KUOLEMA – AINA MIELESSÄ
Kuolema on ollut nykyään mielessäni: syntymästä on niin kauan , ettei se jaksa kiinnostaa.
Viimeisimmät teokseni ovat käsitelleet kuoleman teemoja, ei tietoisena valintana vaan alitajunta on työntänyt aiheen esiin.
Katsojien palautteessa kuolema, poismeno toistuvat.
Kuolema ei mielessäni ole pelkästään synkkä,vältettävä aihe.
Kadehdin meksikolaisia, joiden kuolema on karnevalisoitu ja maahanpanijaiset hilpeämpiä kuin meidän syntymäpäiväjuhlat.
Muistan lapsuudesta, että vielä 60-luvulla pohjoisessa vainajan arkku oli auki pihamaalla ja kaikki hautajaisvieraat -myös me lapset saimme hyvästellä starkin pappa -vainajan- maitotinkitilamme luotettavan ja hyväntahtoisen maanviljelijäisännän. Hieman näky lapsena- 4-5 -vuotiaana pelotti, mieleen on jäänyt ruskean vahamainen kasvo valkoisen kankaan ympäröimänä. Nenä nousi konkkana laihojen kasvojen keskeltä kuin vuori.
Katsottava oli kumminkin.
Oli se sen verran jännittävää lapsesta kohdata tuttu henkilö kuolleena.
Pieni lapsi ei osaa ymmärtää poismenon lopullisuutta niin ehdottomana ja tuskallisena kuin aikuinen.
Puulevylle kaivertamani teos HUIVIPÄINEN KUOLEMA on yritys olla yhtäaikaa oma kuva ja hilpeä noutaja.
Teoksen valtavat kuparisilmät muuttavat elävästi katseen suuntaa seuraten huoneessa liikkujaa.
Tilateokseni KAIKKI KATOAA VALKOISEEN on riitinomainen puhdistus; vuosien varrella koottu esineistö ja koetut tapahtumat elämässä risteävät tilateoksessa.
Kaiken maalaminen käsin siveltimellä valkoiseksi on tapahtuma, jossa kirjaimellisesti maalaan esineet , tapahtuneen pois.
Katoaminen. Jäikö jotain?
Ajelin viikko sitten perjantaina 13.11 talvisessa pohjalaisessa maisemassa – värikkäät nimet kahdella kielellä kuvittivat pitkän tasaisen maiseman halki ajoa.
Ylistaron kohdalla tulee aina mieleen hilpeä kotimaisen kirjallisuuden helmi Taistelu Ylistaron kartanosta. Tunnustan muistin kirjan nimen väärin!Se siitä kirjallisuuden tuntemuksesta , mutta pohjanmaalle meni osoite kumminkin.
Korjaus siis paikallaan on po TAISTELU ALASTARON SALISTA kirjoittanut Volter Kilpi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Alastalon_salissa allekirjoittanut korjasi 29.11.2009 klo 11.49
Laihia vilahti ohi samoin Vöyri ja lukuisat Keskisen kaupan toisinnot.
Pohjanmaalla ollaan omasta kulttuurista ylpeitä – murre on mainostamisessa käytössä samoin pohjalainen tapakulttuuuri ja erityispiirteet.Ylpeitä omasta ollaan ja se näkyy.
Lakeuden keskellä vilkkuivat yksilölliset jouluvalot talojen ympärille kietotutuneena väriä tuoden.
Edellisen kerran ajoin samaa reittiä kovemmassa pakkasessa -vuosia sitten.Seurana tammikuun kova valo, valkoiset hanget-matkasin sairaalaan hyvästelemään äkillisesti kuolleen isosiskoni.
Kyyneleet nousivat silmiini.
Oli pysähdyttävä keskelle ehdottoman tasaisena horisonttiin yltävää lakeutta.
Tänään on torstai 19.11.2009
Marja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti