Kantaaottava kuvataide – poliittinen taide ? Mitä se on ?
Missä?
Useimmilla kuvataiteesta ja politikasta muistuu mieleen vanhahavan harmaa kuvataide ja kantaa ottava taide –1970 -luvun neukkutyylinen työläiskuvaus, rauhan puolesta-aiheiset maalaukset.
Osallistuva, poliittinen kuvataide tarkoitti usein maalausta sosialistisen realismin tyyliin ; hiki pinnassa maalattu aito työläinen tehdastyössä sorvin ääressä, tukkimetsässä- onnettoman näköisenä.
Itse onnistuin asumaan nuoruuteni 70-luvulla Kemissä ja kaikkihan tietävät , että siellä nykyinen vasemmistoliitto ,entinen SKP ja SKDL oli jakaantunut enemmistöläisiin ja vähemmistoläisiin – saarislaisiin ja taistolaisiin. Punapaitoihin ja sinipaitoihin – osapuolet vihasivat toisiaan silmittömästi.
Sivusta oli surkuhupaisaa seurata älytöntä aateriitaa , jolla ei tuntunut asiaan vihkiytymättömästä lukiolaisesta olevan mitään tekemistä todellisen elämän kanssa.
Muutama paremman perheen nuori tuttavapiiristä liittyi ajan hengen mukaisesti Kemissä taistolaisiin ja oli nenä kiinni Marxin opeissa ja ihaili Neuvostoliittoa. sokeasti
Toisaalta muistan Kemin Taidemuseon näyttelyt- olivat kineettistä, absraktia ja modernia kuvataidetta. Saksalaisten sodan aikana osaksi tuhoaman , jälleen rakennetun kaupungintalon ylimmässä kerroksessa sijaitsi pieni kaupungin vaihtuvien näyttelyiden tila.
Punaisuus ei näkynyt päällekäyvästi ainakaan taidemuseon näyttelyissä – näin lukiolaisen muistikuvissa.
Aku Ankan hahmojen housuttomuus ja siveettömyys sensuroitiin Kemin päiväkodeissa sitten myöhemmin. Aku Ankka on poliittista sarjakuvaa vai?
Tukholmaan Kemistä muutettuani tutustuin itselleni merkittävään suomalaiseen kuvanveistäjän Rauni Liukon tuotantoon – kaikki muistamme hänen jo klassikoksi muodostuneet kantaa ottavat teoksensa kuten päiväkotilapset avain kaulassa , ruuhkaratikat, maahanmuuttajat.
Liukon veistosnäytely oli keskellä Tukholmaa, Sergelin torin reunalla sijaitsevassa Kulturhusetin näyttelytilassa. Vaikka näyttelytila oli iltaisin suljettu , pystyi näyttelyä katselemaan Sergelin torin aukiolta valtavien ikkunoiden läpi.
Näyttely oli todentuntuinen herättäen minussa voimakkaita tunteita, sosiaalisen välittämisen ja myötäelmisen tunnetta. Olinhan itsekkin vieraassa maassa työn ja toimeentulon vuoksi ja koti-ikävä vaivasi.
Elämme 2000 -lukua ja suomalaista kulttuuriväkeä kuohuttaa taide-elämän klikit , niiden värit punaisesta,vihreästä , sinisestä aina sateenkaaren väreihin väitetään vaikuttavan suomalaisessa apurhojen jaossa,
taideostoissa ja nimityksissä kukin vuorollaan. Jopa sukupuolella tai sukupuolisella suuntauksela on ollut väliä suomalaisen taidepolitiikan käänteissä ! Rohkea , ennenkuulumaton väite!Ei missään muualla tällä tavoin......
Myrsky vesilasissa .
Kun kaikki käy oikein tyhjää – yritetään väkisin saada väkevä , voimalliselta näyttävä keskustelu aikaan. Viis syvällisyydetä tai uskottavista , perusteluista. Kunhan päästään otsikoihin!Lööppeihin!
Suurta eroa ei enää sensaatiolehtien tasoon ole.
Huhuh …..
Huomaa ,että Suomessa menee joillakin tosi hyvin ja paras -hanke etenee ja konsensus kohisten vallitsee.
Verrataanpa keskustelun tasoa vaikka lihanjalostuksen ja turkistarhauksen ongelmista keskusteluun.
Siellä eivät riitä leveät puheet ja kutrit – täytyy olla näyttöä ja osaavaa , tietoon pohjautuvaa todistetta eläinten kohtelusta tarhoissa ja maatiloilla.
Nyt sitten pumpulissa elävät, hyvin syötetyt taiteilijat ja kulttuuriväki näykkivät toisiaan tyhjänpäiväisesti.
Joku kulttuurin sisäpiirissä säestää keskustelua ,maiskuttelee päivälehdissä suupieliään.
Myhäillen tyytyväisenä,kehaisten ,että onpa hienoa kuinka värikästä ja vilkasta keskustelua kuvataiteen sisällöistä, näyttelyistä ja ostoista käydään Suomessa. Kaikkien mielipiteet pääsevät esiin ja sanavaihto on vilkasta ja raikasta!
Jos tämä käyty keskustelu on värikästä ja mielenkiintoista niin sitten Matti Vanhanen ja Jutta Urpilainen ja Mauri Pekkarinenkin ovat värikkäitä,voimallisia sanataiteilijoita.
Maailmalla tapahtuu , mutta ikävät tapahtumat menevät Suomen sivu – mitä nyt lunta ja pakkasta on yllättäen pohjoisessa. Seurauksena , että kaikki ovat sekaisin.
Lisäksi huono olympiamenestys kuokuttaa pientää , mitaleihin tottunutta kansakuntaa.
Maailmalla on taiteilijoita , jotka osaavat ja taitavat henkensä kaupalla poliittisen kantaa ottavan taiteen teon.
Esimerkiksi ihmisoikeuksista , Guantamonista, Tsetseniasta. Naisten aemasta elokuvantekijänä , poliitikkona. Esimerkiksi performanssitaiteilija Adva Drori- Israel.
Hyppivät kauriit ,lasten syöntiä, hyväksikäyttöä ja pahoinpitelyitä kuvaavat,murjovan dekadenssit teokset maailman tai kotoisten tapausten kauheuksen allegorioina eivät ole nykyaikaista,kantaa ottavaa taidetta,joiden vaikutuksesta Maailma pelastuu!
Guernica on tehty- Goya maalasi katolisen kirkon hirveydet.
Meillä kirjailija Hannu Salama ja kuvataiteilija Harro Koskinen olivat kantaa ottavan taiteen edelläkävijöitä 60 -luvulta ja esimerkkejä yhteiskunnan silloisten siveelliisyys- ja kunnianloukkaussäädösten ankaruudesta tekijöiden joutuessa pitkään oikeusprosessiin ja pannaan.
Tietoisesti tehty, väkisin -vaikka taitavastikin tehty -osallistuva taide on kuollutta.
Enemmän säväreitä ja vallankumouksellisia ajatuksia ja pakaroiden kuumotusta saa hyvin tehdyistä kukkamaalauksista,maisemamaalauksista.
Kannattaa kysyä: Poliittinen taide , kantaaottava taide ? Missä ilmenee , miten?
Mitä se on ? Kehen se vaikuttaa?
Poliittiinen, kantaa ottava taide ei synny siten, että tekijä itse julistautuu arkirealistisen teoksen äärellä maailman pelastajataiteilijaksi päivälehden sivuilla tai A-talkissa.
Toinen henkinen taidehuijaus tapahtuu yhteisötaiteen nimissä, kahvinkeitto ja sen tarjoileminen mummon reseptipullan kanssa suurelle yleisölle ei tee kahvihetkestä millään tavoin yhteisöllistä taideteosta –Yhteisöllinen -sanan merkitys ja sisältö kannattaa tekijän ensin selvittää itselleen.
Esimerkikisi Valituskuoro on hyvä esimerkki onnistuneesta ,vaikuttavasta , yhteisöllisestä teoksesta: Complaints Choirs of the World
This project was initiated by Tellervo Kalleinen and Oliver Kochta-Kallleinen in 2005 The First Complaints Choir was organized in Birmingham followed by ...
www.complaintschoir.org. Performanssitaiteilija Roi Vaaralla on useita teoksia, jotka ottavat kantaa ihmisoikeuksiin, asunnottomuuteen, taiteen filosofisiin kysymyksiin.
Matalaotsaisilla,sisällöllisesti löysästi toteutetuilla nykytaiteen teoksilla on taideteosten arvoa ja merkittävyyttä heikentävä ja yleisöä vieraannuttava vaikutus.
Nyt käy mikä vaan – tuntuu olevan ajan trendi – kunhan isot massat liikuvat , harmaana aaltona edestakaisin.
Kissa on nostettu pöydälle!
Vaasassa 25.2.2010 pakkasen laskettua – 29 -15 :sta asteeseen.
Marja
torstaina, helmikuuta 25, 2010
lauantaina, tammikuuta 09, 2010
TUOKO SAMMUMINEN SÄÄSTÖÄ?
Start -stop -jutun päivän lehdestä ( HS ,Jokela) voi soveltaa suomalaiseen alkoholikulttuuriin ; suomalainen toimii eleettömästi humalan aikana myös kylmissä oloissa.Tosin jotkut ovat ottaneet käyttöön pelkän stop-toiminnon eli polttoaineetoman tammikuun .....
Pakkaset ovat mahdollistaneet alkoholin käytön start stop - toiminnon eli sammumisen testaamiseen öisessä baariliikenteessä.Start-stop -toiminto käynnisteään jo kotona , pohjalle nautitaan pullo kolmen vartin kossua tai jallua + virvoitusjuomat , 12 bäkki olutta.
Baarissa asiakas kysyy juomaa tilatessaan
"Kai tällä myös käynnistyy"
"Kai tällä juomalla pääsee teholle?" kysyy 10-vuotias nuori trokariltaan.
Joulun aikaa monelle pukille laulettiin tip-tap-tapin tilalta
"Sammuu, harvoin, sammuu, harvoin. . . älä sammu vielä"
Koejuopottelu pakkasella on paljastunut, että lupaukset eivät välttämättä täyty arkisissa ryypiskelyolosuhteissa. Esimerkiksi
salmiakkikossun sammutustoiminto tiputtaa kulutusta jopa 15 prosenttia. Sitä on vaikea uskoa.
Suomessa olosuhteet sammumiselle eivät aina ole parhaat mahdolliset, etenkään kylmillä säillä- on lumipenkkaa ja laupiaita samarialaisia kutsumassa kyytiä.
Lisäksi sammumisen mahdollistavien katalysaattorien eli kovien promillien juomien hinnat ovat korkeat.
"Start/stop -toiminto eli aloita kotona jo kunnon pohjilla ja lopeta ravintolassa juomasekoituksiin ei meidän olosuhteissamme varmaan tuo paljon säästöjä useimmille käyttäjille , sammuminen liian varhaisessa vaiheessa kalliilla on vääjäämätön seuraus ", pohtii alkoasiantuntija.
"Juomisen rytmi kaupungissa on varsin sujuvaa eli pysähdyksiä on vähän ja suurin osa juomista elimistöönn kertyy taajamien ulkopuolella ilman pysähdyksiä liian aikaisin Start -Stop-Järjestelmä on suunniteltu sinne missä juodaan kokoajan kaksin käsin paljon ja vahvaa, ruuhkissa, useita päiviä perätysten.
Launantaita ja Sununtaita !
Marja .
Pakkaset ovat mahdollistaneet alkoholin käytön start stop - toiminnon eli sammumisen testaamiseen öisessä baariliikenteessä.Start-stop -toiminto käynnisteään jo kotona , pohjalle nautitaan pullo kolmen vartin kossua tai jallua + virvoitusjuomat , 12 bäkki olutta.
Baarissa asiakas kysyy juomaa tilatessaan
"Kai tällä myös käynnistyy"
"Kai tällä juomalla pääsee teholle?" kysyy 10-vuotias nuori trokariltaan.
Joulun aikaa monelle pukille laulettiin tip-tap-tapin tilalta
"Sammuu, harvoin, sammuu, harvoin. . . älä sammu vielä"
Koejuopottelu pakkasella on paljastunut, että lupaukset eivät välttämättä täyty arkisissa ryypiskelyolosuhteissa. Esimerkiksi
salmiakkikossun sammutustoiminto tiputtaa kulutusta jopa 15 prosenttia. Sitä on vaikea uskoa.
Suomessa olosuhteet sammumiselle eivät aina ole parhaat mahdolliset, etenkään kylmillä säillä- on lumipenkkaa ja laupiaita samarialaisia kutsumassa kyytiä.
Lisäksi sammumisen mahdollistavien katalysaattorien eli kovien promillien juomien hinnat ovat korkeat.
"Start/stop -toiminto eli aloita kotona jo kunnon pohjilla ja lopeta ravintolassa juomasekoituksiin ei meidän olosuhteissamme varmaan tuo paljon säästöjä useimmille käyttäjille , sammuminen liian varhaisessa vaiheessa kalliilla on vääjäämätön seuraus ", pohtii alkoasiantuntija.
"Juomisen rytmi kaupungissa on varsin sujuvaa eli pysähdyksiä on vähän ja suurin osa juomista elimistöönn kertyy taajamien ulkopuolella ilman pysähdyksiä liian aikaisin Start -Stop-Järjestelmä on suunniteltu sinne missä juodaan kokoajan kaksin käsin paljon ja vahvaa, ruuhkissa, useita päiviä perätysten.
Launantaita ja Sununtaita !
Marja .
torstaina, joulukuuta 31, 2009
SPIIKKÖRSKOORNÖ ENTERTEINING KREATING BISINESS AT KRISMÖSMARKET
Myy myy myy !
Luo luo luo !
Brändää brändää brändää!
Jyväskylän taidemuseolla järjestettiin taidebasaaritapahtuma joulun kunniaksi jo kolmannen kerran 12-13.12.
Punaisena lankana tapahtumalla on saada yleisö ostamaan taidetta joululahjoiksi.
Taidemuseon korkeakulttuurista imagoa kansan syvissä riveissä on hälvennetty , taidemuseon kynnystä on madallettu itämaisella basaaritunnelmalla; rennolla menolla , musiikilla, mutkattomuudella.
Yleisöä saapuikin ennätysmäärä 4500.
Kynnyksen madallus oli siis onnistunut.
Myyjinä kuvataiteilijoita ja käsityöläisiä oli parisenkymmentä.
Itse olin ensikertaa mukana ja arpa suosi minua antamalla ensimmäisen pöydän sisäänkäynniN edessä.
Olin suunnitellut myyjäisiin jouluisia tuotteitä kuten mosaiikkitonttulaattoja, syvän mosaiikin vihreitä kuusia ,
mehevän punaisen, lasimosaiikkisen savolaismallisen soutuveneen ja muuta kimaltelevaa, mitä lasimosaiikilla saa aikaan.
Lauantaiaamuna klo 11 seisoimme edustavina- pöydät taiteesta koreana notkuen - ottamaan yleisön vastaan.
Yleisöä tulvikin sisään ruuhkaksi asti - keskikäytävlle olisi tarvittu liikenteen jakaja-
Saskiat myivät heti oven suussa makeitaan kakkuja, glögiä, torttuja sekä oivia , kauniskuvioisia villasukkia.
Iloitsemani paraatipaikka ei ollutkaan niin mainio , liikenne puuroutui ensimmäisen pöydän kohdalla ja kaikkien silmälasit huurtuivat juuri minun kohdalla sameiksi niin että näköä haittasi- eli sokeana lasilliset ihmiset tallustelivat linssejään kuivaten ohitseni - paitsi lapset , he halusivat hivellä ja nauttia mosaiikin väri-ilosta.
Osa ihmisistä innostui keskustelemaan kanssani humoristisista joulunpunaisista Älä kuseta naapuria puudelikylteistäni - intoonnuimme vilkkaaseen sanan vaihtoon suomalaisesta mieleipidepalstojen keskusteluikonista - koiran jätöksistä.
Ja millä vakavuudella ja väkivaltaisuudella jutut on höystetty!
Osaa ihmisiä arvelutti betonisten koirakylttieni sanoma naapurustolle,pelättiin sen aiheuttavan pysyvän vaurion naapuriväleihin ja mahdollisia yhteenottoja uumoiltiin jos tuollaisen kyltin portinpieleen asentaisi.
Voihan sen laittaa kerrostalon oveenkin ehdotti joku. Tapahtuuhan sitä kusetusta monella tavalla- no keskustelua ja naurua kylteistä syntyi , mutta ei kauppaa. Hintoja en ollut laskenut.
Mosaaiikkilaatat betonivaluineen ja hiomisineen eivät voi olla vitosen tai kympin,
Kaikilla muilla oli homma hanskassa ja pasmat selvillä aiempien vuosien kokemuksesta.Myynnissä 10 -50 Euroon taidetta. Se teki kaupan
Toki olin kuullut ennakkoon , että 100-1000 Euron teoksia ei osteta, mutta ajattelin , että jospa jotain liikkuisi.
Sattumia noin isossa joukossa saattaa olla.
Mutta ei, en myynyt juuri mitään.
Totesinkin henkiökunnalle , että jos puhumisella olisi tienannut olisin jo lauantain tehnyt tienestiä.
Pidin ikäänkuin spiikkerskoornöä siinä oven suussa enterteining piiiple!
Näin huonoon myyntiin en ollut varautunut.
Kesällä torimyynti oli tuloksekkaampaa. Lohduttauduin ajatuksella, että olin esitellyt uutta koirakyltti-ideologiaa ja mosaiikkitekniikkaa ja täten taidekasvatusta harjoittanut ja sivussa päivitellyt kaupunkikuvan ankeutta muutaman vanhemman naisasiakkaan kanssa, jotka lähtiessään palkitsivat minut ostamalla muutaman Lutakko-aiheisen kortin.
Euron kipale.
Kaupungin poliittinen kerma väristä riippumatta pyyhälsi ohitseni toivottaen hyvää joulua joutuisaan-
Jengi oli tottunut saamaan ammattilaisten taidetta pilkkahintaan -jopa hyvin ansaitsevat - kukaan ei ajatellutkaan maksaa muutamaa vitosta enempää joululahjataiteesta!
Myyntivoitosta ei voi puhua - kulut kun vähentää ja oman palkan . Vaikka kuinka olisi monistanut niin ei lyö leiville- toki tilaisuuden markkina-arvo on kohtuullinen ; kilpailua markettien halpatuontiroinalle.
Mutta.
En tiedä kannattaako ihmisiä opettaa ihan tolkuttoman edulliseen taiteeseen ?
Vaikea on normaalihintaa pyytää jos kansa on tottunut alehintaan.
Varsinkin kun köyhyys on iskenyt erityisesti taidealan ammattilaisiin. Työtilaisuudet ovat vähentyneet ja tarjontaa on paljon ja taide ja viihde sotketaan keskenään-
Esimerkiksi kunta-alan työntekijöiden palkat nousivat 12 % .
Siinä jo on ostovoimaa kertynyt ihan normaalihinnalla hankkia taidetta pukinkonttiin.
Letkeä tunnelma, henkilökunnan 100 % läsnäolo ja yleisön kohtaaminen face to face oli tietenkin tapahtuman parhaita myönteisiä puolia.
Mutta kannattaa jalostaa tapahtumaa ja pitää taso sellaisena , että ammattitaiteilijoilla on vara ja halu osallistua tapahtumaan vastaisuudessakin.
Ja sanaan joka tungetaan kaikkialle!
LUOVUUS - KÄÄK-sana saa minun nisakavillani koholle.
Kaikkialla lääkkeeksi tarjotaan Luovuutta ja sen paitana innovativisuutta- Sillä maailma pelastuu- Joo ja voisi jatkaa ja Hessu Hopon superhessupähkinöillä !
Luovuus-sanalla sumutetaan. Usein puhuja tai kirjoittaja ei edes osaa määritellä mitä sanalla tarkoitetaan.
Kunhan vaan tomerasti hoetaan puku päällä ; Luovuus! Luovuus!
Ja jostain syystä se usein yhdistetään taiteeseen, ainutkertaisen synnyttämiseen, rahasampoon.
Harvemmin luovuudesta puhutaan tai sitä yritetään määritellä inhimillisenä ominaisuutena.
Raamatussa, kaikille tutussa kirjassa Jumala loi maailman. Siihen kai sana luominen viittaa - suurenmoiseen, ihmeelliseen ponnistukseen.
Jäljittelemättömään minkä tahansa uuden asian keksimiseen, tuottamiseen!
Uuden luoja on jotain ihmeellistä ainetta oleva ihminen - syvälle jonnekin tuijottaen hetken ja sorviin jo sitten rientäen ahneena toteuttamaan ajatuksen luovan; syntyy kärrynpyörä, crocs-jalkineet, hengittävä ruumis , häntäänsä pureksiva koira, vedessä liukeneva akvarelli, ihmiset yhdistävä puhekone!
Toisaalta luomisesta tulee mieleen ihan todellinenkin tekemisen tapahtuma.
Joku on sitä varten keksinyt työkalun ; ihminen luo lunta -jokainen ymmärtää kaiken mitä siinä tapahtuu: kuorma valkoista ainetta siirtyy kasaksi kulkutien sivuun.
Luominen suoritetaan yli metrisellä ,pitkävartisella esineellä, jonka toisessa päässä on kupera ,suorakaiteen muotoinen ruuveilla pyöreään varteen kiinnitetty kevymetallista tai vanerista valmistettu leveämpi taso, joka työnnettään lumen alle ja otetaan taso kukkuroilleen lunta, nostetaan varresta ja kipataan kadun tai kävelytien reunalle ja toistetaan liikesarjaa kunnes tie on lumesta luotu vapaaksi.
Ryydittäjäksi lumen luontiin sananparsi: Tietä kulkiin tien oot vanki - vapaa on vain umpihanki!
Nyt voi oikeasti laulaa Maa on niin kaunis -kirkas luojan taivas - maisema on pulleroisen puhtaan pumpulisen valkea, että häjyä tekee..on siinä luojalla ollut luomista .....
Hyvää toiseksi viimeistä yötä!
Marja
Luo luo luo !
Brändää brändää brändää!
Jyväskylän taidemuseolla järjestettiin taidebasaaritapahtuma joulun kunniaksi jo kolmannen kerran 12-13.12.
Punaisena lankana tapahtumalla on saada yleisö ostamaan taidetta joululahjoiksi.
Taidemuseon korkeakulttuurista imagoa kansan syvissä riveissä on hälvennetty , taidemuseon kynnystä on madallettu itämaisella basaaritunnelmalla; rennolla menolla , musiikilla, mutkattomuudella.
Yleisöä saapuikin ennätysmäärä 4500.
Kynnyksen madallus oli siis onnistunut.
Myyjinä kuvataiteilijoita ja käsityöläisiä oli parisenkymmentä.
Itse olin ensikertaa mukana ja arpa suosi minua antamalla ensimmäisen pöydän sisäänkäynniN edessä.
Olin suunnitellut myyjäisiin jouluisia tuotteitä kuten mosaiikkitonttulaattoja, syvän mosaiikin vihreitä kuusia ,
mehevän punaisen, lasimosaiikkisen savolaismallisen soutuveneen ja muuta kimaltelevaa, mitä lasimosaiikilla saa aikaan.
Lauantaiaamuna klo 11 seisoimme edustavina- pöydät taiteesta koreana notkuen - ottamaan yleisön vastaan.
Yleisöä tulvikin sisään ruuhkaksi asti - keskikäytävlle olisi tarvittu liikenteen jakaja-
Saskiat myivät heti oven suussa makeitaan kakkuja, glögiä, torttuja sekä oivia , kauniskuvioisia villasukkia.
Iloitsemani paraatipaikka ei ollutkaan niin mainio , liikenne puuroutui ensimmäisen pöydän kohdalla ja kaikkien silmälasit huurtuivat juuri minun kohdalla sameiksi niin että näköä haittasi- eli sokeana lasilliset ihmiset tallustelivat linssejään kuivaten ohitseni - paitsi lapset , he halusivat hivellä ja nauttia mosaiikin väri-ilosta.
Osa ihmisistä innostui keskustelemaan kanssani humoristisista joulunpunaisista Älä kuseta naapuria puudelikylteistäni - intoonnuimme vilkkaaseen sanan vaihtoon suomalaisesta mieleipidepalstojen keskusteluikonista - koiran jätöksistä.
Ja millä vakavuudella ja väkivaltaisuudella jutut on höystetty!
Osaa ihmisiä arvelutti betonisten koirakylttieni sanoma naapurustolle,pelättiin sen aiheuttavan pysyvän vaurion naapuriväleihin ja mahdollisia yhteenottoja uumoiltiin jos tuollaisen kyltin portinpieleen asentaisi.
Voihan sen laittaa kerrostalon oveenkin ehdotti joku. Tapahtuuhan sitä kusetusta monella tavalla- no keskustelua ja naurua kylteistä syntyi , mutta ei kauppaa. Hintoja en ollut laskenut.
Mosaaiikkilaatat betonivaluineen ja hiomisineen eivät voi olla vitosen tai kympin,
Kaikilla muilla oli homma hanskassa ja pasmat selvillä aiempien vuosien kokemuksesta.Myynnissä 10 -50 Euroon taidetta. Se teki kaupan
Toki olin kuullut ennakkoon , että 100-1000 Euron teoksia ei osteta, mutta ajattelin , että jospa jotain liikkuisi.
Sattumia noin isossa joukossa saattaa olla.
Mutta ei, en myynyt juuri mitään.
Totesinkin henkiökunnalle , että jos puhumisella olisi tienannut olisin jo lauantain tehnyt tienestiä.
Pidin ikäänkuin spiikkerskoornöä siinä oven suussa enterteining piiiple!
Näin huonoon myyntiin en ollut varautunut.
Kesällä torimyynti oli tuloksekkaampaa. Lohduttauduin ajatuksella, että olin esitellyt uutta koirakyltti-ideologiaa ja mosaiikkitekniikkaa ja täten taidekasvatusta harjoittanut ja sivussa päivitellyt kaupunkikuvan ankeutta muutaman vanhemman naisasiakkaan kanssa, jotka lähtiessään palkitsivat minut ostamalla muutaman Lutakko-aiheisen kortin.
Euron kipale.
Kaupungin poliittinen kerma väristä riippumatta pyyhälsi ohitseni toivottaen hyvää joulua joutuisaan-
Jengi oli tottunut saamaan ammattilaisten taidetta pilkkahintaan -jopa hyvin ansaitsevat - kukaan ei ajatellutkaan maksaa muutamaa vitosta enempää joululahjataiteesta!
Myyntivoitosta ei voi puhua - kulut kun vähentää ja oman palkan . Vaikka kuinka olisi monistanut niin ei lyö leiville- toki tilaisuuden markkina-arvo on kohtuullinen ; kilpailua markettien halpatuontiroinalle.
Mutta.
En tiedä kannattaako ihmisiä opettaa ihan tolkuttoman edulliseen taiteeseen ?
Vaikea on normaalihintaa pyytää jos kansa on tottunut alehintaan.
Varsinkin kun köyhyys on iskenyt erityisesti taidealan ammattilaisiin. Työtilaisuudet ovat vähentyneet ja tarjontaa on paljon ja taide ja viihde sotketaan keskenään-
Esimerkiksi kunta-alan työntekijöiden palkat nousivat 12 % .
Siinä jo on ostovoimaa kertynyt ihan normaalihinnalla hankkia taidetta pukinkonttiin.
Letkeä tunnelma, henkilökunnan 100 % läsnäolo ja yleisön kohtaaminen face to face oli tietenkin tapahtuman parhaita myönteisiä puolia.
Mutta kannattaa jalostaa tapahtumaa ja pitää taso sellaisena , että ammattitaiteilijoilla on vara ja halu osallistua tapahtumaan vastaisuudessakin.
Ja sanaan joka tungetaan kaikkialle!
LUOVUUS - KÄÄK-sana saa minun nisakavillani koholle.
Kaikkialla lääkkeeksi tarjotaan Luovuutta ja sen paitana innovativisuutta- Sillä maailma pelastuu- Joo ja voisi jatkaa ja Hessu Hopon superhessupähkinöillä !
Luovuus-sanalla sumutetaan. Usein puhuja tai kirjoittaja ei edes osaa määritellä mitä sanalla tarkoitetaan.
Kunhan vaan tomerasti hoetaan puku päällä ; Luovuus! Luovuus!
Ja jostain syystä se usein yhdistetään taiteeseen, ainutkertaisen synnyttämiseen, rahasampoon.
Harvemmin luovuudesta puhutaan tai sitä yritetään määritellä inhimillisenä ominaisuutena.
Raamatussa, kaikille tutussa kirjassa Jumala loi maailman. Siihen kai sana luominen viittaa - suurenmoiseen, ihmeelliseen ponnistukseen.
Jäljittelemättömään minkä tahansa uuden asian keksimiseen, tuottamiseen!
Uuden luoja on jotain ihmeellistä ainetta oleva ihminen - syvälle jonnekin tuijottaen hetken ja sorviin jo sitten rientäen ahneena toteuttamaan ajatuksen luovan; syntyy kärrynpyörä, crocs-jalkineet, hengittävä ruumis , häntäänsä pureksiva koira, vedessä liukeneva akvarelli, ihmiset yhdistävä puhekone!
Toisaalta luomisesta tulee mieleen ihan todellinenkin tekemisen tapahtuma.
Joku on sitä varten keksinyt työkalun ; ihminen luo lunta -jokainen ymmärtää kaiken mitä siinä tapahtuu: kuorma valkoista ainetta siirtyy kasaksi kulkutien sivuun.
Luominen suoritetaan yli metrisellä ,pitkävartisella esineellä, jonka toisessa päässä on kupera ,suorakaiteen muotoinen ruuveilla pyöreään varteen kiinnitetty kevymetallista tai vanerista valmistettu leveämpi taso, joka työnnettään lumen alle ja otetaan taso kukkuroilleen lunta, nostetaan varresta ja kipataan kadun tai kävelytien reunalle ja toistetaan liikesarjaa kunnes tie on lumesta luotu vapaaksi.
Ryydittäjäksi lumen luontiin sananparsi: Tietä kulkiin tien oot vanki - vapaa on vain umpihanki!
Nyt voi oikeasti laulaa Maa on niin kaunis -kirkas luojan taivas - maisema on pulleroisen puhtaan pumpulisen valkea, että häjyä tekee..on siinä luojalla ollut luomista .....
Hyvää toiseksi viimeistä yötä!
Marja
sunnuntaina, joulukuuta 20, 2009
Takaisin virtaan eli läänintaiteilijaksi Pohjanmaalle!!
Tämä naistaiteilija on valittu Pohjanmaan taidetoimikuntaan kuvataiteen läänintaiteilijaksi 1.2.2010 alkaen.
Hieno juttu - leipä oli käynyt Jyväskylässä todella kapeaksi.
Ja hienoa päästä käyttämään toista kotimaista päivittäin.
Muutan Vaasaan tammikuussa.
Jyväskylän kulttuurilautakuntaan tuli Kolun kokoinen aukko.
Ehkä kokousajat nyt lyhenevät.
Sunnuntaita!
Marja
Hieno juttu - leipä oli käynyt Jyväskylässä todella kapeaksi.
Ja hienoa päästä käyttämään toista kotimaista päivittäin.
Muutan Vaasaan tammikuussa.
Jyväskylän kulttuurilautakuntaan tuli Kolun kokoinen aukko.
Ehkä kokousajat nyt lyhenevät.
Sunnuntaita!
Marja
maanantaina, joulukuuta 14, 2009
ONNELLISEN TAITEILIJAN MUN....LIHA....TAIDE!
Hei!
Täytyy myöntää, että on meillä fiksuja ministereitä.
Uusin esimerkki ministerin toimivasta yläpäästä löytyy viime viikolta.
Oikeutta eläimille yhdistyksen julkistettua yli 30 sikatilalla otettuja kuvia sikojen irvokkaan epäinhimmillisistä elinoloista,ehdottaa sikavastaava, sikatilallinen maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila,että Suomeen perustettaisiin onnellisten sikojen tiloja, - samaan tapaan kuin nyt on onnellisten kanojen tiloja.
Ne tulisivat tavallisten sikaloiden rinnalle, mutta niiden tuottamalla lihalla voisi olla vähän korkeampi hinta tuotantokustannusten vuoksi.
Kun perussiat talsivat ritilöillä, makoilisivat onnelliset siat oljilla, hän mielikuvittelee.
Tilaakin onnellisilla sioilla olisi enemmän ja niiden ilmastointi olisi huippukunnossa jatkaa ministeri maalailua.
Anttila aikoo esittää asiaa teollisuuden ja teurastamoiden edustajille lähiaikoina- hän ei tosin usko, että ehdotus herättää siellä innostusta.
Ministeri ei hyväksy tapaa( no se vielä puuttuisi , että hyväksyisi), jolla sikoja kohdellaan eläinsuojelijoiden julkistamilla videoilla.
Hän kuitenkin painottaa,että eläinten kohtelu tiloilla on parantunut ja paranee yhä.
Anttila huomauttaa, että tiloilla on kovia taloudellisia haasteita???!
Oikeuttaa laittomuuksiinko?
Suomessa on nyt yli 2300 sikatilaa, joista yli 300 aikoo lopettaa toimintansa vuoden 2010 loppuun mennessä.
Rehun hinta on kallistunut , mutta lihan vastaavasti ei, toteaa Anttila eli suomennettuna kannattavuus on pudonnut ja toimeentulo vaarantunut.
Suomessa on sikatiloja ollut iät ajat-luulisi, että sivistyneet lihantuotantotavat olisivat juurtuneet käytännöksi jo.
Emme ole köyhä, alikehittynyt maatalousvaltio vaan korkean teknologian ja sivistystason maa, vauras pohjoismainen hyvinvointivaltio.
Maatalous on Suomessa ollut pääelinkeinona muutaman sata vuotta.
Ja valtion huomattavasti tukemana.
Oikeuttaako ahneus tai kiristyneet taloudelliset olot eläinten kiduttamiseen ja väkivaltaiseen lihankasvatukseen?
Anttilan puheet kuvaavat asennetta, jota ei soisi nykyaikaan ministeritasolla olevan.
Hänen ehdotuksensa tilanteen korjaamiseksi ovat vähintäänkin lapsellisia,tehottomia ja osaksi antavat siunauksen toimintatavoille.
Eläinten raakalaismaista kohtelua puolustellaan ankaralla taloudellisella ahdingolla??
Jospa sovellamme ministerin ehdotusta muillekin aloille, missä taloudellinen kannattavuus on kortilla?
Hoitoalalla on mahdotonta hoitaa potilaita säälliseen tapaan.
Niinpä voisimme sikatilojen esimerkkiä mallina käyttäen ottaa äärikeinot käyttöön; sairaala-apulaiset laittavat vaikeasti hoidettavat vuodepotilaat isolle yhteiselle pedille, yhteiselle vaipalle.
Kaikki potilaat suihkutettaisiin puhtaiksi valtavassa pesulassa; potilaat makaisivat metallirilillä, jolle hoitajat ovat heidät trukeilla latoneet.
Nappia painamalla katosta tulisi ensin kostea huuhtelu, sitten pesuaine ja lopuksi huuhtelu ja vahaus.
Ja takaisin yhteiseen sänkyyn ,jossa yhteinen jättimäisen imukyvyn omaava vaippa nielisi ulosteet.
Syöttö tapahtuisi letkuista nestemäisenä ja aivotoimintaa säädeltäisiin mielialalääkkeillä ja uni tulisi kaikille yhtä aikaa ilmaan suihkutettavalla unikaasulla.
Kultturin puolella on alituinen resussipula ja ainakin yksittäisten taiteilijoiden toimeentulo on kiristynyt.
Taideteokset voisi jakaa onnellisten taiteilijoiden ja onnettomien taiteilijoiden teoksiin.
Onnelliset taiteilijat asuvat tilavissa valoisissa ateljeetaloissa hyvällä asuma-alueella. Heidän teoksiaan on kaikissa keskeisissä kokoelmissa.
Heillä on pitkä apuraha. 1200n Eur/kk.
He nauttivat gourmetruokaa,punaviiniä Riedelin laseista bukeeta vertaillen. Kiistellen Hegelin , Jungin , Sartren tai Saarisen filosofioista.
Kuunnellen Kaija Saariahoa.
Onnellisten taiteilijoiden teokset on leimattu kuten parhaat lihat ikään - Hymypojan tai Hymytytön kuvalla.
Laatusertifikaatti!
Onnellisten taiteilijoiden teokset olisivat huomattavasti arvokkaampia kuin onnettomien taiteilijoiden , jotka nauttivat joko työmarkkinatukea 550 Eur/kk tai Sosiaalitoimen tukea 440 Eur/kk , asuvat kaupungin vuokra-asunnossa,särpien maksalaatikkoa, nuudeleita, tonnikalaa ja lidlin edullista kaljaa aromasätkää käryttäen.
Kuunnellen Tuomari Nurmiota tai Rauli Baddingiä.
He eivät harrasta pilatesjoogaa - sen korvaa venynyt heteka; selkä ojentuu yöaikaan joogan vaatimiin ääriasentoihin.
Onnettomien taiteilijoiden teokset ovat edullisempia kuin onnellisten - onnettomien taiteilijoiden teokset ovat leimatut Milnen Nalle Puhista tutun hahmon Ihaan kuvalla.
Nyt kun onnettomien taiteilijoiden taloudellinen tilanne on entisestään kiristynyt niin mitä laittomuuksia taiteilijat voivat harjoittaa talouden kiristyessä äärimilleen?
Taiteilijan konstit laventaa leipäänsä laittomuuksilla ovat kyllä heikot- heidän valvontansa on todella tarkkaa ja aukotonta kuin linnakundin.
Kaikesta on oltava proopuska, raportti, kuitti,selostus.
Ajallaan.
Ajatusleikkiä ammattinsa vuoksi taloudellisessa ahdingossa elävien ammatinharjoittajien olosuhteiden parantamiseksi voi kehittää alalle kuin alalle. Voisimmme ääritilanteissa siis mennä liki laittomuuksiin jos toimeentulo vaarantuu ja ahdistus käy ylivoimaiseksi? Sekö ministerin viesti on?¨
Vai onko laki toisille sallivampi?
Taisi olla toimeentulovaikeuksia niilläkin kahdella nuorella miehellä , jotka ajoivat Jyväskylässä autolla Nesteen huoltoaseman pääovista sisään kaljanhakuun.
Eivät olleet aimmilla käynneillään huomanneet, että huoltamon sisääntulossa oli pullomuuri tulenarkaa lasinpesunestettä ynnä muuta herkästi syttyvää nestettä!
Mutta ilmeisesti heilläkin olivat rahat loppu ja näköala avautui perspektiivittömänä- ja jano oli kova.
Hyvää illanjatkoa!
Marja
Täytyy myöntää, että on meillä fiksuja ministereitä.
Uusin esimerkki ministerin toimivasta yläpäästä löytyy viime viikolta.
Oikeutta eläimille yhdistyksen julkistettua yli 30 sikatilalla otettuja kuvia sikojen irvokkaan epäinhimmillisistä elinoloista,ehdottaa sikavastaava, sikatilallinen maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila,että Suomeen perustettaisiin onnellisten sikojen tiloja, - samaan tapaan kuin nyt on onnellisten kanojen tiloja.
Ne tulisivat tavallisten sikaloiden rinnalle, mutta niiden tuottamalla lihalla voisi olla vähän korkeampi hinta tuotantokustannusten vuoksi.
Kun perussiat talsivat ritilöillä, makoilisivat onnelliset siat oljilla, hän mielikuvittelee.
Tilaakin onnellisilla sioilla olisi enemmän ja niiden ilmastointi olisi huippukunnossa jatkaa ministeri maalailua.
Anttila aikoo esittää asiaa teollisuuden ja teurastamoiden edustajille lähiaikoina- hän ei tosin usko, että ehdotus herättää siellä innostusta.
Ministeri ei hyväksy tapaa( no se vielä puuttuisi , että hyväksyisi), jolla sikoja kohdellaan eläinsuojelijoiden julkistamilla videoilla.
Hän kuitenkin painottaa,että eläinten kohtelu tiloilla on parantunut ja paranee yhä.
Anttila huomauttaa, että tiloilla on kovia taloudellisia haasteita???!
Oikeuttaa laittomuuksiinko?
Suomessa on nyt yli 2300 sikatilaa, joista yli 300 aikoo lopettaa toimintansa vuoden 2010 loppuun mennessä.
Rehun hinta on kallistunut , mutta lihan vastaavasti ei, toteaa Anttila eli suomennettuna kannattavuus on pudonnut ja toimeentulo vaarantunut.
Suomessa on sikatiloja ollut iät ajat-luulisi, että sivistyneet lihantuotantotavat olisivat juurtuneet käytännöksi jo.
Emme ole köyhä, alikehittynyt maatalousvaltio vaan korkean teknologian ja sivistystason maa, vauras pohjoismainen hyvinvointivaltio.
Maatalous on Suomessa ollut pääelinkeinona muutaman sata vuotta.
Ja valtion huomattavasti tukemana.
Oikeuttaako ahneus tai kiristyneet taloudelliset olot eläinten kiduttamiseen ja väkivaltaiseen lihankasvatukseen?
Anttilan puheet kuvaavat asennetta, jota ei soisi nykyaikaan ministeritasolla olevan.
Hänen ehdotuksensa tilanteen korjaamiseksi ovat vähintäänkin lapsellisia,tehottomia ja osaksi antavat siunauksen toimintatavoille.
Eläinten raakalaismaista kohtelua puolustellaan ankaralla taloudellisella ahdingolla??
Jospa sovellamme ministerin ehdotusta muillekin aloille, missä taloudellinen kannattavuus on kortilla?
Hoitoalalla on mahdotonta hoitaa potilaita säälliseen tapaan.
Niinpä voisimme sikatilojen esimerkkiä mallina käyttäen ottaa äärikeinot käyttöön; sairaala-apulaiset laittavat vaikeasti hoidettavat vuodepotilaat isolle yhteiselle pedille, yhteiselle vaipalle.
Kaikki potilaat suihkutettaisiin puhtaiksi valtavassa pesulassa; potilaat makaisivat metallirilillä, jolle hoitajat ovat heidät trukeilla latoneet.
Nappia painamalla katosta tulisi ensin kostea huuhtelu, sitten pesuaine ja lopuksi huuhtelu ja vahaus.
Ja takaisin yhteiseen sänkyyn ,jossa yhteinen jättimäisen imukyvyn omaava vaippa nielisi ulosteet.
Syöttö tapahtuisi letkuista nestemäisenä ja aivotoimintaa säädeltäisiin mielialalääkkeillä ja uni tulisi kaikille yhtä aikaa ilmaan suihkutettavalla unikaasulla.
Kultturin puolella on alituinen resussipula ja ainakin yksittäisten taiteilijoiden toimeentulo on kiristynyt.
Taideteokset voisi jakaa onnellisten taiteilijoiden ja onnettomien taiteilijoiden teoksiin.
Onnelliset taiteilijat asuvat tilavissa valoisissa ateljeetaloissa hyvällä asuma-alueella. Heidän teoksiaan on kaikissa keskeisissä kokoelmissa.
Heillä on pitkä apuraha. 1200n Eur/kk.
He nauttivat gourmetruokaa,punaviiniä Riedelin laseista bukeeta vertaillen. Kiistellen Hegelin , Jungin , Sartren tai Saarisen filosofioista.
Kuunnellen Kaija Saariahoa.
Onnellisten taiteilijoiden teokset on leimattu kuten parhaat lihat ikään - Hymypojan tai Hymytytön kuvalla.
Laatusertifikaatti!
Onnellisten taiteilijoiden teokset olisivat huomattavasti arvokkaampia kuin onnettomien taiteilijoiden , jotka nauttivat joko työmarkkinatukea 550 Eur/kk tai Sosiaalitoimen tukea 440 Eur/kk , asuvat kaupungin vuokra-asunnossa,särpien maksalaatikkoa, nuudeleita, tonnikalaa ja lidlin edullista kaljaa aromasätkää käryttäen.
Kuunnellen Tuomari Nurmiota tai Rauli Baddingiä.
He eivät harrasta pilatesjoogaa - sen korvaa venynyt heteka; selkä ojentuu yöaikaan joogan vaatimiin ääriasentoihin.
Onnettomien taiteilijoiden teokset ovat edullisempia kuin onnellisten - onnettomien taiteilijoiden teokset ovat leimatut Milnen Nalle Puhista tutun hahmon Ihaan kuvalla.
Nyt kun onnettomien taiteilijoiden taloudellinen tilanne on entisestään kiristynyt niin mitä laittomuuksia taiteilijat voivat harjoittaa talouden kiristyessä äärimilleen?
Taiteilijan konstit laventaa leipäänsä laittomuuksilla ovat kyllä heikot- heidän valvontansa on todella tarkkaa ja aukotonta kuin linnakundin.
Kaikesta on oltava proopuska, raportti, kuitti,selostus.
Ajallaan.
Ajatusleikkiä ammattinsa vuoksi taloudellisessa ahdingossa elävien ammatinharjoittajien olosuhteiden parantamiseksi voi kehittää alalle kuin alalle. Voisimmme ääritilanteissa siis mennä liki laittomuuksiin jos toimeentulo vaarantuu ja ahdistus käy ylivoimaiseksi? Sekö ministerin viesti on?¨
Vai onko laki toisille sallivampi?
Taisi olla toimeentulovaikeuksia niilläkin kahdella nuorella miehellä , jotka ajoivat Jyväskylässä autolla Nesteen huoltoaseman pääovista sisään kaljanhakuun.
Eivät olleet aimmilla käynneillään huomanneet, että huoltamon sisääntulossa oli pullomuuri tulenarkaa lasinpesunestettä ynnä muuta herkästi syttyvää nestettä!
Mutta ilmeisesti heilläkin olivat rahat loppu ja näköala avautui perspektiivittömänä- ja jano oli kova.
Hyvää illanjatkoa!
Marja
sunnuntaina, joulukuuta 06, 2009
KORJAUKSIA JA OIKAISUJA!BROR = BJÖRN
Hei!
Tarkkaavainen lukija oli huomannut, että olin sekoittanut isän ja pojan Brorin ja Börjen keskenään- ideologisessa mielessä ei sekaannus varmaan niin paha.
Tosin Bror on jo mullan alla, eikä kuulunut taistolaisiin.
Nyt oikaisu suoritettu. Kiitos kommentista.
Virhe oli alitajuntainen ja tarkoittamaton.Hmmmm....
Tässä siis oikaisu ja pahoittelen Wahlroosien perheelle aiheutunutta haittaa.
Mikäpä tämän paremmin juhlistaa itsenäisyyspäivän viettoa!
Björn kun haluaisi myydä Suomen kokonaan ulkolaisille sijoittajille lukuunottamatta presidentin linnaa, presidentti Tarja Halosta ja pääministeri Matti Vanhasta.
Rätit ovat taas Suomen kuumin poliittinen puheenaihe itsenäisyyspäivänä.
Muuten maassa kaikki hyvin.
Et sillee!
Marja
Tarkkaavainen lukija oli huomannut, että olin sekoittanut isän ja pojan Brorin ja Börjen keskenään- ideologisessa mielessä ei sekaannus varmaan niin paha.
Tosin Bror on jo mullan alla, eikä kuulunut taistolaisiin.
Nyt oikaisu suoritettu. Kiitos kommentista.
Virhe oli alitajuntainen ja tarkoittamaton.Hmmmm....
Tässä siis oikaisu ja pahoittelen Wahlroosien perheelle aiheutunutta haittaa.
Mikäpä tämän paremmin juhlistaa itsenäisyyspäivän viettoa!
Björn kun haluaisi myydä Suomen kokonaan ulkolaisille sijoittajille lukuunottamatta presidentin linnaa, presidentti Tarja Halosta ja pääministeri Matti Vanhasta.
Rätit ovat taas Suomen kuumin poliittinen puheenaihe itsenäisyyspäivänä.
Muuten maassa kaikki hyvin.
Et sillee!
Marja
torstaina, marraskuuta 19, 2009
KUOLEMA KUOLEMATON!
KUOLEMA – AINA MIELESSÄ
Kuolema on ollut nykyään mielessäni: syntymästä on niin kauan , ettei se jaksa kiinnostaa.
Viimeisimmät teokseni ovat käsitelleet kuoleman teemoja, ei tietoisena valintana vaan alitajunta on työntänyt aiheen esiin.
Katsojien palautteessa kuolema, poismeno toistuvat.
Kuolema ei mielessäni ole pelkästään synkkä,vältettävä aihe.
Kadehdin meksikolaisia, joiden kuolema on karnevalisoitu ja maahanpanijaiset hilpeämpiä kuin meidän syntymäpäiväjuhlat.
Muistan lapsuudesta, että vielä 60-luvulla pohjoisessa vainajan arkku oli auki pihamaalla ja kaikki hautajaisvieraat -myös me lapset saimme hyvästellä starkin pappa -vainajan- maitotinkitilamme luotettavan ja hyväntahtoisen maanviljelijäisännän. Hieman näky lapsena- 4-5 -vuotiaana pelotti, mieleen on jäänyt ruskean vahamainen kasvo valkoisen kankaan ympäröimänä. Nenä nousi konkkana laihojen kasvojen keskeltä kuin vuori.
Katsottava oli kumminkin.
Oli se sen verran jännittävää lapsesta kohdata tuttu henkilö kuolleena.
Pieni lapsi ei osaa ymmärtää poismenon lopullisuutta niin ehdottomana ja tuskallisena kuin aikuinen.
Puulevylle kaivertamani teos HUIVIPÄINEN KUOLEMA on yritys olla yhtäaikaa oma kuva ja hilpeä noutaja.
Teoksen valtavat kuparisilmät muuttavat elävästi katseen suuntaa seuraten huoneessa liikkujaa.
Tilateokseni KAIKKI KATOAA VALKOISEEN on riitinomainen puhdistus; vuosien varrella koottu esineistö ja koetut tapahtumat elämässä risteävät tilateoksessa.
Kaiken maalaminen käsin siveltimellä valkoiseksi on tapahtuma, jossa kirjaimellisesti maalaan esineet , tapahtuneen pois.
Katoaminen. Jäikö jotain?
Ajelin viikko sitten perjantaina 13.11 talvisessa pohjalaisessa maisemassa – värikkäät nimet kahdella kielellä kuvittivat pitkän tasaisen maiseman halki ajoa.
Ylistaron kohdalla tulee aina mieleen hilpeä kotimaisen kirjallisuuden helmi Taistelu Ylistaron kartanosta. Tunnustan muistin kirjan nimen väärin!Se siitä kirjallisuuden tuntemuksesta , mutta pohjanmaalle meni osoite kumminkin.
Korjaus siis paikallaan on po TAISTELU ALASTARON SALISTA kirjoittanut Volter Kilpi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Alastalon_salissa allekirjoittanut korjasi 29.11.2009 klo 11.49
Laihia vilahti ohi samoin Vöyri ja lukuisat Keskisen kaupan toisinnot.
Pohjanmaalla ollaan omasta kulttuurista ylpeitä – murre on mainostamisessa käytössä samoin pohjalainen tapakulttuuuri ja erityispiirteet.Ylpeitä omasta ollaan ja se näkyy.
Lakeuden keskellä vilkkuivat yksilölliset jouluvalot talojen ympärille kietotutuneena väriä tuoden.
Edellisen kerran ajoin samaa reittiä kovemmassa pakkasessa -vuosia sitten.Seurana tammikuun kova valo, valkoiset hanget-matkasin sairaalaan hyvästelemään äkillisesti kuolleen isosiskoni.
Kyyneleet nousivat silmiini.
Oli pysähdyttävä keskelle ehdottoman tasaisena horisonttiin yltävää lakeutta.
Tänään on torstai 19.11.2009
Marja
Kuolema on ollut nykyään mielessäni: syntymästä on niin kauan , ettei se jaksa kiinnostaa.
Viimeisimmät teokseni ovat käsitelleet kuoleman teemoja, ei tietoisena valintana vaan alitajunta on työntänyt aiheen esiin.
Katsojien palautteessa kuolema, poismeno toistuvat.
Kuolema ei mielessäni ole pelkästään synkkä,vältettävä aihe.
Kadehdin meksikolaisia, joiden kuolema on karnevalisoitu ja maahanpanijaiset hilpeämpiä kuin meidän syntymäpäiväjuhlat.
Muistan lapsuudesta, että vielä 60-luvulla pohjoisessa vainajan arkku oli auki pihamaalla ja kaikki hautajaisvieraat -myös me lapset saimme hyvästellä starkin pappa -vainajan- maitotinkitilamme luotettavan ja hyväntahtoisen maanviljelijäisännän. Hieman näky lapsena- 4-5 -vuotiaana pelotti, mieleen on jäänyt ruskean vahamainen kasvo valkoisen kankaan ympäröimänä. Nenä nousi konkkana laihojen kasvojen keskeltä kuin vuori.
Katsottava oli kumminkin.
Oli se sen verran jännittävää lapsesta kohdata tuttu henkilö kuolleena.
Pieni lapsi ei osaa ymmärtää poismenon lopullisuutta niin ehdottomana ja tuskallisena kuin aikuinen.
Puulevylle kaivertamani teos HUIVIPÄINEN KUOLEMA on yritys olla yhtäaikaa oma kuva ja hilpeä noutaja.
Teoksen valtavat kuparisilmät muuttavat elävästi katseen suuntaa seuraten huoneessa liikkujaa.
Tilateokseni KAIKKI KATOAA VALKOISEEN on riitinomainen puhdistus; vuosien varrella koottu esineistö ja koetut tapahtumat elämässä risteävät tilateoksessa.
Kaiken maalaminen käsin siveltimellä valkoiseksi on tapahtuma, jossa kirjaimellisesti maalaan esineet , tapahtuneen pois.
Katoaminen. Jäikö jotain?
Ajelin viikko sitten perjantaina 13.11 talvisessa pohjalaisessa maisemassa – värikkäät nimet kahdella kielellä kuvittivat pitkän tasaisen maiseman halki ajoa.
Ylistaron kohdalla tulee aina mieleen hilpeä kotimaisen kirjallisuuden helmi Taistelu Ylistaron kartanosta. Tunnustan muistin kirjan nimen väärin!Se siitä kirjallisuuden tuntemuksesta , mutta pohjanmaalle meni osoite kumminkin.
Korjaus siis paikallaan on po TAISTELU ALASTARON SALISTA kirjoittanut Volter Kilpi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Alastalon_salissa allekirjoittanut korjasi 29.11.2009 klo 11.49
Laihia vilahti ohi samoin Vöyri ja lukuisat Keskisen kaupan toisinnot.
Pohjanmaalla ollaan omasta kulttuurista ylpeitä – murre on mainostamisessa käytössä samoin pohjalainen tapakulttuuuri ja erityispiirteet.Ylpeitä omasta ollaan ja se näkyy.
Lakeuden keskellä vilkkuivat yksilölliset jouluvalot talojen ympärille kietotutuneena väriä tuoden.
Edellisen kerran ajoin samaa reittiä kovemmassa pakkasessa -vuosia sitten.Seurana tammikuun kova valo, valkoiset hanget-matkasin sairaalaan hyvästelemään äkillisesti kuolleen isosiskoni.
Kyyneleet nousivat silmiini.
Oli pysähdyttävä keskelle ehdottoman tasaisena horisonttiin yltävää lakeutta.
Tänään on torstai 19.11.2009
Marja
tiistaina, marraskuuta 10, 2009
TAITEILIJA TUTKIJA PIENYRITTÄJÄ NAISYRITTÄJÄ
Huomenta!
Suomalaisen pienyrittäjän, sijoittajan, pienviljelijän entisen taistolaisen Björn Wahlrosin mielestä Suomen valtion omaisuus tulisi myydä kokonaan ulkomaisille sijoittajille , hänen mielestään Suomessa on aika toteuttaa pirtsakkaa margaret thatcherismia - briteillä menee niin hyvin ja he ovat EU:n dynaamisin valtio pienviljelijä Björnin mukaan.
Björn jättäisi vain presidentinlinnan valtiolle.
Lisää piristystä seuraavien linkkien takana:
http://www.katsomo.fi/?treeId=329
http://viivanalla.blogit.kauppalehti.fi/2009/04/27/suurin-tyonantaja-on-lainsuojaton/
Hyvää loppuviikkoa!
T. Marja
Suomalaisen pienyrittäjän, sijoittajan, pienviljelijän entisen taistolaisen Björn Wahlrosin mielestä Suomen valtion omaisuus tulisi myydä kokonaan ulkomaisille sijoittajille , hänen mielestään Suomessa on aika toteuttaa pirtsakkaa margaret thatcherismia - briteillä menee niin hyvin ja he ovat EU:n dynaamisin valtio pienviljelijä Björnin mukaan.
Björn jättäisi vain presidentinlinnan valtiolle.
Lisää piristystä seuraavien linkkien takana:
http://www.katsomo.fi/?treeId=329
http://viivanalla.blogit.kauppalehti.fi/2009/04/27/suurin-tyonantaja-on-lainsuojaton/
Hyvää loppuviikkoa!
T. Marja
tiistaina, marraskuuta 03, 2009
REVIISORI KAUPUNGINTEATTERISSA
Hei!
Tuli käytyä kerrankin perjantaina ensi-illassa ihan.
Reviisorin. Gogolin teksti.
Kannattaa käydä katsomassa , kaksi näyttelijää ovat aivan huikean nautittavia ja puoliaikaan asti on ohjaus hyppysissä pitävän jäntevää; venäläisyys ja absurdius välittyy katsomoon ja meuhkaan huomaamattani mukana.
Mutta ei se pärjää Gogolin Kuolleille sieluille.
Välipalana voi nauttia Päällystakkia.
Marja
Tuli käytyä kerrankin perjantaina ensi-illassa ihan.
Reviisorin. Gogolin teksti.
Kannattaa käydä katsomassa , kaksi näyttelijää ovat aivan huikean nautittavia ja puoliaikaan asti on ohjaus hyppysissä pitävän jäntevää; venäläisyys ja absurdius välittyy katsomoon ja meuhkaan huomaamattani mukana.
Mutta ei se pärjää Gogolin Kuolleille sieluille.
Välipalana voi nauttia Päällystakkia.
Marja
ESTEETTÖMYYDESTÄ KULKEMISESTA KOHTAAMISESTA
Esteettömyys on muotisana siinä missä voimaanuttaminen , kotouttaminen.
Sukulaissanoja äänettömyys,ulkoiluttaminen, jalkauttaminen, simputtaminen, humauttaminen.
Suomessa on totuttu luottamaan kanssaihmisiin; emme aitaa omakotitalojen pihoja, pankkiin voi mennä ilman turvatarkastusta samoin verovirastoon , Kansaneläkelaitokseen , Työvoimatoimistoon.
Työvoimatoimistossa on jonotusnumerot - virkailijoita saa tavoitella ovella , samoin on verotoimistossa.
Menin asioille kaupungin kulttuuritoimeen kesällä.
Ulko-ovesta pääsee kadulta aulaan.
Aulasta ei voi suoraan rientää ylempiin kerroksiin vaan on ilmoitauduttava aulavahdille, joka istuu sinisessä virkapuvussa lasikopissa.
Jos hän ei ole paikalla, on kopin luukulla lappu, jossa lukee palaan pian- odota.
Kopin edessä on mukavan näköisiä istuimia, pöytä, avara näköala kadulle.
Saapuessani aulavahti ei ollut läsnä.
Hetken kuluttua aulavahti palaa koppiin ja tiedustelee asiaani jatkaen kyselyä mihin virastoon ja kenen kanssa olen sopinut tapaamisen.
Hän kertoi, että ketään ei varmaan ole enää paikalla kun kesälomat alkoivat juuri ja viikonloppu - Vastasin , että olen soittanut ao virastoon ja siellä varrottaan minua ja kyllä olen tietoinen , että asiakirjoja allekirjoittava johtaja on lähdössä tai lähtenyt lomalle, mutta minua odotetaan yläkerrassa.
Aulavahti ei vakuutunut vaan ryhtyi soittamaan yläkertaan ja tavoitti virkailijan ,keskusteli hetken hänen kanssaan , sulki koppinsa ja lähti kanssani yläkertaan hissillä.
Saattoi minut oikeaan kerrokseen.
Kysyin, miten pääsen ulos talosta asiointini päätyttyä , kun on kesäaika- hän totesi ,että vain hissillä pääsee , portaikkoon voi jäädä suljettujen ovien väliin loukkuun.Joku oli jäänyt ja tunnin ajan yrittänyt soittaa avaajaa!Kunnes oli lopulta joku tullut ja päästänyt suljettujen ovien takaa vapauteen.
Ystäväni oli käynyt samassa virastossa asialla toimittamassa ihan talviaikaan ja virka-aikaan tarpeellisia lomakkeita varojen siirtoa varten. Hän oli yrittänyt puhelimella tavoittaa viraston henkilökuntaa , mutta ei ollut onnistunut.
Taas aulavahti oli tiedustellut perinpohjin ketä ja miksi oli ystäväni tullut ko virastoon.
Ja saattanut ystäväni hissillä yhdessä ylös ajaen viraston ovelle ja todennut hissillä poistuessaan ystävälleni, että alas voi tulla sitten itsekseen!
Nauroin koska tilanne vaikutti Gogolmaisen koomiselta.
Hienoa ajatteli ystäväni - tähän on tultu - kuinka onkaan kynnys madaltunut virastokäynnille -ELÄKÖÖN VAPAA JA ESTEETÖN KANSSAKÄYMINEN JA VUOROPUHELU
Toisen kerran menin hakemaan sovittua esineistöä kaupungin virastosta ja ovella soitan ulkona kelloa, jolloin ritilä summerin yläpuolella alkaa puhumaan ja tiedustelee koneäänellä : Kuka siellä , ketä tulet tapaamaan ?
Vastaan nimelläni ja ovisummeri pärähtää ja pääsen sisään metallisesta ovesta, josta puolet on vahvaa, lasia.
Astun aulaan ja taas ovi, tällä kertaa läpinäkymätön,metallikehyksinen lasiovi. Soitan ovikelloa ja ovi aukeaa suristen. Käytävällä tulee henkilöstöä vastaan kysyen onko sovittu tapaaminen ? Kenen kanssa?
Vastaan, että jumalan kanssa. Hatutti jo.
Enpä tiedä. Outo olo jää summereista, kyselyistä, etäänyttäminen on tehokasta vallankäytön osoitusta.
Nyt puhutaan paljon avoimuudesta.
Miten se ilmenee yhteisössä - kaikki läsyttävät suut silmät täyteen BB-talotyyppistä ihmissuhdepaskaa ja politiikassa on sumuttamisen ja muunnellun totuuden malli ollut käytössä jo pitkään.
Parasta lisätä itselle kunnon teflonnaamari ulkoilessa ja virastokäynneillä ettei tunnisteta ilman lupaa.
Maailmako muuttunut esteettömäksi.
Ei se hokemalla esteetön, esteetön, esteetön muutu
Täytyy jotain muutakin tehdä.
HUPAISAA vai HIRVEÄÄ?
Marja
Sukulaissanoja äänettömyys,ulkoiluttaminen, jalkauttaminen, simputtaminen, humauttaminen.
Suomessa on totuttu luottamaan kanssaihmisiin; emme aitaa omakotitalojen pihoja, pankkiin voi mennä ilman turvatarkastusta samoin verovirastoon , Kansaneläkelaitokseen , Työvoimatoimistoon.
Työvoimatoimistossa on jonotusnumerot - virkailijoita saa tavoitella ovella , samoin on verotoimistossa.
Menin asioille kaupungin kulttuuritoimeen kesällä.
Ulko-ovesta pääsee kadulta aulaan.
Aulasta ei voi suoraan rientää ylempiin kerroksiin vaan on ilmoitauduttava aulavahdille, joka istuu sinisessä virkapuvussa lasikopissa.
Jos hän ei ole paikalla, on kopin luukulla lappu, jossa lukee palaan pian- odota.
Kopin edessä on mukavan näköisiä istuimia, pöytä, avara näköala kadulle.
Saapuessani aulavahti ei ollut läsnä.
Hetken kuluttua aulavahti palaa koppiin ja tiedustelee asiaani jatkaen kyselyä mihin virastoon ja kenen kanssa olen sopinut tapaamisen.
Hän kertoi, että ketään ei varmaan ole enää paikalla kun kesälomat alkoivat juuri ja viikonloppu - Vastasin , että olen soittanut ao virastoon ja siellä varrottaan minua ja kyllä olen tietoinen , että asiakirjoja allekirjoittava johtaja on lähdössä tai lähtenyt lomalle, mutta minua odotetaan yläkerrassa.
Aulavahti ei vakuutunut vaan ryhtyi soittamaan yläkertaan ja tavoitti virkailijan ,keskusteli hetken hänen kanssaan , sulki koppinsa ja lähti kanssani yläkertaan hissillä.
Saattoi minut oikeaan kerrokseen.
Kysyin, miten pääsen ulos talosta asiointini päätyttyä , kun on kesäaika- hän totesi ,että vain hissillä pääsee , portaikkoon voi jäädä suljettujen ovien väliin loukkuun.Joku oli jäänyt ja tunnin ajan yrittänyt soittaa avaajaa!Kunnes oli lopulta joku tullut ja päästänyt suljettujen ovien takaa vapauteen.
Ystäväni oli käynyt samassa virastossa asialla toimittamassa ihan talviaikaan ja virka-aikaan tarpeellisia lomakkeita varojen siirtoa varten. Hän oli yrittänyt puhelimella tavoittaa viraston henkilökuntaa , mutta ei ollut onnistunut.
Taas aulavahti oli tiedustellut perinpohjin ketä ja miksi oli ystäväni tullut ko virastoon.
Ja saattanut ystäväni hissillä yhdessä ylös ajaen viraston ovelle ja todennut hissillä poistuessaan ystävälleni, että alas voi tulla sitten itsekseen!
Nauroin koska tilanne vaikutti Gogolmaisen koomiselta.
Hienoa ajatteli ystäväni - tähän on tultu - kuinka onkaan kynnys madaltunut virastokäynnille -ELÄKÖÖN VAPAA JA ESTEETÖN KANSSAKÄYMINEN JA VUOROPUHELU
Toisen kerran menin hakemaan sovittua esineistöä kaupungin virastosta ja ovella soitan ulkona kelloa, jolloin ritilä summerin yläpuolella alkaa puhumaan ja tiedustelee koneäänellä : Kuka siellä , ketä tulet tapaamaan ?
Vastaan nimelläni ja ovisummeri pärähtää ja pääsen sisään metallisesta ovesta, josta puolet on vahvaa, lasia.
Astun aulaan ja taas ovi, tällä kertaa läpinäkymätön,metallikehyksinen lasiovi. Soitan ovikelloa ja ovi aukeaa suristen. Käytävällä tulee henkilöstöä vastaan kysyen onko sovittu tapaaminen ? Kenen kanssa?
Vastaan, että jumalan kanssa. Hatutti jo.
Enpä tiedä. Outo olo jää summereista, kyselyistä, etäänyttäminen on tehokasta vallankäytön osoitusta.
Nyt puhutaan paljon avoimuudesta.
Miten se ilmenee yhteisössä - kaikki läsyttävät suut silmät täyteen BB-talotyyppistä ihmissuhdepaskaa ja politiikassa on sumuttamisen ja muunnellun totuuden malli ollut käytössä jo pitkään.
Parasta lisätä itselle kunnon teflonnaamari ulkoilessa ja virastokäynneillä ettei tunnisteta ilman lupaa.
Maailmako muuttunut esteettömäksi.
Ei se hokemalla esteetön, esteetön, esteetön muutu
Täytyy jotain muutakin tehdä.
HUPAISAA vai HIRVEÄÄ?
Marja
sunnuntaina, marraskuuta 01, 2009
PYHÄINPÄIVÄN VIETTOA KESKI-SUOMESSA!
Hei!
Poimin Keskisuomalaisen nettisivuilta Pyhäinpäivän tapahtumia,
vaikutti tyypilliseltä, suomalaiselta arkilauantailta?
Keski-Suomi
* Auto törmäsi bussin perään Jyväskylässä 31.10. 20:05
* Koulubussin kuljettaja uhkaili lapsia helvetillä 31.10. 17:32
* Kissa vietti neljä päivää naapurin puussa 31.10. 16:43
* Käyttöhäiriö jumitti Vaajakosken sulun portin 31.10. 15:42
* Pyhäinpäivänä aikaistettu ennakkomoderointi ja paksumpi lehti 31.10. 13:38
* Jämsäläismies kärysi ratista lauantaina aamuyöllä 31.10. 12:45
* Kemiläismies ajoi varastetulla autolla humalassa kortitta 31.10. 12:41
* Kortiton kuski ajoi autoa amfetamiinipäissään 31.10. 12:28
* Kaksi miestä pahoinpiteli kolmatta Jämsässä 31.10. 12:24
* Taksi törmäsi päihtyneeseen jalankulkijaan Jämsässä 31.10. 12:21
* Peura pelastettiin heikoilta jäiltä Äänekoskella 31.10. 11:54
* Philomela on Suomen toiseksi paras kuoro 31.10. 11:21
* Puunhakkuusta liito-oravien alueella sakkoja 30.10. 20:42
* Hovi hylkäsi syytteen kaulaan puukottamisesta 30.10. 18:36
* Seiniä töhrittiin Kivääritehtaankadulla Jyväskylässä 30.10. 17:25 n
* Nainen kurkotti pudonnutta navigaattoria, ajoi ojaan 30.10. 17:21
* Jämsäläinen Talent-Laamanen levyttää 30.10. 16:58 Hannu Karjalainen
* Kortepohjan vaalit uusiksi 30.10. 13:56 Anssi Koskinen
* Rattijuopon kyydissä alle kouluikäinen lapsi
Tervetuloa tavallisen sunnuntain vieton lomassa pistäytymään
mosaiikkipajan avoimille päiville tänään klo
14- 17 Yliopistonkatu 28 E-sisäpiha maistraatin takana
Poimin Keskisuomalaisen nettisivuilta Pyhäinpäivän tapahtumia,
vaikutti tyypilliseltä, suomalaiselta arkilauantailta?
Keski-Suomi
* Auto törmäsi bussin perään Jyväskylässä 31.10. 20:05
* Koulubussin kuljettaja uhkaili lapsia helvetillä 31.10. 17:32
* Kissa vietti neljä päivää naapurin puussa 31.10. 16:43
* Käyttöhäiriö jumitti Vaajakosken sulun portin 31.10. 15:42
* Pyhäinpäivänä aikaistettu ennakkomoderointi ja paksumpi lehti 31.10. 13:38
* Jämsäläismies kärysi ratista lauantaina aamuyöllä 31.10. 12:45
* Kemiläismies ajoi varastetulla autolla humalassa kortitta 31.10. 12:41
* Kortiton kuski ajoi autoa amfetamiinipäissään 31.10. 12:28
* Kaksi miestä pahoinpiteli kolmatta Jämsässä 31.10. 12:24
* Taksi törmäsi päihtyneeseen jalankulkijaan Jämsässä 31.10. 12:21
* Peura pelastettiin heikoilta jäiltä Äänekoskella 31.10. 11:54
* Philomela on Suomen toiseksi paras kuoro 31.10. 11:21
* Puunhakkuusta liito-oravien alueella sakkoja 30.10. 20:42
* Hovi hylkäsi syytteen kaulaan puukottamisesta 30.10. 18:36
* Seiniä töhrittiin Kivääritehtaankadulla Jyväskylässä 30.10. 17:25 n
* Nainen kurkotti pudonnutta navigaattoria, ajoi ojaan 30.10. 17:21
* Jämsäläinen Talent-Laamanen levyttää 30.10. 16:58 Hannu Karjalainen
* Kortepohjan vaalit uusiksi 30.10. 13:56 Anssi Koskinen
* Rattijuopon kyydissä alle kouluikäinen lapsi
Tervetuloa tavallisen sunnuntain vieton lomassa pistäytymään
mosaiikkipajan avoimille päiville tänään klo
14- 17 Yliopistonkatu 28 E-sisäpiha maistraatin takana
keskiviikkona, lokakuuta 28, 2009
PAKOLAISENA OMASSA MAASSA!
PAKOLAISENA OMASSA MAASSA- TOIMEENTULOKYSYMYKSIÄ-AMMATINVALINTOJA-
Alan entistä enemmän ymmärtää maahanmuuttajien sopeutumisongelmia Suomeen.
Tunnen nykysuomessa itseni muukalaiseksi.
Jos täällä hieman eri tavalla ajattelee ja elää niin potee hengen ahdistusta pikkukaupungissa äkkiä- enkä nyt tarkoita pelkästään boheemia elämää kuppilassa vaan elämän arvoja ja asenteita.
Rasismi ja eriarvoisuus Suomessa ovat lisääntyneet.
Laki ei ole kaikille sama.
En tunnista Suomea Suomeksi muusta kuin laajoista metsämaisemista ja järvien sinisellä lätäköittämästä maisemasta Laajavuoren rinteeltä katsoessani- Metsät ja järvet ja kansallispuistot ovat nekin tällä hetkellä uhan alla.
Lähtekäämme barrikaadeille lopultakin jonkun yhteisen asian vuoksi.Kansallismaiseman ja kansallispuistojen!
Maa on muuttunut täydelliseksi pekkarlandiaksi, jossa on suomineidon vyötärölle levinnyt vanhassaareke.
Pohjoisessa rulettaa väsymätön väyrynen ja sirkkaliisanttilasikalandia revittelee varsinais-suomessa.
Värikästä on.
Kotimaan berluskonit jyrää meitit ja meitin metät ja koskien kuohut.
Sordiinoa vetelevät katainen, niinistö,risikko.
Olen sijoittanut kaiken arvokkaan elämässäni kuvataiteilijan työhön.
Koska olen mieltänyt työn arvokkaaksi, toimeentulolta vaatimattomaksi ,mutta kunniakkaksi ja haastavaksi elämäntehtäväksi ja asenteeksi.
Ajattelin aina, että elämme maassa, jossa olen tasavertainen, vaikka ammatinvalintani olisi sontakuskin ammatti.
Olin myös eriomaisen tietoinen seikasta ,että taiteiljan ammatti on riskialtis.
Yhä usemman taiteilijan kohtalo parrasvaloissa kylpemisen sijasta on päätyä taiteilijamatrikkeliin- Uudenmaan puhelinluetteloa muistuttavan ammattitaiteilijoiden hautaluetteloon -keskinkertaisena lahjakkuutena , kiihkottomana, ehkä opiston tai muun oppilaitoksen alati innostavana taideliekkinä.
Olen toimnut kuvataiteilijan ammatin kaikissa tehtävissä, taiteilijaseurojen puheenjohtajana kahdessa eri kaupungissa, läänintaiteilijana, kuraattorina, opettajana, asiantuntijana.
Olen kirjottanut taiteilijoiden toimeentulosta, itseäni kiinnostaneista näyttelyistä, taiteilijoista.
Nuo työt ja luottamustehtävät ovat lisänneet pörssiarvoani taidemaailmassa.
Mutta tulojani ne eivät ole kasvattaneet.
Päinvastoin vanhemmiten tuloni ova pudonneet. Yksin elävä naistaiteilija vajoaa köyhyyteen helpommin kuin perheellinen.
Palkkiomme ja palkkamme ovat jääneet kauas jälkeen yleisestä tulokehityksestä. Sitäkään taiteilijoiden apurahoja kadehtivat henkilöt tuskin ottanevat koskaan huomioon, että myyntitulot ovat keskimääräisesti satunnaisia tuloja , apurahaa nauttii murto-osa taiteilijoista
Kuvaavaa on , että Valtion kulttuuribudjetti lisääntyy ensi vuonna 34 miljoonaa euroa- kuvataiteen osuus lisääntyy 304 000 Euroa.
Täytyy muistaa ,että gallerioiden ja museoiden näyttelyiden kiinnostavuus ja sisältöjen rikkaus on täysin riippuvainen taiteilijoiden henkisestä panoksesta.
Taiteilija hankkii yleensä apurahan näyttelyn tuottamiseen ja hänelle ei makseta näyttelyajalta palkkaa kuten kaikille muille työtä tekeville.
Tämä on jäänne romanttiselta, yhteisölliseltä 70-luvulta.
Sex and Art an Rock and Roll for free!
Aloin pohtia omaa toimeentuloani joka tänä vuonna on pudonnut lähelle SIIS MIINUS – 100 000 ,velat ja menot ovat suuremmat kuin tulot eka kerran näin rajusti elämässäni ja olen jo 52 v.
Niin, että mitä järkeä on rakentaa näyttely, jonka vuosi sitten on sopinut ilman mitään tuloja.
Saatikka tietoa tulosta. Silkkaa hullun hommaa. Järjenvastaista.
Sopimuksen purkaminen olisi maksanut myös ja sen jälkeen olisi saanut ainakin vaihtaa heti ammattia.
Homma jatkuu ,minun jälkeen tulee seurava ja sitten seuraava ainakin ensi vuoden.
Rakentaa näyttely , valmistaa tiedote, näyttelyesitteet , kutsukortit , huolehtia tiedottamisesta jatkuvasti saavuttaakseen edes sen 500 henkilön kävijämäärän.
Käteen jäävät laskut.
Miksi meillä tällä Luovan maakunnan toimijoissa ei ole yhtään kuvataiteen manageritoimintaa!
Teatterilla ja sinfonialla homma osataan , toki rahoituskin on vakaampaa. Mutta ilmaiseksi ei joudu kukaan esiintymään.
No siellä joku kysyy MIKS LÄKSIT? Se kysymys kannattaa esittää vaikka kuvanveistäjä Miina Äkkijyrkälle
Sieltä tulee vastaus tyhjentävänä.
Niin- unelma olisi, että
taiteilija tuottaisi rauhassa näyttelyn ja esiintyisi managerin sopimina aikoina ryhmille tilausperiaatteella. Tuottaja laatisi taiteilijan kanssa tolkullisen tiedotusstrategian.
Nyt tuntuu siltä ,että kuvataide jää kaiken jalkoihin ja taiteilijoiden omalle vastuulle ei voi syytä sälyttää.
Millä taiteilija tulee toimeen jos ei ole apurahaa , myyntiä , opetusta omalta alalta.Ukko tai akka rahottaa. Pankkilainalla???Kuvataiteen tuottaminen ei voi perustua liiketaloudelliselle toiminnalle.
Työvoimatoimisto ei vastoin suurta hulabaluuta vuosi sitten taiteilijoiden ja tieteilijöiden sosiaaliturvan paranemisesta hyväksy taiteilijaa työttömäksi työnhakijaksi.
Hänet katsotaan aina yrittäjäksi ensisijaisesti
Vaikka ei olisikaan näyttöä. Taiteilija ja tutkija kerää todistusaineistoa seuraavaa työvoimatoimiston käyntiä varten ,eroaa alv-rekisteristä , luopuu työhuoneesta, työvälineistä, todistaa ja vannoo ,että otetaan mitä tahansa työtä vastaan.
Työvoimavirkailijalla on aikaa setviä tekemisiäsi – joskus tuntuu , että aivan kuin etsittäisiin heinää neulasuovasta ja AAAH ! Joskus virkailijalla on suurenmoinen onni ja euforinen ilme kasvoillaan hän ilmoittaa löytäneensä Seurakunnan teostilauksen hautakivestä vuoden puolivälissä ja ryhtyy tivaamaan montako hautakiveä olette yrittäjänä kuoleman pellolle valmistaneet.
Täytyy tuoda kirkkoherralta tai itse Jumalalta todistus , että kyseessä oli yksi ainoa hautakivi seurakunnan pitkäaikaiselle suntiolle tilattu kunnioituksena. Erikoiskivi.
Jos saat virkailijan myöntämään tappionsa ja kirjoittamaan todistuksen, että olet työtön työnhakija ja oikeutettu peruspäivärahaan tai ansiosidonnaiseen päivärahaan silloin kun ei ole töitä olet jo sosiaalipelissä pitkällä.
Jos nautit liiton kassan päivärahaa , edessäsi on liiton sääntöjen tulkinta ja todistusaineiston täyttö.
Siellä yritetään kovasti löytää syy miten sinut saadaan kammettua pois kassan päivärahan saajista.
Yrittäjäkortti on täälläkin käytössä.
Vaikka luulisi Akavan erityialojen luovan alan ammattiliittojen julkaisuja silmäilessä , että mikään ei ole ihanampaa ja palkitsevampaa ja oikeudemukaisempaa taiteentekijälle kuin kuulua liittoon!
On liiton jäsenistönsä kehittämiseksi järjestämiä mielialan sparrausseminaareja , iloisia sauvakävelyretkiä, makkaranpaistoa ,pyllymäkeä, lounaita yhdessä
Kaikkea KIVAA, mitä eläväinen liiton jäsen vain saattaa toivoa.
Mutta joku saattaa ajautua hakauksiin jo alkumeterillä sekä työvoimatoimistossa, että ammattiliitossa. Se ei ole hyvä asia.
Molemissa putiikeissa istua hyvin koulutettuja lakimiehiä ja pilkuntarkkaan hakemuksia syynäviä ja niitä kassan sääntöihin vertaavia virkailijoita.
Voi vierähtää vuosi , toinenkin ennenkuin korkeimmasta oikeudesta tulee korjaava päätös , että olette oikeutettu 7 Euron päviärahaan 5 päivänä viikossa.
Ai miksikö kirjoitan loppuun kalutusta aiheesta.
No siksi, että 30 vuoteen tilanne ei ole muuttunut -pahentunut ja saivartelu sanavalinnoissa on jo yltänyt taiteen tasolle.
Ja itse jouduin kokemaan tuon prässin toistamiseen kaksituhatluvulla ja vaikka olin koko 40 vuotisen työelämän uran aikana kerryttänyt verotuloja ja oman liittoni kassatuloja ja työttömyysvakuutustuloja – löytyikin porsaanreikä , enkä ole yllättäen oikeutettu mihinkään.
Jos ohjeita luetaan kuin piru raamattua – ja niin sitä tänä taantuma-aikana luetaan.
Pätkätyöläisten, taiteilijoiden asema ei ole parantunut työministeriön puheista huolimatta.
Silloin kun tarvitsee samanlaista tukea kuin muut palkansaajat saavat , joutuu taiteilija ja tutkija todistamaan perinjuurin koko elämänsä.
Repimään esiin ja esittelemään kaikki oman elämän yksityiskohdat.
Yleensä kuvataiteilijat ovat sopeutuvaa joukkoa ja suurin osa tekee leipänsä eteen kahta kolmeakin hanttihommaa elannon vuoksi ja hyväksyy sen.
Mutta nyt ei ole tarjolla hanttihommiakaan.
Silloin työvoimatoimiston luukulle saapuu myös siellä jo kertaalleen kärvennetty taiteilija. Mutta vasta kun kaikki kulutusluotot ja duunit on tsekattu.Ja ei ole muuta vaihtoehtoa.
Silloin on pakko palata määriteltäväksi.
Kaikkia sivutöitä on tullut kokeiltua opetusta, siivousta, lehdenjakoa, puhelinmyyntiä, haamushoppailua.
Niissä on vain yksi vika ; ne ovat alipalkattuja ja työaika tiivistahtinen ja pitkä. No nyt nuokin hommat ovat tavoiteltuja. Joten on kai aika nostaa kytkintä- taas tuli tuhlattua tuloja muutamaan näyttelyyn – kaksi gallerianäyttelyä ja yksi yhteisnäyttely.
Myyntiä ei nykyään tapahdu jos ei ole jo ollut yleisön suosikki.
Vaikka palaute näyttelyistä on hyvää sitä ei voi syödä eikä sillä voi rahoittaa asuntoa.Elämää.Täytyy opetella ajattelemaan, että ei ole varaa toimia taiteolijan ammatissa.
Suosittelen lämpimästi kaikille tuleville taiteilijoille ja tutkijoille , hankkikaa toinen ammatti esim siistijän , lähihoitajan , lakaisukoneen kuljettajan ,pulttimaakarin tai inisijän , vartijan tai terapeutin ammatti – niitä tarvitaan aina.
Älkääkä ikinä erehtykö ilmoittautumaan työvoimatoimistoon taiteilijana.
Olkaapa yhtä kekseliäitä kuin virkailijat pahimmillaan ja kertokaa aina joku muu ammatti kuin taiteilija, pankaa sormet ristiin selän takana.
Ja menoksi toimeen tuloa kohti.
Kateeksi käy kirjailijoita- niillä on valtavia yleisömääriä ja julkisuutta kerääviä messuja , hyvä toimeentulo, ja paljon palstatilaa viime aikoina. Vai mitä sanotte allaolevasta HS:n kolumnistikirjailija Soifi Oksasen jutusta:
Samoille linjoille kuvantekijät!
SOFI OKSANEN
Olen yksi WSOY:n johdon toimintamalleja kritisoineen kirjeen kirjoittajista. Kysymys oli kustantamon työolosuhteista ja hyvien kirjojen maailmaansaattamisen perusedellytyksistä.
Antti Majander analysoi tilannetta (HS 24.10.) sukupuolittamalla sen otsikolla "Vanhat pojat vastaan uudet tytöt". Feministinä ja naistutkimuksesta alati kiinnostuneena osasin odottaa, että tällainen retoriikka nousisi esiin varsin nopeasti.
Ammattimainen asennoituminen työhön ei kuitenkaan ole sidoksissa sukupuoleen.
Jim Thompson pitää kustantamoa bisneskumppaninaan. Hänen päätöksensä allekirjoittaa kirje oli puhtaasti taloudellinen. Koska kustantamolla on oikeus olettaa Thompsonin kirjoittavan hyviä kirjoja, kirjailijalla itsellään on oikeus olettaa saavansa tarpeeksi markkinointia.
Se olisi reilu diili. Lukijoiden on hankala löytää kirjoja, mikäli he eivät tiedä niiden olemassaolosta.
Thompson työskentelee useiden eri maiden kustantamojen kanssa, ja ne kaikki ovat hioneet Thompsonin ensi vuoden markkinointisuunnitelmia jo kuukausia. Ainoa poikkeus on WSOY, joka julkaisee Thompsonin seuraavan romaanin vuoden alussa.
Thompson on kysellyt markkinointistrategian perään lukuisia kertoja – vastausta ei ole tullut. Miksi kansainvälisen läpimurron kynnyksellä oleva Thompson ei kiinnosta kotimaansa kustantamoa sen vertaa, että edes hänen kysymyksiinsä vastattaisiin?
Myös itselläni on kokemusta monien muiden maiden kustannustavoista: hyvä talo aloittaa markkinointistrategian miettimisen jo kustannussopimuksia allekirjoittaessa. Kaikkiin kysymyksiin ja sähköposteihin vastataan.
WSOY:ltä en ole saanut vastausta vaikkapa siihen, miksi kustantamoni kirjailijoiden messujärjestelyt tyrittiin. Viimeksi kysyin asiasta viime viikolla. En ole saanut vastausta, en viestintä- ja markkinointijohtajalta enkä toimitusjohtajalta, joka käytti messuviikon lomailuun – niin paljon häntä kiinnosti tavata kirjailijoita messuilla.
Minulle tuollainen asenne tarkoittaa välinpitämättömyyttä. Minua häiritsee myös välinpitämättömyys, jolla uusi johto on suhtautunut kustantamon ilmapiiriin.
En pidä siitä, että kirjojeni kanssa tekemisissä olevat ihmiset työskentelevät piinallisissa olosuhteissa, että heitä pompotellaan järjettömästi tai että irtisanomisuhka roikkuu niskassa koko ajan.
En myöskään pidä ikärasismista, joka on Bulevardin kulmilla haiskahtanut. Ja katson myös niiden kirjailijoiden, jotka eivät ole bestselleristejä, ansaitsevan edes säällisen markkinoinnin enkä puhu nyt itsestäni.
Siksi minä allekirjoitin
Kirjoitusta lyhennetty . Koko kirjoitus HS:ssä
Marja Kolu
PS Muuten kuvataiteilijoita tylsempiä ihmisiä on tavallisten ihmisten joukossa harvassa.
Vastoin yleistä luuloa,kuvantekijät eivät ole hauskoja , värikkkäitä, välittömiä , rohkeita vaan usein itsekeskeisiä pieruja, nynnyjä , katkeria, ilottomia.
tyhmiä. Enkä puhu vain itsestäni.
Hyvää Yötä!
Alan entistä enemmän ymmärtää maahanmuuttajien sopeutumisongelmia Suomeen.
Tunnen nykysuomessa itseni muukalaiseksi.
Jos täällä hieman eri tavalla ajattelee ja elää niin potee hengen ahdistusta pikkukaupungissa äkkiä- enkä nyt tarkoita pelkästään boheemia elämää kuppilassa vaan elämän arvoja ja asenteita.
Rasismi ja eriarvoisuus Suomessa ovat lisääntyneet.
Laki ei ole kaikille sama.
En tunnista Suomea Suomeksi muusta kuin laajoista metsämaisemista ja järvien sinisellä lätäköittämästä maisemasta Laajavuoren rinteeltä katsoessani- Metsät ja järvet ja kansallispuistot ovat nekin tällä hetkellä uhan alla.
Lähtekäämme barrikaadeille lopultakin jonkun yhteisen asian vuoksi.Kansallismaiseman ja kansallispuistojen!
Maa on muuttunut täydelliseksi pekkarlandiaksi, jossa on suomineidon vyötärölle levinnyt vanhassaareke.
Pohjoisessa rulettaa väsymätön väyrynen ja sirkkaliisanttilasikalandia revittelee varsinais-suomessa.
Värikästä on.
Kotimaan berluskonit jyrää meitit ja meitin metät ja koskien kuohut.
Sordiinoa vetelevät katainen, niinistö,risikko.
Olen sijoittanut kaiken arvokkaan elämässäni kuvataiteilijan työhön.
Koska olen mieltänyt työn arvokkaaksi, toimeentulolta vaatimattomaksi ,mutta kunniakkaksi ja haastavaksi elämäntehtäväksi ja asenteeksi.
Ajattelin aina, että elämme maassa, jossa olen tasavertainen, vaikka ammatinvalintani olisi sontakuskin ammatti.
Olin myös eriomaisen tietoinen seikasta ,että taiteiljan ammatti on riskialtis.
Yhä usemman taiteilijan kohtalo parrasvaloissa kylpemisen sijasta on päätyä taiteilijamatrikkeliin- Uudenmaan puhelinluetteloa muistuttavan ammattitaiteilijoiden hautaluetteloon -keskinkertaisena lahjakkuutena , kiihkottomana, ehkä opiston tai muun oppilaitoksen alati innostavana taideliekkinä.
Olen toimnut kuvataiteilijan ammatin kaikissa tehtävissä, taiteilijaseurojen puheenjohtajana kahdessa eri kaupungissa, läänintaiteilijana, kuraattorina, opettajana, asiantuntijana.
Olen kirjottanut taiteilijoiden toimeentulosta, itseäni kiinnostaneista näyttelyistä, taiteilijoista.
Nuo työt ja luottamustehtävät ovat lisänneet pörssiarvoani taidemaailmassa.
Mutta tulojani ne eivät ole kasvattaneet.
Päinvastoin vanhemmiten tuloni ova pudonneet. Yksin elävä naistaiteilija vajoaa köyhyyteen helpommin kuin perheellinen.
Palkkiomme ja palkkamme ovat jääneet kauas jälkeen yleisestä tulokehityksestä. Sitäkään taiteilijoiden apurahoja kadehtivat henkilöt tuskin ottanevat koskaan huomioon, että myyntitulot ovat keskimääräisesti satunnaisia tuloja , apurahaa nauttii murto-osa taiteilijoista
Kuvaavaa on , että Valtion kulttuuribudjetti lisääntyy ensi vuonna 34 miljoonaa euroa- kuvataiteen osuus lisääntyy 304 000 Euroa.
Täytyy muistaa ,että gallerioiden ja museoiden näyttelyiden kiinnostavuus ja sisältöjen rikkaus on täysin riippuvainen taiteilijoiden henkisestä panoksesta.
Taiteilija hankkii yleensä apurahan näyttelyn tuottamiseen ja hänelle ei makseta näyttelyajalta palkkaa kuten kaikille muille työtä tekeville.
Tämä on jäänne romanttiselta, yhteisölliseltä 70-luvulta.
Sex and Art an Rock and Roll for free!
Aloin pohtia omaa toimeentuloani joka tänä vuonna on pudonnut lähelle SIIS MIINUS – 100 000 ,velat ja menot ovat suuremmat kuin tulot eka kerran näin rajusti elämässäni ja olen jo 52 v.
Niin, että mitä järkeä on rakentaa näyttely, jonka vuosi sitten on sopinut ilman mitään tuloja.
Saatikka tietoa tulosta. Silkkaa hullun hommaa. Järjenvastaista.
Sopimuksen purkaminen olisi maksanut myös ja sen jälkeen olisi saanut ainakin vaihtaa heti ammattia.
Homma jatkuu ,minun jälkeen tulee seurava ja sitten seuraava ainakin ensi vuoden.
Rakentaa näyttely , valmistaa tiedote, näyttelyesitteet , kutsukortit , huolehtia tiedottamisesta jatkuvasti saavuttaakseen edes sen 500 henkilön kävijämäärän.
Käteen jäävät laskut.
Miksi meillä tällä Luovan maakunnan toimijoissa ei ole yhtään kuvataiteen manageritoimintaa!
Teatterilla ja sinfonialla homma osataan , toki rahoituskin on vakaampaa. Mutta ilmaiseksi ei joudu kukaan esiintymään.
No siellä joku kysyy MIKS LÄKSIT? Se kysymys kannattaa esittää vaikka kuvanveistäjä Miina Äkkijyrkälle
Sieltä tulee vastaus tyhjentävänä.
Niin- unelma olisi, että
taiteilija tuottaisi rauhassa näyttelyn ja esiintyisi managerin sopimina aikoina ryhmille tilausperiaatteella. Tuottaja laatisi taiteilijan kanssa tolkullisen tiedotusstrategian.
Nyt tuntuu siltä ,että kuvataide jää kaiken jalkoihin ja taiteilijoiden omalle vastuulle ei voi syytä sälyttää.
Millä taiteilija tulee toimeen jos ei ole apurahaa , myyntiä , opetusta omalta alalta.Ukko tai akka rahottaa. Pankkilainalla???Kuvataiteen tuottaminen ei voi perustua liiketaloudelliselle toiminnalle.
Työvoimatoimisto ei vastoin suurta hulabaluuta vuosi sitten taiteilijoiden ja tieteilijöiden sosiaaliturvan paranemisesta hyväksy taiteilijaa työttömäksi työnhakijaksi.
Hänet katsotaan aina yrittäjäksi ensisijaisesti
Vaikka ei olisikaan näyttöä. Taiteilija ja tutkija kerää todistusaineistoa seuraavaa työvoimatoimiston käyntiä varten ,eroaa alv-rekisteristä , luopuu työhuoneesta, työvälineistä, todistaa ja vannoo ,että otetaan mitä tahansa työtä vastaan.
Työvoimavirkailijalla on aikaa setviä tekemisiäsi – joskus tuntuu , että aivan kuin etsittäisiin heinää neulasuovasta ja AAAH ! Joskus virkailijalla on suurenmoinen onni ja euforinen ilme kasvoillaan hän ilmoittaa löytäneensä Seurakunnan teostilauksen hautakivestä vuoden puolivälissä ja ryhtyy tivaamaan montako hautakiveä olette yrittäjänä kuoleman pellolle valmistaneet.
Täytyy tuoda kirkkoherralta tai itse Jumalalta todistus , että kyseessä oli yksi ainoa hautakivi seurakunnan pitkäaikaiselle suntiolle tilattu kunnioituksena. Erikoiskivi.
Jos saat virkailijan myöntämään tappionsa ja kirjoittamaan todistuksen, että olet työtön työnhakija ja oikeutettu peruspäivärahaan tai ansiosidonnaiseen päivärahaan silloin kun ei ole töitä olet jo sosiaalipelissä pitkällä.
Jos nautit liiton kassan päivärahaa , edessäsi on liiton sääntöjen tulkinta ja todistusaineiston täyttö.
Siellä yritetään kovasti löytää syy miten sinut saadaan kammettua pois kassan päivärahan saajista.
Yrittäjäkortti on täälläkin käytössä.
Vaikka luulisi Akavan erityialojen luovan alan ammattiliittojen julkaisuja silmäilessä , että mikään ei ole ihanampaa ja palkitsevampaa ja oikeudemukaisempaa taiteentekijälle kuin kuulua liittoon!
On liiton jäsenistönsä kehittämiseksi järjestämiä mielialan sparrausseminaareja , iloisia sauvakävelyretkiä, makkaranpaistoa ,pyllymäkeä, lounaita yhdessä
Kaikkea KIVAA, mitä eläväinen liiton jäsen vain saattaa toivoa.
Mutta joku saattaa ajautua hakauksiin jo alkumeterillä sekä työvoimatoimistossa, että ammattiliitossa. Se ei ole hyvä asia.
Molemissa putiikeissa istua hyvin koulutettuja lakimiehiä ja pilkuntarkkaan hakemuksia syynäviä ja niitä kassan sääntöihin vertaavia virkailijoita.
Voi vierähtää vuosi , toinenkin ennenkuin korkeimmasta oikeudesta tulee korjaava päätös , että olette oikeutettu 7 Euron päviärahaan 5 päivänä viikossa.
Ai miksikö kirjoitan loppuun kalutusta aiheesta.
No siksi, että 30 vuoteen tilanne ei ole muuttunut -pahentunut ja saivartelu sanavalinnoissa on jo yltänyt taiteen tasolle.
Ja itse jouduin kokemaan tuon prässin toistamiseen kaksituhatluvulla ja vaikka olin koko 40 vuotisen työelämän uran aikana kerryttänyt verotuloja ja oman liittoni kassatuloja ja työttömyysvakuutustuloja – löytyikin porsaanreikä , enkä ole yllättäen oikeutettu mihinkään.
Jos ohjeita luetaan kuin piru raamattua – ja niin sitä tänä taantuma-aikana luetaan.
Pätkätyöläisten, taiteilijoiden asema ei ole parantunut työministeriön puheista huolimatta.
Silloin kun tarvitsee samanlaista tukea kuin muut palkansaajat saavat , joutuu taiteilija ja tutkija todistamaan perinjuurin koko elämänsä.
Repimään esiin ja esittelemään kaikki oman elämän yksityiskohdat.
Yleensä kuvataiteilijat ovat sopeutuvaa joukkoa ja suurin osa tekee leipänsä eteen kahta kolmeakin hanttihommaa elannon vuoksi ja hyväksyy sen.
Mutta nyt ei ole tarjolla hanttihommiakaan.
Silloin työvoimatoimiston luukulle saapuu myös siellä jo kertaalleen kärvennetty taiteilija. Mutta vasta kun kaikki kulutusluotot ja duunit on tsekattu.Ja ei ole muuta vaihtoehtoa.
Silloin on pakko palata määriteltäväksi.
Kaikkia sivutöitä on tullut kokeiltua opetusta, siivousta, lehdenjakoa, puhelinmyyntiä, haamushoppailua.
Niissä on vain yksi vika ; ne ovat alipalkattuja ja työaika tiivistahtinen ja pitkä. No nyt nuokin hommat ovat tavoiteltuja. Joten on kai aika nostaa kytkintä- taas tuli tuhlattua tuloja muutamaan näyttelyyn – kaksi gallerianäyttelyä ja yksi yhteisnäyttely.
Myyntiä ei nykyään tapahdu jos ei ole jo ollut yleisön suosikki.
Vaikka palaute näyttelyistä on hyvää sitä ei voi syödä eikä sillä voi rahoittaa asuntoa.Elämää.Täytyy opetella ajattelemaan, että ei ole varaa toimia taiteolijan ammatissa.
Suosittelen lämpimästi kaikille tuleville taiteilijoille ja tutkijoille , hankkikaa toinen ammatti esim siistijän , lähihoitajan , lakaisukoneen kuljettajan ,pulttimaakarin tai inisijän , vartijan tai terapeutin ammatti – niitä tarvitaan aina.
Älkääkä ikinä erehtykö ilmoittautumaan työvoimatoimistoon taiteilijana.
Olkaapa yhtä kekseliäitä kuin virkailijat pahimmillaan ja kertokaa aina joku muu ammatti kuin taiteilija, pankaa sormet ristiin selän takana.
Ja menoksi toimeen tuloa kohti.
Kateeksi käy kirjailijoita- niillä on valtavia yleisömääriä ja julkisuutta kerääviä messuja , hyvä toimeentulo, ja paljon palstatilaa viime aikoina. Vai mitä sanotte allaolevasta HS:n kolumnistikirjailija Soifi Oksasen jutusta:
Samoille linjoille kuvantekijät!
SOFI OKSANEN
Olen yksi WSOY:n johdon toimintamalleja kritisoineen kirjeen kirjoittajista. Kysymys oli kustantamon työolosuhteista ja hyvien kirjojen maailmaansaattamisen perusedellytyksistä.
Antti Majander analysoi tilannetta (HS 24.10.) sukupuolittamalla sen otsikolla "Vanhat pojat vastaan uudet tytöt". Feministinä ja naistutkimuksesta alati kiinnostuneena osasin odottaa, että tällainen retoriikka nousisi esiin varsin nopeasti.
Ammattimainen asennoituminen työhön ei kuitenkaan ole sidoksissa sukupuoleen.
Jim Thompson pitää kustantamoa bisneskumppaninaan. Hänen päätöksensä allekirjoittaa kirje oli puhtaasti taloudellinen. Koska kustantamolla on oikeus olettaa Thompsonin kirjoittavan hyviä kirjoja, kirjailijalla itsellään on oikeus olettaa saavansa tarpeeksi markkinointia.
Se olisi reilu diili. Lukijoiden on hankala löytää kirjoja, mikäli he eivät tiedä niiden olemassaolosta.
Thompson työskentelee useiden eri maiden kustantamojen kanssa, ja ne kaikki ovat hioneet Thompsonin ensi vuoden markkinointisuunnitelmia jo kuukausia. Ainoa poikkeus on WSOY, joka julkaisee Thompsonin seuraavan romaanin vuoden alussa.
Thompson on kysellyt markkinointistrategian perään lukuisia kertoja – vastausta ei ole tullut. Miksi kansainvälisen läpimurron kynnyksellä oleva Thompson ei kiinnosta kotimaansa kustantamoa sen vertaa, että edes hänen kysymyksiinsä vastattaisiin?
Myös itselläni on kokemusta monien muiden maiden kustannustavoista: hyvä talo aloittaa markkinointistrategian miettimisen jo kustannussopimuksia allekirjoittaessa. Kaikkiin kysymyksiin ja sähköposteihin vastataan.
WSOY:ltä en ole saanut vastausta vaikkapa siihen, miksi kustantamoni kirjailijoiden messujärjestelyt tyrittiin. Viimeksi kysyin asiasta viime viikolla. En ole saanut vastausta, en viestintä- ja markkinointijohtajalta enkä toimitusjohtajalta, joka käytti messuviikon lomailuun – niin paljon häntä kiinnosti tavata kirjailijoita messuilla.
Minulle tuollainen asenne tarkoittaa välinpitämättömyyttä. Minua häiritsee myös välinpitämättömyys, jolla uusi johto on suhtautunut kustantamon ilmapiiriin.
En pidä siitä, että kirjojeni kanssa tekemisissä olevat ihmiset työskentelevät piinallisissa olosuhteissa, että heitä pompotellaan järjettömästi tai että irtisanomisuhka roikkuu niskassa koko ajan.
En myöskään pidä ikärasismista, joka on Bulevardin kulmilla haiskahtanut. Ja katson myös niiden kirjailijoiden, jotka eivät ole bestselleristejä, ansaitsevan edes säällisen markkinoinnin enkä puhu nyt itsestäni.
Siksi minä allekirjoitin
Kirjoitusta lyhennetty . Koko kirjoitus HS:ssä
Marja Kolu
PS Muuten kuvataiteilijoita tylsempiä ihmisiä on tavallisten ihmisten joukossa harvassa.
Vastoin yleistä luuloa,kuvantekijät eivät ole hauskoja , värikkkäitä, välittömiä , rohkeita vaan usein itsekeskeisiä pieruja, nynnyjä , katkeria, ilottomia.
tyhmiä. Enkä puhu vain itsestäni.
Hyvää Yötä!
sunnuntaina, lokakuuta 11, 2009
NAHKURIN ORSILLA TAVATAAN JA PUITA KAATUU!
Hei!
Lauantain HS:ssä ministeri Paula Lehtomäki antoi palautetta ympäristö ja luonnosuojelujärjestöille, joiden mielestä Suomessa on kautta aikojen huonoin hallitus ympäristö - ja luonnonsuojelun kannalta; kaikkea toimintaa sanelee elinkeinoelämän etu ja luonnonvaroja ollaan yksityistämässä, Pallaksen kansallispuistoon rakennettaan iso hotelli hallituksen erityisluvalla.Vihreät ovat yhtä tyhjän kanssa hallituksessa väittävät luonnonsuojelujärjestöjen edustajat vihaisina.
Toinen ministeri Mauri Pekkarinen patsasteli Lemmenjoella uusissa maastokengissään ja totesi , että Suomessa on liikaa kansallispuistoja ja että ne sijaitsevat aivan liian kaukana, tiettömien taipaleiden takana.
Kansalaisten on vaikea päästä nauttimaan puistoista hänen mielestään.Huhuhuh!
Katsokaapa seuraava opetuspätkä politiikanteosta
http://www.youtube.com/watch?v=hXP3pAWT22A
Laittakaa viestiä ja pätkää eteenpäin!
Hyvä syksyä!
Marja
Lauantain HS:ssä ministeri Paula Lehtomäki antoi palautetta ympäristö ja luonnosuojelujärjestöille, joiden mielestä Suomessa on kautta aikojen huonoin hallitus ympäristö - ja luonnonsuojelun kannalta; kaikkea toimintaa sanelee elinkeinoelämän etu ja luonnonvaroja ollaan yksityistämässä, Pallaksen kansallispuistoon rakennettaan iso hotelli hallituksen erityisluvalla.Vihreät ovat yhtä tyhjän kanssa hallituksessa väittävät luonnonsuojelujärjestöjen edustajat vihaisina.
Toinen ministeri Mauri Pekkarinen patsasteli Lemmenjoella uusissa maastokengissään ja totesi , että Suomessa on liikaa kansallispuistoja ja että ne sijaitsevat aivan liian kaukana, tiettömien taipaleiden takana.
Kansalaisten on vaikea päästä nauttimaan puistoista hänen mielestään.Huhuhuh!
Katsokaapa seuraava opetuspätkä politiikanteosta
http://www.youtube.com/watch?v=hXP3pAWT22A
Laittakaa viestiä ja pätkää eteenpäin!
Hyvä syksyä!
Marja
perjantaina, lokakuuta 02, 2009
KUOLLEET SIELUT
Hei!
Nyt kannattaa lukea Gogolin Kuolleita Sieluja-kuinka ajankohtainen se onkaan!
Ja virkistävää!
Hyvää viikonloppua!
Nyt kannattaa lukea Gogolin Kuolleita Sieluja-kuinka ajankohtainen se onkaan!
Ja virkistävää!
Hyvää viikonloppua!
keskiviikkona, syyskuuta 30, 2009
BRITANNIAN VALLOITUSTA JA LUNTA PAKAROILLA
Hei!
Tanssin aika festivaali osui taas samaan aikaan kansalaisopiston viikonloppumosaiikkityöpajani kanssa. Mutta eipä ollut hätää , autollinen ihminen ehtii siirtyä paikasta toiseen muutamassa minuutissa.
Joten viikonlopun tapahtumien purku alkoi jo torstailta 24.9.
Torstaina esittelin oman näyttelyni HYVÄ ESINE PAHA ESINE -KAIKKI KATOAA VALKOISEEN Orivedeltä kylään saapuneelle läänintaiteilijakollegaalleni, tanssitaiteilija Mirja Tukiaiselle ja hänen ihanalle pikimustalle Tiltu-koiralleen.
Seuraamme liittyi puolen päivän jälkeen tanssitaiteilija Helena Ratinen ja kiersimme minun näyttelyn lisäksi Graphica Greativan.
Taidemuseon Suojassa tapasimme TANSSI AJAN WORKSHOPIN vetäjän koreografi Favela Vera ORTIZIN ja hänen työpajaoppilaansa kansanedustaja Susanna Huovisen Naisten Huoneessa.
Jatkoimme työhuoneeni ja Elosen kahvilan latten kautta ja mehevien naisten naurusessioiden kautta- yhteinen nauru naisten kanssa moniäänisesti on jäljittelemätöntä ja erittäin virkistävää- Vaajakosken Naissaareen katsomaan rautalampilaisen taidemaalarin Oili Marskin näyttelyn ( joka oli aivan liian täynnä ja ahtaasti ripustettu , olisi tarvittu jyryttäjää taiteilijan apuna).
Veimme enenevässä määrin niiskuttavan Helenan kotiin asti Hupeliin ja saatoin Mirjan ja Tiltun autolleen kotimatkalle Orivedelle ja riensin Vihtori-akatemiaan Minna- saliin kuuntelemaan mainiota ja verevää, värikässanaista Juha Hurmetta - siellä seuraani liittyi graafikko Tarja Teräsvuori.
Hurme piti puhetta Harri Tapperin Revontuli-kirjasta ja linkitti tai taustoitti sen Aleksis Kiveen , Samuli Paulaharjuun ja Sakari Pälsiin ja mitä hykerryttävän mainiommalla esityksellään Hurme tempasi meidät naurussasuin poikakirjallisuuden maailmaan.
Vihtori-Akatemiassa oli todellinen yleisökato - noin parikymmentä kuulijaa.
Edellisellä kertaa Arkkitehti Juhani Pallasmaata kuuntelemassa oli melkein täysi sali-Eikä puheenvuoro ollut lähestulkoonkaan niin mehevä ja innoittava.
Ehkä hurmaantunut Hurme on liikaa keskisuomalaiselle sivistyneistölle?
Ehdin kuunnella Hurmetta melkein loppuun ja sieltä kaasuttelin Lutakkoon klo 19 alkavaan Vaatu Kalajoen Pieni Suuri seikkailu eli Jeanne DÁRC -esitykseen.
Tunnistin itseni nuoren naisen uhmasta, murrosiän itkusta ja maailmantuskasta.
Vaatu Kalajoki oli tehokas ja uskottava.
Miten mainiosti hän osasi imitoida lintujen ääniä -olin myyty-ja kuinka taitavasti nuori nainen sai sanan Vittu hoettua agressivisesta runolliseksi eri painotuksin ja keventäen ja sulauttaen vittu sanan linnun liverrykseksi-
vähän samaan tapaan mutta sointuvammin kun hoetaan me rikomme reen tms.
Esitys oli ehdottomasti liian pitkäksi venytetty.
Aihe,väkivalta ja avuttomuus, suurien olemassaolon kysymysten ja maailman käsittäminen ovat isoja asioita käsitellä - potkua löytyi ja nuorella tanssijalla on aikaa ja energiaa mennä eteenpäin.
Yleisö temmattiin mukaan Britannian valloitukseen ja sanomalehtirullat miekkoina tanassa syöksyimme taisteluhuutoja huutaen muodostelmassa, oikeassa hyökkäysrytmissä kohti paviljongia ja hämmentyneitä graafisen alan näyttelyasettajia.
Seuraavana päivänä houkuttelin Tarjan asunnon tyhjennyksestä tauolle ja näyttelyyni galleria Beckerille ja sain lisää kannustavia kommentteja häneltä ja Pekalta.
Helpotti hiukan epävarmuuttani taiteellisen tason suhteen...
Illalla aikaisin nukkumaan ja aamulla opettamaan ja sieltä Jyrki Karttusen esitykseen Siltasalille - Karttusen My Imaginary friend oli mainio, hahmot olivat teletappien ja muumien yhdistelmä - miten sulokkaasti tanssijat liikkuivat todella kuumissa asuissa - ja Karttusen käsikoreografia hänen sooloissaan on uskomatonta kuinka käsi voi liukua kuin usva järven selällä aamulla -pehmeänä ja hunajaisena.
Lauantaina opetuksen jälkeen ehti käymään kämpillä ja sitten teatterissa oli mieleenpainuvat ensi-illat japainilaisella teemalla NIINA AIRAKSISEN LADATTU HILJAISUUS
ja ALPO AALTOKOSKEN koreografia tanssija ANNA PALMION esittämänä sanoinkuvaamattoman huikeat esitykset- valaistus oli molemmissa hiljaisissa esityksissä täydellinen , maalaileva ja merkityksellinen -eikä vain valaissut mekaanisesti kohdetta vaan valo hengitti.
Ja sunnuntain päätti GLIMSIN JA GLOMSIN TUOMO RAILON koreografia ja tanssi Lunta Pakaroilla - homoeeroottinen soolotanssi , jossa oli komeita värejä,kuvauksellisia asentoja , mutta hiukan liian pitkä ja yksiulotteinen minulle.
Tanssi Ajan lopetti hauska , iloinen , satiirinen Kuopiolaisen Minimin hulppea ja nuorten miesten energisellä fysiikalla ja nokkelalla koregrafialla ja lavastuksella toteutettu MANNERS OF SUCCESS ja hienosti soi Tomi Kososen saksofoni ja muutkin vempaimet esityksessä!
Nyt on aika väsynyt olo ja pitäisi pakata , muuttaa pienempään ja pian alkaa näyttelyn purku ja pian alkaa Suomen Linnan RANTAKASARMILLA näyttely eli loppukuusta 26.10!!!
Huhuhuh !
Lunta tupaan ja katolle ja pakaroille ja rinnoille on luvattu tällä viikolla!
Marja
Tanssin aika festivaali osui taas samaan aikaan kansalaisopiston viikonloppumosaiikkityöpajani kanssa. Mutta eipä ollut hätää , autollinen ihminen ehtii siirtyä paikasta toiseen muutamassa minuutissa.
Joten viikonlopun tapahtumien purku alkoi jo torstailta 24.9.
Torstaina esittelin oman näyttelyni HYVÄ ESINE PAHA ESINE -KAIKKI KATOAA VALKOISEEN Orivedeltä kylään saapuneelle läänintaiteilijakollegaalleni, tanssitaiteilija Mirja Tukiaiselle ja hänen ihanalle pikimustalle Tiltu-koiralleen.
Seuraamme liittyi puolen päivän jälkeen tanssitaiteilija Helena Ratinen ja kiersimme minun näyttelyn lisäksi Graphica Greativan.
Taidemuseon Suojassa tapasimme TANSSI AJAN WORKSHOPIN vetäjän koreografi Favela Vera ORTIZIN ja hänen työpajaoppilaansa kansanedustaja Susanna Huovisen Naisten Huoneessa.
Jatkoimme työhuoneeni ja Elosen kahvilan latten kautta ja mehevien naisten naurusessioiden kautta- yhteinen nauru naisten kanssa moniäänisesti on jäljittelemätöntä ja erittäin virkistävää- Vaajakosken Naissaareen katsomaan rautalampilaisen taidemaalarin Oili Marskin näyttelyn ( joka oli aivan liian täynnä ja ahtaasti ripustettu , olisi tarvittu jyryttäjää taiteilijan apuna).
Veimme enenevässä määrin niiskuttavan Helenan kotiin asti Hupeliin ja saatoin Mirjan ja Tiltun autolleen kotimatkalle Orivedelle ja riensin Vihtori-akatemiaan Minna- saliin kuuntelemaan mainiota ja verevää, värikässanaista Juha Hurmetta - siellä seuraani liittyi graafikko Tarja Teräsvuori.
Hurme piti puhetta Harri Tapperin Revontuli-kirjasta ja linkitti tai taustoitti sen Aleksis Kiveen , Samuli Paulaharjuun ja Sakari Pälsiin ja mitä hykerryttävän mainiommalla esityksellään Hurme tempasi meidät naurussasuin poikakirjallisuuden maailmaan.
Vihtori-Akatemiassa oli todellinen yleisökato - noin parikymmentä kuulijaa.
Edellisellä kertaa Arkkitehti Juhani Pallasmaata kuuntelemassa oli melkein täysi sali-Eikä puheenvuoro ollut lähestulkoonkaan niin mehevä ja innoittava.
Ehkä hurmaantunut Hurme on liikaa keskisuomalaiselle sivistyneistölle?
Ehdin kuunnella Hurmetta melkein loppuun ja sieltä kaasuttelin Lutakkoon klo 19 alkavaan Vaatu Kalajoen Pieni Suuri seikkailu eli Jeanne DÁRC -esitykseen.
Tunnistin itseni nuoren naisen uhmasta, murrosiän itkusta ja maailmantuskasta.
Vaatu Kalajoki oli tehokas ja uskottava.
Miten mainiosti hän osasi imitoida lintujen ääniä -olin myyty-ja kuinka taitavasti nuori nainen sai sanan Vittu hoettua agressivisesta runolliseksi eri painotuksin ja keventäen ja sulauttaen vittu sanan linnun liverrykseksi-
vähän samaan tapaan mutta sointuvammin kun hoetaan me rikomme reen tms.
Esitys oli ehdottomasti liian pitkäksi venytetty.
Aihe,väkivalta ja avuttomuus, suurien olemassaolon kysymysten ja maailman käsittäminen ovat isoja asioita käsitellä - potkua löytyi ja nuorella tanssijalla on aikaa ja energiaa mennä eteenpäin.
Yleisö temmattiin mukaan Britannian valloitukseen ja sanomalehtirullat miekkoina tanassa syöksyimme taisteluhuutoja huutaen muodostelmassa, oikeassa hyökkäysrytmissä kohti paviljongia ja hämmentyneitä graafisen alan näyttelyasettajia.
Seuraavana päivänä houkuttelin Tarjan asunnon tyhjennyksestä tauolle ja näyttelyyni galleria Beckerille ja sain lisää kannustavia kommentteja häneltä ja Pekalta.
Helpotti hiukan epävarmuuttani taiteellisen tason suhteen...
Illalla aikaisin nukkumaan ja aamulla opettamaan ja sieltä Jyrki Karttusen esitykseen Siltasalille - Karttusen My Imaginary friend oli mainio, hahmot olivat teletappien ja muumien yhdistelmä - miten sulokkaasti tanssijat liikkuivat todella kuumissa asuissa - ja Karttusen käsikoreografia hänen sooloissaan on uskomatonta kuinka käsi voi liukua kuin usva järven selällä aamulla -pehmeänä ja hunajaisena.
Lauantaina opetuksen jälkeen ehti käymään kämpillä ja sitten teatterissa oli mieleenpainuvat ensi-illat japainilaisella teemalla NIINA AIRAKSISEN LADATTU HILJAISUUS
ja ALPO AALTOKOSKEN koreografia tanssija ANNA PALMION esittämänä sanoinkuvaamattoman huikeat esitykset- valaistus oli molemmissa hiljaisissa esityksissä täydellinen , maalaileva ja merkityksellinen -eikä vain valaissut mekaanisesti kohdetta vaan valo hengitti.
Ja sunnuntain päätti GLIMSIN JA GLOMSIN TUOMO RAILON koreografia ja tanssi Lunta Pakaroilla - homoeeroottinen soolotanssi , jossa oli komeita värejä,kuvauksellisia asentoja , mutta hiukan liian pitkä ja yksiulotteinen minulle.
Tanssi Ajan lopetti hauska , iloinen , satiirinen Kuopiolaisen Minimin hulppea ja nuorten miesten energisellä fysiikalla ja nokkelalla koregrafialla ja lavastuksella toteutettu MANNERS OF SUCCESS ja hienosti soi Tomi Kososen saksofoni ja muutkin vempaimet esityksessä!
Nyt on aika väsynyt olo ja pitäisi pakata , muuttaa pienempään ja pian alkaa näyttelyn purku ja pian alkaa Suomen Linnan RANTAKASARMILLA näyttely eli loppukuusta 26.10!!!
Huhuhuh !
Lunta tupaan ja katolle ja pakaroille ja rinnoille on luvattu tällä viikolla!
Marja
POLLESTA POTKUA JA TAIDE MEDIKALISOITUU
TAITEEN MEDIKALISOITUMINEN
Muutoksen tuulet ovat kulttuurityöntekijän alati virkeänä,valppaana pitävä generaattori.
Muutaman vuoden olemme saaneet seminaareilla opastusta liike-elämästä lainatun terminologian brändien, klustereiden, flown,
innovaatioiden, teamien, highteckien , sisällöntuotannon , tuotteistamisen, kuluttamisen, mielikuvamainonnan maailmaan – sanat on siirretty surutta taidekäyttöön yhteisen edun ja voiton nimissä.
Juuri kun olimme oppineet yritysmaailman ammattisanastoon kulttuurissa onkin jo aika vaihtaa lääketieteen ammattisanastoon: puhutaan taideapteekista, ideaklinikoista, taidelääkkeistä.
Lisää on varmaan tulossa; delirium korvataan potilaalle muutaman tunnin sessiolla ekspressionistitaiteilijan työhuoneella tai muurahaispesässä istuvan performanssitaiteilijan seurassa,
Diapamihoito Taideapteekista on Kalle Päätalon Iijoki -sarjan 5 tuntinen slow-näytelmä.
Nervosa on kävelyperformanssi halki kolmen hehtaarin marketin.
Skitsohoito kuukausi kelan tai työvoimatoimiston virkailijana 5 kk.
Pakkoliikehoito taiteen menetelmin ; taiteen keskustoimikunnassa kalligrafiaterapia ; kirjoitat lauseen Et tälläkkään kertaa saanut hakemaasi apurahaa suuren hakijamäärän vuoksi.
Tuhat kertaa.
Käsin kaunokirjoituksella.
Patologinen valehtelija saisi valehdella performanssitaiteilijana turvallisessa ympäristössä eduskuntatalon portailla muutaman kuukauden 6 tuntia päivässä.
Loistava idea. Näin ratkeavat työvoima-, terveys- , ja sosiaaliongelmat yhtaikaa.
Toteutetaan valtion työllistämvaroin ja Eu -projektina vaikka hankenimella Pakkomielteestä tekoihin- hulluudesta huvia kansalle!
Kohta saamme taiteen keskustoimikuntaan oman toimikunnan medikalisaatiotaidetoimikunta joka jakaa avustuksia kuin apteekin hyllyltä reseptiä vastaan.
Loppukevennys
Eräässä Lehdessä oli seuraavalainen ilmoitus- poistettu tarpeettomia osioita
POLLESTA POTKUA TYÖELÄMÄÄN
Kuntoutus viitenä viikonloppuna työelämässä oleville uupuneille, masentuneille.Kuntoutuksessa oleville.
Ei vadita ratsastustaitoja- yksi viikonloppu saaressa.
Koko ilmoitus nähtävissä:
http://www.sjl.fi/web/pdf/200937_ke/sjl16p06.pdf katso koko ilmoitus ja kurssintarjoajan omilla kotisivuilla on lisää tietoa kurssin taustaideologiasta:
Tarkoituksena on tukea kuntoutumista ja edistää mielenterveyttä sosiaalipedagogisella hevostoiminnalla ja muulla vertaistoiminnalla.
Sosiaalipedagoginen hevostoiminta on elämyksellistä ja yhteisöllistä toimintaa hevosten parissa. Siinä kaikki ovat ryhmässä tasa-arvoisia ja rohkaisevat ja tukevat toisiaan. Se sosiaalistaa ja rohkaisee ottamaan vastuuta ryhmän toiminnasta kurssilla, ja kaiken kaikkiaan omasta kuntoutumisesta ja elämästä, ei sairaana terveiden joukossa vaan tasa-arvoisena ihmisenä muiden joukossa kukin omilla voimavaroillaan. Vertaistuki kuuluu siihen olennaisesti. Sitä saadaan hevostelun yhteydessä, kurssien keskusteluosuuksissa ja vapaa-ajalla yhdessä ollessa.
Hevosterapiaan nähden ero on suuri. Terapiassa ”terve” ammattilaisterapeutti hoitaa ”sairaita” ja on vastuussa kaikesta toiminnasta. Molemmilla toimintamuodoilla on kuntoutumista tukeva vaikutus, terapeuttinen, jos niin halutaan sanoa, mutta se on luonteeltaan erilainen.
Sosiaalipedagoginen toiminta on tasa-arvoista, yhteisöllistä ja yhteisvastuullista.
Hevostoimintaa on mm. ratsastus, hevosten hoitaminen ja
hevostelusta puhuminen.
Vertaistoimintaa on kaikki yhdessä tekeminen: esimerkiksi hevostoiminta,
ryhmäkeskustelut ja vapaa yhdessäolo.
Niinpä , paljon masentuneiden parissa olleena totean , että hevostelu ei auta pitkäaikaiseen masennukseen - eläinten läheisyys sinänsä helpottaa kenen tahansa pahaa mieltä.Masennukseen auttaa masennuksen syyn poistaminen. Ainoastaan.
PS Kuopiossa oli pitkään jo 70-luvulta toiminut olutkuppila ,pystybaari ,kaupungin keskustassa nimellä POLLEN POTKU - polle ja hepo tarkoittavat muutakin kuin nelijalkaista ravuria.
Nykyisin nimi on muutettu mutta samalla paikkaa toimii olutkuppila edelleen , lähellä teatteria ja Bierstubea.
Muutoksen tuulet ovat kulttuurityöntekijän alati virkeänä,valppaana pitävä generaattori.
Muutaman vuoden olemme saaneet seminaareilla opastusta liike-elämästä lainatun terminologian brändien, klustereiden, flown,
innovaatioiden, teamien, highteckien , sisällöntuotannon , tuotteistamisen, kuluttamisen, mielikuvamainonnan maailmaan – sanat on siirretty surutta taidekäyttöön yhteisen edun ja voiton nimissä.
Juuri kun olimme oppineet yritysmaailman ammattisanastoon kulttuurissa onkin jo aika vaihtaa lääketieteen ammattisanastoon: puhutaan taideapteekista, ideaklinikoista, taidelääkkeistä.
Lisää on varmaan tulossa; delirium korvataan potilaalle muutaman tunnin sessiolla ekspressionistitaiteilijan työhuoneella tai muurahaispesässä istuvan performanssitaiteilijan seurassa,
Diapamihoito Taideapteekista on Kalle Päätalon Iijoki -sarjan 5 tuntinen slow-näytelmä.
Nervosa on kävelyperformanssi halki kolmen hehtaarin marketin.
Skitsohoito kuukausi kelan tai työvoimatoimiston virkailijana 5 kk.
Pakkoliikehoito taiteen menetelmin ; taiteen keskustoimikunnassa kalligrafiaterapia ; kirjoitat lauseen Et tälläkkään kertaa saanut hakemaasi apurahaa suuren hakijamäärän vuoksi.
Tuhat kertaa.
Käsin kaunokirjoituksella.
Patologinen valehtelija saisi valehdella performanssitaiteilijana turvallisessa ympäristössä eduskuntatalon portailla muutaman kuukauden 6 tuntia päivässä.
Loistava idea. Näin ratkeavat työvoima-, terveys- , ja sosiaaliongelmat yhtaikaa.
Toteutetaan valtion työllistämvaroin ja Eu -projektina vaikka hankenimella Pakkomielteestä tekoihin- hulluudesta huvia kansalle!
Kohta saamme taiteen keskustoimikuntaan oman toimikunnan medikalisaatiotaidetoimikunta joka jakaa avustuksia kuin apteekin hyllyltä reseptiä vastaan.
Loppukevennys
Eräässä Lehdessä oli seuraavalainen ilmoitus- poistettu tarpeettomia osioita
POLLESTA POTKUA TYÖELÄMÄÄN
Kuntoutus viitenä viikonloppuna työelämässä oleville uupuneille, masentuneille.Kuntoutuksessa oleville.
Ei vadita ratsastustaitoja- yksi viikonloppu saaressa.
Koko ilmoitus nähtävissä:
http://www.sjl.fi/web/pdf/200937_ke/sjl16p06.pdf katso koko ilmoitus ja kurssintarjoajan omilla kotisivuilla on lisää tietoa kurssin taustaideologiasta:
Tarkoituksena on tukea kuntoutumista ja edistää mielenterveyttä sosiaalipedagogisella hevostoiminnalla ja muulla vertaistoiminnalla.
Sosiaalipedagoginen hevostoiminta on elämyksellistä ja yhteisöllistä toimintaa hevosten parissa. Siinä kaikki ovat ryhmässä tasa-arvoisia ja rohkaisevat ja tukevat toisiaan. Se sosiaalistaa ja rohkaisee ottamaan vastuuta ryhmän toiminnasta kurssilla, ja kaiken kaikkiaan omasta kuntoutumisesta ja elämästä, ei sairaana terveiden joukossa vaan tasa-arvoisena ihmisenä muiden joukossa kukin omilla voimavaroillaan. Vertaistuki kuuluu siihen olennaisesti. Sitä saadaan hevostelun yhteydessä, kurssien keskusteluosuuksissa ja vapaa-ajalla yhdessä ollessa.
Hevosterapiaan nähden ero on suuri. Terapiassa ”terve” ammattilaisterapeutti hoitaa ”sairaita” ja on vastuussa kaikesta toiminnasta. Molemmilla toimintamuodoilla on kuntoutumista tukeva vaikutus, terapeuttinen, jos niin halutaan sanoa, mutta se on luonteeltaan erilainen.
Sosiaalipedagoginen toiminta on tasa-arvoista, yhteisöllistä ja yhteisvastuullista.
Hevostoimintaa on mm. ratsastus, hevosten hoitaminen ja
hevostelusta puhuminen.
Vertaistoimintaa on kaikki yhdessä tekeminen: esimerkiksi hevostoiminta,
ryhmäkeskustelut ja vapaa yhdessäolo.
Niinpä , paljon masentuneiden parissa olleena totean , että hevostelu ei auta pitkäaikaiseen masennukseen - eläinten läheisyys sinänsä helpottaa kenen tahansa pahaa mieltä.Masennukseen auttaa masennuksen syyn poistaminen. Ainoastaan.
PS Kuopiossa oli pitkään jo 70-luvulta toiminut olutkuppila ,pystybaari ,kaupungin keskustassa nimellä POLLEN POTKU - polle ja hepo tarkoittavat muutakin kuin nelijalkaista ravuria.
Nykyisin nimi on muutettu mutta samalla paikkaa toimii olutkuppila edelleen , lähellä teatteria ja Bierstubea.
tiistaina, heinäkuuta 28, 2009
JUST EVERYTHING SUCKS
Procol Harum Sucks Politics Sucks Neste Rally Sucks Finnish Enviromental Art Sucks
Nice Warm Weather Sucks Birds singing Sucks Intellextual Finnish People Sucks Culture Managemnent Sucks Creativity Sucks Nokia Sucks Growing Grass Sucks
Just Everything Sucks -Would You not Agree with me?
Nice Warm Weather Sucks Birds singing Sucks Intellextual Finnish People Sucks Culture Managemnent Sucks Creativity Sucks Nokia Sucks Growing Grass Sucks
Just Everything Sucks -Would You not Agree with me?
maanantaina, heinäkuuta 27, 2009
POLITIIKKA ON LIKAISTA , LIKAISEMPAA - PASKAA!
Heipähei!
Ei täällä olla laiskana maattu ; koko kesä on mennyt turuilla ja toreilla ja hanttihomissa eli ansiomielessä - suosittelen Jyväskylän kauppatoria- joo, just sitä jota mollattaan ankeaksi usein ja aina jonkun sen reunalla olevan rakennusriidan yhteydessä muistetaan potkaista toria ja todeta kuinka ankea se on.
Mutta totuus on kesäaikaan toinen!
Siellä on mukavia , ahkeria ihmisiä torimyyjinä - aamut alkavat noin klo 5.00 ja illat päättyvät noin klo 22.00.
Mansikan-, porkkanan-, perunan- korin-, ja kalan- kukkien myyjien sinnikäs joukko pitää paikan elävänä.
Kaupunki hallinnoi toria; jos etsit ohjeita, miten torille pääsee kaupan tekoon, mitä maksaa , onko kalusteita- kuka tietää - niin ehkä eksyt oikeaan, kun olet sitkeä.
Eikö toritieto pitäisi löytyä otsikon alta myyntipaikat tai markkinapaikat tms heti etusivun palveluista? Torimkasu on vain 7-14 Euroa päivä , luulisi että useampi käsityöläinen, haluaisi viikon pari myydä tuotteitaan tai kuten minä esitellä mosaiikin ladontaa työnäytöksinä.
Rahankeruu on ulkoistettu torilla.
RTK kerää päivämaksut ja kk-maksut.
Muuta heidän tehtäviinsä ei kuulu.Eli sitkeästi kun yrittää voi osua oikeaan ja pääsee ja osaa torille kauppaa tekemään mennä.
Sehän on niin uusi asia tuo torikauppa.
Torin lisäksi on muitakin paikkoja missä ihmiset liikkuvat sankoin joukoin.
Itse esittelin mosaiikin ladontaa Jyskän Varastomyynnin tapahtumapäivänä makkaran paistopisteen vieressä-ilmaista makkaraa meni kymmeniä kiloja kuumana kesäpäivänä aamusta iltaan.
Hellettä on ollut , joten sain komean kuparisen rusketuksen bonuksena kun myin kaksi viikkoa 9-14 ja välillä ja pitempäänkin torilla mosaiikkia.
Viime viikot olen iltapäivät vetänyt mosaiikkityöpajoja Alvar Aalto-museon työpajatilassa URB:ssa toista vkoa- hienoja laattoja on syntynyt.
Ja nyt otsikon aiheeseen, vaalirahasotkut ja kootut selitykset ovat avanneet kunnallisen päätöksenteon juonen kuvioita ; tunnustan, että olen ollut sinisilmäinen tyhmä!
Olen osallistunut kuntavaaleihin ja eduskuntavaaleihin ja kulttuuri- ja nuorisolautakuntatyöhön omalla ajalla ja omilla rahoilla - kaikki muut ovat viksusti hankkineet tuhansia euroja vaalirahaa ja tehneet vaalityötä kunnan tai valtion viran suojissa.
Olen luullut oikeasti , että yhteiskuntaan voi vaikuttaa olemalla päätöksenteossa mukana. Kissan viikset -ja Katin kontit!
Olen ollut vain tuomassa hupia ja vaihtelua lautakunnankokouksiin ,joissa päätökset suurimmaksi osaksi runnottaan vahvemman voimalla ja hyvä veli konseptilla.
Ajatelkaapa vaikka Yksityistä Tietokonekokoelmaa ,jonka varastotiloja kaupunki tiukkina aikoina kulttuurin tekijöiden kustannuksella rahoitti kymmenillä tuhansilla euroilla vuosia.
Avustus saatiin pitkällisellä väännöllä -siis vuosien - pois ja Jyväskylän Kaupungin hallitus päätti olla tukematta enää yksityistä tietokonekokoelmaa. Kaupungin ja maalaiskunnan yhdistyttyä
ja uusien päättäjien astuessa remmiin , niin eikös yksityinen kokoelma taas ala saada 6000 Euroa vuodessa, kun muualta kulttuurista leikattiin esim näyttelytoiminnasta,pikkuteattereilta , toiminnoilta, jotka hyödyttävät kaikkia veronmaksajia ja erityisesti koululaisia ja nuoria.
Varsianaista hyväveli-systeemiä tämä.
Nyt ymmärrän miksi politiikka ei juuri ketään hetkauta ,ennenkuin oma asema on uhattu tai lomarahat viedään-
Elämme itsekkyyden, ahneuden , tylyyden ja narsismin aikaa- Yhteisöllisyydestä puhutaan ja toisten luonnollinen auttaminen hädässä on naamioitu milloin miksikin spektaakkeliksi ja kohde vaihtuu tarkoituksen mukaan-
Muka Humanismia ilmassa!
Olen kulttuurilautakunnan jäsen , mutta tänä vuonna huomasin ,että minulla ei ole vara olla pois iltatöistä ja istua kokouksissa- aiemmin olin kylmästi valinnut työn
sijasta luottamustehtävän, josta kokouspalkkio oli noin 30 Euroa per kokous.
Todellakin yhteiseen päätöksentekoon on varaa osallistua vain kunnan ja valtion viroissa olevilla,tai Kehittyvien Maakuntien Rahoituksen piirissä olevilla.
Olin innoissani ja tosissani ensimmäiset neljä vuotta lautakunnassa , mutta kuten mainio mies keskustasta aikoinaan totesi KYLLÄ SIPERIA OPETTAA- Tervetuloa passiivisuus!
Näkemiin yhteiset asiat-nyt paistaa lompakon pohja ja tukirahoittajia tai työntarjoajia ei näy!
Onneksi minulla on lautakunnassa ahkera sijainen -ihan omine mielipiteineen mutta samalta aatesuunnalta eli humanisti ja kulttuurityöntekijä.
Rallit alkavat tällä viikolla -vielä ei kumaja moottorien jyly.
Jyly tarkoittaa rahaa ja toimeentuloa sadoille keskisuomalaisille , ja huutia luonnolle!
Aion olla torilla aamupäivisin jos ilmat sallii. Eka kerta kun olen kaupungissa rallien ajan.
Terv. Marja
Ei täällä olla laiskana maattu ; koko kesä on mennyt turuilla ja toreilla ja hanttihomissa eli ansiomielessä - suosittelen Jyväskylän kauppatoria- joo, just sitä jota mollattaan ankeaksi usein ja aina jonkun sen reunalla olevan rakennusriidan yhteydessä muistetaan potkaista toria ja todeta kuinka ankea se on.
Mutta totuus on kesäaikaan toinen!
Siellä on mukavia , ahkeria ihmisiä torimyyjinä - aamut alkavat noin klo 5.00 ja illat päättyvät noin klo 22.00.
Mansikan-, porkkanan-, perunan- korin-, ja kalan- kukkien myyjien sinnikäs joukko pitää paikan elävänä.
Kaupunki hallinnoi toria; jos etsit ohjeita, miten torille pääsee kaupan tekoon, mitä maksaa , onko kalusteita- kuka tietää - niin ehkä eksyt oikeaan, kun olet sitkeä.
Eikö toritieto pitäisi löytyä otsikon alta myyntipaikat tai markkinapaikat tms heti etusivun palveluista? Torimkasu on vain 7-14 Euroa päivä , luulisi että useampi käsityöläinen, haluaisi viikon pari myydä tuotteitaan tai kuten minä esitellä mosaiikin ladontaa työnäytöksinä.
Rahankeruu on ulkoistettu torilla.
RTK kerää päivämaksut ja kk-maksut.
Muuta heidän tehtäviinsä ei kuulu.Eli sitkeästi kun yrittää voi osua oikeaan ja pääsee ja osaa torille kauppaa tekemään mennä.
Sehän on niin uusi asia tuo torikauppa.
Torin lisäksi on muitakin paikkoja missä ihmiset liikkuvat sankoin joukoin.
Itse esittelin mosaiikin ladontaa Jyskän Varastomyynnin tapahtumapäivänä makkaran paistopisteen vieressä-ilmaista makkaraa meni kymmeniä kiloja kuumana kesäpäivänä aamusta iltaan.
Hellettä on ollut , joten sain komean kuparisen rusketuksen bonuksena kun myin kaksi viikkoa 9-14 ja välillä ja pitempäänkin torilla mosaiikkia.
Viime viikot olen iltapäivät vetänyt mosaiikkityöpajoja Alvar Aalto-museon työpajatilassa URB:ssa toista vkoa- hienoja laattoja on syntynyt.
Ja nyt otsikon aiheeseen, vaalirahasotkut ja kootut selitykset ovat avanneet kunnallisen päätöksenteon juonen kuvioita ; tunnustan, että olen ollut sinisilmäinen tyhmä!
Olen osallistunut kuntavaaleihin ja eduskuntavaaleihin ja kulttuuri- ja nuorisolautakuntatyöhön omalla ajalla ja omilla rahoilla - kaikki muut ovat viksusti hankkineet tuhansia euroja vaalirahaa ja tehneet vaalityötä kunnan tai valtion viran suojissa.
Olen luullut oikeasti , että yhteiskuntaan voi vaikuttaa olemalla päätöksenteossa mukana. Kissan viikset -ja Katin kontit!
Olen ollut vain tuomassa hupia ja vaihtelua lautakunnankokouksiin ,joissa päätökset suurimmaksi osaksi runnottaan vahvemman voimalla ja hyvä veli konseptilla.
Ajatelkaapa vaikka Yksityistä Tietokonekokoelmaa ,jonka varastotiloja kaupunki tiukkina aikoina kulttuurin tekijöiden kustannuksella rahoitti kymmenillä tuhansilla euroilla vuosia.
Avustus saatiin pitkällisellä väännöllä -siis vuosien - pois ja Jyväskylän Kaupungin hallitus päätti olla tukematta enää yksityistä tietokonekokoelmaa. Kaupungin ja maalaiskunnan yhdistyttyä
ja uusien päättäjien astuessa remmiin , niin eikös yksityinen kokoelma taas ala saada 6000 Euroa vuodessa, kun muualta kulttuurista leikattiin esim näyttelytoiminnasta,pikkuteattereilta , toiminnoilta, jotka hyödyttävät kaikkia veronmaksajia ja erityisesti koululaisia ja nuoria.
Varsianaista hyväveli-systeemiä tämä.
Nyt ymmärrän miksi politiikka ei juuri ketään hetkauta ,ennenkuin oma asema on uhattu tai lomarahat viedään-
Elämme itsekkyyden, ahneuden , tylyyden ja narsismin aikaa- Yhteisöllisyydestä puhutaan ja toisten luonnollinen auttaminen hädässä on naamioitu milloin miksikin spektaakkeliksi ja kohde vaihtuu tarkoituksen mukaan-
Muka Humanismia ilmassa!
Olen kulttuurilautakunnan jäsen , mutta tänä vuonna huomasin ,että minulla ei ole vara olla pois iltatöistä ja istua kokouksissa- aiemmin olin kylmästi valinnut työn
sijasta luottamustehtävän, josta kokouspalkkio oli noin 30 Euroa per kokous.
Todellakin yhteiseen päätöksentekoon on varaa osallistua vain kunnan ja valtion viroissa olevilla,tai Kehittyvien Maakuntien Rahoituksen piirissä olevilla.
Olin innoissani ja tosissani ensimmäiset neljä vuotta lautakunnassa , mutta kuten mainio mies keskustasta aikoinaan totesi KYLLÄ SIPERIA OPETTAA- Tervetuloa passiivisuus!
Näkemiin yhteiset asiat-nyt paistaa lompakon pohja ja tukirahoittajia tai työntarjoajia ei näy!
Onneksi minulla on lautakunnassa ahkera sijainen -ihan omine mielipiteineen mutta samalta aatesuunnalta eli humanisti ja kulttuurityöntekijä.
Rallit alkavat tällä viikolla -vielä ei kumaja moottorien jyly.
Jyly tarkoittaa rahaa ja toimeentuloa sadoille keskisuomalaisille , ja huutia luonnolle!
Aion olla torilla aamupäivisin jos ilmat sallii. Eka kerta kun olen kaupungissa rallien ajan.
Terv. Marja
sunnuntaina, kesäkuuta 21, 2009
Erilainen Juhannus!
Erilainen Juhannus Eli Kokon Sijasta Katselin kaatuvaa Björkdahlin hyllykköä.
Koskapa ihmissuhteeni muutenkin kuin parisuhteessa ovat hankalasti selitettävissä niin tällä seikalla oli tietenkin vaikutuksensa Juhannuksen viettooni- kymmeniä vuosia Juhannus on tullut vietettyä perinteisesti viinaksia nauttien , villasukat jalassa , nuotion äärellä ,tulilla , seuraten väliin airottomilla , vuotavilla veneillä liivittömiä suomalaisurhoja rannalla varoituksia huutaen tai järvimaiseman lossilla keikkuen tanssien kyläjuhlissa ja aamuun asti on nautittu kaikista luonnon antimista ; polttavista löylyista , palaneesta lohesta, riitelevistä pareista, hiekasta ja nurmesta suussa,
lumisateesta, mustelmista , aamun rämäkästä kohmelohuumorista ja haaleista kaljoista ja epäonnistuneista rakasteluyrityksistä jne.
Ja koko kaunista Juhannus-kuvaelmaa on kehystänyt pelargoniapenkki ja sadat orvokkilajit ja joskus vaihtelua toimintoihin tuonut räntäinen vesisade.
No nyt olin itsekseni – Juhannus ei oikein koskaan ole ollut mun juttu - aattona naapuri huikkasi parvekkeeltaan , että ei aio grillata pihalla yhtään mitään tänä Juhannuksena.
Minussa sen sijaan heräsi pieni primitiivinen keskiyön juhlan intohimo avotulelle taloyhtiön pihagrillillä , kun sääkin oli ihan lenseän kesäinen ja tuuleton.
Haaveilin grillin hiilloksella kypsennetyistä ,ruottalaisista varhaisperunoista ja silppusin retkikirveellä sopivaa sälää grillituleen ja siihen se naapuri tuli kuitenkin kyljystensä kanssa,
kyljykset paistuivat , liinakin saatiin pöytään ja kesäkukkia maljakkoon ja minulle tarjottiin saunalahtea lantrattuna väljähtyneen lämpimänä ja vielä mesimarjalikööriä toiselle jalalle.
Enempää en blandrinkkejä halunnut nauttia vaan luotin omiin tummiin tsekkioluisiin.
En saanut koskaan pottuja paistettua – naapuri( nainen) pääsi saunanlahden siivittämään liikutuksen syvään tilaan ja keksi ,että olemme taloyhtiössä tuhoamassa hänen pihaansa ja huusi kirosanojen siivittämiä iskulauseita minulle ja kotiin palaavalle asukkaalle.
Haki sangollisen vettä suuressa tuohtumuksessaan - hänen omat kyljykset olivat siinä vaiheessa jo foliossa turvallisesti pakattuna muovirasiaan-
kaatoi hiillokseen ämpärillisen vettä ja huusi kirosi ja heitti kukat ja repi liinan ja mellasti kertakaikkisesti niin, että oli pakko koota kimpusunsa ja kampsunsa ja paeta paikalta meidän muiden.
Kävin uudelleen nuotiolla ja sytytinkin sen , mutta en jaksanut odottaa kunnon hiillosta.
Vaan söin ruottin varhaisperunat keitettynä .Ajattelin, että nyt on niin ikävä mieli -että on paree lähteä hauskaa etsimään ihmisten ilmoille.
Käytyväni juhannussuihkussa , etsin lehdestä aukiolevat kuppilat ja ne olivat London ja Freetime-
Freetimessa oli siistiä,kivaa, reippaasti rokkaavaa nuorisoa isolla tanssilattialla ja hyvää rytmimusiikkia – niinpä vedin yksintanssia mitä hurjimmalla koreografialla kolmisen tuntia ja klo 03.30 kuppilan valomerkki tuli ja keskeytti tanssihurmoksen.
Mutta kivaa oli eikä kukaan örveltänyt räkäkännissä riidellen!
Kotiin saavuin tunnin Kirkkopuistossa notkumisen jälkeen ja tietenkin kun horjahtaessani nojauduin olohuoneessa vapaasti lattialla seisovaan uudehkoon , osamaksulla hankittuun italialaiseen Björkdahlin kirjahyllyyn, se kaatui selälleen, vaikka minulla oli jo varotoimena kirjoja pönkkänä lattialla sille.
Noin kaksimetrinen hylly kaatui arvolleen sopivasti onneksi seinää vasten viistoon, jolloin vahingot eivät olleet niin suuret – ilmeeni oli varmaan kuin olisin Pisan tornin kaatumisen nähnyt-
Hylly on koottuu toisiinsa kiinnitettävistä,
päällekkäin ladottavista osista, joissa ovat lasiovet vaakatasoss.
Hylly jotenkin pysyi koossa lukuunottamatta ylintä osaa, joka ketkahti paikaltaan ja sen lasiluukku ei kestänyt jännitystä vaan meni rikki ja odottaa nyt eteisessä lasiliikkeeseen lähtöä.
Heti aloin juhannusyönä vahinkoa korjaamaan ja en alkanut nukkumaan ennenkuin sain hyllyn kirjoista tyhjäksi , sitten ajattelin, että ehkä hyllykkö pysyy tanakammin pystyssä, jos asennan sen seinää vasten ja niinpä siirsin hyllykön
sokkelin seinän viereen – mutta huomasin , että se heilui todella yhtä vaarallisesti kuin vapaana lattialla ollessa!Sitten yläkerrassa
tapahtui oivallus -heureka – hyllyn sokkeli on ollut kokoajan väärinpäin ja hylly olisi voinut kaatua koska tahansa vaikka naamalleen ja kaikki lasiovet olisivat olleet paskana-
Kasasin hyllyn uudelleen ja korjailin pieniä vaurioita kuten taustalevyjen irtoamisia jne.
Hyvää työtä ovat italialaiset hyllynvalmistajat – kesti moisen kumauksen ja nyt kun sokkeli on oikein päin hylly seisoo vakaana kuin tammi huoneenjakajana vapaasti lattialla- hyvissä kirjahyllyissä on se hyvä puoli , että niiden tausta kestää katselun.
Siispä oli onnea ainakin yhdessä asiassa tänä Juhannuksena opin , että sokkeli ei saa keinua eikä tarvi pulikoita ja paperitolloja keinumisen estämiseksi, vaikka ei olisi selkä seinää vastan.
Tämä varmaan huvittaa kokoamisen asiantuntijoita ja Ikea – ja postiyyntikonkareita, jotka osaavat kokoa itse -systeemit – tietty olisi pitänyt heti tajuta ettei hylly saa keinua missään vaiheessa.
Eli johtopäätös on, että kyllä kannatti taas käydä baarissa - ja tanssia itsensä veteläksi.
Uudehko , vaarallisesti kokoamani kirjahylly on nyt oikein asennettu.
Ja korvasihan se kaatuvan kirjahyllyn katsominen sen näkemättä jääneen juhannuskokon tuijottelun rannalla.Ja kesti sopivan lyhyen ajan. Kokon poltto kokoamisineen ja sysytysyrityksineen voi viedä tunteja-
Tämä Juhannus päättyi aamu kuuteen.
Kyllä sitten jo nukutti.
Nyt on sunnuntai- arvatkaapa onko koko vartalo kuin piesty- nyt täytyy mennä
rauhalliselle lenkille metsään ja yrittää venytellä itsensä kuntoon.
Ja töitä olin ajatelut tehdä koko Juhannuksen- no ei sujunut , ei sitten mitenkään-
Pitää ottaa viikolla kiinni rästit.
Ja taas seuraavan kansallisjuhlan aikana hankkia uusia kokemuksia maailmasta.
T. Marja
Koskapa ihmissuhteeni muutenkin kuin parisuhteessa ovat hankalasti selitettävissä niin tällä seikalla oli tietenkin vaikutuksensa Juhannuksen viettooni- kymmeniä vuosia Juhannus on tullut vietettyä perinteisesti viinaksia nauttien , villasukat jalassa , nuotion äärellä ,tulilla , seuraten väliin airottomilla , vuotavilla veneillä liivittömiä suomalaisurhoja rannalla varoituksia huutaen tai järvimaiseman lossilla keikkuen tanssien kyläjuhlissa ja aamuun asti on nautittu kaikista luonnon antimista ; polttavista löylyista , palaneesta lohesta, riitelevistä pareista, hiekasta ja nurmesta suussa,
lumisateesta, mustelmista , aamun rämäkästä kohmelohuumorista ja haaleista kaljoista ja epäonnistuneista rakasteluyrityksistä jne.
Ja koko kaunista Juhannus-kuvaelmaa on kehystänyt pelargoniapenkki ja sadat orvokkilajit ja joskus vaihtelua toimintoihin tuonut räntäinen vesisade.
No nyt olin itsekseni – Juhannus ei oikein koskaan ole ollut mun juttu - aattona naapuri huikkasi parvekkeeltaan , että ei aio grillata pihalla yhtään mitään tänä Juhannuksena.
Minussa sen sijaan heräsi pieni primitiivinen keskiyön juhlan intohimo avotulelle taloyhtiön pihagrillillä , kun sääkin oli ihan lenseän kesäinen ja tuuleton.
Haaveilin grillin hiilloksella kypsennetyistä ,ruottalaisista varhaisperunoista ja silppusin retkikirveellä sopivaa sälää grillituleen ja siihen se naapuri tuli kuitenkin kyljystensä kanssa,
kyljykset paistuivat , liinakin saatiin pöytään ja kesäkukkia maljakkoon ja minulle tarjottiin saunalahtea lantrattuna väljähtyneen lämpimänä ja vielä mesimarjalikööriä toiselle jalalle.
Enempää en blandrinkkejä halunnut nauttia vaan luotin omiin tummiin tsekkioluisiin.
En saanut koskaan pottuja paistettua – naapuri( nainen) pääsi saunanlahden siivittämään liikutuksen syvään tilaan ja keksi ,että olemme taloyhtiössä tuhoamassa hänen pihaansa ja huusi kirosanojen siivittämiä iskulauseita minulle ja kotiin palaavalle asukkaalle.
Haki sangollisen vettä suuressa tuohtumuksessaan - hänen omat kyljykset olivat siinä vaiheessa jo foliossa turvallisesti pakattuna muovirasiaan-
kaatoi hiillokseen ämpärillisen vettä ja huusi kirosi ja heitti kukat ja repi liinan ja mellasti kertakaikkisesti niin, että oli pakko koota kimpusunsa ja kampsunsa ja paeta paikalta meidän muiden.
Kävin uudelleen nuotiolla ja sytytinkin sen , mutta en jaksanut odottaa kunnon hiillosta.
Vaan söin ruottin varhaisperunat keitettynä .Ajattelin, että nyt on niin ikävä mieli -että on paree lähteä hauskaa etsimään ihmisten ilmoille.
Käytyväni juhannussuihkussa , etsin lehdestä aukiolevat kuppilat ja ne olivat London ja Freetime-
Freetimessa oli siistiä,kivaa, reippaasti rokkaavaa nuorisoa isolla tanssilattialla ja hyvää rytmimusiikkia – niinpä vedin yksintanssia mitä hurjimmalla koreografialla kolmisen tuntia ja klo 03.30 kuppilan valomerkki tuli ja keskeytti tanssihurmoksen.
Mutta kivaa oli eikä kukaan örveltänyt räkäkännissä riidellen!
Kotiin saavuin tunnin Kirkkopuistossa notkumisen jälkeen ja tietenkin kun horjahtaessani nojauduin olohuoneessa vapaasti lattialla seisovaan uudehkoon , osamaksulla hankittuun italialaiseen Björkdahlin kirjahyllyyn, se kaatui selälleen, vaikka minulla oli jo varotoimena kirjoja pönkkänä lattialla sille.
Noin kaksimetrinen hylly kaatui arvolleen sopivasti onneksi seinää vasten viistoon, jolloin vahingot eivät olleet niin suuret – ilmeeni oli varmaan kuin olisin Pisan tornin kaatumisen nähnyt-
Hylly on koottuu toisiinsa kiinnitettävistä,
päällekkäin ladottavista osista, joissa ovat lasiovet vaakatasoss.
Hylly jotenkin pysyi koossa lukuunottamatta ylintä osaa, joka ketkahti paikaltaan ja sen lasiluukku ei kestänyt jännitystä vaan meni rikki ja odottaa nyt eteisessä lasiliikkeeseen lähtöä.
Heti aloin juhannusyönä vahinkoa korjaamaan ja en alkanut nukkumaan ennenkuin sain hyllyn kirjoista tyhjäksi , sitten ajattelin, että ehkä hyllykkö pysyy tanakammin pystyssä, jos asennan sen seinää vasten ja niinpä siirsin hyllykön
sokkelin seinän viereen – mutta huomasin , että se heilui todella yhtä vaarallisesti kuin vapaana lattialla ollessa!Sitten yläkerrassa
tapahtui oivallus -heureka – hyllyn sokkeli on ollut kokoajan väärinpäin ja hylly olisi voinut kaatua koska tahansa vaikka naamalleen ja kaikki lasiovet olisivat olleet paskana-
Kasasin hyllyn uudelleen ja korjailin pieniä vaurioita kuten taustalevyjen irtoamisia jne.
Hyvää työtä ovat italialaiset hyllynvalmistajat – kesti moisen kumauksen ja nyt kun sokkeli on oikein päin hylly seisoo vakaana kuin tammi huoneenjakajana vapaasti lattialla- hyvissä kirjahyllyissä on se hyvä puoli , että niiden tausta kestää katselun.
Siispä oli onnea ainakin yhdessä asiassa tänä Juhannuksena opin , että sokkeli ei saa keinua eikä tarvi pulikoita ja paperitolloja keinumisen estämiseksi, vaikka ei olisi selkä seinää vastan.
Tämä varmaan huvittaa kokoamisen asiantuntijoita ja Ikea – ja postiyyntikonkareita, jotka osaavat kokoa itse -systeemit – tietty olisi pitänyt heti tajuta ettei hylly saa keinua missään vaiheessa.
Eli johtopäätös on, että kyllä kannatti taas käydä baarissa - ja tanssia itsensä veteläksi.
Uudehko , vaarallisesti kokoamani kirjahylly on nyt oikein asennettu.
Ja korvasihan se kaatuvan kirjahyllyn katsominen sen näkemättä jääneen juhannuskokon tuijottelun rannalla.Ja kesti sopivan lyhyen ajan. Kokon poltto kokoamisineen ja sysytysyrityksineen voi viedä tunteja-
Tämä Juhannus päättyi aamu kuuteen.
Kyllä sitten jo nukutti.
Nyt on sunnuntai- arvatkaapa onko koko vartalo kuin piesty- nyt täytyy mennä
rauhalliselle lenkille metsään ja yrittää venytellä itsensä kuntoon.
Ja töitä olin ajatelut tehdä koko Juhannuksen- no ei sujunut , ei sitten mitenkään-
Pitää ottaa viikolla kiinni rästit.
Ja taas seuraavan kansallisjuhlan aikana hankkia uusia kokemuksia maailmasta.
T. Marja
lauantaina, toukokuuta 09, 2009
TAITEEN VARASTOINNISTA
Heips!
Kiirettä on pitänyt toimeentulon ja muun elämän kanssa ja niinpä pahoittelen uskollisille lukijoilleni etten ehdi tauotta kommentoida elämänmenoa niin usein,
mutta tuossa alla kopsattuna ARSIS -lehden juttu , löytyy oikein kuvien kanssa Taiteen keskustoimikunnan sivuilta osastolta julkaisut , mutta tuossa siis juttu ja seuraavassa TAIDE-LEHDESSÄ on ainakin yksi lyhyt kritiikki minulta.
Että hengissä ollaan.
Ja ajatellaan.
Kiusallakin.
Kevättä Rintoihin !
T. Marja
A R S I S 1 / 0 9
34
Vastuu teosten säilyttämisestä on
taiteilijoilla itsellään, mutta usein ollaan
tilanteessa, jossa ammattitaiteilijan
omat varat ja tilat eivät riitä vuosikymmenten
varrella syntyneiden teosten
säilyttämiseen. Entä kenellä on vastuu,
kun perikunnan käsiin jää vaikeasti
realisoitava ja tilaa vievä teoskokoelma?
Museolle saatetaan tarjota lahjoituksena
merkittävää taidekokoelmaa,
mutta sillä ei välttämättä ole varaa ottaa
kokoelmaa vastaan. Taideteokset
vaativat luettelointia, konservointia,
varastointia, tutkimista.
Edulliset teollisuushallit ja liikehuoneistot
ovat historiaa. Yhä useampi
taiteilija joutuu pohtimaan teostensa
säilyttämistä ja varastointia jopa omien
työ- ja asuintilojensa kustannuksella.
Ääritapauksessa edessä on teosten hävittäminen.
Rahaa ei saa polttaa, mutta
apurahalla tuotettuja teoksia saa...
Museot
Museoiden hankintamäärärahat ovat
vuosien saatossa selvästi supistuneet,
eivätkä teostilauksetkaan ole kasvaneet
odotetusti. Kuopion taidemuseon johtaja
Aija Jaatinen toteaa, ettei taidemuseoilla
ole keinoja eikä mahdollisuuksia
ratkaista taiteilijoiden työ- ja varastotilakysymyksiä.
– Se ei myöskään kuulu taidemuseon
tehtäviin, eikä museokokoelmien
hankintaperiaatteena voi olla esimerkiksi
yksittäisen taiteilijan tilaongelma,
hän perustelee.
– Taidemuseon tehtäväksi jää
teosten dokumentointi, kuten on
myös tehty.
Suuria puuveistoksia työstävä,
Suomen kuvanveijästäjäliiton uusi puheenjohtaja
Maija Helasvuo on kuvauttanut
kaikki veistoksensa jo usean
vuoden ajan. Osan veistoksistaan hän
varastoi, osan purkaa osiin ja käyttää
puun uuteen teokseen. Hänen mielestään
paras ratkaisu olisi museoiden taidehankintamäärärahojen
huomattava
lisääminen, mikä auttaisi taiteilijoita
työllistymään omassa ammatissaan ja
täten kustantamaan keskeisten teostensa
varastoinnin.
Yhteisvarasto ja muita ratkaisuja
Yhtenä mahdollisuutena on nähty taideteosten
yhteinen varasto.
– Varasto voisi toteutua esimerkiksi
taiteilijajärjestöjen yhteistyönä.
Kuvataiteen varasto voisi toimia samalla
taiteen välittäjänä keräilijöille,
säätiöille ja taidemuseoille. Mutta tuskin
saadaan niin suurta varastoa, jolla
ongelmat kokonaan ratkaistaan, sanoo
Aija Jaatinen.
Valtion taideteostoimikunnan
puheenjohtaja, kulttuuriasiainneuvos
Liisa-Maria Hakala-Zilliacus opetusministeriön
taideyksiköstä ei ainakaan
heti innostu varastoideasta.
– Toimivan keskusvaraston toteuttaminen
vaatisi museotason tiloja
ja riittävästi asiantuntevaa henkilökuntaa.
Kyseessä olisi kallis ja mittava
hanke, joka edellyttäisi vuosittaisia
toimintamäärärahoja, hän kommentoi.
–Taidevarasto, jolla olisi kolme
funktiota – säilytyspaikka, myyntikokoelma,
lainaamo – on ideana mielenkiintoinen.
Valtion varaston perustamiseen
ja ylläpitämiseen liittyy kuitenkin
monia ongelmia, enkä usko sen
olevan tällä hetkellä mahdollista.
Yhteisvarastointia voisi hänen
mielestään kokeilla esimerkiksi perustamalla
yhdistyksen, osuuskunnan
tai yrityksen.
– Jos se osoittautuisi toimivaksi
ratkaisuksi, sille voisi yrittää saada
julkistakin tukea. Myös säätiöiden
ja rahastojen rahoitushalukkuutta
kannattaisi tutkia, Hakala-Zilliacus
ehdottaa.
– Teosten tuhoamista ja kaatopaikalle
viemistä positiivisempaa olisi
lahjoitus ns. hyvään tarkoitukseen
ja sellaisille laitoksille, joilla ei ole varaa
hankkia taidetta. Esimerkiksi sairaalat,
koulut, päiväkodit ja vankilat
voisivat olla kiinnostuneita lahjoituksista
ja myös talletuksista, jolloin
omistusoikeus säilyisi taiteilijalla,
hän pohtii.
– Ihan kaikkea ei kannata säästää
ja säilyttää. Minusta on hyvä, että osa
taiteestakin ”katoaa”. Valtion taideteostoimikunta
on jo hankkinut määräaikaisia
taideteoksia, mm. Roi Vaaran
Lumipallokauppias-performanssin
ja Terike Haapojalta mediateoksen, jolle
taiteilija on määritellyt kymmenen
vuoden elinkaaren.
Myöskään taidemaalari Juha Okko
ei innostu yhteisvarastoajatuksesta:
– Mielestäni ajatus valtion taideteosvarastosta
on kammottava. Ensiksi:
mihin se tulee näinä alueellistamisen
aikoina? Toiseksi: millä sen rakentaminen
maksetaan ja ylläpito katetaan?
Pelkkä normien mukainen eli
museovarastoa vastaava tila maksaisi
vähintään kymmenkertaisesti Valtion
taidemuseon hankintamäärärahojen
Mitä pitäisi tehdä, jotta jälkipolville
jäisi kuva vivahteikkaasta ja monipuolisesta
nykytaiteestamme? Kuinka
nykytaiteen säilytys- ja taltiointiongelmat
tulisi ratkaista?
MARJA KOLU
PUHEENVUORO
A R S I S 1 / 0 9
36
ja taideteostoimikunnan vuosibudjetin
verran ja sen ylläpito saman verran
kuin suurehko museo tilakustannuksina
ja palkkoina, Okko toteaa.
Keski-Suomen taidetoimikunnan
pääsihteeri Tiina Nurminen heittää
pallon taiteilijajärjestöille.
– Taiteilijaseurat voisivat järjestää
vaikkapa poistomyyntinäyttelyitä.
Alueelliset taidetoimikunnat voivat
toimia asiassa yhteistyökumppaneina,
hän ehdottaa.
Jotain on jo tehty
Museonjohtaja Taina Myllyharju
Tampereelta pohtii jo käynnistettyjä
toimia museoiden näkökulmasta:
– Taidemuseoiden säilytystilat (eivät
siis varastot) ovat monessa kaupungissa
parhaillaan työn alla. Eri
paikoissa rakennetaan isoja yhteisvarastoja
tai kokoelmakeskuksia, niin
myös Tampereella. Säilytystiloissa
ovat kaikki museaaliset ja kansainvälisetkin
vaatimukset täyttävät turvallisuus-,
ilmastointi- ja kosteusolosuhteet.
Samassa yhteydessä on pohdittu
myös muiden (pienempien) museoiden,
säätiöiden ja yksityisten kokoelmien
säilytysratkaisuja. Konkreettisia
ratkaisuja on pyritty tekemään esimerkiksi
Varsinais-Suomessa, Oulussa ja
Tampereella.
Tampereella asiasta on puhuttu
Tampereen taiteilijaseuran kanssa
ja asia on heitetty mietittäväksi myös
John Nurminen Oy:lle, joka on Tampereen
kaupungin yhteistyökumppani
kokoelmakeskusasiassa. Nurminen
on tulossa mukaan Tampereen museotoimen
hankkeeseen vielä tarkemmin
määrittelemättömällä tavalla. Joka tapauksessa
yhteistyökuvio tulee liittymään
taidelogistisiin palveluihin,
museoesineistön säilytysratkaisuihin
tai konservointipalveluihin. Tässä yhteydessä
on mietitty myös sitä, miten
Nurminen voisi vuokrata säilytystiloja
esimerkiksi yksityisille taiteilijoille
tai toimijoille.
Valtiolla on menossa kansallinen
hanke museoiden kokoelmien digitalisoimiseksi.
Hanke kestää useamman
vuoden ja tarkoituksena on muodostaa
digitaalinen arkisto, jonka aineisto
olisi myös kaikkien kansalaisten
käytettävissä.
Ongelmat teosten säilyttämisessä
ovat erilaisia. Hailuotolainen kuvataiteilija
Anni Rapinoja on työskennellyt
yhdessä luonnon kanssa kohta
20 vuotta.
– Teokset voivat aluksi säikäyttää
konservoijaa. Kerran vanha kimalainen
etsiytyi ”pajunkissakengän” sisäpehmusteisiin
viimeiseen leposijaansa.
Annoin sen jäädä sinne. Kimalaiseen
oli myöhemmin ilmestynyt
pieniä ötököitä, joille ei kuitenkaan
paju kelvannut. Pakasteessa käyttämisen
jälkeen sovimme konservaattorin
kanssa, että kimalainen saa pitää kauniin
leposijansa. Tähän mennessä ei
ole ollut muita ongelmia.
Entä miten hän aikoo säilyttää tuleville
sukupolville erityistilaa ja huolehtimista
vaativat teoksensa? – Viime
kädessä voin kuvitella palauttavani teokseni
takasin luontoon.
Kenen teokset jäävät?
Mikä on tulevaisuuden näkökulmasta
arvokasta nykyisessä ajassa työskentelevien
taiteilijoiden työssä?
– Perinteinen taiteen kerääminen
perustuu ajatukseen ajan keskeisistä
taiteilijoista, joiden uran eri vaiheita
kokoelma sisältää, toteaa taidemaalari
Juha Okko.
– Ajatuksena on, että edes näiden
taiteilijoiden työstä syntyy jonkinlainen
zeitgeist. Käytännössä näin koottujen
kokoelmien työt määrittävät
sen, ketkä ja mitkä työt muodostavat
epävirallisen mutta aktuaalisen kaanonin.
Jos ei muuten, niin kuvamateriaalin
ja tiedon saatavuuden tähden.
– Kun teoksia ostetaan, tilataan
tai otetaan deponoitavaksi, kyse on
subjektiivisista valinnoista. Vaikka puhutaan
asiantuntijuudesta, on esimerkiksi
suomalaisen nykytaiteen kattava
seuraaminen liki mahdotonta taiteilijamäärän
takia. Siksi kukin taiteen toimija
tai toimijaryhmä luo oman käsityksensä
keskeisestä taiteesta ja taiteilijoista.
Kuopion kulttuuritoimen johtaja
Pekka Vähäkankaan mielestä kysymykseen
taideteosten säilyttämisestä
olisi löydettävä periaatetason ratkaisu.
Vähäkankaan mukaan taloudelliset
realiteetit tulevat vastaan niin
varastoinnissa kuin kokoelmapolitiikassakin.
– Taide on pitkälti yhteiskunnan
rahoittamaa. On iso kysymys, miten
ja mitkä henkiset tuotokset tulee säilyttää
tuleville sukupolville.
Kirjoittaja on Jyväskylässä asuva kuvataiteilija.
PUHEENVUORO
Museoita ja kokoelmia
Vuonna 2006 museoissa oli esillä 1 279 vaihtuvaa näyttelyä.
Museoissa esillä olleiden näyttelyiden ja valmistuneiden
kiertonäyttelyiden kokonaismäärästä taidemuseoiden
osuus oli 38 %, kulttuurihistoriallisten museoiden
37 %. Näyttelyistä hiukan yli puolet oli museoiden
omaa tuotantoa.
Ammattimaisesti hoidetuissa museoissa kävi vuoden
2006 aikana 4,5 miljoonaa kävijää. Käyntejä oli 188 000
enemmän kuin vuonna 2005. Kävijöistä 31 % vieraili taidemuseoissa,
39 % kulttuurihistoriallisissa museoissa.
Museoiden kokoelmat antavat mahdollisuuden monentyyppisten
näyttelyiden rakentamiseen. Kulttuurihistoriallisten
museoiden ja erikoismuseoiden kokoelmien
laajuus oli vuoden 2006 lopussa lähes 4,5
miljoonaa. Taideteosten määrä oli noin 286 000, josta
vuoden kartunta oli 3 861.
Lähde: Museotilasto 2006
Kiirettä on pitänyt toimeentulon ja muun elämän kanssa ja niinpä pahoittelen uskollisille lukijoilleni etten ehdi tauotta kommentoida elämänmenoa niin usein,
mutta tuossa alla kopsattuna ARSIS -lehden juttu , löytyy oikein kuvien kanssa Taiteen keskustoimikunnan sivuilta osastolta julkaisut , mutta tuossa siis juttu ja seuraavassa TAIDE-LEHDESSÄ on ainakin yksi lyhyt kritiikki minulta.
Että hengissä ollaan.
Ja ajatellaan.
Kiusallakin.
Kevättä Rintoihin !
T. Marja
A R S I S 1 / 0 9
34
Vastuu teosten säilyttämisestä on
taiteilijoilla itsellään, mutta usein ollaan
tilanteessa, jossa ammattitaiteilijan
omat varat ja tilat eivät riitä vuosikymmenten
varrella syntyneiden teosten
säilyttämiseen. Entä kenellä on vastuu,
kun perikunnan käsiin jää vaikeasti
realisoitava ja tilaa vievä teoskokoelma?
Museolle saatetaan tarjota lahjoituksena
merkittävää taidekokoelmaa,
mutta sillä ei välttämättä ole varaa ottaa
kokoelmaa vastaan. Taideteokset
vaativat luettelointia, konservointia,
varastointia, tutkimista.
Edulliset teollisuushallit ja liikehuoneistot
ovat historiaa. Yhä useampi
taiteilija joutuu pohtimaan teostensa
säilyttämistä ja varastointia jopa omien
työ- ja asuintilojensa kustannuksella.
Ääritapauksessa edessä on teosten hävittäminen.
Rahaa ei saa polttaa, mutta
apurahalla tuotettuja teoksia saa...
Museot
Museoiden hankintamäärärahat ovat
vuosien saatossa selvästi supistuneet,
eivätkä teostilauksetkaan ole kasvaneet
odotetusti. Kuopion taidemuseon johtaja
Aija Jaatinen toteaa, ettei taidemuseoilla
ole keinoja eikä mahdollisuuksia
ratkaista taiteilijoiden työ- ja varastotilakysymyksiä.
– Se ei myöskään kuulu taidemuseon
tehtäviin, eikä museokokoelmien
hankintaperiaatteena voi olla esimerkiksi
yksittäisen taiteilijan tilaongelma,
hän perustelee.
– Taidemuseon tehtäväksi jää
teosten dokumentointi, kuten on
myös tehty.
Suuria puuveistoksia työstävä,
Suomen kuvanveijästäjäliiton uusi puheenjohtaja
Maija Helasvuo on kuvauttanut
kaikki veistoksensa jo usean
vuoden ajan. Osan veistoksistaan hän
varastoi, osan purkaa osiin ja käyttää
puun uuteen teokseen. Hänen mielestään
paras ratkaisu olisi museoiden taidehankintamäärärahojen
huomattava
lisääminen, mikä auttaisi taiteilijoita
työllistymään omassa ammatissaan ja
täten kustantamaan keskeisten teostensa
varastoinnin.
Yhteisvarasto ja muita ratkaisuja
Yhtenä mahdollisuutena on nähty taideteosten
yhteinen varasto.
– Varasto voisi toteutua esimerkiksi
taiteilijajärjestöjen yhteistyönä.
Kuvataiteen varasto voisi toimia samalla
taiteen välittäjänä keräilijöille,
säätiöille ja taidemuseoille. Mutta tuskin
saadaan niin suurta varastoa, jolla
ongelmat kokonaan ratkaistaan, sanoo
Aija Jaatinen.
Valtion taideteostoimikunnan
puheenjohtaja, kulttuuriasiainneuvos
Liisa-Maria Hakala-Zilliacus opetusministeriön
taideyksiköstä ei ainakaan
heti innostu varastoideasta.
– Toimivan keskusvaraston toteuttaminen
vaatisi museotason tiloja
ja riittävästi asiantuntevaa henkilökuntaa.
Kyseessä olisi kallis ja mittava
hanke, joka edellyttäisi vuosittaisia
toimintamäärärahoja, hän kommentoi.
–Taidevarasto, jolla olisi kolme
funktiota – säilytyspaikka, myyntikokoelma,
lainaamo – on ideana mielenkiintoinen.
Valtion varaston perustamiseen
ja ylläpitämiseen liittyy kuitenkin
monia ongelmia, enkä usko sen
olevan tällä hetkellä mahdollista.
Yhteisvarastointia voisi hänen
mielestään kokeilla esimerkiksi perustamalla
yhdistyksen, osuuskunnan
tai yrityksen.
– Jos se osoittautuisi toimivaksi
ratkaisuksi, sille voisi yrittää saada
julkistakin tukea. Myös säätiöiden
ja rahastojen rahoitushalukkuutta
kannattaisi tutkia, Hakala-Zilliacus
ehdottaa.
– Teosten tuhoamista ja kaatopaikalle
viemistä positiivisempaa olisi
lahjoitus ns. hyvään tarkoitukseen
ja sellaisille laitoksille, joilla ei ole varaa
hankkia taidetta. Esimerkiksi sairaalat,
koulut, päiväkodit ja vankilat
voisivat olla kiinnostuneita lahjoituksista
ja myös talletuksista, jolloin
omistusoikeus säilyisi taiteilijalla,
hän pohtii.
– Ihan kaikkea ei kannata säästää
ja säilyttää. Minusta on hyvä, että osa
taiteestakin ”katoaa”. Valtion taideteostoimikunta
on jo hankkinut määräaikaisia
taideteoksia, mm. Roi Vaaran
Lumipallokauppias-performanssin
ja Terike Haapojalta mediateoksen, jolle
taiteilija on määritellyt kymmenen
vuoden elinkaaren.
Myöskään taidemaalari Juha Okko
ei innostu yhteisvarastoajatuksesta:
– Mielestäni ajatus valtion taideteosvarastosta
on kammottava. Ensiksi:
mihin se tulee näinä alueellistamisen
aikoina? Toiseksi: millä sen rakentaminen
maksetaan ja ylläpito katetaan?
Pelkkä normien mukainen eli
museovarastoa vastaava tila maksaisi
vähintään kymmenkertaisesti Valtion
taidemuseon hankintamäärärahojen
Mitä pitäisi tehdä, jotta jälkipolville
jäisi kuva vivahteikkaasta ja monipuolisesta
nykytaiteestamme? Kuinka
nykytaiteen säilytys- ja taltiointiongelmat
tulisi ratkaista?
MARJA KOLU
PUHEENVUORO
A R S I S 1 / 0 9
36
ja taideteostoimikunnan vuosibudjetin
verran ja sen ylläpito saman verran
kuin suurehko museo tilakustannuksina
ja palkkoina, Okko toteaa.
Keski-Suomen taidetoimikunnan
pääsihteeri Tiina Nurminen heittää
pallon taiteilijajärjestöille.
– Taiteilijaseurat voisivat järjestää
vaikkapa poistomyyntinäyttelyitä.
Alueelliset taidetoimikunnat voivat
toimia asiassa yhteistyökumppaneina,
hän ehdottaa.
Jotain on jo tehty
Museonjohtaja Taina Myllyharju
Tampereelta pohtii jo käynnistettyjä
toimia museoiden näkökulmasta:
– Taidemuseoiden säilytystilat (eivät
siis varastot) ovat monessa kaupungissa
parhaillaan työn alla. Eri
paikoissa rakennetaan isoja yhteisvarastoja
tai kokoelmakeskuksia, niin
myös Tampereella. Säilytystiloissa
ovat kaikki museaaliset ja kansainvälisetkin
vaatimukset täyttävät turvallisuus-,
ilmastointi- ja kosteusolosuhteet.
Samassa yhteydessä on pohdittu
myös muiden (pienempien) museoiden,
säätiöiden ja yksityisten kokoelmien
säilytysratkaisuja. Konkreettisia
ratkaisuja on pyritty tekemään esimerkiksi
Varsinais-Suomessa, Oulussa ja
Tampereella.
Tampereella asiasta on puhuttu
Tampereen taiteilijaseuran kanssa
ja asia on heitetty mietittäväksi myös
John Nurminen Oy:lle, joka on Tampereen
kaupungin yhteistyökumppani
kokoelmakeskusasiassa. Nurminen
on tulossa mukaan Tampereen museotoimen
hankkeeseen vielä tarkemmin
määrittelemättömällä tavalla. Joka tapauksessa
yhteistyökuvio tulee liittymään
taidelogistisiin palveluihin,
museoesineistön säilytysratkaisuihin
tai konservointipalveluihin. Tässä yhteydessä
on mietitty myös sitä, miten
Nurminen voisi vuokrata säilytystiloja
esimerkiksi yksityisille taiteilijoille
tai toimijoille.
Valtiolla on menossa kansallinen
hanke museoiden kokoelmien digitalisoimiseksi.
Hanke kestää useamman
vuoden ja tarkoituksena on muodostaa
digitaalinen arkisto, jonka aineisto
olisi myös kaikkien kansalaisten
käytettävissä.
Ongelmat teosten säilyttämisessä
ovat erilaisia. Hailuotolainen kuvataiteilija
Anni Rapinoja on työskennellyt
yhdessä luonnon kanssa kohta
20 vuotta.
– Teokset voivat aluksi säikäyttää
konservoijaa. Kerran vanha kimalainen
etsiytyi ”pajunkissakengän” sisäpehmusteisiin
viimeiseen leposijaansa.
Annoin sen jäädä sinne. Kimalaiseen
oli myöhemmin ilmestynyt
pieniä ötököitä, joille ei kuitenkaan
paju kelvannut. Pakasteessa käyttämisen
jälkeen sovimme konservaattorin
kanssa, että kimalainen saa pitää kauniin
leposijansa. Tähän mennessä ei
ole ollut muita ongelmia.
Entä miten hän aikoo säilyttää tuleville
sukupolville erityistilaa ja huolehtimista
vaativat teoksensa? – Viime
kädessä voin kuvitella palauttavani teokseni
takasin luontoon.
Kenen teokset jäävät?
Mikä on tulevaisuuden näkökulmasta
arvokasta nykyisessä ajassa työskentelevien
taiteilijoiden työssä?
– Perinteinen taiteen kerääminen
perustuu ajatukseen ajan keskeisistä
taiteilijoista, joiden uran eri vaiheita
kokoelma sisältää, toteaa taidemaalari
Juha Okko.
– Ajatuksena on, että edes näiden
taiteilijoiden työstä syntyy jonkinlainen
zeitgeist. Käytännössä näin koottujen
kokoelmien työt määrittävät
sen, ketkä ja mitkä työt muodostavat
epävirallisen mutta aktuaalisen kaanonin.
Jos ei muuten, niin kuvamateriaalin
ja tiedon saatavuuden tähden.
– Kun teoksia ostetaan, tilataan
tai otetaan deponoitavaksi, kyse on
subjektiivisista valinnoista. Vaikka puhutaan
asiantuntijuudesta, on esimerkiksi
suomalaisen nykytaiteen kattava
seuraaminen liki mahdotonta taiteilijamäärän
takia. Siksi kukin taiteen toimija
tai toimijaryhmä luo oman käsityksensä
keskeisestä taiteesta ja taiteilijoista.
Kuopion kulttuuritoimen johtaja
Pekka Vähäkankaan mielestä kysymykseen
taideteosten säilyttämisestä
olisi löydettävä periaatetason ratkaisu.
Vähäkankaan mukaan taloudelliset
realiteetit tulevat vastaan niin
varastoinnissa kuin kokoelmapolitiikassakin.
– Taide on pitkälti yhteiskunnan
rahoittamaa. On iso kysymys, miten
ja mitkä henkiset tuotokset tulee säilyttää
tuleville sukupolville.
Kirjoittaja on Jyväskylässä asuva kuvataiteilija.
PUHEENVUORO
Museoita ja kokoelmia
Vuonna 2006 museoissa oli esillä 1 279 vaihtuvaa näyttelyä.
Museoissa esillä olleiden näyttelyiden ja valmistuneiden
kiertonäyttelyiden kokonaismäärästä taidemuseoiden
osuus oli 38 %, kulttuurihistoriallisten museoiden
37 %. Näyttelyistä hiukan yli puolet oli museoiden
omaa tuotantoa.
Ammattimaisesti hoidetuissa museoissa kävi vuoden
2006 aikana 4,5 miljoonaa kävijää. Käyntejä oli 188 000
enemmän kuin vuonna 2005. Kävijöistä 31 % vieraili taidemuseoissa,
39 % kulttuurihistoriallisissa museoissa.
Museoiden kokoelmat antavat mahdollisuuden monentyyppisten
näyttelyiden rakentamiseen. Kulttuurihistoriallisten
museoiden ja erikoismuseoiden kokoelmien
laajuus oli vuoden 2006 lopussa lähes 4,5
miljoonaa. Taideteosten määrä oli noin 286 000, josta
vuoden kartunta oli 3 861.
Lähde: Museotilasto 2006
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)