Hei!
Uusia,ihastuttavia Suomen kielen sanoja
ja vapaita tulkintoja
VOIMAANNUTTAMINEN- mennään umpilärvissa yöllä grillille,soitetaan suuta grillillä ja vedetään nokkaan tuntemattomia, turpiin saaneet voimaantuvat ja iskevät takaisin ja lopulta kaikki voimaantuvat päivystyspolilla
tai kaahataan autolla ohi ja palataan takaisin kaistalle toisen auton keulaa hipoen ja näytetään keskisormea - näin voimaannutetaan kanssa-autoilija ja haastetaan kilpasille
KOTOUTTAMINEN etsitään vapaa,kolkko sillanalunen ja vuorataan se kiinankielisillä pahvilaatikoilla ja ohjataan maahanmuuttajat sinne
PITKÄSSÄ JUOKSUSSA- vaikuttajat kääritään Meren Veijon teoksesta tuttuun Manillaköyteen ja laitetaan vaikuttaja juoksemaan Helsingistä Inariin, perillä kyllä sitten ymmärtää tarkkaan mitä pitkä juoksu tarkoittaa
kaikilla kielillä
YHTEISÖLLISYYS-ALUEELLISTAMINEN-Vanhanen ja Katainen ja niiden sukulaiset siirretään Nurmijärvelle punainen tupa-kylään halkoja hakkaamaan
sunnuntaina, tammikuuta 25, 2009
HÖNNÄ? MIKÄ SE ON?
CITYHÖNNÄ JA MUUTA JÄNNITTÄVÄÄ
Imatralla Saimaan Ammattikorkeakoululla kuva-artesaanien ympäristötaiteen kurssin opiskelijat toteuttivat pienoislinnoja savesta ja tuntolaattoja materiaaliharjoitteluna.
Kaikki ideoivat yksin tai ryhmissä asunnottomille tilapäis-suojan eli HÖNNÄN.
Vilkas keskustelu syntyi sanasta Hönnä - kukaan ei tiennyt mitä se tarkoittaa. Minusta on itsestään selvää, että sana tarkoittaa huteraa, hutjua , tilapäis-suojan tapaista majaa , rakennelmaa, veneen alla-asunnon tapaista.Taitaa olla savon kielen herkkuja suomen kielessä.
Kaikille tuli Hönnä selvitettyä.
Ei muuten tiennyt kirjaston johtajakaan tuota sanaa.
Vilkaan kielikeskustelun jälkeen jatkoimme työskentelyä aiheesta HÖNNÄ.
Ideasta tehtiin pienoismalli ja valittiin yhdessä mielenkiintoisin ja toteuttamiskelpoisin suunnitelma.
Ajoimme koulun pikkubussilla Lappeenrantaan tutustumaan kierrätyskeskukseen , HYÖTYHALLIIN.Se oli oikein tavarataivas ja hinnat olivat 20centistä 15 Euroon !Todella halvalla ehjiä, siistejä retrokalusteita, Muuramea, teaktasoja ,pöytiä.
Ajelkaa ostosreissulle sinne Ikean sijasta!
Moninkertaisesti edullisempaa kuin Jyväskylässä tai Imatralla- Jossa kierrätyskeskus on pieni ja valikoima ei ollut niin mielenkiintoista kuin Lappeenrannassa.
Ja kaikki oli Lappeenrannassa hienosti järjestetty, kengät, lelut, takit.
Huonekalut , elektroniikka ja ilmaisia hyviä esim kuvanveiston kirjoja , taidekirjoja !
Missään ei haissut vanha lika eivätkä tavarat olleet epämääräisissä läjissä.
Tila oli niin iso, että henkilökunta ajeli polkupyörillä osastolta toisille.
Ja siis esim kauniit virkatut pannulaput olivat 10 kpl yhteensä 15 centtiä.
Kun yleensä ovat euron.
Ja mitä mainioita pehmoleluja , ihan oltiin lätkässä siellä ja juututtiin jo niin pitkäksi aikaa ,että tilan esittelijä alkoi vilkuilla kelloaan.
No otettiin HÖNNÄÄ varten nukkmumakäyttöön kelpamaattomia superlonpatjoja, joustinsängyn jouset, tyynyjä, ja koska Hönnä aiottiin kattaa takeilla otettiin turkkeja erilaisia ja nahkatakkeja noin 25 , oltiin laskettu pinta-ala hönnälle ja sen mukaan otettiin katetta.
Sisätilan oppilaat aikoivat vuorata pehmoleluilla ja turkeilla
Kierrätyksen työntekijät tulivat katsomaan lastauslaiturille kun pakkasimme autoa ja kyllä heillä oli hauskaa kun sulloimme auton perään patjarullia ja säkkejä jalkatilatkin täyttyivät esim silityslaudoista-ilmaisista vanhoista, joista tulisi hönnän runko-osa.
Kaikki oppilaat eivät mahtuneet paluukyytiin, joten ajoimme pätkän laittomasti sylikkäin ylilastissa linja-autoasemalle , jossa pari oppilasta hyppäsi pois ja meni seuraavalla bussilla Imatralle.
Onneksi lama on vienyt rekkajonot mennessään Lappenrannan tosi kapealta tieltä.Olisi ollut matakanteko kierrätykseen hidasta ja olisimme joutuneet ehkä rakentamaan tilapäismajamme tien poskeen parhaassa tapauksessa.
Meno oli villeimpinä rekkajonoaikoina ollut hurjaa. Siellä oli kuulemma ollut 50 kilometrin pätkälle yksi bajamaja !No WC –tilana ja roskiksena olivat toimineet molemmat tien pientareet.Kaikenölaista lieveilmiötä oli syntynyt tietenkin vuorokausien seisokkiaikana.
Saimme tavarat koululle, joka sijaitsee vanhassa peruskorjatussa navetassa , samassa talossa toimivat grafiikan ja kuvanveiston opetustilat ja projektiopetustilat . Lisäksi on tietotekniikalla ja isolla näytöllä varustettu luentoluokka.
Alkoi Hönnän rakentaminen ja oppilaat testasivat rakenteita ja puistelivat päätään ,kun ei heti alkanut onnistua .
Puutuin rakentamiseen vain kun oppilaat tarvitsivat uskon vahvistusta ja muistutin että rakennelman tulee olla turvallinen , koska Hönnä menee Imatran kaupunginkirjastoon esille ja Hönnässä saa vierailla.
Oppilaat löysivät yhteisen sävelen ja tilapäissuoja alkoi muovautua.
Aamulla oli tarkoitus viedä osissa Hönnä kirjastolle.
Menin opetustuntien jälkeen kirjastolle sopimaan vielä Hönnän paikasta kirjaston johtajan kanssa.
Täytyy sanoa , että Imatran kaupunginkirjasto on hieno ; valoisa , tilava ja aineistoa runsaasti.
Harmi ettei ehtinyt istuskella enemmän musiikkiosastolla , josta oli näkymä ohi virtaavaan Vuokseen ja rantamännikköön isoista korkeista ikkunoista. Joka puolelta näkyi ulkotila-Aalto olisi pitänyt arkkitehtuurista.Samassa rakennuksessa toimii konserttisali ja iso kavila ,jossa on päiväkonsertteja,jotka näyttivät olevan tupaten täynnä yleisöä. Akustiikka aulan kahvilatilassa oli erinomainen ja niinpä mekin saimme klassisen musiikin annoksen rakentamisen ohessa.
No , Imatran kirjastonjohtaja Marja Huuhtanen innostui ympäristötaideteoksesta ja asunnottomuuden teemasta niin paljon , että löysi meille sopivan tilan musiikkiosastolta ja yhteispalvelupisteen vierestä.Täytyy sanoa, että ilman varoitusta ja muutamalla sähköpostilla evästettynä kirjaston johtaja vakuuttui teoksen sisällön soveltuuvudesta kirjastotiloihin ja nopeasti päätti antaa meille kahdeksi viikoksi näyttelytilan. Hyvää virkamiesstyötä.
Siinä on se etu että Hönnä on esillä kirjastossa , että kirjasto on yleishyödyllinen kulttuurilaitos ja kirjastolla käy paljon erilaisia ihmisiä ja lapsiperheitä ja päiväkotiryhmiä.
Hönnässa voi viettää satutuokion kirjaston poistokirjoja lukien tai muuten vai miettiä maailman menoa.Hannu Mäkelän Herra Huu oli meidän mielestä oiva, majan henkeen sopiva kirja.
Rakensimme koko torstaipäivän Hönnää ja näyttelyseinäkkeeseen oppilaat valmistivat julisteen ja kokosivat luonnoksia ja pienoismalleja nähtäväksi.
Lisäksi saimme yhteistyökumppaniksi Imatran alueen Suomen Punaisen Ristin osaston ja johtaja toi oppilaille SPR:n lippaan ja liivit.
Varat menevät asunnottomille. Näin ympäristötaideteoksessa toteutuvat monet ympäristötaiteeseen usein liittyvät tunnusmerkit; kierrätysmateriaali , luonnonsuojelu, yhdessä tekeminen ja kokeminen,
veistoksellisen suojan suunnittelu asunnottomille ja yhdessä keskustelu ja toimiminen eri asiantuntijatahojen kanssa.
Oppilaat nimesivät Hönnän CityHönnäksi.
Saimme lehdistön paikalle perjantaiksi ja oppilaat esittelivät toimittajalle teoksen ja kirjastonjohtaja maaniteltiin lehtikuvaan mukaan Hönnän sisälle.
4.2 Hönnän katto eli nahkatakit myydään , samoin turkit.
Oppilaat aikoivat järjestää kierrätyscatwalkin ……
Hieno nuorten ryhmä , alle kahdeksantoistavuotiaita. Ottivat vastuuta ja tekivät annetut tehtävät innolla ja mielikuvitusta käyttäen. Ehkä jotain tarttui hihaan kurssistani.
Onneksi kirjoitin eka päivänä tauluun , että pidän vapaamuotoisen luennon aiheesta- Todella omasta mielestäni hyvin vapaamuotoinen esittelyni oli aiheesta- toisaalta oppikirjaa ympäristötaiteesta ei ole.
Onneksi Kuopion TaideMuseolla on lainattavana Experimental Enviromentin hyvä taltiointi ja näyttelykatalogi isoin kuvin.
Jouduinhan extempore- tuuraajaksi eli en tiennyt ryhmän kokoa tai lähtötasoa ennen kuin kouluun saapuessani. Kokemuksella selvisi siitäkin työurakasta. Mutta jännittävä kurssi oli ja tapahtumarikas.
Lisää samanlaisia.
Ajoin sitten neljä tuntia lumimyräkässä perjantaina pois Imatralta. Aamulla oli tullut käytyä hiihtolenkillä, joten jaksoi istua auton ratissa ja ajaa Puumalan ja Mikkelin serpentiiniteitä.
Mosaiikkikurssille tuli niin monta peruutusta, että se jäi nyt tammikuulta. Ihmisten tilanteet muuttuvat muillakin kuin taiteilijoilla äkkijyrkästi.
Helmikuun lopulla on seuraava. Saa nähdä miten käy-
Terv. Marja
Imatralla Saimaan Ammattikorkeakoululla kuva-artesaanien ympäristötaiteen kurssin opiskelijat toteuttivat pienoislinnoja savesta ja tuntolaattoja materiaaliharjoitteluna.
Kaikki ideoivat yksin tai ryhmissä asunnottomille tilapäis-suojan eli HÖNNÄN.
Vilkas keskustelu syntyi sanasta Hönnä - kukaan ei tiennyt mitä se tarkoittaa. Minusta on itsestään selvää, että sana tarkoittaa huteraa, hutjua , tilapäis-suojan tapaista majaa , rakennelmaa, veneen alla-asunnon tapaista.Taitaa olla savon kielen herkkuja suomen kielessä.
Kaikille tuli Hönnä selvitettyä.
Ei muuten tiennyt kirjaston johtajakaan tuota sanaa.
Vilkaan kielikeskustelun jälkeen jatkoimme työskentelyä aiheesta HÖNNÄ.
Ideasta tehtiin pienoismalli ja valittiin yhdessä mielenkiintoisin ja toteuttamiskelpoisin suunnitelma.
Ajoimme koulun pikkubussilla Lappeenrantaan tutustumaan kierrätyskeskukseen , HYÖTYHALLIIN.Se oli oikein tavarataivas ja hinnat olivat 20centistä 15 Euroon !Todella halvalla ehjiä, siistejä retrokalusteita, Muuramea, teaktasoja ,pöytiä.
Ajelkaa ostosreissulle sinne Ikean sijasta!
Moninkertaisesti edullisempaa kuin Jyväskylässä tai Imatralla- Jossa kierrätyskeskus on pieni ja valikoima ei ollut niin mielenkiintoista kuin Lappeenrannassa.
Ja kaikki oli Lappeenrannassa hienosti järjestetty, kengät, lelut, takit.
Huonekalut , elektroniikka ja ilmaisia hyviä esim kuvanveiston kirjoja , taidekirjoja !
Missään ei haissut vanha lika eivätkä tavarat olleet epämääräisissä läjissä.
Tila oli niin iso, että henkilökunta ajeli polkupyörillä osastolta toisille.
Ja siis esim kauniit virkatut pannulaput olivat 10 kpl yhteensä 15 centtiä.
Kun yleensä ovat euron.
Ja mitä mainioita pehmoleluja , ihan oltiin lätkässä siellä ja juututtiin jo niin pitkäksi aikaa ,että tilan esittelijä alkoi vilkuilla kelloaan.
No otettiin HÖNNÄÄ varten nukkmumakäyttöön kelpamaattomia superlonpatjoja, joustinsängyn jouset, tyynyjä, ja koska Hönnä aiottiin kattaa takeilla otettiin turkkeja erilaisia ja nahkatakkeja noin 25 , oltiin laskettu pinta-ala hönnälle ja sen mukaan otettiin katetta.
Sisätilan oppilaat aikoivat vuorata pehmoleluilla ja turkeilla
Kierrätyksen työntekijät tulivat katsomaan lastauslaiturille kun pakkasimme autoa ja kyllä heillä oli hauskaa kun sulloimme auton perään patjarullia ja säkkejä jalkatilatkin täyttyivät esim silityslaudoista-ilmaisista vanhoista, joista tulisi hönnän runko-osa.
Kaikki oppilaat eivät mahtuneet paluukyytiin, joten ajoimme pätkän laittomasti sylikkäin ylilastissa linja-autoasemalle , jossa pari oppilasta hyppäsi pois ja meni seuraavalla bussilla Imatralle.
Onneksi lama on vienyt rekkajonot mennessään Lappenrannan tosi kapealta tieltä.Olisi ollut matakanteko kierrätykseen hidasta ja olisimme joutuneet ehkä rakentamaan tilapäismajamme tien poskeen parhaassa tapauksessa.
Meno oli villeimpinä rekkajonoaikoina ollut hurjaa. Siellä oli kuulemma ollut 50 kilometrin pätkälle yksi bajamaja !No WC –tilana ja roskiksena olivat toimineet molemmat tien pientareet.Kaikenölaista lieveilmiötä oli syntynyt tietenkin vuorokausien seisokkiaikana.
Saimme tavarat koululle, joka sijaitsee vanhassa peruskorjatussa navetassa , samassa talossa toimivat grafiikan ja kuvanveiston opetustilat ja projektiopetustilat . Lisäksi on tietotekniikalla ja isolla näytöllä varustettu luentoluokka.
Alkoi Hönnän rakentaminen ja oppilaat testasivat rakenteita ja puistelivat päätään ,kun ei heti alkanut onnistua .
Puutuin rakentamiseen vain kun oppilaat tarvitsivat uskon vahvistusta ja muistutin että rakennelman tulee olla turvallinen , koska Hönnä menee Imatran kaupunginkirjastoon esille ja Hönnässä saa vierailla.
Oppilaat löysivät yhteisen sävelen ja tilapäissuoja alkoi muovautua.
Aamulla oli tarkoitus viedä osissa Hönnä kirjastolle.
Menin opetustuntien jälkeen kirjastolle sopimaan vielä Hönnän paikasta kirjaston johtajan kanssa.
Täytyy sanoa , että Imatran kaupunginkirjasto on hieno ; valoisa , tilava ja aineistoa runsaasti.
Harmi ettei ehtinyt istuskella enemmän musiikkiosastolla , josta oli näkymä ohi virtaavaan Vuokseen ja rantamännikköön isoista korkeista ikkunoista. Joka puolelta näkyi ulkotila-Aalto olisi pitänyt arkkitehtuurista.Samassa rakennuksessa toimii konserttisali ja iso kavila ,jossa on päiväkonsertteja,jotka näyttivät olevan tupaten täynnä yleisöä. Akustiikka aulan kahvilatilassa oli erinomainen ja niinpä mekin saimme klassisen musiikin annoksen rakentamisen ohessa.
No , Imatran kirjastonjohtaja Marja Huuhtanen innostui ympäristötaideteoksesta ja asunnottomuuden teemasta niin paljon , että löysi meille sopivan tilan musiikkiosastolta ja yhteispalvelupisteen vierestä.Täytyy sanoa, että ilman varoitusta ja muutamalla sähköpostilla evästettynä kirjaston johtaja vakuuttui teoksen sisällön soveltuuvudesta kirjastotiloihin ja nopeasti päätti antaa meille kahdeksi viikoksi näyttelytilan. Hyvää virkamiesstyötä.
Siinä on se etu että Hönnä on esillä kirjastossa , että kirjasto on yleishyödyllinen kulttuurilaitos ja kirjastolla käy paljon erilaisia ihmisiä ja lapsiperheitä ja päiväkotiryhmiä.
Hönnässa voi viettää satutuokion kirjaston poistokirjoja lukien tai muuten vai miettiä maailman menoa.Hannu Mäkelän Herra Huu oli meidän mielestä oiva, majan henkeen sopiva kirja.
Rakensimme koko torstaipäivän Hönnää ja näyttelyseinäkkeeseen oppilaat valmistivat julisteen ja kokosivat luonnoksia ja pienoismalleja nähtäväksi.
Lisäksi saimme yhteistyökumppaniksi Imatran alueen Suomen Punaisen Ristin osaston ja johtaja toi oppilaille SPR:n lippaan ja liivit.
Varat menevät asunnottomille. Näin ympäristötaideteoksessa toteutuvat monet ympäristötaiteeseen usein liittyvät tunnusmerkit; kierrätysmateriaali , luonnonsuojelu, yhdessä tekeminen ja kokeminen,
veistoksellisen suojan suunnittelu asunnottomille ja yhdessä keskustelu ja toimiminen eri asiantuntijatahojen kanssa.
Oppilaat nimesivät Hönnän CityHönnäksi.
Saimme lehdistön paikalle perjantaiksi ja oppilaat esittelivät toimittajalle teoksen ja kirjastonjohtaja maaniteltiin lehtikuvaan mukaan Hönnän sisälle.
4.2 Hönnän katto eli nahkatakit myydään , samoin turkit.
Oppilaat aikoivat järjestää kierrätyscatwalkin ……
Hieno nuorten ryhmä , alle kahdeksantoistavuotiaita. Ottivat vastuuta ja tekivät annetut tehtävät innolla ja mielikuvitusta käyttäen. Ehkä jotain tarttui hihaan kurssistani.
Onneksi kirjoitin eka päivänä tauluun , että pidän vapaamuotoisen luennon aiheesta- Todella omasta mielestäni hyvin vapaamuotoinen esittelyni oli aiheesta- toisaalta oppikirjaa ympäristötaiteesta ei ole.
Onneksi Kuopion TaideMuseolla on lainattavana Experimental Enviromentin hyvä taltiointi ja näyttelykatalogi isoin kuvin.
Jouduinhan extempore- tuuraajaksi eli en tiennyt ryhmän kokoa tai lähtötasoa ennen kuin kouluun saapuessani. Kokemuksella selvisi siitäkin työurakasta. Mutta jännittävä kurssi oli ja tapahtumarikas.
Lisää samanlaisia.
Ajoin sitten neljä tuntia lumimyräkässä perjantaina pois Imatralta. Aamulla oli tullut käytyä hiihtolenkillä, joten jaksoi istua auton ratissa ja ajaa Puumalan ja Mikkelin serpentiiniteitä.
Mosaiikkikurssille tuli niin monta peruutusta, että se jäi nyt tammikuulta. Ihmisten tilanteet muuttuvat muillakin kuin taiteilijoilla äkkijyrkästi.
Helmikuun lopulla on seuraava. Saa nähdä miten käy-
Terv. Marja
sunnuntaina, tammikuuta 18, 2009
IMATRALTA KARTANOTUNNELMISTA
Hei!
Paistaa se päivä risukasaankin voisi todeta.
Nyt asutaan herroiksi. Imatralla on peruskorjattu museoviraston ohjein Siitolan kartanorakennus kuvataideoppilaitoksen pihassa.
Siellä me tuntiopettajat nukumme isoissa saleissa kristallikruunujen alla. Antiikkimööbelien ympyröimänä.
Yöt valaisevat valonheittäjät kallisarvoista rakennusta kuin Guantamanonissa ikään.
Ikkunoissa ovat viininpunaiset samettiverhot ja ne eivät peitä koko ikkunaa , josa haluaa valonheittimen valon häiventää- niinpä nukuin tilateoksessa; valkoiseen puulautakattoon osui valoheittimen toistamana ikkunaruudun ristikko ja jumalainen valo , taivaan ikkuna ajattelin , ei puuttuneet kuin tikkaat joilla kiivetä enkelien iloiseen joukkoon.
Täysin koneistetussa keittiössä valmistuvat päivän ruuat ja tiskit saa piilottaa koneeseen.
Huoneissa ovat englantilaiset, hienot ornamenttitapetit ja peiliovet ootrauksin .
Kartanorakennus on puurakennus; koko ajan kuuluu narinaa, kitinää, kuisketta ja pauketta jostain.
Uudet sängyt ja raikkaat petivaatteet kruunaavat väsyneen opettajan päivän lepoon.
Kaukana ollaan työn perässä opettamassa ympäristötaiteen alkeita kaksi viikkoa.
Joka vuosi on pari viikkoa saanut käydä keikkahommissa Imatralla.
Aina on ollut hyvätasoinen nuorten ryhmä. Ja vaikka eivät taiteilijaksi aiokkaan välttämättä niin tehtävät on tehty enimmäkseen innolla ja mielikuvitusta käyttäen.
Tällä kertaa laitoin teemaksi asunnottomuuden ja kurssi huipentuu HÖNNÄ -SUOJA - teoksen esittelyyn. Aihe on ympäristötaiteen keinoin toteutettava tilapäinen suoja, katos , kierrätysmateriaaleista asunnottomille.
Yht´äkkiä kotinsa menettäneille.
Nopeasti koottava , keittomahdollisuudella ja nukkumapaikalla , minne tahansa kasattavissa.
Tuntumaa hönniin olemme harjoittaneet valmistamalla pieniä savimajoja savesta itse muovailluista moduleista - kokoa sokeripala.
Aika hienoja hobittiasuntoja syntyi.Menevät vielä savenpolttouuniin ensi viikolla.
Saimaan Ammattikorkeakoulun kuvataideosasto on laajentunut, oppilaita on enemmän ja osa oppilaista ulkomaalaisia, minullakin kaksi ahkeraa ja motivoitunutta opiskelijaa Virosta. Opetan heille englanniksi.
Ei, ei tule kielilisää. Sama 25.50 eur on tunti ja miinus 6% pedagogisesta pätemättömyydestä!
Mutta ompa oman alan hommia. Imatralla on perinne että käytetään runsaasti vierailevia tuntiopettajia, useimmiten taiteilijoita , myös ulkomaalaisia.
No , otin sukset mukaan , koska edellisenä vuonna kartanon vierestä lähti kaupungin oiva latureitti.
Nyt satoi kaksi päivää synkeältä taivaalta vettä ja Vuoksi virtasi entistäkin rasvaisempana,öljyisen tummana halki kaupungin .
Torstaina pakastui, mutta lunta ei ollut missään.
Viikonlopun vietinkin sitten kallaveden jäillä ristiin rastiin luisteluhiihtäen.
Kerrassaan ylellistä niin pitkän lumettoman ja jäättömän kauden jälkeen.
Eikä maksa mitään.
Niin muuten , moni kuvataiteilija on kyllästynyt alalla kärvistelyyn ja hyväksikäytettynä oloon ja nyt kun muiden ihmisten palkat nousivat , meille ei tullut tuntiliksaan juuri mitään korotusta , niin ammatinvaihto käy useamman mielessä.
Apurahajonon sijasta kannattaa harkita uudelleenkoulutusta.
Minulla on vinkki , vankeinhoitolaitos hakee vartijakurssille uusia opiskelijoita, koulutusajalta palkka ja takuuvarma työpaikka!
Terv. Marja
Paistaa se päivä risukasaankin voisi todeta.
Nyt asutaan herroiksi. Imatralla on peruskorjattu museoviraston ohjein Siitolan kartanorakennus kuvataideoppilaitoksen pihassa.
Siellä me tuntiopettajat nukumme isoissa saleissa kristallikruunujen alla. Antiikkimööbelien ympyröimänä.
Yöt valaisevat valonheittäjät kallisarvoista rakennusta kuin Guantamanonissa ikään.
Ikkunoissa ovat viininpunaiset samettiverhot ja ne eivät peitä koko ikkunaa , josa haluaa valonheittimen valon häiventää- niinpä nukuin tilateoksessa; valkoiseen puulautakattoon osui valoheittimen toistamana ikkunaruudun ristikko ja jumalainen valo , taivaan ikkuna ajattelin , ei puuttuneet kuin tikkaat joilla kiivetä enkelien iloiseen joukkoon.
Täysin koneistetussa keittiössä valmistuvat päivän ruuat ja tiskit saa piilottaa koneeseen.
Huoneissa ovat englantilaiset, hienot ornamenttitapetit ja peiliovet ootrauksin .
Kartanorakennus on puurakennus; koko ajan kuuluu narinaa, kitinää, kuisketta ja pauketta jostain.
Uudet sängyt ja raikkaat petivaatteet kruunaavat väsyneen opettajan päivän lepoon.
Kaukana ollaan työn perässä opettamassa ympäristötaiteen alkeita kaksi viikkoa.
Joka vuosi on pari viikkoa saanut käydä keikkahommissa Imatralla.
Aina on ollut hyvätasoinen nuorten ryhmä. Ja vaikka eivät taiteilijaksi aiokkaan välttämättä niin tehtävät on tehty enimmäkseen innolla ja mielikuvitusta käyttäen.
Tällä kertaa laitoin teemaksi asunnottomuuden ja kurssi huipentuu HÖNNÄ -SUOJA - teoksen esittelyyn. Aihe on ympäristötaiteen keinoin toteutettava tilapäinen suoja, katos , kierrätysmateriaaleista asunnottomille.
Yht´äkkiä kotinsa menettäneille.
Nopeasti koottava , keittomahdollisuudella ja nukkumapaikalla , minne tahansa kasattavissa.
Tuntumaa hönniin olemme harjoittaneet valmistamalla pieniä savimajoja savesta itse muovailluista moduleista - kokoa sokeripala.
Aika hienoja hobittiasuntoja syntyi.Menevät vielä savenpolttouuniin ensi viikolla.
Saimaan Ammattikorkeakoulun kuvataideosasto on laajentunut, oppilaita on enemmän ja osa oppilaista ulkomaalaisia, minullakin kaksi ahkeraa ja motivoitunutta opiskelijaa Virosta. Opetan heille englanniksi.
Ei, ei tule kielilisää. Sama 25.50 eur on tunti ja miinus 6% pedagogisesta pätemättömyydestä!
Mutta ompa oman alan hommia. Imatralla on perinne että käytetään runsaasti vierailevia tuntiopettajia, useimmiten taiteilijoita , myös ulkomaalaisia.
No , otin sukset mukaan , koska edellisenä vuonna kartanon vierestä lähti kaupungin oiva latureitti.
Nyt satoi kaksi päivää synkeältä taivaalta vettä ja Vuoksi virtasi entistäkin rasvaisempana,öljyisen tummana halki kaupungin .
Torstaina pakastui, mutta lunta ei ollut missään.
Viikonlopun vietinkin sitten kallaveden jäillä ristiin rastiin luisteluhiihtäen.
Kerrassaan ylellistä niin pitkän lumettoman ja jäättömän kauden jälkeen.
Eikä maksa mitään.
Niin muuten , moni kuvataiteilija on kyllästynyt alalla kärvistelyyn ja hyväksikäytettynä oloon ja nyt kun muiden ihmisten palkat nousivat , meille ei tullut tuntiliksaan juuri mitään korotusta , niin ammatinvaihto käy useamman mielessä.
Apurahajonon sijasta kannattaa harkita uudelleenkoulutusta.
Minulla on vinkki , vankeinhoitolaitos hakee vartijakurssille uusia opiskelijoita, koulutusajalta palkka ja takuuvarma työpaikka!
Terv. Marja
keskiviikkona, tammikuuta 07, 2009
ARTISTI TUOTTAA SISÄLLÖT JA MAKSAA KULUT
Yllätys , yllätys Helsingin Sanomissa oli asiallinen, iso artikkeli kulttuurisivuilla heti vuoden alussa kuvataiteilijoiden asemasta kulttuurin sisältöjen tuottajana useimmiten ilman palkkaa.
Sekäkulttuurirahojen runsaasta lisäyksestä ja niiden kohdentumisesta kulttuurikentällä.
Samoin YLE:n Kultakuume käsitteli aihetta laajasti haastatellen Suomen Kulttuurirahstosta Myrsky -avustuksia seulovaa Raisa Kiesiä ja Suomen Taiteilijaseuran pääsihteeriä Petra Havua.
Raisa Kiesi totesi hyväntuulisena Suomen Kulttuurirahastosta , että sieltä eivät varat kulttuuriavustuksille lopu lamasta huolimatta.
Petra Havu totesi , että kuvataiteilijoilla ei ole syytä riemuun - taiteilijoiden-vuosiapurahat eivät ole juuri lisääntyneet suhteessa yhä kasvavaan kuvataiteilijoiden määrään.Julkisten teosten tilaus ja museoiden kokoelmahankinnat ovat vähentyneet.Harva museo maksaa palkkaa taiteilijalle tehdystä näyttelystä - päinvastaisiakin kokemuksia on.
Kaikki museot ja galleriat eivät maksa edes Kuvasto-korvauksia taiteilijoille.
Toisaalta kulttuuripalveluita esim liikuntasetelin tapaan ei tilata kuvataiteilijoilta.
Useimmat taiteilijat opettavat alan oppilaitoksissa päätoimisesti tai tekevät muuta työtä kustantaakseen taiteellisen työskentelyn kulut.
HS:n Artikkelissa käsiteltiin aihetta esim kuvataiteilijan näkökulmasta , joka pakkaa yleensä unohtumaan.
Tosiasiana todettiin , että kuvataiteilijoiden taloudellinen asema ei kohene eli kulttuuribudjetin iso lisäys menee lähinnä kulttuurilaitoksille kuten kaupunkien orkestereille, teattereille , museoille , kirjastoille ja tapahtumille.
Yksittäiset vuosiapurahat eivät juuri lisäänny.
Suuri edistys kuvataiteilijoiden toimeentulon kohdalla on ,että nyt kuvataiteilijat saivat kymmenien vuosien väännön jälkeen oikeuden sosiaali- ja eläketurvaan.
Kuvataiteilijat ovat tähän asti tulleet kohdellusti miten milloinkin viranomaisen mielivaltaisen pykälän tulkinnan mukaan esim yrittäjäsksi vaikka yritystoiminnan tunnusmerkit eivät täyttyisikään.
Harva kuvantekijä myy teoksiaan kuin kenkiä ja leipää.
HS:n artikkelissa todettiin,että kuvataiteilijat vanhoista perinteistä johtuen tekevät usean museon näyttelyt , usein muutaman vuoden työprosessin tuloksena ja antavat ilman korvausta henkisen työn tulokset kuukauden ajaksi käytettäväksi samoin gallerianäyttelyt ovat sopimusluonteisesti sellaisia , että kulut ja sisällön tuottaa taiteilija ja jos myyntiä ei tule tai se jää vähäiseksi taiteilija jää ilman tuloja tai on usein ottanut pankkilainaa näyttelyn kuluihin.
Millään muulla taiteen alalla ei tekijän tarvitse täysin ilman palkka esitellä työtään.
Tämän voi korjata siten , että museot ja näyttelytilat huomioivat budjetissaan edes Kuvasto-maksut. Taiteen Keskustoimikunnan näyttökorvauslautakunta jakaa hakemuksesta näyttökorvausapurahaa vuosittain , mutta sen saa murto-osa taiteilijoista ja yleensä tuleviin näyttelyprojekteihin.
Miksi taiteilijoille muuten jaetaan apurahoja - eikö parempi nimitys olisi taiteilijapalkka?
Yleensähän tämä vuosiapuraha on noin 1200 Euroa kuukaudessa eli alle minimipalkan ja sillä edellytetään jo vahvoja näyttöjä näyttelyiden muodossa.Ei se ole siis kuukausipalkan lisä kuten yleisesti maallikot luulevat.
Mitä apurahaa se sellainen on jonka aikana edellytetään luopuvan muusta palkkatyöstä ja keskittyvän taiteelliseen työskentelyyn!!!
Se on palkkaa henkisestä työstä.
Varsinkin kun apuraha ei riitä nykysuomessa edes elantokuluihin.Toki se on verovapaata.
Kuka taidehallinossa tekisi aloitteen, että ikävä apurahanimitys häviäisi - jospa kansakin mieltäisi paremmin valtion palkalla toimivan taiteen työksi.
Ei tunnu nyt kivalta taiteilijan työ tällä hetkellä lainkaan. Tilauksia peruuntui.Laman pelossa.
Kaksi viimevuoden näyttelyä sekä varaston muutto sekä kuljetus - ja kaatopaikkamaksut tuottivat usean tuhannen persneton , jota pankkilainoin on ketkuteltava maksaa omalla riskillä kohti tuntematonta.
Riskisietokykyä kyllä riittää ja työintoa.
Kaksi sovittua näyttelyä on valmistettava loppuun syksyksi Galleria Beckerille ja Galleria Rantakasarmiin.
Mosaiikkikurssit täyttyvät epävarmasti ja peruutuksia tulee.
Onneksi sain kahden viikon opetusreissuhomman Imatralle tänäkin vuonna. Pääse haistamaan muutakin ilmaa.
Hyviä asioitakin on , kulttuuriseteli tuli verovapaaksi työnantajalle vuoden 2009 alusta , käy myös mosaiikkikurssin maksuun.
Niin ja lunta tuli ja hiihtoa voi harrastaa lähes normaalisti!
Niin ja tervetuloa harrastamaan taidetta mosaiikkikurssille!
Terv. Marja
Sekäkulttuurirahojen runsaasta lisäyksestä ja niiden kohdentumisesta kulttuurikentällä.
Samoin YLE:n Kultakuume käsitteli aihetta laajasti haastatellen Suomen Kulttuurirahstosta Myrsky -avustuksia seulovaa Raisa Kiesiä ja Suomen Taiteilijaseuran pääsihteeriä Petra Havua.
Raisa Kiesi totesi hyväntuulisena Suomen Kulttuurirahastosta , että sieltä eivät varat kulttuuriavustuksille lopu lamasta huolimatta.
Petra Havu totesi , että kuvataiteilijoilla ei ole syytä riemuun - taiteilijoiden-vuosiapurahat eivät ole juuri lisääntyneet suhteessa yhä kasvavaan kuvataiteilijoiden määrään.Julkisten teosten tilaus ja museoiden kokoelmahankinnat ovat vähentyneet.Harva museo maksaa palkkaa taiteilijalle tehdystä näyttelystä - päinvastaisiakin kokemuksia on.
Kaikki museot ja galleriat eivät maksa edes Kuvasto-korvauksia taiteilijoille.
Toisaalta kulttuuripalveluita esim liikuntasetelin tapaan ei tilata kuvataiteilijoilta.
Useimmat taiteilijat opettavat alan oppilaitoksissa päätoimisesti tai tekevät muuta työtä kustantaakseen taiteellisen työskentelyn kulut.
HS:n Artikkelissa käsiteltiin aihetta esim kuvataiteilijan näkökulmasta , joka pakkaa yleensä unohtumaan.
Tosiasiana todettiin , että kuvataiteilijoiden taloudellinen asema ei kohene eli kulttuuribudjetin iso lisäys menee lähinnä kulttuurilaitoksille kuten kaupunkien orkestereille, teattereille , museoille , kirjastoille ja tapahtumille.
Yksittäiset vuosiapurahat eivät juuri lisäänny.
Suuri edistys kuvataiteilijoiden toimeentulon kohdalla on ,että nyt kuvataiteilijat saivat kymmenien vuosien väännön jälkeen oikeuden sosiaali- ja eläketurvaan.
Kuvataiteilijat ovat tähän asti tulleet kohdellusti miten milloinkin viranomaisen mielivaltaisen pykälän tulkinnan mukaan esim yrittäjäsksi vaikka yritystoiminnan tunnusmerkit eivät täyttyisikään.
Harva kuvantekijä myy teoksiaan kuin kenkiä ja leipää.
HS:n artikkelissa todettiin,että kuvataiteilijat vanhoista perinteistä johtuen tekevät usean museon näyttelyt , usein muutaman vuoden työprosessin tuloksena ja antavat ilman korvausta henkisen työn tulokset kuukauden ajaksi käytettäväksi samoin gallerianäyttelyt ovat sopimusluonteisesti sellaisia , että kulut ja sisällön tuottaa taiteilija ja jos myyntiä ei tule tai se jää vähäiseksi taiteilija jää ilman tuloja tai on usein ottanut pankkilainaa näyttelyn kuluihin.
Millään muulla taiteen alalla ei tekijän tarvitse täysin ilman palkka esitellä työtään.
Tämän voi korjata siten , että museot ja näyttelytilat huomioivat budjetissaan edes Kuvasto-maksut. Taiteen Keskustoimikunnan näyttökorvauslautakunta jakaa hakemuksesta näyttökorvausapurahaa vuosittain , mutta sen saa murto-osa taiteilijoista ja yleensä tuleviin näyttelyprojekteihin.
Miksi taiteilijoille muuten jaetaan apurahoja - eikö parempi nimitys olisi taiteilijapalkka?
Yleensähän tämä vuosiapuraha on noin 1200 Euroa kuukaudessa eli alle minimipalkan ja sillä edellytetään jo vahvoja näyttöjä näyttelyiden muodossa.Ei se ole siis kuukausipalkan lisä kuten yleisesti maallikot luulevat.
Mitä apurahaa se sellainen on jonka aikana edellytetään luopuvan muusta palkkatyöstä ja keskittyvän taiteelliseen työskentelyyn!!!
Se on palkkaa henkisestä työstä.
Varsinkin kun apuraha ei riitä nykysuomessa edes elantokuluihin.Toki se on verovapaata.
Kuka taidehallinossa tekisi aloitteen, että ikävä apurahanimitys häviäisi - jospa kansakin mieltäisi paremmin valtion palkalla toimivan taiteen työksi.
Ei tunnu nyt kivalta taiteilijan työ tällä hetkellä lainkaan. Tilauksia peruuntui.Laman pelossa.
Kaksi viimevuoden näyttelyä sekä varaston muutto sekä kuljetus - ja kaatopaikkamaksut tuottivat usean tuhannen persneton , jota pankkilainoin on ketkuteltava maksaa omalla riskillä kohti tuntematonta.
Riskisietokykyä kyllä riittää ja työintoa.
Kaksi sovittua näyttelyä on valmistettava loppuun syksyksi Galleria Beckerille ja Galleria Rantakasarmiin.
Mosaiikkikurssit täyttyvät epävarmasti ja peruutuksia tulee.
Onneksi sain kahden viikon opetusreissuhomman Imatralle tänäkin vuonna. Pääse haistamaan muutakin ilmaa.
Hyviä asioitakin on , kulttuuriseteli tuli verovapaaksi työnantajalle vuoden 2009 alusta , käy myös mosaiikkikurssin maksuun.
Niin ja lunta tuli ja hiihtoa voi harrastaa lähes normaalisti!
Niin ja tervetuloa harrastamaan taidetta mosaiikkikurssille!
Terv. Marja
keskiviikkona, joulukuuta 24, 2008
HIRVEIMMÄT JOULULAULUT-VÄLTÄ NÄITÄ!
Hei!
Välilevyjä
22.12.2008 klo 10:03 | Kesto 00:44:04 | Kuunneltavissa: Vain Suomi
Kauheimmat joululaulut kaikuvat toiveuusintana!
Toimittajana Olli Virtaperko.
Vieraana kielitieteilijä, tohtori Janne Saarikivi.
Ohjelma on uusinta vuodelta 2007.
www.yle.fi ja sieltä mainio radio-ohjelma VÄLILEVYJÄ- ARKISTOSSA KUUNNELTAVISSA ..
Kuulet mm Timo T.A. Mikkosen joululaulun ja muita herkkuja, jotka lisäävät joulurauhan tunnelmaa!
Marja
Välilevyjä
22.12.2008 klo 10:03 | Kesto 00:44:04 | Kuunneltavissa: Vain Suomi
Kauheimmat joululaulut kaikuvat toiveuusintana!
Toimittajana Olli Virtaperko.
Vieraana kielitieteilijä, tohtori Janne Saarikivi.
Ohjelma on uusinta vuodelta 2007.
www.yle.fi ja sieltä mainio radio-ohjelma VÄLILEVYJÄ- ARKISTOSSA KUUNNELTAVISSA ..
Kuulet mm Timo T.A. Mikkosen joululaulun ja muita herkkuja, jotka lisäävät joulurauhan tunnelmaa!
Marja
tiistaina, joulukuuta 23, 2008
EURO KATSEESTA KUVANTEKIJÄLLE ???
Hei!
Torstaina 18.12 pidin työhuoneen ovia auki 12-18.
Olin valmistanut ständin Yliopistonkadulle, koska työhuone sijaitsee sisäpihan perällä , kaukana hektisestä kadusta- sisäänheittäjänä toiminut Andy Warholin silkkipainoteos Marilyn Monroesta kuva, jonka kopion ( suokaa anteeksi Marilyn ja Andy)Humlebäckissä Tanskassa sijaitsevan Louisianan Taidemuseon vuoden 1987 Vuosikalenterista -ja lupaus Glögistä toi muutaman oikeasti mosaiikkilaatoista innostuneen paikalle- pitää uusia työpajanäyttely keväällä.
Mosaiikkikurssista enemmän oli kiinnostusta.
Suurempi merkitys oli psykologinen kynnys avata ja esitellä oma työtila teoksineen kaiken kansan koettavaksi.
Saatuani kynttilät sammuksiin ja glögit termospulloon riensin taidemuseolle keskisuomalaisten ammattikuvataiteilijoiden ja kuvataiteen harrastajien ja museoväen tapaamiseen. Paikalla oli kolmisenkymmentä aktiivia.
Osa oli ilmeisen kyllästyneen oloinen jo alussa , osa hiljeni vain tavan vuoksi ja osa taisi kaivata johtajaa ja osalle ei kai selvinnyt koskaan, että tarkoitus oli taidemuseon toiminnan esittelyn lomassa keskustella vapaasti ilman suodatuksia kaikesta yhteistä näyttelytoimintaa koskevasta ja yhteistyön laajentamisen ja laadun parantamisen tiimoilta.
Museon johtaja Päivi-Marjut Raippalinna toivotti meidät tervetulleeksi ja museon henkilökunta esiteltiin perusteellisesti samoin jokaisen vastuualue.
Mikä oli hyvä asia.
Henkilökunta on pieni ja näyttelytoiminta galleriamaisen vilkasta ja aluetaidemuseotehtävät laajat.
Itse sain heti käytöskurmuutusta - johon olen toki tottunut , mutta olin käsittänyt tilaisuuden luonteen erilaiseksi kuin esimerkiksi lautakuntakokouksen tai taiteilijaseuran vuosikokouksen- saa spontaanisti kysyä ja kommentoida,varsinkin kun osaan jo 4-vuotisesta lautakuntatyöskentelystä johtuen pyytää puheenvuoron viittaamaalla,lisäksi olin oikeasti ollut epätietoinen esille tuomistani asioista.
Onneksi keskustelun puheenjohtajaksi saatiin sovittua puheenvuoroja jakamaan Leena Lokka. Muuten olisi mennyt hyvin kaikuvassa , huonohappisessa tilassa keskustelu maitohapoille jo alkuunsa.
Keski-Suomen Museo pitää saada mukaan näihin vapaamuotoisiin tapaamisiin, koska joka toinen vuosi Jyväskylän Taiteilijaseuran Vuosinäyttely järjestetään siellä. Näyttelykonsepti vaati kehittämistä.Keskustelimme jyrytyksen luonteesta ja mahdollisesta palutteesta teostenjättäjille.
Ulkopuolinen jyryttäjä Jyväskylän Taiteilijaseuran vuosinäyttelyssä on perusteltua, koska jo aika monet kuvantekijöitä koskevat asiat alkavat olla liian keskittyneet yksille ja samoille henkilöille ja asiantuntijoille tai järjestelmille.
On hyvä , että täysin ulkopuolinen ammattilainen seuloo Taiteilijaseuran tärkeimmäksi tapahtumaksi muotoutuneen näyttelyn.Ulkopuoliset jyryttäjät ovat toisin kun annettiin ymmärtää olleet tehtäviensä taslla ja urakoineet jyryttäessä kaksi päivää putkeen - tehneet pienellä korvauksella jyrytyksen ja suunnitelleet näyttelyn ripustuksen ja jättäneet kirjallisen lausunnon avajaisiin silloin kun ovat estyeet osallistumasta itse avajaistilaisuuteen. Usein jyryttäjät ovat aktiiviisia ammattitaiteilijoita ja toimivat usealla alueella ; itsenäisinä kuvantekijöinä sekä
asiantuntijatehtävissä sekä kuraattoreina että opettajina.
Jyryttäjäjäsenten määrää voisi lisätä niin, että olisi kaksijäseninen , mahdollisesti kolmijäseninen jyry?
Mutta usemapijäsenisten jyryjen ongelma on kompromissit ja se sopii huonosti taiteeseen.
Yllätyksellistä on lopputulos aina yksijäsenisen jyryn toiminnassa.
Mutta ei ole koskaan jättänyt ketään kylmäksi-
Aina näyttelyt ovat puhuttaneet ja vetäneet yleisöä.
Mutta nyt Keski-Suomen Museon näyttelytilan seinä olivat niin nuhjuset ja maalipaikkauksia täynnä , että se ei ollut enää asiallista.
Samoin muoviset numerolaput olivat niin kuluneet ettei enää saanut numerosta selvää!!!!Toisaalta näyttelyn esittelyyn ja pedagogiseen puoleen tulisi satsata paljon enemmän.Moinen ei ole nykyaikaa eikä voi olla ainoastaan taiteilijaseuran tehtävä kohentaa asioita.
Keskustelussa nousi siis esiin jyrytysmaksun suuruus ( nyt 20 Euroa) ja sen vastikkeellisuus.
Jyrytysmaksu on yleinen käytäntö koko maassa. Maksu vaihtelee 10-50 Euroon ja sillä maksulla saa tarjota teoksensa avoimen tarjonnan näyttelyyn -usein max kolme kappaletta- Maksulla taiteilijaseurat kustantavat ulkopuolisen jyryttäjän noin kahden päivän työnpanoksen ja jyrytysavustajien palkat.
Jyrytysmaksu ei tuota taiteilijaseuralle ylimääräisi varoja vaan sillä kustannettaan näyttelyn kuluja.
Jyrytysmaksun vastineeksi esitettiin , että jyryttäjä antaisi jokaiselle noin vajaalle 100 teosten tarjoajalle palautteen tarjotuista teoksista , se on sula mahdottomuus- mikään aika ei riittäisi, eikä tila.
Sitäpaitsi palautteen antaminen on eettisesti vastuullista ja tekijää kunnioittavaa toimintaa- ei siis mitään pikaoikeudenkäyntejä teosten haun yhteydessä.
Jokaisen tulisi ymmärtää että arvion antaja ottaa syvällisesti kantaa toisen hengen tuotteisiin.Osoittaa suurenmoista ymmärtämättömyyttä esittää jotain hollitupameininkiä.
Taiteilijaseuran vuosinäyttely on tarkoitettu keskisuomalaisen ammattitaiteen esittelyyn. Mukaan pääse usein kuvataidetta pitkään harrastanut , mahdollisesti tuleva ammattilainen.
Näyttely on yksi porras ammattilaisuuteen.
Mutta näyttely on ennen kaikkea Taiteilijaseuran näkyvin ja isoin satsaus yhdessä taidemuseon kanssa keskisuomalaisen kuvataiteen esittelyyn.
Keskisuomalaisen kuvataiteen esittely ja edistäminen on aluetaidemuseon yksi tärkeimmistä tehtävistä. Sisältäen taltioinnin ja tutkimisen.
Vuosinäyttelyä tulee yhdessä kehittää vielä paremmaksi näyttelyksi oheistoimintoineen.
Tulee muistaa, että kuvataiteilijat ovat ainoa taiteilijaryhmä , jotka ilman korvausta esittelevät viikkojen ajan teoksiaan näyttelytiloissa ja maksavat näyttelykulut, kuljetukset, kovaa vuokraa tai provisioita myynneistä.
Ilman näyttelytoimintaa taiteilijaa ei ole - olet pakotettu oravanpyörään oli sinulla varaa tai ei.
Menestymätön,näkymätön taiteilija maksaa viulut yksin ja ei saa saattohoitoa.
Kuinka moni museo laskee budjetissa taiteilijan työn osuuden euroissa , siis henkisen työn tuloksen, sen esittelyn usein kirjallisesti, oman esiintymisen, näyttelyn kesto ollessa yleensä runsaat neljä viikkoa.
Taiteilijat tuottavat museoiden henkisen sisällön.
Kaikki museot eivät maksa Kuvastokorvausta, mikä olisi minimikorvaus tehdystä työstä.
Todetaan usein, että on hienoa ,kun pääsee museoon esittelemään teoksiaan.
Mutta arvostusta ei voi syödä.
Palaute on usein parhaassa tapauksessa puolen sivun artikkeli paikallisessa lehdessä.
Kirjailijat ovat saamassa ensi vuonna konkreettisesti rahallista korvausta jokaisesta kirjastolainauksesta.
Saisimmko me Kuvataiteilijat korvauksen jokaisesta katseesta sen kohdatessa teoksemme?
Kolme tuhatta kävijää - euro per kävijä-
Olisi vähintään kohtuullista.
Usein kuvantekijän palkka unohtuu, kun lasketaan budjetteja.
Osa kuvantekijöistä osaa jo laskuttaa työstään.
Kritiikki- ja jyrytystilaisuudet voi järjestää erikseen eri rahoituksella.
Kuten tilaisuudessa totesimme, kuvataiteen harrastajajärjestöt voivat tehdä aloitteen ja hakea avustusta kritiikkipalveluun eri tahoilta.
Ammattitaiteilijat tarvitsevat harrastajataiteilijoita ja toisinpäin.
Ehdottomasti. Keski-Suomessa kuvataiteen harrastus on erityisen vilkasta ja korkeatasoista ja sillä on pitkät perinteet yhteistyöstä ammattitaiteilijoiden kanssa.
Ammattikuvataiteilijan asema ja kuvataiteen esittämisen mahdollisuudet ovat heikentyneet Keski-Suomen alueella.
Tämä on lakanut näkyä jo taiteen tasossa.
Varoja on vähennetty usean vuoden ajan kuvataiteilijoilta ja taidemuseolta.
Maineikkaat,kansainväliset Graphica Creativa ja Valokuvataiteen Biennale eivät jaksaa kantaa kuvataiteen mainetta biennalien välivuosia.
Me tarvitsemme lisää kunnollisia näyttelytiloja ja näyttelytoimintaan varoja. Vuosiapurahat,jotka karsittiin laman aikana pois, tulee palauttaa kulttuuritoimen budjettiin.
Ei ole museoita eikä näyttelytiloja hienoine sisältöineen ilman taiteilijoiden työpanosta.
Toivoisi suunnan jo kääntyvän ja siihen voivat vaikuttaa aktiiviseti Taiteilijaseuran puheenjohtaja ja hallitus sekä Taidemuseon henkilökunta.
Ilman työtä suunta ei muutu.
Toivottavasti yhteiset keskustelutilaisuudet jatkuvat ja keskustelutaito kehittyy itse kullakin.Ja tulosta syntyy.
Marja
Torstaina 18.12 pidin työhuoneen ovia auki 12-18.
Olin valmistanut ständin Yliopistonkadulle, koska työhuone sijaitsee sisäpihan perällä , kaukana hektisestä kadusta- sisäänheittäjänä toiminut Andy Warholin silkkipainoteos Marilyn Monroesta kuva, jonka kopion ( suokaa anteeksi Marilyn ja Andy)Humlebäckissä Tanskassa sijaitsevan Louisianan Taidemuseon vuoden 1987 Vuosikalenterista -ja lupaus Glögistä toi muutaman oikeasti mosaiikkilaatoista innostuneen paikalle- pitää uusia työpajanäyttely keväällä.
Mosaiikkikurssista enemmän oli kiinnostusta.
Suurempi merkitys oli psykologinen kynnys avata ja esitellä oma työtila teoksineen kaiken kansan koettavaksi.
Saatuani kynttilät sammuksiin ja glögit termospulloon riensin taidemuseolle keskisuomalaisten ammattikuvataiteilijoiden ja kuvataiteen harrastajien ja museoväen tapaamiseen. Paikalla oli kolmisenkymmentä aktiivia.
Osa oli ilmeisen kyllästyneen oloinen jo alussa , osa hiljeni vain tavan vuoksi ja osa taisi kaivata johtajaa ja osalle ei kai selvinnyt koskaan, että tarkoitus oli taidemuseon toiminnan esittelyn lomassa keskustella vapaasti ilman suodatuksia kaikesta yhteistä näyttelytoimintaa koskevasta ja yhteistyön laajentamisen ja laadun parantamisen tiimoilta.
Museon johtaja Päivi-Marjut Raippalinna toivotti meidät tervetulleeksi ja museon henkilökunta esiteltiin perusteellisesti samoin jokaisen vastuualue.
Mikä oli hyvä asia.
Henkilökunta on pieni ja näyttelytoiminta galleriamaisen vilkasta ja aluetaidemuseotehtävät laajat.
Itse sain heti käytöskurmuutusta - johon olen toki tottunut , mutta olin käsittänyt tilaisuuden luonteen erilaiseksi kuin esimerkiksi lautakuntakokouksen tai taiteilijaseuran vuosikokouksen- saa spontaanisti kysyä ja kommentoida,varsinkin kun osaan jo 4-vuotisesta lautakuntatyöskentelystä johtuen pyytää puheenvuoron viittaamaalla,lisäksi olin oikeasti ollut epätietoinen esille tuomistani asioista.
Onneksi keskustelun puheenjohtajaksi saatiin sovittua puheenvuoroja jakamaan Leena Lokka. Muuten olisi mennyt hyvin kaikuvassa , huonohappisessa tilassa keskustelu maitohapoille jo alkuunsa.
Keski-Suomen Museo pitää saada mukaan näihin vapaamuotoisiin tapaamisiin, koska joka toinen vuosi Jyväskylän Taiteilijaseuran Vuosinäyttely järjestetään siellä. Näyttelykonsepti vaati kehittämistä.Keskustelimme jyrytyksen luonteesta ja mahdollisesta palutteesta teostenjättäjille.
Ulkopuolinen jyryttäjä Jyväskylän Taiteilijaseuran vuosinäyttelyssä on perusteltua, koska jo aika monet kuvantekijöitä koskevat asiat alkavat olla liian keskittyneet yksille ja samoille henkilöille ja asiantuntijoille tai järjestelmille.
On hyvä , että täysin ulkopuolinen ammattilainen seuloo Taiteilijaseuran tärkeimmäksi tapahtumaksi muotoutuneen näyttelyn.Ulkopuoliset jyryttäjät ovat toisin kun annettiin ymmärtää olleet tehtäviensä taslla ja urakoineet jyryttäessä kaksi päivää putkeen - tehneet pienellä korvauksella jyrytyksen ja suunnitelleet näyttelyn ripustuksen ja jättäneet kirjallisen lausunnon avajaisiin silloin kun ovat estyeet osallistumasta itse avajaistilaisuuteen. Usein jyryttäjät ovat aktiiviisia ammattitaiteilijoita ja toimivat usealla alueella ; itsenäisinä kuvantekijöinä sekä
asiantuntijatehtävissä sekä kuraattoreina että opettajina.
Jyryttäjäjäsenten määrää voisi lisätä niin, että olisi kaksijäseninen , mahdollisesti kolmijäseninen jyry?
Mutta usemapijäsenisten jyryjen ongelma on kompromissit ja se sopii huonosti taiteeseen.
Yllätyksellistä on lopputulos aina yksijäsenisen jyryn toiminnassa.
Mutta ei ole koskaan jättänyt ketään kylmäksi-
Aina näyttelyt ovat puhuttaneet ja vetäneet yleisöä.
Mutta nyt Keski-Suomen Museon näyttelytilan seinä olivat niin nuhjuset ja maalipaikkauksia täynnä , että se ei ollut enää asiallista.
Samoin muoviset numerolaput olivat niin kuluneet ettei enää saanut numerosta selvää!!!!Toisaalta näyttelyn esittelyyn ja pedagogiseen puoleen tulisi satsata paljon enemmän.Moinen ei ole nykyaikaa eikä voi olla ainoastaan taiteilijaseuran tehtävä kohentaa asioita.
Keskustelussa nousi siis esiin jyrytysmaksun suuruus ( nyt 20 Euroa) ja sen vastikkeellisuus.
Jyrytysmaksu on yleinen käytäntö koko maassa. Maksu vaihtelee 10-50 Euroon ja sillä maksulla saa tarjota teoksensa avoimen tarjonnan näyttelyyn -usein max kolme kappaletta- Maksulla taiteilijaseurat kustantavat ulkopuolisen jyryttäjän noin kahden päivän työnpanoksen ja jyrytysavustajien palkat.
Jyrytysmaksu ei tuota taiteilijaseuralle ylimääräisi varoja vaan sillä kustannettaan näyttelyn kuluja.
Jyrytysmaksun vastineeksi esitettiin , että jyryttäjä antaisi jokaiselle noin vajaalle 100 teosten tarjoajalle palautteen tarjotuista teoksista , se on sula mahdottomuus- mikään aika ei riittäisi, eikä tila.
Sitäpaitsi palautteen antaminen on eettisesti vastuullista ja tekijää kunnioittavaa toimintaa- ei siis mitään pikaoikeudenkäyntejä teosten haun yhteydessä.
Jokaisen tulisi ymmärtää että arvion antaja ottaa syvällisesti kantaa toisen hengen tuotteisiin.Osoittaa suurenmoista ymmärtämättömyyttä esittää jotain hollitupameininkiä.
Taiteilijaseuran vuosinäyttely on tarkoitettu keskisuomalaisen ammattitaiteen esittelyyn. Mukaan pääse usein kuvataidetta pitkään harrastanut , mahdollisesti tuleva ammattilainen.
Näyttely on yksi porras ammattilaisuuteen.
Mutta näyttely on ennen kaikkea Taiteilijaseuran näkyvin ja isoin satsaus yhdessä taidemuseon kanssa keskisuomalaisen kuvataiteen esittelyyn.
Keskisuomalaisen kuvataiteen esittely ja edistäminen on aluetaidemuseon yksi tärkeimmistä tehtävistä. Sisältäen taltioinnin ja tutkimisen.
Vuosinäyttelyä tulee yhdessä kehittää vielä paremmaksi näyttelyksi oheistoimintoineen.
Tulee muistaa, että kuvataiteilijat ovat ainoa taiteilijaryhmä , jotka ilman korvausta esittelevät viikkojen ajan teoksiaan näyttelytiloissa ja maksavat näyttelykulut, kuljetukset, kovaa vuokraa tai provisioita myynneistä.
Ilman näyttelytoimintaa taiteilijaa ei ole - olet pakotettu oravanpyörään oli sinulla varaa tai ei.
Menestymätön,näkymätön taiteilija maksaa viulut yksin ja ei saa saattohoitoa.
Kuinka moni museo laskee budjetissa taiteilijan työn osuuden euroissa , siis henkisen työn tuloksen, sen esittelyn usein kirjallisesti, oman esiintymisen, näyttelyn kesto ollessa yleensä runsaat neljä viikkoa.
Taiteilijat tuottavat museoiden henkisen sisällön.
Kaikki museot eivät maksa Kuvastokorvausta, mikä olisi minimikorvaus tehdystä työstä.
Todetaan usein, että on hienoa ,kun pääsee museoon esittelemään teoksiaan.
Mutta arvostusta ei voi syödä.
Palaute on usein parhaassa tapauksessa puolen sivun artikkeli paikallisessa lehdessä.
Kirjailijat ovat saamassa ensi vuonna konkreettisesti rahallista korvausta jokaisesta kirjastolainauksesta.
Saisimmko me Kuvataiteilijat korvauksen jokaisesta katseesta sen kohdatessa teoksemme?
Kolme tuhatta kävijää - euro per kävijä-
Olisi vähintään kohtuullista.
Usein kuvantekijän palkka unohtuu, kun lasketaan budjetteja.
Osa kuvantekijöistä osaa jo laskuttaa työstään.
Kritiikki- ja jyrytystilaisuudet voi järjestää erikseen eri rahoituksella.
Kuten tilaisuudessa totesimme, kuvataiteen harrastajajärjestöt voivat tehdä aloitteen ja hakea avustusta kritiikkipalveluun eri tahoilta.
Ammattitaiteilijat tarvitsevat harrastajataiteilijoita ja toisinpäin.
Ehdottomasti. Keski-Suomessa kuvataiteen harrastus on erityisen vilkasta ja korkeatasoista ja sillä on pitkät perinteet yhteistyöstä ammattitaiteilijoiden kanssa.
Ammattikuvataiteilijan asema ja kuvataiteen esittämisen mahdollisuudet ovat heikentyneet Keski-Suomen alueella.
Tämä on lakanut näkyä jo taiteen tasossa.
Varoja on vähennetty usean vuoden ajan kuvataiteilijoilta ja taidemuseolta.
Maineikkaat,kansainväliset Graphica Creativa ja Valokuvataiteen Biennale eivät jaksaa kantaa kuvataiteen mainetta biennalien välivuosia.
Me tarvitsemme lisää kunnollisia näyttelytiloja ja näyttelytoimintaan varoja. Vuosiapurahat,jotka karsittiin laman aikana pois, tulee palauttaa kulttuuritoimen budjettiin.
Ei ole museoita eikä näyttelytiloja hienoine sisältöineen ilman taiteilijoiden työpanosta.
Toivoisi suunnan jo kääntyvän ja siihen voivat vaikuttaa aktiiviseti Taiteilijaseuran puheenjohtaja ja hallitus sekä Taidemuseon henkilökunta.
Ilman työtä suunta ei muutu.
Toivottavasti yhteiset keskustelutilaisuudet jatkuvat ja keskustelutaito kehittyy itse kullakin.Ja tulosta syntyy.
Marja
RAUHANTEKIJÖITÄ JA TAITEENTEKIJÖITÄ ERI TILANTEISSA
Jännittävästi sekoittuvat nykyisyys ja menneisyys näyttelyissä ja tapaamisissa
Viikolla 17.12 grafiikan grand old ladyn Marjatta Hanhijoen avajaiset- graafikkojen kaupungissa kun ollaan niin avajaisissa oli kaksi graafikkoa ja meitä muita piskuinen,sekalainen joukko kulttuuriväkeä vauvasta vaariin –Toki kaupungissa on avajaisia tämän tästä enkä itsekkään juuri näyttäydy kovin usein avajaisvieraissa. Aikanaan tuli käytyä kaikki, aikaa kului ja pää tyhjeni kuin eka kaljatuoppi perjantai-illan saunassa.
Mutta Hanhijokeen , hän on Kuuluisan vapaamuotoiseti nimetyn graafikko Pentti Kaskipuron koulun kasvattiSuomen Kuvataideakatemian grafiikan osastolta.
Pentti Kaskipuro on tunnettu surrealististista sipuli- ja juures-aiheisista grafiikanlehdistään.
Kaskipuron tekee mielenkiintoiseksi kuvantekijäksi tosiseikka, että hänellä on lapsuudesta asti ollut silmäsairaus,joka on lähestulkoon sokeuttanut hänet lapsesta asti.Pääsykokeissa Kasksipuroa ei huolittu opiskelemaan Suomen Kuvataideakatemian kouluun.syynä kai oli erittäin heikko näkö.
Myöhemmin hän kelpasi samaan opinahjoon grafiikan opettajaksi.
Hän ei ole koskaan nähnyt kunnolla kauas, osaksi siksi aiheet ovat läheltä kuten pöydällä nahistunut punajuuri, lanttu, peruna.Työvälineenä näkmeisen apuna suurennuslasi.Sopii surrealistille.
Koulukunnasta on tehty oiva dokumentti 90-luvulla Ylelle.Käy ilmi, että Kaskipuro sai opetuksellaan aikaan ison innostuneen joukon ihan omalla viivalla operoivia graafikoita. Koulukunnalla on ollut suuri merkitys grafiikan uusiin muotoihin ja vähemmän jäykkään akateemiseen ulkoiseen ilmiasuun grafiikan lehdissä.
Hanhijoen Näyttely on moniin nykyajan näyttelyihin verrattuna turvallisen kodikas ja rauhoittava;kuvissa ei tapeta,ei olla julkisen seksuaaliseen aktiin valmiina ,esitellä hermafrodiitteja, epäsikiöitä tai olla vieraantuneita.
Esillä on meheviä akvarellejä ja mustavalkoisia grafiikanlehtiä ihmisistä ja sisätiloista.Suurennetut kuvakulmat keittiön pöydän välineistä kauniisti maalattuina ja hienosti rytmitettynä palauttavat mieleen yhden kuvataiteen tehtävän rauhoittajana ja kauneuden esittäjänä.Sopii tähän hetkeen , kaikki kun tuntuu rytisevän ja epävarmuus valtaa kaikki.
Hanhijoki ei ole pelkästään auvoisen kodinhengen kuvaaja , eikä harmiton piirtelijä. Teosten takana on elämää-
Testasin avajaisyleisöä kyselyllä mikä tapahtuma yhdistää tämän vuoden Nobelin Rauhanpalkinnon saajaa presidentti Martti Ahtisaarta ja taidegraafikko Marjatta Hanhijokea ?
Kukaan ei muistanut.
Mutta heti kun sanoin Pro Finlandian, osalla alkoi kello soida päässä.( Hieno ilmaisu englannin kielestä !!!)
Itselle Pro Finalndia-mitalin palautus tapahtuma Itsenäisyyspäivä-juhlilta vuosimallia 1998 jäi mieleen koska harvemmin tuollaisessa tilanteessa ihmiset uskaltautuvat protestoimaan tai kokevat sen jostain syystä liioiteltuna tai kokevat protestoinnin suomalaiskansallisesti ikävänä puuhana, joka kuuluu jollekin muulle ...
No alla oleva kirje muistuttaa mieleen tapahtumat noin kymmenen vuoden takaa.
Tässä kuuluisa kirje ja tapahtuma presidentti Martti Ahtisaaren ajalta vuodelta 1998.
Ritarikuntien kanslialle
Snellmaninkatu 9 - 11
Helsinki
Suomen tasavallan presidentti on myöntänyt Indonesian hallituksen metsäministerille Djamaludin Suryohadikusumolle Suomen leijonan ritarikunnan komentajamerkin. Siitä syystä me allekirjoittaneet, joille tasavallan presidentti myönsi viime itsenäisyyspäivänä Pro Finlandia-mitalit, haluamme palauttaa omat kunniamerkkimme.
Katsomme, että mitali Indonesian nykyisen hallituksen ministerille on myös kunnianosoitus presidentti Suharton politiikalle ja merkitsee hänen sortokoneistonsa voitelemista. Vaikka kyseinen ministeri onkin näyttänyt suosivan metsien käytön valvontaa, hän on joka tapauksessa Suharton hallituksen jäsen.
Kunniamerkin myöntämisellä ajetaan ennen kaikkea suuryhtiöiden taloudellisia etuja. Niiden intressejä edistetään viemällä mm. sotatarvikkeita, osallistumalla paikallisten asukkaiden oikeuksien polkemiseen ja tuhoamalla Indonesian metsäluontoa ja eläimistöä. Mitalin kääntöpuolelta löytyvätkin sellaiset suomalaiset suuryhtiöt kuin Jaakko Pöyry, UPM-Kymmene, Enso-Gutzeit, Ahlström, Vapo, Valmet, Sisu, Nokia, Vientiluotto ja Merita.
Kiitämme omasta puolestamme kunniasta ja palautamme kohteliaimmin mitalimme.
Helsingissä 8. 1. 1998
kirjailija Leena Krohn
taidegraafikko Marjatta Hanhijoki
Martti Ahtisaari on ollut vuodesta 2005 lähtien YK:n pääsihteerin erityisedustaja Kosovossa. Suomen tasavallan presidenttinä hän toimi vuosina 1994-2000.
Presidentti Martti Ahtisaari sai Nobelin Rauhan palkinnon Oslossa.
Oslo on kuuluisa paikka Oslon Sopimuksesta
Tässähistoriallinen rypäleasesopimus allekirjoitettavaksi Oslossa
Julkaistu 4.12.2008 12:20
Muokattu 4.12.2008 13:54
Keskiviikkona Oslossa avattiin allekirjoitettavaksi historiallinen kansainvälinen sopimus, jonka tavoitteena on puuttua rypäleaseiden aiheuttamiin vakaviin humanitaarisiin ongelmiin. Suomi ei ollut niiden yli sadan valtion joukossa, jotka allekirjoittivat sopimuksen.
Monien muiden järjestöjen tavoin Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälinen liike, Suomen Punainen Risti mukaan lukien, on tehnyt työtä sen eteen, että mahdollisimman moni maa allekirjoittaisi ja ratifioisi sopimuksen. Lokakuussa 2008 Suomen Punainen Risti vetosi yhdessä Kirkon ulkomaanavun ja Suomen UNICEFin kanssa Suomen hallitukseen, jotta se liittyisi Oslon sopimukseen. Järjestöjen kanta perustuu puhtaasti rypäleaseiden aiheuttamiin humanitaarisiin ongelmiin.
Oslon sopimuksen yhtenä keskeisenä tavoitteena on taata rypäleaseiden uhreille heidän tarvitsemansa tuki.
– Tilaisuuteen osallistuneet rypäleaseiden uhrit muistuttivat paikallaolijoita hyvin konkreettisesti siitä, miten rypäleaseet vaikeuttavat uhrien elämää. Siksi onkin tärkeätä, että kansainvälinen yhteisö tekee voitavansa helpottaakseen niiden elämää, jotka ovat joutuneet rypäleaseiden uhreiksi. Yhtä tärkeää on luonnollisesti tehdä kaikki mahdollinen, jotta tulevaisuudessa ei syntyisi uusia uhreja," toteaa Suomen Punaisen Ristin varapuheenjohtaja Eero Rämö, joka osallistui allekirjoitustilaisuuteen Norjan Punaisen Ristin kutsusta.
– Oli koskettavaa todistaa, kuinka yli 100 valtiota, heidän joukossaan sellaiset maat kuten Iso-Britannia ja Ranska, allekirjoittivat sopimuksen, jonka tavoitteena on ennen kaikkea suojella siviilejä sodan keskellä. Toivottavasti myös Suomi voi sitoutua sopimukseen tulevaisuudessa, Rämö jatkaa.
Suomen Punaisen Ristin nettisivuilla on kattava paketti rypäleaseista, niiden vaikutuksista ja niitä koskevista kansainvälisestä sääntelystä. Lue aiheesta lisää humanitaarisen oikeuden nettisivuilta.
© Punainen Risti| Lailliset huomautukset | webmaster@redcross.fi
Suomi ei siis allekirjoittanut sopimusta- Kommentoiko tuore Nobelin Rauhanpalkinnon saaja Suomen poisjäämistä sopimuksesta? Eipä tainnut ehtiä-
Näin monimuotoisesti rakentuu kuva ja käsitys taiteen tekijöistä ja rauhan rakentajista.
Marjatta Hanhijoen näyttelyssä on keskellä näyttelytilaa orientaalisesti kirjailtu oranssi lasten posliinipotta ,johon saa heittää euroja.
Kehitysmaissa joihin suuri osa halpatuontivaatteiden tuotannosta on keskitetty on pula wc - tiloista ja erityisesti murrosikään tulevat tytöt jättävät koulunkäynnin kesken koska katseilta suojaava wc puuttuu.
Pottaan heitetyt eurot menevät wc-tilojen rakentamiseen kehitysmaissa.
Ter. Marja
Viikolla 17.12 grafiikan grand old ladyn Marjatta Hanhijoen avajaiset- graafikkojen kaupungissa kun ollaan niin avajaisissa oli kaksi graafikkoa ja meitä muita piskuinen,sekalainen joukko kulttuuriväkeä vauvasta vaariin –Toki kaupungissa on avajaisia tämän tästä enkä itsekkään juuri näyttäydy kovin usein avajaisvieraissa. Aikanaan tuli käytyä kaikki, aikaa kului ja pää tyhjeni kuin eka kaljatuoppi perjantai-illan saunassa.
Mutta Hanhijokeen , hän on Kuuluisan vapaamuotoiseti nimetyn graafikko Pentti Kaskipuron koulun kasvattiSuomen Kuvataideakatemian grafiikan osastolta.
Pentti Kaskipuro on tunnettu surrealististista sipuli- ja juures-aiheisista grafiikanlehdistään.
Kaskipuron tekee mielenkiintoiseksi kuvantekijäksi tosiseikka, että hänellä on lapsuudesta asti ollut silmäsairaus,joka on lähestulkoon sokeuttanut hänet lapsesta asti.Pääsykokeissa Kasksipuroa ei huolittu opiskelemaan Suomen Kuvataideakatemian kouluun.syynä kai oli erittäin heikko näkö.
Myöhemmin hän kelpasi samaan opinahjoon grafiikan opettajaksi.
Hän ei ole koskaan nähnyt kunnolla kauas, osaksi siksi aiheet ovat läheltä kuten pöydällä nahistunut punajuuri, lanttu, peruna.Työvälineenä näkmeisen apuna suurennuslasi.Sopii surrealistille.
Koulukunnasta on tehty oiva dokumentti 90-luvulla Ylelle.Käy ilmi, että Kaskipuro sai opetuksellaan aikaan ison innostuneen joukon ihan omalla viivalla operoivia graafikoita. Koulukunnalla on ollut suuri merkitys grafiikan uusiin muotoihin ja vähemmän jäykkään akateemiseen ulkoiseen ilmiasuun grafiikan lehdissä.
Hanhijoen Näyttely on moniin nykyajan näyttelyihin verrattuna turvallisen kodikas ja rauhoittava;kuvissa ei tapeta,ei olla julkisen seksuaaliseen aktiin valmiina ,esitellä hermafrodiitteja, epäsikiöitä tai olla vieraantuneita.
Esillä on meheviä akvarellejä ja mustavalkoisia grafiikanlehtiä ihmisistä ja sisätiloista.Suurennetut kuvakulmat keittiön pöydän välineistä kauniisti maalattuina ja hienosti rytmitettynä palauttavat mieleen yhden kuvataiteen tehtävän rauhoittajana ja kauneuden esittäjänä.Sopii tähän hetkeen , kaikki kun tuntuu rytisevän ja epävarmuus valtaa kaikki.
Hanhijoki ei ole pelkästään auvoisen kodinhengen kuvaaja , eikä harmiton piirtelijä. Teosten takana on elämää-
Testasin avajaisyleisöä kyselyllä mikä tapahtuma yhdistää tämän vuoden Nobelin Rauhanpalkinnon saajaa presidentti Martti Ahtisaarta ja taidegraafikko Marjatta Hanhijokea ?
Kukaan ei muistanut.
Mutta heti kun sanoin Pro Finlandian, osalla alkoi kello soida päässä.( Hieno ilmaisu englannin kielestä !!!)
Itselle Pro Finalndia-mitalin palautus tapahtuma Itsenäisyyspäivä-juhlilta vuosimallia 1998 jäi mieleen koska harvemmin tuollaisessa tilanteessa ihmiset uskaltautuvat protestoimaan tai kokevat sen jostain syystä liioiteltuna tai kokevat protestoinnin suomalaiskansallisesti ikävänä puuhana, joka kuuluu jollekin muulle ...
No alla oleva kirje muistuttaa mieleen tapahtumat noin kymmenen vuoden takaa.
Tässä kuuluisa kirje ja tapahtuma presidentti Martti Ahtisaaren ajalta vuodelta 1998.
Ritarikuntien kanslialle
Snellmaninkatu 9 - 11
Helsinki
Suomen tasavallan presidentti on myöntänyt Indonesian hallituksen metsäministerille Djamaludin Suryohadikusumolle Suomen leijonan ritarikunnan komentajamerkin. Siitä syystä me allekirjoittaneet, joille tasavallan presidentti myönsi viime itsenäisyyspäivänä Pro Finlandia-mitalit, haluamme palauttaa omat kunniamerkkimme.
Katsomme, että mitali Indonesian nykyisen hallituksen ministerille on myös kunnianosoitus presidentti Suharton politiikalle ja merkitsee hänen sortokoneistonsa voitelemista. Vaikka kyseinen ministeri onkin näyttänyt suosivan metsien käytön valvontaa, hän on joka tapauksessa Suharton hallituksen jäsen.
Kunniamerkin myöntämisellä ajetaan ennen kaikkea suuryhtiöiden taloudellisia etuja. Niiden intressejä edistetään viemällä mm. sotatarvikkeita, osallistumalla paikallisten asukkaiden oikeuksien polkemiseen ja tuhoamalla Indonesian metsäluontoa ja eläimistöä. Mitalin kääntöpuolelta löytyvätkin sellaiset suomalaiset suuryhtiöt kuin Jaakko Pöyry, UPM-Kymmene, Enso-Gutzeit, Ahlström, Vapo, Valmet, Sisu, Nokia, Vientiluotto ja Merita.
Kiitämme omasta puolestamme kunniasta ja palautamme kohteliaimmin mitalimme.
Helsingissä 8. 1. 1998
kirjailija Leena Krohn
taidegraafikko Marjatta Hanhijoki
Martti Ahtisaari on ollut vuodesta 2005 lähtien YK:n pääsihteerin erityisedustaja Kosovossa. Suomen tasavallan presidenttinä hän toimi vuosina 1994-2000.
Presidentti Martti Ahtisaari sai Nobelin Rauhan palkinnon Oslossa.
Oslo on kuuluisa paikka Oslon Sopimuksesta
Tässähistoriallinen rypäleasesopimus allekirjoitettavaksi Oslossa
Julkaistu 4.12.2008 12:20
Muokattu 4.12.2008 13:54
Keskiviikkona Oslossa avattiin allekirjoitettavaksi historiallinen kansainvälinen sopimus, jonka tavoitteena on puuttua rypäleaseiden aiheuttamiin vakaviin humanitaarisiin ongelmiin. Suomi ei ollut niiden yli sadan valtion joukossa, jotka allekirjoittivat sopimuksen.
Monien muiden järjestöjen tavoin Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälinen liike, Suomen Punainen Risti mukaan lukien, on tehnyt työtä sen eteen, että mahdollisimman moni maa allekirjoittaisi ja ratifioisi sopimuksen. Lokakuussa 2008 Suomen Punainen Risti vetosi yhdessä Kirkon ulkomaanavun ja Suomen UNICEFin kanssa Suomen hallitukseen, jotta se liittyisi Oslon sopimukseen. Järjestöjen kanta perustuu puhtaasti rypäleaseiden aiheuttamiin humanitaarisiin ongelmiin.
Oslon sopimuksen yhtenä keskeisenä tavoitteena on taata rypäleaseiden uhreille heidän tarvitsemansa tuki.
– Tilaisuuteen osallistuneet rypäleaseiden uhrit muistuttivat paikallaolijoita hyvin konkreettisesti siitä, miten rypäleaseet vaikeuttavat uhrien elämää. Siksi onkin tärkeätä, että kansainvälinen yhteisö tekee voitavansa helpottaakseen niiden elämää, jotka ovat joutuneet rypäleaseiden uhreiksi. Yhtä tärkeää on luonnollisesti tehdä kaikki mahdollinen, jotta tulevaisuudessa ei syntyisi uusia uhreja," toteaa Suomen Punaisen Ristin varapuheenjohtaja Eero Rämö, joka osallistui allekirjoitustilaisuuteen Norjan Punaisen Ristin kutsusta.
– Oli koskettavaa todistaa, kuinka yli 100 valtiota, heidän joukossaan sellaiset maat kuten Iso-Britannia ja Ranska, allekirjoittivat sopimuksen, jonka tavoitteena on ennen kaikkea suojella siviilejä sodan keskellä. Toivottavasti myös Suomi voi sitoutua sopimukseen tulevaisuudessa, Rämö jatkaa.
Suomen Punaisen Ristin nettisivuilla on kattava paketti rypäleaseista, niiden vaikutuksista ja niitä koskevista kansainvälisestä sääntelystä. Lue aiheesta lisää humanitaarisen oikeuden nettisivuilta.
© Punainen Risti| Lailliset huomautukset | webmaster@redcross.fi
Suomi ei siis allekirjoittanut sopimusta- Kommentoiko tuore Nobelin Rauhanpalkinnon saaja Suomen poisjäämistä sopimuksesta? Eipä tainnut ehtiä-
Näin monimuotoisesti rakentuu kuva ja käsitys taiteen tekijöistä ja rauhan rakentajista.
Marjatta Hanhijoen näyttelyssä on keskellä näyttelytilaa orientaalisesti kirjailtu oranssi lasten posliinipotta ,johon saa heittää euroja.
Kehitysmaissa joihin suuri osa halpatuontivaatteiden tuotannosta on keskitetty on pula wc - tiloista ja erityisesti murrosikään tulevat tytöt jättävät koulunkäynnin kesken koska katseilta suojaava wc puuttuu.
Pottaan heitetyt eurot menevät wc-tilojen rakentamiseen kehitysmaissa.
Ter. Marja
maanantaina, joulukuuta 15, 2008
SIKA SAA MATKUSTAA AUTON TAKAPENKILLÄ
Hei!
Nauratti lehdessä vastikään ollut otsikko. KSML:n Lehtijutussa Poliisimestari toteaa : Sika saa matkustaa auton takapenkillä.
Poliisimestaria haastateltiin, kun Hankasalmella auto oli liukkaalla kierinyt katolleen pientareelle
Autossa matkusti kuskin lisäksi kaksi ihmistä ja heidän välissä yksi sika. Kukaan ei vahingoittunut onnettomuudessa.
Sika oli kasvatti,kotieläinporsas.
Lemmikki.
Lemmikkinä voi kotona olla ihmis-sikakin.
Taksikuskeilla luultavasti riitti otsikosta reviteltävää vielä enemmän kuin minulla.
Heillä taitaa olla joka viikonloppu useampikin sika takapenkillä.
Vakavoidutaan.
Pääsin jatkamaan vaikuttajana Uuden Jyväskylän kulttuurilautakunnassa varsinaisena jäsenenä,vaikka valtuustoon en yltänyt.
Mistä luottamuksesta olen otettu.
Vasemmistoliiton kunnallisjärjestön valtuustojäsenet ja luottamushenkilöt ovat nähneet aktiivisuuteni mm kaikille tärkeässä lähikirjastojen todella tiukille menneessä puolustustaistelussa.
Poliittiset kunnallisjärjestöt tiedustelevat ehdokkaina olleiden halukkuutta eri luottamustehtäviin, erityisesti lautakuntiin.
Laitoin itseni ehdolle vain kulttuurilautakunnan jäseneksi. Varsinaiseksi.Se on alue, josta olen kiinnostunut.
Lisäksi tiedän kulttuuriasioista tarpeeksi ollakseni oikeutettu luottamushenkilöksi kulttuurilautkaunnassa.
Toki useita halukkaita oli vasemmistoliitossakin kyseiseen tehtävään.
Teen parhaani jälleen ,jotta elävä kulttuuri
ja kulttuurin ammattilaiset saavat kunnolliset toimintamahdollisuudet.
Ja takaisin uuteen opetusministeriimme ja muisteloihin kunnallispolitiikassa:
Luovutimme 2006 kuukaudessa-elokuun aikana kerätyn 5500 nimen adressin kaupungin valtuustolle- minä ja kolme kirjailijaa ja yksi nuorison edustaja Huhtasuolta- adressin vastaanotti valtuuston puheenjohtaja Henna Virkkunen, joka silloin oli lähikirjastojen vähentämisen kannalla.
Tänä vuonna , vaalivuonna
pidin puheenvuoroja ja kirjoitin lautakuntien jaosta- uhkana oli lautakuntien määrän pienennys tai yhdistäminen kammottavalla otsikolla superlautakunnaksi- nimihöttöilyä ja kunnallisen päätöksenteon aliarviointia-
Saimme korjattua kuntasopimusta ja kulttuurille , nuorisolle ja liikunnalla ihan omat lautakunnat!
Paremmin kävi kuin osasimme odottaa!
Henna Virkkunen,joka siis vielä pari vuotta sitten puolsi lähikirjastoverkon supistusta, on valittu opetusministeriksi.
Onkohan suhtautuminen kirjastoihin muuttunut muutamassa vuodessa?
Onneksi tuli oltua varavaltuuttuna Jyväskylän valtuuston laivaseminaarissa elokuussa , missä olivat myös Korpilahden ja Jyväskylän maalaiskunnan valtuustot mukana. Sain seminaarissa pitää puheenvuoron esim aiheesta , että lautakuntia on oltava ainakin kaksi eli kulttuuri-ja nuorisolautakaunta sekä liikuntalautakunta.
Siellä sekä Jyväskylän , Korpilahden että maalaiskunnan valtuutetuista- läsnäolleista- enemmistö oli samalla kannalla kanssani ja kuntien yhdistämissopimusta laatinut konsultti totesi siellä ,että ON MAHDOLLISTA PALATA sopimuksen yksityiskohtiin ja muuttaa sopimusta jos yhteinen etu ja tahto näin on.
Ei todettu siis , että sopimusta ei saa muuttaa miltään osin kolmeen vuoteen kuten nyt on kerrottu muutaman eli kolmen maalaiskuntalalaisen vaikuttajan taholta.
Paljastivatpa oman värinsä kulttuuri-, liikunta- ja nuorisoasioiden suhteen. Totesivat , että uudessa kunnassa perusasiat hoidetaan ja huolehditaan ja nyt heidän mielestään siis kulttuuri-, nuoriso-, ja liikunta-asiat ovat ylimääräistä hyvää johon uudella kunnalla ei ole varaa edes lautakuntia perustaa.
jos ei ole toimielimiä kyseisille yhteiskunnan osa-alueille, ei ole arvostusta ei ole resussointia , ei mitään.
Onneksi nuo kolme eskon puumerkki-intoista jäivät vähemmistöön ja vaikka valittavatkin sopimusrikkomuksesta KHO:n , eivät ehdi pilaamaan lautakuntajakoa. Maineensa kyllä meni.
Henna Virkkunen oli läsnä muun kaupungin johdon kanssa koko seminaarin ajan.
Seuraavan kerran tapasin Henna Virkkusen HB-betoniteollisuuden uuden laattalinjan vihkiäistilaisuudessa Seppälänkankaalla lokakuussa. Hän piti reippaan puheen juhlavieraille.
Ehtivä ihminen.Raikkaampi kuin pönöttävät,itsetietoiset liituraitaukkelit.
Voihan olla ,että saamme alueellista kulttuuria edistäviä asioita vietyä ministeriöön asti. Aika näyttää.
Uudessa kulttuurilautakunnasa jatkavat vanhoina Jukka Louhivuori, Pauliina Holm,Jukka Ammondt, Nina Simanainen ja Juha Venäläinen+ minä.
Jatkuvuutta tuli kulttuuriasioiden työstöön ja olemmehan esim lähikirjastoasiassa olleet melkein samoilla linjoilla ja konserttisalin rakentamisen kannalla kaikki.
Tosin itse kannattan alkupe,räistä taiteiden korttelin mukaista suunnitelmaa eli kirkkopuiston reunalle konserttisali
Lisäksi
Taiteilijoille tulee saada takaisin vuosiapuraha ja on tehtävä aloite prosenttiperiaatteesta kaupungin rakennuskohteissa.
Nythän uusi lautakunnan puheenjohtaja jo lupaavasti linjasi kulttuurilautakunnan tulevia hankkeita ja aloitteita.
Joihin lauseisiin sisältyi julkinen taide.
Museotoiminta on myös jäänyt aivan alakynteen resussien jaossa.
Kunnollinen varasto on tulossa monen vuoden odottelun jälkeen Jyväskylän museoille.
Mutta näyttelytoiminnan kehittämiseen , ainakin on saatava ne OPM:n korvamerkitsemät valtion avut lyhentämättöminä.
Tällä viikolla on taidemuseolle kutsuttu keskisuomalaiset kuvataiteilijat yhteiseen tapaamiseen museoväen kanssa tarkoituksena kuunnella molemmin puolin toisiamme ja mahdollisesti uusia ideoita ja toiveita saadaan täyttymään näin joulun alla.
Jännittävää.
Suosittelen tammikuussa käynnistyvää mosaiikkitaiteen kurssia , sopivat myös vasta-alkajille.KTS Keskisuomalainen su 14.12.Koulut ja kurssit -osio.
Tiedustella kursseista voi: marja.kolu@lafka.fi
Kurssit viikonloppukursseja Yliopistonkatu 28 E , uudella työlhuoneellani.
Tammikuussa käynnistyvät myös ammattilaisille tai pitempään piirtäneille tarkoitetut elävän malli piirustusillat.
Kaksi ja puoli tuntia , 18-20.30 , keskiviikkoisin.
20Eur/ ilta,sisältää mallin ja tilan.Minimi 5, maksimi 7 osallistujaa.
Alkaa 28.1.2009
Tarkemmin marja.kolu@lafka.fi
Nauratti lehdessä vastikään ollut otsikko. KSML:n Lehtijutussa Poliisimestari toteaa : Sika saa matkustaa auton takapenkillä.
Poliisimestaria haastateltiin, kun Hankasalmella auto oli liukkaalla kierinyt katolleen pientareelle
Autossa matkusti kuskin lisäksi kaksi ihmistä ja heidän välissä yksi sika. Kukaan ei vahingoittunut onnettomuudessa.
Sika oli kasvatti,kotieläinporsas.
Lemmikki.
Lemmikkinä voi kotona olla ihmis-sikakin.
Taksikuskeilla luultavasti riitti otsikosta reviteltävää vielä enemmän kuin minulla.
Heillä taitaa olla joka viikonloppu useampikin sika takapenkillä.
Vakavoidutaan.
Pääsin jatkamaan vaikuttajana Uuden Jyväskylän kulttuurilautakunnassa varsinaisena jäsenenä,vaikka valtuustoon en yltänyt.
Mistä luottamuksesta olen otettu.
Vasemmistoliiton kunnallisjärjestön valtuustojäsenet ja luottamushenkilöt ovat nähneet aktiivisuuteni mm kaikille tärkeässä lähikirjastojen todella tiukille menneessä puolustustaistelussa.
Poliittiset kunnallisjärjestöt tiedustelevat ehdokkaina olleiden halukkuutta eri luottamustehtäviin, erityisesti lautakuntiin.
Laitoin itseni ehdolle vain kulttuurilautakunnan jäseneksi. Varsinaiseksi.Se on alue, josta olen kiinnostunut.
Lisäksi tiedän kulttuuriasioista tarpeeksi ollakseni oikeutettu luottamushenkilöksi kulttuurilautkaunnassa.
Toki useita halukkaita oli vasemmistoliitossakin kyseiseen tehtävään.
Teen parhaani jälleen ,jotta elävä kulttuuri
ja kulttuurin ammattilaiset saavat kunnolliset toimintamahdollisuudet.
Ja takaisin uuteen opetusministeriimme ja muisteloihin kunnallispolitiikassa:
Luovutimme 2006 kuukaudessa-elokuun aikana kerätyn 5500 nimen adressin kaupungin valtuustolle- minä ja kolme kirjailijaa ja yksi nuorison edustaja Huhtasuolta- adressin vastaanotti valtuuston puheenjohtaja Henna Virkkunen, joka silloin oli lähikirjastojen vähentämisen kannalla.
Tänä vuonna , vaalivuonna
pidin puheenvuoroja ja kirjoitin lautakuntien jaosta- uhkana oli lautakuntien määrän pienennys tai yhdistäminen kammottavalla otsikolla superlautakunnaksi- nimihöttöilyä ja kunnallisen päätöksenteon aliarviointia-
Saimme korjattua kuntasopimusta ja kulttuurille , nuorisolle ja liikunnalla ihan omat lautakunnat!
Paremmin kävi kuin osasimme odottaa!
Henna Virkkunen,joka siis vielä pari vuotta sitten puolsi lähikirjastoverkon supistusta, on valittu opetusministeriksi.
Onkohan suhtautuminen kirjastoihin muuttunut muutamassa vuodessa?
Onneksi tuli oltua varavaltuuttuna Jyväskylän valtuuston laivaseminaarissa elokuussa , missä olivat myös Korpilahden ja Jyväskylän maalaiskunnan valtuustot mukana. Sain seminaarissa pitää puheenvuoron esim aiheesta , että lautakuntia on oltava ainakin kaksi eli kulttuuri-ja nuorisolautakaunta sekä liikuntalautakunta.
Siellä sekä Jyväskylän , Korpilahden että maalaiskunnan valtuutetuista- läsnäolleista- enemmistö oli samalla kannalla kanssani ja kuntien yhdistämissopimusta laatinut konsultti totesi siellä ,että ON MAHDOLLISTA PALATA sopimuksen yksityiskohtiin ja muuttaa sopimusta jos yhteinen etu ja tahto näin on.
Ei todettu siis , että sopimusta ei saa muuttaa miltään osin kolmeen vuoteen kuten nyt on kerrottu muutaman eli kolmen maalaiskuntalalaisen vaikuttajan taholta.
Paljastivatpa oman värinsä kulttuuri-, liikunta- ja nuorisoasioiden suhteen. Totesivat , että uudessa kunnassa perusasiat hoidetaan ja huolehditaan ja nyt heidän mielestään siis kulttuuri-, nuoriso-, ja liikunta-asiat ovat ylimääräistä hyvää johon uudella kunnalla ei ole varaa edes lautakuntia perustaa.
jos ei ole toimielimiä kyseisille yhteiskunnan osa-alueille, ei ole arvostusta ei ole resussointia , ei mitään.
Onneksi nuo kolme eskon puumerkki-intoista jäivät vähemmistöön ja vaikka valittavatkin sopimusrikkomuksesta KHO:n , eivät ehdi pilaamaan lautakuntajakoa. Maineensa kyllä meni.
Henna Virkkunen oli läsnä muun kaupungin johdon kanssa koko seminaarin ajan.
Seuraavan kerran tapasin Henna Virkkusen HB-betoniteollisuuden uuden laattalinjan vihkiäistilaisuudessa Seppälänkankaalla lokakuussa. Hän piti reippaan puheen juhlavieraille.
Ehtivä ihminen.Raikkaampi kuin pönöttävät,itsetietoiset liituraitaukkelit.
Voihan olla ,että saamme alueellista kulttuuria edistäviä asioita vietyä ministeriöön asti. Aika näyttää.
Uudessa kulttuurilautakunnasa jatkavat vanhoina Jukka Louhivuori, Pauliina Holm,Jukka Ammondt, Nina Simanainen ja Juha Venäläinen+ minä.
Jatkuvuutta tuli kulttuuriasioiden työstöön ja olemmehan esim lähikirjastoasiassa olleet melkein samoilla linjoilla ja konserttisalin rakentamisen kannalla kaikki.
Tosin itse kannattan alkupe,räistä taiteiden korttelin mukaista suunnitelmaa eli kirkkopuiston reunalle konserttisali
Lisäksi
Taiteilijoille tulee saada takaisin vuosiapuraha ja on tehtävä aloite prosenttiperiaatteesta kaupungin rakennuskohteissa.
Nythän uusi lautakunnan puheenjohtaja jo lupaavasti linjasi kulttuurilautakunnan tulevia hankkeita ja aloitteita.
Joihin lauseisiin sisältyi julkinen taide.
Museotoiminta on myös jäänyt aivan alakynteen resussien jaossa.
Kunnollinen varasto on tulossa monen vuoden odottelun jälkeen Jyväskylän museoille.
Mutta näyttelytoiminnan kehittämiseen , ainakin on saatava ne OPM:n korvamerkitsemät valtion avut lyhentämättöminä.
Tällä viikolla on taidemuseolle kutsuttu keskisuomalaiset kuvataiteilijat yhteiseen tapaamiseen museoväen kanssa tarkoituksena kuunnella molemmin puolin toisiamme ja mahdollisesti uusia ideoita ja toiveita saadaan täyttymään näin joulun alla.
Jännittävää.
Suosittelen tammikuussa käynnistyvää mosaiikkitaiteen kurssia , sopivat myös vasta-alkajille.KTS Keskisuomalainen su 14.12.Koulut ja kurssit -osio.
Tiedustella kursseista voi: marja.kolu@lafka.fi
Kurssit viikonloppukursseja Yliopistonkatu 28 E , uudella työlhuoneellani.
Tammikuussa käynnistyvät myös ammattilaisille tai pitempään piirtäneille tarkoitetut elävän malli piirustusillat.
Kaksi ja puoli tuntia , 18-20.30 , keskiviikkoisin.
20Eur/ ilta,sisältää mallin ja tilan.Minimi 5, maksimi 7 osallistujaa.
Alkaa 28.1.2009
Tarkemmin marja.kolu@lafka.fi
tiistaina, marraskuuta 18, 2008
TAIVAS PUTTOO - TAIVAS PUTTOO
Hei!
Näinä päivinä kun avaa radion tai sanomalehden, kuuntelee ja lukee uutiset voi
melkein tuntea olevansa jonkun hulluuden partaalla olevan kulttiherätysliikkeen
pauloissa; kaikialla on itku ja hammasten kiristys ja ihmisiä heitetään ulos kuin karjaa, kaiken mittarina on edelleen talous.Kohta varmaan viimeisenä keinonan pelastaa talous kehotetaan ihmisiä kaivaamaan kuoppa maahan ja paneutumaan makuulle kuoppaan!
Kukahan repii tästä ajasta mitään myönteistä. Miltä mahtaa tuntua nuorista?
Ahneiden sukupolvi ei ole tottunut menettämään kertalaakista materiaalista hyvää!
Köyhät, työttömät ja toimettomat ovat jo sitten 1990 -luvun totutelleet vessa-vesiposti-leipäjono-elämään.
Mutta nyt siis kaikkien tavarataivaassa uivien onni on uhattuna.
Kuinkahan paljon tässä hässäkässä on oikeaa hätää ja elämisen laadun pudotuksen pelkoa.
Oma elämäni on aina ollut epävarmaa pätkätyötä tai muuttoa työn perässä.
Uuvuttavaa mutta ei tapa.
Suhteellisuuden tajua siis.
Tällaisesta negaatiivisen tiedon välityksen määrästä kääntyy Golf -virtakin ja ikirouta sulaa ja taivas putoaa niskaan.
Marja
Näinä päivinä kun avaa radion tai sanomalehden, kuuntelee ja lukee uutiset voi
melkein tuntea olevansa jonkun hulluuden partaalla olevan kulttiherätysliikkeen
pauloissa; kaikialla on itku ja hammasten kiristys ja ihmisiä heitetään ulos kuin karjaa, kaiken mittarina on edelleen talous.Kohta varmaan viimeisenä keinonan pelastaa talous kehotetaan ihmisiä kaivaamaan kuoppa maahan ja paneutumaan makuulle kuoppaan!
Kukahan repii tästä ajasta mitään myönteistä. Miltä mahtaa tuntua nuorista?
Ahneiden sukupolvi ei ole tottunut menettämään kertalaakista materiaalista hyvää!
Köyhät, työttömät ja toimettomat ovat jo sitten 1990 -luvun totutelleet vessa-vesiposti-leipäjono-elämään.
Mutta nyt siis kaikkien tavarataivaassa uivien onni on uhattuna.
Kuinkahan paljon tässä hässäkässä on oikeaa hätää ja elämisen laadun pudotuksen pelkoa.
Oma elämäni on aina ollut epävarmaa pätkätyötä tai muuttoa työn perässä.
Uuvuttavaa mutta ei tapa.
Suhteellisuuden tajua siis.
Tällaisesta negaatiivisen tiedon välityksen määrästä kääntyy Golf -virtakin ja ikirouta sulaa ja taivas putoaa niskaan.
Marja
perjantaina, marraskuuta 14, 2008
PAHAN INHIMMILLISTÄMINEN
Hei!
Helsingin Sanomissa uutisoitiin taannoin
Belgialaisesta ruokaohjelmasta , missä käydään läpi kuuluisuuksien ruokatottumuksia ja lempiaterioita. Vuorossa olisi ollut kansanmurhaaja , diktaattori Adolf Hitler ja hänen mieliruokansa.
Belgialainen juutalaisyhteisö vastusti anakarasti ohjelman esittämistä
perusteella ,että ohjelma inhimmillistäisi hirviön , joka kuljetutti tuhansia belgian juutalaisia kuoleman leirille.Hitlerin lempiruuat Belgialaisessa ruokaohjelmassa jäivät esittämättä.
Tekopyhyys ja saivartelu ja tärkeily ja raflaavuus ovat nousseet esiin Annan-talon Kamala ja Kauhu -aiheiseen teemaan liittyvä työpaja pehmolelukurssista.
Nuorten kanssa oli käsitelty koulussa ja muissa yhteyksissä läpileikkausperiaatteella kauhua ja pahaa. Työpajassa aiheena oli " Jotain kamalaa on tapahtunut - sinä päätät mitä " ja jokaiselle nuorelle annettiin pehmolelu eteen ja työkalut.Saksia , maalia , lisukkeita.Osa varmaan ajatteli , että tässä kamalaa inhimmilistetään.
Helsingin Sanomien uutisointi kurssista oli epäonnistuneen mauton ja sensaationhakuinen.Toimittajan olisi tullut ottaa huomioon lähiajan tapahtumat ja olla vähemmän vertahyytävä otsikossa.
Mahdollisesti hyvä kurssin sisältö nuorille sotketui nyt terapia- pahamieli- väkivaltaan yllytys -keskustelumössöön.Kovin rakentavana enkä ehjäävänä keskustelua näe.
Mutta en ole kuvataideterapeutti enkä psykiatri. Vain kuvataiteilija ja 10 vuotta lapsia ja nuoria kuvataidekoulussa ohjannut kuvallisiin elämyksiin.
Yllättävää on kuinka moni reagoi rajusti hengettömien olioiden puolesta,kun samaan aikaan pahoinvoivien, huonostikohdeltujen lasten puolesta ei revitä pelihousuja.
Joka viikko saamme lukea nuorten lisääntyvästä häiriökäyttäytymisestä , lasten hyväksikäytöstä, lasten katuprostituutiosta, pahoinpielyistä.
Suhteellisuuden taju puuttuu!
Katsotaanpa vaikka muutamaa Disneyn piirrettyä tai internetissä pelattavia ammuskelupelejä.Paha on jo fiktiivisenä koettavissa erittäin havainnollisena ollut televisiossa vuosia ja nyt laajemmin internetissä. Meillä Grimmin saduilla ja Raamatun kauhuskenaarioilla evästetyillä on selkeä käsitys hyvästä ja pahasta.Vai onko?
Mallikäyttäytymistä ohjaa muukin kuin kuviteellinen kauhun kuvaaminen ohjatussa,keskustellussa ympäristössä.
Meillä on kissantappo -Teemu - tuleekohan tästä nalletappo-Anne?
Eilen näin pihassamme rapaisen , märän nallen ajotiellä aika ehjänä, nostin sen katoksen alle istumaan - jospa joku tunnisttaa omansa , laittaa pesuun ja ottaa viereen.
Pelastakaa edes nallet !
Hyvää nallevapaata, lapsetonta, huolentonta, viinantonta , lyömätöntä, ajattelematonta, televisiontonta, Vanhatonta, Ahotonta, Kataisetonta, verotonta viikonvaihdetta !
Marja
Helsingin Sanomissa uutisoitiin taannoin
Belgialaisesta ruokaohjelmasta , missä käydään läpi kuuluisuuksien ruokatottumuksia ja lempiaterioita. Vuorossa olisi ollut kansanmurhaaja , diktaattori Adolf Hitler ja hänen mieliruokansa.
Belgialainen juutalaisyhteisö vastusti anakarasti ohjelman esittämistä
perusteella ,että ohjelma inhimmillistäisi hirviön , joka kuljetutti tuhansia belgian juutalaisia kuoleman leirille.Hitlerin lempiruuat Belgialaisessa ruokaohjelmassa jäivät esittämättä.
Tekopyhyys ja saivartelu ja tärkeily ja raflaavuus ovat nousseet esiin Annan-talon Kamala ja Kauhu -aiheiseen teemaan liittyvä työpaja pehmolelukurssista.
Nuorten kanssa oli käsitelty koulussa ja muissa yhteyksissä läpileikkausperiaatteella kauhua ja pahaa. Työpajassa aiheena oli " Jotain kamalaa on tapahtunut - sinä päätät mitä " ja jokaiselle nuorelle annettiin pehmolelu eteen ja työkalut.Saksia , maalia , lisukkeita.Osa varmaan ajatteli , että tässä kamalaa inhimmilistetään.
Helsingin Sanomien uutisointi kurssista oli epäonnistuneen mauton ja sensaationhakuinen.Toimittajan olisi tullut ottaa huomioon lähiajan tapahtumat ja olla vähemmän vertahyytävä otsikossa.
Mahdollisesti hyvä kurssin sisältö nuorille sotketui nyt terapia- pahamieli- väkivaltaan yllytys -keskustelumössöön.Kovin rakentavana enkä ehjäävänä keskustelua näe.
Mutta en ole kuvataideterapeutti enkä psykiatri. Vain kuvataiteilija ja 10 vuotta lapsia ja nuoria kuvataidekoulussa ohjannut kuvallisiin elämyksiin.
Yllättävää on kuinka moni reagoi rajusti hengettömien olioiden puolesta,kun samaan aikaan pahoinvoivien, huonostikohdeltujen lasten puolesta ei revitä pelihousuja.
Joka viikko saamme lukea nuorten lisääntyvästä häiriökäyttäytymisestä , lasten hyväksikäytöstä, lasten katuprostituutiosta, pahoinpielyistä.
Suhteellisuuden taju puuttuu!
Katsotaanpa vaikka muutamaa Disneyn piirrettyä tai internetissä pelattavia ammuskelupelejä.Paha on jo fiktiivisenä koettavissa erittäin havainnollisena ollut televisiossa vuosia ja nyt laajemmin internetissä. Meillä Grimmin saduilla ja Raamatun kauhuskenaarioilla evästetyillä on selkeä käsitys hyvästä ja pahasta.Vai onko?
Mallikäyttäytymistä ohjaa muukin kuin kuviteellinen kauhun kuvaaminen ohjatussa,keskustellussa ympäristössä.
Meillä on kissantappo -Teemu - tuleekohan tästä nalletappo-Anne?
Eilen näin pihassamme rapaisen , märän nallen ajotiellä aika ehjänä, nostin sen katoksen alle istumaan - jospa joku tunnisttaa omansa , laittaa pesuun ja ottaa viereen.
Pelastakaa edes nallet !
Hyvää nallevapaata, lapsetonta, huolentonta, viinantonta , lyömätöntä, ajattelematonta, televisiontonta, Vanhatonta, Ahotonta, Kataisetonta, verotonta viikonvaihdetta !
Marja
keskiviikkona, marraskuuta 12, 2008
PÄIVÄN POLTTAVIA JA KEVENNYS
Sofi Oksasen PUHDISTUS -kirja elää nykypäivässä
Keskisuomalaisessa uutisoitiin tiistaina 11.11.2008
Janne Huuskonen / STT
"Kaksi parikymppistä virolaismiestä kiistävät heitä vastaan luetut syytteet ihmiskaupasta. Seksinostajat puolestaan kieltävät tienneensä, että nainen olisi ollut ihmiskaupan uhri. Helsingin käräjäoikeus aloitti jutun käsittelyn maanantaina.
Nuori virolaisnainen tuli miesten mukana Helsinkiin viime kesänä. Hän on toisen syytetyn entinen seurustelukumppani.
Kihlakunnansyyttäjä Antti Simolan mukaan miehet houkuttelivat kielitaidottoman ja olemukseltaan lapsenomaisen naisen Suomeen lupaamalla säädyllistä työtä, joka osoittautui perillä seksin myymiseksi. Nainen vastusteli aluksi mutta Simolan mukaan taipui lopulta miesten tahtoon henkisesti alistettuna ja olosuhteiden pakosta."
.
Keskisuomalainen uutisoi myös 10.11
Marjo Näkki / STT
Tallinna
"Tammikuussa 1949 Josif Stalin allekirjoitti määräyksen, joka sinetöi 87 000 baltialaisen kohtalon. Kaksi kuukautta myöhemmin, maaliskuun 25. päivänä alkoivat suurkyyditykset. Niiden seurauksena 7 500 virolaisperhettä karkotettiin Siperiaan.
Syy oli aina sama: Neuvostoliiton vastainen toiminta. Kyyditettävien joukossa oli Saksan armeijassa palvelleita metsäveljiä ja suojeluskuntalaisia.
Vuonna 1949 Josif Stalin allekirjoitti surullisen kuuluisan määräyksen, joka sinetöi monen virolaisen kohtalon. Kaksi kuukautta myöhemmin, maaliskuun 25. päivänä alkoivat suurkyyditykset. Niiden seurauksena 7 500 virolaisperhettä karkotettiin Siperiaan.
Vielä tänäkin päivänä Viron suojelupoliisi, Kapo, etsii kymmenientuhansien asiakirjojen joukosta vihjeitä siitä, kuka on lopulta vastuussa kuudenkymmenen vuoden takaisista kyydityksistä. Kaposta arvioidaan, että vielä muutama karkotuksista vastannut virolainen ehditään saada oikeuden eteen.
Kansantarinat ovat eläneet kyyditettyjen suvuissa voimakkaina, ja Kapo on saanut kyyditettyjen omaisilta kitkerääkin palautetta. Heidän mielestään edesvastuuseen on tuotu väärä mies.
– Perheissä on saatettu vuosikymmeniä kertoa, miten se naapurin Madis kavalsi meidän isoisän saadakseen talomme. Voi olla, että Madis on muuttanut tyhjilleen jääneeseen taloon karkotuksen jälkeen, mutta ei hänellä silti ole vastuuta tapahtumista, sanoo Kapon komisario Andres Kahar."
KEVENNYS
Liisa Kuivalainen kirjoittaa Keskisuomalaisessa 10.11 luottokorttiväärennyksistä- ei muuten uusi ilmiö , mutta ei voi olla huvittumatta kun jutussa NORDEA Kortit -yksikön johtaja Markku Siitonen
antaa neuvoja ulkomailla matkustaville:
"Kortin säilytyksessä ovat litteät käyntikorttikotelot käteviä. Ne eivät houkuttele pullottaen shortsin takataskussa.
Naisille hyvä säilöpaikka ovat rintaliivit.
Rinnat ovat niin herkät, että joka nainen huomaa, jos niitä kopeloidaan.
Markku Siitosen mukaan suomalaiset ovat luontaisesti tarkkoja eivätkä levittele kortteja missään."
Pitäisikö sitten samalla logiikalla alkaa jakamaan neuvoja naisia käpälöiville mieskansanedustajille ja valtion hallinnon virkamiehille , että pitävät käsiraudoissa kätensä tai pukeutuvat pakkopaitaan edustustilaisuukissa , koska naisten rinnat ja takamus ovat herkät , kosketustunnisteet toimivat ja käry käy?
Marja
Keskisuomalaisessa uutisoitiin tiistaina 11.11.2008
Janne Huuskonen / STT
"Kaksi parikymppistä virolaismiestä kiistävät heitä vastaan luetut syytteet ihmiskaupasta. Seksinostajat puolestaan kieltävät tienneensä, että nainen olisi ollut ihmiskaupan uhri. Helsingin käräjäoikeus aloitti jutun käsittelyn maanantaina.
Nuori virolaisnainen tuli miesten mukana Helsinkiin viime kesänä. Hän on toisen syytetyn entinen seurustelukumppani.
Kihlakunnansyyttäjä Antti Simolan mukaan miehet houkuttelivat kielitaidottoman ja olemukseltaan lapsenomaisen naisen Suomeen lupaamalla säädyllistä työtä, joka osoittautui perillä seksin myymiseksi. Nainen vastusteli aluksi mutta Simolan mukaan taipui lopulta miesten tahtoon henkisesti alistettuna ja olosuhteiden pakosta."
.
Keskisuomalainen uutisoi myös 10.11
Marjo Näkki / STT
Tallinna
"Tammikuussa 1949 Josif Stalin allekirjoitti määräyksen, joka sinetöi 87 000 baltialaisen kohtalon. Kaksi kuukautta myöhemmin, maaliskuun 25. päivänä alkoivat suurkyyditykset. Niiden seurauksena 7 500 virolaisperhettä karkotettiin Siperiaan.
Syy oli aina sama: Neuvostoliiton vastainen toiminta. Kyyditettävien joukossa oli Saksan armeijassa palvelleita metsäveljiä ja suojeluskuntalaisia.
Vuonna 1949 Josif Stalin allekirjoitti surullisen kuuluisan määräyksen, joka sinetöi monen virolaisen kohtalon. Kaksi kuukautta myöhemmin, maaliskuun 25. päivänä alkoivat suurkyyditykset. Niiden seurauksena 7 500 virolaisperhettä karkotettiin Siperiaan.
Vielä tänäkin päivänä Viron suojelupoliisi, Kapo, etsii kymmenientuhansien asiakirjojen joukosta vihjeitä siitä, kuka on lopulta vastuussa kuudenkymmenen vuoden takaisista kyydityksistä. Kaposta arvioidaan, että vielä muutama karkotuksista vastannut virolainen ehditään saada oikeuden eteen.
Kansantarinat ovat eläneet kyyditettyjen suvuissa voimakkaina, ja Kapo on saanut kyyditettyjen omaisilta kitkerääkin palautetta. Heidän mielestään edesvastuuseen on tuotu väärä mies.
– Perheissä on saatettu vuosikymmeniä kertoa, miten se naapurin Madis kavalsi meidän isoisän saadakseen talomme. Voi olla, että Madis on muuttanut tyhjilleen jääneeseen taloon karkotuksen jälkeen, mutta ei hänellä silti ole vastuuta tapahtumista, sanoo Kapon komisario Andres Kahar."
KEVENNYS
Liisa Kuivalainen kirjoittaa Keskisuomalaisessa 10.11 luottokorttiväärennyksistä- ei muuten uusi ilmiö , mutta ei voi olla huvittumatta kun jutussa NORDEA Kortit -yksikön johtaja Markku Siitonen
antaa neuvoja ulkomailla matkustaville:
"Kortin säilytyksessä ovat litteät käyntikorttikotelot käteviä. Ne eivät houkuttele pullottaen shortsin takataskussa.
Naisille hyvä säilöpaikka ovat rintaliivit.
Rinnat ovat niin herkät, että joka nainen huomaa, jos niitä kopeloidaan.
Markku Siitosen mukaan suomalaiset ovat luontaisesti tarkkoja eivätkä levittele kortteja missään."
Pitäisikö sitten samalla logiikalla alkaa jakamaan neuvoja naisia käpälöiville mieskansanedustajille ja valtion hallinnon virkamiehille , että pitävät käsiraudoissa kätensä tai pukeutuvat pakkopaitaan edustustilaisuukissa , koska naisten rinnat ja takamus ovat herkät , kosketustunnisteet toimivat ja käry käy?
Marja
tiistaina, marraskuuta 11, 2008
MUSTA ISÄNPÄIVÄ
Viikonloppuna lauantaina poikani sai suruviestin , ala- ja yläasteen koulukaveri ja ystävä menehtyi yllättäen 6.11.
Muistan porkkananpunatukkaisen , vihreäsilmäisen ,herkkähymyisen pojan.
Koko sunnuntain satoi vettä , oli pimeää.
Itketti nuoren isän keskeneräiseksi jäänyt elämä.
Välittäkää toisistanne
Marja
Muistan porkkananpunatukkaisen , vihreäsilmäisen ,herkkähymyisen pojan.
Koko sunnuntain satoi vettä , oli pimeää.
Itketti nuoren isän keskeneräiseksi jäänyt elämä.
Välittäkää toisistanne
Marja
perjantaina, marraskuuta 07, 2008
PUHDISTUS JA SUOMEN LINNA
KESKIVIIKKO-TORSTAI
Kuin lihassa kävelisi- Ylämäki Suomen linnan lautalta Susisaarta kohti kiinnittää katseen aikojen saatossa muovautuneisiin graniittisiin katukiviin, ovat pyöreäksi muokkautuneneita.
Sinertäviä, punertavia, kellertävän lihaisia sävyjä pullottavilla kivillä.
Katse kohdistuu mieluusti kiveykseen.
Aurinko paistaa sopivasti alaviistosta, väkeä on vähän liikkeellä-turistikausi on ohi, vangit ehostavat perinteisin menetelmin suojeltua ympäristöä- kilkatus ja kalke luo soundeja autottomaan tilaan.
Aikamatkailua muurien suojaamassa historiassa.
Tekee mieli seisahdella ja viivytellä.
Tasan vuosi sitten olin täällä edellisen kerran latomassa taidevalimolla Lutakon Puiston AATAMIN PURAISU -veistosta.Samaan aikaan sattui Jokelan tragedia. Ilma oli märän kolea myös tuolloin.
Tapahtuma ja veistos merkkaavat muistijäljen elämääni.
Saavuin Suomen linnaan lautalla keskiviikkoaamuna klo 10:n lautalla- takana junamatka Jyväskylästä puoli seitsemän lähteneellä pendeliinolla.
Olin lukenut edellisiltana loppuun Sofi Oksasen Puhdistuksen.
Sitä ennen olin lukenut hänen Stalinin Lehmät.Pietarissa 1987-88 -silloisessa Leningradissa Gorbatshovin aikana asuneena tunnistan paljon asioita, mutta en tietenkään niin tarkkaan ja rankkoina kuin Oksanen kuvaa.
Puhdistus vaikutti mielentilaani niin voimakkaasti , että aloin katsoa ihmisiä ja asioita toisin.Esplanadilla ohiajavassa tila-autossa oli nuoria naisia kyydissä- ajattelin , että ovatkohan tytöt kauppatavaraa, jota käsiraudoin kahlittuna viedään parituspaikasta toiseen.
Kirja vaikutti niin voimakkaasti , että kirjan haju ei lähtenyt lukukokemuksen jälkeen vaan jäi päälle - aivan kuin tinnitys.Hostellissa oli majoittuuneena virolainen perhe kahden pienen lapsen kanssa.Pohdin , että millä tavoin tulevat toimeen täällä, huomasin tarkkailevani heitäkin Oksasen kirjan läpi.
Suomen linnan Hostellli on suosikkini ,jos on yöksi pääkaupunkiseudulle jäätävä- hostelli sijaitsee ihan lauttarannassa, on edullinen,peruskorjattu ja rauhallinen syksyisin. Yläkerrassa pikkuhuoneissa on syvät holvatut ikkunat, askeetiset kalusteet ,yhteiskeittiö, suihkut. Huoneissa ei ole televisiota eikä muita kotkotuksia.
Tunnelma on jyhkeiden kiviseinien ja meren läheisyyden ja paikan historian vuoksi jylhä ja mukaansa tempaava.
Ikkunasta näkyy Helsingin syke vastarannalla.Kaukana ja lähellä kaupungin kiihkeä elämä.
Saaressa uni on pitkä, syvä ja rauhallinen.
Aamiainen alakerrassa ja kävelymatka Susisaareen kulkee linnoitusmaisemassa.Onko paremmasta väliä- mieli tyyntyy.
Kävelymatkalla saareen ohikulkeva tutkimusmatkalla oleva koululaisryhmä tehtäväkarttoineen hihkui : Tuossa se on se bastillioonin hökkeli.
Valimon ulkokatoksen alla viimeistelin kaksimetristä savimallia auringonpaisteessa.
Iltapäivällä riensin Sculptoriin kokemaan Kalkamon näyttelyn ja sitten Iso Robertinkadulle, missä uuden, kuvataiteilijoiden kirjanpitoon erikoistuneen kirjanpitäjän toimiston piti sijaita.
Mutta eipäs löytynytkään Iso Robertinkatu 20-22 kafkamaisesta talosta enää Karvosen toimistoa.
Portaissa tummaan pukuun pukeutunut nuori herrasmies kysyi kohteliaasti ,että olenko eksyksissä ja kertoi , että hänen mielestään etsimäni toimisto on muuttanut , mutta ei ollut varma ja pyysi mukaansa toimitiloihinsa katsomaan tietokoneelta uutta osoitetta- haku antoi Iso Robertinkadun osoitteen ja totesin ,että soitan toimistoon ja tiedustelen osoitetta.
Ja paljastui , että toimisto oli muuttanut Pursimiehenkadulle ja tieto pitäisi olla päivitettynä netissä. Mutta eipä ollut.
Nuori herrasmies MJK:n toimistosta huolehti vielä, että lähden oikeaan suuntaan ja opasti Pursimiehenkatua kohti.
Vai Helsinkiläiset epäkohteliaita ja tylyjä!Eivät lainkaan.
No pääsin Merimiehenkadulle ja huomasin olevani taas hukassa - Tule Viisikulmaa kohti - katolla lukee Primula neuvoi uusi kirjanpitäjäni soitettunani toistamiseen toimistoon.
Raitiovaunupysäkillä oli ihmisiä ja kysyin eksyneenä ratikkaa odottavalta porukalta, että jos tässä on nyt Merimiehenkatu ja tuossa Laivurinkatu ( Båtsmannsgatan!!Saariston lasten bernhardilaisen nimi!)niin missä mahtaa olla Pursimiehenkatu ja Viiskulma!???Ystävällinen, väsynytsilmäinen mies hymyillen viittasi kädellä eteenpäin ja sanoi , että tuosta kävelet alaspäin niin tulet Viiskulmaan. Ja taas matkaan ........Viiskulmaa en ole ennen nähnyt , ajattelin, että se on viisikulmainen, iso rakennus- jonkunlainen nähtävyys - mutta ei - jouduin puistoon, jonka reunalla oli lasten päiväkoti ja pihalla iloisesti remakoiva lapsilauma leikin tiimellyksessä ja taas kysyin -nyt epätoivoisena Pursimiehenkatua- tällä kertaa nainen koiran kanssa neuvoi-olin jo muutaman korttelin päässä ja tajusin kun pääsin Viiskulmalle , mitä Viiskulma tarkoittaa - Viisi korttelin tai kerrostalon päätyä muodostavata kehän ympyränmuotoiselle aukiolle - hieno paikka!
Ja löytyihän toimistokin ja en ollut myöhässä kuin 10 minuuttia sovitusta , tyhjensin repustani vuoden 2008 tositteet järjetyskessä pöydälle ja puolen tunnin päästä olin vapaa lipuista ja lapuista ja valmis tutustumaan lähellä sijaitseviin musiikkikauppoihin.
Jalat olivat kyllä kävelystä tohjot ja juuri ja juuri jaksoin kuuden lautalle - Saaren SIWA -kauppaan ja Hostelliin.
Valmistin keittiössä mikrolla Atrian metsästäjäleikkeen ja menin alakertaan tarkoituksena katsoa alakerran ruokasalissa TV.stä tulevaa Jokelan ampujan vanhempien haastattelua.
Pimeässä alakeran salissa tv oli auki ja siellä istui iso, suomalainen mies edessään pätkä gotler makkaraa, avattu maitopurkki, leipää.
TV:stä tuli mustavalkoista kuvaa , dokumentti Hitlerin hirmuteoista, Tiedustelin , että näkyisikö muita kanavia ja laitoin valoa tilaan ja istuuduin. Ukko rupesi mesomaan kovasti minulle , että kyllä sopii katsoa tätä meneillään olevaa ohjelmaa , on hyvä muistaa mitä on menneisyydessä tapahtunut ja kunnioittaa uhreja !
Yritin kertoa ,että olen jo nähnyt useita natsien hirmuteoista kertovia dokumentteja. Ukko jatkoi kuuntelematta paasaamistaan ja sanoi ,että on hyvä katsoa ,mitä menneisyydessä tapahtui, että ei unohtuisi ihmisyys !Häntä ei kiinnostanut mitä sanoin - hän oli poissa omassa uhossaan.
Jätin salin ja TV:n hänelle ja menin huoneeseeni
nauttimaan viilenneen metsästäjän aterian.
Kuuntelin ennen uneen vaipumista lasten kipittämistä keittiössä ja tiskaamisen ääniä.
Jännittävä olo syntyi siitä, että juuri olen lukenut Oksasen kirjan ja kaikki Suomen linnassa tuntui peilautuvan tuohon lukemani kokemaan.
Olin jotenki yhtäkkiä vereslihalla historian ja maantieteellisen sijainnin kanssa.
Kävelin lihan päällä. Jotka olivat historiallista kiveystä.
Vaivun uneen jalkojen säryn siivittämänä.
Päivällä matkustin klo 14 lautalla takaisin mantereelle. Koska ilma oli aurinkoinen menin kannelle istumaan ja nauttimaan maisemista. Kannella kuvasivat näkymiä venäläinen isä poikansa kanssa. Isä yritti sano minulle jotain ja viittoili vihreää suomen laivaston venettä kohti.En vastannut mitään , enkä edes yrittänyt puhua venäjää , jota osaan auttavasti- miehen myssyssä luki gasprom.
Puhdistus vaikutti - olin epäluuloinen. Seinillä on korvat ja korvissa kaunis koru.
Torstai-iltana saavuin takaisin Jyväskylään.
Isän päivää!
Marja
Kuin lihassa kävelisi- Ylämäki Suomen linnan lautalta Susisaarta kohti kiinnittää katseen aikojen saatossa muovautuneisiin graniittisiin katukiviin, ovat pyöreäksi muokkautuneneita.
Sinertäviä, punertavia, kellertävän lihaisia sävyjä pullottavilla kivillä.
Katse kohdistuu mieluusti kiveykseen.
Aurinko paistaa sopivasti alaviistosta, väkeä on vähän liikkeellä-turistikausi on ohi, vangit ehostavat perinteisin menetelmin suojeltua ympäristöä- kilkatus ja kalke luo soundeja autottomaan tilaan.
Aikamatkailua muurien suojaamassa historiassa.
Tekee mieli seisahdella ja viivytellä.
Tasan vuosi sitten olin täällä edellisen kerran latomassa taidevalimolla Lutakon Puiston AATAMIN PURAISU -veistosta.Samaan aikaan sattui Jokelan tragedia. Ilma oli märän kolea myös tuolloin.
Tapahtuma ja veistos merkkaavat muistijäljen elämääni.
Saavuin Suomen linnaan lautalla keskiviikkoaamuna klo 10:n lautalla- takana junamatka Jyväskylästä puoli seitsemän lähteneellä pendeliinolla.
Olin lukenut edellisiltana loppuun Sofi Oksasen Puhdistuksen.
Sitä ennen olin lukenut hänen Stalinin Lehmät.Pietarissa 1987-88 -silloisessa Leningradissa Gorbatshovin aikana asuneena tunnistan paljon asioita, mutta en tietenkään niin tarkkaan ja rankkoina kuin Oksanen kuvaa.
Puhdistus vaikutti mielentilaani niin voimakkaasti , että aloin katsoa ihmisiä ja asioita toisin.Esplanadilla ohiajavassa tila-autossa oli nuoria naisia kyydissä- ajattelin , että ovatkohan tytöt kauppatavaraa, jota käsiraudoin kahlittuna viedään parituspaikasta toiseen.
Kirja vaikutti niin voimakkaasti , että kirjan haju ei lähtenyt lukukokemuksen jälkeen vaan jäi päälle - aivan kuin tinnitys.Hostellissa oli majoittuuneena virolainen perhe kahden pienen lapsen kanssa.Pohdin , että millä tavoin tulevat toimeen täällä, huomasin tarkkailevani heitäkin Oksasen kirjan läpi.
Suomen linnan Hostellli on suosikkini ,jos on yöksi pääkaupunkiseudulle jäätävä- hostelli sijaitsee ihan lauttarannassa, on edullinen,peruskorjattu ja rauhallinen syksyisin. Yläkerrassa pikkuhuoneissa on syvät holvatut ikkunat, askeetiset kalusteet ,yhteiskeittiö, suihkut. Huoneissa ei ole televisiota eikä muita kotkotuksia.
Tunnelma on jyhkeiden kiviseinien ja meren läheisyyden ja paikan historian vuoksi jylhä ja mukaansa tempaava.
Ikkunasta näkyy Helsingin syke vastarannalla.Kaukana ja lähellä kaupungin kiihkeä elämä.
Saaressa uni on pitkä, syvä ja rauhallinen.
Aamiainen alakerrassa ja kävelymatka Susisaareen kulkee linnoitusmaisemassa.Onko paremmasta väliä- mieli tyyntyy.
Kävelymatkalla saareen ohikulkeva tutkimusmatkalla oleva koululaisryhmä tehtäväkarttoineen hihkui : Tuossa se on se bastillioonin hökkeli.
Valimon ulkokatoksen alla viimeistelin kaksimetristä savimallia auringonpaisteessa.
Iltapäivällä riensin Sculptoriin kokemaan Kalkamon näyttelyn ja sitten Iso Robertinkadulle, missä uuden, kuvataiteilijoiden kirjanpitoon erikoistuneen kirjanpitäjän toimiston piti sijaita.
Mutta eipäs löytynytkään Iso Robertinkatu 20-22 kafkamaisesta talosta enää Karvosen toimistoa.
Portaissa tummaan pukuun pukeutunut nuori herrasmies kysyi kohteliaasti ,että olenko eksyksissä ja kertoi , että hänen mielestään etsimäni toimisto on muuttanut , mutta ei ollut varma ja pyysi mukaansa toimitiloihinsa katsomaan tietokoneelta uutta osoitetta- haku antoi Iso Robertinkadun osoitteen ja totesin ,että soitan toimistoon ja tiedustelen osoitetta.
Ja paljastui , että toimisto oli muuttanut Pursimiehenkadulle ja tieto pitäisi olla päivitettynä netissä. Mutta eipä ollut.
Nuori herrasmies MJK:n toimistosta huolehti vielä, että lähden oikeaan suuntaan ja opasti Pursimiehenkatua kohti.
Vai Helsinkiläiset epäkohteliaita ja tylyjä!Eivät lainkaan.
No pääsin Merimiehenkadulle ja huomasin olevani taas hukassa - Tule Viisikulmaa kohti - katolla lukee Primula neuvoi uusi kirjanpitäjäni soitettunani toistamiseen toimistoon.
Raitiovaunupysäkillä oli ihmisiä ja kysyin eksyneenä ratikkaa odottavalta porukalta, että jos tässä on nyt Merimiehenkatu ja tuossa Laivurinkatu ( Båtsmannsgatan!!Saariston lasten bernhardilaisen nimi!)niin missä mahtaa olla Pursimiehenkatu ja Viiskulma!???Ystävällinen, väsynytsilmäinen mies hymyillen viittasi kädellä eteenpäin ja sanoi , että tuosta kävelet alaspäin niin tulet Viiskulmaan. Ja taas matkaan ........Viiskulmaa en ole ennen nähnyt , ajattelin, että se on viisikulmainen, iso rakennus- jonkunlainen nähtävyys - mutta ei - jouduin puistoon, jonka reunalla oli lasten päiväkoti ja pihalla iloisesti remakoiva lapsilauma leikin tiimellyksessä ja taas kysyin -nyt epätoivoisena Pursimiehenkatua- tällä kertaa nainen koiran kanssa neuvoi-olin jo muutaman korttelin päässä ja tajusin kun pääsin Viiskulmalle , mitä Viiskulma tarkoittaa - Viisi korttelin tai kerrostalon päätyä muodostavata kehän ympyränmuotoiselle aukiolle - hieno paikka!
Ja löytyihän toimistokin ja en ollut myöhässä kuin 10 minuuttia sovitusta , tyhjensin repustani vuoden 2008 tositteet järjetyskessä pöydälle ja puolen tunnin päästä olin vapaa lipuista ja lapuista ja valmis tutustumaan lähellä sijaitseviin musiikkikauppoihin.
Jalat olivat kyllä kävelystä tohjot ja juuri ja juuri jaksoin kuuden lautalle - Saaren SIWA -kauppaan ja Hostelliin.
Valmistin keittiössä mikrolla Atrian metsästäjäleikkeen ja menin alakertaan tarkoituksena katsoa alakerran ruokasalissa TV.stä tulevaa Jokelan ampujan vanhempien haastattelua.
Pimeässä alakeran salissa tv oli auki ja siellä istui iso, suomalainen mies edessään pätkä gotler makkaraa, avattu maitopurkki, leipää.
TV:stä tuli mustavalkoista kuvaa , dokumentti Hitlerin hirmuteoista, Tiedustelin , että näkyisikö muita kanavia ja laitoin valoa tilaan ja istuuduin. Ukko rupesi mesomaan kovasti minulle , että kyllä sopii katsoa tätä meneillään olevaa ohjelmaa , on hyvä muistaa mitä on menneisyydessä tapahtunut ja kunnioittaa uhreja !
Yritin kertoa ,että olen jo nähnyt useita natsien hirmuteoista kertovia dokumentteja. Ukko jatkoi kuuntelematta paasaamistaan ja sanoi ,että on hyvä katsoa ,mitä menneisyydessä tapahtui, että ei unohtuisi ihmisyys !Häntä ei kiinnostanut mitä sanoin - hän oli poissa omassa uhossaan.
Jätin salin ja TV:n hänelle ja menin huoneeseeni
nauttimaan viilenneen metsästäjän aterian.
Kuuntelin ennen uneen vaipumista lasten kipittämistä keittiössä ja tiskaamisen ääniä.
Jännittävä olo syntyi siitä, että juuri olen lukenut Oksasen kirjan ja kaikki Suomen linnassa tuntui peilautuvan tuohon lukemani kokemaan.
Olin jotenki yhtäkkiä vereslihalla historian ja maantieteellisen sijainnin kanssa.
Kävelin lihan päällä. Jotka olivat historiallista kiveystä.
Vaivun uneen jalkojen säryn siivittämänä.
Päivällä matkustin klo 14 lautalla takaisin mantereelle. Koska ilma oli aurinkoinen menin kannelle istumaan ja nauttimaan maisemista. Kannella kuvasivat näkymiä venäläinen isä poikansa kanssa. Isä yritti sano minulle jotain ja viittoili vihreää suomen laivaston venettä kohti.En vastannut mitään , enkä edes yrittänyt puhua venäjää , jota osaan auttavasti- miehen myssyssä luki gasprom.
Puhdistus vaikutti - olin epäluuloinen. Seinillä on korvat ja korvissa kaunis koru.
Torstai-iltana saavuin takaisin Jyväskylään.
Isän päivää!
Marja
sunnuntaina, marraskuuta 02, 2008
LIIRUMLAARUM!
Heipä hei!
JOIDENKIN VIKSUJEN VALTUUTETTUJEN MIELESTÄ KULTTUURI- NUORISO JA LIIKUNTA OVAT LIIRUMALAARUMIA ja ne voi yhdistää yhdeksi SUUPPEEEEERLAUTAKUNNAKSI!
Olen eri mieltä. Olen tänä syksynä nauttinut nykytanssin katselmuksesta , erittäin hieno oli Riitta Vainion ja kumppaneiden esitys Keltinmäen kirkossa ja teollisuusrobotin ja miestanssijan romanttinen tanssi teatterin pienellä näyttämöllä.
Näyttelyiden avajaisia on niin tiuhaan , että on täytynyt jättäytyä muutamista pippaloista pois.
Viime torstaina ennätin aika paljon.
LIVE HERRINGIN avajaisiin ehdin puolen tunnin piipahdukselle, kävin houkuttelemassa Annen ja Harlaldin mukaan , pääsin heille kahville erinomaista baakkelsia nauttimaan Jyväskylän taidemuseon Suojaan saavuimme ajoissa ja morjestin ja onnittelin ainakin yhtä taiteilijaa, Päivi Hintsasta , joka saapuessamme sopivasti poseerasi Timo Sälekiven kameralle vanhempiensa kanssa.
Näyttelyn avajaisissa oli paljon nuoria ,eikä siellä pönötetty puheissa. Syvällisempi tutustuminen jäi seuraavaan kertaan samoin Jari Haanperän teoksiin pitäisi vilkaista yläkerrassa.
Hänen HISSI-Teoksensa onkin ilahduttanut TAITEIDEN KORTTELISSA , jossa ei taida enää paljon muuta taidetta olla.
Kaksimetrinen savimalli lähti valimolle torstaina , sitten avitin Kuvataiteilija Jouni Airaksisen näyttelyn ripustuksessa Galleria Beckerillä - se mitä me ei osattu viisaudessamme oikein paikalleen laittaa ,sen viimeisteli omia teoksiaan hakemaan saapunut kuvanveistäjä Jussi Heikkilä , intoutui teoksista niin ,että antoi tarkat kohdat kahdelle veistokselle ja viritti teokset oikeaan kulmaan tilassa ja pääsimme lähtemään kämpille jo klo 18.00 , vain valot ja muutama yksityiskohta jäi loppusilaukselle seuraavalle päivälle- ilta ja osa yöstä kuluikin apurahahakemuksia viimeistellessä Suomen Kulttuurirahastolle.
Seuraavana päivänä riennettiin ensin postiin ja sitten viinakauppaan avajaisbutelit hankkimaan.Ja taas ulkopaikkakuntalainen innostui haukkumaan Jyväskylän kaupungin liikennejärjetelyt.
Varsinkin kun kotitaloni ympärillä Rautpohjan ja Kyllön välissä uuditetaan ja rakennetaan kunnallistekniikkaa eli isoja viemäriputkia ja muita letkuja upotetaan syvälle . Valtvat kaivinkoneet ja räjäytysmasiinat täyttävät koko rautpohjan piha-alueet ja aamulla kello 7.00 alkaa kumea louhinta ja maansiirto rekkaralleineen.
Pari -kolme metriä syviä kaivantoja - jalakulkijoilla ja pyöräilijöillä ja kaikilla on mahdottomat kulkureitit säkkipimeässä- muutama varoitusvilkku on raskittu laittaa puomeihin - muuten ovat katuvalot pimmeenä.Välillä tuntuu , että entä jos ei pääsekkään pihasta pois .....ja aikaa pitää varata pihasta poistumiseen ainakin vartti. Kun reitti saattaa olla hiekkarekan tai kaivinkoneen tukkima...
Kaikesta huolimatta.
Avajaisiin ehdittiin melkein ajoissa ja sinne saapui vesisateesta huolimatta aina taiteelle uskollista Jyväskyläläistä yleisöä.
Kuopiosta kun taiteilija on ,niin saapui Kuopiostakin muutama vieras ,legendaarinen näyttelijä (mm Simpauttajassa upea roolisuoritus)Rauha Valkonen oli saanut kutsun ja saapui rankkasateessa ystävättärensä kanssa vierailulle ja jäivät jatkoille kanssamme Ruutille,rouvat yöpyivät hotellissa ,joten ei ollut kiire pois yön viettelyksistä.
Ja kivaa oli niin kauan kun jaksoi ketkuta mukana ...
Ja näyttely on rautaisen hieno- on koiria ja roikkujia.
Ja muurahaisia.
Luonani yöpyi kolme iloista savolaista miestä . Kasper , Jesper ja Joonatan. Maha kipeänä sai aamulla nauraa ja kahvia meni monta pannua ennenkuin uskalsin lastata miehet autoon ja lähteä kohti Keski-Suomen museoa ja kokemaan Jyväskylän Taiteilijaseuran vuosinäyttelyä.
Minun teoksiini oli laitettu niin järeän kamalat ALÄ KOSKE-merkit , että piti siirtää ne lattialle numerolapun viereen - olin toki toivonut , että ei kosketa- laput laitetaan , mutta et niin kamalat , niin voe voe ja vot vot.
Savolaiset jaksoivat katsoa näyttelyn ja teräviä kritiikkejä ja kehuja saivat teokset - sitten
Galleria Beckerille noutamaan jäljelle jääneet viinit ja Bemarin nokka kohti Kuopiota alkoi.
Pysähdyimme eräällä tunnetulla huoltoasemalla Hankasalmella, koska alkoi veren sokeri olla heikko.
Minulle kerrottiin, että tämä huoltoasema on helluntalaislahkolaisten omistama ja siksi siellä ei myydä kaljaa , ei tupakkaa.
Mutta TV möllöttää katossa ja aena aaki.
Kun kuulin tämän lahkolaisjutun , päätin että on viimeinen kerta kun ostan palvelujasiltä huoltoasenmalta.
Mietin vain ,että missä sitä nyt alkaisi tankata, kun en oikein innostu tuosta uudesta ÄSH-etukorttikansanliikkeestä - tulee MAON Kiina yhtenäisine, sinisine pukuineen mieleen.
Saavuimme päiväsaikaan Savoon ja sauna pehmitti krapulan ja autoilun vaivat ja sitten jo lauantai-illan huumaa, sakkipeliä ja kiihkeä keskustelua aiheesta onko AIKA olemassa?
Tai mitä haluaisit ,jos saisit toivoa korjattavaksi maailmassa?Mualimanparannuspuhetta!
Tiistaina Suomen linnaan valuhommia valmisteleen
Muuten lukekaa uusin Betonilehti -siinä on kannessa meikäläisen Lutakon puiston veistos ja sisäsivuilla pari aukeamaa puiston ja teoksen esittelyä-
toivottavasti tulee lisää tilauksia , muuten ei taide elätä asuntovelkaista.
Terv. Marja
JOIDENKIN VIKSUJEN VALTUUTETTUJEN MIELESTÄ KULTTUURI- NUORISO JA LIIKUNTA OVAT LIIRUMALAARUMIA ja ne voi yhdistää yhdeksi SUUPPEEEEERLAUTAKUNNAKSI!
Olen eri mieltä. Olen tänä syksynä nauttinut nykytanssin katselmuksesta , erittäin hieno oli Riitta Vainion ja kumppaneiden esitys Keltinmäen kirkossa ja teollisuusrobotin ja miestanssijan romanttinen tanssi teatterin pienellä näyttämöllä.
Näyttelyiden avajaisia on niin tiuhaan , että on täytynyt jättäytyä muutamista pippaloista pois.
Viime torstaina ennätin aika paljon.
LIVE HERRINGIN avajaisiin ehdin puolen tunnin piipahdukselle, kävin houkuttelemassa Annen ja Harlaldin mukaan , pääsin heille kahville erinomaista baakkelsia nauttimaan Jyväskylän taidemuseon Suojaan saavuimme ajoissa ja morjestin ja onnittelin ainakin yhtä taiteilijaa, Päivi Hintsasta , joka saapuessamme sopivasti poseerasi Timo Sälekiven kameralle vanhempiensa kanssa.
Näyttelyn avajaisissa oli paljon nuoria ,eikä siellä pönötetty puheissa. Syvällisempi tutustuminen jäi seuraavaan kertaan samoin Jari Haanperän teoksiin pitäisi vilkaista yläkerrassa.
Hänen HISSI-Teoksensa onkin ilahduttanut TAITEIDEN KORTTELISSA , jossa ei taida enää paljon muuta taidetta olla.
Kaksimetrinen savimalli lähti valimolle torstaina , sitten avitin Kuvataiteilija Jouni Airaksisen näyttelyn ripustuksessa Galleria Beckerillä - se mitä me ei osattu viisaudessamme oikein paikalleen laittaa ,sen viimeisteli omia teoksiaan hakemaan saapunut kuvanveistäjä Jussi Heikkilä , intoutui teoksista niin ,että antoi tarkat kohdat kahdelle veistokselle ja viritti teokset oikeaan kulmaan tilassa ja pääsimme lähtemään kämpille jo klo 18.00 , vain valot ja muutama yksityiskohta jäi loppusilaukselle seuraavalle päivälle- ilta ja osa yöstä kuluikin apurahahakemuksia viimeistellessä Suomen Kulttuurirahastolle.
Seuraavana päivänä riennettiin ensin postiin ja sitten viinakauppaan avajaisbutelit hankkimaan.Ja taas ulkopaikkakuntalainen innostui haukkumaan Jyväskylän kaupungin liikennejärjetelyt.
Varsinkin kun kotitaloni ympärillä Rautpohjan ja Kyllön välissä uuditetaan ja rakennetaan kunnallistekniikkaa eli isoja viemäriputkia ja muita letkuja upotetaan syvälle . Valtvat kaivinkoneet ja räjäytysmasiinat täyttävät koko rautpohjan piha-alueet ja aamulla kello 7.00 alkaa kumea louhinta ja maansiirto rekkaralleineen.
Pari -kolme metriä syviä kaivantoja - jalakulkijoilla ja pyöräilijöillä ja kaikilla on mahdottomat kulkureitit säkkipimeässä- muutama varoitusvilkku on raskittu laittaa puomeihin - muuten ovat katuvalot pimmeenä.Välillä tuntuu , että entä jos ei pääsekkään pihasta pois .....ja aikaa pitää varata pihasta poistumiseen ainakin vartti. Kun reitti saattaa olla hiekkarekan tai kaivinkoneen tukkima...
Kaikesta huolimatta.
Avajaisiin ehdittiin melkein ajoissa ja sinne saapui vesisateesta huolimatta aina taiteelle uskollista Jyväskyläläistä yleisöä.
Kuopiosta kun taiteilija on ,niin saapui Kuopiostakin muutama vieras ,legendaarinen näyttelijä (mm Simpauttajassa upea roolisuoritus)Rauha Valkonen oli saanut kutsun ja saapui rankkasateessa ystävättärensä kanssa vierailulle ja jäivät jatkoille kanssamme Ruutille,rouvat yöpyivät hotellissa ,joten ei ollut kiire pois yön viettelyksistä.
Ja kivaa oli niin kauan kun jaksoi ketkuta mukana ...
Ja näyttely on rautaisen hieno- on koiria ja roikkujia.
Ja muurahaisia.
Luonani yöpyi kolme iloista savolaista miestä . Kasper , Jesper ja Joonatan. Maha kipeänä sai aamulla nauraa ja kahvia meni monta pannua ennenkuin uskalsin lastata miehet autoon ja lähteä kohti Keski-Suomen museoa ja kokemaan Jyväskylän Taiteilijaseuran vuosinäyttelyä.
Minun teoksiini oli laitettu niin järeän kamalat ALÄ KOSKE-merkit , että piti siirtää ne lattialle numerolapun viereen - olin toki toivonut , että ei kosketa- laput laitetaan , mutta et niin kamalat , niin voe voe ja vot vot.
Savolaiset jaksoivat katsoa näyttelyn ja teräviä kritiikkejä ja kehuja saivat teokset - sitten
Galleria Beckerille noutamaan jäljelle jääneet viinit ja Bemarin nokka kohti Kuopiota alkoi.
Pysähdyimme eräällä tunnetulla huoltoasemalla Hankasalmella, koska alkoi veren sokeri olla heikko.
Minulle kerrottiin, että tämä huoltoasema on helluntalaislahkolaisten omistama ja siksi siellä ei myydä kaljaa , ei tupakkaa.
Mutta TV möllöttää katossa ja aena aaki.
Kun kuulin tämän lahkolaisjutun , päätin että on viimeinen kerta kun ostan palvelujasiltä huoltoasenmalta.
Mietin vain ,että missä sitä nyt alkaisi tankata, kun en oikein innostu tuosta uudesta ÄSH-etukorttikansanliikkeestä - tulee MAON Kiina yhtenäisine, sinisine pukuineen mieleen.
Saavuimme päiväsaikaan Savoon ja sauna pehmitti krapulan ja autoilun vaivat ja sitten jo lauantai-illan huumaa, sakkipeliä ja kiihkeä keskustelua aiheesta onko AIKA olemassa?
Tai mitä haluaisit ,jos saisit toivoa korjattavaksi maailmassa?Mualimanparannuspuhetta!
Tiistaina Suomen linnaan valuhommia valmisteleen
Muuten lukekaa uusin Betonilehti -siinä on kannessa meikäläisen Lutakon puiston veistos ja sisäsivuilla pari aukeamaa puiston ja teoksen esittelyä-
toivottavasti tulee lisää tilauksia , muuten ei taide elätä asuntovelkaista.
Terv. Marja
maanantaina, lokakuuta 27, 2008
KANNATTIKO ANTAA ÄÄNI !
Hei!
Hienosti meni vaalit - sain 57 ääntä.Kiitos teille uskollisille.
!90 enemmän niin olisin mennyt läpi
Nyt ei yllä uudessa Jyväskylässä edes varavaltuutetuksi. Ja ei ole asiaa minkään sortin lautakuntaan.
Jotkut varmaan huokaavat helpotuksesta.
En sanoisi vaaleja demokratian riemuvoitoksi - äänestysprosentti vain 61%.
Miksi politiikkoja ei kiinnosta suhtautua vakavasti eduskunnassa seikkaan että 40 % jättää taas kerran äänestämättä !
Eikö vaalijärjestelmässämme ole jotain vikaa jos äänestysprosentti on jo neljänsissä vaaleissa näin heikko!
Muualla Euroopassa usko äänestämiseen on vahvaa ja Usa:ssa.
Nyt protestipuolue voitti selkeästi ja jokaisessa kunnanvaltuustossa tulee yrittää yhteistyöllä saada aikaan toimiva budejtti ja järjestää peruspalvelut yhä tiukemmissa raameissa, unohtamatta nuorisoa , kulttuuria ,liikuntaa, jotka nyt tuntuvat joidenkin ehdokkaiden ja virkamiesten mielestä olevan vähäpätöisiä liirulaarum -asioita.
Äänestin itseäni - kyllä kannatti ja kyllä kannatti olla ehdokas. Ei ole minun syy jos vaalirahoitus ei yllä tänne.
Mainostaminen jäi oman aktiivisuuden varaan vaalkikoneissa, blogissa, muutamalla lehtikirjoittelulla ja aktiivisella lautakuntatyöskentelyllä.
Ainakaan en manipuloinut ketään väärillä mielikuvilla äänestämään itseäni -
Nyt saven kimppuun ilman haitallisia politiikka-ajatuksia !?!!!
tarjoilen vaalitappiokahvia varmaan täs lähiaikoina!
Hienosti meni vaalit - sain 57 ääntä.Kiitos teille uskollisille.
!90 enemmän niin olisin mennyt läpi
Nyt ei yllä uudessa Jyväskylässä edes varavaltuutetuksi. Ja ei ole asiaa minkään sortin lautakuntaan.
Jotkut varmaan huokaavat helpotuksesta.
En sanoisi vaaleja demokratian riemuvoitoksi - äänestysprosentti vain 61%.
Miksi politiikkoja ei kiinnosta suhtautua vakavasti eduskunnassa seikkaan että 40 % jättää taas kerran äänestämättä !
Eikö vaalijärjestelmässämme ole jotain vikaa jos äänestysprosentti on jo neljänsissä vaaleissa näin heikko!
Muualla Euroopassa usko äänestämiseen on vahvaa ja Usa:ssa.
Nyt protestipuolue voitti selkeästi ja jokaisessa kunnanvaltuustossa tulee yrittää yhteistyöllä saada aikaan toimiva budejtti ja järjestää peruspalvelut yhä tiukemmissa raameissa, unohtamatta nuorisoa , kulttuuria ,liikuntaa, jotka nyt tuntuvat joidenkin ehdokkaiden ja virkamiesten mielestä olevan vähäpätöisiä liirulaarum -asioita.
Äänestin itseäni - kyllä kannatti ja kyllä kannatti olla ehdokas. Ei ole minun syy jos vaalirahoitus ei yllä tänne.
Mainostaminen jäi oman aktiivisuuden varaan vaalkikoneissa, blogissa, muutamalla lehtikirjoittelulla ja aktiivisella lautakuntatyöskentelyllä.
Ainakaan en manipuloinut ketään väärillä mielikuvilla äänestämään itseäni -
Nyt saven kimppuun ilman haitallisia politiikka-ajatuksia !?!!!
tarjoilen vaalitappiokahvia varmaan täs lähiaikoina!
torstaina, lokakuuta 23, 2008
ÄÄNET HUKKAANKO?
Hei!
Suomessa vaalijärjestelmä tarvitsisi perusteellisen remontin , nykyinen vaalitapa on 1800 luvun lopulta. Kuten osan ehdokkaiden ajatusmaailmastakin.
Jos todella olisi haluttu vaikuttaa äänestäjien käyttäytymiseen ja motivoida pätkätyöläisen kurjuudessa , minimipalkalla, opiskelijoiden alle 800 euron kuukausituloilla elävien ihmisten äänestyskäyttäytymiseen ,olisi vaalitapa päivitetty jo aikaa sitten.
Mutta ei pääpuoluiden vallanmaku on liian makeaa.Eli saamme odottaa uudistusta ja siihen oikeaa panostusta valtion hallinnossa.
Eli varmalla äänestysinto jää alle 60%.
Koska mitä hyödyttää äänestää kun vallassa oleva poliittinen ja taloudellinen, vallantäyteinen eliitti haluaa nauttia loppuun asti saavutetuista valtaeduista ja upeista palkoista, suojatyöpaikoista- useampia ei tosiasissa kiinnosta pätkääkään kuinka kansan heikompiosaiset voi
Epämieluisia tapahtumia nimitetään hämärästi virtuaalimaailman ja globaalisuuden tuomiksi trendikäyttäytymisen rantautumiseksi lintukotoomme - eli mitään ei muka ole tehty huonosti Suomessa.
Hohhoijjaa!
Harjoitettu narsistinen, oman onnen tavoittelun ja ahneuden politiikkaa 200 neliön järvimaisemalla varustetulla omakotitalolla kuorrutettuna on saanut vallan. Hyvinvointivaltio on vain kalpea varjo.
Ja pankeille on piikki auki ja jo ajat sitten ilmaston muutoksen kannalta järjettömiksi todetut suuret liikekeskittymät automatkan päässä ovat Suomessa hyväksytympiä vaalirahoituksella voidellun eliitin parissa kuin koskaan.
Ja niitä rakennettaan enemmän kuin koskaan hokien elinvoimaisen elinkeinoelämän mantraa.
Ja toisella suupielellä pidetään EU-seminaareja joissa tekopyhästi todetaan , että investoimme tuleville sukupolville ajamalla pierupolttoaineella joskus kahdenkymmenen vuoden päästä.
Ja Katainen röyhkeästi vertaa maailmanlaajuista finanssikriisiä mielenhäriöön ja toteaa , että nyt potilas , jonka psyykkinen tila on huono , tarvitsee nopeita mielialalääkkeitä ja kaikki paranee- Eli Valtion piikki pankeille ja Kokoomus todella toteuttaa perinteistä neuvostoideologista vaalikampanjaansa varastettujen sirppi ja vasara -ikonien lisäksi sosialisoimalla pankkeja!Veromnmaksajien piikkiin!
Voi aikoja , voi tapoja!
Hyvää Loppuyötä !
Marja
Suomessa vaalijärjestelmä tarvitsisi perusteellisen remontin , nykyinen vaalitapa on 1800 luvun lopulta. Kuten osan ehdokkaiden ajatusmaailmastakin.
Jos todella olisi haluttu vaikuttaa äänestäjien käyttäytymiseen ja motivoida pätkätyöläisen kurjuudessa , minimipalkalla, opiskelijoiden alle 800 euron kuukausituloilla elävien ihmisten äänestyskäyttäytymiseen ,olisi vaalitapa päivitetty jo aikaa sitten.
Mutta ei pääpuoluiden vallanmaku on liian makeaa.Eli saamme odottaa uudistusta ja siihen oikeaa panostusta valtion hallinnossa.
Eli varmalla äänestysinto jää alle 60%.
Koska mitä hyödyttää äänestää kun vallassa oleva poliittinen ja taloudellinen, vallantäyteinen eliitti haluaa nauttia loppuun asti saavutetuista valtaeduista ja upeista palkoista, suojatyöpaikoista- useampia ei tosiasissa kiinnosta pätkääkään kuinka kansan heikompiosaiset voi
Epämieluisia tapahtumia nimitetään hämärästi virtuaalimaailman ja globaalisuuden tuomiksi trendikäyttäytymisen rantautumiseksi lintukotoomme - eli mitään ei muka ole tehty huonosti Suomessa.
Hohhoijjaa!
Harjoitettu narsistinen, oman onnen tavoittelun ja ahneuden politiikkaa 200 neliön järvimaisemalla varustetulla omakotitalolla kuorrutettuna on saanut vallan. Hyvinvointivaltio on vain kalpea varjo.
Ja pankeille on piikki auki ja jo ajat sitten ilmaston muutoksen kannalta järjettömiksi todetut suuret liikekeskittymät automatkan päässä ovat Suomessa hyväksytympiä vaalirahoituksella voidellun eliitin parissa kuin koskaan.
Ja niitä rakennettaan enemmän kuin koskaan hokien elinvoimaisen elinkeinoelämän mantraa.
Ja toisella suupielellä pidetään EU-seminaareja joissa tekopyhästi todetaan , että investoimme tuleville sukupolville ajamalla pierupolttoaineella joskus kahdenkymmenen vuoden päästä.
Ja Katainen röyhkeästi vertaa maailmanlaajuista finanssikriisiä mielenhäriöön ja toteaa , että nyt potilas , jonka psyykkinen tila on huono , tarvitsee nopeita mielialalääkkeitä ja kaikki paranee- Eli Valtion piikki pankeille ja Kokoomus todella toteuttaa perinteistä neuvostoideologista vaalikampanjaansa varastettujen sirppi ja vasara -ikonien lisäksi sosialisoimalla pankkeja!Veromnmaksajien piikkiin!
Voi aikoja , voi tapoja!
Hyvää Loppuyötä !
Marja
ARTOJEN IDEOLOGIOITA
Koskapa en ole saanut tuota mielipidekirjoitusta missään paikallislehdessä julkaistuksi niin laitanpa sen tänne omaan blogiini , jospa joku sen vaikka ehtisi ennen äänestystä lukea!
LAUTAKUNTAJAKO YHTEISKUNTAJÄRJESTYKSEN UHKANAKO UUDESSA JYVÄSKYLÄSSÄ?
ARTOT KANSALAISEN ASIALLA
Käveleekö virkamiesideologia ja järjestelytoimikunnan sopimus kuntademokratian yli?
Keskisuomalaisen 9.10 Rai Suihkosen artikkelissa Artot ,Koski, Lepistö ja Sulonen ovat lähteneet kansalaisten asialle; he käyvät maalailemaan uhkakuvia, jos lautakuntajakoa muutetan liikunta-,nuoriso - ja kulttuurilautakunnan osalta poiketen järjestelytoimikunnan laatimasta sopimukseen kirjatusta mallista.
Kumpi on tärkeämpi kunnassa toteutuva kansanvaltainen demokratia vai nuorison, kulttuurin ja liikunnan kannalta laaditusta huonosta esityksestä kiinnipitäminen?
Eikö ole liioiteltua väitää, että näin suuressa sopimuksessa kaikki vaarantuu jos korjataan huonosti valmisteltua sopimuksen osaa?
Eikö tässä ole itsetutkiskelun paikka konsultilla , joka laati mallin ja palkatuilla virkamiehilla ja muutamalla luottamushenkilöllä.
Sopimusta täytyy voida muuttaa niiltä osin ,kun se on asukkaiden kannalta huonosti laadittu,
Ei ole kysymys avioehdosta, eikä liikeyrityksen tekemästä sopimuksesta.
Lepistö ja Sulonen suorastaan uhkailevat yhteiskuntajärjestyksen vaarantumisella Jyväskylän Seudulla,jos sopimusta muutetaan.
Järjestämissopimuksen mukaan uudessa kunnassa on yhdistetty kulttuuri-, liikunta- ja nuorisolautakunta.
Sivistyspalveluiden valmisteluryhmä kuitenkin päätti esittää järjestelytoimikunnalle, että yhden sijaan muodostettaisiinkin kolme lautakuntaa.
Lehtijutun mukaan kolmen lautakunnan malli on herättänyt närää etenkin maalaiskunnan päättäjissä.
Ketä he ovat Lepistön lisäksi.Millä
perustein ?- Kustannusäästö on olematon jos verrattaan asian vaikutuksia kansalaisten palveluiden vaikuttavuuteen. Kuntakoko ja asukasmäärät
ovat kasvaneet kolmen kunnan yhdistymisen myötä.
Täytyy muistaa, että kunta palvelee asukkaitaan ja yleisillä vaaleilla valitut valtuutetut päättävät uudessa valtuustossa lopullisen sopimuksen hyväksymisestä.
On aivan ylimitoitettua Lepistöltä ja Koskelta ja Suloselta alkaa suitsimaan uuden valtuuston päätöksia asiassa, josta yleisesti on ollut tiedossa, että uusi valtuusto voi puuttua sopimuksessa ilmenneisiin kuntalaisten kannalta huonoihin ratkaisuihin.
Pisimmälle päätelmissään ja aivan hakoteille Lepistö menee omissa ideologisissa johtopäätöksissään " Kauhajoesta ja muista vastaavista tapahtumista pitäisi ottaa oppia, ettei ihmisten asioita palastella, vaan pikemminkin pyrittäisiin kokonaisuuksiin ilman turhia rajoja ja näkemään asiat elinkaariajatteluna, Lepistö sanoo.
Lepistön mallin mukaan siis kuntapäättäjät voivat samassa lautakunnassa toisella kädellä linjata terveydehuollon suuntaviivoja ja toimintamalleja ja toisella kädellä nuorison , kulttuurin , liikunnan , asumisen , rakentamisen.
Kyllä Jokelan , Kauhajoen ja Keravan tapahtumat johtuvat enemmänkin alasajetusta kuntien ja koulujen lähiterveydenhuollosta ja liialliseen tehokkuuteen perustuvasta yhteiskunnassa vallitsevasta narsisistisesta kovan talouden ideologiasta.Sekä liian kauas kansalaisesta erkaantuneesta päätöksenteosta.
Kysyisin Lepistöltä, että milloin kuntalaki on muuttunut niiiltä osin, että valtuustojen ja lautakuntien kokoonpanolla ja asiantuntemuksella ei ole merkitystä?Että konsultit ja ja apulaiskaupunginjohtajat alkavat määräillä kuntapolitiikkaa ja kuvailemaan täysin tuulesta temmattuja uhkia!
Lepistön mielestä yksi lautakunta vie 25 000 Euroa varoja kansalaistoiminnasta.
Paljonko vie välillä puuta heinää puhuva monipäinen johtajisto "kaupunkikonsernissa"?
Vuositasolla yksi johtaja reippaasti yli sata tuhatta.
Lähdetään säästämään liian suureksi paisuuneesta hallintobyrokratiasta.
Lehden alaotsikossa kehotetaan kuuntelemaan asiantuntijoita ja pysymään sovitussa!
Että se siitä vaikuttamisesta ja yhteisestä tekemisen meiningistä uudessa kunnassa.
Jos tällainen toimintamalli on jäädäkseen uudessa Jyväskylässä , uskonpa että äänestys kiinnostaa vielä vähemmän ihmisiä.
Marja Kolu
Kuvataiteilija
Kulttuuri-, ja Nuorisolautakunnan varsinainen jäsen VAS
KUNTAVAALIEHDOKAS
LAUTAKUNTAJAKO YHTEISKUNTAJÄRJESTYKSEN UHKANAKO UUDESSA JYVÄSKYLÄSSÄ?
ARTOT KANSALAISEN ASIALLA
Käveleekö virkamiesideologia ja järjestelytoimikunnan sopimus kuntademokratian yli?
Keskisuomalaisen 9.10 Rai Suihkosen artikkelissa Artot ,Koski, Lepistö ja Sulonen ovat lähteneet kansalaisten asialle; he käyvät maalailemaan uhkakuvia, jos lautakuntajakoa muutetan liikunta-,nuoriso - ja kulttuurilautakunnan osalta poiketen järjestelytoimikunnan laatimasta sopimukseen kirjatusta mallista.
Kumpi on tärkeämpi kunnassa toteutuva kansanvaltainen demokratia vai nuorison, kulttuurin ja liikunnan kannalta laaditusta huonosta esityksestä kiinnipitäminen?
Eikö ole liioiteltua väitää, että näin suuressa sopimuksessa kaikki vaarantuu jos korjataan huonosti valmisteltua sopimuksen osaa?
Eikö tässä ole itsetutkiskelun paikka konsultilla , joka laati mallin ja palkatuilla virkamiehilla ja muutamalla luottamushenkilöllä.
Sopimusta täytyy voida muuttaa niiltä osin ,kun se on asukkaiden kannalta huonosti laadittu,
Ei ole kysymys avioehdosta, eikä liikeyrityksen tekemästä sopimuksesta.
Lepistö ja Sulonen suorastaan uhkailevat yhteiskuntajärjestyksen vaarantumisella Jyväskylän Seudulla,jos sopimusta muutetaan.
Järjestämissopimuksen mukaan uudessa kunnassa on yhdistetty kulttuuri-, liikunta- ja nuorisolautakunta.
Sivistyspalveluiden valmisteluryhmä kuitenkin päätti esittää järjestelytoimikunnalle, että yhden sijaan muodostettaisiinkin kolme lautakuntaa.
Lehtijutun mukaan kolmen lautakunnan malli on herättänyt närää etenkin maalaiskunnan päättäjissä.
Ketä he ovat Lepistön lisäksi.Millä
perustein ?- Kustannusäästö on olematon jos verrattaan asian vaikutuksia kansalaisten palveluiden vaikuttavuuteen. Kuntakoko ja asukasmäärät
ovat kasvaneet kolmen kunnan yhdistymisen myötä.
Täytyy muistaa, että kunta palvelee asukkaitaan ja yleisillä vaaleilla valitut valtuutetut päättävät uudessa valtuustossa lopullisen sopimuksen hyväksymisestä.
On aivan ylimitoitettua Lepistöltä ja Koskelta ja Suloselta alkaa suitsimaan uuden valtuuston päätöksia asiassa, josta yleisesti on ollut tiedossa, että uusi valtuusto voi puuttua sopimuksessa ilmenneisiin kuntalaisten kannalta huonoihin ratkaisuihin.
Pisimmälle päätelmissään ja aivan hakoteille Lepistö menee omissa ideologisissa johtopäätöksissään " Kauhajoesta ja muista vastaavista tapahtumista pitäisi ottaa oppia, ettei ihmisten asioita palastella, vaan pikemminkin pyrittäisiin kokonaisuuksiin ilman turhia rajoja ja näkemään asiat elinkaariajatteluna, Lepistö sanoo.
Lepistön mallin mukaan siis kuntapäättäjät voivat samassa lautakunnassa toisella kädellä linjata terveydehuollon suuntaviivoja ja toimintamalleja ja toisella kädellä nuorison , kulttuurin , liikunnan , asumisen , rakentamisen.
Kyllä Jokelan , Kauhajoen ja Keravan tapahtumat johtuvat enemmänkin alasajetusta kuntien ja koulujen lähiterveydenhuollosta ja liialliseen tehokkuuteen perustuvasta yhteiskunnassa vallitsevasta narsisistisesta kovan talouden ideologiasta.Sekä liian kauas kansalaisesta erkaantuneesta päätöksenteosta.
Kysyisin Lepistöltä, että milloin kuntalaki on muuttunut niiiltä osin, että valtuustojen ja lautakuntien kokoonpanolla ja asiantuntemuksella ei ole merkitystä?Että konsultit ja ja apulaiskaupunginjohtajat alkavat määräillä kuntapolitiikkaa ja kuvailemaan täysin tuulesta temmattuja uhkia!
Lepistön mielestä yksi lautakunta vie 25 000 Euroa varoja kansalaistoiminnasta.
Paljonko vie välillä puuta heinää puhuva monipäinen johtajisto "kaupunkikonsernissa"?
Vuositasolla yksi johtaja reippaasti yli sata tuhatta.
Lähdetään säästämään liian suureksi paisuuneesta hallintobyrokratiasta.
Lehden alaotsikossa kehotetaan kuuntelemaan asiantuntijoita ja pysymään sovitussa!
Että se siitä vaikuttamisesta ja yhteisestä tekemisen meiningistä uudessa kunnassa.
Jos tällainen toimintamalli on jäädäkseen uudessa Jyväskylässä , uskonpa että äänestys kiinnostaa vielä vähemmän ihmisiä.
Marja Kolu
Kuvataiteilija
Kulttuuri-, ja Nuorisolautakunnan varsinainen jäsen VAS
KUNTAVAALIEHDOKAS
lauantaina, lokakuuta 18, 2008
HUOMIO! HUOMIO ! KUULEEKO KANSA?
Hei!
Täytyy varmaan muistaa minunkin mainostaa itseäni kuntavaaliehdokkaana.
Ensinnäkin äänestäjiä kiinnostaa mitä on tullut tehdyksi varavaltuutettuna ja kulttuuri- ja nuorisolautakunnan varsinaisena jäsenenä menneenä nelivuotiskautena.
Kulttuuri- ja nuorisolautakunta kokoontuu noin kerran kuussa 2-4 tunnin kokouksiin.
Esimerkiksi olemme viime vuonna valinneet uuden kirjastotoimen johtajan , museotoimenjohtajan , teatterinjohtajan. Lisäksi olemme vaikuttaneet lähikirjastoverkon säilyttämiseen , nuorisotiloihin , vapaaseen kansalaistoimintaan kuten Ylälkaupungin Yö-
Koska kaikkeen ei ehdi maailmassa hankkia asiantuntijuutta , olen keskittänyt energiani kulttuuri- ja nuorisopalvelujen kehittämiseen/säilyttämiseen Jyväskylässä.
Millä tavoin olen toiminut?
Mitä on saavutettu?
Valtuusto on kunnan ylin ja arvovaltaisin päättävä elin, suuret linjaukset sovitaan siellä. Lautakunnissa päätetään kuntalaisten lähiasioista ja käytännön toimista ja lautakuntiin valitaan kunkin osa-alueen asinatuntijoita.
Lautakuntien jäsenet saavat käsiteltäväkseen virkmiesten valmistelemia asioita kuten nuorisotilojen ja kulttuuritilojen uudisrakentaminen, koulujen määrät ja sijainnit jne.
Lautakunnan jäsenet ovat vastuussa tehdyistä päätöksistä. Virkamiehet usein haluavat runnoa asioita läpiä ja välillä tuntuu , että lautakunnan jäsenet eivät osaa, halua keskustella tai korjata tai kyseenalaistaa virkamiesten esittelyjä.
Näin on monessa lautakunnassa sitten päätöksenteko solahtanut lautakunnan jäseniltä virkamiehille. Mutta vastuu tehdyistä päätöksistä säilyy siis lautakunnan polittisilla päätöksentekijöillä.
Esim. kyseenalaistin Suomen Tietojenkäsittelymuseon kokoelman varaston 30 000Euron vuosittaisen vuokran kulttuurin määrärahoista. En siksi , että arvottaisin kokoelmaa suuntaan tai toiseen mutta Jyväskylän varsinaiset lakisääteiset palvelut kärsivät akuutista rahapulasta esim Jyväskylässä toimivat Keski-Suomen Museo ja Aluetaidemuseo olivat jo muutama vuosi sitten ankaralla säästökuurilla ja toiminta halvaantui ja varastot aivan alkukantaiset arvokkaille taulu- ja esinekokoelmille. Molemmat museot nauttivat valtion tukea ja ovat seudeullisesti tärkeitä museoita , joilla on lain määräämiä velvotteita.
Koska raha oli ja on kortilla , kyseenalaistin yksityisen tietojenkäsittelymuseon kokoelman suuren varastoavustuksen , jota se oli nauttinut jo useita vuosia tuon suuruisena.
Asiaa puitiin useissa kokouksissa, poliittinen tahto ei riittänyt avustuksen kyseenalaistamiseen lautakunnassa aluksi ja sitten kun se riitti kh otti asian käsittelyyn ja lopulta kaupungin hallituksessa todettiin myös , että näin tiukan talouden aikana ei ole perusteltua tukea yksityistä tietokonekokoelmaa.
Kun samalla kaikki muut kuten lasten ja nuorten kuvataidekoulut , nuorisotyö ja mm lähikirjastot, kuntalaisten peruspalvelut kärsivät rahapulasta.
Ainakaan yksityinen tietojenkäsittelykokoelma ei nauti enää kulttuuri- tai nuorisolautakunnan määrärahoista jaettavista avustuksista.
En saanut vastausta sähköpostikyselyyni, jonka osoitin kaupungin sivistytoimenjohtajalle , että mistä momentilta tietojenkäsittelymuseio nyt saa avustusta. Kokoelmaa tukevat nettisivujen mukaan Jyväskylän Yliopisto ( Agoran tilat)Jyväskylän kaupunki, Jyväskylän maalaiskunta,ja Muuramen kunta????
Se siitä läpinäkyvyydestä, usea kokous meni siis tuollaisen asian korjaamiseen.
Perustin elokuussa 2006 lähikirjastojen pelastamiseksi PRO LÄHIKIRJASTO -adressin. Koska kaupungista oltiin noin vaan lakkauttamssa lähikirjastoja - säästöt olivat olemattomat haittoihin nähden.
Joka kirjastoon vein kovakantisen nimenkirjoituskirjan ja tiedotteen ja nimiä tuli yhteensä 5500nimeä kirjoihin ja nettiin kuukaudessa- nimet luovutettiin valtuuston pj:lle Henna Virkkuselle ja runsas julkinen kirjoittelu, kansalaisten aktiivisuus ja lautakunnan jäsenten yksimielisyys ainakin jossakin muodossa säilytettävien lähikirjastopalvelujen ja lukupisteiden osalta saatiin säilytettyä.
Tuntui hämmästyttävältä kaupungin johdon idea keskittää kaikki kirjastopalvelut jo nyt ruuhkaiseen pääkirjastoon , Siis lakkautettu olisi Kypärämäen , Halssilan , Lohikosken , Kortepohjan lähikirjastot , nyt Lohikosken lakkautetun lähikirjaston tilalle on luvattu pienkirjastoa samoin Kypärämäkeen ja Kuokkallaan . Kuokkalan pienkirjasto aukesi muutama viikko sitten.
Vastustin pienkirjastomallia - itse olin kunnollisen lähikirjaston kannalla. Mutta kompromissi syntyi suurten puolueiden pienkirjastomallin mukaan.
Nyt meillä on yhdistettyjä pienkirjasto-nuorisotila-olohuonepalvelupisteitä.
Nuorisotilat ovat Jyväskylässä samankokoisiin vertailukaupunkeihin verrattuna huonot ja nuorisotyöntekijöitä aivan liian vähän ja nuorisotilojen aukioloajat aivan liian supppeat.
Tähän on lautakunta esittänyt jo kaksi vuotta korjauksia , mutta kaupungin virkamiesjohto ja poliittinen eliitti on torpedoinut esityksemme, nuorisotilojen kohentamisesta. Paitsi siis Kuokkalassa ,minne tuli uusi nuorisotila entisen homevaurioisen kerrostalon alakerran sijaan. Kuokkalassa tilanne oli surkein.Ja enisten nuorisoa.
Saimme myös läpi uuden kirjastoauton hankinnan läpi tänä vuonna Jyväskylään
Valtuutettuna kannattaisin ja edistäisin
museoille ja muille valtionosuuksia nauttiville kulttuurilaitoksille valtion osuudet ohjattaviksi täysmääräisinä
Valtuutettuna kannattaisin ja edistäisin julkisen liikenteen kehittämistä, vuorojen lisäämistä, kaluston uusimista, tukea yrittäjälle rahallisesti niin, että opiskelijat saisivat euron nimelliseen hintaa liikkua bussilla.Vaihtoehtoisia , erikokoisia busseja -Bussiyhtiön Kimppakyytejä reuna-alueille.
Liikunta- ja urheilupaikat ilmaiseksi lapsille ja nuorille.
Ilman että tarvitsee kuulua seuraan.
Lisää lähikirjastopalveluita esim kirjastobussin laajennetulla reitistöllä
Koululaisten ja lasten kouluterveydenhuoltoon lisää ammatti-ihmisiä. Terveydenhoitajat takaisin kouluihin vakituisiksi työntekijöiksi lasten ja nuorten tavoitettavaksi helposti
Lääkäreitä lisää kouluterveyden hoitoon.
Jyväskylän kaupungin on palautettava kulttuuritoimen budjetista poistetut kolme vuosiapurahaa taiteelle!
Nyt tuki kuvataiteen , tanssitaiteen, musiikin ja kirjalijoiden ammattitaitelijoille on liian vähäistä - olematonta.
Olen esittänyt asiaa koko valtuustokauden ajan, mutta YKSIKÄÄN muu puolue ei ole kannattanut ehdotusta, jolloin se ei ole mennyt minnekkään!
Tässäpä sitä tuli vaalijargonia !
Lisää voi lukea Suurjyväskylä-lehdestä , muutaman viikon takaa ja Keksisuomalaisesta yleisön mielipidesivulta ja lisää yritän laittaa jos julkaisevat - nyt viive on ollut 4 vkoa.
Livenä minua voi kuunnella Ylen Kultakuumeessa - siellä arkistosta löytyy tältä syksyltä . Otsikkona Uusioikoneita Moottorisahalla.
Käsittelee viimeisintä näyttelyäni Suomen Ortodoksisella Kirkkomuseolla.
Lutakossa voi lepäillä mosaikkipenkilläni Rastatukkainen Soffa tai Aatamin Puraisu -omenan karalla.
Keski-Suomen museossa Taiteilijaseuran vuosinäyttelyssä voi käydä nauttimassa kahdesta tilateoksestani.
Rahallista tukea voi antaa vaalikamppanjalleni ostamalla Galleria Beckeriltä teoksiani tai minulta suoraan Lutakkoaiheisia, iloisia postikortteja- malleja Beckerillä ja taidemuseolla-
Eikun äänestämään!
Marja
Täytyy varmaan muistaa minunkin mainostaa itseäni kuntavaaliehdokkaana.
Ensinnäkin äänestäjiä kiinnostaa mitä on tullut tehdyksi varavaltuutettuna ja kulttuuri- ja nuorisolautakunnan varsinaisena jäsenenä menneenä nelivuotiskautena.
Kulttuuri- ja nuorisolautakunta kokoontuu noin kerran kuussa 2-4 tunnin kokouksiin.
Esimerkiksi olemme viime vuonna valinneet uuden kirjastotoimen johtajan , museotoimenjohtajan , teatterinjohtajan. Lisäksi olemme vaikuttaneet lähikirjastoverkon säilyttämiseen , nuorisotiloihin , vapaaseen kansalaistoimintaan kuten Ylälkaupungin Yö-
Koska kaikkeen ei ehdi maailmassa hankkia asiantuntijuutta , olen keskittänyt energiani kulttuuri- ja nuorisopalvelujen kehittämiseen/säilyttämiseen Jyväskylässä.
Millä tavoin olen toiminut?
Mitä on saavutettu?
Valtuusto on kunnan ylin ja arvovaltaisin päättävä elin, suuret linjaukset sovitaan siellä. Lautakunnissa päätetään kuntalaisten lähiasioista ja käytännön toimista ja lautakuntiin valitaan kunkin osa-alueen asinatuntijoita.
Lautakuntien jäsenet saavat käsiteltäväkseen virkmiesten valmistelemia asioita kuten nuorisotilojen ja kulttuuritilojen uudisrakentaminen, koulujen määrät ja sijainnit jne.
Lautakunnan jäsenet ovat vastuussa tehdyistä päätöksistä. Virkamiehet usein haluavat runnoa asioita läpiä ja välillä tuntuu , että lautakunnan jäsenet eivät osaa, halua keskustella tai korjata tai kyseenalaistaa virkamiesten esittelyjä.
Näin on monessa lautakunnassa sitten päätöksenteko solahtanut lautakunnan jäseniltä virkamiehille. Mutta vastuu tehdyistä päätöksistä säilyy siis lautakunnan polittisilla päätöksentekijöillä.
Esim. kyseenalaistin Suomen Tietojenkäsittelymuseon kokoelman varaston 30 000Euron vuosittaisen vuokran kulttuurin määrärahoista. En siksi , että arvottaisin kokoelmaa suuntaan tai toiseen mutta Jyväskylän varsinaiset lakisääteiset palvelut kärsivät akuutista rahapulasta esim Jyväskylässä toimivat Keski-Suomen Museo ja Aluetaidemuseo olivat jo muutama vuosi sitten ankaralla säästökuurilla ja toiminta halvaantui ja varastot aivan alkukantaiset arvokkaille taulu- ja esinekokoelmille. Molemmat museot nauttivat valtion tukea ja ovat seudeullisesti tärkeitä museoita , joilla on lain määräämiä velvotteita.
Koska raha oli ja on kortilla , kyseenalaistin yksityisen tietojenkäsittelymuseon kokoelman suuren varastoavustuksen , jota se oli nauttinut jo useita vuosia tuon suuruisena.
Asiaa puitiin useissa kokouksissa, poliittinen tahto ei riittänyt avustuksen kyseenalaistamiseen lautakunnassa aluksi ja sitten kun se riitti kh otti asian käsittelyyn ja lopulta kaupungin hallituksessa todettiin myös , että näin tiukan talouden aikana ei ole perusteltua tukea yksityistä tietokonekokoelmaa.
Kun samalla kaikki muut kuten lasten ja nuorten kuvataidekoulut , nuorisotyö ja mm lähikirjastot, kuntalaisten peruspalvelut kärsivät rahapulasta.
Ainakaan yksityinen tietojenkäsittelykokoelma ei nauti enää kulttuuri- tai nuorisolautakunnan määrärahoista jaettavista avustuksista.
En saanut vastausta sähköpostikyselyyni, jonka osoitin kaupungin sivistytoimenjohtajalle , että mistä momentilta tietojenkäsittelymuseio nyt saa avustusta. Kokoelmaa tukevat nettisivujen mukaan Jyväskylän Yliopisto ( Agoran tilat)Jyväskylän kaupunki, Jyväskylän maalaiskunta,ja Muuramen kunta????
Se siitä läpinäkyvyydestä, usea kokous meni siis tuollaisen asian korjaamiseen.
Perustin elokuussa 2006 lähikirjastojen pelastamiseksi PRO LÄHIKIRJASTO -adressin. Koska kaupungista oltiin noin vaan lakkauttamssa lähikirjastoja - säästöt olivat olemattomat haittoihin nähden.
Joka kirjastoon vein kovakantisen nimenkirjoituskirjan ja tiedotteen ja nimiä tuli yhteensä 5500nimeä kirjoihin ja nettiin kuukaudessa- nimet luovutettiin valtuuston pj:lle Henna Virkkuselle ja runsas julkinen kirjoittelu, kansalaisten aktiivisuus ja lautakunnan jäsenten yksimielisyys ainakin jossakin muodossa säilytettävien lähikirjastopalvelujen ja lukupisteiden osalta saatiin säilytettyä.
Tuntui hämmästyttävältä kaupungin johdon idea keskittää kaikki kirjastopalvelut jo nyt ruuhkaiseen pääkirjastoon , Siis lakkautettu olisi Kypärämäen , Halssilan , Lohikosken , Kortepohjan lähikirjastot , nyt Lohikosken lakkautetun lähikirjaston tilalle on luvattu pienkirjastoa samoin Kypärämäkeen ja Kuokkallaan . Kuokkalan pienkirjasto aukesi muutama viikko sitten.
Vastustin pienkirjastomallia - itse olin kunnollisen lähikirjaston kannalla. Mutta kompromissi syntyi suurten puolueiden pienkirjastomallin mukaan.
Nyt meillä on yhdistettyjä pienkirjasto-nuorisotila-olohuonepalvelupisteitä.
Nuorisotilat ovat Jyväskylässä samankokoisiin vertailukaupunkeihin verrattuna huonot ja nuorisotyöntekijöitä aivan liian vähän ja nuorisotilojen aukioloajat aivan liian supppeat.
Tähän on lautakunta esittänyt jo kaksi vuotta korjauksia , mutta kaupungin virkamiesjohto ja poliittinen eliitti on torpedoinut esityksemme, nuorisotilojen kohentamisesta. Paitsi siis Kuokkalassa ,minne tuli uusi nuorisotila entisen homevaurioisen kerrostalon alakerran sijaan. Kuokkalassa tilanne oli surkein.Ja enisten nuorisoa.
Saimme myös läpi uuden kirjastoauton hankinnan läpi tänä vuonna Jyväskylään
Valtuutettuna kannattaisin ja edistäisin
museoille ja muille valtionosuuksia nauttiville kulttuurilaitoksille valtion osuudet ohjattaviksi täysmääräisinä
Valtuutettuna kannattaisin ja edistäisin julkisen liikenteen kehittämistä, vuorojen lisäämistä, kaluston uusimista, tukea yrittäjälle rahallisesti niin, että opiskelijat saisivat euron nimelliseen hintaa liikkua bussilla.Vaihtoehtoisia , erikokoisia busseja -Bussiyhtiön Kimppakyytejä reuna-alueille.
Liikunta- ja urheilupaikat ilmaiseksi lapsille ja nuorille.
Ilman että tarvitsee kuulua seuraan.
Lisää lähikirjastopalveluita esim kirjastobussin laajennetulla reitistöllä
Koululaisten ja lasten kouluterveydenhuoltoon lisää ammatti-ihmisiä. Terveydenhoitajat takaisin kouluihin vakituisiksi työntekijöiksi lasten ja nuorten tavoitettavaksi helposti
Lääkäreitä lisää kouluterveyden hoitoon.
Jyväskylän kaupungin on palautettava kulttuuritoimen budjetista poistetut kolme vuosiapurahaa taiteelle!
Nyt tuki kuvataiteen , tanssitaiteen, musiikin ja kirjalijoiden ammattitaitelijoille on liian vähäistä - olematonta.
Olen esittänyt asiaa koko valtuustokauden ajan, mutta YKSIKÄÄN muu puolue ei ole kannattanut ehdotusta, jolloin se ei ole mennyt minnekkään!
Tässäpä sitä tuli vaalijargonia !
Lisää voi lukea Suurjyväskylä-lehdestä , muutaman viikon takaa ja Keksisuomalaisesta yleisön mielipidesivulta ja lisää yritän laittaa jos julkaisevat - nyt viive on ollut 4 vkoa.
Livenä minua voi kuunnella Ylen Kultakuumeessa - siellä arkistosta löytyy tältä syksyltä . Otsikkona Uusioikoneita Moottorisahalla.
Käsittelee viimeisintä näyttelyäni Suomen Ortodoksisella Kirkkomuseolla.
Lutakossa voi lepäillä mosaikkipenkilläni Rastatukkainen Soffa tai Aatamin Puraisu -omenan karalla.
Keski-Suomen museossa Taiteilijaseuran vuosinäyttelyssä voi käydä nauttimassa kahdesta tilateoksestani.
Rahallista tukea voi antaa vaalikamppanjalleni ostamalla Galleria Beckeriltä teoksiani tai minulta suoraan Lutakkoaiheisia, iloisia postikortteja- malleja Beckerillä ja taidemuseolla-
Eikun äänestämään!
Marja
torstaina, lokakuuta 16, 2008
Raikulipojan hihnassa!
Hei!
Tämä viikko on mennyt koiranhoitohommissa , kulttuuri- ja nuorisolautakunnan kokouksessa ja HB - betoniteollisuuden uuden tuotantolinjan avajaisten merkeissä.
Edellisen blogini aiheena oli osaksi koira. Olin tuolloin kuusi-seitsemän vuotias.
Pidän edelleen koirista niin paljon , että en ota itselleni koiraa.
Koska olen niin paljon liikenteessä työni vuoksi , että koira joutuisi olemaan liikaa yksin.
Koira tarvitsee seuraa ja ulkoilua eikä ole mikään sisustusjuttu.
Ystävilläni on koiria , joiden seurasta saan nauttia silloin tällöin.
Tällä viikolla sain vastuullisen tehtävän olla koiran hoitajana labradourin noutajalle, jotta koiran isäntä ja emäntä pääsivät tapaamaan ulkomailla opiskelevaa poikaansa. Labbiksen hoitajaksi uskaltauduin - tosin ulkoilutin sitä hihnan päässä.
Labbis on hyväluontoinen seurakoira.
Ja tämä oli hyvin kasvatettu ja tottelevainen ja iloinen, reipas koira. Toivottavasti en viikossa pilannut sitä.
Kuulen palautteen pian.
Kulttuuri - ja nuorisolautakunnan toiseksi viimeinen kokous sujui kiihkeän kekustelun merkeissä.
Nuorisoasiat ja kulttuurille kohdennettujen valtion avustusten väärin kohdentaminen Jyväskylässä keskusteluttivat vakavasti lautakunnan jäseniä.
Emmekä siis jeesustelleet vaalien vuoksi vaan koimme , että useamman vuoden aikana koko lautakunnan jäsenten yhteinen tahto nuorisotilojen parannusten suhteen: tilojen lisääminen , aukiolojen lisääminen ja ammattinuorisotyöntekijöiden
palkkaminen ei ollut aiheuttanut juuri minkäänlaisia toimenpiteitä.Uusimmasta budejttiesitykisestä oli apulaiskaupunginjohtaja Arto Lepistö pyyhkinyt pois ehdotetut kolme uutta nuorisotyöntekijän virkaa!
Ainoa toteutunut korjaus oli
Kuokkalaan tulevaa parannettua nuorisotilaa pienkirjaston yhteydessä. Pommitimme yhtenä miehenä vastuullisia virkamiehiä. Jotka kehtasivat väittää , että intoilemme Kauhajoen ,Jokelan ja Keravan tapahtumien ja vaalien vuoksi-TÖRKEÄ VÄITE
EI - Me olemme halunneet nuorisotyöhön korjausta jo kolmen vuoden ajan -pöytäkirjoista voi tarkistaa.
Emme ole vaalien tai muun tapahtuman vuoksi aktivoituneet. Olemme myös esittäneet ,että lautakunnassa tulisi olla nuorten edustus kokouksissa - vaikka läsnäölo ja puheoikeus riittäisi nuorten valitsemalta edustajalta. Mutta ei ole edetty juuri lainkaan. Missä vika?
Nuoret ovat aktiivisia - esimerkkinä käy lukiolaisten mielenosoitus suurlukiota vastaan. Annettaan nuorille enemmän tilaa ja ääntä. Ennekuin tapahtuu pahoja.
Nyt päätöksenteko on painottunut vanhahtavaan konservatismiin ja pimeän pelkoon- luullaan , että nuoret eivät osaa käyttäytyä omissa tiloissaan jollei ole massiivista ja kallista valvontaa. Huhuh! Ei ole ihme jos nuoret eivät äänestä - vanhukset pitää kiinni stereotypioistaan ja piiloutuvat pykälien taa -
HB -betoniteollisuuden uuden tuotantolinjan juhlat olivat keskiviikkona iltapäivällä Uuden linjan ansiosta Jyväskylässä työllistyy edelleen muutama sata ihmistä ja luonnolle rasitusta tuottava hukkamateriaali pienenee 40 prosenttia. Onhan kyse maaperästä louhitusta luonnonkivestä.
Juhlissa oli eläviä kukkia johdattamassa betonipihan läpi kohti tuotantohallia , nuorten tanssijoiden huippuesitys , hyvää ruokaa posliiniastioista ja iloinen tunnelma.
Sieltä sitten takaisin omalle työhuoneelle savireliefiä työstämään valukuntoon.
Kirjoitin vaaleja koskevan mielipidekirjoituksen Keskisuomaliseen koskien uuden kaupungin sopimusta kolmen lautakunnan yhdistämisestä , saa nähdä ehtiikö julkaisuun ennen vaaleja - edellinen kirjoitukseni koskien nuorisoa ja kulttuuria julkaistiin mielipideosiossa neljän viikon viiveellä Keskisuomalaisessa.
Vasta Kauhajoen tapahtumien jälkeen.
Se siitä monien erilaisten mielipiteitten julkituomisesta maakunnan päälehdessä-
Noniin puolueeni on väärä - tottkai.
Mutta silti peräänkuulutetaan värikkyyttä ja räväkkiä mielipiteitä- no pitäisi sitten antaa oikeasti tilaa moniäänisyydelle, tilaa tuntuu löytyvän kaikenlaiselle kulutushömpälle varpaiden kynsien kiillotuksesta ja sen pituudesta siihen ja ties vaikka mitä viihdyttävän turruttavaa.
Vaalit ovat vain joka neljäs vuosi. Luulisi kaikkia osapuolia huolettavan politiikan hämärtymisen , vaalirahoitustörkeydet ja politiikan uskottavuus ja politiikkojen viihtellityminen ja esiintyminen hömppäosioissa.
Eikä minulla ole vaalirahoittajia. Ihan omaa itseä henkilölläni markkinoin.
Oli raikasta olla Jyväskylän Yliopiston vaalipaneelissa, koska paikalla oli runsas sata nuorta opiskelijaa hyvällä energialla ja kysymyksillä.
Keskustalla ja kristillisillä oli varaa olla poissa tilaisuudesta vaikka olivat ilmoittaneet edustajan tulevan.
Tuli ihan oikea vaalifiilis - kiitos vain mukaville , tilaa antaville juontajille ja kanssapanelisteille!
Nonyt saa riittää jorinat tällä erää!
T. Marja
Tämä viikko on mennyt koiranhoitohommissa , kulttuuri- ja nuorisolautakunnan kokouksessa ja HB - betoniteollisuuden uuden tuotantolinjan avajaisten merkeissä.
Edellisen blogini aiheena oli osaksi koira. Olin tuolloin kuusi-seitsemän vuotias.
Pidän edelleen koirista niin paljon , että en ota itselleni koiraa.
Koska olen niin paljon liikenteessä työni vuoksi , että koira joutuisi olemaan liikaa yksin.
Koira tarvitsee seuraa ja ulkoilua eikä ole mikään sisustusjuttu.
Ystävilläni on koiria , joiden seurasta saan nauttia silloin tällöin.
Tällä viikolla sain vastuullisen tehtävän olla koiran hoitajana labradourin noutajalle, jotta koiran isäntä ja emäntä pääsivät tapaamaan ulkomailla opiskelevaa poikaansa. Labbiksen hoitajaksi uskaltauduin - tosin ulkoilutin sitä hihnan päässä.
Labbis on hyväluontoinen seurakoira.
Ja tämä oli hyvin kasvatettu ja tottelevainen ja iloinen, reipas koira. Toivottavasti en viikossa pilannut sitä.
Kuulen palautteen pian.
Kulttuuri - ja nuorisolautakunnan toiseksi viimeinen kokous sujui kiihkeän kekustelun merkeissä.
Nuorisoasiat ja kulttuurille kohdennettujen valtion avustusten väärin kohdentaminen Jyväskylässä keskusteluttivat vakavasti lautakunnan jäseniä.
Emmekä siis jeesustelleet vaalien vuoksi vaan koimme , että useamman vuoden aikana koko lautakunnan jäsenten yhteinen tahto nuorisotilojen parannusten suhteen: tilojen lisääminen , aukiolojen lisääminen ja ammattinuorisotyöntekijöiden
palkkaminen ei ollut aiheuttanut juuri minkäänlaisia toimenpiteitä.Uusimmasta budejttiesitykisestä oli apulaiskaupunginjohtaja Arto Lepistö pyyhkinyt pois ehdotetut kolme uutta nuorisotyöntekijän virkaa!
Ainoa toteutunut korjaus oli
Kuokkalaan tulevaa parannettua nuorisotilaa pienkirjaston yhteydessä. Pommitimme yhtenä miehenä vastuullisia virkamiehiä. Jotka kehtasivat väittää , että intoilemme Kauhajoen ,Jokelan ja Keravan tapahtumien ja vaalien vuoksi-TÖRKEÄ VÄITE
EI - Me olemme halunneet nuorisotyöhön korjausta jo kolmen vuoden ajan -pöytäkirjoista voi tarkistaa.
Emme ole vaalien tai muun tapahtuman vuoksi aktivoituneet. Olemme myös esittäneet ,että lautakunnassa tulisi olla nuorten edustus kokouksissa - vaikka läsnäölo ja puheoikeus riittäisi nuorten valitsemalta edustajalta. Mutta ei ole edetty juuri lainkaan. Missä vika?
Nuoret ovat aktiivisia - esimerkkinä käy lukiolaisten mielenosoitus suurlukiota vastaan. Annettaan nuorille enemmän tilaa ja ääntä. Ennekuin tapahtuu pahoja.
Nyt päätöksenteko on painottunut vanhahtavaan konservatismiin ja pimeän pelkoon- luullaan , että nuoret eivät osaa käyttäytyä omissa tiloissaan jollei ole massiivista ja kallista valvontaa. Huhuh! Ei ole ihme jos nuoret eivät äänestä - vanhukset pitää kiinni stereotypioistaan ja piiloutuvat pykälien taa -
HB -betoniteollisuuden uuden tuotantolinjan juhlat olivat keskiviikkona iltapäivällä Uuden linjan ansiosta Jyväskylässä työllistyy edelleen muutama sata ihmistä ja luonnolle rasitusta tuottava hukkamateriaali pienenee 40 prosenttia. Onhan kyse maaperästä louhitusta luonnonkivestä.
Juhlissa oli eläviä kukkia johdattamassa betonipihan läpi kohti tuotantohallia , nuorten tanssijoiden huippuesitys , hyvää ruokaa posliiniastioista ja iloinen tunnelma.
Sieltä sitten takaisin omalle työhuoneelle savireliefiä työstämään valukuntoon.
Kirjoitin vaaleja koskevan mielipidekirjoituksen Keskisuomaliseen koskien uuden kaupungin sopimusta kolmen lautakunnan yhdistämisestä , saa nähdä ehtiikö julkaisuun ennen vaaleja - edellinen kirjoitukseni koskien nuorisoa ja kulttuuria julkaistiin mielipideosiossa neljän viikon viiveellä Keskisuomalaisessa.
Vasta Kauhajoen tapahtumien jälkeen.
Se siitä monien erilaisten mielipiteitten julkituomisesta maakunnan päälehdessä-
Noniin puolueeni on väärä - tottkai.
Mutta silti peräänkuulutetaan värikkyyttä ja räväkkiä mielipiteitä- no pitäisi sitten antaa oikeasti tilaa moniäänisyydelle, tilaa tuntuu löytyvän kaikenlaiselle kulutushömpälle varpaiden kynsien kiillotuksesta ja sen pituudesta siihen ja ties vaikka mitä viihdyttävän turruttavaa.
Vaalit ovat vain joka neljäs vuosi. Luulisi kaikkia osapuolia huolettavan politiikan hämärtymisen , vaalirahoitustörkeydet ja politiikan uskottavuus ja politiikkojen viihtellityminen ja esiintyminen hömppäosioissa.
Eikä minulla ole vaalirahoittajia. Ihan omaa itseä henkilölläni markkinoin.
Oli raikasta olla Jyväskylän Yliopiston vaalipaneelissa, koska paikalla oli runsas sata nuorta opiskelijaa hyvällä energialla ja kysymyksillä.
Keskustalla ja kristillisillä oli varaa olla poissa tilaisuudesta vaikka olivat ilmoittaneet edustajan tulevan.
Tuli ihan oikea vaalifiilis - kiitos vain mukaville , tilaa antaville juontajille ja kanssapanelisteille!
Nonyt saa riittää jorinat tällä erää!
T. Marja
tiistaina, lokakuuta 07, 2008
OLO ON KUIN NUMMISUUTARIN ESKOLLA HÄISSÄ!
Hampaita kiristää.
Pää kutiaa.
Aivot kiehuvat.
Kädet huitovat.
Silmät pyörivät päässä.
Sydän hakkaa.
Jalat juoksevat yölläkin.
Ranteissa pakotusta. Ajatus harhaa.
Otan kiinni ohi lipuvasta terveestä ajatuksesta.
Saan kiinni tasaisemmasta.
Kulku jatkuu.
Ei , en ole vaalienalushuumassa.
KIITOS YSTÄVILLE JA KYLÄN MIEHILLE TUESTA!
Nyt se on tehty.
Olen muuttanut työhuonetta.
Inventoinut kahdenkymmenen vuoden tuotantoa ja materiaalia kuukauden ja loppurytinäänhän se jäi raaka puhdistus.
Aina toivoi , että saisi jäädä Keskimaan kulttuurimyönteisyyden suojissa jatkamaan työskentelyä entisellä margariinitehtaalla- varsinkin kun tilaan ei ollutkaan tulossa remonttia.
Ei toimitusjohtaja edes vastannut kirjeeseeni jatkoajasta.
Buisness is buisness totesi Keskimaan kiinteistövastaava.
Art happens somewhere else.
Yksi maamme tunnetuin kuvanveistäjätär( taiteilija itse haluaa käyttää em.ammattinimikettä) sattui radiossa olemaan Ylen ykkösen kulttuuriohjelmassa tapahtumien aikaan ja kun kysyttiin, että kummassa on mukavampi ilmapiiri Pariisissa vai Helsingissä( hän oli työskennellyt lyhyitä jaksoja Pariisissa vähän aikaa sitten ) niin hän totesi , että Helsingissä on kolkompaa ja kylmempää ja kaikilla Suomessa pitää olla ÄSHH -etukortti ja jokaisen kohtalo on määritelty ennakkoon.Että Pariisissa ihminen saa olla oma itsensä ja anonyymi.
Järjestin työhuoneella varastomyyntinäyttelyn ja tavaroiden kirpputoria pidin työhuoneella ja Vaajakosken Vaajapörssissä.
Paljon merkitsi harvalukuisen, mutta uskollisen kannattajajoukon käynti ja osallistuminen ostoilla aina hirveältä tuntuvaan varastojen tyhjennykseen. Ja varojen keräämiseen kuljetusta ja uuden tilan takuuvuokraan.Uskaltautuipa piipahtamaan muutama politiikkokin eri puolueista.
Pääsin ehjänä uuteen tilaan Yliopistokatu 28 E:hen, heti Maistraatin kohdalta sisäpihalle Lyseota vastapäätä- arvoisaa seuraa.
Ainakin ollut naapurissa;Fredriksonin hattutehdas ja kotitalo lyseon lisäksi.
Siispä hallinoin nyt 77 neliöä siistiä, valoisaa,edullista kellaritilaa päivänvaloputkin ja vesipisteellä ja sähkölukituksella.WC+ suihku ja pukukoppi.
Mitäs sillä ikkunalla tekisikään – tuijottelisi turhanpäiväisiä, saisi harhauttavia ajatuksia päähänsä ja syyn olla tekemättä oikeita töitä.
Yksi tilaustyö yksityiselle on menossa.
Savea pääsin muovailemaan ja luonnos on jo onnistunut.
Viime viikon opetin Savossa Ingmannin Käsi- ja Taideteollisuusoppilaitoksella sairasloman sijaisena viikon – aiheena Valokuva installaation osana- Hyvä Esine Paha Esine – tutkimme omaa viimeistä päivää auki olevaa näyttelyäni Suomen Ortodoksisella Kirkkomuseolla ja Museon esinekokoelmia, piirsimme ja keskustelimme aiheesta.
Koululla katsoimme Andy Warhol -dokumentin, minkä pohjalta valokuva-alaa opiskelevat oppilaat tekivät kirjoitelman.Ja tutkivat Andyn suhdetta kameraan ja kuvattaviin.
Mielenkiintoista on verratta Andyn kaupallisuutta nykytaiteen kaupallisiin linjauksiin.
Mitä taiteessa tapahtuu – millä välineillä jne.Millä tavoin tapahtuu?
Keskiviikkona opetustuntien jälkeen Kirkkomuseolle näyttelyä purkamaan.
Valvoja hihkaisi kävijämäärän – 6000 kävijää.
Ei hullummin uusioikoniaiheella – toki osa ihmisistä tuli Kirkkomuseonkin kokoelmien vuoksi....... Iltapäivällä klo 15 auto saatiin lastiin ja isolla pakettiautolla Jyväskylään ja lastin purkamisen jälkeen taas Kuopioon ja aamuksi opettamaan.
Ei tarvinnut iltalenkillä käydä.
Viikonlopuille osui Jyväskylän Seudun kansalaisopiston suosittu mosaiikkikurssi Mosaiikin Hehkua Ravennasta!Kurssi oli täynnä aivan uusia opiskelijoita, vain yksi konkari- saimme kuvat alkuun ja hyväoppinen ja rivakka porukka sai hehkuvat luomukset betoniin jo sunnuntaina- jatkoa seurasi viime lauantaina.
Ja lisää upeita valuja.
Nyt sitten rästissä pr-hommia ja suhteiden hoitohommia.
Syyskuussa piti verottajalle piti käydä näyttämässä ajopäiväkirjat ja selvittämässä vähennyskelpoisia menoja vuosien 2006 ja 2007 lopulliseen verotukseen ja oikaisupyyntöön liittyen.Siinä vierähti usea syyskuun tunti.
Tämä viikko täyttyy siirretyistä tapaamisista ja omien teosten esittelystä eri tilanteissa.
Huomenna on Yliopiston kirjastossa Jyväskylän Yliopiston opiskelijoiden vaalitentti kunnallisvaaliehdokkaille.
Olen lupautunut sinne Vasemmistoliiton edustajana ja ehdokkaana.
Mielenkiintoista kuulla opiskelijoiden huolet ja teemat kuntavaaleissa.
Suomea velloo vaalien alla päivänpolttavia kysymyksiä: Kaupunki Puutarhalla vai Betonilla?Aseilla vai ilman?
Maaseutu vai kaupunki?
Syvälle mieleeni on jäänyt omakohtainen tapahtuma maalaiskylästä.
Kokemuksia oli useita, mutta tämä sopii päivän ja vaalien teemaan parhaiten.
Olen syntynyt maalaisliittolaisen ja uskonnollisuuden virittämään maalaiskylämiljööseen – yllätys , yllätys – Keminmaan Viitakosen kylän uudelle kansakoululle kätilön avustuksella.
Jyväskyläläis-syntyinen kansakouluopettajaäitini aloitti
siellä ensimmäisenä uutena opettajana aivan uudessa funkkiskoulussa 50-luvun alussa.
Vielä 60-luvulla maalla kuljettiin kiväärit olalla ja koirat riehuivat valtoimenaan vapaana kylän raitilla- Todistimme usein ikkunasta kovien talvipakkasten aikaan näkyä nalkkiin jääneistä koiria- avuttomina pyristelemässä takamuksiaan toisista eroon.
Koirat olivat mustavalkoisia, karjalan karhukoiria, ajokoiria, kellertäviä suomen pystykorvia tai sekarotuisia piskejä.Heittelimme ikkunasta leivänkannikoita niille.
Lapsena löysimme naapurin tutun koiran ammuttuna lumessa tienposkessa.Kukaan ei tunnustanut ampuneensa.
Se oli jo vanhus , takamuksissa kauhtuneita,ruskeita karvoja mustan seassa.
Minäkin sain oman koiran – Karjalan karhukoiran Jerin – juoksimme sen kanssa onnellisina läheisessä sekametsässä. Se tuli aina kun kutsuin häntä kiemuralla selän päällä.
Asuimme koulun opettaja-asunnossa.
Koulun punaisen lauta-aidan takana oli naapuritalon lammastarha. Ikkunamme olivat hakaan päin.
Yhtenä aamuna tarhasta löytyi raadeltu lammas.
Naapurin nuori mies tuli meille ja väitti minun koirani Jerin raadelleen lampaan – Pentuhan se vielä on, ei se osaisi lammasta tappaa.
Todisteita ei ollut,ei mitään.
Emme uskoneet ja sanoimme, että naapuri syyttää väärää koiraa.
Naapuri ei tyytynyt puheisiin.
Jotenkin hän sai Jerini varastettua ja laitettua kettingillä omaan pihaan kiinni – en muista tarkasti miten kaikki kävi – sitten hän tuli takaisin vaatimaan isältäni ,että hänen tulee selvittää heillä lampaanraatelua ja koira ammutaan jos isä ei ilmaannu sovitussa ajassa paikalle.
Isä kieltäytyi menemästä.Vaikka pyysin.
Juoksin naapurin maalaistaloon, josta meillä oli maitotinki ja ystävieni äidin luokse pyytämään apua ja hän kehotti minua menemään itse ja pelastamaan koirani naapurin pihasta.
Hän ei voinut tehdä sitä, koska pelkäsi, että tulee varmemmin nähdyksi kuin pieni lapsi koiran luolta.
Minä juoksin hädässäni pelastamaan koiraani.
Jeri oli kiinni navetan seinässä ja kettinki oli solmittu isoksi mytyksi ,jota yritin kädet täristen avata- eihän siitä tietenkään mitään tullut, en saanut ajoissa kettinkimyttyä auki- naapurin mies tuli ovesta pihalle ruutuessuun pukeutuneen äitinsä ja pikkuveljensä kanssa.
He seisoivat yhtenä toisiinsa nojaavana ryhmänä piharinteessä ja kivääri osoitti minua.
Mies huusi minulle, että jos en hellitä irrottamasta kettinkiä hän ampuu minua.
Hetken jatkoin epätoivoista avaamista,mutta lopulta tajusin naapurin tarkoittavan totta ja juoksin pakokauhussa pois.
Menin ystävieni äidin luo ja hän sanoi, että olisi pitänyt irroittaa pannan solki, olisi onnistunut pelastaminen.
Sitten laskin jossain hiljaisuudessa minuutteja, kuulin laukauksen ja tiesin, että koirani oli ammuttu.
Muistan kettinkimytyn ja tunnen sen kädessäni.Muistan pihan ja lautaseinän ja kiväärin.Muuta en muista.
Jonkin vuoden kuluttua tapahtuneesta pelottavaan naapuriin ajoi mustamaija peräkärryn kanssa ja kerrottiin, että koirani surmaajan veli oli tappanut itsensä.
Myöhemmin kuulin, että myös koirani surmaaja ampui itsensä.
Heidän isäänsä en nähnyt koskaan.
Oliko sota vienyt vai joku muu.
Ihana, turvallinen , vastantuoksuinen maaseutu.
Minä en kaipaa maalle.
Viihdyn kerrostalossa.
Ihmisten lähellä.
Käykäähän äänestämässä oman idyllin puolesta.
Marja
Ps Jos joku haluaa vaalipuheitani – täytyy palata taaksepäin tuohon edelliseen kirjoitukseen heinäkuulta ja sieltä loppupuolelta löytyy kommenttia kuntapolitikointiin.
Pää kutiaa.
Aivot kiehuvat.
Kädet huitovat.
Silmät pyörivät päässä.
Sydän hakkaa.
Jalat juoksevat yölläkin.
Ranteissa pakotusta. Ajatus harhaa.
Otan kiinni ohi lipuvasta terveestä ajatuksesta.
Saan kiinni tasaisemmasta.
Kulku jatkuu.
Ei , en ole vaalienalushuumassa.
KIITOS YSTÄVILLE JA KYLÄN MIEHILLE TUESTA!
Nyt se on tehty.
Olen muuttanut työhuonetta.
Inventoinut kahdenkymmenen vuoden tuotantoa ja materiaalia kuukauden ja loppurytinäänhän se jäi raaka puhdistus.
Aina toivoi , että saisi jäädä Keskimaan kulttuurimyönteisyyden suojissa jatkamaan työskentelyä entisellä margariinitehtaalla- varsinkin kun tilaan ei ollutkaan tulossa remonttia.
Ei toimitusjohtaja edes vastannut kirjeeseeni jatkoajasta.
Buisness is buisness totesi Keskimaan kiinteistövastaava.
Art happens somewhere else.
Yksi maamme tunnetuin kuvanveistäjätär( taiteilija itse haluaa käyttää em.ammattinimikettä) sattui radiossa olemaan Ylen ykkösen kulttuuriohjelmassa tapahtumien aikaan ja kun kysyttiin, että kummassa on mukavampi ilmapiiri Pariisissa vai Helsingissä( hän oli työskennellyt lyhyitä jaksoja Pariisissa vähän aikaa sitten ) niin hän totesi , että Helsingissä on kolkompaa ja kylmempää ja kaikilla Suomessa pitää olla ÄSHH -etukortti ja jokaisen kohtalo on määritelty ennakkoon.Että Pariisissa ihminen saa olla oma itsensä ja anonyymi.
Järjestin työhuoneella varastomyyntinäyttelyn ja tavaroiden kirpputoria pidin työhuoneella ja Vaajakosken Vaajapörssissä.
Paljon merkitsi harvalukuisen, mutta uskollisen kannattajajoukon käynti ja osallistuminen ostoilla aina hirveältä tuntuvaan varastojen tyhjennykseen. Ja varojen keräämiseen kuljetusta ja uuden tilan takuuvuokraan.Uskaltautuipa piipahtamaan muutama politiikkokin eri puolueista.
Pääsin ehjänä uuteen tilaan Yliopistokatu 28 E:hen, heti Maistraatin kohdalta sisäpihalle Lyseota vastapäätä- arvoisaa seuraa.
Ainakin ollut naapurissa;Fredriksonin hattutehdas ja kotitalo lyseon lisäksi.
Siispä hallinoin nyt 77 neliöä siistiä, valoisaa,edullista kellaritilaa päivänvaloputkin ja vesipisteellä ja sähkölukituksella.WC+ suihku ja pukukoppi.
Mitäs sillä ikkunalla tekisikään – tuijottelisi turhanpäiväisiä, saisi harhauttavia ajatuksia päähänsä ja syyn olla tekemättä oikeita töitä.
Yksi tilaustyö yksityiselle on menossa.
Savea pääsin muovailemaan ja luonnos on jo onnistunut.
Viime viikon opetin Savossa Ingmannin Käsi- ja Taideteollisuusoppilaitoksella sairasloman sijaisena viikon – aiheena Valokuva installaation osana- Hyvä Esine Paha Esine – tutkimme omaa viimeistä päivää auki olevaa näyttelyäni Suomen Ortodoksisella Kirkkomuseolla ja Museon esinekokoelmia, piirsimme ja keskustelimme aiheesta.
Koululla katsoimme Andy Warhol -dokumentin, minkä pohjalta valokuva-alaa opiskelevat oppilaat tekivät kirjoitelman.Ja tutkivat Andyn suhdetta kameraan ja kuvattaviin.
Mielenkiintoista on verratta Andyn kaupallisuutta nykytaiteen kaupallisiin linjauksiin.
Mitä taiteessa tapahtuu – millä välineillä jne.Millä tavoin tapahtuu?
Keskiviikkona opetustuntien jälkeen Kirkkomuseolle näyttelyä purkamaan.
Valvoja hihkaisi kävijämäärän – 6000 kävijää.
Ei hullummin uusioikoniaiheella – toki osa ihmisistä tuli Kirkkomuseonkin kokoelmien vuoksi....... Iltapäivällä klo 15 auto saatiin lastiin ja isolla pakettiautolla Jyväskylään ja lastin purkamisen jälkeen taas Kuopioon ja aamuksi opettamaan.
Ei tarvinnut iltalenkillä käydä.
Viikonlopuille osui Jyväskylän Seudun kansalaisopiston suosittu mosaiikkikurssi Mosaiikin Hehkua Ravennasta!Kurssi oli täynnä aivan uusia opiskelijoita, vain yksi konkari- saimme kuvat alkuun ja hyväoppinen ja rivakka porukka sai hehkuvat luomukset betoniin jo sunnuntaina- jatkoa seurasi viime lauantaina.
Ja lisää upeita valuja.
Nyt sitten rästissä pr-hommia ja suhteiden hoitohommia.
Syyskuussa piti verottajalle piti käydä näyttämässä ajopäiväkirjat ja selvittämässä vähennyskelpoisia menoja vuosien 2006 ja 2007 lopulliseen verotukseen ja oikaisupyyntöön liittyen.Siinä vierähti usea syyskuun tunti.
Tämä viikko täyttyy siirretyistä tapaamisista ja omien teosten esittelystä eri tilanteissa.
Huomenna on Yliopiston kirjastossa Jyväskylän Yliopiston opiskelijoiden vaalitentti kunnallisvaaliehdokkaille.
Olen lupautunut sinne Vasemmistoliiton edustajana ja ehdokkaana.
Mielenkiintoista kuulla opiskelijoiden huolet ja teemat kuntavaaleissa.
Suomea velloo vaalien alla päivänpolttavia kysymyksiä: Kaupunki Puutarhalla vai Betonilla?Aseilla vai ilman?
Maaseutu vai kaupunki?
Syvälle mieleeni on jäänyt omakohtainen tapahtuma maalaiskylästä.
Kokemuksia oli useita, mutta tämä sopii päivän ja vaalien teemaan parhaiten.
Olen syntynyt maalaisliittolaisen ja uskonnollisuuden virittämään maalaiskylämiljööseen – yllätys , yllätys – Keminmaan Viitakosen kylän uudelle kansakoululle kätilön avustuksella.
Jyväskyläläis-syntyinen kansakouluopettajaäitini aloitti
siellä ensimmäisenä uutena opettajana aivan uudessa funkkiskoulussa 50-luvun alussa.
Vielä 60-luvulla maalla kuljettiin kiväärit olalla ja koirat riehuivat valtoimenaan vapaana kylän raitilla- Todistimme usein ikkunasta kovien talvipakkasten aikaan näkyä nalkkiin jääneistä koiria- avuttomina pyristelemässä takamuksiaan toisista eroon.
Koirat olivat mustavalkoisia, karjalan karhukoiria, ajokoiria, kellertäviä suomen pystykorvia tai sekarotuisia piskejä.Heittelimme ikkunasta leivänkannikoita niille.
Lapsena löysimme naapurin tutun koiran ammuttuna lumessa tienposkessa.Kukaan ei tunnustanut ampuneensa.
Se oli jo vanhus , takamuksissa kauhtuneita,ruskeita karvoja mustan seassa.
Minäkin sain oman koiran – Karjalan karhukoiran Jerin – juoksimme sen kanssa onnellisina läheisessä sekametsässä. Se tuli aina kun kutsuin häntä kiemuralla selän päällä.
Asuimme koulun opettaja-asunnossa.
Koulun punaisen lauta-aidan takana oli naapuritalon lammastarha. Ikkunamme olivat hakaan päin.
Yhtenä aamuna tarhasta löytyi raadeltu lammas.
Naapurin nuori mies tuli meille ja väitti minun koirani Jerin raadelleen lampaan – Pentuhan se vielä on, ei se osaisi lammasta tappaa.
Todisteita ei ollut,ei mitään.
Emme uskoneet ja sanoimme, että naapuri syyttää väärää koiraa.
Naapuri ei tyytynyt puheisiin.
Jotenkin hän sai Jerini varastettua ja laitettua kettingillä omaan pihaan kiinni – en muista tarkasti miten kaikki kävi – sitten hän tuli takaisin vaatimaan isältäni ,että hänen tulee selvittää heillä lampaanraatelua ja koira ammutaan jos isä ei ilmaannu sovitussa ajassa paikalle.
Isä kieltäytyi menemästä.Vaikka pyysin.
Juoksin naapurin maalaistaloon, josta meillä oli maitotinki ja ystävieni äidin luokse pyytämään apua ja hän kehotti minua menemään itse ja pelastamaan koirani naapurin pihasta.
Hän ei voinut tehdä sitä, koska pelkäsi, että tulee varmemmin nähdyksi kuin pieni lapsi koiran luolta.
Minä juoksin hädässäni pelastamaan koiraani.
Jeri oli kiinni navetan seinässä ja kettinki oli solmittu isoksi mytyksi ,jota yritin kädet täristen avata- eihän siitä tietenkään mitään tullut, en saanut ajoissa kettinkimyttyä auki- naapurin mies tuli ovesta pihalle ruutuessuun pukeutuneen äitinsä ja pikkuveljensä kanssa.
He seisoivat yhtenä toisiinsa nojaavana ryhmänä piharinteessä ja kivääri osoitti minua.
Mies huusi minulle, että jos en hellitä irrottamasta kettinkiä hän ampuu minua.
Hetken jatkoin epätoivoista avaamista,mutta lopulta tajusin naapurin tarkoittavan totta ja juoksin pakokauhussa pois.
Menin ystävieni äidin luo ja hän sanoi, että olisi pitänyt irroittaa pannan solki, olisi onnistunut pelastaminen.
Sitten laskin jossain hiljaisuudessa minuutteja, kuulin laukauksen ja tiesin, että koirani oli ammuttu.
Muistan kettinkimytyn ja tunnen sen kädessäni.Muistan pihan ja lautaseinän ja kiväärin.Muuta en muista.
Jonkin vuoden kuluttua tapahtuneesta pelottavaan naapuriin ajoi mustamaija peräkärryn kanssa ja kerrottiin, että koirani surmaajan veli oli tappanut itsensä.
Myöhemmin kuulin, että myös koirani surmaaja ampui itsensä.
Heidän isäänsä en nähnyt koskaan.
Oliko sota vienyt vai joku muu.
Ihana, turvallinen , vastantuoksuinen maaseutu.
Minä en kaipaa maalle.
Viihdyn kerrostalossa.
Ihmisten lähellä.
Käykäähän äänestämässä oman idyllin puolesta.
Marja
Ps Jos joku haluaa vaalipuheitani – täytyy palata taaksepäin tuohon edelliseen kirjoitukseen heinäkuulta ja sieltä loppupuolelta löytyy kommenttia kuntapolitikointiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)