Heips!
Performanssitaiteilija Roi Vaaran halusin nähdä livenä Suomessa ja koska olin silloin kuvataiteen läänintaiteilijana ja olin kokoamassa Vaajakosken NAISSAAREEN
pokkitaiteellista näyttelyä kesäksi 2000 yhdessä maalaiskunnan kulttuuritoimen kanssa , päätin kutsua Roi Vaaran mukaan - silloin hän ei ollut täystyöllistetty eikä juhlittu kotimaassa - vielä- .
Hain hänet lentokentältä , hän saapui Berliinistä esiintymästä suurilta bisnesmessuilta, johon oli kutsuttu Black Market -ryhmä, jossa hän esiintyy.
Hän oli juuri saanut kutsun Lontooseen esiintymään ja kertoi että ensimmäisen kerran elämässä palkkio on kunnollinen 5-numeroinen.Hän oli iloinen.
Hän teki Nais-saaren Voimalan avajaisiin mieliinpainuvan esityksen -paikalla oli runsaasti kauniissa kesäilmassa avajaisyleisöä. Roi esitti aluksi klassikoitaan tummassa frakissaan ja sitten varta vasten Nais-saaren tehdyn performanssin- Performanssiin tarvittiin paloauto ja palokunta ja maalaiskunnan paloasema - joka muuten sijaitsee ihan Vaajakosken Voimalan vieressä-palokuntalaiset suostuivat mielellään esiintymään Roin teoksessa paloautolla ja letkuilla- ehtona oli , että jos tulee hälytys ,palokunta menee ensi sammuttamaan oikean tulipalon ja sitten taiteen palon!
Roin esitys oli niin vaikuttavan intensiivinen , että jalkani menivät vetkuiksi ja yksi nuori naiskatsoja pyörtyi!
Nais-saaren esiintyminen poiki Roille keikan myös Jyväskylän Taidemuseon avajaisiin samana kesänä-taisi olla Lumo tai Graphoca Creativa!
Myöhemmin tapasin Roin kun pyysin häntä Mäntän kuvataideviikoille , mutta hän ei ehtinyt sinne vaan lupautui listaamaan ja esittelemään ajankohtaisia performannsitaiteilijoita Mäntän näyttelyyn ja lopputulos oli onnistunut Renvallien hässäköineen ja Helinä Hukkataipaleen vetäessä sokeana kelkkaa läpi Mäntän.
Performanssitaiteella ei Suomessa elä.
On hienoa , että tämä taiteenlaji saa ansaittua arvostusta ja huomiota.
Ja että sen saa alan huippu ja tinkimätön tekijä.
Toivottavasti hän jaksaa täystyöllistettynä pitkään!
Valkoinen mies on saanut uuden,runollisen sisällön.
Mikkeliin lähti eilen aamulla Harjun Tilausajopysökiltä täysibussillinen kulttuurin valiojoukkoa Jyväskylästä
Kulttuurirahastojen seminaarin ,jossa käsiteltiin
Raija-Liisa Loisan kesken eräistä tutkimusta Luovuuden Barometri- välitarkastus ja kommentointi-Taiteilijan arjesta!
Sain istumapaikan kulttuuripolitiikan professorin ja taidetoimikunnan pääsihteerin välistä ihan keulasta! Hyvä Enne!
Nyt Luovuus ja Yritys kietoutuu uudella tavalla taiteilijan arkeen!
On Tärkeää muistaa , että taiteilijat ovat olleet tietoisia, että ammatinvalinnalla ei rikastuta- arvot ovat muualla - mutta ei siinä ammatissa pitäisi nälkäänkään kuolla-INHIMMILLISET JA KOHTUULLISET TOIMEENTULOEDELLYTYKSET on luotava taiteen alan ammattilaisille siitä huolimatta ,että he eivät tuotteista teoksiaan.
Tätä on monen vakinaisessa virkaturvasuhteessa elävän vaikea tai mahdoton tajuta-
Työtilaisuudet eivät synny virtuaalisesta avaruudesta!
Työtilaisuuksien edellytyksiä tulisi kyetä luomaan erilaisia keinoja käyttäen, ammattitaidolla.
Nyt syyllistetään herkästi taiteen tekijöitä konservatiivisuudesta, passsiivisuudesta- eivät kaikki ole taiteen Marco Bjurströmejä syntyessään- taiteilijoina työskentelee paljon sulkeutuneita ja ujoja ,jotka ovat alansa huippuja- Tähän saumaan tarvitaan supliikki paja!
Taiteilijoiden työnantajina toimivat pääasiassa kunnat ja kaupungit tarjoten työtilaisuuksia eri oppilaitoksissa vaihtelevissa pätkätöissä.
Joissakin kunnissa tilattaan vielä teoksia julkisiin tiloihin .
Yritykset työllistävät muutaman huipputaiteilijan!
Nyt kunnat säästävät rankasti!
Kaikki työt ovat kortilla , nimenomaan taidetyö!
Peräänkin kulttuurivaikuttajilta vastuuta hoitaa hommansa ,josta palkka nauttivat , että huolehtivat laajan taiteilijakunnan työtilaisuuksien säilymisestä.
Harvat taiteilijat saavat nauttia apaurahoista, ne eivät valtion lupauksista huolimatta lisääntyneet.
Uusia , rakentavia ratkaisuja tulee selvittää!
Ja puolustakaa ihmeessä taiteilijoiden omaehtoista galleriatoimintaa,joka loppujen lopuksi tuo leivän usealle!Eikä rasita kaupungin kukkaroa juurikaan!
Edelleen koulutetaan kulttuurituottajia runsaasti!Kysyn vaan mihin työhön!
Eilisessä seminaarissa puhui Jyväskylän Kulttuurilautakunnan puheenjohtaja professori Jukka Louhivuori.
Hän esitteli Jyväskylän Kaupungin Kulttuuristrategiaa.En puutu siihen . sitä voi lukea kaupungin nettisivuilta.
Lopuksi Louhivuorikertoi joidenkin taiteilijoiden esittäneen kulttuuristrategia kokouksessa( johon oli kutsuttu taiteilijoita), että kaupungin vuokratuki
voitaisiin muuttaa taideostoiksi taiteilijoilta!Osaksi!Näin kaupunki saisi vasteiketta avustukselle!
Pyysin Puheenvuoron ja totesin , että ajatus on täysin epärealistinen ja mahdoton!
Miten asia hoituu käytännössä , kuinkaa taataan ,että ostot kohdistuvat niin tasapuolisesti , että kaikki kykenevät maksamaan työtilan vuokran!
Nyt on jo osalla ongelmia saada työtä niin paljon, että pystyy hoitamaan työtilan vuokrat.
Vuokratuki on ainoa kulttuuritoimen merkittävä, pitkäjänniteinnen tuki kuvantekijöille, nytkö sitäkin rapautetaan!
Kysyin kuka tai ketkä taiteilijat asiaa esittivät, mutta en saanut vastausta!
Ilmoittautukoon minulle!Haluaisin tietää perustelut!
Sitäpaitsi taidehankinnoille on jo kaksi työryhmää julkisten teosten taidehankintaryhmä ja Taidemuseon taidehankintryhmä!
Tämä on järjestys!
On se hienoa kun yrittää edustaa ja puolustaa oman ammattikunnan asioita niin jotkut tunaroivat kaiken!
Alkaa tehdä mieli sulkeutua omaan kammioon tekemään vain omia asioita ja ajattelemaan vain omaa ryytimaata!
Eilisen kolmituntisen seminaarin päälle jatkoimme kulttuurilautakunnassa lähikirjastojen puolustuksella kolme tuntia!
Moraalinen voitto on meidän!
PS
Loisan tutkimuksen mukaan taiteilijat , joilla on paljon yhteistyösopimuksia ja aktiviteettia on hyvä toimeentulo- minun pitäisi olla miljonääri !
Tiistaita tunareillekin!
Marja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti