Blogiarkisto

torstaina, heinäkuuta 24, 2008

SADAN PÄIVÄN SADE

Jatkuva sade toi mieleen nuoruudessa Kankaanpään taidekoulussa luetun kirjan Sadan Vuoden yksinäisyys.
(Sadan vuoden yksinäisyys (Cien años de soledad) on kolumbialaisen Nobel-kirjailijan Gabriel García Márquezin romaani vuodelta 1967. Kirja on yksi García Márquezin pääteoksista ja latinalaisen Amerikan kirjallisuuden klassikko. Se on myös niin sanotun maagisen realismin tunnetuimpia edustajia. Kirja on käännetty 35 kielelle ja sitä on myyty yli 30 miljoonaa kappaletta.

Sadan vuoden yksinäisyys, samoin kuin jotkut muutkin García Márquezin kirjat, sijoittuu kuvitteelliseen Macondon kylään Kolumbiassa. Elämäkerrassaan Elää kertoakseen García Márquez kertoo Macondon perustuvan kyliin, joissa hän lapsena asui.

Kirja kertoo tarinan Buendían suvusta, sen seitsemän sukupolven kukoistuksesta ja tuhosta. Se on hyvin vertauskuvallinen ja sen katsotaan tiivistävän Kolumbian tai koko latinalaisen Amerikan historian sotineen, vallankaappauksineen, banaaniplantaaseineen ja työläisten joukkomurhineen.Lainaus google-haulla)
Kirjan tapahtumat sijoittuvat MACONDO-nimiseen kaupunkiin.

Siellä satoi kuukausitolkulla ja sade alkoi vaikuttamaan ihmisiin ja eläimistöön. Macondossa, kaupungissa , minne kirjan tapahtumat sijoittuvat johdetaan alueen monikansallisen yrityksen johtamaa banaaniviljelmää. Löysimme nuorina ainakin sen yhtymäkohdan Kankaanpäähän , että molemmat olivat yhtä mielettömiä paikkoja, toki Marquesin Macondo kiehtovampi ja mielikuvituksellisempi.. Nimesimme jopa Kankanpään Kakondoksi.
Yksi vuokraisäntämme oli valtakunnan politiikassa menestynyt juristi , joka omisti puolet Kakondosta ja Kakondon ihmisistä.
Kierrätti meitä ympäri kylää ja osoitteli puutalorotiskoja , joita omisti ja jotka vuokraisi meille mielellään sopuhintaan!
Kaupungissa ei ollut häävisti vuokra-asuntoja taidekoululaisille niinpä tämä maankuuluu juristi vuokrasi meille asunnon ( 350 markkaa-1980)puulämmitteisestä kaksikerroksisesta puutalosta keskellä kaupunkia – yläerran kaksi huonetta – vesi taidettiin kantaa kaivosta.

Alakerrassa asui työtön ,Kankaanpääläinen pariskunta , kolmissakymmenissä oleva – yksi yö heräsimme savuun ja huutoon , alakerta paloi.
Onneksi meillä ei ollut muuta kalustoa kuin rinkat ja petivaatteet , taisimmme nukkua vaatteet päällä, koska oli viileää.
Nappasimme tavarat kainaloon , osan heitimme ikkunasta ja taisimme itsekin pelastautua palotikkaita pitkin.
Alakerran naapurit olivat jo pihalla ja kuiskasivat meille , että he sytyttivät tahallaan palon , että saisivat kaupngilta kunnon vuokrakämpän!
Unohtivat ilmoittaa meille suunnitelmastaan . Olivat ajatelleet että palo on niin pieni , että ehdimme ulos ajoissa!!!
Käskivät olla kertomatta kenellekkään.
Arvatkaapa jäivätkö kiinni tuhopoltosta ?
Me yövyimme rehtorin kansliassa muutaman yön.
Kunnes löytyi seuraava Kakondolainen vuokraisäntä.


Vettä on tullut niin ,että muutoksia on huomattavissa ;torilla pulut opettelivat uimaan ja asuntooni
pyrähti lepakon näköinen olio- otin siitä yksi aamu kuvan, kun se nukkui ikkunan pielessä. Oliolla on karvainen turkki ja isot siivet ,pitkä kärsämäinen imukuppinokka tai vastaava – suihkussa huomasin , että sääriini on ilmestynyt pieniä punertavia, kutiavia pilkkuja ja yksi isompi – ajattelin että ystävävampyyri on käynyt einehtimässä yöllä paljaita jalkojani.
Otin kuvan vampyyrista.
Sattumalta samaan aikaan luin MUUMI-sarjakuvaa , missä kerrotaan vaarallisesta vampyyristä ja muumimamma tietenkin muulta perheeltä salaa ystävystyy vampyyrin kanssa piilottelee sitä keksipurkeissa ja vaikka missä.

Vaajakosken kirpputorin ovella pariskunta kertoi, että heidän asuntoonsa olivat lentäneet sisälle pöllön poikaset – aika kiva herätys, kun pikkupöllörivi katsoa tillittää sängyn vierellä.
Jatkuva sade toi myös mieleen Akira Kurosavan yhden elokuvan , jossa sataa tolkuttomasti ja kaikki on lohdutonta- japanilaiset näyttelijät kun osaavat ilmeillä ja puheen intonaatiolla tehostaa ikävääkin ikävämpää tunnelmaa – nimeä en nyt muista. Se on varhaiskauden tuotantoa ja tietenkin mustavalkoinen- sitä voi katsella näin sadepäivien ratoksi.Myydään dvd:nä.

Harrastan tällä hetkellä luovan työn lomassa tavaroiden inventointia; työhuoneen varasto on väärällään kaikkea tilateosmateriaalia ja muutoissa mukaan tarttunutta, nyt on luopumisen aika , viikon on jo Vaajakosken Kirppiksellä- sijaitsee sen kuuluisan Vaajakosken liikenneympyrään kulmilla- ollut pöytä no 181 ja rekki täynnä myytävää vaatetta ja tilpehööriä. Aloitin vaatimattomalla tavaralla , ikäänkuin vierotan itseni hellästi ensin ja sitten karaistuneena siirryn vaikeammin vieroitettaviin esineisiin.

Ainakin elokuun puoliväliin on pöytä numero 181 varattu. Nyt tässä pohdin , että paljonko voi repiä hiton korkeista , mustista , nahkaisisita,aidoista 70-luvun Abba-tyylin saappaista, todella rajut.
En vie niitä vielä tyrkylle , huutonettiä ajattelin kokeilla - sitten on Design Lepistön musta nahkaliivi , metallisella vetoketjulla, pikkusivutaskut joissa myös vetskarit , vuorellinen , nahka on sellaista , että kun sitä rutistelee siihen tulee loimuava ruskea sävy, täysin käyttämätön.
Kirjoja on tullut hankittua ja niitä sieltä löytyy myös -ymmärrettävästi ei divarilaatua , mutta luettavaa lastenkirjaa ja pokkareita.

Taisi tarttua tuo kesäflunssa blogista Päiviltä- .
kaikkihan on nykyään täällä virtuaalimaailmassa mahdollista. Lisäsin vielä edellytyksiä taudille
juoksentelemalla uhmakkaana vesisateessa kirppiksen ja työhuoneen väliä ilman sadetakkia ja tässä on lopputulos.Nenä vuotaa ja päähän koskee.

Asiaakin on päässä liikkunut ; kuntavaalit lähestyy ja äänestysinto on tiedustelujen mukaan lisääntynyt. Ehdokkaiden blogit heräävät eloon.
Toinen asia on kuka niitä viitsii lukea?



Nykymenoa seuratessa olisi syytä vaihtaa vanha valta uusiin vaikuttajiin.
Tunnen monia, jotka sanovat noin vaan lonkalta , että heitä ei politiikka kiinnosta lainkaan!
Aivan kuin heidän oma elämänsä muka voisi olla irrallaan mitenkään politiikasta , norsunluusaareke , missä itse ollaan oman elämän haltijoita.
Kaikki hyvä mitä meillä itsekullakin on terveydehuolto, koulutus, museot, yliopistot ym ovat nimenomaan rehellisten, antaumuksellisten politiikkojen aikaansamaa , he ovat olleet naisia ja miehiä , jotka ovat halunneet vaikuttaa oikeudenmukaisen , tasa-arvoisen yhteiskunnan puolesta – en puhu nykypolitiikoista vaan 40-50-luvun uranuurtajista ja sodanjälkeisen Suomen rakentamisesta sivistysvaltioksi , naisten äänioikeudesta , neuvolatoiminnan aloittamisesta, toimeentuloturvasta heikommille.
Eikö noissa asioissa riitä puolustettavaa nykyihmiselle , edes sen vertaa , että äänestää.

Minulla on ollut ILO 79 ÄÄNELLÄ( 400 Euron vaalibudjetti ) istua neljä vuotta kulttuuri-, ja nuorisolautakunnassa.
Olen ollut lähes kaikissa kokouksissa
.Paitsi niisä, joissa olen ollut jäävi tai olen ollut töissä muulla paikkakunnalla.
Minulla on ainakin nimettynä ollut nuori naisvarajäsen , joka ei ole käynyt yhdessäkkään kokouksessa tilallani , eikä ole jaksanut edes ilmoittaa virallisesti , että ei halua käydä varajäsenenä kokouksissa.

Tällaisia henkilöitä ei tarvitse valita edes hätävaraksi mihinkään.
Ilmoitin hänelle jo kaksi vuotta sitten, että jos ei hoida tehtäviä on jätettävä virallinen eroanomus kaupungin valtuustolle. Mutta ei mennyt jakeluun. Luottamustehtävän ottaessaan on hoidettava se ja sitouduttava siihen.Varajäsenenkin

Neljä vuotta lautakunnassa pudotti minut maanpinnalle , mitä tulee kunnalliseen päätöksentekoon; vaikuttaminen on erittäin vaikeaa ja kampittaminen ja väheksyminen ja henkinen kiusaaminen ihan yleinen tapa nurjetaa muutoksia yrittävä tai uutta ehdottava.
Todella raskasta on näillä ehdoilla ja näissä isojen puolueiden valta-asemissa yksittäisen naisvaikuttajan yrittää muuttaa asioita tai tuoda keskusteluun arvoja , joista ilmeisesti tavallinen kuntavaikuttaja on erkaantunut .
Kunnanvaltuutettujen ongelma on ,että he ovat pukkina kaalimaan vartijana ,useimmat ovat hyväpalkkaisessa kunnan virassa tai muussa julkisen yhteisön palveluksessa- Dynamiikkaa on vähän tai ei lainkaan.
Herra on herran päällä. Eli virkakoneisto ja nokkimisjärjestys on massiivinen- säästöä voisi syntyä virkakoneiston saneerauksella.

Tulevaisuus ei tuo hyvää Nuorisolle eikä kulttuurille.

Nyt kulttuuri- ja nuorisolautakunnalle ilmoitettiin toukokuun kokouksessa kulttuurin johtoryhmän puolesta , että suurjyväskylän uusi kulttuuri-ja nuorisolautakunta on myös urheilu-ja liikuntalautkaunta- kolmetoista jäeninen. Tampereelta on otettu mallia , siellä KUULEMMA toimii hyvin.
Meiltä lautakunna rivijäseniltä ei kysytty,mitä mieltä ollaan ,saattikka , että oltaisiin keskusteltu asiasta lautakunnassa. Minäpä tiedän , että Tampereella ei toimi tuo lautakuntakokoonpano ollenkaan hyvin. Urheilu-, ja liikuntalautakunta olisi tullut pitää erillään omana lautakuntanaan.
Jo nyt esim Nuoriso- ja kulttuurilautakunnan kokoukset ovat venyneet kolmituntisiksi. Ja miten pärjäävät naiset, humanistit ja kulttuuri-ihmiset lautakuntapaikkajaossa. Arvelenpa , että huonosti.

Tiedämme paljon nuorison ongelmista- tosin en Jyväskylässä ole törmännyt Kerava-ilmiöön ; nuoret istumassa päivät pääskytystään nurmikoilla ja sittareilla kaljapussit kourassa- mutta minusta jo nuorisolautakunta saisi olla oma itseäinen lautakunta. Esim nuorisotilojen fyysinen tila on Jyväskylässä aivan alakantissa , samoin henkilökunnan määrä.
Tosin henkilökunta on kiitettävän taitavaa , ammattitaitoista, motivoitunutta. Parannusta olemme lautakunnassa saaneet aikaan esim Kuokkalan osalta , missä nuorisotila sijaitsi kerrostalon alakerran huoneistossa ja oli järkyttvän pieni ja homeongelmainen tila.
Ottaen huomioon , että Kuokkalassa on paljon yhteisiä tiloja tarvitsevia nuoria. Nyt tulevat siis uudet ilat kirjastolle ja nuorisolle.
Lisäksi olen iloinen, että nuorten Taidetyöpaja sai jatkoaikaa.

Lähiöiden kirjastoja emme antaneet kaupungin johdon kovasta painostuksesta huolimatta kokonaan hävittää – syntyi kompromissi , pienkirjastot korvaavat lähikirjastoja ja osa jää entiselleen ja uusi kirjastoauto saatiin. Kaikki yhteisöllisyyttä ja turvallisuutta lisäävät yhteiset tilat ovat tärkeitä. Tilat, joissa ei kysytä ovella rahaa, papereita , ulkonäköä.
Yhteisten tilojen rakentamisella ja avoinna pitämisellä sekä ammattihenkilöstöllä pystymme ehkäisemmään pahaa mieltä ja lohduttomuutta.
On surullista seurata yhteisen hyvän murenemisen ja kovenevien olemassaolonehtojen seurauksia lehdistä. Esim. Kumppaanustalon kohtalo on huonoa politiikkaa. Erittäin huonoa!

Siksi on tärkeää ainakin yrittää vaikuttaa omissa valinoissa toisten elämä huomioiden ja käydä äänestämässä. Itse en koskaan ole ollut äänestämättä.

Nyt sade lopulta väistyi ja aurinko näkyy.
Taas pakkaamaan työhuoneelle.

Tervetuloa Vaajakosken Kirppikselle shoppailemaan.


Marja

torstaina, heinäkuuta 17, 2008

BETONIA

Hei!
Sadesäällä ei niin haittaa vaikka joutuukin purkamaan varastojaan , heittämään tarpeetonta , tilaa vievää tavaraa roskiin - jo neljäs jätesäkki täynnä.
Tavaran määrä ei kyllä näytä hupenevan ja mielessä käy taas ammatinvaihto ja kaiken kerätyn ja valmistetun saattohoito pois silmistä ja vaivoista isolle jätelavalle. Alituinen muutos ja jännitys pitää kyllä liikkeessä .Olisipahan kiva joku kesä kuunnella vaikka linnun laulua ja katsella ruohonkasvua.

Tänään etsin työprojektia varten vanhojen betoniasemien kuvia,betonimiehiä työssä ja asemien rakenteita. Kirjastossa oli niukka anti , vaikka kirjstoihminen teki laajan etsintätyön - kaukolainalla yritetään.

Etsiessä tuli luettua betonialan peruskirjallisuutta , betonin koostumusta jne. Opus on ollut sama perusopintokirja jo vuodesta 1984.
Alussa todetaan hienosti , että betoni on keinotekoinen kivi.
Se ei kuitenkaan saavuta sellaista lujuutta ja kestävyyttä kuin kivilajit.
Betonin valmistus on oikeaa aineilla pelaamista - hosua ei saa ja mitat oltava täsmällisiä ja sekoitusaika rakennusbetonille - dramaattiset 3 minuuttia.Se vaikuttaa betonin laatuun heti jos sekoittaminen ei ole kohdallaan.
Betonin valmistuksen saa äkkinäinen pilattua hetkessä.
Itse olen oppilaiden kanssa käyttänyt valmiita kuivabetoneita - toki myrkkyjä on niissä paljon ja oikea veden ja kuivan aineen suhde täytyy niissäkin olla.Mutta sukkelia käyttää isossa ryhmässä ja menee pieniinkin koloihin.

Olenpa onnistunut kerran sellaisessakin , että teimme pyöreät muotit valua varten alumiinilevyistä - niitä kun taidekoulun graafikoilla oli ylettömästi, kirjapainoista saatuA - se on nopsa työstää ympyräksi, no ihmettelimme sitten kun Fesconin Juotosbetoni alkoi muotin sisällä pulputtamaan kuin pahempikin myrkkykattila. Pulputusta jatkui usemapi päivä ja lopputuloksena oli kevyempää ja huokoisempaa laattaa! En patentoinut ideaa.Kuparijauheella saa aikaan vihertävää betonia. Senkin kehitti kokeilunhaluinen kuvanveistäjä pääkaupunkiseudulta-hän kyllä patentoi keksinnön.
Betoni regoi jo teelusikalliseen sokeria ,fingerporillista partavaahtoa voi käyttää jähmettymisen hidasteena ja niin edelleen - se on kemiaa.

Luoonostakin on nautittu:
Hyttyset söivät Laajavuoren juokuslengillä sääret punapilkkuisiksi tai sitten joku uusi olemattoman kokoinen lajike , käsivarret jäivät rauhaan ja naama,vaikka ne olivat paljaana.

Tämä kosteus on kai luonut ihan uusia hyttyskantoja.

Ilman TV:tä olen tullut toimeen nyt kohta puoli vuotta.En hyväksy sitä valtavaa laitteiden määrän valmistusta ja hankintaa , mihin ihmiset pakotettiin.
Taas kohta kun ne on uusittava- varsinaiset YLE:n ilmastotalkoot!

Välillä pitää ostaa tai vuokrata Officea , komisario Beckiä , Fitziä,Pokka pitää.Mutta ei eriyisiä vieroitusoireita ole.
Eipähän tarvitse koko ajan kuulla aika ahdistavia uutisia - meinaan kun TV-aikana tuli katsottua uutiset viisikin kertaa päivässä niin siinä alkoi olla aika negatiivinen elämänasenne , uutiset kun toistivat hypnoottisesti samoja aiheita.
Tuli mieleen Aku Ankka ja Karhunkoplan yritys hypnotisoida koko Ankkalinna TV:n välityksellä Valtaansa - jotain samaa nykyajan jatkuvassa tarpeessa muistuttaa kaikesta kamalasta ylettömästi. Kerta -kaksi riittäisi.
Ihmisparkaan ei mahdu se kaikki murhe kokoajan syötettynä.
Pitäisi pystyä elämään ainakin välillä ihan myönteisessä hengessä.
Ei se jankuttamalla ole itku ja kidutus ja sota hävinnyt.

Jännittävää nähdä miten Kiinan ihmisoikeusasiat Olympilaisten tiedottamisessa tulevat esiin!Auttaako valtava julkisuus ihmisoikeusaktivisteja ja tiibetin kansaa?

Sataa ,sataa , lotisee

Öitä
Marja

keskiviikkona, heinäkuuta 16, 2008

OMIA KUVIA

Hei!


Vanhoja ja uusia teoksiani voi katsella www.marjakolu.fi
ja www.arslibera.com
Sieltä löytyy uusin julkinen teos.
Vanha www.lafka.fi toimii myös.
Siellä on enemmän somitusjuttuja.
Taas sataa tai on muuten hyvin kostea ilma ,hiostava kesä tämä.

Marja

tiistaina, heinäkuuta 15, 2008

EI PELKKÄ TORTTUMAAKARI JA HEMMAFRU!

Heipä hei!


Siivoilin tässä päivänä yhtenä syvällisemmin , samaan aikaan Yle:n ykköseltä tulee ohjelmaa kirjasta Nainen, joka halusi olla todellinen kirjailija
Merete Mazzarella: Fredrika Charlotta o.s. Tengström, kansallisrunoilijan vaimo (Fredrika Charlotta, född Tengström. En nationalskalds hustru)
kolme tutkijanaista oli keskustelemassa Mazzarellan kirjasta ja sen päähenkilöstä Frederika Runebergista.

Kirja valittiin vuoden tieto-, ja tiedekirjaksi. Sekös joitakin kenkutti.On kuulemma liian kaunokirjallinen??

Täytyy tunnustaa, että enempää Fredrika kuin Johan Runeberg eivät ole kuuluneet lukusuosikkeihini – kaikki harsoinen tieto on kansakouluajoilta Vänrikki Stålin hahmossa yltiönationalismiin kuorrutettuna.Olen enemmän Aleksis Kiven ja Minna Canthin pauloissa.

Radio on yksinäisen siivoojan kelpo kaveri. Mielenkiintoinen , uutta tietoa sisältävä ohjelma, pelastaa esimerkiksi yksitoikkoiselta työrupeamalta ja yleis-sivistys paikkaantuu.

Siispä tässä poimintoja ohjelmasta( kirjoittaja ei tietenkään vastaa oikeinkirjoitus-,asiavirheistä):

Frederika ja Johan avioituivat Helsingissä ja asuivat ahtaassa kaksiossa- yhden palvelijan varassa-elettiin säätyiäiskulttuurin aikaa.

Helsingin huvielämä ja kulttuuririennot olivat tuolloin runsaita ja riehakkaita -ohittavat jopa nykypäivän Helsingin vapaa-ajan vieton.

Runebergit viihtyivät hyvin Helsingin huvituksissa.

Sitten Johan sai paikan Porvoon kymnaasin latinan lehtorina ja pariskunta joutui muuttamaan hiljaiseen Porvoseen – ei ollut muutto Fredrikan mieleen ja hän haikaili Helsingin eläväiseen kulttuurielämään.

Eikä Fredrika ilahtunut siitäkään ,että hän joutui lasten kanssa alakertaan samaan kerrokseen palvelijoiden kanssa asumaan, kun taas kansallisrunoilija ,lehtori asettui yksinään kakkoskerrokseen.

Frederika katseli miehensä luokse toiseen kerrokseen vaeltavaa tutkijoiden, toimittajien, nuorten naisten joukkoa.

Frederika oli seitsemän lapsen äiti . Kuvanveistäjä Waltteri Runeberg oli yksi pojista. Käytännössä Frederika kasvatti lapset – toki palvelijoita oli arjen askareita hoitamassa useita. Fredrika onnistui isosta työmäärästä huolimatta kirjoittamaan useita kirjoja.Frederikan kirjojen aihemaailma oli arkielämän tapahtumia kuvaavaa.
Mitäpä muutkaan , kun arki täytti hänen päivänsä. Sitäpitsi häntä kiinnostivat arjen ongelmat ja niiden ratkaisut.

Ainoastaan snobi Snellman arvosteli Frederikan kirjoja arjen kuvailusta ,ylevän ja hienostuneen sijasta.

Elettiin kielisotien aikaa ja Johan Runeberg valjastettiin kielipolitiikan ja kansallismielisyyden airueksi.( Tämän kuulin aiemmin viikolla miesten Johan Runebergia käsittelevästä keskusteluohjelmasta)

Runeberg itse oli enemmän kansanmies kuin hienoston edustaja. Hänen päähenkilönsäkin ovat enemmän kansan joukosta kuin säätyläisiä.

Johan kuitenkin tuomittiin kantamaan isänmaallisuuden viittaa ja muita tulkintoja tai luonnehdintoja ei tuona kiihkeänä kansallismielisyyden aikana kaivattu.Häntä palkittiin ja ylistettiin jahänet julitettiin kansallisrunoilijaksi.

Vasta nykyaikana ovat tutkijat tuoneet esiin elämänläheisemmän , ei niin juhlavan kansallisrunoilijan. Siis lukekaamme uudelleen Vänrikki Stål esimerkiksi.

Kansallisrunoilijan viimeiset neljätoista vuotta Johan vietti halvaantuneena ja Frederika hoiti häntä omaishoitajana kuolemaan asti .Kuolinvuosi oli 1897.
Frederika muutti Puolison kuoleman jälkeen takaisin Helsnikiin ja kuoli itse muutama vuosi myöhemmin.
Frederika ei ollut niin naisasianainen kuten Minna Canth. Hän oli kuitenkin yhteiskunnallisesti aktiivinen, ki,rjoitti vähäosaisten ja naisten puolesta perusti ensimmäisen rouvasväen yhdistyksen Porvooseen sekä perusti ensimmäisen koulun vähävaraisille tytöille.



Lopussa keskustelijoilta kysyttiin – he olivat kaikki lukeneet Merete Mazzarellan kirjan Frederikasta , joka on tosiasioihin;kirjeisiin ja päiväkirjoihin perustuva elämänkerta- että olisivatko he pitäneet ihmisenä Frederika Runebergista?


itse n osaa vielä vastata. Lukuhalut heräsivät ja mielenkiinto Runebergejä kohtaan.


Luetaanpa kirja -kunhan saan ensi päätökseen Sofi Oksasen Stalinin lehmät



Ja lopuksi kesäsaunaan vihta-asiaa-

Neuvotaan , että vasta eli wihta tulee taittaa viikko Juhannuksen jälkeen – näin teimme – menimme saunomaan ja hetken kuluttua sauna oli sen näköinen kuin olisi kokonainen koivu teurastettu- kiuas, seinät , ikkunat , ovet , ihmiset olivat lehdistä vihreänä.

Vastasta oli jäljellä vain ruskeat vistakset!

Viime sunnuntaina vastanteon maailmanmestari esitti kuinka vasta kasataan;

Aloitetaan punoksen valmistamisella;ensin otetaan nuori koivu , noin 1,20 cm ,katkaistaan se ja otetaan oksat puukolla nätisti pois – ei ssa repiä käsin, vioittuu- kuoritaan se ja laitetaan jalan alle toinen pää ja vedetään läpi , jätetään toinen pää jalkoterän alle ja kierretään se kiemuraan. Tehdään päähän kookas silmukka,renksu , vuollaan pää littuseksi , niin on helpompi pujottaa punos vastan kädensijaan. Eli sitoa vasta puketiksi!

VASTAN SYDÄMEEN VALITAAN heisikoivua – tuoksun vuoksi-vasta kootaan siten , että lehden harmaa puoli on päällepäin ja yhteen vastaan menee noin kolmekymmentä koivunoksaa.
tai vitsaa

Sitten sidotaan vihta alussa punotulla vistaksella kiinni ja siinä se on.


Jos ei ehdi itse vastoja taittelemaan niin LIDL – tuo saksalainen parjattu kauppaketju myy suomalaisten patentoimaa vakuumipakattua vastaa , joka kestää lehtineen neljätkin löylyt . Vasta pakastetaan aina saunomiskertojen välissä.
Maksaa 2,99Eur.



Kaikkea tätä kivaa tietoa jakaa siis www.yle.fi ja siellä siis Ylen ykkönen.

Marja






tiistaina, heinäkuuta 08, 2008

TURKKUSEST KAJAHTAA!

Hei!

Ei , kirjoitus ei koske Turun tai Auran sinappia vaan yllätys, yllätys kesän kunniaksi unia ja kulttuuria!
Turkuhan valittiin Euroopan kulttuuripääkaupungiksi taannoin. Turussa on ollut paljon meriaiheista teollisuutta ja elinkeinoa.
Kaikkien tuoreessa muistissa on vielä uutinen Turussa lakkautetusta Wärtsilän telakasta, perinteinen, vahva ja tuottava telakkatehdas koneineen ja laitteineen siirtyi Italiaan.Osaavat työntekijät jäivät työttömiksi Turkuun.
Samakaltaista, mainiota aluepolitiikkaa EU:n osavaltiossamme on harjoitettu myös Kemijärvellä. Sellutehtaalla ei viimeistä sanaa ole kuitenkaan vielä sanottu.

Turussa sijaitseva köysitehdas oli myös purku-uhan alla , kunnes se säästettiin kulttuuriväelle , mm Turun entinen maineikas piirustuskoulu sai jatkoelämän köysitehtaalla.
Turussa sijaitsevat myös erittäin hieno Turun Tuomikirkko, Turun Linna ja Kakolakin ovat olleet ollut uutisissa usein -kaikki jykeviä kivi-, ja tiilirakennuksia.Ne eivät ole purku-uhan alla.

Siispä.
Näin toissa yönä unen.
Unessa olin Turun kulttuuripääkaupungin avajaisissa: avajaisyleisö pikkutakeissaan ja iltapuvuissaan oli ryhmittynyt kadulle , jonka toisessa päässä katu nousee Puolalanmäelle

Puolalanmäki

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Asunto Oy Albatross. Rakennus on vuodelta 1910 ja sen ylimmän kerroksen ateljeessa on työskennellyt muun muassa Wäinö Aaltonen.
Asunto Oy Albatross. Rakennus on vuodelta 1910 ja sen ylimmän kerroksen ateljeessa on työskennellyt muun muassa Wäinö Aaltonen.
Näkymä Puolalanmäeltä Aurakadulle.
Näkymä Puolalanmäeltä Aurakadulle.

Puolalanmäki (ruots. Puolalabacken) on Turun keskustassa, VI:n ja VII:n kaupunginosan rajalla sijaitseva kukkula. Se on yksi Turun seitsemästä kukkulasta. Mäen päällä sijaitsee Turun taidemuseo, jota ympäröi Puolalanpuisto. Mäki kuuluu valtakunnallisesti merkittävien kulttuurihistoriallisten ympäristöjen luetteloon. Mäki on saanut nimensä Puolalan kylästä, joka liitettiin Turkuun Maariasta vasta 1600-luvulla[1].

Vuoden 1775 palon jälkeen Puolalanmäelle rakentui runsaasti matalia puumökkejä [2], joissa asui merimiehiä, käsityöläisiä ja kisällejä. Alueen puutalot säilyivät Turun palosta 1827 ja aina 1900-luvun alkuun asti. Keskiajalla täällä kaupunkialueen ulkopuolella sijaitsi spitaalisten laitos ”Pyhän Yrjänän hospitaali”, josta ensimmäinen tunnettu maininta on vuodelta 1355. Vasta vuonna 1623 spitaalilaitos siirrettiin Seilin saarelle Nauvoon. [1]

Vanha rakennuskanta, mukaan lukien 1838 valmistunut palotorni, purettiin 1900-luvun alkupuolella. Tällöin rakennettiin sekä Taidemuseon rakennus että sitä ympäröivät kivitalot.[3] Puiston reunaman vanhempaa rakennuskantaa edustavat Puolalanmäen lukion vanhempi osa (1888) ja sen vieressä oleva puinen rakennus 1840-luvulta[4]. Puiston on suunnitellut Mauritz Hammarberg Tukholman mäkipuistojen mallien mukaan. Hammarbergistä tuli myöhemmin Tukholman kaupunginpuutarhuri. [5]

Nykyään Turun kaupungin nuorisoasiankeskus järjestää Puolalanpuistossa vuosittain elokuussa ilmaiskonsertin.

[muokkaa] Lähteet

UNI JATKUU-

ja perillä aivan ylhäällä on vasta täydellisesti remontoitu linnamainen , jyhkeä Turun Taidemuseo.

Kaikkialla kadulla oli hiljaista ja ihmiset katsoivat odottavina mäelle.
Ylhäällä mäellä alkoi jyrinä ja taivas värjäytyi valkoisen -merenvihertävän- preussin- ja koboltin sinisen syviin sävyihin - taivaalle kohosi valtavalohkareinen, sileäseinäinen vuori, joka nousi suunnattomaan korkeuteen apokalyptisessä valaistuksessa.

Kuului valtava jyrähdys ja alkuvoimainen räjähdys; koko mäenpäällinen taivas täyttyi komeista sinisen-valkoisen ja vihertävän väristä - yleisö perääntyi ja väisteli sinkoilevia lohkareita.
Räjähdyksen laannuttua näemme suuren rakennuksen punatiiliset rangat ja ruoteet, jotka kohoavat holvimaisesti ylös ja sinnittelevät räjähteitä uhmaten- valoheittimet suuntautuvat tiilikaarien holvistoon ja valokiilahakeuttu ylelliseen naisten alusvaatemainokseen , jossa yhdellä viivalla ja lilalla värillä on havainnollistettu naisen aluspaidan eleganssi ja ja slimmaavat ominaisuudet.
Tunnelma lässähtää heiluvaan silkkiseen aluspaitaan apokalyptisestä voimasta huolimatta.

Yleisön joukosta kuuluu närkästynyttä nurinaa : eikö edes näitä avajaisia voitu tuottaa ilman kansainvälisen firman sponsorointia!
Kuinka mautonta !Kertakaikkiaan!

Taivaallinen meno mäellä jatkuu nurinasta huolimatta
: apokalyptinen jyrinä ja mäiske; hetken alusvaatemainos heiluu raikkaana tuulessa,
samassa koko entinen teollisuusrakennus lentää ilmaan elegantteine liiveineen , taivaalle muodostuu valtava sienimäinen pilvi taivaan ja meren sinivihreissä väreissä.
Kaikki hiljenee maahan tippuvien tiilien ja rakennusjätteiden kumuun!


Antoisaa, kulttuurista kesää !

Marja

  1. 1,0 1,1 Harri Kalpa: Muuttuva kaupunki – Turku eilen ja tänään II, s. 40–41. Turun Sanomat, 1971.
  2. Harri Kalpa: Muuttuva kaupunki – Turku eilen ja tänään II, s. 46–47. Turun Sanomat, 1971.
  3. Harri Kalpa: Muuttuva kaupunki – Turku eilen ja tänään II, s. 42–45. Turun Sanomat, 1971.
  4. Harri Kalpa: Muuttuva kaupunki – Turku eilen ja tänään II, s. 50–51. Turun Sanomat, 1971.
  5. http://agricola.utu.fi/tietosanomat/numero4-98/puistot.html Kaupunkipuistot historiallisen kaupunkiympäristön osana. Maunu Häyrynen. (Luettu 20.10.2006)



  6. Kerro kaverille
    Tulosta
    te-analyysi
    Wärtsilä on kiinni Italiassa

    Wärtsilä 8 1/2

    Sydän syrjällään suomalaiset seurasivat viime vuonna Wärtsilän Turun tehtaan alasajoa. Menetys on pysyvä.

    Sijoittajalle Wärtsilä taas on ollut aivan mainio paperi: kaksinkertainen kurssi, anteliaat osingot, viime vuoden lopulla vielä rahastoanti.

    Turun tehtaan sulkeminenko tämän mannasateen synnytti?

    Ei tietysti ¿ tai osittain. Sulkemiskustannukset Wärtsilä kirjasi jo edellisvuonna, joten se rasitus oli poissa vuoden 2004 tuloksesta.

    Wärtsilän rahasampo oli jälleen kerran ihmeellinen lukkoyhtiö Assa Abloy. Viime vuonna sen osakkeiden myynnistä napsahti 108 miljoonan euron myyntivoitto.

    Tulevaisuutta ajatellen parasta viime vuodessa oli tilausten iloinen ropina. Wärtsilällä oli tämän vuoden alussa turvanaan ennätystilaukset. Laivoihin ja voimaloihin tilattujen moottoreiden tilauskanta oli vuoden lopussa 50 prosenttia suurempi kuin vuotta aiemmin.


    Tunteet pintaan

    Wärtsilä vahvisti viime vuonna sosiaalisen vastuun ja hyvän yrityskansalaisuuden periaatteet.

    Niihin ei sisälly lupausta turvatusta työpaikasta. Silti olisi tuntunut hyvältä, jos yhtiö olisi ripauttanut edes pienen myötätunnon ilmauksen ihmisille, jotka Turun ¿ ja Mulhousen ¿ tehtaan sulkeminen jätti ilman työtä.

    Vuosikertomus vain toteaa, mutta ei pahoittele epäonnistumista ja sen seurauksia.

    Se oli ryhdikästä, että toimitusjohtaja Ole Johansson meni itse Turkuun kertomaan huonot uutiset.

    Juhlien aika koittaa vasta, kun Wärtsilä lopulta pääsee tavoitteisiinsa. Jos vauhti ei riitä tänäkään vuonna, alkaa mennä sormi suuhun.

    Wärtsilä on järjestellyt ja saneerannut vuosikausia. Kannattavuustavoite on 7¿8 prosentin liikevoitto. Tilinpäätöksen mukaan yhtiö pääsi viime vuonna vasta 5,3 prosenttiin.

    Talouselämän TE-analyysi antaa vain 4,8 prosentin liikevoiton, sillä se kirjaa Assa Abloyn myyntivoitot satunnaisiksi tuotoiksi.

    Matka on siis kesken. Avainasemassa on nyt Triesten tehdas Italiassa. Kannattavuustavoite täyttyy vain, jos Trieste selviää kunnialla Turun tehtaan siirron ja tilausmäärän kasvun kaksoishaasteesta (Lisää Triesten tehtaasta: Vai eivät italialaiset osaa!).

    Kasvutavoitteensa Wärtsilä todennäköisesti ylittää reilusti tänä vuonna.

    Jo seuraavana vuonna saattaa hiljetä. Tavaraa kyllä kulkee yhä enemmän Aasian ja muiden mannerten välillä, mutta telakat ovat täynnä ja uudet laivatilaukset jumissa. Voimaloiden kysyntään taas vaikuttavat talous, politiikka ja moni muu asia, jota on vaikea ennustaa.

    Edes vakautta tuovan huoltoliiketoiminnan kasvattaminen ei ilmeisesti ole helppo nakki. Viime vuonna Wärtsilä jäi selvästi 10¿15 prosentin kasvutavoitteestaan. Tänä vuonna apua tulee tuoreista yritysostoista.

    Markkinaosuuksia pitää seurata tarkkaan. Wärtsilä ilmoittaa saaneensa myös huonoja uutisia, mutta ei ilmeisesti luota niihin, koska muuttaa seurantatapaansa.

    Toinen viime vuoden dramaattinen muutos jäi Turun tehtaan sulkemisen varjoon. Samalla, kun Wärtsilä karsi rajusti kapasiteettia Euroopassa, se pani alulle monta uutta versoa Aasiassa.

    Syy on tässä: aasialaiset telakat saivat 70 prosenttia viime vuoden isoista laivatilauksista.

    Wärtsilä käynnisti viime vuonna potkurituotannon Kiinassa. Tänä vuonna Kiinassa alkaa ohjailupotkureiden ja Intiassa vaihdelaatikoiden valmistus. Intia-uutiseen liittyi täsmennys: tuotanto on suunnattu alun alkaen maailmanmarkkinoille, ei yksin Intiaan.

    Wärtsilän 1990-luvulla alkanut suuri Euroopan-ostoturnee on siis ohi. Mitä muuta kuin suljettuja tehtaita jäi jäljelle?

    Itse asiassa aika paljon sellaista, mitä ilman Wärtsilä ei olisi nykyisensä.

    Yritysostot monipuolistivat moottorivalikoimaa, ja varsinkin suuret, lisenssillä valmistettavat Sulzer-moottorit vahvistivat Wärtsilän asemaa merimoottoreiden osaajana.

    Ironista kyllä, ilman Triesten tehdasta Wärtsilä voisi nyt olla kapasiteettivaikeuksissa. Turku keskittyi vain yhteen moottorityyppiin, eikä tehtaalla ollut tilaa laajentua.

    Vikaostoihin kuuluvat ainakin nopeakäyntiset moottorit, jotka Wärtsilä myi viime vuonna.

    Näin Talouselämä laskee tunnusluvut >>


    Wärtsilä*
    Tilivuosi2001200220032004
    Tilikauden pituus kk12121212
    Liikevaihto, milj. euroa2 3592 5192 3582 478
    Liikevaihdon muutos, %-137-65
    Investoinnit, milj. euroa974236565
    Rahoitustulos, milj. euroa32414269175
    Käyttökate, milj. euroa518183114205
    Liiketulos, milj. euroa39278-43119
    Nettotulos, milj. euroa19836-8789
    Kokonaistulos, milj. euroa279112-50174
    Koko po:n tuotto-%17,73,9-0,95,7
    Oman po:n tuotto-%19,83,6-9,810,7
    Sijoitetun pääoman tuotto, %32,67,1-1,610,8
    Opon tuottovaatimus-%9,59,48,38,3
    Taloudellinen lisäarvo, milj. euroa103-60-16020
    Markkina-arvo, milj. euroa1 2347279071 441
    Nettorahoituskulut, %0,30,70,70,1
    Omavaraisuusaste, %49383640
    Gearing-%-2464318
    Nettovelat/liikevaihto, %-117156
    Current ratio1,71,31,41,5
    Korolliset velat, milj. euroa168624497320
    Rahoitusvarat, milj. euroa185186150169
    Nettovelat, milj. euroa-16439347151
    Omat varat, tasesubstanssi, milj. euroa1 078960811861
    Sijoitettu pääoma, milj. euroa1 3271 4151 4461 244
    Henkilöstö10 84612 41712 29312 361
    Henkilökulut/hlö, 1000 euroa45444546
    Nettotulos/henkilö, 1000 euroa183-77
    TE-arvosana, asteikko 4-109,97,55,88,5
    Nettotulos/osake, euroa2,40,4-1,01,0
    P/e-luku, sarja B620-1016
    Osinkosuhde, %113288-12193
    P/B-luku, hinta/tasesubstanssi, sarja B1,20,81,21,7
    Kaupantekokurssi, sarja B, euroa13,98,010,115,7
    Omistajan tuotto, sarja B, %19-234166

    Muualla Talentumin verkostossa
    Wärtsilä ryhtyy potkurivalmistukseen Intiassa (Talentum.com 05.09.2007)
    Wärtsilä melkein tukehtuu tilauksiin (Talouselämä 30.10.2007)
    Wärtsilä Kiinassa: Täysillä eteenpäin (Metallitekniikka 20.12.2007)
    Wärtsilän tuloskone köhii (Talentum.com 03.08.2007)
    Wärtsilä keräsi miljardeilla tilauksia viime vuonna (Tekniikka&Talous 05.02.2008)
    Aiheeseen liittyviä työpaikkoja Uratiellä
    Team Leader for Integration Competence Centre
    Aiheeseen liittyvien yritysten tiedot (Inoa.fi)
    Kiint. Oy Wärtsilänkatu 12
    Wärtsilä Oyj Abp
    Registro Italiano Navale Finland Oy

keskiviikkona, heinäkuuta 02, 2008

HEINÄKUUN 2.PÄIVÄ KESKIVIIKKO

Hei!

En tullut valituksi Tampereelle visuaalisten alojen läänintaiteilijaksi.Loppumetreille pääsyä on syytä mainostaa pääsin 24 hakijasta kuuden haastateltavan joukkoon,
ei ehkä olisi pitänyt valittaa palkan ja työmäärän suhteesta haastattelutilanteessa. Mutta varmaankin pääasiallinen syy oli korkea ikä ja puute kokemusmaailmasta uusemediassa - toki sitä ei edes vaadittu hakuilmoituksessa painopisteeksi. Valituksi tuli 20 v nuorempi mieskuvataiteilija, meditutkija TAMK,Tampeerelta ja kakkonenkin uusmediataitoinen nais kuvataiteilija.MyöskinTAMK:n kasvatteja.

No , on hyvä käydä testailemassa kunkin paikan asenteita ja arvoja ja venyvyyttä.
Jo toinen kerta kun sain pakit Tampereelta.
Täytynee uskoa.

Muuten tuonnekin on tullut osallistuttua!Käykääpä kierroksella.
http://www.saatchi-gallery.co.uk/showdown/

Nyt sitten täytyy etsiä erittäin edullista varastotilaa teoksille ja materiaalille, vinkkejä otetaan vastaan.

KIITOS!

Marja

TOP TEN LISTAUSTA

Hei!

Varmaan täällä on joku fiksu oikeinkirjoitusohjelma-asetus , mutta en ole löytänyt eli aina vaan löytyy kirjoitusvirheitä! KÄÄÄÄÄK!


Mutta laitanpa listaa omista mieluisista kulttuurikohteista ja asioista:


http://www.msfilmfestival.fi/
www.taidelehti.fi
www.hbl.fi
www.purnu.fi
www.honkahovi.fi
www.ort.fi
www.arslibera.com
ja tietenkin
www.marjakolu.fi


Muuten tilatkaapa ihmiset Hufvudstadsbladet , joka on ollut viimeiset pari vuotta aivan loistava sisällöltään ,mutta tämä ei markkinavoimille riitä -levikki on liian pieni - tulee kulttuuri -ja vaihtoehtolehti kalliiksi- HBL on ollut vakava, tasa-arvoa ja oikemielisyyttä tunnollisesti puolustava , hyvää journalisimia tuottava lehti- Täytyykö siihenkin tuoda Seitsemän Päivää lehti silaus!???

Hyi Helvetti! Koko maa yhtä nurmijärvikonsensushegemoniaa kohta.
HBL:stä aiotaan leipoa paikallislehti pääkaupunkiseudulle , kuulemma valtakunnallisuus ei lyö leiville -HUHUH - näin pienessä maassa kaikki ovat naapureita ja tuollainen perustelu on heikko ja vailla todellisuuspohjaa.
Kyllä ottaa pannuun Konstsamfundet.
Mihinkä heidän tulisi rahaa laittaa jollei ruotsinkieliseen hyvälaatuiseen valtakunnalliseen lehteen?
Saman tien voi jakaa rahansa HS:lle ja Iltasanomille?
Max Arhippainen on päätoimittanut hienoa lehteä kaksi vuotta ja palkkana on potkut!
Jos linja muuttuu radikaalisti lehden levikki ei suinkaan kasva vaan kuivuu vielä tuosta 50 000.
Se on turha ruveta juoruilla ja paskanjauhamisella kilpailemaan.

Iloista Keskiviikkoa
Marja

tiistaina, heinäkuuta 01, 2008

SODANKYLÄ-KUOPIO-JYVÄSKYLÄ

Heips!

Moni on valitellut kun ei ole tekstiä näkynyt täällä - siis uutta- no aina voi aloittaa lukemaan vanhimmasta päästä uudestaan , jos on niin minunn makuun päässyt, onhan tässä jo muutama vuosi kirjailtu.

Tosiasiassa blogin kirjoittaminen vie suunnattomasti aikaa.
En halua kirjoittaa päiväkirjatyyliin , söin aamupuuron ja menin työn äärelle tai nyt olen depiksessä ja laahaan jalkojani tuolin ja sängyn välillä jne.
Eli sitä haluaisi kirjoittaa asiaa ja silloin ei joutusaan käy minulta tekstin tuottaminen.
Ja kielenkin soisi olla kohtuullisen oikein kirjoitettua Suomea. Ettei Ylen Ykkösen Aristoteleen Kantapää pääsee huomauttamaan vääristä kielikuvista!

Kyllä , pidän kirjoittamisesta. Se selkiinnyttää ja rauhoittaa.
Aina ei edes arjen kommentointi maistu javälillä tapahtuu niin lujaa asioita , että ei ehdi koneen äärelle ja paras terä väljähtyy kun aikaa tapahtuneesta kuluu.
Eräs ystäväni asian ilmaisi , että elämäsi on kuin jatkuva sarja elokuvakohtauksia. Ei niitä suomielokuvien tuijotuskohtauksia , mutta enemmän road movie tai action elokuvapohjasta eloa.
Eikä sitä kaikkea halua kaikkien tietoonkaan.

Niinpä lyhennettynä tämä kevät tuosta edellisestä kirjoituksesta tammikuulta.
Ranskalaisilla:

- Ortodoksisen kirkkomuseon HYVÄ ESINE -PAHA ESINE - näyttelyyn hain vuoden aikana seitsemällä hakemuksella rahoitusta - sain yhdestä - näyttely kutistui pienemmäksi ja jouduin laatimaan koko näyttelykonseptin uusiksi , mikä tarkoitti ympäripyöreitä päiviä ja viikonloppuja.
Ei siinä toisten avajaisiin ehditty tai jaksettu.
Vapaa-aika meni Laajavuoren luontopolulla tai viikonloppuvalkoviinijuhlissa.
Kirkkomuseon näyttelyn avasi vaikuttavalla runolla Atik Ismail.
Paikalla oli muutama kymmenen taiteeni ystävää tai viran puolesta kunnioittamssa avajaisia.
Kaksi isoa Ahvenkukkoa meni meijerivoin kyydiottämänä vieraiden suihin ja kyytipoikana muutama litra viiniä. Jatkot nautimme ravintola Sampossa.

Ohueltahan usein omasta mielestä oman näyttelyn lopputulos näyttää, mutta enempään ei nyt tällä kertaa pystynyt.
Aikataulu ja paine kävivät melkein sietämättömäksi.
Mutta maakuntalehdet esittelivät näyttelyn komiasti ja näyttely on koettavissa 29.9.2008 asti.
Taiteiden yönä Syksyllä Kuopiossa esittelen näyttelyä yleisölle.

Samaan aikaan Kirkkomuseon näyttelyn kanssa piti valmistaa Lutakon tilausteoksen toinen osa RASTATUKKAINEN SOFFA. Myös kevään aikana -viivästyneen sopimuksenteon vuoksi oli kokonaista kuusi kuukautta mallin tekoon, 8000 kilon valamiseen Suomenlinnan taidevlimolla ja noin 9000 mosaiikkipalan laatoitus ja saumaus ja siistiminen sekä kuljetukset ja muu sähläys.
Päivää ennen puiston avajaisjuhlia olimme valmiit!Huhuh ja huokaus .
Selvisimme.
Kyllä sitten helpotti, kun kaikki oli paikallaan ja aurinko paistoi ja avajaisissa noin parisataa Lutakon asukasta ja vähän muitakin ja mieskuoro Sirkat lauloivat Löyly-laululla tunnelmaa ja Loiskis lisäsi lisää lämpöä ja minäkin sain vielä muutaman auringon pehmentämän lauseen ulos suustani yleisölle.
Olin nimittäin armottomassa paahteessa- tuulta ei ollut , rannalla Rastatukkaisen Soffan lettejä siistimässä saumauslaastista lastalla ja sienellä ja vedellä muutaman helteisen päivän.
Vettä oli onneksi lähellä, ämpärillä Jyväsjärvestä ja välillä kävi kaupungin vesimies letkulla ruiskuttelemassa.
Keväällä olin hakenut talkootyöntekijäksi Sodankylän Elokuvajuhlille.
Yllätyksekseni tulin valituksi , elokuvajuhlien kuskiksi vieraille. Palkkana majoitus , ruoka ja ilmaiset elokuvat silloinkuin ei ollut töissä tai esitys ei ollut loppuunmyyty.

Parasta Keskiyön Elokuvajuhlilla on tietenkin itse yötön yö , rento tunnelma , halvat liput , pienen mittakaavan salit ja loistavat ohjaajat.
Tänä vuonna mm Milos Forman, Lasse Pöysti - mielettömän karismaattisia, hauskoja ja vakaviakin Peter Von Baghin kaksituntisessa haastattelussa monisatapäisen yleisön edessä.

Myös Koutakeinon kapina oli ennakkonäytöksenä festariteltassa komeaa ja koskettavaa nähtävää. Saamenkielellä.
Samoin Mykkäelokuvaesitys Altea Cleaning Womenin säestyksellä.
Olin edellisen kerran Sodankylän Keskiyön Elokuvajuhlilla 1986- työskentelin silloin Kuopion Elokuvatoimistolla projektityöntekijänä tehtävänäni kunnallinen elokuvatarjonta lapsille,nuorille, aikuisille ja vanhuksille.
Sain työpaikkaetuna matkat ja majoituksen , silloin elokuvajuhlilla olivat vieraana ohjaajat Samuel Fuller Usa:sta ja Tavernier Ranskasta.

Sinne sitten ensi kesänä taas töihin jos huolivat - ei rasita lompakkoa eikä tule ahmittua liikaa elokuvia , eikä tule jämähdettyä Hotelli Sodankylän maanmainioon kuppilaan.
Tänä vuonna ravintolassa esiintyivät Pelle Miljoona ja Tango Helsingistä -Tango oli eka kertaa esiintymässä Helsingin ulkopuolella.

Nyt sitten työhuonetta pakkaamaan Keskimaa osti entisen margariintehtaan ja joudumme lähtemään elokuun loppuun mennessä. Eli eipä tule taaskaan kesänvietto-ongelmia .
Varsinkaan kun ei tiedä minne muuttaa työhuoneen!

Tekstejäni voi lukea myös www.taidelehti.fi - se on kaksi vuotta ilmestynyt TAIDE-lehden nettiversio- olen kirjoittanut sinne muutaman jutun , samoin painettuun Taide-lehteen.
Niistä saa hiukan liksaa. Mitä blogi-jutuista ei saa.

Hyvää Kesää Itse kullekin!

Terv. Marja