Taas se tapahtui: sain blogini sivun sotkettua osallistumalla testiin , jossa kävi ilmi mahdollinen perusdraivi niinkuin kansallisID- ei se mitään että meikä todettiin perusolemukseltaan lopputuloksessa ruotsalaiseksi, pidän ruotsalaisista,ruotsin kielestä , minulle tulee kotiin Hufvudstadsbladet ja järkkään Keski-Suomeen ruotsalaista nykytaiteen näyttelyä ensi vuodeksi!Ja tänään saan vieraita Ruotsista.
Mutta , että onnistuin saamaan koko blogin visuaalisen ilmeen ihan sekaisin tietämättä mitä nappia painoin on jo melkoisen taitavaa!
Hädissäni hälytin Päivi Hintsasen apuun ja tämä tekniikan ihmetaituri pelasti blogini !Kiitos!
Tuli mieleen taidekouluajat ja silkkipainokurssi, jota graafikko Hannu Taros veti 1980 luvulla:
Silloin silitettiin kuva-aiheen malli silkkipainon seulakankaaseen kiinni.
Onnistuin silittämään kuvani seulan sisäpuolelle ja painoinkin teoksen , joka oli joku yhteiskunnallinen väkivaltatilanne , jossa poliisi pamputtaa jne. Hannu Taros totesi , että kaikkea on hänkin nähnyt , mutta että onnistuu kiinnittämään kuvan väärälle puolelle seulaa ja vielä saa vedostettua kuvan, että ohhhoooo!
Tuli mieleen myös, että ehkä käsityönopettajani 70-luvulla oli oikeassa uhatessaan minua keskikoulussa ehdoilla, kun en osannut käyttää sähköistä ompelukonetta, hän heltyi kun kuuli, että meillä ei kotona ole konetta ja antoi numeron 5 todistukseeni!
Miten ikinä olen oppinut sitomaan kengän nauhat tai ajamaan autoa!tai kävelemään tai kaivamaan nenää tai lukemaan ja kirjoittamaan!
PS Olen Vasuri , mutta niin oli Leonardokin !
Heips Marja
2 kommenttia:
Niin, no, tota.
Huhut avustamisestani blogisi pelastamisessa ovat suuresti liioiteltuja. En tiedä, miten mysteerillä onnistuit sen blogisi sotkemaan, mutta ihan itse sen myös korjasit, kun pistit tuon uuden blogimerkinnän.
En mie ehtinyt blogiisi edes koskemaan.
Voit sinä silti jättää korjaamatta tuon blogimerkintäsi Päivi-kehun, kun se näyttää niin hienolta, vaikka onkin aiheeton. :)
;) Päivi
Olin vasuri, kunnes vasenkätinen isäni käänsi minut oikeakätiseksi. Se tapahtui, kun olin pieni lapsi, mutta muistan sen yhä. Niinpä koen olevani molempikätinen ja se on mielestäni etu. Vaikkapa rumpujen soitossa...
Lähetä kommentti