Hei!
Kaikki eivät välttämättä halua tai pääse hiihtämään talvilomalla , no pelastus löytyy mosaiikkityöhuoneeltani, materiaalikululla saa kokeilla tiistaina, keskiviikkona , torstaina 14-18 kuva-aiheen vaikka monogrammin tai osoitenumeron suunnittelua mosaiikkiladontaa varten ja harjoitella mosaiikin pilkkomista kuvion mukaan.
Osoite on Yliopistonkatu 28E , sisäpiha . Ilmoittautua täytyy ennakkoon , ettei tule liikaa ruuhkaa - ilmoittautua ja varata ajan ennakkoon sähköpostiin marja.kolu@lafka.fi tai 0442593405 .Kahviakin voi saada.....
ja mehua.
Ensimmäinen Kulttuurilautakunnan kokouskin oli ja käsittelimme työryhmän esitystä prosenttiperiaatteesta- olen nähnyt urani aikana aika monta prosenttiperiaateesityslappua ja olin itse päävastuussa 1% TAITEELLE seminaarista muutama vuosi taaksepäin , paikalla oli pyydettynä luennoitsijana Oulun Taidemuseo prosenttihankintojen sujumisesta vastaava amanuenssi Tarja Kekäläinen,kuvataiteilija Jyrki Siukonen ja Salon kaupungin arkkitehti Jarmo Heimo ja Jyväskylää edusti kaupungin arkkitehti Ilkka Halinen ja paikalla oli runsaasti kuvataiteilijoita Keski-Suomesta mutta kauempaakin.Silloinen Jyväskylän kaupungin taidemuseon johtaja otti yhteen kanssani yleisöpuheenvuoroissa -minä moitin Jyväskylän kaupunkia liian vähästä julkisesta taiteen hankkimisesta ja museonjohtaja oli sitä mieltä , että rutkasti liioittelin ja että olin väärässä ja hän lupasi tilaisuudessa kaikkien kuulleen ,että tilanne entisestään kohenee....
No sittemmin hän jätti tehtävänsä ja siirtyi ihan muihinpr-hommiin ja julkiset hankkinat olivat kokonaan kaupungin suunnitteluosaston johtajan ja kaupungin virkamiehistä kootun epäsäännöölisesyti kokoontuvan virkamiehistön varassa-
Arja Seppälä teki valtuustoaloitteen n.6 vuotta sitten prosenttiperiaatteesta ollessaan valtuuttuna ja kulttuurilautakunnan jäsenenä , mutta periaate kuivui puheeksi ja paperiksi jälleen kerran.
No totesin tämän lautakunnan kokouksessa , mutta nyt luvattiin reippaasti viedä asia yksissä miehin ja naisin eteenpäin - katsotaan miten raha riittää kun alkoi hallitsematon pudotus kaikkialla , toki elettevä on taiteen tekijöidenkin jollain tulolla.Prosenttiperiaate ei ole edennyt koska kukaan ei ole kunnolla sitä ottanut asiakseen ,mukaan täytyy saada politiikkoja yli puoluerajojen - vetoomuspaperi jossa on muutama nimi kulttuurityöntekijöiltä ja asianosaisilta ei riitä tälläkään kertaa.
Mutta oli hienoa aloittaa kulttuurilautakunnassa kun esityslistalla oli julkiset taidehankinnat ihan valtuustokauden alussa ja entisen Jyväskylän maalaiskunnan mallihan on ollut hyvä - siellä prosenttiperiaate on toteutunut ja siitä syystä varmaan osaksi asia on nostettu heti alussa esiin.
Vielä ei näy yhteis-sopimuksissa eri tahojen kuten Tanssin aika , Luova Valokuvakeskus, Jyzz Ry , Teatterin Eurooppa 4 kanssa talouden heikkeneminen , mutta kaupunki joutuu avaamaan budjetin ja rukkauksia tehdään.
Toivottavasti kulttuurilautakunta ehtii maaliskuussa jakaa toiminta-avustukset eri kansalaistoimitoihin ja kulttuurijärjestöille ennekuin leikkuri käy budejtin kimppuun.
Terveisin Marja
perjantaina, helmikuuta 20, 2009
maanantaina, helmikuuta 16, 2009
PIENET KEITTIÖT
Pienet Keittiöt -Compact Kitchen -taideteollisen korkeakoulun keittiötutkielmia
Aino ja Alvar Aallon ideoita oienkeittiöistä.Alvar
Aalto-museon galleriassa.
Itse muutin 4 vuotta sitten kaksioon ,jossa on kunnon puusta tehdyt kaapistot, vaatimaton hella ja tiskiallas.
Taloon tehtiin linjasaneeraus , perusteellinen putkiremontti , sähköt jne.
Iso osa osakkaista heitti vanhat umpipuiset keittiökaapit ja siivouskomerot ikkunasta pihalle ja tilalle tuli - niin muodikasta, virtaviivaista laminaattilla uuskeittiötä, joissa kaappeja ja ovia riittää! Ja hintaa!
Niinpä kuuntelinkin iloisena opiskelijoita ohjanneen professorin Simo Heikkilän voimallista avajaispuhetta, hän ihmetteli puheessaan , että miten keittiöt ovat täynnä kilometritavarana myytävää kaapistoa , mihin sitä kaikkea kaappitilaa tarvitsee hän kysyi?
Nykytaloudessa asuu keskimääräin yksi tai kaksi henkilöä.
Ei tarvita valtavia säilytystiloja ja vielä sellaisesta materiaalista, että ei voi puhua uusiokäytöstä.
No nyt Aalto-Museon galleriassa on sellaisia keittiöideoita pienkeiitiöistä melkein kuin omani tosin kesken remonttia oleva keittiöni : pelkkä tiskipöytä , yhdellä korkeasti kaartuvalla hanalla, alaosa on avoin taso filmivanerihyllyllä ja kannelliset jäteastiat heti ulottuvilla.
Vanhat umpipuukaapit kuivaustelineieneen puolillaan astioita.
Valkoisesta ikilevystä aputaso jonka ääressä tuoli ja tilaa
Singerin vanhalle ompelukoneelle , jolla vasenkätisenä osaan neuloa just suoraa saumaa ja siksakia. Siinä ei ole kovalevyä - se on 60-luvun ompelukoneiden hevareita- kunnostettu.
Ja sitten keittiössäni on puinen sivusta vedettävä sohva - näin Pietarissa keittiössä kalusteena sohvan ja se tuntui hyvältä idealta - Pietarissa se oli käytännön sanelemaa , asunnot olivat pieniä ja ahtaita.
Taideteollisen maisteriopiskelijoiden pienkeittiöt olivat sosiaalisuuteen ja toimiviin tilankäyttöideoihin hyvin toteutettuja keittiöitä - olipa jopa siirrettävä keittiö esim keskelle oleskelutilaa.
Hienoa,että on nuorella suunnitelijapolvella on toimivia ja kestäviä ideoita vastavetona kerskakulutuskeittiöille.
Toivottavasti pääsevät sarjatuotantoon .
Ja pienkeittiöt ovat myös hyvän näköisiä. Myös Alvar ja Aino Aallon ideoima pienkeittiö 1930-luvulta on täysin käyttökelpoinen nykyaikaan. Tehokas , toimiva , kodikas.
Pakkaskelit jatkuvat meidän hiihtäjien iloksi .Suosittelen latuja ja umpihankia.
Ja pientä purtavaa pikkukeittiössä.
Terv. Marja
Aino ja Alvar Aallon ideoita oienkeittiöistä.Alvar
Aalto-museon galleriassa.
Itse muutin 4 vuotta sitten kaksioon ,jossa on kunnon puusta tehdyt kaapistot, vaatimaton hella ja tiskiallas.
Taloon tehtiin linjasaneeraus , perusteellinen putkiremontti , sähköt jne.
Iso osa osakkaista heitti vanhat umpipuiset keittiökaapit ja siivouskomerot ikkunasta pihalle ja tilalle tuli - niin muodikasta, virtaviivaista laminaattilla uuskeittiötä, joissa kaappeja ja ovia riittää! Ja hintaa!
Niinpä kuuntelinkin iloisena opiskelijoita ohjanneen professorin Simo Heikkilän voimallista avajaispuhetta, hän ihmetteli puheessaan , että miten keittiöt ovat täynnä kilometritavarana myytävää kaapistoa , mihin sitä kaikkea kaappitilaa tarvitsee hän kysyi?
Nykytaloudessa asuu keskimääräin yksi tai kaksi henkilöä.
Ei tarvita valtavia säilytystiloja ja vielä sellaisesta materiaalista, että ei voi puhua uusiokäytöstä.
No nyt Aalto-Museon galleriassa on sellaisia keittiöideoita pienkeiitiöistä melkein kuin omani tosin kesken remonttia oleva keittiöni : pelkkä tiskipöytä , yhdellä korkeasti kaartuvalla hanalla, alaosa on avoin taso filmivanerihyllyllä ja kannelliset jäteastiat heti ulottuvilla.
Vanhat umpipuukaapit kuivaustelineieneen puolillaan astioita.
Valkoisesta ikilevystä aputaso jonka ääressä tuoli ja tilaa
Singerin vanhalle ompelukoneelle , jolla vasenkätisenä osaan neuloa just suoraa saumaa ja siksakia. Siinä ei ole kovalevyä - se on 60-luvun ompelukoneiden hevareita- kunnostettu.
Ja sitten keittiössäni on puinen sivusta vedettävä sohva - näin Pietarissa keittiössä kalusteena sohvan ja se tuntui hyvältä idealta - Pietarissa se oli käytännön sanelemaa , asunnot olivat pieniä ja ahtaita.
Taideteollisen maisteriopiskelijoiden pienkeittiöt olivat sosiaalisuuteen ja toimiviin tilankäyttöideoihin hyvin toteutettuja keittiöitä - olipa jopa siirrettävä keittiö esim keskelle oleskelutilaa.
Hienoa,että on nuorella suunnitelijapolvella on toimivia ja kestäviä ideoita vastavetona kerskakulutuskeittiöille.
Toivottavasti pääsevät sarjatuotantoon .
Ja pienkeittiöt ovat myös hyvän näköisiä. Myös Alvar ja Aino Aallon ideoima pienkeittiö 1930-luvulta on täysin käyttökelpoinen nykyaikaan. Tehokas , toimiva , kodikas.
Pakkaskelit jatkuvat meidän hiihtäjien iloksi .Suosittelen latuja ja umpihankia.
Ja pientä purtavaa pikkukeittiössä.
Terv. Marja
torstaina, helmikuuta 12, 2009
HISTORIA KANNATTAA MUISTAA KIELIKUVIA HARRASTAESSA
Hei!
Kerrankin luen ilolla HS:n merkintöjä !
Tänään Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla Merkintöjä -osiossa Antti Blåfield suomii ihan syystä ministeritason kielikuva-mokia otsikolla ELÄKÖÖN PAVIAANIT -ALAS DEMARIT.
Hän viittaa äkillisen menestyksen huuman tuomaa vauhtisokeutta kännit ottaneeseen;
hän ei edes itse huomaa milloin sopivaisuuden rajat on rikottu.
Katainen kaipaa kirjoituksen mukaan talvisotahenkeä taloustalkoisiin - kirjoittajan mielestä ministeriltä puuttuu suhteellisuuden tajua ja möläytys oppositiolle Terijoen propagandahengestä osoittaa ,että oman maan historia on jäänyt huteralle lukemiseela.
Ja mitä tulee Virkkusen tölväisyyn vasemmistolaisille ja työväenliikkeelle niin Blåfield muistuttaa kirjoituksessa Virkkusta tosiasiasta , että ilman kansanvaltaisen työväenliikkeen yhteistyökykyä ja voimaa yhdessä rinta rinnan porvariston ja talonpoikien kanssa Suomi ei olisi selvinnyt siinä todellisesta talvisodasta ja olisi joutunut osaksi Neuvostoliittoa.
Ilman kansanvaltaisen työväenliikeen yhteistyökykyä ja voimaa Suomi ei olisi niin vauras maa kuin se nyt on.
" Niiden ihmisten valintojen ja uhrausten ansiosta Henna Virkkunen voi tänään nakella niskojaan ja sanoa " Meillä ei olla kateellisia, jos kaveri menestyy"
Ja Blåfield jatkaa : " Tässä karusellissa saattavat Korkeasaaren Paviaanit ja köyhien asia mennä helposti sekaisin - puhumattakaan historian niin monista yksityiskohdista"
Taitaako tuon paremmin ilmaista. Meitä loukkantuneita vasemmistolaisia on paljon ja kootut selitykset eivät lohduta.
Totuus tulee imeväisen ja humalaisen suusta, tässä tapauksessa vallasta humaltuneen!
Iloisia uutisiakin sain.
Pätkätyöni Imatralla jatkuu kaksi viikkoa, aiheena leipälajini Taiteilija ja Yhteiskunta- kukapa siitä enemmän tietäisi?
Jo neljättä vuotta valmistan opiskelevia nuoria kuvataitelijan ammatin ihanan auvoisen monisärmäisistä puolista.
Koskaan ei tiedä milloin kyllästyvät ja vaihtavat luennoitsijan.
Käyn TAITEILIJA JA YHTEISKUNTA-JAKSOSSA läpi taidehallinnon, taiteilijaseurojen , sosiaali-, ja eläketurvattomuuden , ammattiliittojen, verotuksen ja muun tulevan elämän kannalta oleellisen viikon aikana.Toisen viikon aikana syvennämme taiteilijan henkilökuvaa ja tutkailemme internetistä poliittisesti vaarallisia esimerkkejä kuvan vaikutuksesta esim Tanskassa elintarviketeollisuuteen ja wienerleipien tilauksiin!
Lopuksi vierailemme Työvoimatoimistossa ja täytämme työnhaun virkailijan avustamana.
Alvar Aalto -museolla on tänään PIENET KEITTIÖT-COMPACT KITCHEN -näyttelyn avajaiset.
Sinne suuntaan.
Eespäin sano mummo lumessa!
Marja
Ps. Ja ladut ovat loistavassa kunnossa Laajavuorella - jo 200 km hiihdetty-
Sinne synkistelijät muutkin.
Kerrankin luen ilolla HS:n merkintöjä !
Tänään Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla Merkintöjä -osiossa Antti Blåfield suomii ihan syystä ministeritason kielikuva-mokia otsikolla ELÄKÖÖN PAVIAANIT -ALAS DEMARIT.
Hän viittaa äkillisen menestyksen huuman tuomaa vauhtisokeutta kännit ottaneeseen;
hän ei edes itse huomaa milloin sopivaisuuden rajat on rikottu.
Katainen kaipaa kirjoituksen mukaan talvisotahenkeä taloustalkoisiin - kirjoittajan mielestä ministeriltä puuttuu suhteellisuuden tajua ja möläytys oppositiolle Terijoen propagandahengestä osoittaa ,että oman maan historia on jäänyt huteralle lukemiseela.
Ja mitä tulee Virkkusen tölväisyyn vasemmistolaisille ja työväenliikkeelle niin Blåfield muistuttaa kirjoituksessa Virkkusta tosiasiasta , että ilman kansanvaltaisen työväenliikkeen yhteistyökykyä ja voimaa yhdessä rinta rinnan porvariston ja talonpoikien kanssa Suomi ei olisi selvinnyt siinä todellisesta talvisodasta ja olisi joutunut osaksi Neuvostoliittoa.
Ilman kansanvaltaisen työväenliikeen yhteistyökykyä ja voimaa Suomi ei olisi niin vauras maa kuin se nyt on.
" Niiden ihmisten valintojen ja uhrausten ansiosta Henna Virkkunen voi tänään nakella niskojaan ja sanoa " Meillä ei olla kateellisia, jos kaveri menestyy"
Ja Blåfield jatkaa : " Tässä karusellissa saattavat Korkeasaaren Paviaanit ja köyhien asia mennä helposti sekaisin - puhumattakaan historian niin monista yksityiskohdista"
Taitaako tuon paremmin ilmaista. Meitä loukkantuneita vasemmistolaisia on paljon ja kootut selitykset eivät lohduta.
Totuus tulee imeväisen ja humalaisen suusta, tässä tapauksessa vallasta humaltuneen!
Iloisia uutisiakin sain.
Pätkätyöni Imatralla jatkuu kaksi viikkoa, aiheena leipälajini Taiteilija ja Yhteiskunta- kukapa siitä enemmän tietäisi?
Jo neljättä vuotta valmistan opiskelevia nuoria kuvataitelijan ammatin ihanan auvoisen monisärmäisistä puolista.
Koskaan ei tiedä milloin kyllästyvät ja vaihtavat luennoitsijan.
Käyn TAITEILIJA JA YHTEISKUNTA-JAKSOSSA läpi taidehallinnon, taiteilijaseurojen , sosiaali-, ja eläketurvattomuuden , ammattiliittojen, verotuksen ja muun tulevan elämän kannalta oleellisen viikon aikana.Toisen viikon aikana syvennämme taiteilijan henkilökuvaa ja tutkailemme internetistä poliittisesti vaarallisia esimerkkejä kuvan vaikutuksesta esim Tanskassa elintarviketeollisuuteen ja wienerleipien tilauksiin!
Lopuksi vierailemme Työvoimatoimistossa ja täytämme työnhaun virkailijan avustamana.
Alvar Aalto -museolla on tänään PIENET KEITTIÖT-COMPACT KITCHEN -näyttelyn avajaiset.
Sinne suuntaan.
Eespäin sano mummo lumessa!
Marja
Ps. Ja ladut ovat loistavassa kunnossa Laajavuorella - jo 200 km hiihdetty-
Sinne synkistelijät muutkin.
lauantaina, helmikuuta 07, 2009
TERVEISIÄ PORVOOSTA!
Hei !
Runebergin päivänä torstaina 5.2 ajelimme kahden kuvanveitäjän kanssa teosvälitystilaisuuteen Helsingin Katajanokalle - Wanhaan Satamaan
lähdimme ajoissa , mutta sitten jäätyi lasinpesuneste ja jouduimme pysähtelemään ja navigarttorin ohjauksessa saavuimme vasta klo 14 Wanhaan Satamaan , teoksia oli graafikoilta todella hienoja - veistoksia ei vielä ollut niin paljon , mutta varmaan iltapäivällä tuli tila täyteen - teosvälitystilaisuus on tärekä esittelytilaisuus . Esillä on portfoliot ja katalogit ja kävijöitä on tuhansia. Onneksi Keski-Suomen taidetoimikunta on ymmärätänyt tilaisuuden merkityksen ja jo vuosia tukenut kuljetuksia teosvälityksiin. Myös Valtion julkisten teostenhankintalautakunta hankkii teoksia tilaisuuksista. Lisäksi ne ovat ainoita taidemessujen tapaisia tilaisuuksia jotka taiteilijaseurat järjestävät jäsenilleen, aina kävijämääräon kasvanut ja isommat japienemmät veistokset saaneet ostajan.
Ajoimme Sculptoriin Eteläranta 12 viemään myös Kuvanveistäjäliiton gallerian yhteydessä olevaan myyntivitriiniin uusia pienoisveistoksia ja haimme vanhoja pois.
Pirkko Nukarin lintuveistonäyttely oli hieno- vielä ehtii katsomaan.
Sitten ajoimme Galleria Avaan hakemaan teoksia paluukyytiin ja ajoimme ystävien luo Porvooseen - huvitti , että sattui olemaan Runebergin päivä ja Porvoon vanha kaupunki oli kaunis idyllisinen puutaloineen ja valkea lumi kuorrutti näkyä ja matkamuistopuotien ja käsityöliikeiden valot ja kynttilät olivat kodikkaan houkuttelevia.Sitäpaitsi kuultiin että samana päivänä myös Kirjailijakomeetta Sofi Oksanen oli vastaanottamassa Runebergin palkintoa Porvoossa- emme nähneet häntä Porvoon yöelämässä jatkoilla .
Pohdimme onko mielekästä, että yhtä kirjailijaa suitsutetaan ja riistoviljellään niin ettei ole tolkkua ja on muitakin hyviä kirjoja ilmestynyt palkittavaksi - onko kyseessä tämmönen kuuluisuuden imutus ?Halutaan mukaan kuuluisuuden sykliin.
Tapasimme uuden kissan yöpaikassa pikimustan Nirrin - Nirri oli kissojen löytökodista hankittu - se oli viettänyt yksin saaristossa kuusi kuukautta villikissana - emokissan oli joku tappanut ja pentukissa oli sinnillä selvinnyt hengissä ja nyt siis onnellisena kotikissana , mamman kissana viettää Porvoon puutaloidyllissä onnelista kissanelämää-
Terv. Marja
Runebergin päivänä torstaina 5.2 ajelimme kahden kuvanveitäjän kanssa teosvälitystilaisuuteen Helsingin Katajanokalle - Wanhaan Satamaan
lähdimme ajoissa , mutta sitten jäätyi lasinpesuneste ja jouduimme pysähtelemään ja navigarttorin ohjauksessa saavuimme vasta klo 14 Wanhaan Satamaan , teoksia oli graafikoilta todella hienoja - veistoksia ei vielä ollut niin paljon , mutta varmaan iltapäivällä tuli tila täyteen - teosvälitystilaisuus on tärekä esittelytilaisuus . Esillä on portfoliot ja katalogit ja kävijöitä on tuhansia. Onneksi Keski-Suomen taidetoimikunta on ymmärätänyt tilaisuuden merkityksen ja jo vuosia tukenut kuljetuksia teosvälityksiin. Myös Valtion julkisten teostenhankintalautakunta hankkii teoksia tilaisuuksista. Lisäksi ne ovat ainoita taidemessujen tapaisia tilaisuuksia jotka taiteilijaseurat järjestävät jäsenilleen, aina kävijämääräon kasvanut ja isommat japienemmät veistokset saaneet ostajan.
Ajoimme Sculptoriin Eteläranta 12 viemään myös Kuvanveistäjäliiton gallerian yhteydessä olevaan myyntivitriiniin uusia pienoisveistoksia ja haimme vanhoja pois.
Pirkko Nukarin lintuveistonäyttely oli hieno- vielä ehtii katsomaan.
Sitten ajoimme Galleria Avaan hakemaan teoksia paluukyytiin ja ajoimme ystävien luo Porvooseen - huvitti , että sattui olemaan Runebergin päivä ja Porvoon vanha kaupunki oli kaunis idyllisinen puutaloineen ja valkea lumi kuorrutti näkyä ja matkamuistopuotien ja käsityöliikeiden valot ja kynttilät olivat kodikkaan houkuttelevia.Sitäpaitsi kuultiin että samana päivänä myös Kirjailijakomeetta Sofi Oksanen oli vastaanottamassa Runebergin palkintoa Porvoossa- emme nähneet häntä Porvoon yöelämässä jatkoilla .
Pohdimme onko mielekästä, että yhtä kirjailijaa suitsutetaan ja riistoviljellään niin ettei ole tolkkua ja on muitakin hyviä kirjoja ilmestynyt palkittavaksi - onko kyseessä tämmönen kuuluisuuden imutus ?Halutaan mukaan kuuluisuuden sykliin.
Tapasimme uuden kissan yöpaikassa pikimustan Nirrin - Nirri oli kissojen löytökodista hankittu - se oli viettänyt yksin saaristossa kuusi kuukautta villikissana - emokissan oli joku tappanut ja pentukissa oli sinnillä selvinnyt hengissä ja nyt siis onnellisena kotikissana , mamman kissana viettää Porvoon puutaloidyllissä onnelista kissanelämää-
Terv. Marja
KAIKKI KOKOOMUSLAISET OVAT HYVIÄ JA AHKERIA!
Hei!
Uusi opetusministeri Henna Virkkunen Jyväskylästä jakaa lausuntoja ja mielipiteitä viimeksi Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä , haastattelijana politiikan konkariksi itseään nimittävä setämäisen holhoavasti Virkkuseen suhtautuva toimittaja Unto Hämäläinen.
Olen tavannut Henna Virkkusen Jyväskylän kuntapolitiikassa muutaman kerran - olimme vastakkaisilla puolilla lähikirjastojen lakkauttamisasiassa- hän puolusti lähikirjastojen lakkautusta ja minä puolustin lähikirjastoverkoston säilyttämistä ennallaan.
Olen vähemmän koulutettu kuin Henna Virkkunen , mutta ylioppilas yhdeksänlapsisesta kokoomusperheestä.
Meilläkin kasvatettiin ahkeruuteen , mutta myös humanismiin ja kulttuurin ja sivistyksen arvostamiseen ja suvaitsevaisuuteen.
Kaikki kesät ja lomat olimme Ruotsissa Maraboun tehtaalla tai kroonikkosairaaloissa tekemässä ihan oikeaa , raskasta hoivatyötä tai siivosimme tehtaita ja jaoimme aamuntunteina lehtiä ennen koulun alkua opiskelurahojen kokoon saamiseksi.
Nyt Virkkunenkin sortuu niin yleisenä ilmiönä ilmenevään vallantäyteisyyteen jo muutaman viikon ministeriajan jälkeen ja hänen HS:n Kuukausiliitteessä olevan mielipiteen mukaan " SDP ja vasemmistoliitto ovat sellaisia katkerien ihmisten puolueita. Ei hyväksytä että toiset ihmiset menestyvät. Meillä ( kokoomuksessa ) ei olla kateellsia siitä jos kaveri menestyvät. Voidaan auttaa vahvoja yksilöitä menemään eteenpäin. He vetävät mukanaan muita".
HUHUHUHUHUH......
Työskentely hevostalleilla ja lemmikkieläinpalstalla Keskisuomalaisessa on tuonut Virkkuselle valtiomiesmäistä viisautta.
Edellisellä viikolla Nyt -liitteessä Virkkunen kehui 7 -päivälehteä , koska se on uudistanut journalismia Suomessa!
Lisäksi hän vastaa Toimittajan kysymykseen miksi niin moni taiteilija on vasemmalle kallellaan , että taiteilijat luulevat sen olevan intellektuellia.
En enää ole niin innoissani Virkkusen valinnasta ministeriksi.
Terveisiä katkerien ,laiskojen, kateellisten puolueen Vasemmistoliiton jäsen
Marja Kolu
Uusi opetusministeri Henna Virkkunen Jyväskylästä jakaa lausuntoja ja mielipiteitä viimeksi Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä , haastattelijana politiikan konkariksi itseään nimittävä setämäisen holhoavasti Virkkuseen suhtautuva toimittaja Unto Hämäläinen.
Olen tavannut Henna Virkkusen Jyväskylän kuntapolitiikassa muutaman kerran - olimme vastakkaisilla puolilla lähikirjastojen lakkauttamisasiassa- hän puolusti lähikirjastojen lakkautusta ja minä puolustin lähikirjastoverkoston säilyttämistä ennallaan.
Olen vähemmän koulutettu kuin Henna Virkkunen , mutta ylioppilas yhdeksänlapsisesta kokoomusperheestä.
Meilläkin kasvatettiin ahkeruuteen , mutta myös humanismiin ja kulttuurin ja sivistyksen arvostamiseen ja suvaitsevaisuuteen.
Kaikki kesät ja lomat olimme Ruotsissa Maraboun tehtaalla tai kroonikkosairaaloissa tekemässä ihan oikeaa , raskasta hoivatyötä tai siivosimme tehtaita ja jaoimme aamuntunteina lehtiä ennen koulun alkua opiskelurahojen kokoon saamiseksi.
Nyt Virkkunenkin sortuu niin yleisenä ilmiönä ilmenevään vallantäyteisyyteen jo muutaman viikon ministeriajan jälkeen ja hänen HS:n Kuukausiliitteessä olevan mielipiteen mukaan " SDP ja vasemmistoliitto ovat sellaisia katkerien ihmisten puolueita. Ei hyväksytä että toiset ihmiset menestyvät. Meillä ( kokoomuksessa ) ei olla kateellsia siitä jos kaveri menestyvät. Voidaan auttaa vahvoja yksilöitä menemään eteenpäin. He vetävät mukanaan muita".
HUHUHUHUHUH......
Työskentely hevostalleilla ja lemmikkieläinpalstalla Keskisuomalaisessa on tuonut Virkkuselle valtiomiesmäistä viisautta.
Edellisellä viikolla Nyt -liitteessä Virkkunen kehui 7 -päivälehteä , koska se on uudistanut journalismia Suomessa!
Lisäksi hän vastaa Toimittajan kysymykseen miksi niin moni taiteilija on vasemmalle kallellaan , että taiteilijat luulevat sen olevan intellektuellia.
En enää ole niin innoissani Virkkusen valinnasta ministeriksi.
Terveisiä katkerien ,laiskojen, kateellisten puolueen Vasemmistoliiton jäsen
Marja Kolu
keskiviikkona, helmikuuta 04, 2009
SUUSTA SUUHUN !
Heips!
Tekstarit ja e-meilailu ja mesettäminen ovat mennyttä aikaa.
Jyväskylän kuvanveistäjien ja taidegraafikkojen teosvälitystilaisuuden kuljetusinfo oli kulkeutunut suusta suuhun -menetelmällä!
En saanut infoa, koska en ollut pariin viikkoon käynyt niin lähellä ketään keskisuomalaista veistäjää tai graafikkoa, että olisi suita suikittu.
Kaksi kappaletta pienoisveistoksiani on jo Helsingissä ja kollega vie ne myyntitilaisuuteen.
Onneksi sain perinteisellä tekstarilla kiinni yhden keskisuomalaisen kuvanveistäjän ja sain paikan paluukyydissä puoleen hintaan, jos vaikka kaikki pienoisveistokset eivät menisikään kaupan Wanhassa Satamassa.
Tungos hiihtoladuilla Laajavuoressa jatkuu - lumen puute parina talvena , nosti hiihtämisen arvostusta. Aamusta iltaan riittää ladulla sakkia, pieniä ja isoja.Hymyssä suin.
On ihana pudotella vitivalkoisilla laduilla.
Minulla on jo kolmet sukset eri hiihtotyyleille ja keleille.
Hankia hivutellssa, murheet kaikkoaa ja ihan tulee paremmaksi ihmiseksi ainakin vähäksi aikaa.
Lumen puute on yksi syy miksi en voisi muuttaa Etelä-Suomeen.
Pitää alkaa katselemaan töitä pohjoisesta.
On edes lumen lohtu.
Onko se niin väliä millä leipänsä ansaitsee, jos ympäristö on palkitseva ja innostava.Lama on siinä mielessä hyvä , että kaikki yletön kouhottaminen ja järjetön luonnonvarojen tuhlaus pysähtyi aika kokonaisvaltaisesti.
Mitä tilalle jos tätä jatkuu pitkään?Miten suuri joukko tai miljoonat ihmiset viettävät aikaa työttömänä?
Aletaanko järjestämään filosofisia keskustelutilaisuuksia vai dumpataanko kaikkiin rauhoittavia ,jotta liika aktiivisuus ja ajatteleminen ei rasita koneistoa?
Silmiini osui kirjastossa käydessä Timo K. Mukan novellit Lumen pelko ja Kyyhky ja Unikko.
Lumen Pelosta pidin 13-vuotiaana suullisen esitelmän äidinkielen tunnilla.
Mielenkiintoista lukea se uudelleen näin pitkän tauon jälkeen.
Marja
Ps. Keksisuomalaisessa oli uutinen : Nesteitä voi pian ottaa lentokonematkustamoon - ennen ne piti ehtiä nauttia lentokentän odotushallissa.Merkittävä uutinen.
Tekstarit ja e-meilailu ja mesettäminen ovat mennyttä aikaa.
Jyväskylän kuvanveistäjien ja taidegraafikkojen teosvälitystilaisuuden kuljetusinfo oli kulkeutunut suusta suuhun -menetelmällä!
En saanut infoa, koska en ollut pariin viikkoon käynyt niin lähellä ketään keskisuomalaista veistäjää tai graafikkoa, että olisi suita suikittu.
Kaksi kappaletta pienoisveistoksiani on jo Helsingissä ja kollega vie ne myyntitilaisuuteen.
Onneksi sain perinteisellä tekstarilla kiinni yhden keskisuomalaisen kuvanveistäjän ja sain paikan paluukyydissä puoleen hintaan, jos vaikka kaikki pienoisveistokset eivät menisikään kaupan Wanhassa Satamassa.
Tungos hiihtoladuilla Laajavuoressa jatkuu - lumen puute parina talvena , nosti hiihtämisen arvostusta. Aamusta iltaan riittää ladulla sakkia, pieniä ja isoja.Hymyssä suin.
On ihana pudotella vitivalkoisilla laduilla.
Minulla on jo kolmet sukset eri hiihtotyyleille ja keleille.
Hankia hivutellssa, murheet kaikkoaa ja ihan tulee paremmaksi ihmiseksi ainakin vähäksi aikaa.
Lumen puute on yksi syy miksi en voisi muuttaa Etelä-Suomeen.
Pitää alkaa katselemaan töitä pohjoisesta.
On edes lumen lohtu.
Onko se niin väliä millä leipänsä ansaitsee, jos ympäristö on palkitseva ja innostava.Lama on siinä mielessä hyvä , että kaikki yletön kouhottaminen ja järjetön luonnonvarojen tuhlaus pysähtyi aika kokonaisvaltaisesti.
Mitä tilalle jos tätä jatkuu pitkään?Miten suuri joukko tai miljoonat ihmiset viettävät aikaa työttömänä?
Aletaanko järjestämään filosofisia keskustelutilaisuuksia vai dumpataanko kaikkiin rauhoittavia ,jotta liika aktiivisuus ja ajatteleminen ei rasita koneistoa?
Silmiini osui kirjastossa käydessä Timo K. Mukan novellit Lumen pelko ja Kyyhky ja Unikko.
Lumen Pelosta pidin 13-vuotiaana suullisen esitelmän äidinkielen tunnilla.
Mielenkiintoista lukea se uudelleen näin pitkän tauon jälkeen.
Marja
Ps. Keksisuomalaisessa oli uutinen : Nesteitä voi pian ottaa lentokonematkustamoon - ennen ne piti ehtiä nauttia lentokentän odotushallissa.Merkittävä uutinen.
tiistaina, helmikuuta 03, 2009
TEOSVÄLITYSTILAISUUS GRAAFIKOILLE JA KUVANVEISTÄJILLE
Hei!
Perinteinen, vuosittainen kuvanveistäjien ja taidegraafikoiden teosvälitystilaisuus Wanhassa Satamassa Helsingissä
7-8.2.2009 klo 10-17 yleisölle,lisäksi asiakastilaisuuksia sopimuksesta.
Esillä myös esittelymateriaalia taiteilijoilta.
Teosvälitystilaisuuksista on muodostunut merkittäviä pr-tilaisuuksia, toki teosmyynti on taiteilijoille kiinnostavaa myös.
Ilmoittautuminen tilaisuuteen oli jo joulukuun alussa , jolloin ei tarvitse maksaa 20 Euron ilmoittautumismaksua- teokseni ,pienoisveistokset menivät valimolta suoraan paikalle.
Hienot hiihtokelit jatkuvat - suosittelen työn ja toimeentulon raskauttamille!
Marja
Perinteinen, vuosittainen kuvanveistäjien ja taidegraafikoiden teosvälitystilaisuus Wanhassa Satamassa Helsingissä
7-8.2.2009 klo 10-17 yleisölle,lisäksi asiakastilaisuuksia sopimuksesta.
Esillä myös esittelymateriaalia taiteilijoilta.
Teosvälitystilaisuuksista on muodostunut merkittäviä pr-tilaisuuksia, toki teosmyynti on taiteilijoille kiinnostavaa myös.
Ilmoittautuminen tilaisuuteen oli jo joulukuun alussa , jolloin ei tarvitse maksaa 20 Euron ilmoittautumismaksua- teokseni ,pienoisveistokset menivät valimolta suoraan paikalle.
Hienot hiihtokelit jatkuvat - suosittelen työn ja toimeentulon raskauttamille!
Marja
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)