Hei!
Tanssin aika festivaali osui taas samaan aikaan kansalaisopiston viikonloppumosaiikkityöpajani kanssa. Mutta eipä ollut hätää , autollinen ihminen ehtii siirtyä paikasta toiseen muutamassa minuutissa.
Joten viikonlopun tapahtumien purku alkoi jo torstailta 24.9.
Torstaina esittelin oman näyttelyni HYVÄ ESINE PAHA ESINE -KAIKKI KATOAA VALKOISEEN Orivedeltä kylään saapuneelle läänintaiteilijakollegaalleni, tanssitaiteilija Mirja Tukiaiselle ja hänen ihanalle pikimustalle Tiltu-koiralleen.
Seuraamme liittyi puolen päivän jälkeen tanssitaiteilija Helena Ratinen ja kiersimme minun näyttelyn lisäksi Graphica Greativan.
Taidemuseon Suojassa tapasimme TANSSI AJAN WORKSHOPIN vetäjän koreografi Favela Vera ORTIZIN ja hänen työpajaoppilaansa kansanedustaja Susanna Huovisen Naisten Huoneessa.
Jatkoimme työhuoneeni ja Elosen kahvilan latten kautta ja mehevien naisten naurusessioiden kautta- yhteinen nauru naisten kanssa moniäänisesti on jäljittelemätöntä ja erittäin virkistävää- Vaajakosken Naissaareen katsomaan rautalampilaisen taidemaalarin Oili Marskin näyttelyn ( joka oli aivan liian täynnä ja ahtaasti ripustettu , olisi tarvittu jyryttäjää taiteilijan apuna).
Veimme enenevässä määrin niiskuttavan Helenan kotiin asti Hupeliin ja saatoin Mirjan ja Tiltun autolleen kotimatkalle Orivedelle ja riensin Vihtori-akatemiaan Minna- saliin kuuntelemaan mainiota ja verevää, värikässanaista Juha Hurmetta - siellä seuraani liittyi graafikko Tarja Teräsvuori.
Hurme piti puhetta Harri Tapperin Revontuli-kirjasta ja linkitti tai taustoitti sen Aleksis Kiveen , Samuli Paulaharjuun ja Sakari Pälsiin ja mitä hykerryttävän mainiommalla esityksellään Hurme tempasi meidät naurussasuin poikakirjallisuuden maailmaan.
Vihtori-Akatemiassa oli todellinen yleisökato - noin parikymmentä kuulijaa.
Edellisellä kertaa Arkkitehti Juhani Pallasmaata kuuntelemassa oli melkein täysi sali-Eikä puheenvuoro ollut lähestulkoonkaan niin mehevä ja innoittava.
Ehkä hurmaantunut Hurme on liikaa keskisuomalaiselle sivistyneistölle?
Ehdin kuunnella Hurmetta melkein loppuun ja sieltä kaasuttelin Lutakkoon klo 19 alkavaan Vaatu Kalajoen Pieni Suuri seikkailu eli Jeanne DÁRC -esitykseen.
Tunnistin itseni nuoren naisen uhmasta, murrosiän itkusta ja maailmantuskasta.
Vaatu Kalajoki oli tehokas ja uskottava.
Miten mainiosti hän osasi imitoida lintujen ääniä -olin myyty-ja kuinka taitavasti nuori nainen sai sanan Vittu hoettua agressivisesta runolliseksi eri painotuksin ja keventäen ja sulauttaen vittu sanan linnun liverrykseksi-
vähän samaan tapaan mutta sointuvammin kun hoetaan me rikomme reen tms.
Esitys oli ehdottomasti liian pitkäksi venytetty.
Aihe,väkivalta ja avuttomuus, suurien olemassaolon kysymysten ja maailman käsittäminen ovat isoja asioita käsitellä - potkua löytyi ja nuorella tanssijalla on aikaa ja energiaa mennä eteenpäin.
Yleisö temmattiin mukaan Britannian valloitukseen ja sanomalehtirullat miekkoina tanassa syöksyimme taisteluhuutoja huutaen muodostelmassa, oikeassa hyökkäysrytmissä kohti paviljongia ja hämmentyneitä graafisen alan näyttelyasettajia.
Seuraavana päivänä houkuttelin Tarjan asunnon tyhjennyksestä tauolle ja näyttelyyni galleria Beckerille ja sain lisää kannustavia kommentteja häneltä ja Pekalta.
Helpotti hiukan epävarmuuttani taiteellisen tason suhteen...
Illalla aikaisin nukkumaan ja aamulla opettamaan ja sieltä Jyrki Karttusen esitykseen Siltasalille - Karttusen My Imaginary friend oli mainio, hahmot olivat teletappien ja muumien yhdistelmä - miten sulokkaasti tanssijat liikkuivat todella kuumissa asuissa - ja Karttusen käsikoreografia hänen sooloissaan on uskomatonta kuinka käsi voi liukua kuin usva järven selällä aamulla -pehmeänä ja hunajaisena.
Lauantaina opetuksen jälkeen ehti käymään kämpillä ja sitten teatterissa oli mieleenpainuvat ensi-illat japainilaisella teemalla NIINA AIRAKSISEN LADATTU HILJAISUUS
ja ALPO AALTOKOSKEN koreografia tanssija ANNA PALMION esittämänä sanoinkuvaamattoman huikeat esitykset- valaistus oli molemmissa hiljaisissa esityksissä täydellinen , maalaileva ja merkityksellinen -eikä vain valaissut mekaanisesti kohdetta vaan valo hengitti.
Ja sunnuntain päätti GLIMSIN JA GLOMSIN TUOMO RAILON koreografia ja tanssi Lunta Pakaroilla - homoeeroottinen soolotanssi , jossa oli komeita värejä,kuvauksellisia asentoja , mutta hiukan liian pitkä ja yksiulotteinen minulle.
Tanssi Ajan lopetti hauska , iloinen , satiirinen Kuopiolaisen Minimin hulppea ja nuorten miesten energisellä fysiikalla ja nokkelalla koregrafialla ja lavastuksella toteutettu MANNERS OF SUCCESS ja hienosti soi Tomi Kososen saksofoni ja muutkin vempaimet esityksessä!
Nyt on aika väsynyt olo ja pitäisi pakata , muuttaa pienempään ja pian alkaa näyttelyn purku ja pian alkaa Suomen Linnan RANTAKASARMILLA näyttely eli loppukuusta 26.10!!!
Huhuhuh !
Lunta tupaan ja katolle ja pakaroille ja rinnoille on luvattu tällä viikolla!
Marja
keskiviikkona, syyskuuta 30, 2009
POLLESTA POTKUA JA TAIDE MEDIKALISOITUU
TAITEEN MEDIKALISOITUMINEN
Muutoksen tuulet ovat kulttuurityöntekijän alati virkeänä,valppaana pitävä generaattori.
Muutaman vuoden olemme saaneet seminaareilla opastusta liike-elämästä lainatun terminologian brändien, klustereiden, flown,
innovaatioiden, teamien, highteckien , sisällöntuotannon , tuotteistamisen, kuluttamisen, mielikuvamainonnan maailmaan – sanat on siirretty surutta taidekäyttöön yhteisen edun ja voiton nimissä.
Juuri kun olimme oppineet yritysmaailman ammattisanastoon kulttuurissa onkin jo aika vaihtaa lääketieteen ammattisanastoon: puhutaan taideapteekista, ideaklinikoista, taidelääkkeistä.
Lisää on varmaan tulossa; delirium korvataan potilaalle muutaman tunnin sessiolla ekspressionistitaiteilijan työhuoneella tai muurahaispesässä istuvan performanssitaiteilijan seurassa,
Diapamihoito Taideapteekista on Kalle Päätalon Iijoki -sarjan 5 tuntinen slow-näytelmä.
Nervosa on kävelyperformanssi halki kolmen hehtaarin marketin.
Skitsohoito kuukausi kelan tai työvoimatoimiston virkailijana 5 kk.
Pakkoliikehoito taiteen menetelmin ; taiteen keskustoimikunnassa kalligrafiaterapia ; kirjoitat lauseen Et tälläkkään kertaa saanut hakemaasi apurahaa suuren hakijamäärän vuoksi.
Tuhat kertaa.
Käsin kaunokirjoituksella.
Patologinen valehtelija saisi valehdella performanssitaiteilijana turvallisessa ympäristössä eduskuntatalon portailla muutaman kuukauden 6 tuntia päivässä.
Loistava idea. Näin ratkeavat työvoima-, terveys- , ja sosiaaliongelmat yhtaikaa.
Toteutetaan valtion työllistämvaroin ja Eu -projektina vaikka hankenimella Pakkomielteestä tekoihin- hulluudesta huvia kansalle!
Kohta saamme taiteen keskustoimikuntaan oman toimikunnan medikalisaatiotaidetoimikunta joka jakaa avustuksia kuin apteekin hyllyltä reseptiä vastaan.
Loppukevennys
Eräässä Lehdessä oli seuraavalainen ilmoitus- poistettu tarpeettomia osioita
POLLESTA POTKUA TYÖELÄMÄÄN
Kuntoutus viitenä viikonloppuna työelämässä oleville uupuneille, masentuneille.Kuntoutuksessa oleville.
Ei vadita ratsastustaitoja- yksi viikonloppu saaressa.
Koko ilmoitus nähtävissä:
http://www.sjl.fi/web/pdf/200937_ke/sjl16p06.pdf katso koko ilmoitus ja kurssintarjoajan omilla kotisivuilla on lisää tietoa kurssin taustaideologiasta:
Tarkoituksena on tukea kuntoutumista ja edistää mielenterveyttä sosiaalipedagogisella hevostoiminnalla ja muulla vertaistoiminnalla.
Sosiaalipedagoginen hevostoiminta on elämyksellistä ja yhteisöllistä toimintaa hevosten parissa. Siinä kaikki ovat ryhmässä tasa-arvoisia ja rohkaisevat ja tukevat toisiaan. Se sosiaalistaa ja rohkaisee ottamaan vastuuta ryhmän toiminnasta kurssilla, ja kaiken kaikkiaan omasta kuntoutumisesta ja elämästä, ei sairaana terveiden joukossa vaan tasa-arvoisena ihmisenä muiden joukossa kukin omilla voimavaroillaan. Vertaistuki kuuluu siihen olennaisesti. Sitä saadaan hevostelun yhteydessä, kurssien keskusteluosuuksissa ja vapaa-ajalla yhdessä ollessa.
Hevosterapiaan nähden ero on suuri. Terapiassa ”terve” ammattilaisterapeutti hoitaa ”sairaita” ja on vastuussa kaikesta toiminnasta. Molemmilla toimintamuodoilla on kuntoutumista tukeva vaikutus, terapeuttinen, jos niin halutaan sanoa, mutta se on luonteeltaan erilainen.
Sosiaalipedagoginen toiminta on tasa-arvoista, yhteisöllistä ja yhteisvastuullista.
Hevostoimintaa on mm. ratsastus, hevosten hoitaminen ja
hevostelusta puhuminen.
Vertaistoimintaa on kaikki yhdessä tekeminen: esimerkiksi hevostoiminta,
ryhmäkeskustelut ja vapaa yhdessäolo.
Niinpä , paljon masentuneiden parissa olleena totean , että hevostelu ei auta pitkäaikaiseen masennukseen - eläinten läheisyys sinänsä helpottaa kenen tahansa pahaa mieltä.Masennukseen auttaa masennuksen syyn poistaminen. Ainoastaan.
PS Kuopiossa oli pitkään jo 70-luvulta toiminut olutkuppila ,pystybaari ,kaupungin keskustassa nimellä POLLEN POTKU - polle ja hepo tarkoittavat muutakin kuin nelijalkaista ravuria.
Nykyisin nimi on muutettu mutta samalla paikkaa toimii olutkuppila edelleen , lähellä teatteria ja Bierstubea.
Muutoksen tuulet ovat kulttuurityöntekijän alati virkeänä,valppaana pitävä generaattori.
Muutaman vuoden olemme saaneet seminaareilla opastusta liike-elämästä lainatun terminologian brändien, klustereiden, flown,
innovaatioiden, teamien, highteckien , sisällöntuotannon , tuotteistamisen, kuluttamisen, mielikuvamainonnan maailmaan – sanat on siirretty surutta taidekäyttöön yhteisen edun ja voiton nimissä.
Juuri kun olimme oppineet yritysmaailman ammattisanastoon kulttuurissa onkin jo aika vaihtaa lääketieteen ammattisanastoon: puhutaan taideapteekista, ideaklinikoista, taidelääkkeistä.
Lisää on varmaan tulossa; delirium korvataan potilaalle muutaman tunnin sessiolla ekspressionistitaiteilijan työhuoneella tai muurahaispesässä istuvan performanssitaiteilijan seurassa,
Diapamihoito Taideapteekista on Kalle Päätalon Iijoki -sarjan 5 tuntinen slow-näytelmä.
Nervosa on kävelyperformanssi halki kolmen hehtaarin marketin.
Skitsohoito kuukausi kelan tai työvoimatoimiston virkailijana 5 kk.
Pakkoliikehoito taiteen menetelmin ; taiteen keskustoimikunnassa kalligrafiaterapia ; kirjoitat lauseen Et tälläkkään kertaa saanut hakemaasi apurahaa suuren hakijamäärän vuoksi.
Tuhat kertaa.
Käsin kaunokirjoituksella.
Patologinen valehtelija saisi valehdella performanssitaiteilijana turvallisessa ympäristössä eduskuntatalon portailla muutaman kuukauden 6 tuntia päivässä.
Loistava idea. Näin ratkeavat työvoima-, terveys- , ja sosiaaliongelmat yhtaikaa.
Toteutetaan valtion työllistämvaroin ja Eu -projektina vaikka hankenimella Pakkomielteestä tekoihin- hulluudesta huvia kansalle!
Kohta saamme taiteen keskustoimikuntaan oman toimikunnan medikalisaatiotaidetoimikunta joka jakaa avustuksia kuin apteekin hyllyltä reseptiä vastaan.
Loppukevennys
Eräässä Lehdessä oli seuraavalainen ilmoitus- poistettu tarpeettomia osioita
POLLESTA POTKUA TYÖELÄMÄÄN
Kuntoutus viitenä viikonloppuna työelämässä oleville uupuneille, masentuneille.Kuntoutuksessa oleville.
Ei vadita ratsastustaitoja- yksi viikonloppu saaressa.
Koko ilmoitus nähtävissä:
http://www.sjl.fi/web/pdf/200937_ke/sjl16p06.pdf katso koko ilmoitus ja kurssintarjoajan omilla kotisivuilla on lisää tietoa kurssin taustaideologiasta:
Tarkoituksena on tukea kuntoutumista ja edistää mielenterveyttä sosiaalipedagogisella hevostoiminnalla ja muulla vertaistoiminnalla.
Sosiaalipedagoginen hevostoiminta on elämyksellistä ja yhteisöllistä toimintaa hevosten parissa. Siinä kaikki ovat ryhmässä tasa-arvoisia ja rohkaisevat ja tukevat toisiaan. Se sosiaalistaa ja rohkaisee ottamaan vastuuta ryhmän toiminnasta kurssilla, ja kaiken kaikkiaan omasta kuntoutumisesta ja elämästä, ei sairaana terveiden joukossa vaan tasa-arvoisena ihmisenä muiden joukossa kukin omilla voimavaroillaan. Vertaistuki kuuluu siihen olennaisesti. Sitä saadaan hevostelun yhteydessä, kurssien keskusteluosuuksissa ja vapaa-ajalla yhdessä ollessa.
Hevosterapiaan nähden ero on suuri. Terapiassa ”terve” ammattilaisterapeutti hoitaa ”sairaita” ja on vastuussa kaikesta toiminnasta. Molemmilla toimintamuodoilla on kuntoutumista tukeva vaikutus, terapeuttinen, jos niin halutaan sanoa, mutta se on luonteeltaan erilainen.
Sosiaalipedagoginen toiminta on tasa-arvoista, yhteisöllistä ja yhteisvastuullista.
Hevostoimintaa on mm. ratsastus, hevosten hoitaminen ja
hevostelusta puhuminen.
Vertaistoimintaa on kaikki yhdessä tekeminen: esimerkiksi hevostoiminta,
ryhmäkeskustelut ja vapaa yhdessäolo.
Niinpä , paljon masentuneiden parissa olleena totean , että hevostelu ei auta pitkäaikaiseen masennukseen - eläinten läheisyys sinänsä helpottaa kenen tahansa pahaa mieltä.Masennukseen auttaa masennuksen syyn poistaminen. Ainoastaan.
PS Kuopiossa oli pitkään jo 70-luvulta toiminut olutkuppila ,pystybaari ,kaupungin keskustassa nimellä POLLEN POTKU - polle ja hepo tarkoittavat muutakin kuin nelijalkaista ravuria.
Nykyisin nimi on muutettu mutta samalla paikkaa toimii olutkuppila edelleen , lähellä teatteria ja Bierstubea.
tiistaina, heinäkuuta 28, 2009
JUST EVERYTHING SUCKS
Procol Harum Sucks Politics Sucks Neste Rally Sucks Finnish Enviromental Art Sucks
Nice Warm Weather Sucks Birds singing Sucks Intellextual Finnish People Sucks Culture Managemnent Sucks Creativity Sucks Nokia Sucks Growing Grass Sucks
Just Everything Sucks -Would You not Agree with me?
Nice Warm Weather Sucks Birds singing Sucks Intellextual Finnish People Sucks Culture Managemnent Sucks Creativity Sucks Nokia Sucks Growing Grass Sucks
Just Everything Sucks -Would You not Agree with me?
maanantaina, heinäkuuta 27, 2009
POLITIIKKA ON LIKAISTA , LIKAISEMPAA - PASKAA!
Heipähei!
Ei täällä olla laiskana maattu ; koko kesä on mennyt turuilla ja toreilla ja hanttihomissa eli ansiomielessä - suosittelen Jyväskylän kauppatoria- joo, just sitä jota mollattaan ankeaksi usein ja aina jonkun sen reunalla olevan rakennusriidan yhteydessä muistetaan potkaista toria ja todeta kuinka ankea se on.
Mutta totuus on kesäaikaan toinen!
Siellä on mukavia , ahkeria ihmisiä torimyyjinä - aamut alkavat noin klo 5.00 ja illat päättyvät noin klo 22.00.
Mansikan-, porkkanan-, perunan- korin-, ja kalan- kukkien myyjien sinnikäs joukko pitää paikan elävänä.
Kaupunki hallinnoi toria; jos etsit ohjeita, miten torille pääsee kaupan tekoon, mitä maksaa , onko kalusteita- kuka tietää - niin ehkä eksyt oikeaan, kun olet sitkeä.
Eikö toritieto pitäisi löytyä otsikon alta myyntipaikat tai markkinapaikat tms heti etusivun palveluista? Torimkasu on vain 7-14 Euroa päivä , luulisi että useampi käsityöläinen, haluaisi viikon pari myydä tuotteitaan tai kuten minä esitellä mosaiikin ladontaa työnäytöksinä.
Rahankeruu on ulkoistettu torilla.
RTK kerää päivämaksut ja kk-maksut.
Muuta heidän tehtäviinsä ei kuulu.Eli sitkeästi kun yrittää voi osua oikeaan ja pääsee ja osaa torille kauppaa tekemään mennä.
Sehän on niin uusi asia tuo torikauppa.
Torin lisäksi on muitakin paikkoja missä ihmiset liikkuvat sankoin joukoin.
Itse esittelin mosaiikin ladontaa Jyskän Varastomyynnin tapahtumapäivänä makkaran paistopisteen vieressä-ilmaista makkaraa meni kymmeniä kiloja kuumana kesäpäivänä aamusta iltaan.
Hellettä on ollut , joten sain komean kuparisen rusketuksen bonuksena kun myin kaksi viikkoa 9-14 ja välillä ja pitempäänkin torilla mosaiikkia.
Viime viikot olen iltapäivät vetänyt mosaiikkityöpajoja Alvar Aalto-museon työpajatilassa URB:ssa toista vkoa- hienoja laattoja on syntynyt.
Ja nyt otsikon aiheeseen, vaalirahasotkut ja kootut selitykset ovat avanneet kunnallisen päätöksenteon juonen kuvioita ; tunnustan, että olen ollut sinisilmäinen tyhmä!
Olen osallistunut kuntavaaleihin ja eduskuntavaaleihin ja kulttuuri- ja nuorisolautakuntatyöhön omalla ajalla ja omilla rahoilla - kaikki muut ovat viksusti hankkineet tuhansia euroja vaalirahaa ja tehneet vaalityötä kunnan tai valtion viran suojissa.
Olen luullut oikeasti , että yhteiskuntaan voi vaikuttaa olemalla päätöksenteossa mukana. Kissan viikset -ja Katin kontit!
Olen ollut vain tuomassa hupia ja vaihtelua lautakunnankokouksiin ,joissa päätökset suurimmaksi osaksi runnottaan vahvemman voimalla ja hyvä veli konseptilla.
Ajatelkaapa vaikka Yksityistä Tietokonekokoelmaa ,jonka varastotiloja kaupunki tiukkina aikoina kulttuurin tekijöiden kustannuksella rahoitti kymmenillä tuhansilla euroilla vuosia.
Avustus saatiin pitkällisellä väännöllä -siis vuosien - pois ja Jyväskylän Kaupungin hallitus päätti olla tukematta enää yksityistä tietokonekokoelmaa. Kaupungin ja maalaiskunnan yhdistyttyä
ja uusien päättäjien astuessa remmiin , niin eikös yksityinen kokoelma taas ala saada 6000 Euroa vuodessa, kun muualta kulttuurista leikattiin esim näyttelytoiminnasta,pikkuteattereilta , toiminnoilta, jotka hyödyttävät kaikkia veronmaksajia ja erityisesti koululaisia ja nuoria.
Varsianaista hyväveli-systeemiä tämä.
Nyt ymmärrän miksi politiikka ei juuri ketään hetkauta ,ennenkuin oma asema on uhattu tai lomarahat viedään-
Elämme itsekkyyden, ahneuden , tylyyden ja narsismin aikaa- Yhteisöllisyydestä puhutaan ja toisten luonnollinen auttaminen hädässä on naamioitu milloin miksikin spektaakkeliksi ja kohde vaihtuu tarkoituksen mukaan-
Muka Humanismia ilmassa!
Olen kulttuurilautakunnan jäsen , mutta tänä vuonna huomasin ,että minulla ei ole vara olla pois iltatöistä ja istua kokouksissa- aiemmin olin kylmästi valinnut työn
sijasta luottamustehtävän, josta kokouspalkkio oli noin 30 Euroa per kokous.
Todellakin yhteiseen päätöksentekoon on varaa osallistua vain kunnan ja valtion viroissa olevilla,tai Kehittyvien Maakuntien Rahoituksen piirissä olevilla.
Olin innoissani ja tosissani ensimmäiset neljä vuotta lautakunnassa , mutta kuten mainio mies keskustasta aikoinaan totesi KYLLÄ SIPERIA OPETTAA- Tervetuloa passiivisuus!
Näkemiin yhteiset asiat-nyt paistaa lompakon pohja ja tukirahoittajia tai työntarjoajia ei näy!
Onneksi minulla on lautakunnassa ahkera sijainen -ihan omine mielipiteineen mutta samalta aatesuunnalta eli humanisti ja kulttuurityöntekijä.
Rallit alkavat tällä viikolla -vielä ei kumaja moottorien jyly.
Jyly tarkoittaa rahaa ja toimeentuloa sadoille keskisuomalaisille , ja huutia luonnolle!
Aion olla torilla aamupäivisin jos ilmat sallii. Eka kerta kun olen kaupungissa rallien ajan.
Terv. Marja
Ei täällä olla laiskana maattu ; koko kesä on mennyt turuilla ja toreilla ja hanttihomissa eli ansiomielessä - suosittelen Jyväskylän kauppatoria- joo, just sitä jota mollattaan ankeaksi usein ja aina jonkun sen reunalla olevan rakennusriidan yhteydessä muistetaan potkaista toria ja todeta kuinka ankea se on.
Mutta totuus on kesäaikaan toinen!
Siellä on mukavia , ahkeria ihmisiä torimyyjinä - aamut alkavat noin klo 5.00 ja illat päättyvät noin klo 22.00.
Mansikan-, porkkanan-, perunan- korin-, ja kalan- kukkien myyjien sinnikäs joukko pitää paikan elävänä.
Kaupunki hallinnoi toria; jos etsit ohjeita, miten torille pääsee kaupan tekoon, mitä maksaa , onko kalusteita- kuka tietää - niin ehkä eksyt oikeaan, kun olet sitkeä.
Eikö toritieto pitäisi löytyä otsikon alta myyntipaikat tai markkinapaikat tms heti etusivun palveluista? Torimkasu on vain 7-14 Euroa päivä , luulisi että useampi käsityöläinen, haluaisi viikon pari myydä tuotteitaan tai kuten minä esitellä mosaiikin ladontaa työnäytöksinä.
Rahankeruu on ulkoistettu torilla.
RTK kerää päivämaksut ja kk-maksut.
Muuta heidän tehtäviinsä ei kuulu.Eli sitkeästi kun yrittää voi osua oikeaan ja pääsee ja osaa torille kauppaa tekemään mennä.
Sehän on niin uusi asia tuo torikauppa.
Torin lisäksi on muitakin paikkoja missä ihmiset liikkuvat sankoin joukoin.
Itse esittelin mosaiikin ladontaa Jyskän Varastomyynnin tapahtumapäivänä makkaran paistopisteen vieressä-ilmaista makkaraa meni kymmeniä kiloja kuumana kesäpäivänä aamusta iltaan.
Hellettä on ollut , joten sain komean kuparisen rusketuksen bonuksena kun myin kaksi viikkoa 9-14 ja välillä ja pitempäänkin torilla mosaiikkia.
Viime viikot olen iltapäivät vetänyt mosaiikkityöpajoja Alvar Aalto-museon työpajatilassa URB:ssa toista vkoa- hienoja laattoja on syntynyt.
Ja nyt otsikon aiheeseen, vaalirahasotkut ja kootut selitykset ovat avanneet kunnallisen päätöksenteon juonen kuvioita ; tunnustan, että olen ollut sinisilmäinen tyhmä!
Olen osallistunut kuntavaaleihin ja eduskuntavaaleihin ja kulttuuri- ja nuorisolautakuntatyöhön omalla ajalla ja omilla rahoilla - kaikki muut ovat viksusti hankkineet tuhansia euroja vaalirahaa ja tehneet vaalityötä kunnan tai valtion viran suojissa.
Olen luullut oikeasti , että yhteiskuntaan voi vaikuttaa olemalla päätöksenteossa mukana. Kissan viikset -ja Katin kontit!
Olen ollut vain tuomassa hupia ja vaihtelua lautakunnankokouksiin ,joissa päätökset suurimmaksi osaksi runnottaan vahvemman voimalla ja hyvä veli konseptilla.
Ajatelkaapa vaikka Yksityistä Tietokonekokoelmaa ,jonka varastotiloja kaupunki tiukkina aikoina kulttuurin tekijöiden kustannuksella rahoitti kymmenillä tuhansilla euroilla vuosia.
Avustus saatiin pitkällisellä väännöllä -siis vuosien - pois ja Jyväskylän Kaupungin hallitus päätti olla tukematta enää yksityistä tietokonekokoelmaa. Kaupungin ja maalaiskunnan yhdistyttyä
ja uusien päättäjien astuessa remmiin , niin eikös yksityinen kokoelma taas ala saada 6000 Euroa vuodessa, kun muualta kulttuurista leikattiin esim näyttelytoiminnasta,pikkuteattereilta , toiminnoilta, jotka hyödyttävät kaikkia veronmaksajia ja erityisesti koululaisia ja nuoria.
Varsianaista hyväveli-systeemiä tämä.
Nyt ymmärrän miksi politiikka ei juuri ketään hetkauta ,ennenkuin oma asema on uhattu tai lomarahat viedään-
Elämme itsekkyyden, ahneuden , tylyyden ja narsismin aikaa- Yhteisöllisyydestä puhutaan ja toisten luonnollinen auttaminen hädässä on naamioitu milloin miksikin spektaakkeliksi ja kohde vaihtuu tarkoituksen mukaan-
Muka Humanismia ilmassa!
Olen kulttuurilautakunnan jäsen , mutta tänä vuonna huomasin ,että minulla ei ole vara olla pois iltatöistä ja istua kokouksissa- aiemmin olin kylmästi valinnut työn
sijasta luottamustehtävän, josta kokouspalkkio oli noin 30 Euroa per kokous.
Todellakin yhteiseen päätöksentekoon on varaa osallistua vain kunnan ja valtion viroissa olevilla,tai Kehittyvien Maakuntien Rahoituksen piirissä olevilla.
Olin innoissani ja tosissani ensimmäiset neljä vuotta lautakunnassa , mutta kuten mainio mies keskustasta aikoinaan totesi KYLLÄ SIPERIA OPETTAA- Tervetuloa passiivisuus!
Näkemiin yhteiset asiat-nyt paistaa lompakon pohja ja tukirahoittajia tai työntarjoajia ei näy!
Onneksi minulla on lautakunnassa ahkera sijainen -ihan omine mielipiteineen mutta samalta aatesuunnalta eli humanisti ja kulttuurityöntekijä.
Rallit alkavat tällä viikolla -vielä ei kumaja moottorien jyly.
Jyly tarkoittaa rahaa ja toimeentuloa sadoille keskisuomalaisille , ja huutia luonnolle!
Aion olla torilla aamupäivisin jos ilmat sallii. Eka kerta kun olen kaupungissa rallien ajan.
Terv. Marja
sunnuntaina, kesäkuuta 21, 2009
Erilainen Juhannus!
Erilainen Juhannus Eli Kokon Sijasta Katselin kaatuvaa Björkdahlin hyllykköä.
Koskapa ihmissuhteeni muutenkin kuin parisuhteessa ovat hankalasti selitettävissä niin tällä seikalla oli tietenkin vaikutuksensa Juhannuksen viettooni- kymmeniä vuosia Juhannus on tullut vietettyä perinteisesti viinaksia nauttien , villasukat jalassa , nuotion äärellä ,tulilla , seuraten väliin airottomilla , vuotavilla veneillä liivittömiä suomalaisurhoja rannalla varoituksia huutaen tai järvimaiseman lossilla keikkuen tanssien kyläjuhlissa ja aamuun asti on nautittu kaikista luonnon antimista ; polttavista löylyista , palaneesta lohesta, riitelevistä pareista, hiekasta ja nurmesta suussa,
lumisateesta, mustelmista , aamun rämäkästä kohmelohuumorista ja haaleista kaljoista ja epäonnistuneista rakasteluyrityksistä jne.
Ja koko kaunista Juhannus-kuvaelmaa on kehystänyt pelargoniapenkki ja sadat orvokkilajit ja joskus vaihtelua toimintoihin tuonut räntäinen vesisade.
No nyt olin itsekseni – Juhannus ei oikein koskaan ole ollut mun juttu - aattona naapuri huikkasi parvekkeeltaan , että ei aio grillata pihalla yhtään mitään tänä Juhannuksena.
Minussa sen sijaan heräsi pieni primitiivinen keskiyön juhlan intohimo avotulelle taloyhtiön pihagrillillä , kun sääkin oli ihan lenseän kesäinen ja tuuleton.
Haaveilin grillin hiilloksella kypsennetyistä ,ruottalaisista varhaisperunoista ja silppusin retkikirveellä sopivaa sälää grillituleen ja siihen se naapuri tuli kuitenkin kyljystensä kanssa,
kyljykset paistuivat , liinakin saatiin pöytään ja kesäkukkia maljakkoon ja minulle tarjottiin saunalahtea lantrattuna väljähtyneen lämpimänä ja vielä mesimarjalikööriä toiselle jalalle.
Enempää en blandrinkkejä halunnut nauttia vaan luotin omiin tummiin tsekkioluisiin.
En saanut koskaan pottuja paistettua – naapuri( nainen) pääsi saunanlahden siivittämään liikutuksen syvään tilaan ja keksi ,että olemme taloyhtiössä tuhoamassa hänen pihaansa ja huusi kirosanojen siivittämiä iskulauseita minulle ja kotiin palaavalle asukkaalle.
Haki sangollisen vettä suuressa tuohtumuksessaan - hänen omat kyljykset olivat siinä vaiheessa jo foliossa turvallisesti pakattuna muovirasiaan-
kaatoi hiillokseen ämpärillisen vettä ja huusi kirosi ja heitti kukat ja repi liinan ja mellasti kertakaikkisesti niin, että oli pakko koota kimpusunsa ja kampsunsa ja paeta paikalta meidän muiden.
Kävin uudelleen nuotiolla ja sytytinkin sen , mutta en jaksanut odottaa kunnon hiillosta.
Vaan söin ruottin varhaisperunat keitettynä .Ajattelin, että nyt on niin ikävä mieli -että on paree lähteä hauskaa etsimään ihmisten ilmoille.
Käytyväni juhannussuihkussa , etsin lehdestä aukiolevat kuppilat ja ne olivat London ja Freetime-
Freetimessa oli siistiä,kivaa, reippaasti rokkaavaa nuorisoa isolla tanssilattialla ja hyvää rytmimusiikkia – niinpä vedin yksintanssia mitä hurjimmalla koreografialla kolmisen tuntia ja klo 03.30 kuppilan valomerkki tuli ja keskeytti tanssihurmoksen.
Mutta kivaa oli eikä kukaan örveltänyt räkäkännissä riidellen!
Kotiin saavuin tunnin Kirkkopuistossa notkumisen jälkeen ja tietenkin kun horjahtaessani nojauduin olohuoneessa vapaasti lattialla seisovaan uudehkoon , osamaksulla hankittuun italialaiseen Björkdahlin kirjahyllyyn, se kaatui selälleen, vaikka minulla oli jo varotoimena kirjoja pönkkänä lattialla sille.
Noin kaksimetrinen hylly kaatui arvolleen sopivasti onneksi seinää vasten viistoon, jolloin vahingot eivät olleet niin suuret – ilmeeni oli varmaan kuin olisin Pisan tornin kaatumisen nähnyt-
Hylly on koottuu toisiinsa kiinnitettävistä,
päällekkäin ladottavista osista, joissa ovat lasiovet vaakatasoss.
Hylly jotenkin pysyi koossa lukuunottamatta ylintä osaa, joka ketkahti paikaltaan ja sen lasiluukku ei kestänyt jännitystä vaan meni rikki ja odottaa nyt eteisessä lasiliikkeeseen lähtöä.
Heti aloin juhannusyönä vahinkoa korjaamaan ja en alkanut nukkumaan ennenkuin sain hyllyn kirjoista tyhjäksi , sitten ajattelin, että ehkä hyllykkö pysyy tanakammin pystyssä, jos asennan sen seinää vasten ja niinpä siirsin hyllykön
sokkelin seinän viereen – mutta huomasin , että se heilui todella yhtä vaarallisesti kuin vapaana lattialla ollessa!Sitten yläkerrassa
tapahtui oivallus -heureka – hyllyn sokkeli on ollut kokoajan väärinpäin ja hylly olisi voinut kaatua koska tahansa vaikka naamalleen ja kaikki lasiovet olisivat olleet paskana-
Kasasin hyllyn uudelleen ja korjailin pieniä vaurioita kuten taustalevyjen irtoamisia jne.
Hyvää työtä ovat italialaiset hyllynvalmistajat – kesti moisen kumauksen ja nyt kun sokkeli on oikein päin hylly seisoo vakaana kuin tammi huoneenjakajana vapaasti lattialla- hyvissä kirjahyllyissä on se hyvä puoli , että niiden tausta kestää katselun.
Siispä oli onnea ainakin yhdessä asiassa tänä Juhannuksena opin , että sokkeli ei saa keinua eikä tarvi pulikoita ja paperitolloja keinumisen estämiseksi, vaikka ei olisi selkä seinää vastan.
Tämä varmaan huvittaa kokoamisen asiantuntijoita ja Ikea – ja postiyyntikonkareita, jotka osaavat kokoa itse -systeemit – tietty olisi pitänyt heti tajuta ettei hylly saa keinua missään vaiheessa.
Eli johtopäätös on, että kyllä kannatti taas käydä baarissa - ja tanssia itsensä veteläksi.
Uudehko , vaarallisesti kokoamani kirjahylly on nyt oikein asennettu.
Ja korvasihan se kaatuvan kirjahyllyn katsominen sen näkemättä jääneen juhannuskokon tuijottelun rannalla.Ja kesti sopivan lyhyen ajan. Kokon poltto kokoamisineen ja sysytysyrityksineen voi viedä tunteja-
Tämä Juhannus päättyi aamu kuuteen.
Kyllä sitten jo nukutti.
Nyt on sunnuntai- arvatkaapa onko koko vartalo kuin piesty- nyt täytyy mennä
rauhalliselle lenkille metsään ja yrittää venytellä itsensä kuntoon.
Ja töitä olin ajatelut tehdä koko Juhannuksen- no ei sujunut , ei sitten mitenkään-
Pitää ottaa viikolla kiinni rästit.
Ja taas seuraavan kansallisjuhlan aikana hankkia uusia kokemuksia maailmasta.
T. Marja
Koskapa ihmissuhteeni muutenkin kuin parisuhteessa ovat hankalasti selitettävissä niin tällä seikalla oli tietenkin vaikutuksensa Juhannuksen viettooni- kymmeniä vuosia Juhannus on tullut vietettyä perinteisesti viinaksia nauttien , villasukat jalassa , nuotion äärellä ,tulilla , seuraten väliin airottomilla , vuotavilla veneillä liivittömiä suomalaisurhoja rannalla varoituksia huutaen tai järvimaiseman lossilla keikkuen tanssien kyläjuhlissa ja aamuun asti on nautittu kaikista luonnon antimista ; polttavista löylyista , palaneesta lohesta, riitelevistä pareista, hiekasta ja nurmesta suussa,
lumisateesta, mustelmista , aamun rämäkästä kohmelohuumorista ja haaleista kaljoista ja epäonnistuneista rakasteluyrityksistä jne.
Ja koko kaunista Juhannus-kuvaelmaa on kehystänyt pelargoniapenkki ja sadat orvokkilajit ja joskus vaihtelua toimintoihin tuonut räntäinen vesisade.
No nyt olin itsekseni – Juhannus ei oikein koskaan ole ollut mun juttu - aattona naapuri huikkasi parvekkeeltaan , että ei aio grillata pihalla yhtään mitään tänä Juhannuksena.
Minussa sen sijaan heräsi pieni primitiivinen keskiyön juhlan intohimo avotulelle taloyhtiön pihagrillillä , kun sääkin oli ihan lenseän kesäinen ja tuuleton.
Haaveilin grillin hiilloksella kypsennetyistä ,ruottalaisista varhaisperunoista ja silppusin retkikirveellä sopivaa sälää grillituleen ja siihen se naapuri tuli kuitenkin kyljystensä kanssa,
kyljykset paistuivat , liinakin saatiin pöytään ja kesäkukkia maljakkoon ja minulle tarjottiin saunalahtea lantrattuna väljähtyneen lämpimänä ja vielä mesimarjalikööriä toiselle jalalle.
Enempää en blandrinkkejä halunnut nauttia vaan luotin omiin tummiin tsekkioluisiin.
En saanut koskaan pottuja paistettua – naapuri( nainen) pääsi saunanlahden siivittämään liikutuksen syvään tilaan ja keksi ,että olemme taloyhtiössä tuhoamassa hänen pihaansa ja huusi kirosanojen siivittämiä iskulauseita minulle ja kotiin palaavalle asukkaalle.
Haki sangollisen vettä suuressa tuohtumuksessaan - hänen omat kyljykset olivat siinä vaiheessa jo foliossa turvallisesti pakattuna muovirasiaan-
kaatoi hiillokseen ämpärillisen vettä ja huusi kirosi ja heitti kukat ja repi liinan ja mellasti kertakaikkisesti niin, että oli pakko koota kimpusunsa ja kampsunsa ja paeta paikalta meidän muiden.
Kävin uudelleen nuotiolla ja sytytinkin sen , mutta en jaksanut odottaa kunnon hiillosta.
Vaan söin ruottin varhaisperunat keitettynä .Ajattelin, että nyt on niin ikävä mieli -että on paree lähteä hauskaa etsimään ihmisten ilmoille.
Käytyväni juhannussuihkussa , etsin lehdestä aukiolevat kuppilat ja ne olivat London ja Freetime-
Freetimessa oli siistiä,kivaa, reippaasti rokkaavaa nuorisoa isolla tanssilattialla ja hyvää rytmimusiikkia – niinpä vedin yksintanssia mitä hurjimmalla koreografialla kolmisen tuntia ja klo 03.30 kuppilan valomerkki tuli ja keskeytti tanssihurmoksen.
Mutta kivaa oli eikä kukaan örveltänyt räkäkännissä riidellen!
Kotiin saavuin tunnin Kirkkopuistossa notkumisen jälkeen ja tietenkin kun horjahtaessani nojauduin olohuoneessa vapaasti lattialla seisovaan uudehkoon , osamaksulla hankittuun italialaiseen Björkdahlin kirjahyllyyn, se kaatui selälleen, vaikka minulla oli jo varotoimena kirjoja pönkkänä lattialla sille.
Noin kaksimetrinen hylly kaatui arvolleen sopivasti onneksi seinää vasten viistoon, jolloin vahingot eivät olleet niin suuret – ilmeeni oli varmaan kuin olisin Pisan tornin kaatumisen nähnyt-
Hylly on koottuu toisiinsa kiinnitettävistä,
päällekkäin ladottavista osista, joissa ovat lasiovet vaakatasoss.
Hylly jotenkin pysyi koossa lukuunottamatta ylintä osaa, joka ketkahti paikaltaan ja sen lasiluukku ei kestänyt jännitystä vaan meni rikki ja odottaa nyt eteisessä lasiliikkeeseen lähtöä.
Heti aloin juhannusyönä vahinkoa korjaamaan ja en alkanut nukkumaan ennenkuin sain hyllyn kirjoista tyhjäksi , sitten ajattelin, että ehkä hyllykkö pysyy tanakammin pystyssä, jos asennan sen seinää vasten ja niinpä siirsin hyllykön
sokkelin seinän viereen – mutta huomasin , että se heilui todella yhtä vaarallisesti kuin vapaana lattialla ollessa!Sitten yläkerrassa
tapahtui oivallus -heureka – hyllyn sokkeli on ollut kokoajan väärinpäin ja hylly olisi voinut kaatua koska tahansa vaikka naamalleen ja kaikki lasiovet olisivat olleet paskana-
Kasasin hyllyn uudelleen ja korjailin pieniä vaurioita kuten taustalevyjen irtoamisia jne.
Hyvää työtä ovat italialaiset hyllynvalmistajat – kesti moisen kumauksen ja nyt kun sokkeli on oikein päin hylly seisoo vakaana kuin tammi huoneenjakajana vapaasti lattialla- hyvissä kirjahyllyissä on se hyvä puoli , että niiden tausta kestää katselun.
Siispä oli onnea ainakin yhdessä asiassa tänä Juhannuksena opin , että sokkeli ei saa keinua eikä tarvi pulikoita ja paperitolloja keinumisen estämiseksi, vaikka ei olisi selkä seinää vastan.
Tämä varmaan huvittaa kokoamisen asiantuntijoita ja Ikea – ja postiyyntikonkareita, jotka osaavat kokoa itse -systeemit – tietty olisi pitänyt heti tajuta ettei hylly saa keinua missään vaiheessa.
Eli johtopäätös on, että kyllä kannatti taas käydä baarissa - ja tanssia itsensä veteläksi.
Uudehko , vaarallisesti kokoamani kirjahylly on nyt oikein asennettu.
Ja korvasihan se kaatuvan kirjahyllyn katsominen sen näkemättä jääneen juhannuskokon tuijottelun rannalla.Ja kesti sopivan lyhyen ajan. Kokon poltto kokoamisineen ja sysytysyrityksineen voi viedä tunteja-
Tämä Juhannus päättyi aamu kuuteen.
Kyllä sitten jo nukutti.
Nyt on sunnuntai- arvatkaapa onko koko vartalo kuin piesty- nyt täytyy mennä
rauhalliselle lenkille metsään ja yrittää venytellä itsensä kuntoon.
Ja töitä olin ajatelut tehdä koko Juhannuksen- no ei sujunut , ei sitten mitenkään-
Pitää ottaa viikolla kiinni rästit.
Ja taas seuraavan kansallisjuhlan aikana hankkia uusia kokemuksia maailmasta.
T. Marja
lauantaina, toukokuuta 09, 2009
TAITEEN VARASTOINNISTA
Heips!
Kiirettä on pitänyt toimeentulon ja muun elämän kanssa ja niinpä pahoittelen uskollisille lukijoilleni etten ehdi tauotta kommentoida elämänmenoa niin usein,
mutta tuossa alla kopsattuna ARSIS -lehden juttu , löytyy oikein kuvien kanssa Taiteen keskustoimikunnan sivuilta osastolta julkaisut , mutta tuossa siis juttu ja seuraavassa TAIDE-LEHDESSÄ on ainakin yksi lyhyt kritiikki minulta.
Että hengissä ollaan.
Ja ajatellaan.
Kiusallakin.
Kevättä Rintoihin !
T. Marja
A R S I S 1 / 0 9
34
Vastuu teosten säilyttämisestä on
taiteilijoilla itsellään, mutta usein ollaan
tilanteessa, jossa ammattitaiteilijan
omat varat ja tilat eivät riitä vuosikymmenten
varrella syntyneiden teosten
säilyttämiseen. Entä kenellä on vastuu,
kun perikunnan käsiin jää vaikeasti
realisoitava ja tilaa vievä teoskokoelma?
Museolle saatetaan tarjota lahjoituksena
merkittävää taidekokoelmaa,
mutta sillä ei välttämättä ole varaa ottaa
kokoelmaa vastaan. Taideteokset
vaativat luettelointia, konservointia,
varastointia, tutkimista.
Edulliset teollisuushallit ja liikehuoneistot
ovat historiaa. Yhä useampi
taiteilija joutuu pohtimaan teostensa
säilyttämistä ja varastointia jopa omien
työ- ja asuintilojensa kustannuksella.
Ääritapauksessa edessä on teosten hävittäminen.
Rahaa ei saa polttaa, mutta
apurahalla tuotettuja teoksia saa...
Museot
Museoiden hankintamäärärahat ovat
vuosien saatossa selvästi supistuneet,
eivätkä teostilauksetkaan ole kasvaneet
odotetusti. Kuopion taidemuseon johtaja
Aija Jaatinen toteaa, ettei taidemuseoilla
ole keinoja eikä mahdollisuuksia
ratkaista taiteilijoiden työ- ja varastotilakysymyksiä.
– Se ei myöskään kuulu taidemuseon
tehtäviin, eikä museokokoelmien
hankintaperiaatteena voi olla esimerkiksi
yksittäisen taiteilijan tilaongelma,
hän perustelee.
– Taidemuseon tehtäväksi jää
teosten dokumentointi, kuten on
myös tehty.
Suuria puuveistoksia työstävä,
Suomen kuvanveijästäjäliiton uusi puheenjohtaja
Maija Helasvuo on kuvauttanut
kaikki veistoksensa jo usean
vuoden ajan. Osan veistoksistaan hän
varastoi, osan purkaa osiin ja käyttää
puun uuteen teokseen. Hänen mielestään
paras ratkaisu olisi museoiden taidehankintamäärärahojen
huomattava
lisääminen, mikä auttaisi taiteilijoita
työllistymään omassa ammatissaan ja
täten kustantamaan keskeisten teostensa
varastoinnin.
Yhteisvarasto ja muita ratkaisuja
Yhtenä mahdollisuutena on nähty taideteosten
yhteinen varasto.
– Varasto voisi toteutua esimerkiksi
taiteilijajärjestöjen yhteistyönä.
Kuvataiteen varasto voisi toimia samalla
taiteen välittäjänä keräilijöille,
säätiöille ja taidemuseoille. Mutta tuskin
saadaan niin suurta varastoa, jolla
ongelmat kokonaan ratkaistaan, sanoo
Aija Jaatinen.
Valtion taideteostoimikunnan
puheenjohtaja, kulttuuriasiainneuvos
Liisa-Maria Hakala-Zilliacus opetusministeriön
taideyksiköstä ei ainakaan
heti innostu varastoideasta.
– Toimivan keskusvaraston toteuttaminen
vaatisi museotason tiloja
ja riittävästi asiantuntevaa henkilökuntaa.
Kyseessä olisi kallis ja mittava
hanke, joka edellyttäisi vuosittaisia
toimintamäärärahoja, hän kommentoi.
–Taidevarasto, jolla olisi kolme
funktiota – säilytyspaikka, myyntikokoelma,
lainaamo – on ideana mielenkiintoinen.
Valtion varaston perustamiseen
ja ylläpitämiseen liittyy kuitenkin
monia ongelmia, enkä usko sen
olevan tällä hetkellä mahdollista.
Yhteisvarastointia voisi hänen
mielestään kokeilla esimerkiksi perustamalla
yhdistyksen, osuuskunnan
tai yrityksen.
– Jos se osoittautuisi toimivaksi
ratkaisuksi, sille voisi yrittää saada
julkistakin tukea. Myös säätiöiden
ja rahastojen rahoitushalukkuutta
kannattaisi tutkia, Hakala-Zilliacus
ehdottaa.
– Teosten tuhoamista ja kaatopaikalle
viemistä positiivisempaa olisi
lahjoitus ns. hyvään tarkoitukseen
ja sellaisille laitoksille, joilla ei ole varaa
hankkia taidetta. Esimerkiksi sairaalat,
koulut, päiväkodit ja vankilat
voisivat olla kiinnostuneita lahjoituksista
ja myös talletuksista, jolloin
omistusoikeus säilyisi taiteilijalla,
hän pohtii.
– Ihan kaikkea ei kannata säästää
ja säilyttää. Minusta on hyvä, että osa
taiteestakin ”katoaa”. Valtion taideteostoimikunta
on jo hankkinut määräaikaisia
taideteoksia, mm. Roi Vaaran
Lumipallokauppias-performanssin
ja Terike Haapojalta mediateoksen, jolle
taiteilija on määritellyt kymmenen
vuoden elinkaaren.
Myöskään taidemaalari Juha Okko
ei innostu yhteisvarastoajatuksesta:
– Mielestäni ajatus valtion taideteosvarastosta
on kammottava. Ensiksi:
mihin se tulee näinä alueellistamisen
aikoina? Toiseksi: millä sen rakentaminen
maksetaan ja ylläpito katetaan?
Pelkkä normien mukainen eli
museovarastoa vastaava tila maksaisi
vähintään kymmenkertaisesti Valtion
taidemuseon hankintamäärärahojen
Mitä pitäisi tehdä, jotta jälkipolville
jäisi kuva vivahteikkaasta ja monipuolisesta
nykytaiteestamme? Kuinka
nykytaiteen säilytys- ja taltiointiongelmat
tulisi ratkaista?
MARJA KOLU
PUHEENVUORO
A R S I S 1 / 0 9
36
ja taideteostoimikunnan vuosibudjetin
verran ja sen ylläpito saman verran
kuin suurehko museo tilakustannuksina
ja palkkoina, Okko toteaa.
Keski-Suomen taidetoimikunnan
pääsihteeri Tiina Nurminen heittää
pallon taiteilijajärjestöille.
– Taiteilijaseurat voisivat järjestää
vaikkapa poistomyyntinäyttelyitä.
Alueelliset taidetoimikunnat voivat
toimia asiassa yhteistyökumppaneina,
hän ehdottaa.
Jotain on jo tehty
Museonjohtaja Taina Myllyharju
Tampereelta pohtii jo käynnistettyjä
toimia museoiden näkökulmasta:
– Taidemuseoiden säilytystilat (eivät
siis varastot) ovat monessa kaupungissa
parhaillaan työn alla. Eri
paikoissa rakennetaan isoja yhteisvarastoja
tai kokoelmakeskuksia, niin
myös Tampereella. Säilytystiloissa
ovat kaikki museaaliset ja kansainvälisetkin
vaatimukset täyttävät turvallisuus-,
ilmastointi- ja kosteusolosuhteet.
Samassa yhteydessä on pohdittu
myös muiden (pienempien) museoiden,
säätiöiden ja yksityisten kokoelmien
säilytysratkaisuja. Konkreettisia
ratkaisuja on pyritty tekemään esimerkiksi
Varsinais-Suomessa, Oulussa ja
Tampereella.
Tampereella asiasta on puhuttu
Tampereen taiteilijaseuran kanssa
ja asia on heitetty mietittäväksi myös
John Nurminen Oy:lle, joka on Tampereen
kaupungin yhteistyökumppani
kokoelmakeskusasiassa. Nurminen
on tulossa mukaan Tampereen museotoimen
hankkeeseen vielä tarkemmin
määrittelemättömällä tavalla. Joka tapauksessa
yhteistyökuvio tulee liittymään
taidelogistisiin palveluihin,
museoesineistön säilytysratkaisuihin
tai konservointipalveluihin. Tässä yhteydessä
on mietitty myös sitä, miten
Nurminen voisi vuokrata säilytystiloja
esimerkiksi yksityisille taiteilijoille
tai toimijoille.
Valtiolla on menossa kansallinen
hanke museoiden kokoelmien digitalisoimiseksi.
Hanke kestää useamman
vuoden ja tarkoituksena on muodostaa
digitaalinen arkisto, jonka aineisto
olisi myös kaikkien kansalaisten
käytettävissä.
Ongelmat teosten säilyttämisessä
ovat erilaisia. Hailuotolainen kuvataiteilija
Anni Rapinoja on työskennellyt
yhdessä luonnon kanssa kohta
20 vuotta.
– Teokset voivat aluksi säikäyttää
konservoijaa. Kerran vanha kimalainen
etsiytyi ”pajunkissakengän” sisäpehmusteisiin
viimeiseen leposijaansa.
Annoin sen jäädä sinne. Kimalaiseen
oli myöhemmin ilmestynyt
pieniä ötököitä, joille ei kuitenkaan
paju kelvannut. Pakasteessa käyttämisen
jälkeen sovimme konservaattorin
kanssa, että kimalainen saa pitää kauniin
leposijansa. Tähän mennessä ei
ole ollut muita ongelmia.
Entä miten hän aikoo säilyttää tuleville
sukupolville erityistilaa ja huolehtimista
vaativat teoksensa? – Viime
kädessä voin kuvitella palauttavani teokseni
takasin luontoon.
Kenen teokset jäävät?
Mikä on tulevaisuuden näkökulmasta
arvokasta nykyisessä ajassa työskentelevien
taiteilijoiden työssä?
– Perinteinen taiteen kerääminen
perustuu ajatukseen ajan keskeisistä
taiteilijoista, joiden uran eri vaiheita
kokoelma sisältää, toteaa taidemaalari
Juha Okko.
– Ajatuksena on, että edes näiden
taiteilijoiden työstä syntyy jonkinlainen
zeitgeist. Käytännössä näin koottujen
kokoelmien työt määrittävät
sen, ketkä ja mitkä työt muodostavat
epävirallisen mutta aktuaalisen kaanonin.
Jos ei muuten, niin kuvamateriaalin
ja tiedon saatavuuden tähden.
– Kun teoksia ostetaan, tilataan
tai otetaan deponoitavaksi, kyse on
subjektiivisista valinnoista. Vaikka puhutaan
asiantuntijuudesta, on esimerkiksi
suomalaisen nykytaiteen kattava
seuraaminen liki mahdotonta taiteilijamäärän
takia. Siksi kukin taiteen toimija
tai toimijaryhmä luo oman käsityksensä
keskeisestä taiteesta ja taiteilijoista.
Kuopion kulttuuritoimen johtaja
Pekka Vähäkankaan mielestä kysymykseen
taideteosten säilyttämisestä
olisi löydettävä periaatetason ratkaisu.
Vähäkankaan mukaan taloudelliset
realiteetit tulevat vastaan niin
varastoinnissa kuin kokoelmapolitiikassakin.
– Taide on pitkälti yhteiskunnan
rahoittamaa. On iso kysymys, miten
ja mitkä henkiset tuotokset tulee säilyttää
tuleville sukupolville.
Kirjoittaja on Jyväskylässä asuva kuvataiteilija.
PUHEENVUORO
Museoita ja kokoelmia
Vuonna 2006 museoissa oli esillä 1 279 vaihtuvaa näyttelyä.
Museoissa esillä olleiden näyttelyiden ja valmistuneiden
kiertonäyttelyiden kokonaismäärästä taidemuseoiden
osuus oli 38 %, kulttuurihistoriallisten museoiden
37 %. Näyttelyistä hiukan yli puolet oli museoiden
omaa tuotantoa.
Ammattimaisesti hoidetuissa museoissa kävi vuoden
2006 aikana 4,5 miljoonaa kävijää. Käyntejä oli 188 000
enemmän kuin vuonna 2005. Kävijöistä 31 % vieraili taidemuseoissa,
39 % kulttuurihistoriallisissa museoissa.
Museoiden kokoelmat antavat mahdollisuuden monentyyppisten
näyttelyiden rakentamiseen. Kulttuurihistoriallisten
museoiden ja erikoismuseoiden kokoelmien
laajuus oli vuoden 2006 lopussa lähes 4,5
miljoonaa. Taideteosten määrä oli noin 286 000, josta
vuoden kartunta oli 3 861.
Lähde: Museotilasto 2006
Kiirettä on pitänyt toimeentulon ja muun elämän kanssa ja niinpä pahoittelen uskollisille lukijoilleni etten ehdi tauotta kommentoida elämänmenoa niin usein,
mutta tuossa alla kopsattuna ARSIS -lehden juttu , löytyy oikein kuvien kanssa Taiteen keskustoimikunnan sivuilta osastolta julkaisut , mutta tuossa siis juttu ja seuraavassa TAIDE-LEHDESSÄ on ainakin yksi lyhyt kritiikki minulta.
Että hengissä ollaan.
Ja ajatellaan.
Kiusallakin.
Kevättä Rintoihin !
T. Marja
A R S I S 1 / 0 9
34
Vastuu teosten säilyttämisestä on
taiteilijoilla itsellään, mutta usein ollaan
tilanteessa, jossa ammattitaiteilijan
omat varat ja tilat eivät riitä vuosikymmenten
varrella syntyneiden teosten
säilyttämiseen. Entä kenellä on vastuu,
kun perikunnan käsiin jää vaikeasti
realisoitava ja tilaa vievä teoskokoelma?
Museolle saatetaan tarjota lahjoituksena
merkittävää taidekokoelmaa,
mutta sillä ei välttämättä ole varaa ottaa
kokoelmaa vastaan. Taideteokset
vaativat luettelointia, konservointia,
varastointia, tutkimista.
Edulliset teollisuushallit ja liikehuoneistot
ovat historiaa. Yhä useampi
taiteilija joutuu pohtimaan teostensa
säilyttämistä ja varastointia jopa omien
työ- ja asuintilojensa kustannuksella.
Ääritapauksessa edessä on teosten hävittäminen.
Rahaa ei saa polttaa, mutta
apurahalla tuotettuja teoksia saa...
Museot
Museoiden hankintamäärärahat ovat
vuosien saatossa selvästi supistuneet,
eivätkä teostilauksetkaan ole kasvaneet
odotetusti. Kuopion taidemuseon johtaja
Aija Jaatinen toteaa, ettei taidemuseoilla
ole keinoja eikä mahdollisuuksia
ratkaista taiteilijoiden työ- ja varastotilakysymyksiä.
– Se ei myöskään kuulu taidemuseon
tehtäviin, eikä museokokoelmien
hankintaperiaatteena voi olla esimerkiksi
yksittäisen taiteilijan tilaongelma,
hän perustelee.
– Taidemuseon tehtäväksi jää
teosten dokumentointi, kuten on
myös tehty.
Suuria puuveistoksia työstävä,
Suomen kuvanveijästäjäliiton uusi puheenjohtaja
Maija Helasvuo on kuvauttanut
kaikki veistoksensa jo usean
vuoden ajan. Osan veistoksistaan hän
varastoi, osan purkaa osiin ja käyttää
puun uuteen teokseen. Hänen mielestään
paras ratkaisu olisi museoiden taidehankintamäärärahojen
huomattava
lisääminen, mikä auttaisi taiteilijoita
työllistymään omassa ammatissaan ja
täten kustantamaan keskeisten teostensa
varastoinnin.
Yhteisvarasto ja muita ratkaisuja
Yhtenä mahdollisuutena on nähty taideteosten
yhteinen varasto.
– Varasto voisi toteutua esimerkiksi
taiteilijajärjestöjen yhteistyönä.
Kuvataiteen varasto voisi toimia samalla
taiteen välittäjänä keräilijöille,
säätiöille ja taidemuseoille. Mutta tuskin
saadaan niin suurta varastoa, jolla
ongelmat kokonaan ratkaistaan, sanoo
Aija Jaatinen.
Valtion taideteostoimikunnan
puheenjohtaja, kulttuuriasiainneuvos
Liisa-Maria Hakala-Zilliacus opetusministeriön
taideyksiköstä ei ainakaan
heti innostu varastoideasta.
– Toimivan keskusvaraston toteuttaminen
vaatisi museotason tiloja
ja riittävästi asiantuntevaa henkilökuntaa.
Kyseessä olisi kallis ja mittava
hanke, joka edellyttäisi vuosittaisia
toimintamäärärahoja, hän kommentoi.
–Taidevarasto, jolla olisi kolme
funktiota – säilytyspaikka, myyntikokoelma,
lainaamo – on ideana mielenkiintoinen.
Valtion varaston perustamiseen
ja ylläpitämiseen liittyy kuitenkin
monia ongelmia, enkä usko sen
olevan tällä hetkellä mahdollista.
Yhteisvarastointia voisi hänen
mielestään kokeilla esimerkiksi perustamalla
yhdistyksen, osuuskunnan
tai yrityksen.
– Jos se osoittautuisi toimivaksi
ratkaisuksi, sille voisi yrittää saada
julkistakin tukea. Myös säätiöiden
ja rahastojen rahoitushalukkuutta
kannattaisi tutkia, Hakala-Zilliacus
ehdottaa.
– Teosten tuhoamista ja kaatopaikalle
viemistä positiivisempaa olisi
lahjoitus ns. hyvään tarkoitukseen
ja sellaisille laitoksille, joilla ei ole varaa
hankkia taidetta. Esimerkiksi sairaalat,
koulut, päiväkodit ja vankilat
voisivat olla kiinnostuneita lahjoituksista
ja myös talletuksista, jolloin
omistusoikeus säilyisi taiteilijalla,
hän pohtii.
– Ihan kaikkea ei kannata säästää
ja säilyttää. Minusta on hyvä, että osa
taiteestakin ”katoaa”. Valtion taideteostoimikunta
on jo hankkinut määräaikaisia
taideteoksia, mm. Roi Vaaran
Lumipallokauppias-performanssin
ja Terike Haapojalta mediateoksen, jolle
taiteilija on määritellyt kymmenen
vuoden elinkaaren.
Myöskään taidemaalari Juha Okko
ei innostu yhteisvarastoajatuksesta:
– Mielestäni ajatus valtion taideteosvarastosta
on kammottava. Ensiksi:
mihin se tulee näinä alueellistamisen
aikoina? Toiseksi: millä sen rakentaminen
maksetaan ja ylläpito katetaan?
Pelkkä normien mukainen eli
museovarastoa vastaava tila maksaisi
vähintään kymmenkertaisesti Valtion
taidemuseon hankintamäärärahojen
Mitä pitäisi tehdä, jotta jälkipolville
jäisi kuva vivahteikkaasta ja monipuolisesta
nykytaiteestamme? Kuinka
nykytaiteen säilytys- ja taltiointiongelmat
tulisi ratkaista?
MARJA KOLU
PUHEENVUORO
A R S I S 1 / 0 9
36
ja taideteostoimikunnan vuosibudjetin
verran ja sen ylläpito saman verran
kuin suurehko museo tilakustannuksina
ja palkkoina, Okko toteaa.
Keski-Suomen taidetoimikunnan
pääsihteeri Tiina Nurminen heittää
pallon taiteilijajärjestöille.
– Taiteilijaseurat voisivat järjestää
vaikkapa poistomyyntinäyttelyitä.
Alueelliset taidetoimikunnat voivat
toimia asiassa yhteistyökumppaneina,
hän ehdottaa.
Jotain on jo tehty
Museonjohtaja Taina Myllyharju
Tampereelta pohtii jo käynnistettyjä
toimia museoiden näkökulmasta:
– Taidemuseoiden säilytystilat (eivät
siis varastot) ovat monessa kaupungissa
parhaillaan työn alla. Eri
paikoissa rakennetaan isoja yhteisvarastoja
tai kokoelmakeskuksia, niin
myös Tampereella. Säilytystiloissa
ovat kaikki museaaliset ja kansainvälisetkin
vaatimukset täyttävät turvallisuus-,
ilmastointi- ja kosteusolosuhteet.
Samassa yhteydessä on pohdittu
myös muiden (pienempien) museoiden,
säätiöiden ja yksityisten kokoelmien
säilytysratkaisuja. Konkreettisia
ratkaisuja on pyritty tekemään esimerkiksi
Varsinais-Suomessa, Oulussa ja
Tampereella.
Tampereella asiasta on puhuttu
Tampereen taiteilijaseuran kanssa
ja asia on heitetty mietittäväksi myös
John Nurminen Oy:lle, joka on Tampereen
kaupungin yhteistyökumppani
kokoelmakeskusasiassa. Nurminen
on tulossa mukaan Tampereen museotoimen
hankkeeseen vielä tarkemmin
määrittelemättömällä tavalla. Joka tapauksessa
yhteistyökuvio tulee liittymään
taidelogistisiin palveluihin,
museoesineistön säilytysratkaisuihin
tai konservointipalveluihin. Tässä yhteydessä
on mietitty myös sitä, miten
Nurminen voisi vuokrata säilytystiloja
esimerkiksi yksityisille taiteilijoille
tai toimijoille.
Valtiolla on menossa kansallinen
hanke museoiden kokoelmien digitalisoimiseksi.
Hanke kestää useamman
vuoden ja tarkoituksena on muodostaa
digitaalinen arkisto, jonka aineisto
olisi myös kaikkien kansalaisten
käytettävissä.
Ongelmat teosten säilyttämisessä
ovat erilaisia. Hailuotolainen kuvataiteilija
Anni Rapinoja on työskennellyt
yhdessä luonnon kanssa kohta
20 vuotta.
– Teokset voivat aluksi säikäyttää
konservoijaa. Kerran vanha kimalainen
etsiytyi ”pajunkissakengän” sisäpehmusteisiin
viimeiseen leposijaansa.
Annoin sen jäädä sinne. Kimalaiseen
oli myöhemmin ilmestynyt
pieniä ötököitä, joille ei kuitenkaan
paju kelvannut. Pakasteessa käyttämisen
jälkeen sovimme konservaattorin
kanssa, että kimalainen saa pitää kauniin
leposijansa. Tähän mennessä ei
ole ollut muita ongelmia.
Entä miten hän aikoo säilyttää tuleville
sukupolville erityistilaa ja huolehtimista
vaativat teoksensa? – Viime
kädessä voin kuvitella palauttavani teokseni
takasin luontoon.
Kenen teokset jäävät?
Mikä on tulevaisuuden näkökulmasta
arvokasta nykyisessä ajassa työskentelevien
taiteilijoiden työssä?
– Perinteinen taiteen kerääminen
perustuu ajatukseen ajan keskeisistä
taiteilijoista, joiden uran eri vaiheita
kokoelma sisältää, toteaa taidemaalari
Juha Okko.
– Ajatuksena on, että edes näiden
taiteilijoiden työstä syntyy jonkinlainen
zeitgeist. Käytännössä näin koottujen
kokoelmien työt määrittävät
sen, ketkä ja mitkä työt muodostavat
epävirallisen mutta aktuaalisen kaanonin.
Jos ei muuten, niin kuvamateriaalin
ja tiedon saatavuuden tähden.
– Kun teoksia ostetaan, tilataan
tai otetaan deponoitavaksi, kyse on
subjektiivisista valinnoista. Vaikka puhutaan
asiantuntijuudesta, on esimerkiksi
suomalaisen nykytaiteen kattava
seuraaminen liki mahdotonta taiteilijamäärän
takia. Siksi kukin taiteen toimija
tai toimijaryhmä luo oman käsityksensä
keskeisestä taiteesta ja taiteilijoista.
Kuopion kulttuuritoimen johtaja
Pekka Vähäkankaan mielestä kysymykseen
taideteosten säilyttämisestä
olisi löydettävä periaatetason ratkaisu.
Vähäkankaan mukaan taloudelliset
realiteetit tulevat vastaan niin
varastoinnissa kuin kokoelmapolitiikassakin.
– Taide on pitkälti yhteiskunnan
rahoittamaa. On iso kysymys, miten
ja mitkä henkiset tuotokset tulee säilyttää
tuleville sukupolville.
Kirjoittaja on Jyväskylässä asuva kuvataiteilija.
PUHEENVUORO
Museoita ja kokoelmia
Vuonna 2006 museoissa oli esillä 1 279 vaihtuvaa näyttelyä.
Museoissa esillä olleiden näyttelyiden ja valmistuneiden
kiertonäyttelyiden kokonaismäärästä taidemuseoiden
osuus oli 38 %, kulttuurihistoriallisten museoiden
37 %. Näyttelyistä hiukan yli puolet oli museoiden
omaa tuotantoa.
Ammattimaisesti hoidetuissa museoissa kävi vuoden
2006 aikana 4,5 miljoonaa kävijää. Käyntejä oli 188 000
enemmän kuin vuonna 2005. Kävijöistä 31 % vieraili taidemuseoissa,
39 % kulttuurihistoriallisissa museoissa.
Museoiden kokoelmat antavat mahdollisuuden monentyyppisten
näyttelyiden rakentamiseen. Kulttuurihistoriallisten
museoiden ja erikoismuseoiden kokoelmien
laajuus oli vuoden 2006 lopussa lähes 4,5
miljoonaa. Taideteosten määrä oli noin 286 000, josta
vuoden kartunta oli 3 861.
Lähde: Museotilasto 2006
perjantaina, helmikuuta 20, 2009
SUKSI TUTUSTUMISTYÖPAJAAN MOSAIIKKISTUDIOON
Hei!
Kaikki eivät välttämättä halua tai pääse hiihtämään talvilomalla , no pelastus löytyy mosaiikkityöhuoneeltani, materiaalikululla saa kokeilla tiistaina, keskiviikkona , torstaina 14-18 kuva-aiheen vaikka monogrammin tai osoitenumeron suunnittelua mosaiikkiladontaa varten ja harjoitella mosaiikin pilkkomista kuvion mukaan.
Osoite on Yliopistonkatu 28E , sisäpiha . Ilmoittautua täytyy ennakkoon , ettei tule liikaa ruuhkaa - ilmoittautua ja varata ajan ennakkoon sähköpostiin marja.kolu@lafka.fi tai 0442593405 .Kahviakin voi saada.....
ja mehua.
Ensimmäinen Kulttuurilautakunnan kokouskin oli ja käsittelimme työryhmän esitystä prosenttiperiaatteesta- olen nähnyt urani aikana aika monta prosenttiperiaateesityslappua ja olin itse päävastuussa 1% TAITEELLE seminaarista muutama vuosi taaksepäin , paikalla oli pyydettynä luennoitsijana Oulun Taidemuseo prosenttihankintojen sujumisesta vastaava amanuenssi Tarja Kekäläinen,kuvataiteilija Jyrki Siukonen ja Salon kaupungin arkkitehti Jarmo Heimo ja Jyväskylää edusti kaupungin arkkitehti Ilkka Halinen ja paikalla oli runsaasti kuvataiteilijoita Keski-Suomesta mutta kauempaakin.Silloinen Jyväskylän kaupungin taidemuseon johtaja otti yhteen kanssani yleisöpuheenvuoroissa -minä moitin Jyväskylän kaupunkia liian vähästä julkisesta taiteen hankkimisesta ja museonjohtaja oli sitä mieltä , että rutkasti liioittelin ja että olin väärässä ja hän lupasi tilaisuudessa kaikkien kuulleen ,että tilanne entisestään kohenee....
No sittemmin hän jätti tehtävänsä ja siirtyi ihan muihinpr-hommiin ja julkiset hankkinat olivat kokonaan kaupungin suunnitteluosaston johtajan ja kaupungin virkamiehistä kootun epäsäännöölisesyti kokoontuvan virkamiehistön varassa-
Arja Seppälä teki valtuustoaloitteen n.6 vuotta sitten prosenttiperiaatteesta ollessaan valtuuttuna ja kulttuurilautakunnan jäsenenä , mutta periaate kuivui puheeksi ja paperiksi jälleen kerran.
No totesin tämän lautakunnan kokouksessa , mutta nyt luvattiin reippaasti viedä asia yksissä miehin ja naisin eteenpäin - katsotaan miten raha riittää kun alkoi hallitsematon pudotus kaikkialla , toki elettevä on taiteen tekijöidenkin jollain tulolla.Prosenttiperiaate ei ole edennyt koska kukaan ei ole kunnolla sitä ottanut asiakseen ,mukaan täytyy saada politiikkoja yli puoluerajojen - vetoomuspaperi jossa on muutama nimi kulttuurityöntekijöiltä ja asianosaisilta ei riitä tälläkään kertaa.
Mutta oli hienoa aloittaa kulttuurilautakunnassa kun esityslistalla oli julkiset taidehankinnat ihan valtuustokauden alussa ja entisen Jyväskylän maalaiskunnan mallihan on ollut hyvä - siellä prosenttiperiaate on toteutunut ja siitä syystä varmaan osaksi asia on nostettu heti alussa esiin.
Vielä ei näy yhteis-sopimuksissa eri tahojen kuten Tanssin aika , Luova Valokuvakeskus, Jyzz Ry , Teatterin Eurooppa 4 kanssa talouden heikkeneminen , mutta kaupunki joutuu avaamaan budjetin ja rukkauksia tehdään.
Toivottavasti kulttuurilautakunta ehtii maaliskuussa jakaa toiminta-avustukset eri kansalaistoimitoihin ja kulttuurijärjestöille ennekuin leikkuri käy budejtin kimppuun.
Terveisin Marja
Kaikki eivät välttämättä halua tai pääse hiihtämään talvilomalla , no pelastus löytyy mosaiikkityöhuoneeltani, materiaalikululla saa kokeilla tiistaina, keskiviikkona , torstaina 14-18 kuva-aiheen vaikka monogrammin tai osoitenumeron suunnittelua mosaiikkiladontaa varten ja harjoitella mosaiikin pilkkomista kuvion mukaan.
Osoite on Yliopistonkatu 28E , sisäpiha . Ilmoittautua täytyy ennakkoon , ettei tule liikaa ruuhkaa - ilmoittautua ja varata ajan ennakkoon sähköpostiin marja.kolu@lafka.fi tai 0442593405 .Kahviakin voi saada.....
ja mehua.
Ensimmäinen Kulttuurilautakunnan kokouskin oli ja käsittelimme työryhmän esitystä prosenttiperiaatteesta- olen nähnyt urani aikana aika monta prosenttiperiaateesityslappua ja olin itse päävastuussa 1% TAITEELLE seminaarista muutama vuosi taaksepäin , paikalla oli pyydettynä luennoitsijana Oulun Taidemuseo prosenttihankintojen sujumisesta vastaava amanuenssi Tarja Kekäläinen,kuvataiteilija Jyrki Siukonen ja Salon kaupungin arkkitehti Jarmo Heimo ja Jyväskylää edusti kaupungin arkkitehti Ilkka Halinen ja paikalla oli runsaasti kuvataiteilijoita Keski-Suomesta mutta kauempaakin.Silloinen Jyväskylän kaupungin taidemuseon johtaja otti yhteen kanssani yleisöpuheenvuoroissa -minä moitin Jyväskylän kaupunkia liian vähästä julkisesta taiteen hankkimisesta ja museonjohtaja oli sitä mieltä , että rutkasti liioittelin ja että olin väärässä ja hän lupasi tilaisuudessa kaikkien kuulleen ,että tilanne entisestään kohenee....
No sittemmin hän jätti tehtävänsä ja siirtyi ihan muihinpr-hommiin ja julkiset hankkinat olivat kokonaan kaupungin suunnitteluosaston johtajan ja kaupungin virkamiehistä kootun epäsäännöölisesyti kokoontuvan virkamiehistön varassa-
Arja Seppälä teki valtuustoaloitteen n.6 vuotta sitten prosenttiperiaatteesta ollessaan valtuuttuna ja kulttuurilautakunnan jäsenenä , mutta periaate kuivui puheeksi ja paperiksi jälleen kerran.
No totesin tämän lautakunnan kokouksessa , mutta nyt luvattiin reippaasti viedä asia yksissä miehin ja naisin eteenpäin - katsotaan miten raha riittää kun alkoi hallitsematon pudotus kaikkialla , toki elettevä on taiteen tekijöidenkin jollain tulolla.Prosenttiperiaate ei ole edennyt koska kukaan ei ole kunnolla sitä ottanut asiakseen ,mukaan täytyy saada politiikkoja yli puoluerajojen - vetoomuspaperi jossa on muutama nimi kulttuurityöntekijöiltä ja asianosaisilta ei riitä tälläkään kertaa.
Mutta oli hienoa aloittaa kulttuurilautakunnassa kun esityslistalla oli julkiset taidehankinnat ihan valtuustokauden alussa ja entisen Jyväskylän maalaiskunnan mallihan on ollut hyvä - siellä prosenttiperiaate on toteutunut ja siitä syystä varmaan osaksi asia on nostettu heti alussa esiin.
Vielä ei näy yhteis-sopimuksissa eri tahojen kuten Tanssin aika , Luova Valokuvakeskus, Jyzz Ry , Teatterin Eurooppa 4 kanssa talouden heikkeneminen , mutta kaupunki joutuu avaamaan budjetin ja rukkauksia tehdään.
Toivottavasti kulttuurilautakunta ehtii maaliskuussa jakaa toiminta-avustukset eri kansalaistoimitoihin ja kulttuurijärjestöille ennekuin leikkuri käy budejtin kimppuun.
Terveisin Marja
maanantaina, helmikuuta 16, 2009
PIENET KEITTIÖT
Pienet Keittiöt -Compact Kitchen -taideteollisen korkeakoulun keittiötutkielmia
Aino ja Alvar Aallon ideoita oienkeittiöistä.Alvar
Aalto-museon galleriassa.
Itse muutin 4 vuotta sitten kaksioon ,jossa on kunnon puusta tehdyt kaapistot, vaatimaton hella ja tiskiallas.
Taloon tehtiin linjasaneeraus , perusteellinen putkiremontti , sähköt jne.
Iso osa osakkaista heitti vanhat umpipuiset keittiökaapit ja siivouskomerot ikkunasta pihalle ja tilalle tuli - niin muodikasta, virtaviivaista laminaattilla uuskeittiötä, joissa kaappeja ja ovia riittää! Ja hintaa!
Niinpä kuuntelinkin iloisena opiskelijoita ohjanneen professorin Simo Heikkilän voimallista avajaispuhetta, hän ihmetteli puheessaan , että miten keittiöt ovat täynnä kilometritavarana myytävää kaapistoa , mihin sitä kaikkea kaappitilaa tarvitsee hän kysyi?
Nykytaloudessa asuu keskimääräin yksi tai kaksi henkilöä.
Ei tarvita valtavia säilytystiloja ja vielä sellaisesta materiaalista, että ei voi puhua uusiokäytöstä.
No nyt Aalto-Museon galleriassa on sellaisia keittiöideoita pienkeiitiöistä melkein kuin omani tosin kesken remonttia oleva keittiöni : pelkkä tiskipöytä , yhdellä korkeasti kaartuvalla hanalla, alaosa on avoin taso filmivanerihyllyllä ja kannelliset jäteastiat heti ulottuvilla.
Vanhat umpipuukaapit kuivaustelineieneen puolillaan astioita.
Valkoisesta ikilevystä aputaso jonka ääressä tuoli ja tilaa
Singerin vanhalle ompelukoneelle , jolla vasenkätisenä osaan neuloa just suoraa saumaa ja siksakia. Siinä ei ole kovalevyä - se on 60-luvun ompelukoneiden hevareita- kunnostettu.
Ja sitten keittiössäni on puinen sivusta vedettävä sohva - näin Pietarissa keittiössä kalusteena sohvan ja se tuntui hyvältä idealta - Pietarissa se oli käytännön sanelemaa , asunnot olivat pieniä ja ahtaita.
Taideteollisen maisteriopiskelijoiden pienkeittiöt olivat sosiaalisuuteen ja toimiviin tilankäyttöideoihin hyvin toteutettuja keittiöitä - olipa jopa siirrettävä keittiö esim keskelle oleskelutilaa.
Hienoa,että on nuorella suunnitelijapolvella on toimivia ja kestäviä ideoita vastavetona kerskakulutuskeittiöille.
Toivottavasti pääsevät sarjatuotantoon .
Ja pienkeittiöt ovat myös hyvän näköisiä. Myös Alvar ja Aino Aallon ideoima pienkeittiö 1930-luvulta on täysin käyttökelpoinen nykyaikaan. Tehokas , toimiva , kodikas.
Pakkaskelit jatkuvat meidän hiihtäjien iloksi .Suosittelen latuja ja umpihankia.
Ja pientä purtavaa pikkukeittiössä.
Terv. Marja
Aino ja Alvar Aallon ideoita oienkeittiöistä.Alvar
Aalto-museon galleriassa.
Itse muutin 4 vuotta sitten kaksioon ,jossa on kunnon puusta tehdyt kaapistot, vaatimaton hella ja tiskiallas.
Taloon tehtiin linjasaneeraus , perusteellinen putkiremontti , sähköt jne.
Iso osa osakkaista heitti vanhat umpipuiset keittiökaapit ja siivouskomerot ikkunasta pihalle ja tilalle tuli - niin muodikasta, virtaviivaista laminaattilla uuskeittiötä, joissa kaappeja ja ovia riittää! Ja hintaa!
Niinpä kuuntelinkin iloisena opiskelijoita ohjanneen professorin Simo Heikkilän voimallista avajaispuhetta, hän ihmetteli puheessaan , että miten keittiöt ovat täynnä kilometritavarana myytävää kaapistoa , mihin sitä kaikkea kaappitilaa tarvitsee hän kysyi?
Nykytaloudessa asuu keskimääräin yksi tai kaksi henkilöä.
Ei tarvita valtavia säilytystiloja ja vielä sellaisesta materiaalista, että ei voi puhua uusiokäytöstä.
No nyt Aalto-Museon galleriassa on sellaisia keittiöideoita pienkeiitiöistä melkein kuin omani tosin kesken remonttia oleva keittiöni : pelkkä tiskipöytä , yhdellä korkeasti kaartuvalla hanalla, alaosa on avoin taso filmivanerihyllyllä ja kannelliset jäteastiat heti ulottuvilla.
Vanhat umpipuukaapit kuivaustelineieneen puolillaan astioita.
Valkoisesta ikilevystä aputaso jonka ääressä tuoli ja tilaa
Singerin vanhalle ompelukoneelle , jolla vasenkätisenä osaan neuloa just suoraa saumaa ja siksakia. Siinä ei ole kovalevyä - se on 60-luvun ompelukoneiden hevareita- kunnostettu.
Ja sitten keittiössäni on puinen sivusta vedettävä sohva - näin Pietarissa keittiössä kalusteena sohvan ja se tuntui hyvältä idealta - Pietarissa se oli käytännön sanelemaa , asunnot olivat pieniä ja ahtaita.
Taideteollisen maisteriopiskelijoiden pienkeittiöt olivat sosiaalisuuteen ja toimiviin tilankäyttöideoihin hyvin toteutettuja keittiöitä - olipa jopa siirrettävä keittiö esim keskelle oleskelutilaa.
Hienoa,että on nuorella suunnitelijapolvella on toimivia ja kestäviä ideoita vastavetona kerskakulutuskeittiöille.
Toivottavasti pääsevät sarjatuotantoon .
Ja pienkeittiöt ovat myös hyvän näköisiä. Myös Alvar ja Aino Aallon ideoima pienkeittiö 1930-luvulta on täysin käyttökelpoinen nykyaikaan. Tehokas , toimiva , kodikas.
Pakkaskelit jatkuvat meidän hiihtäjien iloksi .Suosittelen latuja ja umpihankia.
Ja pientä purtavaa pikkukeittiössä.
Terv. Marja
torstaina, helmikuuta 12, 2009
HISTORIA KANNATTAA MUISTAA KIELIKUVIA HARRASTAESSA
Hei!
Kerrankin luen ilolla HS:n merkintöjä !
Tänään Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla Merkintöjä -osiossa Antti Blåfield suomii ihan syystä ministeritason kielikuva-mokia otsikolla ELÄKÖÖN PAVIAANIT -ALAS DEMARIT.
Hän viittaa äkillisen menestyksen huuman tuomaa vauhtisokeutta kännit ottaneeseen;
hän ei edes itse huomaa milloin sopivaisuuden rajat on rikottu.
Katainen kaipaa kirjoituksen mukaan talvisotahenkeä taloustalkoisiin - kirjoittajan mielestä ministeriltä puuttuu suhteellisuuden tajua ja möläytys oppositiolle Terijoen propagandahengestä osoittaa ,että oman maan historia on jäänyt huteralle lukemiseela.
Ja mitä tulee Virkkusen tölväisyyn vasemmistolaisille ja työväenliikkeelle niin Blåfield muistuttaa kirjoituksessa Virkkusta tosiasiasta , että ilman kansanvaltaisen työväenliikkeen yhteistyökykyä ja voimaa yhdessä rinta rinnan porvariston ja talonpoikien kanssa Suomi ei olisi selvinnyt siinä todellisesta talvisodasta ja olisi joutunut osaksi Neuvostoliittoa.
Ilman kansanvaltaisen työväenliikeen yhteistyökykyä ja voimaa Suomi ei olisi niin vauras maa kuin se nyt on.
" Niiden ihmisten valintojen ja uhrausten ansiosta Henna Virkkunen voi tänään nakella niskojaan ja sanoa " Meillä ei olla kateellisia, jos kaveri menestyy"
Ja Blåfield jatkaa : " Tässä karusellissa saattavat Korkeasaaren Paviaanit ja köyhien asia mennä helposti sekaisin - puhumattakaan historian niin monista yksityiskohdista"
Taitaako tuon paremmin ilmaista. Meitä loukkantuneita vasemmistolaisia on paljon ja kootut selitykset eivät lohduta.
Totuus tulee imeväisen ja humalaisen suusta, tässä tapauksessa vallasta humaltuneen!
Iloisia uutisiakin sain.
Pätkätyöni Imatralla jatkuu kaksi viikkoa, aiheena leipälajini Taiteilija ja Yhteiskunta- kukapa siitä enemmän tietäisi?
Jo neljättä vuotta valmistan opiskelevia nuoria kuvataitelijan ammatin ihanan auvoisen monisärmäisistä puolista.
Koskaan ei tiedä milloin kyllästyvät ja vaihtavat luennoitsijan.
Käyn TAITEILIJA JA YHTEISKUNTA-JAKSOSSA läpi taidehallinnon, taiteilijaseurojen , sosiaali-, ja eläketurvattomuuden , ammattiliittojen, verotuksen ja muun tulevan elämän kannalta oleellisen viikon aikana.Toisen viikon aikana syvennämme taiteilijan henkilökuvaa ja tutkailemme internetistä poliittisesti vaarallisia esimerkkejä kuvan vaikutuksesta esim Tanskassa elintarviketeollisuuteen ja wienerleipien tilauksiin!
Lopuksi vierailemme Työvoimatoimistossa ja täytämme työnhaun virkailijan avustamana.
Alvar Aalto -museolla on tänään PIENET KEITTIÖT-COMPACT KITCHEN -näyttelyn avajaiset.
Sinne suuntaan.
Eespäin sano mummo lumessa!
Marja
Ps. Ja ladut ovat loistavassa kunnossa Laajavuorella - jo 200 km hiihdetty-
Sinne synkistelijät muutkin.
Kerrankin luen ilolla HS:n merkintöjä !
Tänään Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla Merkintöjä -osiossa Antti Blåfield suomii ihan syystä ministeritason kielikuva-mokia otsikolla ELÄKÖÖN PAVIAANIT -ALAS DEMARIT.
Hän viittaa äkillisen menestyksen huuman tuomaa vauhtisokeutta kännit ottaneeseen;
hän ei edes itse huomaa milloin sopivaisuuden rajat on rikottu.
Katainen kaipaa kirjoituksen mukaan talvisotahenkeä taloustalkoisiin - kirjoittajan mielestä ministeriltä puuttuu suhteellisuuden tajua ja möläytys oppositiolle Terijoen propagandahengestä osoittaa ,että oman maan historia on jäänyt huteralle lukemiseela.
Ja mitä tulee Virkkusen tölväisyyn vasemmistolaisille ja työväenliikkeelle niin Blåfield muistuttaa kirjoituksessa Virkkusta tosiasiasta , että ilman kansanvaltaisen työväenliikkeen yhteistyökykyä ja voimaa yhdessä rinta rinnan porvariston ja talonpoikien kanssa Suomi ei olisi selvinnyt siinä todellisesta talvisodasta ja olisi joutunut osaksi Neuvostoliittoa.
Ilman kansanvaltaisen työväenliikeen yhteistyökykyä ja voimaa Suomi ei olisi niin vauras maa kuin se nyt on.
" Niiden ihmisten valintojen ja uhrausten ansiosta Henna Virkkunen voi tänään nakella niskojaan ja sanoa " Meillä ei olla kateellisia, jos kaveri menestyy"
Ja Blåfield jatkaa : " Tässä karusellissa saattavat Korkeasaaren Paviaanit ja köyhien asia mennä helposti sekaisin - puhumattakaan historian niin monista yksityiskohdista"
Taitaako tuon paremmin ilmaista. Meitä loukkantuneita vasemmistolaisia on paljon ja kootut selitykset eivät lohduta.
Totuus tulee imeväisen ja humalaisen suusta, tässä tapauksessa vallasta humaltuneen!
Iloisia uutisiakin sain.
Pätkätyöni Imatralla jatkuu kaksi viikkoa, aiheena leipälajini Taiteilija ja Yhteiskunta- kukapa siitä enemmän tietäisi?
Jo neljättä vuotta valmistan opiskelevia nuoria kuvataitelijan ammatin ihanan auvoisen monisärmäisistä puolista.
Koskaan ei tiedä milloin kyllästyvät ja vaihtavat luennoitsijan.
Käyn TAITEILIJA JA YHTEISKUNTA-JAKSOSSA läpi taidehallinnon, taiteilijaseurojen , sosiaali-, ja eläketurvattomuuden , ammattiliittojen, verotuksen ja muun tulevan elämän kannalta oleellisen viikon aikana.Toisen viikon aikana syvennämme taiteilijan henkilökuvaa ja tutkailemme internetistä poliittisesti vaarallisia esimerkkejä kuvan vaikutuksesta esim Tanskassa elintarviketeollisuuteen ja wienerleipien tilauksiin!
Lopuksi vierailemme Työvoimatoimistossa ja täytämme työnhaun virkailijan avustamana.
Alvar Aalto -museolla on tänään PIENET KEITTIÖT-COMPACT KITCHEN -näyttelyn avajaiset.
Sinne suuntaan.
Eespäin sano mummo lumessa!
Marja
Ps. Ja ladut ovat loistavassa kunnossa Laajavuorella - jo 200 km hiihdetty-
Sinne synkistelijät muutkin.
lauantaina, helmikuuta 07, 2009
TERVEISIÄ PORVOOSTA!
Hei !
Runebergin päivänä torstaina 5.2 ajelimme kahden kuvanveitäjän kanssa teosvälitystilaisuuteen Helsingin Katajanokalle - Wanhaan Satamaan
lähdimme ajoissa , mutta sitten jäätyi lasinpesuneste ja jouduimme pysähtelemään ja navigarttorin ohjauksessa saavuimme vasta klo 14 Wanhaan Satamaan , teoksia oli graafikoilta todella hienoja - veistoksia ei vielä ollut niin paljon , mutta varmaan iltapäivällä tuli tila täyteen - teosvälitystilaisuus on tärekä esittelytilaisuus . Esillä on portfoliot ja katalogit ja kävijöitä on tuhansia. Onneksi Keski-Suomen taidetoimikunta on ymmärätänyt tilaisuuden merkityksen ja jo vuosia tukenut kuljetuksia teosvälityksiin. Myös Valtion julkisten teostenhankintalautakunta hankkii teoksia tilaisuuksista. Lisäksi ne ovat ainoita taidemessujen tapaisia tilaisuuksia jotka taiteilijaseurat järjestävät jäsenilleen, aina kävijämääräon kasvanut ja isommat japienemmät veistokset saaneet ostajan.
Ajoimme Sculptoriin Eteläranta 12 viemään myös Kuvanveistäjäliiton gallerian yhteydessä olevaan myyntivitriiniin uusia pienoisveistoksia ja haimme vanhoja pois.
Pirkko Nukarin lintuveistonäyttely oli hieno- vielä ehtii katsomaan.
Sitten ajoimme Galleria Avaan hakemaan teoksia paluukyytiin ja ajoimme ystävien luo Porvooseen - huvitti , että sattui olemaan Runebergin päivä ja Porvoon vanha kaupunki oli kaunis idyllisinen puutaloineen ja valkea lumi kuorrutti näkyä ja matkamuistopuotien ja käsityöliikeiden valot ja kynttilät olivat kodikkaan houkuttelevia.Sitäpaitsi kuultiin että samana päivänä myös Kirjailijakomeetta Sofi Oksanen oli vastaanottamassa Runebergin palkintoa Porvoossa- emme nähneet häntä Porvoon yöelämässä jatkoilla .
Pohdimme onko mielekästä, että yhtä kirjailijaa suitsutetaan ja riistoviljellään niin ettei ole tolkkua ja on muitakin hyviä kirjoja ilmestynyt palkittavaksi - onko kyseessä tämmönen kuuluisuuden imutus ?Halutaan mukaan kuuluisuuden sykliin.
Tapasimme uuden kissan yöpaikassa pikimustan Nirrin - Nirri oli kissojen löytökodista hankittu - se oli viettänyt yksin saaristossa kuusi kuukautta villikissana - emokissan oli joku tappanut ja pentukissa oli sinnillä selvinnyt hengissä ja nyt siis onnellisena kotikissana , mamman kissana viettää Porvoon puutaloidyllissä onnelista kissanelämää-
Terv. Marja
Runebergin päivänä torstaina 5.2 ajelimme kahden kuvanveitäjän kanssa teosvälitystilaisuuteen Helsingin Katajanokalle - Wanhaan Satamaan
lähdimme ajoissa , mutta sitten jäätyi lasinpesuneste ja jouduimme pysähtelemään ja navigarttorin ohjauksessa saavuimme vasta klo 14 Wanhaan Satamaan , teoksia oli graafikoilta todella hienoja - veistoksia ei vielä ollut niin paljon , mutta varmaan iltapäivällä tuli tila täyteen - teosvälitystilaisuus on tärekä esittelytilaisuus . Esillä on portfoliot ja katalogit ja kävijöitä on tuhansia. Onneksi Keski-Suomen taidetoimikunta on ymmärätänyt tilaisuuden merkityksen ja jo vuosia tukenut kuljetuksia teosvälityksiin. Myös Valtion julkisten teostenhankintalautakunta hankkii teoksia tilaisuuksista. Lisäksi ne ovat ainoita taidemessujen tapaisia tilaisuuksia jotka taiteilijaseurat järjestävät jäsenilleen, aina kävijämääräon kasvanut ja isommat japienemmät veistokset saaneet ostajan.
Ajoimme Sculptoriin Eteläranta 12 viemään myös Kuvanveistäjäliiton gallerian yhteydessä olevaan myyntivitriiniin uusia pienoisveistoksia ja haimme vanhoja pois.
Pirkko Nukarin lintuveistonäyttely oli hieno- vielä ehtii katsomaan.
Sitten ajoimme Galleria Avaan hakemaan teoksia paluukyytiin ja ajoimme ystävien luo Porvooseen - huvitti , että sattui olemaan Runebergin päivä ja Porvoon vanha kaupunki oli kaunis idyllisinen puutaloineen ja valkea lumi kuorrutti näkyä ja matkamuistopuotien ja käsityöliikeiden valot ja kynttilät olivat kodikkaan houkuttelevia.Sitäpaitsi kuultiin että samana päivänä myös Kirjailijakomeetta Sofi Oksanen oli vastaanottamassa Runebergin palkintoa Porvoossa- emme nähneet häntä Porvoon yöelämässä jatkoilla .
Pohdimme onko mielekästä, että yhtä kirjailijaa suitsutetaan ja riistoviljellään niin ettei ole tolkkua ja on muitakin hyviä kirjoja ilmestynyt palkittavaksi - onko kyseessä tämmönen kuuluisuuden imutus ?Halutaan mukaan kuuluisuuden sykliin.
Tapasimme uuden kissan yöpaikassa pikimustan Nirrin - Nirri oli kissojen löytökodista hankittu - se oli viettänyt yksin saaristossa kuusi kuukautta villikissana - emokissan oli joku tappanut ja pentukissa oli sinnillä selvinnyt hengissä ja nyt siis onnellisena kotikissana , mamman kissana viettää Porvoon puutaloidyllissä onnelista kissanelämää-
Terv. Marja
KAIKKI KOKOOMUSLAISET OVAT HYVIÄ JA AHKERIA!
Hei!
Uusi opetusministeri Henna Virkkunen Jyväskylästä jakaa lausuntoja ja mielipiteitä viimeksi Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä , haastattelijana politiikan konkariksi itseään nimittävä setämäisen holhoavasti Virkkuseen suhtautuva toimittaja Unto Hämäläinen.
Olen tavannut Henna Virkkusen Jyväskylän kuntapolitiikassa muutaman kerran - olimme vastakkaisilla puolilla lähikirjastojen lakkauttamisasiassa- hän puolusti lähikirjastojen lakkautusta ja minä puolustin lähikirjastoverkoston säilyttämistä ennallaan.
Olen vähemmän koulutettu kuin Henna Virkkunen , mutta ylioppilas yhdeksänlapsisesta kokoomusperheestä.
Meilläkin kasvatettiin ahkeruuteen , mutta myös humanismiin ja kulttuurin ja sivistyksen arvostamiseen ja suvaitsevaisuuteen.
Kaikki kesät ja lomat olimme Ruotsissa Maraboun tehtaalla tai kroonikkosairaaloissa tekemässä ihan oikeaa , raskasta hoivatyötä tai siivosimme tehtaita ja jaoimme aamuntunteina lehtiä ennen koulun alkua opiskelurahojen kokoon saamiseksi.
Nyt Virkkunenkin sortuu niin yleisenä ilmiönä ilmenevään vallantäyteisyyteen jo muutaman viikon ministeriajan jälkeen ja hänen HS:n Kuukausiliitteessä olevan mielipiteen mukaan " SDP ja vasemmistoliitto ovat sellaisia katkerien ihmisten puolueita. Ei hyväksytä että toiset ihmiset menestyvät. Meillä ( kokoomuksessa ) ei olla kateellsia siitä jos kaveri menestyvät. Voidaan auttaa vahvoja yksilöitä menemään eteenpäin. He vetävät mukanaan muita".
HUHUHUHUHUH......
Työskentely hevostalleilla ja lemmikkieläinpalstalla Keskisuomalaisessa on tuonut Virkkuselle valtiomiesmäistä viisautta.
Edellisellä viikolla Nyt -liitteessä Virkkunen kehui 7 -päivälehteä , koska se on uudistanut journalismia Suomessa!
Lisäksi hän vastaa Toimittajan kysymykseen miksi niin moni taiteilija on vasemmalle kallellaan , että taiteilijat luulevat sen olevan intellektuellia.
En enää ole niin innoissani Virkkusen valinnasta ministeriksi.
Terveisiä katkerien ,laiskojen, kateellisten puolueen Vasemmistoliiton jäsen
Marja Kolu
Uusi opetusministeri Henna Virkkunen Jyväskylästä jakaa lausuntoja ja mielipiteitä viimeksi Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä , haastattelijana politiikan konkariksi itseään nimittävä setämäisen holhoavasti Virkkuseen suhtautuva toimittaja Unto Hämäläinen.
Olen tavannut Henna Virkkusen Jyväskylän kuntapolitiikassa muutaman kerran - olimme vastakkaisilla puolilla lähikirjastojen lakkauttamisasiassa- hän puolusti lähikirjastojen lakkautusta ja minä puolustin lähikirjastoverkoston säilyttämistä ennallaan.
Olen vähemmän koulutettu kuin Henna Virkkunen , mutta ylioppilas yhdeksänlapsisesta kokoomusperheestä.
Meilläkin kasvatettiin ahkeruuteen , mutta myös humanismiin ja kulttuurin ja sivistyksen arvostamiseen ja suvaitsevaisuuteen.
Kaikki kesät ja lomat olimme Ruotsissa Maraboun tehtaalla tai kroonikkosairaaloissa tekemässä ihan oikeaa , raskasta hoivatyötä tai siivosimme tehtaita ja jaoimme aamuntunteina lehtiä ennen koulun alkua opiskelurahojen kokoon saamiseksi.
Nyt Virkkunenkin sortuu niin yleisenä ilmiönä ilmenevään vallantäyteisyyteen jo muutaman viikon ministeriajan jälkeen ja hänen HS:n Kuukausiliitteessä olevan mielipiteen mukaan " SDP ja vasemmistoliitto ovat sellaisia katkerien ihmisten puolueita. Ei hyväksytä että toiset ihmiset menestyvät. Meillä ( kokoomuksessa ) ei olla kateellsia siitä jos kaveri menestyvät. Voidaan auttaa vahvoja yksilöitä menemään eteenpäin. He vetävät mukanaan muita".
HUHUHUHUHUH......
Työskentely hevostalleilla ja lemmikkieläinpalstalla Keskisuomalaisessa on tuonut Virkkuselle valtiomiesmäistä viisautta.
Edellisellä viikolla Nyt -liitteessä Virkkunen kehui 7 -päivälehteä , koska se on uudistanut journalismia Suomessa!
Lisäksi hän vastaa Toimittajan kysymykseen miksi niin moni taiteilija on vasemmalle kallellaan , että taiteilijat luulevat sen olevan intellektuellia.
En enää ole niin innoissani Virkkusen valinnasta ministeriksi.
Terveisiä katkerien ,laiskojen, kateellisten puolueen Vasemmistoliiton jäsen
Marja Kolu
keskiviikkona, helmikuuta 04, 2009
SUUSTA SUUHUN !
Heips!
Tekstarit ja e-meilailu ja mesettäminen ovat mennyttä aikaa.
Jyväskylän kuvanveistäjien ja taidegraafikkojen teosvälitystilaisuuden kuljetusinfo oli kulkeutunut suusta suuhun -menetelmällä!
En saanut infoa, koska en ollut pariin viikkoon käynyt niin lähellä ketään keskisuomalaista veistäjää tai graafikkoa, että olisi suita suikittu.
Kaksi kappaletta pienoisveistoksiani on jo Helsingissä ja kollega vie ne myyntitilaisuuteen.
Onneksi sain perinteisellä tekstarilla kiinni yhden keskisuomalaisen kuvanveistäjän ja sain paikan paluukyydissä puoleen hintaan, jos vaikka kaikki pienoisveistokset eivät menisikään kaupan Wanhassa Satamassa.
Tungos hiihtoladuilla Laajavuoressa jatkuu - lumen puute parina talvena , nosti hiihtämisen arvostusta. Aamusta iltaan riittää ladulla sakkia, pieniä ja isoja.Hymyssä suin.
On ihana pudotella vitivalkoisilla laduilla.
Minulla on jo kolmet sukset eri hiihtotyyleille ja keleille.
Hankia hivutellssa, murheet kaikkoaa ja ihan tulee paremmaksi ihmiseksi ainakin vähäksi aikaa.
Lumen puute on yksi syy miksi en voisi muuttaa Etelä-Suomeen.
Pitää alkaa katselemaan töitä pohjoisesta.
On edes lumen lohtu.
Onko se niin väliä millä leipänsä ansaitsee, jos ympäristö on palkitseva ja innostava.Lama on siinä mielessä hyvä , että kaikki yletön kouhottaminen ja järjetön luonnonvarojen tuhlaus pysähtyi aika kokonaisvaltaisesti.
Mitä tilalle jos tätä jatkuu pitkään?Miten suuri joukko tai miljoonat ihmiset viettävät aikaa työttömänä?
Aletaanko järjestämään filosofisia keskustelutilaisuuksia vai dumpataanko kaikkiin rauhoittavia ,jotta liika aktiivisuus ja ajatteleminen ei rasita koneistoa?
Silmiini osui kirjastossa käydessä Timo K. Mukan novellit Lumen pelko ja Kyyhky ja Unikko.
Lumen Pelosta pidin 13-vuotiaana suullisen esitelmän äidinkielen tunnilla.
Mielenkiintoista lukea se uudelleen näin pitkän tauon jälkeen.
Marja
Ps. Keksisuomalaisessa oli uutinen : Nesteitä voi pian ottaa lentokonematkustamoon - ennen ne piti ehtiä nauttia lentokentän odotushallissa.Merkittävä uutinen.
Tekstarit ja e-meilailu ja mesettäminen ovat mennyttä aikaa.
Jyväskylän kuvanveistäjien ja taidegraafikkojen teosvälitystilaisuuden kuljetusinfo oli kulkeutunut suusta suuhun -menetelmällä!
En saanut infoa, koska en ollut pariin viikkoon käynyt niin lähellä ketään keskisuomalaista veistäjää tai graafikkoa, että olisi suita suikittu.
Kaksi kappaletta pienoisveistoksiani on jo Helsingissä ja kollega vie ne myyntitilaisuuteen.
Onneksi sain perinteisellä tekstarilla kiinni yhden keskisuomalaisen kuvanveistäjän ja sain paikan paluukyydissä puoleen hintaan, jos vaikka kaikki pienoisveistokset eivät menisikään kaupan Wanhassa Satamassa.
Tungos hiihtoladuilla Laajavuoressa jatkuu - lumen puute parina talvena , nosti hiihtämisen arvostusta. Aamusta iltaan riittää ladulla sakkia, pieniä ja isoja.Hymyssä suin.
On ihana pudotella vitivalkoisilla laduilla.
Minulla on jo kolmet sukset eri hiihtotyyleille ja keleille.
Hankia hivutellssa, murheet kaikkoaa ja ihan tulee paremmaksi ihmiseksi ainakin vähäksi aikaa.
Lumen puute on yksi syy miksi en voisi muuttaa Etelä-Suomeen.
Pitää alkaa katselemaan töitä pohjoisesta.
On edes lumen lohtu.
Onko se niin väliä millä leipänsä ansaitsee, jos ympäristö on palkitseva ja innostava.Lama on siinä mielessä hyvä , että kaikki yletön kouhottaminen ja järjetön luonnonvarojen tuhlaus pysähtyi aika kokonaisvaltaisesti.
Mitä tilalle jos tätä jatkuu pitkään?Miten suuri joukko tai miljoonat ihmiset viettävät aikaa työttömänä?
Aletaanko järjestämään filosofisia keskustelutilaisuuksia vai dumpataanko kaikkiin rauhoittavia ,jotta liika aktiivisuus ja ajatteleminen ei rasita koneistoa?
Silmiini osui kirjastossa käydessä Timo K. Mukan novellit Lumen pelko ja Kyyhky ja Unikko.
Lumen Pelosta pidin 13-vuotiaana suullisen esitelmän äidinkielen tunnilla.
Mielenkiintoista lukea se uudelleen näin pitkän tauon jälkeen.
Marja
Ps. Keksisuomalaisessa oli uutinen : Nesteitä voi pian ottaa lentokonematkustamoon - ennen ne piti ehtiä nauttia lentokentän odotushallissa.Merkittävä uutinen.
tiistaina, helmikuuta 03, 2009
TEOSVÄLITYSTILAISUUS GRAAFIKOILLE JA KUVANVEISTÄJILLE
Hei!
Perinteinen, vuosittainen kuvanveistäjien ja taidegraafikoiden teosvälitystilaisuus Wanhassa Satamassa Helsingissä
7-8.2.2009 klo 10-17 yleisölle,lisäksi asiakastilaisuuksia sopimuksesta.
Esillä myös esittelymateriaalia taiteilijoilta.
Teosvälitystilaisuuksista on muodostunut merkittäviä pr-tilaisuuksia, toki teosmyynti on taiteilijoille kiinnostavaa myös.
Ilmoittautuminen tilaisuuteen oli jo joulukuun alussa , jolloin ei tarvitse maksaa 20 Euron ilmoittautumismaksua- teokseni ,pienoisveistokset menivät valimolta suoraan paikalle.
Hienot hiihtokelit jatkuvat - suosittelen työn ja toimeentulon raskauttamille!
Marja
Perinteinen, vuosittainen kuvanveistäjien ja taidegraafikoiden teosvälitystilaisuus Wanhassa Satamassa Helsingissä
7-8.2.2009 klo 10-17 yleisölle,lisäksi asiakastilaisuuksia sopimuksesta.
Esillä myös esittelymateriaalia taiteilijoilta.
Teosvälitystilaisuuksista on muodostunut merkittäviä pr-tilaisuuksia, toki teosmyynti on taiteilijoille kiinnostavaa myös.
Ilmoittautuminen tilaisuuteen oli jo joulukuun alussa , jolloin ei tarvitse maksaa 20 Euron ilmoittautumismaksua- teokseni ,pienoisveistokset menivät valimolta suoraan paikalle.
Hienot hiihtokelit jatkuvat - suosittelen työn ja toimeentulon raskauttamille!
Marja
sunnuntaina, tammikuuta 25, 2009
VATULOI SATULOI KAPULOI
Hei!
Uusia,ihastuttavia Suomen kielen sanoja
ja vapaita tulkintoja
VOIMAANNUTTAMINEN- mennään umpilärvissa yöllä grillille,soitetaan suuta grillillä ja vedetään nokkaan tuntemattomia, turpiin saaneet voimaantuvat ja iskevät takaisin ja lopulta kaikki voimaantuvat päivystyspolilla
tai kaahataan autolla ohi ja palataan takaisin kaistalle toisen auton keulaa hipoen ja näytetään keskisormea - näin voimaannutetaan kanssa-autoilija ja haastetaan kilpasille
KOTOUTTAMINEN etsitään vapaa,kolkko sillanalunen ja vuorataan se kiinankielisillä pahvilaatikoilla ja ohjataan maahanmuuttajat sinne
PITKÄSSÄ JUOKSUSSA- vaikuttajat kääritään Meren Veijon teoksesta tuttuun Manillaköyteen ja laitetaan vaikuttaja juoksemaan Helsingistä Inariin, perillä kyllä sitten ymmärtää tarkkaan mitä pitkä juoksu tarkoittaa
kaikilla kielillä
YHTEISÖLLISYYS-ALUEELLISTAMINEN-Vanhanen ja Katainen ja niiden sukulaiset siirretään Nurmijärvelle punainen tupa-kylään halkoja hakkaamaan
Uusia,ihastuttavia Suomen kielen sanoja
ja vapaita tulkintoja
VOIMAANNUTTAMINEN- mennään umpilärvissa yöllä grillille,soitetaan suuta grillillä ja vedetään nokkaan tuntemattomia, turpiin saaneet voimaantuvat ja iskevät takaisin ja lopulta kaikki voimaantuvat päivystyspolilla
tai kaahataan autolla ohi ja palataan takaisin kaistalle toisen auton keulaa hipoen ja näytetään keskisormea - näin voimaannutetaan kanssa-autoilija ja haastetaan kilpasille
KOTOUTTAMINEN etsitään vapaa,kolkko sillanalunen ja vuorataan se kiinankielisillä pahvilaatikoilla ja ohjataan maahanmuuttajat sinne
PITKÄSSÄ JUOKSUSSA- vaikuttajat kääritään Meren Veijon teoksesta tuttuun Manillaköyteen ja laitetaan vaikuttaja juoksemaan Helsingistä Inariin, perillä kyllä sitten ymmärtää tarkkaan mitä pitkä juoksu tarkoittaa
kaikilla kielillä
YHTEISÖLLISYYS-ALUEELLISTAMINEN-Vanhanen ja Katainen ja niiden sukulaiset siirretään Nurmijärvelle punainen tupa-kylään halkoja hakkaamaan
HÖNNÄ? MIKÄ SE ON?
CITYHÖNNÄ JA MUUTA JÄNNITTÄVÄÄ
Imatralla Saimaan Ammattikorkeakoululla kuva-artesaanien ympäristötaiteen kurssin opiskelijat toteuttivat pienoislinnoja savesta ja tuntolaattoja materiaaliharjoitteluna.
Kaikki ideoivat yksin tai ryhmissä asunnottomille tilapäis-suojan eli HÖNNÄN.
Vilkas keskustelu syntyi sanasta Hönnä - kukaan ei tiennyt mitä se tarkoittaa. Minusta on itsestään selvää, että sana tarkoittaa huteraa, hutjua , tilapäis-suojan tapaista majaa , rakennelmaa, veneen alla-asunnon tapaista.Taitaa olla savon kielen herkkuja suomen kielessä.
Kaikille tuli Hönnä selvitettyä.
Ei muuten tiennyt kirjaston johtajakaan tuota sanaa.
Vilkaan kielikeskustelun jälkeen jatkoimme työskentelyä aiheesta HÖNNÄ.
Ideasta tehtiin pienoismalli ja valittiin yhdessä mielenkiintoisin ja toteuttamiskelpoisin suunnitelma.
Ajoimme koulun pikkubussilla Lappeenrantaan tutustumaan kierrätyskeskukseen , HYÖTYHALLIIN.Se oli oikein tavarataivas ja hinnat olivat 20centistä 15 Euroon !Todella halvalla ehjiä, siistejä retrokalusteita, Muuramea, teaktasoja ,pöytiä.
Ajelkaa ostosreissulle sinne Ikean sijasta!
Moninkertaisesti edullisempaa kuin Jyväskylässä tai Imatralla- Jossa kierrätyskeskus on pieni ja valikoima ei ollut niin mielenkiintoista kuin Lappeenrannassa.
Ja kaikki oli Lappeenrannassa hienosti järjestetty, kengät, lelut, takit.
Huonekalut , elektroniikka ja ilmaisia hyviä esim kuvanveiston kirjoja , taidekirjoja !
Missään ei haissut vanha lika eivätkä tavarat olleet epämääräisissä läjissä.
Tila oli niin iso, että henkilökunta ajeli polkupyörillä osastolta toisille.
Ja siis esim kauniit virkatut pannulaput olivat 10 kpl yhteensä 15 centtiä.
Kun yleensä ovat euron.
Ja mitä mainioita pehmoleluja , ihan oltiin lätkässä siellä ja juututtiin jo niin pitkäksi aikaa ,että tilan esittelijä alkoi vilkuilla kelloaan.
No otettiin HÖNNÄÄ varten nukkmumakäyttöön kelpamaattomia superlonpatjoja, joustinsängyn jouset, tyynyjä, ja koska Hönnä aiottiin kattaa takeilla otettiin turkkeja erilaisia ja nahkatakkeja noin 25 , oltiin laskettu pinta-ala hönnälle ja sen mukaan otettiin katetta.
Sisätilan oppilaat aikoivat vuorata pehmoleluilla ja turkeilla
Kierrätyksen työntekijät tulivat katsomaan lastauslaiturille kun pakkasimme autoa ja kyllä heillä oli hauskaa kun sulloimme auton perään patjarullia ja säkkejä jalkatilatkin täyttyivät esim silityslaudoista-ilmaisista vanhoista, joista tulisi hönnän runko-osa.
Kaikki oppilaat eivät mahtuneet paluukyytiin, joten ajoimme pätkän laittomasti sylikkäin ylilastissa linja-autoasemalle , jossa pari oppilasta hyppäsi pois ja meni seuraavalla bussilla Imatralle.
Onneksi lama on vienyt rekkajonot mennessään Lappenrannan tosi kapealta tieltä.Olisi ollut matakanteko kierrätykseen hidasta ja olisimme joutuneet ehkä rakentamaan tilapäismajamme tien poskeen parhaassa tapauksessa.
Meno oli villeimpinä rekkajonoaikoina ollut hurjaa. Siellä oli kuulemma ollut 50 kilometrin pätkälle yksi bajamaja !No WC –tilana ja roskiksena olivat toimineet molemmat tien pientareet.Kaikenölaista lieveilmiötä oli syntynyt tietenkin vuorokausien seisokkiaikana.
Saimme tavarat koululle, joka sijaitsee vanhassa peruskorjatussa navetassa , samassa talossa toimivat grafiikan ja kuvanveiston opetustilat ja projektiopetustilat . Lisäksi on tietotekniikalla ja isolla näytöllä varustettu luentoluokka.
Alkoi Hönnän rakentaminen ja oppilaat testasivat rakenteita ja puistelivat päätään ,kun ei heti alkanut onnistua .
Puutuin rakentamiseen vain kun oppilaat tarvitsivat uskon vahvistusta ja muistutin että rakennelman tulee olla turvallinen , koska Hönnä menee Imatran kaupunginkirjastoon esille ja Hönnässä saa vierailla.
Oppilaat löysivät yhteisen sävelen ja tilapäissuoja alkoi muovautua.
Aamulla oli tarkoitus viedä osissa Hönnä kirjastolle.
Menin opetustuntien jälkeen kirjastolle sopimaan vielä Hönnän paikasta kirjaston johtajan kanssa.
Täytyy sanoa , että Imatran kaupunginkirjasto on hieno ; valoisa , tilava ja aineistoa runsaasti.
Harmi ettei ehtinyt istuskella enemmän musiikkiosastolla , josta oli näkymä ohi virtaavaan Vuokseen ja rantamännikköön isoista korkeista ikkunoista. Joka puolelta näkyi ulkotila-Aalto olisi pitänyt arkkitehtuurista.Samassa rakennuksessa toimii konserttisali ja iso kavila ,jossa on päiväkonsertteja,jotka näyttivät olevan tupaten täynnä yleisöä. Akustiikka aulan kahvilatilassa oli erinomainen ja niinpä mekin saimme klassisen musiikin annoksen rakentamisen ohessa.
No , Imatran kirjastonjohtaja Marja Huuhtanen innostui ympäristötaideteoksesta ja asunnottomuuden teemasta niin paljon , että löysi meille sopivan tilan musiikkiosastolta ja yhteispalvelupisteen vierestä.Täytyy sanoa, että ilman varoitusta ja muutamalla sähköpostilla evästettynä kirjaston johtaja vakuuttui teoksen sisällön soveltuuvudesta kirjastotiloihin ja nopeasti päätti antaa meille kahdeksi viikoksi näyttelytilan. Hyvää virkamiesstyötä.
Siinä on se etu että Hönnä on esillä kirjastossa , että kirjasto on yleishyödyllinen kulttuurilaitos ja kirjastolla käy paljon erilaisia ihmisiä ja lapsiperheitä ja päiväkotiryhmiä.
Hönnässa voi viettää satutuokion kirjaston poistokirjoja lukien tai muuten vai miettiä maailman menoa.Hannu Mäkelän Herra Huu oli meidän mielestä oiva, majan henkeen sopiva kirja.
Rakensimme koko torstaipäivän Hönnää ja näyttelyseinäkkeeseen oppilaat valmistivat julisteen ja kokosivat luonnoksia ja pienoismalleja nähtäväksi.
Lisäksi saimme yhteistyökumppaniksi Imatran alueen Suomen Punaisen Ristin osaston ja johtaja toi oppilaille SPR:n lippaan ja liivit.
Varat menevät asunnottomille. Näin ympäristötaideteoksessa toteutuvat monet ympäristötaiteeseen usein liittyvät tunnusmerkit; kierrätysmateriaali , luonnonsuojelu, yhdessä tekeminen ja kokeminen,
veistoksellisen suojan suunnittelu asunnottomille ja yhdessä keskustelu ja toimiminen eri asiantuntijatahojen kanssa.
Oppilaat nimesivät Hönnän CityHönnäksi.
Saimme lehdistön paikalle perjantaiksi ja oppilaat esittelivät toimittajalle teoksen ja kirjastonjohtaja maaniteltiin lehtikuvaan mukaan Hönnän sisälle.
4.2 Hönnän katto eli nahkatakit myydään , samoin turkit.
Oppilaat aikoivat järjestää kierrätyscatwalkin ……
Hieno nuorten ryhmä , alle kahdeksantoistavuotiaita. Ottivat vastuuta ja tekivät annetut tehtävät innolla ja mielikuvitusta käyttäen. Ehkä jotain tarttui hihaan kurssistani.
Onneksi kirjoitin eka päivänä tauluun , että pidän vapaamuotoisen luennon aiheesta- Todella omasta mielestäni hyvin vapaamuotoinen esittelyni oli aiheesta- toisaalta oppikirjaa ympäristötaiteesta ei ole.
Onneksi Kuopion TaideMuseolla on lainattavana Experimental Enviromentin hyvä taltiointi ja näyttelykatalogi isoin kuvin.
Jouduinhan extempore- tuuraajaksi eli en tiennyt ryhmän kokoa tai lähtötasoa ennen kuin kouluun saapuessani. Kokemuksella selvisi siitäkin työurakasta. Mutta jännittävä kurssi oli ja tapahtumarikas.
Lisää samanlaisia.
Ajoin sitten neljä tuntia lumimyräkässä perjantaina pois Imatralta. Aamulla oli tullut käytyä hiihtolenkillä, joten jaksoi istua auton ratissa ja ajaa Puumalan ja Mikkelin serpentiiniteitä.
Mosaiikkikurssille tuli niin monta peruutusta, että se jäi nyt tammikuulta. Ihmisten tilanteet muuttuvat muillakin kuin taiteilijoilla äkkijyrkästi.
Helmikuun lopulla on seuraava. Saa nähdä miten käy-
Terv. Marja
Imatralla Saimaan Ammattikorkeakoululla kuva-artesaanien ympäristötaiteen kurssin opiskelijat toteuttivat pienoislinnoja savesta ja tuntolaattoja materiaaliharjoitteluna.
Kaikki ideoivat yksin tai ryhmissä asunnottomille tilapäis-suojan eli HÖNNÄN.
Vilkas keskustelu syntyi sanasta Hönnä - kukaan ei tiennyt mitä se tarkoittaa. Minusta on itsestään selvää, että sana tarkoittaa huteraa, hutjua , tilapäis-suojan tapaista majaa , rakennelmaa, veneen alla-asunnon tapaista.Taitaa olla savon kielen herkkuja suomen kielessä.
Kaikille tuli Hönnä selvitettyä.
Ei muuten tiennyt kirjaston johtajakaan tuota sanaa.
Vilkaan kielikeskustelun jälkeen jatkoimme työskentelyä aiheesta HÖNNÄ.
Ideasta tehtiin pienoismalli ja valittiin yhdessä mielenkiintoisin ja toteuttamiskelpoisin suunnitelma.
Ajoimme koulun pikkubussilla Lappeenrantaan tutustumaan kierrätyskeskukseen , HYÖTYHALLIIN.Se oli oikein tavarataivas ja hinnat olivat 20centistä 15 Euroon !Todella halvalla ehjiä, siistejä retrokalusteita, Muuramea, teaktasoja ,pöytiä.
Ajelkaa ostosreissulle sinne Ikean sijasta!
Moninkertaisesti edullisempaa kuin Jyväskylässä tai Imatralla- Jossa kierrätyskeskus on pieni ja valikoima ei ollut niin mielenkiintoista kuin Lappeenrannassa.
Ja kaikki oli Lappeenrannassa hienosti järjestetty, kengät, lelut, takit.
Huonekalut , elektroniikka ja ilmaisia hyviä esim kuvanveiston kirjoja , taidekirjoja !
Missään ei haissut vanha lika eivätkä tavarat olleet epämääräisissä läjissä.
Tila oli niin iso, että henkilökunta ajeli polkupyörillä osastolta toisille.
Ja siis esim kauniit virkatut pannulaput olivat 10 kpl yhteensä 15 centtiä.
Kun yleensä ovat euron.
Ja mitä mainioita pehmoleluja , ihan oltiin lätkässä siellä ja juututtiin jo niin pitkäksi aikaa ,että tilan esittelijä alkoi vilkuilla kelloaan.
No otettiin HÖNNÄÄ varten nukkmumakäyttöön kelpamaattomia superlonpatjoja, joustinsängyn jouset, tyynyjä, ja koska Hönnä aiottiin kattaa takeilla otettiin turkkeja erilaisia ja nahkatakkeja noin 25 , oltiin laskettu pinta-ala hönnälle ja sen mukaan otettiin katetta.
Sisätilan oppilaat aikoivat vuorata pehmoleluilla ja turkeilla
Kierrätyksen työntekijät tulivat katsomaan lastauslaiturille kun pakkasimme autoa ja kyllä heillä oli hauskaa kun sulloimme auton perään patjarullia ja säkkejä jalkatilatkin täyttyivät esim silityslaudoista-ilmaisista vanhoista, joista tulisi hönnän runko-osa.
Kaikki oppilaat eivät mahtuneet paluukyytiin, joten ajoimme pätkän laittomasti sylikkäin ylilastissa linja-autoasemalle , jossa pari oppilasta hyppäsi pois ja meni seuraavalla bussilla Imatralle.
Onneksi lama on vienyt rekkajonot mennessään Lappenrannan tosi kapealta tieltä.Olisi ollut matakanteko kierrätykseen hidasta ja olisimme joutuneet ehkä rakentamaan tilapäismajamme tien poskeen parhaassa tapauksessa.
Meno oli villeimpinä rekkajonoaikoina ollut hurjaa. Siellä oli kuulemma ollut 50 kilometrin pätkälle yksi bajamaja !No WC –tilana ja roskiksena olivat toimineet molemmat tien pientareet.Kaikenölaista lieveilmiötä oli syntynyt tietenkin vuorokausien seisokkiaikana.
Saimme tavarat koululle, joka sijaitsee vanhassa peruskorjatussa navetassa , samassa talossa toimivat grafiikan ja kuvanveiston opetustilat ja projektiopetustilat . Lisäksi on tietotekniikalla ja isolla näytöllä varustettu luentoluokka.
Alkoi Hönnän rakentaminen ja oppilaat testasivat rakenteita ja puistelivat päätään ,kun ei heti alkanut onnistua .
Puutuin rakentamiseen vain kun oppilaat tarvitsivat uskon vahvistusta ja muistutin että rakennelman tulee olla turvallinen , koska Hönnä menee Imatran kaupunginkirjastoon esille ja Hönnässä saa vierailla.
Oppilaat löysivät yhteisen sävelen ja tilapäissuoja alkoi muovautua.
Aamulla oli tarkoitus viedä osissa Hönnä kirjastolle.
Menin opetustuntien jälkeen kirjastolle sopimaan vielä Hönnän paikasta kirjaston johtajan kanssa.
Täytyy sanoa , että Imatran kaupunginkirjasto on hieno ; valoisa , tilava ja aineistoa runsaasti.
Harmi ettei ehtinyt istuskella enemmän musiikkiosastolla , josta oli näkymä ohi virtaavaan Vuokseen ja rantamännikköön isoista korkeista ikkunoista. Joka puolelta näkyi ulkotila-Aalto olisi pitänyt arkkitehtuurista.Samassa rakennuksessa toimii konserttisali ja iso kavila ,jossa on päiväkonsertteja,jotka näyttivät olevan tupaten täynnä yleisöä. Akustiikka aulan kahvilatilassa oli erinomainen ja niinpä mekin saimme klassisen musiikin annoksen rakentamisen ohessa.
No , Imatran kirjastonjohtaja Marja Huuhtanen innostui ympäristötaideteoksesta ja asunnottomuuden teemasta niin paljon , että löysi meille sopivan tilan musiikkiosastolta ja yhteispalvelupisteen vierestä.Täytyy sanoa, että ilman varoitusta ja muutamalla sähköpostilla evästettynä kirjaston johtaja vakuuttui teoksen sisällön soveltuuvudesta kirjastotiloihin ja nopeasti päätti antaa meille kahdeksi viikoksi näyttelytilan. Hyvää virkamiesstyötä.
Siinä on se etu että Hönnä on esillä kirjastossa , että kirjasto on yleishyödyllinen kulttuurilaitos ja kirjastolla käy paljon erilaisia ihmisiä ja lapsiperheitä ja päiväkotiryhmiä.
Hönnässa voi viettää satutuokion kirjaston poistokirjoja lukien tai muuten vai miettiä maailman menoa.Hannu Mäkelän Herra Huu oli meidän mielestä oiva, majan henkeen sopiva kirja.
Rakensimme koko torstaipäivän Hönnää ja näyttelyseinäkkeeseen oppilaat valmistivat julisteen ja kokosivat luonnoksia ja pienoismalleja nähtäväksi.
Lisäksi saimme yhteistyökumppaniksi Imatran alueen Suomen Punaisen Ristin osaston ja johtaja toi oppilaille SPR:n lippaan ja liivit.
Varat menevät asunnottomille. Näin ympäristötaideteoksessa toteutuvat monet ympäristötaiteeseen usein liittyvät tunnusmerkit; kierrätysmateriaali , luonnonsuojelu, yhdessä tekeminen ja kokeminen,
veistoksellisen suojan suunnittelu asunnottomille ja yhdessä keskustelu ja toimiminen eri asiantuntijatahojen kanssa.
Oppilaat nimesivät Hönnän CityHönnäksi.
Saimme lehdistön paikalle perjantaiksi ja oppilaat esittelivät toimittajalle teoksen ja kirjastonjohtaja maaniteltiin lehtikuvaan mukaan Hönnän sisälle.
4.2 Hönnän katto eli nahkatakit myydään , samoin turkit.
Oppilaat aikoivat järjestää kierrätyscatwalkin ……
Hieno nuorten ryhmä , alle kahdeksantoistavuotiaita. Ottivat vastuuta ja tekivät annetut tehtävät innolla ja mielikuvitusta käyttäen. Ehkä jotain tarttui hihaan kurssistani.
Onneksi kirjoitin eka päivänä tauluun , että pidän vapaamuotoisen luennon aiheesta- Todella omasta mielestäni hyvin vapaamuotoinen esittelyni oli aiheesta- toisaalta oppikirjaa ympäristötaiteesta ei ole.
Onneksi Kuopion TaideMuseolla on lainattavana Experimental Enviromentin hyvä taltiointi ja näyttelykatalogi isoin kuvin.
Jouduinhan extempore- tuuraajaksi eli en tiennyt ryhmän kokoa tai lähtötasoa ennen kuin kouluun saapuessani. Kokemuksella selvisi siitäkin työurakasta. Mutta jännittävä kurssi oli ja tapahtumarikas.
Lisää samanlaisia.
Ajoin sitten neljä tuntia lumimyräkässä perjantaina pois Imatralta. Aamulla oli tullut käytyä hiihtolenkillä, joten jaksoi istua auton ratissa ja ajaa Puumalan ja Mikkelin serpentiiniteitä.
Mosaiikkikurssille tuli niin monta peruutusta, että se jäi nyt tammikuulta. Ihmisten tilanteet muuttuvat muillakin kuin taiteilijoilla äkkijyrkästi.
Helmikuun lopulla on seuraava. Saa nähdä miten käy-
Terv. Marja
sunnuntaina, tammikuuta 18, 2009
IMATRALTA KARTANOTUNNELMISTA
Hei!
Paistaa se päivä risukasaankin voisi todeta.
Nyt asutaan herroiksi. Imatralla on peruskorjattu museoviraston ohjein Siitolan kartanorakennus kuvataideoppilaitoksen pihassa.
Siellä me tuntiopettajat nukumme isoissa saleissa kristallikruunujen alla. Antiikkimööbelien ympyröimänä.
Yöt valaisevat valonheittäjät kallisarvoista rakennusta kuin Guantamanonissa ikään.
Ikkunoissa ovat viininpunaiset samettiverhot ja ne eivät peitä koko ikkunaa , josa haluaa valonheittimen valon häiventää- niinpä nukuin tilateoksessa; valkoiseen puulautakattoon osui valoheittimen toistamana ikkunaruudun ristikko ja jumalainen valo , taivaan ikkuna ajattelin , ei puuttuneet kuin tikkaat joilla kiivetä enkelien iloiseen joukkoon.
Täysin koneistetussa keittiössä valmistuvat päivän ruuat ja tiskit saa piilottaa koneeseen.
Huoneissa ovat englantilaiset, hienot ornamenttitapetit ja peiliovet ootrauksin .
Kartanorakennus on puurakennus; koko ajan kuuluu narinaa, kitinää, kuisketta ja pauketta jostain.
Uudet sängyt ja raikkaat petivaatteet kruunaavat väsyneen opettajan päivän lepoon.
Kaukana ollaan työn perässä opettamassa ympäristötaiteen alkeita kaksi viikkoa.
Joka vuosi on pari viikkoa saanut käydä keikkahommissa Imatralla.
Aina on ollut hyvätasoinen nuorten ryhmä. Ja vaikka eivät taiteilijaksi aiokkaan välttämättä niin tehtävät on tehty enimmäkseen innolla ja mielikuvitusta käyttäen.
Tällä kertaa laitoin teemaksi asunnottomuuden ja kurssi huipentuu HÖNNÄ -SUOJA - teoksen esittelyyn. Aihe on ympäristötaiteen keinoin toteutettava tilapäinen suoja, katos , kierrätysmateriaaleista asunnottomille.
Yht´äkkiä kotinsa menettäneille.
Nopeasti koottava , keittomahdollisuudella ja nukkumapaikalla , minne tahansa kasattavissa.
Tuntumaa hönniin olemme harjoittaneet valmistamalla pieniä savimajoja savesta itse muovailluista moduleista - kokoa sokeripala.
Aika hienoja hobittiasuntoja syntyi.Menevät vielä savenpolttouuniin ensi viikolla.
Saimaan Ammattikorkeakoulun kuvataideosasto on laajentunut, oppilaita on enemmän ja osa oppilaista ulkomaalaisia, minullakin kaksi ahkeraa ja motivoitunutta opiskelijaa Virosta. Opetan heille englanniksi.
Ei, ei tule kielilisää. Sama 25.50 eur on tunti ja miinus 6% pedagogisesta pätemättömyydestä!
Mutta ompa oman alan hommia. Imatralla on perinne että käytetään runsaasti vierailevia tuntiopettajia, useimmiten taiteilijoita , myös ulkomaalaisia.
No , otin sukset mukaan , koska edellisenä vuonna kartanon vierestä lähti kaupungin oiva latureitti.
Nyt satoi kaksi päivää synkeältä taivaalta vettä ja Vuoksi virtasi entistäkin rasvaisempana,öljyisen tummana halki kaupungin .
Torstaina pakastui, mutta lunta ei ollut missään.
Viikonlopun vietinkin sitten kallaveden jäillä ristiin rastiin luisteluhiihtäen.
Kerrassaan ylellistä niin pitkän lumettoman ja jäättömän kauden jälkeen.
Eikä maksa mitään.
Niin muuten , moni kuvataiteilija on kyllästynyt alalla kärvistelyyn ja hyväksikäytettynä oloon ja nyt kun muiden ihmisten palkat nousivat , meille ei tullut tuntiliksaan juuri mitään korotusta , niin ammatinvaihto käy useamman mielessä.
Apurahajonon sijasta kannattaa harkita uudelleenkoulutusta.
Minulla on vinkki , vankeinhoitolaitos hakee vartijakurssille uusia opiskelijoita, koulutusajalta palkka ja takuuvarma työpaikka!
Terv. Marja
Paistaa se päivä risukasaankin voisi todeta.
Nyt asutaan herroiksi. Imatralla on peruskorjattu museoviraston ohjein Siitolan kartanorakennus kuvataideoppilaitoksen pihassa.
Siellä me tuntiopettajat nukumme isoissa saleissa kristallikruunujen alla. Antiikkimööbelien ympyröimänä.
Yöt valaisevat valonheittäjät kallisarvoista rakennusta kuin Guantamanonissa ikään.
Ikkunoissa ovat viininpunaiset samettiverhot ja ne eivät peitä koko ikkunaa , josa haluaa valonheittimen valon häiventää- niinpä nukuin tilateoksessa; valkoiseen puulautakattoon osui valoheittimen toistamana ikkunaruudun ristikko ja jumalainen valo , taivaan ikkuna ajattelin , ei puuttuneet kuin tikkaat joilla kiivetä enkelien iloiseen joukkoon.
Täysin koneistetussa keittiössä valmistuvat päivän ruuat ja tiskit saa piilottaa koneeseen.
Huoneissa ovat englantilaiset, hienot ornamenttitapetit ja peiliovet ootrauksin .
Kartanorakennus on puurakennus; koko ajan kuuluu narinaa, kitinää, kuisketta ja pauketta jostain.
Uudet sängyt ja raikkaat petivaatteet kruunaavat väsyneen opettajan päivän lepoon.
Kaukana ollaan työn perässä opettamassa ympäristötaiteen alkeita kaksi viikkoa.
Joka vuosi on pari viikkoa saanut käydä keikkahommissa Imatralla.
Aina on ollut hyvätasoinen nuorten ryhmä. Ja vaikka eivät taiteilijaksi aiokkaan välttämättä niin tehtävät on tehty enimmäkseen innolla ja mielikuvitusta käyttäen.
Tällä kertaa laitoin teemaksi asunnottomuuden ja kurssi huipentuu HÖNNÄ -SUOJA - teoksen esittelyyn. Aihe on ympäristötaiteen keinoin toteutettava tilapäinen suoja, katos , kierrätysmateriaaleista asunnottomille.
Yht´äkkiä kotinsa menettäneille.
Nopeasti koottava , keittomahdollisuudella ja nukkumapaikalla , minne tahansa kasattavissa.
Tuntumaa hönniin olemme harjoittaneet valmistamalla pieniä savimajoja savesta itse muovailluista moduleista - kokoa sokeripala.
Aika hienoja hobittiasuntoja syntyi.Menevät vielä savenpolttouuniin ensi viikolla.
Saimaan Ammattikorkeakoulun kuvataideosasto on laajentunut, oppilaita on enemmän ja osa oppilaista ulkomaalaisia, minullakin kaksi ahkeraa ja motivoitunutta opiskelijaa Virosta. Opetan heille englanniksi.
Ei, ei tule kielilisää. Sama 25.50 eur on tunti ja miinus 6% pedagogisesta pätemättömyydestä!
Mutta ompa oman alan hommia. Imatralla on perinne että käytetään runsaasti vierailevia tuntiopettajia, useimmiten taiteilijoita , myös ulkomaalaisia.
No , otin sukset mukaan , koska edellisenä vuonna kartanon vierestä lähti kaupungin oiva latureitti.
Nyt satoi kaksi päivää synkeältä taivaalta vettä ja Vuoksi virtasi entistäkin rasvaisempana,öljyisen tummana halki kaupungin .
Torstaina pakastui, mutta lunta ei ollut missään.
Viikonlopun vietinkin sitten kallaveden jäillä ristiin rastiin luisteluhiihtäen.
Kerrassaan ylellistä niin pitkän lumettoman ja jäättömän kauden jälkeen.
Eikä maksa mitään.
Niin muuten , moni kuvataiteilija on kyllästynyt alalla kärvistelyyn ja hyväksikäytettynä oloon ja nyt kun muiden ihmisten palkat nousivat , meille ei tullut tuntiliksaan juuri mitään korotusta , niin ammatinvaihto käy useamman mielessä.
Apurahajonon sijasta kannattaa harkita uudelleenkoulutusta.
Minulla on vinkki , vankeinhoitolaitos hakee vartijakurssille uusia opiskelijoita, koulutusajalta palkka ja takuuvarma työpaikka!
Terv. Marja
keskiviikkona, tammikuuta 07, 2009
ARTISTI TUOTTAA SISÄLLÖT JA MAKSAA KULUT
Yllätys , yllätys Helsingin Sanomissa oli asiallinen, iso artikkeli kulttuurisivuilla heti vuoden alussa kuvataiteilijoiden asemasta kulttuurin sisältöjen tuottajana useimmiten ilman palkkaa.
Sekäkulttuurirahojen runsaasta lisäyksestä ja niiden kohdentumisesta kulttuurikentällä.
Samoin YLE:n Kultakuume käsitteli aihetta laajasti haastatellen Suomen Kulttuurirahstosta Myrsky -avustuksia seulovaa Raisa Kiesiä ja Suomen Taiteilijaseuran pääsihteeriä Petra Havua.
Raisa Kiesi totesi hyväntuulisena Suomen Kulttuurirahastosta , että sieltä eivät varat kulttuuriavustuksille lopu lamasta huolimatta.
Petra Havu totesi , että kuvataiteilijoilla ei ole syytä riemuun - taiteilijoiden-vuosiapurahat eivät ole juuri lisääntyneet suhteessa yhä kasvavaan kuvataiteilijoiden määrään.Julkisten teosten tilaus ja museoiden kokoelmahankinnat ovat vähentyneet.Harva museo maksaa palkkaa taiteilijalle tehdystä näyttelystä - päinvastaisiakin kokemuksia on.
Kaikki museot ja galleriat eivät maksa edes Kuvasto-korvauksia taiteilijoille.
Toisaalta kulttuuripalveluita esim liikuntasetelin tapaan ei tilata kuvataiteilijoilta.
Useimmat taiteilijat opettavat alan oppilaitoksissa päätoimisesti tai tekevät muuta työtä kustantaakseen taiteellisen työskentelyn kulut.
HS:n Artikkelissa käsiteltiin aihetta esim kuvataiteilijan näkökulmasta , joka pakkaa yleensä unohtumaan.
Tosiasiana todettiin , että kuvataiteilijoiden taloudellinen asema ei kohene eli kulttuuribudjetin iso lisäys menee lähinnä kulttuurilaitoksille kuten kaupunkien orkestereille, teattereille , museoille , kirjastoille ja tapahtumille.
Yksittäiset vuosiapurahat eivät juuri lisäänny.
Suuri edistys kuvataiteilijoiden toimeentulon kohdalla on ,että nyt kuvataiteilijat saivat kymmenien vuosien väännön jälkeen oikeuden sosiaali- ja eläketurvaan.
Kuvataiteilijat ovat tähän asti tulleet kohdellusti miten milloinkin viranomaisen mielivaltaisen pykälän tulkinnan mukaan esim yrittäjäsksi vaikka yritystoiminnan tunnusmerkit eivät täyttyisikään.
Harva kuvantekijä myy teoksiaan kuin kenkiä ja leipää.
HS:n artikkelissa todettiin,että kuvataiteilijat vanhoista perinteistä johtuen tekevät usean museon näyttelyt , usein muutaman vuoden työprosessin tuloksena ja antavat ilman korvausta henkisen työn tulokset kuukauden ajaksi käytettäväksi samoin gallerianäyttelyt ovat sopimusluonteisesti sellaisia , että kulut ja sisällön tuottaa taiteilija ja jos myyntiä ei tule tai se jää vähäiseksi taiteilija jää ilman tuloja tai on usein ottanut pankkilainaa näyttelyn kuluihin.
Millään muulla taiteen alalla ei tekijän tarvitse täysin ilman palkka esitellä työtään.
Tämän voi korjata siten , että museot ja näyttelytilat huomioivat budjetissaan edes Kuvasto-maksut. Taiteen Keskustoimikunnan näyttökorvauslautakunta jakaa hakemuksesta näyttökorvausapurahaa vuosittain , mutta sen saa murto-osa taiteilijoista ja yleensä tuleviin näyttelyprojekteihin.
Miksi taiteilijoille muuten jaetaan apurahoja - eikö parempi nimitys olisi taiteilijapalkka?
Yleensähän tämä vuosiapuraha on noin 1200 Euroa kuukaudessa eli alle minimipalkan ja sillä edellytetään jo vahvoja näyttöjä näyttelyiden muodossa.Ei se ole siis kuukausipalkan lisä kuten yleisesti maallikot luulevat.
Mitä apurahaa se sellainen on jonka aikana edellytetään luopuvan muusta palkkatyöstä ja keskittyvän taiteelliseen työskentelyyn!!!
Se on palkkaa henkisestä työstä.
Varsinkin kun apuraha ei riitä nykysuomessa edes elantokuluihin.Toki se on verovapaata.
Kuka taidehallinossa tekisi aloitteen, että ikävä apurahanimitys häviäisi - jospa kansakin mieltäisi paremmin valtion palkalla toimivan taiteen työksi.
Ei tunnu nyt kivalta taiteilijan työ tällä hetkellä lainkaan. Tilauksia peruuntui.Laman pelossa.
Kaksi viimevuoden näyttelyä sekä varaston muutto sekä kuljetus - ja kaatopaikkamaksut tuottivat usean tuhannen persneton , jota pankkilainoin on ketkuteltava maksaa omalla riskillä kohti tuntematonta.
Riskisietokykyä kyllä riittää ja työintoa.
Kaksi sovittua näyttelyä on valmistettava loppuun syksyksi Galleria Beckerille ja Galleria Rantakasarmiin.
Mosaiikkikurssit täyttyvät epävarmasti ja peruutuksia tulee.
Onneksi sain kahden viikon opetusreissuhomman Imatralle tänäkin vuonna. Pääse haistamaan muutakin ilmaa.
Hyviä asioitakin on , kulttuuriseteli tuli verovapaaksi työnantajalle vuoden 2009 alusta , käy myös mosaiikkikurssin maksuun.
Niin ja lunta tuli ja hiihtoa voi harrastaa lähes normaalisti!
Niin ja tervetuloa harrastamaan taidetta mosaiikkikurssille!
Terv. Marja
Sekäkulttuurirahojen runsaasta lisäyksestä ja niiden kohdentumisesta kulttuurikentällä.
Samoin YLE:n Kultakuume käsitteli aihetta laajasti haastatellen Suomen Kulttuurirahstosta Myrsky -avustuksia seulovaa Raisa Kiesiä ja Suomen Taiteilijaseuran pääsihteeriä Petra Havua.
Raisa Kiesi totesi hyväntuulisena Suomen Kulttuurirahastosta , että sieltä eivät varat kulttuuriavustuksille lopu lamasta huolimatta.
Petra Havu totesi , että kuvataiteilijoilla ei ole syytä riemuun - taiteilijoiden-vuosiapurahat eivät ole juuri lisääntyneet suhteessa yhä kasvavaan kuvataiteilijoiden määrään.Julkisten teosten tilaus ja museoiden kokoelmahankinnat ovat vähentyneet.Harva museo maksaa palkkaa taiteilijalle tehdystä näyttelystä - päinvastaisiakin kokemuksia on.
Kaikki museot ja galleriat eivät maksa edes Kuvasto-korvauksia taiteilijoille.
Toisaalta kulttuuripalveluita esim liikuntasetelin tapaan ei tilata kuvataiteilijoilta.
Useimmat taiteilijat opettavat alan oppilaitoksissa päätoimisesti tai tekevät muuta työtä kustantaakseen taiteellisen työskentelyn kulut.
HS:n Artikkelissa käsiteltiin aihetta esim kuvataiteilijan näkökulmasta , joka pakkaa yleensä unohtumaan.
Tosiasiana todettiin , että kuvataiteilijoiden taloudellinen asema ei kohene eli kulttuuribudjetin iso lisäys menee lähinnä kulttuurilaitoksille kuten kaupunkien orkestereille, teattereille , museoille , kirjastoille ja tapahtumille.
Yksittäiset vuosiapurahat eivät juuri lisäänny.
Suuri edistys kuvataiteilijoiden toimeentulon kohdalla on ,että nyt kuvataiteilijat saivat kymmenien vuosien väännön jälkeen oikeuden sosiaali- ja eläketurvaan.
Kuvataiteilijat ovat tähän asti tulleet kohdellusti miten milloinkin viranomaisen mielivaltaisen pykälän tulkinnan mukaan esim yrittäjäsksi vaikka yritystoiminnan tunnusmerkit eivät täyttyisikään.
Harva kuvantekijä myy teoksiaan kuin kenkiä ja leipää.
HS:n artikkelissa todettiin,että kuvataiteilijat vanhoista perinteistä johtuen tekevät usean museon näyttelyt , usein muutaman vuoden työprosessin tuloksena ja antavat ilman korvausta henkisen työn tulokset kuukauden ajaksi käytettäväksi samoin gallerianäyttelyt ovat sopimusluonteisesti sellaisia , että kulut ja sisällön tuottaa taiteilija ja jos myyntiä ei tule tai se jää vähäiseksi taiteilija jää ilman tuloja tai on usein ottanut pankkilainaa näyttelyn kuluihin.
Millään muulla taiteen alalla ei tekijän tarvitse täysin ilman palkka esitellä työtään.
Tämän voi korjata siten , että museot ja näyttelytilat huomioivat budjetissaan edes Kuvasto-maksut. Taiteen Keskustoimikunnan näyttökorvauslautakunta jakaa hakemuksesta näyttökorvausapurahaa vuosittain , mutta sen saa murto-osa taiteilijoista ja yleensä tuleviin näyttelyprojekteihin.
Miksi taiteilijoille muuten jaetaan apurahoja - eikö parempi nimitys olisi taiteilijapalkka?
Yleensähän tämä vuosiapuraha on noin 1200 Euroa kuukaudessa eli alle minimipalkan ja sillä edellytetään jo vahvoja näyttöjä näyttelyiden muodossa.Ei se ole siis kuukausipalkan lisä kuten yleisesti maallikot luulevat.
Mitä apurahaa se sellainen on jonka aikana edellytetään luopuvan muusta palkkatyöstä ja keskittyvän taiteelliseen työskentelyyn!!!
Se on palkkaa henkisestä työstä.
Varsinkin kun apuraha ei riitä nykysuomessa edes elantokuluihin.Toki se on verovapaata.
Kuka taidehallinossa tekisi aloitteen, että ikävä apurahanimitys häviäisi - jospa kansakin mieltäisi paremmin valtion palkalla toimivan taiteen työksi.
Ei tunnu nyt kivalta taiteilijan työ tällä hetkellä lainkaan. Tilauksia peruuntui.Laman pelossa.
Kaksi viimevuoden näyttelyä sekä varaston muutto sekä kuljetus - ja kaatopaikkamaksut tuottivat usean tuhannen persneton , jota pankkilainoin on ketkuteltava maksaa omalla riskillä kohti tuntematonta.
Riskisietokykyä kyllä riittää ja työintoa.
Kaksi sovittua näyttelyä on valmistettava loppuun syksyksi Galleria Beckerille ja Galleria Rantakasarmiin.
Mosaiikkikurssit täyttyvät epävarmasti ja peruutuksia tulee.
Onneksi sain kahden viikon opetusreissuhomman Imatralle tänäkin vuonna. Pääse haistamaan muutakin ilmaa.
Hyviä asioitakin on , kulttuuriseteli tuli verovapaaksi työnantajalle vuoden 2009 alusta , käy myös mosaiikkikurssin maksuun.
Niin ja lunta tuli ja hiihtoa voi harrastaa lähes normaalisti!
Niin ja tervetuloa harrastamaan taidetta mosaiikkikurssille!
Terv. Marja
keskiviikkona, joulukuuta 24, 2008
HIRVEIMMÄT JOULULAULUT-VÄLTÄ NÄITÄ!
Hei!
Välilevyjä
22.12.2008 klo 10:03 | Kesto 00:44:04 | Kuunneltavissa: Vain Suomi
Kauheimmat joululaulut kaikuvat toiveuusintana!
Toimittajana Olli Virtaperko.
Vieraana kielitieteilijä, tohtori Janne Saarikivi.
Ohjelma on uusinta vuodelta 2007.
www.yle.fi ja sieltä mainio radio-ohjelma VÄLILEVYJÄ- ARKISTOSSA KUUNNELTAVISSA ..
Kuulet mm Timo T.A. Mikkosen joululaulun ja muita herkkuja, jotka lisäävät joulurauhan tunnelmaa!
Marja
Välilevyjä
22.12.2008 klo 10:03 | Kesto 00:44:04 | Kuunneltavissa: Vain Suomi
Kauheimmat joululaulut kaikuvat toiveuusintana!
Toimittajana Olli Virtaperko.
Vieraana kielitieteilijä, tohtori Janne Saarikivi.
Ohjelma on uusinta vuodelta 2007.
www.yle.fi ja sieltä mainio radio-ohjelma VÄLILEVYJÄ- ARKISTOSSA KUUNNELTAVISSA ..
Kuulet mm Timo T.A. Mikkosen joululaulun ja muita herkkuja, jotka lisäävät joulurauhan tunnelmaa!
Marja
tiistaina, joulukuuta 23, 2008
EURO KATSEESTA KUVANTEKIJÄLLE ???
Hei!
Torstaina 18.12 pidin työhuoneen ovia auki 12-18.
Olin valmistanut ständin Yliopistonkadulle, koska työhuone sijaitsee sisäpihan perällä , kaukana hektisestä kadusta- sisäänheittäjänä toiminut Andy Warholin silkkipainoteos Marilyn Monroesta kuva, jonka kopion ( suokaa anteeksi Marilyn ja Andy)Humlebäckissä Tanskassa sijaitsevan Louisianan Taidemuseon vuoden 1987 Vuosikalenterista -ja lupaus Glögistä toi muutaman oikeasti mosaiikkilaatoista innostuneen paikalle- pitää uusia työpajanäyttely keväällä.
Mosaiikkikurssista enemmän oli kiinnostusta.
Suurempi merkitys oli psykologinen kynnys avata ja esitellä oma työtila teoksineen kaiken kansan koettavaksi.
Saatuani kynttilät sammuksiin ja glögit termospulloon riensin taidemuseolle keskisuomalaisten ammattikuvataiteilijoiden ja kuvataiteen harrastajien ja museoväen tapaamiseen. Paikalla oli kolmisenkymmentä aktiivia.
Osa oli ilmeisen kyllästyneen oloinen jo alussa , osa hiljeni vain tavan vuoksi ja osa taisi kaivata johtajaa ja osalle ei kai selvinnyt koskaan, että tarkoitus oli taidemuseon toiminnan esittelyn lomassa keskustella vapaasti ilman suodatuksia kaikesta yhteistä näyttelytoimintaa koskevasta ja yhteistyön laajentamisen ja laadun parantamisen tiimoilta.
Museon johtaja Päivi-Marjut Raippalinna toivotti meidät tervetulleeksi ja museon henkilökunta esiteltiin perusteellisesti samoin jokaisen vastuualue.
Mikä oli hyvä asia.
Henkilökunta on pieni ja näyttelytoiminta galleriamaisen vilkasta ja aluetaidemuseotehtävät laajat.
Itse sain heti käytöskurmuutusta - johon olen toki tottunut , mutta olin käsittänyt tilaisuuden luonteen erilaiseksi kuin esimerkiksi lautakuntakokouksen tai taiteilijaseuran vuosikokouksen- saa spontaanisti kysyä ja kommentoida,varsinkin kun osaan jo 4-vuotisesta lautakuntatyöskentelystä johtuen pyytää puheenvuoron viittaamaalla,lisäksi olin oikeasti ollut epätietoinen esille tuomistani asioista.
Onneksi keskustelun puheenjohtajaksi saatiin sovittua puheenvuoroja jakamaan Leena Lokka. Muuten olisi mennyt hyvin kaikuvassa , huonohappisessa tilassa keskustelu maitohapoille jo alkuunsa.
Keski-Suomen Museo pitää saada mukaan näihin vapaamuotoisiin tapaamisiin, koska joka toinen vuosi Jyväskylän Taiteilijaseuran Vuosinäyttely järjestetään siellä. Näyttelykonsepti vaati kehittämistä.Keskustelimme jyrytyksen luonteesta ja mahdollisesta palutteesta teostenjättäjille.
Ulkopuolinen jyryttäjä Jyväskylän Taiteilijaseuran vuosinäyttelyssä on perusteltua, koska jo aika monet kuvantekijöitä koskevat asiat alkavat olla liian keskittyneet yksille ja samoille henkilöille ja asiantuntijoille tai järjestelmille.
On hyvä , että täysin ulkopuolinen ammattilainen seuloo Taiteilijaseuran tärkeimmäksi tapahtumaksi muotoutuneen näyttelyn.Ulkopuoliset jyryttäjät ovat toisin kun annettiin ymmärtää olleet tehtäviensä taslla ja urakoineet jyryttäessä kaksi päivää putkeen - tehneet pienellä korvauksella jyrytyksen ja suunnitelleet näyttelyn ripustuksen ja jättäneet kirjallisen lausunnon avajaisiin silloin kun ovat estyeet osallistumasta itse avajaistilaisuuteen. Usein jyryttäjät ovat aktiiviisia ammattitaiteilijoita ja toimivat usealla alueella ; itsenäisinä kuvantekijöinä sekä
asiantuntijatehtävissä sekä kuraattoreina että opettajina.
Jyryttäjäjäsenten määrää voisi lisätä niin, että olisi kaksijäseninen , mahdollisesti kolmijäseninen jyry?
Mutta usemapijäsenisten jyryjen ongelma on kompromissit ja se sopii huonosti taiteeseen.
Yllätyksellistä on lopputulos aina yksijäsenisen jyryn toiminnassa.
Mutta ei ole koskaan jättänyt ketään kylmäksi-
Aina näyttelyt ovat puhuttaneet ja vetäneet yleisöä.
Mutta nyt Keski-Suomen Museon näyttelytilan seinä olivat niin nuhjuset ja maalipaikkauksia täynnä , että se ei ollut enää asiallista.
Samoin muoviset numerolaput olivat niin kuluneet ettei enää saanut numerosta selvää!!!!Toisaalta näyttelyn esittelyyn ja pedagogiseen puoleen tulisi satsata paljon enemmän.Moinen ei ole nykyaikaa eikä voi olla ainoastaan taiteilijaseuran tehtävä kohentaa asioita.
Keskustelussa nousi siis esiin jyrytysmaksun suuruus ( nyt 20 Euroa) ja sen vastikkeellisuus.
Jyrytysmaksu on yleinen käytäntö koko maassa. Maksu vaihtelee 10-50 Euroon ja sillä maksulla saa tarjota teoksensa avoimen tarjonnan näyttelyyn -usein max kolme kappaletta- Maksulla taiteilijaseurat kustantavat ulkopuolisen jyryttäjän noin kahden päivän työnpanoksen ja jyrytysavustajien palkat.
Jyrytysmaksu ei tuota taiteilijaseuralle ylimääräisi varoja vaan sillä kustannettaan näyttelyn kuluja.
Jyrytysmaksun vastineeksi esitettiin , että jyryttäjä antaisi jokaiselle noin vajaalle 100 teosten tarjoajalle palautteen tarjotuista teoksista , se on sula mahdottomuus- mikään aika ei riittäisi, eikä tila.
Sitäpaitsi palautteen antaminen on eettisesti vastuullista ja tekijää kunnioittavaa toimintaa- ei siis mitään pikaoikeudenkäyntejä teosten haun yhteydessä.
Jokaisen tulisi ymmärtää että arvion antaja ottaa syvällisesti kantaa toisen hengen tuotteisiin.Osoittaa suurenmoista ymmärtämättömyyttä esittää jotain hollitupameininkiä.
Taiteilijaseuran vuosinäyttely on tarkoitettu keskisuomalaisen ammattitaiteen esittelyyn. Mukaan pääse usein kuvataidetta pitkään harrastanut , mahdollisesti tuleva ammattilainen.
Näyttely on yksi porras ammattilaisuuteen.
Mutta näyttely on ennen kaikkea Taiteilijaseuran näkyvin ja isoin satsaus yhdessä taidemuseon kanssa keskisuomalaisen kuvataiteen esittelyyn.
Keskisuomalaisen kuvataiteen esittely ja edistäminen on aluetaidemuseon yksi tärkeimmistä tehtävistä. Sisältäen taltioinnin ja tutkimisen.
Vuosinäyttelyä tulee yhdessä kehittää vielä paremmaksi näyttelyksi oheistoimintoineen.
Tulee muistaa, että kuvataiteilijat ovat ainoa taiteilijaryhmä , jotka ilman korvausta esittelevät viikkojen ajan teoksiaan näyttelytiloissa ja maksavat näyttelykulut, kuljetukset, kovaa vuokraa tai provisioita myynneistä.
Ilman näyttelytoimintaa taiteilijaa ei ole - olet pakotettu oravanpyörään oli sinulla varaa tai ei.
Menestymätön,näkymätön taiteilija maksaa viulut yksin ja ei saa saattohoitoa.
Kuinka moni museo laskee budjetissa taiteilijan työn osuuden euroissa , siis henkisen työn tuloksen, sen esittelyn usein kirjallisesti, oman esiintymisen, näyttelyn kesto ollessa yleensä runsaat neljä viikkoa.
Taiteilijat tuottavat museoiden henkisen sisällön.
Kaikki museot eivät maksa Kuvastokorvausta, mikä olisi minimikorvaus tehdystä työstä.
Todetaan usein, että on hienoa ,kun pääsee museoon esittelemään teoksiaan.
Mutta arvostusta ei voi syödä.
Palaute on usein parhaassa tapauksessa puolen sivun artikkeli paikallisessa lehdessä.
Kirjailijat ovat saamassa ensi vuonna konkreettisesti rahallista korvausta jokaisesta kirjastolainauksesta.
Saisimmko me Kuvataiteilijat korvauksen jokaisesta katseesta sen kohdatessa teoksemme?
Kolme tuhatta kävijää - euro per kävijä-
Olisi vähintään kohtuullista.
Usein kuvantekijän palkka unohtuu, kun lasketaan budjetteja.
Osa kuvantekijöistä osaa jo laskuttaa työstään.
Kritiikki- ja jyrytystilaisuudet voi järjestää erikseen eri rahoituksella.
Kuten tilaisuudessa totesimme, kuvataiteen harrastajajärjestöt voivat tehdä aloitteen ja hakea avustusta kritiikkipalveluun eri tahoilta.
Ammattitaiteilijat tarvitsevat harrastajataiteilijoita ja toisinpäin.
Ehdottomasti. Keski-Suomessa kuvataiteen harrastus on erityisen vilkasta ja korkeatasoista ja sillä on pitkät perinteet yhteistyöstä ammattitaiteilijoiden kanssa.
Ammattikuvataiteilijan asema ja kuvataiteen esittämisen mahdollisuudet ovat heikentyneet Keski-Suomen alueella.
Tämä on lakanut näkyä jo taiteen tasossa.
Varoja on vähennetty usean vuoden ajan kuvataiteilijoilta ja taidemuseolta.
Maineikkaat,kansainväliset Graphica Creativa ja Valokuvataiteen Biennale eivät jaksaa kantaa kuvataiteen mainetta biennalien välivuosia.
Me tarvitsemme lisää kunnollisia näyttelytiloja ja näyttelytoimintaan varoja. Vuosiapurahat,jotka karsittiin laman aikana pois, tulee palauttaa kulttuuritoimen budjettiin.
Ei ole museoita eikä näyttelytiloja hienoine sisältöineen ilman taiteilijoiden työpanosta.
Toivoisi suunnan jo kääntyvän ja siihen voivat vaikuttaa aktiiviseti Taiteilijaseuran puheenjohtaja ja hallitus sekä Taidemuseon henkilökunta.
Ilman työtä suunta ei muutu.
Toivottavasti yhteiset keskustelutilaisuudet jatkuvat ja keskustelutaito kehittyy itse kullakin.Ja tulosta syntyy.
Marja
Torstaina 18.12 pidin työhuoneen ovia auki 12-18.
Olin valmistanut ständin Yliopistonkadulle, koska työhuone sijaitsee sisäpihan perällä , kaukana hektisestä kadusta- sisäänheittäjänä toiminut Andy Warholin silkkipainoteos Marilyn Monroesta kuva, jonka kopion ( suokaa anteeksi Marilyn ja Andy)Humlebäckissä Tanskassa sijaitsevan Louisianan Taidemuseon vuoden 1987 Vuosikalenterista -ja lupaus Glögistä toi muutaman oikeasti mosaiikkilaatoista innostuneen paikalle- pitää uusia työpajanäyttely keväällä.
Mosaiikkikurssista enemmän oli kiinnostusta.
Suurempi merkitys oli psykologinen kynnys avata ja esitellä oma työtila teoksineen kaiken kansan koettavaksi.
Saatuani kynttilät sammuksiin ja glögit termospulloon riensin taidemuseolle keskisuomalaisten ammattikuvataiteilijoiden ja kuvataiteen harrastajien ja museoväen tapaamiseen. Paikalla oli kolmisenkymmentä aktiivia.
Osa oli ilmeisen kyllästyneen oloinen jo alussa , osa hiljeni vain tavan vuoksi ja osa taisi kaivata johtajaa ja osalle ei kai selvinnyt koskaan, että tarkoitus oli taidemuseon toiminnan esittelyn lomassa keskustella vapaasti ilman suodatuksia kaikesta yhteistä näyttelytoimintaa koskevasta ja yhteistyön laajentamisen ja laadun parantamisen tiimoilta.
Museon johtaja Päivi-Marjut Raippalinna toivotti meidät tervetulleeksi ja museon henkilökunta esiteltiin perusteellisesti samoin jokaisen vastuualue.
Mikä oli hyvä asia.
Henkilökunta on pieni ja näyttelytoiminta galleriamaisen vilkasta ja aluetaidemuseotehtävät laajat.
Itse sain heti käytöskurmuutusta - johon olen toki tottunut , mutta olin käsittänyt tilaisuuden luonteen erilaiseksi kuin esimerkiksi lautakuntakokouksen tai taiteilijaseuran vuosikokouksen- saa spontaanisti kysyä ja kommentoida,varsinkin kun osaan jo 4-vuotisesta lautakuntatyöskentelystä johtuen pyytää puheenvuoron viittaamaalla,lisäksi olin oikeasti ollut epätietoinen esille tuomistani asioista.
Onneksi keskustelun puheenjohtajaksi saatiin sovittua puheenvuoroja jakamaan Leena Lokka. Muuten olisi mennyt hyvin kaikuvassa , huonohappisessa tilassa keskustelu maitohapoille jo alkuunsa.
Keski-Suomen Museo pitää saada mukaan näihin vapaamuotoisiin tapaamisiin, koska joka toinen vuosi Jyväskylän Taiteilijaseuran Vuosinäyttely järjestetään siellä. Näyttelykonsepti vaati kehittämistä.Keskustelimme jyrytyksen luonteesta ja mahdollisesta palutteesta teostenjättäjille.
Ulkopuolinen jyryttäjä Jyväskylän Taiteilijaseuran vuosinäyttelyssä on perusteltua, koska jo aika monet kuvantekijöitä koskevat asiat alkavat olla liian keskittyneet yksille ja samoille henkilöille ja asiantuntijoille tai järjestelmille.
On hyvä , että täysin ulkopuolinen ammattilainen seuloo Taiteilijaseuran tärkeimmäksi tapahtumaksi muotoutuneen näyttelyn.Ulkopuoliset jyryttäjät ovat toisin kun annettiin ymmärtää olleet tehtäviensä taslla ja urakoineet jyryttäessä kaksi päivää putkeen - tehneet pienellä korvauksella jyrytyksen ja suunnitelleet näyttelyn ripustuksen ja jättäneet kirjallisen lausunnon avajaisiin silloin kun ovat estyeet osallistumasta itse avajaistilaisuuteen. Usein jyryttäjät ovat aktiiviisia ammattitaiteilijoita ja toimivat usealla alueella ; itsenäisinä kuvantekijöinä sekä
asiantuntijatehtävissä sekä kuraattoreina että opettajina.
Jyryttäjäjäsenten määrää voisi lisätä niin, että olisi kaksijäseninen , mahdollisesti kolmijäseninen jyry?
Mutta usemapijäsenisten jyryjen ongelma on kompromissit ja se sopii huonosti taiteeseen.
Yllätyksellistä on lopputulos aina yksijäsenisen jyryn toiminnassa.
Mutta ei ole koskaan jättänyt ketään kylmäksi-
Aina näyttelyt ovat puhuttaneet ja vetäneet yleisöä.
Mutta nyt Keski-Suomen Museon näyttelytilan seinä olivat niin nuhjuset ja maalipaikkauksia täynnä , että se ei ollut enää asiallista.
Samoin muoviset numerolaput olivat niin kuluneet ettei enää saanut numerosta selvää!!!!Toisaalta näyttelyn esittelyyn ja pedagogiseen puoleen tulisi satsata paljon enemmän.Moinen ei ole nykyaikaa eikä voi olla ainoastaan taiteilijaseuran tehtävä kohentaa asioita.
Keskustelussa nousi siis esiin jyrytysmaksun suuruus ( nyt 20 Euroa) ja sen vastikkeellisuus.
Jyrytysmaksu on yleinen käytäntö koko maassa. Maksu vaihtelee 10-50 Euroon ja sillä maksulla saa tarjota teoksensa avoimen tarjonnan näyttelyyn -usein max kolme kappaletta- Maksulla taiteilijaseurat kustantavat ulkopuolisen jyryttäjän noin kahden päivän työnpanoksen ja jyrytysavustajien palkat.
Jyrytysmaksu ei tuota taiteilijaseuralle ylimääräisi varoja vaan sillä kustannettaan näyttelyn kuluja.
Jyrytysmaksun vastineeksi esitettiin , että jyryttäjä antaisi jokaiselle noin vajaalle 100 teosten tarjoajalle palautteen tarjotuista teoksista , se on sula mahdottomuus- mikään aika ei riittäisi, eikä tila.
Sitäpaitsi palautteen antaminen on eettisesti vastuullista ja tekijää kunnioittavaa toimintaa- ei siis mitään pikaoikeudenkäyntejä teosten haun yhteydessä.
Jokaisen tulisi ymmärtää että arvion antaja ottaa syvällisesti kantaa toisen hengen tuotteisiin.Osoittaa suurenmoista ymmärtämättömyyttä esittää jotain hollitupameininkiä.
Taiteilijaseuran vuosinäyttely on tarkoitettu keskisuomalaisen ammattitaiteen esittelyyn. Mukaan pääse usein kuvataidetta pitkään harrastanut , mahdollisesti tuleva ammattilainen.
Näyttely on yksi porras ammattilaisuuteen.
Mutta näyttely on ennen kaikkea Taiteilijaseuran näkyvin ja isoin satsaus yhdessä taidemuseon kanssa keskisuomalaisen kuvataiteen esittelyyn.
Keskisuomalaisen kuvataiteen esittely ja edistäminen on aluetaidemuseon yksi tärkeimmistä tehtävistä. Sisältäen taltioinnin ja tutkimisen.
Vuosinäyttelyä tulee yhdessä kehittää vielä paremmaksi näyttelyksi oheistoimintoineen.
Tulee muistaa, että kuvataiteilijat ovat ainoa taiteilijaryhmä , jotka ilman korvausta esittelevät viikkojen ajan teoksiaan näyttelytiloissa ja maksavat näyttelykulut, kuljetukset, kovaa vuokraa tai provisioita myynneistä.
Ilman näyttelytoimintaa taiteilijaa ei ole - olet pakotettu oravanpyörään oli sinulla varaa tai ei.
Menestymätön,näkymätön taiteilija maksaa viulut yksin ja ei saa saattohoitoa.
Kuinka moni museo laskee budjetissa taiteilijan työn osuuden euroissa , siis henkisen työn tuloksen, sen esittelyn usein kirjallisesti, oman esiintymisen, näyttelyn kesto ollessa yleensä runsaat neljä viikkoa.
Taiteilijat tuottavat museoiden henkisen sisällön.
Kaikki museot eivät maksa Kuvastokorvausta, mikä olisi minimikorvaus tehdystä työstä.
Todetaan usein, että on hienoa ,kun pääsee museoon esittelemään teoksiaan.
Mutta arvostusta ei voi syödä.
Palaute on usein parhaassa tapauksessa puolen sivun artikkeli paikallisessa lehdessä.
Kirjailijat ovat saamassa ensi vuonna konkreettisesti rahallista korvausta jokaisesta kirjastolainauksesta.
Saisimmko me Kuvataiteilijat korvauksen jokaisesta katseesta sen kohdatessa teoksemme?
Kolme tuhatta kävijää - euro per kävijä-
Olisi vähintään kohtuullista.
Usein kuvantekijän palkka unohtuu, kun lasketaan budjetteja.
Osa kuvantekijöistä osaa jo laskuttaa työstään.
Kritiikki- ja jyrytystilaisuudet voi järjestää erikseen eri rahoituksella.
Kuten tilaisuudessa totesimme, kuvataiteen harrastajajärjestöt voivat tehdä aloitteen ja hakea avustusta kritiikkipalveluun eri tahoilta.
Ammattitaiteilijat tarvitsevat harrastajataiteilijoita ja toisinpäin.
Ehdottomasti. Keski-Suomessa kuvataiteen harrastus on erityisen vilkasta ja korkeatasoista ja sillä on pitkät perinteet yhteistyöstä ammattitaiteilijoiden kanssa.
Ammattikuvataiteilijan asema ja kuvataiteen esittämisen mahdollisuudet ovat heikentyneet Keski-Suomen alueella.
Tämä on lakanut näkyä jo taiteen tasossa.
Varoja on vähennetty usean vuoden ajan kuvataiteilijoilta ja taidemuseolta.
Maineikkaat,kansainväliset Graphica Creativa ja Valokuvataiteen Biennale eivät jaksaa kantaa kuvataiteen mainetta biennalien välivuosia.
Me tarvitsemme lisää kunnollisia näyttelytiloja ja näyttelytoimintaan varoja. Vuosiapurahat,jotka karsittiin laman aikana pois, tulee palauttaa kulttuuritoimen budjettiin.
Ei ole museoita eikä näyttelytiloja hienoine sisältöineen ilman taiteilijoiden työpanosta.
Toivoisi suunnan jo kääntyvän ja siihen voivat vaikuttaa aktiiviseti Taiteilijaseuran puheenjohtaja ja hallitus sekä Taidemuseon henkilökunta.
Ilman työtä suunta ei muutu.
Toivottavasti yhteiset keskustelutilaisuudet jatkuvat ja keskustelutaito kehittyy itse kullakin.Ja tulosta syntyy.
Marja
RAUHANTEKIJÖITÄ JA TAITEENTEKIJÖITÄ ERI TILANTEISSA
Jännittävästi sekoittuvat nykyisyys ja menneisyys näyttelyissä ja tapaamisissa
Viikolla 17.12 grafiikan grand old ladyn Marjatta Hanhijoen avajaiset- graafikkojen kaupungissa kun ollaan niin avajaisissa oli kaksi graafikkoa ja meitä muita piskuinen,sekalainen joukko kulttuuriväkeä vauvasta vaariin –Toki kaupungissa on avajaisia tämän tästä enkä itsekkään juuri näyttäydy kovin usein avajaisvieraissa. Aikanaan tuli käytyä kaikki, aikaa kului ja pää tyhjeni kuin eka kaljatuoppi perjantai-illan saunassa.
Mutta Hanhijokeen , hän on Kuuluisan vapaamuotoiseti nimetyn graafikko Pentti Kaskipuron koulun kasvattiSuomen Kuvataideakatemian grafiikan osastolta.
Pentti Kaskipuro on tunnettu surrealististista sipuli- ja juures-aiheisista grafiikanlehdistään.
Kaskipuron tekee mielenkiintoiseksi kuvantekijäksi tosiseikka, että hänellä on lapsuudesta asti ollut silmäsairaus,joka on lähestulkoon sokeuttanut hänet lapsesta asti.Pääsykokeissa Kasksipuroa ei huolittu opiskelemaan Suomen Kuvataideakatemian kouluun.syynä kai oli erittäin heikko näkö.
Myöhemmin hän kelpasi samaan opinahjoon grafiikan opettajaksi.
Hän ei ole koskaan nähnyt kunnolla kauas, osaksi siksi aiheet ovat läheltä kuten pöydällä nahistunut punajuuri, lanttu, peruna.Työvälineenä näkmeisen apuna suurennuslasi.Sopii surrealistille.
Koulukunnasta on tehty oiva dokumentti 90-luvulla Ylelle.Käy ilmi, että Kaskipuro sai opetuksellaan aikaan ison innostuneen joukon ihan omalla viivalla operoivia graafikoita. Koulukunnalla on ollut suuri merkitys grafiikan uusiin muotoihin ja vähemmän jäykkään akateemiseen ulkoiseen ilmiasuun grafiikan lehdissä.
Hanhijoen Näyttely on moniin nykyajan näyttelyihin verrattuna turvallisen kodikas ja rauhoittava;kuvissa ei tapeta,ei olla julkisen seksuaaliseen aktiin valmiina ,esitellä hermafrodiitteja, epäsikiöitä tai olla vieraantuneita.
Esillä on meheviä akvarellejä ja mustavalkoisia grafiikanlehtiä ihmisistä ja sisätiloista.Suurennetut kuvakulmat keittiön pöydän välineistä kauniisti maalattuina ja hienosti rytmitettynä palauttavat mieleen yhden kuvataiteen tehtävän rauhoittajana ja kauneuden esittäjänä.Sopii tähän hetkeen , kaikki kun tuntuu rytisevän ja epävarmuus valtaa kaikki.
Hanhijoki ei ole pelkästään auvoisen kodinhengen kuvaaja , eikä harmiton piirtelijä. Teosten takana on elämää-
Testasin avajaisyleisöä kyselyllä mikä tapahtuma yhdistää tämän vuoden Nobelin Rauhanpalkinnon saajaa presidentti Martti Ahtisaarta ja taidegraafikko Marjatta Hanhijokea ?
Kukaan ei muistanut.
Mutta heti kun sanoin Pro Finlandian, osalla alkoi kello soida päässä.( Hieno ilmaisu englannin kielestä !!!)
Itselle Pro Finalndia-mitalin palautus tapahtuma Itsenäisyyspäivä-juhlilta vuosimallia 1998 jäi mieleen koska harvemmin tuollaisessa tilanteessa ihmiset uskaltautuvat protestoimaan tai kokevat sen jostain syystä liioiteltuna tai kokevat protestoinnin suomalaiskansallisesti ikävänä puuhana, joka kuuluu jollekin muulle ...
No alla oleva kirje muistuttaa mieleen tapahtumat noin kymmenen vuoden takaa.
Tässä kuuluisa kirje ja tapahtuma presidentti Martti Ahtisaaren ajalta vuodelta 1998.
Ritarikuntien kanslialle
Snellmaninkatu 9 - 11
Helsinki
Suomen tasavallan presidentti on myöntänyt Indonesian hallituksen metsäministerille Djamaludin Suryohadikusumolle Suomen leijonan ritarikunnan komentajamerkin. Siitä syystä me allekirjoittaneet, joille tasavallan presidentti myönsi viime itsenäisyyspäivänä Pro Finlandia-mitalit, haluamme palauttaa omat kunniamerkkimme.
Katsomme, että mitali Indonesian nykyisen hallituksen ministerille on myös kunnianosoitus presidentti Suharton politiikalle ja merkitsee hänen sortokoneistonsa voitelemista. Vaikka kyseinen ministeri onkin näyttänyt suosivan metsien käytön valvontaa, hän on joka tapauksessa Suharton hallituksen jäsen.
Kunniamerkin myöntämisellä ajetaan ennen kaikkea suuryhtiöiden taloudellisia etuja. Niiden intressejä edistetään viemällä mm. sotatarvikkeita, osallistumalla paikallisten asukkaiden oikeuksien polkemiseen ja tuhoamalla Indonesian metsäluontoa ja eläimistöä. Mitalin kääntöpuolelta löytyvätkin sellaiset suomalaiset suuryhtiöt kuin Jaakko Pöyry, UPM-Kymmene, Enso-Gutzeit, Ahlström, Vapo, Valmet, Sisu, Nokia, Vientiluotto ja Merita.
Kiitämme omasta puolestamme kunniasta ja palautamme kohteliaimmin mitalimme.
Helsingissä 8. 1. 1998
kirjailija Leena Krohn
taidegraafikko Marjatta Hanhijoki
Martti Ahtisaari on ollut vuodesta 2005 lähtien YK:n pääsihteerin erityisedustaja Kosovossa. Suomen tasavallan presidenttinä hän toimi vuosina 1994-2000.
Presidentti Martti Ahtisaari sai Nobelin Rauhan palkinnon Oslossa.
Oslo on kuuluisa paikka Oslon Sopimuksesta
Tässähistoriallinen rypäleasesopimus allekirjoitettavaksi Oslossa
Julkaistu 4.12.2008 12:20
Muokattu 4.12.2008 13:54
Keskiviikkona Oslossa avattiin allekirjoitettavaksi historiallinen kansainvälinen sopimus, jonka tavoitteena on puuttua rypäleaseiden aiheuttamiin vakaviin humanitaarisiin ongelmiin. Suomi ei ollut niiden yli sadan valtion joukossa, jotka allekirjoittivat sopimuksen.
Monien muiden järjestöjen tavoin Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälinen liike, Suomen Punainen Risti mukaan lukien, on tehnyt työtä sen eteen, että mahdollisimman moni maa allekirjoittaisi ja ratifioisi sopimuksen. Lokakuussa 2008 Suomen Punainen Risti vetosi yhdessä Kirkon ulkomaanavun ja Suomen UNICEFin kanssa Suomen hallitukseen, jotta se liittyisi Oslon sopimukseen. Järjestöjen kanta perustuu puhtaasti rypäleaseiden aiheuttamiin humanitaarisiin ongelmiin.
Oslon sopimuksen yhtenä keskeisenä tavoitteena on taata rypäleaseiden uhreille heidän tarvitsemansa tuki.
– Tilaisuuteen osallistuneet rypäleaseiden uhrit muistuttivat paikallaolijoita hyvin konkreettisesti siitä, miten rypäleaseet vaikeuttavat uhrien elämää. Siksi onkin tärkeätä, että kansainvälinen yhteisö tekee voitavansa helpottaakseen niiden elämää, jotka ovat joutuneet rypäleaseiden uhreiksi. Yhtä tärkeää on luonnollisesti tehdä kaikki mahdollinen, jotta tulevaisuudessa ei syntyisi uusia uhreja," toteaa Suomen Punaisen Ristin varapuheenjohtaja Eero Rämö, joka osallistui allekirjoitustilaisuuteen Norjan Punaisen Ristin kutsusta.
– Oli koskettavaa todistaa, kuinka yli 100 valtiota, heidän joukossaan sellaiset maat kuten Iso-Britannia ja Ranska, allekirjoittivat sopimuksen, jonka tavoitteena on ennen kaikkea suojella siviilejä sodan keskellä. Toivottavasti myös Suomi voi sitoutua sopimukseen tulevaisuudessa, Rämö jatkaa.
Suomen Punaisen Ristin nettisivuilla on kattava paketti rypäleaseista, niiden vaikutuksista ja niitä koskevista kansainvälisestä sääntelystä. Lue aiheesta lisää humanitaarisen oikeuden nettisivuilta.
© Punainen Risti| Lailliset huomautukset | webmaster@redcross.fi
Suomi ei siis allekirjoittanut sopimusta- Kommentoiko tuore Nobelin Rauhanpalkinnon saaja Suomen poisjäämistä sopimuksesta? Eipä tainnut ehtiä-
Näin monimuotoisesti rakentuu kuva ja käsitys taiteen tekijöistä ja rauhan rakentajista.
Marjatta Hanhijoen näyttelyssä on keskellä näyttelytilaa orientaalisesti kirjailtu oranssi lasten posliinipotta ,johon saa heittää euroja.
Kehitysmaissa joihin suuri osa halpatuontivaatteiden tuotannosta on keskitetty on pula wc - tiloista ja erityisesti murrosikään tulevat tytöt jättävät koulunkäynnin kesken koska katseilta suojaava wc puuttuu.
Pottaan heitetyt eurot menevät wc-tilojen rakentamiseen kehitysmaissa.
Ter. Marja
Viikolla 17.12 grafiikan grand old ladyn Marjatta Hanhijoen avajaiset- graafikkojen kaupungissa kun ollaan niin avajaisissa oli kaksi graafikkoa ja meitä muita piskuinen,sekalainen joukko kulttuuriväkeä vauvasta vaariin –Toki kaupungissa on avajaisia tämän tästä enkä itsekkään juuri näyttäydy kovin usein avajaisvieraissa. Aikanaan tuli käytyä kaikki, aikaa kului ja pää tyhjeni kuin eka kaljatuoppi perjantai-illan saunassa.
Mutta Hanhijokeen , hän on Kuuluisan vapaamuotoiseti nimetyn graafikko Pentti Kaskipuron koulun kasvattiSuomen Kuvataideakatemian grafiikan osastolta.
Pentti Kaskipuro on tunnettu surrealististista sipuli- ja juures-aiheisista grafiikanlehdistään.
Kaskipuron tekee mielenkiintoiseksi kuvantekijäksi tosiseikka, että hänellä on lapsuudesta asti ollut silmäsairaus,joka on lähestulkoon sokeuttanut hänet lapsesta asti.Pääsykokeissa Kasksipuroa ei huolittu opiskelemaan Suomen Kuvataideakatemian kouluun.syynä kai oli erittäin heikko näkö.
Myöhemmin hän kelpasi samaan opinahjoon grafiikan opettajaksi.
Hän ei ole koskaan nähnyt kunnolla kauas, osaksi siksi aiheet ovat läheltä kuten pöydällä nahistunut punajuuri, lanttu, peruna.Työvälineenä näkmeisen apuna suurennuslasi.Sopii surrealistille.
Koulukunnasta on tehty oiva dokumentti 90-luvulla Ylelle.Käy ilmi, että Kaskipuro sai opetuksellaan aikaan ison innostuneen joukon ihan omalla viivalla operoivia graafikoita. Koulukunnalla on ollut suuri merkitys grafiikan uusiin muotoihin ja vähemmän jäykkään akateemiseen ulkoiseen ilmiasuun grafiikan lehdissä.
Hanhijoen Näyttely on moniin nykyajan näyttelyihin verrattuna turvallisen kodikas ja rauhoittava;kuvissa ei tapeta,ei olla julkisen seksuaaliseen aktiin valmiina ,esitellä hermafrodiitteja, epäsikiöitä tai olla vieraantuneita.
Esillä on meheviä akvarellejä ja mustavalkoisia grafiikanlehtiä ihmisistä ja sisätiloista.Suurennetut kuvakulmat keittiön pöydän välineistä kauniisti maalattuina ja hienosti rytmitettynä palauttavat mieleen yhden kuvataiteen tehtävän rauhoittajana ja kauneuden esittäjänä.Sopii tähän hetkeen , kaikki kun tuntuu rytisevän ja epävarmuus valtaa kaikki.
Hanhijoki ei ole pelkästään auvoisen kodinhengen kuvaaja , eikä harmiton piirtelijä. Teosten takana on elämää-
Testasin avajaisyleisöä kyselyllä mikä tapahtuma yhdistää tämän vuoden Nobelin Rauhanpalkinnon saajaa presidentti Martti Ahtisaarta ja taidegraafikko Marjatta Hanhijokea ?
Kukaan ei muistanut.
Mutta heti kun sanoin Pro Finlandian, osalla alkoi kello soida päässä.( Hieno ilmaisu englannin kielestä !!!)
Itselle Pro Finalndia-mitalin palautus tapahtuma Itsenäisyyspäivä-juhlilta vuosimallia 1998 jäi mieleen koska harvemmin tuollaisessa tilanteessa ihmiset uskaltautuvat protestoimaan tai kokevat sen jostain syystä liioiteltuna tai kokevat protestoinnin suomalaiskansallisesti ikävänä puuhana, joka kuuluu jollekin muulle ...
No alla oleva kirje muistuttaa mieleen tapahtumat noin kymmenen vuoden takaa.
Tässä kuuluisa kirje ja tapahtuma presidentti Martti Ahtisaaren ajalta vuodelta 1998.
Ritarikuntien kanslialle
Snellmaninkatu 9 - 11
Helsinki
Suomen tasavallan presidentti on myöntänyt Indonesian hallituksen metsäministerille Djamaludin Suryohadikusumolle Suomen leijonan ritarikunnan komentajamerkin. Siitä syystä me allekirjoittaneet, joille tasavallan presidentti myönsi viime itsenäisyyspäivänä Pro Finlandia-mitalit, haluamme palauttaa omat kunniamerkkimme.
Katsomme, että mitali Indonesian nykyisen hallituksen ministerille on myös kunnianosoitus presidentti Suharton politiikalle ja merkitsee hänen sortokoneistonsa voitelemista. Vaikka kyseinen ministeri onkin näyttänyt suosivan metsien käytön valvontaa, hän on joka tapauksessa Suharton hallituksen jäsen.
Kunniamerkin myöntämisellä ajetaan ennen kaikkea suuryhtiöiden taloudellisia etuja. Niiden intressejä edistetään viemällä mm. sotatarvikkeita, osallistumalla paikallisten asukkaiden oikeuksien polkemiseen ja tuhoamalla Indonesian metsäluontoa ja eläimistöä. Mitalin kääntöpuolelta löytyvätkin sellaiset suomalaiset suuryhtiöt kuin Jaakko Pöyry, UPM-Kymmene, Enso-Gutzeit, Ahlström, Vapo, Valmet, Sisu, Nokia, Vientiluotto ja Merita.
Kiitämme omasta puolestamme kunniasta ja palautamme kohteliaimmin mitalimme.
Helsingissä 8. 1. 1998
kirjailija Leena Krohn
taidegraafikko Marjatta Hanhijoki
Martti Ahtisaari on ollut vuodesta 2005 lähtien YK:n pääsihteerin erityisedustaja Kosovossa. Suomen tasavallan presidenttinä hän toimi vuosina 1994-2000.
Presidentti Martti Ahtisaari sai Nobelin Rauhan palkinnon Oslossa.
Oslo on kuuluisa paikka Oslon Sopimuksesta
Tässähistoriallinen rypäleasesopimus allekirjoitettavaksi Oslossa
Julkaistu 4.12.2008 12:20
Muokattu 4.12.2008 13:54
Keskiviikkona Oslossa avattiin allekirjoitettavaksi historiallinen kansainvälinen sopimus, jonka tavoitteena on puuttua rypäleaseiden aiheuttamiin vakaviin humanitaarisiin ongelmiin. Suomi ei ollut niiden yli sadan valtion joukossa, jotka allekirjoittivat sopimuksen.
Monien muiden järjestöjen tavoin Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälinen liike, Suomen Punainen Risti mukaan lukien, on tehnyt työtä sen eteen, että mahdollisimman moni maa allekirjoittaisi ja ratifioisi sopimuksen. Lokakuussa 2008 Suomen Punainen Risti vetosi yhdessä Kirkon ulkomaanavun ja Suomen UNICEFin kanssa Suomen hallitukseen, jotta se liittyisi Oslon sopimukseen. Järjestöjen kanta perustuu puhtaasti rypäleaseiden aiheuttamiin humanitaarisiin ongelmiin.
Oslon sopimuksen yhtenä keskeisenä tavoitteena on taata rypäleaseiden uhreille heidän tarvitsemansa tuki.
– Tilaisuuteen osallistuneet rypäleaseiden uhrit muistuttivat paikallaolijoita hyvin konkreettisesti siitä, miten rypäleaseet vaikeuttavat uhrien elämää. Siksi onkin tärkeätä, että kansainvälinen yhteisö tekee voitavansa helpottaakseen niiden elämää, jotka ovat joutuneet rypäleaseiden uhreiksi. Yhtä tärkeää on luonnollisesti tehdä kaikki mahdollinen, jotta tulevaisuudessa ei syntyisi uusia uhreja," toteaa Suomen Punaisen Ristin varapuheenjohtaja Eero Rämö, joka osallistui allekirjoitustilaisuuteen Norjan Punaisen Ristin kutsusta.
– Oli koskettavaa todistaa, kuinka yli 100 valtiota, heidän joukossaan sellaiset maat kuten Iso-Britannia ja Ranska, allekirjoittivat sopimuksen, jonka tavoitteena on ennen kaikkea suojella siviilejä sodan keskellä. Toivottavasti myös Suomi voi sitoutua sopimukseen tulevaisuudessa, Rämö jatkaa.
Suomen Punaisen Ristin nettisivuilla on kattava paketti rypäleaseista, niiden vaikutuksista ja niitä koskevista kansainvälisestä sääntelystä. Lue aiheesta lisää humanitaarisen oikeuden nettisivuilta.
© Punainen Risti| Lailliset huomautukset | webmaster@redcross.fi
Suomi ei siis allekirjoittanut sopimusta- Kommentoiko tuore Nobelin Rauhanpalkinnon saaja Suomen poisjäämistä sopimuksesta? Eipä tainnut ehtiä-
Näin monimuotoisesti rakentuu kuva ja käsitys taiteen tekijöistä ja rauhan rakentajista.
Marjatta Hanhijoen näyttelyssä on keskellä näyttelytilaa orientaalisesti kirjailtu oranssi lasten posliinipotta ,johon saa heittää euroja.
Kehitysmaissa joihin suuri osa halpatuontivaatteiden tuotannosta on keskitetty on pula wc - tiloista ja erityisesti murrosikään tulevat tytöt jättävät koulunkäynnin kesken koska katseilta suojaava wc puuttuu.
Pottaan heitetyt eurot menevät wc-tilojen rakentamiseen kehitysmaissa.
Ter. Marja
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)