Coathanger at culturecenter Hanasaari
torstaina, syyskuuta 18, 2014
tiistaina, syyskuuta 16, 2014
Jippii
I promise to begin to write here again- it is been a while I haven´t been here- lots of things has happened during those 4 years I did not comment anything - but I think you have to have something interesting to tell or write of things that arise feelings and kicks to readers-
But here we go-Not yet sure if I write in english ( just to get better in english writing and learn )or in finnish. It depends -
But come along- I will focus on always irritating and exciting theme as design - in bad and good -
keskiviikkona, huhtikuuta 07, 2010
KONE NIMELTÄ KURAATTORI OSA I
Seminaarisarja kuraattorin työstä alkaa Kiasmassa 12.3.2010
KONE NIMELTÄ KURAATTORI: Itsenäisen kuraattorin arvoverkko
Aika: Perjantai, 12.3.2010 klo 12–16:30
Paikka: Kiasman Seminaari-tila
Järjestäjätahot: Suomen Kuraattorien Yhdistys SKY ry ja Nykytaiteen museo Kiasma
Seminaari on maksuton ja avoin kaikille!
Suomen Kuraattorien Yhdistys SKY ry ja Nykytaiteen museo Kiasman museopedagoginen osasto järjestävät vuoden 2010 aikana yhteistyössä neliosaisen KONE NIMELTÄ KURAATTORI -seminaarisarjan, jossa tarkastellaan kuraattorien ammattikuvaa useista eri näkökulmista. Seminaarisarjassa pohditaan alan ammattilaisten kanssa muun muassa kuraattorin työskentelymahdollisuuksia ja -metodeja sekä työoikeuksia ja -velvollisuuksia. Lisäksi seminaareissa käydään läpi kuratoinnin työprosessia sekä globaalin työskentelykentän mahdollisuuksia. Seminaarisarjan kautta SKY pyrkii vakiinnuttamaan kuraattorien ammattinimikkeen sekä tekemään kuraattorien työtä ja työnkuvaa tunnetuksi.
Seminaarit järjestetään Kiasman Seminaari-tilassa perjantaisin 123., 7.5. (huom.! muuttunut päivä), 10.9. sekä 12.11.2010.
Seminaarisarjan avauksessa perjantaina 12.3. aiheena on itsenäisen kuraattorin arvoverkon määritteleminen. Tähän sisältyy muun muassa kuraattorin ammatillinen toiminta sekä oman ammattilaisuuden määritteleminen suhteessa taiteen kenttään ja työmahdollisuuksien luomiseen. Ensimmäisen seminaarin kolme pääpuhujaa ovat Kiasman vs. kokoelmaintendentti ja vs. johtaja Pirkko Siitari, pariisilaisen Jeu de Paume -museon kuraattori Manuel Cirauqui (ES/FR) sekä kuvataiteilija ja itsenäinen kuraattori Minna L. Henriksson. Puhujat esitelmöivät omasta työstään sekä oman kuraattoriutensa määrittymisestä. Kommentaattorit Otso Kantokorpi, taidekriitikko ja kuraattori, sekä Henna Paunu, Rauman taidemuseon amanuenssi, avaavat esitelmät yleisön keskusteluun.
Seminaari järjestetään yhteistyössä Helsinki International Artist in Residence Programme HIAPin kanssa.
Seminaarin puheenvuorot sekä keskustelut pidetään suomeksi ja englanniksi. Jokaisen puheenvuoron jälkeen on varattu aikaa sekä kommentteihin että yleisökysymyksiin.
Ohjelma:
12.00 Seminaarisarjan avaussanat ja esittely: SKY:n puheenjohtaja Aura Seikkula sekä Kiasman vastaava museolehtori Sanna Hirvonen
12.30 Pirkko Siitari, vs. kokoelmaintendentti ja vs. johtaja, Nykytaiteen museo Kiasma
13.30 Manuel Cirauqui, kuraattori, Jeu de Paume, Pariisi
14.30 Kahvitauko
15.00 Minna L. Henriksson, itsenäinen kuraattori ja kuvataiteilija
16.00 Yhteenveto
16:30 Tilaisuus päättyy
MUISTIINPANOJA SEMINAARIN PUHEENVUOROISTA
Tilaisuus alkoi Kiasma-auditoriossa Suomen kuraattoriyhdistyksen puheenjohtajan lyhyellä esittelyllä kuraattoriyhdistyksen toimintaperiaatteista, päivän seminaarin sisällön esittelyllä.Puheenvuorot sisälsivät pohdintaa itsenäisen kuraattorien ja museoissa toimivien kuraattorien työn eroavaisuuksia sekä kuraattorien arvomaailmoja, toimintaympäristöjä.
Kokoelmaintendentti Pirkko Siitari aloitti puheenvuorollaan kertoen omista kokemuksistaan kuraattorina toimimisesta, näyttelyiden rakentamisesta,sisältöjen synnyttämisestä. Siitari on toiminut parinkymmenen vuoden ajan kuvataiteen eri tehtävissä.
Siitarin ura kuraattorina alkaa pohjoisesta Oulusta, Pohjoisen valokuvakeskuksen toiminnanjohtajana- Suomessa toimii tällä hetkellä kymmenen itsensä valokuvakeskukseksi laskevaa yhdistystä http://fi.wikipedia.org/wiki/Valokuvakeskus.
Pirkko Siitari on koulutukseltaan filosofian maisteri. Hän on opiskellut taiteen teoriaa Jan van Eyck Akatemaissa Hollanissa.
Kuraattorina Siitari on toiminut seuraavissa näyttelyissä Ajan kuva- väkivalta 1994, Reading Room 1995 yhteistyössä Renee Turnerin kanssa , MAP- Media Art Project 2007 yhteistyössä Leena-Maija Rossin kanssa, vuosina 2004 -2008 hän toimi ensimmäisenä ammatimaisena museon johtajana Keravan Taidemuseossa.
Siitari on toiminut Suomen Valokuvataiteen museon näyttelypäällikönä.
Eli varsin monipuolinen ja moniolosuhteinen tausta puhua päivän aiheesta: Kone nimeltä kuraattori.
Pirkko Siitarin aloitti kuratoinnin 90-luvulla. Suomessa vallitsi tuolloin lama.
Siitarin mielestä kuratointiin vaikuttaa merkittävästi missä toimintaympäristössä työ suoritetaan, milloin ja mitä esitellään.
Hänen mielestään on oivallista työskennellä kuraattorina työpareina.
Kuraattorin työ ei ole työskentelyä tähtenä tähtien kanssa vaan työ voi käsittää siivousta, tiedottamista, taiteilijatapaamisia, matkajärjestelyjä - mitä tahansa inhimmillistä toimintaa taiteilija- ja teosvalintojen lisäksi hänen kokemuksestaan.
90-luvulla kun hän aloitti kuraattoritoiminnan valokuvataide nosti suosiotaan ja yhteiskunnallisen valokuvataiteen esiinmarssi monine muotoineen tuli yhä enenevässä määrin osaksi suomalaista näyttelytoimintaa museoissa ja gallerioissa- toisaalta oli yhteiskunnallista tilaustakin ,valokuvaamalla pystyttiin nopeasti dokumentoimaan ja ottamaan kantaa yhteiskunnallisiin tapahtumiin kansallisesti ja kansainvälisesti. Valokuvan keinoin oli nopeaa olla ajankohtainen. Teemoja olivat Ajan Kuva Väkivalta 1994, Bosnia, lama, työttömyys.
Kolmas sektori alkoi tuottamaan näyttelytoimintaa Oulun taidemuseon ohella.Näyttelytilat saatiin Oulun Taidemuseolta.
Tyypillistä ajalle oli yhteistyö eri julkisten toimijoiden kesken kuten yhteistyö Jyväskylän yliopiston Valtio-opin laitoksen kanssa / Matti Vuorio -Rosa Liksom :Tappo.
Siitari korosti laajaa yhteistyötä tutkijoiden , taiteilijoiden ja kirjailijoiden kanssa.Syntyi Rovanimen taidemuseolle näyttely Siirtymiä kuraattoriparina Leena Lohiniva.Metodi -Call for Papers 1994.
Ei ollut käytettävissä tuolloin googlea taiteilijahakujen apuna - tietoja taiteilijoista haettiin erilaisten kontaktipintojen välityksellä, viidakkorumputekniikalla.
Siitarin mukaan näyttelystä tuli sillisalaattia, mutta kokemus oli monimuotoisuutensa vuoksi merkittävä ja opettavainen.
Nykyisin valokuvakeksukset ovat enemmän tuottajan rooliin; on syntynyt kansainvälisiä valokuvataiteen residenssejä, joiden yhteydessä vieraileva taiteilija järjestää näyttelyn ja mahdollisesti työpajoja.
Valokuvakeskuksissa ja muissa aiemmissa eri kuvataiteen toimintaympäristöissä Pirkko Siitari koki,että kuraattori teki kaiken maan ja taivaan välillä ja sisällöille jäi liian vähän aikaa. Nykyaikana taas museoissa työskeneteleviltä toimijoilta vaaditaan tuloksellisuuden ja houkuttelevuuden nimissä yhä tiuhempaan vaihtuvia näyttelyitä , mitä Siitari piti huonona ilmiönä nykyajassa.
Enemmän pohdittuja, syvällisiä , kestäviä näyttelyitä hitaamassa syklissä hän linjaa.
Valokuvataiteen museon näyttelypäällikönä työskennellessään hän pohti eroja valokuvakeskuksissa toimimiseen. Erona oli tietenkin isommat resussit ja runsas asiantuntijajoukko,joilla kaikilla oli omat erityistehtävät - enää ei tarvinnut suoriutua kaikesta,sai keskittyä sisältöihin. Teemoja olivat tuolloin kotialbumit ja valittiin aiheiksi yleisölle esimerkikiksi Minä ja Eiffel-torni.
90-luvulla tuli myös lakiuudistus samaa sukupuolta olevien parien mahdollisuudesta rekisteröityä ja aiheesta valmistui valokuvateoksia.
2004 siirtymisestään - Keravan Taidemuseotlle Siitari luonnehti , että museo oli enemmän unelma museosta kuin museo; rahaa ei ollut lainkaan käytettävissä. Kaksi palkattua työntekijää. Tuolloin tuotettiin omia näyttelyitä yhteistyössä taiteilijoiden kanssa.Yhdessä hankittin rahat ja toteutettiin näyttelyt.Kuten näyttely Havainto ja Utopia -nykytaidetta Mongoliasta- näyttelyssä mukana muukin näkökulma kuin maantieteellinen.Instituutio avasi ovensa , antoi tilat , Keravan taidemuseon nimen , taiteilija-kuraattoriparityöskentely oli jo Siitarille tuttua- uskalsi ottaa riskin , vaikka Mongolian nykytaide ei herättänyt innostusta rahoittajissa.
Kiasmaa toimintaympäristönä hän luonnehti kokoelmanäyttelyiden esittelypaikkana ja hänen mielestään kokoelmanäyttelyiden kokoamiseen tulisi olla riittävästi aikaa ja niiden tulisi olla esillä pitempään eli näyttelyiden vaihtoaikataulu on nykyisellään liian kiivas ja sisällöt kärsivät.
Miten määritellä kuraattori?
On väitetty, että kuraattori vie taiteilijan aseman näyttelyssä , kuraattori rakentaa oman taideteoksen käyttäen astinlautanaan taiteilijoita.
Kuraattorin tehtävä on sijoittaa kuvataiteilija näyttely-ympäristöön siten , että taiteilija on näyttelyssä mukana omalla teoksellaan, sisällöt määrittyvät teoksen ehdoilla, ei niin mitä viereen viritetään. Kuraattori ei tee työtään yksin painottaa Siitari. Kolmikanta Taiteilija -Yleisö - Taidelaitos - ne kolme asiaa toimivat hyvin suunnitelussa ja rakennetussa näyttelyssä.
Haasteiksi Siitari toteaa laitosten ja järjestelmien ajan viemisen , kuratoinnin lisäkai taidelaitosten tulee taipua ja olla muutakin kuin valkoinen laatikko tai musta laatikko- muunkinlainen suhde taiteeseen esim taiteeseen , jota ei toteuteta seinien sisällä.
Yhteenvetona Siitari totesi , että yleisö saattaa loukkkaantua ja närkästyä kantaaottavista teoksista.Esim Ympäristökatastrofeja tai väkivaltaa käsittelevät kuvat saavat yleisön reagoimaan mielipidesivuilla .
Onko kahdenkymmenen vuoden aikana muuttunut yleisön taiteilijoiden välinen vuorovaikutus?
Siitarin mielestä on. Kantaaottava nykytaide ei tökkää yleisöä silmään. Hän muistuttaa , että työskennellessään Pohjoisen Valokuvakeskuksessa parikymmnetä vuotta sitten , pyrittiin valkuvataiteella rikkomaan rajoja.
Kun taas Valokuvataiteen museolla hän sai olla enemmän historioitsijan roolissa ja keskittyä enemmän sisältöihin.
Miten olennaista kuraattorille on tuntea museon, taidelaitoksen toimintaympäristöt?Päästä ylittämään ennakkoluuloja? Onko itsenäinen kuraattori vapaampi kuin kulttuurilaitoksissa työskentelvä?
Siitari haluaa lisää poikkitaiteellista ja - tieteellistä toimintaa ja lisää seminaareja aiheesta.
Käytäntö ja teoria -näyttelyprosessin kuvausopus tekeille!
Osa II seminaarista lähiaikoina
Marja
KONE NIMELTÄ KURAATTORI: Itsenäisen kuraattorin arvoverkko
Aika: Perjantai, 12.3.2010 klo 12–16:30
Paikka: Kiasman Seminaari-tila
Järjestäjätahot: Suomen Kuraattorien Yhdistys SKY ry ja Nykytaiteen museo Kiasma
Seminaari on maksuton ja avoin kaikille!
Suomen Kuraattorien Yhdistys SKY ry ja Nykytaiteen museo Kiasman museopedagoginen osasto järjestävät vuoden 2010 aikana yhteistyössä neliosaisen KONE NIMELTÄ KURAATTORI -seminaarisarjan, jossa tarkastellaan kuraattorien ammattikuvaa useista eri näkökulmista. Seminaarisarjassa pohditaan alan ammattilaisten kanssa muun muassa kuraattorin työskentelymahdollisuuksia ja -metodeja sekä työoikeuksia ja -velvollisuuksia. Lisäksi seminaareissa käydään läpi kuratoinnin työprosessia sekä globaalin työskentelykentän mahdollisuuksia. Seminaarisarjan kautta SKY pyrkii vakiinnuttamaan kuraattorien ammattinimikkeen sekä tekemään kuraattorien työtä ja työnkuvaa tunnetuksi.
Seminaarit järjestetään Kiasman Seminaari-tilassa perjantaisin 123., 7.5. (huom.! muuttunut päivä), 10.9. sekä 12.11.2010.
Seminaarisarjan avauksessa perjantaina 12.3. aiheena on itsenäisen kuraattorin arvoverkon määritteleminen. Tähän sisältyy muun muassa kuraattorin ammatillinen toiminta sekä oman ammattilaisuuden määritteleminen suhteessa taiteen kenttään ja työmahdollisuuksien luomiseen. Ensimmäisen seminaarin kolme pääpuhujaa ovat Kiasman vs. kokoelmaintendentti ja vs. johtaja Pirkko Siitari, pariisilaisen Jeu de Paume -museon kuraattori Manuel Cirauqui (ES/FR) sekä kuvataiteilija ja itsenäinen kuraattori Minna L. Henriksson. Puhujat esitelmöivät omasta työstään sekä oman kuraattoriutensa määrittymisestä. Kommentaattorit Otso Kantokorpi, taidekriitikko ja kuraattori, sekä Henna Paunu, Rauman taidemuseon amanuenssi, avaavat esitelmät yleisön keskusteluun.
Seminaari järjestetään yhteistyössä Helsinki International Artist in Residence Programme HIAPin kanssa.
Seminaarin puheenvuorot sekä keskustelut pidetään suomeksi ja englanniksi. Jokaisen puheenvuoron jälkeen on varattu aikaa sekä kommentteihin että yleisökysymyksiin.
Ohjelma:
12.00 Seminaarisarjan avaussanat ja esittely: SKY:n puheenjohtaja Aura Seikkula sekä Kiasman vastaava museolehtori Sanna Hirvonen
12.30 Pirkko Siitari, vs. kokoelmaintendentti ja vs. johtaja, Nykytaiteen museo Kiasma
13.30 Manuel Cirauqui, kuraattori, Jeu de Paume, Pariisi
14.30 Kahvitauko
15.00 Minna L. Henriksson, itsenäinen kuraattori ja kuvataiteilija
16.00 Yhteenveto
16:30 Tilaisuus päättyy
MUISTIINPANOJA SEMINAARIN PUHEENVUOROISTA
Tilaisuus alkoi Kiasma-auditoriossa Suomen kuraattoriyhdistyksen puheenjohtajan lyhyellä esittelyllä kuraattoriyhdistyksen toimintaperiaatteista, päivän seminaarin sisällön esittelyllä.Puheenvuorot sisälsivät pohdintaa itsenäisen kuraattorien ja museoissa toimivien kuraattorien työn eroavaisuuksia sekä kuraattorien arvomaailmoja, toimintaympäristöjä.
Kokoelmaintendentti Pirkko Siitari aloitti puheenvuorollaan kertoen omista kokemuksistaan kuraattorina toimimisesta, näyttelyiden rakentamisesta,sisältöjen synnyttämisestä. Siitari on toiminut parinkymmenen vuoden ajan kuvataiteen eri tehtävissä.
Siitarin ura kuraattorina alkaa pohjoisesta Oulusta, Pohjoisen valokuvakeskuksen toiminnanjohtajana- Suomessa toimii tällä hetkellä kymmenen itsensä valokuvakeskukseksi laskevaa yhdistystä http://fi.wikipedia.org/wiki/Valokuvakeskus.
Pirkko Siitari on koulutukseltaan filosofian maisteri. Hän on opiskellut taiteen teoriaa Jan van Eyck Akatemaissa Hollanissa.
Kuraattorina Siitari on toiminut seuraavissa näyttelyissä Ajan kuva- väkivalta 1994, Reading Room 1995 yhteistyössä Renee Turnerin kanssa , MAP- Media Art Project 2007 yhteistyössä Leena-Maija Rossin kanssa, vuosina 2004 -2008 hän toimi ensimmäisenä ammatimaisena museon johtajana Keravan Taidemuseossa.
Siitari on toiminut Suomen Valokuvataiteen museon näyttelypäällikönä.
Eli varsin monipuolinen ja moniolosuhteinen tausta puhua päivän aiheesta: Kone nimeltä kuraattori.
Pirkko Siitarin aloitti kuratoinnin 90-luvulla. Suomessa vallitsi tuolloin lama.
Siitarin mielestä kuratointiin vaikuttaa merkittävästi missä toimintaympäristössä työ suoritetaan, milloin ja mitä esitellään.
Hänen mielestään on oivallista työskennellä kuraattorina työpareina.
Kuraattorin työ ei ole työskentelyä tähtenä tähtien kanssa vaan työ voi käsittää siivousta, tiedottamista, taiteilijatapaamisia, matkajärjestelyjä - mitä tahansa inhimmillistä toimintaa taiteilija- ja teosvalintojen lisäksi hänen kokemuksestaan.
90-luvulla kun hän aloitti kuraattoritoiminnan valokuvataide nosti suosiotaan ja yhteiskunnallisen valokuvataiteen esiinmarssi monine muotoineen tuli yhä enenevässä määrin osaksi suomalaista näyttelytoimintaa museoissa ja gallerioissa- toisaalta oli yhteiskunnallista tilaustakin ,valokuvaamalla pystyttiin nopeasti dokumentoimaan ja ottamaan kantaa yhteiskunnallisiin tapahtumiin kansallisesti ja kansainvälisesti. Valokuvan keinoin oli nopeaa olla ajankohtainen. Teemoja olivat Ajan Kuva Väkivalta 1994, Bosnia, lama, työttömyys.
Kolmas sektori alkoi tuottamaan näyttelytoimintaa Oulun taidemuseon ohella.Näyttelytilat saatiin Oulun Taidemuseolta.
Tyypillistä ajalle oli yhteistyö eri julkisten toimijoiden kesken kuten yhteistyö Jyväskylän yliopiston Valtio-opin laitoksen kanssa / Matti Vuorio -Rosa Liksom :Tappo.
Siitari korosti laajaa yhteistyötä tutkijoiden , taiteilijoiden ja kirjailijoiden kanssa.Syntyi Rovanimen taidemuseolle näyttely Siirtymiä kuraattoriparina Leena Lohiniva.Metodi -Call for Papers 1994.
Ei ollut käytettävissä tuolloin googlea taiteilijahakujen apuna - tietoja taiteilijoista haettiin erilaisten kontaktipintojen välityksellä, viidakkorumputekniikalla.
Siitarin mukaan näyttelystä tuli sillisalaattia, mutta kokemus oli monimuotoisuutensa vuoksi merkittävä ja opettavainen.
Nykyisin valokuvakeksukset ovat enemmän tuottajan rooliin; on syntynyt kansainvälisiä valokuvataiteen residenssejä, joiden yhteydessä vieraileva taiteilija järjestää näyttelyn ja mahdollisesti työpajoja.
Valokuvakeskuksissa ja muissa aiemmissa eri kuvataiteen toimintaympäristöissä Pirkko Siitari koki,että kuraattori teki kaiken maan ja taivaan välillä ja sisällöille jäi liian vähän aikaa. Nykyaikana taas museoissa työskeneteleviltä toimijoilta vaaditaan tuloksellisuuden ja houkuttelevuuden nimissä yhä tiuhempaan vaihtuvia näyttelyitä , mitä Siitari piti huonona ilmiönä nykyajassa.
Enemmän pohdittuja, syvällisiä , kestäviä näyttelyitä hitaamassa syklissä hän linjaa.
Valokuvataiteen museon näyttelypäällikönä työskennellessään hän pohti eroja valokuvakeskuksissa toimimiseen. Erona oli tietenkin isommat resussit ja runsas asiantuntijajoukko,joilla kaikilla oli omat erityistehtävät - enää ei tarvinnut suoriutua kaikesta,sai keskittyä sisältöihin. Teemoja olivat tuolloin kotialbumit ja valittiin aiheiksi yleisölle esimerkikiksi Minä ja Eiffel-torni.
90-luvulla tuli myös lakiuudistus samaa sukupuolta olevien parien mahdollisuudesta rekisteröityä ja aiheesta valmistui valokuvateoksia.
2004 siirtymisestään - Keravan Taidemuseotlle Siitari luonnehti , että museo oli enemmän unelma museosta kuin museo; rahaa ei ollut lainkaan käytettävissä. Kaksi palkattua työntekijää. Tuolloin tuotettiin omia näyttelyitä yhteistyössä taiteilijoiden kanssa.Yhdessä hankittin rahat ja toteutettiin näyttelyt.Kuten näyttely Havainto ja Utopia -nykytaidetta Mongoliasta- näyttelyssä mukana muukin näkökulma kuin maantieteellinen.Instituutio avasi ovensa , antoi tilat , Keravan taidemuseon nimen , taiteilija-kuraattoriparityöskentely oli jo Siitarille tuttua- uskalsi ottaa riskin , vaikka Mongolian nykytaide ei herättänyt innostusta rahoittajissa.
Kiasmaa toimintaympäristönä hän luonnehti kokoelmanäyttelyiden esittelypaikkana ja hänen mielestään kokoelmanäyttelyiden kokoamiseen tulisi olla riittävästi aikaa ja niiden tulisi olla esillä pitempään eli näyttelyiden vaihtoaikataulu on nykyisellään liian kiivas ja sisällöt kärsivät.
Miten määritellä kuraattori?
On väitetty, että kuraattori vie taiteilijan aseman näyttelyssä , kuraattori rakentaa oman taideteoksen käyttäen astinlautanaan taiteilijoita.
Kuraattorin tehtävä on sijoittaa kuvataiteilija näyttely-ympäristöön siten , että taiteilija on näyttelyssä mukana omalla teoksellaan, sisällöt määrittyvät teoksen ehdoilla, ei niin mitä viereen viritetään. Kuraattori ei tee työtään yksin painottaa Siitari. Kolmikanta Taiteilija -Yleisö - Taidelaitos - ne kolme asiaa toimivat hyvin suunnitelussa ja rakennetussa näyttelyssä.
Haasteiksi Siitari toteaa laitosten ja järjestelmien ajan viemisen , kuratoinnin lisäkai taidelaitosten tulee taipua ja olla muutakin kuin valkoinen laatikko tai musta laatikko- muunkinlainen suhde taiteeseen esim taiteeseen , jota ei toteuteta seinien sisällä.
Yhteenvetona Siitari totesi , että yleisö saattaa loukkkaantua ja närkästyä kantaaottavista teoksista.Esim Ympäristökatastrofeja tai väkivaltaa käsittelevät kuvat saavat yleisön reagoimaan mielipidesivuilla .
Onko kahdenkymmenen vuoden aikana muuttunut yleisön taiteilijoiden välinen vuorovaikutus?
Siitarin mielestä on. Kantaaottava nykytaide ei tökkää yleisöä silmään. Hän muistuttaa , että työskennellessään Pohjoisen Valokuvakeskuksessa parikymmnetä vuotta sitten , pyrittiin valkuvataiteella rikkomaan rajoja.
Kun taas Valokuvataiteen museolla hän sai olla enemmän historioitsijan roolissa ja keskittyä enemmän sisältöihin.
Miten olennaista kuraattorille on tuntea museon, taidelaitoksen toimintaympäristöt?Päästä ylittämään ennakkoluuloja? Onko itsenäinen kuraattori vapaampi kuin kulttuurilaitoksissa työskentelvä?
Siitari haluaa lisää poikkitaiteellista ja - tieteellistä toimintaa ja lisää seminaareja aiheesta.
Käytäntö ja teoria -näyttelyprosessin kuvausopus tekeille!
Osa II seminaarista lähiaikoina
Marja
tiistaina, maaliskuuta 23, 2010
%-PERIAATE-EVÄSTÄ TURKKUSEST!
Julkisen taiteen hinnoittelu - ja neuvottelutaidot-seminaari
Aika torstai 18.2 klo 13-17 Tyksin Auditorio Turku
Osallistuin Julkisen taiteen hinnoittelu- ja neuvottelutaidot seminaariin Turussa.
Taideaalto- hanke järjesti sarjassaan kolmannen seminaarin.Tarkoituksena edistää edelleen yksityisten rakennuttajien julkisia taidehankintoja - hanketta rahoittaa Varsinais-Suomen maakuntarhaston kehittämisrahasto kahden vuoden ajan.
Seminaarin avasi suunnitelija Millla Järvipetäjä kertoen Taideaallon tavoitteista
Milla Järvipetäjä Taideaalto
Taideaalto kannustaa taidehankintoihin
Taideaalto kannustaa rakennuttajia taidehankintoihin ja prosentti toteuttamiseen. Se lisää rakennuskustannuksista taiteeseen –periaatteen taiteilijoiden valmiuksia tehdä tilausteoksia ja asiakkaan huomioon ottamista julkisissa ja yksityisissä tilauksissa. Hanke herättää rakennusteollisuuden kiinnostuksen taiteilijamallistojen toteuttamiseen.
Hanke toteutetaan maakunnan kehittämisrahalla Taideaalto on kaksivuotinen julkisiin taidehankintoihin keskittyvä hanke Varsinais-Suomessa. Varsinais-Suomen taidetoimikunta tekee hanketta yhdessä Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin ja Turun taideakatemian kanssa.
Taideaallon tavoitteet ovat:
1. Julkisten ja yksityisten taidehankintojen lisääminen
2. Uusia innovaatioita ja taidetuotteita rakentamisen ja taiteen kohtaamispisteissä
3. Taiteilijoiden taidot toteuttaa julkisia taideteoksia paranevat ja he huomioivat asiakaslähtöisyyden teoksia suunnitellessaan ja toteuttaessaan
Taustaa: T-sairaalan taidekokoelma
Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri hankkii Tyksin T-sairaalan laajennusosaan laajan taidekokoelmaan vuosina 2009-2011. Taideaalto -projekti laajentaa taidehankintojen vaikutuksia Tyksin ulkopuolelle ja nostaa taidehankinnat valtakunnalliseksi esimerkiksi.
Sairaanhoitopiiri vastaa yksin T-sairaalan taidehankinnoista.
T-sairaalan laajennus ja taidehankinnat luovat hankkeelle ainutkertaiset puitteet; ilman suurta maakunnallista rakennushanketta Taideaalto olisi mahdoton toteuttaa. Mittava rakennushanke ja sen lukuisat toteuttajayritykset luovat hyvän kontaktiverkon, jonka avulla Taideaallon vaikuttavuus kasvaa.
Ensimmäinen seminaari 18.2.2010
Taideaallon ensimmäinen taiteilijoille suunnattu tilaisuus käsittelee Julkisen taiteen hinnoittelu - ja neuvottelutaitoja.Käsitellään taideteoksen tilaamista, kilpailuihin ja tarjouspyyntöihin vastaamista, teosten hinnoitteluun liittyviä kysymyksiä sekä dialogia taidehankinnan eri osapuolten välillä. Tilaisuudesta vastaa Taideaalto-hanke ja Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemian Taide julkisissa tiloissa - erikoistumisopinnot ja täydennyskoulutus.
Turun seminaarin ohjelmassa oli viimetipan muutoksia ja henkilövaihdoksia , mutta henkilövaihto oli hoidettu hyvin ja tilalle saatu korvaavia asiantuntijaluennoitsijoita lyhyellä varoituksella
Turun museotoimen apulaisjohtajan Päivi Kiisken ollessa estynyt puhumaan seminaarissa julkisen taiteen valintaprosesseista tilalla esitti näkemyksiään Turun kaupungin asemakaavapäällikkö Timo Hintsanen puhuen kaupunkiarkkitehtuurin ja julkisen taideteoksen suhteesta.Hän myös perusteli hyvin julkisia taideteohankintoja:
1.Taide lisää raknnusten ja alueiden taloudellista arvoa
2.Lisää vetovoimaa alueelle
3.Lisää hyvinvointia arjessa.
4.Töitä taiteilijoille
Hänen mielestään taideteos otetaan liian myöhäisessä vaiheessa budjettiin. Edelleen hän esitti,että %-periaate tulee ottaa huomioon varsinkin julkisessa yhdyskuntarakentamisessa kuten katurakentamisessa ja viher- ja puistoalueiden suunnittelussa Esimerkiksi hän otti Lohja-Muurla moottoritien rakentamisen , jossa yksi kilometri maksoi 5 Miljoonaa euroa- otetaanpa siitä 1% taidehankintaan! Turussa osayleiskaavassa %-periaatesuosituts- ei siis pakko.Ongelma on ,että puuttu valvonta, vrt rakennusvalvonta- eli käytännössä jokaisessa alueen kohteessa tulee olla taideteos toteutettun!. Edelleen problematiikkaa,vaikea sisällyttää määräyksiä, miten taideteos päätyy kaupunkitilaan
Niissä budjetit ja volyymit ovat isoja ja niihin sisältyy aina varaus 5- 10% - ennalta arvaattomien kulujen osuuteen aina - Timo Hintsasen mielestä tähän saumaan tulisi taideteokset budjetoida- hän oli sitä mieltä , että tällainen ensivalmisteluissa ja suunnitelmissa mukana oleva taidehankinta olisi erityisen järkevää ja mielekästä kaikille osapuolille. Taide näkyy aivan liian aneemisesti julkisessa rakentamisessa- enemmän käytännöksi hän toivoi julkisten taidehankintojen muotoutuvan .Luvaten jatkossa itsekkin nostaa asiaa esiin tulevissa kaavoituohjelmissa Turussa. Esimerkkeinä Hintsanen mainitsi Kakolan alueen rakentamisen , Linnanfältti, Telakkaranta,Penninsilta., Turussa uusimpina rakennettavian alueina. Ongelmia ovat myös rakennussuunnitelma ja toteutus ei ole järjestelmä kuten Oulun %-periaatemallissa.Ongelma myös julkisten hankintojen kilpailuttamisen vaatimus- miten ohitetaan?. Meluesteiden suunnittelukilpailu ei lisännyt kustannusarviota vaan imgoarvoa - saatiin pakollisista seinäkkeistä hyvän näköisiä.
Puute on , että ei ole toimijaa rakennuttajien - usein teknisen viraston ja taiteilijoiden välissä esittelemässä asiaa- Tällainen taho voisi olla kaupunkien ja kuntien kulttuuritoimen , taidemuseon ja rakennuspuolen edustajista koottu työryhmä, joka toimisi siis kuten muutkin julkiset työryhmät ja hankinnat olisi kirjattu kaavoitukseen maininnalla ,että alueen rakentamiseen ja suunnitteluun tulee sisältyä julkisia taidehankintoja kuten Arabianranta tai Tiepiirien maisemointiin ja taidetoshankkeet kuten Savokarjalan tiepiirissä pohti Timo Hintsanen.Hänen mielestään prosenttiperiaate on eriomainen tapaa kohentaa ympäristön arvoa ja viihtyvyyttä.
Kuvataiteilija Milja Viidan puheenvuorossa käsiteltiin taiteilijan ja tilaajan sopimuksen ehtoja, taiteilijapalkkaa , kuluerittelyä, ruohonjuuritason ongelmia ja käytännön esimerkkiä immateriaalisen teoksen tilaamisesta. Milja Viita oli voittanut kilpailun, jossa Siemenpuusäätiö etsi Sademetsien suojelua edistäviä taideteoksia multimedian keinoin.He hankkivat kertakorvauksella Milja Viidan multimediateoksen ja esitysoikeuden teokseen. Teos toimii myös Siemenpuusaäätiön mainoksena yhteistyötahoille.
Milja Viita ei kokemattomana ollut laatinut kustannusarviota ja kokonaisbudjettia kunnolla. Hän oli määritellyt oman taiteilijapalkkion liian pieneksi .
Onneksi tilaaja oli varautunut kulumenoihin taiteilijapalkkion lisäksi ja Milja Viita sai hankeesseen myös tuottajan muutaman kuukauden ajalle. Teos kuvattiin Keniassa ja Suomessa ja teoksessa lapset esittivät sukupuuttoon kuolevien lintujen lauluääniä kuorona Keniassa ja Suomessa luonnossa metsässä , hakkuualueilla. Kuvauskalusto, kuljetus,lintujen aitojen lauluäänien taltiointi luonnossa, tulkkaus ovat isoja kulueriä puhumattakaan matkustamisesta mantereelta toiselle useksi viikoksi.
Valaisevaa oli Milja Viidan esityksessä kuinka monia asioita aloittelevan taiteilija tulee tietää sopimuksia laatiessaan.Ettei unohdu oma eläketurva, alv , verotus.
Salosta piti olla kaupungin arkkitehti Lauri Holmen kertomassa Salon kaupungin jo useampikymmenvuotista julkisen taiteen %-periaattekäytäntöä - hän oli sairastunut ja hänen tilallaan oli Salon taidemuseon vs.amanuenssi Ulla Leino. Lauri Holmen oli antanut hänelle viestiä seminaarituomisiksi:Holmenin mielestä tekninen virasto on avainasemassa taideteoksia hankittaessa.Lisäksi hyvää esimerkkiä voi ottaa renesanssista - insinöörit , muotoilijat , arkkitehdit , taiteilijat tekivät saumatonta yhteistyötä. Holmen hehkuttaa myös Bauhaus -henkeä, jossa taiteilijat ,arkkitehdit, insinöörit puhalsivat yhteen hiileen. Kilpailulla ei saada parasta lopputulosta- parasta on tilata taiteilijalta suoraan hän myös toteaa terveisissään
Salon taidemuseon vs amanuenssi Ulla Leino esitteli Salon taidemuseon hankintoja ja sijoittamisia kaupunkiympäristöön Salon taidemuseon nettisivustojen avulla 70-luvulta lähtien- isoja ja pieniä taideteoksia- kuvaavaa Salon kaupungin hankinoille oli, että teokset olivat enimmiltään yksittäisiä veistos tai maalaushankintoja , ei niinkään isompia ympäristötaiteellisia hankintoja , jotka olisivat olleet mukana raknnuksen tai aluesuunnittelun alusta lähtien.Ulla Leino totesikin , että kyse on
Milla Järvipetäjä puheenvuorossaan pohti miten julkinen taideteoshankinta kannattaa toteuttaa :onko kutsukilpailu, kaikille avoin kilpailu, suora tilaus tekijältä. Hän pohti kipailuehdotusten laatueroja- hyvä ja huono kilpailuehdotus.
Usein julkisiin tiloihin hankitaan taidetta kilpailuilla- määritetään mittakaava , materiaalivalintoja, teknisiä ja laadullisia vaatimuksia. Huonossa ehdotuksessa ei välttämättä ole huomioitu ,että pienoiskoossa esitetty kappale ei luonnollisessa koossa sovi annetuun tilaan. Teoksen materaali saattaa olla ulkotilaan arkaluontoinen, ilkivallalle altis tms. Teoksen kirjallisen selvityksen osuus saattaa olla liian ylimalkainen ,samoin budjetti ,jolloin koko ehdotus on epämääräinen vaikka idea voisi sinänsä olla toimiva ja kiehtova.
Hyvä ehdotus on luonnosteltu annettuun mittakaavan , tehty 3 d -mallinnos annettuun tilaan, kustannusarvio ja kirjallinen osuus käytetyistä materaaleista ja tekniikasta käyvät ilmi hyvin.
TYKS:nT-sairaalan taidekoordinaattori Matti Tainio puhui puolestaan muotoilija Susanna Hoikkalan -Designmachine-tilalta T-sairaalan taidehankintojen yleisistä periaatteista, ongelmista ja ratkaisuista.
Matti Tainio totesi aluksi,että oli vaikea saada aikataulullisesti kaikki toimijat kokoukseen; kiireinen arkkitehti Paatelainen, rakennuttajat, taiteilijat.Integroituminen sairaalaan rakentamiseen, miten isoja teoksia saat sijoitettua, jotta eivät häiritse hoitoja.
Rakentajan odotukset - mitkä ovat oikeutettuja? Henkilökunnan huomioon ottaminen; puhuminen ja tiedottaminen Hänen roolinsa oli toimia ison rakennushankkeen rakennuttajien, suunnittelijoiden , sairaalanjohdon ja taiteilijoiden yhteyshenkilönä ,KÄTILÖNÄ -VIESTINVIEJÄNÄ niinkuin hän ilmaisi.
Valaisevaa oli hän todetessaan,että hänen työnsä olisi pitänyt alkaa vuotta aiemmin,eikä vasta 2008, jolloin rakentaminen oli jo täydessä vauhdissa.
Luottamuksen saavuttaminen rakennuksen suunnittelijaan ja siltojen ja yhteistyön rakentaminen eri osapuolien välillä olisi tullut aloittaa samaan aikaan kun rakennuksen suunnitteluprosessi. Nyt hän totesi , että kaikilla oli jo kiire ja taideteoksista neuvotteleminen ja niiden sijoittaminen hyväksymisen jälkeen tiloihin juoksutti ja etsinnässä olivat vastuuhenkilöt työmaalla.
Sitouttaminen taiteeseen tuli hiukan jälkijunassa.T-sairalaan hankkeen hän totesi olleen mielenkiintoinen työtehtävä omine erityispiirteineen; sairaalaan tullaan monessa mielentilassa ja monesta syystä,siellä joutuu olemaan viikkoja, kuukausia tai vain muutaman tunnin. Seinille ei voi laittaa mitä tahansa kuvaa. Ketään ei saa loukata.
Lopuksi Varsinais-Suomen taidetoimikunnan uusi , nuori performanssin läänintaiteilija Leena Kela valotti näkökulmaa taiteilijan sosiaalisista taidoista erilaisissa tilanteissa taiteen tekijänä, markkinoijana, esittäjänä, opettajana. Esimerkkinä hän käytti maakuntaliiton häneltä tilamaa lahjaperformanssiteosta omalle kotikunnalleen.Leena totesi yllätyneensä kuinka hyvin paikalliset ottivat performanssin vastaan ja kohtaaminen oli onnistunutta. Hän oli ollut itse ennakkoluuloisempi omia kotikuntalaisiaan kohtaan kuin he häntä performanssitaiteilijaa kohtaan. Teos käsitteli oman alueen läheisiä asioita.Ihmiset ottivat sen omakseen Kuusamossa. Kela kehotti tutustumaan Marja Sakarin ja Otso Kantokorven julkaisuun Mistä Taiteilijat on tehty? Kirja liittyy Kiasmassa esillä olleeseen näyttelyyn Silmä ja Mieli.
Mistä on taiteilijat tehty? liittyy Nykytaiteen museo Kiasman ja Suomen Taiteilijaseuran yhteistyössä kokoamaan STS:N 140-vuotisjuhlavuoteen kuuluvaan näyttelyyn Silmä ja mieli. Kirja valottaa taiteilijan – tai erilaisten taiteilijoiden – luomisprosessia alkaen aina arkisesta olemisesta, havainnon ja ideoiden moninaisista syntyhetkistä. Kirjassa on haastatteluita ja taiteilijoiden omia tekstejä sekä kaksi laajaa johdantoesseetä. Mukana olevat taiteilijat: Annette Arlander, Tuija Arminen, Pirjetta Brander, Teuri Haarla, Ritva Harle, Gun Holmström, Markus Konttinen, Marcus Lerviks, Ulla Liuhala, Jaakko Niemelä, Kirsi Peltomäki, Outi Pienimäki ja Ossi Somma.
Lopuksi seminaarissa pohdittiin alueellisten taidetoimkuntien roolia julkisten taideteosten hankintaprosessissa; todettiin
Alueelliset taideoimikunnat ovat persuksille potkijoita , aloitteentekijöitä
Vertaistuki taiteilijoille
Läänintaiteilijoiden - aluetaiteilijoiden työpanos
Verkosto laaja toimikunnilla julkisen kulttuurihallinnon eri tahoille, pääsihteerin vaikutukanavat , arvovalta
Tiedotus toimikunnista kentälle
Opastus, kontaktit
Lopuksi Taideaallon Milla Järvipetäjä totesi , että kevään aikana järjestetään tutustumismatka Tukholmaan staten kulturådetin julkiset taideteokset ulkotiloissa ovat opintoretken kohteena -aiemmin on käyty tutustumassa sairaaloiden ja muiden julkisten sisätilojen taidenakintoihin. Matka järjestetään toukokuussa ja hinta on 200 euroa - ilmoitetaan myöhemmin tarkempi ajankohta.
Milla Järvipetäjä kiitti osallistujia ja luennoitsijoita vilkkaasta vuorovaikutteisesta seminaarista.
Aika torstai 18.2 klo 13-17 Tyksin Auditorio Turku
Osallistuin Julkisen taiteen hinnoittelu- ja neuvottelutaidot seminaariin Turussa.
Taideaalto- hanke järjesti sarjassaan kolmannen seminaarin.Tarkoituksena edistää edelleen yksityisten rakennuttajien julkisia taidehankintoja - hanketta rahoittaa Varsinais-Suomen maakuntarhaston kehittämisrahasto kahden vuoden ajan.
Seminaarin avasi suunnitelija Millla Järvipetäjä kertoen Taideaallon tavoitteista
Milla Järvipetäjä Taideaalto
Taideaalto kannustaa taidehankintoihin
Taideaalto kannustaa rakennuttajia taidehankintoihin ja prosentti toteuttamiseen. Se lisää rakennuskustannuksista taiteeseen –periaatteen taiteilijoiden valmiuksia tehdä tilausteoksia ja asiakkaan huomioon ottamista julkisissa ja yksityisissä tilauksissa. Hanke herättää rakennusteollisuuden kiinnostuksen taiteilijamallistojen toteuttamiseen.
Hanke toteutetaan maakunnan kehittämisrahalla Taideaalto on kaksivuotinen julkisiin taidehankintoihin keskittyvä hanke Varsinais-Suomessa. Varsinais-Suomen taidetoimikunta tekee hanketta yhdessä Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin ja Turun taideakatemian kanssa.
Taideaallon tavoitteet ovat:
1. Julkisten ja yksityisten taidehankintojen lisääminen
2. Uusia innovaatioita ja taidetuotteita rakentamisen ja taiteen kohtaamispisteissä
3. Taiteilijoiden taidot toteuttaa julkisia taideteoksia paranevat ja he huomioivat asiakaslähtöisyyden teoksia suunnitellessaan ja toteuttaessaan
Taustaa: T-sairaalan taidekokoelma
Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri hankkii Tyksin T-sairaalan laajennusosaan laajan taidekokoelmaan vuosina 2009-2011. Taideaalto -projekti laajentaa taidehankintojen vaikutuksia Tyksin ulkopuolelle ja nostaa taidehankinnat valtakunnalliseksi esimerkiksi.
Sairaanhoitopiiri vastaa yksin T-sairaalan taidehankinnoista.
T-sairaalan laajennus ja taidehankinnat luovat hankkeelle ainutkertaiset puitteet; ilman suurta maakunnallista rakennushanketta Taideaalto olisi mahdoton toteuttaa. Mittava rakennushanke ja sen lukuisat toteuttajayritykset luovat hyvän kontaktiverkon, jonka avulla Taideaallon vaikuttavuus kasvaa.
Ensimmäinen seminaari 18.2.2010
Taideaallon ensimmäinen taiteilijoille suunnattu tilaisuus käsittelee Julkisen taiteen hinnoittelu - ja neuvottelutaitoja.Käsitellään taideteoksen tilaamista, kilpailuihin ja tarjouspyyntöihin vastaamista, teosten hinnoitteluun liittyviä kysymyksiä sekä dialogia taidehankinnan eri osapuolten välillä. Tilaisuudesta vastaa Taideaalto-hanke ja Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemian Taide julkisissa tiloissa - erikoistumisopinnot ja täydennyskoulutus.
Turun seminaarin ohjelmassa oli viimetipan muutoksia ja henkilövaihdoksia , mutta henkilövaihto oli hoidettu hyvin ja tilalle saatu korvaavia asiantuntijaluennoitsijoita lyhyellä varoituksella
Turun museotoimen apulaisjohtajan Päivi Kiisken ollessa estynyt puhumaan seminaarissa julkisen taiteen valintaprosesseista tilalla esitti näkemyksiään Turun kaupungin asemakaavapäällikkö Timo Hintsanen puhuen kaupunkiarkkitehtuurin ja julkisen taideteoksen suhteesta.Hän myös perusteli hyvin julkisia taideteohankintoja:
1.Taide lisää raknnusten ja alueiden taloudellista arvoa
2.Lisää vetovoimaa alueelle
3.Lisää hyvinvointia arjessa.
4.Töitä taiteilijoille
Hänen mielestään taideteos otetaan liian myöhäisessä vaiheessa budjettiin. Edelleen hän esitti,että %-periaate tulee ottaa huomioon varsinkin julkisessa yhdyskuntarakentamisessa kuten katurakentamisessa ja viher- ja puistoalueiden suunnittelussa Esimerkiksi hän otti Lohja-Muurla moottoritien rakentamisen , jossa yksi kilometri maksoi 5 Miljoonaa euroa- otetaanpa siitä 1% taidehankintaan! Turussa osayleiskaavassa %-periaatesuosituts- ei siis pakko.Ongelma on ,että puuttu valvonta, vrt rakennusvalvonta- eli käytännössä jokaisessa alueen kohteessa tulee olla taideteos toteutettun!. Edelleen problematiikkaa,vaikea sisällyttää määräyksiä, miten taideteos päätyy kaupunkitilaan
Niissä budjetit ja volyymit ovat isoja ja niihin sisältyy aina varaus 5- 10% - ennalta arvaattomien kulujen osuuteen aina - Timo Hintsasen mielestä tähän saumaan tulisi taideteokset budjetoida- hän oli sitä mieltä , että tällainen ensivalmisteluissa ja suunnitelmissa mukana oleva taidehankinta olisi erityisen järkevää ja mielekästä kaikille osapuolille. Taide näkyy aivan liian aneemisesti julkisessa rakentamisessa- enemmän käytännöksi hän toivoi julkisten taidehankintojen muotoutuvan .Luvaten jatkossa itsekkin nostaa asiaa esiin tulevissa kaavoituohjelmissa Turussa. Esimerkkeinä Hintsanen mainitsi Kakolan alueen rakentamisen , Linnanfältti, Telakkaranta,Penninsilta., Turussa uusimpina rakennettavian alueina. Ongelmia ovat myös rakennussuunnitelma ja toteutus ei ole järjestelmä kuten Oulun %-periaatemallissa.Ongelma myös julkisten hankintojen kilpailuttamisen vaatimus- miten ohitetaan?. Meluesteiden suunnittelukilpailu ei lisännyt kustannusarviota vaan imgoarvoa - saatiin pakollisista seinäkkeistä hyvän näköisiä.
Puute on , että ei ole toimijaa rakennuttajien - usein teknisen viraston ja taiteilijoiden välissä esittelemässä asiaa- Tällainen taho voisi olla kaupunkien ja kuntien kulttuuritoimen , taidemuseon ja rakennuspuolen edustajista koottu työryhmä, joka toimisi siis kuten muutkin julkiset työryhmät ja hankinnat olisi kirjattu kaavoitukseen maininnalla ,että alueen rakentamiseen ja suunnitteluun tulee sisältyä julkisia taidehankintoja kuten Arabianranta tai Tiepiirien maisemointiin ja taidetoshankkeet kuten Savokarjalan tiepiirissä pohti Timo Hintsanen.Hänen mielestään prosenttiperiaate on eriomainen tapaa kohentaa ympäristön arvoa ja viihtyvyyttä.
Kuvataiteilija Milja Viidan puheenvuorossa käsiteltiin taiteilijan ja tilaajan sopimuksen ehtoja, taiteilijapalkkaa , kuluerittelyä, ruohonjuuritason ongelmia ja käytännön esimerkkiä immateriaalisen teoksen tilaamisesta. Milja Viita oli voittanut kilpailun, jossa Siemenpuusäätiö etsi Sademetsien suojelua edistäviä taideteoksia multimedian keinoin.He hankkivat kertakorvauksella Milja Viidan multimediateoksen ja esitysoikeuden teokseen. Teos toimii myös Siemenpuusaäätiön mainoksena yhteistyötahoille.
Milja Viita ei kokemattomana ollut laatinut kustannusarviota ja kokonaisbudjettia kunnolla. Hän oli määritellyt oman taiteilijapalkkion liian pieneksi .
Onneksi tilaaja oli varautunut kulumenoihin taiteilijapalkkion lisäksi ja Milja Viita sai hankeesseen myös tuottajan muutaman kuukauden ajalle. Teos kuvattiin Keniassa ja Suomessa ja teoksessa lapset esittivät sukupuuttoon kuolevien lintujen lauluääniä kuorona Keniassa ja Suomessa luonnossa metsässä , hakkuualueilla. Kuvauskalusto, kuljetus,lintujen aitojen lauluäänien taltiointi luonnossa, tulkkaus ovat isoja kulueriä puhumattakaan matkustamisesta mantereelta toiselle useksi viikoksi.
Valaisevaa oli Milja Viidan esityksessä kuinka monia asioita aloittelevan taiteilija tulee tietää sopimuksia laatiessaan.Ettei unohdu oma eläketurva, alv , verotus.
Salosta piti olla kaupungin arkkitehti Lauri Holmen kertomassa Salon kaupungin jo useampikymmenvuotista julkisen taiteen %-periaattekäytäntöä - hän oli sairastunut ja hänen tilallaan oli Salon taidemuseon vs.amanuenssi Ulla Leino. Lauri Holmen oli antanut hänelle viestiä seminaarituomisiksi:Holmenin mielestä tekninen virasto on avainasemassa taideteoksia hankittaessa.Lisäksi hyvää esimerkkiä voi ottaa renesanssista - insinöörit , muotoilijat , arkkitehdit , taiteilijat tekivät saumatonta yhteistyötä. Holmen hehkuttaa myös Bauhaus -henkeä, jossa taiteilijat ,arkkitehdit, insinöörit puhalsivat yhteen hiileen. Kilpailulla ei saada parasta lopputulosta- parasta on tilata taiteilijalta suoraan hän myös toteaa terveisissään
Salon taidemuseon vs amanuenssi Ulla Leino esitteli Salon taidemuseon hankintoja ja sijoittamisia kaupunkiympäristöön Salon taidemuseon nettisivustojen avulla 70-luvulta lähtien- isoja ja pieniä taideteoksia- kuvaavaa Salon kaupungin hankinoille oli, että teokset olivat enimmiltään yksittäisiä veistos tai maalaushankintoja , ei niinkään isompia ympäristötaiteellisia hankintoja , jotka olisivat olleet mukana raknnuksen tai aluesuunnittelun alusta lähtien.Ulla Leino totesikin , että kyse on
Milla Järvipetäjä puheenvuorossaan pohti miten julkinen taideteoshankinta kannattaa toteuttaa :onko kutsukilpailu, kaikille avoin kilpailu, suora tilaus tekijältä. Hän pohti kipailuehdotusten laatueroja- hyvä ja huono kilpailuehdotus.
Usein julkisiin tiloihin hankitaan taidetta kilpailuilla- määritetään mittakaava , materiaalivalintoja, teknisiä ja laadullisia vaatimuksia. Huonossa ehdotuksessa ei välttämättä ole huomioitu ,että pienoiskoossa esitetty kappale ei luonnollisessa koossa sovi annetuun tilaan. Teoksen materaali saattaa olla ulkotilaan arkaluontoinen, ilkivallalle altis tms. Teoksen kirjallisen selvityksen osuus saattaa olla liian ylimalkainen ,samoin budjetti ,jolloin koko ehdotus on epämääräinen vaikka idea voisi sinänsä olla toimiva ja kiehtova.
Hyvä ehdotus on luonnosteltu annettuun mittakaavan , tehty 3 d -mallinnos annettuun tilaan, kustannusarvio ja kirjallinen osuus käytetyistä materaaleista ja tekniikasta käyvät ilmi hyvin.
TYKS:nT-sairaalan taidekoordinaattori Matti Tainio puhui puolestaan muotoilija Susanna Hoikkalan -Designmachine-tilalta T-sairaalan taidehankintojen yleisistä periaatteista, ongelmista ja ratkaisuista.
Matti Tainio totesi aluksi,että oli vaikea saada aikataulullisesti kaikki toimijat kokoukseen; kiireinen arkkitehti Paatelainen, rakennuttajat, taiteilijat.Integroituminen sairaalaan rakentamiseen, miten isoja teoksia saat sijoitettua, jotta eivät häiritse hoitoja.
Rakentajan odotukset - mitkä ovat oikeutettuja? Henkilökunnan huomioon ottaminen; puhuminen ja tiedottaminen Hänen roolinsa oli toimia ison rakennushankkeen rakennuttajien, suunnittelijoiden , sairaalanjohdon ja taiteilijoiden yhteyshenkilönä ,KÄTILÖNÄ -VIESTINVIEJÄNÄ niinkuin hän ilmaisi.
Valaisevaa oli hän todetessaan,että hänen työnsä olisi pitänyt alkaa vuotta aiemmin,eikä vasta 2008, jolloin rakentaminen oli jo täydessä vauhdissa.
Luottamuksen saavuttaminen rakennuksen suunnittelijaan ja siltojen ja yhteistyön rakentaminen eri osapuolien välillä olisi tullut aloittaa samaan aikaan kun rakennuksen suunnitteluprosessi. Nyt hän totesi , että kaikilla oli jo kiire ja taideteoksista neuvotteleminen ja niiden sijoittaminen hyväksymisen jälkeen tiloihin juoksutti ja etsinnässä olivat vastuuhenkilöt työmaalla.
Sitouttaminen taiteeseen tuli hiukan jälkijunassa.T-sairalaan hankkeen hän totesi olleen mielenkiintoinen työtehtävä omine erityispiirteineen; sairaalaan tullaan monessa mielentilassa ja monesta syystä,siellä joutuu olemaan viikkoja, kuukausia tai vain muutaman tunnin. Seinille ei voi laittaa mitä tahansa kuvaa. Ketään ei saa loukata.
Lopuksi Varsinais-Suomen taidetoimikunnan uusi , nuori performanssin läänintaiteilija Leena Kela valotti näkökulmaa taiteilijan sosiaalisista taidoista erilaisissa tilanteissa taiteen tekijänä, markkinoijana, esittäjänä, opettajana. Esimerkkinä hän käytti maakuntaliiton häneltä tilamaa lahjaperformanssiteosta omalle kotikunnalleen.Leena totesi yllätyneensä kuinka hyvin paikalliset ottivat performanssin vastaan ja kohtaaminen oli onnistunutta. Hän oli ollut itse ennakkoluuloisempi omia kotikuntalaisiaan kohtaan kuin he häntä performanssitaiteilijaa kohtaan. Teos käsitteli oman alueen läheisiä asioita.Ihmiset ottivat sen omakseen Kuusamossa. Kela kehotti tutustumaan Marja Sakarin ja Otso Kantokorven julkaisuun Mistä Taiteilijat on tehty? Kirja liittyy Kiasmassa esillä olleeseen näyttelyyn Silmä ja Mieli.
Mistä on taiteilijat tehty? liittyy Nykytaiteen museo Kiasman ja Suomen Taiteilijaseuran yhteistyössä kokoamaan STS:N 140-vuotisjuhlavuoteen kuuluvaan näyttelyyn Silmä ja mieli. Kirja valottaa taiteilijan – tai erilaisten taiteilijoiden – luomisprosessia alkaen aina arkisesta olemisesta, havainnon ja ideoiden moninaisista syntyhetkistä. Kirjassa on haastatteluita ja taiteilijoiden omia tekstejä sekä kaksi laajaa johdantoesseetä. Mukana olevat taiteilijat: Annette Arlander, Tuija Arminen, Pirjetta Brander, Teuri Haarla, Ritva Harle, Gun Holmström, Markus Konttinen, Marcus Lerviks, Ulla Liuhala, Jaakko Niemelä, Kirsi Peltomäki, Outi Pienimäki ja Ossi Somma.
Lopuksi seminaarissa pohdittiin alueellisten taidetoimkuntien roolia julkisten taideteosten hankintaprosessissa; todettiin
Alueelliset taideoimikunnat ovat persuksille potkijoita , aloitteentekijöitä
Vertaistuki taiteilijoille
Läänintaiteilijoiden - aluetaiteilijoiden työpanos
Verkosto laaja toimikunnilla julkisen kulttuurihallinnon eri tahoille, pääsihteerin vaikutukanavat , arvovalta
Tiedotus toimikunnista kentälle
Opastus, kontaktit
Lopuksi Taideaallon Milla Järvipetäjä totesi , että kevään aikana järjestetään tutustumismatka Tukholmaan staten kulturådetin julkiset taideteokset ulkotiloissa ovat opintoretken kohteena -aiemmin on käyty tutustumassa sairaaloiden ja muiden julkisten sisätilojen taidenakintoihin. Matka järjestetään toukokuussa ja hinta on 200 euroa - ilmoitetaan myöhemmin tarkempi ajankohta.
Milla Järvipetäjä kiitti osallistujia ja luennoitsijoita vilkkaasta vuorovaikutteisesta seminaarista.
keskiviikkona, maaliskuuta 10, 2010
HYVÄN ASIAN PUOLESTA!
Hyväntahtoiset taiteilijat......
Kaikki tiedämme mitä tarkoitetaan, kun kerätään yhteisiä varoja hyvän asian puolesta.
Joko lahjoitamme rahaa tai osallistumme talkoisiin ,joissa kerätään varoja hädässä olevien ihmisten auttamiseksi kuten katastrofi-alueille veden saannin turvaamiseksi tai ruokapakettien saamiseksi kärsiville luonnomullistusten kohteeksi joutuneille koti- ja ulkomailla.
Kotimaisia kohteita ovat sodan käyneet veteraanit, joiden toimeentulon valtio on jättänyt turvaamatta,katulapset, romanialaiset kerjäläiset, alkoholistit, huumeidenkäyttäjät.
Hyväntekeväisyyteen vedotaan hädässäolevien auttamiseksi.
Ilmenee myös toisenlaista hyvän asian puolesta vetoamista.
Minua on lähestytty viimeisen kolmen kuukauden aikana usean kerran pyynnöllä ,että tekisin ilman palkkaa hyvän asian puolesta töitä ,alan asiantuntijana.
Joko on pyydetty puolen tunnin puheenvuoro tai kirjoitus tai kuva.
Olen kieltäytynyt kaikista.
Hädästä ei ollut missään tapahtumassa kyse. Pikemminkin suunnittelemattomuudesta, välinpitämättömyydestä ja ammatinarvostuksen puutteesta.
Kulttuuri- ja Taide-alan työntekijöiden ammattiliitto julkaisee TAKU-nimistä julkaisua.
Lehti julkaissee juttuja taide- ja kulttuurialan ajankohtaisista ilmiöistä, koulutuksesta.
Lehdessä on julkaistu neljässä viimeismmässä numerossa läänintaiteilijoiden puheenvuoroja eri puolelta Suomea.
Jutut ovat omakohtaisia kolumneja läänintaiteiljan työstä.
Varsin erilaisia työnkuvia, vapaamuotoisena kolumnina.
Kiinnostuneena otin yhteyttä lehden päätoimittajaan Kirsi Heralaan ja tiedustelin mahdollisuukisiani kirjoittaa toisen kauden läänintaiteilijana ihan asiaa aiheesta- myllätäänhän nyt valtion taidehallintoa ja läänien hävittäminen sanastosta uhkaa myös perinteistä, hyvämaineista,läänintaiteilijan virkanimikettä. Tarkoittaa muuten lääni sanana tilaa , avaruutta tehdä, kuvastaa tilan laajuutta ei siis ole pelkästään hallinollisuudesta syntynyt sana.
Uudet aluekokonaisuudet ovat lyhennetty ELY:ksi. Tulemmeko olemaan Ellejä vai Pellejä vai eliminoidaanko läänintaiteilijan työ perspektiivittömänä on vielä auki?
Asiaa auttaisi jos saisimme läänintaiteilijoiden toimenkuvasta kokovartalokuvan.
Puhumattakaan , että läänintaiteilijan työn kuva on muodostunut entistä vaikeaselkoisemmaksi ja lyhytkestoisemmaksi.
Optimaali läänintaiteilijan työsuhteen kesto on mielestäni 5 vuotta.
Nyt on ilmennyt vuosien varrella puolen vuoden ja vuoden jaksoja.
Toki jo valmiin projektin käytännön toteutuksen voi tuona aikana täsmätyönä suorittaa.
Mutta työntekijän kannalta pitempi työsuhde on parempi.
Läänintaiteilijan nimessä on onneksi säilytetty taiteilija -sana.
Läänintaiteilijan työ on niitä ainoita määräaikaisia työsuhteita ,joissa esimerkiksi kuvataiteilija voi työllistyä kokopäiväisesti kuukausipalkkaisena ja tehdä oman alansa taiteen edistämistyötä asiantuntijana.
Ongelmaksi on muodostunut työn määrä ja palkan pienuus vaatimuksiin nähden.
Oman alan asiantuntijuus, kielitaito, esiintymiskyky, asiantuntijaverkosto.Ajattelukyky.
TAKU-lehden päätoimittajan kanssa pohdimme,että saan kirjoittaa mahdollisesti jo seuraavaan lehteen, koska läänintaiteilijapäivät lähestyvät ja olen perehtynyt läänintaiteilijan toimenkuvaan syvällisemmin kuin aivan uudet tehtävässä toimivat.
Läänintaiteilijatapaamisessa Raumalla keskustelemme ammattinimikkeen muutoksesta, ja työsopimussuosituksesta ,joka on Takussa laadittu.
Otamme siihen kantaa yhteistapaamisessa.
Läänintaiteilijoiden kenttä on kirjava ja tekijöiden taustat erilaiset ja ikäjakuma suuri.Suomessa on 13 alueellista taidetoimikuntaa ammattitaiteen edistämisehtäviä suorittamassa ympäri maata entistä maakuntajakoa mukaillen.
Enää läänintaiteilijoita ei edes yhdistä taiteilijuus- on tuottajia , koordinaattoreita , konsulentteja jne tehtävän kuvan mukaan laadittuja alaotsikkoja läänintaiteilijan ammattinimikkeelle!
Elämme muutoksen aikaa ja jotta se ei olisi PARAS-hankkeen tapainen epäonnistunut korjausliike ,tarvitsemme monipuolista ja asiantuntevaa tietoa päätösten teon pohjaksi.
Olin yhteydessä lehden toimitukseen ja sieltä todettiin kirjoituspalkkiota tiedustellessani , että ei kenellekkään läänintaiteilijalle ole maksettu korvausta jutuista!
Tehän esittelette omaa toimenkuvaanne oman liiton lehdessä ja lehteä toimitetaan muutenkin talkoohengellä , yhteisen hyvän asian puolesta!
YHTEINEN HYVÄ ASIA-naru esiin!
Lehdellä ei ole varaa kirjoituspalkkioihin.
Lehden ulkoasu juoruaa muusta ;kiiltävä paperi, nelivärijulkaisu.
Jutut ovat aika vähävillaisia, hampaattomia ja pysyneet samanlaisina usean vuoden ajan.
Herää kysynys onko lehden valmistaminen aivan tarpeellista, ydintehtävää,jos on kintaalla jopa kirjoituspalkkioiden maksaminen.Kukaan ei säännöllisesti halua, pysty kirjoittamaan laadukkaita juttuja ilman palkkaa.
Varsinkin kun vastaavantyyppisiä, leppoisia liittojen julkaisuja ilmestyy suoraan sanottuna liikaa? Esimerkiksi Akavan erityisalojen Yhteenveto,jossa on samantyyyppisiä juttuja.
Väitetään , että lehdillä pysytään vaikuttamaan päättäjien mielikuvaan kulttuu- ja taidelan työntekijöistä ja alalla vallitsevista ongelmista- En ole havainnu juuri minkäänlaista korjausliikettä palka, työolojen tai työpaikkojen lisääntymisen suhteen - lehdet ovat vaikuttaneet useita vuosia.
Voisimmeko sen energian laittaa tehokkaampaan käyttöön jäsenistön hyväksi?
Edelleen lehden toimituksesta todettiin, että jo Takun läänitaiteilijakolumneihin kirjoittaneet läänintaiteilijat ovat virkatyönä tehneet kirjoituksia!Että TAKU:n hallitus ja lehden toimituskunta on näin sopinut.
Herää kysymyksiä.
Miten voi tehdä jo muutenkin täysipäiväisesti työllistetyssä työssä kirjoitustyötä oman ammattiliiton julkaisuun ja tavallaan viedä leipää freelancer-kirjoittajilta ja toisaalta on omalta liitolta epäeettistä tilata juttuja ilmaiseksi julkaisuunsa?
Näytetään yhtä hyvää esimerkkiä kuin valtio työnantajana?
Herää kysymys saadaanko lehteen laadukkaita juttuja jos ei maksesta korvausta lainakaan kirjottamisesta.
Kannattaako lehden toimittaminen jos sisällöstä ei ole varaa maksaa?
Olen toiminut kuvataiteilijana erilaisissa tehtävissä 30 vuotta, siitä osan kulttuurialan virkamiehenä kunnalla, kuvataiteen tuntiopettajana , läänintaiteilijana.
Kouluttautunut työn ohessa koko ajan.
Päivittänyt ossaamiseni ja tietoni.Omalla kustannuksella tietenkin. Vapaaehtoisesti.
Nyt sitä pitäisi yhteisen hyvän nimissä tehdä työtä ilmaiseksi edelleen vaan.
Humanistisille aloille ja taidepiireihin on pesiytynyt käytäntö tyyliin: Hyvän asian puolesta tuletko soittamaan , piirtämään , laulamaan , puhumaan jotain? Saat junalipun , makuupaikan ja viinilasin palkaksi?
Milloin tästä tavasta päästään?
Esitetäänpä sama ehdotus putkimiehelle : tuletko paikkaammaan halki menneen viemäriputken.
Perheemme kellari on täynnä vettä.
Tule tekemään hyvä työ ja paikkaamaan putki ? Saat kahvit ja pullaleetaa palkaksi!
Tai kirvesmiehelle: tuletko tekemään hyvän työn?
Rakennat meille taloon katon , meiltä loppuivat rahat kesken ja talo jäi vaille kattoa, tekisit kuule hyvän teon ja sinulle tarjottaisiin kori kaljaa viikonloppuna?
Taiteilijoiden työtilaisuudet ovat entisestään vähentyneet , sitä myöten toimeentulo on alle toimeentulominimin, elämä ei ole inhimmillistä – työvoimatomisto simputtaa edelleen taiteilijoita!
Nyt ei auta talkootyön lisääminen vaan rajumpia toimenpiteitä on tehtävä eli taidealan koulutusta on vaadittava vähennettäväksi heti puolella.
On väärin kouluttaa nuoria alalle ,jossa valmistuu ihan varmasti työttömäksi ja jopa jää ilman toimeentuloa.
Osa koulutuspaikoista on muotoutunut suojatyöpaikoiksi taide – ja kulttuurialan ammattilaisille – osaksi onkin kyse työpaikkojen turvaamisesta.Nuorten alan opiskelijoiden kustannuksella!
Tästä liittomme on ollut hiljaa – ylikoulutuksesta.
Ja jo toistakymmnetä vuotta esillä ollut aihe :hyvinvointia kulttuurista terveydenhuoltoon.Viimeisessä TAKU-lehdessä paistatellaan taas ministeriä myöten ja ollaan innoissaan aiheesta- No kuka luo työpaikat - Mikä ministeriö ottaa vastuun - Vai onko vastaus sama kuin edellisen ministerin aikakaudella : Eihän kulttuurin viennin hoivalaitoksiin tarvitse mitään maksaa , aina voidaan lukea kirjoja ääneen potilaille! Tiedoksi ministeriöön , että sairaalakirjastoja on ahkerasti lakkautettu lähivuosina-
Ei ole syntynyt pitkiä eikä pätkiä töitä monen vuoden puheista ja väitöskirjoista ja puheenvuoroista ( viimeisessä TAKU:ssa taas )huolimatta alalle!
Sopii kysyä miksi myllynkivet jauhavat, jos ei synny jauhoja lainkaan!
Julkisten teosten tilauskäytäntö – ns. prosenttiperiaate toimii edelleen vain kolmessa kaupungissa!
Vaikka seminaareja ja unilukkaritapaamisia on pidetty ympäri valtakuntaa.
Mitä puuhaavat ne kaikki toimijat kulttuurin edistämistehtävissä, kun mitään ei tapahdu oikeasti?
Kurjistumista vaan sekä kehotuksia ryhtyä luovan alan yrittäjiksi!
Tervetuloa kulttuurin pätkätyöläisten joukkoon tekemään havaintoja kentälle.
Stop nettilomakkeille ja kasvottomille e-maili-neuvotteluille!
Ja uusimassa TAKU-lehdessä Akavan erityisalojen työttömyyskassan johtaja Eero T.Anttila kehottaa setämäiseti hymyssä suin lukijoita välttämään työttömyysajan sudenkuopat!
Sudenkuoppa tarkoittaa ansaa, huomaamatonta loukkua ,johon tipahtaa tietämättömänä ja vaaraan valmistautumattomana?Susi sentään pääsee pälkähästä, se ammuttaan ja nyljetään, työtön tietämättömiksi ajoiksi kuoppaan tökittäväksi ja pisteltäväksi kunnes saa kuukausien näyttötutkinon jälkeen viranomaiset vakuuttuneeksi oikeudesa työttömyysturvaan
tai pääsee töihin.
Miksi Eero T. Anttilan mielestä tällaisia hänen ilmeisesti pilke silmäkulmassa luonnehtimia sudenkuoppia on mahdollista olla olemassa edunsaajan vahingoksi? Olisiko kohtuuullista saada sudenkuopat pois ja reilu ,avoin peli käytännöksi? Onnistuisiko lakimiehiltä ponnistella tervehdyttäviä korjauksia käytäntöihin? Vai kenen edunsaajien puolta valvotaankaan?
Eikö liiton edunvalvojien tulisi huolehtia , että mitään sudenkuoppia ei ole ! Neuvotella pois ne !Väärinkäytökset päivärahoissa ovat marginaalisia.
Työttömäksi joutuminen matalapalkka-alalla on jo sinänsä järkytys, puhumattakaan , että joutuu ei vain työvoimatoimiston,vaan myös oman liiton pykäläsaivartelun kanssa selviämään.
Onko oikein käytäntö, että lähtökohtaisesti annettaan ilmoittautumistilanteessa tunne vääriä tietoja antavasta, työtä vieroksuvasta työnhakijasta, jolle väkisin istutetaan yrittäjän kaapua?
Liittomme edustajat voisivat korjata asennekenttää ja viilata pykälistöä vähemmän nöyryyttäväksi! ?
Korjauksia on mahdollisuus tehdä näinkin ison liiton.
Jäsenillä on oikeus aktiiviseen edunvalvojaan jäsenmksujen vastineeksi.Vai onko suuri monialainen liitto liian kankea taidealan etuja hoitamaan ja edistämään?
Liittoa voi vaihtaa ja uusia perustaa?
Humanistien koulutus ei sisällä agressiviisia manöövereitä ja vetoaminen hyvän tahtoisuuteen yhteisen hyvän puolesta jatkunee?
Pitäisiköhän humanisteille opettaa itsekkyyttä ja taistelulajeja?
Muutama AHTAAJA liiton jäseneksi toisi dynamiikkaa käytänteisiin- hieno hallintosanastosana-
Hyvää keskiviikkopäivää!
Marja Kolu Vaasa
Kaikki tiedämme mitä tarkoitetaan, kun kerätään yhteisiä varoja hyvän asian puolesta.
Joko lahjoitamme rahaa tai osallistumme talkoisiin ,joissa kerätään varoja hädässä olevien ihmisten auttamiseksi kuten katastrofi-alueille veden saannin turvaamiseksi tai ruokapakettien saamiseksi kärsiville luonnomullistusten kohteeksi joutuneille koti- ja ulkomailla.
Kotimaisia kohteita ovat sodan käyneet veteraanit, joiden toimeentulon valtio on jättänyt turvaamatta,katulapset, romanialaiset kerjäläiset, alkoholistit, huumeidenkäyttäjät.
Hyväntekeväisyyteen vedotaan hädässäolevien auttamiseksi.
Ilmenee myös toisenlaista hyvän asian puolesta vetoamista.
Minua on lähestytty viimeisen kolmen kuukauden aikana usean kerran pyynnöllä ,että tekisin ilman palkkaa hyvän asian puolesta töitä ,alan asiantuntijana.
Joko on pyydetty puolen tunnin puheenvuoro tai kirjoitus tai kuva.
Olen kieltäytynyt kaikista.
Hädästä ei ollut missään tapahtumassa kyse. Pikemminkin suunnittelemattomuudesta, välinpitämättömyydestä ja ammatinarvostuksen puutteesta.
Kulttuuri- ja Taide-alan työntekijöiden ammattiliitto julkaisee TAKU-nimistä julkaisua.
Lehti julkaissee juttuja taide- ja kulttuurialan ajankohtaisista ilmiöistä, koulutuksesta.
Lehdessä on julkaistu neljässä viimeismmässä numerossa läänintaiteilijoiden puheenvuoroja eri puolelta Suomea.
Jutut ovat omakohtaisia kolumneja läänintaiteiljan työstä.
Varsin erilaisia työnkuvia, vapaamuotoisena kolumnina.
Kiinnostuneena otin yhteyttä lehden päätoimittajaan Kirsi Heralaan ja tiedustelin mahdollisuukisiani kirjoittaa toisen kauden läänintaiteilijana ihan asiaa aiheesta- myllätäänhän nyt valtion taidehallintoa ja läänien hävittäminen sanastosta uhkaa myös perinteistä, hyvämaineista,läänintaiteilijan virkanimikettä. Tarkoittaa muuten lääni sanana tilaa , avaruutta tehdä, kuvastaa tilan laajuutta ei siis ole pelkästään hallinollisuudesta syntynyt sana.
Uudet aluekokonaisuudet ovat lyhennetty ELY:ksi. Tulemmeko olemaan Ellejä vai Pellejä vai eliminoidaanko läänintaiteilijan työ perspektiivittömänä on vielä auki?
Asiaa auttaisi jos saisimme läänintaiteilijoiden toimenkuvasta kokovartalokuvan.
Puhumattakaan , että läänintaiteilijan työn kuva on muodostunut entistä vaikeaselkoisemmaksi ja lyhytkestoisemmaksi.
Optimaali läänintaiteilijan työsuhteen kesto on mielestäni 5 vuotta.
Nyt on ilmennyt vuosien varrella puolen vuoden ja vuoden jaksoja.
Toki jo valmiin projektin käytännön toteutuksen voi tuona aikana täsmätyönä suorittaa.
Mutta työntekijän kannalta pitempi työsuhde on parempi.
Läänintaiteilijan nimessä on onneksi säilytetty taiteilija -sana.
Läänintaiteilijan työ on niitä ainoita määräaikaisia työsuhteita ,joissa esimerkiksi kuvataiteilija voi työllistyä kokopäiväisesti kuukausipalkkaisena ja tehdä oman alansa taiteen edistämistyötä asiantuntijana.
Ongelmaksi on muodostunut työn määrä ja palkan pienuus vaatimuksiin nähden.
Oman alan asiantuntijuus, kielitaito, esiintymiskyky, asiantuntijaverkosto.Ajattelukyky.
TAKU-lehden päätoimittajan kanssa pohdimme,että saan kirjoittaa mahdollisesti jo seuraavaan lehteen, koska läänintaiteilijapäivät lähestyvät ja olen perehtynyt läänintaiteilijan toimenkuvaan syvällisemmin kuin aivan uudet tehtävässä toimivat.
Läänintaiteilijatapaamisessa Raumalla keskustelemme ammattinimikkeen muutoksesta, ja työsopimussuosituksesta ,joka on Takussa laadittu.
Otamme siihen kantaa yhteistapaamisessa.
Läänintaiteilijoiden kenttä on kirjava ja tekijöiden taustat erilaiset ja ikäjakuma suuri.Suomessa on 13 alueellista taidetoimikuntaa ammattitaiteen edistämisehtäviä suorittamassa ympäri maata entistä maakuntajakoa mukaillen.
Enää läänintaiteilijoita ei edes yhdistä taiteilijuus- on tuottajia , koordinaattoreita , konsulentteja jne tehtävän kuvan mukaan laadittuja alaotsikkoja läänintaiteilijan ammattinimikkeelle!
Elämme muutoksen aikaa ja jotta se ei olisi PARAS-hankkeen tapainen epäonnistunut korjausliike ,tarvitsemme monipuolista ja asiantuntevaa tietoa päätösten teon pohjaksi.
Olin yhteydessä lehden toimitukseen ja sieltä todettiin kirjoituspalkkiota tiedustellessani , että ei kenellekkään läänintaiteilijalle ole maksettu korvausta jutuista!
Tehän esittelette omaa toimenkuvaanne oman liiton lehdessä ja lehteä toimitetaan muutenkin talkoohengellä , yhteisen hyvän asian puolesta!
YHTEINEN HYVÄ ASIA-naru esiin!
Lehdellä ei ole varaa kirjoituspalkkioihin.
Lehden ulkoasu juoruaa muusta ;kiiltävä paperi, nelivärijulkaisu.
Jutut ovat aika vähävillaisia, hampaattomia ja pysyneet samanlaisina usean vuoden ajan.
Herää kysynys onko lehden valmistaminen aivan tarpeellista, ydintehtävää,jos on kintaalla jopa kirjoituspalkkioiden maksaminen.Kukaan ei säännöllisesti halua, pysty kirjoittamaan laadukkaita juttuja ilman palkkaa.
Varsinkin kun vastaavantyyppisiä, leppoisia liittojen julkaisuja ilmestyy suoraan sanottuna liikaa? Esimerkiksi Akavan erityisalojen Yhteenveto,jossa on samantyyyppisiä juttuja.
Väitetään , että lehdillä pysytään vaikuttamaan päättäjien mielikuvaan kulttuu- ja taidelan työntekijöistä ja alalla vallitsevista ongelmista- En ole havainnu juuri minkäänlaista korjausliikettä palka, työolojen tai työpaikkojen lisääntymisen suhteen - lehdet ovat vaikuttaneet useita vuosia.
Voisimmeko sen energian laittaa tehokkaampaan käyttöön jäsenistön hyväksi?
Edelleen lehden toimituksesta todettiin, että jo Takun läänitaiteilijakolumneihin kirjoittaneet läänintaiteilijat ovat virkatyönä tehneet kirjoituksia!Että TAKU:n hallitus ja lehden toimituskunta on näin sopinut.
Herää kysymyksiä.
Miten voi tehdä jo muutenkin täysipäiväisesti työllistetyssä työssä kirjoitustyötä oman ammattiliiton julkaisuun ja tavallaan viedä leipää freelancer-kirjoittajilta ja toisaalta on omalta liitolta epäeettistä tilata juttuja ilmaiseksi julkaisuunsa?
Näytetään yhtä hyvää esimerkkiä kuin valtio työnantajana?
Herää kysymys saadaanko lehteen laadukkaita juttuja jos ei maksesta korvausta lainakaan kirjottamisesta.
Kannattaako lehden toimittaminen jos sisällöstä ei ole varaa maksaa?
Olen toiminut kuvataiteilijana erilaisissa tehtävissä 30 vuotta, siitä osan kulttuurialan virkamiehenä kunnalla, kuvataiteen tuntiopettajana , läänintaiteilijana.
Kouluttautunut työn ohessa koko ajan.
Päivittänyt ossaamiseni ja tietoni.Omalla kustannuksella tietenkin. Vapaaehtoisesti.
Nyt sitä pitäisi yhteisen hyvän nimissä tehdä työtä ilmaiseksi edelleen vaan.
Humanistisille aloille ja taidepiireihin on pesiytynyt käytäntö tyyliin: Hyvän asian puolesta tuletko soittamaan , piirtämään , laulamaan , puhumaan jotain? Saat junalipun , makuupaikan ja viinilasin palkaksi?
Milloin tästä tavasta päästään?
Esitetäänpä sama ehdotus putkimiehelle : tuletko paikkaammaan halki menneen viemäriputken.
Perheemme kellari on täynnä vettä.
Tule tekemään hyvä työ ja paikkaamaan putki ? Saat kahvit ja pullaleetaa palkaksi!
Tai kirvesmiehelle: tuletko tekemään hyvän työn?
Rakennat meille taloon katon , meiltä loppuivat rahat kesken ja talo jäi vaille kattoa, tekisit kuule hyvän teon ja sinulle tarjottaisiin kori kaljaa viikonloppuna?
Taiteilijoiden työtilaisuudet ovat entisestään vähentyneet , sitä myöten toimeentulo on alle toimeentulominimin, elämä ei ole inhimmillistä – työvoimatomisto simputtaa edelleen taiteilijoita!
Nyt ei auta talkootyön lisääminen vaan rajumpia toimenpiteitä on tehtävä eli taidealan koulutusta on vaadittava vähennettäväksi heti puolella.
On väärin kouluttaa nuoria alalle ,jossa valmistuu ihan varmasti työttömäksi ja jopa jää ilman toimeentuloa.
Osa koulutuspaikoista on muotoutunut suojatyöpaikoiksi taide – ja kulttuurialan ammattilaisille – osaksi onkin kyse työpaikkojen turvaamisesta.Nuorten alan opiskelijoiden kustannuksella!
Tästä liittomme on ollut hiljaa – ylikoulutuksesta.
Ja jo toistakymmnetä vuotta esillä ollut aihe :hyvinvointia kulttuurista terveydenhuoltoon.Viimeisessä TAKU-lehdessä paistatellaan taas ministeriä myöten ja ollaan innoissaan aiheesta- No kuka luo työpaikat - Mikä ministeriö ottaa vastuun - Vai onko vastaus sama kuin edellisen ministerin aikakaudella : Eihän kulttuurin viennin hoivalaitoksiin tarvitse mitään maksaa , aina voidaan lukea kirjoja ääneen potilaille! Tiedoksi ministeriöön , että sairaalakirjastoja on ahkerasti lakkautettu lähivuosina-
Ei ole syntynyt pitkiä eikä pätkiä töitä monen vuoden puheista ja väitöskirjoista ja puheenvuoroista ( viimeisessä TAKU:ssa taas )huolimatta alalle!
Sopii kysyä miksi myllynkivet jauhavat, jos ei synny jauhoja lainkaan!
Julkisten teosten tilauskäytäntö – ns. prosenttiperiaate toimii edelleen vain kolmessa kaupungissa!
Vaikka seminaareja ja unilukkaritapaamisia on pidetty ympäri valtakuntaa.
Mitä puuhaavat ne kaikki toimijat kulttuurin edistämistehtävissä, kun mitään ei tapahdu oikeasti?
Kurjistumista vaan sekä kehotuksia ryhtyä luovan alan yrittäjiksi!
Tervetuloa kulttuurin pätkätyöläisten joukkoon tekemään havaintoja kentälle.
Stop nettilomakkeille ja kasvottomille e-maili-neuvotteluille!
Ja uusimassa TAKU-lehdessä Akavan erityisalojen työttömyyskassan johtaja Eero T.Anttila kehottaa setämäiseti hymyssä suin lukijoita välttämään työttömyysajan sudenkuopat!
Sudenkuoppa tarkoittaa ansaa, huomaamatonta loukkua ,johon tipahtaa tietämättömänä ja vaaraan valmistautumattomana?Susi sentään pääsee pälkähästä, se ammuttaan ja nyljetään, työtön tietämättömiksi ajoiksi kuoppaan tökittäväksi ja pisteltäväksi kunnes saa kuukausien näyttötutkinon jälkeen viranomaiset vakuuttuneeksi oikeudesa työttömyysturvaan
tai pääsee töihin.
Miksi Eero T. Anttilan mielestä tällaisia hänen ilmeisesti pilke silmäkulmassa luonnehtimia sudenkuoppia on mahdollista olla olemassa edunsaajan vahingoksi? Olisiko kohtuuullista saada sudenkuopat pois ja reilu ,avoin peli käytännöksi? Onnistuisiko lakimiehiltä ponnistella tervehdyttäviä korjauksia käytäntöihin? Vai kenen edunsaajien puolta valvotaankaan?
Eikö liiton edunvalvojien tulisi huolehtia , että mitään sudenkuoppia ei ole ! Neuvotella pois ne !Väärinkäytökset päivärahoissa ovat marginaalisia.
Työttömäksi joutuminen matalapalkka-alalla on jo sinänsä järkytys, puhumattakaan , että joutuu ei vain työvoimatoimiston,vaan myös oman liiton pykäläsaivartelun kanssa selviämään.
Onko oikein käytäntö, että lähtökohtaisesti annettaan ilmoittautumistilanteessa tunne vääriä tietoja antavasta, työtä vieroksuvasta työnhakijasta, jolle väkisin istutetaan yrittäjän kaapua?
Liittomme edustajat voisivat korjata asennekenttää ja viilata pykälistöä vähemmän nöyryyttäväksi! ?
Korjauksia on mahdollisuus tehdä näinkin ison liiton.
Jäsenillä on oikeus aktiiviseen edunvalvojaan jäsenmksujen vastineeksi.Vai onko suuri monialainen liitto liian kankea taidealan etuja hoitamaan ja edistämään?
Liittoa voi vaihtaa ja uusia perustaa?
Humanistien koulutus ei sisällä agressiviisia manöövereitä ja vetoaminen hyvän tahtoisuuteen yhteisen hyvän puolesta jatkunee?
Pitäisiköhän humanisteille opettaa itsekkyyttä ja taistelulajeja?
Muutama AHTAAJA liiton jäseneksi toisi dynamiikkaa käytänteisiin- hieno hallintosanastosana-
Hyvää keskiviikkopäivää!
Marja Kolu Vaasa
torstaina, helmikuuta 25, 2010
PASKAN HEITTO EI OLE TAIDETTA EIKÄ PASKAN JAUHAMINEN OLE OSALLISTUVAA TAIDEKESKUSTELUA
Kantaaottava kuvataide – poliittinen taide ? Mitä se on ?
Missä?
Useimmilla kuvataiteesta ja politikasta muistuu mieleen vanhahavan harmaa kuvataide ja kantaa ottava taide –1970 -luvun neukkutyylinen työläiskuvaus, rauhan puolesta-aiheiset maalaukset.
Osallistuva, poliittinen kuvataide tarkoitti usein maalausta sosialistisen realismin tyyliin ; hiki pinnassa maalattu aito työläinen tehdastyössä sorvin ääressä, tukkimetsässä- onnettoman näköisenä.
Itse onnistuin asumaan nuoruuteni 70-luvulla Kemissä ja kaikkihan tietävät , että siellä nykyinen vasemmistoliitto ,entinen SKP ja SKDL oli jakaantunut enemmistöläisiin ja vähemmistoläisiin – saarislaisiin ja taistolaisiin. Punapaitoihin ja sinipaitoihin – osapuolet vihasivat toisiaan silmittömästi.
Sivusta oli surkuhupaisaa seurata älytöntä aateriitaa , jolla ei tuntunut asiaan vihkiytymättömästä lukiolaisesta olevan mitään tekemistä todellisen elämän kanssa.
Muutama paremman perheen nuori tuttavapiiristä liittyi ajan hengen mukaisesti Kemissä taistolaisiin ja oli nenä kiinni Marxin opeissa ja ihaili Neuvostoliittoa. sokeasti
Toisaalta muistan Kemin Taidemuseon näyttelyt- olivat kineettistä, absraktia ja modernia kuvataidetta. Saksalaisten sodan aikana osaksi tuhoaman , jälleen rakennetun kaupungintalon ylimmässä kerroksessa sijaitsi pieni kaupungin vaihtuvien näyttelyiden tila.
Punaisuus ei näkynyt päällekäyvästi ainakaan taidemuseon näyttelyissä – näin lukiolaisen muistikuvissa.
Aku Ankan hahmojen housuttomuus ja siveettömyys sensuroitiin Kemin päiväkodeissa sitten myöhemmin. Aku Ankka on poliittista sarjakuvaa vai?
Tukholmaan Kemistä muutettuani tutustuin itselleni merkittävään suomalaiseen kuvanveistäjän Rauni Liukon tuotantoon – kaikki muistamme hänen jo klassikoksi muodostuneet kantaa ottavat teoksensa kuten päiväkotilapset avain kaulassa , ruuhkaratikat, maahanmuuttajat.
Liukon veistosnäytely oli keskellä Tukholmaa, Sergelin torin reunalla sijaitsevassa Kulturhusetin näyttelytilassa. Vaikka näyttelytila oli iltaisin suljettu , pystyi näyttelyä katselemaan Sergelin torin aukiolta valtavien ikkunoiden läpi.
Näyttely oli todentuntuinen herättäen minussa voimakkaita tunteita, sosiaalisen välittämisen ja myötäelmisen tunnetta. Olinhan itsekkin vieraassa maassa työn ja toimeentulon vuoksi ja koti-ikävä vaivasi.
Elämme 2000 -lukua ja suomalaista kulttuuriväkeä kuohuttaa taide-elämän klikit , niiden värit punaisesta,vihreästä , sinisestä aina sateenkaaren väreihin väitetään vaikuttavan suomalaisessa apurhojen jaossa,
taideostoissa ja nimityksissä kukin vuorollaan. Jopa sukupuolella tai sukupuolisella suuntauksela on ollut väliä suomalaisen taidepolitiikan käänteissä ! Rohkea , ennenkuulumaton väite!Ei missään muualla tällä tavoin......
Myrsky vesilasissa .
Kun kaikki käy oikein tyhjää – yritetään väkisin saada väkevä , voimalliselta näyttävä keskustelu aikaan. Viis syvällisyydetä tai uskottavista , perusteluista. Kunhan päästään otsikoihin!Lööppeihin!
Suurta eroa ei enää sensaatiolehtien tasoon ole.
Huhuh …..
Huomaa ,että Suomessa menee joillakin tosi hyvin ja paras -hanke etenee ja konsensus kohisten vallitsee.
Verrataanpa keskustelun tasoa vaikka lihanjalostuksen ja turkistarhauksen ongelmista keskusteluun.
Siellä eivät riitä leveät puheet ja kutrit – täytyy olla näyttöä ja osaavaa , tietoon pohjautuvaa todistetta eläinten kohtelusta tarhoissa ja maatiloilla.
Nyt sitten pumpulissa elävät, hyvin syötetyt taiteilijat ja kulttuuriväki näykkivät toisiaan tyhjänpäiväisesti.
Joku kulttuurin sisäpiirissä säestää keskustelua ,maiskuttelee päivälehdissä suupieliään.
Myhäillen tyytyväisenä,kehaisten ,että onpa hienoa kuinka värikästä ja vilkasta keskustelua kuvataiteen sisällöistä, näyttelyistä ja ostoista käydään Suomessa. Kaikkien mielipiteet pääsevät esiin ja sanavaihto on vilkasta ja raikasta!
Jos tämä käyty keskustelu on värikästä ja mielenkiintoista niin sitten Matti Vanhanen ja Jutta Urpilainen ja Mauri Pekkarinenkin ovat värikkäitä,voimallisia sanataiteilijoita.
Maailmalla tapahtuu , mutta ikävät tapahtumat menevät Suomen sivu – mitä nyt lunta ja pakkasta on yllättäen pohjoisessa. Seurauksena , että kaikki ovat sekaisin.
Lisäksi huono olympiamenestys kuokuttaa pientää , mitaleihin tottunutta kansakuntaa.
Maailmalla on taiteilijoita , jotka osaavat ja taitavat henkensä kaupalla poliittisen kantaa ottavan taiteen teon.
Esimerkiksi ihmisoikeuksista , Guantamonista, Tsetseniasta. Naisten aemasta elokuvantekijänä , poliitikkona. Esimerkiksi performanssitaiteilija Adva Drori- Israel.
Hyppivät kauriit ,lasten syöntiä, hyväksikäyttöä ja pahoinpitelyitä kuvaavat,murjovan dekadenssit teokset maailman tai kotoisten tapausten kauheuksen allegorioina eivät ole nykyaikaista,kantaa ottavaa taidetta,joiden vaikutuksesta Maailma pelastuu!
Guernica on tehty- Goya maalasi katolisen kirkon hirveydet.
Meillä kirjailija Hannu Salama ja kuvataiteilija Harro Koskinen olivat kantaa ottavan taiteen edelläkävijöitä 60 -luvulta ja esimerkkejä yhteiskunnan silloisten siveelliisyys- ja kunnianloukkaussäädösten ankaruudesta tekijöiden joutuessa pitkään oikeusprosessiin ja pannaan.
Tietoisesti tehty, väkisin -vaikka taitavastikin tehty -osallistuva taide on kuollutta.
Enemmän säväreitä ja vallankumouksellisia ajatuksia ja pakaroiden kuumotusta saa hyvin tehdyistä kukkamaalauksista,maisemamaalauksista.
Kannattaa kysyä: Poliittinen taide , kantaaottava taide ? Missä ilmenee , miten?
Mitä se on ? Kehen se vaikuttaa?
Poliittiinen, kantaa ottava taide ei synny siten, että tekijä itse julistautuu arkirealistisen teoksen äärellä maailman pelastajataiteilijaksi päivälehden sivuilla tai A-talkissa.
Toinen henkinen taidehuijaus tapahtuu yhteisötaiteen nimissä, kahvinkeitto ja sen tarjoileminen mummon reseptipullan kanssa suurelle yleisölle ei tee kahvihetkestä millään tavoin yhteisöllistä taideteosta –Yhteisöllinen -sanan merkitys ja sisältö kannattaa tekijän ensin selvittää itselleen.
Esimerkikisi Valituskuoro on hyvä esimerkki onnistuneesta ,vaikuttavasta , yhteisöllisestä teoksesta: Complaints Choirs of the World
This project was initiated by Tellervo Kalleinen and Oliver Kochta-Kallleinen in 2005 The First Complaints Choir was organized in Birmingham followed by ...
www.complaintschoir.org. Performanssitaiteilija Roi Vaaralla on useita teoksia, jotka ottavat kantaa ihmisoikeuksiin, asunnottomuuteen, taiteen filosofisiin kysymyksiin.
Matalaotsaisilla,sisällöllisesti löysästi toteutetuilla nykytaiteen teoksilla on taideteosten arvoa ja merkittävyyttä heikentävä ja yleisöä vieraannuttava vaikutus.
Nyt käy mikä vaan – tuntuu olevan ajan trendi – kunhan isot massat liikuvat , harmaana aaltona edestakaisin.
Kissa on nostettu pöydälle!
Vaasassa 25.2.2010 pakkasen laskettua – 29 -15 :sta asteeseen.
Marja
Missä?
Useimmilla kuvataiteesta ja politikasta muistuu mieleen vanhahavan harmaa kuvataide ja kantaa ottava taide –1970 -luvun neukkutyylinen työläiskuvaus, rauhan puolesta-aiheiset maalaukset.
Osallistuva, poliittinen kuvataide tarkoitti usein maalausta sosialistisen realismin tyyliin ; hiki pinnassa maalattu aito työläinen tehdastyössä sorvin ääressä, tukkimetsässä- onnettoman näköisenä.
Itse onnistuin asumaan nuoruuteni 70-luvulla Kemissä ja kaikkihan tietävät , että siellä nykyinen vasemmistoliitto ,entinen SKP ja SKDL oli jakaantunut enemmistöläisiin ja vähemmistoläisiin – saarislaisiin ja taistolaisiin. Punapaitoihin ja sinipaitoihin – osapuolet vihasivat toisiaan silmittömästi.
Sivusta oli surkuhupaisaa seurata älytöntä aateriitaa , jolla ei tuntunut asiaan vihkiytymättömästä lukiolaisesta olevan mitään tekemistä todellisen elämän kanssa.
Muutama paremman perheen nuori tuttavapiiristä liittyi ajan hengen mukaisesti Kemissä taistolaisiin ja oli nenä kiinni Marxin opeissa ja ihaili Neuvostoliittoa. sokeasti
Toisaalta muistan Kemin Taidemuseon näyttelyt- olivat kineettistä, absraktia ja modernia kuvataidetta. Saksalaisten sodan aikana osaksi tuhoaman , jälleen rakennetun kaupungintalon ylimmässä kerroksessa sijaitsi pieni kaupungin vaihtuvien näyttelyiden tila.
Punaisuus ei näkynyt päällekäyvästi ainakaan taidemuseon näyttelyissä – näin lukiolaisen muistikuvissa.
Aku Ankan hahmojen housuttomuus ja siveettömyys sensuroitiin Kemin päiväkodeissa sitten myöhemmin. Aku Ankka on poliittista sarjakuvaa vai?
Tukholmaan Kemistä muutettuani tutustuin itselleni merkittävään suomalaiseen kuvanveistäjän Rauni Liukon tuotantoon – kaikki muistamme hänen jo klassikoksi muodostuneet kantaa ottavat teoksensa kuten päiväkotilapset avain kaulassa , ruuhkaratikat, maahanmuuttajat.
Liukon veistosnäytely oli keskellä Tukholmaa, Sergelin torin reunalla sijaitsevassa Kulturhusetin näyttelytilassa. Vaikka näyttelytila oli iltaisin suljettu , pystyi näyttelyä katselemaan Sergelin torin aukiolta valtavien ikkunoiden läpi.
Näyttely oli todentuntuinen herättäen minussa voimakkaita tunteita, sosiaalisen välittämisen ja myötäelmisen tunnetta. Olinhan itsekkin vieraassa maassa työn ja toimeentulon vuoksi ja koti-ikävä vaivasi.
Elämme 2000 -lukua ja suomalaista kulttuuriväkeä kuohuttaa taide-elämän klikit , niiden värit punaisesta,vihreästä , sinisestä aina sateenkaaren väreihin väitetään vaikuttavan suomalaisessa apurhojen jaossa,
taideostoissa ja nimityksissä kukin vuorollaan. Jopa sukupuolella tai sukupuolisella suuntauksela on ollut väliä suomalaisen taidepolitiikan käänteissä ! Rohkea , ennenkuulumaton väite!Ei missään muualla tällä tavoin......
Myrsky vesilasissa .
Kun kaikki käy oikein tyhjää – yritetään väkisin saada väkevä , voimalliselta näyttävä keskustelu aikaan. Viis syvällisyydetä tai uskottavista , perusteluista. Kunhan päästään otsikoihin!Lööppeihin!
Suurta eroa ei enää sensaatiolehtien tasoon ole.
Huhuh …..
Huomaa ,että Suomessa menee joillakin tosi hyvin ja paras -hanke etenee ja konsensus kohisten vallitsee.
Verrataanpa keskustelun tasoa vaikka lihanjalostuksen ja turkistarhauksen ongelmista keskusteluun.
Siellä eivät riitä leveät puheet ja kutrit – täytyy olla näyttöä ja osaavaa , tietoon pohjautuvaa todistetta eläinten kohtelusta tarhoissa ja maatiloilla.
Nyt sitten pumpulissa elävät, hyvin syötetyt taiteilijat ja kulttuuriväki näykkivät toisiaan tyhjänpäiväisesti.
Joku kulttuurin sisäpiirissä säestää keskustelua ,maiskuttelee päivälehdissä suupieliään.
Myhäillen tyytyväisenä,kehaisten ,että onpa hienoa kuinka värikästä ja vilkasta keskustelua kuvataiteen sisällöistä, näyttelyistä ja ostoista käydään Suomessa. Kaikkien mielipiteet pääsevät esiin ja sanavaihto on vilkasta ja raikasta!
Jos tämä käyty keskustelu on värikästä ja mielenkiintoista niin sitten Matti Vanhanen ja Jutta Urpilainen ja Mauri Pekkarinenkin ovat värikkäitä,voimallisia sanataiteilijoita.
Maailmalla tapahtuu , mutta ikävät tapahtumat menevät Suomen sivu – mitä nyt lunta ja pakkasta on yllättäen pohjoisessa. Seurauksena , että kaikki ovat sekaisin.
Lisäksi huono olympiamenestys kuokuttaa pientää , mitaleihin tottunutta kansakuntaa.
Maailmalla on taiteilijoita , jotka osaavat ja taitavat henkensä kaupalla poliittisen kantaa ottavan taiteen teon.
Esimerkiksi ihmisoikeuksista , Guantamonista, Tsetseniasta. Naisten aemasta elokuvantekijänä , poliitikkona. Esimerkiksi performanssitaiteilija Adva Drori- Israel.
Hyppivät kauriit ,lasten syöntiä, hyväksikäyttöä ja pahoinpitelyitä kuvaavat,murjovan dekadenssit teokset maailman tai kotoisten tapausten kauheuksen allegorioina eivät ole nykyaikaista,kantaa ottavaa taidetta,joiden vaikutuksesta Maailma pelastuu!
Guernica on tehty- Goya maalasi katolisen kirkon hirveydet.
Meillä kirjailija Hannu Salama ja kuvataiteilija Harro Koskinen olivat kantaa ottavan taiteen edelläkävijöitä 60 -luvulta ja esimerkkejä yhteiskunnan silloisten siveelliisyys- ja kunnianloukkaussäädösten ankaruudesta tekijöiden joutuessa pitkään oikeusprosessiin ja pannaan.
Tietoisesti tehty, väkisin -vaikka taitavastikin tehty -osallistuva taide on kuollutta.
Enemmän säväreitä ja vallankumouksellisia ajatuksia ja pakaroiden kuumotusta saa hyvin tehdyistä kukkamaalauksista,maisemamaalauksista.
Kannattaa kysyä: Poliittinen taide , kantaaottava taide ? Missä ilmenee , miten?
Mitä se on ? Kehen se vaikuttaa?
Poliittiinen, kantaa ottava taide ei synny siten, että tekijä itse julistautuu arkirealistisen teoksen äärellä maailman pelastajataiteilijaksi päivälehden sivuilla tai A-talkissa.
Toinen henkinen taidehuijaus tapahtuu yhteisötaiteen nimissä, kahvinkeitto ja sen tarjoileminen mummon reseptipullan kanssa suurelle yleisölle ei tee kahvihetkestä millään tavoin yhteisöllistä taideteosta –Yhteisöllinen -sanan merkitys ja sisältö kannattaa tekijän ensin selvittää itselleen.
Esimerkikisi Valituskuoro on hyvä esimerkki onnistuneesta ,vaikuttavasta , yhteisöllisestä teoksesta: Complaints Choirs of the World
This project was initiated by Tellervo Kalleinen and Oliver Kochta-Kallleinen in 2005 The First Complaints Choir was organized in Birmingham followed by ...
www.complaintschoir.org. Performanssitaiteilija Roi Vaaralla on useita teoksia, jotka ottavat kantaa ihmisoikeuksiin, asunnottomuuteen, taiteen filosofisiin kysymyksiin.
Matalaotsaisilla,sisällöllisesti löysästi toteutetuilla nykytaiteen teoksilla on taideteosten arvoa ja merkittävyyttä heikentävä ja yleisöä vieraannuttava vaikutus.
Nyt käy mikä vaan – tuntuu olevan ajan trendi – kunhan isot massat liikuvat , harmaana aaltona edestakaisin.
Kissa on nostettu pöydälle!
Vaasassa 25.2.2010 pakkasen laskettua – 29 -15 :sta asteeseen.
Marja
lauantaina, tammikuuta 09, 2010
TUOKO SAMMUMINEN SÄÄSTÖÄ?
Start -stop -jutun päivän lehdestä ( HS ,Jokela) voi soveltaa suomalaiseen alkoholikulttuuriin ; suomalainen toimii eleettömästi humalan aikana myös kylmissä oloissa.Tosin jotkut ovat ottaneet käyttöön pelkän stop-toiminnon eli polttoaineetoman tammikuun .....
Pakkaset ovat mahdollistaneet alkoholin käytön start stop - toiminnon eli sammumisen testaamiseen öisessä baariliikenteessä.Start-stop -toiminto käynnisteään jo kotona , pohjalle nautitaan pullo kolmen vartin kossua tai jallua + virvoitusjuomat , 12 bäkki olutta.
Baarissa asiakas kysyy juomaa tilatessaan
"Kai tällä myös käynnistyy"
"Kai tällä juomalla pääsee teholle?" kysyy 10-vuotias nuori trokariltaan.
Joulun aikaa monelle pukille laulettiin tip-tap-tapin tilalta
"Sammuu, harvoin, sammuu, harvoin. . . älä sammu vielä"
Koejuopottelu pakkasella on paljastunut, että lupaukset eivät välttämättä täyty arkisissa ryypiskelyolosuhteissa. Esimerkiksi
salmiakkikossun sammutustoiminto tiputtaa kulutusta jopa 15 prosenttia. Sitä on vaikea uskoa.
Suomessa olosuhteet sammumiselle eivät aina ole parhaat mahdolliset, etenkään kylmillä säillä- on lumipenkkaa ja laupiaita samarialaisia kutsumassa kyytiä.
Lisäksi sammumisen mahdollistavien katalysaattorien eli kovien promillien juomien hinnat ovat korkeat.
"Start/stop -toiminto eli aloita kotona jo kunnon pohjilla ja lopeta ravintolassa juomasekoituksiin ei meidän olosuhteissamme varmaan tuo paljon säästöjä useimmille käyttäjille , sammuminen liian varhaisessa vaiheessa kalliilla on vääjäämätön seuraus ", pohtii alkoasiantuntija.
"Juomisen rytmi kaupungissa on varsin sujuvaa eli pysähdyksiä on vähän ja suurin osa juomista elimistöönn kertyy taajamien ulkopuolella ilman pysähdyksiä liian aikaisin Start -Stop-Järjestelmä on suunniteltu sinne missä juodaan kokoajan kaksin käsin paljon ja vahvaa, ruuhkissa, useita päiviä perätysten.
Launantaita ja Sununtaita !
Marja .
Pakkaset ovat mahdollistaneet alkoholin käytön start stop - toiminnon eli sammumisen testaamiseen öisessä baariliikenteessä.Start-stop -toiminto käynnisteään jo kotona , pohjalle nautitaan pullo kolmen vartin kossua tai jallua + virvoitusjuomat , 12 bäkki olutta.
Baarissa asiakas kysyy juomaa tilatessaan
"Kai tällä myös käynnistyy"
"Kai tällä juomalla pääsee teholle?" kysyy 10-vuotias nuori trokariltaan.
Joulun aikaa monelle pukille laulettiin tip-tap-tapin tilalta
"Sammuu, harvoin, sammuu, harvoin. . . älä sammu vielä"
Koejuopottelu pakkasella on paljastunut, että lupaukset eivät välttämättä täyty arkisissa ryypiskelyolosuhteissa. Esimerkiksi
salmiakkikossun sammutustoiminto tiputtaa kulutusta jopa 15 prosenttia. Sitä on vaikea uskoa.
Suomessa olosuhteet sammumiselle eivät aina ole parhaat mahdolliset, etenkään kylmillä säillä- on lumipenkkaa ja laupiaita samarialaisia kutsumassa kyytiä.
Lisäksi sammumisen mahdollistavien katalysaattorien eli kovien promillien juomien hinnat ovat korkeat.
"Start/stop -toiminto eli aloita kotona jo kunnon pohjilla ja lopeta ravintolassa juomasekoituksiin ei meidän olosuhteissamme varmaan tuo paljon säästöjä useimmille käyttäjille , sammuminen liian varhaisessa vaiheessa kalliilla on vääjäämätön seuraus ", pohtii alkoasiantuntija.
"Juomisen rytmi kaupungissa on varsin sujuvaa eli pysähdyksiä on vähän ja suurin osa juomista elimistöönn kertyy taajamien ulkopuolella ilman pysähdyksiä liian aikaisin Start -Stop-Järjestelmä on suunniteltu sinne missä juodaan kokoajan kaksin käsin paljon ja vahvaa, ruuhkissa, useita päiviä perätysten.
Launantaita ja Sununtaita !
Marja .
torstaina, joulukuuta 31, 2009
SPIIKKÖRSKOORNÖ ENTERTEINING KREATING BISINESS AT KRISMÖSMARKET
Myy myy myy !
Luo luo luo !
Brändää brändää brändää!
Jyväskylän taidemuseolla järjestettiin taidebasaaritapahtuma joulun kunniaksi jo kolmannen kerran 12-13.12.
Punaisena lankana tapahtumalla on saada yleisö ostamaan taidetta joululahjoiksi.
Taidemuseon korkeakulttuurista imagoa kansan syvissä riveissä on hälvennetty , taidemuseon kynnystä on madallettu itämaisella basaaritunnelmalla; rennolla menolla , musiikilla, mutkattomuudella.
Yleisöä saapuikin ennätysmäärä 4500.
Kynnyksen madallus oli siis onnistunut.
Myyjinä kuvataiteilijoita ja käsityöläisiä oli parisenkymmentä.
Itse olin ensikertaa mukana ja arpa suosi minua antamalla ensimmäisen pöydän sisäänkäynniN edessä.
Olin suunnitellut myyjäisiin jouluisia tuotteitä kuten mosaiikkitonttulaattoja, syvän mosaiikin vihreitä kuusia ,
mehevän punaisen, lasimosaiikkisen savolaismallisen soutuveneen ja muuta kimaltelevaa, mitä lasimosaiikilla saa aikaan.
Lauantaiaamuna klo 11 seisoimme edustavina- pöydät taiteesta koreana notkuen - ottamaan yleisön vastaan.
Yleisöä tulvikin sisään ruuhkaksi asti - keskikäytävlle olisi tarvittu liikenteen jakaja-
Saskiat myivät heti oven suussa makeitaan kakkuja, glögiä, torttuja sekä oivia , kauniskuvioisia villasukkia.
Iloitsemani paraatipaikka ei ollutkaan niin mainio , liikenne puuroutui ensimmäisen pöydän kohdalla ja kaikkien silmälasit huurtuivat juuri minun kohdalla sameiksi niin että näköä haittasi- eli sokeana lasilliset ihmiset tallustelivat linssejään kuivaten ohitseni - paitsi lapset , he halusivat hivellä ja nauttia mosaiikin väri-ilosta.
Osa ihmisistä innostui keskustelemaan kanssani humoristisista joulunpunaisista Älä kuseta naapuria puudelikylteistäni - intoonnuimme vilkkaaseen sanan vaihtoon suomalaisesta mieleipidepalstojen keskusteluikonista - koiran jätöksistä.
Ja millä vakavuudella ja väkivaltaisuudella jutut on höystetty!
Osaa ihmisiä arvelutti betonisten koirakylttieni sanoma naapurustolle,pelättiin sen aiheuttavan pysyvän vaurion naapuriväleihin ja mahdollisia yhteenottoja uumoiltiin jos tuollaisen kyltin portinpieleen asentaisi.
Voihan sen laittaa kerrostalon oveenkin ehdotti joku. Tapahtuuhan sitä kusetusta monella tavalla- no keskustelua ja naurua kylteistä syntyi , mutta ei kauppaa. Hintoja en ollut laskenut.
Mosaaiikkilaatat betonivaluineen ja hiomisineen eivät voi olla vitosen tai kympin,
Kaikilla muilla oli homma hanskassa ja pasmat selvillä aiempien vuosien kokemuksesta.Myynnissä 10 -50 Euroon taidetta. Se teki kaupan
Toki olin kuullut ennakkoon , että 100-1000 Euron teoksia ei osteta, mutta ajattelin , että jospa jotain liikkuisi.
Sattumia noin isossa joukossa saattaa olla.
Mutta ei, en myynyt juuri mitään.
Totesinkin henkiökunnalle , että jos puhumisella olisi tienannut olisin jo lauantain tehnyt tienestiä.
Pidin ikäänkuin spiikkerskoornöä siinä oven suussa enterteining piiiple!
Näin huonoon myyntiin en ollut varautunut.
Kesällä torimyynti oli tuloksekkaampaa. Lohduttauduin ajatuksella, että olin esitellyt uutta koirakyltti-ideologiaa ja mosaiikkitekniikkaa ja täten taidekasvatusta harjoittanut ja sivussa päivitellyt kaupunkikuvan ankeutta muutaman vanhemman naisasiakkaan kanssa, jotka lähtiessään palkitsivat minut ostamalla muutaman Lutakko-aiheisen kortin.
Euron kipale.
Kaupungin poliittinen kerma väristä riippumatta pyyhälsi ohitseni toivottaen hyvää joulua joutuisaan-
Jengi oli tottunut saamaan ammattilaisten taidetta pilkkahintaan -jopa hyvin ansaitsevat - kukaan ei ajatellutkaan maksaa muutamaa vitosta enempää joululahjataiteesta!
Myyntivoitosta ei voi puhua - kulut kun vähentää ja oman palkan . Vaikka kuinka olisi monistanut niin ei lyö leiville- toki tilaisuuden markkina-arvo on kohtuullinen ; kilpailua markettien halpatuontiroinalle.
Mutta.
En tiedä kannattaako ihmisiä opettaa ihan tolkuttoman edulliseen taiteeseen ?
Vaikea on normaalihintaa pyytää jos kansa on tottunut alehintaan.
Varsinkin kun köyhyys on iskenyt erityisesti taidealan ammattilaisiin. Työtilaisuudet ovat vähentyneet ja tarjontaa on paljon ja taide ja viihde sotketaan keskenään-
Esimerkiksi kunta-alan työntekijöiden palkat nousivat 12 % .
Siinä jo on ostovoimaa kertynyt ihan normaalihinnalla hankkia taidetta pukinkonttiin.
Letkeä tunnelma, henkilökunnan 100 % läsnäolo ja yleisön kohtaaminen face to face oli tietenkin tapahtuman parhaita myönteisiä puolia.
Mutta kannattaa jalostaa tapahtumaa ja pitää taso sellaisena , että ammattitaiteilijoilla on vara ja halu osallistua tapahtumaan vastaisuudessakin.
Ja sanaan joka tungetaan kaikkialle!
LUOVUUS - KÄÄK-sana saa minun nisakavillani koholle.
Kaikkialla lääkkeeksi tarjotaan Luovuutta ja sen paitana innovativisuutta- Sillä maailma pelastuu- Joo ja voisi jatkaa ja Hessu Hopon superhessupähkinöillä !
Luovuus-sanalla sumutetaan. Usein puhuja tai kirjoittaja ei edes osaa määritellä mitä sanalla tarkoitetaan.
Kunhan vaan tomerasti hoetaan puku päällä ; Luovuus! Luovuus!
Ja jostain syystä se usein yhdistetään taiteeseen, ainutkertaisen synnyttämiseen, rahasampoon.
Harvemmin luovuudesta puhutaan tai sitä yritetään määritellä inhimillisenä ominaisuutena.
Raamatussa, kaikille tutussa kirjassa Jumala loi maailman. Siihen kai sana luominen viittaa - suurenmoiseen, ihmeelliseen ponnistukseen.
Jäljittelemättömään minkä tahansa uuden asian keksimiseen, tuottamiseen!
Uuden luoja on jotain ihmeellistä ainetta oleva ihminen - syvälle jonnekin tuijottaen hetken ja sorviin jo sitten rientäen ahneena toteuttamaan ajatuksen luovan; syntyy kärrynpyörä, crocs-jalkineet, hengittävä ruumis , häntäänsä pureksiva koira, vedessä liukeneva akvarelli, ihmiset yhdistävä puhekone!
Toisaalta luomisesta tulee mieleen ihan todellinenkin tekemisen tapahtuma.
Joku on sitä varten keksinyt työkalun ; ihminen luo lunta -jokainen ymmärtää kaiken mitä siinä tapahtuu: kuorma valkoista ainetta siirtyy kasaksi kulkutien sivuun.
Luominen suoritetaan yli metrisellä ,pitkävartisella esineellä, jonka toisessa päässä on kupera ,suorakaiteen muotoinen ruuveilla pyöreään varteen kiinnitetty kevymetallista tai vanerista valmistettu leveämpi taso, joka työnnettään lumen alle ja otetaan taso kukkuroilleen lunta, nostetaan varresta ja kipataan kadun tai kävelytien reunalle ja toistetaan liikesarjaa kunnes tie on lumesta luotu vapaaksi.
Ryydittäjäksi lumen luontiin sananparsi: Tietä kulkiin tien oot vanki - vapaa on vain umpihanki!
Nyt voi oikeasti laulaa Maa on niin kaunis -kirkas luojan taivas - maisema on pulleroisen puhtaan pumpulisen valkea, että häjyä tekee..on siinä luojalla ollut luomista .....
Hyvää toiseksi viimeistä yötä!
Marja
Luo luo luo !
Brändää brändää brändää!
Jyväskylän taidemuseolla järjestettiin taidebasaaritapahtuma joulun kunniaksi jo kolmannen kerran 12-13.12.
Punaisena lankana tapahtumalla on saada yleisö ostamaan taidetta joululahjoiksi.
Taidemuseon korkeakulttuurista imagoa kansan syvissä riveissä on hälvennetty , taidemuseon kynnystä on madallettu itämaisella basaaritunnelmalla; rennolla menolla , musiikilla, mutkattomuudella.
Yleisöä saapuikin ennätysmäärä 4500.
Kynnyksen madallus oli siis onnistunut.
Myyjinä kuvataiteilijoita ja käsityöläisiä oli parisenkymmentä.
Itse olin ensikertaa mukana ja arpa suosi minua antamalla ensimmäisen pöydän sisäänkäynniN edessä.
Olin suunnitellut myyjäisiin jouluisia tuotteitä kuten mosaiikkitonttulaattoja, syvän mosaiikin vihreitä kuusia ,
mehevän punaisen, lasimosaiikkisen savolaismallisen soutuveneen ja muuta kimaltelevaa, mitä lasimosaiikilla saa aikaan.
Lauantaiaamuna klo 11 seisoimme edustavina- pöydät taiteesta koreana notkuen - ottamaan yleisön vastaan.
Yleisöä tulvikin sisään ruuhkaksi asti - keskikäytävlle olisi tarvittu liikenteen jakaja-
Saskiat myivät heti oven suussa makeitaan kakkuja, glögiä, torttuja sekä oivia , kauniskuvioisia villasukkia.
Iloitsemani paraatipaikka ei ollutkaan niin mainio , liikenne puuroutui ensimmäisen pöydän kohdalla ja kaikkien silmälasit huurtuivat juuri minun kohdalla sameiksi niin että näköä haittasi- eli sokeana lasilliset ihmiset tallustelivat linssejään kuivaten ohitseni - paitsi lapset , he halusivat hivellä ja nauttia mosaiikin väri-ilosta.
Osa ihmisistä innostui keskustelemaan kanssani humoristisista joulunpunaisista Älä kuseta naapuria puudelikylteistäni - intoonnuimme vilkkaaseen sanan vaihtoon suomalaisesta mieleipidepalstojen keskusteluikonista - koiran jätöksistä.
Ja millä vakavuudella ja väkivaltaisuudella jutut on höystetty!
Osaa ihmisiä arvelutti betonisten koirakylttieni sanoma naapurustolle,pelättiin sen aiheuttavan pysyvän vaurion naapuriväleihin ja mahdollisia yhteenottoja uumoiltiin jos tuollaisen kyltin portinpieleen asentaisi.
Voihan sen laittaa kerrostalon oveenkin ehdotti joku. Tapahtuuhan sitä kusetusta monella tavalla- no keskustelua ja naurua kylteistä syntyi , mutta ei kauppaa. Hintoja en ollut laskenut.
Mosaaiikkilaatat betonivaluineen ja hiomisineen eivät voi olla vitosen tai kympin,
Kaikilla muilla oli homma hanskassa ja pasmat selvillä aiempien vuosien kokemuksesta.Myynnissä 10 -50 Euroon taidetta. Se teki kaupan
Toki olin kuullut ennakkoon , että 100-1000 Euron teoksia ei osteta, mutta ajattelin , että jospa jotain liikkuisi.
Sattumia noin isossa joukossa saattaa olla.
Mutta ei, en myynyt juuri mitään.
Totesinkin henkiökunnalle , että jos puhumisella olisi tienannut olisin jo lauantain tehnyt tienestiä.
Pidin ikäänkuin spiikkerskoornöä siinä oven suussa enterteining piiiple!
Näin huonoon myyntiin en ollut varautunut.
Kesällä torimyynti oli tuloksekkaampaa. Lohduttauduin ajatuksella, että olin esitellyt uutta koirakyltti-ideologiaa ja mosaiikkitekniikkaa ja täten taidekasvatusta harjoittanut ja sivussa päivitellyt kaupunkikuvan ankeutta muutaman vanhemman naisasiakkaan kanssa, jotka lähtiessään palkitsivat minut ostamalla muutaman Lutakko-aiheisen kortin.
Euron kipale.
Kaupungin poliittinen kerma väristä riippumatta pyyhälsi ohitseni toivottaen hyvää joulua joutuisaan-
Jengi oli tottunut saamaan ammattilaisten taidetta pilkkahintaan -jopa hyvin ansaitsevat - kukaan ei ajatellutkaan maksaa muutamaa vitosta enempää joululahjataiteesta!
Myyntivoitosta ei voi puhua - kulut kun vähentää ja oman palkan . Vaikka kuinka olisi monistanut niin ei lyö leiville- toki tilaisuuden markkina-arvo on kohtuullinen ; kilpailua markettien halpatuontiroinalle.
Mutta.
En tiedä kannattaako ihmisiä opettaa ihan tolkuttoman edulliseen taiteeseen ?
Vaikea on normaalihintaa pyytää jos kansa on tottunut alehintaan.
Varsinkin kun köyhyys on iskenyt erityisesti taidealan ammattilaisiin. Työtilaisuudet ovat vähentyneet ja tarjontaa on paljon ja taide ja viihde sotketaan keskenään-
Esimerkiksi kunta-alan työntekijöiden palkat nousivat 12 % .
Siinä jo on ostovoimaa kertynyt ihan normaalihinnalla hankkia taidetta pukinkonttiin.
Letkeä tunnelma, henkilökunnan 100 % läsnäolo ja yleisön kohtaaminen face to face oli tietenkin tapahtuman parhaita myönteisiä puolia.
Mutta kannattaa jalostaa tapahtumaa ja pitää taso sellaisena , että ammattitaiteilijoilla on vara ja halu osallistua tapahtumaan vastaisuudessakin.
Ja sanaan joka tungetaan kaikkialle!
LUOVUUS - KÄÄK-sana saa minun nisakavillani koholle.
Kaikkialla lääkkeeksi tarjotaan Luovuutta ja sen paitana innovativisuutta- Sillä maailma pelastuu- Joo ja voisi jatkaa ja Hessu Hopon superhessupähkinöillä !
Luovuus-sanalla sumutetaan. Usein puhuja tai kirjoittaja ei edes osaa määritellä mitä sanalla tarkoitetaan.
Kunhan vaan tomerasti hoetaan puku päällä ; Luovuus! Luovuus!
Ja jostain syystä se usein yhdistetään taiteeseen, ainutkertaisen synnyttämiseen, rahasampoon.
Harvemmin luovuudesta puhutaan tai sitä yritetään määritellä inhimillisenä ominaisuutena.
Raamatussa, kaikille tutussa kirjassa Jumala loi maailman. Siihen kai sana luominen viittaa - suurenmoiseen, ihmeelliseen ponnistukseen.
Jäljittelemättömään minkä tahansa uuden asian keksimiseen, tuottamiseen!
Uuden luoja on jotain ihmeellistä ainetta oleva ihminen - syvälle jonnekin tuijottaen hetken ja sorviin jo sitten rientäen ahneena toteuttamaan ajatuksen luovan; syntyy kärrynpyörä, crocs-jalkineet, hengittävä ruumis , häntäänsä pureksiva koira, vedessä liukeneva akvarelli, ihmiset yhdistävä puhekone!
Toisaalta luomisesta tulee mieleen ihan todellinenkin tekemisen tapahtuma.
Joku on sitä varten keksinyt työkalun ; ihminen luo lunta -jokainen ymmärtää kaiken mitä siinä tapahtuu: kuorma valkoista ainetta siirtyy kasaksi kulkutien sivuun.
Luominen suoritetaan yli metrisellä ,pitkävartisella esineellä, jonka toisessa päässä on kupera ,suorakaiteen muotoinen ruuveilla pyöreään varteen kiinnitetty kevymetallista tai vanerista valmistettu leveämpi taso, joka työnnettään lumen alle ja otetaan taso kukkuroilleen lunta, nostetaan varresta ja kipataan kadun tai kävelytien reunalle ja toistetaan liikesarjaa kunnes tie on lumesta luotu vapaaksi.
Ryydittäjäksi lumen luontiin sananparsi: Tietä kulkiin tien oot vanki - vapaa on vain umpihanki!
Nyt voi oikeasti laulaa Maa on niin kaunis -kirkas luojan taivas - maisema on pulleroisen puhtaan pumpulisen valkea, että häjyä tekee..on siinä luojalla ollut luomista .....
Hyvää toiseksi viimeistä yötä!
Marja
sunnuntai, joulukuuta 20, 2009
Takaisin virtaan eli läänintaiteilijaksi Pohjanmaalle!!
Tämä naistaiteilija on valittu Pohjanmaan taidetoimikuntaan kuvataiteen läänintaiteilijaksi 1.2.2010 alkaen.
Hieno juttu - leipä oli käynyt Jyväskylässä todella kapeaksi.
Ja hienoa päästä käyttämään toista kotimaista päivittäin.
Muutan Vaasaan tammikuussa.
Jyväskylän kulttuurilautakuntaan tuli Kolun kokoinen aukko.
Ehkä kokousajat nyt lyhenevät.
Sunnuntaita!
Marja
Hieno juttu - leipä oli käynyt Jyväskylässä todella kapeaksi.
Ja hienoa päästä käyttämään toista kotimaista päivittäin.
Muutan Vaasaan tammikuussa.
Jyväskylän kulttuurilautakuntaan tuli Kolun kokoinen aukko.
Ehkä kokousajat nyt lyhenevät.
Sunnuntaita!
Marja
maanantaina, joulukuuta 14, 2009
ONNELLISEN TAITEILIJAN MUN....LIHA....TAIDE!
Hei!
Täytyy myöntää, että on meillä fiksuja ministereitä.
Uusin esimerkki ministerin toimivasta yläpäästä löytyy viime viikolta.
Oikeutta eläimille yhdistyksen julkistettua yli 30 sikatilalla otettuja kuvia sikojen irvokkaan epäinhimmillisistä elinoloista,ehdottaa sikavastaava, sikatilallinen maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila,että Suomeen perustettaisiin onnellisten sikojen tiloja, - samaan tapaan kuin nyt on onnellisten kanojen tiloja.
Ne tulisivat tavallisten sikaloiden rinnalle, mutta niiden tuottamalla lihalla voisi olla vähän korkeampi hinta tuotantokustannusten vuoksi.
Kun perussiat talsivat ritilöillä, makoilisivat onnelliset siat oljilla, hän mielikuvittelee.
Tilaakin onnellisilla sioilla olisi enemmän ja niiden ilmastointi olisi huippukunnossa jatkaa ministeri maalailua.
Anttila aikoo esittää asiaa teollisuuden ja teurastamoiden edustajille lähiaikoina- hän ei tosin usko, että ehdotus herättää siellä innostusta.
Ministeri ei hyväksy tapaa( no se vielä puuttuisi , että hyväksyisi), jolla sikoja kohdellaan eläinsuojelijoiden julkistamilla videoilla.
Hän kuitenkin painottaa,että eläinten kohtelu tiloilla on parantunut ja paranee yhä.
Anttila huomauttaa, että tiloilla on kovia taloudellisia haasteita???!
Oikeuttaa laittomuuksiinko?
Suomessa on nyt yli 2300 sikatilaa, joista yli 300 aikoo lopettaa toimintansa vuoden 2010 loppuun mennessä.
Rehun hinta on kallistunut , mutta lihan vastaavasti ei, toteaa Anttila eli suomennettuna kannattavuus on pudonnut ja toimeentulo vaarantunut.
Suomessa on sikatiloja ollut iät ajat-luulisi, että sivistyneet lihantuotantotavat olisivat juurtuneet käytännöksi jo.
Emme ole köyhä, alikehittynyt maatalousvaltio vaan korkean teknologian ja sivistystason maa, vauras pohjoismainen hyvinvointivaltio.
Maatalous on Suomessa ollut pääelinkeinona muutaman sata vuotta.
Ja valtion huomattavasti tukemana.
Oikeuttaako ahneus tai kiristyneet taloudelliset olot eläinten kiduttamiseen ja väkivaltaiseen lihankasvatukseen?
Anttilan puheet kuvaavat asennetta, jota ei soisi nykyaikaan ministeritasolla olevan.
Hänen ehdotuksensa tilanteen korjaamiseksi ovat vähintäänkin lapsellisia,tehottomia ja osaksi antavat siunauksen toimintatavoille.
Eläinten raakalaismaista kohtelua puolustellaan ankaralla taloudellisella ahdingolla??
Jospa sovellamme ministerin ehdotusta muillekin aloille, missä taloudellinen kannattavuus on kortilla?
Hoitoalalla on mahdotonta hoitaa potilaita säälliseen tapaan.
Niinpä voisimme sikatilojen esimerkkiä mallina käyttäen ottaa äärikeinot käyttöön; sairaala-apulaiset laittavat vaikeasti hoidettavat vuodepotilaat isolle yhteiselle pedille, yhteiselle vaipalle.
Kaikki potilaat suihkutettaisiin puhtaiksi valtavassa pesulassa; potilaat makaisivat metallirilillä, jolle hoitajat ovat heidät trukeilla latoneet.
Nappia painamalla katosta tulisi ensin kostea huuhtelu, sitten pesuaine ja lopuksi huuhtelu ja vahaus.
Ja takaisin yhteiseen sänkyyn ,jossa yhteinen jättimäisen imukyvyn omaava vaippa nielisi ulosteet.
Syöttö tapahtuisi letkuista nestemäisenä ja aivotoimintaa säädeltäisiin mielialalääkkeillä ja uni tulisi kaikille yhtä aikaa ilmaan suihkutettavalla unikaasulla.
Kultturin puolella on alituinen resussipula ja ainakin yksittäisten taiteilijoiden toimeentulo on kiristynyt.
Taideteokset voisi jakaa onnellisten taiteilijoiden ja onnettomien taiteilijoiden teoksiin.
Onnelliset taiteilijat asuvat tilavissa valoisissa ateljeetaloissa hyvällä asuma-alueella. Heidän teoksiaan on kaikissa keskeisissä kokoelmissa.
Heillä on pitkä apuraha. 1200n Eur/kk.
He nauttivat gourmetruokaa,punaviiniä Riedelin laseista bukeeta vertaillen. Kiistellen Hegelin , Jungin , Sartren tai Saarisen filosofioista.
Kuunnellen Kaija Saariahoa.
Onnellisten taiteilijoiden teokset on leimattu kuten parhaat lihat ikään - Hymypojan tai Hymytytön kuvalla.
Laatusertifikaatti!
Onnellisten taiteilijoiden teokset olisivat huomattavasti arvokkaampia kuin onnettomien taiteilijoiden , jotka nauttivat joko työmarkkinatukea 550 Eur/kk tai Sosiaalitoimen tukea 440 Eur/kk , asuvat kaupungin vuokra-asunnossa,särpien maksalaatikkoa, nuudeleita, tonnikalaa ja lidlin edullista kaljaa aromasätkää käryttäen.
Kuunnellen Tuomari Nurmiota tai Rauli Baddingiä.
He eivät harrasta pilatesjoogaa - sen korvaa venynyt heteka; selkä ojentuu yöaikaan joogan vaatimiin ääriasentoihin.
Onnettomien taiteilijoiden teokset ovat edullisempia kuin onnellisten - onnettomien taiteilijoiden teokset ovat leimatut Milnen Nalle Puhista tutun hahmon Ihaan kuvalla.
Nyt kun onnettomien taiteilijoiden taloudellinen tilanne on entisestään kiristynyt niin mitä laittomuuksia taiteilijat voivat harjoittaa talouden kiristyessä äärimilleen?
Taiteilijan konstit laventaa leipäänsä laittomuuksilla ovat kyllä heikot- heidän valvontansa on todella tarkkaa ja aukotonta kuin linnakundin.
Kaikesta on oltava proopuska, raportti, kuitti,selostus.
Ajallaan.
Ajatusleikkiä ammattinsa vuoksi taloudellisessa ahdingossa elävien ammatinharjoittajien olosuhteiden parantamiseksi voi kehittää alalle kuin alalle. Voisimmme ääritilanteissa siis mennä liki laittomuuksiin jos toimeentulo vaarantuu ja ahdistus käy ylivoimaiseksi? Sekö ministerin viesti on?¨
Vai onko laki toisille sallivampi?
Taisi olla toimeentulovaikeuksia niilläkin kahdella nuorella miehellä , jotka ajoivat Jyväskylässä autolla Nesteen huoltoaseman pääovista sisään kaljanhakuun.
Eivät olleet aimmilla käynneillään huomanneet, että huoltamon sisääntulossa oli pullomuuri tulenarkaa lasinpesunestettä ynnä muuta herkästi syttyvää nestettä!
Mutta ilmeisesti heilläkin olivat rahat loppu ja näköala avautui perspektiivittömänä- ja jano oli kova.
Hyvää illanjatkoa!
Marja
Täytyy myöntää, että on meillä fiksuja ministereitä.
Uusin esimerkki ministerin toimivasta yläpäästä löytyy viime viikolta.
Oikeutta eläimille yhdistyksen julkistettua yli 30 sikatilalla otettuja kuvia sikojen irvokkaan epäinhimmillisistä elinoloista,ehdottaa sikavastaava, sikatilallinen maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila,että Suomeen perustettaisiin onnellisten sikojen tiloja, - samaan tapaan kuin nyt on onnellisten kanojen tiloja.
Ne tulisivat tavallisten sikaloiden rinnalle, mutta niiden tuottamalla lihalla voisi olla vähän korkeampi hinta tuotantokustannusten vuoksi.
Kun perussiat talsivat ritilöillä, makoilisivat onnelliset siat oljilla, hän mielikuvittelee.
Tilaakin onnellisilla sioilla olisi enemmän ja niiden ilmastointi olisi huippukunnossa jatkaa ministeri maalailua.
Anttila aikoo esittää asiaa teollisuuden ja teurastamoiden edustajille lähiaikoina- hän ei tosin usko, että ehdotus herättää siellä innostusta.
Ministeri ei hyväksy tapaa( no se vielä puuttuisi , että hyväksyisi), jolla sikoja kohdellaan eläinsuojelijoiden julkistamilla videoilla.
Hän kuitenkin painottaa,että eläinten kohtelu tiloilla on parantunut ja paranee yhä.
Anttila huomauttaa, että tiloilla on kovia taloudellisia haasteita???!
Oikeuttaa laittomuuksiinko?
Suomessa on nyt yli 2300 sikatilaa, joista yli 300 aikoo lopettaa toimintansa vuoden 2010 loppuun mennessä.
Rehun hinta on kallistunut , mutta lihan vastaavasti ei, toteaa Anttila eli suomennettuna kannattavuus on pudonnut ja toimeentulo vaarantunut.
Suomessa on sikatiloja ollut iät ajat-luulisi, että sivistyneet lihantuotantotavat olisivat juurtuneet käytännöksi jo.
Emme ole köyhä, alikehittynyt maatalousvaltio vaan korkean teknologian ja sivistystason maa, vauras pohjoismainen hyvinvointivaltio.
Maatalous on Suomessa ollut pääelinkeinona muutaman sata vuotta.
Ja valtion huomattavasti tukemana.
Oikeuttaako ahneus tai kiristyneet taloudelliset olot eläinten kiduttamiseen ja väkivaltaiseen lihankasvatukseen?
Anttilan puheet kuvaavat asennetta, jota ei soisi nykyaikaan ministeritasolla olevan.
Hänen ehdotuksensa tilanteen korjaamiseksi ovat vähintäänkin lapsellisia,tehottomia ja osaksi antavat siunauksen toimintatavoille.
Eläinten raakalaismaista kohtelua puolustellaan ankaralla taloudellisella ahdingolla??
Jospa sovellamme ministerin ehdotusta muillekin aloille, missä taloudellinen kannattavuus on kortilla?
Hoitoalalla on mahdotonta hoitaa potilaita säälliseen tapaan.
Niinpä voisimme sikatilojen esimerkkiä mallina käyttäen ottaa äärikeinot käyttöön; sairaala-apulaiset laittavat vaikeasti hoidettavat vuodepotilaat isolle yhteiselle pedille, yhteiselle vaipalle.
Kaikki potilaat suihkutettaisiin puhtaiksi valtavassa pesulassa; potilaat makaisivat metallirilillä, jolle hoitajat ovat heidät trukeilla latoneet.
Nappia painamalla katosta tulisi ensin kostea huuhtelu, sitten pesuaine ja lopuksi huuhtelu ja vahaus.
Ja takaisin yhteiseen sänkyyn ,jossa yhteinen jättimäisen imukyvyn omaava vaippa nielisi ulosteet.
Syöttö tapahtuisi letkuista nestemäisenä ja aivotoimintaa säädeltäisiin mielialalääkkeillä ja uni tulisi kaikille yhtä aikaa ilmaan suihkutettavalla unikaasulla.
Kultturin puolella on alituinen resussipula ja ainakin yksittäisten taiteilijoiden toimeentulo on kiristynyt.
Taideteokset voisi jakaa onnellisten taiteilijoiden ja onnettomien taiteilijoiden teoksiin.
Onnelliset taiteilijat asuvat tilavissa valoisissa ateljeetaloissa hyvällä asuma-alueella. Heidän teoksiaan on kaikissa keskeisissä kokoelmissa.
Heillä on pitkä apuraha. 1200n Eur/kk.
He nauttivat gourmetruokaa,punaviiniä Riedelin laseista bukeeta vertaillen. Kiistellen Hegelin , Jungin , Sartren tai Saarisen filosofioista.
Kuunnellen Kaija Saariahoa.
Onnellisten taiteilijoiden teokset on leimattu kuten parhaat lihat ikään - Hymypojan tai Hymytytön kuvalla.
Laatusertifikaatti!
Onnellisten taiteilijoiden teokset olisivat huomattavasti arvokkaampia kuin onnettomien taiteilijoiden , jotka nauttivat joko työmarkkinatukea 550 Eur/kk tai Sosiaalitoimen tukea 440 Eur/kk , asuvat kaupungin vuokra-asunnossa,särpien maksalaatikkoa, nuudeleita, tonnikalaa ja lidlin edullista kaljaa aromasätkää käryttäen.
Kuunnellen Tuomari Nurmiota tai Rauli Baddingiä.
He eivät harrasta pilatesjoogaa - sen korvaa venynyt heteka; selkä ojentuu yöaikaan joogan vaatimiin ääriasentoihin.
Onnettomien taiteilijoiden teokset ovat edullisempia kuin onnellisten - onnettomien taiteilijoiden teokset ovat leimatut Milnen Nalle Puhista tutun hahmon Ihaan kuvalla.
Nyt kun onnettomien taiteilijoiden taloudellinen tilanne on entisestään kiristynyt niin mitä laittomuuksia taiteilijat voivat harjoittaa talouden kiristyessä äärimilleen?
Taiteilijan konstit laventaa leipäänsä laittomuuksilla ovat kyllä heikot- heidän valvontansa on todella tarkkaa ja aukotonta kuin linnakundin.
Kaikesta on oltava proopuska, raportti, kuitti,selostus.
Ajallaan.
Ajatusleikkiä ammattinsa vuoksi taloudellisessa ahdingossa elävien ammatinharjoittajien olosuhteiden parantamiseksi voi kehittää alalle kuin alalle. Voisimmme ääritilanteissa siis mennä liki laittomuuksiin jos toimeentulo vaarantuu ja ahdistus käy ylivoimaiseksi? Sekö ministerin viesti on?¨
Vai onko laki toisille sallivampi?
Taisi olla toimeentulovaikeuksia niilläkin kahdella nuorella miehellä , jotka ajoivat Jyväskylässä autolla Nesteen huoltoaseman pääovista sisään kaljanhakuun.
Eivät olleet aimmilla käynneillään huomanneet, että huoltamon sisääntulossa oli pullomuuri tulenarkaa lasinpesunestettä ynnä muuta herkästi syttyvää nestettä!
Mutta ilmeisesti heilläkin olivat rahat loppu ja näköala avautui perspektiivittömänä- ja jano oli kova.
Hyvää illanjatkoa!
Marja
sunnuntai, joulukuuta 06, 2009
KORJAUKSIA JA OIKAISUJA!BROR = BJÖRN
Hei!
Tarkkaavainen lukija oli huomannut, että olin sekoittanut isän ja pojan Brorin ja Börjen keskenään- ideologisessa mielessä ei sekaannus varmaan niin paha.
Tosin Bror on jo mullan alla, eikä kuulunut taistolaisiin.
Nyt oikaisu suoritettu. Kiitos kommentista.
Virhe oli alitajuntainen ja tarkoittamaton.Hmmmm....
Tässä siis oikaisu ja pahoittelen Wahlroosien perheelle aiheutunutta haittaa.
Mikäpä tämän paremmin juhlistaa itsenäisyyspäivän viettoa!
Björn kun haluaisi myydä Suomen kokonaan ulkolaisille sijoittajille lukuunottamatta presidentin linnaa, presidentti Tarja Halosta ja pääministeri Matti Vanhasta.
Rätit ovat taas Suomen kuumin poliittinen puheenaihe itsenäisyyspäivänä.
Muuten maassa kaikki hyvin.
Et sillee!
Marja
Tarkkaavainen lukija oli huomannut, että olin sekoittanut isän ja pojan Brorin ja Börjen keskenään- ideologisessa mielessä ei sekaannus varmaan niin paha.
Tosin Bror on jo mullan alla, eikä kuulunut taistolaisiin.
Nyt oikaisu suoritettu. Kiitos kommentista.
Virhe oli alitajuntainen ja tarkoittamaton.Hmmmm....
Tässä siis oikaisu ja pahoittelen Wahlroosien perheelle aiheutunutta haittaa.
Mikäpä tämän paremmin juhlistaa itsenäisyyspäivän viettoa!
Björn kun haluaisi myydä Suomen kokonaan ulkolaisille sijoittajille lukuunottamatta presidentin linnaa, presidentti Tarja Halosta ja pääministeri Matti Vanhasta.
Rätit ovat taas Suomen kuumin poliittinen puheenaihe itsenäisyyspäivänä.
Muuten maassa kaikki hyvin.
Et sillee!
Marja
torstaina, marraskuuta 19, 2009
KUOLEMA KUOLEMATON!
KUOLEMA – AINA MIELESSÄ
Kuolema on ollut nykyään mielessäni: syntymästä on niin kauan , ettei se jaksa kiinnostaa.
Viimeisimmät teokseni ovat käsitelleet kuoleman teemoja, ei tietoisena valintana vaan alitajunta on työntänyt aiheen esiin.
Katsojien palautteessa kuolema, poismeno toistuvat.
Kuolema ei mielessäni ole pelkästään synkkä,vältettävä aihe.
Kadehdin meksikolaisia, joiden kuolema on karnevalisoitu ja maahanpanijaiset hilpeämpiä kuin meidän syntymäpäiväjuhlat.
Muistan lapsuudesta, että vielä 60-luvulla pohjoisessa vainajan arkku oli auki pihamaalla ja kaikki hautajaisvieraat -myös me lapset saimme hyvästellä starkin pappa -vainajan- maitotinkitilamme luotettavan ja hyväntahtoisen maanviljelijäisännän. Hieman näky lapsena- 4-5 -vuotiaana pelotti, mieleen on jäänyt ruskean vahamainen kasvo valkoisen kankaan ympäröimänä. Nenä nousi konkkana laihojen kasvojen keskeltä kuin vuori.
Katsottava oli kumminkin.
Oli se sen verran jännittävää lapsesta kohdata tuttu henkilö kuolleena.
Pieni lapsi ei osaa ymmärtää poismenon lopullisuutta niin ehdottomana ja tuskallisena kuin aikuinen.
Puulevylle kaivertamani teos HUIVIPÄINEN KUOLEMA on yritys olla yhtäaikaa oma kuva ja hilpeä noutaja.
Teoksen valtavat kuparisilmät muuttavat elävästi katseen suuntaa seuraten huoneessa liikkujaa.
Tilateokseni KAIKKI KATOAA VALKOISEEN on riitinomainen puhdistus; vuosien varrella koottu esineistö ja koetut tapahtumat elämässä risteävät tilateoksessa.
Kaiken maalaminen käsin siveltimellä valkoiseksi on tapahtuma, jossa kirjaimellisesti maalaan esineet , tapahtuneen pois.
Katoaminen. Jäikö jotain?
Ajelin viikko sitten perjantaina 13.11 talvisessa pohjalaisessa maisemassa – värikkäät nimet kahdella kielellä kuvittivat pitkän tasaisen maiseman halki ajoa.
Ylistaron kohdalla tulee aina mieleen hilpeä kotimaisen kirjallisuuden helmi Taistelu Ylistaron kartanosta. Tunnustan muistin kirjan nimen väärin!Se siitä kirjallisuuden tuntemuksesta , mutta pohjanmaalle meni osoite kumminkin.
Korjaus siis paikallaan on po TAISTELU ALASTARON SALISTA kirjoittanut Volter Kilpi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Alastalon_salissa allekirjoittanut korjasi 29.11.2009 klo 11.49
Laihia vilahti ohi samoin Vöyri ja lukuisat Keskisen kaupan toisinnot.
Pohjanmaalla ollaan omasta kulttuurista ylpeitä – murre on mainostamisessa käytössä samoin pohjalainen tapakulttuuuri ja erityispiirteet.Ylpeitä omasta ollaan ja se näkyy.
Lakeuden keskellä vilkkuivat yksilölliset jouluvalot talojen ympärille kietotutuneena väriä tuoden.
Edellisen kerran ajoin samaa reittiä kovemmassa pakkasessa -vuosia sitten.Seurana tammikuun kova valo, valkoiset hanget-matkasin sairaalaan hyvästelemään äkillisesti kuolleen isosiskoni.
Kyyneleet nousivat silmiini.
Oli pysähdyttävä keskelle ehdottoman tasaisena horisonttiin yltävää lakeutta.
Tänään on torstai 19.11.2009
Marja
Kuolema on ollut nykyään mielessäni: syntymästä on niin kauan , ettei se jaksa kiinnostaa.
Viimeisimmät teokseni ovat käsitelleet kuoleman teemoja, ei tietoisena valintana vaan alitajunta on työntänyt aiheen esiin.
Katsojien palautteessa kuolema, poismeno toistuvat.
Kuolema ei mielessäni ole pelkästään synkkä,vältettävä aihe.
Kadehdin meksikolaisia, joiden kuolema on karnevalisoitu ja maahanpanijaiset hilpeämpiä kuin meidän syntymäpäiväjuhlat.
Muistan lapsuudesta, että vielä 60-luvulla pohjoisessa vainajan arkku oli auki pihamaalla ja kaikki hautajaisvieraat -myös me lapset saimme hyvästellä starkin pappa -vainajan- maitotinkitilamme luotettavan ja hyväntahtoisen maanviljelijäisännän. Hieman näky lapsena- 4-5 -vuotiaana pelotti, mieleen on jäänyt ruskean vahamainen kasvo valkoisen kankaan ympäröimänä. Nenä nousi konkkana laihojen kasvojen keskeltä kuin vuori.
Katsottava oli kumminkin.
Oli se sen verran jännittävää lapsesta kohdata tuttu henkilö kuolleena.
Pieni lapsi ei osaa ymmärtää poismenon lopullisuutta niin ehdottomana ja tuskallisena kuin aikuinen.
Puulevylle kaivertamani teos HUIVIPÄINEN KUOLEMA on yritys olla yhtäaikaa oma kuva ja hilpeä noutaja.
Teoksen valtavat kuparisilmät muuttavat elävästi katseen suuntaa seuraten huoneessa liikkujaa.
Tilateokseni KAIKKI KATOAA VALKOISEEN on riitinomainen puhdistus; vuosien varrella koottu esineistö ja koetut tapahtumat elämässä risteävät tilateoksessa.
Kaiken maalaminen käsin siveltimellä valkoiseksi on tapahtuma, jossa kirjaimellisesti maalaan esineet , tapahtuneen pois.
Katoaminen. Jäikö jotain?
Ajelin viikko sitten perjantaina 13.11 talvisessa pohjalaisessa maisemassa – värikkäät nimet kahdella kielellä kuvittivat pitkän tasaisen maiseman halki ajoa.
Ylistaron kohdalla tulee aina mieleen hilpeä kotimaisen kirjallisuuden helmi Taistelu Ylistaron kartanosta. Tunnustan muistin kirjan nimen väärin!Se siitä kirjallisuuden tuntemuksesta , mutta pohjanmaalle meni osoite kumminkin.
Korjaus siis paikallaan on po TAISTELU ALASTARON SALISTA kirjoittanut Volter Kilpi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Alastalon_salissa allekirjoittanut korjasi 29.11.2009 klo 11.49
Laihia vilahti ohi samoin Vöyri ja lukuisat Keskisen kaupan toisinnot.
Pohjanmaalla ollaan omasta kulttuurista ylpeitä – murre on mainostamisessa käytössä samoin pohjalainen tapakulttuuuri ja erityispiirteet.Ylpeitä omasta ollaan ja se näkyy.
Lakeuden keskellä vilkkuivat yksilölliset jouluvalot talojen ympärille kietotutuneena väriä tuoden.
Edellisen kerran ajoin samaa reittiä kovemmassa pakkasessa -vuosia sitten.Seurana tammikuun kova valo, valkoiset hanget-matkasin sairaalaan hyvästelemään äkillisesti kuolleen isosiskoni.
Kyyneleet nousivat silmiini.
Oli pysähdyttävä keskelle ehdottoman tasaisena horisonttiin yltävää lakeutta.
Tänään on torstai 19.11.2009
Marja
tiistaina, marraskuuta 10, 2009
TAITEILIJA TUTKIJA PIENYRITTÄJÄ NAISYRITTÄJÄ
Huomenta!
Suomalaisen pienyrittäjän, sijoittajan, pienviljelijän entisen taistolaisen Björn Wahlrosin mielestä Suomen valtion omaisuus tulisi myydä kokonaan ulkomaisille sijoittajille , hänen mielestään Suomessa on aika toteuttaa pirtsakkaa margaret thatcherismia - briteillä menee niin hyvin ja he ovat EU:n dynaamisin valtio pienviljelijä Björnin mukaan.
Björn jättäisi vain presidentinlinnan valtiolle.
Lisää piristystä seuraavien linkkien takana:
http://www.katsomo.fi/?treeId=329
http://viivanalla.blogit.kauppalehti.fi/2009/04/27/suurin-tyonantaja-on-lainsuojaton/
Hyvää loppuviikkoa!
T. Marja
Suomalaisen pienyrittäjän, sijoittajan, pienviljelijän entisen taistolaisen Björn Wahlrosin mielestä Suomen valtion omaisuus tulisi myydä kokonaan ulkomaisille sijoittajille , hänen mielestään Suomessa on aika toteuttaa pirtsakkaa margaret thatcherismia - briteillä menee niin hyvin ja he ovat EU:n dynaamisin valtio pienviljelijä Björnin mukaan.
Björn jättäisi vain presidentinlinnan valtiolle.
Lisää piristystä seuraavien linkkien takana:
http://www.katsomo.fi/?treeId=329
http://viivanalla.blogit.kauppalehti.fi/2009/04/27/suurin-tyonantaja-on-lainsuojaton/
Hyvää loppuviikkoa!
T. Marja
tiistaina, marraskuuta 03, 2009
REVIISORI KAUPUNGINTEATTERISSA
Hei!
Tuli käytyä kerrankin perjantaina ensi-illassa ihan.
Reviisorin. Gogolin teksti.
Kannattaa käydä katsomassa , kaksi näyttelijää ovat aivan huikean nautittavia ja puoliaikaan asti on ohjaus hyppysissä pitävän jäntevää; venäläisyys ja absurdius välittyy katsomoon ja meuhkaan huomaamattani mukana.
Mutta ei se pärjää Gogolin Kuolleille sieluille.
Välipalana voi nauttia Päällystakkia.
Marja
Tuli käytyä kerrankin perjantaina ensi-illassa ihan.
Reviisorin. Gogolin teksti.
Kannattaa käydä katsomassa , kaksi näyttelijää ovat aivan huikean nautittavia ja puoliaikaan asti on ohjaus hyppysissä pitävän jäntevää; venäläisyys ja absurdius välittyy katsomoon ja meuhkaan huomaamattani mukana.
Mutta ei se pärjää Gogolin Kuolleille sieluille.
Välipalana voi nauttia Päällystakkia.
Marja
ESTEETTÖMYYDESTÄ KULKEMISESTA KOHTAAMISESTA
Esteettömyys on muotisana siinä missä voimaanuttaminen , kotouttaminen.
Sukulaissanoja äänettömyys,ulkoiluttaminen, jalkauttaminen, simputtaminen, humauttaminen.
Suomessa on totuttu luottamaan kanssaihmisiin; emme aitaa omakotitalojen pihoja, pankkiin voi mennä ilman turvatarkastusta samoin verovirastoon , Kansaneläkelaitokseen , Työvoimatoimistoon.
Työvoimatoimistossa on jonotusnumerot - virkailijoita saa tavoitella ovella , samoin on verotoimistossa.
Menin asioille kaupungin kulttuuritoimeen kesällä.
Ulko-ovesta pääsee kadulta aulaan.
Aulasta ei voi suoraan rientää ylempiin kerroksiin vaan on ilmoitauduttava aulavahdille, joka istuu sinisessä virkapuvussa lasikopissa.
Jos hän ei ole paikalla, on kopin luukulla lappu, jossa lukee palaan pian- odota.
Kopin edessä on mukavan näköisiä istuimia, pöytä, avara näköala kadulle.
Saapuessani aulavahti ei ollut läsnä.
Hetken kuluttua aulavahti palaa koppiin ja tiedustelee asiaani jatkaen kyselyä mihin virastoon ja kenen kanssa olen sopinut tapaamisen.
Hän kertoi, että ketään ei varmaan ole enää paikalla kun kesälomat alkoivat juuri ja viikonloppu - Vastasin , että olen soittanut ao virastoon ja siellä varrottaan minua ja kyllä olen tietoinen , että asiakirjoja allekirjoittava johtaja on lähdössä tai lähtenyt lomalle, mutta minua odotetaan yläkerrassa.
Aulavahti ei vakuutunut vaan ryhtyi soittamaan yläkertaan ja tavoitti virkailijan ,keskusteli hetken hänen kanssaan , sulki koppinsa ja lähti kanssani yläkertaan hissillä.
Saattoi minut oikeaan kerrokseen.
Kysyin, miten pääsen ulos talosta asiointini päätyttyä , kun on kesäaika- hän totesi ,että vain hissillä pääsee , portaikkoon voi jäädä suljettujen ovien väliin loukkuun.Joku oli jäänyt ja tunnin ajan yrittänyt soittaa avaajaa!Kunnes oli lopulta joku tullut ja päästänyt suljettujen ovien takaa vapauteen.
Ystäväni oli käynyt samassa virastossa asialla toimittamassa ihan talviaikaan ja virka-aikaan tarpeellisia lomakkeita varojen siirtoa varten. Hän oli yrittänyt puhelimella tavoittaa viraston henkilökuntaa , mutta ei ollut onnistunut.
Taas aulavahti oli tiedustellut perinpohjin ketä ja miksi oli ystäväni tullut ko virastoon.
Ja saattanut ystäväni hissillä yhdessä ylös ajaen viraston ovelle ja todennut hissillä poistuessaan ystävälleni, että alas voi tulla sitten itsekseen!
Nauroin koska tilanne vaikutti Gogolmaisen koomiselta.
Hienoa ajatteli ystäväni - tähän on tultu - kuinka onkaan kynnys madaltunut virastokäynnille -ELÄKÖÖN VAPAA JA ESTEETÖN KANSSAKÄYMINEN JA VUOROPUHELU
Toisen kerran menin hakemaan sovittua esineistöä kaupungin virastosta ja ovella soitan ulkona kelloa, jolloin ritilä summerin yläpuolella alkaa puhumaan ja tiedustelee koneäänellä : Kuka siellä , ketä tulet tapaamaan ?
Vastaan nimelläni ja ovisummeri pärähtää ja pääsen sisään metallisesta ovesta, josta puolet on vahvaa, lasia.
Astun aulaan ja taas ovi, tällä kertaa läpinäkymätön,metallikehyksinen lasiovi. Soitan ovikelloa ja ovi aukeaa suristen. Käytävällä tulee henkilöstöä vastaan kysyen onko sovittu tapaaminen ? Kenen kanssa?
Vastaan, että jumalan kanssa. Hatutti jo.
Enpä tiedä. Outo olo jää summereista, kyselyistä, etäänyttäminen on tehokasta vallankäytön osoitusta.
Nyt puhutaan paljon avoimuudesta.
Miten se ilmenee yhteisössä - kaikki läsyttävät suut silmät täyteen BB-talotyyppistä ihmissuhdepaskaa ja politiikassa on sumuttamisen ja muunnellun totuuden malli ollut käytössä jo pitkään.
Parasta lisätä itselle kunnon teflonnaamari ulkoilessa ja virastokäynneillä ettei tunnisteta ilman lupaa.
Maailmako muuttunut esteettömäksi.
Ei se hokemalla esteetön, esteetön, esteetön muutu
Täytyy jotain muutakin tehdä.
HUPAISAA vai HIRVEÄÄ?
Marja
Sukulaissanoja äänettömyys,ulkoiluttaminen, jalkauttaminen, simputtaminen, humauttaminen.
Suomessa on totuttu luottamaan kanssaihmisiin; emme aitaa omakotitalojen pihoja, pankkiin voi mennä ilman turvatarkastusta samoin verovirastoon , Kansaneläkelaitokseen , Työvoimatoimistoon.
Työvoimatoimistossa on jonotusnumerot - virkailijoita saa tavoitella ovella , samoin on verotoimistossa.
Menin asioille kaupungin kulttuuritoimeen kesällä.
Ulko-ovesta pääsee kadulta aulaan.
Aulasta ei voi suoraan rientää ylempiin kerroksiin vaan on ilmoitauduttava aulavahdille, joka istuu sinisessä virkapuvussa lasikopissa.
Jos hän ei ole paikalla, on kopin luukulla lappu, jossa lukee palaan pian- odota.
Kopin edessä on mukavan näköisiä istuimia, pöytä, avara näköala kadulle.
Saapuessani aulavahti ei ollut läsnä.
Hetken kuluttua aulavahti palaa koppiin ja tiedustelee asiaani jatkaen kyselyä mihin virastoon ja kenen kanssa olen sopinut tapaamisen.
Hän kertoi, että ketään ei varmaan ole enää paikalla kun kesälomat alkoivat juuri ja viikonloppu - Vastasin , että olen soittanut ao virastoon ja siellä varrottaan minua ja kyllä olen tietoinen , että asiakirjoja allekirjoittava johtaja on lähdössä tai lähtenyt lomalle, mutta minua odotetaan yläkerrassa.
Aulavahti ei vakuutunut vaan ryhtyi soittamaan yläkertaan ja tavoitti virkailijan ,keskusteli hetken hänen kanssaan , sulki koppinsa ja lähti kanssani yläkertaan hissillä.
Saattoi minut oikeaan kerrokseen.
Kysyin, miten pääsen ulos talosta asiointini päätyttyä , kun on kesäaika- hän totesi ,että vain hissillä pääsee , portaikkoon voi jäädä suljettujen ovien väliin loukkuun.Joku oli jäänyt ja tunnin ajan yrittänyt soittaa avaajaa!Kunnes oli lopulta joku tullut ja päästänyt suljettujen ovien takaa vapauteen.
Ystäväni oli käynyt samassa virastossa asialla toimittamassa ihan talviaikaan ja virka-aikaan tarpeellisia lomakkeita varojen siirtoa varten. Hän oli yrittänyt puhelimella tavoittaa viraston henkilökuntaa , mutta ei ollut onnistunut.
Taas aulavahti oli tiedustellut perinpohjin ketä ja miksi oli ystäväni tullut ko virastoon.
Ja saattanut ystäväni hissillä yhdessä ylös ajaen viraston ovelle ja todennut hissillä poistuessaan ystävälleni, että alas voi tulla sitten itsekseen!
Nauroin koska tilanne vaikutti Gogolmaisen koomiselta.
Hienoa ajatteli ystäväni - tähän on tultu - kuinka onkaan kynnys madaltunut virastokäynnille -ELÄKÖÖN VAPAA JA ESTEETÖN KANSSAKÄYMINEN JA VUOROPUHELU
Toisen kerran menin hakemaan sovittua esineistöä kaupungin virastosta ja ovella soitan ulkona kelloa, jolloin ritilä summerin yläpuolella alkaa puhumaan ja tiedustelee koneäänellä : Kuka siellä , ketä tulet tapaamaan ?
Vastaan nimelläni ja ovisummeri pärähtää ja pääsen sisään metallisesta ovesta, josta puolet on vahvaa, lasia.
Astun aulaan ja taas ovi, tällä kertaa läpinäkymätön,metallikehyksinen lasiovi. Soitan ovikelloa ja ovi aukeaa suristen. Käytävällä tulee henkilöstöä vastaan kysyen onko sovittu tapaaminen ? Kenen kanssa?
Vastaan, että jumalan kanssa. Hatutti jo.
Enpä tiedä. Outo olo jää summereista, kyselyistä, etäänyttäminen on tehokasta vallankäytön osoitusta.
Nyt puhutaan paljon avoimuudesta.
Miten se ilmenee yhteisössä - kaikki läsyttävät suut silmät täyteen BB-talotyyppistä ihmissuhdepaskaa ja politiikassa on sumuttamisen ja muunnellun totuuden malli ollut käytössä jo pitkään.
Parasta lisätä itselle kunnon teflonnaamari ulkoilessa ja virastokäynneillä ettei tunnisteta ilman lupaa.
Maailmako muuttunut esteettömäksi.
Ei se hokemalla esteetön, esteetön, esteetön muutu
Täytyy jotain muutakin tehdä.
HUPAISAA vai HIRVEÄÄ?
Marja
sunnuntai, marraskuuta 01, 2009
PYHÄINPÄIVÄN VIETTOA KESKI-SUOMESSA!
Hei!
Poimin Keskisuomalaisen nettisivuilta Pyhäinpäivän tapahtumia,
vaikutti tyypilliseltä, suomalaiselta arkilauantailta?
Keski-Suomi
* Auto törmäsi bussin perään Jyväskylässä 31.10. 20:05
* Koulubussin kuljettaja uhkaili lapsia helvetillä 31.10. 17:32
* Kissa vietti neljä päivää naapurin puussa 31.10. 16:43
* Käyttöhäiriö jumitti Vaajakosken sulun portin 31.10. 15:42
* Pyhäinpäivänä aikaistettu ennakkomoderointi ja paksumpi lehti 31.10. 13:38
* Jämsäläismies kärysi ratista lauantaina aamuyöllä 31.10. 12:45
* Kemiläismies ajoi varastetulla autolla humalassa kortitta 31.10. 12:41
* Kortiton kuski ajoi autoa amfetamiinipäissään 31.10. 12:28
* Kaksi miestä pahoinpiteli kolmatta Jämsässä 31.10. 12:24
* Taksi törmäsi päihtyneeseen jalankulkijaan Jämsässä 31.10. 12:21
* Peura pelastettiin heikoilta jäiltä Äänekoskella 31.10. 11:54
* Philomela on Suomen toiseksi paras kuoro 31.10. 11:21
* Puunhakkuusta liito-oravien alueella sakkoja 30.10. 20:42
* Hovi hylkäsi syytteen kaulaan puukottamisesta 30.10. 18:36
* Seiniä töhrittiin Kivääritehtaankadulla Jyväskylässä 30.10. 17:25 n
* Nainen kurkotti pudonnutta navigaattoria, ajoi ojaan 30.10. 17:21
* Jämsäläinen Talent-Laamanen levyttää 30.10. 16:58 Hannu Karjalainen
* Kortepohjan vaalit uusiksi 30.10. 13:56 Anssi Koskinen
* Rattijuopon kyydissä alle kouluikäinen lapsi
Tervetuloa tavallisen sunnuntain vieton lomassa pistäytymään
mosaiikkipajan avoimille päiville tänään klo
14- 17 Yliopistonkatu 28 E-sisäpiha maistraatin takana
Poimin Keskisuomalaisen nettisivuilta Pyhäinpäivän tapahtumia,
vaikutti tyypilliseltä, suomalaiselta arkilauantailta?
Keski-Suomi
* Auto törmäsi bussin perään Jyväskylässä 31.10. 20:05
* Koulubussin kuljettaja uhkaili lapsia helvetillä 31.10. 17:32
* Kissa vietti neljä päivää naapurin puussa 31.10. 16:43
* Käyttöhäiriö jumitti Vaajakosken sulun portin 31.10. 15:42
* Pyhäinpäivänä aikaistettu ennakkomoderointi ja paksumpi lehti 31.10. 13:38
* Jämsäläismies kärysi ratista lauantaina aamuyöllä 31.10. 12:45
* Kemiläismies ajoi varastetulla autolla humalassa kortitta 31.10. 12:41
* Kortiton kuski ajoi autoa amfetamiinipäissään 31.10. 12:28
* Kaksi miestä pahoinpiteli kolmatta Jämsässä 31.10. 12:24
* Taksi törmäsi päihtyneeseen jalankulkijaan Jämsässä 31.10. 12:21
* Peura pelastettiin heikoilta jäiltä Äänekoskella 31.10. 11:54
* Philomela on Suomen toiseksi paras kuoro 31.10. 11:21
* Puunhakkuusta liito-oravien alueella sakkoja 30.10. 20:42
* Hovi hylkäsi syytteen kaulaan puukottamisesta 30.10. 18:36
* Seiniä töhrittiin Kivääritehtaankadulla Jyväskylässä 30.10. 17:25 n
* Nainen kurkotti pudonnutta navigaattoria, ajoi ojaan 30.10. 17:21
* Jämsäläinen Talent-Laamanen levyttää 30.10. 16:58 Hannu Karjalainen
* Kortepohjan vaalit uusiksi 30.10. 13:56 Anssi Koskinen
* Rattijuopon kyydissä alle kouluikäinen lapsi
Tervetuloa tavallisen sunnuntain vieton lomassa pistäytymään
mosaiikkipajan avoimille päiville tänään klo
14- 17 Yliopistonkatu 28 E-sisäpiha maistraatin takana
keskiviikkona, lokakuuta 28, 2009
PAKOLAISENA OMASSA MAASSA!
PAKOLAISENA OMASSA MAASSA- TOIMEENTULOKYSYMYKSIÄ-AMMATINVALINTOJA-
Alan entistä enemmän ymmärtää maahanmuuttajien sopeutumisongelmia Suomeen.
Tunnen nykysuomessa itseni muukalaiseksi.
Jos täällä hieman eri tavalla ajattelee ja elää niin potee hengen ahdistusta pikkukaupungissa äkkiä- enkä nyt tarkoita pelkästään boheemia elämää kuppilassa vaan elämän arvoja ja asenteita.
Rasismi ja eriarvoisuus Suomessa ovat lisääntyneet.
Laki ei ole kaikille sama.
En tunnista Suomea Suomeksi muusta kuin laajoista metsämaisemista ja järvien sinisellä lätäköittämästä maisemasta Laajavuoren rinteeltä katsoessani- Metsät ja järvet ja kansallispuistot ovat nekin tällä hetkellä uhan alla.
Lähtekäämme barrikaadeille lopultakin jonkun yhteisen asian vuoksi.Kansallismaiseman ja kansallispuistojen!
Maa on muuttunut täydelliseksi pekkarlandiaksi, jossa on suomineidon vyötärölle levinnyt vanhassaareke.
Pohjoisessa rulettaa väsymätön väyrynen ja sirkkaliisanttilasikalandia revittelee varsinais-suomessa.
Värikästä on.
Kotimaan berluskonit jyrää meitit ja meitin metät ja koskien kuohut.
Sordiinoa vetelevät katainen, niinistö,risikko.
Olen sijoittanut kaiken arvokkaan elämässäni kuvataiteilijan työhön.
Koska olen mieltänyt työn arvokkaaksi, toimeentulolta vaatimattomaksi ,mutta kunniakkaksi ja haastavaksi elämäntehtäväksi ja asenteeksi.
Ajattelin aina, että elämme maassa, jossa olen tasavertainen, vaikka ammatinvalintani olisi sontakuskin ammatti.
Olin myös eriomaisen tietoinen seikasta ,että taiteiljan ammatti on riskialtis.
Yhä usemman taiteilijan kohtalo parrasvaloissa kylpemisen sijasta on päätyä taiteilijamatrikkeliin- Uudenmaan puhelinluetteloa muistuttavan ammattitaiteilijoiden hautaluetteloon -keskinkertaisena lahjakkuutena , kiihkottomana, ehkä opiston tai muun oppilaitoksen alati innostavana taideliekkinä.
Olen toimnut kuvataiteilijan ammatin kaikissa tehtävissä, taiteilijaseurojen puheenjohtajana kahdessa eri kaupungissa, läänintaiteilijana, kuraattorina, opettajana, asiantuntijana.
Olen kirjottanut taiteilijoiden toimeentulosta, itseäni kiinnostaneista näyttelyistä, taiteilijoista.
Nuo työt ja luottamustehtävät ovat lisänneet pörssiarvoani taidemaailmassa.
Mutta tulojani ne eivät ole kasvattaneet.
Päinvastoin vanhemmiten tuloni ova pudonneet. Yksin elävä naistaiteilija vajoaa köyhyyteen helpommin kuin perheellinen.
Palkkiomme ja palkkamme ovat jääneet kauas jälkeen yleisestä tulokehityksestä. Sitäkään taiteilijoiden apurahoja kadehtivat henkilöt tuskin ottanevat koskaan huomioon, että myyntitulot ovat keskimääräisesti satunnaisia tuloja , apurahaa nauttii murto-osa taiteilijoista
Kuvaavaa on , että Valtion kulttuuribudjetti lisääntyy ensi vuonna 34 miljoonaa euroa- kuvataiteen osuus lisääntyy 304 000 Euroa.
Täytyy muistaa ,että gallerioiden ja museoiden näyttelyiden kiinnostavuus ja sisältöjen rikkaus on täysin riippuvainen taiteilijoiden henkisestä panoksesta.
Taiteilija hankkii yleensä apurahan näyttelyn tuottamiseen ja hänelle ei makseta näyttelyajalta palkkaa kuten kaikille muille työtä tekeville.
Tämä on jäänne romanttiselta, yhteisölliseltä 70-luvulta.
Sex and Art an Rock and Roll for free!
Aloin pohtia omaa toimeentuloani joka tänä vuonna on pudonnut lähelle SIIS MIINUS – 100 000 ,velat ja menot ovat suuremmat kuin tulot eka kerran näin rajusti elämässäni ja olen jo 52 v.
Niin, että mitä järkeä on rakentaa näyttely, jonka vuosi sitten on sopinut ilman mitään tuloja.
Saatikka tietoa tulosta. Silkkaa hullun hommaa. Järjenvastaista.
Sopimuksen purkaminen olisi maksanut myös ja sen jälkeen olisi saanut ainakin vaihtaa heti ammattia.
Homma jatkuu ,minun jälkeen tulee seurava ja sitten seuraava ainakin ensi vuoden.
Rakentaa näyttely , valmistaa tiedote, näyttelyesitteet , kutsukortit , huolehtia tiedottamisesta jatkuvasti saavuttaakseen edes sen 500 henkilön kävijämäärän.
Käteen jäävät laskut.
Miksi meillä tällä Luovan maakunnan toimijoissa ei ole yhtään kuvataiteen manageritoimintaa!
Teatterilla ja sinfonialla homma osataan , toki rahoituskin on vakaampaa. Mutta ilmaiseksi ei joudu kukaan esiintymään.
No siellä joku kysyy MIKS LÄKSIT? Se kysymys kannattaa esittää vaikka kuvanveistäjä Miina Äkkijyrkälle
Sieltä tulee vastaus tyhjentävänä.
Niin- unelma olisi, että
taiteilija tuottaisi rauhassa näyttelyn ja esiintyisi managerin sopimina aikoina ryhmille tilausperiaatteella. Tuottaja laatisi taiteilijan kanssa tolkullisen tiedotusstrategian.
Nyt tuntuu siltä ,että kuvataide jää kaiken jalkoihin ja taiteilijoiden omalle vastuulle ei voi syytä sälyttää.
Millä taiteilija tulee toimeen jos ei ole apurahaa , myyntiä , opetusta omalta alalta.Ukko tai akka rahottaa. Pankkilainalla???Kuvataiteen tuottaminen ei voi perustua liiketaloudelliselle toiminnalle.
Työvoimatoimisto ei vastoin suurta hulabaluuta vuosi sitten taiteilijoiden ja tieteilijöiden sosiaaliturvan paranemisesta hyväksy taiteilijaa työttömäksi työnhakijaksi.
Hänet katsotaan aina yrittäjäksi ensisijaisesti
Vaikka ei olisikaan näyttöä. Taiteilija ja tutkija kerää todistusaineistoa seuraavaa työvoimatoimiston käyntiä varten ,eroaa alv-rekisteristä , luopuu työhuoneesta, työvälineistä, todistaa ja vannoo ,että otetaan mitä tahansa työtä vastaan.
Työvoimavirkailijalla on aikaa setviä tekemisiäsi – joskus tuntuu , että aivan kuin etsittäisiin heinää neulasuovasta ja AAAH ! Joskus virkailijalla on suurenmoinen onni ja euforinen ilme kasvoillaan hän ilmoittaa löytäneensä Seurakunnan teostilauksen hautakivestä vuoden puolivälissä ja ryhtyy tivaamaan montako hautakiveä olette yrittäjänä kuoleman pellolle valmistaneet.
Täytyy tuoda kirkkoherralta tai itse Jumalalta todistus , että kyseessä oli yksi ainoa hautakivi seurakunnan pitkäaikaiselle suntiolle tilattu kunnioituksena. Erikoiskivi.
Jos saat virkailijan myöntämään tappionsa ja kirjoittamaan todistuksen, että olet työtön työnhakija ja oikeutettu peruspäivärahaan tai ansiosidonnaiseen päivärahaan silloin kun ei ole töitä olet jo sosiaalipelissä pitkällä.
Jos nautit liiton kassan päivärahaa , edessäsi on liiton sääntöjen tulkinta ja todistusaineiston täyttö.
Siellä yritetään kovasti löytää syy miten sinut saadaan kammettua pois kassan päivärahan saajista.
Yrittäjäkortti on täälläkin käytössä.
Vaikka luulisi Akavan erityialojen luovan alan ammattiliittojen julkaisuja silmäilessä , että mikään ei ole ihanampaa ja palkitsevampaa ja oikeudemukaisempaa taiteentekijälle kuin kuulua liittoon!
On liiton jäsenistönsä kehittämiseksi järjestämiä mielialan sparrausseminaareja , iloisia sauvakävelyretkiä, makkaranpaistoa ,pyllymäkeä, lounaita yhdessä
Kaikkea KIVAA, mitä eläväinen liiton jäsen vain saattaa toivoa.
Mutta joku saattaa ajautua hakauksiin jo alkumeterillä sekä työvoimatoimistossa, että ammattiliitossa. Se ei ole hyvä asia.
Molemissa putiikeissa istua hyvin koulutettuja lakimiehiä ja pilkuntarkkaan hakemuksia syynäviä ja niitä kassan sääntöihin vertaavia virkailijoita.
Voi vierähtää vuosi , toinenkin ennenkuin korkeimmasta oikeudesta tulee korjaava päätös , että olette oikeutettu 7 Euron päviärahaan 5 päivänä viikossa.
Ai miksikö kirjoitan loppuun kalutusta aiheesta.
No siksi, että 30 vuoteen tilanne ei ole muuttunut -pahentunut ja saivartelu sanavalinnoissa on jo yltänyt taiteen tasolle.
Ja itse jouduin kokemaan tuon prässin toistamiseen kaksituhatluvulla ja vaikka olin koko 40 vuotisen työelämän uran aikana kerryttänyt verotuloja ja oman liittoni kassatuloja ja työttömyysvakuutustuloja – löytyikin porsaanreikä , enkä ole yllättäen oikeutettu mihinkään.
Jos ohjeita luetaan kuin piru raamattua – ja niin sitä tänä taantuma-aikana luetaan.
Pätkätyöläisten, taiteilijoiden asema ei ole parantunut työministeriön puheista huolimatta.
Silloin kun tarvitsee samanlaista tukea kuin muut palkansaajat saavat , joutuu taiteilija ja tutkija todistamaan perinjuurin koko elämänsä.
Repimään esiin ja esittelemään kaikki oman elämän yksityiskohdat.
Yleensä kuvataiteilijat ovat sopeutuvaa joukkoa ja suurin osa tekee leipänsä eteen kahta kolmeakin hanttihommaa elannon vuoksi ja hyväksyy sen.
Mutta nyt ei ole tarjolla hanttihommiakaan.
Silloin työvoimatoimiston luukulle saapuu myös siellä jo kertaalleen kärvennetty taiteilija. Mutta vasta kun kaikki kulutusluotot ja duunit on tsekattu.Ja ei ole muuta vaihtoehtoa.
Silloin on pakko palata määriteltäväksi.
Kaikkia sivutöitä on tullut kokeiltua opetusta, siivousta, lehdenjakoa, puhelinmyyntiä, haamushoppailua.
Niissä on vain yksi vika ; ne ovat alipalkattuja ja työaika tiivistahtinen ja pitkä. No nyt nuokin hommat ovat tavoiteltuja. Joten on kai aika nostaa kytkintä- taas tuli tuhlattua tuloja muutamaan näyttelyyn – kaksi gallerianäyttelyä ja yksi yhteisnäyttely.
Myyntiä ei nykyään tapahdu jos ei ole jo ollut yleisön suosikki.
Vaikka palaute näyttelyistä on hyvää sitä ei voi syödä eikä sillä voi rahoittaa asuntoa.Elämää.Täytyy opetella ajattelemaan, että ei ole varaa toimia taiteolijan ammatissa.
Suosittelen lämpimästi kaikille tuleville taiteilijoille ja tutkijoille , hankkikaa toinen ammatti esim siistijän , lähihoitajan , lakaisukoneen kuljettajan ,pulttimaakarin tai inisijän , vartijan tai terapeutin ammatti – niitä tarvitaan aina.
Älkääkä ikinä erehtykö ilmoittautumaan työvoimatoimistoon taiteilijana.
Olkaapa yhtä kekseliäitä kuin virkailijat pahimmillaan ja kertokaa aina joku muu ammatti kuin taiteilija, pankaa sormet ristiin selän takana.
Ja menoksi toimeen tuloa kohti.
Kateeksi käy kirjailijoita- niillä on valtavia yleisömääriä ja julkisuutta kerääviä messuja , hyvä toimeentulo, ja paljon palstatilaa viime aikoina. Vai mitä sanotte allaolevasta HS:n kolumnistikirjailija Soifi Oksasen jutusta:
Samoille linjoille kuvantekijät!
SOFI OKSANEN
Olen yksi WSOY:n johdon toimintamalleja kritisoineen kirjeen kirjoittajista. Kysymys oli kustantamon työolosuhteista ja hyvien kirjojen maailmaansaattamisen perusedellytyksistä.
Antti Majander analysoi tilannetta (HS 24.10.) sukupuolittamalla sen otsikolla "Vanhat pojat vastaan uudet tytöt". Feministinä ja naistutkimuksesta alati kiinnostuneena osasin odottaa, että tällainen retoriikka nousisi esiin varsin nopeasti.
Ammattimainen asennoituminen työhön ei kuitenkaan ole sidoksissa sukupuoleen.
Jim Thompson pitää kustantamoa bisneskumppaninaan. Hänen päätöksensä allekirjoittaa kirje oli puhtaasti taloudellinen. Koska kustantamolla on oikeus olettaa Thompsonin kirjoittavan hyviä kirjoja, kirjailijalla itsellään on oikeus olettaa saavansa tarpeeksi markkinointia.
Se olisi reilu diili. Lukijoiden on hankala löytää kirjoja, mikäli he eivät tiedä niiden olemassaolosta.
Thompson työskentelee useiden eri maiden kustantamojen kanssa, ja ne kaikki ovat hioneet Thompsonin ensi vuoden markkinointisuunnitelmia jo kuukausia. Ainoa poikkeus on WSOY, joka julkaisee Thompsonin seuraavan romaanin vuoden alussa.
Thompson on kysellyt markkinointistrategian perään lukuisia kertoja – vastausta ei ole tullut. Miksi kansainvälisen läpimurron kynnyksellä oleva Thompson ei kiinnosta kotimaansa kustantamoa sen vertaa, että edes hänen kysymyksiinsä vastattaisiin?
Myös itselläni on kokemusta monien muiden maiden kustannustavoista: hyvä talo aloittaa markkinointistrategian miettimisen jo kustannussopimuksia allekirjoittaessa. Kaikkiin kysymyksiin ja sähköposteihin vastataan.
WSOY:ltä en ole saanut vastausta vaikkapa siihen, miksi kustantamoni kirjailijoiden messujärjestelyt tyrittiin. Viimeksi kysyin asiasta viime viikolla. En ole saanut vastausta, en viestintä- ja markkinointijohtajalta enkä toimitusjohtajalta, joka käytti messuviikon lomailuun – niin paljon häntä kiinnosti tavata kirjailijoita messuilla.
Minulle tuollainen asenne tarkoittaa välinpitämättömyyttä. Minua häiritsee myös välinpitämättömyys, jolla uusi johto on suhtautunut kustantamon ilmapiiriin.
En pidä siitä, että kirjojeni kanssa tekemisissä olevat ihmiset työskentelevät piinallisissa olosuhteissa, että heitä pompotellaan järjettömästi tai että irtisanomisuhka roikkuu niskassa koko ajan.
En myöskään pidä ikärasismista, joka on Bulevardin kulmilla haiskahtanut. Ja katson myös niiden kirjailijoiden, jotka eivät ole bestselleristejä, ansaitsevan edes säällisen markkinoinnin enkä puhu nyt itsestäni.
Siksi minä allekirjoitin
Kirjoitusta lyhennetty . Koko kirjoitus HS:ssä
Marja Kolu
PS Muuten kuvataiteilijoita tylsempiä ihmisiä on tavallisten ihmisten joukossa harvassa.
Vastoin yleistä luuloa,kuvantekijät eivät ole hauskoja , värikkkäitä, välittömiä , rohkeita vaan usein itsekeskeisiä pieruja, nynnyjä , katkeria, ilottomia.
tyhmiä. Enkä puhu vain itsestäni.
Hyvää Yötä!
Alan entistä enemmän ymmärtää maahanmuuttajien sopeutumisongelmia Suomeen.
Tunnen nykysuomessa itseni muukalaiseksi.
Jos täällä hieman eri tavalla ajattelee ja elää niin potee hengen ahdistusta pikkukaupungissa äkkiä- enkä nyt tarkoita pelkästään boheemia elämää kuppilassa vaan elämän arvoja ja asenteita.
Rasismi ja eriarvoisuus Suomessa ovat lisääntyneet.
Laki ei ole kaikille sama.
En tunnista Suomea Suomeksi muusta kuin laajoista metsämaisemista ja järvien sinisellä lätäköittämästä maisemasta Laajavuoren rinteeltä katsoessani- Metsät ja järvet ja kansallispuistot ovat nekin tällä hetkellä uhan alla.
Lähtekäämme barrikaadeille lopultakin jonkun yhteisen asian vuoksi.Kansallismaiseman ja kansallispuistojen!
Maa on muuttunut täydelliseksi pekkarlandiaksi, jossa on suomineidon vyötärölle levinnyt vanhassaareke.
Pohjoisessa rulettaa väsymätön väyrynen ja sirkkaliisanttilasikalandia revittelee varsinais-suomessa.
Värikästä on.
Kotimaan berluskonit jyrää meitit ja meitin metät ja koskien kuohut.
Sordiinoa vetelevät katainen, niinistö,risikko.
Olen sijoittanut kaiken arvokkaan elämässäni kuvataiteilijan työhön.
Koska olen mieltänyt työn arvokkaaksi, toimeentulolta vaatimattomaksi ,mutta kunniakkaksi ja haastavaksi elämäntehtäväksi ja asenteeksi.
Ajattelin aina, että elämme maassa, jossa olen tasavertainen, vaikka ammatinvalintani olisi sontakuskin ammatti.
Olin myös eriomaisen tietoinen seikasta ,että taiteiljan ammatti on riskialtis.
Yhä usemman taiteilijan kohtalo parrasvaloissa kylpemisen sijasta on päätyä taiteilijamatrikkeliin- Uudenmaan puhelinluetteloa muistuttavan ammattitaiteilijoiden hautaluetteloon -keskinkertaisena lahjakkuutena , kiihkottomana, ehkä opiston tai muun oppilaitoksen alati innostavana taideliekkinä.
Olen toimnut kuvataiteilijan ammatin kaikissa tehtävissä, taiteilijaseurojen puheenjohtajana kahdessa eri kaupungissa, läänintaiteilijana, kuraattorina, opettajana, asiantuntijana.
Olen kirjottanut taiteilijoiden toimeentulosta, itseäni kiinnostaneista näyttelyistä, taiteilijoista.
Nuo työt ja luottamustehtävät ovat lisänneet pörssiarvoani taidemaailmassa.
Mutta tulojani ne eivät ole kasvattaneet.
Päinvastoin vanhemmiten tuloni ova pudonneet. Yksin elävä naistaiteilija vajoaa köyhyyteen helpommin kuin perheellinen.
Palkkiomme ja palkkamme ovat jääneet kauas jälkeen yleisestä tulokehityksestä. Sitäkään taiteilijoiden apurahoja kadehtivat henkilöt tuskin ottanevat koskaan huomioon, että myyntitulot ovat keskimääräisesti satunnaisia tuloja , apurahaa nauttii murto-osa taiteilijoista
Kuvaavaa on , että Valtion kulttuuribudjetti lisääntyy ensi vuonna 34 miljoonaa euroa- kuvataiteen osuus lisääntyy 304 000 Euroa.
Täytyy muistaa ,että gallerioiden ja museoiden näyttelyiden kiinnostavuus ja sisältöjen rikkaus on täysin riippuvainen taiteilijoiden henkisestä panoksesta.
Taiteilija hankkii yleensä apurahan näyttelyn tuottamiseen ja hänelle ei makseta näyttelyajalta palkkaa kuten kaikille muille työtä tekeville.
Tämä on jäänne romanttiselta, yhteisölliseltä 70-luvulta.
Sex and Art an Rock and Roll for free!
Aloin pohtia omaa toimeentuloani joka tänä vuonna on pudonnut lähelle SIIS MIINUS – 100 000 ,velat ja menot ovat suuremmat kuin tulot eka kerran näin rajusti elämässäni ja olen jo 52 v.
Niin, että mitä järkeä on rakentaa näyttely, jonka vuosi sitten on sopinut ilman mitään tuloja.
Saatikka tietoa tulosta. Silkkaa hullun hommaa. Järjenvastaista.
Sopimuksen purkaminen olisi maksanut myös ja sen jälkeen olisi saanut ainakin vaihtaa heti ammattia.
Homma jatkuu ,minun jälkeen tulee seurava ja sitten seuraava ainakin ensi vuoden.
Rakentaa näyttely , valmistaa tiedote, näyttelyesitteet , kutsukortit , huolehtia tiedottamisesta jatkuvasti saavuttaakseen edes sen 500 henkilön kävijämäärän.
Käteen jäävät laskut.
Miksi meillä tällä Luovan maakunnan toimijoissa ei ole yhtään kuvataiteen manageritoimintaa!
Teatterilla ja sinfonialla homma osataan , toki rahoituskin on vakaampaa. Mutta ilmaiseksi ei joudu kukaan esiintymään.
No siellä joku kysyy MIKS LÄKSIT? Se kysymys kannattaa esittää vaikka kuvanveistäjä Miina Äkkijyrkälle
Sieltä tulee vastaus tyhjentävänä.
Niin- unelma olisi, että
taiteilija tuottaisi rauhassa näyttelyn ja esiintyisi managerin sopimina aikoina ryhmille tilausperiaatteella. Tuottaja laatisi taiteilijan kanssa tolkullisen tiedotusstrategian.
Nyt tuntuu siltä ,että kuvataide jää kaiken jalkoihin ja taiteilijoiden omalle vastuulle ei voi syytä sälyttää.
Millä taiteilija tulee toimeen jos ei ole apurahaa , myyntiä , opetusta omalta alalta.Ukko tai akka rahottaa. Pankkilainalla???Kuvataiteen tuottaminen ei voi perustua liiketaloudelliselle toiminnalle.
Työvoimatoimisto ei vastoin suurta hulabaluuta vuosi sitten taiteilijoiden ja tieteilijöiden sosiaaliturvan paranemisesta hyväksy taiteilijaa työttömäksi työnhakijaksi.
Hänet katsotaan aina yrittäjäksi ensisijaisesti
Vaikka ei olisikaan näyttöä. Taiteilija ja tutkija kerää todistusaineistoa seuraavaa työvoimatoimiston käyntiä varten ,eroaa alv-rekisteristä , luopuu työhuoneesta, työvälineistä, todistaa ja vannoo ,että otetaan mitä tahansa työtä vastaan.
Työvoimavirkailijalla on aikaa setviä tekemisiäsi – joskus tuntuu , että aivan kuin etsittäisiin heinää neulasuovasta ja AAAH ! Joskus virkailijalla on suurenmoinen onni ja euforinen ilme kasvoillaan hän ilmoittaa löytäneensä Seurakunnan teostilauksen hautakivestä vuoden puolivälissä ja ryhtyy tivaamaan montako hautakiveä olette yrittäjänä kuoleman pellolle valmistaneet.
Täytyy tuoda kirkkoherralta tai itse Jumalalta todistus , että kyseessä oli yksi ainoa hautakivi seurakunnan pitkäaikaiselle suntiolle tilattu kunnioituksena. Erikoiskivi.
Jos saat virkailijan myöntämään tappionsa ja kirjoittamaan todistuksen, että olet työtön työnhakija ja oikeutettu peruspäivärahaan tai ansiosidonnaiseen päivärahaan silloin kun ei ole töitä olet jo sosiaalipelissä pitkällä.
Jos nautit liiton kassan päivärahaa , edessäsi on liiton sääntöjen tulkinta ja todistusaineiston täyttö.
Siellä yritetään kovasti löytää syy miten sinut saadaan kammettua pois kassan päivärahan saajista.
Yrittäjäkortti on täälläkin käytössä.
Vaikka luulisi Akavan erityialojen luovan alan ammattiliittojen julkaisuja silmäilessä , että mikään ei ole ihanampaa ja palkitsevampaa ja oikeudemukaisempaa taiteentekijälle kuin kuulua liittoon!
On liiton jäsenistönsä kehittämiseksi järjestämiä mielialan sparrausseminaareja , iloisia sauvakävelyretkiä, makkaranpaistoa ,pyllymäkeä, lounaita yhdessä
Kaikkea KIVAA, mitä eläväinen liiton jäsen vain saattaa toivoa.
Mutta joku saattaa ajautua hakauksiin jo alkumeterillä sekä työvoimatoimistossa, että ammattiliitossa. Se ei ole hyvä asia.
Molemissa putiikeissa istua hyvin koulutettuja lakimiehiä ja pilkuntarkkaan hakemuksia syynäviä ja niitä kassan sääntöihin vertaavia virkailijoita.
Voi vierähtää vuosi , toinenkin ennenkuin korkeimmasta oikeudesta tulee korjaava päätös , että olette oikeutettu 7 Euron päviärahaan 5 päivänä viikossa.
Ai miksikö kirjoitan loppuun kalutusta aiheesta.
No siksi, että 30 vuoteen tilanne ei ole muuttunut -pahentunut ja saivartelu sanavalinnoissa on jo yltänyt taiteen tasolle.
Ja itse jouduin kokemaan tuon prässin toistamiseen kaksituhatluvulla ja vaikka olin koko 40 vuotisen työelämän uran aikana kerryttänyt verotuloja ja oman liittoni kassatuloja ja työttömyysvakuutustuloja – löytyikin porsaanreikä , enkä ole yllättäen oikeutettu mihinkään.
Jos ohjeita luetaan kuin piru raamattua – ja niin sitä tänä taantuma-aikana luetaan.
Pätkätyöläisten, taiteilijoiden asema ei ole parantunut työministeriön puheista huolimatta.
Silloin kun tarvitsee samanlaista tukea kuin muut palkansaajat saavat , joutuu taiteilija ja tutkija todistamaan perinjuurin koko elämänsä.
Repimään esiin ja esittelemään kaikki oman elämän yksityiskohdat.
Yleensä kuvataiteilijat ovat sopeutuvaa joukkoa ja suurin osa tekee leipänsä eteen kahta kolmeakin hanttihommaa elannon vuoksi ja hyväksyy sen.
Mutta nyt ei ole tarjolla hanttihommiakaan.
Silloin työvoimatoimiston luukulle saapuu myös siellä jo kertaalleen kärvennetty taiteilija. Mutta vasta kun kaikki kulutusluotot ja duunit on tsekattu.Ja ei ole muuta vaihtoehtoa.
Silloin on pakko palata määriteltäväksi.
Kaikkia sivutöitä on tullut kokeiltua opetusta, siivousta, lehdenjakoa, puhelinmyyntiä, haamushoppailua.
Niissä on vain yksi vika ; ne ovat alipalkattuja ja työaika tiivistahtinen ja pitkä. No nyt nuokin hommat ovat tavoiteltuja. Joten on kai aika nostaa kytkintä- taas tuli tuhlattua tuloja muutamaan näyttelyyn – kaksi gallerianäyttelyä ja yksi yhteisnäyttely.
Myyntiä ei nykyään tapahdu jos ei ole jo ollut yleisön suosikki.
Vaikka palaute näyttelyistä on hyvää sitä ei voi syödä eikä sillä voi rahoittaa asuntoa.Elämää.Täytyy opetella ajattelemaan, että ei ole varaa toimia taiteolijan ammatissa.
Suosittelen lämpimästi kaikille tuleville taiteilijoille ja tutkijoille , hankkikaa toinen ammatti esim siistijän , lähihoitajan , lakaisukoneen kuljettajan ,pulttimaakarin tai inisijän , vartijan tai terapeutin ammatti – niitä tarvitaan aina.
Älkääkä ikinä erehtykö ilmoittautumaan työvoimatoimistoon taiteilijana.
Olkaapa yhtä kekseliäitä kuin virkailijat pahimmillaan ja kertokaa aina joku muu ammatti kuin taiteilija, pankaa sormet ristiin selän takana.
Ja menoksi toimeen tuloa kohti.
Kateeksi käy kirjailijoita- niillä on valtavia yleisömääriä ja julkisuutta kerääviä messuja , hyvä toimeentulo, ja paljon palstatilaa viime aikoina. Vai mitä sanotte allaolevasta HS:n kolumnistikirjailija Soifi Oksasen jutusta:
Samoille linjoille kuvantekijät!
SOFI OKSANEN
Olen yksi WSOY:n johdon toimintamalleja kritisoineen kirjeen kirjoittajista. Kysymys oli kustantamon työolosuhteista ja hyvien kirjojen maailmaansaattamisen perusedellytyksistä.
Antti Majander analysoi tilannetta (HS 24.10.) sukupuolittamalla sen otsikolla "Vanhat pojat vastaan uudet tytöt". Feministinä ja naistutkimuksesta alati kiinnostuneena osasin odottaa, että tällainen retoriikka nousisi esiin varsin nopeasti.
Ammattimainen asennoituminen työhön ei kuitenkaan ole sidoksissa sukupuoleen.
Jim Thompson pitää kustantamoa bisneskumppaninaan. Hänen päätöksensä allekirjoittaa kirje oli puhtaasti taloudellinen. Koska kustantamolla on oikeus olettaa Thompsonin kirjoittavan hyviä kirjoja, kirjailijalla itsellään on oikeus olettaa saavansa tarpeeksi markkinointia.
Se olisi reilu diili. Lukijoiden on hankala löytää kirjoja, mikäli he eivät tiedä niiden olemassaolosta.
Thompson työskentelee useiden eri maiden kustantamojen kanssa, ja ne kaikki ovat hioneet Thompsonin ensi vuoden markkinointisuunnitelmia jo kuukausia. Ainoa poikkeus on WSOY, joka julkaisee Thompsonin seuraavan romaanin vuoden alussa.
Thompson on kysellyt markkinointistrategian perään lukuisia kertoja – vastausta ei ole tullut. Miksi kansainvälisen läpimurron kynnyksellä oleva Thompson ei kiinnosta kotimaansa kustantamoa sen vertaa, että edes hänen kysymyksiinsä vastattaisiin?
Myös itselläni on kokemusta monien muiden maiden kustannustavoista: hyvä talo aloittaa markkinointistrategian miettimisen jo kustannussopimuksia allekirjoittaessa. Kaikkiin kysymyksiin ja sähköposteihin vastataan.
WSOY:ltä en ole saanut vastausta vaikkapa siihen, miksi kustantamoni kirjailijoiden messujärjestelyt tyrittiin. Viimeksi kysyin asiasta viime viikolla. En ole saanut vastausta, en viestintä- ja markkinointijohtajalta enkä toimitusjohtajalta, joka käytti messuviikon lomailuun – niin paljon häntä kiinnosti tavata kirjailijoita messuilla.
Minulle tuollainen asenne tarkoittaa välinpitämättömyyttä. Minua häiritsee myös välinpitämättömyys, jolla uusi johto on suhtautunut kustantamon ilmapiiriin.
En pidä siitä, että kirjojeni kanssa tekemisissä olevat ihmiset työskentelevät piinallisissa olosuhteissa, että heitä pompotellaan järjettömästi tai että irtisanomisuhka roikkuu niskassa koko ajan.
En myöskään pidä ikärasismista, joka on Bulevardin kulmilla haiskahtanut. Ja katson myös niiden kirjailijoiden, jotka eivät ole bestselleristejä, ansaitsevan edes säällisen markkinoinnin enkä puhu nyt itsestäni.
Siksi minä allekirjoitin
Kirjoitusta lyhennetty . Koko kirjoitus HS:ssä
Marja Kolu
PS Muuten kuvataiteilijoita tylsempiä ihmisiä on tavallisten ihmisten joukossa harvassa.
Vastoin yleistä luuloa,kuvantekijät eivät ole hauskoja , värikkkäitä, välittömiä , rohkeita vaan usein itsekeskeisiä pieruja, nynnyjä , katkeria, ilottomia.
tyhmiä. Enkä puhu vain itsestäni.
Hyvää Yötä!
sunnuntai, lokakuuta 11, 2009
NAHKURIN ORSILLA TAVATAAN JA PUITA KAATUU!
Hei!
Lauantain HS:ssä ministeri Paula Lehtomäki antoi palautetta ympäristö ja luonnosuojelujärjestöille, joiden mielestä Suomessa on kautta aikojen huonoin hallitus ympäristö - ja luonnonsuojelun kannalta; kaikkea toimintaa sanelee elinkeinoelämän etu ja luonnonvaroja ollaan yksityistämässä, Pallaksen kansallispuistoon rakennettaan iso hotelli hallituksen erityisluvalla.Vihreät ovat yhtä tyhjän kanssa hallituksessa väittävät luonnonsuojelujärjestöjen edustajat vihaisina.
Toinen ministeri Mauri Pekkarinen patsasteli Lemmenjoella uusissa maastokengissään ja totesi , että Suomessa on liikaa kansallispuistoja ja että ne sijaitsevat aivan liian kaukana, tiettömien taipaleiden takana.
Kansalaisten on vaikea päästä nauttimaan puistoista hänen mielestään.Huhuhuh!
Katsokaapa seuraava opetuspätkä politiikanteosta
http://www.youtube.com/watch?v=hXP3pAWT22A
Laittakaa viestiä ja pätkää eteenpäin!
Hyvä syksyä!
Marja
Lauantain HS:ssä ministeri Paula Lehtomäki antoi palautetta ympäristö ja luonnosuojelujärjestöille, joiden mielestä Suomessa on kautta aikojen huonoin hallitus ympäristö - ja luonnonsuojelun kannalta; kaikkea toimintaa sanelee elinkeinoelämän etu ja luonnonvaroja ollaan yksityistämässä, Pallaksen kansallispuistoon rakennettaan iso hotelli hallituksen erityisluvalla.Vihreät ovat yhtä tyhjän kanssa hallituksessa väittävät luonnonsuojelujärjestöjen edustajat vihaisina.
Toinen ministeri Mauri Pekkarinen patsasteli Lemmenjoella uusissa maastokengissään ja totesi , että Suomessa on liikaa kansallispuistoja ja että ne sijaitsevat aivan liian kaukana, tiettömien taipaleiden takana.
Kansalaisten on vaikea päästä nauttimaan puistoista hänen mielestään.Huhuhuh!
Katsokaapa seuraava opetuspätkä politiikanteosta
http://www.youtube.com/watch?v=hXP3pAWT22A
Laittakaa viestiä ja pätkää eteenpäin!
Hyvä syksyä!
Marja
perjantaina, lokakuuta 02, 2009
KUOLLEET SIELUT
Hei!
Nyt kannattaa lukea Gogolin Kuolleita Sieluja-kuinka ajankohtainen se onkaan!
Ja virkistävää!
Hyvää viikonloppua!
Nyt kannattaa lukea Gogolin Kuolleita Sieluja-kuinka ajankohtainen se onkaan!
Ja virkistävää!
Hyvää viikonloppua!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)