli muuttanut Pursimiehenkadulle ja tieto pitäisi olla päivitettynä netissä. Mutta eipä ollut.
Nuori herrasmies MJK:n toimistosta huolehti vielä, että lähden oikeaan suuntaan ja opasti Pursimiehenkatua kohti.
Vai Helsinkiläiset epäkohteliaita ja tylyjä!Eivät lainkaan.
No pääsin Merimiehenkadulle ja huomasin olevani taas hukassa - Tule Viisikulmaa kohti - katolla lukee Primula neuvoi uusi kirjanpitäjäni soitettunani toistamiseen toimistoon.
Raitiovaunupysäkillä oli ihmisiä ja kysyin eksyneenä ratikkaa odottavalta porukalta, että jos tässä on nyt Merimiehenkatu ja tuossa Laivurinkatu ( Båtsmannsgatan!!Saariston lasten bernhardilaisen nimi!)niin missä mahtaa olla Pursimiehenkatu ja Viiskulma!???Ystävällinen, väsynytsilmäinen mies hymyillen viittasi kädellä eteenpäin ja sanoi , että tuosta kävelet alaspäin niin tulet Viiskulmaan. Ja taas matkaan ........Viiskulmaa en ole ennen nähnyt , ajattelin, että se on viisikulmainen, iso rakennus- jonkunlainen nähtävyys - mutta ei - jouduin puistoon, jonka reunalla oli lasten päiväkoti ja pihalla iloisesti remakoiva lapsilauma leikin tiimellyksessä ja taas kysyin -nyt epätoivoisena Pursimiehenkatua- tällä kertaa nainen koiran kanssa neuvoi-olin jo muutaman korttelin päässä ja tajusin kun pääsin Viiskulmalle , mitä Viiskulma tarkoittaa - Viisi korttelin tai kerrostalon päätyä muodostavata kehän ympyränmuotoiselle aukiolle - hieno paikka!
Ja löytyihän toimistokin ja en ollut myöhässä kuin 10 minuuttia sovitusta , tyhjensin repustani vuoden 2008 tositteet järjetyskessä pöydälle ja puolen tunnin päästä olin vapaa lipuista ja lapuista ja valmis tutustumaan lähellä sijaitseviin musiikkikauppoihin.
Jalat olivat kyllä kävelystä tohjot ja juuri ja juuri jaksoin kuuden lautalle - Saaren SIWA -kauppaan ja Hostelliin.
Valmistin keittiössä mikrolla Atrian metsästäjäleikkeen ja menin alakertaan tarkoituksena katsoa alakerran ruokasalissa TV.stä tulevaa Jokelan ampujan vanhempien haastattelua.
Pimeässä alakeran salissa tv oli auki ja siellä istui iso, suomalainen mies edessään pätkä gotler makkaraa, avattu maitopurkki, leipää.
TV:stä tuli mustavalkoista kuvaa , dokumentti Hitlerin hirmuteoista, Tiedustelin , että näkyisikö muita kanavia ja laitoin valoa tilaan ja istuuduin. Ukko rupesi mesomaan kovasti minulle , että kyllä sopii katsoa tätä meneillään olevaa ohjelmaa , on hyvä muistaa mitä on menneisyydessä tapahtunut ja kunnioittaa uhreja !
Yritin kertoa ,että olen jo nähnyt useita natsien hirmuteoista kertovia dokumentteja. Ukko jatkoi kuuntelematta paasaamistaan ja sanoi ,että on hyvä katsoa ,mitä menneisyydessä tapahtui, että ei unohtuisi ihmisyys !Häntä ei kiinnostanut mitä sanoin - hän oli poissa omassa uhossaan.
Jätin salin ja TV:n hänelle ja menin huoneeseeni
nauttimaan viilenneen metsästäjän aterian.
Kuuntelin ennen uneen vaipumista lasten kipittämistä keittiössä ja tiskaamisen ääniä.
Jännittävä olo syntyi siitä, että juuri olen lukenut Oksasen kirjan ja kaikki Suomen linnassa tuntui peilautuvan tuohon lukemani kokemaan.
Olin jotenki yhtäkkiä vereslihalla historian ja maantieteellisen sijainnin kanssa.
Kävelin lihan päällä. Jotka olivat historiallista kiveystä.
Vaivun uneen jalkojen säryn siivittämänä.
Päivällä matkustin klo 14 lautalla takaisin mantereelle. Koska ilma oli aurinkoinen menin kannelle istumaan ja nauttimaan maisemista. Kannella kuvasivat näkymiä venäläinen isä poikansa kanssa. Isä yritti sano minulle jotain ja viittoili vihreää suomen laivaston venettä kohti.En vastannut mitään , enkä edes yrittänyt puhua venäjää , jota osaan auttavasti- miehen myssyssä luki gasprom.
Puhdistus vaikutti - olin epäluuloinen. Seinillä on korvat ja korvissa kaunis koru.
Torstai-iltana saavuin takaisin Jyväskylään.
Isän päivää!
Marja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti