Hei!
Hienosti meni vaalit - sain 57 ääntä.Kiitos teille uskollisille.
!90 enemmän niin olisin mennyt läpi
Nyt ei yllä uudessa Jyväskylässä edes varavaltuutetuksi. Ja ei ole asiaa minkään sortin lautakuntaan.
Jotkut varmaan huokaavat helpotuksesta.
En sanoisi vaaleja demokratian riemuvoitoksi - äänestysprosentti vain 61%.
Miksi politiikkoja ei kiinnosta suhtautua vakavasti eduskunnassa seikkaan että 40 % jättää taas kerran äänestämättä !
Eikö vaalijärjestelmässämme ole jotain vikaa jos äänestysprosentti on jo neljänsissä vaaleissa näin heikko!
Muualla Euroopassa usko äänestämiseen on vahvaa ja Usa:ssa.
Nyt protestipuolue voitti selkeästi ja jokaisessa kunnanvaltuustossa tulee yrittää yhteistyöllä saada aikaan toimiva budejtti ja järjestää peruspalvelut yhä tiukemmissa raameissa, unohtamatta nuorisoa , kulttuuria ,liikuntaa, jotka nyt tuntuvat joidenkin ehdokkaiden ja virkamiesten mielestä olevan vähäpätöisiä liirulaarum -asioita.
Äänestin itseäni - kyllä kannatti ja kyllä kannatti olla ehdokas. Ei ole minun syy jos vaalirahoitus ei yllä tänne.
Mainostaminen jäi oman aktiivisuuden varaan vaalkikoneissa, blogissa, muutamalla lehtikirjoittelulla ja aktiivisella lautakuntatyöskentelyllä.
Ainakaan en manipuloinut ketään väärillä mielikuvilla äänestämään itseäni -
Nyt saven kimppuun ilman haitallisia politiikka-ajatuksia !?!!!
tarjoilen vaalitappiokahvia varmaan täs lähiaikoina!
maanantaina, lokakuuta 27, 2008
torstaina, lokakuuta 23, 2008
ÄÄNET HUKKAANKO?
Hei!
Suomessa vaalijärjestelmä tarvitsisi perusteellisen remontin , nykyinen vaalitapa on 1800 luvun lopulta. Kuten osan ehdokkaiden ajatusmaailmastakin.
Jos todella olisi haluttu vaikuttaa äänestäjien käyttäytymiseen ja motivoida pätkätyöläisen kurjuudessa , minimipalkalla, opiskelijoiden alle 800 euron kuukausituloilla elävien ihmisten äänestyskäyttäytymiseen ,olisi vaalitapa päivitetty jo aikaa sitten.
Mutta ei pääpuoluiden vallanmaku on liian makeaa.Eli saamme odottaa uudistusta ja siihen oikeaa panostusta valtion hallinnossa.
Eli varmalla äänestysinto jää alle 60%.
Koska mitä hyödyttää äänestää kun vallassa oleva poliittinen ja taloudellinen, vallantäyteinen eliitti haluaa nauttia loppuun asti saavutetuista valtaeduista ja upeista palkoista, suojatyöpaikoista- useampia ei tosiasissa kiinnosta pätkääkään kuinka kansan heikompiosaiset voi
Epämieluisia tapahtumia nimitetään hämärästi virtuaalimaailman ja globaalisuuden tuomiksi trendikäyttäytymisen rantautumiseksi lintukotoomme - eli mitään ei muka ole tehty huonosti Suomessa.
Hohhoijjaa!
Harjoitettu narsistinen, oman onnen tavoittelun ja ahneuden politiikkaa 200 neliön järvimaisemalla varustetulla omakotitalolla kuorrutettuna on saanut vallan. Hyvinvointivaltio on vain kalpea varjo.
Ja pankeille on piikki auki ja jo ajat sitten ilmaston muutoksen kannalta järjettömiksi todetut suuret liikekeskittymät automatkan päässä ovat Suomessa hyväksytympiä vaalirahoituksella voidellun eliitin parissa kuin koskaan.
Ja niitä rakennettaan enemmän kuin koskaan hokien elinvoimaisen elinkeinoelämän mantraa.
Ja toisella suupielellä pidetään EU-seminaareja joissa tekopyhästi todetaan , että investoimme tuleville sukupolville ajamalla pierupolttoaineella joskus kahdenkymmenen vuoden päästä.
Ja Katainen röyhkeästi vertaa maailmanlaajuista finanssikriisiä mielenhäriöön ja toteaa , että nyt potilas , jonka psyykkinen tila on huono , tarvitsee nopeita mielialalääkkeitä ja kaikki paranee- Eli Valtion piikki pankeille ja Kokoomus todella toteuttaa perinteistä neuvostoideologista vaalikampanjaansa varastettujen sirppi ja vasara -ikonien lisäksi sosialisoimalla pankkeja!Veromnmaksajien piikkiin!
Voi aikoja , voi tapoja!
Hyvää Loppuyötä !
Marja
Suomessa vaalijärjestelmä tarvitsisi perusteellisen remontin , nykyinen vaalitapa on 1800 luvun lopulta. Kuten osan ehdokkaiden ajatusmaailmastakin.
Jos todella olisi haluttu vaikuttaa äänestäjien käyttäytymiseen ja motivoida pätkätyöläisen kurjuudessa , minimipalkalla, opiskelijoiden alle 800 euron kuukausituloilla elävien ihmisten äänestyskäyttäytymiseen ,olisi vaalitapa päivitetty jo aikaa sitten.
Mutta ei pääpuoluiden vallanmaku on liian makeaa.Eli saamme odottaa uudistusta ja siihen oikeaa panostusta valtion hallinnossa.
Eli varmalla äänestysinto jää alle 60%.
Koska mitä hyödyttää äänestää kun vallassa oleva poliittinen ja taloudellinen, vallantäyteinen eliitti haluaa nauttia loppuun asti saavutetuista valtaeduista ja upeista palkoista, suojatyöpaikoista- useampia ei tosiasissa kiinnosta pätkääkään kuinka kansan heikompiosaiset voi
Epämieluisia tapahtumia nimitetään hämärästi virtuaalimaailman ja globaalisuuden tuomiksi trendikäyttäytymisen rantautumiseksi lintukotoomme - eli mitään ei muka ole tehty huonosti Suomessa.
Hohhoijjaa!
Harjoitettu narsistinen, oman onnen tavoittelun ja ahneuden politiikkaa 200 neliön järvimaisemalla varustetulla omakotitalolla kuorrutettuna on saanut vallan. Hyvinvointivaltio on vain kalpea varjo.
Ja pankeille on piikki auki ja jo ajat sitten ilmaston muutoksen kannalta järjettömiksi todetut suuret liikekeskittymät automatkan päässä ovat Suomessa hyväksytympiä vaalirahoituksella voidellun eliitin parissa kuin koskaan.
Ja niitä rakennettaan enemmän kuin koskaan hokien elinvoimaisen elinkeinoelämän mantraa.
Ja toisella suupielellä pidetään EU-seminaareja joissa tekopyhästi todetaan , että investoimme tuleville sukupolville ajamalla pierupolttoaineella joskus kahdenkymmenen vuoden päästä.
Ja Katainen röyhkeästi vertaa maailmanlaajuista finanssikriisiä mielenhäriöön ja toteaa , että nyt potilas , jonka psyykkinen tila on huono , tarvitsee nopeita mielialalääkkeitä ja kaikki paranee- Eli Valtion piikki pankeille ja Kokoomus todella toteuttaa perinteistä neuvostoideologista vaalikampanjaansa varastettujen sirppi ja vasara -ikonien lisäksi sosialisoimalla pankkeja!Veromnmaksajien piikkiin!
Voi aikoja , voi tapoja!
Hyvää Loppuyötä !
Marja
ARTOJEN IDEOLOGIOITA
Koskapa en ole saanut tuota mielipidekirjoitusta missään paikallislehdessä julkaistuksi niin laitanpa sen tänne omaan blogiini , jospa joku sen vaikka ehtisi ennen äänestystä lukea!
LAUTAKUNTAJAKO YHTEISKUNTAJÄRJESTYKSEN UHKANAKO UUDESSA JYVÄSKYLÄSSÄ?
ARTOT KANSALAISEN ASIALLA
Käveleekö virkamiesideologia ja järjestelytoimikunnan sopimus kuntademokratian yli?
Keskisuomalaisen 9.10 Rai Suihkosen artikkelissa Artot ,Koski, Lepistö ja Sulonen ovat lähteneet kansalaisten asialle; he käyvät maalailemaan uhkakuvia, jos lautakuntajakoa muutetan liikunta-,nuoriso - ja kulttuurilautakunnan osalta poiketen järjestelytoimikunnan laatimasta sopimukseen kirjatusta mallista.
Kumpi on tärkeämpi kunnassa toteutuva kansanvaltainen demokratia vai nuorison, kulttuurin ja liikunnan kannalta laaditusta huonosta esityksestä kiinnipitäminen?
Eikö ole liioiteltua väitää, että näin suuressa sopimuksessa kaikki vaarantuu jos korjataan huonosti valmisteltua sopimuksen osaa?
Eikö tässä ole itsetutkiskelun paikka konsultilla , joka laati mallin ja palkatuilla virkamiehilla ja muutamalla luottamushenkilöllä.
Sopimusta täytyy voida muuttaa niiltä osin ,kun se on asukkaiden kannalta huonosti laadittu,
Ei ole kysymys avioehdosta, eikä liikeyrityksen tekemästä sopimuksesta.
Lepistö ja Sulonen suorastaan uhkailevat yhteiskuntajärjestyksen vaarantumisella Jyväskylän Seudulla,jos sopimusta muutetaan.
Järjestämissopimuksen mukaan uudessa kunnassa on yhdistetty kulttuuri-, liikunta- ja nuorisolautakunta.
Sivistyspalveluiden valmisteluryhmä kuitenkin päätti esittää järjestelytoimikunnalle, että yhden sijaan muodostettaisiinkin kolme lautakuntaa.
Lehtijutun mukaan kolmen lautakunnan malli on herättänyt närää etenkin maalaiskunnan päättäjissä.
Ketä he ovat Lepistön lisäksi.Millä
perustein ?- Kustannusäästö on olematon jos verrattaan asian vaikutuksia kansalaisten palveluiden vaikuttavuuteen. Kuntakoko ja asukasmäärät
ovat kasvaneet kolmen kunnan yhdistymisen myötä.
Täytyy muistaa, että kunta palvelee asukkaitaan ja yleisillä vaaleilla valitut valtuutetut päättävät uudessa valtuustossa lopullisen sopimuksen hyväksymisestä.
On aivan ylimitoitettua Lepistöltä ja Koskelta ja Suloselta alkaa suitsimaan uuden valtuuston päätöksia asiassa, josta yleisesti on ollut tiedossa, että uusi valtuusto voi puuttua sopimuksessa ilmenneisiin kuntalaisten kannalta huonoihin ratkaisuihin.
Pisimmälle päätelmissään ja aivan hakoteille Lepistö menee omissa ideologisissa johtopäätöksissään " Kauhajoesta ja muista vastaavista tapahtumista pitäisi ottaa oppia, ettei ihmisten asioita palastella, vaan pikemminkin pyrittäisiin kokonaisuuksiin ilman turhia rajoja ja näkemään asiat elinkaariajatteluna, Lepistö sanoo.
Lepistön mallin mukaan siis kuntapäättäjät voivat samassa lautakunnassa toisella kädellä linjata terveydehuollon suuntaviivoja ja toimintamalleja ja toisella kädellä nuorison , kulttuurin , liikunnan , asumisen , rakentamisen.
Kyllä Jokelan , Kauhajoen ja Keravan tapahtumat johtuvat enemmänkin alasajetusta kuntien ja koulujen lähiterveydenhuollosta ja liialliseen tehokkuuteen perustuvasta yhteiskunnassa vallitsevasta narsisistisesta kovan talouden ideologiasta.Sekä liian kauas kansalaisesta erkaantuneesta päätöksenteosta.
Kysyisin Lepistöltä, että milloin kuntalaki on muuttunut niiiltä osin, että valtuustojen ja lautakuntien kokoonpanolla ja asiantuntemuksella ei ole merkitystä?Että konsultit ja ja apulaiskaupunginjohtajat alkavat määräillä kuntapolitiikkaa ja kuvailemaan täysin tuulesta temmattuja uhkia!
Lepistön mielestä yksi lautakunta vie 25 000 Euroa varoja kansalaistoiminnasta.
Paljonko vie välillä puuta heinää puhuva monipäinen johtajisto "kaupunkikonsernissa"?
Vuositasolla yksi johtaja reippaasti yli sata tuhatta.
Lähdetään säästämään liian suureksi paisuuneesta hallintobyrokratiasta.
Lehden alaotsikossa kehotetaan kuuntelemaan asiantuntijoita ja pysymään sovitussa!
Että se siitä vaikuttamisesta ja yhteisestä tekemisen meiningistä uudessa kunnassa.
Jos tällainen toimintamalli on jäädäkseen uudessa Jyväskylässä , uskonpa että äänestys kiinnostaa vielä vähemmän ihmisiä.
Marja Kolu
Kuvataiteilija
Kulttuuri-, ja Nuorisolautakunnan varsinainen jäsen VAS
KUNTAVAALIEHDOKAS
LAUTAKUNTAJAKO YHTEISKUNTAJÄRJESTYKSEN UHKANAKO UUDESSA JYVÄSKYLÄSSÄ?
ARTOT KANSALAISEN ASIALLA
Käveleekö virkamiesideologia ja järjestelytoimikunnan sopimus kuntademokratian yli?
Keskisuomalaisen 9.10 Rai Suihkosen artikkelissa Artot ,Koski, Lepistö ja Sulonen ovat lähteneet kansalaisten asialle; he käyvät maalailemaan uhkakuvia, jos lautakuntajakoa muutetan liikunta-,nuoriso - ja kulttuurilautakunnan osalta poiketen järjestelytoimikunnan laatimasta sopimukseen kirjatusta mallista.
Kumpi on tärkeämpi kunnassa toteutuva kansanvaltainen demokratia vai nuorison, kulttuurin ja liikunnan kannalta laaditusta huonosta esityksestä kiinnipitäminen?
Eikö ole liioiteltua väitää, että näin suuressa sopimuksessa kaikki vaarantuu jos korjataan huonosti valmisteltua sopimuksen osaa?
Eikö tässä ole itsetutkiskelun paikka konsultilla , joka laati mallin ja palkatuilla virkamiehilla ja muutamalla luottamushenkilöllä.
Sopimusta täytyy voida muuttaa niiltä osin ,kun se on asukkaiden kannalta huonosti laadittu,
Ei ole kysymys avioehdosta, eikä liikeyrityksen tekemästä sopimuksesta.
Lepistö ja Sulonen suorastaan uhkailevat yhteiskuntajärjestyksen vaarantumisella Jyväskylän Seudulla,jos sopimusta muutetaan.
Järjestämissopimuksen mukaan uudessa kunnassa on yhdistetty kulttuuri-, liikunta- ja nuorisolautakunta.
Sivistyspalveluiden valmisteluryhmä kuitenkin päätti esittää järjestelytoimikunnalle, että yhden sijaan muodostettaisiinkin kolme lautakuntaa.
Lehtijutun mukaan kolmen lautakunnan malli on herättänyt närää etenkin maalaiskunnan päättäjissä.
Ketä he ovat Lepistön lisäksi.Millä
perustein ?- Kustannusäästö on olematon jos verrattaan asian vaikutuksia kansalaisten palveluiden vaikuttavuuteen. Kuntakoko ja asukasmäärät
ovat kasvaneet kolmen kunnan yhdistymisen myötä.
Täytyy muistaa, että kunta palvelee asukkaitaan ja yleisillä vaaleilla valitut valtuutetut päättävät uudessa valtuustossa lopullisen sopimuksen hyväksymisestä.
On aivan ylimitoitettua Lepistöltä ja Koskelta ja Suloselta alkaa suitsimaan uuden valtuuston päätöksia asiassa, josta yleisesti on ollut tiedossa, että uusi valtuusto voi puuttua sopimuksessa ilmenneisiin kuntalaisten kannalta huonoihin ratkaisuihin.
Pisimmälle päätelmissään ja aivan hakoteille Lepistö menee omissa ideologisissa johtopäätöksissään " Kauhajoesta ja muista vastaavista tapahtumista pitäisi ottaa oppia, ettei ihmisten asioita palastella, vaan pikemminkin pyrittäisiin kokonaisuuksiin ilman turhia rajoja ja näkemään asiat elinkaariajatteluna, Lepistö sanoo.
Lepistön mallin mukaan siis kuntapäättäjät voivat samassa lautakunnassa toisella kädellä linjata terveydehuollon suuntaviivoja ja toimintamalleja ja toisella kädellä nuorison , kulttuurin , liikunnan , asumisen , rakentamisen.
Kyllä Jokelan , Kauhajoen ja Keravan tapahtumat johtuvat enemmänkin alasajetusta kuntien ja koulujen lähiterveydenhuollosta ja liialliseen tehokkuuteen perustuvasta yhteiskunnassa vallitsevasta narsisistisesta kovan talouden ideologiasta.Sekä liian kauas kansalaisesta erkaantuneesta päätöksenteosta.
Kysyisin Lepistöltä, että milloin kuntalaki on muuttunut niiiltä osin, että valtuustojen ja lautakuntien kokoonpanolla ja asiantuntemuksella ei ole merkitystä?Että konsultit ja ja apulaiskaupunginjohtajat alkavat määräillä kuntapolitiikkaa ja kuvailemaan täysin tuulesta temmattuja uhkia!
Lepistön mielestä yksi lautakunta vie 25 000 Euroa varoja kansalaistoiminnasta.
Paljonko vie välillä puuta heinää puhuva monipäinen johtajisto "kaupunkikonsernissa"?
Vuositasolla yksi johtaja reippaasti yli sata tuhatta.
Lähdetään säästämään liian suureksi paisuuneesta hallintobyrokratiasta.
Lehden alaotsikossa kehotetaan kuuntelemaan asiantuntijoita ja pysymään sovitussa!
Että se siitä vaikuttamisesta ja yhteisestä tekemisen meiningistä uudessa kunnassa.
Jos tällainen toimintamalli on jäädäkseen uudessa Jyväskylässä , uskonpa että äänestys kiinnostaa vielä vähemmän ihmisiä.
Marja Kolu
Kuvataiteilija
Kulttuuri-, ja Nuorisolautakunnan varsinainen jäsen VAS
KUNTAVAALIEHDOKAS
lauantaina, lokakuuta 18, 2008
HUOMIO! HUOMIO ! KUULEEKO KANSA?
Hei!
Täytyy varmaan muistaa minunkin mainostaa itseäni kuntavaaliehdokkaana.
Ensinnäkin äänestäjiä kiinnostaa mitä on tullut tehdyksi varavaltuutettuna ja kulttuuri- ja nuorisolautakunnan varsinaisena jäsenenä menneenä nelivuotiskautena.
Kulttuuri- ja nuorisolautakunta kokoontuu noin kerran kuussa 2-4 tunnin kokouksiin.
Esimerkiksi olemme viime vuonna valinneet uuden kirjastotoimen johtajan , museotoimenjohtajan , teatterinjohtajan. Lisäksi olemme vaikuttaneet lähikirjastoverkon säilyttämiseen , nuorisotiloihin , vapaaseen kansalaistoimintaan kuten Ylälkaupungin Yö-
Koska kaikkeen ei ehdi maailmassa hankkia asiantuntijuutta , olen keskittänyt energiani kulttuuri- ja nuorisopalvelujen kehittämiseen/säilyttämiseen Jyväskylässä.
Millä tavoin olen toiminut?
Mitä on saavutettu?
Valtuusto on kunnan ylin ja arvovaltaisin päättävä elin, suuret linjaukset sovitaan siellä. Lautakunnissa päätetään kuntalaisten lähiasioista ja käytännön toimista ja lautakuntiin valitaan kunkin osa-alueen asinatuntijoita.
Lautakuntien jäsenet saavat käsiteltäväkseen virkmiesten valmistelemia asioita kuten nuorisotilojen ja kulttuuritilojen uudisrakentaminen, koulujen määrät ja sijainnit jne.
Lautakunnan jäsenet ovat vastuussa tehdyistä päätöksistä. Virkamiehet usein haluavat runnoa asioita läpiä ja välillä tuntuu , että lautakunnan jäsenet eivät osaa, halua keskustella tai korjata tai kyseenalaistaa virkamiesten esittelyjä.
Näin on monessa lautakunnassa sitten päätöksenteko solahtanut lautakunnan jäseniltä virkamiehille. Mutta vastuu tehdyistä päätöksistä säilyy siis lautakunnan polittisilla päätöksentekijöillä.
Esim. kyseenalaistin Suomen Tietojenkäsittelymuseon kokoelman varaston 30 000Euron vuosittaisen vuokran kulttuurin määrärahoista. En siksi , että arvottaisin kokoelmaa suuntaan tai toiseen mutta Jyväskylän varsinaiset lakisääteiset palvelut kärsivät akuutista rahapulasta esim Jyväskylässä toimivat Keski-Suomen Museo ja Aluetaidemuseo olivat jo muutama vuosi sitten ankaralla säästökuurilla ja toiminta halvaantui ja varastot aivan alkukantaiset arvokkaille taulu- ja esinekokoelmille. Molemmat museot nauttivat valtion tukea ja ovat seudeullisesti tärkeitä museoita , joilla on lain määräämiä velvotteita.
Koska raha oli ja on kortilla , kyseenalaistin yksityisen tietojenkäsittelymuseon kokoelman suuren varastoavustuksen , jota se oli nauttinut jo useita vuosia tuon suuruisena.
Asiaa puitiin useissa kokouksissa, poliittinen tahto ei riittänyt avustuksen kyseenalaistamiseen lautakunnassa aluksi ja sitten kun se riitti kh otti asian käsittelyyn ja lopulta kaupungin hallituksessa todettiin myös , että näin tiukan talouden aikana ei ole perusteltua tukea yksityistä tietokonekokoelmaa.
Kun samalla kaikki muut kuten lasten ja nuorten kuvataidekoulut , nuorisotyö ja mm lähikirjastot, kuntalaisten peruspalvelut kärsivät rahapulasta.
Ainakaan yksityinen tietojenkäsittelykokoelma ei nauti enää kulttuuri- tai nuorisolautakunnan määrärahoista jaettavista avustuksista.
En saanut vastausta sähköpostikyselyyni, jonka osoitin kaupungin sivistytoimenjohtajalle , että mistä momentilta tietojenkäsittelymuseio nyt saa avustusta. Kokoelmaa tukevat nettisivujen mukaan Jyväskylän Yliopisto ( Agoran tilat)Jyväskylän kaupunki, Jyväskylän maalaiskunta,ja Muuramen kunta????
Se siitä läpinäkyvyydestä, usea kokous meni siis tuollaisen asian korjaamiseen.
Perustin elokuussa 2006 lähikirjastojen pelastamiseksi PRO LÄHIKIRJASTO -adressin. Koska kaupungista oltiin noin vaan lakkauttamssa lähikirjastoja - säästöt olivat olemattomat haittoihin nähden.
Joka kirjastoon vein kovakantisen nimenkirjoituskirjan ja tiedotteen ja nimiä tuli yhteensä 5500nimeä kirjoihin ja nettiin kuukaudessa- nimet luovutettiin valtuuston pj:lle Henna Virkkuselle ja runsas julkinen kirjoittelu, kansalaisten aktiivisuus ja lautakunnan jäsenten yksimielisyys ainakin jossakin muodossa säilytettävien lähikirjastopalvelujen ja lukupisteiden osalta saatiin säilytettyä.
Tuntui hämmästyttävältä kaupungin johdon idea keskittää kaikki kirjastopalvelut jo nyt ruuhkaiseen pääkirjastoon , Siis lakkautettu olisi Kypärämäen , Halssilan , Lohikosken , Kortepohjan lähikirjastot , nyt Lohikosken lakkautetun lähikirjaston tilalle on luvattu pienkirjastoa samoin Kypärämäkeen ja Kuokkallaan . Kuokkalan pienkirjasto aukesi muutama viikko sitten.
Vastustin pienkirjastomallia - itse olin kunnollisen lähikirjaston kannalla. Mutta kompromissi syntyi suurten puolueiden pienkirjastomallin mukaan.
Nyt meillä on yhdistettyjä pienkirjasto-nuorisotila-olohuonepalvelupisteitä.
Nuorisotilat ovat Jyväskylässä samankokoisiin vertailukaupunkeihin verrattuna huonot ja nuorisotyöntekijöitä aivan liian vähän ja nuorisotilojen aukioloajat aivan liian supppeat.
Tähän on lautakunta esittänyt jo kaksi vuotta korjauksia , mutta kaupungin virkamiesjohto ja poliittinen eliitti on torpedoinut esityksemme, nuorisotilojen kohentamisesta. Paitsi siis Kuokkalassa ,minne tuli uusi nuorisotila entisen homevaurioisen kerrostalon alakerran sijaan. Kuokkalassa tilanne oli surkein.Ja enisten nuorisoa.
Saimme myös läpi uuden kirjastoauton hankinnan läpi tänä vuonna Jyväskylään
Valtuutettuna kannattaisin ja edistäisin
museoille ja muille valtionosuuksia nauttiville kulttuurilaitoksille valtion osuudet ohjattaviksi täysmääräisinä
Valtuutettuna kannattaisin ja edistäisin julkisen liikenteen kehittämistä, vuorojen lisäämistä, kaluston uusimista, tukea yrittäjälle rahallisesti niin, että opiskelijat saisivat euron nimelliseen hintaa liikkua bussilla.Vaihtoehtoisia , erikokoisia busseja -Bussiyhtiön Kimppakyytejä reuna-alueille.
Liikunta- ja urheilupaikat ilmaiseksi lapsille ja nuorille.
Ilman että tarvitsee kuulua seuraan.
Lisää lähikirjastopalveluita esim kirjastobussin laajennetulla reitistöllä
Koululaisten ja lasten kouluterveydenhuoltoon lisää ammatti-ihmisiä. Terveydenhoitajat takaisin kouluihin vakituisiksi työntekijöiksi lasten ja nuorten tavoitettavaksi helposti
Lääkäreitä lisää kouluterveyden hoitoon.
Jyväskylän kaupungin on palautettava kulttuuritoimen budjetista poistetut kolme vuosiapurahaa taiteelle!
Nyt tuki kuvataiteen , tanssitaiteen, musiikin ja kirjalijoiden ammattitaitelijoille on liian vähäistä - olematonta.
Olen esittänyt asiaa koko valtuustokauden ajan, mutta YKSIKÄÄN muu puolue ei ole kannattanut ehdotusta, jolloin se ei ole mennyt minnekkään!
Tässäpä sitä tuli vaalijargonia !
Lisää voi lukea Suurjyväskylä-lehdestä , muutaman viikon takaa ja Keksisuomalaisesta yleisön mielipidesivulta ja lisää yritän laittaa jos julkaisevat - nyt viive on ollut 4 vkoa.
Livenä minua voi kuunnella Ylen Kultakuumeessa - siellä arkistosta löytyy tältä syksyltä . Otsikkona Uusioikoneita Moottorisahalla.
Käsittelee viimeisintä näyttelyäni Suomen Ortodoksisella Kirkkomuseolla.
Lutakossa voi lepäillä mosaikkipenkilläni Rastatukkainen Soffa tai Aatamin Puraisu -omenan karalla.
Keski-Suomen museossa Taiteilijaseuran vuosinäyttelyssä voi käydä nauttimassa kahdesta tilateoksestani.
Rahallista tukea voi antaa vaalikamppanjalleni ostamalla Galleria Beckeriltä teoksiani tai minulta suoraan Lutakkoaiheisia, iloisia postikortteja- malleja Beckerillä ja taidemuseolla-
Eikun äänestämään!
Marja
Täytyy varmaan muistaa minunkin mainostaa itseäni kuntavaaliehdokkaana.
Ensinnäkin äänestäjiä kiinnostaa mitä on tullut tehdyksi varavaltuutettuna ja kulttuuri- ja nuorisolautakunnan varsinaisena jäsenenä menneenä nelivuotiskautena.
Kulttuuri- ja nuorisolautakunta kokoontuu noin kerran kuussa 2-4 tunnin kokouksiin.
Esimerkiksi olemme viime vuonna valinneet uuden kirjastotoimen johtajan , museotoimenjohtajan , teatterinjohtajan. Lisäksi olemme vaikuttaneet lähikirjastoverkon säilyttämiseen , nuorisotiloihin , vapaaseen kansalaistoimintaan kuten Ylälkaupungin Yö-
Koska kaikkeen ei ehdi maailmassa hankkia asiantuntijuutta , olen keskittänyt energiani kulttuuri- ja nuorisopalvelujen kehittämiseen/säilyttämiseen Jyväskylässä.
Millä tavoin olen toiminut?
Mitä on saavutettu?
Valtuusto on kunnan ylin ja arvovaltaisin päättävä elin, suuret linjaukset sovitaan siellä. Lautakunnissa päätetään kuntalaisten lähiasioista ja käytännön toimista ja lautakuntiin valitaan kunkin osa-alueen asinatuntijoita.
Lautakuntien jäsenet saavat käsiteltäväkseen virkmiesten valmistelemia asioita kuten nuorisotilojen ja kulttuuritilojen uudisrakentaminen, koulujen määrät ja sijainnit jne.
Lautakunnan jäsenet ovat vastuussa tehdyistä päätöksistä. Virkamiehet usein haluavat runnoa asioita läpiä ja välillä tuntuu , että lautakunnan jäsenet eivät osaa, halua keskustella tai korjata tai kyseenalaistaa virkamiesten esittelyjä.
Näin on monessa lautakunnassa sitten päätöksenteko solahtanut lautakunnan jäseniltä virkamiehille. Mutta vastuu tehdyistä päätöksistä säilyy siis lautakunnan polittisilla päätöksentekijöillä.
Esim. kyseenalaistin Suomen Tietojenkäsittelymuseon kokoelman varaston 30 000Euron vuosittaisen vuokran kulttuurin määrärahoista. En siksi , että arvottaisin kokoelmaa suuntaan tai toiseen mutta Jyväskylän varsinaiset lakisääteiset palvelut kärsivät akuutista rahapulasta esim Jyväskylässä toimivat Keski-Suomen Museo ja Aluetaidemuseo olivat jo muutama vuosi sitten ankaralla säästökuurilla ja toiminta halvaantui ja varastot aivan alkukantaiset arvokkaille taulu- ja esinekokoelmille. Molemmat museot nauttivat valtion tukea ja ovat seudeullisesti tärkeitä museoita , joilla on lain määräämiä velvotteita.
Koska raha oli ja on kortilla , kyseenalaistin yksityisen tietojenkäsittelymuseon kokoelman suuren varastoavustuksen , jota se oli nauttinut jo useita vuosia tuon suuruisena.
Asiaa puitiin useissa kokouksissa, poliittinen tahto ei riittänyt avustuksen kyseenalaistamiseen lautakunnassa aluksi ja sitten kun se riitti kh otti asian käsittelyyn ja lopulta kaupungin hallituksessa todettiin myös , että näin tiukan talouden aikana ei ole perusteltua tukea yksityistä tietokonekokoelmaa.
Kun samalla kaikki muut kuten lasten ja nuorten kuvataidekoulut , nuorisotyö ja mm lähikirjastot, kuntalaisten peruspalvelut kärsivät rahapulasta.
Ainakaan yksityinen tietojenkäsittelykokoelma ei nauti enää kulttuuri- tai nuorisolautakunnan määrärahoista jaettavista avustuksista.
En saanut vastausta sähköpostikyselyyni, jonka osoitin kaupungin sivistytoimenjohtajalle , että mistä momentilta tietojenkäsittelymuseio nyt saa avustusta. Kokoelmaa tukevat nettisivujen mukaan Jyväskylän Yliopisto ( Agoran tilat)Jyväskylän kaupunki, Jyväskylän maalaiskunta,ja Muuramen kunta????
Se siitä läpinäkyvyydestä, usea kokous meni siis tuollaisen asian korjaamiseen.
Perustin elokuussa 2006 lähikirjastojen pelastamiseksi PRO LÄHIKIRJASTO -adressin. Koska kaupungista oltiin noin vaan lakkauttamssa lähikirjastoja - säästöt olivat olemattomat haittoihin nähden.
Joka kirjastoon vein kovakantisen nimenkirjoituskirjan ja tiedotteen ja nimiä tuli yhteensä 5500nimeä kirjoihin ja nettiin kuukaudessa- nimet luovutettiin valtuuston pj:lle Henna Virkkuselle ja runsas julkinen kirjoittelu, kansalaisten aktiivisuus ja lautakunnan jäsenten yksimielisyys ainakin jossakin muodossa säilytettävien lähikirjastopalvelujen ja lukupisteiden osalta saatiin säilytettyä.
Tuntui hämmästyttävältä kaupungin johdon idea keskittää kaikki kirjastopalvelut jo nyt ruuhkaiseen pääkirjastoon , Siis lakkautettu olisi Kypärämäen , Halssilan , Lohikosken , Kortepohjan lähikirjastot , nyt Lohikosken lakkautetun lähikirjaston tilalle on luvattu pienkirjastoa samoin Kypärämäkeen ja Kuokkallaan . Kuokkalan pienkirjasto aukesi muutama viikko sitten.
Vastustin pienkirjastomallia - itse olin kunnollisen lähikirjaston kannalla. Mutta kompromissi syntyi suurten puolueiden pienkirjastomallin mukaan.
Nyt meillä on yhdistettyjä pienkirjasto-nuorisotila-olohuonepalvelupisteitä.
Nuorisotilat ovat Jyväskylässä samankokoisiin vertailukaupunkeihin verrattuna huonot ja nuorisotyöntekijöitä aivan liian vähän ja nuorisotilojen aukioloajat aivan liian supppeat.
Tähän on lautakunta esittänyt jo kaksi vuotta korjauksia , mutta kaupungin virkamiesjohto ja poliittinen eliitti on torpedoinut esityksemme, nuorisotilojen kohentamisesta. Paitsi siis Kuokkalassa ,minne tuli uusi nuorisotila entisen homevaurioisen kerrostalon alakerran sijaan. Kuokkalassa tilanne oli surkein.Ja enisten nuorisoa.
Saimme myös läpi uuden kirjastoauton hankinnan läpi tänä vuonna Jyväskylään
Valtuutettuna kannattaisin ja edistäisin
museoille ja muille valtionosuuksia nauttiville kulttuurilaitoksille valtion osuudet ohjattaviksi täysmääräisinä
Valtuutettuna kannattaisin ja edistäisin julkisen liikenteen kehittämistä, vuorojen lisäämistä, kaluston uusimista, tukea yrittäjälle rahallisesti niin, että opiskelijat saisivat euron nimelliseen hintaa liikkua bussilla.Vaihtoehtoisia , erikokoisia busseja -Bussiyhtiön Kimppakyytejä reuna-alueille.
Liikunta- ja urheilupaikat ilmaiseksi lapsille ja nuorille.
Ilman että tarvitsee kuulua seuraan.
Lisää lähikirjastopalveluita esim kirjastobussin laajennetulla reitistöllä
Koululaisten ja lasten kouluterveydenhuoltoon lisää ammatti-ihmisiä. Terveydenhoitajat takaisin kouluihin vakituisiksi työntekijöiksi lasten ja nuorten tavoitettavaksi helposti
Lääkäreitä lisää kouluterveyden hoitoon.
Jyväskylän kaupungin on palautettava kulttuuritoimen budjetista poistetut kolme vuosiapurahaa taiteelle!
Nyt tuki kuvataiteen , tanssitaiteen, musiikin ja kirjalijoiden ammattitaitelijoille on liian vähäistä - olematonta.
Olen esittänyt asiaa koko valtuustokauden ajan, mutta YKSIKÄÄN muu puolue ei ole kannattanut ehdotusta, jolloin se ei ole mennyt minnekkään!
Tässäpä sitä tuli vaalijargonia !
Lisää voi lukea Suurjyväskylä-lehdestä , muutaman viikon takaa ja Keksisuomalaisesta yleisön mielipidesivulta ja lisää yritän laittaa jos julkaisevat - nyt viive on ollut 4 vkoa.
Livenä minua voi kuunnella Ylen Kultakuumeessa - siellä arkistosta löytyy tältä syksyltä . Otsikkona Uusioikoneita Moottorisahalla.
Käsittelee viimeisintä näyttelyäni Suomen Ortodoksisella Kirkkomuseolla.
Lutakossa voi lepäillä mosaikkipenkilläni Rastatukkainen Soffa tai Aatamin Puraisu -omenan karalla.
Keski-Suomen museossa Taiteilijaseuran vuosinäyttelyssä voi käydä nauttimassa kahdesta tilateoksestani.
Rahallista tukea voi antaa vaalikamppanjalleni ostamalla Galleria Beckeriltä teoksiani tai minulta suoraan Lutakkoaiheisia, iloisia postikortteja- malleja Beckerillä ja taidemuseolla-
Eikun äänestämään!
Marja
torstaina, lokakuuta 16, 2008
Raikulipojan hihnassa!
Hei!
Tämä viikko on mennyt koiranhoitohommissa , kulttuuri- ja nuorisolautakunnan kokouksessa ja HB - betoniteollisuuden uuden tuotantolinjan avajaisten merkeissä.
Edellisen blogini aiheena oli osaksi koira. Olin tuolloin kuusi-seitsemän vuotias.
Pidän edelleen koirista niin paljon , että en ota itselleni koiraa.
Koska olen niin paljon liikenteessä työni vuoksi , että koira joutuisi olemaan liikaa yksin.
Koira tarvitsee seuraa ja ulkoilua eikä ole mikään sisustusjuttu.
Ystävilläni on koiria , joiden seurasta saan nauttia silloin tällöin.
Tällä viikolla sain vastuullisen tehtävän olla koiran hoitajana labradourin noutajalle, jotta koiran isäntä ja emäntä pääsivät tapaamaan ulkomailla opiskelevaa poikaansa. Labbiksen hoitajaksi uskaltauduin - tosin ulkoilutin sitä hihnan päässä.
Labbis on hyväluontoinen seurakoira.
Ja tämä oli hyvin kasvatettu ja tottelevainen ja iloinen, reipas koira. Toivottavasti en viikossa pilannut sitä.
Kuulen palautteen pian.
Kulttuuri - ja nuorisolautakunnan toiseksi viimeinen kokous sujui kiihkeän kekustelun merkeissä.
Nuorisoasiat ja kulttuurille kohdennettujen valtion avustusten väärin kohdentaminen Jyväskylässä keskusteluttivat vakavasti lautakunnan jäseniä.
Emmekä siis jeesustelleet vaalien vuoksi vaan koimme , että useamman vuoden aikana koko lautakunnan jäsenten yhteinen tahto nuorisotilojen parannusten suhteen: tilojen lisääminen , aukiolojen lisääminen ja ammattinuorisotyöntekijöiden
palkkaminen ei ollut aiheuttanut juuri minkäänlaisia toimenpiteitä.Uusimmasta budejttiesitykisestä oli apulaiskaupunginjohtaja Arto Lepistö pyyhkinyt pois ehdotetut kolme uutta nuorisotyöntekijän virkaa!
Ainoa toteutunut korjaus oli
Kuokkalaan tulevaa parannettua nuorisotilaa pienkirjaston yhteydessä. Pommitimme yhtenä miehenä vastuullisia virkamiehiä. Jotka kehtasivat väittää , että intoilemme Kauhajoen ,Jokelan ja Keravan tapahtumien ja vaalien vuoksi-TÖRKEÄ VÄITE
EI - Me olemme halunneet nuorisotyöhön korjausta jo kolmen vuoden ajan -pöytäkirjoista voi tarkistaa.
Emme ole vaalien tai muun tapahtuman vuoksi aktivoituneet. Olemme myös esittäneet ,että lautakunnassa tulisi olla nuorten edustus kokouksissa - vaikka läsnäölo ja puheoikeus riittäisi nuorten valitsemalta edustajalta. Mutta ei ole edetty juuri lainkaan. Missä vika?
Nuoret ovat aktiivisia - esimerkkinä käy lukiolaisten mielenosoitus suurlukiota vastaan. Annettaan nuorille enemmän tilaa ja ääntä. Ennekuin tapahtuu pahoja.
Nyt päätöksenteko on painottunut vanhahtavaan konservatismiin ja pimeän pelkoon- luullaan , että nuoret eivät osaa käyttäytyä omissa tiloissaan jollei ole massiivista ja kallista valvontaa. Huhuh! Ei ole ihme jos nuoret eivät äänestä - vanhukset pitää kiinni stereotypioistaan ja piiloutuvat pykälien taa -
HB -betoniteollisuuden uuden tuotantolinjan juhlat olivat keskiviikkona iltapäivällä Uuden linjan ansiosta Jyväskylässä työllistyy edelleen muutama sata ihmistä ja luonnolle rasitusta tuottava hukkamateriaali pienenee 40 prosenttia. Onhan kyse maaperästä louhitusta luonnonkivestä.
Juhlissa oli eläviä kukkia johdattamassa betonipihan läpi kohti tuotantohallia , nuorten tanssijoiden huippuesitys , hyvää ruokaa posliiniastioista ja iloinen tunnelma.
Sieltä sitten takaisin omalle työhuoneelle savireliefiä työstämään valukuntoon.
Kirjoitin vaaleja koskevan mielipidekirjoituksen Keskisuomaliseen koskien uuden kaupungin sopimusta kolmen lautakunnan yhdistämisestä , saa nähdä ehtiikö julkaisuun ennen vaaleja - edellinen kirjoitukseni koskien nuorisoa ja kulttuuria julkaistiin mielipideosiossa neljän viikon viiveellä Keskisuomalaisessa.
Vasta Kauhajoen tapahtumien jälkeen.
Se siitä monien erilaisten mielipiteitten julkituomisesta maakunnan päälehdessä-
Noniin puolueeni on väärä - tottkai.
Mutta silti peräänkuulutetaan värikkyyttä ja räväkkiä mielipiteitä- no pitäisi sitten antaa oikeasti tilaa moniäänisyydelle, tilaa tuntuu löytyvän kaikenlaiselle kulutushömpälle varpaiden kynsien kiillotuksesta ja sen pituudesta siihen ja ties vaikka mitä viihdyttävän turruttavaa.
Vaalit ovat vain joka neljäs vuosi. Luulisi kaikkia osapuolia huolettavan politiikan hämärtymisen , vaalirahoitustörkeydet ja politiikan uskottavuus ja politiikkojen viihtellityminen ja esiintyminen hömppäosioissa.
Eikä minulla ole vaalirahoittajia. Ihan omaa itseä henkilölläni markkinoin.
Oli raikasta olla Jyväskylän Yliopiston vaalipaneelissa, koska paikalla oli runsas sata nuorta opiskelijaa hyvällä energialla ja kysymyksillä.
Keskustalla ja kristillisillä oli varaa olla poissa tilaisuudesta vaikka olivat ilmoittaneet edustajan tulevan.
Tuli ihan oikea vaalifiilis - kiitos vain mukaville , tilaa antaville juontajille ja kanssapanelisteille!
Nonyt saa riittää jorinat tällä erää!
T. Marja
Tämä viikko on mennyt koiranhoitohommissa , kulttuuri- ja nuorisolautakunnan kokouksessa ja HB - betoniteollisuuden uuden tuotantolinjan avajaisten merkeissä.
Edellisen blogini aiheena oli osaksi koira. Olin tuolloin kuusi-seitsemän vuotias.
Pidän edelleen koirista niin paljon , että en ota itselleni koiraa.
Koska olen niin paljon liikenteessä työni vuoksi , että koira joutuisi olemaan liikaa yksin.
Koira tarvitsee seuraa ja ulkoilua eikä ole mikään sisustusjuttu.
Ystävilläni on koiria , joiden seurasta saan nauttia silloin tällöin.
Tällä viikolla sain vastuullisen tehtävän olla koiran hoitajana labradourin noutajalle, jotta koiran isäntä ja emäntä pääsivät tapaamaan ulkomailla opiskelevaa poikaansa. Labbiksen hoitajaksi uskaltauduin - tosin ulkoilutin sitä hihnan päässä.
Labbis on hyväluontoinen seurakoira.
Ja tämä oli hyvin kasvatettu ja tottelevainen ja iloinen, reipas koira. Toivottavasti en viikossa pilannut sitä.
Kuulen palautteen pian.
Kulttuuri - ja nuorisolautakunnan toiseksi viimeinen kokous sujui kiihkeän kekustelun merkeissä.
Nuorisoasiat ja kulttuurille kohdennettujen valtion avustusten väärin kohdentaminen Jyväskylässä keskusteluttivat vakavasti lautakunnan jäseniä.
Emmekä siis jeesustelleet vaalien vuoksi vaan koimme , että useamman vuoden aikana koko lautakunnan jäsenten yhteinen tahto nuorisotilojen parannusten suhteen: tilojen lisääminen , aukiolojen lisääminen ja ammattinuorisotyöntekijöiden
palkkaminen ei ollut aiheuttanut juuri minkäänlaisia toimenpiteitä.Uusimmasta budejttiesitykisestä oli apulaiskaupunginjohtaja Arto Lepistö pyyhkinyt pois ehdotetut kolme uutta nuorisotyöntekijän virkaa!
Ainoa toteutunut korjaus oli
Kuokkalaan tulevaa parannettua nuorisotilaa pienkirjaston yhteydessä. Pommitimme yhtenä miehenä vastuullisia virkamiehiä. Jotka kehtasivat väittää , että intoilemme Kauhajoen ,Jokelan ja Keravan tapahtumien ja vaalien vuoksi-TÖRKEÄ VÄITE
EI - Me olemme halunneet nuorisotyöhön korjausta jo kolmen vuoden ajan -pöytäkirjoista voi tarkistaa.
Emme ole vaalien tai muun tapahtuman vuoksi aktivoituneet. Olemme myös esittäneet ,että lautakunnassa tulisi olla nuorten edustus kokouksissa - vaikka läsnäölo ja puheoikeus riittäisi nuorten valitsemalta edustajalta. Mutta ei ole edetty juuri lainkaan. Missä vika?
Nuoret ovat aktiivisia - esimerkkinä käy lukiolaisten mielenosoitus suurlukiota vastaan. Annettaan nuorille enemmän tilaa ja ääntä. Ennekuin tapahtuu pahoja.
Nyt päätöksenteko on painottunut vanhahtavaan konservatismiin ja pimeän pelkoon- luullaan , että nuoret eivät osaa käyttäytyä omissa tiloissaan jollei ole massiivista ja kallista valvontaa. Huhuh! Ei ole ihme jos nuoret eivät äänestä - vanhukset pitää kiinni stereotypioistaan ja piiloutuvat pykälien taa -
HB -betoniteollisuuden uuden tuotantolinjan juhlat olivat keskiviikkona iltapäivällä Uuden linjan ansiosta Jyväskylässä työllistyy edelleen muutama sata ihmistä ja luonnolle rasitusta tuottava hukkamateriaali pienenee 40 prosenttia. Onhan kyse maaperästä louhitusta luonnonkivestä.
Juhlissa oli eläviä kukkia johdattamassa betonipihan läpi kohti tuotantohallia , nuorten tanssijoiden huippuesitys , hyvää ruokaa posliiniastioista ja iloinen tunnelma.
Sieltä sitten takaisin omalle työhuoneelle savireliefiä työstämään valukuntoon.
Kirjoitin vaaleja koskevan mielipidekirjoituksen Keskisuomaliseen koskien uuden kaupungin sopimusta kolmen lautakunnan yhdistämisestä , saa nähdä ehtiikö julkaisuun ennen vaaleja - edellinen kirjoitukseni koskien nuorisoa ja kulttuuria julkaistiin mielipideosiossa neljän viikon viiveellä Keskisuomalaisessa.
Vasta Kauhajoen tapahtumien jälkeen.
Se siitä monien erilaisten mielipiteitten julkituomisesta maakunnan päälehdessä-
Noniin puolueeni on väärä - tottkai.
Mutta silti peräänkuulutetaan värikkyyttä ja räväkkiä mielipiteitä- no pitäisi sitten antaa oikeasti tilaa moniäänisyydelle, tilaa tuntuu löytyvän kaikenlaiselle kulutushömpälle varpaiden kynsien kiillotuksesta ja sen pituudesta siihen ja ties vaikka mitä viihdyttävän turruttavaa.
Vaalit ovat vain joka neljäs vuosi. Luulisi kaikkia osapuolia huolettavan politiikan hämärtymisen , vaalirahoitustörkeydet ja politiikan uskottavuus ja politiikkojen viihtellityminen ja esiintyminen hömppäosioissa.
Eikä minulla ole vaalirahoittajia. Ihan omaa itseä henkilölläni markkinoin.
Oli raikasta olla Jyväskylän Yliopiston vaalipaneelissa, koska paikalla oli runsas sata nuorta opiskelijaa hyvällä energialla ja kysymyksillä.
Keskustalla ja kristillisillä oli varaa olla poissa tilaisuudesta vaikka olivat ilmoittaneet edustajan tulevan.
Tuli ihan oikea vaalifiilis - kiitos vain mukaville , tilaa antaville juontajille ja kanssapanelisteille!
Nonyt saa riittää jorinat tällä erää!
T. Marja
tiistaina, lokakuuta 07, 2008
OLO ON KUIN NUMMISUUTARIN ESKOLLA HÄISSÄ!
Hampaita kiristää.
Pää kutiaa.
Aivot kiehuvat.
Kädet huitovat.
Silmät pyörivät päässä.
Sydän hakkaa.
Jalat juoksevat yölläkin.
Ranteissa pakotusta. Ajatus harhaa.
Otan kiinni ohi lipuvasta terveestä ajatuksesta.
Saan kiinni tasaisemmasta.
Kulku jatkuu.
Ei , en ole vaalienalushuumassa.
KIITOS YSTÄVILLE JA KYLÄN MIEHILLE TUESTA!
Nyt se on tehty.
Olen muuttanut työhuonetta.
Inventoinut kahdenkymmenen vuoden tuotantoa ja materiaalia kuukauden ja loppurytinäänhän se jäi raaka puhdistus.
Aina toivoi , että saisi jäädä Keskimaan kulttuurimyönteisyyden suojissa jatkamaan työskentelyä entisellä margariinitehtaalla- varsinkin kun tilaan ei ollutkaan tulossa remonttia.
Ei toimitusjohtaja edes vastannut kirjeeseeni jatkoajasta.
Buisness is buisness totesi Keskimaan kiinteistövastaava.
Art happens somewhere else.
Yksi maamme tunnetuin kuvanveistäjätär( taiteilija itse haluaa käyttää em.ammattinimikettä) sattui radiossa olemaan Ylen ykkösen kulttuuriohjelmassa tapahtumien aikaan ja kun kysyttiin, että kummassa on mukavampi ilmapiiri Pariisissa vai Helsingissä( hän oli työskennellyt lyhyitä jaksoja Pariisissa vähän aikaa sitten ) niin hän totesi , että Helsingissä on kolkompaa ja kylmempää ja kaikilla Suomessa pitää olla ÄSHH -etukortti ja jokaisen kohtalo on määritelty ennakkoon.Että Pariisissa ihminen saa olla oma itsensä ja anonyymi.
Järjestin työhuoneella varastomyyntinäyttelyn ja tavaroiden kirpputoria pidin työhuoneella ja Vaajakosken Vaajapörssissä.
Paljon merkitsi harvalukuisen, mutta uskollisen kannattajajoukon käynti ja osallistuminen ostoilla aina hirveältä tuntuvaan varastojen tyhjennykseen. Ja varojen keräämiseen kuljetusta ja uuden tilan takuuvuokraan.Uskaltautuipa piipahtamaan muutama politiikkokin eri puolueista.
Pääsin ehjänä uuteen tilaan Yliopistokatu 28 E:hen, heti Maistraatin kohdalta sisäpihalle Lyseota vastapäätä- arvoisaa seuraa.
Ainakin ollut naapurissa;Fredriksonin hattutehdas ja kotitalo lyseon lisäksi.
Siispä hallinoin nyt 77 neliöä siistiä, valoisaa,edullista kellaritilaa päivänvaloputkin ja vesipisteellä ja sähkölukituksella.WC+ suihku ja pukukoppi.
Mitäs sillä ikkunalla tekisikään – tuijottelisi turhanpäiväisiä, saisi harhauttavia ajatuksia päähänsä ja syyn olla tekemättä oikeita töitä.
Yksi tilaustyö yksityiselle on menossa.
Savea pääsin muovailemaan ja luonnos on jo onnistunut.
Viime viikon opetin Savossa Ingmannin Käsi- ja Taideteollisuusoppilaitoksella sairasloman sijaisena viikon – aiheena Valokuva installaation osana- Hyvä Esine Paha Esine – tutkimme omaa viimeistä päivää auki olevaa näyttelyäni Suomen Ortodoksisella Kirkkomuseolla ja Museon esinekokoelmia, piirsimme ja keskustelimme aiheesta.
Koululla katsoimme Andy Warhol -dokumentin, minkä pohjalta valokuva-alaa opiskelevat oppilaat tekivät kirjoitelman.Ja tutkivat Andyn suhdetta kameraan ja kuvattaviin.
Mielenkiintoista on verratta Andyn kaupallisuutta nykytaiteen kaupallisiin linjauksiin.
Mitä taiteessa tapahtuu – millä välineillä jne.Millä tavoin tapahtuu?
Keskiviikkona opetustuntien jälkeen Kirkkomuseolle näyttelyä purkamaan.
Valvoja hihkaisi kävijämäärän – 6000 kävijää.
Ei hullummin uusioikoniaiheella – toki osa ihmisistä tuli Kirkkomuseonkin kokoelmien vuoksi....... Iltapäivällä klo 15 auto saatiin lastiin ja isolla pakettiautolla Jyväskylään ja lastin purkamisen jälkeen taas Kuopioon ja aamuksi opettamaan.
Ei tarvinnut iltalenkillä käydä.
Viikonlopuille osui Jyväskylän Seudun kansalaisopiston suosittu mosaiikkikurssi Mosaiikin Hehkua Ravennasta!Kurssi oli täynnä aivan uusia opiskelijoita, vain yksi konkari- saimme kuvat alkuun ja hyväoppinen ja rivakka porukka sai hehkuvat luomukset betoniin jo sunnuntaina- jatkoa seurasi viime lauantaina.
Ja lisää upeita valuja.
Nyt sitten rästissä pr-hommia ja suhteiden hoitohommia.
Syyskuussa piti verottajalle piti käydä näyttämässä ajopäiväkirjat ja selvittämässä vähennyskelpoisia menoja vuosien 2006 ja 2007 lopulliseen verotukseen ja oikaisupyyntöön liittyen.Siinä vierähti usea syyskuun tunti.
Tämä viikko täyttyy siirretyistä tapaamisista ja omien teosten esittelystä eri tilanteissa.
Huomenna on Yliopiston kirjastossa Jyväskylän Yliopiston opiskelijoiden vaalitentti kunnallisvaaliehdokkaille.
Olen lupautunut sinne Vasemmistoliiton edustajana ja ehdokkaana.
Mielenkiintoista kuulla opiskelijoiden huolet ja teemat kuntavaaleissa.
Suomea velloo vaalien alla päivänpolttavia kysymyksiä: Kaupunki Puutarhalla vai Betonilla?Aseilla vai ilman?
Maaseutu vai kaupunki?
Syvälle mieleeni on jäänyt omakohtainen tapahtuma maalaiskylästä.
Kokemuksia oli useita, mutta tämä sopii päivän ja vaalien teemaan parhaiten.
Olen syntynyt maalaisliittolaisen ja uskonnollisuuden virittämään maalaiskylämiljööseen – yllätys , yllätys – Keminmaan Viitakosen kylän uudelle kansakoululle kätilön avustuksella.
Jyväskyläläis-syntyinen kansakouluopettajaäitini aloitti
siellä ensimmäisenä uutena opettajana aivan uudessa funkkiskoulussa 50-luvun alussa.
Vielä 60-luvulla maalla kuljettiin kiväärit olalla ja koirat riehuivat valtoimenaan vapaana kylän raitilla- Todistimme usein ikkunasta kovien talvipakkasten aikaan näkyä nalkkiin jääneistä koiria- avuttomina pyristelemässä takamuksiaan toisista eroon.
Koirat olivat mustavalkoisia, karjalan karhukoiria, ajokoiria, kellertäviä suomen pystykorvia tai sekarotuisia piskejä.Heittelimme ikkunasta leivänkannikoita niille.
Lapsena löysimme naapurin tutun koiran ammuttuna lumessa tienposkessa.Kukaan ei tunnustanut ampuneensa.
Se oli jo vanhus , takamuksissa kauhtuneita,ruskeita karvoja mustan seassa.
Minäkin sain oman koiran – Karjalan karhukoiran Jerin – juoksimme sen kanssa onnellisina läheisessä sekametsässä. Se tuli aina kun kutsuin häntä kiemuralla selän päällä.
Asuimme koulun opettaja-asunnossa.
Koulun punaisen lauta-aidan takana oli naapuritalon lammastarha. Ikkunamme olivat hakaan päin.
Yhtenä aamuna tarhasta löytyi raadeltu lammas.
Naapurin nuori mies tuli meille ja väitti minun koirani Jerin raadelleen lampaan – Pentuhan se vielä on, ei se osaisi lammasta tappaa.
Todisteita ei ollut,ei mitään.
Emme uskoneet ja sanoimme, että naapuri syyttää väärää koiraa.
Naapuri ei tyytynyt puheisiin.
Jotenkin hän sai Jerini varastettua ja laitettua kettingillä omaan pihaan kiinni – en muista tarkasti miten kaikki kävi – sitten hän tuli takaisin vaatimaan isältäni ,että hänen tulee selvittää heillä lampaanraatelua ja koira ammutaan jos isä ei ilmaannu sovitussa ajassa paikalle.
Isä kieltäytyi menemästä.Vaikka pyysin.
Juoksin naapurin maalaistaloon, josta meillä oli maitotinki ja ystävieni äidin luokse pyytämään apua ja hän kehotti minua menemään itse ja pelastamaan koirani naapurin pihasta.
Hän ei voinut tehdä sitä, koska pelkäsi, että tulee varmemmin nähdyksi kuin pieni lapsi koiran luolta.
Minä juoksin hädässäni pelastamaan koiraani.
Jeri oli kiinni navetan seinässä ja kettinki oli solmittu isoksi mytyksi ,jota yritin kädet täristen avata- eihän siitä tietenkään mitään tullut, en saanut ajoissa kettinkimyttyä auki- naapurin mies tuli ovesta pihalle ruutuessuun pukeutuneen äitinsä ja pikkuveljensä kanssa.
He seisoivat yhtenä toisiinsa nojaavana ryhmänä piharinteessä ja kivääri osoitti minua.
Mies huusi minulle, että jos en hellitä irrottamasta kettinkiä hän ampuu minua.
Hetken jatkoin epätoivoista avaamista,mutta lopulta tajusin naapurin tarkoittavan totta ja juoksin pakokauhussa pois.
Menin ystävieni äidin luo ja hän sanoi, että olisi pitänyt irroittaa pannan solki, olisi onnistunut pelastaminen.
Sitten laskin jossain hiljaisuudessa minuutteja, kuulin laukauksen ja tiesin, että koirani oli ammuttu.
Muistan kettinkimytyn ja tunnen sen kädessäni.Muistan pihan ja lautaseinän ja kiväärin.Muuta en muista.
Jonkin vuoden kuluttua tapahtuneesta pelottavaan naapuriin ajoi mustamaija peräkärryn kanssa ja kerrottiin, että koirani surmaajan veli oli tappanut itsensä.
Myöhemmin kuulin, että myös koirani surmaaja ampui itsensä.
Heidän isäänsä en nähnyt koskaan.
Oliko sota vienyt vai joku muu.
Ihana, turvallinen , vastantuoksuinen maaseutu.
Minä en kaipaa maalle.
Viihdyn kerrostalossa.
Ihmisten lähellä.
Käykäähän äänestämässä oman idyllin puolesta.
Marja
Ps Jos joku haluaa vaalipuheitani – täytyy palata taaksepäin tuohon edelliseen kirjoitukseen heinäkuulta ja sieltä loppupuolelta löytyy kommenttia kuntapolitikointiin.
Pää kutiaa.
Aivot kiehuvat.
Kädet huitovat.
Silmät pyörivät päässä.
Sydän hakkaa.
Jalat juoksevat yölläkin.
Ranteissa pakotusta. Ajatus harhaa.
Otan kiinni ohi lipuvasta terveestä ajatuksesta.
Saan kiinni tasaisemmasta.
Kulku jatkuu.
Ei , en ole vaalienalushuumassa.
KIITOS YSTÄVILLE JA KYLÄN MIEHILLE TUESTA!
Nyt se on tehty.
Olen muuttanut työhuonetta.
Inventoinut kahdenkymmenen vuoden tuotantoa ja materiaalia kuukauden ja loppurytinäänhän se jäi raaka puhdistus.
Aina toivoi , että saisi jäädä Keskimaan kulttuurimyönteisyyden suojissa jatkamaan työskentelyä entisellä margariinitehtaalla- varsinkin kun tilaan ei ollutkaan tulossa remonttia.
Ei toimitusjohtaja edes vastannut kirjeeseeni jatkoajasta.
Buisness is buisness totesi Keskimaan kiinteistövastaava.
Art happens somewhere else.
Yksi maamme tunnetuin kuvanveistäjätär( taiteilija itse haluaa käyttää em.ammattinimikettä) sattui radiossa olemaan Ylen ykkösen kulttuuriohjelmassa tapahtumien aikaan ja kun kysyttiin, että kummassa on mukavampi ilmapiiri Pariisissa vai Helsingissä( hän oli työskennellyt lyhyitä jaksoja Pariisissa vähän aikaa sitten ) niin hän totesi , että Helsingissä on kolkompaa ja kylmempää ja kaikilla Suomessa pitää olla ÄSHH -etukortti ja jokaisen kohtalo on määritelty ennakkoon.Että Pariisissa ihminen saa olla oma itsensä ja anonyymi.
Järjestin työhuoneella varastomyyntinäyttelyn ja tavaroiden kirpputoria pidin työhuoneella ja Vaajakosken Vaajapörssissä.
Paljon merkitsi harvalukuisen, mutta uskollisen kannattajajoukon käynti ja osallistuminen ostoilla aina hirveältä tuntuvaan varastojen tyhjennykseen. Ja varojen keräämiseen kuljetusta ja uuden tilan takuuvuokraan.Uskaltautuipa piipahtamaan muutama politiikkokin eri puolueista.
Pääsin ehjänä uuteen tilaan Yliopistokatu 28 E:hen, heti Maistraatin kohdalta sisäpihalle Lyseota vastapäätä- arvoisaa seuraa.
Ainakin ollut naapurissa;Fredriksonin hattutehdas ja kotitalo lyseon lisäksi.
Siispä hallinoin nyt 77 neliöä siistiä, valoisaa,edullista kellaritilaa päivänvaloputkin ja vesipisteellä ja sähkölukituksella.WC+ suihku ja pukukoppi.
Mitäs sillä ikkunalla tekisikään – tuijottelisi turhanpäiväisiä, saisi harhauttavia ajatuksia päähänsä ja syyn olla tekemättä oikeita töitä.
Yksi tilaustyö yksityiselle on menossa.
Savea pääsin muovailemaan ja luonnos on jo onnistunut.
Viime viikon opetin Savossa Ingmannin Käsi- ja Taideteollisuusoppilaitoksella sairasloman sijaisena viikon – aiheena Valokuva installaation osana- Hyvä Esine Paha Esine – tutkimme omaa viimeistä päivää auki olevaa näyttelyäni Suomen Ortodoksisella Kirkkomuseolla ja Museon esinekokoelmia, piirsimme ja keskustelimme aiheesta.
Koululla katsoimme Andy Warhol -dokumentin, minkä pohjalta valokuva-alaa opiskelevat oppilaat tekivät kirjoitelman.Ja tutkivat Andyn suhdetta kameraan ja kuvattaviin.
Mielenkiintoista on verratta Andyn kaupallisuutta nykytaiteen kaupallisiin linjauksiin.
Mitä taiteessa tapahtuu – millä välineillä jne.Millä tavoin tapahtuu?
Keskiviikkona opetustuntien jälkeen Kirkkomuseolle näyttelyä purkamaan.
Valvoja hihkaisi kävijämäärän – 6000 kävijää.
Ei hullummin uusioikoniaiheella – toki osa ihmisistä tuli Kirkkomuseonkin kokoelmien vuoksi....... Iltapäivällä klo 15 auto saatiin lastiin ja isolla pakettiautolla Jyväskylään ja lastin purkamisen jälkeen taas Kuopioon ja aamuksi opettamaan.
Ei tarvinnut iltalenkillä käydä.
Viikonlopuille osui Jyväskylän Seudun kansalaisopiston suosittu mosaiikkikurssi Mosaiikin Hehkua Ravennasta!Kurssi oli täynnä aivan uusia opiskelijoita, vain yksi konkari- saimme kuvat alkuun ja hyväoppinen ja rivakka porukka sai hehkuvat luomukset betoniin jo sunnuntaina- jatkoa seurasi viime lauantaina.
Ja lisää upeita valuja.
Nyt sitten rästissä pr-hommia ja suhteiden hoitohommia.
Syyskuussa piti verottajalle piti käydä näyttämässä ajopäiväkirjat ja selvittämässä vähennyskelpoisia menoja vuosien 2006 ja 2007 lopulliseen verotukseen ja oikaisupyyntöön liittyen.Siinä vierähti usea syyskuun tunti.
Tämä viikko täyttyy siirretyistä tapaamisista ja omien teosten esittelystä eri tilanteissa.
Huomenna on Yliopiston kirjastossa Jyväskylän Yliopiston opiskelijoiden vaalitentti kunnallisvaaliehdokkaille.
Olen lupautunut sinne Vasemmistoliiton edustajana ja ehdokkaana.
Mielenkiintoista kuulla opiskelijoiden huolet ja teemat kuntavaaleissa.
Suomea velloo vaalien alla päivänpolttavia kysymyksiä: Kaupunki Puutarhalla vai Betonilla?Aseilla vai ilman?
Maaseutu vai kaupunki?
Syvälle mieleeni on jäänyt omakohtainen tapahtuma maalaiskylästä.
Kokemuksia oli useita, mutta tämä sopii päivän ja vaalien teemaan parhaiten.
Olen syntynyt maalaisliittolaisen ja uskonnollisuuden virittämään maalaiskylämiljööseen – yllätys , yllätys – Keminmaan Viitakosen kylän uudelle kansakoululle kätilön avustuksella.
Jyväskyläläis-syntyinen kansakouluopettajaäitini aloitti
siellä ensimmäisenä uutena opettajana aivan uudessa funkkiskoulussa 50-luvun alussa.
Vielä 60-luvulla maalla kuljettiin kiväärit olalla ja koirat riehuivat valtoimenaan vapaana kylän raitilla- Todistimme usein ikkunasta kovien talvipakkasten aikaan näkyä nalkkiin jääneistä koiria- avuttomina pyristelemässä takamuksiaan toisista eroon.
Koirat olivat mustavalkoisia, karjalan karhukoiria, ajokoiria, kellertäviä suomen pystykorvia tai sekarotuisia piskejä.Heittelimme ikkunasta leivänkannikoita niille.
Lapsena löysimme naapurin tutun koiran ammuttuna lumessa tienposkessa.Kukaan ei tunnustanut ampuneensa.
Se oli jo vanhus , takamuksissa kauhtuneita,ruskeita karvoja mustan seassa.
Minäkin sain oman koiran – Karjalan karhukoiran Jerin – juoksimme sen kanssa onnellisina läheisessä sekametsässä. Se tuli aina kun kutsuin häntä kiemuralla selän päällä.
Asuimme koulun opettaja-asunnossa.
Koulun punaisen lauta-aidan takana oli naapuritalon lammastarha. Ikkunamme olivat hakaan päin.
Yhtenä aamuna tarhasta löytyi raadeltu lammas.
Naapurin nuori mies tuli meille ja väitti minun koirani Jerin raadelleen lampaan – Pentuhan se vielä on, ei se osaisi lammasta tappaa.
Todisteita ei ollut,ei mitään.
Emme uskoneet ja sanoimme, että naapuri syyttää väärää koiraa.
Naapuri ei tyytynyt puheisiin.
Jotenkin hän sai Jerini varastettua ja laitettua kettingillä omaan pihaan kiinni – en muista tarkasti miten kaikki kävi – sitten hän tuli takaisin vaatimaan isältäni ,että hänen tulee selvittää heillä lampaanraatelua ja koira ammutaan jos isä ei ilmaannu sovitussa ajassa paikalle.
Isä kieltäytyi menemästä.Vaikka pyysin.
Juoksin naapurin maalaistaloon, josta meillä oli maitotinki ja ystävieni äidin luokse pyytämään apua ja hän kehotti minua menemään itse ja pelastamaan koirani naapurin pihasta.
Hän ei voinut tehdä sitä, koska pelkäsi, että tulee varmemmin nähdyksi kuin pieni lapsi koiran luolta.
Minä juoksin hädässäni pelastamaan koiraani.
Jeri oli kiinni navetan seinässä ja kettinki oli solmittu isoksi mytyksi ,jota yritin kädet täristen avata- eihän siitä tietenkään mitään tullut, en saanut ajoissa kettinkimyttyä auki- naapurin mies tuli ovesta pihalle ruutuessuun pukeutuneen äitinsä ja pikkuveljensä kanssa.
He seisoivat yhtenä toisiinsa nojaavana ryhmänä piharinteessä ja kivääri osoitti minua.
Mies huusi minulle, että jos en hellitä irrottamasta kettinkiä hän ampuu minua.
Hetken jatkoin epätoivoista avaamista,mutta lopulta tajusin naapurin tarkoittavan totta ja juoksin pakokauhussa pois.
Menin ystävieni äidin luo ja hän sanoi, että olisi pitänyt irroittaa pannan solki, olisi onnistunut pelastaminen.
Sitten laskin jossain hiljaisuudessa minuutteja, kuulin laukauksen ja tiesin, että koirani oli ammuttu.
Muistan kettinkimytyn ja tunnen sen kädessäni.Muistan pihan ja lautaseinän ja kiväärin.Muuta en muista.
Jonkin vuoden kuluttua tapahtuneesta pelottavaan naapuriin ajoi mustamaija peräkärryn kanssa ja kerrottiin, että koirani surmaajan veli oli tappanut itsensä.
Myöhemmin kuulin, että myös koirani surmaaja ampui itsensä.
Heidän isäänsä en nähnyt koskaan.
Oliko sota vienyt vai joku muu.
Ihana, turvallinen , vastantuoksuinen maaseutu.
Minä en kaipaa maalle.
Viihdyn kerrostalossa.
Ihmisten lähellä.
Käykäähän äänestämässä oman idyllin puolesta.
Marja
Ps Jos joku haluaa vaalipuheitani – täytyy palata taaksepäin tuohon edelliseen kirjoitukseen heinäkuulta ja sieltä loppupuolelta löytyy kommenttia kuntapolitikointiin.
torstaina, heinäkuuta 24, 2008
SADAN PÄIVÄN SADE
Jatkuva sade toi mieleen nuoruudessa Kankaanpään taidekoulussa luetun kirjan Sadan Vuoden yksinäisyys.
(Sadan vuoden yksinäisyys (Cien años de soledad) on kolumbialaisen Nobel-kirjailijan Gabriel García Márquezin romaani vuodelta 1967. Kirja on yksi García Márquezin pääteoksista ja latinalaisen Amerikan kirjallisuuden klassikko. Se on myös niin sanotun maagisen realismin tunnetuimpia edustajia. Kirja on käännetty 35 kielelle ja sitä on myyty yli 30 miljoonaa kappaletta.
Sadan vuoden yksinäisyys, samoin kuin jotkut muutkin García Márquezin kirjat, sijoittuu kuvitteelliseen Macondon kylään Kolumbiassa. Elämäkerrassaan Elää kertoakseen García Márquez kertoo Macondon perustuvan kyliin, joissa hän lapsena asui.
Kirja kertoo tarinan Buendían suvusta, sen seitsemän sukupolven kukoistuksesta ja tuhosta. Se on hyvin vertauskuvallinen ja sen katsotaan tiivistävän Kolumbian tai koko latinalaisen Amerikan historian sotineen, vallankaappauksineen, banaaniplantaaseineen ja työläisten joukkomurhineen.Lainaus google-haulla)
Kirjan tapahtumat sijoittuvat MACONDO-nimiseen kaupunkiin.
Siellä satoi kuukausitolkulla ja sade alkoi vaikuttamaan ihmisiin ja eläimistöön. Macondossa, kaupungissa , minne kirjan tapahtumat sijoittuvat johdetaan alueen monikansallisen yrityksen johtamaa banaaniviljelmää. Löysimme nuorina ainakin sen yhtymäkohdan Kankaanpäähän , että molemmat olivat yhtä mielettömiä paikkoja, toki Marquesin Macondo kiehtovampi ja mielikuvituksellisempi.. Nimesimme jopa Kankanpään Kakondoksi.
Yksi vuokraisäntämme oli valtakunnan politiikassa menestynyt juristi , joka omisti puolet Kakondosta ja Kakondon ihmisistä.
Kierrätti meitä ympäri kylää ja osoitteli puutalorotiskoja , joita omisti ja jotka vuokraisi meille mielellään sopuhintaan!
Kaupungissa ei ollut häävisti vuokra-asuntoja taidekoululaisille niinpä tämä maankuuluu juristi vuokrasi meille asunnon ( 350 markkaa-1980)puulämmitteisestä kaksikerroksisesta puutalosta keskellä kaupunkia – yläerran kaksi huonetta – vesi taidettiin kantaa kaivosta.
Alakerrassa asui työtön ,Kankaanpääläinen pariskunta , kolmissakymmenissä oleva – yksi yö heräsimme savuun ja huutoon , alakerta paloi.
Onneksi meillä ei ollut muuta kalustoa kuin rinkat ja petivaatteet , taisimmme nukkua vaatteet päällä, koska oli viileää.
Nappasimme tavarat kainaloon , osan heitimme ikkunasta ja taisimme itsekin pelastautua palotikkaita pitkin.
Alakerran naapurit olivat jo pihalla ja kuiskasivat meille , että he sytyttivät tahallaan palon , että saisivat kaupngilta kunnon vuokrakämpän!
Unohtivat ilmoittaa meille suunnitelmastaan . Olivat ajatelleet että palo on niin pieni , että ehdimme ulos ajoissa!!!
Käskivät olla kertomatta kenellekkään.
Arvatkaapa jäivätkö kiinni tuhopoltosta ?
Me yövyimme rehtorin kansliassa muutaman yön.
Kunnes löytyi seuraava Kakondolainen vuokraisäntä.
Vettä on tullut niin ,että muutoksia on huomattavissa ;torilla pulut opettelivat uimaan ja asuntooni
pyrähti lepakon näköinen olio- otin siitä yksi aamu kuvan, kun se nukkui ikkunan pielessä. Oliolla on karvainen turkki ja isot siivet ,pitkä kärsämäinen imukuppinokka tai vastaava – suihkussa huomasin , että sääriini on ilmestynyt pieniä punertavia, kutiavia pilkkuja ja yksi isompi – ajattelin että ystävävampyyri on käynyt einehtimässä yöllä paljaita jalkojani.
Otin kuvan vampyyrista.
Sattumalta samaan aikaan luin MUUMI-sarjakuvaa , missä kerrotaan vaarallisesta vampyyristä ja muumimamma tietenkin muulta perheeltä salaa ystävystyy vampyyrin kanssa piilottelee sitä keksipurkeissa ja vaikka missä.
Vaajakosken kirpputorin ovella pariskunta kertoi, että heidän asuntoonsa olivat lentäneet sisälle pöllön poikaset – aika kiva herätys, kun pikkupöllörivi katsoa tillittää sängyn vierellä.
Jatkuva sade toi myös mieleen Akira Kurosavan yhden elokuvan , jossa sataa tolkuttomasti ja kaikki on lohdutonta- japanilaiset näyttelijät kun osaavat ilmeillä ja puheen intonaatiolla tehostaa ikävääkin ikävämpää tunnelmaa – nimeä en nyt muista. Se on varhaiskauden tuotantoa ja tietenkin mustavalkoinen- sitä voi katsella näin sadepäivien ratoksi.Myydään dvd:nä.
Harrastan tällä hetkellä luovan työn lomassa tavaroiden inventointia; työhuoneen varasto on väärällään kaikkea tilateosmateriaalia ja muutoissa mukaan tarttunutta, nyt on luopumisen aika , viikon on jo Vaajakosken Kirppiksellä- sijaitsee sen kuuluisan Vaajakosken liikenneympyrään kulmilla- ollut pöytä no 181 ja rekki täynnä myytävää vaatetta ja tilpehööriä. Aloitin vaatimattomalla tavaralla , ikäänkuin vierotan itseni hellästi ensin ja sitten karaistuneena siirryn vaikeammin vieroitettaviin esineisiin.
Ainakin elokuun puoliväliin on pöytä numero 181 varattu. Nyt tässä pohdin , että paljonko voi repiä hiton korkeista , mustista , nahkaisisita,aidoista 70-luvun Abba-tyylin saappaista, todella rajut.
En vie niitä vielä tyrkylle , huutonettiä ajattelin kokeilla - sitten on Design Lepistön musta nahkaliivi , metallisella vetoketjulla, pikkusivutaskut joissa myös vetskarit , vuorellinen , nahka on sellaista , että kun sitä rutistelee siihen tulee loimuava ruskea sävy, täysin käyttämätön.
Kirjoja on tullut hankittua ja niitä sieltä löytyy myös -ymmärrettävästi ei divarilaatua , mutta luettavaa lastenkirjaa ja pokkareita.
Taisi tarttua tuo kesäflunssa blogista Päiviltä- .
kaikkihan on nykyään täällä virtuaalimaailmassa mahdollista. Lisäsin vielä edellytyksiä taudille
juoksentelemalla uhmakkaana vesisateessa kirppiksen ja työhuoneen väliä ilman sadetakkia ja tässä on lopputulos.Nenä vuotaa ja päähän koskee.
Asiaakin on päässä liikkunut ; kuntavaalit lähestyy ja äänestysinto on tiedustelujen mukaan lisääntynyt. Ehdokkaiden blogit heräävät eloon.
Toinen asia on kuka niitä viitsii lukea?
Nykymenoa seuratessa olisi syytä vaihtaa vanha valta uusiin vaikuttajiin.
Tunnen monia, jotka sanovat noin vaan lonkalta , että heitä ei politiikka kiinnosta lainkaan!
Aivan kuin heidän oma elämänsä muka voisi olla irrallaan mitenkään politiikasta , norsunluusaareke , missä itse ollaan oman elämän haltijoita.
Kaikki hyvä mitä meillä itsekullakin on terveydehuolto, koulutus, museot, yliopistot ym ovat nimenomaan rehellisten, antaumuksellisten politiikkojen aikaansamaa , he ovat olleet naisia ja miehiä , jotka ovat halunneet vaikuttaa oikeudenmukaisen , tasa-arvoisen yhteiskunnan puolesta – en puhu nykypolitiikoista vaan 40-50-luvun uranuurtajista ja sodanjälkeisen Suomen rakentamisesta sivistysvaltioksi , naisten äänioikeudesta , neuvolatoiminnan aloittamisesta, toimeentuloturvasta heikommille.
Eikö noissa asioissa riitä puolustettavaa nykyihmiselle , edes sen vertaa , että äänestää.
Minulla on ollut ILO 79 ÄÄNELLÄ( 400 Euron vaalibudjetti ) istua neljä vuotta kulttuuri-, ja nuorisolautakunnassa.
Olen ollut lähes kaikissa kokouksissa
.Paitsi niisä, joissa olen ollut jäävi tai olen ollut töissä muulla paikkakunnalla.
Minulla on ainakin nimettynä ollut nuori naisvarajäsen , joka ei ole käynyt yhdessäkkään kokouksessa tilallani , eikä ole jaksanut edes ilmoittaa virallisesti , että ei halua käydä varajäsenenä kokouksissa.
Tällaisia henkilöitä ei tarvitse valita edes hätävaraksi mihinkään.
Ilmoitin hänelle jo kaksi vuotta sitten, että jos ei hoida tehtäviä on jätettävä virallinen eroanomus kaupungin valtuustolle. Mutta ei mennyt jakeluun. Luottamustehtävän ottaessaan on hoidettava se ja sitouduttava siihen.Varajäsenenkin
Neljä vuotta lautakunnassa pudotti minut maanpinnalle , mitä tulee kunnalliseen päätöksentekoon; vaikuttaminen on erittäin vaikeaa ja kampittaminen ja väheksyminen ja henkinen kiusaaminen ihan yleinen tapa nurjetaa muutoksia yrittävä tai uutta ehdottava.
Todella raskasta on näillä ehdoilla ja näissä isojen puolueiden valta-asemissa yksittäisen naisvaikuttajan yrittää muuttaa asioita tai tuoda keskusteluun arvoja , joista ilmeisesti tavallinen kuntavaikuttaja on erkaantunut .
Kunnanvaltuutettujen ongelma on ,että he ovat pukkina kaalimaan vartijana ,useimmat ovat hyväpalkkaisessa kunnan virassa tai muussa julkisen yhteisön palveluksessa- Dynamiikkaa on vähän tai ei lainkaan.
Herra on herran päällä. Eli virkakoneisto ja nokkimisjärjestys on massiivinen- säästöä voisi syntyä virkakoneiston saneerauksella.
Tulevaisuus ei tuo hyvää Nuorisolle eikä kulttuurille.
Nyt kulttuuri- ja nuorisolautakunnalle ilmoitettiin toukokuun kokouksessa kulttuurin johtoryhmän puolesta , että suurjyväskylän uusi kulttuuri-ja nuorisolautakunta on myös urheilu-ja liikuntalautkaunta- kolmetoista jäeninen. Tampereelta on otettu mallia , siellä KUULEMMA toimii hyvin.
Meiltä lautakunna rivijäseniltä ei kysytty,mitä mieltä ollaan ,saattikka , että oltaisiin keskusteltu asiasta lautakunnassa. Minäpä tiedän , että Tampereella ei toimi tuo lautakuntakokoonpano ollenkaan hyvin. Urheilu-, ja liikuntalautakunta olisi tullut pitää erillään omana lautakuntanaan.
Jo nyt esim Nuoriso- ja kulttuurilautakunnan kokoukset ovat venyneet kolmituntisiksi. Ja miten pärjäävät naiset, humanistit ja kulttuuri-ihmiset lautakuntapaikkajaossa. Arvelenpa , että huonosti.
Tiedämme paljon nuorison ongelmista- tosin en Jyväskylässä ole törmännyt Kerava-ilmiöön ; nuoret istumassa päivät pääskytystään nurmikoilla ja sittareilla kaljapussit kourassa- mutta minusta jo nuorisolautakunta saisi olla oma itseäinen lautakunta. Esim nuorisotilojen fyysinen tila on Jyväskylässä aivan alakantissa , samoin henkilökunnan määrä.
Tosin henkilökunta on kiitettävän taitavaa , ammattitaitoista, motivoitunutta. Parannusta olemme lautakunnassa saaneet aikaan esim Kuokkalan osalta , missä nuorisotila sijaitsi kerrostalon alakerran huoneistossa ja oli järkyttvän pieni ja homeongelmainen tila.
Ottaen huomioon , että Kuokkalassa on paljon yhteisiä tiloja tarvitsevia nuoria. Nyt tulevat siis uudet ilat kirjastolle ja nuorisolle.
Lisäksi olen iloinen, että nuorten Taidetyöpaja sai jatkoaikaa.
Lähiöiden kirjastoja emme antaneet kaupungin johdon kovasta painostuksesta huolimatta kokonaan hävittää – syntyi kompromissi , pienkirjastot korvaavat lähikirjastoja ja osa jää entiselleen ja uusi kirjastoauto saatiin. Kaikki yhteisöllisyyttä ja turvallisuutta lisäävät yhteiset tilat ovat tärkeitä. Tilat, joissa ei kysytä ovella rahaa, papereita , ulkonäköä.
Yhteisten tilojen rakentamisella ja avoinna pitämisellä sekä ammattihenkilöstöllä pystymme ehkäisemmään pahaa mieltä ja lohduttomuutta.
On surullista seurata yhteisen hyvän murenemisen ja kovenevien olemassaolonehtojen seurauksia lehdistä. Esim. Kumppaanustalon kohtalo on huonoa politiikkaa. Erittäin huonoa!
Siksi on tärkeää ainakin yrittää vaikuttaa omissa valinoissa toisten elämä huomioiden ja käydä äänestämässä. Itse en koskaan ole ollut äänestämättä.
Nyt sade lopulta väistyi ja aurinko näkyy.
Taas pakkaamaan työhuoneelle.
Tervetuloa Vaajakosken Kirppikselle shoppailemaan.
Marja
(Sadan vuoden yksinäisyys (Cien años de soledad) on kolumbialaisen Nobel-kirjailijan Gabriel García Márquezin romaani vuodelta 1967. Kirja on yksi García Márquezin pääteoksista ja latinalaisen Amerikan kirjallisuuden klassikko. Se on myös niin sanotun maagisen realismin tunnetuimpia edustajia. Kirja on käännetty 35 kielelle ja sitä on myyty yli 30 miljoonaa kappaletta.
Sadan vuoden yksinäisyys, samoin kuin jotkut muutkin García Márquezin kirjat, sijoittuu kuvitteelliseen Macondon kylään Kolumbiassa. Elämäkerrassaan Elää kertoakseen García Márquez kertoo Macondon perustuvan kyliin, joissa hän lapsena asui.
Kirja kertoo tarinan Buendían suvusta, sen seitsemän sukupolven kukoistuksesta ja tuhosta. Se on hyvin vertauskuvallinen ja sen katsotaan tiivistävän Kolumbian tai koko latinalaisen Amerikan historian sotineen, vallankaappauksineen, banaaniplantaaseineen ja työläisten joukkomurhineen.Lainaus google-haulla)
Kirjan tapahtumat sijoittuvat MACONDO-nimiseen kaupunkiin.
Siellä satoi kuukausitolkulla ja sade alkoi vaikuttamaan ihmisiin ja eläimistöön. Macondossa, kaupungissa , minne kirjan tapahtumat sijoittuvat johdetaan alueen monikansallisen yrityksen johtamaa banaaniviljelmää. Löysimme nuorina ainakin sen yhtymäkohdan Kankaanpäähän , että molemmat olivat yhtä mielettömiä paikkoja, toki Marquesin Macondo kiehtovampi ja mielikuvituksellisempi.. Nimesimme jopa Kankanpään Kakondoksi.
Yksi vuokraisäntämme oli valtakunnan politiikassa menestynyt juristi , joka omisti puolet Kakondosta ja Kakondon ihmisistä.
Kierrätti meitä ympäri kylää ja osoitteli puutalorotiskoja , joita omisti ja jotka vuokraisi meille mielellään sopuhintaan!
Kaupungissa ei ollut häävisti vuokra-asuntoja taidekoululaisille niinpä tämä maankuuluu juristi vuokrasi meille asunnon ( 350 markkaa-1980)puulämmitteisestä kaksikerroksisesta puutalosta keskellä kaupunkia – yläerran kaksi huonetta – vesi taidettiin kantaa kaivosta.
Alakerrassa asui työtön ,Kankaanpääläinen pariskunta , kolmissakymmenissä oleva – yksi yö heräsimme savuun ja huutoon , alakerta paloi.
Onneksi meillä ei ollut muuta kalustoa kuin rinkat ja petivaatteet , taisimmme nukkua vaatteet päällä, koska oli viileää.
Nappasimme tavarat kainaloon , osan heitimme ikkunasta ja taisimme itsekin pelastautua palotikkaita pitkin.
Alakerran naapurit olivat jo pihalla ja kuiskasivat meille , että he sytyttivät tahallaan palon , että saisivat kaupngilta kunnon vuokrakämpän!
Unohtivat ilmoittaa meille suunnitelmastaan . Olivat ajatelleet että palo on niin pieni , että ehdimme ulos ajoissa!!!
Käskivät olla kertomatta kenellekkään.
Arvatkaapa jäivätkö kiinni tuhopoltosta ?
Me yövyimme rehtorin kansliassa muutaman yön.
Kunnes löytyi seuraava Kakondolainen vuokraisäntä.
Vettä on tullut niin ,että muutoksia on huomattavissa ;torilla pulut opettelivat uimaan ja asuntooni
pyrähti lepakon näköinen olio- otin siitä yksi aamu kuvan, kun se nukkui ikkunan pielessä. Oliolla on karvainen turkki ja isot siivet ,pitkä kärsämäinen imukuppinokka tai vastaava – suihkussa huomasin , että sääriini on ilmestynyt pieniä punertavia, kutiavia pilkkuja ja yksi isompi – ajattelin että ystävävampyyri on käynyt einehtimässä yöllä paljaita jalkojani.
Otin kuvan vampyyrista.
Sattumalta samaan aikaan luin MUUMI-sarjakuvaa , missä kerrotaan vaarallisesta vampyyristä ja muumimamma tietenkin muulta perheeltä salaa ystävystyy vampyyrin kanssa piilottelee sitä keksipurkeissa ja vaikka missä.
Vaajakosken kirpputorin ovella pariskunta kertoi, että heidän asuntoonsa olivat lentäneet sisälle pöllön poikaset – aika kiva herätys, kun pikkupöllörivi katsoa tillittää sängyn vierellä.
Jatkuva sade toi myös mieleen Akira Kurosavan yhden elokuvan , jossa sataa tolkuttomasti ja kaikki on lohdutonta- japanilaiset näyttelijät kun osaavat ilmeillä ja puheen intonaatiolla tehostaa ikävääkin ikävämpää tunnelmaa – nimeä en nyt muista. Se on varhaiskauden tuotantoa ja tietenkin mustavalkoinen- sitä voi katsella näin sadepäivien ratoksi.Myydään dvd:nä.
Harrastan tällä hetkellä luovan työn lomassa tavaroiden inventointia; työhuoneen varasto on väärällään kaikkea tilateosmateriaalia ja muutoissa mukaan tarttunutta, nyt on luopumisen aika , viikon on jo Vaajakosken Kirppiksellä- sijaitsee sen kuuluisan Vaajakosken liikenneympyrään kulmilla- ollut pöytä no 181 ja rekki täynnä myytävää vaatetta ja tilpehööriä. Aloitin vaatimattomalla tavaralla , ikäänkuin vierotan itseni hellästi ensin ja sitten karaistuneena siirryn vaikeammin vieroitettaviin esineisiin.
Ainakin elokuun puoliväliin on pöytä numero 181 varattu. Nyt tässä pohdin , että paljonko voi repiä hiton korkeista , mustista , nahkaisisita,aidoista 70-luvun Abba-tyylin saappaista, todella rajut.
En vie niitä vielä tyrkylle , huutonettiä ajattelin kokeilla - sitten on Design Lepistön musta nahkaliivi , metallisella vetoketjulla, pikkusivutaskut joissa myös vetskarit , vuorellinen , nahka on sellaista , että kun sitä rutistelee siihen tulee loimuava ruskea sävy, täysin käyttämätön.
Kirjoja on tullut hankittua ja niitä sieltä löytyy myös -ymmärrettävästi ei divarilaatua , mutta luettavaa lastenkirjaa ja pokkareita.
Taisi tarttua tuo kesäflunssa blogista Päiviltä- .
kaikkihan on nykyään täällä virtuaalimaailmassa mahdollista. Lisäsin vielä edellytyksiä taudille
juoksentelemalla uhmakkaana vesisateessa kirppiksen ja työhuoneen väliä ilman sadetakkia ja tässä on lopputulos.Nenä vuotaa ja päähän koskee.
Asiaakin on päässä liikkunut ; kuntavaalit lähestyy ja äänestysinto on tiedustelujen mukaan lisääntynyt. Ehdokkaiden blogit heräävät eloon.
Toinen asia on kuka niitä viitsii lukea?
Nykymenoa seuratessa olisi syytä vaihtaa vanha valta uusiin vaikuttajiin.
Tunnen monia, jotka sanovat noin vaan lonkalta , että heitä ei politiikka kiinnosta lainkaan!
Aivan kuin heidän oma elämänsä muka voisi olla irrallaan mitenkään politiikasta , norsunluusaareke , missä itse ollaan oman elämän haltijoita.
Kaikki hyvä mitä meillä itsekullakin on terveydehuolto, koulutus, museot, yliopistot ym ovat nimenomaan rehellisten, antaumuksellisten politiikkojen aikaansamaa , he ovat olleet naisia ja miehiä , jotka ovat halunneet vaikuttaa oikeudenmukaisen , tasa-arvoisen yhteiskunnan puolesta – en puhu nykypolitiikoista vaan 40-50-luvun uranuurtajista ja sodanjälkeisen Suomen rakentamisesta sivistysvaltioksi , naisten äänioikeudesta , neuvolatoiminnan aloittamisesta, toimeentuloturvasta heikommille.
Eikö noissa asioissa riitä puolustettavaa nykyihmiselle , edes sen vertaa , että äänestää.
Minulla on ollut ILO 79 ÄÄNELLÄ( 400 Euron vaalibudjetti ) istua neljä vuotta kulttuuri-, ja nuorisolautakunnassa.
Olen ollut lähes kaikissa kokouksissa
.Paitsi niisä, joissa olen ollut jäävi tai olen ollut töissä muulla paikkakunnalla.
Minulla on ainakin nimettynä ollut nuori naisvarajäsen , joka ei ole käynyt yhdessäkkään kokouksessa tilallani , eikä ole jaksanut edes ilmoittaa virallisesti , että ei halua käydä varajäsenenä kokouksissa.
Tällaisia henkilöitä ei tarvitse valita edes hätävaraksi mihinkään.
Ilmoitin hänelle jo kaksi vuotta sitten, että jos ei hoida tehtäviä on jätettävä virallinen eroanomus kaupungin valtuustolle. Mutta ei mennyt jakeluun. Luottamustehtävän ottaessaan on hoidettava se ja sitouduttava siihen.Varajäsenenkin
Neljä vuotta lautakunnassa pudotti minut maanpinnalle , mitä tulee kunnalliseen päätöksentekoon; vaikuttaminen on erittäin vaikeaa ja kampittaminen ja väheksyminen ja henkinen kiusaaminen ihan yleinen tapa nurjetaa muutoksia yrittävä tai uutta ehdottava.
Todella raskasta on näillä ehdoilla ja näissä isojen puolueiden valta-asemissa yksittäisen naisvaikuttajan yrittää muuttaa asioita tai tuoda keskusteluun arvoja , joista ilmeisesti tavallinen kuntavaikuttaja on erkaantunut .
Kunnanvaltuutettujen ongelma on ,että he ovat pukkina kaalimaan vartijana ,useimmat ovat hyväpalkkaisessa kunnan virassa tai muussa julkisen yhteisön palveluksessa- Dynamiikkaa on vähän tai ei lainkaan.
Herra on herran päällä. Eli virkakoneisto ja nokkimisjärjestys on massiivinen- säästöä voisi syntyä virkakoneiston saneerauksella.
Tulevaisuus ei tuo hyvää Nuorisolle eikä kulttuurille.
Nyt kulttuuri- ja nuorisolautakunnalle ilmoitettiin toukokuun kokouksessa kulttuurin johtoryhmän puolesta , että suurjyväskylän uusi kulttuuri-ja nuorisolautakunta on myös urheilu-ja liikuntalautkaunta- kolmetoista jäeninen. Tampereelta on otettu mallia , siellä KUULEMMA toimii hyvin.
Meiltä lautakunna rivijäseniltä ei kysytty,mitä mieltä ollaan ,saattikka , että oltaisiin keskusteltu asiasta lautakunnassa. Minäpä tiedän , että Tampereella ei toimi tuo lautakuntakokoonpano ollenkaan hyvin. Urheilu-, ja liikuntalautakunta olisi tullut pitää erillään omana lautakuntanaan.
Jo nyt esim Nuoriso- ja kulttuurilautakunnan kokoukset ovat venyneet kolmituntisiksi. Ja miten pärjäävät naiset, humanistit ja kulttuuri-ihmiset lautakuntapaikkajaossa. Arvelenpa , että huonosti.
Tiedämme paljon nuorison ongelmista- tosin en Jyväskylässä ole törmännyt Kerava-ilmiöön ; nuoret istumassa päivät pääskytystään nurmikoilla ja sittareilla kaljapussit kourassa- mutta minusta jo nuorisolautakunta saisi olla oma itseäinen lautakunta. Esim nuorisotilojen fyysinen tila on Jyväskylässä aivan alakantissa , samoin henkilökunnan määrä.
Tosin henkilökunta on kiitettävän taitavaa , ammattitaitoista, motivoitunutta. Parannusta olemme lautakunnassa saaneet aikaan esim Kuokkalan osalta , missä nuorisotila sijaitsi kerrostalon alakerran huoneistossa ja oli järkyttvän pieni ja homeongelmainen tila.
Ottaen huomioon , että Kuokkalassa on paljon yhteisiä tiloja tarvitsevia nuoria. Nyt tulevat siis uudet ilat kirjastolle ja nuorisolle.
Lisäksi olen iloinen, että nuorten Taidetyöpaja sai jatkoaikaa.
Lähiöiden kirjastoja emme antaneet kaupungin johdon kovasta painostuksesta huolimatta kokonaan hävittää – syntyi kompromissi , pienkirjastot korvaavat lähikirjastoja ja osa jää entiselleen ja uusi kirjastoauto saatiin. Kaikki yhteisöllisyyttä ja turvallisuutta lisäävät yhteiset tilat ovat tärkeitä. Tilat, joissa ei kysytä ovella rahaa, papereita , ulkonäköä.
Yhteisten tilojen rakentamisella ja avoinna pitämisellä sekä ammattihenkilöstöllä pystymme ehkäisemmään pahaa mieltä ja lohduttomuutta.
On surullista seurata yhteisen hyvän murenemisen ja kovenevien olemassaolonehtojen seurauksia lehdistä. Esim. Kumppaanustalon kohtalo on huonoa politiikkaa. Erittäin huonoa!
Siksi on tärkeää ainakin yrittää vaikuttaa omissa valinoissa toisten elämä huomioiden ja käydä äänestämässä. Itse en koskaan ole ollut äänestämättä.
Nyt sade lopulta väistyi ja aurinko näkyy.
Taas pakkaamaan työhuoneelle.
Tervetuloa Vaajakosken Kirppikselle shoppailemaan.
Marja
torstaina, heinäkuuta 17, 2008
BETONIA
Hei!
Sadesäällä ei niin haittaa vaikka joutuukin purkamaan varastojaan , heittämään tarpeetonta , tilaa vievää tavaraa roskiin - jo neljäs jätesäkki täynnä.
Tavaran määrä ei kyllä näytä hupenevan ja mielessä käy taas ammatinvaihto ja kaiken kerätyn ja valmistetun saattohoito pois silmistä ja vaivoista isolle jätelavalle. Alituinen muutos ja jännitys pitää kyllä liikkeessä .Olisipahan kiva joku kesä kuunnella vaikka linnun laulua ja katsella ruohonkasvua.
Tänään etsin työprojektia varten vanhojen betoniasemien kuvia,betonimiehiä työssä ja asemien rakenteita. Kirjastossa oli niukka anti , vaikka kirjstoihminen teki laajan etsintätyön - kaukolainalla yritetään.
Etsiessä tuli luettua betonialan peruskirjallisuutta , betonin koostumusta jne. Opus on ollut sama perusopintokirja jo vuodesta 1984.
Alussa todetaan hienosti , että betoni on keinotekoinen kivi.
Se ei kuitenkaan saavuta sellaista lujuutta ja kestävyyttä kuin kivilajit.
Betonin valmistus on oikeaa aineilla pelaamista - hosua ei saa ja mitat oltava täsmällisiä ja sekoitusaika rakennusbetonille - dramaattiset 3 minuuttia.Se vaikuttaa betonin laatuun heti jos sekoittaminen ei ole kohdallaan.
Betonin valmistuksen saa äkkinäinen pilattua hetkessä.
Itse olen oppilaiden kanssa käyttänyt valmiita kuivabetoneita - toki myrkkyjä on niissä paljon ja oikea veden ja kuivan aineen suhde täytyy niissäkin olla.Mutta sukkelia käyttää isossa ryhmässä ja menee pieniinkin koloihin.
Olenpa onnistunut kerran sellaisessakin , että teimme pyöreät muotit valua varten alumiinilevyistä - niitä kun taidekoulun graafikoilla oli ylettömästi, kirjapainoista saatuA - se on nopsa työstää ympyräksi, no ihmettelimme sitten kun Fesconin Juotosbetoni alkoi muotin sisällä pulputtamaan kuin pahempikin myrkkykattila. Pulputusta jatkui usemapi päivä ja lopputuloksena oli kevyempää ja huokoisempaa laattaa! En patentoinut ideaa.Kuparijauheella saa aikaan vihertävää betonia. Senkin kehitti kokeilunhaluinen kuvanveistäjä pääkaupunkiseudulta-hän kyllä patentoi keksinnön.
Betoni regoi jo teelusikalliseen sokeria ,fingerporillista partavaahtoa voi käyttää jähmettymisen hidasteena ja niin edelleen - se on kemiaa.
Luoonostakin on nautittu:
Hyttyset söivät Laajavuoren juokuslengillä sääret punapilkkuisiksi tai sitten joku uusi olemattoman kokoinen lajike , käsivarret jäivät rauhaan ja naama,vaikka ne olivat paljaana.
Tämä kosteus on kai luonut ihan uusia hyttyskantoja.
Ilman TV:tä olen tullut toimeen nyt kohta puoli vuotta.En hyväksy sitä valtavaa laitteiden määrän valmistusta ja hankintaa , mihin ihmiset pakotettiin.
Taas kohta kun ne on uusittava- varsinaiset YLE:n ilmastotalkoot!
Välillä pitää ostaa tai vuokrata Officea , komisario Beckiä , Fitziä,Pokka pitää.Mutta ei eriyisiä vieroitusoireita ole.
Eipähän tarvitse koko ajan kuulla aika ahdistavia uutisia - meinaan kun TV-aikana tuli katsottua uutiset viisikin kertaa päivässä niin siinä alkoi olla aika negatiivinen elämänasenne , uutiset kun toistivat hypnoottisesti samoja aiheita.
Tuli mieleen Aku Ankka ja Karhunkoplan yritys hypnotisoida koko Ankkalinna TV:n välityksellä Valtaansa - jotain samaa nykyajan jatkuvassa tarpeessa muistuttaa kaikesta kamalasta ylettömästi. Kerta -kaksi riittäisi.
Ihmisparkaan ei mahdu se kaikki murhe kokoajan syötettynä.
Pitäisi pystyä elämään ainakin välillä ihan myönteisessä hengessä.
Ei se jankuttamalla ole itku ja kidutus ja sota hävinnyt.
Jännittävää nähdä miten Kiinan ihmisoikeusasiat Olympilaisten tiedottamisessa tulevat esiin!Auttaako valtava julkisuus ihmisoikeusaktivisteja ja tiibetin kansaa?
Sataa ,sataa , lotisee
Öitä
Marja
Sadesäällä ei niin haittaa vaikka joutuukin purkamaan varastojaan , heittämään tarpeetonta , tilaa vievää tavaraa roskiin - jo neljäs jätesäkki täynnä.
Tavaran määrä ei kyllä näytä hupenevan ja mielessä käy taas ammatinvaihto ja kaiken kerätyn ja valmistetun saattohoito pois silmistä ja vaivoista isolle jätelavalle. Alituinen muutos ja jännitys pitää kyllä liikkeessä .Olisipahan kiva joku kesä kuunnella vaikka linnun laulua ja katsella ruohonkasvua.
Tänään etsin työprojektia varten vanhojen betoniasemien kuvia,betonimiehiä työssä ja asemien rakenteita. Kirjastossa oli niukka anti , vaikka kirjstoihminen teki laajan etsintätyön - kaukolainalla yritetään.
Etsiessä tuli luettua betonialan peruskirjallisuutta , betonin koostumusta jne. Opus on ollut sama perusopintokirja jo vuodesta 1984.
Alussa todetaan hienosti , että betoni on keinotekoinen kivi.
Se ei kuitenkaan saavuta sellaista lujuutta ja kestävyyttä kuin kivilajit.
Betonin valmistus on oikeaa aineilla pelaamista - hosua ei saa ja mitat oltava täsmällisiä ja sekoitusaika rakennusbetonille - dramaattiset 3 minuuttia.Se vaikuttaa betonin laatuun heti jos sekoittaminen ei ole kohdallaan.
Betonin valmistuksen saa äkkinäinen pilattua hetkessä.
Itse olen oppilaiden kanssa käyttänyt valmiita kuivabetoneita - toki myrkkyjä on niissä paljon ja oikea veden ja kuivan aineen suhde täytyy niissäkin olla.Mutta sukkelia käyttää isossa ryhmässä ja menee pieniinkin koloihin.
Olenpa onnistunut kerran sellaisessakin , että teimme pyöreät muotit valua varten alumiinilevyistä - niitä kun taidekoulun graafikoilla oli ylettömästi, kirjapainoista saatuA - se on nopsa työstää ympyräksi, no ihmettelimme sitten kun Fesconin Juotosbetoni alkoi muotin sisällä pulputtamaan kuin pahempikin myrkkykattila. Pulputusta jatkui usemapi päivä ja lopputuloksena oli kevyempää ja huokoisempaa laattaa! En patentoinut ideaa.Kuparijauheella saa aikaan vihertävää betonia. Senkin kehitti kokeilunhaluinen kuvanveistäjä pääkaupunkiseudulta-hän kyllä patentoi keksinnön.
Betoni regoi jo teelusikalliseen sokeria ,fingerporillista partavaahtoa voi käyttää jähmettymisen hidasteena ja niin edelleen - se on kemiaa.
Luoonostakin on nautittu:
Hyttyset söivät Laajavuoren juokuslengillä sääret punapilkkuisiksi tai sitten joku uusi olemattoman kokoinen lajike , käsivarret jäivät rauhaan ja naama,vaikka ne olivat paljaana.
Tämä kosteus on kai luonut ihan uusia hyttyskantoja.
Ilman TV:tä olen tullut toimeen nyt kohta puoli vuotta.En hyväksy sitä valtavaa laitteiden määrän valmistusta ja hankintaa , mihin ihmiset pakotettiin.
Taas kohta kun ne on uusittava- varsinaiset YLE:n ilmastotalkoot!
Välillä pitää ostaa tai vuokrata Officea , komisario Beckiä , Fitziä,Pokka pitää.Mutta ei eriyisiä vieroitusoireita ole.
Eipähän tarvitse koko ajan kuulla aika ahdistavia uutisia - meinaan kun TV-aikana tuli katsottua uutiset viisikin kertaa päivässä niin siinä alkoi olla aika negatiivinen elämänasenne , uutiset kun toistivat hypnoottisesti samoja aiheita.
Tuli mieleen Aku Ankka ja Karhunkoplan yritys hypnotisoida koko Ankkalinna TV:n välityksellä Valtaansa - jotain samaa nykyajan jatkuvassa tarpeessa muistuttaa kaikesta kamalasta ylettömästi. Kerta -kaksi riittäisi.
Ihmisparkaan ei mahdu se kaikki murhe kokoajan syötettynä.
Pitäisi pystyä elämään ainakin välillä ihan myönteisessä hengessä.
Ei se jankuttamalla ole itku ja kidutus ja sota hävinnyt.
Jännittävää nähdä miten Kiinan ihmisoikeusasiat Olympilaisten tiedottamisessa tulevat esiin!Auttaako valtava julkisuus ihmisoikeusaktivisteja ja tiibetin kansaa?
Sataa ,sataa , lotisee
Öitä
Marja
keskiviikkona, heinäkuuta 16, 2008
OMIA KUVIA
Hei!
Vanhoja ja uusia teoksiani voi katsella www.marjakolu.fi
ja www.arslibera.com
Sieltä löytyy uusin julkinen teos.
Vanha www.lafka.fi toimii myös.
Siellä on enemmän somitusjuttuja.
Taas sataa tai on muuten hyvin kostea ilma ,hiostava kesä tämä.
Marja
Vanhoja ja uusia teoksiani voi katsella www.marjakolu.fi
ja www.arslibera.com
Sieltä löytyy uusin julkinen teos.
Vanha www.lafka.fi toimii myös.
Siellä on enemmän somitusjuttuja.
Taas sataa tai on muuten hyvin kostea ilma ,hiostava kesä tämä.
Marja
tiistaina, heinäkuuta 15, 2008
EI PELKKÄ TORTTUMAAKARI JA HEMMAFRU!
Heipä hei!
Siivoilin tässä päivänä yhtenä syvällisemmin , samaan aikaan Yle:n ykköseltä tulee ohjelmaa kirjasta Nainen, joka halusi olla todellinen kirjailija
Merete Mazzarella: Fredrika Charlotta o.s. Tengström, kansallisrunoilijan vaimo (Fredrika Charlotta, född Tengström. En nationalskalds hustru)
kolme tutkijanaista oli keskustelemassa Mazzarellan kirjasta ja sen päähenkilöstä Frederika Runebergista.
Kirja valittiin vuoden tieto-, ja tiedekirjaksi. Sekös joitakin kenkutti.On kuulemma liian kaunokirjallinen??
Täytyy tunnustaa, että enempää Fredrika kuin Johan Runeberg eivät ole kuuluneet lukusuosikkeihini – kaikki harsoinen tieto on kansakouluajoilta Vänrikki Stålin hahmossa yltiönationalismiin kuorrutettuna.Olen enemmän Aleksis Kiven ja Minna Canthin pauloissa.
Radio on yksinäisen siivoojan kelpo kaveri. Mielenkiintoinen , uutta tietoa sisältävä ohjelma, pelastaa esimerkiksi yksitoikkoiselta työrupeamalta ja yleis-sivistys paikkaantuu.
Siispä tässä poimintoja ohjelmasta( kirjoittaja ei tietenkään vastaa oikeinkirjoitus-,asiavirheistä):
Frederika ja Johan avioituivat Helsingissä ja asuivat ahtaassa kaksiossa- yhden palvelijan varassa-elettiin säätyiäiskulttuurin aikaa.
Helsingin huvielämä ja kulttuuririennot olivat tuolloin runsaita ja riehakkaita -ohittavat jopa nykypäivän Helsingin vapaa-ajan vieton.
Runebergit viihtyivät hyvin Helsingin huvituksissa.
Sitten Johan sai paikan Porvoon kymnaasin latinan lehtorina ja pariskunta joutui muuttamaan hiljaiseen Porvoseen – ei ollut muutto Fredrikan mieleen ja hän haikaili Helsingin eläväiseen kulttuurielämään.
Eikä Fredrika ilahtunut siitäkään ,että hän joutui lasten kanssa alakertaan samaan kerrokseen palvelijoiden kanssa asumaan, kun taas kansallisrunoilija ,lehtori asettui yksinään kakkoskerrokseen.
Frederika katseli miehensä luokse toiseen kerrokseen vaeltavaa tutkijoiden, toimittajien, nuorten naisten joukkoa.
Frederika oli seitsemän lapsen äiti . Kuvanveistäjä Waltteri Runeberg oli yksi pojista. Käytännössä Frederika kasvatti lapset – toki palvelijoita oli arjen askareita hoitamassa useita. Fredrika onnistui isosta työmäärästä huolimatta kirjoittamaan useita kirjoja.Frederikan kirjojen aihemaailma oli arkielämän tapahtumia kuvaavaa.
Mitäpä muutkaan , kun arki täytti hänen päivänsä. Sitäpitsi häntä kiinnostivat arjen ongelmat ja niiden ratkaisut.
Ainoastaan snobi Snellman arvosteli Frederikan kirjoja arjen kuvailusta ,ylevän ja hienostuneen sijasta.
Elettiin kielisotien aikaa ja Johan Runeberg valjastettiin kielipolitiikan ja kansallismielisyyden airueksi.( Tämän kuulin aiemmin viikolla miesten Johan Runebergia käsittelevästä keskusteluohjelmasta)
Runeberg itse oli enemmän kansanmies kuin hienoston edustaja. Hänen päähenkilönsäkin ovat enemmän kansan joukosta kuin säätyläisiä.
Johan kuitenkin tuomittiin kantamaan isänmaallisuuden viittaa ja muita tulkintoja tai luonnehdintoja ei tuona kiihkeänä kansallismielisyyden aikana kaivattu.Häntä palkittiin ja ylistettiin jahänet julitettiin kansallisrunoilijaksi.
Vasta nykyaikana ovat tutkijat tuoneet esiin elämänläheisemmän , ei niin juhlavan kansallisrunoilijan. Siis lukekaamme uudelleen Vänrikki Stål esimerkiksi.
Kansallisrunoilijan viimeiset neljätoista vuotta Johan vietti halvaantuneena ja Frederika hoiti häntä omaishoitajana kuolemaan asti .Kuolinvuosi oli 1897.
Frederika muutti Puolison kuoleman jälkeen takaisin Helsnikiin ja kuoli itse muutama vuosi myöhemmin.
Frederika ei ollut niin naisasianainen kuten Minna Canth. Hän oli kuitenkin yhteiskunnallisesti aktiivinen, ki,rjoitti vähäosaisten ja naisten puolesta perusti ensimmäisen rouvasväen yhdistyksen Porvooseen sekä perusti ensimmäisen koulun vähävaraisille tytöille.
Lopussa keskustelijoilta kysyttiin – he olivat kaikki lukeneet Merete Mazzarellan kirjan Frederikasta , joka on tosiasioihin;kirjeisiin ja päiväkirjoihin perustuva elämänkerta- että olisivatko he pitäneet ihmisenä Frederika Runebergista?
itse n osaa vielä vastata. Lukuhalut heräsivät ja mielenkiinto Runebergejä kohtaan.
Luetaanpa kirja -kunhan saan ensi päätökseen Sofi Oksasen Stalinin lehmät
Ja lopuksi kesäsaunaan vihta-asiaa-
Neuvotaan , että vasta eli wihta tulee taittaa viikko Juhannuksen jälkeen – näin teimme – menimme saunomaan ja hetken kuluttua sauna oli sen näköinen kuin olisi kokonainen koivu teurastettu- kiuas, seinät , ikkunat , ovet , ihmiset olivat lehdistä vihreänä.
Vastasta oli jäljellä vain ruskeat vistakset!
Viime sunnuntaina vastanteon maailmanmestari esitti kuinka vasta kasataan;
Aloitetaan punoksen valmistamisella;ensin otetaan nuori koivu , noin 1,20 cm ,katkaistaan se ja otetaan oksat puukolla nätisti pois – ei ssa repiä käsin, vioittuu- kuoritaan se ja laitetaan jalan alle toinen pää ja vedetään läpi , jätetään toinen pää jalkoterän alle ja kierretään se kiemuraan. Tehdään päähän kookas silmukka,renksu , vuollaan pää littuseksi , niin on helpompi pujottaa punos vastan kädensijaan. Eli sitoa vasta puketiksi!
VASTAN SYDÄMEEN VALITAAN heisikoivua – tuoksun vuoksi-vasta kootaan siten , että lehden harmaa puoli on päällepäin ja yhteen vastaan menee noin kolmekymmentä koivunoksaa.
tai vitsaa
Sitten sidotaan vihta alussa punotulla vistaksella kiinni ja siinä se on.
Jos ei ehdi itse vastoja taittelemaan niin LIDL – tuo saksalainen parjattu kauppaketju myy suomalaisten patentoimaa vakuumipakattua vastaa , joka kestää lehtineen neljätkin löylyt . Vasta pakastetaan aina saunomiskertojen välissä.
Maksaa 2,99Eur.
Kaikkea tätä kivaa tietoa jakaa siis www.yle.fi ja siellä siis Ylen ykkönen.
Marja
tiistaina, heinäkuuta 08, 2008
TURKKUSEST KAJAHTAA!
Hei!
Ei , kirjoitus ei koske Turun tai Auran sinappia vaan yllätys, yllätys kesän kunniaksi unia ja kulttuuria!
Turkuhan valittiin Euroopan kulttuuripääkaupungiksi taannoin. Turussa on ollut paljon meriaiheista teollisuutta ja elinkeinoa.
Kaikkien tuoreessa muistissa on vielä uutinen Turussa lakkautetusta Wärtsilän telakasta, perinteinen, vahva ja tuottava telakkatehdas koneineen ja laitteineen siirtyi Italiaan.Osaavat työntekijät jäivät työttömiksi Turkuun.
Samakaltaista, mainiota aluepolitiikkaa EU:n osavaltiossamme on harjoitettu myös Kemijärvellä. Sellutehtaalla ei viimeistä sanaa ole kuitenkaan vielä sanottu.
Turussa sijaitseva köysitehdas oli myös purku-uhan alla , kunnes se säästettiin kulttuuriväelle , mm Turun entinen maineikas piirustuskoulu sai jatkoelämän köysitehtaalla.
Turussa sijaitsevat myös erittäin hieno Turun Tuomikirkko, Turun Linna ja Kakolakin ovat olleet ollut uutisissa usein -kaikki jykeviä kivi-, ja tiilirakennuksia.Ne eivät ole purku-uhan alla.
Siispä.
Näin toissa yönä unen.
Unessa olin Turun kulttuuripääkaupungin avajaisissa: avajaisyleisö pikkutakeissaan ja iltapuvuissaan oli ryhmittynyt kadulle , jonka toisessa päässä katu nousee Puolalanmäelle 
Asunto Oy Albatross. Rakennus on vuodelta 1910 ja sen ylimmän kerroksen ateljeessa on työskennellyt muun muassa Wäinö Aaltonen. 
Näkymä Puolalanmäeltä Aurakadulle.
ja perillä aivan ylhäällä on vasta täydellisesti remontoitu linnamainen , jyhkeä Turun Taidemuseo.
Kaikkialla kadulla oli hiljaista ja ihmiset katsoivat odottavina mäelle.
Ylhäällä mäellä alkoi jyrinä ja taivas värjäytyi valkoisen -merenvihertävän- preussin- ja koboltin sinisen syviin sävyihin - taivaalle kohosi valtavalohkareinen, sileäseinäinen vuori, joka nousi suunnattomaan korkeuteen apokalyptisessä valaistuksessa.
Kuului valtava jyrähdys ja alkuvoimainen räjähdys; koko mäenpäällinen taivas täyttyi komeista sinisen-valkoisen ja vihertävän väristä - yleisö perääntyi ja väisteli sinkoilevia lohkareita.
Räjähdyksen laannuttua näemme suuren rakennuksen punatiiliset rangat ja ruoteet, jotka kohoavat holvimaisesti ylös ja sinnittelevät räjähteitä uhmaten- valoheittimet suuntautuvat tiilikaarien holvistoon ja valokiilahakeuttu ylelliseen naisten alusvaatemainokseen , jossa yhdellä viivalla ja lilalla värillä on havainnollistettu naisen aluspaidan eleganssi ja ja slimmaavat ominaisuudet.
Tunnelma lässähtää heiluvaan silkkiseen aluspaitaan apokalyptisestä voimasta huolimatta.
Yleisön joukosta kuuluu närkästynyttä nurinaa : eikö edes näitä avajaisia voitu tuottaa ilman kansainvälisen firman sponsorointia!
Kuinka mautonta !Kertakaikkiaan!
Taivaallinen meno mäellä jatkuu nurinasta huolimatta
: apokalyptinen jyrinä ja mäiske; hetken alusvaatemainos heiluu raikkaana tuulessa,
samassa koko entinen teollisuusrakennus lentää ilmaan elegantteine liiveineen , taivaalle muodostuu valtava sienimäinen pilvi taivaan ja meren sinivihreissä väreissä.
Kaikki hiljenee maahan tippuvien tiilien ja rakennusjätteiden kumuun!
Antoisaa, kulttuurista kesää !
Marja
Ei , kirjoitus ei koske Turun tai Auran sinappia vaan yllätys, yllätys kesän kunniaksi unia ja kulttuuria!
Turkuhan valittiin Euroopan kulttuuripääkaupungiksi taannoin. Turussa on ollut paljon meriaiheista teollisuutta ja elinkeinoa.
Kaikkien tuoreessa muistissa on vielä uutinen Turussa lakkautetusta Wärtsilän telakasta, perinteinen, vahva ja tuottava telakkatehdas koneineen ja laitteineen siirtyi Italiaan.Osaavat työntekijät jäivät työttömiksi Turkuun.
Samakaltaista, mainiota aluepolitiikkaa EU:n osavaltiossamme on harjoitettu myös Kemijärvellä. Sellutehtaalla ei viimeistä sanaa ole kuitenkaan vielä sanottu.
Turussa sijaitseva köysitehdas oli myös purku-uhan alla , kunnes se säästettiin kulttuuriväelle , mm Turun entinen maineikas piirustuskoulu sai jatkoelämän köysitehtaalla.
Turussa sijaitsevat myös erittäin hieno Turun Tuomikirkko, Turun Linna ja Kakolakin ovat olleet ollut uutisissa usein -kaikki jykeviä kivi-, ja tiilirakennuksia.Ne eivät ole purku-uhan alla.
Siispä.
Näin toissa yönä unen.
Unessa olin Turun kulttuuripääkaupungin avajaisissa: avajaisyleisö pikkutakeissaan ja iltapuvuissaan oli ryhmittynyt kadulle , jonka toisessa päässä katu nousee Puolalanmäelle
Puolalanmäki
Wikipedia
Puolalanmäki (ruots. Puolalabacken) on Turun keskustassa, VI:n ja VII:n kaupunginosan rajalla sijaitseva kukkula. Se on yksi Turun seitsemästä kukkulasta. Mäen päällä sijaitsee Turun taidemuseo, jota ympäröi Puolalanpuisto. Mäki kuuluu valtakunnallisesti merkittävien kulttuurihistoriallisten ympäristöjen luetteloon. Mäki on saanut nimensä Puolalan kylästä, joka liitettiin Turkuun Maariasta vasta 1600-luvulla[1].
Vuoden 1775 palon jälkeen Puolalanmäelle rakentui runsaasti matalia puumökkejä [2], joissa asui merimiehiä, käsityöläisiä ja kisällejä. Alueen puutalot säilyivät Turun palosta 1827 ja aina 1900-luvun alkuun asti. Keskiajalla täällä kaupunkialueen ulkopuolella sijaitsi spitaalisten laitos ”Pyhän Yrjänän hospitaali”, josta ensimmäinen tunnettu maininta on vuodelta 1355. Vasta vuonna 1623 spitaalilaitos siirrettiin Seilin saarelle Nauvoon. [1]
Vanha rakennuskanta, mukaan lukien 1838 valmistunut palotorni, purettiin 1900-luvun alkupuolella. Tällöin rakennettiin sekä Taidemuseon rakennus että sitä ympäröivät kivitalot.[3] Puiston reunaman vanhempaa rakennuskantaa edustavat Puolalanmäen lukion vanhempi osa (1888) ja sen vieressä oleva puinen rakennus 1840-luvulta[4]. Puiston on suunnitellut Mauritz Hammarberg Tukholman mäkipuistojen mallien mukaan. Hammarbergistä tuli myöhemmin Tukholman kaupunginpuutarhuri. [5]
Nykyään Turun kaupungin nuorisoasiankeskus järjestää Puolalanpuistossa vuosittain elokuussa ilmaiskonsertin.
[muokkaa] Lähteet
UNI JATKUU-ja perillä aivan ylhäällä on vasta täydellisesti remontoitu linnamainen , jyhkeä Turun Taidemuseo.
Kaikkialla kadulla oli hiljaista ja ihmiset katsoivat odottavina mäelle.
Ylhäällä mäellä alkoi jyrinä ja taivas värjäytyi valkoisen -merenvihertävän- preussin- ja koboltin sinisen syviin sävyihin - taivaalle kohosi valtavalohkareinen, sileäseinäinen vuori, joka nousi suunnattomaan korkeuteen apokalyptisessä valaistuksessa.
Kuului valtava jyrähdys ja alkuvoimainen räjähdys; koko mäenpäällinen taivas täyttyi komeista sinisen-valkoisen ja vihertävän väristä - yleisö perääntyi ja väisteli sinkoilevia lohkareita.
Räjähdyksen laannuttua näemme suuren rakennuksen punatiiliset rangat ja ruoteet, jotka kohoavat holvimaisesti ylös ja sinnittelevät räjähteitä uhmaten- valoheittimet suuntautuvat tiilikaarien holvistoon ja valokiilahakeuttu ylelliseen naisten alusvaatemainokseen , jossa yhdellä viivalla ja lilalla värillä on havainnollistettu naisen aluspaidan eleganssi ja ja slimmaavat ominaisuudet.
Tunnelma lässähtää heiluvaan silkkiseen aluspaitaan apokalyptisestä voimasta huolimatta.
Yleisön joukosta kuuluu närkästynyttä nurinaa : eikö edes näitä avajaisia voitu tuottaa ilman kansainvälisen firman sponsorointia!
Kuinka mautonta !Kertakaikkiaan!
Taivaallinen meno mäellä jatkuu nurinasta huolimatta
: apokalyptinen jyrinä ja mäiske; hetken alusvaatemainos heiluu raikkaana tuulessa,
samassa koko entinen teollisuusrakennus lentää ilmaan elegantteine liiveineen , taivaalle muodostuu valtava sienimäinen pilvi taivaan ja meren sinivihreissä väreissä.
Kaikki hiljenee maahan tippuvien tiilien ja rakennusjätteiden kumuun!
Antoisaa, kulttuurista kesää !
Marja
- ↑ 1,0 1,1 Harri Kalpa: Muuttuva kaupunki – Turku eilen ja tänään II, s. 40–41. Turun Sanomat, 1971.
- ↑ Harri Kalpa: Muuttuva kaupunki – Turku eilen ja tänään II, s. 46–47. Turun Sanomat, 1971.
- ↑ Harri Kalpa: Muuttuva kaupunki – Turku eilen ja tänään II, s. 42–45. Turun Sanomat, 1971.
- ↑ Harri Kalpa: Muuttuva kaupunki – Turku eilen ja tänään II, s. 50–51. Turun Sanomat, 1971.
- ↑ http://agricola.utu.fi/tietosanomat/numero4-98/puistot.html Kaupunkipuistot historiallisen kaupunkiympäristön osana. Maunu Häyrynen. (Luettu 20.10.2006)
Kerro kaverille Tulosta te-analyysiWärtsilä on kiinni Italiassa[Anna-Liisa Lilius 12.4.2005]Wärtsilä 8 1/2
Sydän syrjällään suomalaiset seurasivat viime vuonna Wärtsilän Turun tehtaan alasajoa. Menetys on pysyvä.
Sijoittajalle Wärtsilä taas on ollut aivan mainio paperi: kaksinkertainen kurssi, anteliaat osingot, viime vuoden lopulla vielä rahastoanti.
Turun tehtaan sulkeminenko tämän mannasateen synnytti?
Ei tietysti ¿ tai osittain. Sulkemiskustannukset Wärtsilä kirjasi jo edellisvuonna, joten se rasitus oli poissa vuoden 2004 tuloksesta.
Wärtsilän rahasampo oli jälleen kerran ihmeellinen lukkoyhtiö Assa Abloy. Viime vuonna sen osakkeiden myynnistä napsahti 108 miljoonan euron myyntivoitto.
Tulevaisuutta ajatellen parasta viime vuodessa oli tilausten iloinen ropina. Wärtsilällä oli tämän vuoden alussa turvanaan ennätystilaukset. Laivoihin ja voimaloihin tilattujen moottoreiden tilauskanta oli vuoden lopussa 50 prosenttia suurempi kuin vuotta aiemmin.
Juhlien aika koittaa vasta, kun Wärtsilä lopulta pääsee tavoitteisiinsa. Jos vauhti ei riitä tänäkään vuonna, alkaa mennä sormi suuhun.
Wärtsilä on järjestellyt ja saneerannut vuosikausia. Kannattavuustavoite on 7¿8 prosentin liikevoitto. Tilinpäätöksen mukaan yhtiö pääsi viime vuonna vasta 5,3 prosenttiin.
Talouselämän TE-analyysi antaa vain 4,8 prosentin liikevoiton, sillä se kirjaa Assa Abloyn myyntivoitot satunnaisiksi tuotoiksi.
Matka on siis kesken. Avainasemassa on nyt Triesten tehdas Italiassa. Kannattavuustavoite täyttyy vain, jos Trieste selviää kunnialla Turun tehtaan siirron ja tilausmäärän kasvun kaksoishaasteesta (Lisää Triesten tehtaasta: Vai eivät italialaiset osaa!).
Kasvutavoitteensa Wärtsilä todennäköisesti ylittää reilusti tänä vuonna.
Jo seuraavana vuonna saattaa hiljetä. Tavaraa kyllä kulkee yhä enemmän Aasian ja muiden mannerten välillä, mutta telakat ovat täynnä ja uudet laivatilaukset jumissa. Voimaloiden kysyntään taas vaikuttavat talous, politiikka ja moni muu asia, jota on vaikea ennustaa.
Edes vakautta tuovan huoltoliiketoiminnan kasvattaminen ei ilmeisesti ole helppo nakki. Viime vuonna Wärtsilä jäi selvästi 10¿15 prosentin kasvutavoitteestaan. Tänä vuonna apua tulee tuoreista yritysostoista.
Markkinaosuuksia pitää seurata tarkkaan. Wärtsilä ilmoittaa saaneensa myös huonoja uutisia, mutta ei ilmeisesti luota niihin, koska muuttaa seurantatapaansa.
Toinen viime vuoden dramaattinen muutos jäi Turun tehtaan sulkemisen varjoon. Samalla, kun Wärtsilä karsi rajusti kapasiteettia Euroopassa, se pani alulle monta uutta versoa Aasiassa.
Syy on tässä: aasialaiset telakat saivat 70 prosenttia viime vuoden isoista laivatilauksista.
Wärtsilä käynnisti viime vuonna potkurituotannon Kiinassa. Tänä vuonna Kiinassa alkaa ohjailupotkureiden ja Intiassa vaihdelaatikoiden valmistus. Intia-uutiseen liittyi täsmennys: tuotanto on suunnattu alun alkaen maailmanmarkkinoille, ei yksin Intiaan.
Wärtsilän 1990-luvulla alkanut suuri Euroopan-ostoturnee on siis ohi. Mitä muuta kuin suljettuja tehtaita jäi jäljelle?
Itse asiassa aika paljon sellaista, mitä ilman Wärtsilä ei olisi nykyisensä.
Yritysostot monipuolistivat moottorivalikoimaa, ja varsinkin suuret, lisenssillä valmistettavat Sulzer-moottorit vahvistivat Wärtsilän asemaa merimoottoreiden osaajana.
Ironista kyllä, ilman Triesten tehdasta Wärtsilä voisi nyt olla kapasiteettivaikeuksissa. Turku keskittyi vain yhteen moottorityyppiin, eikä tehtaalla ollut tilaa laajentua.
Vikaostoihin kuuluvat ainakin nopeakäyntiset moottorit, jotka Wärtsilä myi viime vuonna.
Näin Talouselämä laskee tunnusluvut >>
Wärtsilä* Tilivuosi 2001 2002 2003 2004 Tilikauden pituus kk 12 12 12 12 Liikevaihto, milj. euroa 2 359 2 519 2 358 2 478 Liikevaihdon muutos, % -13 7 -6 5 Investoinnit, milj. euroa 97 423 65 65 Rahoitustulos, milj. euroa 324 142 69 175 Käyttökate, milj. euroa 518 183 114 205 Liiketulos, milj. euroa 392 78 -43 119 Nettotulos, milj. euroa 198 36 -87 89 Kokonaistulos, milj. euroa 279 112 -50 174 Koko po:n tuotto-% 17,7 3,9 -0,9 5,7 Oman po:n tuotto-% 19,8 3,6 -9,8 10,7 Sijoitetun pääoman tuotto, % 32,6 7,1 -1,6 10,8 Opon tuottovaatimus-% 9,5 9,4 8,3 8,3 Taloudellinen lisäarvo, milj. euroa 103 -60 -160 20 Markkina-arvo, milj. euroa 1 234 727 907 1 441 Nettorahoituskulut, % 0,3 0,7 0,7 0,1 Omavaraisuusaste, % 49 38 36 40 Gearing-% -2 46 43 18 Nettovelat/liikevaihto, % -1 17 15 6 Current ratio 1,7 1,3 1,4 1,5 Korolliset velat, milj. euroa 168 624 497 320 Rahoitusvarat, milj. euroa 185 186 150 169 Nettovelat, milj. euroa -16 439 347 151 Omat varat, tasesubstanssi, milj. euroa 1 078 960 811 861 Sijoitettu pääoma, milj. euroa 1 327 1 415 1 446 1 244 Henkilöstö 10 846 12 417 12 293 12 361 Henkilökulut/hlö, 1000 euroa 45 44 45 46 Nettotulos/henkilö, 1000 euroa 18 3 -7 7 TE-arvosana, asteikko 4-10 9,9 7,5 5,8 8,5 Nettotulos/osake, euroa 2,4 0,4 -1,0 1,0 P/e-luku, sarja B 6 20 -10 16 Osinkosuhde, % 113 288 -121 93 P/B-luku, hinta/tasesubstanssi, sarja B 1,2 0,8 1,2 1,7 Kaupantekokurssi, sarja B, euroa 13,9 8,0 10,1 15,7 Omistajan tuotto, sarja B, % 19 -23 41 66
Muualla Talentumin verkostossaWärtsilä ryhtyy potkurivalmistukseen Intiassa (Talentum.com 05.09.2007)
Wärtsilä melkein tukehtuu tilauksiin (Talouselämä 30.10.2007)
Wärtsilä Kiinassa: Täysillä eteenpäin (Metallitekniikka 20.12.2007)
Wärtsilän tuloskone köhii (Talentum.com 03.08.2007)
Wärtsilä keräsi miljardeilla tilauksia viime vuonna (Tekniikka&Talous 05.02.2008)
Aiheeseen liittyviä työpaikkoja UratielläTeam Leader for Integration Competence Centre
Aiheeseen liittyvien yritysten tiedot (Inoa.fi)Kiint. Oy Wärtsilänkatu 12
Wärtsilä Oyj Abp
Registro Italiano Navale Finland Oy
keskiviikkona, heinäkuuta 02, 2008
HEINÄKUUN 2.PÄIVÄ KESKIVIIKKO
Hei!
En tullut valituksi Tampereelle visuaalisten alojen läänintaiteilijaksi.Loppumetreille pääsyä on syytä mainostaa pääsin 24 hakijasta kuuden haastateltavan joukkoon,
ei ehkä olisi pitänyt valittaa palkan ja työmäärän suhteesta haastattelutilanteessa. Mutta varmaankin pääasiallinen syy oli korkea ikä ja puute kokemusmaailmasta uusemediassa - toki sitä ei edes vaadittu hakuilmoituksessa painopisteeksi. Valituksi tuli 20 v nuorempi mieskuvataiteilija, meditutkija TAMK,Tampeerelta ja kakkonenkin uusmediataitoinen nais kuvataiteilija.MyöskinTAMK:n kasvatteja.
No , on hyvä käydä testailemassa kunkin paikan asenteita ja arvoja ja venyvyyttä.
Jo toinen kerta kun sain pakit Tampereelta.
Täytynee uskoa.
Muuten tuonnekin on tullut osallistuttua!Käykääpä kierroksella.
http://www.saatchi-gallery.co.uk/showdown/
Nyt sitten täytyy etsiä erittäin edullista varastotilaa teoksille ja materiaalille, vinkkejä otetaan vastaan.
KIITOS!
Marja
En tullut valituksi Tampereelle visuaalisten alojen läänintaiteilijaksi.Loppumetreille pääsyä on syytä mainostaa pääsin 24 hakijasta kuuden haastateltavan joukkoon,
ei ehkä olisi pitänyt valittaa palkan ja työmäärän suhteesta haastattelutilanteessa. Mutta varmaankin pääasiallinen syy oli korkea ikä ja puute kokemusmaailmasta uusemediassa - toki sitä ei edes vaadittu hakuilmoituksessa painopisteeksi. Valituksi tuli 20 v nuorempi mieskuvataiteilija, meditutkija TAMK,Tampeerelta ja kakkonenkin uusmediataitoinen nais kuvataiteilija.MyöskinTAMK:n kasvatteja.
No , on hyvä käydä testailemassa kunkin paikan asenteita ja arvoja ja venyvyyttä.
Jo toinen kerta kun sain pakit Tampereelta.
Täytynee uskoa.
Muuten tuonnekin on tullut osallistuttua!Käykääpä kierroksella.
http://www.saatchi-gallery.co.uk/showdown/
Nyt sitten täytyy etsiä erittäin edullista varastotilaa teoksille ja materiaalille, vinkkejä otetaan vastaan.
KIITOS!
Marja
TOP TEN LISTAUSTA
Hei!
Varmaan täällä on joku fiksu oikeinkirjoitusohjelma-asetus , mutta en ole löytänyt eli aina vaan löytyy kirjoitusvirheitä! KÄÄÄÄÄK!
Mutta laitanpa listaa omista mieluisista kulttuurikohteista ja asioista:
http://www.msfilmfestival.fi/
www.taidelehti.fi
www.hbl.fi
www.purnu.fi
www.honkahovi.fi
www.ort.fi
www.arslibera.com
ja tietenkin
www.marjakolu.fi
Muuten tilatkaapa ihmiset Hufvudstadsbladet , joka on ollut viimeiset pari vuotta aivan loistava sisällöltään ,mutta tämä ei markkinavoimille riitä -levikki on liian pieni - tulee kulttuuri -ja vaihtoehtolehti kalliiksi- HBL on ollut vakava, tasa-arvoa ja oikemielisyyttä tunnollisesti puolustava , hyvää journalisimia tuottava lehti- Täytyykö siihenkin tuoda Seitsemän Päivää lehti silaus!???
Hyi Helvetti! Koko maa yhtä nurmijärvikonsensushegemoniaa kohta.
HBL:stä aiotaan leipoa paikallislehti pääkaupunkiseudulle , kuulemma valtakunnallisuus ei lyö leiville -HUHUH - näin pienessä maassa kaikki ovat naapureita ja tuollainen perustelu on heikko ja vailla todellisuuspohjaa.
Kyllä ottaa pannuun Konstsamfundet.
Mihinkä heidän tulisi rahaa laittaa jollei ruotsinkieliseen hyvälaatuiseen valtakunnalliseen lehteen?
Saman tien voi jakaa rahansa HS:lle ja Iltasanomille?
Max Arhippainen on päätoimittanut hienoa lehteä kaksi vuotta ja palkkana on potkut!
Jos linja muuttuu radikaalisti lehden levikki ei suinkaan kasva vaan kuivuu vielä tuosta 50 000.
Se on turha ruveta juoruilla ja paskanjauhamisella kilpailemaan.
Iloista Keskiviikkoa
Marja
Varmaan täällä on joku fiksu oikeinkirjoitusohjelma-asetus , mutta en ole löytänyt eli aina vaan löytyy kirjoitusvirheitä! KÄÄÄÄÄK!
Mutta laitanpa listaa omista mieluisista kulttuurikohteista ja asioista:
http://www.msfilmfestival.fi/
www.taidelehti.fi
www.hbl.fi
www.purnu.fi
www.honkahovi.fi
www.ort.fi
www.arslibera.com
ja tietenkin
www.marjakolu.fi
Muuten tilatkaapa ihmiset Hufvudstadsbladet , joka on ollut viimeiset pari vuotta aivan loistava sisällöltään ,mutta tämä ei markkinavoimille riitä -levikki on liian pieni - tulee kulttuuri -ja vaihtoehtolehti kalliiksi- HBL on ollut vakava, tasa-arvoa ja oikemielisyyttä tunnollisesti puolustava , hyvää journalisimia tuottava lehti- Täytyykö siihenkin tuoda Seitsemän Päivää lehti silaus!???
Hyi Helvetti! Koko maa yhtä nurmijärvikonsensushegemoniaa kohta.
HBL:stä aiotaan leipoa paikallislehti pääkaupunkiseudulle , kuulemma valtakunnallisuus ei lyö leiville -HUHUH - näin pienessä maassa kaikki ovat naapureita ja tuollainen perustelu on heikko ja vailla todellisuuspohjaa.
Kyllä ottaa pannuun Konstsamfundet.
Mihinkä heidän tulisi rahaa laittaa jollei ruotsinkieliseen hyvälaatuiseen valtakunnalliseen lehteen?
Saman tien voi jakaa rahansa HS:lle ja Iltasanomille?
Max Arhippainen on päätoimittanut hienoa lehteä kaksi vuotta ja palkkana on potkut!
Jos linja muuttuu radikaalisti lehden levikki ei suinkaan kasva vaan kuivuu vielä tuosta 50 000.
Se on turha ruveta juoruilla ja paskanjauhamisella kilpailemaan.
Iloista Keskiviikkoa
Marja
tiistaina, heinäkuuta 01, 2008
SODANKYLÄ-KUOPIO-JYVÄSKYLÄ
Heips!
Moni on valitellut kun ei ole tekstiä näkynyt täällä - siis uutta- no aina voi aloittaa lukemaan vanhimmasta päästä uudestaan , jos on niin minunn makuun päässyt, onhan tässä jo muutama vuosi kirjailtu.
Tosiasiassa blogin kirjoittaminen vie suunnattomasti aikaa.
En halua kirjoittaa päiväkirjatyyliin , söin aamupuuron ja menin työn äärelle tai nyt olen depiksessä ja laahaan jalkojani tuolin ja sängyn välillä jne.
Eli sitä haluaisi kirjoittaa asiaa ja silloin ei joutusaan käy minulta tekstin tuottaminen.
Ja kielenkin soisi olla kohtuullisen oikein kirjoitettua Suomea. Ettei Ylen Ykkösen Aristoteleen Kantapää pääsee huomauttamaan vääristä kielikuvista!
Kyllä , pidän kirjoittamisesta. Se selkiinnyttää ja rauhoittaa.
Aina ei edes arjen kommentointi maistu javälillä tapahtuu niin lujaa asioita , että ei ehdi koneen äärelle ja paras terä väljähtyy kun aikaa tapahtuneesta kuluu.
Eräs ystäväni asian ilmaisi , että elämäsi on kuin jatkuva sarja elokuvakohtauksia. Ei niitä suomielokuvien tuijotuskohtauksia , mutta enemmän road movie tai action elokuvapohjasta eloa.
Eikä sitä kaikkea halua kaikkien tietoonkaan.
Niinpä lyhennettynä tämä kevät tuosta edellisestä kirjoituksesta tammikuulta.
Ranskalaisilla:
- Ortodoksisen kirkkomuseon HYVÄ ESINE -PAHA ESINE - näyttelyyn hain vuoden aikana seitsemällä hakemuksella rahoitusta - sain yhdestä - näyttely kutistui pienemmäksi ja jouduin laatimaan koko näyttelykonseptin uusiksi , mikä tarkoitti ympäripyöreitä päiviä ja viikonloppuja.
Ei siinä toisten avajaisiin ehditty tai jaksettu.
Vapaa-aika meni Laajavuoren luontopolulla tai viikonloppuvalkoviinijuhlissa.
Kirkkomuseon näyttelyn avasi vaikuttavalla runolla Atik Ismail.
Paikalla oli muutama kymmenen taiteeni ystävää tai viran puolesta kunnioittamssa avajaisia.
Kaksi isoa Ahvenkukkoa meni meijerivoin kyydiottämänä vieraiden suihin ja kyytipoikana muutama litra viiniä. Jatkot nautimme ravintola Sampossa.
Ohueltahan usein omasta mielestä oman näyttelyn lopputulos näyttää, mutta enempään ei nyt tällä kertaa pystynyt.
Aikataulu ja paine kävivät melkein sietämättömäksi.
Mutta maakuntalehdet esittelivät näyttelyn komiasti ja näyttely on koettavissa 29.9.2008 asti.
Taiteiden yönä Syksyllä Kuopiossa esittelen näyttelyä yleisölle.
Samaan aikaan Kirkkomuseon näyttelyn kanssa piti valmistaa Lutakon tilausteoksen toinen osa RASTATUKKAINEN SOFFA. Myös kevään aikana -viivästyneen sopimuksenteon vuoksi oli kokonaista kuusi kuukautta mallin tekoon, 8000 kilon valamiseen Suomenlinnan taidevlimolla ja noin 9000 mosaiikkipalan laatoitus ja saumaus ja siistiminen sekä kuljetukset ja muu sähläys.
Päivää ennen puiston avajaisjuhlia olimme valmiit!Huhuh ja huokaus .
Selvisimme.
Kyllä sitten helpotti, kun kaikki oli paikallaan ja aurinko paistoi ja avajaisissa noin parisataa Lutakon asukasta ja vähän muitakin ja mieskuoro Sirkat lauloivat Löyly-laululla tunnelmaa ja Loiskis lisäsi lisää lämpöä ja minäkin sain vielä muutaman auringon pehmentämän lauseen ulos suustani yleisölle.
Olin nimittäin armottomassa paahteessa- tuulta ei ollut , rannalla Rastatukkaisen Soffan lettejä siistimässä saumauslaastista lastalla ja sienellä ja vedellä muutaman helteisen päivän.
Vettä oli onneksi lähellä, ämpärillä Jyväsjärvestä ja välillä kävi kaupungin vesimies letkulla ruiskuttelemassa.
Keväällä olin hakenut talkootyöntekijäksi Sodankylän Elokuvajuhlille.
Yllätyksekseni tulin valituksi , elokuvajuhlien kuskiksi vieraille. Palkkana majoitus , ruoka ja ilmaiset elokuvat silloinkuin ei ollut töissä tai esitys ei ollut loppuunmyyty.
Parasta Keskiyön Elokuvajuhlilla on tietenkin itse yötön yö , rento tunnelma , halvat liput , pienen mittakaavan salit ja loistavat ohjaajat.
Tänä vuonna mm Milos Forman, Lasse Pöysti - mielettömän karismaattisia, hauskoja ja vakaviakin Peter Von Baghin kaksituntisessa haastattelussa monisatapäisen yleisön edessä.
Myös Koutakeinon kapina oli ennakkonäytöksenä festariteltassa komeaa ja koskettavaa nähtävää. Saamenkielellä.
Samoin Mykkäelokuvaesitys Altea Cleaning Womenin säestyksellä.
Olin edellisen kerran Sodankylän Keskiyön Elokuvajuhlilla 1986- työskentelin silloin Kuopion Elokuvatoimistolla projektityöntekijänä tehtävänäni kunnallinen elokuvatarjonta lapsille,nuorille, aikuisille ja vanhuksille.
Sain työpaikkaetuna matkat ja majoituksen , silloin elokuvajuhlilla olivat vieraana ohjaajat Samuel Fuller Usa:sta ja Tavernier Ranskasta.
Sinne sitten ensi kesänä taas töihin jos huolivat - ei rasita lompakkoa eikä tule ahmittua liikaa elokuvia , eikä tule jämähdettyä Hotelli Sodankylän maanmainioon kuppilaan.
Tänä vuonna ravintolassa esiintyivät Pelle Miljoona ja Tango Helsingistä -Tango oli eka kertaa esiintymässä Helsingin ulkopuolella.
Nyt sitten työhuonetta pakkaamaan Keskimaa osti entisen margariintehtaan ja joudumme lähtemään elokuun loppuun mennessä. Eli eipä tule taaskaan kesänvietto-ongelmia .
Varsinkaan kun ei tiedä minne muuttaa työhuoneen!
Tekstejäni voi lukea myös www.taidelehti.fi - se on kaksi vuotta ilmestynyt TAIDE-lehden nettiversio- olen kirjoittanut sinne muutaman jutun , samoin painettuun Taide-lehteen.
Niistä saa hiukan liksaa. Mitä blogi-jutuista ei saa.
Hyvää Kesää Itse kullekin!
Terv. Marja
Moni on valitellut kun ei ole tekstiä näkynyt täällä - siis uutta- no aina voi aloittaa lukemaan vanhimmasta päästä uudestaan , jos on niin minunn makuun päässyt, onhan tässä jo muutama vuosi kirjailtu.
Tosiasiassa blogin kirjoittaminen vie suunnattomasti aikaa.
En halua kirjoittaa päiväkirjatyyliin , söin aamupuuron ja menin työn äärelle tai nyt olen depiksessä ja laahaan jalkojani tuolin ja sängyn välillä jne.
Eli sitä haluaisi kirjoittaa asiaa ja silloin ei joutusaan käy minulta tekstin tuottaminen.
Ja kielenkin soisi olla kohtuullisen oikein kirjoitettua Suomea. Ettei Ylen Ykkösen Aristoteleen Kantapää pääsee huomauttamaan vääristä kielikuvista!
Kyllä , pidän kirjoittamisesta. Se selkiinnyttää ja rauhoittaa.
Aina ei edes arjen kommentointi maistu javälillä tapahtuu niin lujaa asioita , että ei ehdi koneen äärelle ja paras terä väljähtyy kun aikaa tapahtuneesta kuluu.
Eräs ystäväni asian ilmaisi , että elämäsi on kuin jatkuva sarja elokuvakohtauksia. Ei niitä suomielokuvien tuijotuskohtauksia , mutta enemmän road movie tai action elokuvapohjasta eloa.
Eikä sitä kaikkea halua kaikkien tietoonkaan.
Niinpä lyhennettynä tämä kevät tuosta edellisestä kirjoituksesta tammikuulta.
Ranskalaisilla:
- Ortodoksisen kirkkomuseon HYVÄ ESINE -PAHA ESINE - näyttelyyn hain vuoden aikana seitsemällä hakemuksella rahoitusta - sain yhdestä - näyttely kutistui pienemmäksi ja jouduin laatimaan koko näyttelykonseptin uusiksi , mikä tarkoitti ympäripyöreitä päiviä ja viikonloppuja.
Ei siinä toisten avajaisiin ehditty tai jaksettu.
Vapaa-aika meni Laajavuoren luontopolulla tai viikonloppuvalkoviinijuhlissa.
Kirkkomuseon näyttelyn avasi vaikuttavalla runolla Atik Ismail.
Paikalla oli muutama kymmenen taiteeni ystävää tai viran puolesta kunnioittamssa avajaisia.
Kaksi isoa Ahvenkukkoa meni meijerivoin kyydiottämänä vieraiden suihin ja kyytipoikana muutama litra viiniä. Jatkot nautimme ravintola Sampossa.
Ohueltahan usein omasta mielestä oman näyttelyn lopputulos näyttää, mutta enempään ei nyt tällä kertaa pystynyt.
Aikataulu ja paine kävivät melkein sietämättömäksi.
Mutta maakuntalehdet esittelivät näyttelyn komiasti ja näyttely on koettavissa 29.9.2008 asti.
Taiteiden yönä Syksyllä Kuopiossa esittelen näyttelyä yleisölle.
Samaan aikaan Kirkkomuseon näyttelyn kanssa piti valmistaa Lutakon tilausteoksen toinen osa RASTATUKKAINEN SOFFA. Myös kevään aikana -viivästyneen sopimuksenteon vuoksi oli kokonaista kuusi kuukautta mallin tekoon, 8000 kilon valamiseen Suomenlinnan taidevlimolla ja noin 9000 mosaiikkipalan laatoitus ja saumaus ja siistiminen sekä kuljetukset ja muu sähläys.
Päivää ennen puiston avajaisjuhlia olimme valmiit!Huhuh ja huokaus .
Selvisimme.
Kyllä sitten helpotti, kun kaikki oli paikallaan ja aurinko paistoi ja avajaisissa noin parisataa Lutakon asukasta ja vähän muitakin ja mieskuoro Sirkat lauloivat Löyly-laululla tunnelmaa ja Loiskis lisäsi lisää lämpöä ja minäkin sain vielä muutaman auringon pehmentämän lauseen ulos suustani yleisölle.
Olin nimittäin armottomassa paahteessa- tuulta ei ollut , rannalla Rastatukkaisen Soffan lettejä siistimässä saumauslaastista lastalla ja sienellä ja vedellä muutaman helteisen päivän.
Vettä oli onneksi lähellä, ämpärillä Jyväsjärvestä ja välillä kävi kaupungin vesimies letkulla ruiskuttelemassa.
Keväällä olin hakenut talkootyöntekijäksi Sodankylän Elokuvajuhlille.
Yllätyksekseni tulin valituksi , elokuvajuhlien kuskiksi vieraille. Palkkana majoitus , ruoka ja ilmaiset elokuvat silloinkuin ei ollut töissä tai esitys ei ollut loppuunmyyty.
Parasta Keskiyön Elokuvajuhlilla on tietenkin itse yötön yö , rento tunnelma , halvat liput , pienen mittakaavan salit ja loistavat ohjaajat.
Tänä vuonna mm Milos Forman, Lasse Pöysti - mielettömän karismaattisia, hauskoja ja vakaviakin Peter Von Baghin kaksituntisessa haastattelussa monisatapäisen yleisön edessä.
Myös Koutakeinon kapina oli ennakkonäytöksenä festariteltassa komeaa ja koskettavaa nähtävää. Saamenkielellä.
Samoin Mykkäelokuvaesitys Altea Cleaning Womenin säestyksellä.
Olin edellisen kerran Sodankylän Keskiyön Elokuvajuhlilla 1986- työskentelin silloin Kuopion Elokuvatoimistolla projektityöntekijänä tehtävänäni kunnallinen elokuvatarjonta lapsille,nuorille, aikuisille ja vanhuksille.
Sain työpaikkaetuna matkat ja majoituksen , silloin elokuvajuhlilla olivat vieraana ohjaajat Samuel Fuller Usa:sta ja Tavernier Ranskasta.
Sinne sitten ensi kesänä taas töihin jos huolivat - ei rasita lompakkoa eikä tule ahmittua liikaa elokuvia , eikä tule jämähdettyä Hotelli Sodankylän maanmainioon kuppilaan.
Tänä vuonna ravintolassa esiintyivät Pelle Miljoona ja Tango Helsingistä -Tango oli eka kertaa esiintymässä Helsingin ulkopuolella.
Nyt sitten työhuonetta pakkaamaan Keskimaa osti entisen margariintehtaan ja joudumme lähtemään elokuun loppuun mennessä. Eli eipä tule taaskaan kesänvietto-ongelmia .
Varsinkaan kun ei tiedä minne muuttaa työhuoneen!
Tekstejäni voi lukea myös www.taidelehti.fi - se on kaksi vuotta ilmestynyt TAIDE-lehden nettiversio- olen kirjoittanut sinne muutaman jutun , samoin painettuun Taide-lehteen.
Niistä saa hiukan liksaa. Mitä blogi-jutuista ei saa.
Hyvää Kesää Itse kullekin!
Terv. Marja
torstaina, tammikuuta 03, 2008
NYT POMPPAS!
Tämä Blogi heräsi eloon!
Joulun alusviikolla kävin kahvilla entisessä työpaikassani ja tapasin muutamia ihmisiä
-vilkkaan keskustelun lomassa yksi pöydässä tokaisee minulle, että Marja on kuin munaton mies!
Jäin hämmenyksestä haavi auki. aivan kuten se pääosan esittäjä EXTRAS -tahtoo tähdeksi kanssa-brittihuuumoria esittävistä taiteilijoista, tahdikkuus ei ole hyve siinä ohjelmassa
- nousin ylös ja vastasin koko kehollani että tämä ei jää tähän.
Ihminen on tavannut minut lyhyesti kolmisen kertaa- ja on valmis luokittelemaan minut.
Koin olevani vähättelyn ja alistamisen kohteena hetkenä jolloin oletin tapaavinani ystäviä kahvipöydässä - en siis ollut suojautunut tai varautunut mahdollisia hyökkäyksiä vastaan.
Vastasin hänelle, että kyllä minulla pillu on ja on sitä ainakin joskus käytetty koska olen synnyttänyt yhden pojan 23 vuotta sitten!
Munaton mies meilläpäin tarkoittaa kaikinpuolin kyvytöntä ja aikaansaamatonta miestä.
Nainen ilman munaa kaiketi tarkoittaa samaa.
Munaton mies -luonnehdinta naisen kohdalla tarkoittaa ties mitä.
En ole koskaan ollut immareteltu -siis siitä lähtien,kun tajusin että mies ei tiedä kaikkea - kun minua on kuvailtu joissain piireissä hyväksi jätkäksi - pari vuosikymmentä taaksepäin hyvä jätkä oli kulttuuripiireissä yleinen kehu naisille , muillekin kuin rokkarinaisille , joille annetaan hyvä jätkä- arvonimi tänä päivänäkin.
Mutta.
Munaton mies- lause herätti eloon muistoja:
Lapsena isä parturoi kesätukan meille tytöille ja pojille , kaikille samalainen sillä hienolla parturileikkurilla eli mahdollisimman vähän tukkaa, takaa ihan lyhyt, sängelle kynitty.
Niinpä pienenä minut sekoitettiin usein veljiini.
Keskikoulussa sain kokea kiusausta hyvin kehittyneistä rinnoista.
Aikuisena Kuopiossa olin Kummisetä-nimisen ravintolan avajaisissa ja tukkani oli leikattu lyhyeksi.
Baaritiskillä oli valtava tungos ja hipaisin tarkoituksella edessäni olevaa miestä takamuksesta, jotta saisin tilaa tilata.
Mies kääntyi rivakasti ympäri ja pamautti minua nyrkillä silmien väliin raivo silmissään ja huuti että saatanan homot eivät käy käsiksi.
Hän yritti hakata lisää, mutta pääsin tungoksen suojaan.
Meni tietenkin heti pyytämään henkiläkunnalta , että soittavat poliisin pahoinpitelyn vuoksi- meni tunti eikä poliisia kuulunut - baarin väki ei ollut soittanut poliisia
Koska menisi ekana aukioloiltana imaine.
Pakotin heidät soittamaan.
Poliisi tuli ja osoitimme lyöjän ja poliisit jututtivat häntä ja hän virnuili minulle ovelta poliisien viereltä vahingon iloisena - hänet poistettiin ravintolasta ja annttiin porttikielto.
Ystävän avustuksella menin tutkituttamaan vammat nenästä terveyskeskuksen päivystykseen ja promilleni mitattiin-ettei voitaisi vedot humalatilaan oikeudessa ja sitä käsityskykyyn tapahtuneesta.
Aamupäivällä menin poliisilaitokselle kuvattavaksi ja tekemään ilmoituksen - silmä oli jo punaisen sininen ja turvonnut umpeen. Menin avopulisoni saattamana poliisilaitokselle kuvattavaksi- poliisi otti polaroidkuvan ja totesi samalla, että ei kannata viedä asiaa oikeuteen ,siellä on tärkeämpääkin tekemistä kannattaa sopia - miehille kun sattuu näitä huonoja päviä ja nauroivat poliisit sitten keskenään, että olipa osuvat avajaiset Kummisedälle.
Alkoi kuukauden mustien lasien aika.
Töihin ei ollut menemistä kuukauteen -työtehtäviin elokuvatominnanohjaajan kuului lasten elokuvien esittäminen päiväkodeissa ja monitoimitaloilla 16 mm:llä.
Työnantaja ei tietenkään maksanut palkkaa tältä ajalta.
Oletettiin rikoksentekijän korvaavan.
Jostain järjettömästä syystä pelkäsin pitkään tapahtuneen jälkeen keskellä päivääkin liikkua ulkona - ajattelin, että joku tulee ja lyö ja itseäni hävetti ja koin syyllisyyttä tapahtuneesta.
Röngtenkuvissa nenäluussani todettiin lievä murtuma.
Mutta ei parantumatonta vammaa.
Kipu kyllä oli mahtava muutaman päivän.
Vein tietenkin tapauksen oikeuteen koska mies oli huutanut ja todennut , että saatanan homoja saa vetää turpaan-tuo lause on kirjattu oikeuden pöytäkirjoihin, jotka ovat minulla edelleen tallessa.
Kuuulin, että en ollut ensimmäinen nainen , jota mies oli pamauttanut - muut olivat jättäneet syyttämättä-
kuinkas muuten jos mieli on jo säikky lyömisen vuoksi ja viranomaisten taholta vähätellään tapahtunutta.
Oikeudessa mies väitti, että minä en ole se, jota hän löi vaan hän löi jotain homoa.
Ja että hänen uusi, punainen nahkakravatti oli tuhoutunut tiimellyksessä ja hän vaati korvauksia siitä.
Minulla oli todistajan kaksi naista , jotka olivat nähneet tapauksen vierestä - toinen oli kauneudenhoitaja ja toinen erikois-.sairaanhoitaja - molemmat tulivat työajallaan oikeuteen ja todistivat yhtäpitävästi miehen lyöneen minua kuvaamallani tavalla baaritiskillä.
Lainatakseni tuota tiettyjen miesten luonnehdintaa toteaisin, että niillä naisilla oli munaa.
Oikeus totesi miehen syylliseksi ja korvauksiin.
Arvatkaa olenko saanut penniäkään - en - sillä miehellä ei siis ole munaa !
Valtion konttori korvasi työajan palkan minulle anomuksesta, koska lyöjä todettiin varattomaksi.
Mutta lyöjälle tuli merkintä pahoinpitelystä ja se hillitsee lyömäkättä toivon mukaan hiukan.
Komedian aineksiakin oli.
Asianajajani oli nainen.Sukunimi Känninen ja jossakin alkuvaiheessa poliisin edustaja oli Kankkunen.
Lyöjän nimi ei ollut K. Rapulainen.
Hyvää Uutta Vuotta Kaikille sukupuolille!
PS Helsingin Sanomissa käsiteltiin sunnuntaina 30.12 Jaakko Lyytisen LYYTINEN palstalla otsikolla TOISET MEISTÄ mm luokitusten lätkimistä.
Hän toteaa mm , että " luokitusten lätkimisessä on kuitenkin oltava kohtuullinen, sillä väärinkäytettynä ne ovat alistuksen apuvälineitä".
Ja Lyytinen jatkaa
"Silloin puhutaan toiseudesta. Termi viittaa siihen , että toine kokee olevansa vähempiarvoinen tai ulkopuolinen suhteessa ensimmäiseen.
Käsitteen kantaäitinä pidetään ranskalaista feministi-filosofia Simone de Beauvoiria, joka pohtii naisen alisteista asemaa tanakassa teoksessaan Toinen Sukupuoli vuodelta1946.
Toinen on de Beauvoirin mukaan käsitteenä yhtä vanha kuin ihmisen tietoisuus.
Nainen on nainen, joka määrittyy suhteessa mieheen, de Beauvoir väitti.
Saatesanoissaan hän siteerasi katolisen kirkon kärkiteologia Tuomas Akvinolaista, joka julisti
1200-luvulla , että " nainen on epäonnistunut mies, vahingossa luotu olento"."
" Toisinaan vaikuttaa , ettei katolisen kirkon naiskäsityksessä ole tapahtunut edistystä sen koommin." Lyytinen jatkaa.
Toisinaan vaikuttaa että miestaiteilijoiden naiskäsityksessa ei ole tapahtunut edistystä lainkaan.
Ei ollut ensimmänen kulttuurimies , joka pyrkii alistamaan minua.
Joulun alusviikolla kävin kahvilla entisessä työpaikassani ja tapasin muutamia ihmisiä
-vilkkaan keskustelun lomassa yksi pöydässä tokaisee minulle, että Marja on kuin munaton mies!
Jäin hämmenyksestä haavi auki. aivan kuten se pääosan esittäjä EXTRAS -tahtoo tähdeksi kanssa-brittihuuumoria esittävistä taiteilijoista, tahdikkuus ei ole hyve siinä ohjelmassa
- nousin ylös ja vastasin koko kehollani että tämä ei jää tähän.
Ihminen on tavannut minut lyhyesti kolmisen kertaa- ja on valmis luokittelemaan minut.
Koin olevani vähättelyn ja alistamisen kohteena hetkenä jolloin oletin tapaavinani ystäviä kahvipöydässä - en siis ollut suojautunut tai varautunut mahdollisia hyökkäyksiä vastaan.
Vastasin hänelle, että kyllä minulla pillu on ja on sitä ainakin joskus käytetty koska olen synnyttänyt yhden pojan 23 vuotta sitten!
Munaton mies meilläpäin tarkoittaa kaikinpuolin kyvytöntä ja aikaansaamatonta miestä.
Nainen ilman munaa kaiketi tarkoittaa samaa.
Munaton mies -luonnehdinta naisen kohdalla tarkoittaa ties mitä.
En ole koskaan ollut immareteltu -siis siitä lähtien,kun tajusin että mies ei tiedä kaikkea - kun minua on kuvailtu joissain piireissä hyväksi jätkäksi - pari vuosikymmentä taaksepäin hyvä jätkä oli kulttuuripiireissä yleinen kehu naisille , muillekin kuin rokkarinaisille , joille annetaan hyvä jätkä- arvonimi tänä päivänäkin.
Mutta.
Munaton mies- lause herätti eloon muistoja:
Lapsena isä parturoi kesätukan meille tytöille ja pojille , kaikille samalainen sillä hienolla parturileikkurilla eli mahdollisimman vähän tukkaa, takaa ihan lyhyt, sängelle kynitty.
Niinpä pienenä minut sekoitettiin usein veljiini.
Keskikoulussa sain kokea kiusausta hyvin kehittyneistä rinnoista.
Aikuisena Kuopiossa olin Kummisetä-nimisen ravintolan avajaisissa ja tukkani oli leikattu lyhyeksi.
Baaritiskillä oli valtava tungos ja hipaisin tarkoituksella edessäni olevaa miestä takamuksesta, jotta saisin tilaa tilata.
Mies kääntyi rivakasti ympäri ja pamautti minua nyrkillä silmien väliin raivo silmissään ja huuti että saatanan homot eivät käy käsiksi.
Hän yritti hakata lisää, mutta pääsin tungoksen suojaan.
Meni tietenkin heti pyytämään henkiläkunnalta , että soittavat poliisin pahoinpitelyn vuoksi- meni tunti eikä poliisia kuulunut - baarin väki ei ollut soittanut poliisia
Koska menisi ekana aukioloiltana imaine.
Pakotin heidät soittamaan.
Poliisi tuli ja osoitimme lyöjän ja poliisit jututtivat häntä ja hän virnuili minulle ovelta poliisien viereltä vahingon iloisena - hänet poistettiin ravintolasta ja annttiin porttikielto.
Ystävän avustuksella menin tutkituttamaan vammat nenästä terveyskeskuksen päivystykseen ja promilleni mitattiin-ettei voitaisi vedot humalatilaan oikeudessa ja sitä käsityskykyyn tapahtuneesta.
Aamupäivällä menin poliisilaitokselle kuvattavaksi ja tekemään ilmoituksen - silmä oli jo punaisen sininen ja turvonnut umpeen. Menin avopulisoni saattamana poliisilaitokselle kuvattavaksi- poliisi otti polaroidkuvan ja totesi samalla, että ei kannata viedä asiaa oikeuteen ,siellä on tärkeämpääkin tekemistä kannattaa sopia - miehille kun sattuu näitä huonoja päviä ja nauroivat poliisit sitten keskenään, että olipa osuvat avajaiset Kummisedälle.
Alkoi kuukauden mustien lasien aika.
Töihin ei ollut menemistä kuukauteen -työtehtäviin elokuvatominnanohjaajan kuului lasten elokuvien esittäminen päiväkodeissa ja monitoimitaloilla 16 mm:llä.
Työnantaja ei tietenkään maksanut palkkaa tältä ajalta.
Oletettiin rikoksentekijän korvaavan.
Jostain järjettömästä syystä pelkäsin pitkään tapahtuneen jälkeen keskellä päivääkin liikkua ulkona - ajattelin, että joku tulee ja lyö ja itseäni hävetti ja koin syyllisyyttä tapahtuneesta.
Röngtenkuvissa nenäluussani todettiin lievä murtuma.
Mutta ei parantumatonta vammaa.
Kipu kyllä oli mahtava muutaman päivän.
Vein tietenkin tapauksen oikeuteen koska mies oli huutanut ja todennut , että saatanan homoja saa vetää turpaan-tuo lause on kirjattu oikeuden pöytäkirjoihin, jotka ovat minulla edelleen tallessa.
Kuuulin, että en ollut ensimmäinen nainen , jota mies oli pamauttanut - muut olivat jättäneet syyttämättä-
kuinkas muuten jos mieli on jo säikky lyömisen vuoksi ja viranomaisten taholta vähätellään tapahtunutta.
Oikeudessa mies väitti, että minä en ole se, jota hän löi vaan hän löi jotain homoa.
Ja että hänen uusi, punainen nahkakravatti oli tuhoutunut tiimellyksessä ja hän vaati korvauksia siitä.
Minulla oli todistajan kaksi naista , jotka olivat nähneet tapauksen vierestä - toinen oli kauneudenhoitaja ja toinen erikois-.sairaanhoitaja - molemmat tulivat työajallaan oikeuteen ja todistivat yhtäpitävästi miehen lyöneen minua kuvaamallani tavalla baaritiskillä.
Lainatakseni tuota tiettyjen miesten luonnehdintaa toteaisin, että niillä naisilla oli munaa.
Oikeus totesi miehen syylliseksi ja korvauksiin.
Arvatkaa olenko saanut penniäkään - en - sillä miehellä ei siis ole munaa !
Valtion konttori korvasi työajan palkan minulle anomuksesta, koska lyöjä todettiin varattomaksi.
Mutta lyöjälle tuli merkintä pahoinpitelystä ja se hillitsee lyömäkättä toivon mukaan hiukan.
Komedian aineksiakin oli.
Asianajajani oli nainen.Sukunimi Känninen ja jossakin alkuvaiheessa poliisin edustaja oli Kankkunen.
Lyöjän nimi ei ollut K. Rapulainen.
Hyvää Uutta Vuotta Kaikille sukupuolille!
PS Helsingin Sanomissa käsiteltiin sunnuntaina 30.12 Jaakko Lyytisen LYYTINEN palstalla otsikolla TOISET MEISTÄ mm luokitusten lätkimistä.
Hän toteaa mm , että " luokitusten lätkimisessä on kuitenkin oltava kohtuullinen, sillä väärinkäytettynä ne ovat alistuksen apuvälineitä".
Ja Lyytinen jatkaa
"Silloin puhutaan toiseudesta. Termi viittaa siihen , että toine kokee olevansa vähempiarvoinen tai ulkopuolinen suhteessa ensimmäiseen.
Käsitteen kantaäitinä pidetään ranskalaista feministi-filosofia Simone de Beauvoiria, joka pohtii naisen alisteista asemaa tanakassa teoksessaan Toinen Sukupuoli vuodelta1946.
Toinen on de Beauvoirin mukaan käsitteenä yhtä vanha kuin ihmisen tietoisuus.
Nainen on nainen, joka määrittyy suhteessa mieheen, de Beauvoir väitti.
Saatesanoissaan hän siteerasi katolisen kirkon kärkiteologia Tuomas Akvinolaista, joka julisti
1200-luvulla , että " nainen on epäonnistunut mies, vahingossa luotu olento"."
" Toisinaan vaikuttaa , ettei katolisen kirkon naiskäsityksessä ole tapahtunut edistystä sen koommin." Lyytinen jatkaa.
Toisinaan vaikuttaa että miestaiteilijoiden naiskäsityksessa ei ole tapahtunut edistystä lainkaan.
Ei ollut ensimmänen kulttuurimies , joka pyrkii alistamaan minua.
maanantaina, huhtikuuta 02, 2007
HUIPSVIPSHUIS JA VIPSVIPSHUISPUIS!
HEI!
Noitia on liikkeellä -varokaa ettei teitä taiota sammakoksi prinsessalle tai päinvastoin ja mitä vaan kummaa voikaan tapahtua huhtikuussa
Marja
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)