Hei!
Näinä päivinä kun avaa radion tai sanomalehden, kuuntelee ja lukee uutiset voi
melkein tuntea olevansa jonkun hulluuden partaalla olevan kulttiherätysliikkeen
pauloissa; kaikialla on itku ja hammasten kiristys ja ihmisiä heitetään ulos kuin karjaa, kaiken mittarina on edelleen talous.Kohta varmaan viimeisenä keinonan pelastaa talous kehotetaan ihmisiä kaivaamaan kuoppa maahan ja paneutumaan makuulle kuoppaan!
Kukahan repii tästä ajasta mitään myönteistä. Miltä mahtaa tuntua nuorista?
Ahneiden sukupolvi ei ole tottunut menettämään kertalaakista materiaalista hyvää!
Köyhät, työttömät ja toimettomat ovat jo sitten 1990 -luvun totutelleet vessa-vesiposti-leipäjono-elämään.
Mutta nyt siis kaikkien tavarataivaassa uivien onni on uhattuna.
Kuinkahan paljon tässä hässäkässä on oikeaa hätää ja elämisen laadun pudotuksen pelkoa.
Oma elämäni on aina ollut epävarmaa pätkätyötä tai muuttoa työn perässä.
Uuvuttavaa mutta ei tapa.
Suhteellisuuden tajua siis.
Tällaisesta negaatiivisen tiedon välityksen määrästä kääntyy Golf -virtakin ja ikirouta sulaa ja taivas putoaa niskaan.
Marja
tiistaina, marraskuuta 18, 2008
perjantaina, marraskuuta 14, 2008
PAHAN INHIMMILLISTÄMINEN
Hei!
Helsingin Sanomissa uutisoitiin taannoin
Belgialaisesta ruokaohjelmasta , missä käydään läpi kuuluisuuksien ruokatottumuksia ja lempiaterioita. Vuorossa olisi ollut kansanmurhaaja , diktaattori Adolf Hitler ja hänen mieliruokansa.
Belgialainen juutalaisyhteisö vastusti anakarasti ohjelman esittämistä
perusteella ,että ohjelma inhimmillistäisi hirviön , joka kuljetutti tuhansia belgian juutalaisia kuoleman leirille.Hitlerin lempiruuat Belgialaisessa ruokaohjelmassa jäivät esittämättä.
Tekopyhyys ja saivartelu ja tärkeily ja raflaavuus ovat nousseet esiin Annan-talon Kamala ja Kauhu -aiheiseen teemaan liittyvä työpaja pehmolelukurssista.
Nuorten kanssa oli käsitelty koulussa ja muissa yhteyksissä läpileikkausperiaatteella kauhua ja pahaa. Työpajassa aiheena oli " Jotain kamalaa on tapahtunut - sinä päätät mitä " ja jokaiselle nuorelle annettiin pehmolelu eteen ja työkalut.Saksia , maalia , lisukkeita.Osa varmaan ajatteli , että tässä kamalaa inhimmilistetään.
Helsingin Sanomien uutisointi kurssista oli epäonnistuneen mauton ja sensaationhakuinen.Toimittajan olisi tullut ottaa huomioon lähiajan tapahtumat ja olla vähemmän vertahyytävä otsikossa.
Mahdollisesti hyvä kurssin sisältö nuorille sotketui nyt terapia- pahamieli- väkivaltaan yllytys -keskustelumössöön.Kovin rakentavana enkä ehjäävänä keskustelua näe.
Mutta en ole kuvataideterapeutti enkä psykiatri. Vain kuvataiteilija ja 10 vuotta lapsia ja nuoria kuvataidekoulussa ohjannut kuvallisiin elämyksiin.
Yllättävää on kuinka moni reagoi rajusti hengettömien olioiden puolesta,kun samaan aikaan pahoinvoivien, huonostikohdeltujen lasten puolesta ei revitä pelihousuja.
Joka viikko saamme lukea nuorten lisääntyvästä häiriökäyttäytymisestä , lasten hyväksikäytöstä, lasten katuprostituutiosta, pahoinpielyistä.
Suhteellisuuden taju puuttuu!
Katsotaanpa vaikka muutamaa Disneyn piirrettyä tai internetissä pelattavia ammuskelupelejä.Paha on jo fiktiivisenä koettavissa erittäin havainnollisena ollut televisiossa vuosia ja nyt laajemmin internetissä. Meillä Grimmin saduilla ja Raamatun kauhuskenaarioilla evästetyillä on selkeä käsitys hyvästä ja pahasta.Vai onko?
Mallikäyttäytymistä ohjaa muukin kuin kuviteellinen kauhun kuvaaminen ohjatussa,keskustellussa ympäristössä.
Meillä on kissantappo -Teemu - tuleekohan tästä nalletappo-Anne?
Eilen näin pihassamme rapaisen , märän nallen ajotiellä aika ehjänä, nostin sen katoksen alle istumaan - jospa joku tunnisttaa omansa , laittaa pesuun ja ottaa viereen.
Pelastakaa edes nallet !
Hyvää nallevapaata, lapsetonta, huolentonta, viinantonta , lyömätöntä, ajattelematonta, televisiontonta, Vanhatonta, Ahotonta, Kataisetonta, verotonta viikonvaihdetta !
Marja
Helsingin Sanomissa uutisoitiin taannoin
Belgialaisesta ruokaohjelmasta , missä käydään läpi kuuluisuuksien ruokatottumuksia ja lempiaterioita. Vuorossa olisi ollut kansanmurhaaja , diktaattori Adolf Hitler ja hänen mieliruokansa.
Belgialainen juutalaisyhteisö vastusti anakarasti ohjelman esittämistä
perusteella ,että ohjelma inhimmillistäisi hirviön , joka kuljetutti tuhansia belgian juutalaisia kuoleman leirille.Hitlerin lempiruuat Belgialaisessa ruokaohjelmassa jäivät esittämättä.
Tekopyhyys ja saivartelu ja tärkeily ja raflaavuus ovat nousseet esiin Annan-talon Kamala ja Kauhu -aiheiseen teemaan liittyvä työpaja pehmolelukurssista.
Nuorten kanssa oli käsitelty koulussa ja muissa yhteyksissä läpileikkausperiaatteella kauhua ja pahaa. Työpajassa aiheena oli " Jotain kamalaa on tapahtunut - sinä päätät mitä " ja jokaiselle nuorelle annettiin pehmolelu eteen ja työkalut.Saksia , maalia , lisukkeita.Osa varmaan ajatteli , että tässä kamalaa inhimmilistetään.
Helsingin Sanomien uutisointi kurssista oli epäonnistuneen mauton ja sensaationhakuinen.Toimittajan olisi tullut ottaa huomioon lähiajan tapahtumat ja olla vähemmän vertahyytävä otsikossa.
Mahdollisesti hyvä kurssin sisältö nuorille sotketui nyt terapia- pahamieli- väkivaltaan yllytys -keskustelumössöön.Kovin rakentavana enkä ehjäävänä keskustelua näe.
Mutta en ole kuvataideterapeutti enkä psykiatri. Vain kuvataiteilija ja 10 vuotta lapsia ja nuoria kuvataidekoulussa ohjannut kuvallisiin elämyksiin.
Yllättävää on kuinka moni reagoi rajusti hengettömien olioiden puolesta,kun samaan aikaan pahoinvoivien, huonostikohdeltujen lasten puolesta ei revitä pelihousuja.
Joka viikko saamme lukea nuorten lisääntyvästä häiriökäyttäytymisestä , lasten hyväksikäytöstä, lasten katuprostituutiosta, pahoinpielyistä.
Suhteellisuuden taju puuttuu!
Katsotaanpa vaikka muutamaa Disneyn piirrettyä tai internetissä pelattavia ammuskelupelejä.Paha on jo fiktiivisenä koettavissa erittäin havainnollisena ollut televisiossa vuosia ja nyt laajemmin internetissä. Meillä Grimmin saduilla ja Raamatun kauhuskenaarioilla evästetyillä on selkeä käsitys hyvästä ja pahasta.Vai onko?
Mallikäyttäytymistä ohjaa muukin kuin kuviteellinen kauhun kuvaaminen ohjatussa,keskustellussa ympäristössä.
Meillä on kissantappo -Teemu - tuleekohan tästä nalletappo-Anne?
Eilen näin pihassamme rapaisen , märän nallen ajotiellä aika ehjänä, nostin sen katoksen alle istumaan - jospa joku tunnisttaa omansa , laittaa pesuun ja ottaa viereen.
Pelastakaa edes nallet !
Hyvää nallevapaata, lapsetonta, huolentonta, viinantonta , lyömätöntä, ajattelematonta, televisiontonta, Vanhatonta, Ahotonta, Kataisetonta, verotonta viikonvaihdetta !
Marja
keskiviikkona, marraskuuta 12, 2008
PÄIVÄN POLTTAVIA JA KEVENNYS
Sofi Oksasen PUHDISTUS -kirja elää nykypäivässä
Keskisuomalaisessa uutisoitiin tiistaina 11.11.2008
Janne Huuskonen / STT
"Kaksi parikymppistä virolaismiestä kiistävät heitä vastaan luetut syytteet ihmiskaupasta. Seksinostajat puolestaan kieltävät tienneensä, että nainen olisi ollut ihmiskaupan uhri. Helsingin käräjäoikeus aloitti jutun käsittelyn maanantaina.
Nuori virolaisnainen tuli miesten mukana Helsinkiin viime kesänä. Hän on toisen syytetyn entinen seurustelukumppani.
Kihlakunnansyyttäjä Antti Simolan mukaan miehet houkuttelivat kielitaidottoman ja olemukseltaan lapsenomaisen naisen Suomeen lupaamalla säädyllistä työtä, joka osoittautui perillä seksin myymiseksi. Nainen vastusteli aluksi mutta Simolan mukaan taipui lopulta miesten tahtoon henkisesti alistettuna ja olosuhteiden pakosta."
.
Keskisuomalainen uutisoi myös 10.11
Marjo Näkki / STT
Tallinna
"Tammikuussa 1949 Josif Stalin allekirjoitti määräyksen, joka sinetöi 87 000 baltialaisen kohtalon. Kaksi kuukautta myöhemmin, maaliskuun 25. päivänä alkoivat suurkyyditykset. Niiden seurauksena 7 500 virolaisperhettä karkotettiin Siperiaan.
Syy oli aina sama: Neuvostoliiton vastainen toiminta. Kyyditettävien joukossa oli Saksan armeijassa palvelleita metsäveljiä ja suojeluskuntalaisia.
Vuonna 1949 Josif Stalin allekirjoitti surullisen kuuluisan määräyksen, joka sinetöi monen virolaisen kohtalon. Kaksi kuukautta myöhemmin, maaliskuun 25. päivänä alkoivat suurkyyditykset. Niiden seurauksena 7 500 virolaisperhettä karkotettiin Siperiaan.
Vielä tänäkin päivänä Viron suojelupoliisi, Kapo, etsii kymmenientuhansien asiakirjojen joukosta vihjeitä siitä, kuka on lopulta vastuussa kuudenkymmenen vuoden takaisista kyydityksistä. Kaposta arvioidaan, että vielä muutama karkotuksista vastannut virolainen ehditään saada oikeuden eteen.
Kansantarinat ovat eläneet kyyditettyjen suvuissa voimakkaina, ja Kapo on saanut kyyditettyjen omaisilta kitkerääkin palautetta. Heidän mielestään edesvastuuseen on tuotu väärä mies.
– Perheissä on saatettu vuosikymmeniä kertoa, miten se naapurin Madis kavalsi meidän isoisän saadakseen talomme. Voi olla, että Madis on muuttanut tyhjilleen jääneeseen taloon karkotuksen jälkeen, mutta ei hänellä silti ole vastuuta tapahtumista, sanoo Kapon komisario Andres Kahar."
KEVENNYS
Liisa Kuivalainen kirjoittaa Keskisuomalaisessa 10.11 luottokorttiväärennyksistä- ei muuten uusi ilmiö , mutta ei voi olla huvittumatta kun jutussa NORDEA Kortit -yksikön johtaja Markku Siitonen
antaa neuvoja ulkomailla matkustaville:
"Kortin säilytyksessä ovat litteät käyntikorttikotelot käteviä. Ne eivät houkuttele pullottaen shortsin takataskussa.
Naisille hyvä säilöpaikka ovat rintaliivit.
Rinnat ovat niin herkät, että joka nainen huomaa, jos niitä kopeloidaan.
Markku Siitosen mukaan suomalaiset ovat luontaisesti tarkkoja eivätkä levittele kortteja missään."
Pitäisikö sitten samalla logiikalla alkaa jakamaan neuvoja naisia käpälöiville mieskansanedustajille ja valtion hallinnon virkamiehille , että pitävät käsiraudoissa kätensä tai pukeutuvat pakkopaitaan edustustilaisuukissa , koska naisten rinnat ja takamus ovat herkät , kosketustunnisteet toimivat ja käry käy?
Marja
Keskisuomalaisessa uutisoitiin tiistaina 11.11.2008
Janne Huuskonen / STT
"Kaksi parikymppistä virolaismiestä kiistävät heitä vastaan luetut syytteet ihmiskaupasta. Seksinostajat puolestaan kieltävät tienneensä, että nainen olisi ollut ihmiskaupan uhri. Helsingin käräjäoikeus aloitti jutun käsittelyn maanantaina.
Nuori virolaisnainen tuli miesten mukana Helsinkiin viime kesänä. Hän on toisen syytetyn entinen seurustelukumppani.
Kihlakunnansyyttäjä Antti Simolan mukaan miehet houkuttelivat kielitaidottoman ja olemukseltaan lapsenomaisen naisen Suomeen lupaamalla säädyllistä työtä, joka osoittautui perillä seksin myymiseksi. Nainen vastusteli aluksi mutta Simolan mukaan taipui lopulta miesten tahtoon henkisesti alistettuna ja olosuhteiden pakosta."
.
Keskisuomalainen uutisoi myös 10.11
Marjo Näkki / STT
Tallinna
"Tammikuussa 1949 Josif Stalin allekirjoitti määräyksen, joka sinetöi 87 000 baltialaisen kohtalon. Kaksi kuukautta myöhemmin, maaliskuun 25. päivänä alkoivat suurkyyditykset. Niiden seurauksena 7 500 virolaisperhettä karkotettiin Siperiaan.
Syy oli aina sama: Neuvostoliiton vastainen toiminta. Kyyditettävien joukossa oli Saksan armeijassa palvelleita metsäveljiä ja suojeluskuntalaisia.
Vuonna 1949 Josif Stalin allekirjoitti surullisen kuuluisan määräyksen, joka sinetöi monen virolaisen kohtalon. Kaksi kuukautta myöhemmin, maaliskuun 25. päivänä alkoivat suurkyyditykset. Niiden seurauksena 7 500 virolaisperhettä karkotettiin Siperiaan.
Vielä tänäkin päivänä Viron suojelupoliisi, Kapo, etsii kymmenientuhansien asiakirjojen joukosta vihjeitä siitä, kuka on lopulta vastuussa kuudenkymmenen vuoden takaisista kyydityksistä. Kaposta arvioidaan, että vielä muutama karkotuksista vastannut virolainen ehditään saada oikeuden eteen.
Kansantarinat ovat eläneet kyyditettyjen suvuissa voimakkaina, ja Kapo on saanut kyyditettyjen omaisilta kitkerääkin palautetta. Heidän mielestään edesvastuuseen on tuotu väärä mies.
– Perheissä on saatettu vuosikymmeniä kertoa, miten se naapurin Madis kavalsi meidän isoisän saadakseen talomme. Voi olla, että Madis on muuttanut tyhjilleen jääneeseen taloon karkotuksen jälkeen, mutta ei hänellä silti ole vastuuta tapahtumista, sanoo Kapon komisario Andres Kahar."
KEVENNYS
Liisa Kuivalainen kirjoittaa Keskisuomalaisessa 10.11 luottokorttiväärennyksistä- ei muuten uusi ilmiö , mutta ei voi olla huvittumatta kun jutussa NORDEA Kortit -yksikön johtaja Markku Siitonen
antaa neuvoja ulkomailla matkustaville:
"Kortin säilytyksessä ovat litteät käyntikorttikotelot käteviä. Ne eivät houkuttele pullottaen shortsin takataskussa.
Naisille hyvä säilöpaikka ovat rintaliivit.
Rinnat ovat niin herkät, että joka nainen huomaa, jos niitä kopeloidaan.
Markku Siitosen mukaan suomalaiset ovat luontaisesti tarkkoja eivätkä levittele kortteja missään."
Pitäisikö sitten samalla logiikalla alkaa jakamaan neuvoja naisia käpälöiville mieskansanedustajille ja valtion hallinnon virkamiehille , että pitävät käsiraudoissa kätensä tai pukeutuvat pakkopaitaan edustustilaisuukissa , koska naisten rinnat ja takamus ovat herkät , kosketustunnisteet toimivat ja käry käy?
Marja
tiistaina, marraskuuta 11, 2008
MUSTA ISÄNPÄIVÄ
Viikonloppuna lauantaina poikani sai suruviestin , ala- ja yläasteen koulukaveri ja ystävä menehtyi yllättäen 6.11.
Muistan porkkananpunatukkaisen , vihreäsilmäisen ,herkkähymyisen pojan.
Koko sunnuntain satoi vettä , oli pimeää.
Itketti nuoren isän keskeneräiseksi jäänyt elämä.
Välittäkää toisistanne
Marja
Muistan porkkananpunatukkaisen , vihreäsilmäisen ,herkkähymyisen pojan.
Koko sunnuntain satoi vettä , oli pimeää.
Itketti nuoren isän keskeneräiseksi jäänyt elämä.
Välittäkää toisistanne
Marja
perjantaina, marraskuuta 07, 2008
PUHDISTUS JA SUOMEN LINNA
KESKIVIIKKO-TORSTAI
Kuin lihassa kävelisi- Ylämäki Suomen linnan lautalta Susisaarta kohti kiinnittää katseen aikojen saatossa muovautuneisiin graniittisiin katukiviin, ovat pyöreäksi muokkautuneneita.
Sinertäviä, punertavia, kellertävän lihaisia sävyjä pullottavilla kivillä.
Katse kohdistuu mieluusti kiveykseen.
Aurinko paistaa sopivasti alaviistosta, väkeä on vähän liikkeellä-turistikausi on ohi, vangit ehostavat perinteisin menetelmin suojeltua ympäristöä- kilkatus ja kalke luo soundeja autottomaan tilaan.
Aikamatkailua muurien suojaamassa historiassa.
Tekee mieli seisahdella ja viivytellä.
Tasan vuosi sitten olin täällä edellisen kerran latomassa taidevalimolla Lutakon Puiston AATAMIN PURAISU -veistosta.Samaan aikaan sattui Jokelan tragedia. Ilma oli märän kolea myös tuolloin.
Tapahtuma ja veistos merkkaavat muistijäljen elämääni.
Saavuin Suomen linnaan lautalla keskiviikkoaamuna klo 10:n lautalla- takana junamatka Jyväskylästä puoli seitsemän lähteneellä pendeliinolla.
Olin lukenut edellisiltana loppuun Sofi Oksasen Puhdistuksen.
Sitä ennen olin lukenut hänen Stalinin Lehmät.Pietarissa 1987-88 -silloisessa Leningradissa Gorbatshovin aikana asuneena tunnistan paljon asioita, mutta en tietenkään niin tarkkaan ja rankkoina kuin Oksanen kuvaa.
Puhdistus vaikutti mielentilaani niin voimakkaasti , että aloin katsoa ihmisiä ja asioita toisin.Esplanadilla ohiajavassa tila-autossa oli nuoria naisia kyydissä- ajattelin , että ovatkohan tytöt kauppatavaraa, jota käsiraudoin kahlittuna viedään parituspaikasta toiseen.
Kirja vaikutti niin voimakkaasti , että kirjan haju ei lähtenyt lukukokemuksen jälkeen vaan jäi päälle - aivan kuin tinnitys.Hostellissa oli majoittuuneena virolainen perhe kahden pienen lapsen kanssa.Pohdin , että millä tavoin tulevat toimeen täällä, huomasin tarkkailevani heitäkin Oksasen kirjan läpi.
Suomen linnan Hostellli on suosikkini ,jos on yöksi pääkaupunkiseudulle jäätävä- hostelli sijaitsee ihan lauttarannassa, on edullinen,peruskorjattu ja rauhallinen syksyisin. Yläkerrassa pikkuhuoneissa on syvät holvatut ikkunat, askeetiset kalusteet ,yhteiskeittiö, suihkut. Huoneissa ei ole televisiota eikä muita kotkotuksia.
Tunnelma on jyhkeiden kiviseinien ja meren läheisyyden ja paikan historian vuoksi jylhä ja mukaansa tempaava.
Ikkunasta näkyy Helsingin syke vastarannalla.Kaukana ja lähellä kaupungin kiihkeä elämä.
Saaressa uni on pitkä, syvä ja rauhallinen.
Aamiainen alakerrassa ja kävelymatka Susisaareen kulkee linnoitusmaisemassa.Onko paremmasta väliä- mieli tyyntyy.
Kävelymatkalla saareen ohikulkeva tutkimusmatkalla oleva koululaisryhmä tehtäväkarttoineen hihkui : Tuossa se on se bastillioonin hökkeli.
Valimon ulkokatoksen alla viimeistelin kaksimetristä savimallia auringonpaisteessa.
Iltapäivällä riensin Sculptoriin kokemaan Kalkamon näyttelyn ja sitten Iso Robertinkadulle, missä uuden, kuvataiteilijoiden kirjanpitoon erikoistuneen kirjanpitäjän toimiston piti sijaita.
Mutta eipäs löytynytkään Iso Robertinkatu 20-22 kafkamaisesta talosta enää Karvosen toimistoa.
Portaissa tummaan pukuun pukeutunut nuori herrasmies kysyi kohteliaasti ,että olenko eksyksissä ja kertoi , että hänen mielestään etsimäni toimisto on muuttanut , mutta ei ollut varma ja pyysi mukaansa toimitiloihinsa katsomaan tietokoneelta uutta osoitetta- haku antoi Iso Robertinkadun osoitteen ja totesin ,että soitan toimistoon ja tiedustelen osoitetta.
Ja paljastui , että toimisto oli muuttanut Pursimiehenkadulle ja tieto pitäisi olla päivitettynä netissä. Mutta eipä ollut.
Nuori herrasmies MJK:n toimistosta huolehti vielä, että lähden oikeaan suuntaan ja opasti Pursimiehenkatua kohti.
Vai Helsinkiläiset epäkohteliaita ja tylyjä!Eivät lainkaan.
No pääsin Merimiehenkadulle ja huomasin olevani taas hukassa - Tule Viisikulmaa kohti - katolla lukee Primula neuvoi uusi kirjanpitäjäni soitettunani toistamiseen toimistoon.
Raitiovaunupysäkillä oli ihmisiä ja kysyin eksyneenä ratikkaa odottavalta porukalta, että jos tässä on nyt Merimiehenkatu ja tuossa Laivurinkatu ( Båtsmannsgatan!!Saariston lasten bernhardilaisen nimi!)niin missä mahtaa olla Pursimiehenkatu ja Viiskulma!???Ystävällinen, väsynytsilmäinen mies hymyillen viittasi kädellä eteenpäin ja sanoi , että tuosta kävelet alaspäin niin tulet Viiskulmaan. Ja taas matkaan ........Viiskulmaa en ole ennen nähnyt , ajattelin, että se on viisikulmainen, iso rakennus- jonkunlainen nähtävyys - mutta ei - jouduin puistoon, jonka reunalla oli lasten päiväkoti ja pihalla iloisesti remakoiva lapsilauma leikin tiimellyksessä ja taas kysyin -nyt epätoivoisena Pursimiehenkatua- tällä kertaa nainen koiran kanssa neuvoi-olin jo muutaman korttelin päässä ja tajusin kun pääsin Viiskulmalle , mitä Viiskulma tarkoittaa - Viisi korttelin tai kerrostalon päätyä muodostavata kehän ympyränmuotoiselle aukiolle - hieno paikka!
Ja löytyihän toimistokin ja en ollut myöhässä kuin 10 minuuttia sovitusta , tyhjensin repustani vuoden 2008 tositteet järjetyskessä pöydälle ja puolen tunnin päästä olin vapaa lipuista ja lapuista ja valmis tutustumaan lähellä sijaitseviin musiikkikauppoihin.
Jalat olivat kyllä kävelystä tohjot ja juuri ja juuri jaksoin kuuden lautalle - Saaren SIWA -kauppaan ja Hostelliin.
Valmistin keittiössä mikrolla Atrian metsästäjäleikkeen ja menin alakertaan tarkoituksena katsoa alakerran ruokasalissa TV.stä tulevaa Jokelan ampujan vanhempien haastattelua.
Pimeässä alakeran salissa tv oli auki ja siellä istui iso, suomalainen mies edessään pätkä gotler makkaraa, avattu maitopurkki, leipää.
TV:stä tuli mustavalkoista kuvaa , dokumentti Hitlerin hirmuteoista, Tiedustelin , että näkyisikö muita kanavia ja laitoin valoa tilaan ja istuuduin. Ukko rupesi mesomaan kovasti minulle , että kyllä sopii katsoa tätä meneillään olevaa ohjelmaa , on hyvä muistaa mitä on menneisyydessä tapahtunut ja kunnioittaa uhreja !
Yritin kertoa ,että olen jo nähnyt useita natsien hirmuteoista kertovia dokumentteja. Ukko jatkoi kuuntelematta paasaamistaan ja sanoi ,että on hyvä katsoa ,mitä menneisyydessä tapahtui, että ei unohtuisi ihmisyys !Häntä ei kiinnostanut mitä sanoin - hän oli poissa omassa uhossaan.
Jätin salin ja TV:n hänelle ja menin huoneeseeni
nauttimaan viilenneen metsästäjän aterian.
Kuuntelin ennen uneen vaipumista lasten kipittämistä keittiössä ja tiskaamisen ääniä.
Jännittävä olo syntyi siitä, että juuri olen lukenut Oksasen kirjan ja kaikki Suomen linnassa tuntui peilautuvan tuohon lukemani kokemaan.
Olin jotenki yhtäkkiä vereslihalla historian ja maantieteellisen sijainnin kanssa.
Kävelin lihan päällä. Jotka olivat historiallista kiveystä.
Vaivun uneen jalkojen säryn siivittämänä.
Päivällä matkustin klo 14 lautalla takaisin mantereelle. Koska ilma oli aurinkoinen menin kannelle istumaan ja nauttimaan maisemista. Kannella kuvasivat näkymiä venäläinen isä poikansa kanssa. Isä yritti sano minulle jotain ja viittoili vihreää suomen laivaston venettä kohti.En vastannut mitään , enkä edes yrittänyt puhua venäjää , jota osaan auttavasti- miehen myssyssä luki gasprom.
Puhdistus vaikutti - olin epäluuloinen. Seinillä on korvat ja korvissa kaunis koru.
Torstai-iltana saavuin takaisin Jyväskylään.
Isän päivää!
Marja
Kuin lihassa kävelisi- Ylämäki Suomen linnan lautalta Susisaarta kohti kiinnittää katseen aikojen saatossa muovautuneisiin graniittisiin katukiviin, ovat pyöreäksi muokkautuneneita.
Sinertäviä, punertavia, kellertävän lihaisia sävyjä pullottavilla kivillä.
Katse kohdistuu mieluusti kiveykseen.
Aurinko paistaa sopivasti alaviistosta, väkeä on vähän liikkeellä-turistikausi on ohi, vangit ehostavat perinteisin menetelmin suojeltua ympäristöä- kilkatus ja kalke luo soundeja autottomaan tilaan.
Aikamatkailua muurien suojaamassa historiassa.
Tekee mieli seisahdella ja viivytellä.
Tasan vuosi sitten olin täällä edellisen kerran latomassa taidevalimolla Lutakon Puiston AATAMIN PURAISU -veistosta.Samaan aikaan sattui Jokelan tragedia. Ilma oli märän kolea myös tuolloin.
Tapahtuma ja veistos merkkaavat muistijäljen elämääni.
Saavuin Suomen linnaan lautalla keskiviikkoaamuna klo 10:n lautalla- takana junamatka Jyväskylästä puoli seitsemän lähteneellä pendeliinolla.
Olin lukenut edellisiltana loppuun Sofi Oksasen Puhdistuksen.
Sitä ennen olin lukenut hänen Stalinin Lehmät.Pietarissa 1987-88 -silloisessa Leningradissa Gorbatshovin aikana asuneena tunnistan paljon asioita, mutta en tietenkään niin tarkkaan ja rankkoina kuin Oksanen kuvaa.
Puhdistus vaikutti mielentilaani niin voimakkaasti , että aloin katsoa ihmisiä ja asioita toisin.Esplanadilla ohiajavassa tila-autossa oli nuoria naisia kyydissä- ajattelin , että ovatkohan tytöt kauppatavaraa, jota käsiraudoin kahlittuna viedään parituspaikasta toiseen.
Kirja vaikutti niin voimakkaasti , että kirjan haju ei lähtenyt lukukokemuksen jälkeen vaan jäi päälle - aivan kuin tinnitys.Hostellissa oli majoittuuneena virolainen perhe kahden pienen lapsen kanssa.Pohdin , että millä tavoin tulevat toimeen täällä, huomasin tarkkailevani heitäkin Oksasen kirjan läpi.
Suomen linnan Hostellli on suosikkini ,jos on yöksi pääkaupunkiseudulle jäätävä- hostelli sijaitsee ihan lauttarannassa, on edullinen,peruskorjattu ja rauhallinen syksyisin. Yläkerrassa pikkuhuoneissa on syvät holvatut ikkunat, askeetiset kalusteet ,yhteiskeittiö, suihkut. Huoneissa ei ole televisiota eikä muita kotkotuksia.
Tunnelma on jyhkeiden kiviseinien ja meren läheisyyden ja paikan historian vuoksi jylhä ja mukaansa tempaava.
Ikkunasta näkyy Helsingin syke vastarannalla.Kaukana ja lähellä kaupungin kiihkeä elämä.
Saaressa uni on pitkä, syvä ja rauhallinen.
Aamiainen alakerrassa ja kävelymatka Susisaareen kulkee linnoitusmaisemassa.Onko paremmasta väliä- mieli tyyntyy.
Kävelymatkalla saareen ohikulkeva tutkimusmatkalla oleva koululaisryhmä tehtäväkarttoineen hihkui : Tuossa se on se bastillioonin hökkeli.
Valimon ulkokatoksen alla viimeistelin kaksimetristä savimallia auringonpaisteessa.
Iltapäivällä riensin Sculptoriin kokemaan Kalkamon näyttelyn ja sitten Iso Robertinkadulle, missä uuden, kuvataiteilijoiden kirjanpitoon erikoistuneen kirjanpitäjän toimiston piti sijaita.
Mutta eipäs löytynytkään Iso Robertinkatu 20-22 kafkamaisesta talosta enää Karvosen toimistoa.
Portaissa tummaan pukuun pukeutunut nuori herrasmies kysyi kohteliaasti ,että olenko eksyksissä ja kertoi , että hänen mielestään etsimäni toimisto on muuttanut , mutta ei ollut varma ja pyysi mukaansa toimitiloihinsa katsomaan tietokoneelta uutta osoitetta- haku antoi Iso Robertinkadun osoitteen ja totesin ,että soitan toimistoon ja tiedustelen osoitetta.
Ja paljastui , että toimisto oli muuttanut Pursimiehenkadulle ja tieto pitäisi olla päivitettynä netissä. Mutta eipä ollut.
Nuori herrasmies MJK:n toimistosta huolehti vielä, että lähden oikeaan suuntaan ja opasti Pursimiehenkatua kohti.
Vai Helsinkiläiset epäkohteliaita ja tylyjä!Eivät lainkaan.
No pääsin Merimiehenkadulle ja huomasin olevani taas hukassa - Tule Viisikulmaa kohti - katolla lukee Primula neuvoi uusi kirjanpitäjäni soitettunani toistamiseen toimistoon.
Raitiovaunupysäkillä oli ihmisiä ja kysyin eksyneenä ratikkaa odottavalta porukalta, että jos tässä on nyt Merimiehenkatu ja tuossa Laivurinkatu ( Båtsmannsgatan!!Saariston lasten bernhardilaisen nimi!)niin missä mahtaa olla Pursimiehenkatu ja Viiskulma!???Ystävällinen, väsynytsilmäinen mies hymyillen viittasi kädellä eteenpäin ja sanoi , että tuosta kävelet alaspäin niin tulet Viiskulmaan. Ja taas matkaan ........Viiskulmaa en ole ennen nähnyt , ajattelin, että se on viisikulmainen, iso rakennus- jonkunlainen nähtävyys - mutta ei - jouduin puistoon, jonka reunalla oli lasten päiväkoti ja pihalla iloisesti remakoiva lapsilauma leikin tiimellyksessä ja taas kysyin -nyt epätoivoisena Pursimiehenkatua- tällä kertaa nainen koiran kanssa neuvoi-olin jo muutaman korttelin päässä ja tajusin kun pääsin Viiskulmalle , mitä Viiskulma tarkoittaa - Viisi korttelin tai kerrostalon päätyä muodostavata kehän ympyränmuotoiselle aukiolle - hieno paikka!
Ja löytyihän toimistokin ja en ollut myöhässä kuin 10 minuuttia sovitusta , tyhjensin repustani vuoden 2008 tositteet järjetyskessä pöydälle ja puolen tunnin päästä olin vapaa lipuista ja lapuista ja valmis tutustumaan lähellä sijaitseviin musiikkikauppoihin.
Jalat olivat kyllä kävelystä tohjot ja juuri ja juuri jaksoin kuuden lautalle - Saaren SIWA -kauppaan ja Hostelliin.
Valmistin keittiössä mikrolla Atrian metsästäjäleikkeen ja menin alakertaan tarkoituksena katsoa alakerran ruokasalissa TV.stä tulevaa Jokelan ampujan vanhempien haastattelua.
Pimeässä alakeran salissa tv oli auki ja siellä istui iso, suomalainen mies edessään pätkä gotler makkaraa, avattu maitopurkki, leipää.
TV:stä tuli mustavalkoista kuvaa , dokumentti Hitlerin hirmuteoista, Tiedustelin , että näkyisikö muita kanavia ja laitoin valoa tilaan ja istuuduin. Ukko rupesi mesomaan kovasti minulle , että kyllä sopii katsoa tätä meneillään olevaa ohjelmaa , on hyvä muistaa mitä on menneisyydessä tapahtunut ja kunnioittaa uhreja !
Yritin kertoa ,että olen jo nähnyt useita natsien hirmuteoista kertovia dokumentteja. Ukko jatkoi kuuntelematta paasaamistaan ja sanoi ,että on hyvä katsoa ,mitä menneisyydessä tapahtui, että ei unohtuisi ihmisyys !Häntä ei kiinnostanut mitä sanoin - hän oli poissa omassa uhossaan.
Jätin salin ja TV:n hänelle ja menin huoneeseeni
nauttimaan viilenneen metsästäjän aterian.
Kuuntelin ennen uneen vaipumista lasten kipittämistä keittiössä ja tiskaamisen ääniä.
Jännittävä olo syntyi siitä, että juuri olen lukenut Oksasen kirjan ja kaikki Suomen linnassa tuntui peilautuvan tuohon lukemani kokemaan.
Olin jotenki yhtäkkiä vereslihalla historian ja maantieteellisen sijainnin kanssa.
Kävelin lihan päällä. Jotka olivat historiallista kiveystä.
Vaivun uneen jalkojen säryn siivittämänä.
Päivällä matkustin klo 14 lautalla takaisin mantereelle. Koska ilma oli aurinkoinen menin kannelle istumaan ja nauttimaan maisemista. Kannella kuvasivat näkymiä venäläinen isä poikansa kanssa. Isä yritti sano minulle jotain ja viittoili vihreää suomen laivaston venettä kohti.En vastannut mitään , enkä edes yrittänyt puhua venäjää , jota osaan auttavasti- miehen myssyssä luki gasprom.
Puhdistus vaikutti - olin epäluuloinen. Seinillä on korvat ja korvissa kaunis koru.
Torstai-iltana saavuin takaisin Jyväskylään.
Isän päivää!
Marja
sunnuntai, marraskuuta 02, 2008
LIIRUMLAARUM!
Heipä hei!
JOIDENKIN VIKSUJEN VALTUUTETTUJEN MIELESTÄ KULTTUURI- NUORISO JA LIIKUNTA OVAT LIIRUMALAARUMIA ja ne voi yhdistää yhdeksi SUUPPEEEEERLAUTAKUNNAKSI!
Olen eri mieltä. Olen tänä syksynä nauttinut nykytanssin katselmuksesta , erittäin hieno oli Riitta Vainion ja kumppaneiden esitys Keltinmäen kirkossa ja teollisuusrobotin ja miestanssijan romanttinen tanssi teatterin pienellä näyttämöllä.
Näyttelyiden avajaisia on niin tiuhaan , että on täytynyt jättäytyä muutamista pippaloista pois.
Viime torstaina ennätin aika paljon.
LIVE HERRINGIN avajaisiin ehdin puolen tunnin piipahdukselle, kävin houkuttelemassa Annen ja Harlaldin mukaan , pääsin heille kahville erinomaista baakkelsia nauttimaan Jyväskylän taidemuseon Suojaan saavuimme ajoissa ja morjestin ja onnittelin ainakin yhtä taiteilijaa, Päivi Hintsasta , joka saapuessamme sopivasti poseerasi Timo Sälekiven kameralle vanhempiensa kanssa.
Näyttelyn avajaisissa oli paljon nuoria ,eikä siellä pönötetty puheissa. Syvällisempi tutustuminen jäi seuraavaan kertaan samoin Jari Haanperän teoksiin pitäisi vilkaista yläkerrassa.
Hänen HISSI-Teoksensa onkin ilahduttanut TAITEIDEN KORTTELISSA , jossa ei taida enää paljon muuta taidetta olla.
Kaksimetrinen savimalli lähti valimolle torstaina , sitten avitin Kuvataiteilija Jouni Airaksisen näyttelyn ripustuksessa Galleria Beckerillä - se mitä me ei osattu viisaudessamme oikein paikalleen laittaa ,sen viimeisteli omia teoksiaan hakemaan saapunut kuvanveistäjä Jussi Heikkilä , intoutui teoksista niin ,että antoi tarkat kohdat kahdelle veistokselle ja viritti teokset oikeaan kulmaan tilassa ja pääsimme lähtemään kämpille jo klo 18.00 , vain valot ja muutama yksityiskohta jäi loppusilaukselle seuraavalle päivälle- ilta ja osa yöstä kuluikin apurahahakemuksia viimeistellessä Suomen Kulttuurirahastolle.
Seuraavana päivänä riennettiin ensin postiin ja sitten viinakauppaan avajaisbutelit hankkimaan.Ja taas ulkopaikkakuntalainen innostui haukkumaan Jyväskylän kaupungin liikennejärjetelyt.
Varsinkin kun kotitaloni ympärillä Rautpohjan ja Kyllön välissä uuditetaan ja rakennetaan kunnallistekniikkaa eli isoja viemäriputkia ja muita letkuja upotetaan syvälle . Valtvat kaivinkoneet ja räjäytysmasiinat täyttävät koko rautpohjan piha-alueet ja aamulla kello 7.00 alkaa kumea louhinta ja maansiirto rekkaralleineen.
Pari -kolme metriä syviä kaivantoja - jalakulkijoilla ja pyöräilijöillä ja kaikilla on mahdottomat kulkureitit säkkipimeässä- muutama varoitusvilkku on raskittu laittaa puomeihin - muuten ovat katuvalot pimmeenä.Välillä tuntuu , että entä jos ei pääsekkään pihasta pois .....ja aikaa pitää varata pihasta poistumiseen ainakin vartti. Kun reitti saattaa olla hiekkarekan tai kaivinkoneen tukkima...
Kaikesta huolimatta.
Avajaisiin ehdittiin melkein ajoissa ja sinne saapui vesisateesta huolimatta aina taiteelle uskollista Jyväskyläläistä yleisöä.
Kuopiosta kun taiteilija on ,niin saapui Kuopiostakin muutama vieras ,legendaarinen näyttelijä (mm Simpauttajassa upea roolisuoritus)Rauha Valkonen oli saanut kutsun ja saapui rankkasateessa ystävättärensä kanssa vierailulle ja jäivät jatkoille kanssamme Ruutille,rouvat yöpyivät hotellissa ,joten ei ollut kiire pois yön viettelyksistä.
Ja kivaa oli niin kauan kun jaksoi ketkuta mukana ...
Ja näyttely on rautaisen hieno- on koiria ja roikkujia.
Ja muurahaisia.
Luonani yöpyi kolme iloista savolaista miestä . Kasper , Jesper ja Joonatan. Maha kipeänä sai aamulla nauraa ja kahvia meni monta pannua ennenkuin uskalsin lastata miehet autoon ja lähteä kohti Keski-Suomen museoa ja kokemaan Jyväskylän Taiteilijaseuran vuosinäyttelyä.
Minun teoksiini oli laitettu niin järeän kamalat ALÄ KOSKE-merkit , että piti siirtää ne lattialle numerolapun viereen - olin toki toivonut , että ei kosketa- laput laitetaan , mutta et niin kamalat , niin voe voe ja vot vot.
Savolaiset jaksoivat katsoa näyttelyn ja teräviä kritiikkejä ja kehuja saivat teokset - sitten
Galleria Beckerille noutamaan jäljelle jääneet viinit ja Bemarin nokka kohti Kuopiota alkoi.
Pysähdyimme eräällä tunnetulla huoltoasemalla Hankasalmella, koska alkoi veren sokeri olla heikko.
Minulle kerrottiin, että tämä huoltoasema on helluntalaislahkolaisten omistama ja siksi siellä ei myydä kaljaa , ei tupakkaa.
Mutta TV möllöttää katossa ja aena aaki.
Kun kuulin tämän lahkolaisjutun , päätin että on viimeinen kerta kun ostan palvelujasiltä huoltoasenmalta.
Mietin vain ,että missä sitä nyt alkaisi tankata, kun en oikein innostu tuosta uudesta ÄSH-etukorttikansanliikkeestä - tulee MAON Kiina yhtenäisine, sinisine pukuineen mieleen.
Saavuimme päiväsaikaan Savoon ja sauna pehmitti krapulan ja autoilun vaivat ja sitten jo lauantai-illan huumaa, sakkipeliä ja kiihkeä keskustelua aiheesta onko AIKA olemassa?
Tai mitä haluaisit ,jos saisit toivoa korjattavaksi maailmassa?Mualimanparannuspuhetta!
Tiistaina Suomen linnaan valuhommia valmisteleen
Muuten lukekaa uusin Betonilehti -siinä on kannessa meikäläisen Lutakon puiston veistos ja sisäsivuilla pari aukeamaa puiston ja teoksen esittelyä-
toivottavasti tulee lisää tilauksia , muuten ei taide elätä asuntovelkaista.
Terv. Marja
JOIDENKIN VIKSUJEN VALTUUTETTUJEN MIELESTÄ KULTTUURI- NUORISO JA LIIKUNTA OVAT LIIRUMALAARUMIA ja ne voi yhdistää yhdeksi SUUPPEEEEERLAUTAKUNNAKSI!
Olen eri mieltä. Olen tänä syksynä nauttinut nykytanssin katselmuksesta , erittäin hieno oli Riitta Vainion ja kumppaneiden esitys Keltinmäen kirkossa ja teollisuusrobotin ja miestanssijan romanttinen tanssi teatterin pienellä näyttämöllä.
Näyttelyiden avajaisia on niin tiuhaan , että on täytynyt jättäytyä muutamista pippaloista pois.
Viime torstaina ennätin aika paljon.
LIVE HERRINGIN avajaisiin ehdin puolen tunnin piipahdukselle, kävin houkuttelemassa Annen ja Harlaldin mukaan , pääsin heille kahville erinomaista baakkelsia nauttimaan Jyväskylän taidemuseon Suojaan saavuimme ajoissa ja morjestin ja onnittelin ainakin yhtä taiteilijaa, Päivi Hintsasta , joka saapuessamme sopivasti poseerasi Timo Sälekiven kameralle vanhempiensa kanssa.
Näyttelyn avajaisissa oli paljon nuoria ,eikä siellä pönötetty puheissa. Syvällisempi tutustuminen jäi seuraavaan kertaan samoin Jari Haanperän teoksiin pitäisi vilkaista yläkerrassa.
Hänen HISSI-Teoksensa onkin ilahduttanut TAITEIDEN KORTTELISSA , jossa ei taida enää paljon muuta taidetta olla.
Kaksimetrinen savimalli lähti valimolle torstaina , sitten avitin Kuvataiteilija Jouni Airaksisen näyttelyn ripustuksessa Galleria Beckerillä - se mitä me ei osattu viisaudessamme oikein paikalleen laittaa ,sen viimeisteli omia teoksiaan hakemaan saapunut kuvanveistäjä Jussi Heikkilä , intoutui teoksista niin ,että antoi tarkat kohdat kahdelle veistokselle ja viritti teokset oikeaan kulmaan tilassa ja pääsimme lähtemään kämpille jo klo 18.00 , vain valot ja muutama yksityiskohta jäi loppusilaukselle seuraavalle päivälle- ilta ja osa yöstä kuluikin apurahahakemuksia viimeistellessä Suomen Kulttuurirahastolle.
Seuraavana päivänä riennettiin ensin postiin ja sitten viinakauppaan avajaisbutelit hankkimaan.Ja taas ulkopaikkakuntalainen innostui haukkumaan Jyväskylän kaupungin liikennejärjetelyt.
Varsinkin kun kotitaloni ympärillä Rautpohjan ja Kyllön välissä uuditetaan ja rakennetaan kunnallistekniikkaa eli isoja viemäriputkia ja muita letkuja upotetaan syvälle . Valtvat kaivinkoneet ja räjäytysmasiinat täyttävät koko rautpohjan piha-alueet ja aamulla kello 7.00 alkaa kumea louhinta ja maansiirto rekkaralleineen.
Pari -kolme metriä syviä kaivantoja - jalakulkijoilla ja pyöräilijöillä ja kaikilla on mahdottomat kulkureitit säkkipimeässä- muutama varoitusvilkku on raskittu laittaa puomeihin - muuten ovat katuvalot pimmeenä.Välillä tuntuu , että entä jos ei pääsekkään pihasta pois .....ja aikaa pitää varata pihasta poistumiseen ainakin vartti. Kun reitti saattaa olla hiekkarekan tai kaivinkoneen tukkima...
Kaikesta huolimatta.
Avajaisiin ehdittiin melkein ajoissa ja sinne saapui vesisateesta huolimatta aina taiteelle uskollista Jyväskyläläistä yleisöä.
Kuopiosta kun taiteilija on ,niin saapui Kuopiostakin muutama vieras ,legendaarinen näyttelijä (mm Simpauttajassa upea roolisuoritus)Rauha Valkonen oli saanut kutsun ja saapui rankkasateessa ystävättärensä kanssa vierailulle ja jäivät jatkoille kanssamme Ruutille,rouvat yöpyivät hotellissa ,joten ei ollut kiire pois yön viettelyksistä.
Ja kivaa oli niin kauan kun jaksoi ketkuta mukana ...
Ja näyttely on rautaisen hieno- on koiria ja roikkujia.
Ja muurahaisia.
Luonani yöpyi kolme iloista savolaista miestä . Kasper , Jesper ja Joonatan. Maha kipeänä sai aamulla nauraa ja kahvia meni monta pannua ennenkuin uskalsin lastata miehet autoon ja lähteä kohti Keski-Suomen museoa ja kokemaan Jyväskylän Taiteilijaseuran vuosinäyttelyä.
Minun teoksiini oli laitettu niin järeän kamalat ALÄ KOSKE-merkit , että piti siirtää ne lattialle numerolapun viereen - olin toki toivonut , että ei kosketa- laput laitetaan , mutta et niin kamalat , niin voe voe ja vot vot.
Savolaiset jaksoivat katsoa näyttelyn ja teräviä kritiikkejä ja kehuja saivat teokset - sitten
Galleria Beckerille noutamaan jäljelle jääneet viinit ja Bemarin nokka kohti Kuopiota alkoi.
Pysähdyimme eräällä tunnetulla huoltoasemalla Hankasalmella, koska alkoi veren sokeri olla heikko.
Minulle kerrottiin, että tämä huoltoasema on helluntalaislahkolaisten omistama ja siksi siellä ei myydä kaljaa , ei tupakkaa.
Mutta TV möllöttää katossa ja aena aaki.
Kun kuulin tämän lahkolaisjutun , päätin että on viimeinen kerta kun ostan palvelujasiltä huoltoasenmalta.
Mietin vain ,että missä sitä nyt alkaisi tankata, kun en oikein innostu tuosta uudesta ÄSH-etukorttikansanliikkeestä - tulee MAON Kiina yhtenäisine, sinisine pukuineen mieleen.
Saavuimme päiväsaikaan Savoon ja sauna pehmitti krapulan ja autoilun vaivat ja sitten jo lauantai-illan huumaa, sakkipeliä ja kiihkeä keskustelua aiheesta onko AIKA olemassa?
Tai mitä haluaisit ,jos saisit toivoa korjattavaksi maailmassa?Mualimanparannuspuhetta!
Tiistaina Suomen linnaan valuhommia valmisteleen
Muuten lukekaa uusin Betonilehti -siinä on kannessa meikäläisen Lutakon puiston veistos ja sisäsivuilla pari aukeamaa puiston ja teoksen esittelyä-
toivottavasti tulee lisää tilauksia , muuten ei taide elätä asuntovelkaista.
Terv. Marja
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)