Hei!
Välilevyjä
22.12.2008 klo 10:03 | Kesto 00:44:04 | Kuunneltavissa: Vain Suomi
Kauheimmat joululaulut kaikuvat toiveuusintana!
Toimittajana Olli Virtaperko.
Vieraana kielitieteilijä, tohtori Janne Saarikivi.
Ohjelma on uusinta vuodelta 2007.
www.yle.fi ja sieltä mainio radio-ohjelma VÄLILEVYJÄ- ARKISTOSSA KUUNNELTAVISSA ..
Kuulet mm Timo T.A. Mikkosen joululaulun ja muita herkkuja, jotka lisäävät joulurauhan tunnelmaa!
Marja
keskiviikkona, joulukuuta 24, 2008
tiistaina, joulukuuta 23, 2008
EURO KATSEESTA KUVANTEKIJÄLLE ???
Hei!
Torstaina 18.12 pidin työhuoneen ovia auki 12-18.
Olin valmistanut ständin Yliopistonkadulle, koska työhuone sijaitsee sisäpihan perällä , kaukana hektisestä kadusta- sisäänheittäjänä toiminut Andy Warholin silkkipainoteos Marilyn Monroesta kuva, jonka kopion ( suokaa anteeksi Marilyn ja Andy)Humlebäckissä Tanskassa sijaitsevan Louisianan Taidemuseon vuoden 1987 Vuosikalenterista -ja lupaus Glögistä toi muutaman oikeasti mosaiikkilaatoista innostuneen paikalle- pitää uusia työpajanäyttely keväällä.
Mosaiikkikurssista enemmän oli kiinnostusta.
Suurempi merkitys oli psykologinen kynnys avata ja esitellä oma työtila teoksineen kaiken kansan koettavaksi.
Saatuani kynttilät sammuksiin ja glögit termospulloon riensin taidemuseolle keskisuomalaisten ammattikuvataiteilijoiden ja kuvataiteen harrastajien ja museoväen tapaamiseen. Paikalla oli kolmisenkymmentä aktiivia.
Osa oli ilmeisen kyllästyneen oloinen jo alussa , osa hiljeni vain tavan vuoksi ja osa taisi kaivata johtajaa ja osalle ei kai selvinnyt koskaan, että tarkoitus oli taidemuseon toiminnan esittelyn lomassa keskustella vapaasti ilman suodatuksia kaikesta yhteistä näyttelytoimintaa koskevasta ja yhteistyön laajentamisen ja laadun parantamisen tiimoilta.
Museon johtaja Päivi-Marjut Raippalinna toivotti meidät tervetulleeksi ja museon henkilökunta esiteltiin perusteellisesti samoin jokaisen vastuualue.
Mikä oli hyvä asia.
Henkilökunta on pieni ja näyttelytoiminta galleriamaisen vilkasta ja aluetaidemuseotehtävät laajat.
Itse sain heti käytöskurmuutusta - johon olen toki tottunut , mutta olin käsittänyt tilaisuuden luonteen erilaiseksi kuin esimerkiksi lautakuntakokouksen tai taiteilijaseuran vuosikokouksen- saa spontaanisti kysyä ja kommentoida,varsinkin kun osaan jo 4-vuotisesta lautakuntatyöskentelystä johtuen pyytää puheenvuoron viittaamaalla,lisäksi olin oikeasti ollut epätietoinen esille tuomistani asioista.
Onneksi keskustelun puheenjohtajaksi saatiin sovittua puheenvuoroja jakamaan Leena Lokka. Muuten olisi mennyt hyvin kaikuvassa , huonohappisessa tilassa keskustelu maitohapoille jo alkuunsa.
Keski-Suomen Museo pitää saada mukaan näihin vapaamuotoisiin tapaamisiin, koska joka toinen vuosi Jyväskylän Taiteilijaseuran Vuosinäyttely järjestetään siellä. Näyttelykonsepti vaati kehittämistä.Keskustelimme jyrytyksen luonteesta ja mahdollisesta palutteesta teostenjättäjille.
Ulkopuolinen jyryttäjä Jyväskylän Taiteilijaseuran vuosinäyttelyssä on perusteltua, koska jo aika monet kuvantekijöitä koskevat asiat alkavat olla liian keskittyneet yksille ja samoille henkilöille ja asiantuntijoille tai järjestelmille.
On hyvä , että täysin ulkopuolinen ammattilainen seuloo Taiteilijaseuran tärkeimmäksi tapahtumaksi muotoutuneen näyttelyn.Ulkopuoliset jyryttäjät ovat toisin kun annettiin ymmärtää olleet tehtäviensä taslla ja urakoineet jyryttäessä kaksi päivää putkeen - tehneet pienellä korvauksella jyrytyksen ja suunnitelleet näyttelyn ripustuksen ja jättäneet kirjallisen lausunnon avajaisiin silloin kun ovat estyeet osallistumasta itse avajaistilaisuuteen. Usein jyryttäjät ovat aktiiviisia ammattitaiteilijoita ja toimivat usealla alueella ; itsenäisinä kuvantekijöinä sekä
asiantuntijatehtävissä sekä kuraattoreina että opettajina.
Jyryttäjäjäsenten määrää voisi lisätä niin, että olisi kaksijäseninen , mahdollisesti kolmijäseninen jyry?
Mutta usemapijäsenisten jyryjen ongelma on kompromissit ja se sopii huonosti taiteeseen.
Yllätyksellistä on lopputulos aina yksijäsenisen jyryn toiminnassa.
Mutta ei ole koskaan jättänyt ketään kylmäksi-
Aina näyttelyt ovat puhuttaneet ja vetäneet yleisöä.
Mutta nyt Keski-Suomen Museon näyttelytilan seinä olivat niin nuhjuset ja maalipaikkauksia täynnä , että se ei ollut enää asiallista.
Samoin muoviset numerolaput olivat niin kuluneet ettei enää saanut numerosta selvää!!!!Toisaalta näyttelyn esittelyyn ja pedagogiseen puoleen tulisi satsata paljon enemmän.Moinen ei ole nykyaikaa eikä voi olla ainoastaan taiteilijaseuran tehtävä kohentaa asioita.
Keskustelussa nousi siis esiin jyrytysmaksun suuruus ( nyt 20 Euroa) ja sen vastikkeellisuus.
Jyrytysmaksu on yleinen käytäntö koko maassa. Maksu vaihtelee 10-50 Euroon ja sillä maksulla saa tarjota teoksensa avoimen tarjonnan näyttelyyn -usein max kolme kappaletta- Maksulla taiteilijaseurat kustantavat ulkopuolisen jyryttäjän noin kahden päivän työnpanoksen ja jyrytysavustajien palkat.
Jyrytysmaksu ei tuota taiteilijaseuralle ylimääräisi varoja vaan sillä kustannettaan näyttelyn kuluja.
Jyrytysmaksun vastineeksi esitettiin , että jyryttäjä antaisi jokaiselle noin vajaalle 100 teosten tarjoajalle palautteen tarjotuista teoksista , se on sula mahdottomuus- mikään aika ei riittäisi, eikä tila.
Sitäpaitsi palautteen antaminen on eettisesti vastuullista ja tekijää kunnioittavaa toimintaa- ei siis mitään pikaoikeudenkäyntejä teosten haun yhteydessä.
Jokaisen tulisi ymmärtää että arvion antaja ottaa syvällisesti kantaa toisen hengen tuotteisiin.Osoittaa suurenmoista ymmärtämättömyyttä esittää jotain hollitupameininkiä.
Taiteilijaseuran vuosinäyttely on tarkoitettu keskisuomalaisen ammattitaiteen esittelyyn. Mukaan pääse usein kuvataidetta pitkään harrastanut , mahdollisesti tuleva ammattilainen.
Näyttely on yksi porras ammattilaisuuteen.
Mutta näyttely on ennen kaikkea Taiteilijaseuran näkyvin ja isoin satsaus yhdessä taidemuseon kanssa keskisuomalaisen kuvataiteen esittelyyn.
Keskisuomalaisen kuvataiteen esittely ja edistäminen on aluetaidemuseon yksi tärkeimmistä tehtävistä. Sisältäen taltioinnin ja tutkimisen.
Vuosinäyttelyä tulee yhdessä kehittää vielä paremmaksi näyttelyksi oheistoimintoineen.
Tulee muistaa, että kuvataiteilijat ovat ainoa taiteilijaryhmä , jotka ilman korvausta esittelevät viikkojen ajan teoksiaan näyttelytiloissa ja maksavat näyttelykulut, kuljetukset, kovaa vuokraa tai provisioita myynneistä.
Ilman näyttelytoimintaa taiteilijaa ei ole - olet pakotettu oravanpyörään oli sinulla varaa tai ei.
Menestymätön,näkymätön taiteilija maksaa viulut yksin ja ei saa saattohoitoa.
Kuinka moni museo laskee budjetissa taiteilijan työn osuuden euroissa , siis henkisen työn tuloksen, sen esittelyn usein kirjallisesti, oman esiintymisen, näyttelyn kesto ollessa yleensä runsaat neljä viikkoa.
Taiteilijat tuottavat museoiden henkisen sisällön.
Kaikki museot eivät maksa Kuvastokorvausta, mikä olisi minimikorvaus tehdystä työstä.
Todetaan usein, että on hienoa ,kun pääsee museoon esittelemään teoksiaan.
Mutta arvostusta ei voi syödä.
Palaute on usein parhaassa tapauksessa puolen sivun artikkeli paikallisessa lehdessä.
Kirjailijat ovat saamassa ensi vuonna konkreettisesti rahallista korvausta jokaisesta kirjastolainauksesta.
Saisimmko me Kuvataiteilijat korvauksen jokaisesta katseesta sen kohdatessa teoksemme?
Kolme tuhatta kävijää - euro per kävijä-
Olisi vähintään kohtuullista.
Usein kuvantekijän palkka unohtuu, kun lasketaan budjetteja.
Osa kuvantekijöistä osaa jo laskuttaa työstään.
Kritiikki- ja jyrytystilaisuudet voi järjestää erikseen eri rahoituksella.
Kuten tilaisuudessa totesimme, kuvataiteen harrastajajärjestöt voivat tehdä aloitteen ja hakea avustusta kritiikkipalveluun eri tahoilta.
Ammattitaiteilijat tarvitsevat harrastajataiteilijoita ja toisinpäin.
Ehdottomasti. Keski-Suomessa kuvataiteen harrastus on erityisen vilkasta ja korkeatasoista ja sillä on pitkät perinteet yhteistyöstä ammattitaiteilijoiden kanssa.
Ammattikuvataiteilijan asema ja kuvataiteen esittämisen mahdollisuudet ovat heikentyneet Keski-Suomen alueella.
Tämä on lakanut näkyä jo taiteen tasossa.
Varoja on vähennetty usean vuoden ajan kuvataiteilijoilta ja taidemuseolta.
Maineikkaat,kansainväliset Graphica Creativa ja Valokuvataiteen Biennale eivät jaksaa kantaa kuvataiteen mainetta biennalien välivuosia.
Me tarvitsemme lisää kunnollisia näyttelytiloja ja näyttelytoimintaan varoja. Vuosiapurahat,jotka karsittiin laman aikana pois, tulee palauttaa kulttuuritoimen budjettiin.
Ei ole museoita eikä näyttelytiloja hienoine sisältöineen ilman taiteilijoiden työpanosta.
Toivoisi suunnan jo kääntyvän ja siihen voivat vaikuttaa aktiiviseti Taiteilijaseuran puheenjohtaja ja hallitus sekä Taidemuseon henkilökunta.
Ilman työtä suunta ei muutu.
Toivottavasti yhteiset keskustelutilaisuudet jatkuvat ja keskustelutaito kehittyy itse kullakin.Ja tulosta syntyy.
Marja
Torstaina 18.12 pidin työhuoneen ovia auki 12-18.
Olin valmistanut ständin Yliopistonkadulle, koska työhuone sijaitsee sisäpihan perällä , kaukana hektisestä kadusta- sisäänheittäjänä toiminut Andy Warholin silkkipainoteos Marilyn Monroesta kuva, jonka kopion ( suokaa anteeksi Marilyn ja Andy)Humlebäckissä Tanskassa sijaitsevan Louisianan Taidemuseon vuoden 1987 Vuosikalenterista -ja lupaus Glögistä toi muutaman oikeasti mosaiikkilaatoista innostuneen paikalle- pitää uusia työpajanäyttely keväällä.
Mosaiikkikurssista enemmän oli kiinnostusta.
Suurempi merkitys oli psykologinen kynnys avata ja esitellä oma työtila teoksineen kaiken kansan koettavaksi.
Saatuani kynttilät sammuksiin ja glögit termospulloon riensin taidemuseolle keskisuomalaisten ammattikuvataiteilijoiden ja kuvataiteen harrastajien ja museoväen tapaamiseen. Paikalla oli kolmisenkymmentä aktiivia.
Osa oli ilmeisen kyllästyneen oloinen jo alussa , osa hiljeni vain tavan vuoksi ja osa taisi kaivata johtajaa ja osalle ei kai selvinnyt koskaan, että tarkoitus oli taidemuseon toiminnan esittelyn lomassa keskustella vapaasti ilman suodatuksia kaikesta yhteistä näyttelytoimintaa koskevasta ja yhteistyön laajentamisen ja laadun parantamisen tiimoilta.
Museon johtaja Päivi-Marjut Raippalinna toivotti meidät tervetulleeksi ja museon henkilökunta esiteltiin perusteellisesti samoin jokaisen vastuualue.
Mikä oli hyvä asia.
Henkilökunta on pieni ja näyttelytoiminta galleriamaisen vilkasta ja aluetaidemuseotehtävät laajat.
Itse sain heti käytöskurmuutusta - johon olen toki tottunut , mutta olin käsittänyt tilaisuuden luonteen erilaiseksi kuin esimerkiksi lautakuntakokouksen tai taiteilijaseuran vuosikokouksen- saa spontaanisti kysyä ja kommentoida,varsinkin kun osaan jo 4-vuotisesta lautakuntatyöskentelystä johtuen pyytää puheenvuoron viittaamaalla,lisäksi olin oikeasti ollut epätietoinen esille tuomistani asioista.
Onneksi keskustelun puheenjohtajaksi saatiin sovittua puheenvuoroja jakamaan Leena Lokka. Muuten olisi mennyt hyvin kaikuvassa , huonohappisessa tilassa keskustelu maitohapoille jo alkuunsa.
Keski-Suomen Museo pitää saada mukaan näihin vapaamuotoisiin tapaamisiin, koska joka toinen vuosi Jyväskylän Taiteilijaseuran Vuosinäyttely järjestetään siellä. Näyttelykonsepti vaati kehittämistä.Keskustelimme jyrytyksen luonteesta ja mahdollisesta palutteesta teostenjättäjille.
Ulkopuolinen jyryttäjä Jyväskylän Taiteilijaseuran vuosinäyttelyssä on perusteltua, koska jo aika monet kuvantekijöitä koskevat asiat alkavat olla liian keskittyneet yksille ja samoille henkilöille ja asiantuntijoille tai järjestelmille.
On hyvä , että täysin ulkopuolinen ammattilainen seuloo Taiteilijaseuran tärkeimmäksi tapahtumaksi muotoutuneen näyttelyn.Ulkopuoliset jyryttäjät ovat toisin kun annettiin ymmärtää olleet tehtäviensä taslla ja urakoineet jyryttäessä kaksi päivää putkeen - tehneet pienellä korvauksella jyrytyksen ja suunnitelleet näyttelyn ripustuksen ja jättäneet kirjallisen lausunnon avajaisiin silloin kun ovat estyeet osallistumasta itse avajaistilaisuuteen. Usein jyryttäjät ovat aktiiviisia ammattitaiteilijoita ja toimivat usealla alueella ; itsenäisinä kuvantekijöinä sekä
asiantuntijatehtävissä sekä kuraattoreina että opettajina.
Jyryttäjäjäsenten määrää voisi lisätä niin, että olisi kaksijäseninen , mahdollisesti kolmijäseninen jyry?
Mutta usemapijäsenisten jyryjen ongelma on kompromissit ja se sopii huonosti taiteeseen.
Yllätyksellistä on lopputulos aina yksijäsenisen jyryn toiminnassa.
Mutta ei ole koskaan jättänyt ketään kylmäksi-
Aina näyttelyt ovat puhuttaneet ja vetäneet yleisöä.
Mutta nyt Keski-Suomen Museon näyttelytilan seinä olivat niin nuhjuset ja maalipaikkauksia täynnä , että se ei ollut enää asiallista.
Samoin muoviset numerolaput olivat niin kuluneet ettei enää saanut numerosta selvää!!!!Toisaalta näyttelyn esittelyyn ja pedagogiseen puoleen tulisi satsata paljon enemmän.Moinen ei ole nykyaikaa eikä voi olla ainoastaan taiteilijaseuran tehtävä kohentaa asioita.
Keskustelussa nousi siis esiin jyrytysmaksun suuruus ( nyt 20 Euroa) ja sen vastikkeellisuus.
Jyrytysmaksu on yleinen käytäntö koko maassa. Maksu vaihtelee 10-50 Euroon ja sillä maksulla saa tarjota teoksensa avoimen tarjonnan näyttelyyn -usein max kolme kappaletta- Maksulla taiteilijaseurat kustantavat ulkopuolisen jyryttäjän noin kahden päivän työnpanoksen ja jyrytysavustajien palkat.
Jyrytysmaksu ei tuota taiteilijaseuralle ylimääräisi varoja vaan sillä kustannettaan näyttelyn kuluja.
Jyrytysmaksun vastineeksi esitettiin , että jyryttäjä antaisi jokaiselle noin vajaalle 100 teosten tarjoajalle palautteen tarjotuista teoksista , se on sula mahdottomuus- mikään aika ei riittäisi, eikä tila.
Sitäpaitsi palautteen antaminen on eettisesti vastuullista ja tekijää kunnioittavaa toimintaa- ei siis mitään pikaoikeudenkäyntejä teosten haun yhteydessä.
Jokaisen tulisi ymmärtää että arvion antaja ottaa syvällisesti kantaa toisen hengen tuotteisiin.Osoittaa suurenmoista ymmärtämättömyyttä esittää jotain hollitupameininkiä.
Taiteilijaseuran vuosinäyttely on tarkoitettu keskisuomalaisen ammattitaiteen esittelyyn. Mukaan pääse usein kuvataidetta pitkään harrastanut , mahdollisesti tuleva ammattilainen.
Näyttely on yksi porras ammattilaisuuteen.
Mutta näyttely on ennen kaikkea Taiteilijaseuran näkyvin ja isoin satsaus yhdessä taidemuseon kanssa keskisuomalaisen kuvataiteen esittelyyn.
Keskisuomalaisen kuvataiteen esittely ja edistäminen on aluetaidemuseon yksi tärkeimmistä tehtävistä. Sisältäen taltioinnin ja tutkimisen.
Vuosinäyttelyä tulee yhdessä kehittää vielä paremmaksi näyttelyksi oheistoimintoineen.
Tulee muistaa, että kuvataiteilijat ovat ainoa taiteilijaryhmä , jotka ilman korvausta esittelevät viikkojen ajan teoksiaan näyttelytiloissa ja maksavat näyttelykulut, kuljetukset, kovaa vuokraa tai provisioita myynneistä.
Ilman näyttelytoimintaa taiteilijaa ei ole - olet pakotettu oravanpyörään oli sinulla varaa tai ei.
Menestymätön,näkymätön taiteilija maksaa viulut yksin ja ei saa saattohoitoa.
Kuinka moni museo laskee budjetissa taiteilijan työn osuuden euroissa , siis henkisen työn tuloksen, sen esittelyn usein kirjallisesti, oman esiintymisen, näyttelyn kesto ollessa yleensä runsaat neljä viikkoa.
Taiteilijat tuottavat museoiden henkisen sisällön.
Kaikki museot eivät maksa Kuvastokorvausta, mikä olisi minimikorvaus tehdystä työstä.
Todetaan usein, että on hienoa ,kun pääsee museoon esittelemään teoksiaan.
Mutta arvostusta ei voi syödä.
Palaute on usein parhaassa tapauksessa puolen sivun artikkeli paikallisessa lehdessä.
Kirjailijat ovat saamassa ensi vuonna konkreettisesti rahallista korvausta jokaisesta kirjastolainauksesta.
Saisimmko me Kuvataiteilijat korvauksen jokaisesta katseesta sen kohdatessa teoksemme?
Kolme tuhatta kävijää - euro per kävijä-
Olisi vähintään kohtuullista.
Usein kuvantekijän palkka unohtuu, kun lasketaan budjetteja.
Osa kuvantekijöistä osaa jo laskuttaa työstään.
Kritiikki- ja jyrytystilaisuudet voi järjestää erikseen eri rahoituksella.
Kuten tilaisuudessa totesimme, kuvataiteen harrastajajärjestöt voivat tehdä aloitteen ja hakea avustusta kritiikkipalveluun eri tahoilta.
Ammattitaiteilijat tarvitsevat harrastajataiteilijoita ja toisinpäin.
Ehdottomasti. Keski-Suomessa kuvataiteen harrastus on erityisen vilkasta ja korkeatasoista ja sillä on pitkät perinteet yhteistyöstä ammattitaiteilijoiden kanssa.
Ammattikuvataiteilijan asema ja kuvataiteen esittämisen mahdollisuudet ovat heikentyneet Keski-Suomen alueella.
Tämä on lakanut näkyä jo taiteen tasossa.
Varoja on vähennetty usean vuoden ajan kuvataiteilijoilta ja taidemuseolta.
Maineikkaat,kansainväliset Graphica Creativa ja Valokuvataiteen Biennale eivät jaksaa kantaa kuvataiteen mainetta biennalien välivuosia.
Me tarvitsemme lisää kunnollisia näyttelytiloja ja näyttelytoimintaan varoja. Vuosiapurahat,jotka karsittiin laman aikana pois, tulee palauttaa kulttuuritoimen budjettiin.
Ei ole museoita eikä näyttelytiloja hienoine sisältöineen ilman taiteilijoiden työpanosta.
Toivoisi suunnan jo kääntyvän ja siihen voivat vaikuttaa aktiiviseti Taiteilijaseuran puheenjohtaja ja hallitus sekä Taidemuseon henkilökunta.
Ilman työtä suunta ei muutu.
Toivottavasti yhteiset keskustelutilaisuudet jatkuvat ja keskustelutaito kehittyy itse kullakin.Ja tulosta syntyy.
Marja
RAUHANTEKIJÖITÄ JA TAITEENTEKIJÖITÄ ERI TILANTEISSA
Jännittävästi sekoittuvat nykyisyys ja menneisyys näyttelyissä ja tapaamisissa
Viikolla 17.12 grafiikan grand old ladyn Marjatta Hanhijoen avajaiset- graafikkojen kaupungissa kun ollaan niin avajaisissa oli kaksi graafikkoa ja meitä muita piskuinen,sekalainen joukko kulttuuriväkeä vauvasta vaariin –Toki kaupungissa on avajaisia tämän tästä enkä itsekkään juuri näyttäydy kovin usein avajaisvieraissa. Aikanaan tuli käytyä kaikki, aikaa kului ja pää tyhjeni kuin eka kaljatuoppi perjantai-illan saunassa.
Mutta Hanhijokeen , hän on Kuuluisan vapaamuotoiseti nimetyn graafikko Pentti Kaskipuron koulun kasvattiSuomen Kuvataideakatemian grafiikan osastolta.
Pentti Kaskipuro on tunnettu surrealististista sipuli- ja juures-aiheisista grafiikanlehdistään.
Kaskipuron tekee mielenkiintoiseksi kuvantekijäksi tosiseikka, että hänellä on lapsuudesta asti ollut silmäsairaus,joka on lähestulkoon sokeuttanut hänet lapsesta asti.Pääsykokeissa Kasksipuroa ei huolittu opiskelemaan Suomen Kuvataideakatemian kouluun.syynä kai oli erittäin heikko näkö.
Myöhemmin hän kelpasi samaan opinahjoon grafiikan opettajaksi.
Hän ei ole koskaan nähnyt kunnolla kauas, osaksi siksi aiheet ovat läheltä kuten pöydällä nahistunut punajuuri, lanttu, peruna.Työvälineenä näkmeisen apuna suurennuslasi.Sopii surrealistille.
Koulukunnasta on tehty oiva dokumentti 90-luvulla Ylelle.Käy ilmi, että Kaskipuro sai opetuksellaan aikaan ison innostuneen joukon ihan omalla viivalla operoivia graafikoita. Koulukunnalla on ollut suuri merkitys grafiikan uusiin muotoihin ja vähemmän jäykkään akateemiseen ulkoiseen ilmiasuun grafiikan lehdissä.
Hanhijoen Näyttely on moniin nykyajan näyttelyihin verrattuna turvallisen kodikas ja rauhoittava;kuvissa ei tapeta,ei olla julkisen seksuaaliseen aktiin valmiina ,esitellä hermafrodiitteja, epäsikiöitä tai olla vieraantuneita.
Esillä on meheviä akvarellejä ja mustavalkoisia grafiikanlehtiä ihmisistä ja sisätiloista.Suurennetut kuvakulmat keittiön pöydän välineistä kauniisti maalattuina ja hienosti rytmitettynä palauttavat mieleen yhden kuvataiteen tehtävän rauhoittajana ja kauneuden esittäjänä.Sopii tähän hetkeen , kaikki kun tuntuu rytisevän ja epävarmuus valtaa kaikki.
Hanhijoki ei ole pelkästään auvoisen kodinhengen kuvaaja , eikä harmiton piirtelijä. Teosten takana on elämää-
Testasin avajaisyleisöä kyselyllä mikä tapahtuma yhdistää tämän vuoden Nobelin Rauhanpalkinnon saajaa presidentti Martti Ahtisaarta ja taidegraafikko Marjatta Hanhijokea ?
Kukaan ei muistanut.
Mutta heti kun sanoin Pro Finlandian, osalla alkoi kello soida päässä.( Hieno ilmaisu englannin kielestä !!!)
Itselle Pro Finalndia-mitalin palautus tapahtuma Itsenäisyyspäivä-juhlilta vuosimallia 1998 jäi mieleen koska harvemmin tuollaisessa tilanteessa ihmiset uskaltautuvat protestoimaan tai kokevat sen jostain syystä liioiteltuna tai kokevat protestoinnin suomalaiskansallisesti ikävänä puuhana, joka kuuluu jollekin muulle ...
No alla oleva kirje muistuttaa mieleen tapahtumat noin kymmenen vuoden takaa.
Tässä kuuluisa kirje ja tapahtuma presidentti Martti Ahtisaaren ajalta vuodelta 1998.
Ritarikuntien kanslialle
Snellmaninkatu 9 - 11
Helsinki
Suomen tasavallan presidentti on myöntänyt Indonesian hallituksen metsäministerille Djamaludin Suryohadikusumolle Suomen leijonan ritarikunnan komentajamerkin. Siitä syystä me allekirjoittaneet, joille tasavallan presidentti myönsi viime itsenäisyyspäivänä Pro Finlandia-mitalit, haluamme palauttaa omat kunniamerkkimme.
Katsomme, että mitali Indonesian nykyisen hallituksen ministerille on myös kunnianosoitus presidentti Suharton politiikalle ja merkitsee hänen sortokoneistonsa voitelemista. Vaikka kyseinen ministeri onkin näyttänyt suosivan metsien käytön valvontaa, hän on joka tapauksessa Suharton hallituksen jäsen.
Kunniamerkin myöntämisellä ajetaan ennen kaikkea suuryhtiöiden taloudellisia etuja. Niiden intressejä edistetään viemällä mm. sotatarvikkeita, osallistumalla paikallisten asukkaiden oikeuksien polkemiseen ja tuhoamalla Indonesian metsäluontoa ja eläimistöä. Mitalin kääntöpuolelta löytyvätkin sellaiset suomalaiset suuryhtiöt kuin Jaakko Pöyry, UPM-Kymmene, Enso-Gutzeit, Ahlström, Vapo, Valmet, Sisu, Nokia, Vientiluotto ja Merita.
Kiitämme omasta puolestamme kunniasta ja palautamme kohteliaimmin mitalimme.
Helsingissä 8. 1. 1998
kirjailija Leena Krohn
taidegraafikko Marjatta Hanhijoki
Martti Ahtisaari on ollut vuodesta 2005 lähtien YK:n pääsihteerin erityisedustaja Kosovossa. Suomen tasavallan presidenttinä hän toimi vuosina 1994-2000.
Presidentti Martti Ahtisaari sai Nobelin Rauhan palkinnon Oslossa.
Oslo on kuuluisa paikka Oslon Sopimuksesta
Tässähistoriallinen rypäleasesopimus allekirjoitettavaksi Oslossa
Julkaistu 4.12.2008 12:20
Muokattu 4.12.2008 13:54
Keskiviikkona Oslossa avattiin allekirjoitettavaksi historiallinen kansainvälinen sopimus, jonka tavoitteena on puuttua rypäleaseiden aiheuttamiin vakaviin humanitaarisiin ongelmiin. Suomi ei ollut niiden yli sadan valtion joukossa, jotka allekirjoittivat sopimuksen.
Monien muiden järjestöjen tavoin Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälinen liike, Suomen Punainen Risti mukaan lukien, on tehnyt työtä sen eteen, että mahdollisimman moni maa allekirjoittaisi ja ratifioisi sopimuksen. Lokakuussa 2008 Suomen Punainen Risti vetosi yhdessä Kirkon ulkomaanavun ja Suomen UNICEFin kanssa Suomen hallitukseen, jotta se liittyisi Oslon sopimukseen. Järjestöjen kanta perustuu puhtaasti rypäleaseiden aiheuttamiin humanitaarisiin ongelmiin.
Oslon sopimuksen yhtenä keskeisenä tavoitteena on taata rypäleaseiden uhreille heidän tarvitsemansa tuki.
– Tilaisuuteen osallistuneet rypäleaseiden uhrit muistuttivat paikallaolijoita hyvin konkreettisesti siitä, miten rypäleaseet vaikeuttavat uhrien elämää. Siksi onkin tärkeätä, että kansainvälinen yhteisö tekee voitavansa helpottaakseen niiden elämää, jotka ovat joutuneet rypäleaseiden uhreiksi. Yhtä tärkeää on luonnollisesti tehdä kaikki mahdollinen, jotta tulevaisuudessa ei syntyisi uusia uhreja," toteaa Suomen Punaisen Ristin varapuheenjohtaja Eero Rämö, joka osallistui allekirjoitustilaisuuteen Norjan Punaisen Ristin kutsusta.
– Oli koskettavaa todistaa, kuinka yli 100 valtiota, heidän joukossaan sellaiset maat kuten Iso-Britannia ja Ranska, allekirjoittivat sopimuksen, jonka tavoitteena on ennen kaikkea suojella siviilejä sodan keskellä. Toivottavasti myös Suomi voi sitoutua sopimukseen tulevaisuudessa, Rämö jatkaa.
Suomen Punaisen Ristin nettisivuilla on kattava paketti rypäleaseista, niiden vaikutuksista ja niitä koskevista kansainvälisestä sääntelystä. Lue aiheesta lisää humanitaarisen oikeuden nettisivuilta.
© Punainen Risti| Lailliset huomautukset | webmaster@redcross.fi
Suomi ei siis allekirjoittanut sopimusta- Kommentoiko tuore Nobelin Rauhanpalkinnon saaja Suomen poisjäämistä sopimuksesta? Eipä tainnut ehtiä-
Näin monimuotoisesti rakentuu kuva ja käsitys taiteen tekijöistä ja rauhan rakentajista.
Marjatta Hanhijoen näyttelyssä on keskellä näyttelytilaa orientaalisesti kirjailtu oranssi lasten posliinipotta ,johon saa heittää euroja.
Kehitysmaissa joihin suuri osa halpatuontivaatteiden tuotannosta on keskitetty on pula wc - tiloista ja erityisesti murrosikään tulevat tytöt jättävät koulunkäynnin kesken koska katseilta suojaava wc puuttuu.
Pottaan heitetyt eurot menevät wc-tilojen rakentamiseen kehitysmaissa.
Ter. Marja
Viikolla 17.12 grafiikan grand old ladyn Marjatta Hanhijoen avajaiset- graafikkojen kaupungissa kun ollaan niin avajaisissa oli kaksi graafikkoa ja meitä muita piskuinen,sekalainen joukko kulttuuriväkeä vauvasta vaariin –Toki kaupungissa on avajaisia tämän tästä enkä itsekkään juuri näyttäydy kovin usein avajaisvieraissa. Aikanaan tuli käytyä kaikki, aikaa kului ja pää tyhjeni kuin eka kaljatuoppi perjantai-illan saunassa.
Mutta Hanhijokeen , hän on Kuuluisan vapaamuotoiseti nimetyn graafikko Pentti Kaskipuron koulun kasvattiSuomen Kuvataideakatemian grafiikan osastolta.
Pentti Kaskipuro on tunnettu surrealististista sipuli- ja juures-aiheisista grafiikanlehdistään.
Kaskipuron tekee mielenkiintoiseksi kuvantekijäksi tosiseikka, että hänellä on lapsuudesta asti ollut silmäsairaus,joka on lähestulkoon sokeuttanut hänet lapsesta asti.Pääsykokeissa Kasksipuroa ei huolittu opiskelemaan Suomen Kuvataideakatemian kouluun.syynä kai oli erittäin heikko näkö.
Myöhemmin hän kelpasi samaan opinahjoon grafiikan opettajaksi.
Hän ei ole koskaan nähnyt kunnolla kauas, osaksi siksi aiheet ovat läheltä kuten pöydällä nahistunut punajuuri, lanttu, peruna.Työvälineenä näkmeisen apuna suurennuslasi.Sopii surrealistille.
Koulukunnasta on tehty oiva dokumentti 90-luvulla Ylelle.Käy ilmi, että Kaskipuro sai opetuksellaan aikaan ison innostuneen joukon ihan omalla viivalla operoivia graafikoita. Koulukunnalla on ollut suuri merkitys grafiikan uusiin muotoihin ja vähemmän jäykkään akateemiseen ulkoiseen ilmiasuun grafiikan lehdissä.
Hanhijoen Näyttely on moniin nykyajan näyttelyihin verrattuna turvallisen kodikas ja rauhoittava;kuvissa ei tapeta,ei olla julkisen seksuaaliseen aktiin valmiina ,esitellä hermafrodiitteja, epäsikiöitä tai olla vieraantuneita.
Esillä on meheviä akvarellejä ja mustavalkoisia grafiikanlehtiä ihmisistä ja sisätiloista.Suurennetut kuvakulmat keittiön pöydän välineistä kauniisti maalattuina ja hienosti rytmitettynä palauttavat mieleen yhden kuvataiteen tehtävän rauhoittajana ja kauneuden esittäjänä.Sopii tähän hetkeen , kaikki kun tuntuu rytisevän ja epävarmuus valtaa kaikki.
Hanhijoki ei ole pelkästään auvoisen kodinhengen kuvaaja , eikä harmiton piirtelijä. Teosten takana on elämää-
Testasin avajaisyleisöä kyselyllä mikä tapahtuma yhdistää tämän vuoden Nobelin Rauhanpalkinnon saajaa presidentti Martti Ahtisaarta ja taidegraafikko Marjatta Hanhijokea ?
Kukaan ei muistanut.
Mutta heti kun sanoin Pro Finlandian, osalla alkoi kello soida päässä.( Hieno ilmaisu englannin kielestä !!!)
Itselle Pro Finalndia-mitalin palautus tapahtuma Itsenäisyyspäivä-juhlilta vuosimallia 1998 jäi mieleen koska harvemmin tuollaisessa tilanteessa ihmiset uskaltautuvat protestoimaan tai kokevat sen jostain syystä liioiteltuna tai kokevat protestoinnin suomalaiskansallisesti ikävänä puuhana, joka kuuluu jollekin muulle ...
No alla oleva kirje muistuttaa mieleen tapahtumat noin kymmenen vuoden takaa.
Tässä kuuluisa kirje ja tapahtuma presidentti Martti Ahtisaaren ajalta vuodelta 1998.
Ritarikuntien kanslialle
Snellmaninkatu 9 - 11
Helsinki
Suomen tasavallan presidentti on myöntänyt Indonesian hallituksen metsäministerille Djamaludin Suryohadikusumolle Suomen leijonan ritarikunnan komentajamerkin. Siitä syystä me allekirjoittaneet, joille tasavallan presidentti myönsi viime itsenäisyyspäivänä Pro Finlandia-mitalit, haluamme palauttaa omat kunniamerkkimme.
Katsomme, että mitali Indonesian nykyisen hallituksen ministerille on myös kunnianosoitus presidentti Suharton politiikalle ja merkitsee hänen sortokoneistonsa voitelemista. Vaikka kyseinen ministeri onkin näyttänyt suosivan metsien käytön valvontaa, hän on joka tapauksessa Suharton hallituksen jäsen.
Kunniamerkin myöntämisellä ajetaan ennen kaikkea suuryhtiöiden taloudellisia etuja. Niiden intressejä edistetään viemällä mm. sotatarvikkeita, osallistumalla paikallisten asukkaiden oikeuksien polkemiseen ja tuhoamalla Indonesian metsäluontoa ja eläimistöä. Mitalin kääntöpuolelta löytyvätkin sellaiset suomalaiset suuryhtiöt kuin Jaakko Pöyry, UPM-Kymmene, Enso-Gutzeit, Ahlström, Vapo, Valmet, Sisu, Nokia, Vientiluotto ja Merita.
Kiitämme omasta puolestamme kunniasta ja palautamme kohteliaimmin mitalimme.
Helsingissä 8. 1. 1998
kirjailija Leena Krohn
taidegraafikko Marjatta Hanhijoki
Martti Ahtisaari on ollut vuodesta 2005 lähtien YK:n pääsihteerin erityisedustaja Kosovossa. Suomen tasavallan presidenttinä hän toimi vuosina 1994-2000.
Presidentti Martti Ahtisaari sai Nobelin Rauhan palkinnon Oslossa.
Oslo on kuuluisa paikka Oslon Sopimuksesta
Tässähistoriallinen rypäleasesopimus allekirjoitettavaksi Oslossa
Julkaistu 4.12.2008 12:20
Muokattu 4.12.2008 13:54
Keskiviikkona Oslossa avattiin allekirjoitettavaksi historiallinen kansainvälinen sopimus, jonka tavoitteena on puuttua rypäleaseiden aiheuttamiin vakaviin humanitaarisiin ongelmiin. Suomi ei ollut niiden yli sadan valtion joukossa, jotka allekirjoittivat sopimuksen.
Monien muiden järjestöjen tavoin Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälinen liike, Suomen Punainen Risti mukaan lukien, on tehnyt työtä sen eteen, että mahdollisimman moni maa allekirjoittaisi ja ratifioisi sopimuksen. Lokakuussa 2008 Suomen Punainen Risti vetosi yhdessä Kirkon ulkomaanavun ja Suomen UNICEFin kanssa Suomen hallitukseen, jotta se liittyisi Oslon sopimukseen. Järjestöjen kanta perustuu puhtaasti rypäleaseiden aiheuttamiin humanitaarisiin ongelmiin.
Oslon sopimuksen yhtenä keskeisenä tavoitteena on taata rypäleaseiden uhreille heidän tarvitsemansa tuki.
– Tilaisuuteen osallistuneet rypäleaseiden uhrit muistuttivat paikallaolijoita hyvin konkreettisesti siitä, miten rypäleaseet vaikeuttavat uhrien elämää. Siksi onkin tärkeätä, että kansainvälinen yhteisö tekee voitavansa helpottaakseen niiden elämää, jotka ovat joutuneet rypäleaseiden uhreiksi. Yhtä tärkeää on luonnollisesti tehdä kaikki mahdollinen, jotta tulevaisuudessa ei syntyisi uusia uhreja," toteaa Suomen Punaisen Ristin varapuheenjohtaja Eero Rämö, joka osallistui allekirjoitustilaisuuteen Norjan Punaisen Ristin kutsusta.
– Oli koskettavaa todistaa, kuinka yli 100 valtiota, heidän joukossaan sellaiset maat kuten Iso-Britannia ja Ranska, allekirjoittivat sopimuksen, jonka tavoitteena on ennen kaikkea suojella siviilejä sodan keskellä. Toivottavasti myös Suomi voi sitoutua sopimukseen tulevaisuudessa, Rämö jatkaa.
Suomen Punaisen Ristin nettisivuilla on kattava paketti rypäleaseista, niiden vaikutuksista ja niitä koskevista kansainvälisestä sääntelystä. Lue aiheesta lisää humanitaarisen oikeuden nettisivuilta.
© Punainen Risti| Lailliset huomautukset | webmaster@redcross.fi
Suomi ei siis allekirjoittanut sopimusta- Kommentoiko tuore Nobelin Rauhanpalkinnon saaja Suomen poisjäämistä sopimuksesta? Eipä tainnut ehtiä-
Näin monimuotoisesti rakentuu kuva ja käsitys taiteen tekijöistä ja rauhan rakentajista.
Marjatta Hanhijoen näyttelyssä on keskellä näyttelytilaa orientaalisesti kirjailtu oranssi lasten posliinipotta ,johon saa heittää euroja.
Kehitysmaissa joihin suuri osa halpatuontivaatteiden tuotannosta on keskitetty on pula wc - tiloista ja erityisesti murrosikään tulevat tytöt jättävät koulunkäynnin kesken koska katseilta suojaava wc puuttuu.
Pottaan heitetyt eurot menevät wc-tilojen rakentamiseen kehitysmaissa.
Ter. Marja
maanantaina, joulukuuta 15, 2008
SIKA SAA MATKUSTAA AUTON TAKAPENKILLÄ
Hei!
Nauratti lehdessä vastikään ollut otsikko. KSML:n Lehtijutussa Poliisimestari toteaa : Sika saa matkustaa auton takapenkillä.
Poliisimestaria haastateltiin, kun Hankasalmella auto oli liukkaalla kierinyt katolleen pientareelle
Autossa matkusti kuskin lisäksi kaksi ihmistä ja heidän välissä yksi sika. Kukaan ei vahingoittunut onnettomuudessa.
Sika oli kasvatti,kotieläinporsas.
Lemmikki.
Lemmikkinä voi kotona olla ihmis-sikakin.
Taksikuskeilla luultavasti riitti otsikosta reviteltävää vielä enemmän kuin minulla.
Heillä taitaa olla joka viikonloppu useampikin sika takapenkillä.
Vakavoidutaan.
Pääsin jatkamaan vaikuttajana Uuden Jyväskylän kulttuurilautakunnassa varsinaisena jäsenenä,vaikka valtuustoon en yltänyt.
Mistä luottamuksesta olen otettu.
Vasemmistoliiton kunnallisjärjestön valtuustojäsenet ja luottamushenkilöt ovat nähneet aktiivisuuteni mm kaikille tärkeässä lähikirjastojen todella tiukille menneessä puolustustaistelussa.
Poliittiset kunnallisjärjestöt tiedustelevat ehdokkaina olleiden halukkuutta eri luottamustehtäviin, erityisesti lautakuntiin.
Laitoin itseni ehdolle vain kulttuurilautakunnan jäseneksi. Varsinaiseksi.Se on alue, josta olen kiinnostunut.
Lisäksi tiedän kulttuuriasioista tarpeeksi ollakseni oikeutettu luottamushenkilöksi kulttuurilautkaunnassa.
Toki useita halukkaita oli vasemmistoliitossakin kyseiseen tehtävään.
Teen parhaani jälleen ,jotta elävä kulttuuri
ja kulttuurin ammattilaiset saavat kunnolliset toimintamahdollisuudet.
Ja takaisin uuteen opetusministeriimme ja muisteloihin kunnallispolitiikassa:
Luovutimme 2006 kuukaudessa-elokuun aikana kerätyn 5500 nimen adressin kaupungin valtuustolle- minä ja kolme kirjailijaa ja yksi nuorison edustaja Huhtasuolta- adressin vastaanotti valtuuston puheenjohtaja Henna Virkkunen, joka silloin oli lähikirjastojen vähentämisen kannalla.
Tänä vuonna , vaalivuonna
pidin puheenvuoroja ja kirjoitin lautakuntien jaosta- uhkana oli lautakuntien määrän pienennys tai yhdistäminen kammottavalla otsikolla superlautakunnaksi- nimihöttöilyä ja kunnallisen päätöksenteon aliarviointia-
Saimme korjattua kuntasopimusta ja kulttuurille , nuorisolle ja liikunnalla ihan omat lautakunnat!
Paremmin kävi kuin osasimme odottaa!
Henna Virkkunen,joka siis vielä pari vuotta sitten puolsi lähikirjastoverkon supistusta, on valittu opetusministeriksi.
Onkohan suhtautuminen kirjastoihin muuttunut muutamassa vuodessa?
Onneksi tuli oltua varavaltuuttuna Jyväskylän valtuuston laivaseminaarissa elokuussa , missä olivat myös Korpilahden ja Jyväskylän maalaiskunnan valtuustot mukana. Sain seminaarissa pitää puheenvuoron esim aiheesta , että lautakuntia on oltava ainakin kaksi eli kulttuuri-ja nuorisolautakaunta sekä liikuntalautakunta.
Siellä sekä Jyväskylän , Korpilahden että maalaiskunnan valtuutetuista- läsnäolleista- enemmistö oli samalla kannalla kanssani ja kuntien yhdistämissopimusta laatinut konsultti totesi siellä ,että ON MAHDOLLISTA PALATA sopimuksen yksityiskohtiin ja muuttaa sopimusta jos yhteinen etu ja tahto näin on.
Ei todettu siis , että sopimusta ei saa muuttaa miltään osin kolmeen vuoteen kuten nyt on kerrottu muutaman eli kolmen maalaiskuntalalaisen vaikuttajan taholta.
Paljastivatpa oman värinsä kulttuuri-, liikunta- ja nuorisoasioiden suhteen. Totesivat , että uudessa kunnassa perusasiat hoidetaan ja huolehditaan ja nyt heidän mielestään siis kulttuuri-, nuoriso-, ja liikunta-asiat ovat ylimääräistä hyvää johon uudella kunnalla ei ole varaa edes lautakuntia perustaa.
jos ei ole toimielimiä kyseisille yhteiskunnan osa-alueille, ei ole arvostusta ei ole resussointia , ei mitään.
Onneksi nuo kolme eskon puumerkki-intoista jäivät vähemmistöön ja vaikka valittavatkin sopimusrikkomuksesta KHO:n , eivät ehdi pilaamaan lautakuntajakoa. Maineensa kyllä meni.
Henna Virkkunen oli läsnä muun kaupungin johdon kanssa koko seminaarin ajan.
Seuraavan kerran tapasin Henna Virkkusen HB-betoniteollisuuden uuden laattalinjan vihkiäistilaisuudessa Seppälänkankaalla lokakuussa. Hän piti reippaan puheen juhlavieraille.
Ehtivä ihminen.Raikkaampi kuin pönöttävät,itsetietoiset liituraitaukkelit.
Voihan olla ,että saamme alueellista kulttuuria edistäviä asioita vietyä ministeriöön asti. Aika näyttää.
Uudessa kulttuurilautakunnasa jatkavat vanhoina Jukka Louhivuori, Pauliina Holm,Jukka Ammondt, Nina Simanainen ja Juha Venäläinen+ minä.
Jatkuvuutta tuli kulttuuriasioiden työstöön ja olemmehan esim lähikirjastoasiassa olleet melkein samoilla linjoilla ja konserttisalin rakentamisen kannalla kaikki.
Tosin itse kannattan alkupe,räistä taiteiden korttelin mukaista suunnitelmaa eli kirkkopuiston reunalle konserttisali
Lisäksi
Taiteilijoille tulee saada takaisin vuosiapuraha ja on tehtävä aloite prosenttiperiaatteesta kaupungin rakennuskohteissa.
Nythän uusi lautakunnan puheenjohtaja jo lupaavasti linjasi kulttuurilautakunnan tulevia hankkeita ja aloitteita.
Joihin lauseisiin sisältyi julkinen taide.
Museotoiminta on myös jäänyt aivan alakynteen resussien jaossa.
Kunnollinen varasto on tulossa monen vuoden odottelun jälkeen Jyväskylän museoille.
Mutta näyttelytoiminnan kehittämiseen , ainakin on saatava ne OPM:n korvamerkitsemät valtion avut lyhentämättöminä.
Tällä viikolla on taidemuseolle kutsuttu keskisuomalaiset kuvataiteilijat yhteiseen tapaamiseen museoväen kanssa tarkoituksena kuunnella molemmin puolin toisiamme ja mahdollisesti uusia ideoita ja toiveita saadaan täyttymään näin joulun alla.
Jännittävää.
Suosittelen tammikuussa käynnistyvää mosaiikkitaiteen kurssia , sopivat myös vasta-alkajille.KTS Keskisuomalainen su 14.12.Koulut ja kurssit -osio.
Tiedustella kursseista voi: marja.kolu@lafka.fi
Kurssit viikonloppukursseja Yliopistonkatu 28 E , uudella työlhuoneellani.
Tammikuussa käynnistyvät myös ammattilaisille tai pitempään piirtäneille tarkoitetut elävän malli piirustusillat.
Kaksi ja puoli tuntia , 18-20.30 , keskiviikkoisin.
20Eur/ ilta,sisältää mallin ja tilan.Minimi 5, maksimi 7 osallistujaa.
Alkaa 28.1.2009
Tarkemmin marja.kolu@lafka.fi
Nauratti lehdessä vastikään ollut otsikko. KSML:n Lehtijutussa Poliisimestari toteaa : Sika saa matkustaa auton takapenkillä.
Poliisimestaria haastateltiin, kun Hankasalmella auto oli liukkaalla kierinyt katolleen pientareelle
Autossa matkusti kuskin lisäksi kaksi ihmistä ja heidän välissä yksi sika. Kukaan ei vahingoittunut onnettomuudessa.
Sika oli kasvatti,kotieläinporsas.
Lemmikki.
Lemmikkinä voi kotona olla ihmis-sikakin.
Taksikuskeilla luultavasti riitti otsikosta reviteltävää vielä enemmän kuin minulla.
Heillä taitaa olla joka viikonloppu useampikin sika takapenkillä.
Vakavoidutaan.
Pääsin jatkamaan vaikuttajana Uuden Jyväskylän kulttuurilautakunnassa varsinaisena jäsenenä,vaikka valtuustoon en yltänyt.
Mistä luottamuksesta olen otettu.
Vasemmistoliiton kunnallisjärjestön valtuustojäsenet ja luottamushenkilöt ovat nähneet aktiivisuuteni mm kaikille tärkeässä lähikirjastojen todella tiukille menneessä puolustustaistelussa.
Poliittiset kunnallisjärjestöt tiedustelevat ehdokkaina olleiden halukkuutta eri luottamustehtäviin, erityisesti lautakuntiin.
Laitoin itseni ehdolle vain kulttuurilautakunnan jäseneksi. Varsinaiseksi.Se on alue, josta olen kiinnostunut.
Lisäksi tiedän kulttuuriasioista tarpeeksi ollakseni oikeutettu luottamushenkilöksi kulttuurilautkaunnassa.
Toki useita halukkaita oli vasemmistoliitossakin kyseiseen tehtävään.
Teen parhaani jälleen ,jotta elävä kulttuuri
ja kulttuurin ammattilaiset saavat kunnolliset toimintamahdollisuudet.
Ja takaisin uuteen opetusministeriimme ja muisteloihin kunnallispolitiikassa:
Luovutimme 2006 kuukaudessa-elokuun aikana kerätyn 5500 nimen adressin kaupungin valtuustolle- minä ja kolme kirjailijaa ja yksi nuorison edustaja Huhtasuolta- adressin vastaanotti valtuuston puheenjohtaja Henna Virkkunen, joka silloin oli lähikirjastojen vähentämisen kannalla.
Tänä vuonna , vaalivuonna
pidin puheenvuoroja ja kirjoitin lautakuntien jaosta- uhkana oli lautakuntien määrän pienennys tai yhdistäminen kammottavalla otsikolla superlautakunnaksi- nimihöttöilyä ja kunnallisen päätöksenteon aliarviointia-
Saimme korjattua kuntasopimusta ja kulttuurille , nuorisolle ja liikunnalla ihan omat lautakunnat!
Paremmin kävi kuin osasimme odottaa!
Henna Virkkunen,joka siis vielä pari vuotta sitten puolsi lähikirjastoverkon supistusta, on valittu opetusministeriksi.
Onkohan suhtautuminen kirjastoihin muuttunut muutamassa vuodessa?
Onneksi tuli oltua varavaltuuttuna Jyväskylän valtuuston laivaseminaarissa elokuussa , missä olivat myös Korpilahden ja Jyväskylän maalaiskunnan valtuustot mukana. Sain seminaarissa pitää puheenvuoron esim aiheesta , että lautakuntia on oltava ainakin kaksi eli kulttuuri-ja nuorisolautakaunta sekä liikuntalautakunta.
Siellä sekä Jyväskylän , Korpilahden että maalaiskunnan valtuutetuista- läsnäolleista- enemmistö oli samalla kannalla kanssani ja kuntien yhdistämissopimusta laatinut konsultti totesi siellä ,että ON MAHDOLLISTA PALATA sopimuksen yksityiskohtiin ja muuttaa sopimusta jos yhteinen etu ja tahto näin on.
Ei todettu siis , että sopimusta ei saa muuttaa miltään osin kolmeen vuoteen kuten nyt on kerrottu muutaman eli kolmen maalaiskuntalalaisen vaikuttajan taholta.
Paljastivatpa oman värinsä kulttuuri-, liikunta- ja nuorisoasioiden suhteen. Totesivat , että uudessa kunnassa perusasiat hoidetaan ja huolehditaan ja nyt heidän mielestään siis kulttuuri-, nuoriso-, ja liikunta-asiat ovat ylimääräistä hyvää johon uudella kunnalla ei ole varaa edes lautakuntia perustaa.
jos ei ole toimielimiä kyseisille yhteiskunnan osa-alueille, ei ole arvostusta ei ole resussointia , ei mitään.
Onneksi nuo kolme eskon puumerkki-intoista jäivät vähemmistöön ja vaikka valittavatkin sopimusrikkomuksesta KHO:n , eivät ehdi pilaamaan lautakuntajakoa. Maineensa kyllä meni.
Henna Virkkunen oli läsnä muun kaupungin johdon kanssa koko seminaarin ajan.
Seuraavan kerran tapasin Henna Virkkusen HB-betoniteollisuuden uuden laattalinjan vihkiäistilaisuudessa Seppälänkankaalla lokakuussa. Hän piti reippaan puheen juhlavieraille.
Ehtivä ihminen.Raikkaampi kuin pönöttävät,itsetietoiset liituraitaukkelit.
Voihan olla ,että saamme alueellista kulttuuria edistäviä asioita vietyä ministeriöön asti. Aika näyttää.
Uudessa kulttuurilautakunnasa jatkavat vanhoina Jukka Louhivuori, Pauliina Holm,Jukka Ammondt, Nina Simanainen ja Juha Venäläinen+ minä.
Jatkuvuutta tuli kulttuuriasioiden työstöön ja olemmehan esim lähikirjastoasiassa olleet melkein samoilla linjoilla ja konserttisalin rakentamisen kannalla kaikki.
Tosin itse kannattan alkupe,räistä taiteiden korttelin mukaista suunnitelmaa eli kirkkopuiston reunalle konserttisali
Lisäksi
Taiteilijoille tulee saada takaisin vuosiapuraha ja on tehtävä aloite prosenttiperiaatteesta kaupungin rakennuskohteissa.
Nythän uusi lautakunnan puheenjohtaja jo lupaavasti linjasi kulttuurilautakunnan tulevia hankkeita ja aloitteita.
Joihin lauseisiin sisältyi julkinen taide.
Museotoiminta on myös jäänyt aivan alakynteen resussien jaossa.
Kunnollinen varasto on tulossa monen vuoden odottelun jälkeen Jyväskylän museoille.
Mutta näyttelytoiminnan kehittämiseen , ainakin on saatava ne OPM:n korvamerkitsemät valtion avut lyhentämättöminä.
Tällä viikolla on taidemuseolle kutsuttu keskisuomalaiset kuvataiteilijat yhteiseen tapaamiseen museoväen kanssa tarkoituksena kuunnella molemmin puolin toisiamme ja mahdollisesti uusia ideoita ja toiveita saadaan täyttymään näin joulun alla.
Jännittävää.
Suosittelen tammikuussa käynnistyvää mosaiikkitaiteen kurssia , sopivat myös vasta-alkajille.KTS Keskisuomalainen su 14.12.Koulut ja kurssit -osio.
Tiedustella kursseista voi: marja.kolu@lafka.fi
Kurssit viikonloppukursseja Yliopistonkatu 28 E , uudella työlhuoneellani.
Tammikuussa käynnistyvät myös ammattilaisille tai pitempään piirtäneille tarkoitetut elävän malli piirustusillat.
Kaksi ja puoli tuntia , 18-20.30 , keskiviikkoisin.
20Eur/ ilta,sisältää mallin ja tilan.Minimi 5, maksimi 7 osallistujaa.
Alkaa 28.1.2009
Tarkemmin marja.kolu@lafka.fi
tiistaina, marraskuuta 18, 2008
TAIVAS PUTTOO - TAIVAS PUTTOO
Hei!
Näinä päivinä kun avaa radion tai sanomalehden, kuuntelee ja lukee uutiset voi
melkein tuntea olevansa jonkun hulluuden partaalla olevan kulttiherätysliikkeen
pauloissa; kaikialla on itku ja hammasten kiristys ja ihmisiä heitetään ulos kuin karjaa, kaiken mittarina on edelleen talous.Kohta varmaan viimeisenä keinonan pelastaa talous kehotetaan ihmisiä kaivaamaan kuoppa maahan ja paneutumaan makuulle kuoppaan!
Kukahan repii tästä ajasta mitään myönteistä. Miltä mahtaa tuntua nuorista?
Ahneiden sukupolvi ei ole tottunut menettämään kertalaakista materiaalista hyvää!
Köyhät, työttömät ja toimettomat ovat jo sitten 1990 -luvun totutelleet vessa-vesiposti-leipäjono-elämään.
Mutta nyt siis kaikkien tavarataivaassa uivien onni on uhattuna.
Kuinkahan paljon tässä hässäkässä on oikeaa hätää ja elämisen laadun pudotuksen pelkoa.
Oma elämäni on aina ollut epävarmaa pätkätyötä tai muuttoa työn perässä.
Uuvuttavaa mutta ei tapa.
Suhteellisuuden tajua siis.
Tällaisesta negaatiivisen tiedon välityksen määrästä kääntyy Golf -virtakin ja ikirouta sulaa ja taivas putoaa niskaan.
Marja
Näinä päivinä kun avaa radion tai sanomalehden, kuuntelee ja lukee uutiset voi
melkein tuntea olevansa jonkun hulluuden partaalla olevan kulttiherätysliikkeen
pauloissa; kaikialla on itku ja hammasten kiristys ja ihmisiä heitetään ulos kuin karjaa, kaiken mittarina on edelleen talous.Kohta varmaan viimeisenä keinonan pelastaa talous kehotetaan ihmisiä kaivaamaan kuoppa maahan ja paneutumaan makuulle kuoppaan!
Kukahan repii tästä ajasta mitään myönteistä. Miltä mahtaa tuntua nuorista?
Ahneiden sukupolvi ei ole tottunut menettämään kertalaakista materiaalista hyvää!
Köyhät, työttömät ja toimettomat ovat jo sitten 1990 -luvun totutelleet vessa-vesiposti-leipäjono-elämään.
Mutta nyt siis kaikkien tavarataivaassa uivien onni on uhattuna.
Kuinkahan paljon tässä hässäkässä on oikeaa hätää ja elämisen laadun pudotuksen pelkoa.
Oma elämäni on aina ollut epävarmaa pätkätyötä tai muuttoa työn perässä.
Uuvuttavaa mutta ei tapa.
Suhteellisuuden tajua siis.
Tällaisesta negaatiivisen tiedon välityksen määrästä kääntyy Golf -virtakin ja ikirouta sulaa ja taivas putoaa niskaan.
Marja
perjantaina, marraskuuta 14, 2008
PAHAN INHIMMILLISTÄMINEN
Hei!
Helsingin Sanomissa uutisoitiin taannoin
Belgialaisesta ruokaohjelmasta , missä käydään läpi kuuluisuuksien ruokatottumuksia ja lempiaterioita. Vuorossa olisi ollut kansanmurhaaja , diktaattori Adolf Hitler ja hänen mieliruokansa.
Belgialainen juutalaisyhteisö vastusti anakarasti ohjelman esittämistä
perusteella ,että ohjelma inhimmillistäisi hirviön , joka kuljetutti tuhansia belgian juutalaisia kuoleman leirille.Hitlerin lempiruuat Belgialaisessa ruokaohjelmassa jäivät esittämättä.
Tekopyhyys ja saivartelu ja tärkeily ja raflaavuus ovat nousseet esiin Annan-talon Kamala ja Kauhu -aiheiseen teemaan liittyvä työpaja pehmolelukurssista.
Nuorten kanssa oli käsitelty koulussa ja muissa yhteyksissä läpileikkausperiaatteella kauhua ja pahaa. Työpajassa aiheena oli " Jotain kamalaa on tapahtunut - sinä päätät mitä " ja jokaiselle nuorelle annettiin pehmolelu eteen ja työkalut.Saksia , maalia , lisukkeita.Osa varmaan ajatteli , että tässä kamalaa inhimmilistetään.
Helsingin Sanomien uutisointi kurssista oli epäonnistuneen mauton ja sensaationhakuinen.Toimittajan olisi tullut ottaa huomioon lähiajan tapahtumat ja olla vähemmän vertahyytävä otsikossa.
Mahdollisesti hyvä kurssin sisältö nuorille sotketui nyt terapia- pahamieli- väkivaltaan yllytys -keskustelumössöön.Kovin rakentavana enkä ehjäävänä keskustelua näe.
Mutta en ole kuvataideterapeutti enkä psykiatri. Vain kuvataiteilija ja 10 vuotta lapsia ja nuoria kuvataidekoulussa ohjannut kuvallisiin elämyksiin.
Yllättävää on kuinka moni reagoi rajusti hengettömien olioiden puolesta,kun samaan aikaan pahoinvoivien, huonostikohdeltujen lasten puolesta ei revitä pelihousuja.
Joka viikko saamme lukea nuorten lisääntyvästä häiriökäyttäytymisestä , lasten hyväksikäytöstä, lasten katuprostituutiosta, pahoinpielyistä.
Suhteellisuuden taju puuttuu!
Katsotaanpa vaikka muutamaa Disneyn piirrettyä tai internetissä pelattavia ammuskelupelejä.Paha on jo fiktiivisenä koettavissa erittäin havainnollisena ollut televisiossa vuosia ja nyt laajemmin internetissä. Meillä Grimmin saduilla ja Raamatun kauhuskenaarioilla evästetyillä on selkeä käsitys hyvästä ja pahasta.Vai onko?
Mallikäyttäytymistä ohjaa muukin kuin kuviteellinen kauhun kuvaaminen ohjatussa,keskustellussa ympäristössä.
Meillä on kissantappo -Teemu - tuleekohan tästä nalletappo-Anne?
Eilen näin pihassamme rapaisen , märän nallen ajotiellä aika ehjänä, nostin sen katoksen alle istumaan - jospa joku tunnisttaa omansa , laittaa pesuun ja ottaa viereen.
Pelastakaa edes nallet !
Hyvää nallevapaata, lapsetonta, huolentonta, viinantonta , lyömätöntä, ajattelematonta, televisiontonta, Vanhatonta, Ahotonta, Kataisetonta, verotonta viikonvaihdetta !
Marja
Helsingin Sanomissa uutisoitiin taannoin
Belgialaisesta ruokaohjelmasta , missä käydään läpi kuuluisuuksien ruokatottumuksia ja lempiaterioita. Vuorossa olisi ollut kansanmurhaaja , diktaattori Adolf Hitler ja hänen mieliruokansa.
Belgialainen juutalaisyhteisö vastusti anakarasti ohjelman esittämistä
perusteella ,että ohjelma inhimmillistäisi hirviön , joka kuljetutti tuhansia belgian juutalaisia kuoleman leirille.Hitlerin lempiruuat Belgialaisessa ruokaohjelmassa jäivät esittämättä.
Tekopyhyys ja saivartelu ja tärkeily ja raflaavuus ovat nousseet esiin Annan-talon Kamala ja Kauhu -aiheiseen teemaan liittyvä työpaja pehmolelukurssista.
Nuorten kanssa oli käsitelty koulussa ja muissa yhteyksissä läpileikkausperiaatteella kauhua ja pahaa. Työpajassa aiheena oli " Jotain kamalaa on tapahtunut - sinä päätät mitä " ja jokaiselle nuorelle annettiin pehmolelu eteen ja työkalut.Saksia , maalia , lisukkeita.Osa varmaan ajatteli , että tässä kamalaa inhimmilistetään.
Helsingin Sanomien uutisointi kurssista oli epäonnistuneen mauton ja sensaationhakuinen.Toimittajan olisi tullut ottaa huomioon lähiajan tapahtumat ja olla vähemmän vertahyytävä otsikossa.
Mahdollisesti hyvä kurssin sisältö nuorille sotketui nyt terapia- pahamieli- väkivaltaan yllytys -keskustelumössöön.Kovin rakentavana enkä ehjäävänä keskustelua näe.
Mutta en ole kuvataideterapeutti enkä psykiatri. Vain kuvataiteilija ja 10 vuotta lapsia ja nuoria kuvataidekoulussa ohjannut kuvallisiin elämyksiin.
Yllättävää on kuinka moni reagoi rajusti hengettömien olioiden puolesta,kun samaan aikaan pahoinvoivien, huonostikohdeltujen lasten puolesta ei revitä pelihousuja.
Joka viikko saamme lukea nuorten lisääntyvästä häiriökäyttäytymisestä , lasten hyväksikäytöstä, lasten katuprostituutiosta, pahoinpielyistä.
Suhteellisuuden taju puuttuu!
Katsotaanpa vaikka muutamaa Disneyn piirrettyä tai internetissä pelattavia ammuskelupelejä.Paha on jo fiktiivisenä koettavissa erittäin havainnollisena ollut televisiossa vuosia ja nyt laajemmin internetissä. Meillä Grimmin saduilla ja Raamatun kauhuskenaarioilla evästetyillä on selkeä käsitys hyvästä ja pahasta.Vai onko?
Mallikäyttäytymistä ohjaa muukin kuin kuviteellinen kauhun kuvaaminen ohjatussa,keskustellussa ympäristössä.
Meillä on kissantappo -Teemu - tuleekohan tästä nalletappo-Anne?
Eilen näin pihassamme rapaisen , märän nallen ajotiellä aika ehjänä, nostin sen katoksen alle istumaan - jospa joku tunnisttaa omansa , laittaa pesuun ja ottaa viereen.
Pelastakaa edes nallet !
Hyvää nallevapaata, lapsetonta, huolentonta, viinantonta , lyömätöntä, ajattelematonta, televisiontonta, Vanhatonta, Ahotonta, Kataisetonta, verotonta viikonvaihdetta !
Marja
keskiviikkona, marraskuuta 12, 2008
PÄIVÄN POLTTAVIA JA KEVENNYS
Sofi Oksasen PUHDISTUS -kirja elää nykypäivässä
Keskisuomalaisessa uutisoitiin tiistaina 11.11.2008
Janne Huuskonen / STT
"Kaksi parikymppistä virolaismiestä kiistävät heitä vastaan luetut syytteet ihmiskaupasta. Seksinostajat puolestaan kieltävät tienneensä, että nainen olisi ollut ihmiskaupan uhri. Helsingin käräjäoikeus aloitti jutun käsittelyn maanantaina.
Nuori virolaisnainen tuli miesten mukana Helsinkiin viime kesänä. Hän on toisen syytetyn entinen seurustelukumppani.
Kihlakunnansyyttäjä Antti Simolan mukaan miehet houkuttelivat kielitaidottoman ja olemukseltaan lapsenomaisen naisen Suomeen lupaamalla säädyllistä työtä, joka osoittautui perillä seksin myymiseksi. Nainen vastusteli aluksi mutta Simolan mukaan taipui lopulta miesten tahtoon henkisesti alistettuna ja olosuhteiden pakosta."
.
Keskisuomalainen uutisoi myös 10.11
Marjo Näkki / STT
Tallinna
"Tammikuussa 1949 Josif Stalin allekirjoitti määräyksen, joka sinetöi 87 000 baltialaisen kohtalon. Kaksi kuukautta myöhemmin, maaliskuun 25. päivänä alkoivat suurkyyditykset. Niiden seurauksena 7 500 virolaisperhettä karkotettiin Siperiaan.
Syy oli aina sama: Neuvostoliiton vastainen toiminta. Kyyditettävien joukossa oli Saksan armeijassa palvelleita metsäveljiä ja suojeluskuntalaisia.
Vuonna 1949 Josif Stalin allekirjoitti surullisen kuuluisan määräyksen, joka sinetöi monen virolaisen kohtalon. Kaksi kuukautta myöhemmin, maaliskuun 25. päivänä alkoivat suurkyyditykset. Niiden seurauksena 7 500 virolaisperhettä karkotettiin Siperiaan.
Vielä tänäkin päivänä Viron suojelupoliisi, Kapo, etsii kymmenientuhansien asiakirjojen joukosta vihjeitä siitä, kuka on lopulta vastuussa kuudenkymmenen vuoden takaisista kyydityksistä. Kaposta arvioidaan, että vielä muutama karkotuksista vastannut virolainen ehditään saada oikeuden eteen.
Kansantarinat ovat eläneet kyyditettyjen suvuissa voimakkaina, ja Kapo on saanut kyyditettyjen omaisilta kitkerääkin palautetta. Heidän mielestään edesvastuuseen on tuotu väärä mies.
– Perheissä on saatettu vuosikymmeniä kertoa, miten se naapurin Madis kavalsi meidän isoisän saadakseen talomme. Voi olla, että Madis on muuttanut tyhjilleen jääneeseen taloon karkotuksen jälkeen, mutta ei hänellä silti ole vastuuta tapahtumista, sanoo Kapon komisario Andres Kahar."
KEVENNYS
Liisa Kuivalainen kirjoittaa Keskisuomalaisessa 10.11 luottokorttiväärennyksistä- ei muuten uusi ilmiö , mutta ei voi olla huvittumatta kun jutussa NORDEA Kortit -yksikön johtaja Markku Siitonen
antaa neuvoja ulkomailla matkustaville:
"Kortin säilytyksessä ovat litteät käyntikorttikotelot käteviä. Ne eivät houkuttele pullottaen shortsin takataskussa.
Naisille hyvä säilöpaikka ovat rintaliivit.
Rinnat ovat niin herkät, että joka nainen huomaa, jos niitä kopeloidaan.
Markku Siitosen mukaan suomalaiset ovat luontaisesti tarkkoja eivätkä levittele kortteja missään."
Pitäisikö sitten samalla logiikalla alkaa jakamaan neuvoja naisia käpälöiville mieskansanedustajille ja valtion hallinnon virkamiehille , että pitävät käsiraudoissa kätensä tai pukeutuvat pakkopaitaan edustustilaisuukissa , koska naisten rinnat ja takamus ovat herkät , kosketustunnisteet toimivat ja käry käy?
Marja
Keskisuomalaisessa uutisoitiin tiistaina 11.11.2008
Janne Huuskonen / STT
"Kaksi parikymppistä virolaismiestä kiistävät heitä vastaan luetut syytteet ihmiskaupasta. Seksinostajat puolestaan kieltävät tienneensä, että nainen olisi ollut ihmiskaupan uhri. Helsingin käräjäoikeus aloitti jutun käsittelyn maanantaina.
Nuori virolaisnainen tuli miesten mukana Helsinkiin viime kesänä. Hän on toisen syytetyn entinen seurustelukumppani.
Kihlakunnansyyttäjä Antti Simolan mukaan miehet houkuttelivat kielitaidottoman ja olemukseltaan lapsenomaisen naisen Suomeen lupaamalla säädyllistä työtä, joka osoittautui perillä seksin myymiseksi. Nainen vastusteli aluksi mutta Simolan mukaan taipui lopulta miesten tahtoon henkisesti alistettuna ja olosuhteiden pakosta."
.
Keskisuomalainen uutisoi myös 10.11
Marjo Näkki / STT
Tallinna
"Tammikuussa 1949 Josif Stalin allekirjoitti määräyksen, joka sinetöi 87 000 baltialaisen kohtalon. Kaksi kuukautta myöhemmin, maaliskuun 25. päivänä alkoivat suurkyyditykset. Niiden seurauksena 7 500 virolaisperhettä karkotettiin Siperiaan.
Syy oli aina sama: Neuvostoliiton vastainen toiminta. Kyyditettävien joukossa oli Saksan armeijassa palvelleita metsäveljiä ja suojeluskuntalaisia.
Vuonna 1949 Josif Stalin allekirjoitti surullisen kuuluisan määräyksen, joka sinetöi monen virolaisen kohtalon. Kaksi kuukautta myöhemmin, maaliskuun 25. päivänä alkoivat suurkyyditykset. Niiden seurauksena 7 500 virolaisperhettä karkotettiin Siperiaan.
Vielä tänäkin päivänä Viron suojelupoliisi, Kapo, etsii kymmenientuhansien asiakirjojen joukosta vihjeitä siitä, kuka on lopulta vastuussa kuudenkymmenen vuoden takaisista kyydityksistä. Kaposta arvioidaan, että vielä muutama karkotuksista vastannut virolainen ehditään saada oikeuden eteen.
Kansantarinat ovat eläneet kyyditettyjen suvuissa voimakkaina, ja Kapo on saanut kyyditettyjen omaisilta kitkerääkin palautetta. Heidän mielestään edesvastuuseen on tuotu väärä mies.
– Perheissä on saatettu vuosikymmeniä kertoa, miten se naapurin Madis kavalsi meidän isoisän saadakseen talomme. Voi olla, että Madis on muuttanut tyhjilleen jääneeseen taloon karkotuksen jälkeen, mutta ei hänellä silti ole vastuuta tapahtumista, sanoo Kapon komisario Andres Kahar."
KEVENNYS
Liisa Kuivalainen kirjoittaa Keskisuomalaisessa 10.11 luottokorttiväärennyksistä- ei muuten uusi ilmiö , mutta ei voi olla huvittumatta kun jutussa NORDEA Kortit -yksikön johtaja Markku Siitonen
antaa neuvoja ulkomailla matkustaville:
"Kortin säilytyksessä ovat litteät käyntikorttikotelot käteviä. Ne eivät houkuttele pullottaen shortsin takataskussa.
Naisille hyvä säilöpaikka ovat rintaliivit.
Rinnat ovat niin herkät, että joka nainen huomaa, jos niitä kopeloidaan.
Markku Siitosen mukaan suomalaiset ovat luontaisesti tarkkoja eivätkä levittele kortteja missään."
Pitäisikö sitten samalla logiikalla alkaa jakamaan neuvoja naisia käpälöiville mieskansanedustajille ja valtion hallinnon virkamiehille , että pitävät käsiraudoissa kätensä tai pukeutuvat pakkopaitaan edustustilaisuukissa , koska naisten rinnat ja takamus ovat herkät , kosketustunnisteet toimivat ja käry käy?
Marja
tiistaina, marraskuuta 11, 2008
MUSTA ISÄNPÄIVÄ
Viikonloppuna lauantaina poikani sai suruviestin , ala- ja yläasteen koulukaveri ja ystävä menehtyi yllättäen 6.11.
Muistan porkkananpunatukkaisen , vihreäsilmäisen ,herkkähymyisen pojan.
Koko sunnuntain satoi vettä , oli pimeää.
Itketti nuoren isän keskeneräiseksi jäänyt elämä.
Välittäkää toisistanne
Marja
Muistan porkkananpunatukkaisen , vihreäsilmäisen ,herkkähymyisen pojan.
Koko sunnuntain satoi vettä , oli pimeää.
Itketti nuoren isän keskeneräiseksi jäänyt elämä.
Välittäkää toisistanne
Marja
perjantaina, marraskuuta 07, 2008
PUHDISTUS JA SUOMEN LINNA
KESKIVIIKKO-TORSTAI
Kuin lihassa kävelisi- Ylämäki Suomen linnan lautalta Susisaarta kohti kiinnittää katseen aikojen saatossa muovautuneisiin graniittisiin katukiviin, ovat pyöreäksi muokkautuneneita.
Sinertäviä, punertavia, kellertävän lihaisia sävyjä pullottavilla kivillä.
Katse kohdistuu mieluusti kiveykseen.
Aurinko paistaa sopivasti alaviistosta, väkeä on vähän liikkeellä-turistikausi on ohi, vangit ehostavat perinteisin menetelmin suojeltua ympäristöä- kilkatus ja kalke luo soundeja autottomaan tilaan.
Aikamatkailua muurien suojaamassa historiassa.
Tekee mieli seisahdella ja viivytellä.
Tasan vuosi sitten olin täällä edellisen kerran latomassa taidevalimolla Lutakon Puiston AATAMIN PURAISU -veistosta.Samaan aikaan sattui Jokelan tragedia. Ilma oli märän kolea myös tuolloin.
Tapahtuma ja veistos merkkaavat muistijäljen elämääni.
Saavuin Suomen linnaan lautalla keskiviikkoaamuna klo 10:n lautalla- takana junamatka Jyväskylästä puoli seitsemän lähteneellä pendeliinolla.
Olin lukenut edellisiltana loppuun Sofi Oksasen Puhdistuksen.
Sitä ennen olin lukenut hänen Stalinin Lehmät.Pietarissa 1987-88 -silloisessa Leningradissa Gorbatshovin aikana asuneena tunnistan paljon asioita, mutta en tietenkään niin tarkkaan ja rankkoina kuin Oksanen kuvaa.
Puhdistus vaikutti mielentilaani niin voimakkaasti , että aloin katsoa ihmisiä ja asioita toisin.Esplanadilla ohiajavassa tila-autossa oli nuoria naisia kyydissä- ajattelin , että ovatkohan tytöt kauppatavaraa, jota käsiraudoin kahlittuna viedään parituspaikasta toiseen.
Kirja vaikutti niin voimakkaasti , että kirjan haju ei lähtenyt lukukokemuksen jälkeen vaan jäi päälle - aivan kuin tinnitys.Hostellissa oli majoittuuneena virolainen perhe kahden pienen lapsen kanssa.Pohdin , että millä tavoin tulevat toimeen täällä, huomasin tarkkailevani heitäkin Oksasen kirjan läpi.
Suomen linnan Hostellli on suosikkini ,jos on yöksi pääkaupunkiseudulle jäätävä- hostelli sijaitsee ihan lauttarannassa, on edullinen,peruskorjattu ja rauhallinen syksyisin. Yläkerrassa pikkuhuoneissa on syvät holvatut ikkunat, askeetiset kalusteet ,yhteiskeittiö, suihkut. Huoneissa ei ole televisiota eikä muita kotkotuksia.
Tunnelma on jyhkeiden kiviseinien ja meren läheisyyden ja paikan historian vuoksi jylhä ja mukaansa tempaava.
Ikkunasta näkyy Helsingin syke vastarannalla.Kaukana ja lähellä kaupungin kiihkeä elämä.
Saaressa uni on pitkä, syvä ja rauhallinen.
Aamiainen alakerrassa ja kävelymatka Susisaareen kulkee linnoitusmaisemassa.Onko paremmasta väliä- mieli tyyntyy.
Kävelymatkalla saareen ohikulkeva tutkimusmatkalla oleva koululaisryhmä tehtäväkarttoineen hihkui : Tuossa se on se bastillioonin hökkeli.
Valimon ulkokatoksen alla viimeistelin kaksimetristä savimallia auringonpaisteessa.
Iltapäivällä riensin Sculptoriin kokemaan Kalkamon näyttelyn ja sitten Iso Robertinkadulle, missä uuden, kuvataiteilijoiden kirjanpitoon erikoistuneen kirjanpitäjän toimiston piti sijaita.
Mutta eipäs löytynytkään Iso Robertinkatu 20-22 kafkamaisesta talosta enää Karvosen toimistoa.
Portaissa tummaan pukuun pukeutunut nuori herrasmies kysyi kohteliaasti ,että olenko eksyksissä ja kertoi , että hänen mielestään etsimäni toimisto on muuttanut , mutta ei ollut varma ja pyysi mukaansa toimitiloihinsa katsomaan tietokoneelta uutta osoitetta- haku antoi Iso Robertinkadun osoitteen ja totesin ,että soitan toimistoon ja tiedustelen osoitetta.
Ja paljastui , että toimisto oli muuttanut Pursimiehenkadulle ja tieto pitäisi olla päivitettynä netissä. Mutta eipä ollut.
Nuori herrasmies MJK:n toimistosta huolehti vielä, että lähden oikeaan suuntaan ja opasti Pursimiehenkatua kohti.
Vai Helsinkiläiset epäkohteliaita ja tylyjä!Eivät lainkaan.
No pääsin Merimiehenkadulle ja huomasin olevani taas hukassa - Tule Viisikulmaa kohti - katolla lukee Primula neuvoi uusi kirjanpitäjäni soitettunani toistamiseen toimistoon.
Raitiovaunupysäkillä oli ihmisiä ja kysyin eksyneenä ratikkaa odottavalta porukalta, että jos tässä on nyt Merimiehenkatu ja tuossa Laivurinkatu ( Båtsmannsgatan!!Saariston lasten bernhardilaisen nimi!)niin missä mahtaa olla Pursimiehenkatu ja Viiskulma!???Ystävällinen, väsynytsilmäinen mies hymyillen viittasi kädellä eteenpäin ja sanoi , että tuosta kävelet alaspäin niin tulet Viiskulmaan. Ja taas matkaan ........Viiskulmaa en ole ennen nähnyt , ajattelin, että se on viisikulmainen, iso rakennus- jonkunlainen nähtävyys - mutta ei - jouduin puistoon, jonka reunalla oli lasten päiväkoti ja pihalla iloisesti remakoiva lapsilauma leikin tiimellyksessä ja taas kysyin -nyt epätoivoisena Pursimiehenkatua- tällä kertaa nainen koiran kanssa neuvoi-olin jo muutaman korttelin päässä ja tajusin kun pääsin Viiskulmalle , mitä Viiskulma tarkoittaa - Viisi korttelin tai kerrostalon päätyä muodostavata kehän ympyränmuotoiselle aukiolle - hieno paikka!
Ja löytyihän toimistokin ja en ollut myöhässä kuin 10 minuuttia sovitusta , tyhjensin repustani vuoden 2008 tositteet järjetyskessä pöydälle ja puolen tunnin päästä olin vapaa lipuista ja lapuista ja valmis tutustumaan lähellä sijaitseviin musiikkikauppoihin.
Jalat olivat kyllä kävelystä tohjot ja juuri ja juuri jaksoin kuuden lautalle - Saaren SIWA -kauppaan ja Hostelliin.
Valmistin keittiössä mikrolla Atrian metsästäjäleikkeen ja menin alakertaan tarkoituksena katsoa alakerran ruokasalissa TV.stä tulevaa Jokelan ampujan vanhempien haastattelua.
Pimeässä alakeran salissa tv oli auki ja siellä istui iso, suomalainen mies edessään pätkä gotler makkaraa, avattu maitopurkki, leipää.
TV:stä tuli mustavalkoista kuvaa , dokumentti Hitlerin hirmuteoista, Tiedustelin , että näkyisikö muita kanavia ja laitoin valoa tilaan ja istuuduin. Ukko rupesi mesomaan kovasti minulle , että kyllä sopii katsoa tätä meneillään olevaa ohjelmaa , on hyvä muistaa mitä on menneisyydessä tapahtunut ja kunnioittaa uhreja !
Yritin kertoa ,että olen jo nähnyt useita natsien hirmuteoista kertovia dokumentteja. Ukko jatkoi kuuntelematta paasaamistaan ja sanoi ,että on hyvä katsoa ,mitä menneisyydessä tapahtui, että ei unohtuisi ihmisyys !Häntä ei kiinnostanut mitä sanoin - hän oli poissa omassa uhossaan.
Jätin salin ja TV:n hänelle ja menin huoneeseeni
nauttimaan viilenneen metsästäjän aterian.
Kuuntelin ennen uneen vaipumista lasten kipittämistä keittiössä ja tiskaamisen ääniä.
Jännittävä olo syntyi siitä, että juuri olen lukenut Oksasen kirjan ja kaikki Suomen linnassa tuntui peilautuvan tuohon lukemani kokemaan.
Olin jotenki yhtäkkiä vereslihalla historian ja maantieteellisen sijainnin kanssa.
Kävelin lihan päällä. Jotka olivat historiallista kiveystä.
Vaivun uneen jalkojen säryn siivittämänä.
Päivällä matkustin klo 14 lautalla takaisin mantereelle. Koska ilma oli aurinkoinen menin kannelle istumaan ja nauttimaan maisemista. Kannella kuvasivat näkymiä venäläinen isä poikansa kanssa. Isä yritti sano minulle jotain ja viittoili vihreää suomen laivaston venettä kohti.En vastannut mitään , enkä edes yrittänyt puhua venäjää , jota osaan auttavasti- miehen myssyssä luki gasprom.
Puhdistus vaikutti - olin epäluuloinen. Seinillä on korvat ja korvissa kaunis koru.
Torstai-iltana saavuin takaisin Jyväskylään.
Isän päivää!
Marja
Kuin lihassa kävelisi- Ylämäki Suomen linnan lautalta Susisaarta kohti kiinnittää katseen aikojen saatossa muovautuneisiin graniittisiin katukiviin, ovat pyöreäksi muokkautuneneita.
Sinertäviä, punertavia, kellertävän lihaisia sävyjä pullottavilla kivillä.
Katse kohdistuu mieluusti kiveykseen.
Aurinko paistaa sopivasti alaviistosta, väkeä on vähän liikkeellä-turistikausi on ohi, vangit ehostavat perinteisin menetelmin suojeltua ympäristöä- kilkatus ja kalke luo soundeja autottomaan tilaan.
Aikamatkailua muurien suojaamassa historiassa.
Tekee mieli seisahdella ja viivytellä.
Tasan vuosi sitten olin täällä edellisen kerran latomassa taidevalimolla Lutakon Puiston AATAMIN PURAISU -veistosta.Samaan aikaan sattui Jokelan tragedia. Ilma oli märän kolea myös tuolloin.
Tapahtuma ja veistos merkkaavat muistijäljen elämääni.
Saavuin Suomen linnaan lautalla keskiviikkoaamuna klo 10:n lautalla- takana junamatka Jyväskylästä puoli seitsemän lähteneellä pendeliinolla.
Olin lukenut edellisiltana loppuun Sofi Oksasen Puhdistuksen.
Sitä ennen olin lukenut hänen Stalinin Lehmät.Pietarissa 1987-88 -silloisessa Leningradissa Gorbatshovin aikana asuneena tunnistan paljon asioita, mutta en tietenkään niin tarkkaan ja rankkoina kuin Oksanen kuvaa.
Puhdistus vaikutti mielentilaani niin voimakkaasti , että aloin katsoa ihmisiä ja asioita toisin.Esplanadilla ohiajavassa tila-autossa oli nuoria naisia kyydissä- ajattelin , että ovatkohan tytöt kauppatavaraa, jota käsiraudoin kahlittuna viedään parituspaikasta toiseen.
Kirja vaikutti niin voimakkaasti , että kirjan haju ei lähtenyt lukukokemuksen jälkeen vaan jäi päälle - aivan kuin tinnitys.Hostellissa oli majoittuuneena virolainen perhe kahden pienen lapsen kanssa.Pohdin , että millä tavoin tulevat toimeen täällä, huomasin tarkkailevani heitäkin Oksasen kirjan läpi.
Suomen linnan Hostellli on suosikkini ,jos on yöksi pääkaupunkiseudulle jäätävä- hostelli sijaitsee ihan lauttarannassa, on edullinen,peruskorjattu ja rauhallinen syksyisin. Yläkerrassa pikkuhuoneissa on syvät holvatut ikkunat, askeetiset kalusteet ,yhteiskeittiö, suihkut. Huoneissa ei ole televisiota eikä muita kotkotuksia.
Tunnelma on jyhkeiden kiviseinien ja meren läheisyyden ja paikan historian vuoksi jylhä ja mukaansa tempaava.
Ikkunasta näkyy Helsingin syke vastarannalla.Kaukana ja lähellä kaupungin kiihkeä elämä.
Saaressa uni on pitkä, syvä ja rauhallinen.
Aamiainen alakerrassa ja kävelymatka Susisaareen kulkee linnoitusmaisemassa.Onko paremmasta väliä- mieli tyyntyy.
Kävelymatkalla saareen ohikulkeva tutkimusmatkalla oleva koululaisryhmä tehtäväkarttoineen hihkui : Tuossa se on se bastillioonin hökkeli.
Valimon ulkokatoksen alla viimeistelin kaksimetristä savimallia auringonpaisteessa.
Iltapäivällä riensin Sculptoriin kokemaan Kalkamon näyttelyn ja sitten Iso Robertinkadulle, missä uuden, kuvataiteilijoiden kirjanpitoon erikoistuneen kirjanpitäjän toimiston piti sijaita.
Mutta eipäs löytynytkään Iso Robertinkatu 20-22 kafkamaisesta talosta enää Karvosen toimistoa.
Portaissa tummaan pukuun pukeutunut nuori herrasmies kysyi kohteliaasti ,että olenko eksyksissä ja kertoi , että hänen mielestään etsimäni toimisto on muuttanut , mutta ei ollut varma ja pyysi mukaansa toimitiloihinsa katsomaan tietokoneelta uutta osoitetta- haku antoi Iso Robertinkadun osoitteen ja totesin ,että soitan toimistoon ja tiedustelen osoitetta.
Ja paljastui , että toimisto oli muuttanut Pursimiehenkadulle ja tieto pitäisi olla päivitettynä netissä. Mutta eipä ollut.
Nuori herrasmies MJK:n toimistosta huolehti vielä, että lähden oikeaan suuntaan ja opasti Pursimiehenkatua kohti.
Vai Helsinkiläiset epäkohteliaita ja tylyjä!Eivät lainkaan.
No pääsin Merimiehenkadulle ja huomasin olevani taas hukassa - Tule Viisikulmaa kohti - katolla lukee Primula neuvoi uusi kirjanpitäjäni soitettunani toistamiseen toimistoon.
Raitiovaunupysäkillä oli ihmisiä ja kysyin eksyneenä ratikkaa odottavalta porukalta, että jos tässä on nyt Merimiehenkatu ja tuossa Laivurinkatu ( Båtsmannsgatan!!Saariston lasten bernhardilaisen nimi!)niin missä mahtaa olla Pursimiehenkatu ja Viiskulma!???Ystävällinen, väsynytsilmäinen mies hymyillen viittasi kädellä eteenpäin ja sanoi , että tuosta kävelet alaspäin niin tulet Viiskulmaan. Ja taas matkaan ........Viiskulmaa en ole ennen nähnyt , ajattelin, että se on viisikulmainen, iso rakennus- jonkunlainen nähtävyys - mutta ei - jouduin puistoon, jonka reunalla oli lasten päiväkoti ja pihalla iloisesti remakoiva lapsilauma leikin tiimellyksessä ja taas kysyin -nyt epätoivoisena Pursimiehenkatua- tällä kertaa nainen koiran kanssa neuvoi-olin jo muutaman korttelin päässä ja tajusin kun pääsin Viiskulmalle , mitä Viiskulma tarkoittaa - Viisi korttelin tai kerrostalon päätyä muodostavata kehän ympyränmuotoiselle aukiolle - hieno paikka!
Ja löytyihän toimistokin ja en ollut myöhässä kuin 10 minuuttia sovitusta , tyhjensin repustani vuoden 2008 tositteet järjetyskessä pöydälle ja puolen tunnin päästä olin vapaa lipuista ja lapuista ja valmis tutustumaan lähellä sijaitseviin musiikkikauppoihin.
Jalat olivat kyllä kävelystä tohjot ja juuri ja juuri jaksoin kuuden lautalle - Saaren SIWA -kauppaan ja Hostelliin.
Valmistin keittiössä mikrolla Atrian metsästäjäleikkeen ja menin alakertaan tarkoituksena katsoa alakerran ruokasalissa TV.stä tulevaa Jokelan ampujan vanhempien haastattelua.
Pimeässä alakeran salissa tv oli auki ja siellä istui iso, suomalainen mies edessään pätkä gotler makkaraa, avattu maitopurkki, leipää.
TV:stä tuli mustavalkoista kuvaa , dokumentti Hitlerin hirmuteoista, Tiedustelin , että näkyisikö muita kanavia ja laitoin valoa tilaan ja istuuduin. Ukko rupesi mesomaan kovasti minulle , että kyllä sopii katsoa tätä meneillään olevaa ohjelmaa , on hyvä muistaa mitä on menneisyydessä tapahtunut ja kunnioittaa uhreja !
Yritin kertoa ,että olen jo nähnyt useita natsien hirmuteoista kertovia dokumentteja. Ukko jatkoi kuuntelematta paasaamistaan ja sanoi ,että on hyvä katsoa ,mitä menneisyydessä tapahtui, että ei unohtuisi ihmisyys !Häntä ei kiinnostanut mitä sanoin - hän oli poissa omassa uhossaan.
Jätin salin ja TV:n hänelle ja menin huoneeseeni
nauttimaan viilenneen metsästäjän aterian.
Kuuntelin ennen uneen vaipumista lasten kipittämistä keittiössä ja tiskaamisen ääniä.
Jännittävä olo syntyi siitä, että juuri olen lukenut Oksasen kirjan ja kaikki Suomen linnassa tuntui peilautuvan tuohon lukemani kokemaan.
Olin jotenki yhtäkkiä vereslihalla historian ja maantieteellisen sijainnin kanssa.
Kävelin lihan päällä. Jotka olivat historiallista kiveystä.
Vaivun uneen jalkojen säryn siivittämänä.
Päivällä matkustin klo 14 lautalla takaisin mantereelle. Koska ilma oli aurinkoinen menin kannelle istumaan ja nauttimaan maisemista. Kannella kuvasivat näkymiä venäläinen isä poikansa kanssa. Isä yritti sano minulle jotain ja viittoili vihreää suomen laivaston venettä kohti.En vastannut mitään , enkä edes yrittänyt puhua venäjää , jota osaan auttavasti- miehen myssyssä luki gasprom.
Puhdistus vaikutti - olin epäluuloinen. Seinillä on korvat ja korvissa kaunis koru.
Torstai-iltana saavuin takaisin Jyväskylään.
Isän päivää!
Marja
sunnuntai, marraskuuta 02, 2008
LIIRUMLAARUM!
Heipä hei!
JOIDENKIN VIKSUJEN VALTUUTETTUJEN MIELESTÄ KULTTUURI- NUORISO JA LIIKUNTA OVAT LIIRUMALAARUMIA ja ne voi yhdistää yhdeksi SUUPPEEEEERLAUTAKUNNAKSI!
Olen eri mieltä. Olen tänä syksynä nauttinut nykytanssin katselmuksesta , erittäin hieno oli Riitta Vainion ja kumppaneiden esitys Keltinmäen kirkossa ja teollisuusrobotin ja miestanssijan romanttinen tanssi teatterin pienellä näyttämöllä.
Näyttelyiden avajaisia on niin tiuhaan , että on täytynyt jättäytyä muutamista pippaloista pois.
Viime torstaina ennätin aika paljon.
LIVE HERRINGIN avajaisiin ehdin puolen tunnin piipahdukselle, kävin houkuttelemassa Annen ja Harlaldin mukaan , pääsin heille kahville erinomaista baakkelsia nauttimaan Jyväskylän taidemuseon Suojaan saavuimme ajoissa ja morjestin ja onnittelin ainakin yhtä taiteilijaa, Päivi Hintsasta , joka saapuessamme sopivasti poseerasi Timo Sälekiven kameralle vanhempiensa kanssa.
Näyttelyn avajaisissa oli paljon nuoria ,eikä siellä pönötetty puheissa. Syvällisempi tutustuminen jäi seuraavaan kertaan samoin Jari Haanperän teoksiin pitäisi vilkaista yläkerrassa.
Hänen HISSI-Teoksensa onkin ilahduttanut TAITEIDEN KORTTELISSA , jossa ei taida enää paljon muuta taidetta olla.
Kaksimetrinen savimalli lähti valimolle torstaina , sitten avitin Kuvataiteilija Jouni Airaksisen näyttelyn ripustuksessa Galleria Beckerillä - se mitä me ei osattu viisaudessamme oikein paikalleen laittaa ,sen viimeisteli omia teoksiaan hakemaan saapunut kuvanveistäjä Jussi Heikkilä , intoutui teoksista niin ,että antoi tarkat kohdat kahdelle veistokselle ja viritti teokset oikeaan kulmaan tilassa ja pääsimme lähtemään kämpille jo klo 18.00 , vain valot ja muutama yksityiskohta jäi loppusilaukselle seuraavalle päivälle- ilta ja osa yöstä kuluikin apurahahakemuksia viimeistellessä Suomen Kulttuurirahastolle.
Seuraavana päivänä riennettiin ensin postiin ja sitten viinakauppaan avajaisbutelit hankkimaan.Ja taas ulkopaikkakuntalainen innostui haukkumaan Jyväskylän kaupungin liikennejärjetelyt.
Varsinkin kun kotitaloni ympärillä Rautpohjan ja Kyllön välissä uuditetaan ja rakennetaan kunnallistekniikkaa eli isoja viemäriputkia ja muita letkuja upotetaan syvälle . Valtvat kaivinkoneet ja räjäytysmasiinat täyttävät koko rautpohjan piha-alueet ja aamulla kello 7.00 alkaa kumea louhinta ja maansiirto rekkaralleineen.
Pari -kolme metriä syviä kaivantoja - jalakulkijoilla ja pyöräilijöillä ja kaikilla on mahdottomat kulkureitit säkkipimeässä- muutama varoitusvilkku on raskittu laittaa puomeihin - muuten ovat katuvalot pimmeenä.Välillä tuntuu , että entä jos ei pääsekkään pihasta pois .....ja aikaa pitää varata pihasta poistumiseen ainakin vartti. Kun reitti saattaa olla hiekkarekan tai kaivinkoneen tukkima...
Kaikesta huolimatta.
Avajaisiin ehdittiin melkein ajoissa ja sinne saapui vesisateesta huolimatta aina taiteelle uskollista Jyväskyläläistä yleisöä.
Kuopiosta kun taiteilija on ,niin saapui Kuopiostakin muutama vieras ,legendaarinen näyttelijä (mm Simpauttajassa upea roolisuoritus)Rauha Valkonen oli saanut kutsun ja saapui rankkasateessa ystävättärensä kanssa vierailulle ja jäivät jatkoille kanssamme Ruutille,rouvat yöpyivät hotellissa ,joten ei ollut kiire pois yön viettelyksistä.
Ja kivaa oli niin kauan kun jaksoi ketkuta mukana ...
Ja näyttely on rautaisen hieno- on koiria ja roikkujia.
Ja muurahaisia.
Luonani yöpyi kolme iloista savolaista miestä . Kasper , Jesper ja Joonatan. Maha kipeänä sai aamulla nauraa ja kahvia meni monta pannua ennenkuin uskalsin lastata miehet autoon ja lähteä kohti Keski-Suomen museoa ja kokemaan Jyväskylän Taiteilijaseuran vuosinäyttelyä.
Minun teoksiini oli laitettu niin järeän kamalat ALÄ KOSKE-merkit , että piti siirtää ne lattialle numerolapun viereen - olin toki toivonut , että ei kosketa- laput laitetaan , mutta et niin kamalat , niin voe voe ja vot vot.
Savolaiset jaksoivat katsoa näyttelyn ja teräviä kritiikkejä ja kehuja saivat teokset - sitten
Galleria Beckerille noutamaan jäljelle jääneet viinit ja Bemarin nokka kohti Kuopiota alkoi.
Pysähdyimme eräällä tunnetulla huoltoasemalla Hankasalmella, koska alkoi veren sokeri olla heikko.
Minulle kerrottiin, että tämä huoltoasema on helluntalaislahkolaisten omistama ja siksi siellä ei myydä kaljaa , ei tupakkaa.
Mutta TV möllöttää katossa ja aena aaki.
Kun kuulin tämän lahkolaisjutun , päätin että on viimeinen kerta kun ostan palvelujasiltä huoltoasenmalta.
Mietin vain ,että missä sitä nyt alkaisi tankata, kun en oikein innostu tuosta uudesta ÄSH-etukorttikansanliikkeestä - tulee MAON Kiina yhtenäisine, sinisine pukuineen mieleen.
Saavuimme päiväsaikaan Savoon ja sauna pehmitti krapulan ja autoilun vaivat ja sitten jo lauantai-illan huumaa, sakkipeliä ja kiihkeä keskustelua aiheesta onko AIKA olemassa?
Tai mitä haluaisit ,jos saisit toivoa korjattavaksi maailmassa?Mualimanparannuspuhetta!
Tiistaina Suomen linnaan valuhommia valmisteleen
Muuten lukekaa uusin Betonilehti -siinä on kannessa meikäläisen Lutakon puiston veistos ja sisäsivuilla pari aukeamaa puiston ja teoksen esittelyä-
toivottavasti tulee lisää tilauksia , muuten ei taide elätä asuntovelkaista.
Terv. Marja
JOIDENKIN VIKSUJEN VALTUUTETTUJEN MIELESTÄ KULTTUURI- NUORISO JA LIIKUNTA OVAT LIIRUMALAARUMIA ja ne voi yhdistää yhdeksi SUUPPEEEEERLAUTAKUNNAKSI!
Olen eri mieltä. Olen tänä syksynä nauttinut nykytanssin katselmuksesta , erittäin hieno oli Riitta Vainion ja kumppaneiden esitys Keltinmäen kirkossa ja teollisuusrobotin ja miestanssijan romanttinen tanssi teatterin pienellä näyttämöllä.
Näyttelyiden avajaisia on niin tiuhaan , että on täytynyt jättäytyä muutamista pippaloista pois.
Viime torstaina ennätin aika paljon.
LIVE HERRINGIN avajaisiin ehdin puolen tunnin piipahdukselle, kävin houkuttelemassa Annen ja Harlaldin mukaan , pääsin heille kahville erinomaista baakkelsia nauttimaan Jyväskylän taidemuseon Suojaan saavuimme ajoissa ja morjestin ja onnittelin ainakin yhtä taiteilijaa, Päivi Hintsasta , joka saapuessamme sopivasti poseerasi Timo Sälekiven kameralle vanhempiensa kanssa.
Näyttelyn avajaisissa oli paljon nuoria ,eikä siellä pönötetty puheissa. Syvällisempi tutustuminen jäi seuraavaan kertaan samoin Jari Haanperän teoksiin pitäisi vilkaista yläkerrassa.
Hänen HISSI-Teoksensa onkin ilahduttanut TAITEIDEN KORTTELISSA , jossa ei taida enää paljon muuta taidetta olla.
Kaksimetrinen savimalli lähti valimolle torstaina , sitten avitin Kuvataiteilija Jouni Airaksisen näyttelyn ripustuksessa Galleria Beckerillä - se mitä me ei osattu viisaudessamme oikein paikalleen laittaa ,sen viimeisteli omia teoksiaan hakemaan saapunut kuvanveistäjä Jussi Heikkilä , intoutui teoksista niin ,että antoi tarkat kohdat kahdelle veistokselle ja viritti teokset oikeaan kulmaan tilassa ja pääsimme lähtemään kämpille jo klo 18.00 , vain valot ja muutama yksityiskohta jäi loppusilaukselle seuraavalle päivälle- ilta ja osa yöstä kuluikin apurahahakemuksia viimeistellessä Suomen Kulttuurirahastolle.
Seuraavana päivänä riennettiin ensin postiin ja sitten viinakauppaan avajaisbutelit hankkimaan.Ja taas ulkopaikkakuntalainen innostui haukkumaan Jyväskylän kaupungin liikennejärjetelyt.
Varsinkin kun kotitaloni ympärillä Rautpohjan ja Kyllön välissä uuditetaan ja rakennetaan kunnallistekniikkaa eli isoja viemäriputkia ja muita letkuja upotetaan syvälle . Valtvat kaivinkoneet ja räjäytysmasiinat täyttävät koko rautpohjan piha-alueet ja aamulla kello 7.00 alkaa kumea louhinta ja maansiirto rekkaralleineen.
Pari -kolme metriä syviä kaivantoja - jalakulkijoilla ja pyöräilijöillä ja kaikilla on mahdottomat kulkureitit säkkipimeässä- muutama varoitusvilkku on raskittu laittaa puomeihin - muuten ovat katuvalot pimmeenä.Välillä tuntuu , että entä jos ei pääsekkään pihasta pois .....ja aikaa pitää varata pihasta poistumiseen ainakin vartti. Kun reitti saattaa olla hiekkarekan tai kaivinkoneen tukkima...
Kaikesta huolimatta.
Avajaisiin ehdittiin melkein ajoissa ja sinne saapui vesisateesta huolimatta aina taiteelle uskollista Jyväskyläläistä yleisöä.
Kuopiosta kun taiteilija on ,niin saapui Kuopiostakin muutama vieras ,legendaarinen näyttelijä (mm Simpauttajassa upea roolisuoritus)Rauha Valkonen oli saanut kutsun ja saapui rankkasateessa ystävättärensä kanssa vierailulle ja jäivät jatkoille kanssamme Ruutille,rouvat yöpyivät hotellissa ,joten ei ollut kiire pois yön viettelyksistä.
Ja kivaa oli niin kauan kun jaksoi ketkuta mukana ...
Ja näyttely on rautaisen hieno- on koiria ja roikkujia.
Ja muurahaisia.
Luonani yöpyi kolme iloista savolaista miestä . Kasper , Jesper ja Joonatan. Maha kipeänä sai aamulla nauraa ja kahvia meni monta pannua ennenkuin uskalsin lastata miehet autoon ja lähteä kohti Keski-Suomen museoa ja kokemaan Jyväskylän Taiteilijaseuran vuosinäyttelyä.
Minun teoksiini oli laitettu niin järeän kamalat ALÄ KOSKE-merkit , että piti siirtää ne lattialle numerolapun viereen - olin toki toivonut , että ei kosketa- laput laitetaan , mutta et niin kamalat , niin voe voe ja vot vot.
Savolaiset jaksoivat katsoa näyttelyn ja teräviä kritiikkejä ja kehuja saivat teokset - sitten
Galleria Beckerille noutamaan jäljelle jääneet viinit ja Bemarin nokka kohti Kuopiota alkoi.
Pysähdyimme eräällä tunnetulla huoltoasemalla Hankasalmella, koska alkoi veren sokeri olla heikko.
Minulle kerrottiin, että tämä huoltoasema on helluntalaislahkolaisten omistama ja siksi siellä ei myydä kaljaa , ei tupakkaa.
Mutta TV möllöttää katossa ja aena aaki.
Kun kuulin tämän lahkolaisjutun , päätin että on viimeinen kerta kun ostan palvelujasiltä huoltoasenmalta.
Mietin vain ,että missä sitä nyt alkaisi tankata, kun en oikein innostu tuosta uudesta ÄSH-etukorttikansanliikkeestä - tulee MAON Kiina yhtenäisine, sinisine pukuineen mieleen.
Saavuimme päiväsaikaan Savoon ja sauna pehmitti krapulan ja autoilun vaivat ja sitten jo lauantai-illan huumaa, sakkipeliä ja kiihkeä keskustelua aiheesta onko AIKA olemassa?
Tai mitä haluaisit ,jos saisit toivoa korjattavaksi maailmassa?Mualimanparannuspuhetta!
Tiistaina Suomen linnaan valuhommia valmisteleen
Muuten lukekaa uusin Betonilehti -siinä on kannessa meikäläisen Lutakon puiston veistos ja sisäsivuilla pari aukeamaa puiston ja teoksen esittelyä-
toivottavasti tulee lisää tilauksia , muuten ei taide elätä asuntovelkaista.
Terv. Marja
maanantaina, lokakuuta 27, 2008
KANNATTIKO ANTAA ÄÄNI !
Hei!
Hienosti meni vaalit - sain 57 ääntä.Kiitos teille uskollisille.
!90 enemmän niin olisin mennyt läpi
Nyt ei yllä uudessa Jyväskylässä edes varavaltuutetuksi. Ja ei ole asiaa minkään sortin lautakuntaan.
Jotkut varmaan huokaavat helpotuksesta.
En sanoisi vaaleja demokratian riemuvoitoksi - äänestysprosentti vain 61%.
Miksi politiikkoja ei kiinnosta suhtautua vakavasti eduskunnassa seikkaan että 40 % jättää taas kerran äänestämättä !
Eikö vaalijärjestelmässämme ole jotain vikaa jos äänestysprosentti on jo neljänsissä vaaleissa näin heikko!
Muualla Euroopassa usko äänestämiseen on vahvaa ja Usa:ssa.
Nyt protestipuolue voitti selkeästi ja jokaisessa kunnanvaltuustossa tulee yrittää yhteistyöllä saada aikaan toimiva budejtti ja järjestää peruspalvelut yhä tiukemmissa raameissa, unohtamatta nuorisoa , kulttuuria ,liikuntaa, jotka nyt tuntuvat joidenkin ehdokkaiden ja virkamiesten mielestä olevan vähäpätöisiä liirulaarum -asioita.
Äänestin itseäni - kyllä kannatti ja kyllä kannatti olla ehdokas. Ei ole minun syy jos vaalirahoitus ei yllä tänne.
Mainostaminen jäi oman aktiivisuuden varaan vaalkikoneissa, blogissa, muutamalla lehtikirjoittelulla ja aktiivisella lautakuntatyöskentelyllä.
Ainakaan en manipuloinut ketään väärillä mielikuvilla äänestämään itseäni -
Nyt saven kimppuun ilman haitallisia politiikka-ajatuksia !?!!!
tarjoilen vaalitappiokahvia varmaan täs lähiaikoina!
Hienosti meni vaalit - sain 57 ääntä.Kiitos teille uskollisille.
!90 enemmän niin olisin mennyt läpi
Nyt ei yllä uudessa Jyväskylässä edes varavaltuutetuksi. Ja ei ole asiaa minkään sortin lautakuntaan.
Jotkut varmaan huokaavat helpotuksesta.
En sanoisi vaaleja demokratian riemuvoitoksi - äänestysprosentti vain 61%.
Miksi politiikkoja ei kiinnosta suhtautua vakavasti eduskunnassa seikkaan että 40 % jättää taas kerran äänestämättä !
Eikö vaalijärjestelmässämme ole jotain vikaa jos äänestysprosentti on jo neljänsissä vaaleissa näin heikko!
Muualla Euroopassa usko äänestämiseen on vahvaa ja Usa:ssa.
Nyt protestipuolue voitti selkeästi ja jokaisessa kunnanvaltuustossa tulee yrittää yhteistyöllä saada aikaan toimiva budejtti ja järjestää peruspalvelut yhä tiukemmissa raameissa, unohtamatta nuorisoa , kulttuuria ,liikuntaa, jotka nyt tuntuvat joidenkin ehdokkaiden ja virkamiesten mielestä olevan vähäpätöisiä liirulaarum -asioita.
Äänestin itseäni - kyllä kannatti ja kyllä kannatti olla ehdokas. Ei ole minun syy jos vaalirahoitus ei yllä tänne.
Mainostaminen jäi oman aktiivisuuden varaan vaalkikoneissa, blogissa, muutamalla lehtikirjoittelulla ja aktiivisella lautakuntatyöskentelyllä.
Ainakaan en manipuloinut ketään väärillä mielikuvilla äänestämään itseäni -
Nyt saven kimppuun ilman haitallisia politiikka-ajatuksia !?!!!
tarjoilen vaalitappiokahvia varmaan täs lähiaikoina!
torstaina, lokakuuta 23, 2008
ÄÄNET HUKKAANKO?
Hei!
Suomessa vaalijärjestelmä tarvitsisi perusteellisen remontin , nykyinen vaalitapa on 1800 luvun lopulta. Kuten osan ehdokkaiden ajatusmaailmastakin.
Jos todella olisi haluttu vaikuttaa äänestäjien käyttäytymiseen ja motivoida pätkätyöläisen kurjuudessa , minimipalkalla, opiskelijoiden alle 800 euron kuukausituloilla elävien ihmisten äänestyskäyttäytymiseen ,olisi vaalitapa päivitetty jo aikaa sitten.
Mutta ei pääpuoluiden vallanmaku on liian makeaa.Eli saamme odottaa uudistusta ja siihen oikeaa panostusta valtion hallinnossa.
Eli varmalla äänestysinto jää alle 60%.
Koska mitä hyödyttää äänestää kun vallassa oleva poliittinen ja taloudellinen, vallantäyteinen eliitti haluaa nauttia loppuun asti saavutetuista valtaeduista ja upeista palkoista, suojatyöpaikoista- useampia ei tosiasissa kiinnosta pätkääkään kuinka kansan heikompiosaiset voi
Epämieluisia tapahtumia nimitetään hämärästi virtuaalimaailman ja globaalisuuden tuomiksi trendikäyttäytymisen rantautumiseksi lintukotoomme - eli mitään ei muka ole tehty huonosti Suomessa.
Hohhoijjaa!
Harjoitettu narsistinen, oman onnen tavoittelun ja ahneuden politiikkaa 200 neliön järvimaisemalla varustetulla omakotitalolla kuorrutettuna on saanut vallan. Hyvinvointivaltio on vain kalpea varjo.
Ja pankeille on piikki auki ja jo ajat sitten ilmaston muutoksen kannalta järjettömiksi todetut suuret liikekeskittymät automatkan päässä ovat Suomessa hyväksytympiä vaalirahoituksella voidellun eliitin parissa kuin koskaan.
Ja niitä rakennettaan enemmän kuin koskaan hokien elinvoimaisen elinkeinoelämän mantraa.
Ja toisella suupielellä pidetään EU-seminaareja joissa tekopyhästi todetaan , että investoimme tuleville sukupolville ajamalla pierupolttoaineella joskus kahdenkymmenen vuoden päästä.
Ja Katainen röyhkeästi vertaa maailmanlaajuista finanssikriisiä mielenhäriöön ja toteaa , että nyt potilas , jonka psyykkinen tila on huono , tarvitsee nopeita mielialalääkkeitä ja kaikki paranee- Eli Valtion piikki pankeille ja Kokoomus todella toteuttaa perinteistä neuvostoideologista vaalikampanjaansa varastettujen sirppi ja vasara -ikonien lisäksi sosialisoimalla pankkeja!Veromnmaksajien piikkiin!
Voi aikoja , voi tapoja!
Hyvää Loppuyötä !
Marja
Suomessa vaalijärjestelmä tarvitsisi perusteellisen remontin , nykyinen vaalitapa on 1800 luvun lopulta. Kuten osan ehdokkaiden ajatusmaailmastakin.
Jos todella olisi haluttu vaikuttaa äänestäjien käyttäytymiseen ja motivoida pätkätyöläisen kurjuudessa , minimipalkalla, opiskelijoiden alle 800 euron kuukausituloilla elävien ihmisten äänestyskäyttäytymiseen ,olisi vaalitapa päivitetty jo aikaa sitten.
Mutta ei pääpuoluiden vallanmaku on liian makeaa.Eli saamme odottaa uudistusta ja siihen oikeaa panostusta valtion hallinnossa.
Eli varmalla äänestysinto jää alle 60%.
Koska mitä hyödyttää äänestää kun vallassa oleva poliittinen ja taloudellinen, vallantäyteinen eliitti haluaa nauttia loppuun asti saavutetuista valtaeduista ja upeista palkoista, suojatyöpaikoista- useampia ei tosiasissa kiinnosta pätkääkään kuinka kansan heikompiosaiset voi
Epämieluisia tapahtumia nimitetään hämärästi virtuaalimaailman ja globaalisuuden tuomiksi trendikäyttäytymisen rantautumiseksi lintukotoomme - eli mitään ei muka ole tehty huonosti Suomessa.
Hohhoijjaa!
Harjoitettu narsistinen, oman onnen tavoittelun ja ahneuden politiikkaa 200 neliön järvimaisemalla varustetulla omakotitalolla kuorrutettuna on saanut vallan. Hyvinvointivaltio on vain kalpea varjo.
Ja pankeille on piikki auki ja jo ajat sitten ilmaston muutoksen kannalta järjettömiksi todetut suuret liikekeskittymät automatkan päässä ovat Suomessa hyväksytympiä vaalirahoituksella voidellun eliitin parissa kuin koskaan.
Ja niitä rakennettaan enemmän kuin koskaan hokien elinvoimaisen elinkeinoelämän mantraa.
Ja toisella suupielellä pidetään EU-seminaareja joissa tekopyhästi todetaan , että investoimme tuleville sukupolville ajamalla pierupolttoaineella joskus kahdenkymmenen vuoden päästä.
Ja Katainen röyhkeästi vertaa maailmanlaajuista finanssikriisiä mielenhäriöön ja toteaa , että nyt potilas , jonka psyykkinen tila on huono , tarvitsee nopeita mielialalääkkeitä ja kaikki paranee- Eli Valtion piikki pankeille ja Kokoomus todella toteuttaa perinteistä neuvostoideologista vaalikampanjaansa varastettujen sirppi ja vasara -ikonien lisäksi sosialisoimalla pankkeja!Veromnmaksajien piikkiin!
Voi aikoja , voi tapoja!
Hyvää Loppuyötä !
Marja
ARTOJEN IDEOLOGIOITA
Koskapa en ole saanut tuota mielipidekirjoitusta missään paikallislehdessä julkaistuksi niin laitanpa sen tänne omaan blogiini , jospa joku sen vaikka ehtisi ennen äänestystä lukea!
LAUTAKUNTAJAKO YHTEISKUNTAJÄRJESTYKSEN UHKANAKO UUDESSA JYVÄSKYLÄSSÄ?
ARTOT KANSALAISEN ASIALLA
Käveleekö virkamiesideologia ja järjestelytoimikunnan sopimus kuntademokratian yli?
Keskisuomalaisen 9.10 Rai Suihkosen artikkelissa Artot ,Koski, Lepistö ja Sulonen ovat lähteneet kansalaisten asialle; he käyvät maalailemaan uhkakuvia, jos lautakuntajakoa muutetan liikunta-,nuoriso - ja kulttuurilautakunnan osalta poiketen järjestelytoimikunnan laatimasta sopimukseen kirjatusta mallista.
Kumpi on tärkeämpi kunnassa toteutuva kansanvaltainen demokratia vai nuorison, kulttuurin ja liikunnan kannalta laaditusta huonosta esityksestä kiinnipitäminen?
Eikö ole liioiteltua väitää, että näin suuressa sopimuksessa kaikki vaarantuu jos korjataan huonosti valmisteltua sopimuksen osaa?
Eikö tässä ole itsetutkiskelun paikka konsultilla , joka laati mallin ja palkatuilla virkamiehilla ja muutamalla luottamushenkilöllä.
Sopimusta täytyy voida muuttaa niiltä osin ,kun se on asukkaiden kannalta huonosti laadittu,
Ei ole kysymys avioehdosta, eikä liikeyrityksen tekemästä sopimuksesta.
Lepistö ja Sulonen suorastaan uhkailevat yhteiskuntajärjestyksen vaarantumisella Jyväskylän Seudulla,jos sopimusta muutetaan.
Järjestämissopimuksen mukaan uudessa kunnassa on yhdistetty kulttuuri-, liikunta- ja nuorisolautakunta.
Sivistyspalveluiden valmisteluryhmä kuitenkin päätti esittää järjestelytoimikunnalle, että yhden sijaan muodostettaisiinkin kolme lautakuntaa.
Lehtijutun mukaan kolmen lautakunnan malli on herättänyt närää etenkin maalaiskunnan päättäjissä.
Ketä he ovat Lepistön lisäksi.Millä
perustein ?- Kustannusäästö on olematon jos verrattaan asian vaikutuksia kansalaisten palveluiden vaikuttavuuteen. Kuntakoko ja asukasmäärät
ovat kasvaneet kolmen kunnan yhdistymisen myötä.
Täytyy muistaa, että kunta palvelee asukkaitaan ja yleisillä vaaleilla valitut valtuutetut päättävät uudessa valtuustossa lopullisen sopimuksen hyväksymisestä.
On aivan ylimitoitettua Lepistöltä ja Koskelta ja Suloselta alkaa suitsimaan uuden valtuuston päätöksia asiassa, josta yleisesti on ollut tiedossa, että uusi valtuusto voi puuttua sopimuksessa ilmenneisiin kuntalaisten kannalta huonoihin ratkaisuihin.
Pisimmälle päätelmissään ja aivan hakoteille Lepistö menee omissa ideologisissa johtopäätöksissään " Kauhajoesta ja muista vastaavista tapahtumista pitäisi ottaa oppia, ettei ihmisten asioita palastella, vaan pikemminkin pyrittäisiin kokonaisuuksiin ilman turhia rajoja ja näkemään asiat elinkaariajatteluna, Lepistö sanoo.
Lepistön mallin mukaan siis kuntapäättäjät voivat samassa lautakunnassa toisella kädellä linjata terveydehuollon suuntaviivoja ja toimintamalleja ja toisella kädellä nuorison , kulttuurin , liikunnan , asumisen , rakentamisen.
Kyllä Jokelan , Kauhajoen ja Keravan tapahtumat johtuvat enemmänkin alasajetusta kuntien ja koulujen lähiterveydenhuollosta ja liialliseen tehokkuuteen perustuvasta yhteiskunnassa vallitsevasta narsisistisesta kovan talouden ideologiasta.Sekä liian kauas kansalaisesta erkaantuneesta päätöksenteosta.
Kysyisin Lepistöltä, että milloin kuntalaki on muuttunut niiiltä osin, että valtuustojen ja lautakuntien kokoonpanolla ja asiantuntemuksella ei ole merkitystä?Että konsultit ja ja apulaiskaupunginjohtajat alkavat määräillä kuntapolitiikkaa ja kuvailemaan täysin tuulesta temmattuja uhkia!
Lepistön mielestä yksi lautakunta vie 25 000 Euroa varoja kansalaistoiminnasta.
Paljonko vie välillä puuta heinää puhuva monipäinen johtajisto "kaupunkikonsernissa"?
Vuositasolla yksi johtaja reippaasti yli sata tuhatta.
Lähdetään säästämään liian suureksi paisuuneesta hallintobyrokratiasta.
Lehden alaotsikossa kehotetaan kuuntelemaan asiantuntijoita ja pysymään sovitussa!
Että se siitä vaikuttamisesta ja yhteisestä tekemisen meiningistä uudessa kunnassa.
Jos tällainen toimintamalli on jäädäkseen uudessa Jyväskylässä , uskonpa että äänestys kiinnostaa vielä vähemmän ihmisiä.
Marja Kolu
Kuvataiteilija
Kulttuuri-, ja Nuorisolautakunnan varsinainen jäsen VAS
KUNTAVAALIEHDOKAS
LAUTAKUNTAJAKO YHTEISKUNTAJÄRJESTYKSEN UHKANAKO UUDESSA JYVÄSKYLÄSSÄ?
ARTOT KANSALAISEN ASIALLA
Käveleekö virkamiesideologia ja järjestelytoimikunnan sopimus kuntademokratian yli?
Keskisuomalaisen 9.10 Rai Suihkosen artikkelissa Artot ,Koski, Lepistö ja Sulonen ovat lähteneet kansalaisten asialle; he käyvät maalailemaan uhkakuvia, jos lautakuntajakoa muutetan liikunta-,nuoriso - ja kulttuurilautakunnan osalta poiketen järjestelytoimikunnan laatimasta sopimukseen kirjatusta mallista.
Kumpi on tärkeämpi kunnassa toteutuva kansanvaltainen demokratia vai nuorison, kulttuurin ja liikunnan kannalta laaditusta huonosta esityksestä kiinnipitäminen?
Eikö ole liioiteltua väitää, että näin suuressa sopimuksessa kaikki vaarantuu jos korjataan huonosti valmisteltua sopimuksen osaa?
Eikö tässä ole itsetutkiskelun paikka konsultilla , joka laati mallin ja palkatuilla virkamiehilla ja muutamalla luottamushenkilöllä.
Sopimusta täytyy voida muuttaa niiltä osin ,kun se on asukkaiden kannalta huonosti laadittu,
Ei ole kysymys avioehdosta, eikä liikeyrityksen tekemästä sopimuksesta.
Lepistö ja Sulonen suorastaan uhkailevat yhteiskuntajärjestyksen vaarantumisella Jyväskylän Seudulla,jos sopimusta muutetaan.
Järjestämissopimuksen mukaan uudessa kunnassa on yhdistetty kulttuuri-, liikunta- ja nuorisolautakunta.
Sivistyspalveluiden valmisteluryhmä kuitenkin päätti esittää järjestelytoimikunnalle, että yhden sijaan muodostettaisiinkin kolme lautakuntaa.
Lehtijutun mukaan kolmen lautakunnan malli on herättänyt närää etenkin maalaiskunnan päättäjissä.
Ketä he ovat Lepistön lisäksi.Millä
perustein ?- Kustannusäästö on olematon jos verrattaan asian vaikutuksia kansalaisten palveluiden vaikuttavuuteen. Kuntakoko ja asukasmäärät
ovat kasvaneet kolmen kunnan yhdistymisen myötä.
Täytyy muistaa, että kunta palvelee asukkaitaan ja yleisillä vaaleilla valitut valtuutetut päättävät uudessa valtuustossa lopullisen sopimuksen hyväksymisestä.
On aivan ylimitoitettua Lepistöltä ja Koskelta ja Suloselta alkaa suitsimaan uuden valtuuston päätöksia asiassa, josta yleisesti on ollut tiedossa, että uusi valtuusto voi puuttua sopimuksessa ilmenneisiin kuntalaisten kannalta huonoihin ratkaisuihin.
Pisimmälle päätelmissään ja aivan hakoteille Lepistö menee omissa ideologisissa johtopäätöksissään " Kauhajoesta ja muista vastaavista tapahtumista pitäisi ottaa oppia, ettei ihmisten asioita palastella, vaan pikemminkin pyrittäisiin kokonaisuuksiin ilman turhia rajoja ja näkemään asiat elinkaariajatteluna, Lepistö sanoo.
Lepistön mallin mukaan siis kuntapäättäjät voivat samassa lautakunnassa toisella kädellä linjata terveydehuollon suuntaviivoja ja toimintamalleja ja toisella kädellä nuorison , kulttuurin , liikunnan , asumisen , rakentamisen.
Kyllä Jokelan , Kauhajoen ja Keravan tapahtumat johtuvat enemmänkin alasajetusta kuntien ja koulujen lähiterveydenhuollosta ja liialliseen tehokkuuteen perustuvasta yhteiskunnassa vallitsevasta narsisistisesta kovan talouden ideologiasta.Sekä liian kauas kansalaisesta erkaantuneesta päätöksenteosta.
Kysyisin Lepistöltä, että milloin kuntalaki on muuttunut niiiltä osin, että valtuustojen ja lautakuntien kokoonpanolla ja asiantuntemuksella ei ole merkitystä?Että konsultit ja ja apulaiskaupunginjohtajat alkavat määräillä kuntapolitiikkaa ja kuvailemaan täysin tuulesta temmattuja uhkia!
Lepistön mielestä yksi lautakunta vie 25 000 Euroa varoja kansalaistoiminnasta.
Paljonko vie välillä puuta heinää puhuva monipäinen johtajisto "kaupunkikonsernissa"?
Vuositasolla yksi johtaja reippaasti yli sata tuhatta.
Lähdetään säästämään liian suureksi paisuuneesta hallintobyrokratiasta.
Lehden alaotsikossa kehotetaan kuuntelemaan asiantuntijoita ja pysymään sovitussa!
Että se siitä vaikuttamisesta ja yhteisestä tekemisen meiningistä uudessa kunnassa.
Jos tällainen toimintamalli on jäädäkseen uudessa Jyväskylässä , uskonpa että äänestys kiinnostaa vielä vähemmän ihmisiä.
Marja Kolu
Kuvataiteilija
Kulttuuri-, ja Nuorisolautakunnan varsinainen jäsen VAS
KUNTAVAALIEHDOKAS
lauantaina, lokakuuta 18, 2008
HUOMIO! HUOMIO ! KUULEEKO KANSA?
Hei!
Täytyy varmaan muistaa minunkin mainostaa itseäni kuntavaaliehdokkaana.
Ensinnäkin äänestäjiä kiinnostaa mitä on tullut tehdyksi varavaltuutettuna ja kulttuuri- ja nuorisolautakunnan varsinaisena jäsenenä menneenä nelivuotiskautena.
Kulttuuri- ja nuorisolautakunta kokoontuu noin kerran kuussa 2-4 tunnin kokouksiin.
Esimerkiksi olemme viime vuonna valinneet uuden kirjastotoimen johtajan , museotoimenjohtajan , teatterinjohtajan. Lisäksi olemme vaikuttaneet lähikirjastoverkon säilyttämiseen , nuorisotiloihin , vapaaseen kansalaistoimintaan kuten Ylälkaupungin Yö-
Koska kaikkeen ei ehdi maailmassa hankkia asiantuntijuutta , olen keskittänyt energiani kulttuuri- ja nuorisopalvelujen kehittämiseen/säilyttämiseen Jyväskylässä.
Millä tavoin olen toiminut?
Mitä on saavutettu?
Valtuusto on kunnan ylin ja arvovaltaisin päättävä elin, suuret linjaukset sovitaan siellä. Lautakunnissa päätetään kuntalaisten lähiasioista ja käytännön toimista ja lautakuntiin valitaan kunkin osa-alueen asinatuntijoita.
Lautakuntien jäsenet saavat käsiteltäväkseen virkmiesten valmistelemia asioita kuten nuorisotilojen ja kulttuuritilojen uudisrakentaminen, koulujen määrät ja sijainnit jne.
Lautakunnan jäsenet ovat vastuussa tehdyistä päätöksistä. Virkamiehet usein haluavat runnoa asioita läpiä ja välillä tuntuu , että lautakunnan jäsenet eivät osaa, halua keskustella tai korjata tai kyseenalaistaa virkamiesten esittelyjä.
Näin on monessa lautakunnassa sitten päätöksenteko solahtanut lautakunnan jäseniltä virkamiehille. Mutta vastuu tehdyistä päätöksistä säilyy siis lautakunnan polittisilla päätöksentekijöillä.
Esim. kyseenalaistin Suomen Tietojenkäsittelymuseon kokoelman varaston 30 000Euron vuosittaisen vuokran kulttuurin määrärahoista. En siksi , että arvottaisin kokoelmaa suuntaan tai toiseen mutta Jyväskylän varsinaiset lakisääteiset palvelut kärsivät akuutista rahapulasta esim Jyväskylässä toimivat Keski-Suomen Museo ja Aluetaidemuseo olivat jo muutama vuosi sitten ankaralla säästökuurilla ja toiminta halvaantui ja varastot aivan alkukantaiset arvokkaille taulu- ja esinekokoelmille. Molemmat museot nauttivat valtion tukea ja ovat seudeullisesti tärkeitä museoita , joilla on lain määräämiä velvotteita.
Koska raha oli ja on kortilla , kyseenalaistin yksityisen tietojenkäsittelymuseon kokoelman suuren varastoavustuksen , jota se oli nauttinut jo useita vuosia tuon suuruisena.
Asiaa puitiin useissa kokouksissa, poliittinen tahto ei riittänyt avustuksen kyseenalaistamiseen lautakunnassa aluksi ja sitten kun se riitti kh otti asian käsittelyyn ja lopulta kaupungin hallituksessa todettiin myös , että näin tiukan talouden aikana ei ole perusteltua tukea yksityistä tietokonekokoelmaa.
Kun samalla kaikki muut kuten lasten ja nuorten kuvataidekoulut , nuorisotyö ja mm lähikirjastot, kuntalaisten peruspalvelut kärsivät rahapulasta.
Ainakaan yksityinen tietojenkäsittelykokoelma ei nauti enää kulttuuri- tai nuorisolautakunnan määrärahoista jaettavista avustuksista.
En saanut vastausta sähköpostikyselyyni, jonka osoitin kaupungin sivistytoimenjohtajalle , että mistä momentilta tietojenkäsittelymuseio nyt saa avustusta. Kokoelmaa tukevat nettisivujen mukaan Jyväskylän Yliopisto ( Agoran tilat)Jyväskylän kaupunki, Jyväskylän maalaiskunta,ja Muuramen kunta????
Se siitä läpinäkyvyydestä, usea kokous meni siis tuollaisen asian korjaamiseen.
Perustin elokuussa 2006 lähikirjastojen pelastamiseksi PRO LÄHIKIRJASTO -adressin. Koska kaupungista oltiin noin vaan lakkauttamssa lähikirjastoja - säästöt olivat olemattomat haittoihin nähden.
Joka kirjastoon vein kovakantisen nimenkirjoituskirjan ja tiedotteen ja nimiä tuli yhteensä 5500nimeä kirjoihin ja nettiin kuukaudessa- nimet luovutettiin valtuuston pj:lle Henna Virkkuselle ja runsas julkinen kirjoittelu, kansalaisten aktiivisuus ja lautakunnan jäsenten yksimielisyys ainakin jossakin muodossa säilytettävien lähikirjastopalvelujen ja lukupisteiden osalta saatiin säilytettyä.
Tuntui hämmästyttävältä kaupungin johdon idea keskittää kaikki kirjastopalvelut jo nyt ruuhkaiseen pääkirjastoon , Siis lakkautettu olisi Kypärämäen , Halssilan , Lohikosken , Kortepohjan lähikirjastot , nyt Lohikosken lakkautetun lähikirjaston tilalle on luvattu pienkirjastoa samoin Kypärämäkeen ja Kuokkallaan . Kuokkalan pienkirjasto aukesi muutama viikko sitten.
Vastustin pienkirjastomallia - itse olin kunnollisen lähikirjaston kannalla. Mutta kompromissi syntyi suurten puolueiden pienkirjastomallin mukaan.
Nyt meillä on yhdistettyjä pienkirjasto-nuorisotila-olohuonepalvelupisteitä.
Nuorisotilat ovat Jyväskylässä samankokoisiin vertailukaupunkeihin verrattuna huonot ja nuorisotyöntekijöitä aivan liian vähän ja nuorisotilojen aukioloajat aivan liian supppeat.
Tähän on lautakunta esittänyt jo kaksi vuotta korjauksia , mutta kaupungin virkamiesjohto ja poliittinen eliitti on torpedoinut esityksemme, nuorisotilojen kohentamisesta. Paitsi siis Kuokkalassa ,minne tuli uusi nuorisotila entisen homevaurioisen kerrostalon alakerran sijaan. Kuokkalassa tilanne oli surkein.Ja enisten nuorisoa.
Saimme myös läpi uuden kirjastoauton hankinnan läpi tänä vuonna Jyväskylään
Valtuutettuna kannattaisin ja edistäisin
museoille ja muille valtionosuuksia nauttiville kulttuurilaitoksille valtion osuudet ohjattaviksi täysmääräisinä
Valtuutettuna kannattaisin ja edistäisin julkisen liikenteen kehittämistä, vuorojen lisäämistä, kaluston uusimista, tukea yrittäjälle rahallisesti niin, että opiskelijat saisivat euron nimelliseen hintaa liikkua bussilla.Vaihtoehtoisia , erikokoisia busseja -Bussiyhtiön Kimppakyytejä reuna-alueille.
Liikunta- ja urheilupaikat ilmaiseksi lapsille ja nuorille.
Ilman että tarvitsee kuulua seuraan.
Lisää lähikirjastopalveluita esim kirjastobussin laajennetulla reitistöllä
Koululaisten ja lasten kouluterveydenhuoltoon lisää ammatti-ihmisiä. Terveydenhoitajat takaisin kouluihin vakituisiksi työntekijöiksi lasten ja nuorten tavoitettavaksi helposti
Lääkäreitä lisää kouluterveyden hoitoon.
Jyväskylän kaupungin on palautettava kulttuuritoimen budjetista poistetut kolme vuosiapurahaa taiteelle!
Nyt tuki kuvataiteen , tanssitaiteen, musiikin ja kirjalijoiden ammattitaitelijoille on liian vähäistä - olematonta.
Olen esittänyt asiaa koko valtuustokauden ajan, mutta YKSIKÄÄN muu puolue ei ole kannattanut ehdotusta, jolloin se ei ole mennyt minnekkään!
Tässäpä sitä tuli vaalijargonia !
Lisää voi lukea Suurjyväskylä-lehdestä , muutaman viikon takaa ja Keksisuomalaisesta yleisön mielipidesivulta ja lisää yritän laittaa jos julkaisevat - nyt viive on ollut 4 vkoa.
Livenä minua voi kuunnella Ylen Kultakuumeessa - siellä arkistosta löytyy tältä syksyltä . Otsikkona Uusioikoneita Moottorisahalla.
Käsittelee viimeisintä näyttelyäni Suomen Ortodoksisella Kirkkomuseolla.
Lutakossa voi lepäillä mosaikkipenkilläni Rastatukkainen Soffa tai Aatamin Puraisu -omenan karalla.
Keski-Suomen museossa Taiteilijaseuran vuosinäyttelyssä voi käydä nauttimassa kahdesta tilateoksestani.
Rahallista tukea voi antaa vaalikamppanjalleni ostamalla Galleria Beckeriltä teoksiani tai minulta suoraan Lutakkoaiheisia, iloisia postikortteja- malleja Beckerillä ja taidemuseolla-
Eikun äänestämään!
Marja
Täytyy varmaan muistaa minunkin mainostaa itseäni kuntavaaliehdokkaana.
Ensinnäkin äänestäjiä kiinnostaa mitä on tullut tehdyksi varavaltuutettuna ja kulttuuri- ja nuorisolautakunnan varsinaisena jäsenenä menneenä nelivuotiskautena.
Kulttuuri- ja nuorisolautakunta kokoontuu noin kerran kuussa 2-4 tunnin kokouksiin.
Esimerkiksi olemme viime vuonna valinneet uuden kirjastotoimen johtajan , museotoimenjohtajan , teatterinjohtajan. Lisäksi olemme vaikuttaneet lähikirjastoverkon säilyttämiseen , nuorisotiloihin , vapaaseen kansalaistoimintaan kuten Ylälkaupungin Yö-
Koska kaikkeen ei ehdi maailmassa hankkia asiantuntijuutta , olen keskittänyt energiani kulttuuri- ja nuorisopalvelujen kehittämiseen/säilyttämiseen Jyväskylässä.
Millä tavoin olen toiminut?
Mitä on saavutettu?
Valtuusto on kunnan ylin ja arvovaltaisin päättävä elin, suuret linjaukset sovitaan siellä. Lautakunnissa päätetään kuntalaisten lähiasioista ja käytännön toimista ja lautakuntiin valitaan kunkin osa-alueen asinatuntijoita.
Lautakuntien jäsenet saavat käsiteltäväkseen virkmiesten valmistelemia asioita kuten nuorisotilojen ja kulttuuritilojen uudisrakentaminen, koulujen määrät ja sijainnit jne.
Lautakunnan jäsenet ovat vastuussa tehdyistä päätöksistä. Virkamiehet usein haluavat runnoa asioita läpiä ja välillä tuntuu , että lautakunnan jäsenet eivät osaa, halua keskustella tai korjata tai kyseenalaistaa virkamiesten esittelyjä.
Näin on monessa lautakunnassa sitten päätöksenteko solahtanut lautakunnan jäseniltä virkamiehille. Mutta vastuu tehdyistä päätöksistä säilyy siis lautakunnan polittisilla päätöksentekijöillä.
Esim. kyseenalaistin Suomen Tietojenkäsittelymuseon kokoelman varaston 30 000Euron vuosittaisen vuokran kulttuurin määrärahoista. En siksi , että arvottaisin kokoelmaa suuntaan tai toiseen mutta Jyväskylän varsinaiset lakisääteiset palvelut kärsivät akuutista rahapulasta esim Jyväskylässä toimivat Keski-Suomen Museo ja Aluetaidemuseo olivat jo muutama vuosi sitten ankaralla säästökuurilla ja toiminta halvaantui ja varastot aivan alkukantaiset arvokkaille taulu- ja esinekokoelmille. Molemmat museot nauttivat valtion tukea ja ovat seudeullisesti tärkeitä museoita , joilla on lain määräämiä velvotteita.
Koska raha oli ja on kortilla , kyseenalaistin yksityisen tietojenkäsittelymuseon kokoelman suuren varastoavustuksen , jota se oli nauttinut jo useita vuosia tuon suuruisena.
Asiaa puitiin useissa kokouksissa, poliittinen tahto ei riittänyt avustuksen kyseenalaistamiseen lautakunnassa aluksi ja sitten kun se riitti kh otti asian käsittelyyn ja lopulta kaupungin hallituksessa todettiin myös , että näin tiukan talouden aikana ei ole perusteltua tukea yksityistä tietokonekokoelmaa.
Kun samalla kaikki muut kuten lasten ja nuorten kuvataidekoulut , nuorisotyö ja mm lähikirjastot, kuntalaisten peruspalvelut kärsivät rahapulasta.
Ainakaan yksityinen tietojenkäsittelykokoelma ei nauti enää kulttuuri- tai nuorisolautakunnan määrärahoista jaettavista avustuksista.
En saanut vastausta sähköpostikyselyyni, jonka osoitin kaupungin sivistytoimenjohtajalle , että mistä momentilta tietojenkäsittelymuseio nyt saa avustusta. Kokoelmaa tukevat nettisivujen mukaan Jyväskylän Yliopisto ( Agoran tilat)Jyväskylän kaupunki, Jyväskylän maalaiskunta,ja Muuramen kunta????
Se siitä läpinäkyvyydestä, usea kokous meni siis tuollaisen asian korjaamiseen.
Perustin elokuussa 2006 lähikirjastojen pelastamiseksi PRO LÄHIKIRJASTO -adressin. Koska kaupungista oltiin noin vaan lakkauttamssa lähikirjastoja - säästöt olivat olemattomat haittoihin nähden.
Joka kirjastoon vein kovakantisen nimenkirjoituskirjan ja tiedotteen ja nimiä tuli yhteensä 5500nimeä kirjoihin ja nettiin kuukaudessa- nimet luovutettiin valtuuston pj:lle Henna Virkkuselle ja runsas julkinen kirjoittelu, kansalaisten aktiivisuus ja lautakunnan jäsenten yksimielisyys ainakin jossakin muodossa säilytettävien lähikirjastopalvelujen ja lukupisteiden osalta saatiin säilytettyä.
Tuntui hämmästyttävältä kaupungin johdon idea keskittää kaikki kirjastopalvelut jo nyt ruuhkaiseen pääkirjastoon , Siis lakkautettu olisi Kypärämäen , Halssilan , Lohikosken , Kortepohjan lähikirjastot , nyt Lohikosken lakkautetun lähikirjaston tilalle on luvattu pienkirjastoa samoin Kypärämäkeen ja Kuokkallaan . Kuokkalan pienkirjasto aukesi muutama viikko sitten.
Vastustin pienkirjastomallia - itse olin kunnollisen lähikirjaston kannalla. Mutta kompromissi syntyi suurten puolueiden pienkirjastomallin mukaan.
Nyt meillä on yhdistettyjä pienkirjasto-nuorisotila-olohuonepalvelupisteitä.
Nuorisotilat ovat Jyväskylässä samankokoisiin vertailukaupunkeihin verrattuna huonot ja nuorisotyöntekijöitä aivan liian vähän ja nuorisotilojen aukioloajat aivan liian supppeat.
Tähän on lautakunta esittänyt jo kaksi vuotta korjauksia , mutta kaupungin virkamiesjohto ja poliittinen eliitti on torpedoinut esityksemme, nuorisotilojen kohentamisesta. Paitsi siis Kuokkalassa ,minne tuli uusi nuorisotila entisen homevaurioisen kerrostalon alakerran sijaan. Kuokkalassa tilanne oli surkein.Ja enisten nuorisoa.
Saimme myös läpi uuden kirjastoauton hankinnan läpi tänä vuonna Jyväskylään
Valtuutettuna kannattaisin ja edistäisin
museoille ja muille valtionosuuksia nauttiville kulttuurilaitoksille valtion osuudet ohjattaviksi täysmääräisinä
Valtuutettuna kannattaisin ja edistäisin julkisen liikenteen kehittämistä, vuorojen lisäämistä, kaluston uusimista, tukea yrittäjälle rahallisesti niin, että opiskelijat saisivat euron nimelliseen hintaa liikkua bussilla.Vaihtoehtoisia , erikokoisia busseja -Bussiyhtiön Kimppakyytejä reuna-alueille.
Liikunta- ja urheilupaikat ilmaiseksi lapsille ja nuorille.
Ilman että tarvitsee kuulua seuraan.
Lisää lähikirjastopalveluita esim kirjastobussin laajennetulla reitistöllä
Koululaisten ja lasten kouluterveydenhuoltoon lisää ammatti-ihmisiä. Terveydenhoitajat takaisin kouluihin vakituisiksi työntekijöiksi lasten ja nuorten tavoitettavaksi helposti
Lääkäreitä lisää kouluterveyden hoitoon.
Jyväskylän kaupungin on palautettava kulttuuritoimen budjetista poistetut kolme vuosiapurahaa taiteelle!
Nyt tuki kuvataiteen , tanssitaiteen, musiikin ja kirjalijoiden ammattitaitelijoille on liian vähäistä - olematonta.
Olen esittänyt asiaa koko valtuustokauden ajan, mutta YKSIKÄÄN muu puolue ei ole kannattanut ehdotusta, jolloin se ei ole mennyt minnekkään!
Tässäpä sitä tuli vaalijargonia !
Lisää voi lukea Suurjyväskylä-lehdestä , muutaman viikon takaa ja Keksisuomalaisesta yleisön mielipidesivulta ja lisää yritän laittaa jos julkaisevat - nyt viive on ollut 4 vkoa.
Livenä minua voi kuunnella Ylen Kultakuumeessa - siellä arkistosta löytyy tältä syksyltä . Otsikkona Uusioikoneita Moottorisahalla.
Käsittelee viimeisintä näyttelyäni Suomen Ortodoksisella Kirkkomuseolla.
Lutakossa voi lepäillä mosaikkipenkilläni Rastatukkainen Soffa tai Aatamin Puraisu -omenan karalla.
Keski-Suomen museossa Taiteilijaseuran vuosinäyttelyssä voi käydä nauttimassa kahdesta tilateoksestani.
Rahallista tukea voi antaa vaalikamppanjalleni ostamalla Galleria Beckeriltä teoksiani tai minulta suoraan Lutakkoaiheisia, iloisia postikortteja- malleja Beckerillä ja taidemuseolla-
Eikun äänestämään!
Marja
torstaina, lokakuuta 16, 2008
Raikulipojan hihnassa!
Hei!
Tämä viikko on mennyt koiranhoitohommissa , kulttuuri- ja nuorisolautakunnan kokouksessa ja HB - betoniteollisuuden uuden tuotantolinjan avajaisten merkeissä.
Edellisen blogini aiheena oli osaksi koira. Olin tuolloin kuusi-seitsemän vuotias.
Pidän edelleen koirista niin paljon , että en ota itselleni koiraa.
Koska olen niin paljon liikenteessä työni vuoksi , että koira joutuisi olemaan liikaa yksin.
Koira tarvitsee seuraa ja ulkoilua eikä ole mikään sisustusjuttu.
Ystävilläni on koiria , joiden seurasta saan nauttia silloin tällöin.
Tällä viikolla sain vastuullisen tehtävän olla koiran hoitajana labradourin noutajalle, jotta koiran isäntä ja emäntä pääsivät tapaamaan ulkomailla opiskelevaa poikaansa. Labbiksen hoitajaksi uskaltauduin - tosin ulkoilutin sitä hihnan päässä.
Labbis on hyväluontoinen seurakoira.
Ja tämä oli hyvin kasvatettu ja tottelevainen ja iloinen, reipas koira. Toivottavasti en viikossa pilannut sitä.
Kuulen palautteen pian.
Kulttuuri - ja nuorisolautakunnan toiseksi viimeinen kokous sujui kiihkeän kekustelun merkeissä.
Nuorisoasiat ja kulttuurille kohdennettujen valtion avustusten väärin kohdentaminen Jyväskylässä keskusteluttivat vakavasti lautakunnan jäseniä.
Emmekä siis jeesustelleet vaalien vuoksi vaan koimme , että useamman vuoden aikana koko lautakunnan jäsenten yhteinen tahto nuorisotilojen parannusten suhteen: tilojen lisääminen , aukiolojen lisääminen ja ammattinuorisotyöntekijöiden
palkkaminen ei ollut aiheuttanut juuri minkäänlaisia toimenpiteitä.Uusimmasta budejttiesitykisestä oli apulaiskaupunginjohtaja Arto Lepistö pyyhkinyt pois ehdotetut kolme uutta nuorisotyöntekijän virkaa!
Ainoa toteutunut korjaus oli
Kuokkalaan tulevaa parannettua nuorisotilaa pienkirjaston yhteydessä. Pommitimme yhtenä miehenä vastuullisia virkamiehiä. Jotka kehtasivat väittää , että intoilemme Kauhajoen ,Jokelan ja Keravan tapahtumien ja vaalien vuoksi-TÖRKEÄ VÄITE
EI - Me olemme halunneet nuorisotyöhön korjausta jo kolmen vuoden ajan -pöytäkirjoista voi tarkistaa.
Emme ole vaalien tai muun tapahtuman vuoksi aktivoituneet. Olemme myös esittäneet ,että lautakunnassa tulisi olla nuorten edustus kokouksissa - vaikka läsnäölo ja puheoikeus riittäisi nuorten valitsemalta edustajalta. Mutta ei ole edetty juuri lainkaan. Missä vika?
Nuoret ovat aktiivisia - esimerkkinä käy lukiolaisten mielenosoitus suurlukiota vastaan. Annettaan nuorille enemmän tilaa ja ääntä. Ennekuin tapahtuu pahoja.
Nyt päätöksenteko on painottunut vanhahtavaan konservatismiin ja pimeän pelkoon- luullaan , että nuoret eivät osaa käyttäytyä omissa tiloissaan jollei ole massiivista ja kallista valvontaa. Huhuh! Ei ole ihme jos nuoret eivät äänestä - vanhukset pitää kiinni stereotypioistaan ja piiloutuvat pykälien taa -
HB -betoniteollisuuden uuden tuotantolinjan juhlat olivat keskiviikkona iltapäivällä Uuden linjan ansiosta Jyväskylässä työllistyy edelleen muutama sata ihmistä ja luonnolle rasitusta tuottava hukkamateriaali pienenee 40 prosenttia. Onhan kyse maaperästä louhitusta luonnonkivestä.
Juhlissa oli eläviä kukkia johdattamassa betonipihan läpi kohti tuotantohallia , nuorten tanssijoiden huippuesitys , hyvää ruokaa posliiniastioista ja iloinen tunnelma.
Sieltä sitten takaisin omalle työhuoneelle savireliefiä työstämään valukuntoon.
Kirjoitin vaaleja koskevan mielipidekirjoituksen Keskisuomaliseen koskien uuden kaupungin sopimusta kolmen lautakunnan yhdistämisestä , saa nähdä ehtiikö julkaisuun ennen vaaleja - edellinen kirjoitukseni koskien nuorisoa ja kulttuuria julkaistiin mielipideosiossa neljän viikon viiveellä Keskisuomalaisessa.
Vasta Kauhajoen tapahtumien jälkeen.
Se siitä monien erilaisten mielipiteitten julkituomisesta maakunnan päälehdessä-
Noniin puolueeni on väärä - tottkai.
Mutta silti peräänkuulutetaan värikkyyttä ja räväkkiä mielipiteitä- no pitäisi sitten antaa oikeasti tilaa moniäänisyydelle, tilaa tuntuu löytyvän kaikenlaiselle kulutushömpälle varpaiden kynsien kiillotuksesta ja sen pituudesta siihen ja ties vaikka mitä viihdyttävän turruttavaa.
Vaalit ovat vain joka neljäs vuosi. Luulisi kaikkia osapuolia huolettavan politiikan hämärtymisen , vaalirahoitustörkeydet ja politiikan uskottavuus ja politiikkojen viihtellityminen ja esiintyminen hömppäosioissa.
Eikä minulla ole vaalirahoittajia. Ihan omaa itseä henkilölläni markkinoin.
Oli raikasta olla Jyväskylän Yliopiston vaalipaneelissa, koska paikalla oli runsas sata nuorta opiskelijaa hyvällä energialla ja kysymyksillä.
Keskustalla ja kristillisillä oli varaa olla poissa tilaisuudesta vaikka olivat ilmoittaneet edustajan tulevan.
Tuli ihan oikea vaalifiilis - kiitos vain mukaville , tilaa antaville juontajille ja kanssapanelisteille!
Nonyt saa riittää jorinat tällä erää!
T. Marja
Tämä viikko on mennyt koiranhoitohommissa , kulttuuri- ja nuorisolautakunnan kokouksessa ja HB - betoniteollisuuden uuden tuotantolinjan avajaisten merkeissä.
Edellisen blogini aiheena oli osaksi koira. Olin tuolloin kuusi-seitsemän vuotias.
Pidän edelleen koirista niin paljon , että en ota itselleni koiraa.
Koska olen niin paljon liikenteessä työni vuoksi , että koira joutuisi olemaan liikaa yksin.
Koira tarvitsee seuraa ja ulkoilua eikä ole mikään sisustusjuttu.
Ystävilläni on koiria , joiden seurasta saan nauttia silloin tällöin.
Tällä viikolla sain vastuullisen tehtävän olla koiran hoitajana labradourin noutajalle, jotta koiran isäntä ja emäntä pääsivät tapaamaan ulkomailla opiskelevaa poikaansa. Labbiksen hoitajaksi uskaltauduin - tosin ulkoilutin sitä hihnan päässä.
Labbis on hyväluontoinen seurakoira.
Ja tämä oli hyvin kasvatettu ja tottelevainen ja iloinen, reipas koira. Toivottavasti en viikossa pilannut sitä.
Kuulen palautteen pian.
Kulttuuri - ja nuorisolautakunnan toiseksi viimeinen kokous sujui kiihkeän kekustelun merkeissä.
Nuorisoasiat ja kulttuurille kohdennettujen valtion avustusten väärin kohdentaminen Jyväskylässä keskusteluttivat vakavasti lautakunnan jäseniä.
Emmekä siis jeesustelleet vaalien vuoksi vaan koimme , että useamman vuoden aikana koko lautakunnan jäsenten yhteinen tahto nuorisotilojen parannusten suhteen: tilojen lisääminen , aukiolojen lisääminen ja ammattinuorisotyöntekijöiden
palkkaminen ei ollut aiheuttanut juuri minkäänlaisia toimenpiteitä.Uusimmasta budejttiesitykisestä oli apulaiskaupunginjohtaja Arto Lepistö pyyhkinyt pois ehdotetut kolme uutta nuorisotyöntekijän virkaa!
Ainoa toteutunut korjaus oli
Kuokkalaan tulevaa parannettua nuorisotilaa pienkirjaston yhteydessä. Pommitimme yhtenä miehenä vastuullisia virkamiehiä. Jotka kehtasivat väittää , että intoilemme Kauhajoen ,Jokelan ja Keravan tapahtumien ja vaalien vuoksi-TÖRKEÄ VÄITE
EI - Me olemme halunneet nuorisotyöhön korjausta jo kolmen vuoden ajan -pöytäkirjoista voi tarkistaa.
Emme ole vaalien tai muun tapahtuman vuoksi aktivoituneet. Olemme myös esittäneet ,että lautakunnassa tulisi olla nuorten edustus kokouksissa - vaikka läsnäölo ja puheoikeus riittäisi nuorten valitsemalta edustajalta. Mutta ei ole edetty juuri lainkaan. Missä vika?
Nuoret ovat aktiivisia - esimerkkinä käy lukiolaisten mielenosoitus suurlukiota vastaan. Annettaan nuorille enemmän tilaa ja ääntä. Ennekuin tapahtuu pahoja.
Nyt päätöksenteko on painottunut vanhahtavaan konservatismiin ja pimeän pelkoon- luullaan , että nuoret eivät osaa käyttäytyä omissa tiloissaan jollei ole massiivista ja kallista valvontaa. Huhuh! Ei ole ihme jos nuoret eivät äänestä - vanhukset pitää kiinni stereotypioistaan ja piiloutuvat pykälien taa -
HB -betoniteollisuuden uuden tuotantolinjan juhlat olivat keskiviikkona iltapäivällä Uuden linjan ansiosta Jyväskylässä työllistyy edelleen muutama sata ihmistä ja luonnolle rasitusta tuottava hukkamateriaali pienenee 40 prosenttia. Onhan kyse maaperästä louhitusta luonnonkivestä.
Juhlissa oli eläviä kukkia johdattamassa betonipihan läpi kohti tuotantohallia , nuorten tanssijoiden huippuesitys , hyvää ruokaa posliiniastioista ja iloinen tunnelma.
Sieltä sitten takaisin omalle työhuoneelle savireliefiä työstämään valukuntoon.
Kirjoitin vaaleja koskevan mielipidekirjoituksen Keskisuomaliseen koskien uuden kaupungin sopimusta kolmen lautakunnan yhdistämisestä , saa nähdä ehtiikö julkaisuun ennen vaaleja - edellinen kirjoitukseni koskien nuorisoa ja kulttuuria julkaistiin mielipideosiossa neljän viikon viiveellä Keskisuomalaisessa.
Vasta Kauhajoen tapahtumien jälkeen.
Se siitä monien erilaisten mielipiteitten julkituomisesta maakunnan päälehdessä-
Noniin puolueeni on väärä - tottkai.
Mutta silti peräänkuulutetaan värikkyyttä ja räväkkiä mielipiteitä- no pitäisi sitten antaa oikeasti tilaa moniäänisyydelle, tilaa tuntuu löytyvän kaikenlaiselle kulutushömpälle varpaiden kynsien kiillotuksesta ja sen pituudesta siihen ja ties vaikka mitä viihdyttävän turruttavaa.
Vaalit ovat vain joka neljäs vuosi. Luulisi kaikkia osapuolia huolettavan politiikan hämärtymisen , vaalirahoitustörkeydet ja politiikan uskottavuus ja politiikkojen viihtellityminen ja esiintyminen hömppäosioissa.
Eikä minulla ole vaalirahoittajia. Ihan omaa itseä henkilölläni markkinoin.
Oli raikasta olla Jyväskylän Yliopiston vaalipaneelissa, koska paikalla oli runsas sata nuorta opiskelijaa hyvällä energialla ja kysymyksillä.
Keskustalla ja kristillisillä oli varaa olla poissa tilaisuudesta vaikka olivat ilmoittaneet edustajan tulevan.
Tuli ihan oikea vaalifiilis - kiitos vain mukaville , tilaa antaville juontajille ja kanssapanelisteille!
Nonyt saa riittää jorinat tällä erää!
T. Marja
tiistaina, lokakuuta 07, 2008
OLO ON KUIN NUMMISUUTARIN ESKOLLA HÄISSÄ!
Hampaita kiristää.
Pää kutiaa.
Aivot kiehuvat.
Kädet huitovat.
Silmät pyörivät päässä.
Sydän hakkaa.
Jalat juoksevat yölläkin.
Ranteissa pakotusta. Ajatus harhaa.
Otan kiinni ohi lipuvasta terveestä ajatuksesta.
Saan kiinni tasaisemmasta.
Kulku jatkuu.
Ei , en ole vaalienalushuumassa.
KIITOS YSTÄVILLE JA KYLÄN MIEHILLE TUESTA!
Nyt se on tehty.
Olen muuttanut työhuonetta.
Inventoinut kahdenkymmenen vuoden tuotantoa ja materiaalia kuukauden ja loppurytinäänhän se jäi raaka puhdistus.
Aina toivoi , että saisi jäädä Keskimaan kulttuurimyönteisyyden suojissa jatkamaan työskentelyä entisellä margariinitehtaalla- varsinkin kun tilaan ei ollutkaan tulossa remonttia.
Ei toimitusjohtaja edes vastannut kirjeeseeni jatkoajasta.
Buisness is buisness totesi Keskimaan kiinteistövastaava.
Art happens somewhere else.
Yksi maamme tunnetuin kuvanveistäjätär( taiteilija itse haluaa käyttää em.ammattinimikettä) sattui radiossa olemaan Ylen ykkösen kulttuuriohjelmassa tapahtumien aikaan ja kun kysyttiin, että kummassa on mukavampi ilmapiiri Pariisissa vai Helsingissä( hän oli työskennellyt lyhyitä jaksoja Pariisissa vähän aikaa sitten ) niin hän totesi , että Helsingissä on kolkompaa ja kylmempää ja kaikilla Suomessa pitää olla ÄSHH -etukortti ja jokaisen kohtalo on määritelty ennakkoon.Että Pariisissa ihminen saa olla oma itsensä ja anonyymi.
Järjestin työhuoneella varastomyyntinäyttelyn ja tavaroiden kirpputoria pidin työhuoneella ja Vaajakosken Vaajapörssissä.
Paljon merkitsi harvalukuisen, mutta uskollisen kannattajajoukon käynti ja osallistuminen ostoilla aina hirveältä tuntuvaan varastojen tyhjennykseen. Ja varojen keräämiseen kuljetusta ja uuden tilan takuuvuokraan.Uskaltautuipa piipahtamaan muutama politiikkokin eri puolueista.
Pääsin ehjänä uuteen tilaan Yliopistokatu 28 E:hen, heti Maistraatin kohdalta sisäpihalle Lyseota vastapäätä- arvoisaa seuraa.
Ainakin ollut naapurissa;Fredriksonin hattutehdas ja kotitalo lyseon lisäksi.
Siispä hallinoin nyt 77 neliöä siistiä, valoisaa,edullista kellaritilaa päivänvaloputkin ja vesipisteellä ja sähkölukituksella.WC+ suihku ja pukukoppi.
Mitäs sillä ikkunalla tekisikään – tuijottelisi turhanpäiväisiä, saisi harhauttavia ajatuksia päähänsä ja syyn olla tekemättä oikeita töitä.
Yksi tilaustyö yksityiselle on menossa.
Savea pääsin muovailemaan ja luonnos on jo onnistunut.
Viime viikon opetin Savossa Ingmannin Käsi- ja Taideteollisuusoppilaitoksella sairasloman sijaisena viikon – aiheena Valokuva installaation osana- Hyvä Esine Paha Esine – tutkimme omaa viimeistä päivää auki olevaa näyttelyäni Suomen Ortodoksisella Kirkkomuseolla ja Museon esinekokoelmia, piirsimme ja keskustelimme aiheesta.
Koululla katsoimme Andy Warhol -dokumentin, minkä pohjalta valokuva-alaa opiskelevat oppilaat tekivät kirjoitelman.Ja tutkivat Andyn suhdetta kameraan ja kuvattaviin.
Mielenkiintoista on verratta Andyn kaupallisuutta nykytaiteen kaupallisiin linjauksiin.
Mitä taiteessa tapahtuu – millä välineillä jne.Millä tavoin tapahtuu?
Keskiviikkona opetustuntien jälkeen Kirkkomuseolle näyttelyä purkamaan.
Valvoja hihkaisi kävijämäärän – 6000 kävijää.
Ei hullummin uusioikoniaiheella – toki osa ihmisistä tuli Kirkkomuseonkin kokoelmien vuoksi....... Iltapäivällä klo 15 auto saatiin lastiin ja isolla pakettiautolla Jyväskylään ja lastin purkamisen jälkeen taas Kuopioon ja aamuksi opettamaan.
Ei tarvinnut iltalenkillä käydä.
Viikonlopuille osui Jyväskylän Seudun kansalaisopiston suosittu mosaiikkikurssi Mosaiikin Hehkua Ravennasta!Kurssi oli täynnä aivan uusia opiskelijoita, vain yksi konkari- saimme kuvat alkuun ja hyväoppinen ja rivakka porukka sai hehkuvat luomukset betoniin jo sunnuntaina- jatkoa seurasi viime lauantaina.
Ja lisää upeita valuja.
Nyt sitten rästissä pr-hommia ja suhteiden hoitohommia.
Syyskuussa piti verottajalle piti käydä näyttämässä ajopäiväkirjat ja selvittämässä vähennyskelpoisia menoja vuosien 2006 ja 2007 lopulliseen verotukseen ja oikaisupyyntöön liittyen.Siinä vierähti usea syyskuun tunti.
Tämä viikko täyttyy siirretyistä tapaamisista ja omien teosten esittelystä eri tilanteissa.
Huomenna on Yliopiston kirjastossa Jyväskylän Yliopiston opiskelijoiden vaalitentti kunnallisvaaliehdokkaille.
Olen lupautunut sinne Vasemmistoliiton edustajana ja ehdokkaana.
Mielenkiintoista kuulla opiskelijoiden huolet ja teemat kuntavaaleissa.
Suomea velloo vaalien alla päivänpolttavia kysymyksiä: Kaupunki Puutarhalla vai Betonilla?Aseilla vai ilman?
Maaseutu vai kaupunki?
Syvälle mieleeni on jäänyt omakohtainen tapahtuma maalaiskylästä.
Kokemuksia oli useita, mutta tämä sopii päivän ja vaalien teemaan parhaiten.
Olen syntynyt maalaisliittolaisen ja uskonnollisuuden virittämään maalaiskylämiljööseen – yllätys , yllätys – Keminmaan Viitakosen kylän uudelle kansakoululle kätilön avustuksella.
Jyväskyläläis-syntyinen kansakouluopettajaäitini aloitti
siellä ensimmäisenä uutena opettajana aivan uudessa funkkiskoulussa 50-luvun alussa.
Vielä 60-luvulla maalla kuljettiin kiväärit olalla ja koirat riehuivat valtoimenaan vapaana kylän raitilla- Todistimme usein ikkunasta kovien talvipakkasten aikaan näkyä nalkkiin jääneistä koiria- avuttomina pyristelemässä takamuksiaan toisista eroon.
Koirat olivat mustavalkoisia, karjalan karhukoiria, ajokoiria, kellertäviä suomen pystykorvia tai sekarotuisia piskejä.Heittelimme ikkunasta leivänkannikoita niille.
Lapsena löysimme naapurin tutun koiran ammuttuna lumessa tienposkessa.Kukaan ei tunnustanut ampuneensa.
Se oli jo vanhus , takamuksissa kauhtuneita,ruskeita karvoja mustan seassa.
Minäkin sain oman koiran – Karjalan karhukoiran Jerin – juoksimme sen kanssa onnellisina läheisessä sekametsässä. Se tuli aina kun kutsuin häntä kiemuralla selän päällä.
Asuimme koulun opettaja-asunnossa.
Koulun punaisen lauta-aidan takana oli naapuritalon lammastarha. Ikkunamme olivat hakaan päin.
Yhtenä aamuna tarhasta löytyi raadeltu lammas.
Naapurin nuori mies tuli meille ja väitti minun koirani Jerin raadelleen lampaan – Pentuhan se vielä on, ei se osaisi lammasta tappaa.
Todisteita ei ollut,ei mitään.
Emme uskoneet ja sanoimme, että naapuri syyttää väärää koiraa.
Naapuri ei tyytynyt puheisiin.
Jotenkin hän sai Jerini varastettua ja laitettua kettingillä omaan pihaan kiinni – en muista tarkasti miten kaikki kävi – sitten hän tuli takaisin vaatimaan isältäni ,että hänen tulee selvittää heillä lampaanraatelua ja koira ammutaan jos isä ei ilmaannu sovitussa ajassa paikalle.
Isä kieltäytyi menemästä.Vaikka pyysin.
Juoksin naapurin maalaistaloon, josta meillä oli maitotinki ja ystävieni äidin luokse pyytämään apua ja hän kehotti minua menemään itse ja pelastamaan koirani naapurin pihasta.
Hän ei voinut tehdä sitä, koska pelkäsi, että tulee varmemmin nähdyksi kuin pieni lapsi koiran luolta.
Minä juoksin hädässäni pelastamaan koiraani.
Jeri oli kiinni navetan seinässä ja kettinki oli solmittu isoksi mytyksi ,jota yritin kädet täristen avata- eihän siitä tietenkään mitään tullut, en saanut ajoissa kettinkimyttyä auki- naapurin mies tuli ovesta pihalle ruutuessuun pukeutuneen äitinsä ja pikkuveljensä kanssa.
He seisoivat yhtenä toisiinsa nojaavana ryhmänä piharinteessä ja kivääri osoitti minua.
Mies huusi minulle, että jos en hellitä irrottamasta kettinkiä hän ampuu minua.
Hetken jatkoin epätoivoista avaamista,mutta lopulta tajusin naapurin tarkoittavan totta ja juoksin pakokauhussa pois.
Menin ystävieni äidin luo ja hän sanoi, että olisi pitänyt irroittaa pannan solki, olisi onnistunut pelastaminen.
Sitten laskin jossain hiljaisuudessa minuutteja, kuulin laukauksen ja tiesin, että koirani oli ammuttu.
Muistan kettinkimytyn ja tunnen sen kädessäni.Muistan pihan ja lautaseinän ja kiväärin.Muuta en muista.
Jonkin vuoden kuluttua tapahtuneesta pelottavaan naapuriin ajoi mustamaija peräkärryn kanssa ja kerrottiin, että koirani surmaajan veli oli tappanut itsensä.
Myöhemmin kuulin, että myös koirani surmaaja ampui itsensä.
Heidän isäänsä en nähnyt koskaan.
Oliko sota vienyt vai joku muu.
Ihana, turvallinen , vastantuoksuinen maaseutu.
Minä en kaipaa maalle.
Viihdyn kerrostalossa.
Ihmisten lähellä.
Käykäähän äänestämässä oman idyllin puolesta.
Marja
Ps Jos joku haluaa vaalipuheitani – täytyy palata taaksepäin tuohon edelliseen kirjoitukseen heinäkuulta ja sieltä loppupuolelta löytyy kommenttia kuntapolitikointiin.
Pää kutiaa.
Aivot kiehuvat.
Kädet huitovat.
Silmät pyörivät päässä.
Sydän hakkaa.
Jalat juoksevat yölläkin.
Ranteissa pakotusta. Ajatus harhaa.
Otan kiinni ohi lipuvasta terveestä ajatuksesta.
Saan kiinni tasaisemmasta.
Kulku jatkuu.
Ei , en ole vaalienalushuumassa.
KIITOS YSTÄVILLE JA KYLÄN MIEHILLE TUESTA!
Nyt se on tehty.
Olen muuttanut työhuonetta.
Inventoinut kahdenkymmenen vuoden tuotantoa ja materiaalia kuukauden ja loppurytinäänhän se jäi raaka puhdistus.
Aina toivoi , että saisi jäädä Keskimaan kulttuurimyönteisyyden suojissa jatkamaan työskentelyä entisellä margariinitehtaalla- varsinkin kun tilaan ei ollutkaan tulossa remonttia.
Ei toimitusjohtaja edes vastannut kirjeeseeni jatkoajasta.
Buisness is buisness totesi Keskimaan kiinteistövastaava.
Art happens somewhere else.
Yksi maamme tunnetuin kuvanveistäjätär( taiteilija itse haluaa käyttää em.ammattinimikettä) sattui radiossa olemaan Ylen ykkösen kulttuuriohjelmassa tapahtumien aikaan ja kun kysyttiin, että kummassa on mukavampi ilmapiiri Pariisissa vai Helsingissä( hän oli työskennellyt lyhyitä jaksoja Pariisissa vähän aikaa sitten ) niin hän totesi , että Helsingissä on kolkompaa ja kylmempää ja kaikilla Suomessa pitää olla ÄSHH -etukortti ja jokaisen kohtalo on määritelty ennakkoon.Että Pariisissa ihminen saa olla oma itsensä ja anonyymi.
Järjestin työhuoneella varastomyyntinäyttelyn ja tavaroiden kirpputoria pidin työhuoneella ja Vaajakosken Vaajapörssissä.
Paljon merkitsi harvalukuisen, mutta uskollisen kannattajajoukon käynti ja osallistuminen ostoilla aina hirveältä tuntuvaan varastojen tyhjennykseen. Ja varojen keräämiseen kuljetusta ja uuden tilan takuuvuokraan.Uskaltautuipa piipahtamaan muutama politiikkokin eri puolueista.
Pääsin ehjänä uuteen tilaan Yliopistokatu 28 E:hen, heti Maistraatin kohdalta sisäpihalle Lyseota vastapäätä- arvoisaa seuraa.
Ainakin ollut naapurissa;Fredriksonin hattutehdas ja kotitalo lyseon lisäksi.
Siispä hallinoin nyt 77 neliöä siistiä, valoisaa,edullista kellaritilaa päivänvaloputkin ja vesipisteellä ja sähkölukituksella.WC+ suihku ja pukukoppi.
Mitäs sillä ikkunalla tekisikään – tuijottelisi turhanpäiväisiä, saisi harhauttavia ajatuksia päähänsä ja syyn olla tekemättä oikeita töitä.
Yksi tilaustyö yksityiselle on menossa.
Savea pääsin muovailemaan ja luonnos on jo onnistunut.
Viime viikon opetin Savossa Ingmannin Käsi- ja Taideteollisuusoppilaitoksella sairasloman sijaisena viikon – aiheena Valokuva installaation osana- Hyvä Esine Paha Esine – tutkimme omaa viimeistä päivää auki olevaa näyttelyäni Suomen Ortodoksisella Kirkkomuseolla ja Museon esinekokoelmia, piirsimme ja keskustelimme aiheesta.
Koululla katsoimme Andy Warhol -dokumentin, minkä pohjalta valokuva-alaa opiskelevat oppilaat tekivät kirjoitelman.Ja tutkivat Andyn suhdetta kameraan ja kuvattaviin.
Mielenkiintoista on verratta Andyn kaupallisuutta nykytaiteen kaupallisiin linjauksiin.
Mitä taiteessa tapahtuu – millä välineillä jne.Millä tavoin tapahtuu?
Keskiviikkona opetustuntien jälkeen Kirkkomuseolle näyttelyä purkamaan.
Valvoja hihkaisi kävijämäärän – 6000 kävijää.
Ei hullummin uusioikoniaiheella – toki osa ihmisistä tuli Kirkkomuseonkin kokoelmien vuoksi....... Iltapäivällä klo 15 auto saatiin lastiin ja isolla pakettiautolla Jyväskylään ja lastin purkamisen jälkeen taas Kuopioon ja aamuksi opettamaan.
Ei tarvinnut iltalenkillä käydä.
Viikonlopuille osui Jyväskylän Seudun kansalaisopiston suosittu mosaiikkikurssi Mosaiikin Hehkua Ravennasta!Kurssi oli täynnä aivan uusia opiskelijoita, vain yksi konkari- saimme kuvat alkuun ja hyväoppinen ja rivakka porukka sai hehkuvat luomukset betoniin jo sunnuntaina- jatkoa seurasi viime lauantaina.
Ja lisää upeita valuja.
Nyt sitten rästissä pr-hommia ja suhteiden hoitohommia.
Syyskuussa piti verottajalle piti käydä näyttämässä ajopäiväkirjat ja selvittämässä vähennyskelpoisia menoja vuosien 2006 ja 2007 lopulliseen verotukseen ja oikaisupyyntöön liittyen.Siinä vierähti usea syyskuun tunti.
Tämä viikko täyttyy siirretyistä tapaamisista ja omien teosten esittelystä eri tilanteissa.
Huomenna on Yliopiston kirjastossa Jyväskylän Yliopiston opiskelijoiden vaalitentti kunnallisvaaliehdokkaille.
Olen lupautunut sinne Vasemmistoliiton edustajana ja ehdokkaana.
Mielenkiintoista kuulla opiskelijoiden huolet ja teemat kuntavaaleissa.
Suomea velloo vaalien alla päivänpolttavia kysymyksiä: Kaupunki Puutarhalla vai Betonilla?Aseilla vai ilman?
Maaseutu vai kaupunki?
Syvälle mieleeni on jäänyt omakohtainen tapahtuma maalaiskylästä.
Kokemuksia oli useita, mutta tämä sopii päivän ja vaalien teemaan parhaiten.
Olen syntynyt maalaisliittolaisen ja uskonnollisuuden virittämään maalaiskylämiljööseen – yllätys , yllätys – Keminmaan Viitakosen kylän uudelle kansakoululle kätilön avustuksella.
Jyväskyläläis-syntyinen kansakouluopettajaäitini aloitti
siellä ensimmäisenä uutena opettajana aivan uudessa funkkiskoulussa 50-luvun alussa.
Vielä 60-luvulla maalla kuljettiin kiväärit olalla ja koirat riehuivat valtoimenaan vapaana kylän raitilla- Todistimme usein ikkunasta kovien talvipakkasten aikaan näkyä nalkkiin jääneistä koiria- avuttomina pyristelemässä takamuksiaan toisista eroon.
Koirat olivat mustavalkoisia, karjalan karhukoiria, ajokoiria, kellertäviä suomen pystykorvia tai sekarotuisia piskejä.Heittelimme ikkunasta leivänkannikoita niille.
Lapsena löysimme naapurin tutun koiran ammuttuna lumessa tienposkessa.Kukaan ei tunnustanut ampuneensa.
Se oli jo vanhus , takamuksissa kauhtuneita,ruskeita karvoja mustan seassa.
Minäkin sain oman koiran – Karjalan karhukoiran Jerin – juoksimme sen kanssa onnellisina läheisessä sekametsässä. Se tuli aina kun kutsuin häntä kiemuralla selän päällä.
Asuimme koulun opettaja-asunnossa.
Koulun punaisen lauta-aidan takana oli naapuritalon lammastarha. Ikkunamme olivat hakaan päin.
Yhtenä aamuna tarhasta löytyi raadeltu lammas.
Naapurin nuori mies tuli meille ja väitti minun koirani Jerin raadelleen lampaan – Pentuhan se vielä on, ei se osaisi lammasta tappaa.
Todisteita ei ollut,ei mitään.
Emme uskoneet ja sanoimme, että naapuri syyttää väärää koiraa.
Naapuri ei tyytynyt puheisiin.
Jotenkin hän sai Jerini varastettua ja laitettua kettingillä omaan pihaan kiinni – en muista tarkasti miten kaikki kävi – sitten hän tuli takaisin vaatimaan isältäni ,että hänen tulee selvittää heillä lampaanraatelua ja koira ammutaan jos isä ei ilmaannu sovitussa ajassa paikalle.
Isä kieltäytyi menemästä.Vaikka pyysin.
Juoksin naapurin maalaistaloon, josta meillä oli maitotinki ja ystävieni äidin luokse pyytämään apua ja hän kehotti minua menemään itse ja pelastamaan koirani naapurin pihasta.
Hän ei voinut tehdä sitä, koska pelkäsi, että tulee varmemmin nähdyksi kuin pieni lapsi koiran luolta.
Minä juoksin hädässäni pelastamaan koiraani.
Jeri oli kiinni navetan seinässä ja kettinki oli solmittu isoksi mytyksi ,jota yritin kädet täristen avata- eihän siitä tietenkään mitään tullut, en saanut ajoissa kettinkimyttyä auki- naapurin mies tuli ovesta pihalle ruutuessuun pukeutuneen äitinsä ja pikkuveljensä kanssa.
He seisoivat yhtenä toisiinsa nojaavana ryhmänä piharinteessä ja kivääri osoitti minua.
Mies huusi minulle, että jos en hellitä irrottamasta kettinkiä hän ampuu minua.
Hetken jatkoin epätoivoista avaamista,mutta lopulta tajusin naapurin tarkoittavan totta ja juoksin pakokauhussa pois.
Menin ystävieni äidin luo ja hän sanoi, että olisi pitänyt irroittaa pannan solki, olisi onnistunut pelastaminen.
Sitten laskin jossain hiljaisuudessa minuutteja, kuulin laukauksen ja tiesin, että koirani oli ammuttu.
Muistan kettinkimytyn ja tunnen sen kädessäni.Muistan pihan ja lautaseinän ja kiväärin.Muuta en muista.
Jonkin vuoden kuluttua tapahtuneesta pelottavaan naapuriin ajoi mustamaija peräkärryn kanssa ja kerrottiin, että koirani surmaajan veli oli tappanut itsensä.
Myöhemmin kuulin, että myös koirani surmaaja ampui itsensä.
Heidän isäänsä en nähnyt koskaan.
Oliko sota vienyt vai joku muu.
Ihana, turvallinen , vastantuoksuinen maaseutu.
Minä en kaipaa maalle.
Viihdyn kerrostalossa.
Ihmisten lähellä.
Käykäähän äänestämässä oman idyllin puolesta.
Marja
Ps Jos joku haluaa vaalipuheitani – täytyy palata taaksepäin tuohon edelliseen kirjoitukseen heinäkuulta ja sieltä loppupuolelta löytyy kommenttia kuntapolitikointiin.
torstaina, heinäkuuta 24, 2008
SADAN PÄIVÄN SADE
Jatkuva sade toi mieleen nuoruudessa Kankaanpään taidekoulussa luetun kirjan Sadan Vuoden yksinäisyys.
(Sadan vuoden yksinäisyys (Cien años de soledad) on kolumbialaisen Nobel-kirjailijan Gabriel García Márquezin romaani vuodelta 1967. Kirja on yksi García Márquezin pääteoksista ja latinalaisen Amerikan kirjallisuuden klassikko. Se on myös niin sanotun maagisen realismin tunnetuimpia edustajia. Kirja on käännetty 35 kielelle ja sitä on myyty yli 30 miljoonaa kappaletta.
Sadan vuoden yksinäisyys, samoin kuin jotkut muutkin García Márquezin kirjat, sijoittuu kuvitteelliseen Macondon kylään Kolumbiassa. Elämäkerrassaan Elää kertoakseen García Márquez kertoo Macondon perustuvan kyliin, joissa hän lapsena asui.
Kirja kertoo tarinan Buendían suvusta, sen seitsemän sukupolven kukoistuksesta ja tuhosta. Se on hyvin vertauskuvallinen ja sen katsotaan tiivistävän Kolumbian tai koko latinalaisen Amerikan historian sotineen, vallankaappauksineen, banaaniplantaaseineen ja työläisten joukkomurhineen.Lainaus google-haulla)
Kirjan tapahtumat sijoittuvat MACONDO-nimiseen kaupunkiin.
Siellä satoi kuukausitolkulla ja sade alkoi vaikuttamaan ihmisiin ja eläimistöön. Macondossa, kaupungissa , minne kirjan tapahtumat sijoittuvat johdetaan alueen monikansallisen yrityksen johtamaa banaaniviljelmää. Löysimme nuorina ainakin sen yhtymäkohdan Kankaanpäähän , että molemmat olivat yhtä mielettömiä paikkoja, toki Marquesin Macondo kiehtovampi ja mielikuvituksellisempi.. Nimesimme jopa Kankanpään Kakondoksi.
Yksi vuokraisäntämme oli valtakunnan politiikassa menestynyt juristi , joka omisti puolet Kakondosta ja Kakondon ihmisistä.
Kierrätti meitä ympäri kylää ja osoitteli puutalorotiskoja , joita omisti ja jotka vuokraisi meille mielellään sopuhintaan!
Kaupungissa ei ollut häävisti vuokra-asuntoja taidekoululaisille niinpä tämä maankuuluu juristi vuokrasi meille asunnon ( 350 markkaa-1980)puulämmitteisestä kaksikerroksisesta puutalosta keskellä kaupunkia – yläerran kaksi huonetta – vesi taidettiin kantaa kaivosta.
Alakerrassa asui työtön ,Kankaanpääläinen pariskunta , kolmissakymmenissä oleva – yksi yö heräsimme savuun ja huutoon , alakerta paloi.
Onneksi meillä ei ollut muuta kalustoa kuin rinkat ja petivaatteet , taisimmme nukkua vaatteet päällä, koska oli viileää.
Nappasimme tavarat kainaloon , osan heitimme ikkunasta ja taisimme itsekin pelastautua palotikkaita pitkin.
Alakerran naapurit olivat jo pihalla ja kuiskasivat meille , että he sytyttivät tahallaan palon , että saisivat kaupngilta kunnon vuokrakämpän!
Unohtivat ilmoittaa meille suunnitelmastaan . Olivat ajatelleet että palo on niin pieni , että ehdimme ulos ajoissa!!!
Käskivät olla kertomatta kenellekkään.
Arvatkaapa jäivätkö kiinni tuhopoltosta ?
Me yövyimme rehtorin kansliassa muutaman yön.
Kunnes löytyi seuraava Kakondolainen vuokraisäntä.
Vettä on tullut niin ,että muutoksia on huomattavissa ;torilla pulut opettelivat uimaan ja asuntooni
pyrähti lepakon näköinen olio- otin siitä yksi aamu kuvan, kun se nukkui ikkunan pielessä. Oliolla on karvainen turkki ja isot siivet ,pitkä kärsämäinen imukuppinokka tai vastaava – suihkussa huomasin , että sääriini on ilmestynyt pieniä punertavia, kutiavia pilkkuja ja yksi isompi – ajattelin että ystävävampyyri on käynyt einehtimässä yöllä paljaita jalkojani.
Otin kuvan vampyyrista.
Sattumalta samaan aikaan luin MUUMI-sarjakuvaa , missä kerrotaan vaarallisesta vampyyristä ja muumimamma tietenkin muulta perheeltä salaa ystävystyy vampyyrin kanssa piilottelee sitä keksipurkeissa ja vaikka missä.
Vaajakosken kirpputorin ovella pariskunta kertoi, että heidän asuntoonsa olivat lentäneet sisälle pöllön poikaset – aika kiva herätys, kun pikkupöllörivi katsoa tillittää sängyn vierellä.
Jatkuva sade toi myös mieleen Akira Kurosavan yhden elokuvan , jossa sataa tolkuttomasti ja kaikki on lohdutonta- japanilaiset näyttelijät kun osaavat ilmeillä ja puheen intonaatiolla tehostaa ikävääkin ikävämpää tunnelmaa – nimeä en nyt muista. Se on varhaiskauden tuotantoa ja tietenkin mustavalkoinen- sitä voi katsella näin sadepäivien ratoksi.Myydään dvd:nä.
Harrastan tällä hetkellä luovan työn lomassa tavaroiden inventointia; työhuoneen varasto on väärällään kaikkea tilateosmateriaalia ja muutoissa mukaan tarttunutta, nyt on luopumisen aika , viikon on jo Vaajakosken Kirppiksellä- sijaitsee sen kuuluisan Vaajakosken liikenneympyrään kulmilla- ollut pöytä no 181 ja rekki täynnä myytävää vaatetta ja tilpehööriä. Aloitin vaatimattomalla tavaralla , ikäänkuin vierotan itseni hellästi ensin ja sitten karaistuneena siirryn vaikeammin vieroitettaviin esineisiin.
Ainakin elokuun puoliväliin on pöytä numero 181 varattu. Nyt tässä pohdin , että paljonko voi repiä hiton korkeista , mustista , nahkaisisita,aidoista 70-luvun Abba-tyylin saappaista, todella rajut.
En vie niitä vielä tyrkylle , huutonettiä ajattelin kokeilla - sitten on Design Lepistön musta nahkaliivi , metallisella vetoketjulla, pikkusivutaskut joissa myös vetskarit , vuorellinen , nahka on sellaista , että kun sitä rutistelee siihen tulee loimuava ruskea sävy, täysin käyttämätön.
Kirjoja on tullut hankittua ja niitä sieltä löytyy myös -ymmärrettävästi ei divarilaatua , mutta luettavaa lastenkirjaa ja pokkareita.
Taisi tarttua tuo kesäflunssa blogista Päiviltä- .
kaikkihan on nykyään täällä virtuaalimaailmassa mahdollista. Lisäsin vielä edellytyksiä taudille
juoksentelemalla uhmakkaana vesisateessa kirppiksen ja työhuoneen väliä ilman sadetakkia ja tässä on lopputulos.Nenä vuotaa ja päähän koskee.
Asiaakin on päässä liikkunut ; kuntavaalit lähestyy ja äänestysinto on tiedustelujen mukaan lisääntynyt. Ehdokkaiden blogit heräävät eloon.
Toinen asia on kuka niitä viitsii lukea?
Nykymenoa seuratessa olisi syytä vaihtaa vanha valta uusiin vaikuttajiin.
Tunnen monia, jotka sanovat noin vaan lonkalta , että heitä ei politiikka kiinnosta lainkaan!
Aivan kuin heidän oma elämänsä muka voisi olla irrallaan mitenkään politiikasta , norsunluusaareke , missä itse ollaan oman elämän haltijoita.
Kaikki hyvä mitä meillä itsekullakin on terveydehuolto, koulutus, museot, yliopistot ym ovat nimenomaan rehellisten, antaumuksellisten politiikkojen aikaansamaa , he ovat olleet naisia ja miehiä , jotka ovat halunneet vaikuttaa oikeudenmukaisen , tasa-arvoisen yhteiskunnan puolesta – en puhu nykypolitiikoista vaan 40-50-luvun uranuurtajista ja sodanjälkeisen Suomen rakentamisesta sivistysvaltioksi , naisten äänioikeudesta , neuvolatoiminnan aloittamisesta, toimeentuloturvasta heikommille.
Eikö noissa asioissa riitä puolustettavaa nykyihmiselle , edes sen vertaa , että äänestää.
Minulla on ollut ILO 79 ÄÄNELLÄ( 400 Euron vaalibudjetti ) istua neljä vuotta kulttuuri-, ja nuorisolautakunnassa.
Olen ollut lähes kaikissa kokouksissa
.Paitsi niisä, joissa olen ollut jäävi tai olen ollut töissä muulla paikkakunnalla.
Minulla on ainakin nimettynä ollut nuori naisvarajäsen , joka ei ole käynyt yhdessäkkään kokouksessa tilallani , eikä ole jaksanut edes ilmoittaa virallisesti , että ei halua käydä varajäsenenä kokouksissa.
Tällaisia henkilöitä ei tarvitse valita edes hätävaraksi mihinkään.
Ilmoitin hänelle jo kaksi vuotta sitten, että jos ei hoida tehtäviä on jätettävä virallinen eroanomus kaupungin valtuustolle. Mutta ei mennyt jakeluun. Luottamustehtävän ottaessaan on hoidettava se ja sitouduttava siihen.Varajäsenenkin
Neljä vuotta lautakunnassa pudotti minut maanpinnalle , mitä tulee kunnalliseen päätöksentekoon; vaikuttaminen on erittäin vaikeaa ja kampittaminen ja väheksyminen ja henkinen kiusaaminen ihan yleinen tapa nurjetaa muutoksia yrittävä tai uutta ehdottava.
Todella raskasta on näillä ehdoilla ja näissä isojen puolueiden valta-asemissa yksittäisen naisvaikuttajan yrittää muuttaa asioita tai tuoda keskusteluun arvoja , joista ilmeisesti tavallinen kuntavaikuttaja on erkaantunut .
Kunnanvaltuutettujen ongelma on ,että he ovat pukkina kaalimaan vartijana ,useimmat ovat hyväpalkkaisessa kunnan virassa tai muussa julkisen yhteisön palveluksessa- Dynamiikkaa on vähän tai ei lainkaan.
Herra on herran päällä. Eli virkakoneisto ja nokkimisjärjestys on massiivinen- säästöä voisi syntyä virkakoneiston saneerauksella.
Tulevaisuus ei tuo hyvää Nuorisolle eikä kulttuurille.
Nyt kulttuuri- ja nuorisolautakunnalle ilmoitettiin toukokuun kokouksessa kulttuurin johtoryhmän puolesta , että suurjyväskylän uusi kulttuuri-ja nuorisolautakunta on myös urheilu-ja liikuntalautkaunta- kolmetoista jäeninen. Tampereelta on otettu mallia , siellä KUULEMMA toimii hyvin.
Meiltä lautakunna rivijäseniltä ei kysytty,mitä mieltä ollaan ,saattikka , että oltaisiin keskusteltu asiasta lautakunnassa. Minäpä tiedän , että Tampereella ei toimi tuo lautakuntakokoonpano ollenkaan hyvin. Urheilu-, ja liikuntalautakunta olisi tullut pitää erillään omana lautakuntanaan.
Jo nyt esim Nuoriso- ja kulttuurilautakunnan kokoukset ovat venyneet kolmituntisiksi. Ja miten pärjäävät naiset, humanistit ja kulttuuri-ihmiset lautakuntapaikkajaossa. Arvelenpa , että huonosti.
Tiedämme paljon nuorison ongelmista- tosin en Jyväskylässä ole törmännyt Kerava-ilmiöön ; nuoret istumassa päivät pääskytystään nurmikoilla ja sittareilla kaljapussit kourassa- mutta minusta jo nuorisolautakunta saisi olla oma itseäinen lautakunta. Esim nuorisotilojen fyysinen tila on Jyväskylässä aivan alakantissa , samoin henkilökunnan määrä.
Tosin henkilökunta on kiitettävän taitavaa , ammattitaitoista, motivoitunutta. Parannusta olemme lautakunnassa saaneet aikaan esim Kuokkalan osalta , missä nuorisotila sijaitsi kerrostalon alakerran huoneistossa ja oli järkyttvän pieni ja homeongelmainen tila.
Ottaen huomioon , että Kuokkalassa on paljon yhteisiä tiloja tarvitsevia nuoria. Nyt tulevat siis uudet ilat kirjastolle ja nuorisolle.
Lisäksi olen iloinen, että nuorten Taidetyöpaja sai jatkoaikaa.
Lähiöiden kirjastoja emme antaneet kaupungin johdon kovasta painostuksesta huolimatta kokonaan hävittää – syntyi kompromissi , pienkirjastot korvaavat lähikirjastoja ja osa jää entiselleen ja uusi kirjastoauto saatiin. Kaikki yhteisöllisyyttä ja turvallisuutta lisäävät yhteiset tilat ovat tärkeitä. Tilat, joissa ei kysytä ovella rahaa, papereita , ulkonäköä.
Yhteisten tilojen rakentamisella ja avoinna pitämisellä sekä ammattihenkilöstöllä pystymme ehkäisemmään pahaa mieltä ja lohduttomuutta.
On surullista seurata yhteisen hyvän murenemisen ja kovenevien olemassaolonehtojen seurauksia lehdistä. Esim. Kumppaanustalon kohtalo on huonoa politiikkaa. Erittäin huonoa!
Siksi on tärkeää ainakin yrittää vaikuttaa omissa valinoissa toisten elämä huomioiden ja käydä äänestämässä. Itse en koskaan ole ollut äänestämättä.
Nyt sade lopulta väistyi ja aurinko näkyy.
Taas pakkaamaan työhuoneelle.
Tervetuloa Vaajakosken Kirppikselle shoppailemaan.
Marja
(Sadan vuoden yksinäisyys (Cien años de soledad) on kolumbialaisen Nobel-kirjailijan Gabriel García Márquezin romaani vuodelta 1967. Kirja on yksi García Márquezin pääteoksista ja latinalaisen Amerikan kirjallisuuden klassikko. Se on myös niin sanotun maagisen realismin tunnetuimpia edustajia. Kirja on käännetty 35 kielelle ja sitä on myyty yli 30 miljoonaa kappaletta.
Sadan vuoden yksinäisyys, samoin kuin jotkut muutkin García Márquezin kirjat, sijoittuu kuvitteelliseen Macondon kylään Kolumbiassa. Elämäkerrassaan Elää kertoakseen García Márquez kertoo Macondon perustuvan kyliin, joissa hän lapsena asui.
Kirja kertoo tarinan Buendían suvusta, sen seitsemän sukupolven kukoistuksesta ja tuhosta. Se on hyvin vertauskuvallinen ja sen katsotaan tiivistävän Kolumbian tai koko latinalaisen Amerikan historian sotineen, vallankaappauksineen, banaaniplantaaseineen ja työläisten joukkomurhineen.Lainaus google-haulla)
Kirjan tapahtumat sijoittuvat MACONDO-nimiseen kaupunkiin.
Siellä satoi kuukausitolkulla ja sade alkoi vaikuttamaan ihmisiin ja eläimistöön. Macondossa, kaupungissa , minne kirjan tapahtumat sijoittuvat johdetaan alueen monikansallisen yrityksen johtamaa banaaniviljelmää. Löysimme nuorina ainakin sen yhtymäkohdan Kankaanpäähän , että molemmat olivat yhtä mielettömiä paikkoja, toki Marquesin Macondo kiehtovampi ja mielikuvituksellisempi.. Nimesimme jopa Kankanpään Kakondoksi.
Yksi vuokraisäntämme oli valtakunnan politiikassa menestynyt juristi , joka omisti puolet Kakondosta ja Kakondon ihmisistä.
Kierrätti meitä ympäri kylää ja osoitteli puutalorotiskoja , joita omisti ja jotka vuokraisi meille mielellään sopuhintaan!
Kaupungissa ei ollut häävisti vuokra-asuntoja taidekoululaisille niinpä tämä maankuuluu juristi vuokrasi meille asunnon ( 350 markkaa-1980)puulämmitteisestä kaksikerroksisesta puutalosta keskellä kaupunkia – yläerran kaksi huonetta – vesi taidettiin kantaa kaivosta.
Alakerrassa asui työtön ,Kankaanpääläinen pariskunta , kolmissakymmenissä oleva – yksi yö heräsimme savuun ja huutoon , alakerta paloi.
Onneksi meillä ei ollut muuta kalustoa kuin rinkat ja petivaatteet , taisimmme nukkua vaatteet päällä, koska oli viileää.
Nappasimme tavarat kainaloon , osan heitimme ikkunasta ja taisimme itsekin pelastautua palotikkaita pitkin.
Alakerran naapurit olivat jo pihalla ja kuiskasivat meille , että he sytyttivät tahallaan palon , että saisivat kaupngilta kunnon vuokrakämpän!
Unohtivat ilmoittaa meille suunnitelmastaan . Olivat ajatelleet että palo on niin pieni , että ehdimme ulos ajoissa!!!
Käskivät olla kertomatta kenellekkään.
Arvatkaapa jäivätkö kiinni tuhopoltosta ?
Me yövyimme rehtorin kansliassa muutaman yön.
Kunnes löytyi seuraava Kakondolainen vuokraisäntä.
Vettä on tullut niin ,että muutoksia on huomattavissa ;torilla pulut opettelivat uimaan ja asuntooni
pyrähti lepakon näköinen olio- otin siitä yksi aamu kuvan, kun se nukkui ikkunan pielessä. Oliolla on karvainen turkki ja isot siivet ,pitkä kärsämäinen imukuppinokka tai vastaava – suihkussa huomasin , että sääriini on ilmestynyt pieniä punertavia, kutiavia pilkkuja ja yksi isompi – ajattelin että ystävävampyyri on käynyt einehtimässä yöllä paljaita jalkojani.
Otin kuvan vampyyrista.
Sattumalta samaan aikaan luin MUUMI-sarjakuvaa , missä kerrotaan vaarallisesta vampyyristä ja muumimamma tietenkin muulta perheeltä salaa ystävystyy vampyyrin kanssa piilottelee sitä keksipurkeissa ja vaikka missä.
Vaajakosken kirpputorin ovella pariskunta kertoi, että heidän asuntoonsa olivat lentäneet sisälle pöllön poikaset – aika kiva herätys, kun pikkupöllörivi katsoa tillittää sängyn vierellä.
Jatkuva sade toi myös mieleen Akira Kurosavan yhden elokuvan , jossa sataa tolkuttomasti ja kaikki on lohdutonta- japanilaiset näyttelijät kun osaavat ilmeillä ja puheen intonaatiolla tehostaa ikävääkin ikävämpää tunnelmaa – nimeä en nyt muista. Se on varhaiskauden tuotantoa ja tietenkin mustavalkoinen- sitä voi katsella näin sadepäivien ratoksi.Myydään dvd:nä.
Harrastan tällä hetkellä luovan työn lomassa tavaroiden inventointia; työhuoneen varasto on väärällään kaikkea tilateosmateriaalia ja muutoissa mukaan tarttunutta, nyt on luopumisen aika , viikon on jo Vaajakosken Kirppiksellä- sijaitsee sen kuuluisan Vaajakosken liikenneympyrään kulmilla- ollut pöytä no 181 ja rekki täynnä myytävää vaatetta ja tilpehööriä. Aloitin vaatimattomalla tavaralla , ikäänkuin vierotan itseni hellästi ensin ja sitten karaistuneena siirryn vaikeammin vieroitettaviin esineisiin.
Ainakin elokuun puoliväliin on pöytä numero 181 varattu. Nyt tässä pohdin , että paljonko voi repiä hiton korkeista , mustista , nahkaisisita,aidoista 70-luvun Abba-tyylin saappaista, todella rajut.
En vie niitä vielä tyrkylle , huutonettiä ajattelin kokeilla - sitten on Design Lepistön musta nahkaliivi , metallisella vetoketjulla, pikkusivutaskut joissa myös vetskarit , vuorellinen , nahka on sellaista , että kun sitä rutistelee siihen tulee loimuava ruskea sävy, täysin käyttämätön.
Kirjoja on tullut hankittua ja niitä sieltä löytyy myös -ymmärrettävästi ei divarilaatua , mutta luettavaa lastenkirjaa ja pokkareita.
Taisi tarttua tuo kesäflunssa blogista Päiviltä- .
kaikkihan on nykyään täällä virtuaalimaailmassa mahdollista. Lisäsin vielä edellytyksiä taudille
juoksentelemalla uhmakkaana vesisateessa kirppiksen ja työhuoneen väliä ilman sadetakkia ja tässä on lopputulos.Nenä vuotaa ja päähän koskee.
Asiaakin on päässä liikkunut ; kuntavaalit lähestyy ja äänestysinto on tiedustelujen mukaan lisääntynyt. Ehdokkaiden blogit heräävät eloon.
Toinen asia on kuka niitä viitsii lukea?
Nykymenoa seuratessa olisi syytä vaihtaa vanha valta uusiin vaikuttajiin.
Tunnen monia, jotka sanovat noin vaan lonkalta , että heitä ei politiikka kiinnosta lainkaan!
Aivan kuin heidän oma elämänsä muka voisi olla irrallaan mitenkään politiikasta , norsunluusaareke , missä itse ollaan oman elämän haltijoita.
Kaikki hyvä mitä meillä itsekullakin on terveydehuolto, koulutus, museot, yliopistot ym ovat nimenomaan rehellisten, antaumuksellisten politiikkojen aikaansamaa , he ovat olleet naisia ja miehiä , jotka ovat halunneet vaikuttaa oikeudenmukaisen , tasa-arvoisen yhteiskunnan puolesta – en puhu nykypolitiikoista vaan 40-50-luvun uranuurtajista ja sodanjälkeisen Suomen rakentamisesta sivistysvaltioksi , naisten äänioikeudesta , neuvolatoiminnan aloittamisesta, toimeentuloturvasta heikommille.
Eikö noissa asioissa riitä puolustettavaa nykyihmiselle , edes sen vertaa , että äänestää.
Minulla on ollut ILO 79 ÄÄNELLÄ( 400 Euron vaalibudjetti ) istua neljä vuotta kulttuuri-, ja nuorisolautakunnassa.
Olen ollut lähes kaikissa kokouksissa
.Paitsi niisä, joissa olen ollut jäävi tai olen ollut töissä muulla paikkakunnalla.
Minulla on ainakin nimettynä ollut nuori naisvarajäsen , joka ei ole käynyt yhdessäkkään kokouksessa tilallani , eikä ole jaksanut edes ilmoittaa virallisesti , että ei halua käydä varajäsenenä kokouksissa.
Tällaisia henkilöitä ei tarvitse valita edes hätävaraksi mihinkään.
Ilmoitin hänelle jo kaksi vuotta sitten, että jos ei hoida tehtäviä on jätettävä virallinen eroanomus kaupungin valtuustolle. Mutta ei mennyt jakeluun. Luottamustehtävän ottaessaan on hoidettava se ja sitouduttava siihen.Varajäsenenkin
Neljä vuotta lautakunnassa pudotti minut maanpinnalle , mitä tulee kunnalliseen päätöksentekoon; vaikuttaminen on erittäin vaikeaa ja kampittaminen ja väheksyminen ja henkinen kiusaaminen ihan yleinen tapa nurjetaa muutoksia yrittävä tai uutta ehdottava.
Todella raskasta on näillä ehdoilla ja näissä isojen puolueiden valta-asemissa yksittäisen naisvaikuttajan yrittää muuttaa asioita tai tuoda keskusteluun arvoja , joista ilmeisesti tavallinen kuntavaikuttaja on erkaantunut .
Kunnanvaltuutettujen ongelma on ,että he ovat pukkina kaalimaan vartijana ,useimmat ovat hyväpalkkaisessa kunnan virassa tai muussa julkisen yhteisön palveluksessa- Dynamiikkaa on vähän tai ei lainkaan.
Herra on herran päällä. Eli virkakoneisto ja nokkimisjärjestys on massiivinen- säästöä voisi syntyä virkakoneiston saneerauksella.
Tulevaisuus ei tuo hyvää Nuorisolle eikä kulttuurille.
Nyt kulttuuri- ja nuorisolautakunnalle ilmoitettiin toukokuun kokouksessa kulttuurin johtoryhmän puolesta , että suurjyväskylän uusi kulttuuri-ja nuorisolautakunta on myös urheilu-ja liikuntalautkaunta- kolmetoista jäeninen. Tampereelta on otettu mallia , siellä KUULEMMA toimii hyvin.
Meiltä lautakunna rivijäseniltä ei kysytty,mitä mieltä ollaan ,saattikka , että oltaisiin keskusteltu asiasta lautakunnassa. Minäpä tiedän , että Tampereella ei toimi tuo lautakuntakokoonpano ollenkaan hyvin. Urheilu-, ja liikuntalautakunta olisi tullut pitää erillään omana lautakuntanaan.
Jo nyt esim Nuoriso- ja kulttuurilautakunnan kokoukset ovat venyneet kolmituntisiksi. Ja miten pärjäävät naiset, humanistit ja kulttuuri-ihmiset lautakuntapaikkajaossa. Arvelenpa , että huonosti.
Tiedämme paljon nuorison ongelmista- tosin en Jyväskylässä ole törmännyt Kerava-ilmiöön ; nuoret istumassa päivät pääskytystään nurmikoilla ja sittareilla kaljapussit kourassa- mutta minusta jo nuorisolautakunta saisi olla oma itseäinen lautakunta. Esim nuorisotilojen fyysinen tila on Jyväskylässä aivan alakantissa , samoin henkilökunnan määrä.
Tosin henkilökunta on kiitettävän taitavaa , ammattitaitoista, motivoitunutta. Parannusta olemme lautakunnassa saaneet aikaan esim Kuokkalan osalta , missä nuorisotila sijaitsi kerrostalon alakerran huoneistossa ja oli järkyttvän pieni ja homeongelmainen tila.
Ottaen huomioon , että Kuokkalassa on paljon yhteisiä tiloja tarvitsevia nuoria. Nyt tulevat siis uudet ilat kirjastolle ja nuorisolle.
Lisäksi olen iloinen, että nuorten Taidetyöpaja sai jatkoaikaa.
Lähiöiden kirjastoja emme antaneet kaupungin johdon kovasta painostuksesta huolimatta kokonaan hävittää – syntyi kompromissi , pienkirjastot korvaavat lähikirjastoja ja osa jää entiselleen ja uusi kirjastoauto saatiin. Kaikki yhteisöllisyyttä ja turvallisuutta lisäävät yhteiset tilat ovat tärkeitä. Tilat, joissa ei kysytä ovella rahaa, papereita , ulkonäköä.
Yhteisten tilojen rakentamisella ja avoinna pitämisellä sekä ammattihenkilöstöllä pystymme ehkäisemmään pahaa mieltä ja lohduttomuutta.
On surullista seurata yhteisen hyvän murenemisen ja kovenevien olemassaolonehtojen seurauksia lehdistä. Esim. Kumppaanustalon kohtalo on huonoa politiikkaa. Erittäin huonoa!
Siksi on tärkeää ainakin yrittää vaikuttaa omissa valinoissa toisten elämä huomioiden ja käydä äänestämässä. Itse en koskaan ole ollut äänestämättä.
Nyt sade lopulta väistyi ja aurinko näkyy.
Taas pakkaamaan työhuoneelle.
Tervetuloa Vaajakosken Kirppikselle shoppailemaan.
Marja
torstaina, heinäkuuta 17, 2008
BETONIA
Hei!
Sadesäällä ei niin haittaa vaikka joutuukin purkamaan varastojaan , heittämään tarpeetonta , tilaa vievää tavaraa roskiin - jo neljäs jätesäkki täynnä.
Tavaran määrä ei kyllä näytä hupenevan ja mielessä käy taas ammatinvaihto ja kaiken kerätyn ja valmistetun saattohoito pois silmistä ja vaivoista isolle jätelavalle. Alituinen muutos ja jännitys pitää kyllä liikkeessä .Olisipahan kiva joku kesä kuunnella vaikka linnun laulua ja katsella ruohonkasvua.
Tänään etsin työprojektia varten vanhojen betoniasemien kuvia,betonimiehiä työssä ja asemien rakenteita. Kirjastossa oli niukka anti , vaikka kirjstoihminen teki laajan etsintätyön - kaukolainalla yritetään.
Etsiessä tuli luettua betonialan peruskirjallisuutta , betonin koostumusta jne. Opus on ollut sama perusopintokirja jo vuodesta 1984.
Alussa todetaan hienosti , että betoni on keinotekoinen kivi.
Se ei kuitenkaan saavuta sellaista lujuutta ja kestävyyttä kuin kivilajit.
Betonin valmistus on oikeaa aineilla pelaamista - hosua ei saa ja mitat oltava täsmällisiä ja sekoitusaika rakennusbetonille - dramaattiset 3 minuuttia.Se vaikuttaa betonin laatuun heti jos sekoittaminen ei ole kohdallaan.
Betonin valmistuksen saa äkkinäinen pilattua hetkessä.
Itse olen oppilaiden kanssa käyttänyt valmiita kuivabetoneita - toki myrkkyjä on niissä paljon ja oikea veden ja kuivan aineen suhde täytyy niissäkin olla.Mutta sukkelia käyttää isossa ryhmässä ja menee pieniinkin koloihin.
Olenpa onnistunut kerran sellaisessakin , että teimme pyöreät muotit valua varten alumiinilevyistä - niitä kun taidekoulun graafikoilla oli ylettömästi, kirjapainoista saatuA - se on nopsa työstää ympyräksi, no ihmettelimme sitten kun Fesconin Juotosbetoni alkoi muotin sisällä pulputtamaan kuin pahempikin myrkkykattila. Pulputusta jatkui usemapi päivä ja lopputuloksena oli kevyempää ja huokoisempaa laattaa! En patentoinut ideaa.Kuparijauheella saa aikaan vihertävää betonia. Senkin kehitti kokeilunhaluinen kuvanveistäjä pääkaupunkiseudulta-hän kyllä patentoi keksinnön.
Betoni regoi jo teelusikalliseen sokeria ,fingerporillista partavaahtoa voi käyttää jähmettymisen hidasteena ja niin edelleen - se on kemiaa.
Luoonostakin on nautittu:
Hyttyset söivät Laajavuoren juokuslengillä sääret punapilkkuisiksi tai sitten joku uusi olemattoman kokoinen lajike , käsivarret jäivät rauhaan ja naama,vaikka ne olivat paljaana.
Tämä kosteus on kai luonut ihan uusia hyttyskantoja.
Ilman TV:tä olen tullut toimeen nyt kohta puoli vuotta.En hyväksy sitä valtavaa laitteiden määrän valmistusta ja hankintaa , mihin ihmiset pakotettiin.
Taas kohta kun ne on uusittava- varsinaiset YLE:n ilmastotalkoot!
Välillä pitää ostaa tai vuokrata Officea , komisario Beckiä , Fitziä,Pokka pitää.Mutta ei eriyisiä vieroitusoireita ole.
Eipähän tarvitse koko ajan kuulla aika ahdistavia uutisia - meinaan kun TV-aikana tuli katsottua uutiset viisikin kertaa päivässä niin siinä alkoi olla aika negatiivinen elämänasenne , uutiset kun toistivat hypnoottisesti samoja aiheita.
Tuli mieleen Aku Ankka ja Karhunkoplan yritys hypnotisoida koko Ankkalinna TV:n välityksellä Valtaansa - jotain samaa nykyajan jatkuvassa tarpeessa muistuttaa kaikesta kamalasta ylettömästi. Kerta -kaksi riittäisi.
Ihmisparkaan ei mahdu se kaikki murhe kokoajan syötettynä.
Pitäisi pystyä elämään ainakin välillä ihan myönteisessä hengessä.
Ei se jankuttamalla ole itku ja kidutus ja sota hävinnyt.
Jännittävää nähdä miten Kiinan ihmisoikeusasiat Olympilaisten tiedottamisessa tulevat esiin!Auttaako valtava julkisuus ihmisoikeusaktivisteja ja tiibetin kansaa?
Sataa ,sataa , lotisee
Öitä
Marja
Sadesäällä ei niin haittaa vaikka joutuukin purkamaan varastojaan , heittämään tarpeetonta , tilaa vievää tavaraa roskiin - jo neljäs jätesäkki täynnä.
Tavaran määrä ei kyllä näytä hupenevan ja mielessä käy taas ammatinvaihto ja kaiken kerätyn ja valmistetun saattohoito pois silmistä ja vaivoista isolle jätelavalle. Alituinen muutos ja jännitys pitää kyllä liikkeessä .Olisipahan kiva joku kesä kuunnella vaikka linnun laulua ja katsella ruohonkasvua.
Tänään etsin työprojektia varten vanhojen betoniasemien kuvia,betonimiehiä työssä ja asemien rakenteita. Kirjastossa oli niukka anti , vaikka kirjstoihminen teki laajan etsintätyön - kaukolainalla yritetään.
Etsiessä tuli luettua betonialan peruskirjallisuutta , betonin koostumusta jne. Opus on ollut sama perusopintokirja jo vuodesta 1984.
Alussa todetaan hienosti , että betoni on keinotekoinen kivi.
Se ei kuitenkaan saavuta sellaista lujuutta ja kestävyyttä kuin kivilajit.
Betonin valmistus on oikeaa aineilla pelaamista - hosua ei saa ja mitat oltava täsmällisiä ja sekoitusaika rakennusbetonille - dramaattiset 3 minuuttia.Se vaikuttaa betonin laatuun heti jos sekoittaminen ei ole kohdallaan.
Betonin valmistuksen saa äkkinäinen pilattua hetkessä.
Itse olen oppilaiden kanssa käyttänyt valmiita kuivabetoneita - toki myrkkyjä on niissä paljon ja oikea veden ja kuivan aineen suhde täytyy niissäkin olla.Mutta sukkelia käyttää isossa ryhmässä ja menee pieniinkin koloihin.
Olenpa onnistunut kerran sellaisessakin , että teimme pyöreät muotit valua varten alumiinilevyistä - niitä kun taidekoulun graafikoilla oli ylettömästi, kirjapainoista saatuA - se on nopsa työstää ympyräksi, no ihmettelimme sitten kun Fesconin Juotosbetoni alkoi muotin sisällä pulputtamaan kuin pahempikin myrkkykattila. Pulputusta jatkui usemapi päivä ja lopputuloksena oli kevyempää ja huokoisempaa laattaa! En patentoinut ideaa.Kuparijauheella saa aikaan vihertävää betonia. Senkin kehitti kokeilunhaluinen kuvanveistäjä pääkaupunkiseudulta-hän kyllä patentoi keksinnön.
Betoni regoi jo teelusikalliseen sokeria ,fingerporillista partavaahtoa voi käyttää jähmettymisen hidasteena ja niin edelleen - se on kemiaa.
Luoonostakin on nautittu:
Hyttyset söivät Laajavuoren juokuslengillä sääret punapilkkuisiksi tai sitten joku uusi olemattoman kokoinen lajike , käsivarret jäivät rauhaan ja naama,vaikka ne olivat paljaana.
Tämä kosteus on kai luonut ihan uusia hyttyskantoja.
Ilman TV:tä olen tullut toimeen nyt kohta puoli vuotta.En hyväksy sitä valtavaa laitteiden määrän valmistusta ja hankintaa , mihin ihmiset pakotettiin.
Taas kohta kun ne on uusittava- varsinaiset YLE:n ilmastotalkoot!
Välillä pitää ostaa tai vuokrata Officea , komisario Beckiä , Fitziä,Pokka pitää.Mutta ei eriyisiä vieroitusoireita ole.
Eipähän tarvitse koko ajan kuulla aika ahdistavia uutisia - meinaan kun TV-aikana tuli katsottua uutiset viisikin kertaa päivässä niin siinä alkoi olla aika negatiivinen elämänasenne , uutiset kun toistivat hypnoottisesti samoja aiheita.
Tuli mieleen Aku Ankka ja Karhunkoplan yritys hypnotisoida koko Ankkalinna TV:n välityksellä Valtaansa - jotain samaa nykyajan jatkuvassa tarpeessa muistuttaa kaikesta kamalasta ylettömästi. Kerta -kaksi riittäisi.
Ihmisparkaan ei mahdu se kaikki murhe kokoajan syötettynä.
Pitäisi pystyä elämään ainakin välillä ihan myönteisessä hengessä.
Ei se jankuttamalla ole itku ja kidutus ja sota hävinnyt.
Jännittävää nähdä miten Kiinan ihmisoikeusasiat Olympilaisten tiedottamisessa tulevat esiin!Auttaako valtava julkisuus ihmisoikeusaktivisteja ja tiibetin kansaa?
Sataa ,sataa , lotisee
Öitä
Marja
keskiviikkona, heinäkuuta 16, 2008
OMIA KUVIA
Hei!
Vanhoja ja uusia teoksiani voi katsella www.marjakolu.fi
ja www.arslibera.com
Sieltä löytyy uusin julkinen teos.
Vanha www.lafka.fi toimii myös.
Siellä on enemmän somitusjuttuja.
Taas sataa tai on muuten hyvin kostea ilma ,hiostava kesä tämä.
Marja
Vanhoja ja uusia teoksiani voi katsella www.marjakolu.fi
ja www.arslibera.com
Sieltä löytyy uusin julkinen teos.
Vanha www.lafka.fi toimii myös.
Siellä on enemmän somitusjuttuja.
Taas sataa tai on muuten hyvin kostea ilma ,hiostava kesä tämä.
Marja
tiistaina, heinäkuuta 15, 2008
EI PELKKÄ TORTTUMAAKARI JA HEMMAFRU!
Heipä hei!
Siivoilin tässä päivänä yhtenä syvällisemmin , samaan aikaan Yle:n ykköseltä tulee ohjelmaa kirjasta Nainen, joka halusi olla todellinen kirjailija
Merete Mazzarella: Fredrika Charlotta o.s. Tengström, kansallisrunoilijan vaimo (Fredrika Charlotta, född Tengström. En nationalskalds hustru)
kolme tutkijanaista oli keskustelemassa Mazzarellan kirjasta ja sen päähenkilöstä Frederika Runebergista.
Kirja valittiin vuoden tieto-, ja tiedekirjaksi. Sekös joitakin kenkutti.On kuulemma liian kaunokirjallinen??
Täytyy tunnustaa, että enempää Fredrika kuin Johan Runeberg eivät ole kuuluneet lukusuosikkeihini – kaikki harsoinen tieto on kansakouluajoilta Vänrikki Stålin hahmossa yltiönationalismiin kuorrutettuna.Olen enemmän Aleksis Kiven ja Minna Canthin pauloissa.
Radio on yksinäisen siivoojan kelpo kaveri. Mielenkiintoinen , uutta tietoa sisältävä ohjelma, pelastaa esimerkiksi yksitoikkoiselta työrupeamalta ja yleis-sivistys paikkaantuu.
Siispä tässä poimintoja ohjelmasta( kirjoittaja ei tietenkään vastaa oikeinkirjoitus-,asiavirheistä):
Frederika ja Johan avioituivat Helsingissä ja asuivat ahtaassa kaksiossa- yhden palvelijan varassa-elettiin säätyiäiskulttuurin aikaa.
Helsingin huvielämä ja kulttuuririennot olivat tuolloin runsaita ja riehakkaita -ohittavat jopa nykypäivän Helsingin vapaa-ajan vieton.
Runebergit viihtyivät hyvin Helsingin huvituksissa.
Sitten Johan sai paikan Porvoon kymnaasin latinan lehtorina ja pariskunta joutui muuttamaan hiljaiseen Porvoseen – ei ollut muutto Fredrikan mieleen ja hän haikaili Helsingin eläväiseen kulttuurielämään.
Eikä Fredrika ilahtunut siitäkään ,että hän joutui lasten kanssa alakertaan samaan kerrokseen palvelijoiden kanssa asumaan, kun taas kansallisrunoilija ,lehtori asettui yksinään kakkoskerrokseen.
Frederika katseli miehensä luokse toiseen kerrokseen vaeltavaa tutkijoiden, toimittajien, nuorten naisten joukkoa.
Frederika oli seitsemän lapsen äiti . Kuvanveistäjä Waltteri Runeberg oli yksi pojista. Käytännössä Frederika kasvatti lapset – toki palvelijoita oli arjen askareita hoitamassa useita. Fredrika onnistui isosta työmäärästä huolimatta kirjoittamaan useita kirjoja.Frederikan kirjojen aihemaailma oli arkielämän tapahtumia kuvaavaa.
Mitäpä muutkaan , kun arki täytti hänen päivänsä. Sitäpitsi häntä kiinnostivat arjen ongelmat ja niiden ratkaisut.
Ainoastaan snobi Snellman arvosteli Frederikan kirjoja arjen kuvailusta ,ylevän ja hienostuneen sijasta.
Elettiin kielisotien aikaa ja Johan Runeberg valjastettiin kielipolitiikan ja kansallismielisyyden airueksi.( Tämän kuulin aiemmin viikolla miesten Johan Runebergia käsittelevästä keskusteluohjelmasta)
Runeberg itse oli enemmän kansanmies kuin hienoston edustaja. Hänen päähenkilönsäkin ovat enemmän kansan joukosta kuin säätyläisiä.
Johan kuitenkin tuomittiin kantamaan isänmaallisuuden viittaa ja muita tulkintoja tai luonnehdintoja ei tuona kiihkeänä kansallismielisyyden aikana kaivattu.Häntä palkittiin ja ylistettiin jahänet julitettiin kansallisrunoilijaksi.
Vasta nykyaikana ovat tutkijat tuoneet esiin elämänläheisemmän , ei niin juhlavan kansallisrunoilijan. Siis lukekaamme uudelleen Vänrikki Stål esimerkiksi.
Kansallisrunoilijan viimeiset neljätoista vuotta Johan vietti halvaantuneena ja Frederika hoiti häntä omaishoitajana kuolemaan asti .Kuolinvuosi oli 1897.
Frederika muutti Puolison kuoleman jälkeen takaisin Helsnikiin ja kuoli itse muutama vuosi myöhemmin.
Frederika ei ollut niin naisasianainen kuten Minna Canth. Hän oli kuitenkin yhteiskunnallisesti aktiivinen, ki,rjoitti vähäosaisten ja naisten puolesta perusti ensimmäisen rouvasväen yhdistyksen Porvooseen sekä perusti ensimmäisen koulun vähävaraisille tytöille.
Lopussa keskustelijoilta kysyttiin – he olivat kaikki lukeneet Merete Mazzarellan kirjan Frederikasta , joka on tosiasioihin;kirjeisiin ja päiväkirjoihin perustuva elämänkerta- että olisivatko he pitäneet ihmisenä Frederika Runebergista?
itse n osaa vielä vastata. Lukuhalut heräsivät ja mielenkiinto Runebergejä kohtaan.
Luetaanpa kirja -kunhan saan ensi päätökseen Sofi Oksasen Stalinin lehmät
Ja lopuksi kesäsaunaan vihta-asiaa-
Neuvotaan , että vasta eli wihta tulee taittaa viikko Juhannuksen jälkeen – näin teimme – menimme saunomaan ja hetken kuluttua sauna oli sen näköinen kuin olisi kokonainen koivu teurastettu- kiuas, seinät , ikkunat , ovet , ihmiset olivat lehdistä vihreänä.
Vastasta oli jäljellä vain ruskeat vistakset!
Viime sunnuntaina vastanteon maailmanmestari esitti kuinka vasta kasataan;
Aloitetaan punoksen valmistamisella;ensin otetaan nuori koivu , noin 1,20 cm ,katkaistaan se ja otetaan oksat puukolla nätisti pois – ei ssa repiä käsin, vioittuu- kuoritaan se ja laitetaan jalan alle toinen pää ja vedetään läpi , jätetään toinen pää jalkoterän alle ja kierretään se kiemuraan. Tehdään päähän kookas silmukka,renksu , vuollaan pää littuseksi , niin on helpompi pujottaa punos vastan kädensijaan. Eli sitoa vasta puketiksi!
VASTAN SYDÄMEEN VALITAAN heisikoivua – tuoksun vuoksi-vasta kootaan siten , että lehden harmaa puoli on päällepäin ja yhteen vastaan menee noin kolmekymmentä koivunoksaa.
tai vitsaa
Sitten sidotaan vihta alussa punotulla vistaksella kiinni ja siinä se on.
Jos ei ehdi itse vastoja taittelemaan niin LIDL – tuo saksalainen parjattu kauppaketju myy suomalaisten patentoimaa vakuumipakattua vastaa , joka kestää lehtineen neljätkin löylyt . Vasta pakastetaan aina saunomiskertojen välissä.
Maksaa 2,99Eur.
Kaikkea tätä kivaa tietoa jakaa siis www.yle.fi ja siellä siis Ylen ykkönen.
Marja
tiistaina, heinäkuuta 08, 2008
TURKKUSEST KAJAHTAA!
Hei!
Ei , kirjoitus ei koske Turun tai Auran sinappia vaan yllätys, yllätys kesän kunniaksi unia ja kulttuuria!
Turkuhan valittiin Euroopan kulttuuripääkaupungiksi taannoin. Turussa on ollut paljon meriaiheista teollisuutta ja elinkeinoa.
Kaikkien tuoreessa muistissa on vielä uutinen Turussa lakkautetusta Wärtsilän telakasta, perinteinen, vahva ja tuottava telakkatehdas koneineen ja laitteineen siirtyi Italiaan.Osaavat työntekijät jäivät työttömiksi Turkuun.
Samakaltaista, mainiota aluepolitiikkaa EU:n osavaltiossamme on harjoitettu myös Kemijärvellä. Sellutehtaalla ei viimeistä sanaa ole kuitenkaan vielä sanottu.
Turussa sijaitseva köysitehdas oli myös purku-uhan alla , kunnes se säästettiin kulttuuriväelle , mm Turun entinen maineikas piirustuskoulu sai jatkoelämän köysitehtaalla.
Turussa sijaitsevat myös erittäin hieno Turun Tuomikirkko, Turun Linna ja Kakolakin ovat olleet ollut uutisissa usein -kaikki jykeviä kivi-, ja tiilirakennuksia.Ne eivät ole purku-uhan alla.
Siispä.
Näin toissa yönä unen.
Unessa olin Turun kulttuuripääkaupungin avajaisissa: avajaisyleisö pikkutakeissaan ja iltapuvuissaan oli ryhmittynyt kadulle , jonka toisessa päässä katu nousee Puolalanmäelle 
Asunto Oy Albatross. Rakennus on vuodelta 1910 ja sen ylimmän kerroksen ateljeessa on työskennellyt muun muassa Wäinö Aaltonen. 
Näkymä Puolalanmäeltä Aurakadulle.
ja perillä aivan ylhäällä on vasta täydellisesti remontoitu linnamainen , jyhkeä Turun Taidemuseo.
Kaikkialla kadulla oli hiljaista ja ihmiset katsoivat odottavina mäelle.
Ylhäällä mäellä alkoi jyrinä ja taivas värjäytyi valkoisen -merenvihertävän- preussin- ja koboltin sinisen syviin sävyihin - taivaalle kohosi valtavalohkareinen, sileäseinäinen vuori, joka nousi suunnattomaan korkeuteen apokalyptisessä valaistuksessa.
Kuului valtava jyrähdys ja alkuvoimainen räjähdys; koko mäenpäällinen taivas täyttyi komeista sinisen-valkoisen ja vihertävän väristä - yleisö perääntyi ja väisteli sinkoilevia lohkareita.
Räjähdyksen laannuttua näemme suuren rakennuksen punatiiliset rangat ja ruoteet, jotka kohoavat holvimaisesti ylös ja sinnittelevät räjähteitä uhmaten- valoheittimet suuntautuvat tiilikaarien holvistoon ja valokiilahakeuttu ylelliseen naisten alusvaatemainokseen , jossa yhdellä viivalla ja lilalla värillä on havainnollistettu naisen aluspaidan eleganssi ja ja slimmaavat ominaisuudet.
Tunnelma lässähtää heiluvaan silkkiseen aluspaitaan apokalyptisestä voimasta huolimatta.
Yleisön joukosta kuuluu närkästynyttä nurinaa : eikö edes näitä avajaisia voitu tuottaa ilman kansainvälisen firman sponsorointia!
Kuinka mautonta !Kertakaikkiaan!
Taivaallinen meno mäellä jatkuu nurinasta huolimatta
: apokalyptinen jyrinä ja mäiske; hetken alusvaatemainos heiluu raikkaana tuulessa,
samassa koko entinen teollisuusrakennus lentää ilmaan elegantteine liiveineen , taivaalle muodostuu valtava sienimäinen pilvi taivaan ja meren sinivihreissä väreissä.
Kaikki hiljenee maahan tippuvien tiilien ja rakennusjätteiden kumuun!
Antoisaa, kulttuurista kesää !
Marja
Ei , kirjoitus ei koske Turun tai Auran sinappia vaan yllätys, yllätys kesän kunniaksi unia ja kulttuuria!
Turkuhan valittiin Euroopan kulttuuripääkaupungiksi taannoin. Turussa on ollut paljon meriaiheista teollisuutta ja elinkeinoa.
Kaikkien tuoreessa muistissa on vielä uutinen Turussa lakkautetusta Wärtsilän telakasta, perinteinen, vahva ja tuottava telakkatehdas koneineen ja laitteineen siirtyi Italiaan.Osaavat työntekijät jäivät työttömiksi Turkuun.
Samakaltaista, mainiota aluepolitiikkaa EU:n osavaltiossamme on harjoitettu myös Kemijärvellä. Sellutehtaalla ei viimeistä sanaa ole kuitenkaan vielä sanottu.
Turussa sijaitseva köysitehdas oli myös purku-uhan alla , kunnes se säästettiin kulttuuriväelle , mm Turun entinen maineikas piirustuskoulu sai jatkoelämän köysitehtaalla.
Turussa sijaitsevat myös erittäin hieno Turun Tuomikirkko, Turun Linna ja Kakolakin ovat olleet ollut uutisissa usein -kaikki jykeviä kivi-, ja tiilirakennuksia.Ne eivät ole purku-uhan alla.
Siispä.
Näin toissa yönä unen.
Unessa olin Turun kulttuuripääkaupungin avajaisissa: avajaisyleisö pikkutakeissaan ja iltapuvuissaan oli ryhmittynyt kadulle , jonka toisessa päässä katu nousee Puolalanmäelle
Puolalanmäki
Wikipedia
Puolalanmäki (ruots. Puolalabacken) on Turun keskustassa, VI:n ja VII:n kaupunginosan rajalla sijaitseva kukkula. Se on yksi Turun seitsemästä kukkulasta. Mäen päällä sijaitsee Turun taidemuseo, jota ympäröi Puolalanpuisto. Mäki kuuluu valtakunnallisesti merkittävien kulttuurihistoriallisten ympäristöjen luetteloon. Mäki on saanut nimensä Puolalan kylästä, joka liitettiin Turkuun Maariasta vasta 1600-luvulla[1].
Vuoden 1775 palon jälkeen Puolalanmäelle rakentui runsaasti matalia puumökkejä [2], joissa asui merimiehiä, käsityöläisiä ja kisällejä. Alueen puutalot säilyivät Turun palosta 1827 ja aina 1900-luvun alkuun asti. Keskiajalla täällä kaupunkialueen ulkopuolella sijaitsi spitaalisten laitos ”Pyhän Yrjänän hospitaali”, josta ensimmäinen tunnettu maininta on vuodelta 1355. Vasta vuonna 1623 spitaalilaitos siirrettiin Seilin saarelle Nauvoon. [1]
Vanha rakennuskanta, mukaan lukien 1838 valmistunut palotorni, purettiin 1900-luvun alkupuolella. Tällöin rakennettiin sekä Taidemuseon rakennus että sitä ympäröivät kivitalot.[3] Puiston reunaman vanhempaa rakennuskantaa edustavat Puolalanmäen lukion vanhempi osa (1888) ja sen vieressä oleva puinen rakennus 1840-luvulta[4]. Puiston on suunnitellut Mauritz Hammarberg Tukholman mäkipuistojen mallien mukaan. Hammarbergistä tuli myöhemmin Tukholman kaupunginpuutarhuri. [5]
Nykyään Turun kaupungin nuorisoasiankeskus järjestää Puolalanpuistossa vuosittain elokuussa ilmaiskonsertin.
[muokkaa] Lähteet
UNI JATKUU-ja perillä aivan ylhäällä on vasta täydellisesti remontoitu linnamainen , jyhkeä Turun Taidemuseo.
Kaikkialla kadulla oli hiljaista ja ihmiset katsoivat odottavina mäelle.
Ylhäällä mäellä alkoi jyrinä ja taivas värjäytyi valkoisen -merenvihertävän- preussin- ja koboltin sinisen syviin sävyihin - taivaalle kohosi valtavalohkareinen, sileäseinäinen vuori, joka nousi suunnattomaan korkeuteen apokalyptisessä valaistuksessa.
Kuului valtava jyrähdys ja alkuvoimainen räjähdys; koko mäenpäällinen taivas täyttyi komeista sinisen-valkoisen ja vihertävän väristä - yleisö perääntyi ja väisteli sinkoilevia lohkareita.
Räjähdyksen laannuttua näemme suuren rakennuksen punatiiliset rangat ja ruoteet, jotka kohoavat holvimaisesti ylös ja sinnittelevät räjähteitä uhmaten- valoheittimet suuntautuvat tiilikaarien holvistoon ja valokiilahakeuttu ylelliseen naisten alusvaatemainokseen , jossa yhdellä viivalla ja lilalla värillä on havainnollistettu naisen aluspaidan eleganssi ja ja slimmaavat ominaisuudet.
Tunnelma lässähtää heiluvaan silkkiseen aluspaitaan apokalyptisestä voimasta huolimatta.
Yleisön joukosta kuuluu närkästynyttä nurinaa : eikö edes näitä avajaisia voitu tuottaa ilman kansainvälisen firman sponsorointia!
Kuinka mautonta !Kertakaikkiaan!
Taivaallinen meno mäellä jatkuu nurinasta huolimatta
: apokalyptinen jyrinä ja mäiske; hetken alusvaatemainos heiluu raikkaana tuulessa,
samassa koko entinen teollisuusrakennus lentää ilmaan elegantteine liiveineen , taivaalle muodostuu valtava sienimäinen pilvi taivaan ja meren sinivihreissä väreissä.
Kaikki hiljenee maahan tippuvien tiilien ja rakennusjätteiden kumuun!
Antoisaa, kulttuurista kesää !
Marja
- ↑ 1,0 1,1 Harri Kalpa: Muuttuva kaupunki – Turku eilen ja tänään II, s. 40–41. Turun Sanomat, 1971.
- ↑ Harri Kalpa: Muuttuva kaupunki – Turku eilen ja tänään II, s. 46–47. Turun Sanomat, 1971.
- ↑ Harri Kalpa: Muuttuva kaupunki – Turku eilen ja tänään II, s. 42–45. Turun Sanomat, 1971.
- ↑ Harri Kalpa: Muuttuva kaupunki – Turku eilen ja tänään II, s. 50–51. Turun Sanomat, 1971.
- ↑ http://agricola.utu.fi/tietosanomat/numero4-98/puistot.html Kaupunkipuistot historiallisen kaupunkiympäristön osana. Maunu Häyrynen. (Luettu 20.10.2006)
Kerro kaverille Tulosta te-analyysiWärtsilä on kiinni Italiassa[Anna-Liisa Lilius 12.4.2005]Wärtsilä 8 1/2
Sydän syrjällään suomalaiset seurasivat viime vuonna Wärtsilän Turun tehtaan alasajoa. Menetys on pysyvä.
Sijoittajalle Wärtsilä taas on ollut aivan mainio paperi: kaksinkertainen kurssi, anteliaat osingot, viime vuoden lopulla vielä rahastoanti.
Turun tehtaan sulkeminenko tämän mannasateen synnytti?
Ei tietysti ¿ tai osittain. Sulkemiskustannukset Wärtsilä kirjasi jo edellisvuonna, joten se rasitus oli poissa vuoden 2004 tuloksesta.
Wärtsilän rahasampo oli jälleen kerran ihmeellinen lukkoyhtiö Assa Abloy. Viime vuonna sen osakkeiden myynnistä napsahti 108 miljoonan euron myyntivoitto.
Tulevaisuutta ajatellen parasta viime vuodessa oli tilausten iloinen ropina. Wärtsilällä oli tämän vuoden alussa turvanaan ennätystilaukset. Laivoihin ja voimaloihin tilattujen moottoreiden tilauskanta oli vuoden lopussa 50 prosenttia suurempi kuin vuotta aiemmin.
Juhlien aika koittaa vasta, kun Wärtsilä lopulta pääsee tavoitteisiinsa. Jos vauhti ei riitä tänäkään vuonna, alkaa mennä sormi suuhun.
Wärtsilä on järjestellyt ja saneerannut vuosikausia. Kannattavuustavoite on 7¿8 prosentin liikevoitto. Tilinpäätöksen mukaan yhtiö pääsi viime vuonna vasta 5,3 prosenttiin.
Talouselämän TE-analyysi antaa vain 4,8 prosentin liikevoiton, sillä se kirjaa Assa Abloyn myyntivoitot satunnaisiksi tuotoiksi.
Matka on siis kesken. Avainasemassa on nyt Triesten tehdas Italiassa. Kannattavuustavoite täyttyy vain, jos Trieste selviää kunnialla Turun tehtaan siirron ja tilausmäärän kasvun kaksoishaasteesta (Lisää Triesten tehtaasta: Vai eivät italialaiset osaa!).
Kasvutavoitteensa Wärtsilä todennäköisesti ylittää reilusti tänä vuonna.
Jo seuraavana vuonna saattaa hiljetä. Tavaraa kyllä kulkee yhä enemmän Aasian ja muiden mannerten välillä, mutta telakat ovat täynnä ja uudet laivatilaukset jumissa. Voimaloiden kysyntään taas vaikuttavat talous, politiikka ja moni muu asia, jota on vaikea ennustaa.
Edes vakautta tuovan huoltoliiketoiminnan kasvattaminen ei ilmeisesti ole helppo nakki. Viime vuonna Wärtsilä jäi selvästi 10¿15 prosentin kasvutavoitteestaan. Tänä vuonna apua tulee tuoreista yritysostoista.
Markkinaosuuksia pitää seurata tarkkaan. Wärtsilä ilmoittaa saaneensa myös huonoja uutisia, mutta ei ilmeisesti luota niihin, koska muuttaa seurantatapaansa.
Toinen viime vuoden dramaattinen muutos jäi Turun tehtaan sulkemisen varjoon. Samalla, kun Wärtsilä karsi rajusti kapasiteettia Euroopassa, se pani alulle monta uutta versoa Aasiassa.
Syy on tässä: aasialaiset telakat saivat 70 prosenttia viime vuoden isoista laivatilauksista.
Wärtsilä käynnisti viime vuonna potkurituotannon Kiinassa. Tänä vuonna Kiinassa alkaa ohjailupotkureiden ja Intiassa vaihdelaatikoiden valmistus. Intia-uutiseen liittyi täsmennys: tuotanto on suunnattu alun alkaen maailmanmarkkinoille, ei yksin Intiaan.
Wärtsilän 1990-luvulla alkanut suuri Euroopan-ostoturnee on siis ohi. Mitä muuta kuin suljettuja tehtaita jäi jäljelle?
Itse asiassa aika paljon sellaista, mitä ilman Wärtsilä ei olisi nykyisensä.
Yritysostot monipuolistivat moottorivalikoimaa, ja varsinkin suuret, lisenssillä valmistettavat Sulzer-moottorit vahvistivat Wärtsilän asemaa merimoottoreiden osaajana.
Ironista kyllä, ilman Triesten tehdasta Wärtsilä voisi nyt olla kapasiteettivaikeuksissa. Turku keskittyi vain yhteen moottorityyppiin, eikä tehtaalla ollut tilaa laajentua.
Vikaostoihin kuuluvat ainakin nopeakäyntiset moottorit, jotka Wärtsilä myi viime vuonna.
Näin Talouselämä laskee tunnusluvut >>
Wärtsilä* Tilivuosi 2001 2002 2003 2004 Tilikauden pituus kk 12 12 12 12 Liikevaihto, milj. euroa 2 359 2 519 2 358 2 478 Liikevaihdon muutos, % -13 7 -6 5 Investoinnit, milj. euroa 97 423 65 65 Rahoitustulos, milj. euroa 324 142 69 175 Käyttökate, milj. euroa 518 183 114 205 Liiketulos, milj. euroa 392 78 -43 119 Nettotulos, milj. euroa 198 36 -87 89 Kokonaistulos, milj. euroa 279 112 -50 174 Koko po:n tuotto-% 17,7 3,9 -0,9 5,7 Oman po:n tuotto-% 19,8 3,6 -9,8 10,7 Sijoitetun pääoman tuotto, % 32,6 7,1 -1,6 10,8 Opon tuottovaatimus-% 9,5 9,4 8,3 8,3 Taloudellinen lisäarvo, milj. euroa 103 -60 -160 20 Markkina-arvo, milj. euroa 1 234 727 907 1 441 Nettorahoituskulut, % 0,3 0,7 0,7 0,1 Omavaraisuusaste, % 49 38 36 40 Gearing-% -2 46 43 18 Nettovelat/liikevaihto, % -1 17 15 6 Current ratio 1,7 1,3 1,4 1,5 Korolliset velat, milj. euroa 168 624 497 320 Rahoitusvarat, milj. euroa 185 186 150 169 Nettovelat, milj. euroa -16 439 347 151 Omat varat, tasesubstanssi, milj. euroa 1 078 960 811 861 Sijoitettu pääoma, milj. euroa 1 327 1 415 1 446 1 244 Henkilöstö 10 846 12 417 12 293 12 361 Henkilökulut/hlö, 1000 euroa 45 44 45 46 Nettotulos/henkilö, 1000 euroa 18 3 -7 7 TE-arvosana, asteikko 4-10 9,9 7,5 5,8 8,5 Nettotulos/osake, euroa 2,4 0,4 -1,0 1,0 P/e-luku, sarja B 6 20 -10 16 Osinkosuhde, % 113 288 -121 93 P/B-luku, hinta/tasesubstanssi, sarja B 1,2 0,8 1,2 1,7 Kaupantekokurssi, sarja B, euroa 13,9 8,0 10,1 15,7 Omistajan tuotto, sarja B, % 19 -23 41 66
Muualla Talentumin verkostossaWärtsilä ryhtyy potkurivalmistukseen Intiassa (Talentum.com 05.09.2007)
Wärtsilä melkein tukehtuu tilauksiin (Talouselämä 30.10.2007)
Wärtsilä Kiinassa: Täysillä eteenpäin (Metallitekniikka 20.12.2007)
Wärtsilän tuloskone köhii (Talentum.com 03.08.2007)
Wärtsilä keräsi miljardeilla tilauksia viime vuonna (Tekniikka&Talous 05.02.2008)
Aiheeseen liittyviä työpaikkoja UratielläTeam Leader for Integration Competence Centre
Aiheeseen liittyvien yritysten tiedot (Inoa.fi)Kiint. Oy Wärtsilänkatu 12
Wärtsilä Oyj Abp
Registro Italiano Navale Finland Oy
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)