Hei!
Sain pojaltani ja isältään joululahjaksi 2 kpl dvd:tä POKKA PITÄÄ -sarjaa.
Se on ehdoton suosikkini brittisarjoista, koska se saa arjen tuntumaan
siedettävämältä,eikä ole pelkästään päätön.
Lisää ikäänkuin sitkeyden energiaa ,jos ymmärrätte mitä tarkoitan...
Aloin miettiä myös HYACINTIN ja itseni yhtäläisyyksiä; kerään pieniä
esineitä,ajan mielelläni kauniilla,uudella tehokkaalla autolla, koristelen omaa elämääni hienouksilla ja retostelen erinomaisilla sukulaisilla kuten kuka tahansa s ja yritän naruttaa ihmisiä roolijutuilla!Ja olen intohimoinen pölyjen pyyhkijä ja siistijä!
Hauskaa pitää aina olla sanoi kissa tunkiolla ja raapi päälle tarpeen teon pienen sievän santakeon!
Hyvää Uutta Vuotta 2007
t. Marja
Vapaamuotoista kirjoittamista kuvataiteesta,pohdintoja, kommentteja -,näyttelybongauksia,oman taiteen esittely,piirustuskommentteja
Blogiarkisto
sunnuntaina, joulukuuta 31, 2006
keskiviikkona, joulukuuta 27, 2006
MAUSTEITA JA IMELLYSTÄ!
Kiitos Kysymästä !Jees!
Olen valmistanut itse laatikoita joulun aikaan
- en pahvista vaan aivan oikeista kokonaisista lantuista
-tänä vuonna oli myytävänä ensiluokkaisia juureksia ja vihanneksia
perunalaatikkoa luomuperunoista ja vielä oranssinhehkuista porkkanalootaa!
Mikään ei saa minua syttymään niin kuin laatikoiden ja maustekakkujen valmistus!
Pipareihin en ole enää aikoihin innostunut tai torttuihin-liian helppoa ja yksitoikkoista.
Ainakin valmistaikinoista!
Laatikoiden valmistus on haastaavaa- tuntee itsensä kotikemistiksi-jos ei pidä varaa pieleen menee.
Ja laatikot lätsähtävät vuoan pohjalle!
Tai maistuvat puutavaralle!
Jännittävää ruoanlaittoa ja kohtuullisen pitkäkestoista- joulun aikana kun ei aina tiedä mihin kätensä tuikkaisi.
Helpotin työtä kaivamalla höyrykattilan ja soseuttavan yleiskoneen esiin - ennen aina kuuliaisesti survoin juurekset muusiksi ja siitä ei tule sillai kuohkeaa. Mausteita pitää olla tulisesti esim neilikkaa,muskottia ,pomeranssinkuorta ruokaslusikallinen ja siirappia ei saa unohtaa.
Sitäpaitsi laatikoita ja maustekakkuja voi syödä muutaman viikon.
Eivät pilaannu helposti.
Ekoloogista evästä.
Einesruuista saan lisäainepahoinvoinnin.
Lopuksi intouduin merilohta suolaamaan tillipedillä- merilohta sai 7 euroa kilo- -Norjalaiset taktikoivat halavalla lohella-
Merilohi suolataan jakamalla file kahteen osaan - kaadetaan merisuolaa valkeaksi peitteeksi molempien puolikkaiden päälle ja sitten tilliviheriöllä peitetään suolalumi ja lopuksi lirautetaan runsas, keltainen "sitruunakusi" hankiviheriölle-
Asetellaan puolikkaat päällekkäin ja kääritään tiukkaan voipaperipakettiin ja laitetaan kylmään noin kahdeksitoista tunniksi-riippuu kuinka paksu kala on
- sitten avataan käärö
huuhdellaan suola ja tillit pois jääkylmällä vedellä
fileerataan suikaileita poikittaisuuntaan nahasta irrottaen ja rullataan sieviksi suupaloiksi lautaselle.
Rullan sisään voi sommitella persiljapuskan ja sitruunaa ruilautetaan taas päälle-tämän evään kyytipoikana on parasta raanavesi ja pietarinlimppu.Huikopalaa parhaasta päästä-
Tosin kova jano yllättää myöhemmin!
Maustekakkuja sain onnistumaan kaksi :Tässä maustekakun ohje ELLI LEHTISEN JA EVA SOMERSALON kuuluisasta keittokirjasta KEITTOTAITOvuodelta 1932-päivitetty 1972-sisältää 262tekstikuvaa ja 23värikuvaa.
OHJE 1089. MAUSTEKAKKU
1½ DL VOI-, TAI MARGARIINISULAA
4 DL FARIINISOKERIA (voi korvata valkoisella sokerilla ja lorauttaa siirappia)huom.allekirjoittaneen bloggaajan
3 munaa
4 DL VEHNÄJAUHOJA
1 DL MANTELEITA -laitoin rusinoita ja kuvahedelmää koska mantelit oli loppu ja jouluaatto jo
2 TL HIENONNETTUA POMERANNISINKUORTA -minä laitoin puoli rkl
½ TL NEILIKKAA-minä puoli rkl
1 TL KANELIA- "
1 TL KARDEMUMMAA "
1½ DL KAHVIKERMAA
2 TL SOODAA
VATKAA MUNAT JA SOKERI TAVALLISEEN TAPAAN NIIN ETTÄ LUSIKALLA TAIKINASTA TIPUTETTAESSA NAUHAA TAIKINAN PÄÄLLE TAI TIPPAA, SE JÄÄ KOHOLLE SOKERIMUNASEOKSEN PINNALLE
, VOISULA,MAUSTEET,KERMA,JOHON SOODA ON LIOTETTU SEKÄ VEHNÄJAUHOT LISÄTÄÄN.ANNA YLEISKONEEN TAIKINATYÖKALULLA SEKOITTAA AINEET HYVIN TOISIINSA, ÄLÄ KUITENKAAN "YLISEKOITA"
VOITELE KORKEA KAKKUVUOKA -PERINTEINEN -KORPPUJAUHOTA VUOKA JA KAADA TAIKINA KOPISTELAMTTA VUOKAAN -KOPISTUKSET SAAVAT KAKUN LIKILASKUISEKSI -
PAISTA NOIN TUNTI -LÄMPÖTILAA EI KERROTA KIRJASSA, MUTTA VEIKKASI 175 ASTRETTA JA SUKKAPUIKOLLA VOI VAROVASTI TÖKÄTÄ KAKKUA -PUIKKOON TARTTTU TAIKINAA , JOS ON SYVÄLTÄ RAAKA- TAI NÄKEEHÄN SE JOS TUMMUU LIIKAA!
Siinäpä joulun ajan riemuja:
Rauha maassa ja luntakin lumeeksi ja hyvät ruokaineet.
Punaisen Ristin
Kontin kierrätyksestä löytyi joulukoristeetkin;
esim
punaisia pieniä käsikirjottuja tabletteja á 20cnt -ovat Kontissakin hoksanneet joulualen!
Hengen ravintoakin Kontista saatiin- Kontin Vitriinissä oli valtava kohokuvioisiin nahkakansiin verhottu ,korkkaamaton kuvitettu , massiivinen perheraamattu!
Ja samana vuonna painettu kuin minun syntymävuosi- oli pakko lunastaa-hinta 30 Euroa!
Nyt on psalmeja tiirailtu joulu.
Eli on nautittu sanaa, ruokaa ja ilmaa-tulta ja vettä vähemmän eikä juurikaan kärsitty mistään-
Nyt tulee lunta ainakin tänne Savoon ja pyryttää-
eilen sauvakäveltiin kahden sentin lumessa, tänään voi saada sukset jalan jatkoksi!
Sinisen Hetken korvilta!
Marja
Olen valmistanut itse laatikoita joulun aikaan
- en pahvista vaan aivan oikeista kokonaisista lantuista
-tänä vuonna oli myytävänä ensiluokkaisia juureksia ja vihanneksia
perunalaatikkoa luomuperunoista ja vielä oranssinhehkuista porkkanalootaa!
Mikään ei saa minua syttymään niin kuin laatikoiden ja maustekakkujen valmistus!
Pipareihin en ole enää aikoihin innostunut tai torttuihin-liian helppoa ja yksitoikkoista.
Ainakin valmistaikinoista!
Laatikoiden valmistus on haastaavaa- tuntee itsensä kotikemistiksi-jos ei pidä varaa pieleen menee.
Ja laatikot lätsähtävät vuoan pohjalle!
Tai maistuvat puutavaralle!
Jännittävää ruoanlaittoa ja kohtuullisen pitkäkestoista- joulun aikana kun ei aina tiedä mihin kätensä tuikkaisi.
Helpotin työtä kaivamalla höyrykattilan ja soseuttavan yleiskoneen esiin - ennen aina kuuliaisesti survoin juurekset muusiksi ja siitä ei tule sillai kuohkeaa. Mausteita pitää olla tulisesti esim neilikkaa,muskottia ,pomeranssinkuorta ruokaslusikallinen ja siirappia ei saa unohtaa.
Sitäpaitsi laatikoita ja maustekakkuja voi syödä muutaman viikon.
Eivät pilaannu helposti.
Ekoloogista evästä.
Einesruuista saan lisäainepahoinvoinnin.
Lopuksi intouduin merilohta suolaamaan tillipedillä- merilohta sai 7 euroa kilo- -Norjalaiset taktikoivat halavalla lohella-
Merilohi suolataan jakamalla file kahteen osaan - kaadetaan merisuolaa valkeaksi peitteeksi molempien puolikkaiden päälle ja sitten tilliviheriöllä peitetään suolalumi ja lopuksi lirautetaan runsas, keltainen "sitruunakusi" hankiviheriölle-
Asetellaan puolikkaat päällekkäin ja kääritään tiukkaan voipaperipakettiin ja laitetaan kylmään noin kahdeksitoista tunniksi-riippuu kuinka paksu kala on
- sitten avataan käärö
huuhdellaan suola ja tillit pois jääkylmällä vedellä
fileerataan suikaileita poikittaisuuntaan nahasta irrottaen ja rullataan sieviksi suupaloiksi lautaselle.
Rullan sisään voi sommitella persiljapuskan ja sitruunaa ruilautetaan taas päälle-tämän evään kyytipoikana on parasta raanavesi ja pietarinlimppu.Huikopalaa parhaasta päästä-
Tosin kova jano yllättää myöhemmin!
Maustekakkuja sain onnistumaan kaksi :Tässä maustekakun ohje ELLI LEHTISEN JA EVA SOMERSALON kuuluisasta keittokirjasta KEITTOTAITOvuodelta 1932-päivitetty 1972-sisältää 262tekstikuvaa ja 23värikuvaa.
OHJE 1089. MAUSTEKAKKU
1½ DL VOI-, TAI MARGARIINISULAA
4 DL FARIINISOKERIA (voi korvata valkoisella sokerilla ja lorauttaa siirappia)huom.allekirjoittaneen bloggaajan
3 munaa
4 DL VEHNÄJAUHOJA
1 DL MANTELEITA -laitoin rusinoita ja kuvahedelmää koska mantelit oli loppu ja jouluaatto jo
2 TL HIENONNETTUA POMERANNISINKUORTA -minä laitoin puoli rkl
½ TL NEILIKKAA-minä puoli rkl
1 TL KANELIA- "
1 TL KARDEMUMMAA "
1½ DL KAHVIKERMAA
2 TL SOODAA
VATKAA MUNAT JA SOKERI TAVALLISEEN TAPAAN NIIN ETTÄ LUSIKALLA TAIKINASTA TIPUTETTAESSA NAUHAA TAIKINAN PÄÄLLE TAI TIPPAA, SE JÄÄ KOHOLLE SOKERIMUNASEOKSEN PINNALLE
, VOISULA,MAUSTEET,KERMA,JOHON SOODA ON LIOTETTU SEKÄ VEHNÄJAUHOT LISÄTÄÄN.ANNA YLEISKONEEN TAIKINATYÖKALULLA SEKOITTAA AINEET HYVIN TOISIINSA, ÄLÄ KUITENKAAN "YLISEKOITA"
VOITELE KORKEA KAKKUVUOKA -PERINTEINEN -KORPPUJAUHOTA VUOKA JA KAADA TAIKINA KOPISTELAMTTA VUOKAAN -KOPISTUKSET SAAVAT KAKUN LIKILASKUISEKSI -
PAISTA NOIN TUNTI -LÄMPÖTILAA EI KERROTA KIRJASSA, MUTTA VEIKKASI 175 ASTRETTA JA SUKKAPUIKOLLA VOI VAROVASTI TÖKÄTÄ KAKKUA -PUIKKOON TARTTTU TAIKINAA , JOS ON SYVÄLTÄ RAAKA- TAI NÄKEEHÄN SE JOS TUMMUU LIIKAA!
Siinäpä joulun ajan riemuja:
Rauha maassa ja luntakin lumeeksi ja hyvät ruokaineet.
Punaisen Ristin
Kontin kierrätyksestä löytyi joulukoristeetkin;
esim
punaisia pieniä käsikirjottuja tabletteja á 20cnt -ovat Kontissakin hoksanneet joulualen!
Hengen ravintoakin Kontista saatiin- Kontin Vitriinissä oli valtava kohokuvioisiin nahkakansiin verhottu ,korkkaamaton kuvitettu , massiivinen perheraamattu!
Ja samana vuonna painettu kuin minun syntymävuosi- oli pakko lunastaa-hinta 30 Euroa!
Nyt on psalmeja tiirailtu joulu.
Eli on nautittu sanaa, ruokaa ja ilmaa-tulta ja vettä vähemmän eikä juurikaan kärsitty mistään-
Nyt tulee lunta ainakin tänne Savoon ja pyryttää-
eilen sauvakäveltiin kahden sentin lumessa, tänään voi saada sukset jalan jatkoksi!
Sinisen Hetken korvilta!
Marja
perjantaina, joulukuuta 22, 2006
PRO PERUSKOULU!
Heips!
Tässäminun kirjoitukseni luokanopettajien pyytämään pro peruskoulublogiin ,jonka osoite on eilisessäkirjoituksessani.
Siellä on ilahduttavan paljon hyviä peruskouluja puoltavia tekstejä-
käykää lukemassa asiaa!
Marja Kolu:
PERUSKOULU – TOTTAKAI! HETKI ENNEN PERUSKOULUA 60-LUVULLA
Olen syntynyt uudelle kansakoululle hehkulampun valossaViitakosken kylässä Kemin maalaiskunnassa kansakoulunopettajan tyttärenä 1956.Koulu oli 6-luokkainen.
Sodan jälkeen joka kylään rakennettiin kansakoulu. Haluttiin nostaa kansakunta jaloillleen järjestämällä kansakoulu joka kylän kolkkaan ja taata kaikille yleinen ja yhtäläinen opetus. Opettajat muualta Suomesta houkuteltiin pohjoisen syrjäkyliin maksamalla syrjäseutulisää. Äitini päätti myös jatkaa opettajanuraa pohjoisessa.
Kunnasta puuttui oppikoulu ja vanhemmat sisareni kävivät maksullista oppikoulua Kemissä. Kortteerin he saivat Heinon mamman luolta.
Koulu oli siihen aikaan kuusipäiväinen ja osuipa oppilaiden kylältä huvetessa sellainenkin kouluviikko välillä ,että osalla meistä oppilaista oli koulua vain lauantaina. 3. ,4. ,j 5. luokat olivat samassa luokkahuoneessa.-Opetuksen eriyttäminen ei siis ole nykyajan keksintö.
Äitini oli minulla opettajana ala-asteella. Muistan hänen lukeneen meille luokassa viikottain Grimmin satuja. Viitakoskella lapsia ei kylällä riittänyt kaksiopettajaisen koulun tarpeisiin kuin vuoteen 1966. Koulu lakkautettiin.
60-luvulla pyrittiin vielä keskikouluun. Pääsykokeet olivat vaativat. Reputtaminen pääsykokeissa tarkoitti joutumista kansalaiskouluun- tyhmien joukkoon! Radikaali 60-luku tuotti hyvääkin; suunnittelman PERUSKOULUSTA!
70-luvun alussa alkoi pohjoisessa kokeiluna paljon arvostelua ja kuumia tunteita nostattanut kaikille tasa-arvoiseen opetukseen pohjaava peruskoulu!
Saimme Kemin maalaiskunnassa ensimmäisinä nauttia ilmaisesta, kunnallisesta keskikoulusta; uudistuksen tuomasta jännityksestä ja huomiosta ja tietenkin siitä , että saimme opiskella kieliä, matematiikkaa, voimistelua , kuvaamataitoa, musiikinopetusta erinomaisen innokkaan opettajakunnan laadukkaasta opetuksesta. Koimme olevamme etuoikeutettuja-olimmekin. Samaan aikaan peruskoulun kanssa rantautuivat Kemin seudulle kouludiskot,Uriah Heepit, Steppenwolfit, Deep Puprlet ja Led Zeppelinit.Nyt nautimme rockpopmusiikin vientieuroista Suomessakin-kiitos korkeatasoisen musiikkikasvatuksen musiikkiopistoissa.
Perukoulussa 70-luvulla ryhmäkoot olivat isoja ,yli 35oppilasta luokassa.Kurinpito-ongelmia ei ollut.Lapset olivat kotona kurissa ja herran pelossa kasvatettu. Ja YO-lakki oli arvossa. Luokalle jäämistä ja ehtoja pelkäsivät kaikki.
Peruskoulu ja edullinen jatko-opiskelu laadullisesti hyvin järjestetyssä kouluyhteisössä on ollut siunauksellista koko sodan jälkeiselle Suomen teolliselle ja sivistykselliselle kehitykselle. Viisautta on ollut taata kaikille yhtäläinen koulutus taustasta tai älykkyysosamäärästä riippumatta. Viisautta on myös ollut , että lapset saavat olla osaamistasoltaan erilaisten lasten kanssa. Se on tunne-elämää ja sosiaalisia taitoja rikastuttava kokemus.Emmehän aikuisenakaan toimi vain yhdessä eriössä
kaltaistemme valopäiden kanssa.
Suomalainen Peruskoulu on jo useiden PISA-tutkimusten antamien tulosten perusteella onnistunut erinomaisesti kolmenkymmenen vuoden aikana. Muualta maailmasta käydään jatkuvasti opintoretkillä tutustumassa hyviä tuloksia
tuottavaan suomalaiseen peruskouluun. Opettajat ovat sitoutuneet peruskouluun hyvin- työ on vaativaa
edellyttäen jatkuvaa omien tietotaitojen päivittämistä- opettajat opiskelevat pääsääntöisesti vapaa-ajallaan. Pakolliset VESO-päivät ovat ajat sitten olleet riittämätön määrä nykyaikaisen koulun vaatimaa lisäkoulutusta. Opettajalta vaaditaan yhä suurenevissa ryhmissä taitoa ja osaamista käsitellä yhä syvällisemmistä ongelmista kärsiviä lapsia – samalla tavoitteelisen opetuksen tulisi sujua.
Jo pitkään on näkynyt hälyttäviä puheenvuoroja opettajien jaksamisesta sekä koulujen eriarvoisuuden lisääntymisestä.
Valio -opettajat hakeutuvat parhaisiin kouluihin – kunnat käyttävät sumeilematta itsenäistä päätäntävaltaansa usein maallikkoaivoihinsa pelkästään luottaen lakkauttaen pienempiä kouluja tai niukentamalla koulujen henkilöstö- ja kalustoresusseja. Suunta näyttää olevan taantuva peruskoulu ja koulujen ghettoutuminen. Puhumattakaan taito-, ja taideaineiden ja liikuntatuntien vähättelystä nykyisessä opetus-suunnitelmassa. Puhumattakaan siitä miten moni opettaja kokee riittämättömyyden tunteita jatkuvassa muutospaineessa ja resussien puutteessa.
Kolmenkymmenen vuoden tasa-arvoinen ja yhtäläinen , laadukas peruskouluopetus on monella tapaa vaarassa. Nyt tarvitaan peruskoulun puolestapuhujia ja useita – ei riitä yksi kansanedustaja – tarvitaan kokonainen sivistyksellinen ryhtiliike yli
puoluerajojen!
Marja Kolu
Tässäminun kirjoitukseni luokanopettajien pyytämään pro peruskoulublogiin ,jonka osoite on eilisessäkirjoituksessani.
Siellä on ilahduttavan paljon hyviä peruskouluja puoltavia tekstejä-
käykää lukemassa asiaa!
Marja Kolu:
PERUSKOULU – TOTTAKAI! HETKI ENNEN PERUSKOULUA 60-LUVULLA
Olen syntynyt uudelle kansakoululle hehkulampun valossaViitakosken kylässä Kemin maalaiskunnassa kansakoulunopettajan tyttärenä 1956.Koulu oli 6-luokkainen.
Sodan jälkeen joka kylään rakennettiin kansakoulu. Haluttiin nostaa kansakunta jaloillleen järjestämällä kansakoulu joka kylän kolkkaan ja taata kaikille yleinen ja yhtäläinen opetus. Opettajat muualta Suomesta houkuteltiin pohjoisen syrjäkyliin maksamalla syrjäseutulisää. Äitini päätti myös jatkaa opettajanuraa pohjoisessa.
Kunnasta puuttui oppikoulu ja vanhemmat sisareni kävivät maksullista oppikoulua Kemissä. Kortteerin he saivat Heinon mamman luolta.
Koulu oli siihen aikaan kuusipäiväinen ja osuipa oppilaiden kylältä huvetessa sellainenkin kouluviikko välillä ,että osalla meistä oppilaista oli koulua vain lauantaina. 3. ,4. ,j 5. luokat olivat samassa luokkahuoneessa.-Opetuksen eriyttäminen ei siis ole nykyajan keksintö.
Äitini oli minulla opettajana ala-asteella. Muistan hänen lukeneen meille luokassa viikottain Grimmin satuja. Viitakoskella lapsia ei kylällä riittänyt kaksiopettajaisen koulun tarpeisiin kuin vuoteen 1966. Koulu lakkautettiin.
60-luvulla pyrittiin vielä keskikouluun. Pääsykokeet olivat vaativat. Reputtaminen pääsykokeissa tarkoitti joutumista kansalaiskouluun- tyhmien joukkoon! Radikaali 60-luku tuotti hyvääkin; suunnittelman PERUSKOULUSTA!
70-luvun alussa alkoi pohjoisessa kokeiluna paljon arvostelua ja kuumia tunteita nostattanut kaikille tasa-arvoiseen opetukseen pohjaava peruskoulu!
Saimme Kemin maalaiskunnassa ensimmäisinä nauttia ilmaisesta, kunnallisesta keskikoulusta; uudistuksen tuomasta jännityksestä ja huomiosta ja tietenkin siitä , että saimme opiskella kieliä, matematiikkaa, voimistelua , kuvaamataitoa, musiikinopetusta erinomaisen innokkaan opettajakunnan laadukkaasta opetuksesta. Koimme olevamme etuoikeutettuja-olimmekin. Samaan aikaan peruskoulun kanssa rantautuivat Kemin seudulle kouludiskot,Uriah Heepit, Steppenwolfit, Deep Puprlet ja Led Zeppelinit.Nyt nautimme rockpopmusiikin vientieuroista Suomessakin-kiitos korkeatasoisen musiikkikasvatuksen musiikkiopistoissa.
Perukoulussa 70-luvulla ryhmäkoot olivat isoja ,yli 35oppilasta luokassa.Kurinpito-ongelmia ei ollut.Lapset olivat kotona kurissa ja herran pelossa kasvatettu. Ja YO-lakki oli arvossa. Luokalle jäämistä ja ehtoja pelkäsivät kaikki.
Peruskoulu ja edullinen jatko-opiskelu laadullisesti hyvin järjestetyssä kouluyhteisössä on ollut siunauksellista koko sodan jälkeiselle Suomen teolliselle ja sivistykselliselle kehitykselle. Viisautta on ollut taata kaikille yhtäläinen koulutus taustasta tai älykkyysosamäärästä riippumatta. Viisautta on myös ollut , että lapset saavat olla osaamistasoltaan erilaisten lasten kanssa. Se on tunne-elämää ja sosiaalisia taitoja rikastuttava kokemus.Emmehän aikuisenakaan toimi vain yhdessä eriössä
kaltaistemme valopäiden kanssa.
Suomalainen Peruskoulu on jo useiden PISA-tutkimusten antamien tulosten perusteella onnistunut erinomaisesti kolmenkymmenen vuoden aikana. Muualta maailmasta käydään jatkuvasti opintoretkillä tutustumassa hyviä tuloksia
tuottavaan suomalaiseen peruskouluun. Opettajat ovat sitoutuneet peruskouluun hyvin- työ on vaativaa
edellyttäen jatkuvaa omien tietotaitojen päivittämistä- opettajat opiskelevat pääsääntöisesti vapaa-ajallaan. Pakolliset VESO-päivät ovat ajat sitten olleet riittämätön määrä nykyaikaisen koulun vaatimaa lisäkoulutusta. Opettajalta vaaditaan yhä suurenevissa ryhmissä taitoa ja osaamista käsitellä yhä syvällisemmistä ongelmista kärsiviä lapsia – samalla tavoitteelisen opetuksen tulisi sujua.
Jo pitkään on näkynyt hälyttäviä puheenvuoroja opettajien jaksamisesta sekä koulujen eriarvoisuuden lisääntymisestä.
Valio -opettajat hakeutuvat parhaisiin kouluihin – kunnat käyttävät sumeilematta itsenäistä päätäntävaltaansa usein maallikkoaivoihinsa pelkästään luottaen lakkauttaen pienempiä kouluja tai niukentamalla koulujen henkilöstö- ja kalustoresusseja. Suunta näyttää olevan taantuva peruskoulu ja koulujen ghettoutuminen. Puhumattakaan taito-, ja taideaineiden ja liikuntatuntien vähättelystä nykyisessä opetus-suunnitelmassa. Puhumattakaan siitä miten moni opettaja kokee riittämättömyyden tunteita jatkuvassa muutospaineessa ja resussien puutteessa.
Kolmenkymmenen vuoden tasa-arvoinen ja yhtäläinen , laadukas peruskouluopetus on monella tapaa vaarassa. Nyt tarvitaan peruskoulun puolestapuhujia ja useita – ei riitä yksi kansanedustaja – tarvitaan kokonainen sivistyksellinen ryhtiliike yli
puoluerajojen!
Marja Kolu
keskiviikkona, joulukuuta 20, 2006
PRO PERUSKOULUBLOGI!
Hei!
Kaikki , joita kiinnostaa maineikas peruskoulumme , voivat käydä tutustumassa kansanedustajaehdokkaiden ajatuksiin peruskoulusta PRO PERUSKOULU 2007 blogissa. Ehdokkaat kertovat myös mitä he tekisivät kansanedustajinan peruskoulun hyväksi!
Muutkin blogit ovat mielenkiintoisia!
BLOGIT:
http://spaces.msn.com/marttihellstrom/
http://didaktiikka.blogspot.com/
http://properuskoulu2007.blogspot.com/
Heips vaan!
Ja piparit nassuun !
Marja
Kaikki , joita kiinnostaa maineikas peruskoulumme , voivat käydä tutustumassa kansanedustajaehdokkaiden ajatuksiin peruskoulusta PRO PERUSKOULU 2007 blogissa. Ehdokkaat kertovat myös mitä he tekisivät kansanedustajinan peruskoulun hyväksi!
Muutkin blogit ovat mielenkiintoisia!
BLOGIT:
http://spaces.msn.com/marttihellstrom/
http://didaktiikka.blogspot.com/
http://properuskoulu2007.blogspot.com/
Heips vaan!
Ja piparit nassuun !
Marja
OI EMMA , OI EMMA JA AAAAH MALEVITSH!
HUPSIS!
Nythän mie vasta hokasin, että blogikirjoittelu on ollut hyllyllä jo tovin!
On ollut kiireitä- pätkätyöläistaiteilijan elämä on yhtä lentoa: kulttuurilautakunnan kokous 12.12, valitsimme uutta kirjastonjohtajaa, haastattelut oli suoritettu jo viikkoa aiemmin ja yhteenvetoa tehtiin puolitoistatuntia ennen varsinaista lautakunnan kokousta.
Lautakunnan kokous oli tavanomainen ; esitin eriäviä mielipiteitä kolme.en saanut kannatusta pitempien elimuutaman 6000Euron taiteilija-apurahan varaamisesta- kaikkien alojen taiteilijoiden- osittaisesta palauttamisesta avustuksiin vuodelle 2007.Koska valtakunnallisia, pitkiä apurahoja ei tänne herunut ja tilaustyötkin ovat huvenneet olemattomiin. Miten saadaan ammattitaiteilijat pysymään leivässä ja kohtuullisissa työskentelyolosuhteissa. Kulttuuriaitta ja useat muut taidekasvatusprojektit hyödyntävät taiteilijoiden ammattiosaamista- mutta leivän anatajaksi ei muutaman tunnin opetusessioista ole.
Tähän on saatava ratkaisu , jotta eivät kaikki ammattitaiteilijat siirry etelä-Suomeen parempien kontaktien ääreen-
Tiistain kokouksen jälkeen olin turhautunut ja vihainen enkä kyennyt toivottelemaan kenellekkään mitään vaan sanamukaisesti ryntäsin pää höyryten ulos.
Tulin valituksi pöytäkirjan tarkastajaksi.
Kokous päättyi klo 19.45.
Jyväskylän Taidemuseon toukokuussa tilaama Wc-projekti valmistui loka-marraskuun aikana ; NAISTEN HUONE -TILATEOS otti puolitoista kuukautta,tammikuussa jatketaan viimeistelyllä.
Raskas,mutta mieluinen tilaus on nyt naisten nautittavana.
Eipä sitä tiedä vaikka pääsisin viralliseksi wc-taiteilijaksi- sitä ammatinimikettä ei kai kukaan ole ehtinyt varata vielä-stailaushan on nyt in!!!!
Jyväskylän seudun kansalaisopistossa vuoden pesti elävän mallin piirustuksen ja maalauksen opettajan sijaisena päättyi viime perjantaina klo 21.00.
Yksi oppilaista antoi palautetta, josta tulin hyvälle mielelle: hän sanoi että oppilaspalautteessa olen löytänyt kaikkien oppilaiden työskentelystä myönteistä sanottavaa ja rohkaissut oman käsialan löytämiseen ja arvostamiseen.Vastasin , että myös opiskelijat ovat olleet mieluisia, ahkeria ja kannustavia- silloin tapahtuu edistymistä ja vuorovaikutus on mahdollista.
Lauantaiaamuna lähdettiin EMMAAn Kuopiosta klo 7.00.
Kuskina oli goottivaikutteinen , vihainen 30-kymppinen mies , auto oli perhematkailuun tarkoitettu lasikuituinen matka-auto , jossa oli kolme vuodepaikkaa - yksi kuskin pään päällä - toiset sivuilla- wc:kin oli -teoriassa- pakkasen vuoksi???? nesteet WC:stä ja keittiöstä oli poistettu eli käytänössä suolentyhjennys tapahtui manuaalisesti huoltoasemilla ja liikekeskusissa.
Matkaseurue koostui 5 miehestä ja kahdesta naisesta- toinen oli performanssitaiteilija , enkä minäkään mitenkään vähäeleinen ole.
No, nukuin eka parit tuntia pikkuruisella lavitsalla yläpetillä , jonne kipusin pikkuruisia tikkaita pitkin.
Kyllä kannatti lähteä: EMMAN Malevits-osuus on selkäpiitä karmivan hieno- mukana oli myös vitriini , jossa oli Malevitsin kuvia ; eläkeläiskortti ratikkaan ja viimeiset hetket kuolinvuoteella dostojevskimäisen sakraalisessa kuvaelmassa vaimon nojatessa tyynyn pielukseen.Näyttelyihin tutustuminen vei 5 tuntia reilusti.
Malevits -näyttely päättyy 7.1!Eli vielä ehtii.
EMMAn arkkitehtuuria on ylistetty kaikkialla , eikä suotta- betonin juhlaa yhtäkaikki!
Mieleen tulee Luisianan Taidemuseo Tanskassa ja Sara Hildenin Taidemuseo Tampereella.
Palasimme Espoon EMMA.sta lauantai-iltana klo 23.00.
Maanantain lepäsin.
Tiistaina noudin ER-painon painamat joulukorttini Taidetoimikunnasta ja hain samalla materiaalia tammikuun kurssia varten; Imatran Taideoppilaitos pyysi pitämään uudelleen opintoviikon tuleville taiteilijoille aiheesta TAITEILIJA JA YHTEISKUNTA-Taidetoimikunnassa on OPM:n uusimmat tutkimustulokset , toki ovat netissäkin www.minedu.fi , mutta paperitavarana on mielekkäämpi tavailla ja päivittää luentomateriaalia.Kurssi on jo tammikuun puolivälissä-Sain myös tuoretta kahvia toimikunnan reippaalta henkilökunnalta.
Ensi kesän näyttelyteoksilla alkaa olla kiire ; kaksi mosaiikkiteosta tulee Purnun piha-alueelle ja Lönnströmin taidemuseon Studioon valmistuu Tilateos.
Siis ei luppoaikaa tiedossa- kuka sitä kaipaakaan!!
Sitten tiistai jatkui , ensin kävin hyväksymässä Kulttuuri-, nuorisolautakunna pöytäkirjan toistamiseen -olin huomannut puutteita kirjauksessa edellisessä tarkastuksessa ja nyt sitten piti uudelleen lukea ja kirjata puutteet seuraavan kokouksen hyväsyttäväksi.
Sitten siirryin alakertaan oikeasti ihanan maukaalle joululounaalle klo 16.00 Tietotalon Ravintolaan yhdessä opetus-, sivistyslautakunnan kanssa.
Lauloimme yhdessä EN ETSI VALTAA LOISTOA ,ja ymmärsin hetken ajan laulurituaalin merkityksen yhdessäolon ja keskinäisen kunnioituksen lisääjänä-on hyvä hiljentyä ja kuunnella runomuotoisen sävelen soljuvan mieliin.
Rauhoittumista hetken vapaa tuleekin merkitä.
Keskustelua arkisista asioista kanssaihmisten kanssa.
On hyvä tavata lautakunna jäsenten muutenkin kuin virallisissa kokouksissa.
Voimme vaihtaa tuntojamme, vaikka edustaisimmekin eri uskonnollisia ja yhteiskunnallisia näkemyksiä-meitä yhdistää ainakin yksi tärkeä asia:olemme saaneet asua rauhanaikaisessa ja kehityneessä tasavallassa vuosikymmeniä-
veteraanit pitivät siitä huolen.
Usein se unohtuu ja mieli on musta turhan helposti ja ilot ja toisten kiitäminen ja huomioiminen unohtuu liian usein. Tarkoitan että yksinään olisi aika ikävä kulkea. Vaikka yksin viihtyykin.
Nyt täytyy ryhtyä lopultakin korttien kirjoitteluun-edes sen tradition olen jouluna säilyttänyt. Ja riispuuron. Ja lanttulaatikon. Ja perunalaatikon.
Heips!
Marja
Nythän mie vasta hokasin, että blogikirjoittelu on ollut hyllyllä jo tovin!
On ollut kiireitä- pätkätyöläistaiteilijan elämä on yhtä lentoa: kulttuurilautakunnan kokous 12.12, valitsimme uutta kirjastonjohtajaa, haastattelut oli suoritettu jo viikkoa aiemmin ja yhteenvetoa tehtiin puolitoistatuntia ennen varsinaista lautakunnan kokousta.
Lautakunnan kokous oli tavanomainen ; esitin eriäviä mielipiteitä kolme.en saanut kannatusta pitempien elimuutaman 6000Euron taiteilija-apurahan varaamisesta- kaikkien alojen taiteilijoiden- osittaisesta palauttamisesta avustuksiin vuodelle 2007.Koska valtakunnallisia, pitkiä apurahoja ei tänne herunut ja tilaustyötkin ovat huvenneet olemattomiin. Miten saadaan ammattitaiteilijat pysymään leivässä ja kohtuullisissa työskentelyolosuhteissa. Kulttuuriaitta ja useat muut taidekasvatusprojektit hyödyntävät taiteilijoiden ammattiosaamista- mutta leivän anatajaksi ei muutaman tunnin opetusessioista ole.
Tähän on saatava ratkaisu , jotta eivät kaikki ammattitaiteilijat siirry etelä-Suomeen parempien kontaktien ääreen-
Tiistain kokouksen jälkeen olin turhautunut ja vihainen enkä kyennyt toivottelemaan kenellekkään mitään vaan sanamukaisesti ryntäsin pää höyryten ulos.
Tulin valituksi pöytäkirjan tarkastajaksi.
Kokous päättyi klo 19.45.
Jyväskylän Taidemuseon toukokuussa tilaama Wc-projekti valmistui loka-marraskuun aikana ; NAISTEN HUONE -TILATEOS otti puolitoista kuukautta,tammikuussa jatketaan viimeistelyllä.
Raskas,mutta mieluinen tilaus on nyt naisten nautittavana.
Eipä sitä tiedä vaikka pääsisin viralliseksi wc-taiteilijaksi- sitä ammatinimikettä ei kai kukaan ole ehtinyt varata vielä-stailaushan on nyt in!!!!
Jyväskylän seudun kansalaisopistossa vuoden pesti elävän mallin piirustuksen ja maalauksen opettajan sijaisena päättyi viime perjantaina klo 21.00.
Yksi oppilaista antoi palautetta, josta tulin hyvälle mielelle: hän sanoi että oppilaspalautteessa olen löytänyt kaikkien oppilaiden työskentelystä myönteistä sanottavaa ja rohkaissut oman käsialan löytämiseen ja arvostamiseen.Vastasin , että myös opiskelijat ovat olleet mieluisia, ahkeria ja kannustavia- silloin tapahtuu edistymistä ja vuorovaikutus on mahdollista.
Lauantaiaamuna lähdettiin EMMAAn Kuopiosta klo 7.00.
Kuskina oli goottivaikutteinen , vihainen 30-kymppinen mies , auto oli perhematkailuun tarkoitettu lasikuituinen matka-auto , jossa oli kolme vuodepaikkaa - yksi kuskin pään päällä - toiset sivuilla- wc:kin oli -teoriassa- pakkasen vuoksi???? nesteet WC:stä ja keittiöstä oli poistettu eli käytänössä suolentyhjennys tapahtui manuaalisesti huoltoasemilla ja liikekeskusissa.
Matkaseurue koostui 5 miehestä ja kahdesta naisesta- toinen oli performanssitaiteilija , enkä minäkään mitenkään vähäeleinen ole.
No, nukuin eka parit tuntia pikkuruisella lavitsalla yläpetillä , jonne kipusin pikkuruisia tikkaita pitkin.
Kyllä kannatti lähteä: EMMAN Malevits-osuus on selkäpiitä karmivan hieno- mukana oli myös vitriini , jossa oli Malevitsin kuvia ; eläkeläiskortti ratikkaan ja viimeiset hetket kuolinvuoteella dostojevskimäisen sakraalisessa kuvaelmassa vaimon nojatessa tyynyn pielukseen.Näyttelyihin tutustuminen vei 5 tuntia reilusti.
Malevits -näyttely päättyy 7.1!Eli vielä ehtii.
EMMAn arkkitehtuuria on ylistetty kaikkialla , eikä suotta- betonin juhlaa yhtäkaikki!
Mieleen tulee Luisianan Taidemuseo Tanskassa ja Sara Hildenin Taidemuseo Tampereella.
Palasimme Espoon EMMA.sta lauantai-iltana klo 23.00.
Maanantain lepäsin.
Tiistaina noudin ER-painon painamat joulukorttini Taidetoimikunnasta ja hain samalla materiaalia tammikuun kurssia varten; Imatran Taideoppilaitos pyysi pitämään uudelleen opintoviikon tuleville taiteilijoille aiheesta TAITEILIJA JA YHTEISKUNTA-Taidetoimikunnassa on OPM:n uusimmat tutkimustulokset , toki ovat netissäkin www.minedu.fi , mutta paperitavarana on mielekkäämpi tavailla ja päivittää luentomateriaalia.Kurssi on jo tammikuun puolivälissä-Sain myös tuoretta kahvia toimikunnan reippaalta henkilökunnalta.
Ensi kesän näyttelyteoksilla alkaa olla kiire ; kaksi mosaiikkiteosta tulee Purnun piha-alueelle ja Lönnströmin taidemuseon Studioon valmistuu Tilateos.
Siis ei luppoaikaa tiedossa- kuka sitä kaipaakaan!!
Sitten tiistai jatkui , ensin kävin hyväksymässä Kulttuuri-, nuorisolautakunna pöytäkirjan toistamiseen -olin huomannut puutteita kirjauksessa edellisessä tarkastuksessa ja nyt sitten piti uudelleen lukea ja kirjata puutteet seuraavan kokouksen hyväsyttäväksi.
Sitten siirryin alakertaan oikeasti ihanan maukaalle joululounaalle klo 16.00 Tietotalon Ravintolaan yhdessä opetus-, sivistyslautakunnan kanssa.
Lauloimme yhdessä EN ETSI VALTAA LOISTOA ,ja ymmärsin hetken ajan laulurituaalin merkityksen yhdessäolon ja keskinäisen kunnioituksen lisääjänä-on hyvä hiljentyä ja kuunnella runomuotoisen sävelen soljuvan mieliin.
Rauhoittumista hetken vapaa tuleekin merkitä.
Keskustelua arkisista asioista kanssaihmisten kanssa.
On hyvä tavata lautakunna jäsenten muutenkin kuin virallisissa kokouksissa.
Voimme vaihtaa tuntojamme, vaikka edustaisimmekin eri uskonnollisia ja yhteiskunnallisia näkemyksiä-meitä yhdistää ainakin yksi tärkeä asia:olemme saaneet asua rauhanaikaisessa ja kehityneessä tasavallassa vuosikymmeniä-
veteraanit pitivät siitä huolen.
Usein se unohtuu ja mieli on musta turhan helposti ja ilot ja toisten kiitäminen ja huomioiminen unohtuu liian usein. Tarkoitan että yksinään olisi aika ikävä kulkea. Vaikka yksin viihtyykin.
Nyt täytyy ryhtyä lopultakin korttien kirjoitteluun-edes sen tradition olen jouluna säilyttänyt. Ja riispuuron. Ja lanttulaatikon. Ja perunalaatikon.
Heips!
Marja
torstaina, marraskuuta 02, 2006
5000 IHMISTÄ EI VOI OLLAVÄÄRÄSSÄ- POLITIIKKAA JA POLITUURIJUOPPOJA!
HEIPS!
Olin tiedottanut adressin luovutustilaisuudesta Jyväskylän Kaupungin valtuustolle kaikille mahdollisille kulttuuriaktiiveille, mutta paikalle uskaltautuivat vain kirjailijat Irja Rane ,Keijo Siekkinen ,Matti Pulakka ja Huhtasuon Nuorison edustaja Riku Hytti- hän oli kerännyt oman adressin, 500 nimeä.
Minä pidin puheen Valtuuston edustajille , puheenjohtajille .
Yritin puhua selvästi toistaen asioita kuin Kauniissa ja Rohkeissa-ei ihan näyttänyt menevän jakeluun.
Mutta KIITOKSET KAIKILLE , JOTKA JAKSOITTE KIRJOITTAA NIMENNE KIRJAAN- suurin osa ihmisistä halusi oman aidon nimikirjoituksen valkeaan kirjaan - kirjoja kertyi seitsemän ja puoli.
Nyt on sitten valtuutettujen hallussa , miten lähikirjastoja kehitetään- sulkeminen e ole kehittämistä !
Lopuksi laitan kopion vastineesta SUURJYVÄSKYLÄLÄISEN PAKINOITSIJALLE , VALTUUTETULLE KATJA SORRILLE -ei ainakaan vielä julkaistu lehdessä.Joten tässä luettavaa.
JULKISUUDEN KIPEÄT LÄHIKIRJASTOT!
Palautetta Katja Sorrille
Paikallispolitiikko , kaupunginvaltuutettu ,yhteiskunnallisesti aktiivinen perheenäiti Katja Sorri ottaa kantaa kotoisella kolumnillaan SuurJyväskyläläisessä ke 25.10.06
Lukijalle jää mielikuva kirjoituksen sanomasta, että Sorrin mielestä yhteisten asioiden hoidossa voidaan rinnastaa lööppijulkisuus ja kansanedustajille ja vaikuttajille kuuluva vastuullinen ,asiallinen yhteiskunnallisten asioiden hoito kuten puhe ja kirjoitukset opetuksen järjestämisestä tai neuvolatoiminnasta tai kirjastoista lööppijulkisuuteen
Sorri niputtaa politiikaksi seurapiiripalstojen juorut ja hömppäjulkisuuden.
Hän on unohtanut että politiikka tarkoittaa kansalaisten yhteisten asioiden hoitoa.
Katja Sorri leimaa meidät lähikirjastojen puolustajat julkisuudenkipeiksi sen enempää arvoa antamatta.
Sekä niputtaa meidät samaan sakkiin metallihohtoisin ratsuin julkisuudessa kiitäviin ja parisuhdeongelmaisten valtakunnanpolitiikkojen kanssa.
Kirjasto ei ole kovin mediaseksikäs aihe.(Tosin kuumaa palautetta on saanut trendikkään HS:n NYT-liitteen kilpailu etsiä Suomen paras kirjastotäti , sai kirjastojen henkilökunnan liikeelle kommentoimaan lehden lanseeraamaa, väärää mielikuvaa " nutturapäisistä kirjastotädeistä".)
Koetamme pärjätä kuitenkin ,me vähemmän kauniit ja röyhkeät.
Lukutoukat.
Sorrilta on tainnut unohtua valtuutettujen ja lautakunnassa istuvien luottamushenkilöiden perustehtävä eli tuoda esiin kaupunkilaisia yhteisesti koskevia asioita.
Niitä ovat esimerkiksi lähikirjastot, koulut ja terveydenhoitopalvelut.
Millä muulla tavoin asioita voi nostaa esiin kuin tuomalla ne julkiseen keskusteluun?
Millä asioilla kunnallispolitiikot ja miten Katja Sorrin mukaan saavat tulla julkisuuteen?Läpinäkyyvyyttä päätöksentekoon toitotetaan kaikkialla!
Vapaa lehdistö ja media, ilmaisunvapaus ovat tärkein poliittinen vaikutuskanava
.Ei tarvitse katsetta kääntää kuin itänaapuriin niin sanan- ja ilmaisunvapaus on jo kapeaksi rajattu.
Ilman laajaa kansalaisliikettä ja lehdissä olleitta kirjoituksia tai televisiossa olleita vetoomuksia olisivat lähikirjastot viime vuonna Helsingissä lakkautettu esim . Käpylän kaupunginosassa.Nyt on todettu lähikirjastojen merkitys erityisen tärkeäksi ja Valtio palkitsee kuntia jotka järjestävät kirjastoasiat laadukaasti.
Kirjastolaitos elää ja kehittyy.
Siitä on tullut lippulaiva sivistykselle , yhdessäololle, tasa-arvolle.Tiedonjaolle tasapuolisesti.
Kirjastolaitoksen kehittäminen ei tarkoita lähikirjastojen lakkauttamista.
Olemme saaneet laajan keskustelun aikaan kirjaston merkityksestä. Ja tasavertaisesta palvelurakenteesta kaupunkilaisille.
Sekö on Sorrin mielestä pelkkää julkisuushakuisuuutta?
Se, että jotkut ovat sortuneet poliittiseen pisteidenkeruuseen ei ole meidän kirjastojen puolustajien ansiota-
syynä ovat pikemminkin lähestyvät eduskuntavaalit-
Vaalien ansiosta saamme paljon puhetta monista yhteisistä asioista ja näin tulee ollakin.
Kukaan ammattipolitiikko- valtuuston puheenjohtajaa lukuunottamatta -ei uskalla riskeerata kansanedustajapaikkaansa vastustamalla suomalaisten rakastamaa sivityslaitosta, kirjastoa.
Näinpä meillä on optimaalinen tilanne pelata lähikirjastojen puolesta Jyväskylässä.
Höyryämme lähikirjastojen puolesta saadaksemme julkisuutta. Totta !
Olen saanut tiedusteluja muualta Suomesta kirjastoista.
Jos Jyväskylä antaa esimerkkiä sulkemalla lähikirjastoja , muut seuraavat perässä. Ongelma ei ole vain paikallinen.
Halusimme maksimaalisen määrän julkisuutta kaikille tärkeälle asialle keinoilla,mitkä demokratiassa ovat sallittuja. Lähikirjastojen lakkauttamisuhka on tosiasia.
Kaupungin Kulttuuri- ja nuorisolautakunnan edustajana haluan olla puolustamassa lähikirjastoja.
Minulla on siihen lupa ja oikeus.
Marja Kolu
kuvataiteilija
Kulttuuri-, ja Nuorisolautakunnan jäsen ( vas)
Vastuuhenkilö PRO LÄHIKIRJASTO Adressin nimienkeruussa
enpä ehtinyt Jallun ja kumppanien avajaisiin HOPPA-GALLERIAAN ,kun jatkoin marmorointia WC:ssä.
Ja sen jälkeen osallistuin Jyväskylän Vasemmiston kokoukseen ja perinneiltaan jossa meille esitteli Kansan
Uutisten toimittaja Jarkko Mänttäri laatimaansa mielenkiintoista historiikkiä sanomalaehti Keski-Suomen Työstä ( 1947-1956),Televisiossa on esitetty hienoja dokumentteja ajasta ja asioista , joista on vaikea puhua -menneisyyden haamuja kummitelee edelleen.
Vuoden 1917 kansalaisota ja sotavuodet 40-luvulla ja jatkosota ja nyt löydetyt Lappeenrannan Hanhinniemen leirintäalueen löydetyn 13 ruumiin kohtalon selvittäminen
sekoittuivat eilisillan Mänttärin vivahteikkaan ja perusteellisen yhden työväenlehden lyhyen historian esittelyyn.
Yksi poiminta jäi mieleen - nyt kun suvaitsemattomuus ja rasismi on ikääkuin uusi keksintö - tämän aja ilmiö tai alkoholismi ja julkijuopottelu!
Niin siis KESKI-SUOMEN TYÖSSÄ oli ollut 40-luvulla juttu,
jossa paheksuttiin " mustalaisia , heidän epäsosiaalista ja varkauksiin ja petoksiin perustuvaa elämäntapaa ja ehdotettiin heidän eristämistään ..... ja samoin syvällä närkästyksellä paheksuttiin kesällä pitkin puistoja ja katuja häpemättömässä humalatilassa esiintyviin polituurijuoppoihin!"
Nythän meillä on lähes puolet kansasta halvassa humalassa ja raittiit , kunnolliset puolueaktiivit käyttävät alkoholiveroilla kerättyjä varoja loisteliaisiin puolue- , ja ehdokasmainoksiin....kaksinaismoraali rulettaa!
Et niin ne ajat muuttuvat.
Tänään torstaina jatkoin maalaamista aamusta ja nyt alkaa pää olla kipeä ja ranne sökö häivyttämisestä!
Nauttikaamme VALTION ALKON edullista polituuria Pyhänmiesten päivänä.
Lauantaina!
Nyt alkaa taiteilijadokumentti kuvataiteilija Hannu Väisäsen taiteesta.
Hyvvää Yötä!
Marja
Olin tiedottanut adressin luovutustilaisuudesta Jyväskylän Kaupungin valtuustolle kaikille mahdollisille kulttuuriaktiiveille, mutta paikalle uskaltautuivat vain kirjailijat Irja Rane ,Keijo Siekkinen ,Matti Pulakka ja Huhtasuon Nuorison edustaja Riku Hytti- hän oli kerännyt oman adressin, 500 nimeä.
Minä pidin puheen Valtuuston edustajille , puheenjohtajille .
Yritin puhua selvästi toistaen asioita kuin Kauniissa ja Rohkeissa-ei ihan näyttänyt menevän jakeluun.
Mutta KIITOKSET KAIKILLE , JOTKA JAKSOITTE KIRJOITTAA NIMENNE KIRJAAN- suurin osa ihmisistä halusi oman aidon nimikirjoituksen valkeaan kirjaan - kirjoja kertyi seitsemän ja puoli.
Nyt on sitten valtuutettujen hallussa , miten lähikirjastoja kehitetään- sulkeminen e ole kehittämistä !
Lopuksi laitan kopion vastineesta SUURJYVÄSKYLÄLÄISEN PAKINOITSIJALLE , VALTUUTETULLE KATJA SORRILLE -ei ainakaan vielä julkaistu lehdessä.Joten tässä luettavaa.
JULKISUUDEN KIPEÄT LÄHIKIRJASTOT!
Palautetta Katja Sorrille
Paikallispolitiikko , kaupunginvaltuutettu ,yhteiskunnallisesti aktiivinen perheenäiti Katja Sorri ottaa kantaa kotoisella kolumnillaan SuurJyväskyläläisessä ke 25.10.06
Lukijalle jää mielikuva kirjoituksen sanomasta, että Sorrin mielestä yhteisten asioiden hoidossa voidaan rinnastaa lööppijulkisuus ja kansanedustajille ja vaikuttajille kuuluva vastuullinen ,asiallinen yhteiskunnallisten asioiden hoito kuten puhe ja kirjoitukset opetuksen järjestämisestä tai neuvolatoiminnasta tai kirjastoista lööppijulkisuuteen
Sorri niputtaa politiikaksi seurapiiripalstojen juorut ja hömppäjulkisuuden.
Hän on unohtanut että politiikka tarkoittaa kansalaisten yhteisten asioiden hoitoa.
Katja Sorri leimaa meidät lähikirjastojen puolustajat julkisuudenkipeiksi sen enempää arvoa antamatta.
Sekä niputtaa meidät samaan sakkiin metallihohtoisin ratsuin julkisuudessa kiitäviin ja parisuhdeongelmaisten valtakunnanpolitiikkojen kanssa.
Kirjasto ei ole kovin mediaseksikäs aihe.(Tosin kuumaa palautetta on saanut trendikkään HS:n NYT-liitteen kilpailu etsiä Suomen paras kirjastotäti , sai kirjastojen henkilökunnan liikeelle kommentoimaan lehden lanseeraamaa, väärää mielikuvaa " nutturapäisistä kirjastotädeistä".)
Koetamme pärjätä kuitenkin ,me vähemmän kauniit ja röyhkeät.
Lukutoukat.
Sorrilta on tainnut unohtua valtuutettujen ja lautakunnassa istuvien luottamushenkilöiden perustehtävä eli tuoda esiin kaupunkilaisia yhteisesti koskevia asioita.
Niitä ovat esimerkiksi lähikirjastot, koulut ja terveydenhoitopalvelut.
Millä muulla tavoin asioita voi nostaa esiin kuin tuomalla ne julkiseen keskusteluun?
Millä asioilla kunnallispolitiikot ja miten Katja Sorrin mukaan saavat tulla julkisuuteen?Läpinäkyyvyyttä päätöksentekoon toitotetaan kaikkialla!
Vapaa lehdistö ja media, ilmaisunvapaus ovat tärkein poliittinen vaikutuskanava
.Ei tarvitse katsetta kääntää kuin itänaapuriin niin sanan- ja ilmaisunvapaus on jo kapeaksi rajattu.
Ilman laajaa kansalaisliikettä ja lehdissä olleitta kirjoituksia tai televisiossa olleita vetoomuksia olisivat lähikirjastot viime vuonna Helsingissä lakkautettu esim . Käpylän kaupunginosassa.Nyt on todettu lähikirjastojen merkitys erityisen tärkeäksi ja Valtio palkitsee kuntia jotka järjestävät kirjastoasiat laadukaasti.
Kirjastolaitos elää ja kehittyy.
Siitä on tullut lippulaiva sivistykselle , yhdessäololle, tasa-arvolle.Tiedonjaolle tasapuolisesti.
Kirjastolaitoksen kehittäminen ei tarkoita lähikirjastojen lakkauttamista.
Olemme saaneet laajan keskustelun aikaan kirjaston merkityksestä. Ja tasavertaisesta palvelurakenteesta kaupunkilaisille.
Sekö on Sorrin mielestä pelkkää julkisuushakuisuuutta?
Se, että jotkut ovat sortuneet poliittiseen pisteidenkeruuseen ei ole meidän kirjastojen puolustajien ansiota-
syynä ovat pikemminkin lähestyvät eduskuntavaalit-
Vaalien ansiosta saamme paljon puhetta monista yhteisistä asioista ja näin tulee ollakin.
Kukaan ammattipolitiikko- valtuuston puheenjohtajaa lukuunottamatta -ei uskalla riskeerata kansanedustajapaikkaansa vastustamalla suomalaisten rakastamaa sivityslaitosta, kirjastoa.
Näinpä meillä on optimaalinen tilanne pelata lähikirjastojen puolesta Jyväskylässä.
Höyryämme lähikirjastojen puolesta saadaksemme julkisuutta. Totta !
Olen saanut tiedusteluja muualta Suomesta kirjastoista.
Jos Jyväskylä antaa esimerkkiä sulkemalla lähikirjastoja , muut seuraavat perässä. Ongelma ei ole vain paikallinen.
Halusimme maksimaalisen määrän julkisuutta kaikille tärkeälle asialle keinoilla,mitkä demokratiassa ovat sallittuja. Lähikirjastojen lakkauttamisuhka on tosiasia.
Kaupungin Kulttuuri- ja nuorisolautakunnan edustajana haluan olla puolustamassa lähikirjastoja.
Minulla on siihen lupa ja oikeus.
Marja Kolu
kuvataiteilija
Kulttuuri-, ja Nuorisolautakunnan jäsen ( vas)
Vastuuhenkilö PRO LÄHIKIRJASTO Adressin nimienkeruussa
enpä ehtinyt Jallun ja kumppanien avajaisiin HOPPA-GALLERIAAN ,kun jatkoin marmorointia WC:ssä.
Ja sen jälkeen osallistuin Jyväskylän Vasemmiston kokoukseen ja perinneiltaan jossa meille esitteli Kansan
Uutisten toimittaja Jarkko Mänttäri laatimaansa mielenkiintoista historiikkiä sanomalaehti Keski-Suomen Työstä ( 1947-1956),Televisiossa on esitetty hienoja dokumentteja ajasta ja asioista , joista on vaikea puhua -menneisyyden haamuja kummitelee edelleen.
Vuoden 1917 kansalaisota ja sotavuodet 40-luvulla ja jatkosota ja nyt löydetyt Lappeenrannan Hanhinniemen leirintäalueen löydetyn 13 ruumiin kohtalon selvittäminen
sekoittuivat eilisillan Mänttärin vivahteikkaan ja perusteellisen yhden työväenlehden lyhyen historian esittelyyn.
Yksi poiminta jäi mieleen - nyt kun suvaitsemattomuus ja rasismi on ikääkuin uusi keksintö - tämän aja ilmiö tai alkoholismi ja julkijuopottelu!
Niin siis KESKI-SUOMEN TYÖSSÄ oli ollut 40-luvulla juttu,
jossa paheksuttiin " mustalaisia , heidän epäsosiaalista ja varkauksiin ja petoksiin perustuvaa elämäntapaa ja ehdotettiin heidän eristämistään ..... ja samoin syvällä närkästyksellä paheksuttiin kesällä pitkin puistoja ja katuja häpemättömässä humalatilassa esiintyviin polituurijuoppoihin!"
Nythän meillä on lähes puolet kansasta halvassa humalassa ja raittiit , kunnolliset puolueaktiivit käyttävät alkoholiveroilla kerättyjä varoja loisteliaisiin puolue- , ja ehdokasmainoksiin....kaksinaismoraali rulettaa!
Et niin ne ajat muuttuvat.
Tänään torstaina jatkoin maalaamista aamusta ja nyt alkaa pää olla kipeä ja ranne sökö häivyttämisestä!
Nauttikaamme VALTION ALKON edullista polituuria Pyhänmiesten päivänä.
Lauantaina!
Nyt alkaa taiteilijadokumentti kuvataiteilija Hannu Väisäsen taiteesta.
Hyvvää Yötä!
Marja
tiistaina, lokakuuta 31, 2006
MARSKIN KANSSA KÄVELYLLÄ MIKKELISSÄ RUISPIIRAKOITA MUIKUILLA!
HEIPÄHEI!
Olipas se elämys , Mikkeli- enpä olen erityisen ihastunut aiemmin ollut- liekkö tullut käyneeksi liian pikaistuksissa!
Nyt nautimme minä - JA kuvataiteilijat Petäjäniemen Jussi ja Mikkosen Eero Jyväskylän Taiteilijaseuran Vierailunäyttelyssä Mikkelin Valokuvakeskuksessa mikkeliläisestä ja eteläsavolaisesta ,slaavilaiselta vilahtavasta kulttuurista kaksi päivää.
Kunhan ennen lähtöä oli pientä kiirettä ja jännitystä;ehti Jussi levittää dieseliä 60 litraa Keljon Ostarin ja Vihtavuoren väliin ja minä diesliä ihan maantieajossa Kuopijossa ja Jyväskylässä ja hermoja pilaantui alituiseen löytyvien tekemättömien töiden takia- joku tuo aina uutta eteen-
ja uskon puute ja junnaavien asioiden täyspysähdys paneepaatuneenin vartalon vavahteleen.
Suoraan sanoen paine alkoi kohota äärimittoihin-
Kirjastoadressin luovutus ja tiedotus oli hoidettava ja teoksia pakattava ja luetteloita tehtävä ja marmoroinnin esivalmistelut naistenhuoneessa saatava ajan tasalle- ei viitsisi kusettaa naisia miesten wc:ssä koko marraskuuta-
Mikkelin suunnalle minulta pyydettiin -extempore -mosaiikkieni esittelykäyntiä ensi kesän näyttelyä varten. Tottakai se kanntti hoitaa samalla reissulla , kun kelitkin olivat vielä hyvät.
Onhan on toki mieluista hiljaiselossa kun joku osoittaa kiinnostusta -muuten kun myymällä ei tapahdu pääoman kasaantumista ja valmistelin materiaalia mukaan kiireessä sinnekin.
Muistin kuitenkin kysyä Jussilta, että onhan mukanan Galleria Beckerin ja Seuran Esitteitä.
Eipä ollut.
Perässä tulivat sukkelaan postissa.
Hienoja esitteitä kun on seuralla painettuna ja seuran historiikki on todella hyvä edelleen.
PR :rrää pitää hoitaa alituiseen.
Mikkelissä majoituimme uusiin tilaviin huoneisiin torin laidalla sijaitsevaan Vaakuna-hotelliin ja nauttimme iltakaljat alakerran lobbybaarissa ja kylpeä sai ihan uudessa saunassa yksin Mikkelin kattojen yllä ja vilvoitella alasti pimenevässä illassa lumisateessa. Ja nukkua makeasti ja aamulla oli aamiainen puuroineen katettu-
yltäkylläistä vaihteeksi.
Mikkelissä kaikki toimintamme keskittyi Torin ympärille.
Upea se onkin ja yhdellä laidalla ottaa kävelyaskelta hanskat kourassa ja pussihousut laskokoksilla sekä suikka päässä itse marsalkka Carl Gustav Mannerheim.
Mannerheimin on veistänyt kuvanveistäjä Kalervo Kallio 1967.
Eipä kyllä pärjää virmakalle kuvanveistäjä Aimo Tukiaisen ratsastavalle Mannerheimille Kalervo Kallion askeltava Mannerheim-veistos.
Mutta tori on komea- tulee mieleen Turun tori ja Kuopion tori.
Klassista tyylisuuntaa edustava rakennuskaunokainen -reunustaa yhtä torin laitaa- Etelä-Savon lääninhallituksen rakennus(?) kaunis vaalea keveä-
tulee Pietarin arkkitehtuuri mieleen
-Olen käynyt Mikkelissä lääninhallituksen talossa maaherran vastaanotolla kerran merkittävänä kulttuurihenkilönä bussilla maaherra Pirjo Alakapeeta kättelemässä Uuden Vuoden juhlissa.Joskus 1999.
Nythän on vain Itä-Suomen Lääninhallitus olemassa , taisi silloin olla eka vuosi kun läänit uudistettiin.
Muistan hyvät eväät ja musiikin ja tanssit.Ja pitkän bussimatkan pienssä sievässä takaisin Kuopioon!
Maineikas Mikkelin Valokuvakeskus - Jyväskylän Luovan Valokuvakeskuksen savolainen serkku sijaitsee Mikkelin linja-autoaseman sydämessä ja torille ovat Valokuvakeskuksen silmät eli akkunat- akkunoista näkyvät torille teokseni KOLME PESÄÄ-kolme turkkia ylösalaisin-
Kuka viitsii katsettaan nostaa.
Valokuvakeskuksen rakennus kohoaa korkeana kerman värisenä tornina torin laidalla ja vierellä on toinen tornimainen rakennus-Mikkelin kaksoistorni-
nekin klassista tyylisuuntaa ja tyylikkäät rakennukset.
Mikkelissä oli torilla vaalenapunaisella latexilla maalattuja betonikaiteita.Siinäkin idän vaikutus näkyy.
Portaikko valokuvakeskukseen oli kuin Pietarin Repin -instituutista suoraan- hienoa. Porrastasanteisissa ja ovissa kulkijoiden muokkaamia painumia.
Ensi tilassa ennen ripustusta tutustuimme Valokuvakeskuksen alakerrassa sijaitsevaan vilkkaaseen ja herkullisilla hajuilla kyllästettyyn Kauppahalliin-siellä oli ihan valtavia rukiisia karjalanpiirakoita- siis 15 cm pitkiä ja minkämakuisia-jumalaisia,päällisenä vielä sai muikkuja tai broilereita- siinä vastaisku valmispizzoille.
Aiheutimme syödessämme sopivaa turistimökää ihasteluhihkuilemalla sitä ja tätä.
Valokuvakeskuksessa
meidät otti vastaan lämpimästi sopivin virvokkein Mikkelin valokuvataide ry:n
puheenjohtaja Olli Jaatinen ja kuvataiteilija Päivi-Maarit Jaatinen.
Saimme ripustettua ja kuvattua näyttelyn ja lähdimme kaupungille etsimään kuka laturia-kuka viiniä ja lopulta mukava sänky vei voiton.
Seuraavana päivän jäi aikaa tutustua Mikkelin Taidemuseoon.
Avajaisissa oli sopiva määrä ihmisiä ja seurustelua kahdeksalle pirskatelevalle viinille.
Mikkelissä oli syysloma.
Niinpä aiemmin jyväskylässä vaikuttanut työkaveri Ars Labin projektityöntekijä Jari Tuononen vaimonsa ja lastensa ennätti kunnioittamaan avajaisia , samoin Etelä-Savon eläkkeellä oleva , mainiota ruokaa valmistava Raimo
Manninen pistäytyi porisemassa.Samoin taiteilijoita oli kymmenisen paikalla tervehtimässä.
Ravintolaelämää ei Mikkelissä tiistai-iltana ollut joten jouduimme ajoissa grillin kautta yöpuulle.
Aamulla kiertelimme torilla vettä vihvomassa tuulessa ja ostimme valtavia rukiisia karjalanpiirkoita ja marskin leipää tuliaisiksi ja minä vielä ostin hyvän, Suomessa tehdyn katuharjan Mikkeliin torilta kympillä ja sellaisen mainion muovista tehdyn puunkantokassin -samoin Suomessa tehty-tosin se palvelee minulla mosaiikin kantokassina.
Keskiviikkona klo 11.45 ahtuduimme minun pirssiini ja ajelimme Jyväskylään ja saavuimme Matkakeskuksen pihaan kolo 13.15.
Siitä sitten lennähdimme tyytyväisinä ja virkistyneinä omille tahoillemme.
Että sadan kilometrin päässä on toisin-
Niin ja pääsimme kaikki isoihin kuviin Länsi-Savon lehteen- minä ihan kansikuvatytöksi- Mainion jutun kirjoitti toimittaja Karmen Runonen.
Menkää Mikkeliin vaikka Taidemuseoon tai Kenkäveroon tai Torille ja Kauppahalliin.
Idän Eksotiikkaa ja seikkailua läheltä haettuna.
Heips
Marja
Mikkelin valokuvakeskus on vuonna 1989 toimintansa aloittanut taidekeskus, jonka galleriassa on ollut lähes sata näyttelyä. Pääpaino on ollut suomalaisessa valokuvataiteessa, mutta esillä on ollut niin Hugo Simbergin valokuvia kuin myös prahalaisen Viktor Kopaszin kuvapäiväkirjoja. Viime vuosina yhteistyö Itä-Suomen muiden kuvataiteilijoiden kanssa on lisääntynyt. Yhteistyön myötä keskuksen puolivuotiseksi vakiintunut näyttelykausi (toukokuu-lokakuu) jatkuu tänä vuonna joulukuulle saakka. Keskuksen tuotannollinen osa on digipaja, joka on tarkoitettu taiteelliseen työskentelyyn. Pajassa on käytössä erittäin säilyviä värejä käyttävä pigmenttimustetulostin. Keskuksen kirjasto on myös yleisön käytettävissä.Gabriel Porthanin kuvaus
Mikkelistä vuodelta 1779
"Suomen historian isä" Henrik Gabriel Porthan (1739-1804) julkaisi seuraavan Mikkelin seurakuntaa koskevan kirjoituksensa toimittamassaan Aurora-Seuran sanomalehdessä Åbo Tidningar vuonna 1791. Porthan oli kirjoittanut artikkelin jo vuonna 1779, mutta se julkaistiin painettuna vasta 12 vuotta myöhemmin hänen vuodesta 1771 toimittamansa ensimmäisen Suomessa ilmestyneen sanomalehden Tidningar utgifne af et sällskap i Åbo lakkautumisen takia. Porthan kirjoitti tämän ensimmäisen Mikkeliä koskevan paikallishistorian esityksen ruotsiksi. Kirjoituksen on suomentanut Kyösti Väänänen ja se julkaistiin suomeksi Länsi-Savossa 8.9.1985. Kursivoidut korjaukset, lisäykset ja huomautukset tekstissä ovat suomennoksen suorittaneen artikkelin laatijan.
Åbo Tidningar. N:o 15. Maanantaina, 11. huhtikuuta 1791.
Lyhyitä historiallisia ja taloudellisia tietoja Mikkelin seurakunnasta Kyminkartanon maaherrakunnassa. Kirjoitetut vuonna 1779.
Tämä Mikkelin pitäjä on vanhimpia ellei kaikista vanhin Savossa; jo paavinvallan aikana sillä on ollut oma kirkko ja omia opettajia. Mitään historiallisia tietoja ei ole saatavissa siitä, milloin se on ensiksi saanut asukkaita. Oletettavasti on siellä, kuten kaikkialla Savossa, muinaisina päivinä asunut lappalaisia; mitä useiden pitäjissä sijaitsevien paikkojen vanhat nimet osoittavat.
Yleisesti kerrotaan rahvaan keskuudessa, että uudisasukkaita Suomen eteläisestä osasta olisi sinne muuttanut, ja ensiksi pysähtynyt sille paikalle, missä nyt kirkko sijaitsee, Saimaan järven erään lahden rannalle; sinne heidän sanotaan rakentaneen talonsa, pirteiksi kutsutut [Pirtit eller Pörten kallade], jonka vuoksi myös paikkaa vielä kutsutaan Pirtinniemeksi [Pirtinniemi eller Pört-udden]. Edellä mainittua Saimaan järven lahtea kutsutaan nimellä Sauwu-Laaxi; siitä uskotaan koko maan saaneen nimensä.
Viisitoistasataaluvun alussa, ja myös myöhemmin, on tätä pitäjää kutsuttu Suur-Savoksi, sekä kuninkaankirjeissä että muissa asiakirjoissa. Sauwulahden pohjukkaan on ensimmäinen kirkko rakennettu; mutta on se sitten siirretty ensin Visulahteen ja sieltä Pellosniemen kylänmaalle; minkä vuoksi myös seurakuntaa silloin kutsuttiin vuoroin Visulahdeksi, ja vuoroin Pellosniemeksi.
Tämä ja Ristiinan seurakunta ovat vuoteen 1646 olleet yksi pastoraatti, ja niillä on ollut yhteinen kirkko; mutta tulivat tällä vuosiluvulla, arvattavasti merkittävin ja tämän maan kehityksestä paljon huolta pitäneen valtakunnandrotsin kreivi Pietari Brahen vaikutuksesta, toisistansa erotetuiksi.
Seurakunnan itäinen osa, jota kutsutaan Anttolan lääniksi, on ollut Brunoun perheen rälssimaata; mutta se peruutettiin kuningas Kaarle XI:n hallitusaikana kruunulle. Suurimman osan pitäjää kirkon eteläpuolella on valtakunnandrotsi kreivi Brahe omistanut, muun osan von der Pahlenin perhe; mikä kaikki on reduktion kautta palautunut kruunulle. Ja ovat nyt von der Pahlenin hovitilat (kuten niitä kutsuttiin) Liuhola [= Liukkola] ja Rantakylä, muutetut edellinen Savon kevyen jalkaväkirykmentin majurin ja jälkimmäinen saman rykmentin vänrikin virkataloksi. Sairala [= Sairila], joka nyt on kaksoissäteritila, on ennen ollut kuninkaankartano.
Seurakunnan halki kulkee Maanselkä, joka tulee Mäntyharjun pitäjästä ja edelleen Pieksämäen läpi kulkee ylös Pohjanmaalle. Tämä Maanselkä erottaa Päijänteen ja Saimaan järvien vesistöt: niistä edelliset laskevat etelään Hirvensalmen kappelin ja Kolakosken [Kålakoski] virran kautta Päijänteeseen, jälkimmäiset laskevat itään Saimaaseen; mutta niiden kautta on venereitti Venäjän puolelle Lappeenrantaan.
Ukonveden rannalla ja Tiusalan [Tjusala] talon luona on jonkin vanhan linnoituksen sortuneita muureja, linnoituksen, joka kertoman mukaan kuuluu olleen pystytetty jonkin Venäjän kanssa käydyn sodan kestäessä, mutta aika, milloin se on tapahtunut, on tuntematon [kysymyksessä on Otralan linnavuori Mikkelin eteläpuolella Laitilan kylässä Ukonveden itärannalla].
Sen lahden yli, joka osuu yllämainitun kylän rajalle, on pystytetty kivimuuri (siinä kahden kyynärän mittainen läpikulkuaukko), joka nyttemmin on rappeutunut, niin että sen ylitse voi kulkea veneellä. Tämä muuri on järven rannasta ulottunut itse linnoitukseen; mutta tämä väliosa on nyt tyystin hajotettu maan tasalle; pelkkiä kiviröykkiöitä on jäljellä.
Tänne perustettiin 1750-luvulla triviaalikoulu [todellisuudessa triviaalikoulu oli Mikkelissä jo edellisen vuosikymmenen lopulla], joka sittemmin muutettiin Rantasalmelle (ja äskettäin Kuopion kaupunkiin).
Täällä on myös kuninkaallinen postikonttori, perustettu vuonna 1745, rajatullikamari on tänne siirretty Lappeenrannasta, vuonna 1746, sekä Loviisan kaupungin markkinapaikka.
Maa on epätasaista ja täynnä vuoria; se on sangen kiviperäistä maata. Tasangot ovat suurimmaksi osaksi hiekkakangasta. Kaskeaminen, asukkaiden ikivanha elinkeino, on sen varomattomasta käyttämisestä johtuen suureksi osaksi hävittänyt metsät, niin että metsänpuute useimmilla paikoilla on aivan huomattavissa. Erityisesti on täysikasvuinen tukkipuu sangen harvinainen. Myöhempinä aikoina on peltoviljely lisääntynyt jonkin verran; mutta valitettavaa on, että karu maa ei suostu antamaan siitä niin riittävää satoa, että asukkaat sillä, ilman kaskeamista, voisivat tulla toimeen. Suoviljelys, jota kaikkialla nyt puuhataan, on melkoisesti auttanut rahvaan elatuksen saannissa ja vapauttanut maan monilta hallanpesiltä.
Suuria ja huomattavia järviä ei ole tässä seurakunnassa; mutta lampia, lahdenpoukamia, puroja ja jokia on sitä suurempi varasto. Niin on myös monia alavia soita ja rämeitä, joita ei voi laskea kuiviin eikä viljellä. Kalastus ja riistanpyynti ei ole mitenkään merkittävää. Saimaan järven lahdissa on jonkin kerran lohia tullut pyydystetyksi.
Niistä monista vuorista, joita siellä on, ei ole mitään malmisuonta löydetty. Niissä on enimmäkseen sarvivälkettä, joissakin kiillettä. Itsestään syöpynyttä kiveä on kaikkialla; useilla paikoilla näkyy selvästi, miten se on rapautunut hiekansekaiseksi mullaksi.
Kaksikymmentä vuotta kestäneet Venäjän kanssa käydyn sodan [1700-1721] aikana ovat useat tuhojaan tekevät laumat kasakoita ja kalmukkeja harjoittaneet kaikenlaista väkivaltaisuutta tässä seurakunnassa turvattomia, sekä mies- että naispuolisia, kohtaan sekä autioittaneet useita paikkoja. Niin kutsutut kivekkäät [Kiwikaner = Kivekäs-nimisestä inkerinmaalaisesta sissipäälliköstä nimensä saaneet suuren pohjan sodan aikaiset suomalaiset talonpoikaisjoukot] ovat samanlaisella julmuudella käyneet näiden kuljeksijoiden kimppuun; mutta he eivät ole sillä muuta saaneet aikaan kuin sen, että ne joukot, jotka ovat päässeet heidän käsistään, vielä enemmän kiihotettuina ovat olleet vieläkin epäinhimillisempiä.
Lähimpään merikaupunkiin, Loviisaan, on tästä seurakunnasta matkaa 21 ja yksi neljäsosa peninkulmaa.
Taloja on 410, savuja 714.
(Länsi-Savo 8.9.1985 - Kyösti Väänänen)
Lähde:
Punkaharjulta Päijänteelle. Mikkelin läänin historian lukemisto. Toimittanut Pentti Ruohonen. Julkaisija Mikkelin läänin maakuntaliitto r.y. Sisälähetysseuran kirjapaino Raamattutalo, Pieksämäki 1986. s. 278-281.
© Internetix / Heikki Myyryläinen / Mikkeli-seura
Olipas se elämys , Mikkeli- enpä olen erityisen ihastunut aiemmin ollut- liekkö tullut käyneeksi liian pikaistuksissa!
Nyt nautimme minä - JA kuvataiteilijat Petäjäniemen Jussi ja Mikkosen Eero Jyväskylän Taiteilijaseuran Vierailunäyttelyssä Mikkelin Valokuvakeskuksessa mikkeliläisestä ja eteläsavolaisesta ,slaavilaiselta vilahtavasta kulttuurista kaksi päivää.
Kunhan ennen lähtöä oli pientä kiirettä ja jännitystä;ehti Jussi levittää dieseliä 60 litraa Keljon Ostarin ja Vihtavuoren väliin ja minä diesliä ihan maantieajossa Kuopijossa ja Jyväskylässä ja hermoja pilaantui alituiseen löytyvien tekemättömien töiden takia- joku tuo aina uutta eteen-
ja uskon puute ja junnaavien asioiden täyspysähdys paneepaatuneenin vartalon vavahteleen.
Suoraan sanoen paine alkoi kohota äärimittoihin-
Kirjastoadressin luovutus ja tiedotus oli hoidettava ja teoksia pakattava ja luetteloita tehtävä ja marmoroinnin esivalmistelut naistenhuoneessa saatava ajan tasalle- ei viitsisi kusettaa naisia miesten wc:ssä koko marraskuuta-
Mikkelin suunnalle minulta pyydettiin -extempore -mosaiikkieni esittelykäyntiä ensi kesän näyttelyä varten. Tottakai se kanntti hoitaa samalla reissulla , kun kelitkin olivat vielä hyvät.
Onhan on toki mieluista hiljaiselossa kun joku osoittaa kiinnostusta -muuten kun myymällä ei tapahdu pääoman kasaantumista ja valmistelin materiaalia mukaan kiireessä sinnekin.
Muistin kuitenkin kysyä Jussilta, että onhan mukanan Galleria Beckerin ja Seuran Esitteitä.
Eipä ollut.
Perässä tulivat sukkelaan postissa.
Hienoja esitteitä kun on seuralla painettuna ja seuran historiikki on todella hyvä edelleen.
PR :rrää pitää hoitaa alituiseen.
Mikkelissä majoituimme uusiin tilaviin huoneisiin torin laidalla sijaitsevaan Vaakuna-hotelliin ja nauttimme iltakaljat alakerran lobbybaarissa ja kylpeä sai ihan uudessa saunassa yksin Mikkelin kattojen yllä ja vilvoitella alasti pimenevässä illassa lumisateessa. Ja nukkua makeasti ja aamulla oli aamiainen puuroineen katettu-
yltäkylläistä vaihteeksi.
Mikkelissä kaikki toimintamme keskittyi Torin ympärille.
Upea se onkin ja yhdellä laidalla ottaa kävelyaskelta hanskat kourassa ja pussihousut laskokoksilla sekä suikka päässä itse marsalkka Carl Gustav Mannerheim.
Mannerheimin on veistänyt kuvanveistäjä Kalervo Kallio 1967.
Eipä kyllä pärjää virmakalle kuvanveistäjä Aimo Tukiaisen ratsastavalle Mannerheimille Kalervo Kallion askeltava Mannerheim-veistos.
Mutta tori on komea- tulee mieleen Turun tori ja Kuopion tori.
Klassista tyylisuuntaa edustava rakennuskaunokainen -reunustaa yhtä torin laitaa- Etelä-Savon lääninhallituksen rakennus(?) kaunis vaalea keveä-
tulee Pietarin arkkitehtuuri mieleen
-Olen käynyt Mikkelissä lääninhallituksen talossa maaherran vastaanotolla kerran merkittävänä kulttuurihenkilönä bussilla maaherra Pirjo Alakapeeta kättelemässä Uuden Vuoden juhlissa.Joskus 1999.
Nythän on vain Itä-Suomen Lääninhallitus olemassa , taisi silloin olla eka vuosi kun läänit uudistettiin.
Muistan hyvät eväät ja musiikin ja tanssit.Ja pitkän bussimatkan pienssä sievässä takaisin Kuopioon!
Maineikas Mikkelin Valokuvakeskus - Jyväskylän Luovan Valokuvakeskuksen savolainen serkku sijaitsee Mikkelin linja-autoaseman sydämessä ja torille ovat Valokuvakeskuksen silmät eli akkunat- akkunoista näkyvät torille teokseni KOLME PESÄÄ-kolme turkkia ylösalaisin-
Kuka viitsii katsettaan nostaa.
Valokuvakeskuksen rakennus kohoaa korkeana kerman värisenä tornina torin laidalla ja vierellä on toinen tornimainen rakennus-Mikkelin kaksoistorni-
nekin klassista tyylisuuntaa ja tyylikkäät rakennukset.
Mikkelissä oli torilla vaalenapunaisella latexilla maalattuja betonikaiteita.Siinäkin idän vaikutus näkyy.
Portaikko valokuvakeskukseen oli kuin Pietarin Repin -instituutista suoraan- hienoa. Porrastasanteisissa ja ovissa kulkijoiden muokkaamia painumia.
Ensi tilassa ennen ripustusta tutustuimme Valokuvakeskuksen alakerrassa sijaitsevaan vilkkaaseen ja herkullisilla hajuilla kyllästettyyn Kauppahalliin-siellä oli ihan valtavia rukiisia karjalanpiirakoita- siis 15 cm pitkiä ja minkämakuisia-jumalaisia,päällisenä vielä sai muikkuja tai broilereita- siinä vastaisku valmispizzoille.
Aiheutimme syödessämme sopivaa turistimökää ihasteluhihkuilemalla sitä ja tätä.
Valokuvakeskuksessa
meidät otti vastaan lämpimästi sopivin virvokkein Mikkelin valokuvataide ry:n
puheenjohtaja Olli Jaatinen ja kuvataiteilija Päivi-Maarit Jaatinen.
Saimme ripustettua ja kuvattua näyttelyn ja lähdimme kaupungille etsimään kuka laturia-kuka viiniä ja lopulta mukava sänky vei voiton.
Seuraavana päivän jäi aikaa tutustua Mikkelin Taidemuseoon.
Avajaisissa oli sopiva määrä ihmisiä ja seurustelua kahdeksalle pirskatelevalle viinille.
Mikkelissä oli syysloma.
Niinpä aiemmin jyväskylässä vaikuttanut työkaveri Ars Labin projektityöntekijä Jari Tuononen vaimonsa ja lastensa ennätti kunnioittamaan avajaisia , samoin Etelä-Savon eläkkeellä oleva , mainiota ruokaa valmistava Raimo
Manninen pistäytyi porisemassa.Samoin taiteilijoita oli kymmenisen paikalla tervehtimässä.
Ravintolaelämää ei Mikkelissä tiistai-iltana ollut joten jouduimme ajoissa grillin kautta yöpuulle.
Aamulla kiertelimme torilla vettä vihvomassa tuulessa ja ostimme valtavia rukiisia karjalanpiirkoita ja marskin leipää tuliaisiksi ja minä vielä ostin hyvän, Suomessa tehdyn katuharjan Mikkeliin torilta kympillä ja sellaisen mainion muovista tehdyn puunkantokassin -samoin Suomessa tehty-tosin se palvelee minulla mosaiikin kantokassina.
Keskiviikkona klo 11.45 ahtuduimme minun pirssiini ja ajelimme Jyväskylään ja saavuimme Matkakeskuksen pihaan kolo 13.15.
Siitä sitten lennähdimme tyytyväisinä ja virkistyneinä omille tahoillemme.
Että sadan kilometrin päässä on toisin-
Niin ja pääsimme kaikki isoihin kuviin Länsi-Savon lehteen- minä ihan kansikuvatytöksi- Mainion jutun kirjoitti toimittaja Karmen Runonen.
Menkää Mikkeliin vaikka Taidemuseoon tai Kenkäveroon tai Torille ja Kauppahalliin.
Idän Eksotiikkaa ja seikkailua läheltä haettuna.
Heips
Marja
Mikkelin valokuvakeskus on vuonna 1989 toimintansa aloittanut taidekeskus, jonka galleriassa on ollut lähes sata näyttelyä. Pääpaino on ollut suomalaisessa valokuvataiteessa, mutta esillä on ollut niin Hugo Simbergin valokuvia kuin myös prahalaisen Viktor Kopaszin kuvapäiväkirjoja. Viime vuosina yhteistyö Itä-Suomen muiden kuvataiteilijoiden kanssa on lisääntynyt. Yhteistyön myötä keskuksen puolivuotiseksi vakiintunut näyttelykausi (toukokuu-lokakuu) jatkuu tänä vuonna joulukuulle saakka. Keskuksen tuotannollinen osa on digipaja, joka on tarkoitettu taiteelliseen työskentelyyn. Pajassa on käytössä erittäin säilyviä värejä käyttävä pigmenttimustetulostin. Keskuksen kirjasto on myös yleisön käytettävissä.Gabriel Porthanin kuvaus
Mikkelistä vuodelta 1779
"Suomen historian isä" Henrik Gabriel Porthan (1739-1804) julkaisi seuraavan Mikkelin seurakuntaa koskevan kirjoituksensa toimittamassaan Aurora-Seuran sanomalehdessä Åbo Tidningar vuonna 1791. Porthan oli kirjoittanut artikkelin jo vuonna 1779, mutta se julkaistiin painettuna vasta 12 vuotta myöhemmin hänen vuodesta 1771 toimittamansa ensimmäisen Suomessa ilmestyneen sanomalehden Tidningar utgifne af et sällskap i Åbo lakkautumisen takia. Porthan kirjoitti tämän ensimmäisen Mikkeliä koskevan paikallishistorian esityksen ruotsiksi. Kirjoituksen on suomentanut Kyösti Väänänen ja se julkaistiin suomeksi Länsi-Savossa 8.9.1985. Kursivoidut korjaukset, lisäykset ja huomautukset tekstissä ovat suomennoksen suorittaneen artikkelin laatijan.
Åbo Tidningar. N:o 15. Maanantaina, 11. huhtikuuta 1791.
Lyhyitä historiallisia ja taloudellisia tietoja Mikkelin seurakunnasta Kyminkartanon maaherrakunnassa. Kirjoitetut vuonna 1779.
Tämä Mikkelin pitäjä on vanhimpia ellei kaikista vanhin Savossa; jo paavinvallan aikana sillä on ollut oma kirkko ja omia opettajia. Mitään historiallisia tietoja ei ole saatavissa siitä, milloin se on ensiksi saanut asukkaita. Oletettavasti on siellä, kuten kaikkialla Savossa, muinaisina päivinä asunut lappalaisia; mitä useiden pitäjissä sijaitsevien paikkojen vanhat nimet osoittavat.
Yleisesti kerrotaan rahvaan keskuudessa, että uudisasukkaita Suomen eteläisestä osasta olisi sinne muuttanut, ja ensiksi pysähtynyt sille paikalle, missä nyt kirkko sijaitsee, Saimaan järven erään lahden rannalle; sinne heidän sanotaan rakentaneen talonsa, pirteiksi kutsutut [Pirtit eller Pörten kallade], jonka vuoksi myös paikkaa vielä kutsutaan Pirtinniemeksi [Pirtinniemi eller Pört-udden]. Edellä mainittua Saimaan järven lahtea kutsutaan nimellä Sauwu-Laaxi; siitä uskotaan koko maan saaneen nimensä.
Viisitoistasataaluvun alussa, ja myös myöhemmin, on tätä pitäjää kutsuttu Suur-Savoksi, sekä kuninkaankirjeissä että muissa asiakirjoissa. Sauwulahden pohjukkaan on ensimmäinen kirkko rakennettu; mutta on se sitten siirretty ensin Visulahteen ja sieltä Pellosniemen kylänmaalle; minkä vuoksi myös seurakuntaa silloin kutsuttiin vuoroin Visulahdeksi, ja vuoroin Pellosniemeksi.
Tämä ja Ristiinan seurakunta ovat vuoteen 1646 olleet yksi pastoraatti, ja niillä on ollut yhteinen kirkko; mutta tulivat tällä vuosiluvulla, arvattavasti merkittävin ja tämän maan kehityksestä paljon huolta pitäneen valtakunnandrotsin kreivi Pietari Brahen vaikutuksesta, toisistansa erotetuiksi.
Seurakunnan itäinen osa, jota kutsutaan Anttolan lääniksi, on ollut Brunoun perheen rälssimaata; mutta se peruutettiin kuningas Kaarle XI:n hallitusaikana kruunulle. Suurimman osan pitäjää kirkon eteläpuolella on valtakunnandrotsi kreivi Brahe omistanut, muun osan von der Pahlenin perhe; mikä kaikki on reduktion kautta palautunut kruunulle. Ja ovat nyt von der Pahlenin hovitilat (kuten niitä kutsuttiin) Liuhola [= Liukkola] ja Rantakylä, muutetut edellinen Savon kevyen jalkaväkirykmentin majurin ja jälkimmäinen saman rykmentin vänrikin virkataloksi. Sairala [= Sairila], joka nyt on kaksoissäteritila, on ennen ollut kuninkaankartano.
Seurakunnan halki kulkee Maanselkä, joka tulee Mäntyharjun pitäjästä ja edelleen Pieksämäen läpi kulkee ylös Pohjanmaalle. Tämä Maanselkä erottaa Päijänteen ja Saimaan järvien vesistöt: niistä edelliset laskevat etelään Hirvensalmen kappelin ja Kolakosken [Kålakoski] virran kautta Päijänteeseen, jälkimmäiset laskevat itään Saimaaseen; mutta niiden kautta on venereitti Venäjän puolelle Lappeenrantaan.
Ukonveden rannalla ja Tiusalan [Tjusala] talon luona on jonkin vanhan linnoituksen sortuneita muureja, linnoituksen, joka kertoman mukaan kuuluu olleen pystytetty jonkin Venäjän kanssa käydyn sodan kestäessä, mutta aika, milloin se on tapahtunut, on tuntematon [kysymyksessä on Otralan linnavuori Mikkelin eteläpuolella Laitilan kylässä Ukonveden itärannalla].
Sen lahden yli, joka osuu yllämainitun kylän rajalle, on pystytetty kivimuuri (siinä kahden kyynärän mittainen läpikulkuaukko), joka nyttemmin on rappeutunut, niin että sen ylitse voi kulkea veneellä. Tämä muuri on järven rannasta ulottunut itse linnoitukseen; mutta tämä väliosa on nyt tyystin hajotettu maan tasalle; pelkkiä kiviröykkiöitä on jäljellä.
Tänne perustettiin 1750-luvulla triviaalikoulu [todellisuudessa triviaalikoulu oli Mikkelissä jo edellisen vuosikymmenen lopulla], joka sittemmin muutettiin Rantasalmelle (ja äskettäin Kuopion kaupunkiin).
Täällä on myös kuninkaallinen postikonttori, perustettu vuonna 1745, rajatullikamari on tänne siirretty Lappeenrannasta, vuonna 1746, sekä Loviisan kaupungin markkinapaikka.
Maa on epätasaista ja täynnä vuoria; se on sangen kiviperäistä maata. Tasangot ovat suurimmaksi osaksi hiekkakangasta. Kaskeaminen, asukkaiden ikivanha elinkeino, on sen varomattomasta käyttämisestä johtuen suureksi osaksi hävittänyt metsät, niin että metsänpuute useimmilla paikoilla on aivan huomattavissa. Erityisesti on täysikasvuinen tukkipuu sangen harvinainen. Myöhempinä aikoina on peltoviljely lisääntynyt jonkin verran; mutta valitettavaa on, että karu maa ei suostu antamaan siitä niin riittävää satoa, että asukkaat sillä, ilman kaskeamista, voisivat tulla toimeen. Suoviljelys, jota kaikkialla nyt puuhataan, on melkoisesti auttanut rahvaan elatuksen saannissa ja vapauttanut maan monilta hallanpesiltä.
Suuria ja huomattavia järviä ei ole tässä seurakunnassa; mutta lampia, lahdenpoukamia, puroja ja jokia on sitä suurempi varasto. Niin on myös monia alavia soita ja rämeitä, joita ei voi laskea kuiviin eikä viljellä. Kalastus ja riistanpyynti ei ole mitenkään merkittävää. Saimaan järven lahdissa on jonkin kerran lohia tullut pyydystetyksi.
Niistä monista vuorista, joita siellä on, ei ole mitään malmisuonta löydetty. Niissä on enimmäkseen sarvivälkettä, joissakin kiillettä. Itsestään syöpynyttä kiveä on kaikkialla; useilla paikoilla näkyy selvästi, miten se on rapautunut hiekansekaiseksi mullaksi.
Kaksikymmentä vuotta kestäneet Venäjän kanssa käydyn sodan [1700-1721] aikana ovat useat tuhojaan tekevät laumat kasakoita ja kalmukkeja harjoittaneet kaikenlaista väkivaltaisuutta tässä seurakunnassa turvattomia, sekä mies- että naispuolisia, kohtaan sekä autioittaneet useita paikkoja. Niin kutsutut kivekkäät [Kiwikaner = Kivekäs-nimisestä inkerinmaalaisesta sissipäälliköstä nimensä saaneet suuren pohjan sodan aikaiset suomalaiset talonpoikaisjoukot] ovat samanlaisella julmuudella käyneet näiden kuljeksijoiden kimppuun; mutta he eivät ole sillä muuta saaneet aikaan kuin sen, että ne joukot, jotka ovat päässeet heidän käsistään, vielä enemmän kiihotettuina ovat olleet vieläkin epäinhimillisempiä.
Lähimpään merikaupunkiin, Loviisaan, on tästä seurakunnasta matkaa 21 ja yksi neljäsosa peninkulmaa.
Taloja on 410, savuja 714.
(Länsi-Savo 8.9.1985 - Kyösti Väänänen)
Lähde:
Punkaharjulta Päijänteelle. Mikkelin läänin historian lukemisto. Toimittanut Pentti Ruohonen. Julkaisija Mikkelin läänin maakuntaliitto r.y. Sisälähetysseuran kirjapaino Raamattutalo, Pieksämäki 1986. s. 278-281.
© Internetix / Heikki Myyryläinen / Mikkeli-seura
torstaina, lokakuuta 19, 2006
OLEN SUOMALAINEN!
Hei !
Tunnustan ennekuin media ehtii kysymään....
Kaikkea allamainittua ole ehtinyt harjoittaa 50:en ikävuoteni aikana
Kiroilen päivittäin
Olen ollut kolme kertaa putkassa
Olen juonut alkohuolia usein
Olen ollut sillai
Olen epäpuhdas ajatuksiltani
Olen ajanut ylinopeutta
Olen ajanut krapulassa autoa
Olen kateellinen
En ole aina maksanut televisiolupaa
Olen matkustanut pummilla junassa
Olen värjännyt hiuksia
Olen syönyt ylen
Olen antanut korvapuustin aikuiselle miehelle
Olen yllyttänyt ihmisiä kapinaan
Olen huutanut toisten puheen päälle- teen sitä edelleen
Olen ajatellut rumia toisista ihmisistä
Olen ahnehtinut töitä itselleni
Olen kehunut itseäni
Olen suomalainen
Johtopäätös
En kelpaa siis suomalaiseksi lainkuuliaiseksi kansanedustajaksi!
Hauskaa Viikonloppua!
Marja
PS. Yllämainituista synneistä ja laittomuuksista huolimatta, olen ehdolla Suomen Eduskuntaan -
vailla tukijoukkoa, vielä ehdit tuhlaamaan ylimääräiset rahasi , aikasi , korvasi , äänesi minulle!
Tunnustan ennekuin media ehtii kysymään....
Kaikkea allamainittua ole ehtinyt harjoittaa 50:en ikävuoteni aikana
Kiroilen päivittäin
Olen ollut kolme kertaa putkassa
Olen juonut alkohuolia usein
Olen ollut sillai
Olen epäpuhdas ajatuksiltani
Olen ajanut ylinopeutta
Olen ajanut krapulassa autoa
Olen kateellinen
En ole aina maksanut televisiolupaa
Olen matkustanut pummilla junassa
Olen värjännyt hiuksia
Olen syönyt ylen
Olen antanut korvapuustin aikuiselle miehelle
Olen yllyttänyt ihmisiä kapinaan
Olen huutanut toisten puheen päälle- teen sitä edelleen
Olen ajatellut rumia toisista ihmisistä
Olen ahnehtinut töitä itselleni
Olen kehunut itseäni
Olen suomalainen
Johtopäätös
En kelpaa siis suomalaiseksi lainkuuliaiseksi kansanedustajaksi!
Hauskaa Viikonloppua!
Marja
PS. Yllämainituista synneistä ja laittomuuksista huolimatta, olen ehdolla Suomen Eduskuntaan -
vailla tukijoukkoa, vielä ehdit tuhlaamaan ylimääräiset rahasi , aikasi , korvasi , äänesi minulle!
tiistaina, lokakuuta 17, 2006
ÄÄNNÄHDYS......
Heips!
Eilen loppui mosaiikin hehkutus ja ahkerimmat valoivat kolmatta laattaa!Muut hinkkasivat valmiita ja kiillotivat pintoja.
Näyttely loistavista tuloksista ryhmällä on Loppiaisen aikoihin opiston AULAGALLERIASSA.
Mosaiikkiryhmän jälkeen alkavaa maalausryhmän asetelmaa tiesin jännittellä jo etukäteen:
Olin kuunnelut sattumalta perjantai-iltana RADION luonto-ohjelmaa kasveista ja ötököistä.......
Maanantai-illan maalausryhmää odotti tarvikevarastossa jännäriylläri eli
viime viikolla PURNUSTA vaivalla hankkimani MASAI-KEIHÄS ELI OSMANKÄÄMI oli pölmähtänyt aivan PelleHermannin kuontalon näkööseksi, ei mitään jäljellä komeasta , tummasta sikarimaisesta pötkylästä, jonka päässä piikki.
Maalasimme sitten surrealistista kortta , jonka suuret laskoksilla olevat lehdet tuntuivat olevan tuulessa
-laitoimme puolitoista metrisen korren katosta roikkumaan ja maahan sitten sen punertavan kermaisen hörhöisen kuontalon ......ja taustalle ruskeita ja kullankeltaisia virityksiä tunnelmoiden.
Satuin siis kuuntelemaan eliötutkijan eli täihin erikoistuneen henkilön haastattelua radiossa perjantai-iltana-
kuulemma on ollut hieno, kuiva , kuuma kesä kaikenlaisten täiden ja pieneliöiden näkökulmasta ja haastateltava käveleskeli rannalla ja siellä silmään sattui OSMANKÄÄMI
Ja siitä tutkija sanoi, että sen tumma tuppi on TÄYNNÄ TÄITÄ tänä kesänä!
AAARGH!AAAH! OLEN TUHOLAISTEN OMA!
Minä ajattelin , nyt KANSALAISOPISTON varastosta mönkii kuin tieteiselokuvassa olioita -satoja täitä ja ne valtaavat opiston loman aikana , tietokoneet , paperit , kankaat , savet , lukot , kirjaston kirjat!
AAAAARGHHH!!!
Ajattelin , että onneksi pidämme muutaman ryhmän korvaavat tunnit maanantaina ja ehdimme ennakkoon nähdä MASAI-KEIHÄÄN ELI OSMANKÄÄMIN seikkailut ja voimme ehkä tehdä a) mahdolliselle täieläintarhalle jotain b) sulkea kaikki ovet ja ikkunat ja paeta paikalta kauas viatonta teeskennnellen
Otan vastuun suuresta täikannasta opistolla loman jälkeen !
Pysykää loitomalla Osamankäämeistä!
Oli muuten vaikea koota pussiin Osmankäämistä pölmähtäneitä höyhenmäisiä hörhökkejä - ne lensivät kuin maitohorsman hahtuvat kaikkialle ja erityisesti tummiin samettihousuihini.
En voinut mitenkään tietää MASAI-KEIHÄSTÄ kuljettaessani , että tämä vuosi on täiden unelmavuosi , muuten niitä täitä on esim Osmankäämissä ehkä muutama normaalina vuosina.
Aamulla taloyhtiö tarkisti Palovaroittimet ja lisäsi sammuneisiin paristot ja kiinnitti olohuoneisiin eteisten lisäksi varoittimet.
Ettei käy niinkuin kirkoille; palavat varoittimien puutteessa- betonisetkin- paljon olen betonista lukenut ja jonkun verran betonimassojen sekoittanut ja intomielisenä betonin puolustajana asiaa muuten harrastanut - mutta en tiennyt , että esim Kaivokselan kirkko , jonka runko on teräspalkkia ja betonia , joudutaan ehkä purkamaan kokonaan, koska betoni ei kestä kuumentumista ja tulta vaan heikkenee ja murenee eikä ole turvallinen enää !
Siis puukirkko kestäisi tulta paremmin?
Tilaustyö eli Marmorointi WC-kohteessa alkoi parin viikon materiaalietsinnän ja kokeilun jälkeen- pesin muutaman neliön alan maalinpesuaineella sitten lakkabensiinilla lantrailin tartuntamaalia ja sain teippailtua
ei-maalattavat kohdat maalarinteipillä-hengityssuojaimesta huolimatta happi loppui ja suus
maistui raudalle!
Vääränlainen hengitys-suoja.
Orolla ei ollut muunalaisia.Oma syy, en jaksanut lähteä taas jonnekin ruuhkaan teollisuusalueella...
Valkoinen kertakäyttöhaalari päällä näytin ihan desifiointiukolta.
Aika urakka.Edessä.
Huonoa ei saa tehdä.
Saas nähdä.
Serotonia käytetään muuten mukailussa öljymaalin kuivumisen nopeuttamiseen.
Menin kauppaan ja kysyin SEROTONIINIA???
Huomenna jatkuu.
Maalaminen , vuorossa valkea helmiäispohjamaali.
Lantrinkina lakkabensiini 1050.
Joo. Olisi voinut tehdä vesiliukoisilla.
Enpä halunnut. Olen öljyihminen.
Pidän haasteista.
Voihan olla , että tästä saa oikesti lisää duunia. Josta saa palkkaa.
Ettei tarvi olla aina milloin missäkin epätoivojonossa.Jakamssa olematonta kakkua.
Taas on pari apurahaviemäriä auki ; Suomen
Kulttuurirahasto.
Josta viime vuonna ei tullut tänne kuvataiteelle mitään sekä Paulon Säätiö.
Ja Valtion kuvataidetoimikunnan julkaisuavustukset tunnetuille taiteilijoille erittäin hyvälaatuisiin kuviin ja teksteihin , käsikirjoitus täytyy olla valmis ja muu konsepti.
Lunta luvattiin perjantaina?
Sukset esiin !
Vipinää pohkeisiin.
Marja
Eilen loppui mosaiikin hehkutus ja ahkerimmat valoivat kolmatta laattaa!Muut hinkkasivat valmiita ja kiillotivat pintoja.
Näyttely loistavista tuloksista ryhmällä on Loppiaisen aikoihin opiston AULAGALLERIASSA.
Mosaiikkiryhmän jälkeen alkavaa maalausryhmän asetelmaa tiesin jännittellä jo etukäteen:
Olin kuunnelut sattumalta perjantai-iltana RADION luonto-ohjelmaa kasveista ja ötököistä.......
Maanantai-illan maalausryhmää odotti tarvikevarastossa jännäriylläri eli
viime viikolla PURNUSTA vaivalla hankkimani MASAI-KEIHÄS ELI OSMANKÄÄMI oli pölmähtänyt aivan PelleHermannin kuontalon näkööseksi, ei mitään jäljellä komeasta , tummasta sikarimaisesta pötkylästä, jonka päässä piikki.
Maalasimme sitten surrealistista kortta , jonka suuret laskoksilla olevat lehdet tuntuivat olevan tuulessa
-laitoimme puolitoista metrisen korren katosta roikkumaan ja maahan sitten sen punertavan kermaisen hörhöisen kuontalon ......ja taustalle ruskeita ja kullankeltaisia virityksiä tunnelmoiden.
Satuin siis kuuntelemaan eliötutkijan eli täihin erikoistuneen henkilön haastattelua radiossa perjantai-iltana-
kuulemma on ollut hieno, kuiva , kuuma kesä kaikenlaisten täiden ja pieneliöiden näkökulmasta ja haastateltava käveleskeli rannalla ja siellä silmään sattui OSMANKÄÄMI
Ja siitä tutkija sanoi, että sen tumma tuppi on TÄYNNÄ TÄITÄ tänä kesänä!
AAARGH!AAAH! OLEN TUHOLAISTEN OMA!
Minä ajattelin , nyt KANSALAISOPISTON varastosta mönkii kuin tieteiselokuvassa olioita -satoja täitä ja ne valtaavat opiston loman aikana , tietokoneet , paperit , kankaat , savet , lukot , kirjaston kirjat!
AAAAARGHHH!!!
Ajattelin , että onneksi pidämme muutaman ryhmän korvaavat tunnit maanantaina ja ehdimme ennakkoon nähdä MASAI-KEIHÄÄN ELI OSMANKÄÄMIN seikkailut ja voimme ehkä tehdä a) mahdolliselle täieläintarhalle jotain b) sulkea kaikki ovet ja ikkunat ja paeta paikalta kauas viatonta teeskennnellen
Otan vastuun suuresta täikannasta opistolla loman jälkeen !
Pysykää loitomalla Osamankäämeistä!
Oli muuten vaikea koota pussiin Osmankäämistä pölmähtäneitä höyhenmäisiä hörhökkejä - ne lensivät kuin maitohorsman hahtuvat kaikkialle ja erityisesti tummiin samettihousuihini.
En voinut mitenkään tietää MASAI-KEIHÄSTÄ kuljettaessani , että tämä vuosi on täiden unelmavuosi , muuten niitä täitä on esim Osmankäämissä ehkä muutama normaalina vuosina.
Aamulla taloyhtiö tarkisti Palovaroittimet ja lisäsi sammuneisiin paristot ja kiinnitti olohuoneisiin eteisten lisäksi varoittimet.
Ettei käy niinkuin kirkoille; palavat varoittimien puutteessa- betonisetkin- paljon olen betonista lukenut ja jonkun verran betonimassojen sekoittanut ja intomielisenä betonin puolustajana asiaa muuten harrastanut - mutta en tiennyt , että esim Kaivokselan kirkko , jonka runko on teräspalkkia ja betonia , joudutaan ehkä purkamaan kokonaan, koska betoni ei kestä kuumentumista ja tulta vaan heikkenee ja murenee eikä ole turvallinen enää !
Siis puukirkko kestäisi tulta paremmin?
Tilaustyö eli Marmorointi WC-kohteessa alkoi parin viikon materiaalietsinnän ja kokeilun jälkeen- pesin muutaman neliön alan maalinpesuaineella sitten lakkabensiinilla lantrailin tartuntamaalia ja sain teippailtua
ei-maalattavat kohdat maalarinteipillä-hengityssuojaimesta huolimatta happi loppui ja suus
maistui raudalle!
Vääränlainen hengitys-suoja.
Orolla ei ollut muunalaisia.Oma syy, en jaksanut lähteä taas jonnekin ruuhkaan teollisuusalueella...
Valkoinen kertakäyttöhaalari päällä näytin ihan desifiointiukolta.
Aika urakka.Edessä.
Huonoa ei saa tehdä.
Saas nähdä.
Serotonia käytetään muuten mukailussa öljymaalin kuivumisen nopeuttamiseen.
Menin kauppaan ja kysyin SEROTONIINIA???
Huomenna jatkuu.
Maalaminen , vuorossa valkea helmiäispohjamaali.
Lantrinkina lakkabensiini 1050.
Joo. Olisi voinut tehdä vesiliukoisilla.
Enpä halunnut. Olen öljyihminen.
Pidän haasteista.
Voihan olla , että tästä saa oikesti lisää duunia. Josta saa palkkaa.
Ettei tarvi olla aina milloin missäkin epätoivojonossa.Jakamssa olematonta kakkua.
Taas on pari apurahaviemäriä auki ; Suomen
Kulttuurirahasto.
Josta viime vuonna ei tullut tänne kuvataiteelle mitään sekä Paulon Säätiö.
Ja Valtion kuvataidetoimikunnan julkaisuavustukset tunnetuille taiteilijoille erittäin hyvälaatuisiin kuviin ja teksteihin , käsikirjoitus täytyy olla valmis ja muu konsepti.
Lunta luvattiin perjantaina?
Sukset esiin !
Vipinää pohkeisiin.
Marja
torstaina, lokakuuta 12, 2006
SLEEPPARI KOURAAN JA HÄIVYTINTÄ PERÄÄN...
HEIPS!
Eilen oli ALEKSIS KIVEN päivä , jos ette huomanneet.
Meillä oli kulttuuri-, ja nuorisolautakunnan kokous ja hieno asiakirja eli juuri valmistunut -puolen vuoden selvitystyö-SEUTUKIRJASTO ASIAKIRJA lausuntakierroksella Aleksis Kiven päivän kunniaksi ja yleisen lukuharrastuksen kunniaksi.
Ja kirjallisuuden kunniaksi.
Käsittelimme Seutukirjastoasiakirjaa ja sopimusmallia mukana oleville kunnille ja täytyy sanoa , että on viisaasti ja tyhjentävästi sekä kirjastolaitoksen kehityksen kannalta merkittävä asiakirja. Samalla tavalla voisi kehittää esim museoiden nä
yttelytoimintaa tai orkestereiden konserttitoimintaa!
Pois pelot , että SEUTUKIRJASTO olisi WOW-arkkitehtuuria edustava pytinki hyväskuntoisille city-ihmisille taajaman keskustassa.
Ehei Seutukirjasto yhdistää voimavarat yli kuntarajojen siten että yksittäisillä kunnilla säilyy päätäntävalta oman kirjaston kohdalta. Eli lähikirjastot säilyvät, jos kunnan päättäjät näin haluavat.
Mutta he saavat ison kirjaston edut; yhteisen Jyväskylän kaupungin johtaman hallinnon , talouden , ammattitaidon ja ennenkaikkea laajan nykyaikaisen nide- ja aineistokokoelman.
Kulttuurin saralla yli kuntarajojen toimivat systeemit ovat tolkullisia. Jo nyt maakunnan väki käyttää ahkerasti Keskusten kulttuuripalveluja musikaaleja , taidemuseoita, kulttuurihistoriallisia museoita.ilman että oman kunnan pienemmät vastaavat toiminnat olisivat lakkautettu järjestämillisesti.
Seutukirjastoasiakirjastosta antavat mukana olevat kunnat lausuntonsa 30.11.2006. Vielä ei siis voida juhlia täysin palkein, paljon on tekemistä hankkeen vetäjillä.
Kulttuuri-, ja nuorisolautakunnan kokouksessa päätettiin myös julkistaa Jyväskylän Kirjastotoimenjohtajan virka auki. Valtakunnallinen haku.
Nykyinen viranhaltija Liisa Laatu jää eläkkeelle vuoden lopussa.
Jännittävää kuinka paljon kiinnostuneita ehdokkaita ilmoittautuu, mielenkiintoinen ja haastava työ osaavalle, ennakkoluulottomalle , rohkealle.
Tänään sovimme Jyväskylän KaupunginValtuuston puheenjohtajan Henna Virkkusen kanssa , että PRO LÄHIKIRJASTON ADRESSI luovutetaan valtuustolle 30.10 klo 15.45 ennen valtuuston kokouksen alkua.
Vielä ehtii kirjoittaa nimensä adressiin.
Adressi jää kaupungin historiaan dokumenttina ja on vaikuttanut jo lähikirjastojen olemassaolon uudelleenarviointiin.
Hyvä.
Jospa kaikki lähikirjastot uuden Seutukirjaston myötä pystytään pitämään auki toteuttamalla rationalisointia ja säästöjä yhteistoiminnalla muulla tavoin kuin lakkauttamalla ja sulkemalla.
Kehitystä voi kehittää muutenkin kuin sopeuttamalla sulkemalla.
Nyt siis otsikkoon viitaten , viksuimmat huomasivat , että joku yrittää marmorointia!
Perästä kuuluu miten sleepari eli laahustin kulki.
Häivytin oli häivyttömän kallis - 90Euroa- onhan se mäyränkarvaa!
Hyvää Yötä!
Klo on 00:46 eli torstai on menossa
Marja
Eilen oli ALEKSIS KIVEN päivä , jos ette huomanneet.
Meillä oli kulttuuri-, ja nuorisolautakunnan kokous ja hieno asiakirja eli juuri valmistunut -puolen vuoden selvitystyö-SEUTUKIRJASTO ASIAKIRJA lausuntakierroksella Aleksis Kiven päivän kunniaksi ja yleisen lukuharrastuksen kunniaksi.
Ja kirjallisuuden kunniaksi.
Käsittelimme Seutukirjastoasiakirjaa ja sopimusmallia mukana oleville kunnille ja täytyy sanoa , että on viisaasti ja tyhjentävästi sekä kirjastolaitoksen kehityksen kannalta merkittävä asiakirja. Samalla tavalla voisi kehittää esim museoiden nä
yttelytoimintaa tai orkestereiden konserttitoimintaa!
Pois pelot , että SEUTUKIRJASTO olisi WOW-arkkitehtuuria edustava pytinki hyväskuntoisille city-ihmisille taajaman keskustassa.
Ehei Seutukirjasto yhdistää voimavarat yli kuntarajojen siten että yksittäisillä kunnilla säilyy päätäntävalta oman kirjaston kohdalta. Eli lähikirjastot säilyvät, jos kunnan päättäjät näin haluavat.
Mutta he saavat ison kirjaston edut; yhteisen Jyväskylän kaupungin johtaman hallinnon , talouden , ammattitaidon ja ennenkaikkea laajan nykyaikaisen nide- ja aineistokokoelman.
Kulttuurin saralla yli kuntarajojen toimivat systeemit ovat tolkullisia. Jo nyt maakunnan väki käyttää ahkerasti Keskusten kulttuuripalveluja musikaaleja , taidemuseoita, kulttuurihistoriallisia museoita.ilman että oman kunnan pienemmät vastaavat toiminnat olisivat lakkautettu järjestämillisesti.
Seutukirjastoasiakirjastosta antavat mukana olevat kunnat lausuntonsa 30.11.2006. Vielä ei siis voida juhlia täysin palkein, paljon on tekemistä hankkeen vetäjillä.
Kulttuuri-, ja nuorisolautakunnan kokouksessa päätettiin myös julkistaa Jyväskylän Kirjastotoimenjohtajan virka auki. Valtakunnallinen haku.
Nykyinen viranhaltija Liisa Laatu jää eläkkeelle vuoden lopussa.
Jännittävää kuinka paljon kiinnostuneita ehdokkaita ilmoittautuu, mielenkiintoinen ja haastava työ osaavalle, ennakkoluulottomalle , rohkealle.
Tänään sovimme Jyväskylän KaupunginValtuuston puheenjohtajan Henna Virkkusen kanssa , että PRO LÄHIKIRJASTON ADRESSI luovutetaan valtuustolle 30.10 klo 15.45 ennen valtuuston kokouksen alkua.
Vielä ehtii kirjoittaa nimensä adressiin.
Adressi jää kaupungin historiaan dokumenttina ja on vaikuttanut jo lähikirjastojen olemassaolon uudelleenarviointiin.
Hyvä.
Jospa kaikki lähikirjastot uuden Seutukirjaston myötä pystytään pitämään auki toteuttamalla rationalisointia ja säästöjä yhteistoiminnalla muulla tavoin kuin lakkauttamalla ja sulkemalla.
Kehitystä voi kehittää muutenkin kuin sopeuttamalla sulkemalla.
Nyt siis otsikkoon viitaten , viksuimmat huomasivat , että joku yrittää marmorointia!
Perästä kuuluu miten sleepari eli laahustin kulki.
Häivytin oli häivyttömän kallis - 90Euroa- onhan se mäyränkarvaa!
Hyvää Yötä!
Klo on 00:46 eli torstai on menossa
Marja
tiistaina, lokakuuta 10, 2006
MOSAIIKIN HEHKU JATKUU....
HEIPS!
Oppilaiden mosaiikkiteokset senkuin paranivat viime lauantain viimeisillä viikonloppurutistuksilla- olen onnistunut siirtämään hullaantumisen -
nyt kurssilaisillakaan ei ole vapaa-ajan ongelmia ja aurinko paistaa aina - katseen voi siirtää lokaakuun harmaasta keltaisena ja oranssina hekuviin laattoihin.
Eilen maanataina kiihkeänä auoimme muotteja -vielä ehtivät muutamat valamaan.Ja yksi laatta halkesi - neljään osaan - kokosimme palapelin ja valoimme uudelleen paksumman laatan taakse ja lisäsimme rautaa! Ensiapu annettu - maanantaina nähdään onnistuiko proteesin kiinnitys!?
Ensi maanantaina on palautteen aika ja valmistelemme mahdollisesti näyttelyä opiston AULAGALLERIAAN.
Maanantain Maalausryhmä maalasi vesivärein ja öljyvärein MASAI-heimon keihästä eli Purnun rannasta nyhdettyä valtavan pitkää kortta , jossa on hienot hulmuavat lehdet ja komea mustanruskea , sikarimainen pää, jonka päässä piikki! Hieno!
En tietenkään muista kasvin nimeä- mutta mulle se on MASAI-keihäs- se on jännempää.
Sitten löytyi vielä rubiinin punaisia ryppäissä olevia pieniä viininpunaisen oransseja pensasmarjoja malliksi- pilkkilaatikko kullanruskeaksi patinoituneesta vanerista , jossa kolmen palleromaisen aukon muodostama kaunis käden mentävä aukko - näyttää ripittäytymisrasialta asiaan vihkimättömälle- miksei voisi olla mukana kulkeva syntien mutinalaatikko?
Tänään marmoroinnin harjoittelua - graniitti vuorossa ja illalla kulttuurilautakunnan kokous!
Hiörjuumiitumorrou!
Marja
Oppilaiden mosaiikkiteokset senkuin paranivat viime lauantain viimeisillä viikonloppurutistuksilla- olen onnistunut siirtämään hullaantumisen -
nyt kurssilaisillakaan ei ole vapaa-ajan ongelmia ja aurinko paistaa aina - katseen voi siirtää lokaakuun harmaasta keltaisena ja oranssina hekuviin laattoihin.
Eilen maanataina kiihkeänä auoimme muotteja -vielä ehtivät muutamat valamaan.Ja yksi laatta halkesi - neljään osaan - kokosimme palapelin ja valoimme uudelleen paksumman laatan taakse ja lisäsimme rautaa! Ensiapu annettu - maanantaina nähdään onnistuiko proteesin kiinnitys!?
Ensi maanantaina on palautteen aika ja valmistelemme mahdollisesti näyttelyä opiston AULAGALLERIAAN.
Maanantain Maalausryhmä maalasi vesivärein ja öljyvärein MASAI-heimon keihästä eli Purnun rannasta nyhdettyä valtavan pitkää kortta , jossa on hienot hulmuavat lehdet ja komea mustanruskea , sikarimainen pää, jonka päässä piikki! Hieno!
En tietenkään muista kasvin nimeä- mutta mulle se on MASAI-keihäs- se on jännempää.
Sitten löytyi vielä rubiinin punaisia ryppäissä olevia pieniä viininpunaisen oransseja pensasmarjoja malliksi- pilkkilaatikko kullanruskeaksi patinoituneesta vanerista , jossa kolmen palleromaisen aukon muodostama kaunis käden mentävä aukko - näyttää ripittäytymisrasialta asiaan vihkimättömälle- miksei voisi olla mukana kulkeva syntien mutinalaatikko?
Tänään marmoroinnin harjoittelua - graniitti vuorossa ja illalla kulttuurilautakunnan kokous!
Hiörjuumiitumorrou!
Marja
maanantaina, lokakuuta 09, 2006
AMMUTIIN KUIN KOIRA KADULLE!
Huomenta!
Viikonlopun ilot mosaiikkikurssin upeat, hehkuvat kuvat saivat väistyä sunnuntaiaamuna uutiseen toimittaja ja ihmisoikeusataistelijan Anna Politovskajan murhasta.
Olin Purnussa katsomassa etukäteen ensi kesän näyttelypaikkaa , samalla saimme nauttia Purnun Savusaunan tämän kesäkauden viimeisistä suloisista löylyistä ja unesta Päijänteen rannalla.Emme avanneet lauantai-iltana tv:tä.
Kuulimme uutisen murhasta vasta seuraavan päivän iltapäivänä.
Iltaruualla keskustelimme koirista - Purnussa oli Tiltu -koira reippaana seuralaisena savusaunaa myöten.
Totesin , että Pohjois-Suomessa Keminmaan Viitakosken kylässä , , ammuttiin koiria tienposkeen -omistajan lupaa kyselemättä.
Lapsena katsoimme kauhuissamme kuoleman jäykistämää kaveria tien poskessa.
Kukaan ei juuri selitellyt kuolleita koiria tai miksi heitä kohtasi kylmä luoti kesken iloisen elämän-
Siihen aikaan maalla koirat olivat tai osa niistä vapaina liikkuvia lapin pystykorvia ja mustavalkoisia karjalan karhukoiria.
Me lapset leikimme kaikkien kylän koirien kanssa.
Minulla oli oma koira JERI,reipas pentu vielä - laukkasimme seikkailulla metsässä.
Lähinaapurissa oli lammastarha ja joku aamu sieltä löytyi kuollut , raadeltu lammas
Naapuri otti minun koiran kiinni ja vei sen metsään ja ampui syyllisenä!
Eikä siitäkään sitten puhuttu.
eikä surua käsitelty- aikuiset olivat vaiti asiasta-lapsi kärsi.
Toimittaja Anna Politkovskajan murha oli odotettu - hän eli jatkuvan uhan alla ja tietoisena kulemasta,oli ajan kysymys milloin- Venäjällä ihmishenki ei ole arvokas kun on kyse rahasta ja ihmisoikeuksista.
Ammutaan kuin koira kadulle kuuluu sanonta.
Vastikään Venäjällä murhattiin kotinsa lähelle korruptiota menestyksellisesti vastaan taistellut juristi, 44 vuotta.
Toimittajia on lahdattu Venäjällä jo 12 tänä vuonna.
Demokratia kehittyy verisenä.
Marja
Viikonlopun ilot mosaiikkikurssin upeat, hehkuvat kuvat saivat väistyä sunnuntaiaamuna uutiseen toimittaja ja ihmisoikeusataistelijan Anna Politovskajan murhasta.
Olin Purnussa katsomassa etukäteen ensi kesän näyttelypaikkaa , samalla saimme nauttia Purnun Savusaunan tämän kesäkauden viimeisistä suloisista löylyistä ja unesta Päijänteen rannalla.Emme avanneet lauantai-iltana tv:tä.
Kuulimme uutisen murhasta vasta seuraavan päivän iltapäivänä.
Iltaruualla keskustelimme koirista - Purnussa oli Tiltu -koira reippaana seuralaisena savusaunaa myöten.
Totesin , että Pohjois-Suomessa Keminmaan Viitakosken kylässä , , ammuttiin koiria tienposkeen -omistajan lupaa kyselemättä.
Lapsena katsoimme kauhuissamme kuoleman jäykistämää kaveria tien poskessa.
Kukaan ei juuri selitellyt kuolleita koiria tai miksi heitä kohtasi kylmä luoti kesken iloisen elämän-
Siihen aikaan maalla koirat olivat tai osa niistä vapaina liikkuvia lapin pystykorvia ja mustavalkoisia karjalan karhukoiria.
Me lapset leikimme kaikkien kylän koirien kanssa.
Minulla oli oma koira JERI,reipas pentu vielä - laukkasimme seikkailulla metsässä.
Lähinaapurissa oli lammastarha ja joku aamu sieltä löytyi kuollut , raadeltu lammas
Naapuri otti minun koiran kiinni ja vei sen metsään ja ampui syyllisenä!
Eikä siitäkään sitten puhuttu.
eikä surua käsitelty- aikuiset olivat vaiti asiasta-lapsi kärsi.
Toimittaja Anna Politkovskajan murha oli odotettu - hän eli jatkuvan uhan alla ja tietoisena kulemasta,oli ajan kysymys milloin- Venäjällä ihmishenki ei ole arvokas kun on kyse rahasta ja ihmisoikeuksista.
Ammutaan kuin koira kadulle kuuluu sanonta.
Vastikään Venäjällä murhattiin kotinsa lähelle korruptiota menestyksellisesti vastaan taistellut juristi, 44 vuotta.
Toimittajia on lahdattu Venäjällä jo 12 tänä vuonna.
Demokratia kehittyy verisenä.
Marja
torstaina, lokakuuta 05, 2006
VIIS ELÄKKEESTÄ! YÖK MATRIKKELI!
Heips!
No niin ketjukirjein saatiin huono apurahojen yrittäjäeläkeuudistus torpedoitua.
Minäkin sain ihan opetusministeri Tuula Haataiselta vastauksen!
On se kumma, että yksi ammttiryhmä on jätetty sosiaaliturvan ulkopuolelle luovaan olotilaan.
Ollaan liian marginaalinen joukko ja pieni ryhmä.
Urheilijoille on onnekseen olemassa erillinen, räätälöity eläke-,ja sosiaaliturva-
Kukapa sitä eläkeikään ehtiikään , käytetään mieluiten koko hulppea apuraha eli 1200Euroa kuussa primetime -elämään- ja taidetyöhön , apurahan aikana ei saa ottaa muuta virkaa tai tointa vastaan ja on oltava virkavapaalla, jos saa vuosiapurahan -tältä osin apurahan tarkoitus on suojattu taiteelliseen ja tieteelliseen työhön.
Niin kellä se sattuu olemaan se apurahaelanto- yhä harvemmalla!
Me vähemmän lahjakkaat taiteilijat maalla saamme tyytyä tuntiopettajan toimeentuloon,jolla tulolla kustannamme osaksi näyttelymme , työhuoneet, materiaalit.Toki ammatinvalinta on vapaaehtoinen ja haitat tiedettiin jo koulutuksen aikana, mutta ei ihan kaikki reunaehdot olleet tiedossa parikymmpisenä.Nyt lähestyttäessä sataa vuotta uhkaavasti alkavat eläkeasiat innostaa!
Ahkeran Tuntiopettajan tulot yltävät tuolle samalle toimeentulon tasolle kuin kuukausiapurha ,jos opettaa joka ilta saattaa kertyä muutama euro eläkettäkin ja on oikeus sairauspäivärahaan joson yli 14 vko tuntia.Ja nsiosidonnaiseen jos on opettanut pari vuotta paljon.
Ja satunnaisia tilauskeikkoja tulee Jyväskylän Seudulta maalaiskuntaan ja kaupunkiin.
Opetushommat ovat huvenneet kunnan säästöliekeissä nekin.
Eli ammatinvaihtoa voi tosissaan harkita.
Itse ajattelin levyseppähitsaajaksi.
Masayards kouluttaa Turun telakalla reippaita synnytysiän ohittaneita , oppimiskykyisiä keski-ikäisiä naisia levyseppähitsaajaksi ja lupaa kaikille kouluttamilleen naisille varman työpaikan.Se on hyvä.Iltaisin voi jatkaa taidetyötä hitsaamalla pienoisveistoksia metallista.
Ongelma ratkaistu.
Taiteilijoiden sosiaaliturvaa on yritetty korjata jo kohta 30 vuotta.
Mutta kuten pääministeri Vanhasen kommentista Saaarelan Image-puheisiin Heinäluomasta voi päätellä , taiteilijoista ja kulttuurista on hämärä käsitys päättäjillä: Vanhanen totesi, että ei tuollainen puhe sovi ja kai se KULTTUURISSA ON TAPANA KESKUSTELLA HRA SAARELAN TAPAAN- EN TIEDÄ! HÄN TOTESI ILLAN PÄÄÄUUTISISSA.
KULTTUURISSA TAPANA puhua löysiä - eiköhän lie kaikissa ammattiryhmissä yleistä.
Aamutv:ssä peruspalveluministeri oli kesken unien revitty kommentoimaan aihetta miksi TERVEYTTÄ KULTTURISTA -kymmnevuotinen hanke ei edennytkään valtion vuoden 2003 hallitusohjelman mukaisesti ministeriöiden yhteistyönä arjen hoivatyön käytännöksi eikä siis rahoitusohjelmaa laadittu ministeriöissä siten ,että toiminnasta olisi tullut pitkäjänniteistä ja osa hoivatyötä ja sairaaloiden arkea.
Vaan jäikin hallitusohjelmasta huolimatta kokonaan hoitamatta.
Liisa kiemurteli itseään ulos toteamalla etä eihän kaiken taiteen tuomisen hoivaympäristöön tarvitse maksaa, esimerkiksi kirjoja voi lukea ilmaiseksi ja kirjat ovat taidetta yritti Hyssälä ----myönsi toimittajan kolme kertaa tivatessa asiaa , että pääsivät rahoitusohjelmat unohtumaan ö-mappiin tältä osin.
Selitti ,että kun ei sitä kellekkään ministeriölle suoranaisesti määrätty , niin homma hyssäsi siihen ja tämän hallituksen aikan ei etenekkään.VAUTSI!
Kuunnelkaa nyt mitä vaalien alla taas lupaillaan !
Taiteilijoiden ja tieteilijöiden eläketurva olisi tullut kalliiksi jos olisi luotu erityisjärjestelmä sanottiin.
Eläketurvauudistus olisi vienyt taiteilijan ja tieteilijän apurahasta 400 Euroa.
Oletetaan että on perhe elätettävänä ja puoliso myös normaalituloinen.
Nyt kaavailtu eläkeuudistus ei olisi taannut edes kohtuullista eläketurvaa.
Olisi lihottanut jo ennestään varakkaita eläkelaitoksia.
Eikä olisi taannut edes kohtuullista eläkettä eli suo siellä vetelä täällä!
Nyt taas kehittämään uutta systeemiä opetusministeriön, sosiaali-, ja tervesyministeriön ja valtionvarainministeriön yhteistyönä.
Taiteilijat tulevat kalliiksi Suomessa.
Muuten pieni uutinen Hesarin kulttuurisivuilla:
Matrikkelissa olevat taiteilijat ovat nyt siis todettu osaksi vanhanaikaista nokkimisjärjestelmää ja kankeaa hierarkkiaa , nyt kannattaa olla ei matrikkelitaiteilija , on uskottavamopi ja ainakin modernimpi
tutkijan mukaan-
Repikää tuosta eväitä elämään tulevat picassot-
Törkytorstai vaipuu harmaana iltaan!
Marja
No niin ketjukirjein saatiin huono apurahojen yrittäjäeläkeuudistus torpedoitua.
Minäkin sain ihan opetusministeri Tuula Haataiselta vastauksen!
On se kumma, että yksi ammttiryhmä on jätetty sosiaaliturvan ulkopuolelle luovaan olotilaan.
Ollaan liian marginaalinen joukko ja pieni ryhmä.
Urheilijoille on onnekseen olemassa erillinen, räätälöity eläke-,ja sosiaaliturva-
Kukapa sitä eläkeikään ehtiikään , käytetään mieluiten koko hulppea apuraha eli 1200Euroa kuussa primetime -elämään- ja taidetyöhön , apurahan aikana ei saa ottaa muuta virkaa tai tointa vastaan ja on oltava virkavapaalla, jos saa vuosiapurahan -tältä osin apurahan tarkoitus on suojattu taiteelliseen ja tieteelliseen työhön.
Niin kellä se sattuu olemaan se apurahaelanto- yhä harvemmalla!
Me vähemmän lahjakkaat taiteilijat maalla saamme tyytyä tuntiopettajan toimeentuloon,jolla tulolla kustannamme osaksi näyttelymme , työhuoneet, materiaalit.Toki ammatinvalinta on vapaaehtoinen ja haitat tiedettiin jo koulutuksen aikana, mutta ei ihan kaikki reunaehdot olleet tiedossa parikymmpisenä.Nyt lähestyttäessä sataa vuotta uhkaavasti alkavat eläkeasiat innostaa!
Ahkeran Tuntiopettajan tulot yltävät tuolle samalle toimeentulon tasolle kuin kuukausiapurha ,jos opettaa joka ilta saattaa kertyä muutama euro eläkettäkin ja on oikeus sairauspäivärahaan joson yli 14 vko tuntia.Ja nsiosidonnaiseen jos on opettanut pari vuotta paljon.
Ja satunnaisia tilauskeikkoja tulee Jyväskylän Seudulta maalaiskuntaan ja kaupunkiin.
Opetushommat ovat huvenneet kunnan säästöliekeissä nekin.
Eli ammatinvaihtoa voi tosissaan harkita.
Itse ajattelin levyseppähitsaajaksi.
Masayards kouluttaa Turun telakalla reippaita synnytysiän ohittaneita , oppimiskykyisiä keski-ikäisiä naisia levyseppähitsaajaksi ja lupaa kaikille kouluttamilleen naisille varman työpaikan.Se on hyvä.Iltaisin voi jatkaa taidetyötä hitsaamalla pienoisveistoksia metallista.
Ongelma ratkaistu.
Taiteilijoiden sosiaaliturvaa on yritetty korjata jo kohta 30 vuotta.
Mutta kuten pääministeri Vanhasen kommentista Saaarelan Image-puheisiin Heinäluomasta voi päätellä , taiteilijoista ja kulttuurista on hämärä käsitys päättäjillä: Vanhanen totesi, että ei tuollainen puhe sovi ja kai se KULTTUURISSA ON TAPANA KESKUSTELLA HRA SAARELAN TAPAAN- EN TIEDÄ! HÄN TOTESI ILLAN PÄÄÄUUTISISSA.
KULTTUURISSA TAPANA puhua löysiä - eiköhän lie kaikissa ammattiryhmissä yleistä.
Aamutv:ssä peruspalveluministeri oli kesken unien revitty kommentoimaan aihetta miksi TERVEYTTÄ KULTTURISTA -kymmnevuotinen hanke ei edennytkään valtion vuoden 2003 hallitusohjelman mukaisesti ministeriöiden yhteistyönä arjen hoivatyön käytännöksi eikä siis rahoitusohjelmaa laadittu ministeriöissä siten ,että toiminnasta olisi tullut pitkäjänniteistä ja osa hoivatyötä ja sairaaloiden arkea.
Vaan jäikin hallitusohjelmasta huolimatta kokonaan hoitamatta.
Liisa kiemurteli itseään ulos toteamalla etä eihän kaiken taiteen tuomisen hoivaympäristöön tarvitse maksaa, esimerkiksi kirjoja voi lukea ilmaiseksi ja kirjat ovat taidetta yritti Hyssälä ----myönsi toimittajan kolme kertaa tivatessa asiaa , että pääsivät rahoitusohjelmat unohtumaan ö-mappiin tältä osin.
Selitti ,että kun ei sitä kellekkään ministeriölle suoranaisesti määrätty , niin homma hyssäsi siihen ja tämän hallituksen aikan ei etenekkään.VAUTSI!
Kuunnelkaa nyt mitä vaalien alla taas lupaillaan !
Taiteilijoiden ja tieteilijöiden eläketurva olisi tullut kalliiksi jos olisi luotu erityisjärjestelmä sanottiin.
Eläketurvauudistus olisi vienyt taiteilijan ja tieteilijän apurahasta 400 Euroa.
Oletetaan että on perhe elätettävänä ja puoliso myös normaalituloinen.
Nyt kaavailtu eläkeuudistus ei olisi taannut edes kohtuullista eläketurvaa.
Olisi lihottanut jo ennestään varakkaita eläkelaitoksia.
Eikä olisi taannut edes kohtuullista eläkettä eli suo siellä vetelä täällä!
Nyt taas kehittämään uutta systeemiä opetusministeriön, sosiaali-, ja tervesyministeriön ja valtionvarainministeriön yhteistyönä.
Taiteilijat tulevat kalliiksi Suomessa.
Muuten pieni uutinen Hesarin kulttuurisivuilla:
Matrikkelissa olevat taiteilijat ovat nyt siis todettu osaksi vanhanaikaista nokkimisjärjestelmää ja kankeaa hierarkkiaa , nyt kannattaa olla ei matrikkelitaiteilija , on uskottavamopi ja ainakin modernimpi
tutkijan mukaan-
Repikää tuosta eväitä elämään tulevat picassot-
Törkytorstai vaipuu harmaana iltaan!
Marja
tiistaina, lokakuuta 03, 2006
MOSAIIKIN HEHKUA ALL WEEKEND A LONG!
HEIPS!
Voin todistaa vuoden maalauksen sijaisopettajana työskenelleenä eri vuorokauden aikoina , että Jyväskylän Kirjasto-opistotalo on jokaista neliöä myöten tehokäytössä.
Viileän vastuulliset politiikot voivat nukkua yönsä rauhallisesti.Samoin tilapalvelun uutterat virkamiehet, joilla tuntuu olevan käsissä loputtommin tehottomia tiloja!
Tilat ovat jopa niin ahkerassa käytössä, että siivoojat järjestävät massiiviset koivuhuonekalut siivoustyön alta sivuun ja järjestävät koivupuiset kalusteet taas takaisin opetuskäyttöön - ja me tuntiopettajat järjestämme oppilaiden kanssa pyramideja koivukalusteista ,jotta saamme tilaa maalaustelineille, tilaa piirtää ja maalata mallia ja asetelmia- kalusteiden kasaus ja siirtely sisältyy työaikaan ja opiskeluaikaan ja vie noin 15-20min opiskeluajasta.Ei tarvikuntoliikuntaa taideopiskelijat.
Opistolla kaikissa tiloissa luonnonvalon tulo on ehkäisty ,beesinvärisillä melamiini silla jyhkeillä kaappirivistöillä. Tämä lisää ahtauden tuntua.
Ei siis ole tehottomassa käytössä verovaroin ylläpidettyjä seiniä ja tiloja- vielä yöajaksi voisi kehittää käyttöä - vaikka unettomille pätkätyöläisille ja muille epämääräisille kulttuuri-ihmisille ja kirjaston käyttäjille!Vaikka yöbaareja.
Niitä kun on liian vähän.
Samalla saataisiin kaupunngin taloutta korjattua!
Eilen totesin Jyväskylän seudun kansalaisopiston toimistossa , että melkein asuin viikonlopun ja maanantainkin opiston kuvanveiston ja maalauksen tiloissa ; aloitin perjanataina klo 15.30 ja lopetin maanataina klo klo 21.00.
Lopputuloksena hienoja mosaiikin hehkutuksia, akvarelleja kylmästä ja kuumasta,
näyttely aulaglleriassa , kadonnut laukku , jossa tietenkin erikoisilmälasit, digikamera , arvokkaat Italiasta hankitut erityismosaiikkikirjat- päiväkirjat ja kalenteri......työkaluja , puhelinvanhus 90-luvulta.KÄÄK!
Sijaisena minulla ei ole lukollista omaa kaappia , joten kaikki pitää aina kasata ja viedä ja tuoda tulleesaan.Lähes aina parkkitilat ovat täynnä ja lähin parkkitila on lääninhallituksen virastotalon pihassa.
Toki kukaan ei vaadi tuomaan paria kiloa syysomenoita malliksi tai pronssi ja lasiesineitä. Tai kirjoja. Mutta ne innoittavat nopeammin taiteen tekoon.
Oikotietä onneen aukovat.
Maanantaiaamuna klo 8 oli täysi suihke opisto-kirjastotalon aulassa, kaikki tilat olivat seniorimessuille varattu ja hyväntuulinen näytteilleasettelu jatkui klo 10 asti ja sitten alkoi yleisö tulla tutustumaan messuihin.
Kirkkoherra Otso Sovijärvi avasi messut.
Pirteitä vanhuksia ja puheenporinaa riitti aulassa.Aulatilassa on viikottain vaihtuvia näyttelyitä ja taphtumia. Varsinainen kansan aukio.
Optiimi paikka pitää teoksiaan esillä pienimuotoisesti- siellä saan nautiskella suuresta yleisöstä 29.10 asti.
Ravennan mosaiikkiin hurahti joukko kurssilaisia ja viikonlopun aikana - jatkamme muottien aukaisulla ensi lauantaina .
Vaalibudjetit ovat ennätyssuuria puolueilla.
Oikein kehuskellaan medioissa.Ja haalitaan julkisuudesta tuttuja ehdokkaita.
Tulee voimaton olo. Ei ole urheilijan taustaa , ei esikoiskirjaa , ei partaa, ei shokeeraavia luonteenpiirteitä. Ei säihkysääriä.
Olen ehdokkaana , mutta ilman taloudellisia satsauksia.
Riittää, että on vaihtoehtona ,varallisuudesta pöhöttyneille vaalibroilereille.
Ihan omana itsenään ja ilmoitan jo nyt, että en lupaa mitään.
Ääntä lupaan pitää.
Se riittäköön evääksi vaaleihin.Demokratiassa.
Tiistaita
Marja
PS.
Laukku löytyi-maanataiaamuna toimistosta.
Kiitos nuorille valvojapojille.
Viimeinenkin kadoksissa ollut iso , postittamton virkakirjekuori löytyi työkalupakista opiston toimistosta. Miten se sinne joutui- no siellä oli toinenkin kuori , jossa oli ripustusnipsuja - kai ne halusi olla vähän aikaa kahdestaan.
Voipi olla että syntyy uusia , pieniä kuoria....
Voin todistaa vuoden maalauksen sijaisopettajana työskenelleenä eri vuorokauden aikoina , että Jyväskylän Kirjasto-opistotalo on jokaista neliöä myöten tehokäytössä.
Viileän vastuulliset politiikot voivat nukkua yönsä rauhallisesti.Samoin tilapalvelun uutterat virkamiehet, joilla tuntuu olevan käsissä loputtommin tehottomia tiloja!
Tilat ovat jopa niin ahkerassa käytössä, että siivoojat järjestävät massiiviset koivuhuonekalut siivoustyön alta sivuun ja järjestävät koivupuiset kalusteet taas takaisin opetuskäyttöön - ja me tuntiopettajat järjestämme oppilaiden kanssa pyramideja koivukalusteista ,jotta saamme tilaa maalaustelineille, tilaa piirtää ja maalata mallia ja asetelmia- kalusteiden kasaus ja siirtely sisältyy työaikaan ja opiskeluaikaan ja vie noin 15-20min opiskeluajasta.Ei tarvikuntoliikuntaa taideopiskelijat.
Opistolla kaikissa tiloissa luonnonvalon tulo on ehkäisty ,beesinvärisillä melamiini silla jyhkeillä kaappirivistöillä. Tämä lisää ahtauden tuntua.
Ei siis ole tehottomassa käytössä verovaroin ylläpidettyjä seiniä ja tiloja- vielä yöajaksi voisi kehittää käyttöä - vaikka unettomille pätkätyöläisille ja muille epämääräisille kulttuuri-ihmisille ja kirjaston käyttäjille!Vaikka yöbaareja.
Niitä kun on liian vähän.
Samalla saataisiin kaupunngin taloutta korjattua!
Eilen totesin Jyväskylän seudun kansalaisopiston toimistossa , että melkein asuin viikonlopun ja maanantainkin opiston kuvanveiston ja maalauksen tiloissa ; aloitin perjanataina klo 15.30 ja lopetin maanataina klo klo 21.00.
Lopputuloksena hienoja mosaiikin hehkutuksia, akvarelleja kylmästä ja kuumasta,
näyttely aulaglleriassa , kadonnut laukku , jossa tietenkin erikoisilmälasit, digikamera , arvokkaat Italiasta hankitut erityismosaiikkikirjat- päiväkirjat ja kalenteri......työkaluja , puhelinvanhus 90-luvulta.KÄÄK!
Sijaisena minulla ei ole lukollista omaa kaappia , joten kaikki pitää aina kasata ja viedä ja tuoda tulleesaan.Lähes aina parkkitilat ovat täynnä ja lähin parkkitila on lääninhallituksen virastotalon pihassa.
Toki kukaan ei vaadi tuomaan paria kiloa syysomenoita malliksi tai pronssi ja lasiesineitä. Tai kirjoja. Mutta ne innoittavat nopeammin taiteen tekoon.
Oikotietä onneen aukovat.
Maanantaiaamuna klo 8 oli täysi suihke opisto-kirjastotalon aulassa, kaikki tilat olivat seniorimessuille varattu ja hyväntuulinen näytteilleasettelu jatkui klo 10 asti ja sitten alkoi yleisö tulla tutustumaan messuihin.
Kirkkoherra Otso Sovijärvi avasi messut.
Pirteitä vanhuksia ja puheenporinaa riitti aulassa.Aulatilassa on viikottain vaihtuvia näyttelyitä ja taphtumia. Varsinainen kansan aukio.
Optiimi paikka pitää teoksiaan esillä pienimuotoisesti- siellä saan nautiskella suuresta yleisöstä 29.10 asti.
Ravennan mosaiikkiin hurahti joukko kurssilaisia ja viikonlopun aikana - jatkamme muottien aukaisulla ensi lauantaina .
Vaalibudjetit ovat ennätyssuuria puolueilla.
Oikein kehuskellaan medioissa.Ja haalitaan julkisuudesta tuttuja ehdokkaita.
Tulee voimaton olo. Ei ole urheilijan taustaa , ei esikoiskirjaa , ei partaa, ei shokeeraavia luonteenpiirteitä. Ei säihkysääriä.
Olen ehdokkaana , mutta ilman taloudellisia satsauksia.
Riittää, että on vaihtoehtona ,varallisuudesta pöhöttyneille vaalibroilereille.
Ihan omana itsenään ja ilmoitan jo nyt, että en lupaa mitään.
Ääntä lupaan pitää.
Se riittäköön evääksi vaaleihin.Demokratiassa.
Tiistaita
Marja
PS.
Laukku löytyi-maanataiaamuna toimistosta.
Kiitos nuorille valvojapojille.
Viimeinenkin kadoksissa ollut iso , postittamton virkakirjekuori löytyi työkalupakista opiston toimistosta. Miten se sinne joutui- no siellä oli toinenkin kuori , jossa oli ripustusnipsuja - kai ne halusi olla vähän aikaa kahdestaan.
Voipi olla että syntyy uusia , pieniä kuoria....
torstaina, syyskuuta 28, 2006
EETUN HUUTO JA YDINJÄTE!
Heips!
Helsingin Sanomissa oli pieni uutinen aiheesta ,miten tuleville sukupolville viestitään maan sisälle kätketyn ydinjätteen tappavasta vaarasta!
On tutkittu ,että inhimmilliset ilmeet ovat pysyneet samankaltaisina jo tuhansia vuosia, kalliomaalauksissa ja muissa säilyneissä kuvissa kauhua, vaaraa ja pelkoa on kuvattu samalla tavoin kuin nykyäänkin, sama ilmiö toistuu apinoiden ja gorilloiden ilmekategorioissa: lautasiksi laajentuneet silmät, kädet kasvojen molemmin puolin, suu auki ja kauhusta jähmettynyt asento.
Nyt on siis tultu tulokseen, että tämä nimenomainen historian ja ajan kestänyt kestoilme , kauhua ja pelkoa kuvaava ilme on paras myös tulevaisuuden ihmisille tai olioille viestimään tappavasta vaarasta, esim nykyinen ydinjätettä kuvaava symboli ei vättämättä avaudu tuhannen vuoden päästä kenellekkään.
Ydinjäte taas pysyy yhtä vaaralisena aina!
Uusi mielleyhtymä syntyy, kun olemme jännityksellä seuranneet ja osaksi kauhulla , palautuuko Norjalaisen taidemaalarin Edvard Muchin varastettu HUUTO -maalaus takaisin Oslon Munch -museoon, mistä se varastettiin pari vuotta sitten oikeastaan kävelemällä sisään ja nappaamalla kassiin museon seinältä- turvatoimina toimi narunpätkä taulun edessä.
Nyt taulu on saatu takaisin-ei kerrota miten - ja teos on uusittujen huipputurvavälineiden suojaamana esillä taas Munch -museossa.
Ja tässä maailmakuulussa taulussa kuvataan kauhun ja pelon ilmettä juuri siten
kuin tulevaan ydinjätteiden varastoon aiotaan varoituskuvaksi laittaa tuleville sukupolville.
VAI EI KUVILLA VÄLIÄ!
Esim inho-, tai Yäk-ilmeinen naamakuvio ei saa ihmistä suojautumaan kuin ehkä nenäliinalla ja pyykkipojalla.
Jännittävää ! Onko tämä nyt sitten semiotiikan osastoon kuuluvaa juttua, ei ainakaan seminologin.
Yksi tuttu kauan sitten kehui , että Tukholmassa on kiva asua, kun voi kulkea ihan synonyyminä kaupungilla.....
Jep , aika synonyyminä sai Jyväskylänssä vasmmistoliiton pj Matti Korhonen ja kansanedustaja Matti Kangaskin viime tiistaina esiintyä jYVÄSKYLÄN kÄVELYKADUN KOMPASSILLA. Ja me muut vasemmistoliittolaiset.
Ei auttanut kovaääninen eikä punainen väri.
Olisivatko politiikot itse - eivät toki nämä kaksi yksinään -vieraanuttaneet kansalaiset politiikasta, joka alunperin tarkoittaa yhteistä asioiden hoitoa - aika pyytettömästi.
Nyt kansanedustjat nostivat omia liksojaan.
Sen sijaan opiskelijat saivat tyytyä jonkulaiseen ruokahätäapuun ja työttömille annettiin 5 euroa kuussa.
Nyt niitataan viimeinen niitti myös taiteilijoiden ja tutkijoiden toimeentuloon , kaavailtu yrittäjäeläkeuudistus tullee kattamaan apurahojen saajat , jolloin apuraha sotumaksujen jälkeen jää 950 euroon kuussa,jolla tulisi elää ja tehdä taide-, tiedetyötä.
Apurahan aikana ei saa olla muuta virkaa tointa.
Nyt tulee kysyntää varakkista taiteilijoiden ja tutkijoiden puolisoista.
Mitä jos löytäisi avarakatseisen ,kulttuurin ja taiteeseen hurahtaneen rikkaan politiikon tai pankkiirin tai teollisuusmiljonäärin.
Hyvän elämän jakautuminen Suomessa on suhteellista.
Kannattaa kattoa kenen kanssa kaveraa entistä tarkemmin- siinä sitä taiteilijan vapautta.Esim apurahat jaetaan isoksi osaksi pärstäkertoimen ja polittisen asennon mukaan.Osa taiteilijoista tosin väittää olevansa kaukana ja pysyvänsä kaukana arkiseta paskasesta politiikan teosta. Myös ulkopuolisena seisominen on kannanotto.
Näkemisiin ja allekirjoittakaa PRO LÄHIKIRJASTO adressia!
Osoite www.lafka.fi/adressi
Marja
9/14/2006
Edit
VANHAMUOTOINEN UUSMUOTOINE
Helsingin Sanomissa oli pieni uutinen aiheesta ,miten tuleville sukupolville viestitään maan sisälle kätketyn ydinjätteen tappavasta vaarasta!
On tutkittu ,että inhimmilliset ilmeet ovat pysyneet samankaltaisina jo tuhansia vuosia, kalliomaalauksissa ja muissa säilyneissä kuvissa kauhua, vaaraa ja pelkoa on kuvattu samalla tavoin kuin nykyäänkin, sama ilmiö toistuu apinoiden ja gorilloiden ilmekategorioissa: lautasiksi laajentuneet silmät, kädet kasvojen molemmin puolin, suu auki ja kauhusta jähmettynyt asento.
Nyt on siis tultu tulokseen, että tämä nimenomainen historian ja ajan kestänyt kestoilme , kauhua ja pelkoa kuvaava ilme on paras myös tulevaisuuden ihmisille tai olioille viestimään tappavasta vaarasta, esim nykyinen ydinjätettä kuvaava symboli ei vättämättä avaudu tuhannen vuoden päästä kenellekkään.
Ydinjäte taas pysyy yhtä vaaralisena aina!
Uusi mielleyhtymä syntyy, kun olemme jännityksellä seuranneet ja osaksi kauhulla , palautuuko Norjalaisen taidemaalarin Edvard Muchin varastettu HUUTO -maalaus takaisin Oslon Munch -museoon, mistä se varastettiin pari vuotta sitten oikeastaan kävelemällä sisään ja nappaamalla kassiin museon seinältä- turvatoimina toimi narunpätkä taulun edessä.
Nyt taulu on saatu takaisin-ei kerrota miten - ja teos on uusittujen huipputurvavälineiden suojaamana esillä taas Munch -museossa.
Ja tässä maailmakuulussa taulussa kuvataan kauhun ja pelon ilmettä juuri siten
kuin tulevaan ydinjätteiden varastoon aiotaan varoituskuvaksi laittaa tuleville sukupolville.
VAI EI KUVILLA VÄLIÄ!
Esim inho-, tai Yäk-ilmeinen naamakuvio ei saa ihmistä suojautumaan kuin ehkä nenäliinalla ja pyykkipojalla.
Jännittävää ! Onko tämä nyt sitten semiotiikan osastoon kuuluvaa juttua, ei ainakaan seminologin.
Yksi tuttu kauan sitten kehui , että Tukholmassa on kiva asua, kun voi kulkea ihan synonyyminä kaupungilla.....
Jep , aika synonyyminä sai Jyväskylänssä vasmmistoliiton pj Matti Korhonen ja kansanedustaja Matti Kangaskin viime tiistaina esiintyä jYVÄSKYLÄN kÄVELYKADUN KOMPASSILLA. Ja me muut vasemmistoliittolaiset.
Ei auttanut kovaääninen eikä punainen väri.
Olisivatko politiikot itse - eivät toki nämä kaksi yksinään -vieraanuttaneet kansalaiset politiikasta, joka alunperin tarkoittaa yhteistä asioiden hoitoa - aika pyytettömästi.
Nyt kansanedustjat nostivat omia liksojaan.
Sen sijaan opiskelijat saivat tyytyä jonkulaiseen ruokahätäapuun ja työttömille annettiin 5 euroa kuussa.
Nyt niitataan viimeinen niitti myös taiteilijoiden ja tutkijoiden toimeentuloon , kaavailtu yrittäjäeläkeuudistus tullee kattamaan apurahojen saajat , jolloin apuraha sotumaksujen jälkeen jää 950 euroon kuussa,jolla tulisi elää ja tehdä taide-, tiedetyötä.
Apurahan aikana ei saa olla muuta virkaa tointa.
Nyt tulee kysyntää varakkista taiteilijoiden ja tutkijoiden puolisoista.
Mitä jos löytäisi avarakatseisen ,kulttuurin ja taiteeseen hurahtaneen rikkaan politiikon tai pankkiirin tai teollisuusmiljonäärin.
Hyvän elämän jakautuminen Suomessa on suhteellista.
Kannattaa kattoa kenen kanssa kaveraa entistä tarkemmin- siinä sitä taiteilijan vapautta.Esim apurahat jaetaan isoksi osaksi pärstäkertoimen ja polittisen asennon mukaan.Osa taiteilijoista tosin väittää olevansa kaukana ja pysyvänsä kaukana arkiseta paskasesta politiikan teosta. Myös ulkopuolisena seisominen on kannanotto.
Näkemisiin ja allekirjoittakaa PRO LÄHIKIRJASTO adressia!
Osoite www.lafka.fi/adressi
Marja
9/14/2006
Edit
VANHAMUOTOINEN UUSMUOTOINE
torstaina, syyskuuta 14, 2006
VANHAMUOTOINEN UUSMUOTOINEN NYKYMUOTOINEN
Hei!
Käytiinpä maakunnassa KeuruuullA SATUMAA-KAHVILASSA JA SANTUN TUVALLA JA KAMANASSA.
Käytiinpä Mäntässäkin , hakemassa PESÄT pois.
Samalla sain Mäntän Kuvataideviikoilta 50-vuotissynttärilahjan- he olivat sen kanssa heinäkuun lopulla minua etsineet piilopirtistä Keuruulta , mutta tuloksetta . Näin sitten sain taideteoslahjan Honkahovin pihalla auringon paisteessa Sampolta.
Eilen oli illalla Lohikosken Työväenyhdistyksen järjestämä avoin keskustelutilaisuus Lohikosken kirjastossa lähikirjastojen lakkauttamisista.
Luin sattumoisin Keski-Suomalaisen nettisivuilla käytyä vilkasta lähikirjastokeskustelua ja siellä oli jonkun kehotus tulla sankoin joukoin keksustelemaan ,ajattelin käydä vakoilemassa ja mahdollisesti jotain lohkaisemassa tilaisuudessa.
Minä menin sinne kutsumatta, Henna Virkkunen ei tullut vaikka oli kutsuttu !
Paikalla oli puolisen sataa tulistunutta asukasta.
Sosiaalidemokraatteja valtuutettuja 3 ja Kauko Tuuppainen.
Nyt sana nykymuotoinen on noussut lähikirjastoasiassa tärkeään rooliin ja aiheuttaa hämminkiä, tilaisuudessa puheenvuoroja pitäneet sosiaalidemokraatit valtuutetut Jukka Louhivuori, Jari Blom ja Reijo Laitinen olivat sitä mieltä , että Kirjastotoimenjohtaja Liisa Laatu on ennenaikojaan ja hätäisesti mennyt tiedottamaan Kypärämäen ja Lohikosken lähikirjastojen sulkemisista- heidän mielestään Kaupungin valtuusto halusi säästää kirjastot ja sana nykymuotoisten tarkoittaa siis suomennettuna, että tilalle on tulossa uusi kirjastomalli , joka käsittää pienkirjaston lisäksi mahdollisesti neuvolaa, terveyspistettä, seurustelutiloja, näyttelyitä jne.
Tiloja toimintoihin ei tosin ole , Tilapalvelu on turhaan etsinyt !
Ja Tilapalvelu haluaa luopua nykyisistä kalliista tiloista Lohikoskella !
Tilapalvelu määrittää palvluiden laadullisia sisältöjä tässä kaupungissa enemmän kuin kukaan muu!Mutta politiikkoja sielläkin on huseeraamassa päätöksenteossa.
Valtuutetut eivät pitäneet Jyväskylän Kaupunginhallituksen päätöstä lakkauttaa kaksi nykymuotoista lähikirjastoa Kypärämäessä ja Lohikoskella sulkemispäätöksenä vaan kehittämispäätöksenä ja että uusi kirjastomalli tulee käyttöön ja näin ollen emme voisi puhua lähikirjastojen sulkemisista.
Kansanedustaja Reijo Laitinen vieläpä oli vihaisen sävyinen , ja totesi edelleen lähikirjastojen säilyvän valtuustopäätöksellä auki Jyväskylässä , eikä siis suljeta yhtään kirjastoa!Hän totesi painokkaasti kirjastotoimenjohtajan hätiköineen sulkemispäätöksen kanssa.
Kirjastotoimenjohtaja Liisa Laatu totesi toteuttavansa kh:n päätöstä ja että asianomaiset päätöspöytäkirjat sulkemisista on tehty Elokuun 28.
Ja pöytäkirjat löytyvät kun osaa kysyä oikealta luukulta!
Ja lisäksi sosiaalidemokraatit valtuutetut totesivat että Valtuuston keväällä kirjatotoimelle myöntämä lisäraha 80.000 Euroa on käytössä kirjastotoimessa tänä vuonna.
Kauko Tuuppainen taas totesi , että asiakirjojen mukaan lähikirjastojen kh:n lakkautuspäätökset ovat tosia , samoin että 80.000Euron Valtuuston myöntämää lisärahoitusta ei käytetä tänä vuonna kirjastoimessa lähikirjastojen aukipitämiseksi vuoden loppuun!Kypärmäen kirjaston toiminta lakkaa vuodenvaihteessa ja Lohikosken esitetään jatkuvan kunnes on kehitetty uusi " pienkirjastomalli"
eli Lohikoski sai jatkoaikaa jos kh ja valtuusto sen hyväksyvät!
Pyysin puheenvuoron ja kerroin istuneeni lähes kaikissa kulttuuri-, ja nuorisolautakunnan kokouksissa ja meille lautakunnassa on tullut selvä käsitys ja viesti siitä ,että lähikirjastojen sulkemiset alkavat tänä vuonna Lohikoskelta ja Kypärämäesä ja meille esitettyjen tulevaisuuden suunnitelmien mukaan jatkuvat ensi vuonna koskien taas kahta lähikirjastoa.
Itse olen kaikkien lähikirjastojen säästämisen kannalla.Jo siitä syystä , että pääkirjasto on ruuhkainen paikka jo nyt.Jätettäisiin edes kirjastot peruspalveluina lähelle!
Lasten on hyvä osata kulkea oman lähiön kirjastoon vaikkapa itsekseen ja sen mahdollistavat pienet ja turvallisen tutun reitin päässä olevat kirjastot.
Lapsethan joudutaan kuljettamaan vaarallisen liikenteen takia usein autoilla kouluun , joten hyötyliikunta on olematonta.
Tämä ei ole voinut olla kenellekkään lautakunnassa istuvalle epäselvä viesti!
Samoin kh:n jäsen keväällä minulle heidän kokouksensa jälkeen ilmoitti , että yksityinen tietokonekokoelmatuki lähti pois kaupungin kukkarolta lopullisesti!
-Mutta hän jatkoi, sinä et varmaan pidä siitä ,että kh myös totesi että kirjastotoimelle ei annettakaan tänä vuonna Valtuuston budjettiin lisäämää 80.000Euroa.
Nyt siis on tehtyjen päätösten selvittämisen aika ,onko kyse nykymuotoisesta,vanhamuotoisesata vai uusmuotoisesta lähikirjastosta!Aivankuin YO-kirjoituksissa , näissäkin lopputuloksena häämöttää arvosanat , valtuustopaikka , lautakuntapaikka , kansanedustajanpaikka!
Vielä on kolme kuukautta aikaa saada väärinkäsitykset oiottua ennen budjettivuoden loppua ja uutta lyödään kansiin marraskuun puoleenväliin, Sivistystoimen ( siinä sisällä on kulttuurimenot ) säästövelvoite on 600.000Euroa.
Keväällä ovat Vaalit ! Se vilkastuttaa politiikkojen verenkiertoa ja kielenkantoja ja voihan olla ,että eduskuntavaalien siivittämänä saamme nauttia kaikki lähikirjastoista nykymuotoisina.
Lohikosken tilaisuus päättyi valtuutettujen yhteiseen lupaukseen , että lähikirjastot säilyvät!Kaupungina hallitustakin uhmaten!
HIENO PÄÄTÖS TILAISUUDELLE!
Heips!
Marja
PS.
Yllättävältä
taholta jouduin tuiman paheksunnan kohteeksi.
Yksi 83 -vuotias naishenkilö tuli luokseni ja sanoi ikänsä käyneensä kirjastossa jkeskustelemassa ja kovisteli minua tilaisuuden politistisoinnista - kun pyuheenvuorossani totesin , että lähikrjastoasia tulee vaalien alla politiikkojen sydämenasiaksi yllättäen ja että tässäkin tilaisuudessa tehdään politiikkaa erityisesti kulttuuripolitiikkaa - tosin puolueista ei ollut runsasta edustusta lukuunottamatta demareita.
Mummo nyhti minua hihasta ja oli palavan vihainen!
Minä totesin hänelle että alunperin politiikka on sanana tarkoittanut yhteisten asioiden hoitoa ja on myönteinen asia.
Hän ei rauhoittunut vaan paineli WC:hen . Kirjaston toimihenkilö yritti selvittää hänelle ,että kulttuuripolitiikka on hyvä asia ja että tarkoitus on säilyttää kirjastot poliittisella päätöksenteolla!
Toinen vanhempi nainen pyysi minua lukemaan puolestaan( sanoi olevans ujo)alleviivaamnsaa Truffautin elokuvan Fahrenheitin( 1966) esittelytekstin , jossa sanottiin että samoin kuin elokuvassa poltetaan kirjoja ja suljetaan Suomessa kirjastoja , tällä tavoin ihmisiä on helpompi hallita , kun ne pysyvät tyhminä tietämättöminä!Elokuva esitettiin tällä viikolla.
Että tällaista!
Marja
Käytiinpä maakunnassa KeuruuullA SATUMAA-KAHVILASSA JA SANTUN TUVALLA JA KAMANASSA.
Käytiinpä Mäntässäkin , hakemassa PESÄT pois.
Samalla sain Mäntän Kuvataideviikoilta 50-vuotissynttärilahjan- he olivat sen kanssa heinäkuun lopulla minua etsineet piilopirtistä Keuruulta , mutta tuloksetta . Näin sitten sain taideteoslahjan Honkahovin pihalla auringon paisteessa Sampolta.
Eilen oli illalla Lohikosken Työväenyhdistyksen järjestämä avoin keskustelutilaisuus Lohikosken kirjastossa lähikirjastojen lakkauttamisista.
Luin sattumoisin Keski-Suomalaisen nettisivuilla käytyä vilkasta lähikirjastokeskustelua ja siellä oli jonkun kehotus tulla sankoin joukoin keksustelemaan ,ajattelin käydä vakoilemassa ja mahdollisesti jotain lohkaisemassa tilaisuudessa.
Minä menin sinne kutsumatta, Henna Virkkunen ei tullut vaikka oli kutsuttu !
Paikalla oli puolisen sataa tulistunutta asukasta.
Sosiaalidemokraatteja valtuutettuja 3 ja Kauko Tuuppainen.
Nyt sana nykymuotoinen on noussut lähikirjastoasiassa tärkeään rooliin ja aiheuttaa hämminkiä, tilaisuudessa puheenvuoroja pitäneet sosiaalidemokraatit valtuutetut Jukka Louhivuori, Jari Blom ja Reijo Laitinen olivat sitä mieltä , että Kirjastotoimenjohtaja Liisa Laatu on ennenaikojaan ja hätäisesti mennyt tiedottamaan Kypärämäen ja Lohikosken lähikirjastojen sulkemisista- heidän mielestään Kaupungin valtuusto halusi säästää kirjastot ja sana nykymuotoisten tarkoittaa siis suomennettuna, että tilalle on tulossa uusi kirjastomalli , joka käsittää pienkirjaston lisäksi mahdollisesti neuvolaa, terveyspistettä, seurustelutiloja, näyttelyitä jne.
Tiloja toimintoihin ei tosin ole , Tilapalvelu on turhaan etsinyt !
Ja Tilapalvelu haluaa luopua nykyisistä kalliista tiloista Lohikoskella !
Tilapalvelu määrittää palvluiden laadullisia sisältöjä tässä kaupungissa enemmän kuin kukaan muu!Mutta politiikkoja sielläkin on huseeraamassa päätöksenteossa.
Valtuutetut eivät pitäneet Jyväskylän Kaupunginhallituksen päätöstä lakkauttaa kaksi nykymuotoista lähikirjastoa Kypärämäessä ja Lohikoskella sulkemispäätöksenä vaan kehittämispäätöksenä ja että uusi kirjastomalli tulee käyttöön ja näin ollen emme voisi puhua lähikirjastojen sulkemisista.
Kansanedustaja Reijo Laitinen vieläpä oli vihaisen sävyinen , ja totesi edelleen lähikirjastojen säilyvän valtuustopäätöksellä auki Jyväskylässä , eikä siis suljeta yhtään kirjastoa!Hän totesi painokkaasti kirjastotoimenjohtajan hätiköineen sulkemispäätöksen kanssa.
Kirjastotoimenjohtaja Liisa Laatu totesi toteuttavansa kh:n päätöstä ja että asianomaiset päätöspöytäkirjat sulkemisista on tehty Elokuun 28.
Ja pöytäkirjat löytyvät kun osaa kysyä oikealta luukulta!
Ja lisäksi sosiaalidemokraatit valtuutetut totesivat että Valtuuston keväällä kirjatotoimelle myöntämä lisäraha 80.000 Euroa on käytössä kirjastotoimessa tänä vuonna.
Kauko Tuuppainen taas totesi , että asiakirjojen mukaan lähikirjastojen kh:n lakkautuspäätökset ovat tosia , samoin että 80.000Euron Valtuuston myöntämää lisärahoitusta ei käytetä tänä vuonna kirjastoimessa lähikirjastojen aukipitämiseksi vuoden loppuun!Kypärmäen kirjaston toiminta lakkaa vuodenvaihteessa ja Lohikosken esitetään jatkuvan kunnes on kehitetty uusi " pienkirjastomalli"
eli Lohikoski sai jatkoaikaa jos kh ja valtuusto sen hyväksyvät!
Pyysin puheenvuoron ja kerroin istuneeni lähes kaikissa kulttuuri-, ja nuorisolautakunnan kokouksissa ja meille lautakunnassa on tullut selvä käsitys ja viesti siitä ,että lähikirjastojen sulkemiset alkavat tänä vuonna Lohikoskelta ja Kypärämäesä ja meille esitettyjen tulevaisuuden suunnitelmien mukaan jatkuvat ensi vuonna koskien taas kahta lähikirjastoa.
Itse olen kaikkien lähikirjastojen säästämisen kannalla.Jo siitä syystä , että pääkirjasto on ruuhkainen paikka jo nyt.Jätettäisiin edes kirjastot peruspalveluina lähelle!
Lasten on hyvä osata kulkea oman lähiön kirjastoon vaikkapa itsekseen ja sen mahdollistavat pienet ja turvallisen tutun reitin päässä olevat kirjastot.
Lapsethan joudutaan kuljettamaan vaarallisen liikenteen takia usein autoilla kouluun , joten hyötyliikunta on olematonta.
Tämä ei ole voinut olla kenellekkään lautakunnassa istuvalle epäselvä viesti!
Samoin kh:n jäsen keväällä minulle heidän kokouksensa jälkeen ilmoitti , että yksityinen tietokonekokoelmatuki lähti pois kaupungin kukkarolta lopullisesti!
-Mutta hän jatkoi, sinä et varmaan pidä siitä ,että kh myös totesi että kirjastotoimelle ei annettakaan tänä vuonna Valtuuston budjettiin lisäämää 80.000Euroa.
Nyt siis on tehtyjen päätösten selvittämisen aika ,onko kyse nykymuotoisesta,vanhamuotoisesata vai uusmuotoisesta lähikirjastosta!Aivankuin YO-kirjoituksissa , näissäkin lopputuloksena häämöttää arvosanat , valtuustopaikka , lautakuntapaikka , kansanedustajanpaikka!
Vielä on kolme kuukautta aikaa saada väärinkäsitykset oiottua ennen budjettivuoden loppua ja uutta lyödään kansiin marraskuun puoleenväliin, Sivistystoimen ( siinä sisällä on kulttuurimenot ) säästövelvoite on 600.000Euroa.
Keväällä ovat Vaalit ! Se vilkastuttaa politiikkojen verenkiertoa ja kielenkantoja ja voihan olla ,että eduskuntavaalien siivittämänä saamme nauttia kaikki lähikirjastoista nykymuotoisina.
Lohikosken tilaisuus päättyi valtuutettujen yhteiseen lupaukseen , että lähikirjastot säilyvät!Kaupungina hallitustakin uhmaten!
HIENO PÄÄTÖS TILAISUUDELLE!
Heips!
Marja
PS.
Yllättävältä
taholta jouduin tuiman paheksunnan kohteeksi.
Yksi 83 -vuotias naishenkilö tuli luokseni ja sanoi ikänsä käyneensä kirjastossa jkeskustelemassa ja kovisteli minua tilaisuuden politistisoinnista - kun pyuheenvuorossani totesin , että lähikrjastoasia tulee vaalien alla politiikkojen sydämenasiaksi yllättäen ja että tässäkin tilaisuudessa tehdään politiikkaa erityisesti kulttuuripolitiikkaa - tosin puolueista ei ollut runsasta edustusta lukuunottamatta demareita.
Mummo nyhti minua hihasta ja oli palavan vihainen!
Minä totesin hänelle että alunperin politiikka on sanana tarkoittanut yhteisten asioiden hoitoa ja on myönteinen asia.
Hän ei rauhoittunut vaan paineli WC:hen . Kirjaston toimihenkilö yritti selvittää hänelle ,että kulttuuripolitiikka on hyvä asia ja että tarkoitus on säilyttää kirjastot poliittisella päätöksenteolla!
Toinen vanhempi nainen pyysi minua lukemaan puolestaan( sanoi olevans ujo)alleviivaamnsaa Truffautin elokuvan Fahrenheitin( 1966) esittelytekstin , jossa sanottiin että samoin kuin elokuvassa poltetaan kirjoja ja suljetaan Suomessa kirjastoja , tällä tavoin ihmisiä on helpompi hallita , kun ne pysyvät tyhminä tietämättöminä!Elokuva esitettiin tällä viikolla.
Että tällaista!
Marja
tiistaina, syyskuuta 12, 2006
SIENIEN PUUTE JA KIRJASTOJEN HÄVIKKI!
Metsäsienien puute haittaa porojen kiimaa - porot eivät jaksa sienien puutteessa naida!
Uutinen Lapin Kansassa menneiltä viikoilta.
Minä en edes tiennyt,että porot syövät sieniä, ajattelin,että jäkäliä.
Onhan sekin jonkin sortin sieni!
Aiheuttaakohan sienien puute täällä Keski-Suomen Jyväskylässä aivotoiminnan lamaantumista, luetun ymmärtämisen vaikeutta tai muistinmenetystä, lukekaapa vain Keskisuomalaisen lähikirjastokeskustelua!Puheenvuoropalstalla!Netissä.
Eilispäivästä!
Nelisenkymmentä kuulijaa oli milenkiintoisella luennolla Kirjasaton Minna-salissa maanantaina.
Enmmänkin olisi mahtunut!
Hienoja kuvia,assosiaatioita ja ajattelulle aihetta !
Itse jouduin kesken luennon pompaamaan kolme kerrosta ylemmäs maalausta opettamaan , mutta tunnin ehdin nauttia!
Pitäisiköhän tuo järjestää Taiteilijaseuran Syyskokoukseen hengen nostatukseksi?
Ps Marjo -Riitta Simpaselta oli kirjoitus KAUKANA KAVALA MAAILMA -näyttelystä 10.9 UUTISAPÄIVÄ DEMARISSA!
Näyttely on Saarijärven Museolla vielä 1:een lokakuuta asti.
Eli
11.9.2001 – Kaukana kavala maailma?
Kaupunginkirjaston pieni luentosali
Tarja Pääjoki, FT, taidekasvatuksen assistentti
Teija Isohauta, FM, museolehtori
Kaksi taiteen tuntijaa pohtii turvan ja turvallisuuden tunteen luomista ja esittämistä nykytaiteessa. Tarja Pääjoki tutkii aihetta taidekasvatuksen näkökulmasta. Teija Isohauta käsittelee tilan, ympäristön ja arkkitehtuurin suhdetta turvallisuuden kokemiseen. Luento liittyy Saarijärven museon näyttelyyn Kaukana kavala maailma (11.6.-1.10.).
Kaupungin Valtuuston johdossa on kulttuurivihamielisiä voimia. Pyöräilevä Valtuuston puheenjohtaja Henna Virkkunen säästäisi vain Säynätsalon lähikirjaston-
Ei kai se pyörän vika ole jos.....sillä XXXXXXX kulkee!
Yhteisessä kh:n rintamassa ovat kaikki sivistyspuolueet , vasemmistoliitto, vihreät, sdp, keskusta,kokoomus,kristillliset eli yhtäköyttäyhdistys!
Käykäämme kulttuurin puolustustaisteluun , allekirjoita edes adressi www.lafka.fi/adressi ja pilaa maineesi kulttuurin puolesta!
Kulttuuriterveisin Marja Kolu
Uutinen Lapin Kansassa menneiltä viikoilta.
Minä en edes tiennyt,että porot syövät sieniä, ajattelin,että jäkäliä.
Onhan sekin jonkin sortin sieni!
Aiheuttaakohan sienien puute täällä Keski-Suomen Jyväskylässä aivotoiminnan lamaantumista, luetun ymmärtämisen vaikeutta tai muistinmenetystä, lukekaapa vain Keskisuomalaisen lähikirjastokeskustelua!Puheenvuoropalstalla!Netissä.
Eilispäivästä!
Nelisenkymmentä kuulijaa oli milenkiintoisella luennolla Kirjasaton Minna-salissa maanantaina.
Enmmänkin olisi mahtunut!
Hienoja kuvia,assosiaatioita ja ajattelulle aihetta !
Itse jouduin kesken luennon pompaamaan kolme kerrosta ylemmäs maalausta opettamaan , mutta tunnin ehdin nauttia!
Pitäisiköhän tuo järjestää Taiteilijaseuran Syyskokoukseen hengen nostatukseksi?
Ps Marjo -Riitta Simpaselta oli kirjoitus KAUKANA KAVALA MAAILMA -näyttelystä 10.9 UUTISAPÄIVÄ DEMARISSA!
Näyttely on Saarijärven Museolla vielä 1:een lokakuuta asti.
Eli
11.9.2001 – Kaukana kavala maailma?
Kaupunginkirjaston pieni luentosali
Tarja Pääjoki, FT, taidekasvatuksen assistentti
Teija Isohauta, FM, museolehtori
Kaksi taiteen tuntijaa pohtii turvan ja turvallisuuden tunteen luomista ja esittämistä nykytaiteessa. Tarja Pääjoki tutkii aihetta taidekasvatuksen näkökulmasta. Teija Isohauta käsittelee tilan, ympäristön ja arkkitehtuurin suhdetta turvallisuuden kokemiseen. Luento liittyy Saarijärven museon näyttelyyn Kaukana kavala maailma (11.6.-1.10.).
Kaupungin Valtuuston johdossa on kulttuurivihamielisiä voimia. Pyöräilevä Valtuuston puheenjohtaja Henna Virkkunen säästäisi vain Säynätsalon lähikirjaston-
Ei kai se pyörän vika ole jos.....sillä XXXXXXX kulkee!
Yhteisessä kh:n rintamassa ovat kaikki sivistyspuolueet , vasemmistoliitto, vihreät, sdp, keskusta,kokoomus,kristillliset eli yhtäköyttäyhdistys!
Käykäämme kulttuurin puolustustaisteluun , allekirjoita edes adressi www.lafka.fi/adressi ja pilaa maineesi kulttuurin puolesta!
Kulttuuriterveisin Marja Kolu
tiistaina, syyskuuta 05, 2006
TERVEISIÄ SIVISTYNEESTÄ RAUMASTA! JA SEVETTIJÄRVELTÄ!
hifolks!
Olin Jyväskylän Kulttuuri- , ja nuorisolautakunnan edustajana Raumalla elokuun 22,23,24.
Aiheena ELINVOIMAA KULTTUURISTA ALUEKESKUSTEN ;niiden kehittäminen yhteistyössä alueen kulttuuritoimijoiden kuten kulttuurihallinnon , kaupunkien ja kuntien kehittämistyöryhmien ja kulttuurintuottajien ja tekijöiden kanssa. Alustuksia oli Lapin Yliopiston nuorelta rehtorilta Mauri Yläkotola- hänestä on laaja puffi viimeisessä NYT-liitteessä.
Opetusministeriön ja sisäministeriön grand old leidit olivat napakoita ja tiesivät paljon ja osasivat esitellä asiat selkokielellä.
Muuten jostain syystä seminaari oli
naisvaltainen-------onhan kyse pienipalkkaisesta,ihmisläheisestä elämän alueesta , kulttuurista , jossa osa palkkaa siis katsotaan hoituvan naisten osalta siitä mielihyvästä ,että saa tuottaa kauniita asioita ja tapahtumia lähiyhteisölle.eräänlaista hoivatyön jatketta siis???
Joka tapauksessa kateeksi kävi Raumalaisia- hieno , perusakorjattu , nykyaikaistetulla kunnallistekniikalla varustettu Vanha Kaupunki , jossa on 600 pientaloa eläväisine pihoineen ja avoinna kadulle ohikulkijan katseelle auki.
Lisäksi Raumalla toimii kaksi Taidemuseoa , joissa molemmissa olivat hienot kansainväliset näyttelyt ja molemmissa oli hyvät tilat esitellä nykytaidetta sekä Rauman Taidemuseossa WAKE UP! - näyttelyssä ja LÖNNSTRÖMIN TAIDEMUSEOSSA KIRJAHDUKSIA-taiteilijoiden taidekirjoja - näyttelyssä .
Kaupungin johtaja tervehdyspuheessaan osoitti olemuksellaan ja puheenvuorollaan oikeasti kunniotuksen taiteen tekijöitä ja kulttuuria kohtaan .Illanvietto oli Rauman kaupungin järjestämä Hollmiongin rantahuvilalla ja paikalla olivat Valtuuton puheenjohtjaja ja runsas joukko muita päättäjiä , nautimme Lapskoipihvejä ja muita herkkuja hyvän viinin kera , ohjelmakaan ei ollut tyypillistä pönötystä vaan nuorista miehistä koostuva GAY-kuoro lauloi upeaäänisesti Raumalaisia juomalauluja ja muuten riehakkaita laulelmia!
Rento ja hilpeä tunnelma jatkui yökerhossa, jossa esiintyi LOS TUMPELOS- bändi , jossa kukaan ei kuulemma osaa soittaa mitään!. No Sinne en enää jaksanut , jalat sanoivat että stop! Ja keelahdin hotelli Vanhan Rauman ylelliselle parisängylle ja aamulla olin iloinen päätöksestäni mennä ajoissa pehkuihin , sillä sain nauttia aamukahvia Rauman Torin Pystökaffessa kaupungin tarjoamana.
Luennot ja puheenvuorot käsittelivät myös Rauman seutua:
Muistutettiin , että Raumalla työttömyysaste oli 90-luvun laman aikana 22% ja he , raumalaiset päättäjät sensijaan että voivottelemaan alkoivat ,ryhtyivät Raumalla heti miettimään kurssinkorjausta ja yhteistyötä alueen kuntien kanssa ja vetovoimaisia yrityksiään kuten meriteollisuus, metalliteollisuus ja niin voimat ja äly yhdistämällä Rauma sai työttömyyden alle 10% ,jota se on nytkin ja yhteistuumin oli päätetty pitää huolta myös kaupungin ja alueen sivistysimagosta eli kulttuurilaitosten elinkelpoisuudesta , ei suinkaan lähdetty niitä kutistamaan kuoliaaksi.
Raumalaiset ovat aina lähteneet merille jo 1400 -luvulta ja tutustuneet uusiin kulttuureihin ja tuoneet vaikutteita kotiväelle aina Egyptiä myöten - , niinpä kielikin on sukúa virolle, ruotsille , englannille ,saksalle .
Eikä sitä ulkopaikkakuntalainen hevin ymmärrä lainkaan. Mutta aina on siis lähdetty merta edemmäs kalaan kauas mutta maalla sisämaahan on päästy korkeintaan Lavialle asti!
Niinpä Raumalaiset ovat identiteetiltään vahvoja ja ylpeitä omista juurista ja siitä varmaan johtuu vahva kulttuurin kunnioitus ja sen säilyttäminen osana arkea!
Kirjahduksia -näyttelyssä loistivat meidän kaikkien tuntemat vielä elossa olevat suomalaiset jo klassikot kuten Kapa, Ismo Kajander , Karel Kunc.
vielä ehtii kokemaan näyttelyn !
Siis pakosta joutui vertailemaan meidän Jyväskyläläisten taikinamaisen apean tuntuista museopolitiikkaa!
Jotain radikaalia täytyisi tehdä, esim, että Taidemuseo muuttaa takaisin Alvar Aalto-museolle ja museot yhdistävät resussejaan ja markkinointia todella ihan uudelta konseptilta.
On hyvä päästä kulttuurilautakunnan jäsenenä tällaisiin tilaisuuksiin , joissa todella voi saada tietoa ja mallia toisenlaisesta, verevästä kulttuuritoimen työskentelystä ja lisäksi saimme virallisen ohjelman aikan kuulla hyviä valtakunnalllisesti mielenkiintoisia hankkeita eri puolilta Suomea.Jospa ne yltävät uudet tuulet Keski-suomeenkin. Ministeriöt lupasivat tulla paimentamaan kullttuurin toimijoita ja suunnitelijoita tänne lähiaikoina.
Seminaareissa käynti lisää omia vahvuuksia " päätöksentekijänä" , mikä välillä kun liikaa pyörii yhden ympyäräkehän sisällä , tuntuu tosi ahdistavalta. Ikäänkuin mitään todellista ei saisi sanoa , tehdä.
Näytösluontoista on vaikuttaminen kuin entisajan Neuvostoliitossa. Jännittävää kuinka demarit ja kokoomus ovat kuin yhtä puoluetta tässä kaupungissa.Sopimukset pitää.
Osa vasemmistoliitonkin päättävissä elimissä on yhteiskuntaeliitin pyörteissä unohtanut etuosan vasemmisto ja nojaa sanan jälkimmäiseen osaan liittoon.
Viime viikolla irrotauduin kertakaikkiaan kaikesta ja marssin Kolttasaamen alueelle Sevettijärvelle patikoimaan.
Siellä Lapin luoja oli meille armollinen ja saimme nauttia joka polun varrella suuren suurista, makeista mustikoista, Harjuksista iltapalana ja Taimenista päivällä.
Ja majapaikassa lopuksi poroa käristeenä, kiusauksena , pyöryköinä.
Lopuksi kävimme Kolttasaamelaisten piskuisessa museossa ja tuhlasimme perinteisesti mummojen kutomiin sukkiin ja lapasiin kymmeniä euroja ostokoriin sujahti myös Kolttasaamelaisten oman kuvakirjaan MATTI SVERLOFFIN SUENJELIN - SAAMELAISTEN PERINTÖ!
Suosittelen aluetta niille kyynisyyden ja luonnon oikean olemuksen unohtaneille , jotta palautuisi mieleen miksi olemme täällä aikamme!Ja mitä tarkoittaa hyvyys ja kauneus, ihmisyys ja kulttuuriperintö!Ja sivistys.
Kolttasaamelaisten yhteiskunnan alkulähdettä ei voida tarkoin tieteellisesti määrittää ,on vain olettamuksia.
Selvää on että tämä pieni heimo on asuttanut jotain eteläisempää aluetta aikoinaan.
Kuolanniemen , Äänisen, Petsamon ja Näätämön alueelta löytyy tutkimustietoa jo 8000 vuoden takaa - siis ennen ajanlaskumme alkua!
Kohtaamisiin!
Marja
PS Huhtasuon kirjastossa on tehty merkittävä löytö : PRO LÄHIKIRJASTO ADRESSIKIRJA , joka oli kadoksissa runsaan viikon , löytyi, virkailija löysi kirjan lehtikaapista, joka on päivittäin käytössä!
Nyt nimiä kirjaan Huhtasuolla!
MAINOS!MAINOS!MAINOS!
Kirjahduksia – taiteilijakirjanäyttely
on sana on kuva on muoto on ääni on väri on liike on sana on kuva on ääni on muoto
Lönnströmin taidemuseo
10.06.2006-24.09.2006
Näyttelyn verkkosivusto:
http://www.lonnstromintaidemuseo.fi/kirjahduksia
Lönnströmin taidemuseon Kirjahduksia –näyttelyn aiheena on taide, jossa kuva ja sana yhtyy. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on tapahtunut suuria muutoksia tiedon välittymisen tavoissa. Sanoja ja niiden muodostamia mielikuvia risteilee yhä enemmän katumainonnassa, televisiossa, bittiavaruudessa ja lehdissä. Maailma on pienentynyt, kielet sekoittuvat toisiinsa, visuaalinen kuvatulva puskee eri kielten kirjaimia ja kuvakirjoitusta verkkokalvoillemme. Internet tiedon ja viihteen lähteenä on ravisuttanut kirja-esineen asemaa: vai onko? Olemme saaneet seurata runouden nousua. Taiteilijakirja on taas ajankohtainen.
Taiteilijakirja on käsintehty uniikkikappale, keräilijän fantasia; tai se on aktivistien underground-painate, jonka jakelu tapahtuu kädestä käteen, joka ottaa kantaa ja pyrkii vaikuttamaan. Taiteilijakirja on kirjoista tehty veistos tai kirjaimia vilisevä animaatio. Runo-installaatio tai arkistolaatikko. Henkistynyt intiimi harvinaisuus tai maailmanmenoon kiihkeästi reagoiva kuvatykitys. Taiteilijakirja on poliittinen, poeettinen, henkilökohtainen ja kansainvälinen taidemuoto.
Kirjahduksia –näyttelyyn osallistuu noin 70 taiteilijaa eri puolilta maailmaa. Näyttelyn painopiste on kansainvälisessä nykytaiteilijakirjassa ja kirja-installoinneissa, mutta myös historiaa loihditaan esiin. Oman typografisen teoksensa muodostaa Jenni Erkintalon suunnittelema näyttelyn dada-vaikutteinen grafiikka.
Näyttelyn yhteydessä on avattu uusi museoshop, josta voi ostaa näyttelyyn liittyviä kirjoja sekä raumalaisia Hannas-tuotteita.
Näyttelyn suunnitteluun ja toteutukseen ovat tekijöinä ja neuvonantajina osallistuneet: Tatjana Bergelt, Taneli Eskola, Kati Kivimäki, Emmi Martin, Maarten Patteeuw, Alan Prohm, Arja Roivainen, Kristiina Wallin.
Näyttelyn taiteilijat ovat: KristofferAlbrecht, Mette Ambeck, Frans Baake, Tatjana Bergelt, Biblioteko (Silja Ahola, Leena Nylander, Marja Purto, Anu Torikka, Arja Valkonen-Goldblatt), Sarah Bodman, Koen Broucke, Inge Bruggeman, Linda J. Douglas, Taneli Eskola, Allan & Marryam & Tizzi Fib, Hiroko Fukumoto, Akseli Gallen-Kallela, Petra Giacomelli, Sabine Golde, Jordi Guaridor, Kaisaleena Halinen, Karen Hanmer, Marko Hellman, Kari Holopainen, Eeva-Liisa Isomaa, Juha Joro, Ismo Kajander, Olof Kangas, Martti (Kapa) Kapanen, Mikhail Karasik, Shoji Kato, Eija Keskinen, Vera Khlebnikova, Cia Kiiskinen, Kaija Kiuru & Juha Siro, Karen Kunc, Elina Merenmies & Markku Paasonen, Tuula Moilanen, Kirsi Neuvonen, Liisa Oksanen, Ch´i Pai-Shih, Jyrki Parantainen, Rachel Ramirez, Kati Rapia, Alexander Reichstein, Cia Rinne, Jenni Rope, Catarina Ryöppy, Riitta Rönkkö, Elina Saloranta, Pentti Sammallahti, Pirkko Siivonen, Eugene Strelkov, Irma Tonteri, Eija Tähkäpää, Marjukka Vainio, Ilona Valkonen, Sándor Vály, Senja Vellonen, Kristiina Wallin & Juha Valkeapää & Niina Hartikainen, Matthew Webb, Peter Wiklund, Emna Zghal, Wolfgang Zurban. Kustantamoista esittäytyvät mm. Edite Alain Buyse, Éditions Atelier Clot, Éditions Atelier Devreux-Gerbaud, F. Despalles éditions, Kharmsizdat, Musta Taide, NaumBookArt. Näyttelyssä on myös Visuaalisen runouden osuus.
Verkkosivustolla näyttelyn taiteilijoiden esittelyt ja mm. seuraavat artikkelit: Alan Prohm (visuaalinen runous), Emmi Martin ja Pirjo Lipasti (Rikhardinkadun kirjaston taiteilijakirjakokoelma), Tatjana Bergelt (taiteilijakirjan kansainvälinen historia ja luokittelut), Taneli Eskola (valokuvataide) ja Eija Keskinen (taiteilijakirja taiteilijan näkökulmasta). Verkkonäyttelyn on toteuttanut Maarten Patteeuw.
TAPAHTUMIA
RUNOILTA Eino Leinon päivänä 6.7.
Markku Paasonen, Juha Siro, Kristiina Wallin
lukevat runojaan ja kertovat Kirjahduksia -näyttelyssä olevista töistään.
23.7. Kamarimusiikkikonsertti
Soineli Suomela, oboe
Päivi Viitanen, harppu
Kati Kivimäki
p. 02-8387 4722
kati.kivimaki@lonnstromintaidemuseo.fi
Arja Roivainen
p. 02-8387 4721
arja.roivainen@lonnstromintaidemuseo.fi
Olin Jyväskylän Kulttuuri- , ja nuorisolautakunnan edustajana Raumalla elokuun 22,23,24.
Aiheena ELINVOIMAA KULTTUURISTA ALUEKESKUSTEN ;niiden kehittäminen yhteistyössä alueen kulttuuritoimijoiden kuten kulttuurihallinnon , kaupunkien ja kuntien kehittämistyöryhmien ja kulttuurintuottajien ja tekijöiden kanssa. Alustuksia oli Lapin Yliopiston nuorelta rehtorilta Mauri Yläkotola- hänestä on laaja puffi viimeisessä NYT-liitteessä.
Opetusministeriön ja sisäministeriön grand old leidit olivat napakoita ja tiesivät paljon ja osasivat esitellä asiat selkokielellä.
Muuten jostain syystä seminaari oli
naisvaltainen-------onhan kyse pienipalkkaisesta,ihmisläheisestä elämän alueesta , kulttuurista , jossa osa palkkaa siis katsotaan hoituvan naisten osalta siitä mielihyvästä ,että saa tuottaa kauniita asioita ja tapahtumia lähiyhteisölle.eräänlaista hoivatyön jatketta siis???
Joka tapauksessa kateeksi kävi Raumalaisia- hieno , perusakorjattu , nykyaikaistetulla kunnallistekniikalla varustettu Vanha Kaupunki , jossa on 600 pientaloa eläväisine pihoineen ja avoinna kadulle ohikulkijan katseelle auki.
Lisäksi Raumalla toimii kaksi Taidemuseoa , joissa molemmissa olivat hienot kansainväliset näyttelyt ja molemmissa oli hyvät tilat esitellä nykytaidetta sekä Rauman Taidemuseossa WAKE UP! - näyttelyssä ja LÖNNSTRÖMIN TAIDEMUSEOSSA KIRJAHDUKSIA-taiteilijoiden taidekirjoja - näyttelyssä .
Kaupungin johtaja tervehdyspuheessaan osoitti olemuksellaan ja puheenvuorollaan oikeasti kunniotuksen taiteen tekijöitä ja kulttuuria kohtaan .Illanvietto oli Rauman kaupungin järjestämä Hollmiongin rantahuvilalla ja paikalla olivat Valtuuton puheenjohtjaja ja runsas joukko muita päättäjiä , nautimme Lapskoipihvejä ja muita herkkuja hyvän viinin kera , ohjelmakaan ei ollut tyypillistä pönötystä vaan nuorista miehistä koostuva GAY-kuoro lauloi upeaäänisesti Raumalaisia juomalauluja ja muuten riehakkaita laulelmia!
Rento ja hilpeä tunnelma jatkui yökerhossa, jossa esiintyi LOS TUMPELOS- bändi , jossa kukaan ei kuulemma osaa soittaa mitään!. No Sinne en enää jaksanut , jalat sanoivat että stop! Ja keelahdin hotelli Vanhan Rauman ylelliselle parisängylle ja aamulla olin iloinen päätöksestäni mennä ajoissa pehkuihin , sillä sain nauttia aamukahvia Rauman Torin Pystökaffessa kaupungin tarjoamana.
Luennot ja puheenvuorot käsittelivät myös Rauman seutua:
Muistutettiin , että Raumalla työttömyysaste oli 90-luvun laman aikana 22% ja he , raumalaiset päättäjät sensijaan että voivottelemaan alkoivat ,ryhtyivät Raumalla heti miettimään kurssinkorjausta ja yhteistyötä alueen kuntien kanssa ja vetovoimaisia yrityksiään kuten meriteollisuus, metalliteollisuus ja niin voimat ja äly yhdistämällä Rauma sai työttömyyden alle 10% ,jota se on nytkin ja yhteistuumin oli päätetty pitää huolta myös kaupungin ja alueen sivistysimagosta eli kulttuurilaitosten elinkelpoisuudesta , ei suinkaan lähdetty niitä kutistamaan kuoliaaksi.
Raumalaiset ovat aina lähteneet merille jo 1400 -luvulta ja tutustuneet uusiin kulttuureihin ja tuoneet vaikutteita kotiväelle aina Egyptiä myöten - , niinpä kielikin on sukúa virolle, ruotsille , englannille ,saksalle .
Eikä sitä ulkopaikkakuntalainen hevin ymmärrä lainkaan. Mutta aina on siis lähdetty merta edemmäs kalaan kauas mutta maalla sisämaahan on päästy korkeintaan Lavialle asti!
Niinpä Raumalaiset ovat identiteetiltään vahvoja ja ylpeitä omista juurista ja siitä varmaan johtuu vahva kulttuurin kunnioitus ja sen säilyttäminen osana arkea!
Kirjahduksia -näyttelyssä loistivat meidän kaikkien tuntemat vielä elossa olevat suomalaiset jo klassikot kuten Kapa, Ismo Kajander , Karel Kunc.
vielä ehtii kokemaan näyttelyn !
Siis pakosta joutui vertailemaan meidän Jyväskyläläisten taikinamaisen apean tuntuista museopolitiikkaa!
Jotain radikaalia täytyisi tehdä, esim, että Taidemuseo muuttaa takaisin Alvar Aalto-museolle ja museot yhdistävät resussejaan ja markkinointia todella ihan uudelta konseptilta.
On hyvä päästä kulttuurilautakunnan jäsenenä tällaisiin tilaisuuksiin , joissa todella voi saada tietoa ja mallia toisenlaisesta, verevästä kulttuuritoimen työskentelystä ja lisäksi saimme virallisen ohjelman aikan kuulla hyviä valtakunnalllisesti mielenkiintoisia hankkeita eri puolilta Suomea.Jospa ne yltävät uudet tuulet Keski-suomeenkin. Ministeriöt lupasivat tulla paimentamaan kullttuurin toimijoita ja suunnitelijoita tänne lähiaikoina.
Seminaareissa käynti lisää omia vahvuuksia " päätöksentekijänä" , mikä välillä kun liikaa pyörii yhden ympyäräkehän sisällä , tuntuu tosi ahdistavalta. Ikäänkuin mitään todellista ei saisi sanoa , tehdä.
Näytösluontoista on vaikuttaminen kuin entisajan Neuvostoliitossa. Jännittävää kuinka demarit ja kokoomus ovat kuin yhtä puoluetta tässä kaupungissa.Sopimukset pitää.
Osa vasemmistoliitonkin päättävissä elimissä on yhteiskuntaeliitin pyörteissä unohtanut etuosan vasemmisto ja nojaa sanan jälkimmäiseen osaan liittoon.
Viime viikolla irrotauduin kertakaikkiaan kaikesta ja marssin Kolttasaamen alueelle Sevettijärvelle patikoimaan.
Siellä Lapin luoja oli meille armollinen ja saimme nauttia joka polun varrella suuren suurista, makeista mustikoista, Harjuksista iltapalana ja Taimenista päivällä.
Ja majapaikassa lopuksi poroa käristeenä, kiusauksena , pyöryköinä.
Lopuksi kävimme Kolttasaamelaisten piskuisessa museossa ja tuhlasimme perinteisesti mummojen kutomiin sukkiin ja lapasiin kymmeniä euroja ostokoriin sujahti myös Kolttasaamelaisten oman kuvakirjaan MATTI SVERLOFFIN SUENJELIN - SAAMELAISTEN PERINTÖ!
Suosittelen aluetta niille kyynisyyden ja luonnon oikean olemuksen unohtaneille , jotta palautuisi mieleen miksi olemme täällä aikamme!Ja mitä tarkoittaa hyvyys ja kauneus, ihmisyys ja kulttuuriperintö!Ja sivistys.
Kolttasaamelaisten yhteiskunnan alkulähdettä ei voida tarkoin tieteellisesti määrittää ,on vain olettamuksia.
Selvää on että tämä pieni heimo on asuttanut jotain eteläisempää aluetta aikoinaan.
Kuolanniemen , Äänisen, Petsamon ja Näätämön alueelta löytyy tutkimustietoa jo 8000 vuoden takaa - siis ennen ajanlaskumme alkua!
Kohtaamisiin!
Marja
PS Huhtasuon kirjastossa on tehty merkittävä löytö : PRO LÄHIKIRJASTO ADRESSIKIRJA , joka oli kadoksissa runsaan viikon , löytyi, virkailija löysi kirjan lehtikaapista, joka on päivittäin käytössä!
Nyt nimiä kirjaan Huhtasuolla!
MAINOS!MAINOS!MAINOS!
Kirjahduksia – taiteilijakirjanäyttely
on sana on kuva on muoto on ääni on väri on liike on sana on kuva on ääni on muoto
Lönnströmin taidemuseo
10.06.2006-24.09.2006
Näyttelyn verkkosivusto:
http://www.lonnstromintaidemuseo.fi/kirjahduksia
Lönnströmin taidemuseon Kirjahduksia –näyttelyn aiheena on taide, jossa kuva ja sana yhtyy. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on tapahtunut suuria muutoksia tiedon välittymisen tavoissa. Sanoja ja niiden muodostamia mielikuvia risteilee yhä enemmän katumainonnassa, televisiossa, bittiavaruudessa ja lehdissä. Maailma on pienentynyt, kielet sekoittuvat toisiinsa, visuaalinen kuvatulva puskee eri kielten kirjaimia ja kuvakirjoitusta verkkokalvoillemme. Internet tiedon ja viihteen lähteenä on ravisuttanut kirja-esineen asemaa: vai onko? Olemme saaneet seurata runouden nousua. Taiteilijakirja on taas ajankohtainen.
Taiteilijakirja on käsintehty uniikkikappale, keräilijän fantasia; tai se on aktivistien underground-painate, jonka jakelu tapahtuu kädestä käteen, joka ottaa kantaa ja pyrkii vaikuttamaan. Taiteilijakirja on kirjoista tehty veistos tai kirjaimia vilisevä animaatio. Runo-installaatio tai arkistolaatikko. Henkistynyt intiimi harvinaisuus tai maailmanmenoon kiihkeästi reagoiva kuvatykitys. Taiteilijakirja on poliittinen, poeettinen, henkilökohtainen ja kansainvälinen taidemuoto.
Kirjahduksia –näyttelyyn osallistuu noin 70 taiteilijaa eri puolilta maailmaa. Näyttelyn painopiste on kansainvälisessä nykytaiteilijakirjassa ja kirja-installoinneissa, mutta myös historiaa loihditaan esiin. Oman typografisen teoksensa muodostaa Jenni Erkintalon suunnittelema näyttelyn dada-vaikutteinen grafiikka.
Näyttelyn yhteydessä on avattu uusi museoshop, josta voi ostaa näyttelyyn liittyviä kirjoja sekä raumalaisia Hannas-tuotteita.
Näyttelyn suunnitteluun ja toteutukseen ovat tekijöinä ja neuvonantajina osallistuneet: Tatjana Bergelt, Taneli Eskola, Kati Kivimäki, Emmi Martin, Maarten Patteeuw, Alan Prohm, Arja Roivainen, Kristiina Wallin.
Näyttelyn taiteilijat ovat: KristofferAlbrecht, Mette Ambeck, Frans Baake, Tatjana Bergelt, Biblioteko (Silja Ahola, Leena Nylander, Marja Purto, Anu Torikka, Arja Valkonen-Goldblatt), Sarah Bodman, Koen Broucke, Inge Bruggeman, Linda J. Douglas, Taneli Eskola, Allan & Marryam & Tizzi Fib, Hiroko Fukumoto, Akseli Gallen-Kallela, Petra Giacomelli, Sabine Golde, Jordi Guaridor, Kaisaleena Halinen, Karen Hanmer, Marko Hellman, Kari Holopainen, Eeva-Liisa Isomaa, Juha Joro, Ismo Kajander, Olof Kangas, Martti (Kapa) Kapanen, Mikhail Karasik, Shoji Kato, Eija Keskinen, Vera Khlebnikova, Cia Kiiskinen, Kaija Kiuru & Juha Siro, Karen Kunc, Elina Merenmies & Markku Paasonen, Tuula Moilanen, Kirsi Neuvonen, Liisa Oksanen, Ch´i Pai-Shih, Jyrki Parantainen, Rachel Ramirez, Kati Rapia, Alexander Reichstein, Cia Rinne, Jenni Rope, Catarina Ryöppy, Riitta Rönkkö, Elina Saloranta, Pentti Sammallahti, Pirkko Siivonen, Eugene Strelkov, Irma Tonteri, Eija Tähkäpää, Marjukka Vainio, Ilona Valkonen, Sándor Vály, Senja Vellonen, Kristiina Wallin & Juha Valkeapää & Niina Hartikainen, Matthew Webb, Peter Wiklund, Emna Zghal, Wolfgang Zurban. Kustantamoista esittäytyvät mm. Edite Alain Buyse, Éditions Atelier Clot, Éditions Atelier Devreux-Gerbaud, F. Despalles éditions, Kharmsizdat, Musta Taide, NaumBookArt. Näyttelyssä on myös Visuaalisen runouden osuus.
Verkkosivustolla näyttelyn taiteilijoiden esittelyt ja mm. seuraavat artikkelit: Alan Prohm (visuaalinen runous), Emmi Martin ja Pirjo Lipasti (Rikhardinkadun kirjaston taiteilijakirjakokoelma), Tatjana Bergelt (taiteilijakirjan kansainvälinen historia ja luokittelut), Taneli Eskola (valokuvataide) ja Eija Keskinen (taiteilijakirja taiteilijan näkökulmasta). Verkkonäyttelyn on toteuttanut Maarten Patteeuw.
TAPAHTUMIA
RUNOILTA Eino Leinon päivänä 6.7.
Markku Paasonen, Juha Siro, Kristiina Wallin
lukevat runojaan ja kertovat Kirjahduksia -näyttelyssä olevista töistään.
23.7. Kamarimusiikkikonsertti
Soineli Suomela, oboe
Päivi Viitanen, harppu
Kati Kivimäki
p. 02-8387 4722
kati.kivimaki@lonnstromintaidemuseo.fi
Arja Roivainen
p. 02-8387 4721
arja.roivainen@lonnstromintaidemuseo.fi
tiistaina, elokuuta 22, 2006
KATEISSA VALKOINEN , KOVAKANTINEN KIRJASTOADRESSIKIRJA!
HEI!
Kirjastoadressi täyttyy ja yksi kirja-adressi katosi salaperäisesti HUHTASUON lähikirjaston lukusalista!!!!Uutta emme taida raskia vielä viedä -katsotaan jos entinen löytyy.TAKAPAKKIA!
Kuka haluaisi sabotoida puolueetonta kansalaisadressia???
Huhhuh!Mutta netissä voivat HUHTASUONKIN kirjaston ystävät käydä allekirjoittamassa,mutta olisihan se ollut komeaa luovuttaa ihan kahdeksan kirjaa, joissa allekirjoitukset ihmisten omia kaunokirjallisia ja pölkyllisiä!
Ehdittiin ennen ralleja kuvauskeikalle Mänttään ja saatiin karvareuhkat filmille.
Ajeltiin MULTIAN kautta pois ja satuimme KORSU-BAARIIN, kauniin uusklassisen rakennuksen kivijalassa , seinillä konekiväärejä, kuvia vanhoista linjabiileistä
ja pahkatuhkakupit ja sieltä seuraavaan kylään , jossa oli baari MIERONTIE;
pikaruokaa ja olutta.
Viikonloppu meni maanpaossa ralliräyhältä- nyt ollaan menossa Raumalle kulttuurialuekeskus-seminaariin kulttuurilautakunnan edustajana.Keskiviikko ja torstai pitsisessä Raumassa. Taidekirjanäyttelykin tulee nähtyä ja puuRauma ensi kertaa elämässä.
Lähikirjastojen puolesta puhui lauantaina äkillisesti vakavaan sairauteen kuollut kirjailija Jarkko Laine noin vuosi sitten.
Kaupungin johto ja AlvarAalto-säätiö olivat kutsuneet hänet puhujaksi kulttuurin edistämisiltaan, hienosti ja mellevästi osasi hän puhua ja ehdottomasti vastusti lähikirjastojen sulkemista!En ollut aiemmin häntä kuullutkaan, kirjan tai kaksi lukenut tuotannosta.
Mutta sana oli hallussa Laineen pojalla ja charmi.
Heips Raumaan!
Marja
Kirjastoadressi täyttyy ja yksi kirja-adressi katosi salaperäisesti HUHTASUON lähikirjaston lukusalista!!!!Uutta emme taida raskia vielä viedä -katsotaan jos entinen löytyy.TAKAPAKKIA!
Kuka haluaisi sabotoida puolueetonta kansalaisadressia???
Huhhuh!Mutta netissä voivat HUHTASUONKIN kirjaston ystävät käydä allekirjoittamassa,mutta olisihan se ollut komeaa luovuttaa ihan kahdeksan kirjaa, joissa allekirjoitukset ihmisten omia kaunokirjallisia ja pölkyllisiä!
Ehdittiin ennen ralleja kuvauskeikalle Mänttään ja saatiin karvareuhkat filmille.
Ajeltiin MULTIAN kautta pois ja satuimme KORSU-BAARIIN, kauniin uusklassisen rakennuksen kivijalassa , seinillä konekiväärejä, kuvia vanhoista linjabiileistä
ja pahkatuhkakupit ja sieltä seuraavaan kylään , jossa oli baari MIERONTIE;
pikaruokaa ja olutta.
Viikonloppu meni maanpaossa ralliräyhältä- nyt ollaan menossa Raumalle kulttuurialuekeskus-seminaariin kulttuurilautakunnan edustajana.Keskiviikko ja torstai pitsisessä Raumassa. Taidekirjanäyttelykin tulee nähtyä ja puuRauma ensi kertaa elämässä.
Lähikirjastojen puolesta puhui lauantaina äkillisesti vakavaan sairauteen kuollut kirjailija Jarkko Laine noin vuosi sitten.
Kaupungin johto ja AlvarAalto-säätiö olivat kutsuneet hänet puhujaksi kulttuurin edistämisiltaan, hienosti ja mellevästi osasi hän puhua ja ehdottomasti vastusti lähikirjastojen sulkemista!En ollut aiemmin häntä kuullutkaan, kirjan tai kaksi lukenut tuotannosta.
Mutta sana oli hallussa Laineen pojalla ja charmi.
Heips Raumaan!
Marja
keskiviikkona, elokuuta 16, 2006
PRO LÄHIKRJASTOADRESSI www.lafka.fi/adressi
Hei!
Eilen kirjailijoiden K. Siekkisen ja M.Pulakan kanssa liimailimme PRO Lähikirjasto -esitteitä adressikirjoihin.
Kovakantisia adressikirjoja , niistä tulee kaupungin arkistoon 10-osainen PRO LÄHIKIRJASTO SARJA.
Tarjosin kirjailijoille ( sulatin pakkasta ja viimevuotisia herkkuja jäi yli)jäisiä vattuja vuosikertaa 2005 helteisellä Beckerin Taidelainaamon Terassilla.
Kirjailijoilla oli vielä kesäkiireitä, en saanut Säynätsaloon lähtemään.
Niinpä houkuttelin Nooran Beckeriltä mukaani , samalla veimme Beckerin esitteitä Säynätsaloon.
Sitten ajoimme Nooran kanssa Säynätsalon kirjastolle 80-vuotisjuhliin , veimme juhlan kunniaksi yhden Pro Lähikirjasto-adressikirjan sinne.
Siellä Alvar Aallon suunnittelemassa Säynätsalon Kunnantalon kauniiseen kirjastoon , Mäntyjen katveeseen oli kokoontunut runsaslukuinen joukko juhlijoita, päiväkodin lapset esiintyivät reippaasti pukeutuneena Prinssi Rohkeaksi ja Prinsessoiksi , heittivätpä ilmoille kirjaston puolesta lorun.Päiväkoti oli toiminut vasta muutaman päivän kesän jälkeen ja osa lapsista oli kolmatta päivää mukana , kylmiltään joutuivat esiintymään suureen juhlaan, mutta hyvin meni!!!!
Päälle saivat nauttia mehua ja mansikkakakkua.
Eilen oli Marjan päivä ja naisten äänioikeutta juhlistettiin Kirjailijatalolla ja minä puolustin puhe - ja ilmaisuoikeuttani Kulttuurilautakunnan kokouksessa tulisesti.Lähes yksin.
Ei jäänyt hyvä mieli Marja päivästä.
Mutta lupakirja on neljäksi vuodeksi ja aion sen nauttia loppuun asti. Äänestäjiäni ja demokratiaa kunnioittaen.
Heips.
Eilen avattiin myös nettiadressi, osoite www.lafka.fi/adressi.
Eilen illalla kulttuurilautakunnassa aiheena ITSEARVIOINTI menneeltä toimikaudelta.
Mielestäni kulttuurilautakunta muodostuu poliittisin perustein valituista toimijoista ja on yhtä moniääninen ja -arvoinen kuin mikä tahansa demokraattisesti valittu toimiva elin yhteiskunnassa.
Kulttuurissa kuten myös muussa yhteiskunnallisessa toiminnassa vallassa olevien puolueiden ja päättäjien ääni kuluu.
Lautakunnilla ja luottamumiehillä jotka edustavat koko yhteisöä -täten teoriassa kaikilla kuntalaisilla -on alaisina runsas joukko asiansaosaavia , hyvää tarkoittavia virkmiehiä , jotka tekevät esityksiä poliittisten päättäjien suunnanmukaisesti.Toki virkamiehetkin valitaan sopivista. Ei välttämättä taitavimmista ja lahjakkaimista.
Objektiivisesta ,kaikki tasapuolisesti huomioivasta yhteisestä hyvästä asioiden ja päätöksenteon valmistelusta voidaan esittää toiveita ja kritiikkiä on lupa lautakunnan jäsenten ja valtuutettujen suositeltavaa harjoittaa.
Jyväskylän kulttuuri- ja nuorisolautakunnassa on painottunut kulttuuri ja nuorten asiat ovat jääneet vähälle huomiolle ja nuorten kuuleminen , nuorisovaltuutojen ja nuorisofoorumien tulo kaupunkiin lisää toivottavasti nuorison suoraa vaikuttamismahdollisuutta , eikä jää tekopyhäksi , kauniiksi eleeksi.
Esim Turussa nuosrisolla on kummivvaltuutettuja ja näin on ratkaistu nuorten kuuleminen kätevästi ja samalla suora , mutkaton vaikuttaminen.
Nuorison toiveita on kuultava kunnissa , nyt on jo etäännytty kauas päätöksenteossa ja politiikassa nuorisokulttuurista ja nuorista.
Kohta äänestäjissa on ainoastaan eläkkeellä olevia politiikkoja ja ay-väkeä ja entisiä kunnan virkamiehiä äänestämässä toisiaan ja poljetaan yhteiskuntarakenteess paikallaan eikäönähdä metsää puilta.
Kuntaliiton tutkikmuksissa on käynyt ilmi että kunnissa ei löydy asiantuntijuutta järjestää palveluita tolkullisesti ja tehokkaasti-tuloksena on tehottomia, liian kalliita ostopalveluratkaisuja, joista on nyt raportteja Helsinkiä myöten - tarvitaan ohjausta, ja kuntaliitto on sitä järjestämässä.
Siis rahaa ja resusseja on taidot ja luova ongelman ratkaisu mättää!
Nyt keräämään puskista loputkin musta ja punaiset marjat.
Marja
Eilen kirjailijoiden K. Siekkisen ja M.Pulakan kanssa liimailimme PRO Lähikirjasto -esitteitä adressikirjoihin.
Kovakantisia adressikirjoja , niistä tulee kaupungin arkistoon 10-osainen PRO LÄHIKIRJASTO SARJA.
Tarjosin kirjailijoille ( sulatin pakkasta ja viimevuotisia herkkuja jäi yli)jäisiä vattuja vuosikertaa 2005 helteisellä Beckerin Taidelainaamon Terassilla.
Kirjailijoilla oli vielä kesäkiireitä, en saanut Säynätsaloon lähtemään.
Niinpä houkuttelin Nooran Beckeriltä mukaani , samalla veimme Beckerin esitteitä Säynätsaloon.
Sitten ajoimme Nooran kanssa Säynätsalon kirjastolle 80-vuotisjuhliin , veimme juhlan kunniaksi yhden Pro Lähikirjasto-adressikirjan sinne.
Siellä Alvar Aallon suunnittelemassa Säynätsalon Kunnantalon kauniiseen kirjastoon , Mäntyjen katveeseen oli kokoontunut runsaslukuinen joukko juhlijoita, päiväkodin lapset esiintyivät reippaasti pukeutuneena Prinssi Rohkeaksi ja Prinsessoiksi , heittivätpä ilmoille kirjaston puolesta lorun.Päiväkoti oli toiminut vasta muutaman päivän kesän jälkeen ja osa lapsista oli kolmatta päivää mukana , kylmiltään joutuivat esiintymään suureen juhlaan, mutta hyvin meni!!!!
Päälle saivat nauttia mehua ja mansikkakakkua.
Eilen oli Marjan päivä ja naisten äänioikeutta juhlistettiin Kirjailijatalolla ja minä puolustin puhe - ja ilmaisuoikeuttani Kulttuurilautakunnan kokouksessa tulisesti.Lähes yksin.
Ei jäänyt hyvä mieli Marja päivästä.
Mutta lupakirja on neljäksi vuodeksi ja aion sen nauttia loppuun asti. Äänestäjiäni ja demokratiaa kunnioittaen.
Heips.
Eilen avattiin myös nettiadressi, osoite www.lafka.fi/adressi.
Eilen illalla kulttuurilautakunnassa aiheena ITSEARVIOINTI menneeltä toimikaudelta.
Mielestäni kulttuurilautakunta muodostuu poliittisin perustein valituista toimijoista ja on yhtä moniääninen ja -arvoinen kuin mikä tahansa demokraattisesti valittu toimiva elin yhteiskunnassa.
Kulttuurissa kuten myös muussa yhteiskunnallisessa toiminnassa vallassa olevien puolueiden ja päättäjien ääni kuluu.
Lautakunnilla ja luottamumiehillä jotka edustavat koko yhteisöä -täten teoriassa kaikilla kuntalaisilla -on alaisina runsas joukko asiansaosaavia , hyvää tarkoittavia virkmiehiä , jotka tekevät esityksiä poliittisten päättäjien suunnanmukaisesti.Toki virkamiehetkin valitaan sopivista. Ei välttämättä taitavimmista ja lahjakkaimista.
Objektiivisesta ,kaikki tasapuolisesti huomioivasta yhteisestä hyvästä asioiden ja päätöksenteon valmistelusta voidaan esittää toiveita ja kritiikkiä on lupa lautakunnan jäsenten ja valtuutettujen suositeltavaa harjoittaa.
Jyväskylän kulttuuri- ja nuorisolautakunnassa on painottunut kulttuuri ja nuorten asiat ovat jääneet vähälle huomiolle ja nuorten kuuleminen , nuorisovaltuutojen ja nuorisofoorumien tulo kaupunkiin lisää toivottavasti nuorison suoraa vaikuttamismahdollisuutta , eikä jää tekopyhäksi , kauniiksi eleeksi.
Esim Turussa nuosrisolla on kummivvaltuutettuja ja näin on ratkaistu nuorten kuuleminen kätevästi ja samalla suora , mutkaton vaikuttaminen.
Nuorison toiveita on kuultava kunnissa , nyt on jo etäännytty kauas päätöksenteossa ja politiikassa nuorisokulttuurista ja nuorista.
Kohta äänestäjissa on ainoastaan eläkkeellä olevia politiikkoja ja ay-väkeä ja entisiä kunnan virkamiehiä äänestämässä toisiaan ja poljetaan yhteiskuntarakenteess paikallaan eikäönähdä metsää puilta.
Kuntaliiton tutkikmuksissa on käynyt ilmi että kunnissa ei löydy asiantuntijuutta järjestää palveluita tolkullisesti ja tehokkaasti-tuloksena on tehottomia, liian kalliita ostopalveluratkaisuja, joista on nyt raportteja Helsinkiä myöten - tarvitaan ohjausta, ja kuntaliitto on sitä järjestämässä.
Siis rahaa ja resusseja on taidot ja luova ongelman ratkaisu mättää!
Nyt keräämään puskista loputkin musta ja punaiset marjat.
Marja
torstaina, elokuuta 10, 2006
PRO LÄHIKIRJASTO -ADRESSI TÄYTTYY RIVAKASTI!
HEI!
Jyväskylän Pääkirjastolla ja Kypärämäen sivukirjastossa ovat adressikirjat alkaneet täyttyä ennätysvauhtia- oikeasti saa kirjoittaa itse oman nimensä kirjaan , joka sitten myöhemmin liittyy osaksi Jyväskylän kaupungin päätöksenteon DEMOKRATIAKEHITYSTÄ- eikä riitä merkitään tiedoksi osasto-
Vielä on aikaa ja taatusti syytä laittaa nimensä kirjaan!
Miksi juuri kirjastot ovat erityisesti tärkeitä säilyttää kaikkien ulottuvilla?
Ensinnäkin kirjat ja lehdet ovat kaikkien saatavilla omassa lähiympäristössä, kirjoista - vanhoistakin niteistä - löytyy tietoa , elämänviisautta , apua ahdistukseen , kuvataidetta, musiikkia , viihdettä, kauneutta, sivistystä,mielikuvitusta, panoksia elämään.
Kirjastossa voi tyydyttää monenlaista kulttuurin tarvettta ,jos ei satu olemaan mahdollisuutta matkustaa live-esitysten tai näyttelyiden ääreen.
Kirjastoon kuuluu osaava, ammattitaitoinen, kiireetön henkilökunta. Kirjatossa ei tule ole olla ahdasta ja stressaavaa, eikä meteliä!
Eräs perustelu lähikirjastojen sulkemiselle oli , että niitä ei voida kehittää varojen puutteessa nykykirjastojen vaatimustasolle; tarkoittaen tietotekniikkaa ja uusia niteitä ja sähköiseen muotoon tallennettuja teoksia mm dvd -tallenteita.
Kirjoitettu, painettu kirja on edelleen suosituin tapa lukea ja kokea , Raammattu on maailman suosituin kirja ihan kovakantisena- samoin Suomessa Kalle Päätalon tuotanto,Väinö Linnan Tuntematon , Dostojevskin Rikos ja Rangaistus, Gogolin Kuolleet Sielut- aina ajankohtainen-
uudesta dekkari- ja runoaallosta puhumattakaan.
Runot eivätkä murhat vanhene koskaan!
Ensi viikolla täydennämme adressikirjoituspaikkoja mm nettiin.
Lukekaa itsenne iltaisin hyvään uneen sillä aikaa!
Marja
Jyväskylän Pääkirjastolla ja Kypärämäen sivukirjastossa ovat adressikirjat alkaneet täyttyä ennätysvauhtia- oikeasti saa kirjoittaa itse oman nimensä kirjaan , joka sitten myöhemmin liittyy osaksi Jyväskylän kaupungin päätöksenteon DEMOKRATIAKEHITYSTÄ- eikä riitä merkitään tiedoksi osasto-
Vielä on aikaa ja taatusti syytä laittaa nimensä kirjaan!
Miksi juuri kirjastot ovat erityisesti tärkeitä säilyttää kaikkien ulottuvilla?
Ensinnäkin kirjat ja lehdet ovat kaikkien saatavilla omassa lähiympäristössä, kirjoista - vanhoistakin niteistä - löytyy tietoa , elämänviisautta , apua ahdistukseen , kuvataidetta, musiikkia , viihdettä, kauneutta, sivistystä,mielikuvitusta, panoksia elämään.
Kirjastossa voi tyydyttää monenlaista kulttuurin tarvettta ,jos ei satu olemaan mahdollisuutta matkustaa live-esitysten tai näyttelyiden ääreen.
Kirjastoon kuuluu osaava, ammattitaitoinen, kiireetön henkilökunta. Kirjatossa ei tule ole olla ahdasta ja stressaavaa, eikä meteliä!
Eräs perustelu lähikirjastojen sulkemiselle oli , että niitä ei voida kehittää varojen puutteessa nykykirjastojen vaatimustasolle; tarkoittaen tietotekniikkaa ja uusia niteitä ja sähköiseen muotoon tallennettuja teoksia mm dvd -tallenteita.
Kirjoitettu, painettu kirja on edelleen suosituin tapa lukea ja kokea , Raammattu on maailman suosituin kirja ihan kovakantisena- samoin Suomessa Kalle Päätalon tuotanto,Väinö Linnan Tuntematon , Dostojevskin Rikos ja Rangaistus, Gogolin Kuolleet Sielut- aina ajankohtainen-
uudesta dekkari- ja runoaallosta puhumattakaan.
Runot eivätkä murhat vanhene koskaan!
Ensi viikolla täydennämme adressikirjoituspaikkoja mm nettiin.
Lukekaa itsenne iltaisin hyvään uneen sillä aikaa!
Marja
tiistaina, elokuuta 08, 2006
NÄPIT IRTI LÄHIKIRJASTOISTA!
HEI!
Nyt stoppi kulttuurin määrärahojen leikkauksille Jyväskylässä!
Pro Lähikirjasto- liike on käynnistynyt.
Jäseniä yx, allekirjoittaneeseen voi ottaa yhteyttä pro-lähikirjasto asioissakin.
Tai voit käydä oikeasti allekirjoittamassa adressikirjaan nimesi Jyväskylän Pääkirjastossa -Lainaustiskiä vastapäätä - .
Muihin kirjastoihin hankitaan adressikirja myös, tänään vielä Kypärämäen kirjastoon.
Nettiadressi avataan myös!
Kaupunki on meidän, kaupungin viihtyvyys ja tasa-arvo on meidän yhteinen asia.
Jos istuvat poliitikot eivät kykene näkemään anderssoneilta puita - kansanliike on pantava pystyyn ja estettävä kirjaroviot!
Seuraava kulttuuri-nuorisolautakunnan kokous on 15.8 ja sitten seuraava 31.8 Esityslistaa ei vielä ole , mutta eiköhän kirjastojen teurastus - sopeuttaminen sanoisivat virkamiehet - ole molemmissa käsiteltävänä.
Kaupungin Valtuusto on nyt avainasemassa ja muuten ovathan vaalit taas tulossa!
Käyttäkääpä hyväksi!
Painostakaa!
Marja
Nyt stoppi kulttuurin määrärahojen leikkauksille Jyväskylässä!
Pro Lähikirjasto- liike on käynnistynyt.
Jäseniä yx, allekirjoittaneeseen voi ottaa yhteyttä pro-lähikirjasto asioissakin.
Tai voit käydä oikeasti allekirjoittamassa adressikirjaan nimesi Jyväskylän Pääkirjastossa -Lainaustiskiä vastapäätä - .
Muihin kirjastoihin hankitaan adressikirja myös, tänään vielä Kypärämäen kirjastoon.
Nettiadressi avataan myös!
Kaupunki on meidän, kaupungin viihtyvyys ja tasa-arvo on meidän yhteinen asia.
Jos istuvat poliitikot eivät kykene näkemään anderssoneilta puita - kansanliike on pantava pystyyn ja estettävä kirjaroviot!
Seuraava kulttuuri-nuorisolautakunnan kokous on 15.8 ja sitten seuraava 31.8 Esityslistaa ei vielä ole , mutta eiköhän kirjastojen teurastus - sopeuttaminen sanoisivat virkamiehet - ole molemmissa käsiteltävänä.
Kaupungin Valtuusto on nyt avainasemassa ja muuten ovathan vaalit taas tulossa!
Käyttäkääpä hyväksi!
Painostakaa!
Marja
torstaina, elokuuta 03, 2006
VÄHEMMÄN ON ENEMMÄN.......
HEI!
Kuulin Aalto-symposiumin nimen LESS IS MORE jo aiemmin tänä vuonna tai rekistöröin sen kesäkuussa , kun tarjosin suunnittelmista poiketen runsaampaa kuvioa tai spontaanisuutta Vaajakosken Uimahallin mosaiikkipalloihin.
Arkkitehti totesi ystävällisesti vastauksessaan että LESS IS MORE ja oli oikeassa,aikansa kun jotain miettii niin alkaa lisäillä kaikkea...
Mutta jos LESS IS MORE eli VÄHEMMÄN ON ENEMMÄN niin milloin on niin vähän , että on jo ankeaa?
Kuka määrittelee kenenkin vähän?
Minusta neljän seinän sisällä saa olla vaikka MUCH MORE IS MORE AND BETTER,mutta julkisissa tiloissa ja puistoissa tulisi toteuttaa hyvää, laadukasta ,silti viihtyisyyttä ja turvallisuutta lisäävää suunnittelua, esim Nasse-setä -patsas liikenneympyrässä voisi olla ajankohtainen ja humorististraaginen siinä missä erilaiset muovikukkakranssit ja lyhteet ja putkikonstruktiotkin!
Ps. tänään oli Hesarissa- joka muuten nostaa ja laskee kulttuurin huipputekijät Suomessa- hyvä kannanootto tai kommentti kulttuuriosastolla eilen julkistettuun juttuun kansallisista kulttuurin kaanonilistasta: Tanskassa ja Ruotsissa on herätelty henkiin listaa erityisesti "ruotsalaisesta kulttuurista " tai "tanskalaisesta" , pitäisi listata maahanmuuttajille aidot kansalliset kulttuurintekijät- hohhoijjaa!
Kaikkihan tietävät , että aitoa ruotsalaisuutta edustaa tanssi majstångin ympärillä Juhannuksena ja tanskalaiset ovat kuuluisia voileivistä , joita nautitaan runsaan oluen kera ympäri vuorokauden ja suomalaiset tunnettaan kännistä ja saunomisesta ja kadulle kusemisesta.
Ei siinä sen enempää listoja tarvita!
Neuvostoliitossa oli pitkät , virallisten taiteilijoiden listat käytössä,että tietävät ulkomaalaiset kuka edustaa sosialistista realismia ja kuinkas sitten kävikään taiteelle!Ja Taiteilijoille!
Heips!
Marja
Kuulin Aalto-symposiumin nimen LESS IS MORE jo aiemmin tänä vuonna tai rekistöröin sen kesäkuussa , kun tarjosin suunnittelmista poiketen runsaampaa kuvioa tai spontaanisuutta Vaajakosken Uimahallin mosaiikkipalloihin.
Arkkitehti totesi ystävällisesti vastauksessaan että LESS IS MORE ja oli oikeassa,aikansa kun jotain miettii niin alkaa lisäillä kaikkea...
Mutta jos LESS IS MORE eli VÄHEMMÄN ON ENEMMÄN niin milloin on niin vähän , että on jo ankeaa?
Kuka määrittelee kenenkin vähän?
Minusta neljän seinän sisällä saa olla vaikka MUCH MORE IS MORE AND BETTER,mutta julkisissa tiloissa ja puistoissa tulisi toteuttaa hyvää, laadukasta ,silti viihtyisyyttä ja turvallisuutta lisäävää suunnittelua, esim Nasse-setä -patsas liikenneympyrässä voisi olla ajankohtainen ja humorististraaginen siinä missä erilaiset muovikukkakranssit ja lyhteet ja putkikonstruktiotkin!
Ps. tänään oli Hesarissa- joka muuten nostaa ja laskee kulttuurin huipputekijät Suomessa- hyvä kannanootto tai kommentti kulttuuriosastolla eilen julkistettuun juttuun kansallisista kulttuurin kaanonilistasta: Tanskassa ja Ruotsissa on herätelty henkiin listaa erityisesti "ruotsalaisesta kulttuurista " tai "tanskalaisesta" , pitäisi listata maahanmuuttajille aidot kansalliset kulttuurintekijät- hohhoijjaa!
Kaikkihan tietävät , että aitoa ruotsalaisuutta edustaa tanssi majstångin ympärillä Juhannuksena ja tanskalaiset ovat kuuluisia voileivistä , joita nautitaan runsaan oluen kera ympäri vuorokauden ja suomalaiset tunnettaan kännistä ja saunomisesta ja kadulle kusemisesta.
Ei siinä sen enempää listoja tarvita!
Neuvostoliitossa oli pitkät , virallisten taiteilijoiden listat käytössä,että tietävät ulkomaalaiset kuka edustaa sosialistista realismia ja kuinkas sitten kävikään taiteelle!Ja Taiteilijoille!
Heips!
Marja
keskiviikkona, elokuuta 02, 2006
KEPEÄSTI ELOKUULLE!ELI KESÄJUTUT JATKUU!
HEI!
AALTO-MUSEOLLA VAPAASTI!LESS IS MORE -symposiumIN AVAJAISIIN osallistuin viikko sitten 28.7, koska en juhlinut 27.7, siirsin juhlintaa päivällä;nautin runsaasti hyvää viiniä ruokaa ja seurakin oli hyvää ja ilma kaunis!
Kopioin tuosta infoa tapahtuneesta Aalto-museon sivuilta.
Alvar Aalto -museo
Alvar Aalto -museon rakennusperintöosasto
Alvar Aalto Akatemia
Alvar Aalto Säätiö
Pienoismalli. Centre of Contemporary Art, Córdoba, Espanja. Nieto Sobejano Architects.Työt puhuvat
Näyttely esillä Alvar Aalto -museon Studiossa 21.6.-1.10.2006
Kymmenennen Alvar Aalto Symposiumin teemana on LESS AND MORE – Extending the Rational in Architecture = VÄHEMMÄN JA ENEMMÄN – arkkitehtuurin rationaalia laajentamassa. Näyttely tarjoaa esi- ja sivumakua symposiumin sisällöstä.
Less is more on saksalaisen arkkitehdin Ludwig Mies van der Rohen lanseeraama slogan 1900-luvun modernismin kaudelta. Se on liitetty modernistisen arkkitehtuurin ja muotoilun pelkistettyyn tyyliin, jossa kurinalaisemmalla ilmaisulla saadaan intensiivisempi vaikutelma. Sanonta on ollut myös sodanjälkeistä suomalaista arkkitehtuuria seuranneen rationalistisen ja myöhemmän minimalistisen tyylin paljon hoettu ydin.
Alvar Aallon kehoitusta noudattaen Less and More pyrkii nostamaan rationaalisuuden käsitteen uuden, laajemman tulkinnan kohteeksi. Arkkitehti Juha Ilonen, symposiumin puheenjohtaja, kiteyttää symposiumin teemaa ja siihen liittyvää luennoitsijoiden töiden näyttelyä
Arkkitehtuurissa rationaalisuudella on huono maine. Se nähdään useimmiten kapeakatseisena, kylmänä ja suoraviivaisena, kaikki muut inhimillisyyden piirteet pois sulkevana. Oscar Wilden pelonsekaisin sanoin: “Ihminen on rationaalinen eläin, joka menettää malttinsa aina kun pitäisi toimia järkevästi.”
Symposium tarttuu arkaan aiheeseen esittelemällä nykyarkkitehtien ja taiteilijoiden visioita ja töitä, joille enemmän tai vähemmän rationaalinen ajattelu muodostaa pohjan. Se voi olla rakenteellinen tai henkinen kehys, joka vapauttaa odottamatonta runollisuutta tai valjastaa ja kanavoi ilmaisua, joka olisi muuten hallitsematonta. Rationaalinen pohja voi olla myös modulaarisuuteen liittyvä teema tai silkkaa käytännöllisyyttä painottava lähtökohta.
Onko arkkitehti siis rationaalinen taiteilija? Symposiumin luennoitsijoiden työt näyttävät miten runollisuus ja yksilöllinen kauneus voivat olla vahvasti töiden pääosassa niiden rationaalisesta lähtökohdasta riippumatta, tai kenties sen ansiosta. Mutta edellyttääkö tämä “ristiriita” poikkeuksellista taiteellista lahjakkuutta?
Näyttelyssä on esillä kuvia ja pienoismalleja luennoitsijoiden töistä. Äänimaailmana kuullaan säveltäjä Gavin Bryarsin tilatutkielma. Bryarsin musiikin tilallisuudesta kertoo myös se, että useat nykytanssin koreografit, mm. Tero Saarinen, ovat käyttäneet hänen musiikkiaan.
Näyttelyarkkitehtina on toiminut Jenni Reuter-
LISÄÄ PUFFIA KAUKANA KAVALA MAAILMA ON ESILLÄ SAARIJÄRVELLÄ 1.10.2006 ASTI!
Olen levittänyt ajamillamme maisemareiteillä KAUKANA KAVALA MAAILMA -julistetta
ympäri Savoa ja Keski-Suomea- eksoottisin kohde on KIVISALMEN pienvenesataman ilmoitustaulu jossain Rautalammen lähellä- muuten Maisematie Kuopioon kulkee reittiä Laukaa-Peurunka- Konnevesi - Rautalampi - Suonenjoki-
tie on ihan uunituoretta pikitietä-musta kiemurteleva, kumpuileva nauha keskellä vihreää, luonnonkaunista perinnemaisemaa!Paljon nopeampi ja somempi kuin rähjäisessa, ruuhkaisessa kunnossaoleva-Lievestuore -Hankasalmi-reitti , jonka tie on urainen vähemmän kaunista maisemaa tien varressa.
Ainakin kesällä valitkaapa onnellinen maaseutureitti!
Erinomainen pysäkki on OSSIN MARKET!Ja hyviä , hoidettuja uimapaikkoja on useita.
Ja ei juuri yhtään ketjuja muuta kuin taajamien keskuksissa. Halvimmillaan löpö oli 1.02!
Aikaa menee vähemmän!Siis matka ei pitene.
VIELÄ EHTII........
Ja nyt taas duunia vääntämään eli hoivaamaan ajattelemalla tulevia syksyn opetusprojekteja!
Hellurei!
Marja
AALTO-MUSEOLLA VAPAASTI!LESS IS MORE -symposiumIN AVAJAISIIN osallistuin viikko sitten 28.7, koska en juhlinut 27.7, siirsin juhlintaa päivällä;nautin runsaasti hyvää viiniä ruokaa ja seurakin oli hyvää ja ilma kaunis!
Kopioin tuosta infoa tapahtuneesta Aalto-museon sivuilta.
Alvar Aalto -museo
Alvar Aalto -museon rakennusperintöosasto
Alvar Aalto Akatemia
Alvar Aalto Säätiö
Pienoismalli. Centre of Contemporary Art, Córdoba, Espanja. Nieto Sobejano Architects.Työt puhuvat
Näyttely esillä Alvar Aalto -museon Studiossa 21.6.-1.10.2006
Kymmenennen Alvar Aalto Symposiumin teemana on LESS AND MORE – Extending the Rational in Architecture = VÄHEMMÄN JA ENEMMÄN – arkkitehtuurin rationaalia laajentamassa. Näyttely tarjoaa esi- ja sivumakua symposiumin sisällöstä.
Less is more on saksalaisen arkkitehdin Ludwig Mies van der Rohen lanseeraama slogan 1900-luvun modernismin kaudelta. Se on liitetty modernistisen arkkitehtuurin ja muotoilun pelkistettyyn tyyliin, jossa kurinalaisemmalla ilmaisulla saadaan intensiivisempi vaikutelma. Sanonta on ollut myös sodanjälkeistä suomalaista arkkitehtuuria seuranneen rationalistisen ja myöhemmän minimalistisen tyylin paljon hoettu ydin.
Alvar Aallon kehoitusta noudattaen Less and More pyrkii nostamaan rationaalisuuden käsitteen uuden, laajemman tulkinnan kohteeksi. Arkkitehti Juha Ilonen, symposiumin puheenjohtaja, kiteyttää symposiumin teemaa ja siihen liittyvää luennoitsijoiden töiden näyttelyä
Arkkitehtuurissa rationaalisuudella on huono maine. Se nähdään useimmiten kapeakatseisena, kylmänä ja suoraviivaisena, kaikki muut inhimillisyyden piirteet pois sulkevana. Oscar Wilden pelonsekaisin sanoin: “Ihminen on rationaalinen eläin, joka menettää malttinsa aina kun pitäisi toimia järkevästi.”
Symposium tarttuu arkaan aiheeseen esittelemällä nykyarkkitehtien ja taiteilijoiden visioita ja töitä, joille enemmän tai vähemmän rationaalinen ajattelu muodostaa pohjan. Se voi olla rakenteellinen tai henkinen kehys, joka vapauttaa odottamatonta runollisuutta tai valjastaa ja kanavoi ilmaisua, joka olisi muuten hallitsematonta. Rationaalinen pohja voi olla myös modulaarisuuteen liittyvä teema tai silkkaa käytännöllisyyttä painottava lähtökohta.
Onko arkkitehti siis rationaalinen taiteilija? Symposiumin luennoitsijoiden työt näyttävät miten runollisuus ja yksilöllinen kauneus voivat olla vahvasti töiden pääosassa niiden rationaalisesta lähtökohdasta riippumatta, tai kenties sen ansiosta. Mutta edellyttääkö tämä “ristiriita” poikkeuksellista taiteellista lahjakkuutta?
Näyttelyssä on esillä kuvia ja pienoismalleja luennoitsijoiden töistä. Äänimaailmana kuullaan säveltäjä Gavin Bryarsin tilatutkielma. Bryarsin musiikin tilallisuudesta kertoo myös se, että useat nykytanssin koreografit, mm. Tero Saarinen, ovat käyttäneet hänen musiikkiaan.
Näyttelyarkkitehtina on toiminut Jenni Reuter-
LISÄÄ PUFFIA KAUKANA KAVALA MAAILMA ON ESILLÄ SAARIJÄRVELLÄ 1.10.2006 ASTI!
Olen levittänyt ajamillamme maisemareiteillä KAUKANA KAVALA MAAILMA -julistetta
ympäri Savoa ja Keski-Suomea- eksoottisin kohde on KIVISALMEN pienvenesataman ilmoitustaulu jossain Rautalammen lähellä- muuten Maisematie Kuopioon kulkee reittiä Laukaa-Peurunka- Konnevesi - Rautalampi - Suonenjoki-
tie on ihan uunituoretta pikitietä-musta kiemurteleva, kumpuileva nauha keskellä vihreää, luonnonkaunista perinnemaisemaa!Paljon nopeampi ja somempi kuin rähjäisessa, ruuhkaisessa kunnossaoleva-Lievestuore -Hankasalmi-reitti , jonka tie on urainen vähemmän kaunista maisemaa tien varressa.
Ainakin kesällä valitkaapa onnellinen maaseutureitti!
Erinomainen pysäkki on OSSIN MARKET!Ja hyviä , hoidettuja uimapaikkoja on useita.
Ja ei juuri yhtään ketjuja muuta kuin taajamien keskuksissa. Halvimmillaan löpö oli 1.02!
Aikaa menee vähemmän!Siis matka ei pitene.
VIELÄ EHTII........
Ja nyt taas duunia vääntämään eli hoivaamaan ajattelemalla tulevia syksyn opetusprojekteja!
Hellurei!
Marja
tiistaina, elokuuta 01, 2006
Kesätapahtumia......jatkuuuuuu.....
Heips!
Jyväskylän Kesän ja Jyväskylän Taidemuseon ja Saarijärven Taidemuseon sekä kuraattoori Torun Ekstrandin kanssa tuotimme yhdessä Israelilaisen- RAUHAN PUOLESTA performanssi -taiteilijan ADVA DRORIN esiintymään Jyväskylän Kesän viikolla
- Museo antoi rohkeasti HOLVIN alakerran Advan esitykselle WOMAN IN BLACK-
savua -paahtoleipää - lapsenkenkiä-barbienukkeja -nukkeja- sotilaita- valkoista maitoa -kananmunia -mausteita.
Paljon katsojia esitykset kahtena päivänä keräsi- lapsia ja naisia etupäässä-
kyynel tuli usealla silmään tunnin ruokaperformanssin aikana- Adva paistoi kahdella paistinpannulla outoa-sodan ja elämänsekaista keitosta.
Ikävä kyllä aihe on kylmivän reaaliaikainen -800.000 Libanolilaista siviiliä on paennut paniikissa kotoaan - Istaelin puolella samoin pohjoisosa on tyhjentynyt, siviiliuhrien määrä eilen pysäytti sotatoimet tauolle, mutta loppua ei näy!
Voiko taide lohduttaa, auttaa käsittelemään -edes- vai onko hyödytöntä esiintyä pienesti pahuutta, väkivaltaa vastaan?
Vastapuolen arsenaali on valtaisan hyvin varustettu.
Mutta jos ajattelee maailmankaikkeudessa alati olevaa hyvän ja pahan taistelua , on oikein tehdä hyviä tekoja tai pyrkiä tekemään!
Naivia vai!
Olkoon, muutenhan ei kannata elää sitten ollenkaan .....jos ei hyvällä ole mitään merkitystä!
Olen haalinut niin paljon parvekekukkkia, että en itse mahdu sinne lainkaan!
Mutta on lohduttavaa katsella kirjavaa kukkamerta;
Ahkeria Liisoja.
Pelargonioita.
Samettikukkia
köynnöksiä, Ruusuja!
Syysilmoittelu alkoi:
Tänään ilmoitettiin ,että Laukaan Kansalaisopistossa ei öljyväriryhmälle ole tilaa syksyllä Laukaalla.
Laukaan koulut ovat remontissa ja korvaavia tiloja ei ole-uskoo ken haluaa. Taitaa vetää virkamiehellä suonta, eikä viitsitä yrittää , kun kyseessä on pääasiassa naiset ja vaatimaton yhteiskunnallinen merkitys - ryhmä on suuri ja hyvä ja tärkeä!
Näin ne asiat laitetaan arvojärjestykseen. Eipä mulla ole sanomista kun olen ulkopaikkakuntalainen ja sijainen.
Haa,
Sain kuin sainkin Santun Tuvalla maalattua valmiiksi kolme " siivua " maisemaa.
Herkkiä- tapahtumarikkaita sanoivat museon edustajat, kun kävivät kuittaamassa vuokran yhtenä tauluna.
Iltapäivä menikin sitten autoa pakatessa , olin tuonut omat tekstiilit, matka-TV:n , pohjia- värejä- paperia - kukkia tolkuttomasti- no lähdön hetki oli haikea- haen vierailuaikaa uudestaan ensi kesäksi!
Pokia ja Höyheniä !
Marja 50v ja 5 päivää!
Jyväskylän Kesän ja Jyväskylän Taidemuseon ja Saarijärven Taidemuseon sekä kuraattoori Torun Ekstrandin kanssa tuotimme yhdessä Israelilaisen- RAUHAN PUOLESTA performanssi -taiteilijan ADVA DRORIN esiintymään Jyväskylän Kesän viikolla
- Museo antoi rohkeasti HOLVIN alakerran Advan esitykselle WOMAN IN BLACK-
savua -paahtoleipää - lapsenkenkiä-barbienukkeja -nukkeja- sotilaita- valkoista maitoa -kananmunia -mausteita.
Paljon katsojia esitykset kahtena päivänä keräsi- lapsia ja naisia etupäässä-
kyynel tuli usealla silmään tunnin ruokaperformanssin aikana- Adva paistoi kahdella paistinpannulla outoa-sodan ja elämänsekaista keitosta.
Ikävä kyllä aihe on kylmivän reaaliaikainen -800.000 Libanolilaista siviiliä on paennut paniikissa kotoaan - Istaelin puolella samoin pohjoisosa on tyhjentynyt, siviiliuhrien määrä eilen pysäytti sotatoimet tauolle, mutta loppua ei näy!
Voiko taide lohduttaa, auttaa käsittelemään -edes- vai onko hyödytöntä esiintyä pienesti pahuutta, väkivaltaa vastaan?
Vastapuolen arsenaali on valtaisan hyvin varustettu.
Mutta jos ajattelee maailmankaikkeudessa alati olevaa hyvän ja pahan taistelua , on oikein tehdä hyviä tekoja tai pyrkiä tekemään!
Naivia vai!
Olkoon, muutenhan ei kannata elää sitten ollenkaan .....jos ei hyvällä ole mitään merkitystä!
Olen haalinut niin paljon parvekekukkkia, että en itse mahdu sinne lainkaan!
Mutta on lohduttavaa katsella kirjavaa kukkamerta;
Ahkeria Liisoja.
Pelargonioita.
Samettikukkia
köynnöksiä, Ruusuja!
Syysilmoittelu alkoi:
Tänään ilmoitettiin ,että Laukaan Kansalaisopistossa ei öljyväriryhmälle ole tilaa syksyllä Laukaalla.
Laukaan koulut ovat remontissa ja korvaavia tiloja ei ole-uskoo ken haluaa. Taitaa vetää virkamiehellä suonta, eikä viitsitä yrittää , kun kyseessä on pääasiassa naiset ja vaatimaton yhteiskunnallinen merkitys - ryhmä on suuri ja hyvä ja tärkeä!
Näin ne asiat laitetaan arvojärjestykseen. Eipä mulla ole sanomista kun olen ulkopaikkakuntalainen ja sijainen.
Haa,
Sain kuin sainkin Santun Tuvalla maalattua valmiiksi kolme " siivua " maisemaa.
Herkkiä- tapahtumarikkaita sanoivat museon edustajat, kun kävivät kuittaamassa vuokran yhtenä tauluna.
Iltapäivä menikin sitten autoa pakatessa , olin tuonut omat tekstiilit, matka-TV:n , pohjia- värejä- paperia - kukkia tolkuttomasti- no lähdön hetki oli haikea- haen vierailuaikaa uudestaan ensi kesäksi!
Pokia ja Höyheniä !
Marja 50v ja 5 päivää!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)