Hei!
Sain pojaltani ja isältään joululahjaksi 2 kpl dvd:tä POKKA PITÄÄ -sarjaa.
Se on ehdoton suosikkini brittisarjoista, koska se saa arjen tuntumaan
siedettävämältä,eikä ole pelkästään päätön.
Lisää ikäänkuin sitkeyden energiaa ,jos ymmärrätte mitä tarkoitan...
Aloin miettiä myös HYACINTIN ja itseni yhtäläisyyksiä; kerään pieniä
esineitä,ajan mielelläni kauniilla,uudella tehokkaalla autolla, koristelen omaa elämääni hienouksilla ja retostelen erinomaisilla sukulaisilla kuten kuka tahansa s ja yritän naruttaa ihmisiä roolijutuilla!Ja olen intohimoinen pölyjen pyyhkijä ja siistijä!
Hauskaa pitää aina olla sanoi kissa tunkiolla ja raapi päälle tarpeen teon pienen sievän santakeon!
Hyvää Uutta Vuotta 2007
t. Marja
sunnuntai, joulukuuta 31, 2006
keskiviikkona, joulukuuta 27, 2006
MAUSTEITA JA IMELLYSTÄ!
Kiitos Kysymästä !Jees!
Olen valmistanut itse laatikoita joulun aikaan
- en pahvista vaan aivan oikeista kokonaisista lantuista
-tänä vuonna oli myytävänä ensiluokkaisia juureksia ja vihanneksia
perunalaatikkoa luomuperunoista ja vielä oranssinhehkuista porkkanalootaa!
Mikään ei saa minua syttymään niin kuin laatikoiden ja maustekakkujen valmistus!
Pipareihin en ole enää aikoihin innostunut tai torttuihin-liian helppoa ja yksitoikkoista.
Ainakin valmistaikinoista!
Laatikoiden valmistus on haastaavaa- tuntee itsensä kotikemistiksi-jos ei pidä varaa pieleen menee.
Ja laatikot lätsähtävät vuoan pohjalle!
Tai maistuvat puutavaralle!
Jännittävää ruoanlaittoa ja kohtuullisen pitkäkestoista- joulun aikana kun ei aina tiedä mihin kätensä tuikkaisi.
Helpotin työtä kaivamalla höyrykattilan ja soseuttavan yleiskoneen esiin - ennen aina kuuliaisesti survoin juurekset muusiksi ja siitä ei tule sillai kuohkeaa. Mausteita pitää olla tulisesti esim neilikkaa,muskottia ,pomeranssinkuorta ruokaslusikallinen ja siirappia ei saa unohtaa.
Sitäpaitsi laatikoita ja maustekakkuja voi syödä muutaman viikon.
Eivät pilaannu helposti.
Ekoloogista evästä.
Einesruuista saan lisäainepahoinvoinnin.
Lopuksi intouduin merilohta suolaamaan tillipedillä- merilohta sai 7 euroa kilo- -Norjalaiset taktikoivat halavalla lohella-
Merilohi suolataan jakamalla file kahteen osaan - kaadetaan merisuolaa valkeaksi peitteeksi molempien puolikkaiden päälle ja sitten tilliviheriöllä peitetään suolalumi ja lopuksi lirautetaan runsas, keltainen "sitruunakusi" hankiviheriölle-
Asetellaan puolikkaat päällekkäin ja kääritään tiukkaan voipaperipakettiin ja laitetaan kylmään noin kahdeksitoista tunniksi-riippuu kuinka paksu kala on
- sitten avataan käärö
huuhdellaan suola ja tillit pois jääkylmällä vedellä
fileerataan suikaileita poikittaisuuntaan nahasta irrottaen ja rullataan sieviksi suupaloiksi lautaselle.
Rullan sisään voi sommitella persiljapuskan ja sitruunaa ruilautetaan taas päälle-tämän evään kyytipoikana on parasta raanavesi ja pietarinlimppu.Huikopalaa parhaasta päästä-
Tosin kova jano yllättää myöhemmin!
Maustekakkuja sain onnistumaan kaksi :Tässä maustekakun ohje ELLI LEHTISEN JA EVA SOMERSALON kuuluisasta keittokirjasta KEITTOTAITOvuodelta 1932-päivitetty 1972-sisältää 262tekstikuvaa ja 23värikuvaa.
OHJE 1089. MAUSTEKAKKU
1½ DL VOI-, TAI MARGARIINISULAA
4 DL FARIINISOKERIA (voi korvata valkoisella sokerilla ja lorauttaa siirappia)huom.allekirjoittaneen bloggaajan
3 munaa
4 DL VEHNÄJAUHOJA
1 DL MANTELEITA -laitoin rusinoita ja kuvahedelmää koska mantelit oli loppu ja jouluaatto jo
2 TL HIENONNETTUA POMERANNISINKUORTA -minä laitoin puoli rkl
½ TL NEILIKKAA-minä puoli rkl
1 TL KANELIA- "
1 TL KARDEMUMMAA "
1½ DL KAHVIKERMAA
2 TL SOODAA
VATKAA MUNAT JA SOKERI TAVALLISEEN TAPAAN NIIN ETTÄ LUSIKALLA TAIKINASTA TIPUTETTAESSA NAUHAA TAIKINAN PÄÄLLE TAI TIPPAA, SE JÄÄ KOHOLLE SOKERIMUNASEOKSEN PINNALLE
, VOISULA,MAUSTEET,KERMA,JOHON SOODA ON LIOTETTU SEKÄ VEHNÄJAUHOT LISÄTÄÄN.ANNA YLEISKONEEN TAIKINATYÖKALULLA SEKOITTAA AINEET HYVIN TOISIINSA, ÄLÄ KUITENKAAN "YLISEKOITA"
VOITELE KORKEA KAKKUVUOKA -PERINTEINEN -KORPPUJAUHOTA VUOKA JA KAADA TAIKINA KOPISTELAMTTA VUOKAAN -KOPISTUKSET SAAVAT KAKUN LIKILASKUISEKSI -
PAISTA NOIN TUNTI -LÄMPÖTILAA EI KERROTA KIRJASSA, MUTTA VEIKKASI 175 ASTRETTA JA SUKKAPUIKOLLA VOI VAROVASTI TÖKÄTÄ KAKKUA -PUIKKOON TARTTTU TAIKINAA , JOS ON SYVÄLTÄ RAAKA- TAI NÄKEEHÄN SE JOS TUMMUU LIIKAA!
Siinäpä joulun ajan riemuja:
Rauha maassa ja luntakin lumeeksi ja hyvät ruokaineet.
Punaisen Ristin
Kontin kierrätyksestä löytyi joulukoristeetkin;
esim
punaisia pieniä käsikirjottuja tabletteja á 20cnt -ovat Kontissakin hoksanneet joulualen!
Hengen ravintoakin Kontista saatiin- Kontin Vitriinissä oli valtava kohokuvioisiin nahkakansiin verhottu ,korkkaamaton kuvitettu , massiivinen perheraamattu!
Ja samana vuonna painettu kuin minun syntymävuosi- oli pakko lunastaa-hinta 30 Euroa!
Nyt on psalmeja tiirailtu joulu.
Eli on nautittu sanaa, ruokaa ja ilmaa-tulta ja vettä vähemmän eikä juurikaan kärsitty mistään-
Nyt tulee lunta ainakin tänne Savoon ja pyryttää-
eilen sauvakäveltiin kahden sentin lumessa, tänään voi saada sukset jalan jatkoksi!
Sinisen Hetken korvilta!
Marja
Olen valmistanut itse laatikoita joulun aikaan
- en pahvista vaan aivan oikeista kokonaisista lantuista
-tänä vuonna oli myytävänä ensiluokkaisia juureksia ja vihanneksia
perunalaatikkoa luomuperunoista ja vielä oranssinhehkuista porkkanalootaa!
Mikään ei saa minua syttymään niin kuin laatikoiden ja maustekakkujen valmistus!
Pipareihin en ole enää aikoihin innostunut tai torttuihin-liian helppoa ja yksitoikkoista.
Ainakin valmistaikinoista!
Laatikoiden valmistus on haastaavaa- tuntee itsensä kotikemistiksi-jos ei pidä varaa pieleen menee.
Ja laatikot lätsähtävät vuoan pohjalle!
Tai maistuvat puutavaralle!
Jännittävää ruoanlaittoa ja kohtuullisen pitkäkestoista- joulun aikana kun ei aina tiedä mihin kätensä tuikkaisi.
Helpotin työtä kaivamalla höyrykattilan ja soseuttavan yleiskoneen esiin - ennen aina kuuliaisesti survoin juurekset muusiksi ja siitä ei tule sillai kuohkeaa. Mausteita pitää olla tulisesti esim neilikkaa,muskottia ,pomeranssinkuorta ruokaslusikallinen ja siirappia ei saa unohtaa.
Sitäpaitsi laatikoita ja maustekakkuja voi syödä muutaman viikon.
Eivät pilaannu helposti.
Ekoloogista evästä.
Einesruuista saan lisäainepahoinvoinnin.
Lopuksi intouduin merilohta suolaamaan tillipedillä- merilohta sai 7 euroa kilo- -Norjalaiset taktikoivat halavalla lohella-
Merilohi suolataan jakamalla file kahteen osaan - kaadetaan merisuolaa valkeaksi peitteeksi molempien puolikkaiden päälle ja sitten tilliviheriöllä peitetään suolalumi ja lopuksi lirautetaan runsas, keltainen "sitruunakusi" hankiviheriölle-
Asetellaan puolikkaat päällekkäin ja kääritään tiukkaan voipaperipakettiin ja laitetaan kylmään noin kahdeksitoista tunniksi-riippuu kuinka paksu kala on
- sitten avataan käärö
huuhdellaan suola ja tillit pois jääkylmällä vedellä
fileerataan suikaileita poikittaisuuntaan nahasta irrottaen ja rullataan sieviksi suupaloiksi lautaselle.
Rullan sisään voi sommitella persiljapuskan ja sitruunaa ruilautetaan taas päälle-tämän evään kyytipoikana on parasta raanavesi ja pietarinlimppu.Huikopalaa parhaasta päästä-
Tosin kova jano yllättää myöhemmin!
Maustekakkuja sain onnistumaan kaksi :Tässä maustekakun ohje ELLI LEHTISEN JA EVA SOMERSALON kuuluisasta keittokirjasta KEITTOTAITOvuodelta 1932-päivitetty 1972-sisältää 262tekstikuvaa ja 23värikuvaa.
OHJE 1089. MAUSTEKAKKU
1½ DL VOI-, TAI MARGARIINISULAA
4 DL FARIINISOKERIA (voi korvata valkoisella sokerilla ja lorauttaa siirappia)huom.allekirjoittaneen bloggaajan
3 munaa
4 DL VEHNÄJAUHOJA
1 DL MANTELEITA -laitoin rusinoita ja kuvahedelmää koska mantelit oli loppu ja jouluaatto jo
2 TL HIENONNETTUA POMERANNISINKUORTA -minä laitoin puoli rkl
½ TL NEILIKKAA-minä puoli rkl
1 TL KANELIA- "
1 TL KARDEMUMMAA "
1½ DL KAHVIKERMAA
2 TL SOODAA
VATKAA MUNAT JA SOKERI TAVALLISEEN TAPAAN NIIN ETTÄ LUSIKALLA TAIKINASTA TIPUTETTAESSA NAUHAA TAIKINAN PÄÄLLE TAI TIPPAA, SE JÄÄ KOHOLLE SOKERIMUNASEOKSEN PINNALLE
, VOISULA,MAUSTEET,KERMA,JOHON SOODA ON LIOTETTU SEKÄ VEHNÄJAUHOT LISÄTÄÄN.ANNA YLEISKONEEN TAIKINATYÖKALULLA SEKOITTAA AINEET HYVIN TOISIINSA, ÄLÄ KUITENKAAN "YLISEKOITA"
VOITELE KORKEA KAKKUVUOKA -PERINTEINEN -KORPPUJAUHOTA VUOKA JA KAADA TAIKINA KOPISTELAMTTA VUOKAAN -KOPISTUKSET SAAVAT KAKUN LIKILASKUISEKSI -
PAISTA NOIN TUNTI -LÄMPÖTILAA EI KERROTA KIRJASSA, MUTTA VEIKKASI 175 ASTRETTA JA SUKKAPUIKOLLA VOI VAROVASTI TÖKÄTÄ KAKKUA -PUIKKOON TARTTTU TAIKINAA , JOS ON SYVÄLTÄ RAAKA- TAI NÄKEEHÄN SE JOS TUMMUU LIIKAA!
Siinäpä joulun ajan riemuja:
Rauha maassa ja luntakin lumeeksi ja hyvät ruokaineet.
Punaisen Ristin
Kontin kierrätyksestä löytyi joulukoristeetkin;
esim
punaisia pieniä käsikirjottuja tabletteja á 20cnt -ovat Kontissakin hoksanneet joulualen!
Hengen ravintoakin Kontista saatiin- Kontin Vitriinissä oli valtava kohokuvioisiin nahkakansiin verhottu ,korkkaamaton kuvitettu , massiivinen perheraamattu!
Ja samana vuonna painettu kuin minun syntymävuosi- oli pakko lunastaa-hinta 30 Euroa!
Nyt on psalmeja tiirailtu joulu.
Eli on nautittu sanaa, ruokaa ja ilmaa-tulta ja vettä vähemmän eikä juurikaan kärsitty mistään-
Nyt tulee lunta ainakin tänne Savoon ja pyryttää-
eilen sauvakäveltiin kahden sentin lumessa, tänään voi saada sukset jalan jatkoksi!
Sinisen Hetken korvilta!
Marja
perjantaina, joulukuuta 22, 2006
PRO PERUSKOULU!
Heips!
Tässäminun kirjoitukseni luokanopettajien pyytämään pro peruskoulublogiin ,jonka osoite on eilisessäkirjoituksessani.
Siellä on ilahduttavan paljon hyviä peruskouluja puoltavia tekstejä-
käykää lukemassa asiaa!
Marja Kolu:
PERUSKOULU – TOTTAKAI! HETKI ENNEN PERUSKOULUA 60-LUVULLA
Olen syntynyt uudelle kansakoululle hehkulampun valossaViitakosken kylässä Kemin maalaiskunnassa kansakoulunopettajan tyttärenä 1956.Koulu oli 6-luokkainen.
Sodan jälkeen joka kylään rakennettiin kansakoulu. Haluttiin nostaa kansakunta jaloillleen järjestämällä kansakoulu joka kylän kolkkaan ja taata kaikille yleinen ja yhtäläinen opetus. Opettajat muualta Suomesta houkuteltiin pohjoisen syrjäkyliin maksamalla syrjäseutulisää. Äitini päätti myös jatkaa opettajanuraa pohjoisessa.
Kunnasta puuttui oppikoulu ja vanhemmat sisareni kävivät maksullista oppikoulua Kemissä. Kortteerin he saivat Heinon mamman luolta.
Koulu oli siihen aikaan kuusipäiväinen ja osuipa oppilaiden kylältä huvetessa sellainenkin kouluviikko välillä ,että osalla meistä oppilaista oli koulua vain lauantaina. 3. ,4. ,j 5. luokat olivat samassa luokkahuoneessa.-Opetuksen eriyttäminen ei siis ole nykyajan keksintö.
Äitini oli minulla opettajana ala-asteella. Muistan hänen lukeneen meille luokassa viikottain Grimmin satuja. Viitakoskella lapsia ei kylällä riittänyt kaksiopettajaisen koulun tarpeisiin kuin vuoteen 1966. Koulu lakkautettiin.
60-luvulla pyrittiin vielä keskikouluun. Pääsykokeet olivat vaativat. Reputtaminen pääsykokeissa tarkoitti joutumista kansalaiskouluun- tyhmien joukkoon! Radikaali 60-luku tuotti hyvääkin; suunnittelman PERUSKOULUSTA!
70-luvun alussa alkoi pohjoisessa kokeiluna paljon arvostelua ja kuumia tunteita nostattanut kaikille tasa-arvoiseen opetukseen pohjaava peruskoulu!
Saimme Kemin maalaiskunnassa ensimmäisinä nauttia ilmaisesta, kunnallisesta keskikoulusta; uudistuksen tuomasta jännityksestä ja huomiosta ja tietenkin siitä , että saimme opiskella kieliä, matematiikkaa, voimistelua , kuvaamataitoa, musiikinopetusta erinomaisen innokkaan opettajakunnan laadukkaasta opetuksesta. Koimme olevamme etuoikeutettuja-olimmekin. Samaan aikaan peruskoulun kanssa rantautuivat Kemin seudulle kouludiskot,Uriah Heepit, Steppenwolfit, Deep Puprlet ja Led Zeppelinit.Nyt nautimme rockpopmusiikin vientieuroista Suomessakin-kiitos korkeatasoisen musiikkikasvatuksen musiikkiopistoissa.
Perukoulussa 70-luvulla ryhmäkoot olivat isoja ,yli 35oppilasta luokassa.Kurinpito-ongelmia ei ollut.Lapset olivat kotona kurissa ja herran pelossa kasvatettu. Ja YO-lakki oli arvossa. Luokalle jäämistä ja ehtoja pelkäsivät kaikki.
Peruskoulu ja edullinen jatko-opiskelu laadullisesti hyvin järjestetyssä kouluyhteisössä on ollut siunauksellista koko sodan jälkeiselle Suomen teolliselle ja sivistykselliselle kehitykselle. Viisautta on ollut taata kaikille yhtäläinen koulutus taustasta tai älykkyysosamäärästä riippumatta. Viisautta on myös ollut , että lapset saavat olla osaamistasoltaan erilaisten lasten kanssa. Se on tunne-elämää ja sosiaalisia taitoja rikastuttava kokemus.Emmehän aikuisenakaan toimi vain yhdessä eriössä
kaltaistemme valopäiden kanssa.
Suomalainen Peruskoulu on jo useiden PISA-tutkimusten antamien tulosten perusteella onnistunut erinomaisesti kolmenkymmenen vuoden aikana. Muualta maailmasta käydään jatkuvasti opintoretkillä tutustumassa hyviä tuloksia
tuottavaan suomalaiseen peruskouluun. Opettajat ovat sitoutuneet peruskouluun hyvin- työ on vaativaa
edellyttäen jatkuvaa omien tietotaitojen päivittämistä- opettajat opiskelevat pääsääntöisesti vapaa-ajallaan. Pakolliset VESO-päivät ovat ajat sitten olleet riittämätön määrä nykyaikaisen koulun vaatimaa lisäkoulutusta. Opettajalta vaaditaan yhä suurenevissa ryhmissä taitoa ja osaamista käsitellä yhä syvällisemmistä ongelmista kärsiviä lapsia – samalla tavoitteelisen opetuksen tulisi sujua.
Jo pitkään on näkynyt hälyttäviä puheenvuoroja opettajien jaksamisesta sekä koulujen eriarvoisuuden lisääntymisestä.
Valio -opettajat hakeutuvat parhaisiin kouluihin – kunnat käyttävät sumeilematta itsenäistä päätäntävaltaansa usein maallikkoaivoihinsa pelkästään luottaen lakkauttaen pienempiä kouluja tai niukentamalla koulujen henkilöstö- ja kalustoresusseja. Suunta näyttää olevan taantuva peruskoulu ja koulujen ghettoutuminen. Puhumattakaan taito-, ja taideaineiden ja liikuntatuntien vähättelystä nykyisessä opetus-suunnitelmassa. Puhumattakaan siitä miten moni opettaja kokee riittämättömyyden tunteita jatkuvassa muutospaineessa ja resussien puutteessa.
Kolmenkymmenen vuoden tasa-arvoinen ja yhtäläinen , laadukas peruskouluopetus on monella tapaa vaarassa. Nyt tarvitaan peruskoulun puolestapuhujia ja useita – ei riitä yksi kansanedustaja – tarvitaan kokonainen sivistyksellinen ryhtiliike yli
puoluerajojen!
Marja Kolu
Tässäminun kirjoitukseni luokanopettajien pyytämään pro peruskoulublogiin ,jonka osoite on eilisessäkirjoituksessani.
Siellä on ilahduttavan paljon hyviä peruskouluja puoltavia tekstejä-
käykää lukemassa asiaa!
Marja Kolu:
PERUSKOULU – TOTTAKAI! HETKI ENNEN PERUSKOULUA 60-LUVULLA
Olen syntynyt uudelle kansakoululle hehkulampun valossaViitakosken kylässä Kemin maalaiskunnassa kansakoulunopettajan tyttärenä 1956.Koulu oli 6-luokkainen.
Sodan jälkeen joka kylään rakennettiin kansakoulu. Haluttiin nostaa kansakunta jaloillleen järjestämällä kansakoulu joka kylän kolkkaan ja taata kaikille yleinen ja yhtäläinen opetus. Opettajat muualta Suomesta houkuteltiin pohjoisen syrjäkyliin maksamalla syrjäseutulisää. Äitini päätti myös jatkaa opettajanuraa pohjoisessa.
Kunnasta puuttui oppikoulu ja vanhemmat sisareni kävivät maksullista oppikoulua Kemissä. Kortteerin he saivat Heinon mamman luolta.
Koulu oli siihen aikaan kuusipäiväinen ja osuipa oppilaiden kylältä huvetessa sellainenkin kouluviikko välillä ,että osalla meistä oppilaista oli koulua vain lauantaina. 3. ,4. ,j 5. luokat olivat samassa luokkahuoneessa.-Opetuksen eriyttäminen ei siis ole nykyajan keksintö.
Äitini oli minulla opettajana ala-asteella. Muistan hänen lukeneen meille luokassa viikottain Grimmin satuja. Viitakoskella lapsia ei kylällä riittänyt kaksiopettajaisen koulun tarpeisiin kuin vuoteen 1966. Koulu lakkautettiin.
60-luvulla pyrittiin vielä keskikouluun. Pääsykokeet olivat vaativat. Reputtaminen pääsykokeissa tarkoitti joutumista kansalaiskouluun- tyhmien joukkoon! Radikaali 60-luku tuotti hyvääkin; suunnittelman PERUSKOULUSTA!
70-luvun alussa alkoi pohjoisessa kokeiluna paljon arvostelua ja kuumia tunteita nostattanut kaikille tasa-arvoiseen opetukseen pohjaava peruskoulu!
Saimme Kemin maalaiskunnassa ensimmäisinä nauttia ilmaisesta, kunnallisesta keskikoulusta; uudistuksen tuomasta jännityksestä ja huomiosta ja tietenkin siitä , että saimme opiskella kieliä, matematiikkaa, voimistelua , kuvaamataitoa, musiikinopetusta erinomaisen innokkaan opettajakunnan laadukkaasta opetuksesta. Koimme olevamme etuoikeutettuja-olimmekin. Samaan aikaan peruskoulun kanssa rantautuivat Kemin seudulle kouludiskot,Uriah Heepit, Steppenwolfit, Deep Puprlet ja Led Zeppelinit.Nyt nautimme rockpopmusiikin vientieuroista Suomessakin-kiitos korkeatasoisen musiikkikasvatuksen musiikkiopistoissa.
Perukoulussa 70-luvulla ryhmäkoot olivat isoja ,yli 35oppilasta luokassa.Kurinpito-ongelmia ei ollut.Lapset olivat kotona kurissa ja herran pelossa kasvatettu. Ja YO-lakki oli arvossa. Luokalle jäämistä ja ehtoja pelkäsivät kaikki.
Peruskoulu ja edullinen jatko-opiskelu laadullisesti hyvin järjestetyssä kouluyhteisössä on ollut siunauksellista koko sodan jälkeiselle Suomen teolliselle ja sivistykselliselle kehitykselle. Viisautta on ollut taata kaikille yhtäläinen koulutus taustasta tai älykkyysosamäärästä riippumatta. Viisautta on myös ollut , että lapset saavat olla osaamistasoltaan erilaisten lasten kanssa. Se on tunne-elämää ja sosiaalisia taitoja rikastuttava kokemus.Emmehän aikuisenakaan toimi vain yhdessä eriössä
kaltaistemme valopäiden kanssa.
Suomalainen Peruskoulu on jo useiden PISA-tutkimusten antamien tulosten perusteella onnistunut erinomaisesti kolmenkymmenen vuoden aikana. Muualta maailmasta käydään jatkuvasti opintoretkillä tutustumassa hyviä tuloksia
tuottavaan suomalaiseen peruskouluun. Opettajat ovat sitoutuneet peruskouluun hyvin- työ on vaativaa
edellyttäen jatkuvaa omien tietotaitojen päivittämistä- opettajat opiskelevat pääsääntöisesti vapaa-ajallaan. Pakolliset VESO-päivät ovat ajat sitten olleet riittämätön määrä nykyaikaisen koulun vaatimaa lisäkoulutusta. Opettajalta vaaditaan yhä suurenevissa ryhmissä taitoa ja osaamista käsitellä yhä syvällisemmistä ongelmista kärsiviä lapsia – samalla tavoitteelisen opetuksen tulisi sujua.
Jo pitkään on näkynyt hälyttäviä puheenvuoroja opettajien jaksamisesta sekä koulujen eriarvoisuuden lisääntymisestä.
Valio -opettajat hakeutuvat parhaisiin kouluihin – kunnat käyttävät sumeilematta itsenäistä päätäntävaltaansa usein maallikkoaivoihinsa pelkästään luottaen lakkauttaen pienempiä kouluja tai niukentamalla koulujen henkilöstö- ja kalustoresusseja. Suunta näyttää olevan taantuva peruskoulu ja koulujen ghettoutuminen. Puhumattakaan taito-, ja taideaineiden ja liikuntatuntien vähättelystä nykyisessä opetus-suunnitelmassa. Puhumattakaan siitä miten moni opettaja kokee riittämättömyyden tunteita jatkuvassa muutospaineessa ja resussien puutteessa.
Kolmenkymmenen vuoden tasa-arvoinen ja yhtäläinen , laadukas peruskouluopetus on monella tapaa vaarassa. Nyt tarvitaan peruskoulun puolestapuhujia ja useita – ei riitä yksi kansanedustaja – tarvitaan kokonainen sivistyksellinen ryhtiliike yli
puoluerajojen!
Marja Kolu
keskiviikkona, joulukuuta 20, 2006
PRO PERUSKOULUBLOGI!
Hei!
Kaikki , joita kiinnostaa maineikas peruskoulumme , voivat käydä tutustumassa kansanedustajaehdokkaiden ajatuksiin peruskoulusta PRO PERUSKOULU 2007 blogissa. Ehdokkaat kertovat myös mitä he tekisivät kansanedustajinan peruskoulun hyväksi!
Muutkin blogit ovat mielenkiintoisia!
BLOGIT:
http://spaces.msn.com/marttihellstrom/
http://didaktiikka.blogspot.com/
http://properuskoulu2007.blogspot.com/
Heips vaan!
Ja piparit nassuun !
Marja
Kaikki , joita kiinnostaa maineikas peruskoulumme , voivat käydä tutustumassa kansanedustajaehdokkaiden ajatuksiin peruskoulusta PRO PERUSKOULU 2007 blogissa. Ehdokkaat kertovat myös mitä he tekisivät kansanedustajinan peruskoulun hyväksi!
Muutkin blogit ovat mielenkiintoisia!
BLOGIT:
http://spaces.msn.com/marttihellstrom/
http://didaktiikka.blogspot.com/
http://properuskoulu2007.blogspot.com/
Heips vaan!
Ja piparit nassuun !
Marja
OI EMMA , OI EMMA JA AAAAH MALEVITSH!
HUPSIS!
Nythän mie vasta hokasin, että blogikirjoittelu on ollut hyllyllä jo tovin!
On ollut kiireitä- pätkätyöläistaiteilijan elämä on yhtä lentoa: kulttuurilautakunnan kokous 12.12, valitsimme uutta kirjastonjohtajaa, haastattelut oli suoritettu jo viikkoa aiemmin ja yhteenvetoa tehtiin puolitoistatuntia ennen varsinaista lautakunnan kokousta.
Lautakunnan kokous oli tavanomainen ; esitin eriäviä mielipiteitä kolme.en saanut kannatusta pitempien elimuutaman 6000Euron taiteilija-apurahan varaamisesta- kaikkien alojen taiteilijoiden- osittaisesta palauttamisesta avustuksiin vuodelle 2007.Koska valtakunnallisia, pitkiä apurahoja ei tänne herunut ja tilaustyötkin ovat huvenneet olemattomiin. Miten saadaan ammattitaiteilijat pysymään leivässä ja kohtuullisissa työskentelyolosuhteissa. Kulttuuriaitta ja useat muut taidekasvatusprojektit hyödyntävät taiteilijoiden ammattiosaamista- mutta leivän anatajaksi ei muutaman tunnin opetusessioista ole.
Tähän on saatava ratkaisu , jotta eivät kaikki ammattitaiteilijat siirry etelä-Suomeen parempien kontaktien ääreen-
Tiistain kokouksen jälkeen olin turhautunut ja vihainen enkä kyennyt toivottelemaan kenellekkään mitään vaan sanamukaisesti ryntäsin pää höyryten ulos.
Tulin valituksi pöytäkirjan tarkastajaksi.
Kokous päättyi klo 19.45.
Jyväskylän Taidemuseon toukokuussa tilaama Wc-projekti valmistui loka-marraskuun aikana ; NAISTEN HUONE -TILATEOS otti puolitoista kuukautta,tammikuussa jatketaan viimeistelyllä.
Raskas,mutta mieluinen tilaus on nyt naisten nautittavana.
Eipä sitä tiedä vaikka pääsisin viralliseksi wc-taiteilijaksi- sitä ammatinimikettä ei kai kukaan ole ehtinyt varata vielä-stailaushan on nyt in!!!!
Jyväskylän seudun kansalaisopistossa vuoden pesti elävän mallin piirustuksen ja maalauksen opettajan sijaisena päättyi viime perjantaina klo 21.00.
Yksi oppilaista antoi palautetta, josta tulin hyvälle mielelle: hän sanoi että oppilaspalautteessa olen löytänyt kaikkien oppilaiden työskentelystä myönteistä sanottavaa ja rohkaissut oman käsialan löytämiseen ja arvostamiseen.Vastasin , että myös opiskelijat ovat olleet mieluisia, ahkeria ja kannustavia- silloin tapahtuu edistymistä ja vuorovaikutus on mahdollista.
Lauantaiaamuna lähdettiin EMMAAn Kuopiosta klo 7.00.
Kuskina oli goottivaikutteinen , vihainen 30-kymppinen mies , auto oli perhematkailuun tarkoitettu lasikuituinen matka-auto , jossa oli kolme vuodepaikkaa - yksi kuskin pään päällä - toiset sivuilla- wc:kin oli -teoriassa- pakkasen vuoksi???? nesteet WC:stä ja keittiöstä oli poistettu eli käytänössä suolentyhjennys tapahtui manuaalisesti huoltoasemilla ja liikekeskusissa.
Matkaseurue koostui 5 miehestä ja kahdesta naisesta- toinen oli performanssitaiteilija , enkä minäkään mitenkään vähäeleinen ole.
No, nukuin eka parit tuntia pikkuruisella lavitsalla yläpetillä , jonne kipusin pikkuruisia tikkaita pitkin.
Kyllä kannatti lähteä: EMMAN Malevits-osuus on selkäpiitä karmivan hieno- mukana oli myös vitriini , jossa oli Malevitsin kuvia ; eläkeläiskortti ratikkaan ja viimeiset hetket kuolinvuoteella dostojevskimäisen sakraalisessa kuvaelmassa vaimon nojatessa tyynyn pielukseen.Näyttelyihin tutustuminen vei 5 tuntia reilusti.
Malevits -näyttely päättyy 7.1!Eli vielä ehtii.
EMMAn arkkitehtuuria on ylistetty kaikkialla , eikä suotta- betonin juhlaa yhtäkaikki!
Mieleen tulee Luisianan Taidemuseo Tanskassa ja Sara Hildenin Taidemuseo Tampereella.
Palasimme Espoon EMMA.sta lauantai-iltana klo 23.00.
Maanantain lepäsin.
Tiistaina noudin ER-painon painamat joulukorttini Taidetoimikunnasta ja hain samalla materiaalia tammikuun kurssia varten; Imatran Taideoppilaitos pyysi pitämään uudelleen opintoviikon tuleville taiteilijoille aiheesta TAITEILIJA JA YHTEISKUNTA-Taidetoimikunnassa on OPM:n uusimmat tutkimustulokset , toki ovat netissäkin www.minedu.fi , mutta paperitavarana on mielekkäämpi tavailla ja päivittää luentomateriaalia.Kurssi on jo tammikuun puolivälissä-Sain myös tuoretta kahvia toimikunnan reippaalta henkilökunnalta.
Ensi kesän näyttelyteoksilla alkaa olla kiire ; kaksi mosaiikkiteosta tulee Purnun piha-alueelle ja Lönnströmin taidemuseon Studioon valmistuu Tilateos.
Siis ei luppoaikaa tiedossa- kuka sitä kaipaakaan!!
Sitten tiistai jatkui , ensin kävin hyväksymässä Kulttuuri-, nuorisolautakunna pöytäkirjan toistamiseen -olin huomannut puutteita kirjauksessa edellisessä tarkastuksessa ja nyt sitten piti uudelleen lukea ja kirjata puutteet seuraavan kokouksen hyväsyttäväksi.
Sitten siirryin alakertaan oikeasti ihanan maukaalle joululounaalle klo 16.00 Tietotalon Ravintolaan yhdessä opetus-, sivistyslautakunnan kanssa.
Lauloimme yhdessä EN ETSI VALTAA LOISTOA ,ja ymmärsin hetken ajan laulurituaalin merkityksen yhdessäolon ja keskinäisen kunnioituksen lisääjänä-on hyvä hiljentyä ja kuunnella runomuotoisen sävelen soljuvan mieliin.
Rauhoittumista hetken vapaa tuleekin merkitä.
Keskustelua arkisista asioista kanssaihmisten kanssa.
On hyvä tavata lautakunna jäsenten muutenkin kuin virallisissa kokouksissa.
Voimme vaihtaa tuntojamme, vaikka edustaisimmekin eri uskonnollisia ja yhteiskunnallisia näkemyksiä-meitä yhdistää ainakin yksi tärkeä asia:olemme saaneet asua rauhanaikaisessa ja kehityneessä tasavallassa vuosikymmeniä-
veteraanit pitivät siitä huolen.
Usein se unohtuu ja mieli on musta turhan helposti ja ilot ja toisten kiitäminen ja huomioiminen unohtuu liian usein. Tarkoitan että yksinään olisi aika ikävä kulkea. Vaikka yksin viihtyykin.
Nyt täytyy ryhtyä lopultakin korttien kirjoitteluun-edes sen tradition olen jouluna säilyttänyt. Ja riispuuron. Ja lanttulaatikon. Ja perunalaatikon.
Heips!
Marja
Nythän mie vasta hokasin, että blogikirjoittelu on ollut hyllyllä jo tovin!
On ollut kiireitä- pätkätyöläistaiteilijan elämä on yhtä lentoa: kulttuurilautakunnan kokous 12.12, valitsimme uutta kirjastonjohtajaa, haastattelut oli suoritettu jo viikkoa aiemmin ja yhteenvetoa tehtiin puolitoistatuntia ennen varsinaista lautakunnan kokousta.
Lautakunnan kokous oli tavanomainen ; esitin eriäviä mielipiteitä kolme.en saanut kannatusta pitempien elimuutaman 6000Euron taiteilija-apurahan varaamisesta- kaikkien alojen taiteilijoiden- osittaisesta palauttamisesta avustuksiin vuodelle 2007.Koska valtakunnallisia, pitkiä apurahoja ei tänne herunut ja tilaustyötkin ovat huvenneet olemattomiin. Miten saadaan ammattitaiteilijat pysymään leivässä ja kohtuullisissa työskentelyolosuhteissa. Kulttuuriaitta ja useat muut taidekasvatusprojektit hyödyntävät taiteilijoiden ammattiosaamista- mutta leivän anatajaksi ei muutaman tunnin opetusessioista ole.
Tähän on saatava ratkaisu , jotta eivät kaikki ammattitaiteilijat siirry etelä-Suomeen parempien kontaktien ääreen-
Tiistain kokouksen jälkeen olin turhautunut ja vihainen enkä kyennyt toivottelemaan kenellekkään mitään vaan sanamukaisesti ryntäsin pää höyryten ulos.
Tulin valituksi pöytäkirjan tarkastajaksi.
Kokous päättyi klo 19.45.
Jyväskylän Taidemuseon toukokuussa tilaama Wc-projekti valmistui loka-marraskuun aikana ; NAISTEN HUONE -TILATEOS otti puolitoista kuukautta,tammikuussa jatketaan viimeistelyllä.
Raskas,mutta mieluinen tilaus on nyt naisten nautittavana.
Eipä sitä tiedä vaikka pääsisin viralliseksi wc-taiteilijaksi- sitä ammatinimikettä ei kai kukaan ole ehtinyt varata vielä-stailaushan on nyt in!!!!
Jyväskylän seudun kansalaisopistossa vuoden pesti elävän mallin piirustuksen ja maalauksen opettajan sijaisena päättyi viime perjantaina klo 21.00.
Yksi oppilaista antoi palautetta, josta tulin hyvälle mielelle: hän sanoi että oppilaspalautteessa olen löytänyt kaikkien oppilaiden työskentelystä myönteistä sanottavaa ja rohkaissut oman käsialan löytämiseen ja arvostamiseen.Vastasin , että myös opiskelijat ovat olleet mieluisia, ahkeria ja kannustavia- silloin tapahtuu edistymistä ja vuorovaikutus on mahdollista.
Lauantaiaamuna lähdettiin EMMAAn Kuopiosta klo 7.00.
Kuskina oli goottivaikutteinen , vihainen 30-kymppinen mies , auto oli perhematkailuun tarkoitettu lasikuituinen matka-auto , jossa oli kolme vuodepaikkaa - yksi kuskin pään päällä - toiset sivuilla- wc:kin oli -teoriassa- pakkasen vuoksi???? nesteet WC:stä ja keittiöstä oli poistettu eli käytänössä suolentyhjennys tapahtui manuaalisesti huoltoasemilla ja liikekeskusissa.
Matkaseurue koostui 5 miehestä ja kahdesta naisesta- toinen oli performanssitaiteilija , enkä minäkään mitenkään vähäeleinen ole.
No, nukuin eka parit tuntia pikkuruisella lavitsalla yläpetillä , jonne kipusin pikkuruisia tikkaita pitkin.
Kyllä kannatti lähteä: EMMAN Malevits-osuus on selkäpiitä karmivan hieno- mukana oli myös vitriini , jossa oli Malevitsin kuvia ; eläkeläiskortti ratikkaan ja viimeiset hetket kuolinvuoteella dostojevskimäisen sakraalisessa kuvaelmassa vaimon nojatessa tyynyn pielukseen.Näyttelyihin tutustuminen vei 5 tuntia reilusti.
Malevits -näyttely päättyy 7.1!Eli vielä ehtii.
EMMAn arkkitehtuuria on ylistetty kaikkialla , eikä suotta- betonin juhlaa yhtäkaikki!
Mieleen tulee Luisianan Taidemuseo Tanskassa ja Sara Hildenin Taidemuseo Tampereella.
Palasimme Espoon EMMA.sta lauantai-iltana klo 23.00.
Maanantain lepäsin.
Tiistaina noudin ER-painon painamat joulukorttini Taidetoimikunnasta ja hain samalla materiaalia tammikuun kurssia varten; Imatran Taideoppilaitos pyysi pitämään uudelleen opintoviikon tuleville taiteilijoille aiheesta TAITEILIJA JA YHTEISKUNTA-Taidetoimikunnassa on OPM:n uusimmat tutkimustulokset , toki ovat netissäkin www.minedu.fi , mutta paperitavarana on mielekkäämpi tavailla ja päivittää luentomateriaalia.Kurssi on jo tammikuun puolivälissä-Sain myös tuoretta kahvia toimikunnan reippaalta henkilökunnalta.
Ensi kesän näyttelyteoksilla alkaa olla kiire ; kaksi mosaiikkiteosta tulee Purnun piha-alueelle ja Lönnströmin taidemuseon Studioon valmistuu Tilateos.
Siis ei luppoaikaa tiedossa- kuka sitä kaipaakaan!!
Sitten tiistai jatkui , ensin kävin hyväksymässä Kulttuuri-, nuorisolautakunna pöytäkirjan toistamiseen -olin huomannut puutteita kirjauksessa edellisessä tarkastuksessa ja nyt sitten piti uudelleen lukea ja kirjata puutteet seuraavan kokouksen hyväsyttäväksi.
Sitten siirryin alakertaan oikeasti ihanan maukaalle joululounaalle klo 16.00 Tietotalon Ravintolaan yhdessä opetus-, sivistyslautakunnan kanssa.
Lauloimme yhdessä EN ETSI VALTAA LOISTOA ,ja ymmärsin hetken ajan laulurituaalin merkityksen yhdessäolon ja keskinäisen kunnioituksen lisääjänä-on hyvä hiljentyä ja kuunnella runomuotoisen sävelen soljuvan mieliin.
Rauhoittumista hetken vapaa tuleekin merkitä.
Keskustelua arkisista asioista kanssaihmisten kanssa.
On hyvä tavata lautakunna jäsenten muutenkin kuin virallisissa kokouksissa.
Voimme vaihtaa tuntojamme, vaikka edustaisimmekin eri uskonnollisia ja yhteiskunnallisia näkemyksiä-meitä yhdistää ainakin yksi tärkeä asia:olemme saaneet asua rauhanaikaisessa ja kehityneessä tasavallassa vuosikymmeniä-
veteraanit pitivät siitä huolen.
Usein se unohtuu ja mieli on musta turhan helposti ja ilot ja toisten kiitäminen ja huomioiminen unohtuu liian usein. Tarkoitan että yksinään olisi aika ikävä kulkea. Vaikka yksin viihtyykin.
Nyt täytyy ryhtyä lopultakin korttien kirjoitteluun-edes sen tradition olen jouluna säilyttänyt. Ja riispuuron. Ja lanttulaatikon. Ja perunalaatikon.
Heips!
Marja
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)