Joo heräsin.
Eka ajatus. Tämän ammatin yksi hyvä puoli on, että ei tarvitse elämysmatkapalveluja.
Toka ajatus, että mitähän ne lukijat ajattelee.
Keitin kahvia kello 7.30.
Niin, viimeinen esto Blogiin liittymiseeni poistui kun webtaikurimme Päivi Hintsanen
valisti minua ettei tarvitse kertoa koko ajan itsestään ja tekemisistään tässä Blogissa.Päivän voi kuitata yhdellä lauseella tai halutessaan sadalla.
Minun päivittäiset tapahtumat siis arkirutiinit eivät usein kiinnosta minua itseäni,joten väritän päiviäni kuvittelemalla olemttomia ja vaklaamalla kanssaihmisiä.Ja tietenkin harjoitan politiikkaa, missä vain se on sallittua- paitsi Yliopistolla, mikä alue on puolueetonta ja politiikasta puhdasta aluetta!Uskoo ken haluaa!
Niin takaisin eiliseen arkeen... kun liikkuu yleisellä kulkuneuvolla aina näkee jotain mielenkiintoista; aamubussia odotellessa sadattelimme sauvakävelijärouvan kanssa bussien harvoja välejä keskellä päivää ja samalla ihmettelimme Keskus-sairaalantien liikennettä- kukaan ei pääse pihoista tai Terveyskeskuksesta , Sairaalasta,Oppilaitoksista turvallisesti;hautaustoimstojen autot eivät pääse kunniallisesti vainajien ja omaisten kanssa lähtemään vaan joutuvat kyttäämään sopivaa rakoa rallikadulle!
Valot olisi syytä hankkia Sädesairaalan kohdalle tai järjestää liikennettä kulkemaan muualtakin kuin Keskus-sairaalantietä. Parin vuoden päästä jonot ovat parin kilometrin mittaiset!
Bussi tuli ja siellä istui mieshenkilö pienessä sievässä, jututtaa kaikkia hyväntahtoisen imelästi-tyyppi-jotka
viitsivät kuunnella ja kyseli menosuuntia ja lörpötteli omiaan naisten ulkonäöstä, sitten tultiin Voionmaan koulun kohdalle ja ukko tokaisi siinä sijainneen aikoinaan kaupungin suurimman tavaratalon ! Johon toinen mies -selvinpäin- totesi , että ei kyllä siinä koulu on aina ollut!Niin , niin pienessä sievässä oleva vahvisti, mutta sehän oli Tipula- Johon selvä miesmatkustaja tokaisi: Nytpä tosi rumasti sanoit, meni maku koko äijästä! Että onpa puhheet ja eilen juuri naistenpäivä! Että koitahan käyttäytyä!
Eilen illalla kun Pandalta nappasin bussin numero 2 klo 18.40 , siihen väliltä nousi mies,joka istahti mykkänä kuskin viereen. Sitten saavuttiin keskustan pysäkille siihen kuuluisaan Soneran kulmaan , jossa ennen oli niin kaunis funkkishuoltoasema-
matkustajat poistuivat bussista - minä jäin jatkaakseni edelleen- myös etuosan mykkä ojentautui tämä väliltä tullut herra X- ei mikään pieni 190cm ja 100kiloa ja tasapainoili hartaasti mies etuosasta bussin takaovea kohti.
Oikeassa Kädessään litran pullo( puolet juotu)TAPIOA ja vasemmassa URHOA, samankokoinen pullo-olipahan leilit tiukasti isoissa kourissa! Ja kaiken kruunasi komea violetti rinki oikeassa silmässä- ja siitä hän lipui ohitseni katseessaan ei surua ei iloa , mutta määrätietoisuutta, jännitin miten laskeutuu bussin askelmat niljaiselle kadulle.Niin jännitti koko pysäkin väki. Mutta mies laskeutui kuin laskeutuikin lujalle maalle molemmat putelkat ehjänä.
Eikä se seikkailu siihen loppunut. Bussi hurruutteli hetken ja konservatoriokin ohitettiin -ihmettelin vain vähän reittiä- lopulta bussi pysähtyi puoliväliin kotimatkaani ja kuski huusi edestä, että tämä on päätepysäkki- ja minä ,että miten niin ,katuhan jatkuu eteenpäin enkö pääse kotipysäkille!!Eeeei, tämä bussivuoro ei aja sinne, tämä kääntyy jo seuraavassa mutkassa takaisin kaupunkiin!Rouva voi ottaa tuosta toisen bussin vaikka numeron 16. Samassa numero 16 jo porhalsi ohi ja minä poistuin bussista ja kävelin bussikortti taskussa kotiin loput 2 kilometriä ja ehdin juuri vartin myöhässä saunaan.
Harkitsen bussiaikataulutukihenkilöä.
Mitä tällä kaikella on taiteilijapäiväkirjan kanssa tekemistä: se kuvaa sitä monipolvisuutta ja sattumanvaraisuutta, johon emme koskaan ole valmistautuneet ja joka sysää -siis elämä meidät, taiteilijatkin aina enneltaarvaamattomille radoille.
Ja tekee elämästä jännittävämpää!Tai lopettaa sen kokonaan!Hui!
Aurinko paistaa toteamattakin!Hih!
Marja
Ps. Valitan oikeinkirjoitus- ja ajatusvirheitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti