Blogiarkisto

keskiviikkona, joulukuuta 24, 2008

HIRVEIMMÄT JOULULAULUT-VÄLTÄ NÄITÄ!

Hei!

Välilevyjä
22.12.2008 klo 10:03 | Kesto 00:44:04 | Kuunneltavissa: Vain Suomi
Kauheimmat joululaulut kaikuvat toiveuusintana!
Toimittajana Olli Virtaperko.
Vieraana kielitieteilijä, tohtori Janne Saarikivi.
Ohjelma on uusinta vuodelta 2007.
www.yle.fi ja sieltä mainio radio-ohjelma VÄLILEVYJÄ- ARKISTOSSA KUUNNELTAVISSA ..

Kuulet mm Timo T.A. Mikkosen joululaulun ja muita herkkuja, jotka lisäävät joulurauhan tunnelmaa!


Marja

tiistaina, joulukuuta 23, 2008

EURO KATSEESTA KUVANTEKIJÄLLE ???

Hei!

Torstaina 18.12 pidin työhuoneen ovia auki 12-18.
Olin valmistanut ständin Yliopistonkadulle, koska työhuone sijaitsee sisäpihan perällä , kaukana hektisestä kadusta- sisäänheittäjänä toiminut Andy Warholin silkkipainoteos Marilyn Monroesta kuva, jonka kopion ( suokaa anteeksi Marilyn ja Andy)Humlebäckissä Tanskassa sijaitsevan Louisianan Taidemuseon vuoden 1987 Vuosikalenterista -ja lupaus Glögistä toi muutaman oikeasti mosaiikkilaatoista innostuneen paikalle- pitää uusia työpajanäyttely keväällä.
Mosaiikkikurssista enemmän oli kiinnostusta.
Suurempi merkitys oli psykologinen kynnys avata ja esitellä oma työtila teoksineen kaiken kansan koettavaksi.

Saatuani kynttilät sammuksiin ja glögit termospulloon riensin taidemuseolle keskisuomalaisten ammattikuvataiteilijoiden ja kuvataiteen harrastajien ja museoväen tapaamiseen. Paikalla oli kolmisenkymmentä aktiivia.
Osa oli ilmeisen kyllästyneen oloinen jo alussa , osa hiljeni vain tavan vuoksi ja osa taisi kaivata johtajaa ja osalle ei kai selvinnyt koskaan, että tarkoitus oli taidemuseon toiminnan esittelyn lomassa keskustella vapaasti ilman suodatuksia kaikesta yhteistä näyttelytoimintaa koskevasta ja yhteistyön laajentamisen ja laadun parantamisen tiimoilta.
Museon johtaja Päivi-Marjut Raippalinna toivotti meidät tervetulleeksi ja museon henkilökunta esiteltiin perusteellisesti samoin jokaisen vastuualue.
Mikä oli hyvä asia.
Henkilökunta on pieni ja näyttelytoiminta galleriamaisen vilkasta ja aluetaidemuseotehtävät laajat.

Itse sain heti käytöskurmuutusta - johon olen toki tottunut , mutta olin käsittänyt tilaisuuden luonteen erilaiseksi kuin esimerkiksi lautakuntakokouksen tai taiteilijaseuran vuosikokouksen- saa spontaanisti kysyä ja kommentoida,varsinkin kun osaan jo 4-vuotisesta lautakuntatyöskentelystä johtuen pyytää puheenvuoron viittaamaalla,lisäksi olin oikeasti ollut epätietoinen esille tuomistani asioista.

Onneksi keskustelun puheenjohtajaksi saatiin sovittua puheenvuoroja jakamaan Leena Lokka. Muuten olisi mennyt hyvin kaikuvassa , huonohappisessa tilassa keskustelu maitohapoille jo alkuunsa.

Keski-Suomen Museo pitää saada mukaan näihin vapaamuotoisiin tapaamisiin, koska joka toinen vuosi Jyväskylän Taiteilijaseuran Vuosinäyttely järjestetään siellä. Näyttelykonsepti vaati kehittämistä.Keskustelimme jyrytyksen luonteesta ja mahdollisesta palutteesta teostenjättäjille.

Ulkopuolinen jyryttäjä Jyväskylän Taiteilijaseuran vuosinäyttelyssä on perusteltua, koska jo aika monet kuvantekijöitä koskevat asiat alkavat olla liian keskittyneet yksille ja samoille henkilöille ja asiantuntijoille tai järjestelmille.
On hyvä , että täysin ulkopuolinen ammattilainen seuloo Taiteilijaseuran tärkeimmäksi tapahtumaksi muotoutuneen näyttelyn.Ulkopuoliset jyryttäjät ovat toisin kun annettiin ymmärtää olleet tehtäviensä taslla ja urakoineet jyryttäessä kaksi päivää putkeen - tehneet pienellä korvauksella jyrytyksen ja suunnitelleet näyttelyn ripustuksen ja jättäneet kirjallisen lausunnon avajaisiin silloin kun ovat estyeet osallistumasta itse avajaistilaisuuteen. Usein jyryttäjät ovat aktiiviisia ammattitaiteilijoita ja toimivat usealla alueella ; itsenäisinä kuvantekijöinä sekä
asiantuntijatehtävissä sekä kuraattoreina että opettajina.

Jyryttäjäjäsenten määrää voisi lisätä niin, että olisi kaksijäseninen , mahdollisesti kolmijäseninen jyry?
Mutta usemapijäsenisten jyryjen ongelma on kompromissit ja se sopii huonosti taiteeseen.
Yllätyksellistä on lopputulos aina yksijäsenisen jyryn toiminnassa.
Mutta ei ole koskaan jättänyt ketään kylmäksi-
Aina näyttelyt ovat puhuttaneet ja vetäneet yleisöä.
Mutta nyt Keski-Suomen Museon näyttelytilan seinä olivat niin nuhjuset ja maalipaikkauksia täynnä , että se ei ollut enää asiallista.
Samoin muoviset numerolaput olivat niin kuluneet ettei enää saanut numerosta selvää!!!!Toisaalta näyttelyn esittelyyn ja pedagogiseen puoleen tulisi satsata paljon enemmän.Moinen ei ole nykyaikaa eikä voi olla ainoastaan taiteilijaseuran tehtävä kohentaa asioita.

Keskustelussa nousi siis esiin jyrytysmaksun suuruus ( nyt 20 Euroa) ja sen vastikkeellisuus.
Jyrytysmaksu on yleinen käytäntö koko maassa. Maksu vaihtelee 10-50 Euroon ja sillä maksulla saa tarjota teoksensa avoimen tarjonnan näyttelyyn -usein max kolme kappaletta- Maksulla taiteilijaseurat kustantavat ulkopuolisen jyryttäjän noin kahden päivän työnpanoksen ja jyrytysavustajien palkat.
Jyrytysmaksu ei tuota taiteilijaseuralle ylimääräisi varoja vaan sillä kustannettaan näyttelyn kuluja.
Jyrytysmaksun vastineeksi esitettiin , että jyryttäjä antaisi jokaiselle noin vajaalle 100 teosten tarjoajalle palautteen tarjotuista teoksista , se on sula mahdottomuus- mikään aika ei riittäisi, eikä tila.
Sitäpaitsi palautteen antaminen on eettisesti vastuullista ja tekijää kunnioittavaa toimintaa- ei siis mitään pikaoikeudenkäyntejä teosten haun yhteydessä.
Jokaisen tulisi ymmärtää että arvion antaja ottaa syvällisesti kantaa toisen hengen tuotteisiin.Osoittaa suurenmoista ymmärtämättömyyttä esittää jotain hollitupameininkiä.

Taiteilijaseuran vuosinäyttely on tarkoitettu keskisuomalaisen ammattitaiteen esittelyyn. Mukaan pääse usein kuvataidetta pitkään harrastanut , mahdollisesti tuleva ammattilainen.
Näyttely on yksi porras ammattilaisuuteen.

Mutta näyttely on ennen kaikkea Taiteilijaseuran näkyvin ja isoin satsaus yhdessä taidemuseon kanssa keskisuomalaisen kuvataiteen esittelyyn.
Keskisuomalaisen kuvataiteen esittely ja edistäminen on aluetaidemuseon yksi tärkeimmistä tehtävistä. Sisältäen taltioinnin ja tutkimisen.

Vuosinäyttelyä tulee yhdessä kehittää vielä paremmaksi näyttelyksi oheistoimintoineen.
Tulee muistaa, että kuvataiteilijat ovat ainoa taiteilijaryhmä , jotka ilman korvausta esittelevät viikkojen ajan teoksiaan näyttelytiloissa ja maksavat näyttelykulut, kuljetukset, kovaa vuokraa tai provisioita myynneistä.
Ilman näyttelytoimintaa taiteilijaa ei ole - olet pakotettu oravanpyörään oli sinulla varaa tai ei.
Menestymätön,näkymätön taiteilija maksaa viulut yksin ja ei saa saattohoitoa.
Kuinka moni museo laskee budjetissa taiteilijan työn osuuden euroissa , siis henkisen työn tuloksen, sen esittelyn usein kirjallisesti, oman esiintymisen, näyttelyn kesto ollessa yleensä runsaat neljä viikkoa.
Taiteilijat tuottavat museoiden henkisen sisällön.

Kaikki museot eivät maksa Kuvastokorvausta, mikä olisi minimikorvaus tehdystä työstä.
Todetaan usein, että on hienoa ,kun pääsee museoon esittelemään teoksiaan.
Mutta arvostusta ei voi syödä.
Palaute on usein parhaassa tapauksessa puolen sivun artikkeli paikallisessa lehdessä.

Kirjailijat ovat saamassa ensi vuonna konkreettisesti rahallista korvausta jokaisesta kirjastolainauksesta.
Saisimmko me Kuvataiteilijat korvauksen jokaisesta katseesta sen kohdatessa teoksemme?
Kolme tuhatta kävijää - euro per kävijä-
Olisi vähintään kohtuullista.
Usein kuvantekijän palkka unohtuu, kun lasketaan budjetteja.
Osa kuvantekijöistä osaa jo laskuttaa työstään.

Kritiikki- ja jyrytystilaisuudet voi järjestää erikseen eri rahoituksella.
Kuten tilaisuudessa totesimme, kuvataiteen harrastajajärjestöt voivat tehdä aloitteen ja hakea avustusta kritiikkipalveluun eri tahoilta.
Ammattitaiteilijat tarvitsevat harrastajataiteilijoita ja toisinpäin.
Ehdottomasti. Keski-Suomessa kuvataiteen harrastus on erityisen vilkasta ja korkeatasoista ja sillä on pitkät perinteet yhteistyöstä ammattitaiteilijoiden kanssa.

Ammattikuvataiteilijan asema ja kuvataiteen esittämisen mahdollisuudet ovat heikentyneet Keski-Suomen alueella.
Tämä on lakanut näkyä jo taiteen tasossa.
Varoja on vähennetty usean vuoden ajan kuvataiteilijoilta ja taidemuseolta.
Maineikkaat,kansainväliset Graphica Creativa ja Valokuvataiteen Biennale eivät jaksaa kantaa kuvataiteen mainetta biennalien välivuosia.
Me tarvitsemme lisää kunnollisia näyttelytiloja ja näyttelytoimintaan varoja. Vuosiapurahat,jotka karsittiin laman aikana pois, tulee palauttaa kulttuuritoimen budjettiin.
Ei ole museoita eikä näyttelytiloja hienoine sisältöineen ilman taiteilijoiden työpanosta.
Toivoisi suunnan jo kääntyvän ja siihen voivat vaikuttaa aktiiviseti Taiteilijaseuran puheenjohtaja ja hallitus sekä Taidemuseon henkilökunta.
Ilman työtä suunta ei muutu.

Toivottavasti yhteiset keskustelutilaisuudet jatkuvat ja keskustelutaito kehittyy itse kullakin.Ja tulosta syntyy.

Marja

RAUHANTEKIJÖITÄ JA TAITEENTEKIJÖITÄ ERI TILANTEISSA

Jännittävästi sekoittuvat nykyisyys ja menneisyys näyttelyissä ja tapaamisissa
Viikolla 17.12 grafiikan grand old ladyn Marjatta Hanhijoen avajaiset- graafikkojen kaupungissa kun ollaan niin avajaisissa oli kaksi graafikkoa ja meitä muita piskuinen,sekalainen joukko kulttuuriväkeä vauvasta vaariin –Toki kaupungissa on avajaisia tämän tästä enkä itsekkään juuri näyttäydy kovin usein avajaisvieraissa. Aikanaan tuli käytyä kaikki, aikaa kului ja pää tyhjeni kuin eka kaljatuoppi perjantai-illan saunassa.
Mutta Hanhijokeen , hän on Kuuluisan vapaamuotoiseti nimetyn graafikko Pentti Kaskipuron koulun kasvattiSuomen Kuvataideakatemian grafiikan osastolta.
Pentti Kaskipuro on tunnettu surrealististista sipuli- ja juures-aiheisista grafiikanlehdistään.
Kaskipuron tekee mielenkiintoiseksi kuvantekijäksi tosiseikka, että hänellä on lapsuudesta asti ollut silmäsairaus,joka on lähestulkoon sokeuttanut hänet lapsesta asti.Pääsykokeissa Kasksipuroa ei huolittu opiskelemaan Suomen Kuvataideakatemian kouluun.syynä kai oli erittäin heikko näkö.
Myöhemmin hän kelpasi samaan opinahjoon grafiikan opettajaksi.
Hän ei ole koskaan nähnyt kunnolla kauas, osaksi siksi aiheet ovat läheltä kuten pöydällä nahistunut punajuuri, lanttu, peruna.Työvälineenä näkmeisen apuna suurennuslasi.Sopii surrealistille.
Koulukunnasta on tehty oiva dokumentti 90-luvulla Ylelle.Käy ilmi, että Kaskipuro sai opetuksellaan aikaan ison innostuneen joukon ihan omalla viivalla operoivia graafikoita. Koulukunnalla on ollut suuri merkitys grafiikan uusiin muotoihin ja vähemmän jäykkään akateemiseen ulkoiseen ilmiasuun grafiikan lehdissä.

Hanhijoen Näyttely on moniin nykyajan näyttelyihin verrattuna turvallisen kodikas ja rauhoittava;kuvissa ei tapeta,ei olla julkisen seksuaaliseen aktiin valmiina ,esitellä hermafrodiitteja, epäsikiöitä tai olla vieraantuneita.
Esillä on meheviä akvarellejä ja mustavalkoisia grafiikanlehtiä ihmisistä ja sisätiloista.Suurennetut kuvakulmat keittiön pöydän välineistä kauniisti maalattuina ja hienosti rytmitettynä palauttavat mieleen yhden kuvataiteen tehtävän rauhoittajana ja kauneuden esittäjänä.Sopii tähän hetkeen , kaikki kun tuntuu rytisevän ja epävarmuus valtaa kaikki.

Hanhijoki ei ole pelkästään auvoisen kodinhengen kuvaaja , eikä harmiton piirtelijä. Teosten takana on elämää-
Testasin avajaisyleisöä kyselyllä mikä tapahtuma yhdistää tämän vuoden Nobelin Rauhanpalkinnon saajaa presidentti Martti Ahtisaarta ja taidegraafikko Marjatta Hanhijokea ?
Kukaan ei muistanut.
Mutta heti kun sanoin Pro Finlandian, osalla alkoi kello soida päässä.( Hieno ilmaisu englannin kielestä !!!)

Itselle Pro Finalndia-mitalin palautus tapahtuma Itsenäisyyspäivä-juhlilta vuosimallia 1998 jäi mieleen koska harvemmin tuollaisessa tilanteessa ihmiset uskaltautuvat protestoimaan tai kokevat sen jostain syystä liioiteltuna tai kokevat protestoinnin suomalaiskansallisesti ikävänä puuhana, joka kuuluu jollekin muulle ...

No alla oleva kirje muistuttaa mieleen tapahtumat noin kymmenen vuoden takaa.

Tässä kuuluisa kirje ja tapahtuma presidentti Martti Ahtisaaren ajalta vuodelta 1998.
Ritarikuntien kanslialle
Snellmaninkatu 9 - 11
Helsinki


Suomen tasavallan presidentti on myöntänyt Indonesian hallituksen metsäministerille Djamaludin Suryohadikusumolle Suomen leijonan ritarikunnan komentajamerkin. Siitä syystä me allekirjoittaneet, joille tasavallan presidentti myönsi viime itsenäisyyspäivänä Pro Finlandia-mitalit, haluamme palauttaa omat kunniamerkkimme.
Katsomme, että mitali Indonesian nykyisen hallituksen ministerille on myös kunnianosoitus presidentti Suharton politiikalle ja merkitsee hänen sortokoneistonsa voitelemista. Vaikka kyseinen ministeri onkin näyttänyt suosivan metsien käytön valvontaa, hän on joka tapauksessa Suharton hallituksen jäsen.
Kunniamerkin myöntämisellä ajetaan ennen kaikkea suuryhtiöiden taloudellisia etuja. Niiden intressejä edistetään viemällä mm. sotatarvikkeita, osallistumalla paikallisten asukkaiden oikeuksien polkemiseen ja tuhoamalla Indonesian metsäluontoa ja eläimistöä. Mitalin kääntöpuolelta löytyvätkin sellaiset suomalaiset suuryhtiöt kuin Jaakko Pöyry, UPM-Kymmene, Enso-Gutzeit, Ahlström, Vapo, Valmet, Sisu, Nokia, Vientiluotto ja Merita.
Kiitämme omasta puolestamme kunniasta ja palautamme kohteliaimmin mitalimme.


Helsingissä 8. 1. 1998
kirjailija Leena Krohn
taidegraafikko Marjatta Hanhijoki


Martti Ahtisaari on ollut vuodesta 2005 lähtien YK:n pääsihteerin erityisedustaja Kosovossa. Suomen tasavallan presidenttinä hän toimi vuosina 1994-2000.


Presidentti Martti Ahtisaari sai Nobelin Rauhan palkinnon Oslossa.
Oslo on kuuluisa paikka Oslon Sopimuksesta
Tässähistoriallinen rypäleasesopimus allekirjoitettavaksi Oslossa

Julkaistu 4.12.2008 12:20
Muokattu 4.12.2008 13:54
Keskiviikkona Oslossa avattiin allekirjoitettavaksi historiallinen kansainvälinen sopimus, jonka tavoitteena on puuttua rypäleaseiden aiheuttamiin vakaviin humanitaarisiin ongelmiin. Suomi ei ollut niiden yli sadan valtion joukossa, jotka allekirjoittivat sopimuksen.
Monien muiden järjestöjen tavoin Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälinen liike, Suomen Punainen Risti mukaan lukien, on tehnyt työtä sen eteen, että mahdollisimman moni maa allekirjoittaisi ja ratifioisi sopimuksen. Lokakuussa 2008 Suomen Punainen Risti vetosi yhdessä Kirkon ulkomaanavun ja Suomen UNICEFin kanssa Suomen hallitukseen, jotta se liittyisi Oslon sopimukseen. Järjestöjen kanta perustuu puhtaasti rypäleaseiden aiheuttamiin humanitaarisiin ongelmiin.
Oslon sopimuksen yhtenä keskeisenä tavoitteena on taata rypäleaseiden uhreille heidän tarvitsemansa tuki.
– Tilaisuuteen osallistuneet rypäleaseiden uhrit muistuttivat paikallaolijoita hyvin konkreettisesti siitä, miten rypäleaseet vaikeuttavat uhrien elämää. Siksi onkin tärkeätä, että kansainvälinen yhteisö tekee voitavansa helpottaakseen niiden elämää, jotka ovat joutuneet rypäleaseiden uhreiksi. Yhtä tärkeää on luonnollisesti tehdä kaikki mahdollinen, jotta tulevaisuudessa ei syntyisi uusia uhreja," toteaa Suomen Punaisen Ristin varapuheenjohtaja Eero Rämö, joka osallistui allekirjoitustilaisuuteen Norjan Punaisen Ristin kutsusta.
– Oli koskettavaa todistaa, kuinka yli 100 valtiota, heidän joukossaan sellaiset maat kuten Iso-Britannia ja Ranska, allekirjoittivat sopimuksen, jonka tavoitteena on ennen kaikkea suojella siviilejä sodan keskellä. Toivottavasti myös Suomi voi sitoutua sopimukseen tulevaisuudessa, Rämö jatkaa.
Suomen Punaisen Ristin nettisivuilla on kattava paketti rypäleaseista, niiden vaikutuksista ja niitä koskevista kansainvälisestä sääntelystä. Lue aiheesta lisää humanitaarisen oikeuden nettisivuilta.
 
© Punainen Risti| Lailliset huomautukset | webmaster@redcross.fi

Suomi ei siis allekirjoittanut sopimusta- Kommentoiko tuore Nobelin Rauhanpalkinnon saaja Suomen poisjäämistä sopimuksesta? Eipä tainnut ehtiä-
Näin monimuotoisesti rakentuu kuva ja käsitys taiteen tekijöistä ja rauhan rakentajista.
Marjatta Hanhijoen näyttelyssä on keskellä näyttelytilaa orientaalisesti kirjailtu oranssi lasten posliinipotta ,johon saa heittää euroja.
Kehitysmaissa joihin suuri osa halpatuontivaatteiden tuotannosta on keskitetty on pula wc - tiloista ja erityisesti murrosikään tulevat tytöt jättävät koulunkäynnin kesken koska katseilta suojaava wc puuttuu.

Pottaan heitetyt eurot menevät wc-tilojen rakentamiseen kehitysmaissa.


Ter. Marja

maanantaina, joulukuuta 15, 2008

SIKA SAA MATKUSTAA AUTON TAKAPENKILLÄ

Hei!

Nauratti lehdessä vastikään ollut otsikko. KSML:n Lehtijutussa Poliisimestari toteaa : Sika saa matkustaa auton takapenkillä.
Poliisimestaria haastateltiin, kun Hankasalmella auto oli liukkaalla kierinyt katolleen pientareelle
Autossa matkusti kuskin lisäksi kaksi ihmistä ja heidän välissä yksi sika. Kukaan ei vahingoittunut onnettomuudessa.
Sika oli kasvatti,kotieläinporsas.
Lemmikki.
Lemmikkinä voi kotona olla ihmis-sikakin.

Taksikuskeilla luultavasti riitti otsikosta reviteltävää vielä enemmän kuin minulla.
Heillä taitaa olla joka viikonloppu useampikin sika takapenkillä.

Vakavoidutaan.

Pääsin jatkamaan vaikuttajana Uuden Jyväskylän kulttuurilautakunnassa varsinaisena jäsenenä,vaikka valtuustoon en yltänyt.
Mistä luottamuksesta olen otettu.
Vasemmistoliiton kunnallisjärjestön valtuustojäsenet ja luottamushenkilöt ovat nähneet aktiivisuuteni mm kaikille tärkeässä lähikirjastojen todella tiukille menneessä puolustustaistelussa.
Poliittiset kunnallisjärjestöt tiedustelevat ehdokkaina olleiden halukkuutta eri luottamustehtäviin, erityisesti lautakuntiin.
Laitoin itseni ehdolle vain kulttuurilautakunnan jäseneksi. Varsinaiseksi.Se on alue, josta olen kiinnostunut.
Lisäksi tiedän kulttuuriasioista tarpeeksi ollakseni oikeutettu luottamushenkilöksi kulttuurilautkaunnassa.
Toki useita halukkaita oli vasemmistoliitossakin kyseiseen tehtävään.
Teen parhaani jälleen ,jotta elävä kulttuuri
ja kulttuurin ammattilaiset saavat kunnolliset toimintamahdollisuudet.


Ja takaisin uuteen opetusministeriimme ja muisteloihin kunnallispolitiikassa:

Luovutimme 2006 kuukaudessa-elokuun aikana kerätyn 5500 nimen adressin kaupungin valtuustolle- minä ja kolme kirjailijaa ja yksi nuorison edustaja Huhtasuolta- adressin vastaanotti valtuuston puheenjohtaja Henna Virkkunen, joka silloin oli lähikirjastojen vähentämisen kannalla.
Tänä vuonna , vaalivuonna
pidin puheenvuoroja ja kirjoitin lautakuntien jaosta- uhkana oli lautakuntien määrän pienennys tai yhdistäminen kammottavalla otsikolla superlautakunnaksi- nimihöttöilyä ja kunnallisen päätöksenteon aliarviointia-
Saimme korjattua kuntasopimusta ja kulttuurille , nuorisolle ja liikunnalla ihan omat lautakunnat!
Paremmin kävi kuin osasimme odottaa!

Henna Virkkunen,joka siis vielä pari vuotta sitten puolsi lähikirjastoverkon supistusta, on valittu opetusministeriksi.
Onkohan suhtautuminen kirjastoihin muuttunut muutamassa vuodessa?

Onneksi tuli oltua varavaltuuttuna Jyväskylän valtuuston laivaseminaarissa elokuussa , missä olivat myös Korpilahden ja Jyväskylän maalaiskunnan valtuustot mukana. Sain seminaarissa pitää puheenvuoron esim aiheesta , että lautakuntia on oltava ainakin kaksi eli kulttuuri-ja nuorisolautakaunta sekä liikuntalautakunta.

Siellä sekä Jyväskylän , Korpilahden että maalaiskunnan valtuutetuista- läsnäolleista- enemmistö oli samalla kannalla kanssani ja kuntien yhdistämissopimusta laatinut konsultti totesi siellä ,että ON MAHDOLLISTA PALATA sopimuksen yksityiskohtiin ja muuttaa sopimusta jos yhteinen etu ja tahto näin on.

Ei todettu siis , että sopimusta ei saa muuttaa miltään osin kolmeen vuoteen kuten nyt on kerrottu muutaman eli kolmen maalaiskuntalalaisen vaikuttajan taholta.
Paljastivatpa oman värinsä kulttuuri-, liikunta- ja nuorisoasioiden suhteen. Totesivat , että uudessa kunnassa perusasiat hoidetaan ja huolehditaan ja nyt heidän mielestään siis kulttuuri-, nuoriso-, ja liikunta-asiat ovat ylimääräistä hyvää johon uudella kunnalla ei ole varaa edes lautakuntia perustaa.
jos ei ole toimielimiä kyseisille yhteiskunnan osa-alueille, ei ole arvostusta ei ole resussointia , ei mitään.
Onneksi nuo kolme eskon puumerkki-intoista jäivät vähemmistöön ja vaikka valittavatkin sopimusrikkomuksesta KHO:n , eivät ehdi pilaamaan lautakuntajakoa. Maineensa kyllä meni.
Henna Virkkunen oli läsnä muun kaupungin johdon kanssa koko seminaarin ajan.

Seuraavan kerran tapasin Henna Virkkusen HB-betoniteollisuuden uuden laattalinjan vihkiäistilaisuudessa Seppälänkankaalla lokakuussa. Hän piti reippaan puheen juhlavieraille.
Ehtivä ihminen.Raikkaampi kuin pönöttävät,itsetietoiset liituraitaukkelit.
Voihan olla ,että saamme alueellista kulttuuria edistäviä asioita vietyä ministeriöön asti. Aika näyttää.

Uudessa kulttuurilautakunnasa jatkavat vanhoina Jukka Louhivuori, Pauliina Holm,Jukka Ammondt, Nina Simanainen ja Juha Venäläinen+ minä.
Jatkuvuutta tuli kulttuuriasioiden työstöön ja olemmehan esim lähikirjastoasiassa olleet melkein samoilla linjoilla ja konserttisalin rakentamisen kannalla kaikki.
Tosin itse kannattan alkupe,räistä taiteiden korttelin mukaista suunnitelmaa eli kirkkopuiston reunalle konserttisali
Lisäksi
Taiteilijoille tulee saada takaisin vuosiapuraha ja on tehtävä aloite prosenttiperiaatteesta kaupungin rakennuskohteissa.
Nythän uusi lautakunnan puheenjohtaja jo lupaavasti linjasi kulttuurilautakunnan tulevia hankkeita ja aloitteita.
Joihin lauseisiin sisältyi julkinen taide.
Museotoiminta on myös jäänyt aivan alakynteen resussien jaossa.

Kunnollinen varasto on tulossa monen vuoden odottelun jälkeen Jyväskylän museoille.
Mutta näyttelytoiminnan kehittämiseen , ainakin on saatava ne OPM:n korvamerkitsemät valtion avut lyhentämättöminä.

Tällä viikolla on taidemuseolle kutsuttu keskisuomalaiset kuvataiteilijat yhteiseen tapaamiseen museoväen kanssa tarkoituksena kuunnella molemmin puolin toisiamme ja mahdollisesti uusia ideoita ja toiveita saadaan täyttymään näin joulun alla.
Jännittävää.
Suosittelen tammikuussa käynnistyvää mosaiikkitaiteen kurssia , sopivat myös vasta-alkajille.KTS Keskisuomalainen su 14.12.Koulut ja kurssit -osio.
Tiedustella kursseista voi: marja.kolu@lafka.fi
Kurssit viikonloppukursseja Yliopistonkatu 28 E , uudella työlhuoneellani.

Tammikuussa käynnistyvät myös ammattilaisille tai pitempään piirtäneille tarkoitetut elävän malli piirustusillat.
Kaksi ja puoli tuntia , 18-20.30 , keskiviikkoisin.
20Eur/ ilta,sisältää mallin ja tilan.Minimi 5, maksimi 7 osallistujaa.
Alkaa 28.1.2009

Tarkemmin marja.kolu@lafka.fi