Hei!
Ei, otsikko ei paljasta kuumeiluni aiheuttamia harhoja!Eikä ole Peppi Pitkätossulta lainattu!
Avasin jääkaapissa säilytetyn puolukkasurvosrasian- muovisen irtokarkkilootan,jonka Roopen mummo laittoi meille syksyllä muiden Savon metsän antimien kanssa.
Puolukat eivät ole siis geenimanipuloituja, tarhapuolukoita,vaan Vehmersalmen puhtaista metistä kerättyä!
Aika hurja näky oli kun puolukkasurvos oli hennon harmaan,parin sentin korkuisen
parran alla!
KääK!
Ennen vanhaan puolukat survottiin puutynnyreihin ja ne säilyivät omissa liemissään
vuoden jos kaksikin!
Taiteilija Antero Kare kasvattelee home ja muita viljelmiä kaurapuurosta,joita oli kokonaisia vuoristoja lasivitriineissä Kiasmassa tässä taannoin.
Olisikohan hän kiinnostunut partapuolukoista!
Muoviselle irtokarkkirasialleko puolukat suuttuivat ja protestoivat parrankasvulla ?
Lukeeko joku tiedenainen tai -mies näitä meidän arjen kemiajuttuja?
Haluaako joku extremeä ruokapöytään ja nauttia partaista puolukkasurvosta?
Onhan niitä kummia ruokalajeja kuten ruåttalaisten surströmming-joka on mädännyttä kalaa peltipurkissa!
Voiko parran poiston jälkeen muun survoksen syödä ilman seuraamuksia?Jos vaikka nauttimisen jälkeen kainalokarvat kasvaisivat puskiksi!????
Rauhaisaa Sunnuntaita!
Marja
1 kommentti:
En ole tiedenainen enkä kemisti, mutta veikkaan, että puolukkasi eivät todellakaan tykänneet siitä muovirasiasta. Itselleni kävi vähän samantapaisesti kun yritin valmistaa venäläisiä suolakurkkuja muoviastiassa - pilalle homehtuivat. Puhdas lasipurkki lienee puolukoillekin - kuten myös suolakurkuille - parempi astia.
Eikä varmaan kannata myöskään sitä homehtunutta survosta syödä...
Lähetä kommentti