HYVÄN ASIAN PUOLESTA!

Hyväntahtoiset taiteilijat......



Kaikki tiedämme mitä tarkoitetaan, kun kerätään yhteisiä varoja hyvän asian puolesta.
Joko lahjoitamme rahaa tai osallistumme talkoisiin ,joissa kerätään varoja hädässä olevien ihmisten auttamiseksi kuten katastrofi-alueille veden saannin turvaamiseksi tai ruokapakettien saamiseksi kärsiville luonnomullistusten kohteeksi joutuneille koti- ja ulkomailla.
Kotimaisia kohteita ovat sodan käyneet veteraanit, joiden toimeentulon valtio on jättänyt turvaamatta,katulapset, romanialaiset kerjäläiset, alkoholistit, huumeidenkäyttäjät.
Hyväntekeväisyyteen vedotaan hädässäolevien auttamiseksi.

Ilmenee myös toisenlaista hyvän asian puolesta vetoamista.
Minua on lähestytty viimeisen kolmen kuukauden aikana usean kerran pyynnöllä ,että tekisin ilman palkkaa hyvän asian puolesta töitä ,alan asiantuntijana.
Joko on pyydetty puolen tunnin puheenvuoro tai kirjoitus tai kuva.
Olen kieltäytynyt kaikista.
Hädästä ei ollut missään tapahtumassa kyse. Pikemminkin suunnittelemattomuudesta, välinpitämättömyydestä ja ammatinarvostuksen puutteesta.

Kulttuuri- ja Taide-alan työntekijöiden ammattiliitto julkaisee TAKU-nimistä julkaisua.
Lehti julkaissee juttuja taide- ja kulttuurialan ajankohtaisista ilmiöistä, koulutuksesta.
Lehdessä on julkaistu neljässä viimeismmässä numerossa läänintaiteilijoiden puheenvuoroja eri puolelta Suomea.
Jutut ovat omakohtaisia kolumneja läänintaiteiljan työstä.
Varsin erilaisia työnkuvia, vapaamuotoisena kolumnina.
Kiinnostuneena otin yhteyttä lehden päätoimittajaan Kirsi Heralaan ja tiedustelin mahdollisuukisiani kirjoittaa toisen kauden läänintaiteilijana ihan asiaa aiheesta- myllätäänhän nyt valtion taidehallintoa ja läänien hävittäminen sanastosta uhkaa myös perinteistä, hyvämaineista,läänintaiteilijan virkanimikettä. Tarkoittaa muuten lääni sanana tilaa , avaruutta tehdä, kuvastaa tilan laajuutta ei siis ole pelkästään hallinollisuudesta syntynyt sana.
Uudet aluekokonaisuudet ovat lyhennetty ELY:ksi. Tulemmeko olemaan Ellejä vai Pellejä vai eliminoidaanko läänintaiteilijan työ perspektiivittömänä on vielä auki?
Asiaa auttaisi jos saisimme läänintaiteilijoiden toimenkuvasta kokovartalokuvan.

Puhumattakaan , että läänintaiteilijan työn kuva on muodostunut entistä vaikeaselkoisemmaksi ja lyhytkestoisemmaksi.
Optimaali läänintaiteilijan työsuhteen kesto on mielestäni 5 vuotta.
Nyt on ilmennyt vuosien varrella puolen vuoden ja vuoden jaksoja.
Toki jo valmiin projektin käytännön toteutuksen voi tuona aikana täsmätyönä suorittaa.
Mutta työntekijän kannalta pitempi työsuhde on parempi.
Läänintaiteilijan nimessä on onneksi säilytetty taiteilija -sana.
Läänintaiteilijan työ on niitä ainoita määräaikaisia työsuhteita ,joissa esimerkiksi kuvataiteilija voi työllistyä kokopäiväisesti kuukausipalkkaisena ja tehdä oman alansa taiteen edistämistyötä asiantuntijana.
Ongelmaksi on muodostunut työn määrä ja palkan pienuus vaatimuksiin nähden.
Oman alan asiantuntijuus, kielitaito, esiintymiskyky, asiantuntijaverkosto.Ajattelukyky.

TAKU-lehden päätoimittajan kanssa pohdimme,että saan kirjoittaa mahdollisesti jo seuraavaan lehteen, koska läänintaiteilijapäivät lähestyvät ja olen perehtynyt läänintaiteilijan toimenkuvaan syvällisemmin kuin aivan uudet tehtävässä toimivat.

Läänintaiteilijatapaamisessa Raumalla keskustelemme ammattinimikkeen muutoksesta, ja työsopimussuosituksesta ,joka on Takussa laadittu.
Otamme siihen kantaa yhteistapaamisessa.
Läänintaiteilijoiden kenttä on kirjava ja tekijöiden taustat erilaiset ja ikäjakuma suuri.Suomessa on 13 alueellista taidetoimikuntaa ammattitaiteen edistämisehtäviä suorittamassa ympäri maata entistä maakuntajakoa mukaillen.

Enää läänintaiteilijoita ei edes yhdistä taiteilijuus- on tuottajia , koordinaattoreita , konsulentteja jne tehtävän kuvan mukaan laadittuja alaotsikkoja läänintaiteilijan ammattinimikkeelle!
Elämme muutoksen aikaa ja jotta se ei olisi PARAS-hankkeen tapainen epäonnistunut korjausliike ,tarvitsemme monipuolista ja asiantuntevaa tietoa päätösten teon pohjaksi.
Olin yhteydessä lehden toimitukseen ja sieltä todettiin kirjoituspalkkiota tiedustellessani , että ei kenellekkään läänintaiteilijalle ole maksettu korvausta jutuista!
Tehän esittelette omaa toimenkuvaanne oman liiton lehdessä ja lehteä toimitetaan muutenkin talkoohengellä , yhteisen hyvän asian puolesta!
YHTEINEN HYVÄ ASIA-naru esiin!
Lehdellä ei ole varaa kirjoituspalkkioihin.
Lehden ulkoasu juoruaa muusta ;kiiltävä paperi, nelivärijulkaisu.
Jutut ovat aika vähävillaisia, hampaattomia ja pysyneet samanlaisina usean vuoden ajan.

Herää kysynys onko lehden valmistaminen aivan tarpeellista, ydintehtävää,jos on kintaalla jopa kirjoituspalkkioiden maksaminen.Kukaan ei säännöllisesti halua, pysty kirjoittamaan laadukkaita juttuja ilman palkkaa.

Varsinkin kun vastaavantyyppisiä, leppoisia liittojen julkaisuja ilmestyy suoraan sanottuna liikaa? Esimerkiksi Akavan erityisalojen Yhteenveto,jossa on samantyyyppisiä juttuja.
Väitetään , että lehdillä pysytään vaikuttamaan päättäjien mielikuvaan kulttuu- ja taidelan työntekijöistä ja alalla vallitsevista ongelmista- En ole havainnu juuri minkäänlaista korjausliikettä palka, työolojen tai työpaikkojen lisääntymisen suhteen - lehdet ovat vaikuttaneet useita vuosia.
Voisimmeko sen energian laittaa tehokkaampaan käyttöön jäsenistön hyväksi?

Edelleen lehden toimituksesta todettiin, että jo Takun läänitaiteilijakolumneihin kirjoittaneet läänintaiteilijat ovat virkatyönä tehneet kirjoituksia!Että TAKU:n hallitus ja lehden toimituskunta on näin sopinut.
Herää kysymyksiä.
Miten voi tehdä jo muutenkin täysipäiväisesti työllistetyssä työssä kirjoitustyötä oman ammattiliiton julkaisuun ja tavallaan viedä leipää freelancer-kirjoittajilta ja toisaalta on omalta liitolta epäeettistä tilata juttuja ilmaiseksi julkaisuunsa?
Näytetään yhtä hyvää esimerkkiä kuin valtio työnantajana?
Herää kysymys saadaanko lehteen laadukkaita juttuja jos ei maksesta korvausta lainakaan kirjottamisesta.
Kannattaako lehden toimittaminen jos sisällöstä ei ole varaa maksaa?

Olen toiminut kuvataiteilijana erilaisissa tehtävissä 30 vuotta, siitä osan kulttuurialan virkamiehenä kunnalla, kuvataiteen tuntiopettajana , läänintaiteilijana.
Kouluttautunut työn ohessa koko ajan.
Päivittänyt ossaamiseni ja tietoni.Omalla kustannuksella tietenkin. Vapaaehtoisesti.
Nyt sitä pitäisi yhteisen hyvän nimissä tehdä työtä ilmaiseksi edelleen vaan.
Humanistisille aloille ja taidepiireihin on pesiytynyt käytäntö tyyliin: Hyvän asian puolesta tuletko soittamaan , piirtämään , laulamaan , puhumaan jotain? Saat junalipun , makuupaikan ja viinilasin palkaksi?
Milloin tästä tavasta päästään?

Esitetäänpä sama ehdotus putkimiehelle : tuletko paikkaammaan halki menneen viemäriputken.
Perheemme kellari on täynnä vettä.
Tule tekemään hyvä työ ja paikkaamaan putki ? Saat kahvit ja pullaleetaa palkaksi!
Tai kirvesmiehelle: tuletko tekemään hyvän työn?
Rakennat meille taloon katon , meiltä loppuivat rahat kesken ja talo jäi vaille kattoa, tekisit kuule hyvän teon ja sinulle tarjottaisiin kori kaljaa viikonloppuna?

Taiteilijoiden työtilaisuudet ovat entisestään vähentyneet , sitä myöten toimeentulo on alle toimeentulominimin, elämä ei ole inhimmillistä – työvoimatomisto simputtaa edelleen taiteilijoita!
Nyt ei auta talkootyön lisääminen vaan rajumpia toimenpiteitä on tehtävä eli taidealan koulutusta on vaadittava vähennettäväksi heti puolella.
On väärin kouluttaa nuoria alalle ,jossa valmistuu ihan varmasti työttömäksi ja jopa jää ilman toimeentuloa.
Osa koulutuspaikoista on muotoutunut suojatyöpaikoiksi taide – ja kulttuurialan ammattilaisille – osaksi onkin kyse työpaikkojen turvaamisesta.Nuorten alan opiskelijoiden kustannuksella!

Tästä liittomme on ollut hiljaa – ylikoulutuksesta.
Ja jo toistakymmnetä vuotta esillä ollut aihe :hyvinvointia kulttuurista terveydenhuoltoon.Viimeisessä TAKU-lehdessä paistatellaan taas ministeriä myöten ja ollaan innoissaan aiheesta- No kuka luo työpaikat - Mikä ministeriö ottaa vastuun - Vai onko vastaus sama kuin edellisen ministerin aikakaudella : Eihän kulttuurin viennin hoivalaitoksiin tarvitse mitään maksaa , aina voidaan lukea kirjoja ääneen potilaille! Tiedoksi ministeriöön , että sairaalakirjastoja on ahkerasti lakkautettu lähivuosina-

Ei ole syntynyt pitkiä eikä pätkiä töitä monen vuoden puheista ja väitöskirjoista ja puheenvuoroista ( viimeisessä TAKU:ssa taas )huolimatta alalle!
Sopii kysyä miksi myllynkivet jauhavat, jos ei synny jauhoja lainkaan!

Julkisten teosten tilauskäytäntö – ns. prosenttiperiaate toimii edelleen vain kolmessa kaupungissa!
Vaikka seminaareja ja unilukkaritapaamisia on pidetty ympäri valtakuntaa.
Mitä puuhaavat ne kaikki toimijat kulttuurin edistämistehtävissä, kun mitään ei tapahdu oikeasti?
Kurjistumista vaan sekä kehotuksia ryhtyä luovan alan yrittäjiksi!

Tervetuloa kulttuurin pätkätyöläisten joukkoon tekemään havaintoja kentälle.
Stop nettilomakkeille ja kasvottomille e-maili-neuvotteluille!
Ja uusimassa TAKU-lehdessä Akavan erityisalojen työttömyyskassan johtaja Eero T.Anttila kehottaa setämäiseti hymyssä suin lukijoita välttämään työttömyysajan sudenkuopat!
Sudenkuoppa tarkoittaa ansaa, huomaamatonta loukkua ,johon tipahtaa tietämättömänä ja vaaraan valmistautumattomana?Susi sentään pääsee pälkähästä, se ammuttaan ja nyljetään, työtön tietämättömiksi ajoiksi kuoppaan tökittäväksi ja pisteltäväksi kunnes saa kuukausien näyttötutkinon jälkeen viranomaiset vakuuttuneeksi oikeudesa työttömyysturvaan
tai pääsee töihin.

Miksi Eero T. Anttilan mielestä tällaisia hänen ilmeisesti pilke silmäkulmassa luonnehtimia sudenkuoppia on mahdollista olla olemassa edunsaajan vahingoksi? Olisiko kohtuuullista saada sudenkuopat pois ja reilu ,avoin peli käytännöksi? Onnistuisiko lakimiehiltä ponnistella tervehdyttäviä korjauksia käytäntöihin? Vai kenen edunsaajien puolta valvotaankaan?

Eikö liiton edunvalvojien tulisi huolehtia , että mitään sudenkuoppia ei ole ! Neuvotella pois ne !Väärinkäytökset päivärahoissa ovat marginaalisia.
Työttömäksi joutuminen matalapalkka-alalla on jo sinänsä järkytys, puhumattakaan , että joutuu ei vain työvoimatoimiston,vaan myös oman liiton pykäläsaivartelun kanssa selviämään.
Onko oikein käytäntö, että lähtökohtaisesti annettaan ilmoittautumistilanteessa tunne vääriä tietoja antavasta, työtä vieroksuvasta työnhakijasta, jolle väkisin istutetaan yrittäjän kaapua?

Liittomme edustajat voisivat korjata asennekenttää ja viilata pykälistöä vähemmän nöyryyttäväksi! ?
Korjauksia on mahdollisuus tehdä näinkin ison liiton.
Jäsenillä on oikeus aktiiviseen edunvalvojaan jäsenmksujen vastineeksi.Vai onko suuri monialainen liitto liian kankea taidealan etuja hoitamaan ja edistämään?

Liittoa voi vaihtaa ja uusia perustaa?
Humanistien koulutus ei sisällä agressiviisia manöövereitä ja vetoaminen hyvän tahtoisuuteen yhteisen hyvän puolesta jatkunee?
Pitäisiköhän humanisteille opettaa itsekkyyttä ja taistelulajeja?
Muutama AHTAAJA liiton jäseneksi toisi dynamiikkaa käytänteisiin- hieno hallintosanastosana-


Hyvää keskiviikkopäivää!
Marja Kolu Vaasa