Keskustelu sai minut ärtyneeksi - ja en pääse eroon pohdinnoista -
toisaalta siksi, että usean päivän valmistautumisesta huolimatta en osannut
kiteyttää kaikkea tärkeää paneelikeskusteluun - toisaalta aika loppuu aina
kesken - toisaalta seminaarit alkavat sisällöltään muistuttaa toisiaan näin
kentän näkökulmasta Mielestäni on tekojen aika ja koko kenttää tulee
tarkastella ja pölläyttää uuteen muotoon - liian vähän uudistushalua näin
pienillä varoilla - oikein kohdennettuna voimme olla tehokkaampia.
- Taiteen edistämiskeskus
(Taike) ja Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö (CUPORE)
järjestävät Taike & Cupore Talks: Itsensä työllistävät taiteilijat,
sukupuoli ja raha -keskustelutilaisuuden torstaina 18. helmikuuta Helsingissä
ravintola Dubrovnikin tiloissa osoiteessa Eerikinkatu 11.
Uudet vaatteet
uudet aatteet ?
Jotain uutta jotain
vanhaa jotain lainattua jne.........
Taiteilijoiden toimiminen itsensätyöllistäjinä (aiemmin
ammatinharjoittaja, freelancer)? Kuka
rahoittaa taiteilijan työtä ja ajaa taiteilijan asemaa nyt ja tulevaisuudessa.
Ohjelmaan sisältyy tiiviitä asiantuntija-alustuksia sekä paneelikeskusteluja eri
teemoista. Paikalle toivotaan runsaasti yleisöä sekä aiheisiin liittyviä
kommentteja, kysymyksiä ja pohdintoja> Samaan aikaa Kiasmassa klo 13.00
Julkisen taiteen paneeli > voisiko taide - ja kulttuurialan toimija
koordinoida näin pienessä maassa tapahtumia, jotta vältettäisiin
päällekkäisyys?
Muutaman vuoden kiihtyvällä tahdilla on rummutettu taiteilijoiden
ryhtymisestä yrittäjiksi - rummuttajina toimivat usein turvallisesti
kk-palkkaiset asiantuntijat. Heiltä tuntuu puuttuvan ymmärrys yrittämisen
kokonaiskuvasta Suomessa - lainsäädäntö on sama kaikille käsitys ja taidealan
yrittäjille. Loivennuksia ei ole. Suosittelisin yrittäjyyttä markkinoiville
julkiselta taholta palkkaa nauttiville vuoden pakollista yrittäjyyttä ja sen
jälkeen heillä olisi oikea käsitys niistä karikoista, joita yrittäjyys tuo
tullessaan. Nyt on löydetty uutta terminologiaa; kevytyrittäjä ja
itsenätyöllistäjä.
Suomessa Taiteen markkinat ovat todella pienet ja kilpailua
vääristävät muutamien kollegoiden jatkuva apurahaputki ja julkiset tilaukset
ilman sen suurempaa erinomaisuutta toisiin kuvataiteilijoihin nähden. Suomen
kulttuuri ja taide-elämä on tunkkaista ja täynnä hyvä veli /sisko verkostoja
-tottakai - verkkoon on vaikea päästä sivusta.
Esimerkiksi Suomen taideakatemian koulun käynneillä on vuosien
etumatka provinssitaidekouluista valmistuneisiin verrattuna -kannatankin , että
Suomessa näissä olosuhteissa olisi vain yksi kuvataiteen korkeakouluopetusta
antava oppilaitos. Kuvataiteen työtä ja säällistä toimeentuloa ei riitä
kaikille.
Yrittäjyys taidealalla ei ole
mikään laatikkoleikki vaan yrittäjyys vaatii sen omaperäisen idean, teoksen
luomisen lisäksi erityistä osaamista, kovuutta, ja sosiaalisia taitoja kykyä
tehdä rahaa - useimmat esim. kuvataiteilijan ammattialan valinneet ovat alalla
siksi, että heidän henkilökohtaiset ominaisuudet luonteen piirteet eroavat
valtavirrasta jo peruskoulussa; he ovat erilaisia lyhyesti sanottuna, ja usein
empaattisempia, mahdollisesti yksinäisiä - he eivät ole ensisijaisesti
valinneet ammattiaan voiton tekemisen keinona vaan tarkoitusperät ovat henkisiä
ja työ on ajattelua ja uusien asioiden löytämistä parhaimmillaan > hitaita
prosesseja, jotka tehokkaan ihmisen mielestä joutilaan näköistä tekemisen
muotoa.
Näin ollen yrittäjäksi ryhtyminen
vaatimuksineen ja taloudellisine velvoitteineen voi lopettaa koko ihmisen kyvyn
tehdä yhtään mitään - kuvataiteeseen yrittäjyys sopii huonosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti