Heips !
Torstaina avautui AIKA ENKELI -näyttely ORTODOKSISESSA KIRKKOMUSEOSSA KUOPIOSSA.
Näyttelyn avasi ENKELITUTKIJA Olli Seppälä leppoisasti enkeliasioita valottaen.
Näyttelyn ripustus on taivaallisen hieno!
omat pokasahoista ja höyhenistä koostetut siivet oli ripustettu paremmin kuin itse olin koskaan onnistunut.Ne liikuuvat nyt.
Näyttely on auki tammikuuhun , joten aikaa on kaikilla enkeliasioilla käydä Kuopiossa.
Savon Sanomissa oli lauantaina jo juttua ja tässä se on luettavissa:
Enkelin evoluutiota
Länsimainen kuvataide teki mahtavasta taivaan soturista sorean neidon.
Kuopio
Eeva Lankolainen
Mies, nainen. Soturi, sanansaattaja, suojelija. Aikuinen, lapsi, rokkari. Vahva, mahtava, särkynyt.
Enkeli voi siis olla mitä vain.
– Enkeli on sitä, mitä ihminen kaipaa, kiteyttää Kuopion ortodoksisen kirkkomuseon tutkija Minna Jaakkola.
Jaakkolan kokoama Aika enkeli -näyttely tarjoaa lukuisia näkökulmia enkelin olemukseen. Näyttelytila on jaettu harsoverholla kahteen osaan. Tilan etuosassa pääpaino on uskonnollisella taiteella. Takaosassa nähdään taiteilijoiden moderneja tulkintoja enkelien olemuksesta. Teoksia on lainattu muun muassa Kuopion kaupungin kokoelmista.
– Nykyisen kaltainen enkeli syntyi 300-luvulla. Silloin kuvataide antoi enkelille linnun siivet, kertoo toimittaja ja enkelitutkija Olli Seppälä.
Maskuliininen Mikael, feminiininen Gabriel
Raamatun enkelit olivat kaikki miehiä: taivaallista sotajoukkoa ja uljaita sanansaattajia. Jotakin heidän mahdistaan kertoo, että he usein aloittivat puheensa ”älkää peljätkö” -sanoilla.
Jaakkola kertoo, että kaksi hyvin erilaista arkkienkeliä nousee mahtavuudessaan yli muiden: maskuliininen soturi Mikael ja feminiininen sanansaattaja Gabriel. Juuri Gabrielista ovat polveutuneet suojelusenkelit, jotka jossakin vaiheessa muuttuivat niin kasvoiltaan kuin vartaloltaankin naisiksi.
Kaikkein syvimmin suomalaisten enkelikuvaan lienee vaikuttanut väripainokuvien ja ristipistotöiden madonnakasvoinen nainen, joka opastaa lapsia maan korvessa. Tämä enkeli lienee keskieurooppalaista perua.
Enkelioppia on myös protestanteilla:
– Esimerkiksi Martti Luther oli sitä mieltä, että jokaisella lapsella on suojelusenkeli, joka seuraa häntä täysi-ikäiseksi asti. Eräät teologit arvelivat myös, että enkeli saa toimivaltansa kasteen yhteydessä, Seppälä mainitsee.
Ortodoksisessa kirkkotaiteessa enkelien evoluutio on ollut vähäisempää, sillä ikonitaidetta säätelevät monisatavuotiset säännöt. Ikonien enkelit ovat värikkäämpiä kuin länsieurooppalaiset kokovalkoiset suojelusenkelit. Niiden siivet ovat usein ruskehtavat. Indigonsiniset ja purppuranpunaiset vaatteet symboloivat enkelien taivaallista ja maallista valtaa.
Enkeleitä ja demoneita
Myös antiikin tarusto on antanut omat piirteensä enkeleille. Siivekäs Nike-jumalatar on selvästi enkelien sukua, samoin lapsihahmoinen jousiampuja Amor.
Traditioiden iloista sekasotkua kuvastaa, että Amorilta muotonsa saaneita lapsienkeleitä kutsutaan nykyisin kerubeiksi. Alkuaan kerubi on tarkoittanut erityisen pyhää enkelityyppiä – ei suinkaan pullukkaa pientä lemmenagenttia!
Enkeleihin liittyy kiinteästi myös toinen henkiolentojen ryhmä: demonit. Raamatun mukaan paholainen oli alkuaan ylpeyden syntiin langennut enkeli, joka heitettiin seuraajineen taivaasta helvettiin.
– Mitä enemmän hyviä henkiolentoja ihminen hyväksyy maailmaansa, sitä suuremmaksi kasvaa välttämättömyys ottaa kantaa myös pahojen henkiolentojen olemassaoloon. Ei ole enää vain angelologiaa, vaan myös demonologiaa, Seppälä selittää.
– Luther arveli, että jos jokaisella ihmisellä on suojelusenkeli, jokaisella täytyy olla myös oma henkilökohtainen demoni. Näin oli helppo selittää, miksi hyvään pyrkivä ihminen päätyykin joskus toimimaan väärin.
Lutherin ajatus on juurtunut syvälle populaarikulttuuriin: kahden vaiheilla olevan ihmisen toisella olkapäällä keikkuu vetoava enkeli, toisella pirulainen hiilihankoineen.
Irlantilainen kansantaru yhdistää kutkuttavalla tavalla pakanuutta ja kristinuskoa. Sen mukaan tontut ja maahiset ovat langenneita enkeleitä, jotka putoamisensa aikana alkoivat katua tekojaan. Niinpä helvettiin syöksymisen asemasta he tömähtivät maahan. Heistä tuli harmaan alueen kulkijoita: äkäisiä ja ilkeitäkin, mutta lepyteltävissä olevia.
Farkkuenkeli pankkiautomaatilla
Enkelin kuva kuvataiteessa ja populaarikulttuurissa lavenee edelleen. Eikä teologia rajaa sitä.
– Raamatun mukaan enkeli on merkki taivaasta. Se voi olla pilvi, pyörretuuli, Daavidin tähti tai palava pensas, Seppälä muistuttaa.
1990-luvun loppupuoliskolla läntisen maailman halki kulki suoranainen enkelibuumi. Pelastustoimeaan hoitavista enkeleistä tehty yhdysvaltalainen tv-sarja pyöri Suomessakin.
2000-luvun taitteessa tehtyjen kyselytutkimuksien mukaan noin 50 prosenttia suomalaisista piti hyvin tai melko todennäköisenä, että enkeleitä on. Varsinaisia enkelikokemuksia on Suomessa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa tehtyjen kyselyjen mukaan 2–4 prosentilla väestöstä.
– Kaikki enkeleihin uskovat eivät välttämättä usko Jumalaan. Jopa ateistien enkelikokemuksia on raportoitu, kertoo enkelikokemuksista kirjan toimittanut Seppälä.
– Tyypillisimmillään kokemusten enkeli on ihmishahmoinen valo-olento. Mutta ovat suomalaiset nähneet enkeleitä roosanvärisessä kukkamekoissa ja farmarihousuissakin. Vaikkapa pankkiautomaatilla.
Kuopion ortodoksisen kirkkomuseon Aika enkeli -näyttely on avoinna 31.1.2007 saakka.
”Tyypillisimmillään kokemusten enkeli on ihmishahmoinen valo-olento. Mutta ovat suomalaiset nähneet enkeleitä roosanvärisessä kukkamekoissa ja farmarihousuissakin.
BONUS-Pohjois-Savon Aluenäyttely avautui perjantaina Kuopion Taidemuseolla.
Väkeä oli kuin Vilikkilässä kissoja ,ja janoisia niin paljon ,että boolikannu tyhjeni alle sekunnissa ja tarjoilijat saivat kiitää kannuineen.
Siinäpä sitten terassille valuttiin ystävien kanssa ja hörpittiin olutta ja muuta mettä.
Nyt on sakea olo .... sitä hiukan helpotti kävely metsässä Marilyn Mansonin huutaessa
walkmanilta.
Ps. Minä en ole nähnyt enkeleitä, ainakaan oikeita! Enkelin kaltaisia ihmisiä on ollut onni hädän hetkellä kohdata.
lauantaina, toukokuuta 20, 2006
keskiviikkona, toukokuuta 17, 2006
VIESTEJÄ MAISEMASTA-KESKISUOMALAINEN KULTTUURIYMPÄRISTÖ
VIESTEJÄ MAISEMASSA-KIRJAN JULKISTAMISTILAISUUS 17.5.2006
KLO 13-15
Pyydetty puheenvuoro
Marja Kolu taiteilijan kommentti ...
.
mahtavalla otsikolla
HE NÄKEVÄT MITÄ ME EMME
Kuuntelin Lauanatai- aamuna Remu Aaltosta TV ykkösen Kirpparissa , Remu jonka puhe kulkee kuin vesi purossa ; kuvaavasti slangia ,paikallistuntemusta ja personaa, väriä .
Tällaiset persoonat alkavat kuten erilaisten ammatien välitön näkyminen ulkoasun perusteella olla harvinainen näky, esim nokikolarit ovat kadonneet samoin boheemit......
Otsikko siis lupaa meidän näkevän enemmän kuin.....
Toki taiteilijat ovat herkemmin varustettuja ja aistivat asioita, tunnelmia ja tapahtumia voimakkaammiin, tai se on ainakin edellytys toimia taiteilijana.
Esimerkkinä voisi mainita graafikko Pentti Kaskipuron , jonka tuotanto lapsuudesta asti johtuneen voimakkaan huononäköisyyden liki sokeuden takia on keskittynyt kaikken lähellä olevaan esineistön ja asioiden kuvaamiseen ; sipuleihin ja sokerijuurikkaisiin.
Hänen teoksensa kuitenkin laajenevat pelkästä vihanneksen kuvaamisesta
yleismaailmalliseksi kuvan kokemiseksi ja juurikas saa kolmannen ulottuvuuden.
Näin tulee osaksi todistettua taiteilijan kyky havannoida ja piirtää maailmaa terävämmin ja tunteikkaammin kuin muiden, mutta ei titenkään ole mikään yksinoikeus!
Otsikko on tahallaan mahtaileva , härnäävä- taiteilijoista luodaan kuvaa luonnossa liikkuvina , erityisen herkkinä olentoina., hyvin usein taiteilijoiden elämänkertakuvauksissa taiteilija sijoitetaan soutamaan puuveneellä tyynellä järvellä tai ihailemassa metsässä puustoa ja kallioita- ja taiteilija toteaa : saan luonnosta paljon , lataudun luonnossa, mutta ei kukaan Suomalainen voi välttyä luontokokemukselta – metsää on kaikkialla , meille METSÄ MERKITSEE MEILLE TOSI PALJON !
TAITEILIJAT KULTTUURIYMPÄRISTÖJEN PUOLUSTAJINA
Taiteilijat ovat tunnetuja kulttuurikohteiden ja – ympäristöjen suojelijoita:edesmennyt
kirjailija Eeva Joenpolvi Lohjalla nyt Panu Rajala Sillanpään maiseman puolustajana Hämeessä,
kuvataiteilija- myös biologi koulutukseltaan - Anni Rapinoja-syntyperäinen Hailuotolainen -on ottanut vuosia voimakkaasti kantaa Hailuodon luonnon ympäristön ja rakennetun kulttuuriympäristön puolesta. Sekä itse osallistunut oman pihapiirin aittojen ja rakennusten kunnostukseen .
Jopa siinä määrin , että
on saanut maanomistajilta uhkauksia- vasta nyt ovat Hailuotolaiset alkaneet kääntyä ymmärtämään oman kulttuuriympäristön vaalimisen merkitystä.
Lutakon Leipomorakennusta olin ensityökseni muiden taiteilijoiden kanssa puolustamssa kun saavuin kuvataiteen läänintaiteilijaksi kaupunkiin ja pitkien ponnistelujen ja neuvottelujen jäälkeen rakennus ehostettiin ja on tasapainoa rajusti rakennetulle alueelle tuova tekijä.
JA ON ELÄVÄN KULTTUURIN TALO!
MINUN MAISEMANI
Kirjaa VIESTEJÄ MAISEMASSA- lukiessa huomaan että PYLKÖNMÄKI mainitaan usein erityisesti säilyneenä maisemakohteena ja erityisesti keskisuomalaisena maisemana.
Huomaan , että vaikka olen syntyisin Keminmaalla , lapsuudestani tulvii viestejä keskisuomalaisesta maisemasta , kuten SEMINAARINMÄKI – jonka JUOMATEHTAALLA perämies -isoisäni työskenteli talvisin ,kun järvi oli jäässä.
Juomatehtaan VAARINKALJA PULLO -koriste on minulle tärkeä viesti.
Samoin SEMINAARINMÄKI ,-
äitini opiskeli täällä niukoissa oloissa sodan jälkeen opettajaksi.
MUMMOLASTA
Kesät vietimme PYLKÖNMÄELLÄ mummolassa.
Maisemani lapsuudesta on Pylkönmäen Pyhämäen mummolan maisema.
Olen lypsänyt ja ajanut lehmiä vitsalla hiekkaista maantietä kivinavettaan-
kuvia joita VIESTEJÄ MAISEMA nyt välittää suojeltavina kohteina.
Mummollaan matkattiin Pohjoisesta Keminmaalta farmarimossella äidin kyydissä aina koulun loputtua ja ensimmäisten auringon säteiden valaistessa kasteista Lapin niukkaa ruoikkoa.
Pitkä matka losseineen – jotka nyt ovat kadonnutta kulttuuriperintöä ja mutkaisine hiekkateineen halki metsäisen Suomen on piiirtänyt ensimmäiset maiseman kauneusarvot mieleeni ja samalla kunnioituksen ympäristöä kohtaan.
Samoin suuren vaikutuksen teki 60-luvulla tieto peltojen paketoinnista-
lapselle tuli tietenkin kuva konkreettisesti valtavasta paketista , jonne pellot rullataan.
Nythän LAPSEN KUVA ON toteutunut , melkein humoristisen näköisesti valkeat muovipaketit reunustava peltoja kuin jättiläishampaat. Tosin heinäseipäitä on ikävä.
Noin maisemakuvan näkökulmasta.
VILJAINEN YÖPAIKKA
Olen nukkunut kaksikerroksisen vilja-aitan – jonka toisessa päädyssä oli vellikello – yläkerrassa makoisasti. Vellikello on siellä vieläkin.
Pyhämäen kesäisen kuumat kukkakedot ,matka pölyävää hiekkatietä rannalle, uinti hiekkarantaisessa Pääjärvessä ja suuret metsät ja pimeä maalattiainen sauna navetan takana sekä leivänpaisto puu-uunissa ja leipien säilöminen vartaille katon rajaan ovat lapsuuteni kuvastoa .
KUTEN PYHÄMÄEN YLLÄ KIEPUNNEET RAJUT UKONILMAT!
KESKI-SUOMALAINEN kulttuurimaisema on muokannut kauneuskäsityksiäni ja kuvataiteilijana teosteni sisältöjä.
Maisemat ovat 40vuodessa muuttuneet rajusti, mutta jäljellä on lapsuuteni osin museoitu
maisema.'
Tosin värikkäät henklöhahmot puuttuvat.Mutta Harri Tapper ansiokkaasti kuvaa väestöä Keski-Suomessa kirjassaan PITKÄSUISTEN SUKU.
Nykymaisemassa
tiet ovat suoria moottoriteitä, lossikulttuuri kadonnut, liikemerkit ja kyltit roskaavat ympäristöä ja karjanhoito ja viljelysmaat ovat pienentyneet tai kadonneet- maisema ON pöpeliköitynyt!
ARKKITEHTUURISTA
VANHOJA KOULUJA JA NUORISO-JA TYÖVÄENTALOJA ON SÄILYNYT JA peruskorjattu , mutta ei niin johdonmukaisesti ja kattavasti kuin kirkkoja Keski-suomessa
Muutama vuosi taaksepäin Keski-Suomen Museo esitteli näyttelyssään kattavasti ja mielenkiintoisesti kaikki Keski-Suomen kirkot , kirkoista pyöri multimediaesitys museon tiloissa ja lisäksi oli julkaistu Jussi Jäppisen ja Heli-Maija Voutilaisen toimittama kirja Keski-Suomen Kirkoista.
Kirjan ansioita on runsas ja hyvälaatuien kuvitus kirkkojen koristeiden yksityiskohdista, saarnastuoleista, alttaritauluista, vaivaisukoista-
Kirkot ovat hienosti kunnostettu ja muodostavat aikakoneen nykyihmiselle ,
herää kysymys onko toista yhtä hienoa rakennusveistosten korusarjaa kuin kirkot Keski-Suomessa.
Kirkoissa voi tarkastella puukäsityön vaiheita, kirvesmiestaitoja , värien hienostunutta käyttöä ja uusimissa kirkoissa tilan ja valon suhdetta ja rakennusten sijoittumista ympäristöön.
Suosikkejani ovat Elsi Borgin suunnitelema TAULUMÄEN KIRKKO ja Jaakko Klemetinpoika Leppäsen suunnitelema Petäjäveden vanha kirkko.
Kirkkojen ovien pieleen sijoitetut VAIVAISUKOT JA AKAT ovat ensimmäisiä tunnettuja julkisia veistoksia Suomessa.
Ilmeikkäitä ja hullaannuttavia.Todellisia veistämisen taidon näytteitä.
Puhumattakaan Pellervo Lukumiehen kattomaalaukset TOIVAKAN KIRKOSSA.
Joissa maalauksissa hän on käyttänyt Alvar Aallon samaan kattoon maalaamia figuureja pohjana .
MIELIPIDE-ERO
Olen eri mieltä herra Snellmannin kanssa.
Snellmannin taidekäsitys että kaikki luonnonmuodot ovat epätäydellisiä ja vain hengistynyt ,nerokas taiteilija kykenee muokkaamaan kansanrunoista ja luonnon muodoista ylevää korkealaatuista taidetta. Hän ei arvostanut kansanrunoutta ja taidetta.
Snelmannin Aleksis Kiven Seitsemän Veljestä oli hyllyllä, julkaisematta kolme vuotta syystä, että se oli liian anarkistinen ja Impivaara -osasto oli hänen mielestään esimerkkinä siitä mihinkä järjestäytymätön yhteisö pahimillaan syöksee yksilön.
Aleksi Kiven alku Seitsemässä Veljessä kuvaus on jokaiseen suomalaisen mielenkuva suomalaisesta maisemasta.
Kuten VIESTEJÄ MAISEMASTA kirjakin toteaa maisema o n muutakin kuin näkyvä, se on hajuja , makuja , henkisiä kokemuksia , ääniä.
Kivi kuvaa monia tapahtumia ja tunteita luonnon, ja maiseman kautta. Hän on loistava luonnon kuvaaja.
Kuten kuvataiteessa Akseli Gallen-Kallela , Hugo Simberg symbolisen suomalaisen maiseman kuvaajana
Cawen, Von Wrigthin veljekset Haminanlahden kuvaajina,
Unto Koistisen kuhilaat tai Ellen Thesleffin impressionistiset ja ekspressiiviset teokset.
Tai paikallisten taiteilijoiden Erkki Heikkilän , Urho Lehtisen maalaukset.
YLEISTÄ KULTTUURIYMPÄRISTÖSTÄ
Ympäristön vivahteikkuus ja kerroksellisuus on taiteilijalle innoituksen lähde ja kuvatietopankki riipumatta missä ympäristössä hän asuu.
Nykytaide käsittelee taiteessa immateriaalisena kulttuuuriperintöntä murretta,
Heli Laaksosen teksteissä ja sarjakuvataiteessa.
Ympäristö- ja käsitetaide on osa nykyaikaista kaupunkikuvaa: vanha ja uusi limittyvät kuten Kuvanveistäjä Kaarina Kaikkosen tilateoksissa , joissa esim vanhoista puvuntakeista muodostuu vaikuttava teoskokonaisuus, missä yksittäinen
teoksen osa on jonkun henkiöhistoriaa , ja samalla ajan muoti taltioituu sivutuotteena.
Myös grafiitimaalareiden anonyymit väriryöpsähdykset betoniarkkitehtuurin ja epätilojen koristeena ovat osa uutta ympäristökulttuuria.
Ääni ja digitaaliset teokset sekä sanataide ovat tulleet kaupunkien kujien ja kauppakäytävien ja metrotunneleiden arjen osatekijäksi!
Kukaan ei voi elää ilman menneisyyttä ja kerroksellisuutta tai voi mutta elämä on tyhjempää ilman tietoa menneestä,
Kaikkien alojen Taiteilijat käyttävät usein lähtökohtanaan tuotannossaan esim kalliomaalauksia, riimukirjoituksia tai vanhojen hautausmaiden hautakivien koristeista ja veistoksista.Tai uskomuksia ja loitsuja.
Tai keskiaikaisesta musiikista. Tai vanhoja veistoksia ja maaluksia.
Mutta yhtä hyvin myös luonnon ilmiöiä tai yhteiskunnallisia tapahtumia.
Kuten Andy Warhol otti mainonnan käyttämän monistamisen ja papupurkin taideteosmateriaaliksi.
NYT
Säilytetty kulttuuriympäristö , josta on pidetty huoli ja pyritty säilyttämään ehjänä kokonaisuutena on elämysteollisuutta parhaimillaan kaikille!
Esim Jyväskylän keskustasta purettu Funkkishuoltoasema olisi ehdottomasti kuulunut säilytettäviin kohteisiin ja oli kuin aikansa koru kulmassa , joka nyt näyttää hampaattomalta suulta , tylyltä-
Samalla hävitettiin brutaalisti kerroksellisuutta ja kauneutta kaupunkikeskustasta- vaalea rakennus toimi hyvin kontrastina esim punatiiliselle, massiiviselle kirkolle.
Kuvan tekijät saavat vähän vaikuttaa teoksillaan kaupunkikuvaan , yksi esimerkki on Jussi Heikkilän Varpunen Sokoksen pääoven edessä Roskiksesn alla.
Osoittaen taiteilija kyvyn mittakaavalla ja tunteella ottaa paljon haltuunsa.Ne huomaavat ,jotka etsivät.
VIESTEJÄ MAISEMASSA .-kirja on kaunis kirja,
ehkä tarkoituksella , mutta realistina olisin odottanut myös rajumpia kuvia
ja mehevämpää tekstiä.
Parhaiten kirjoitettu ja eläväisin osio oli KIVEEN KERROTUT – RAUTAAN TAOTUT – KESKI-SUOMEN KADONNEET KULTTURIT
-Käsittelee kalliomaalauksia hautakiviröykkiöotä , koristelua ja uskomuksia
-samanistisia uskomuksia
-LAPINRAUNIOT eli muinaiset hautakiviröykkiöt
Idylliset panoraamakuvat ovat jotkut liian laajoja, oheistekstin kuvaamia asioita saa etsiä.
Kirjasta välittyy TOPELIAANINEN kuvamaailma ja taitto tukee sitä.
Kriittisyyttä kuntien ympäristönsuojelua ja museoiden toimintaan tai rahoitukseen kohtaan olisin kaivannut.
Kirjaan on ansiokkasti listattu rakentamisessa vaikuttaneet arkkitehdit Alvar aalto, Viivi Lönn ja Yrjö Blomstedt .
Kirja on monimuotoinen kuvapankki ja oiva ympäristökasvatuksen käsikirja kouluille ja museoille ja joka paikkaan missä ympäristökasvatusta vielä on vara antaa.
Kirjassa on muistettu taiteilijoita kertomalla taiteilijoiden huviloista ja työskentelystä
Keski-Suomessa, Keuruulla Olavi Paavolainen sekä säveltä P.J. Hannikainen taidemaalari Pekka Halosen kanssa Kuhmoisissa yhden kappaleen verran.
Veistäjä Hannes Autere on mainittu myös.
Kuvataiteilijat mainitaan alttaritaulujen tekijöinä mm Eero Järnefelt
20 kilometerin välein sijainneet KESTIKIEVARIT ovat kadonneet , tilalle ovat tulleet sadan km:n välein sijaitsevat ABC:t
-LOPPU-
KLO 13-15
Pyydetty puheenvuoro
Marja Kolu taiteilijan kommentti ...
.
mahtavalla otsikolla
HE NÄKEVÄT MITÄ ME EMME
Kuuntelin Lauanatai- aamuna Remu Aaltosta TV ykkösen Kirpparissa , Remu jonka puhe kulkee kuin vesi purossa ; kuvaavasti slangia ,paikallistuntemusta ja personaa, väriä .
Tällaiset persoonat alkavat kuten erilaisten ammatien välitön näkyminen ulkoasun perusteella olla harvinainen näky, esim nokikolarit ovat kadonneet samoin boheemit......
Otsikko siis lupaa meidän näkevän enemmän kuin.....
Toki taiteilijat ovat herkemmin varustettuja ja aistivat asioita, tunnelmia ja tapahtumia voimakkaammiin, tai se on ainakin edellytys toimia taiteilijana.
Esimerkkinä voisi mainita graafikko Pentti Kaskipuron , jonka tuotanto lapsuudesta asti johtuneen voimakkaan huononäköisyyden liki sokeuden takia on keskittynyt kaikken lähellä olevaan esineistön ja asioiden kuvaamiseen ; sipuleihin ja sokerijuurikkaisiin.
Hänen teoksensa kuitenkin laajenevat pelkästä vihanneksen kuvaamisesta
yleismaailmalliseksi kuvan kokemiseksi ja juurikas saa kolmannen ulottuvuuden.
Näin tulee osaksi todistettua taiteilijan kyky havannoida ja piirtää maailmaa terävämmin ja tunteikkaammin kuin muiden, mutta ei titenkään ole mikään yksinoikeus!
Otsikko on tahallaan mahtaileva , härnäävä- taiteilijoista luodaan kuvaa luonnossa liikkuvina , erityisen herkkinä olentoina., hyvin usein taiteilijoiden elämänkertakuvauksissa taiteilija sijoitetaan soutamaan puuveneellä tyynellä järvellä tai ihailemassa metsässä puustoa ja kallioita- ja taiteilija toteaa : saan luonnosta paljon , lataudun luonnossa, mutta ei kukaan Suomalainen voi välttyä luontokokemukselta – metsää on kaikkialla , meille METSÄ MERKITSEE MEILLE TOSI PALJON !
TAITEILIJAT KULTTUURIYMPÄRISTÖJEN PUOLUSTAJINA
Taiteilijat ovat tunnetuja kulttuurikohteiden ja – ympäristöjen suojelijoita:edesmennyt
kirjailija Eeva Joenpolvi Lohjalla nyt Panu Rajala Sillanpään maiseman puolustajana Hämeessä,
kuvataiteilija- myös biologi koulutukseltaan - Anni Rapinoja-syntyperäinen Hailuotolainen -on ottanut vuosia voimakkaasti kantaa Hailuodon luonnon ympäristön ja rakennetun kulttuuriympäristön puolesta. Sekä itse osallistunut oman pihapiirin aittojen ja rakennusten kunnostukseen .
Jopa siinä määrin , että
on saanut maanomistajilta uhkauksia- vasta nyt ovat Hailuotolaiset alkaneet kääntyä ymmärtämään oman kulttuuriympäristön vaalimisen merkitystä.
Lutakon Leipomorakennusta olin ensityökseni muiden taiteilijoiden kanssa puolustamssa kun saavuin kuvataiteen läänintaiteilijaksi kaupunkiin ja pitkien ponnistelujen ja neuvottelujen jäälkeen rakennus ehostettiin ja on tasapainoa rajusti rakennetulle alueelle tuova tekijä.
JA ON ELÄVÄN KULTTUURIN TALO!
MINUN MAISEMANI
Kirjaa VIESTEJÄ MAISEMASSA- lukiessa huomaan että PYLKÖNMÄKI mainitaan usein erityisesti säilyneenä maisemakohteena ja erityisesti keskisuomalaisena maisemana.
Huomaan , että vaikka olen syntyisin Keminmaalla , lapsuudestani tulvii viestejä keskisuomalaisesta maisemasta , kuten SEMINAARINMÄKI – jonka JUOMATEHTAALLA perämies -isoisäni työskenteli talvisin ,kun järvi oli jäässä.
Juomatehtaan VAARINKALJA PULLO -koriste on minulle tärkeä viesti.
Samoin SEMINAARINMÄKI ,-
äitini opiskeli täällä niukoissa oloissa sodan jälkeen opettajaksi.
MUMMOLASTA
Kesät vietimme PYLKÖNMÄELLÄ mummolassa.
Maisemani lapsuudesta on Pylkönmäen Pyhämäen mummolan maisema.
Olen lypsänyt ja ajanut lehmiä vitsalla hiekkaista maantietä kivinavettaan-
kuvia joita VIESTEJÄ MAISEMA nyt välittää suojeltavina kohteina.
Mummollaan matkattiin Pohjoisesta Keminmaalta farmarimossella äidin kyydissä aina koulun loputtua ja ensimmäisten auringon säteiden valaistessa kasteista Lapin niukkaa ruoikkoa.
Pitkä matka losseineen – jotka nyt ovat kadonnutta kulttuuriperintöä ja mutkaisine hiekkateineen halki metsäisen Suomen on piiirtänyt ensimmäiset maiseman kauneusarvot mieleeni ja samalla kunnioituksen ympäristöä kohtaan.
Samoin suuren vaikutuksen teki 60-luvulla tieto peltojen paketoinnista-
lapselle tuli tietenkin kuva konkreettisesti valtavasta paketista , jonne pellot rullataan.
Nythän LAPSEN KUVA ON toteutunut , melkein humoristisen näköisesti valkeat muovipaketit reunustava peltoja kuin jättiläishampaat. Tosin heinäseipäitä on ikävä.
Noin maisemakuvan näkökulmasta.
VILJAINEN YÖPAIKKA
Olen nukkunut kaksikerroksisen vilja-aitan – jonka toisessa päädyssä oli vellikello – yläkerrassa makoisasti. Vellikello on siellä vieläkin.
Pyhämäen kesäisen kuumat kukkakedot ,matka pölyävää hiekkatietä rannalle, uinti hiekkarantaisessa Pääjärvessä ja suuret metsät ja pimeä maalattiainen sauna navetan takana sekä leivänpaisto puu-uunissa ja leipien säilöminen vartaille katon rajaan ovat lapsuuteni kuvastoa .
KUTEN PYHÄMÄEN YLLÄ KIEPUNNEET RAJUT UKONILMAT!
KESKI-SUOMALAINEN kulttuurimaisema on muokannut kauneuskäsityksiäni ja kuvataiteilijana teosteni sisältöjä.
Maisemat ovat 40vuodessa muuttuneet rajusti, mutta jäljellä on lapsuuteni osin museoitu
maisema.'
Tosin värikkäät henklöhahmot puuttuvat.Mutta Harri Tapper ansiokkaasti kuvaa väestöä Keski-Suomessa kirjassaan PITKÄSUISTEN SUKU.
Nykymaisemassa
tiet ovat suoria moottoriteitä, lossikulttuuri kadonnut, liikemerkit ja kyltit roskaavat ympäristöä ja karjanhoito ja viljelysmaat ovat pienentyneet tai kadonneet- maisema ON pöpeliköitynyt!
ARKKITEHTUURISTA
VANHOJA KOULUJA JA NUORISO-JA TYÖVÄENTALOJA ON SÄILYNYT JA peruskorjattu , mutta ei niin johdonmukaisesti ja kattavasti kuin kirkkoja Keski-suomessa
Muutama vuosi taaksepäin Keski-Suomen Museo esitteli näyttelyssään kattavasti ja mielenkiintoisesti kaikki Keski-Suomen kirkot , kirkoista pyöri multimediaesitys museon tiloissa ja lisäksi oli julkaistu Jussi Jäppisen ja Heli-Maija Voutilaisen toimittama kirja Keski-Suomen Kirkoista.
Kirjan ansioita on runsas ja hyvälaatuien kuvitus kirkkojen koristeiden yksityiskohdista, saarnastuoleista, alttaritauluista, vaivaisukoista-
Kirkot ovat hienosti kunnostettu ja muodostavat aikakoneen nykyihmiselle ,
herää kysymys onko toista yhtä hienoa rakennusveistosten korusarjaa kuin kirkot Keski-Suomessa.
Kirkoissa voi tarkastella puukäsityön vaiheita, kirvesmiestaitoja , värien hienostunutta käyttöä ja uusimissa kirkoissa tilan ja valon suhdetta ja rakennusten sijoittumista ympäristöön.
Suosikkejani ovat Elsi Borgin suunnitelema TAULUMÄEN KIRKKO ja Jaakko Klemetinpoika Leppäsen suunnitelema Petäjäveden vanha kirkko.
Kirkkojen ovien pieleen sijoitetut VAIVAISUKOT JA AKAT ovat ensimmäisiä tunnettuja julkisia veistoksia Suomessa.
Ilmeikkäitä ja hullaannuttavia.Todellisia veistämisen taidon näytteitä.
Puhumattakaan Pellervo Lukumiehen kattomaalaukset TOIVAKAN KIRKOSSA.
Joissa maalauksissa hän on käyttänyt Alvar Aallon samaan kattoon maalaamia figuureja pohjana .
MIELIPIDE-ERO
Olen eri mieltä herra Snellmannin kanssa.
Snellmannin taidekäsitys että kaikki luonnonmuodot ovat epätäydellisiä ja vain hengistynyt ,nerokas taiteilija kykenee muokkaamaan kansanrunoista ja luonnon muodoista ylevää korkealaatuista taidetta. Hän ei arvostanut kansanrunoutta ja taidetta.
Snelmannin Aleksis Kiven Seitsemän Veljestä oli hyllyllä, julkaisematta kolme vuotta syystä, että se oli liian anarkistinen ja Impivaara -osasto oli hänen mielestään esimerkkinä siitä mihinkä järjestäytymätön yhteisö pahimillaan syöksee yksilön.
Aleksi Kiven alku Seitsemässä Veljessä kuvaus on jokaiseen suomalaisen mielenkuva suomalaisesta maisemasta.
Kuten VIESTEJÄ MAISEMASTA kirjakin toteaa maisema o n muutakin kuin näkyvä, se on hajuja , makuja , henkisiä kokemuksia , ääniä.
Kivi kuvaa monia tapahtumia ja tunteita luonnon, ja maiseman kautta. Hän on loistava luonnon kuvaaja.
Kuten kuvataiteessa Akseli Gallen-Kallela , Hugo Simberg symbolisen suomalaisen maiseman kuvaajana
Cawen, Von Wrigthin veljekset Haminanlahden kuvaajina,
Unto Koistisen kuhilaat tai Ellen Thesleffin impressionistiset ja ekspressiiviset teokset.
Tai paikallisten taiteilijoiden Erkki Heikkilän , Urho Lehtisen maalaukset.
YLEISTÄ KULTTUURIYMPÄRISTÖSTÄ
Ympäristön vivahteikkuus ja kerroksellisuus on taiteilijalle innoituksen lähde ja kuvatietopankki riipumatta missä ympäristössä hän asuu.
Nykytaide käsittelee taiteessa immateriaalisena kulttuuuriperintöntä murretta,
Heli Laaksosen teksteissä ja sarjakuvataiteessa.
Ympäristö- ja käsitetaide on osa nykyaikaista kaupunkikuvaa: vanha ja uusi limittyvät kuten Kuvanveistäjä Kaarina Kaikkosen tilateoksissa , joissa esim vanhoista puvuntakeista muodostuu vaikuttava teoskokonaisuus, missä yksittäinen
teoksen osa on jonkun henkiöhistoriaa , ja samalla ajan muoti taltioituu sivutuotteena.
Myös grafiitimaalareiden anonyymit väriryöpsähdykset betoniarkkitehtuurin ja epätilojen koristeena ovat osa uutta ympäristökulttuuria.
Ääni ja digitaaliset teokset sekä sanataide ovat tulleet kaupunkien kujien ja kauppakäytävien ja metrotunneleiden arjen osatekijäksi!
Kukaan ei voi elää ilman menneisyyttä ja kerroksellisuutta tai voi mutta elämä on tyhjempää ilman tietoa menneestä,
Kaikkien alojen Taiteilijat käyttävät usein lähtökohtanaan tuotannossaan esim kalliomaalauksia, riimukirjoituksia tai vanhojen hautausmaiden hautakivien koristeista ja veistoksista.Tai uskomuksia ja loitsuja.
Tai keskiaikaisesta musiikista. Tai vanhoja veistoksia ja maaluksia.
Mutta yhtä hyvin myös luonnon ilmiöiä tai yhteiskunnallisia tapahtumia.
Kuten Andy Warhol otti mainonnan käyttämän monistamisen ja papupurkin taideteosmateriaaliksi.
NYT
Säilytetty kulttuuriympäristö , josta on pidetty huoli ja pyritty säilyttämään ehjänä kokonaisuutena on elämysteollisuutta parhaimillaan kaikille!
Esim Jyväskylän keskustasta purettu Funkkishuoltoasema olisi ehdottomasti kuulunut säilytettäviin kohteisiin ja oli kuin aikansa koru kulmassa , joka nyt näyttää hampaattomalta suulta , tylyltä-
Samalla hävitettiin brutaalisti kerroksellisuutta ja kauneutta kaupunkikeskustasta- vaalea rakennus toimi hyvin kontrastina esim punatiiliselle, massiiviselle kirkolle.
Kuvan tekijät saavat vähän vaikuttaa teoksillaan kaupunkikuvaan , yksi esimerkki on Jussi Heikkilän Varpunen Sokoksen pääoven edessä Roskiksesn alla.
Osoittaen taiteilija kyvyn mittakaavalla ja tunteella ottaa paljon haltuunsa.Ne huomaavat ,jotka etsivät.
VIESTEJÄ MAISEMASSA .-kirja on kaunis kirja,
ehkä tarkoituksella , mutta realistina olisin odottanut myös rajumpia kuvia
ja mehevämpää tekstiä.
Parhaiten kirjoitettu ja eläväisin osio oli KIVEEN KERROTUT – RAUTAAN TAOTUT – KESKI-SUOMEN KADONNEET KULTTURIT
-Käsittelee kalliomaalauksia hautakiviröykkiöotä , koristelua ja uskomuksia
-samanistisia uskomuksia
-LAPINRAUNIOT eli muinaiset hautakiviröykkiöt
Idylliset panoraamakuvat ovat jotkut liian laajoja, oheistekstin kuvaamia asioita saa etsiä.
Kirjasta välittyy TOPELIAANINEN kuvamaailma ja taitto tukee sitä.
Kriittisyyttä kuntien ympäristönsuojelua ja museoiden toimintaan tai rahoitukseen kohtaan olisin kaivannut.
Kirjaan on ansiokkasti listattu rakentamisessa vaikuttaneet arkkitehdit Alvar aalto, Viivi Lönn ja Yrjö Blomstedt .
Kirja on monimuotoinen kuvapankki ja oiva ympäristökasvatuksen käsikirja kouluille ja museoille ja joka paikkaan missä ympäristökasvatusta vielä on vara antaa.
Kirjassa on muistettu taiteilijoita kertomalla taiteilijoiden huviloista ja työskentelystä
Keski-Suomessa, Keuruulla Olavi Paavolainen sekä säveltä P.J. Hannikainen taidemaalari Pekka Halosen kanssa Kuhmoisissa yhden kappaleen verran.
Veistäjä Hannes Autere on mainittu myös.
Kuvataiteilijat mainitaan alttaritaulujen tekijöinä mm Eero Järnefelt
20 kilometerin välein sijainneet KESTIKIEVARIT ovat kadonneet , tilalle ovat tulleet sadan km:n välein sijaitsevat ABC:t
-LOPPU-
tiistaina, toukokuuta 16, 2006
LAUTAKUNTAHÖRHÖILYÄ JA AVAJAISRUUHKAA
Heipä hei alamaiset!
Lautakunnan kokouksessa käsiteltiin hyvinvointikertomusta, pätevä siististi pukeutunut nuorehko virkamies esitteli powerpointtipaketin ; tässä eväitä UUDEN AALLON hyvinvointikaupungille
HYVINVOINNIN KUVA JA SUUNTA
Jyväskylän kaupungin hyvinvointikertomus 2005. Ristiriitaista ainakin minun mielestä on ennaltaehkäsyn periaate nuorten ja työttömien ja muiden vähäväkisten osalta , koska LÄHIKIRJASTOT aiotaan sulkea melkein kokonaan jo ensi vuonna .
KUOKKALAN uudesta kirjastosta ei ole rakentamispäätöstä ja lähilöiden nuorisotilojen puute ja lyhyt aukiolo ovat erityisesti lisäämässä nuorten syrjäytymistä.
Kolmas sektori ei sekään ihan pyhällä hengellä toimi ja sen varaan lasketaan paljon- toisaalta lasten ja nuorten kanssa ei saa työskennellä edes vapaaehtoisesti jos tautoja ei ole tutkittu.
Seurakunnan toimeliaisuuden varaan lasketaan paljon , mutta myös siellä on rahapula!
Jotta hyvinvoinnista voidaan puhua olisi tehtäviä oikeita rakenteellisia päätöksiä; esim kaupungin johtoportaassa on aivan liikaa pomoja , lisää on hilailtu johtajia , vaikka edellisilläkin on turhan leppoissaa !
Ja päätökset eivät ole juuri parantuneet! Pois poliittiset suojatyöpaikat ja Pr-daamipaikat!
Ja mitä tulee Tourulan Taiteilijatyötiloihin , niin niissä tulisi kulttuuritoimenjohdon säilyttää logiikkaa , EU-tukea saatiin tilojen remonttiin aikoinaan juuri siksi että tiloihin tulevat ammattitaiteilijat
Taiteilijat saavat muillakin aloilla asialliset tilat esim kaupungin orkesteri ja näyttelijät!
Miksi juurin taiteilijoiden työtilojen vuokraa nostetaan vuosittain ja nyt jo sellaiselle tasolle että osa ei ehkä kykene työskentelemään tiloissa , kysymys on ei-kaupallisesta kulttuurityöstä , jota esim valtiuovallan onykyohjelmassa käsketään sujelemaan ja luomaan hyvät olosuhteet kulttuurityölle.
Kaikki muukin tuki kuvataiteelle tässä kaupungissa esim hankintojen muodossa on lähes nolla!
Perjantaina ei juhlittu Suomalaisuutta Nikolain kulmilla vaan Kuvanveistäjä, kollegan Antti Immosen näyttelyn avajaisia Galleria Beckerillä !
Hyvin riitti jengiä sinnekkin ja oltiin niin suomalaisia että!
TIIVISTELMÄ
(JOHDANTO JA YHTEENVETO)
20.2.2006
LUONNOS
Jyväskylän kaupunki
2
1 Johdanto
Monet kunnassa tehtävät päätökset vaikuttavat kuntalaisten hyvinvointiin ja hyvinvoinnin
edellytyksiin. Päätöksien valmistelun ja päätöksenteon taustalle tarvitaan
tietoa myös kuntalaisten hyvinvoinnista. Hyvinvointikertomus on luottamushenkilöitä
ja viranhaltijoita palveleva katsaus kuntalaisten hyvinvointiin ja siihen
vaikuttaviin tekijöihin. Kertomuksen tavoitteena on kuvata viimeaikaista
hyvinvoinnin kehitystä sekä hyvinvoinnin vahvuuksia ja heikkouksia.
Jyväskylän kaupungin ensimmäinen hyvinvointikertomus laadittiin vuonna 2002
ja sitä käsiteltiin luottamuselimissä vuoden 2003 aikana. Käsittelyn yhteydessä
päätettiin, että laaja-alainen hyvinvointikertomus laaditaan valtuustokausittain ja
toisen hyvinvointikertomuksen valmistelu aloitettiin vuonna 2004. Kertomuksen
laatiminen on tehty vuonna 2005 kaikkien kaupungin toimialojen yhteistyönä.
Hyvinvointikertomuksella tulisi olla tiivis yhteys kunnan strategiseen suunnitteluun,
toimintaohjelmien laatimiseen ja toiminnallisten tavoitteiden määrittelyyn.
Hyvinvointikertomuksen tavoitteena on osaltaan korostaa hyvinvointipolitiikan
merkitystä kunnan toiminnan ja kilpailukyvyn tärkeänä kulmakivenä. Terveyden
edistämisen näkökulmasta on tärkeää, että päätöksiä tehtäessä pohditaan myös
niiden vaikutuksia hyvinvointiin. Hyvinvoinnista vastaaminen ei rajoitu tietyille hallinnon
sektoreille, vaan hyvinvointivastuu koskettaa kaikkia toimialoja ja myös
kaupunkiorganisaation ulkopuolisia tahoja. Hyvinvointikertomus on laadittu kaupunkiorganisaatiossa
ja se näkyy väistämättä myös kertomuksessa. Erityisesti
hyvinvointivastuuta kuvataan kaupungin tuottamien palveluiden kautta, vaikka
sekä yksityinen että kolmas sektori ovat toiminnoiltaan erittäin tärkeitä hyvinvoinnin
edellytysten synnyttäjiä.
Jyväskylän viimeaikaisen kehityksen ovat vaikuttaneet monet valtakunnalliset ja
jopa globaalit tekijät. Suomessa 1990-luvun laman yhteydessä talous-, työllisyysja
julkistalouden kriisi seurasivat toisiaan. Hyvinvointivaltion kasvun ajasta siirryttiin
julkistalouden tasapainottamisen ja sosiaaliturvan supistamisen aikaan. Monet
työelämän rakenteelliset muutokset ovat johtaneet siihen, että lamaa edeltävää
korkeaa työllisyyttä ei ole tavoitettu uudelleen ja kehityksen seurauksena
väestön hyvinvointierot ovat kasvaneet.
Hyvinvointikertomuksen tehtävänä on osoittaa suuntaviivoja paikalliselle hyvinvointipolitiikalle.
Hyvinvointierojen kasvaminen ja kuntien kireä taloustilanne vaativat
paikallisen hyvinvointipolitiikan vahvistamista ja terveyden edistämistä hallinnon
eri sektorien yhteistyössä. Monet nykyiset ongelmat ovat luonteeltaan nk.
ilkeitä ja niiden syitä, oireita ja seurauksia on vaikea erottaa. Niiden ratkaisemista
ei voida selkeästi vastuuttaa yksilölle, yhteisöille tai yhteiskunnalle, vaan niiden
ratkaisu vaatii uudenlaisia kohdennettuja toimia.
Hyvinvointikertomuksen tavoitteena on tuoda esille hyvinvoinnin moniulotteisuus.
Hyvinvointi on arkipäiväinen asia, joka rakentuu monien tekijöiden summana.
Hyvinvointikertomuksessa yhdistetään hyvin eritasoisia asioita samoihin kansiin.
Esimerkiksi virkistysmahdollisuudet koskettavat lähes kaikkia asukkaita, kun erilaisten
terveyden tai sosiaalisten ongelmien esittely voi kiinnittää huomiota marginaaleihin.
Hyvinvoinnin kuvaamiseen liittyy tasojen erilaisuus, mutta myös ymmärrys
ihmisten oikeudesta hyvinvointiin ja hyvinvoinnista arvona.
7 Yhteenveto
7.1 Hyvinvoinnin kuva ja suunta
Jyväskylän ensimmäinen hyvinvointikertomus valmistui vuonna 2002. Sen yhteydessä
kuvattiin sekä hyvinvoinnin myönteisiä ulottuvuuksia että hyvinvoinnin
kehittämisen tarpeita. Nyt toisen hyvinvointikertomuksen yhteydessä esitellään
samoja sisältöjä kuuteen eri teemaan jaoteltuna.
Hyvinvoinnin edellytykset ovat olemassa
Jyväskylä on muiden suomalaisten kasvukeskusten tavoin kehittynyt nopeasti viimeisten
vuosien aikana. Jyväskylällä on monia ominaispiirteitä ja vahvuuksia, jotka
mahdollistavat asukkaiden hyvinvointia ja synnyttävät edellytykset kaupungin
menestymiselle:
• Nuori ja palvelurakenteen kannalta taloudellinen väestön ikärakenne
• Asumisolosuhteet ovat kehittyneet myönteisesti, asuntorakentaminen on
ollut vilkasta ja asunnottomuus on vähentynyt
• Tiivis kaupunkirakenne, lyhyet etäisyydet ja eri liikennemuotojen toimivuus
helpottavat sekä arkipäiväistä liikkumista että palveluiden saavutettavuutta
• Jyväskylässä on maakunnallisena keskuksena monipuoliset ja hyvät edellytykset
harrastus- ja kulttuuritoiminnalle
• Jyväskyläläiset ovat korkeasti koulutettuja
• Jyväskylään on syntynyt laman jälkeisenä aikana runsaasti uusia työpaikkoja
ja kasvu on jatkunut 2000-luvulla
Hyvinvoinnin edellytysten säilyminen ei ole itsestään selvää. Elinkeinojen ja talouden
myönteinen kehitys on jatkossakin edellytys Jyväskylän ja seudun hyvinvoinnille.
Myös kaupungin huono taloudellinen tilanne ja velkaantuminen ovat
riski hyvinvoinnin pitkäjänteiselle kehittymiselle Jyväskylässä.
Työttömyys on säilynyt korkealla tasolla
1990-luvun alun lama oli suuri murros suomalaisessa yhteiskunnassa. Lama vaikutti
rajusti myös Jyväskylään ja edelleen laman jäljet ovat havaittavissa. Nopeasta
työpaikkojen kasvusta huolimatta työttömien määrä on säilynyt korkealla
tasolla. Työttömyys vaikuttaa monin eri tavoin hyvinvointiin ja työttömyys näkyy
Jyväskylässä muun muassa:
• Työttömyys on vertailukaupunkeihin nähden korkealla tasolla, vaikka työpaikat
ovat lisääntyneet
• Pitkäaikaistyöttömien osuus on edelleen korkea (25 prosenttia työttömistä)
• Pitkäaikaistyöttömyys kohdistuu erityisesti yli 50-vuotiaisiin työttömiin
• Nuorisotyöttömyys on laskenut alle 20 prosentin, mutta edelleen se on
vertailukaupunkien kolmanneksi korkein
• Toimeentulotukea saaneiden osuus on vertailukaupunkeihin nähden korkealla
tasolla
• Korkea työttömyys heijastuu veronalaisten tulojen kehitykseen Jyväskylässä
4
• Erot terveyskäyttäytymisessä (mm. liikunta ja ravinto) ovat merkittäviä niin
lapsilla kuin työikäisilläkin kyselyjen mukaan
• Väestön hyvinvointierojen kasvaminen välittyy myös asuinalueiden välisiin
eroihin. Jyväskylän suuralueiden väliset tulo- ja työllisyyserot ovat kasvaneet
laman jälkeisenä aikana
Hyvinvointierot ovat kasvaneet
Laman jälkeen suomalaisten hyvinvointierot ovat kasvaneet monien tutkimuksien
mukaan. Hyvinvointieroja on käsitelty julkisuudessa erityisesti tuloerojen muodossa,
mutta samalla on havaittu väestön sosioekonomisten terveyserojen kasvaneen.
Tällä tarkoitetaan, että mitä paremmassa yhteiskunnallisessa asemassa
ihmiset ovat, sitä parempi heidän terveytensä keskimäärin on. Huono terveys on
myös riski syrjäytymiselle ja vaikuttaa odotettavissa olevaan elinikään.
Hyvinvointierojen kasvaminen näkyy myös Jyväskylässä, vaikka koko väestöä
kuvaavilla indikaattoreille sitä on vaikea havaita. Erot heijastuvat kuitenkin muun
muassa:
Huono-osaisuuden ongelmat ovat tiivistyneet
Hyvinvoinnin myönteisen kehityksen taustalle usein unohtuvat monet hyvinvoinnin
ongelmat. Huonoimmassa asemassa olevat eivät usein pysty osallistumaan
julkiseen keskusteluun ja ongelmat painuvat näkymättömiin. Monet ongelmat kietoutuvat
vaikeiksi kimpuiksi ja heijastuvat yksilöiden lisäksi perheisiin ja lähiyhteisöihin.
Jyväskylän pahoinvointi nousi uutisotsikoihin, kun Kuntalehden vertailussa syyskuussa
2004 Jyväskylä sijoittui Suomen pahoinvoivimmaksi kaupungiksi. Uusimpien
tilastojen valossa Jyväskylä ei ole samalla vertailulla enää kärkitilalla, vaan
sijoittuu 20 suurimman kaupungin joukossa neljänneksi. Tämä osoittaa, että Jyväskylä
kuuluu niiden suomalaisten suurien kaupunkien joukkoon, missä sosiaaliset
ongelmat ja pahoinvointi ovat keskimääräistä yleisempää.
Jyväskylässä huono-osaisuudesta ja hyvinvoinnin ongelmien kasaantumisesta
kertovat muun muassa:
• Lastensuojelun tarve on kasvanut 2000-luvulla
• Edelleen osa nuorista käyttää alkoholia runsaasti. Kouluterveyskyselyssä
17 prosenttia 8. ja 9. luokkalaisista ilmoitti olevansa tosi humalassa vähintään
kerran kuukaudessa.
• Alkoholin kulutus on vertailukaupunkeja korkeampaa ja alkoholiveron
alentaminen on edelleen lisännyt alkoholin kulutusta
• Pitkäaikaistyöttömien osuus työttömistä on vertailukaupunkeihin nähden
korkea
• Pitkäaikaisesti toimeentulotukea saaneiden osuus aikuisväestöstä on vertailukaupunkeihin
nähden korkea
• Ruokapankkien ruoka-apua sai vuonna 2004 edelleen yli 1800 kotitaloutta
5
Väestön terveydessä hyviä ja huonoja ulottuvuuksia
Monien terveyttä kuvaavien indikaattoreiden perusteella jyväskyläläisten terveydentila
on parantunut viimeisten vuosien aikana. Jyväskyläläisten terveydentila
on kehittynyt myönteisesti myös vertailukaupunkeihin nähden. Myönteisestä terveyden
kehittymisestä kertovat muun muassa:
• Koululaisten päihteidenkäyttö on vähentynyt
• Lasten imetys ensimmäisen elinvuoden aikana on Jyväskylässä selvästi
koko maata yleisempää
• Erikoiskorvattavien lääkkeisiin oikeutettujen työikäisten määrä on kehittynyt
vertailukaupunkeihin nähden myönteisesti
• Työkyvyttömyyseläkettä saavien osuus työikäisistä on vähentynyt
• Ikävakioitua kuolleisuutta kuvaava indeksi on Jyväskylässä laskenut ja indeksi
on vertailukaupungeista alhaisin
• Ikävakioitu sairastavuusindeksi on vertailukaupunkien toiseksi alhaisin ja
parempi kuin Suomessa keskimäärin
Myönteisten kehityssuuntien lisäksi Jyväskylässä on havaittavissa myös
negatiivisia signaaleja väestön terveydessä. Tästä kertovat muun muassa:
• Koululaisten koettu terveys on heikentynyt, sekä niska- ja hartiakivut että
masentuneisuus ovat lisääntyneet
• Lasten ja nuorten fyysinen aktiivisuus on alentunut ja vain kolmannes
nuorista liikkuu riittävästi
• Alkoholin kulutus on kasvanut alkoholiverotuksen muutoksen seurauksena
• Jyväskylässä tehdään runsaasti raskauden keskeytyksiä
• Mielenterveyden syistä työeläkkeelle jääneiden määrä on kasvanut ja
mielenterveyden sairauksien hoitotarve on kasvanut
• Erikoiskorvattavien lääkkeisiin oikeutettujen ikääntyneiden osuus on kasvanut
• Jyväskylässä tapahtuu runsaasti ikääntyneille sairaalahoitoa vaativia tapaturmia
Piirun verran parempaan
Jyväskylän ensimmäinen hyvinvointikertomus laadittiin vuonna 2002. Kertomuksessa
Jyväskylän hyvinvoinnissa havaittiin runsaasti kehittämisen tarpeita. Vuonna
2005 hyvinvoinnin kuva on vuoden 2002 suuntainen. Hyvinvoinnin kokonaiskuvan
voi katsoa kääntyneen piirun verran parempaan, vaikka edelleen monia
vaikeita ongelmia ja haasteita on havaittavissa. Jyväskylän hyvinvoinnin paremmasta
kehityksestä viimeisten vuosien aikana kertoo muun muassa:
• Asumisolosuhteet ovat kehittyneet myönteisesti ja asunnottomien määrä
on alentunut
• Väestön koulutustaso on jatkanut nousuaan ja liki kaikki peruskoulun
päättäneet löytävät jatkokoulutuspaikan
• Väestön valtionveronalaiset tulot ovat jatkaneet kasvuaan
• Toimeentulotuen tarve ja pitkäaikaisesti toimeentulotukea saaneiden
osuus ovat alentuneet viime vuosina
6
• Työttömien määrä on alentunut hieman ja työllisten määrän kasvu on
jatkunut
• Omaisuus-, väkivalta- ja huumerikosten määrä on kääntynyt laskuun
• Lasten ja nuorten päihteiden käyttö on vähentynyt
• Laajasti väestön terveydentilaa kuvaavat indikaattorit (mm. ikävakioitu
kuolleisuus, työkyvyttömyyseläkkeen saajien osuus työikäisistä) ovat kehittyneet
myönteisesti
7.2 Hyvinvointipolitiikan strategiset linjaukset
Jyväskylän kaupungin hyvinvointipolitiikkaa on linjattu yleisellä tasolla osana
koko kaupungin strategiaa. Jyväskylän kaupunkistrategian päämääränä on tasapainoinen
kaupunkipolitiikka, jonka kulmakiviksi on määritelty seudun kilpailukyky,
kestävä kehitys ja sosiaalinen eheys. Hyvinvointipolitiikan ydinaluetta on sosiaalisesta
eheydestä huolehtiminen siten, että samalla ymmärretään hyvinvoinnin
yhteys kilpailukykyisen kaupunkiseudun ja kestävän kehityksen tavoitteisiin.
Hyvinvointipolitiikka on nähtävä laajemmin kuin vain hyvinvointipalvelujen tuottamisena
ja samanaikaisesti asukkaita tulee kannustaa vastuuseen omasta terveydestään,
lähiympäristöstään ja läheisistään.
Kaupungin strategiassa määritellään suunta kaupungin talouden tasapainottamiseen,
mikä edellyttää tehokasta hyvinvointipalvelujen tuottamista, uusien toimintatapojen
käyttöönottoa ja palvelurakenteen uudistamista. Samalla palvelujen
on kohdistuttava oikealla tavalla palvelujen tarvitsijoihin. Hyvinvointikertomus
sisältää sellaista tietoa kuntalaisten hyvinvoinnista ja palvelutarpeista, jonka
avulla palvelujen kohdentumista pystytään parantamaan.
Lisäksi kaupunki on tehnyt kohdennettuja strategioita ja ohjelmia, jotka tarkentavat
hyvinvointipolitiikkaa. Tällaisia ovat esimerkiksi vanhuspoliittinen strategia,
huumausainestrategia sekä parhaillaan laadittavat ennaltaehkäisevän päihdetyön
strategia ja lapsi- ja nuorisopoliittinen ohjelma.
Paikallista hyvinvointipolitiikkaa tarkasteltaessa on myös muistettava, että asukkaiden
hyvinvointiin vaikuttaa kuntatason päätöksenteon lisäksi valtion poliittiset
päätökset mm. sosiaali- ja terveyspolitiikassa.
Hyvinvointikertomus osoittaa, että Jyväskylän kaupungin tulee edelleen pyrkiä terävöittämään
hyvinvointipolitiikkaansa. Hyvinvointipolitiikkaa terävöittävien toimien
tulee painottua vaikuttavuuden ja kustannustehokkuuden perusteella sekä
laaja-alaisesti ennaltaehkäiseviin että myös tarkasti kohdennettuihin toimiin.
Hyvinvointikertomuksen yhteydessä nostetaan esille viisi yleistä strategista linjausta.
Linjaukset esitetään hyvinvointipoliittisen keskustelun lähtökohdiksi. Ne
sisältävät tilaa poliittiselle keskustelulle ja konkretisoituvat osaksi kaupunkipolitiikkaa
kaupungin jatkuvan strategiaprosessin, kehittämis- ja tutkimustoiminnan
sekä talous- ja toimintasuunnittelun kautta. Strategisia linjauksia ei kohdenneta
tiettyihin väestöryhmiin, kuten esimerkiksi ikääntyneisiin tai maahanmuuttajiin,
vaan ne toimivat yleisinä lähtökohtina väestöryhmittäisille hyvinvoinnin haasteille.
Hyvinvointipolitiikasta tarvitaan keskustelua.
7
1. Järjestö- ja kansalaistoiminta näkyväksi voimavaraksi hyvinvoinnille
Jyväskylä on tunnettu aktiivisena järjestökaupunkina. Monialainen ja kattava yhdistystoiminta
on hyvinvoinnin tärkeä voimavara. Jyväskyläläinen yhdistyskenttä
on monikerroksista ja laaja-alaista ulottuen poliittisista yhdistyksistä harrastus- ja
kulttuuriyhdistyksiin sekä sosiaali- ja terveysalan yhdistyksiin. Järjestöt ovat myös
merkittäviä hyvinvointipalvelujen tuottajia.
Vilkasta järjestötoimintaa pidetään yleensä toimivan paikallisdemokratian ominaisuutena.
Järjestöjen kautta kansalaiset voivat osallistua paikallisyhteisön toimintaan
ja olla vuorovaikutuksessa julkisten toimijoiden kanssa. Tiivistämällä vuorovaikutusta
kolmannen sektorin kanssa kaupunki lisää paikallista sosiaalista pääomaa
ja turvaa kuntalaisten hyvinvointia.
Yhteistyö yhdistysten kanssa perustuu verkostomaiseen toimintamalliin ja monitoimijuuteen.
Kaupungin tulee olla kehittämässä toimintatapoja, joiden avulla kolmannen
sektorin merkitys hyvinvoinnin edistäjänä kasvaa ja edellytykset hyvinvointipoliittisiin
haasteisiin vastaamiseen lisääntyvät. Myös kolmannen sektorin
toimintaa ja erityisosaamista tulee pystyä tekemään näkyvämmäksi ja siten luoda
mahdollisuuksia yhteistoiminnan kehittymiselle. Samalla tuetaan asukkaiden
osallistumista ja omatoimisuutta. Yhteistyötä järjestöjen kanssa tullaan linjaamaan
tarkemmin erillisessä kaupungin ja kolmannen sektorin yhteystyöstrategiassa.
2. Hyvinvointiin kiinnitettävä huomiota yhdyskuntasuunnittelussa
Elinympäristö tukee ja luo edellytyksiä asukkaiden hyvinvoinnille ja sen edistämiselle.
Elinympäristössä voi olla myös sellaisia esteitä tai haittoja, jotka heikentävät
asukkaiden hyvinvointia ja sen kokemista. Voimakkaasti kasvavassa Jyväskylässä
tulee elinympäristön suunnittelun ja rakentamisen avulla sekä ehkäistä
haittojen syntymistä että pyrkiä minimoimaan haittojen vaikutukset asukkaiden
hyvinvoinnille.
Elinympäristöjen suunnittelussa on luotava myös edellytyksiä riittävälle virkistymiselle
ja elpymiselle. Lihasvoimin tapahtuvan liikenteen ja liikunnan edellytyksiä
tulee turvata ja kehittää myös tulevaisuudessa.
Eri asuinalueita ja asumisen muotoja tulee kehittää tasa-arvoisesti eri toimijoiden
yhteistyössä. Asuntorakentamisen tulee vastata sekä asukkaiden erilaistuviin
asumistoiveisiin että ajankohtaisiin asumisen haasteisiin. Samanaikaisesti on kuitenkin
sitouduttava kehittämään kaupunkia alueellisesti tasa-arvoisesti ja
sosiaalisesti eheästi. Pahoinvoinnin kasautumista asuinalueille on ehkäistävä
sekä yhdyskuntarakentamisen että asuntopolitiikan keinoin ja heikoimmassa
asemassa olevien alueiden houkuttelevuutta lisäämällä.
3. Ennaltaehkäiseviä toimintamuotoja kehitettävä jatkuvasti
Asukkaiden hyvinvointi ja ongelmien ehkäisy eivät ole vain sosiaali- ja terveydenhuollon
tehtäviä, vaan ehkäisevä hyvinvointipoliittinen toiminta ja terveyden
edistäminen on nähtävä kaikkien toimijoiden yhteiseksi tehtäväksi. Ennaltaehkäiseviä
toimintamuotoja ja niiden merkitystä hyvinvointipolitiikalle tulee kuitenkin
kirkastaa kaikilla toimialoilla, myös sosiaali- ja terveydenhuollossa.
Ennaltaehkäiseviä toimintamuotoja tulee kehittää, tehostaa ja hyödyntää erityisesti
asukkaiden terveyden parantamiseksi. Hyvinvoinnin ja terveyden myöntei8
seen kehitykseen on Suomessa vaikuttanut keskeisesti juuri ennaltaehkäisevä
terveydenhuolto ja terveyskasvatus. Monet elämäntavoista johtuvat sairaudet
ovat vähentyneet, mutta vastaavasti uusia haasteita on syntynyt. Haasteet näkyvät
terveyserojen lisääntymisenä myös paikallisella tasolla. Esimerkiksi lisääntynyt
alkoholin kulutus, diabeteksen yleistyminen ja arkiliikunnan väheneminen
korostavat yhä enemmän terveyskasvatuksen ja kohdennettujen ennaltaehkäisevien
ja varhaiseen puuttumiseen tähtäävien toimien tarpeellisuutta.
Ennaltaehkäisevien toimintamuotojen tavoitteena on vahvistaa ja saada käyttöön
yksilön omia voimavaroja, jolloin itsenäinen kyky selviytyä kasvaa. Kun ongelmiin
pystytään puuttumaan varhaisessa vaiheessa, ongelmien kasautuminen ja pitkäaikainen
tuen tarve vähenee. Ennaltaehkäiseviä toimintamuotoja ja keinoja varhaiseen
puuttumiseen tulee kehittää edelleen paikallisessa hyvinvointipolitiikassa.
Toimintamuotojen kohdennettavuutta tulee kehittää vaikuttavuuden kehittämiseksi.
Kohdennettavuus tulee toteuttaa kuitenkin siten, ettei kynnys osallistumiseen
nouse liian korkeaksi.
4. Heikoimmassa asemassa olevien selviytymistä on tuettava
Pahoinvointi ja huono-osaisuus tiivistyvät moniulotteisiksi ja vaikeiksi ongelmiksi.
Huonoimmassa asemassa olevien uhkana on marginalisoituminen ja pysyvä syrjäytyminen.
Hyvinvointipolitiikan näkökulmasta on tärkeä kehittää ja pystyä luomaan
keinoja, joiden avulla pystytään sekä ehkäisemään syrjäytymistä että lisäämään
heikoimmassa asemassa olevien voimavaroja. Oikea-aikaisilla ja täsmällisesti
kohdennetuilla tukimuodoilla on pyrittävä katkaisemaan syrjäytymiskierre.
Heikoimmassa asemassa olevien selviytymistä on tuettava palveluiden ja muiden
tukimuotojen avulla yhteistoiminnallisesti. Tuloksellisten tukimuotojen toimintaedellytykset
tulee turvata ja samalla tulee luoda edellytyksiä välittämistä ja osallisuutta
tukevien kanavien syntymiselle.
Työttömyys on edelleen suuri riskitekijä syrjäytymiselle Jyväskylässä. Työllisyyden
parantaminen on keskeinen keino huono-osaisuuden ehkäisemisessä. Erityisesti
tulee etsiä innovatiivisia ja räätälöityjä toimintamalleja heikossa työmarkkinatilanteessa
olevien työllistymiseksi. Olemassa olevien ja uusien toimintamallien
kehittämiseksi on tehtävä laaja-alaista ja monitasoista yhteistyötä.
Huono-osaisuuden paikantamiseksi ja siitä kokonaiskuvan saamiseksi tarvitaan
paikallisen tason selvityksiä ja tutkimuksia, jotka osaltaan luovat edellytyksiä uudenlaisten
toimintamuotojen kehittämiselle. Kuitenkin samalla on avattava yhä
enemmän mahdollisuuksia asiakas- ja kansalaislähtöiselle kehittämiselle.
5. Palvelut on tuotettava tehokkaasti ja kohdennettava oikein
Kaupungin oma palvelutuotanto on sovitettava taloudellisiin voimavaroihin ja sen
perustuttava kuntalaisten palvelutarpeisiin. Lähtökohtana on, että tasapainoisen
talouden tilanteessa pystytään parhaiten turvaamaan kuntalaisten hyvinvoinnin
perusta. Palvelutuotannon tehostamisessa tarvitaan uusia organisointi- ja toimintatapoja,
palveluprosessien parempaa suunnittelua ja johtamista sekä teknologian
hyväksikäyttöä. Palvelutuotantoa voidaan tehostaa myös yhteistyöllä muiden
toimijoiden kuten seudun kuntien, järjestöjen ja kuntien kanssa. Palvelutuotannon
tehostamisen ja uudistamisen suuntia on määritelty kaupungin uudessa
kaupunkistrategiassa.
9
Palvelujen kohdentumisessa on tärkeää tietää kansalaisten palvelutarpeet ja niiden
kehittyminen. Väestörakenteen ja tarpeiden muutos edellyttää, että palvelurakennetta
ja palvelujen sisältöä on pystyttävä muuttamaan tarpeiden mukaan.
Palvelutuotantoa on pystyttävä joustavasti uudistamaan.
Hyvinvointikertomuksen tarkoituksena on parantaa palvelutuotannon uudistamisen
tietoperustaa ja auttaa palvelujen kohdentamisessa. Hyvinvointipolitiikan
linjaukset tukevat palvelujen uudistamista ja vaikuttavuuden parantamista. Edellä
todettujen linjausten tulee ohjata palvelutuotannon kehittämistä. Palvelujen uudistamisessa
tulee ottaa huomioon kansalaisten vaikuttamismahdollisuudet ja
hyödyntää järjestöjen voimavaroja. Yhdyskuntarakenteen ja palvelurakenteen
kehittämisen tulee liittyä kiinteästi toisiinsa. Palvelujen on tuettava ennaltaehkäisevää
toimintaa ja heikommassa asemassa olevien selviytymismahdollisuuksia.
Lautakunnan kokouksessa käsiteltiin hyvinvointikertomusta, pätevä siististi pukeutunut nuorehko virkamies esitteli powerpointtipaketin ; tässä eväitä UUDEN AALLON hyvinvointikaupungille
HYVINVOINNIN KUVA JA SUUNTA
Jyväskylän kaupungin hyvinvointikertomus 2005. Ristiriitaista ainakin minun mielestä on ennaltaehkäsyn periaate nuorten ja työttömien ja muiden vähäväkisten osalta , koska LÄHIKIRJASTOT aiotaan sulkea melkein kokonaan jo ensi vuonna .
KUOKKALAN uudesta kirjastosta ei ole rakentamispäätöstä ja lähilöiden nuorisotilojen puute ja lyhyt aukiolo ovat erityisesti lisäämässä nuorten syrjäytymistä.
Kolmas sektori ei sekään ihan pyhällä hengellä toimi ja sen varaan lasketaan paljon- toisaalta lasten ja nuorten kanssa ei saa työskennellä edes vapaaehtoisesti jos tautoja ei ole tutkittu.
Seurakunnan toimeliaisuuden varaan lasketaan paljon , mutta myös siellä on rahapula!
Jotta hyvinvoinnista voidaan puhua olisi tehtäviä oikeita rakenteellisia päätöksiä; esim kaupungin johtoportaassa on aivan liikaa pomoja , lisää on hilailtu johtajia , vaikka edellisilläkin on turhan leppoissaa !
Ja päätökset eivät ole juuri parantuneet! Pois poliittiset suojatyöpaikat ja Pr-daamipaikat!
Ja mitä tulee Tourulan Taiteilijatyötiloihin , niin niissä tulisi kulttuuritoimenjohdon säilyttää logiikkaa , EU-tukea saatiin tilojen remonttiin aikoinaan juuri siksi että tiloihin tulevat ammattitaiteilijat
Taiteilijat saavat muillakin aloilla asialliset tilat esim kaupungin orkesteri ja näyttelijät!
Miksi juurin taiteilijoiden työtilojen vuokraa nostetaan vuosittain ja nyt jo sellaiselle tasolle että osa ei ehkä kykene työskentelemään tiloissa , kysymys on ei-kaupallisesta kulttuurityöstä , jota esim valtiuovallan onykyohjelmassa käsketään sujelemaan ja luomaan hyvät olosuhteet kulttuurityölle.
Kaikki muukin tuki kuvataiteelle tässä kaupungissa esim hankintojen muodossa on lähes nolla!
Perjantaina ei juhlittu Suomalaisuutta Nikolain kulmilla vaan Kuvanveistäjä, kollegan Antti Immosen näyttelyn avajaisia Galleria Beckerillä !
Hyvin riitti jengiä sinnekkin ja oltiin niin suomalaisia että!
TIIVISTELMÄ
(JOHDANTO JA YHTEENVETO)
20.2.2006
LUONNOS
Jyväskylän kaupunki
2
1 Johdanto
Monet kunnassa tehtävät päätökset vaikuttavat kuntalaisten hyvinvointiin ja hyvinvoinnin
edellytyksiin. Päätöksien valmistelun ja päätöksenteon taustalle tarvitaan
tietoa myös kuntalaisten hyvinvoinnista. Hyvinvointikertomus on luottamushenkilöitä
ja viranhaltijoita palveleva katsaus kuntalaisten hyvinvointiin ja siihen
vaikuttaviin tekijöihin. Kertomuksen tavoitteena on kuvata viimeaikaista
hyvinvoinnin kehitystä sekä hyvinvoinnin vahvuuksia ja heikkouksia.
Jyväskylän kaupungin ensimmäinen hyvinvointikertomus laadittiin vuonna 2002
ja sitä käsiteltiin luottamuselimissä vuoden 2003 aikana. Käsittelyn yhteydessä
päätettiin, että laaja-alainen hyvinvointikertomus laaditaan valtuustokausittain ja
toisen hyvinvointikertomuksen valmistelu aloitettiin vuonna 2004. Kertomuksen
laatiminen on tehty vuonna 2005 kaikkien kaupungin toimialojen yhteistyönä.
Hyvinvointikertomuksella tulisi olla tiivis yhteys kunnan strategiseen suunnitteluun,
toimintaohjelmien laatimiseen ja toiminnallisten tavoitteiden määrittelyyn.
Hyvinvointikertomuksen tavoitteena on osaltaan korostaa hyvinvointipolitiikan
merkitystä kunnan toiminnan ja kilpailukyvyn tärkeänä kulmakivenä. Terveyden
edistämisen näkökulmasta on tärkeää, että päätöksiä tehtäessä pohditaan myös
niiden vaikutuksia hyvinvointiin. Hyvinvoinnista vastaaminen ei rajoitu tietyille hallinnon
sektoreille, vaan hyvinvointivastuu koskettaa kaikkia toimialoja ja myös
kaupunkiorganisaation ulkopuolisia tahoja. Hyvinvointikertomus on laadittu kaupunkiorganisaatiossa
ja se näkyy väistämättä myös kertomuksessa. Erityisesti
hyvinvointivastuuta kuvataan kaupungin tuottamien palveluiden kautta, vaikka
sekä yksityinen että kolmas sektori ovat toiminnoiltaan erittäin tärkeitä hyvinvoinnin
edellytysten synnyttäjiä.
Jyväskylän viimeaikaisen kehityksen ovat vaikuttaneet monet valtakunnalliset ja
jopa globaalit tekijät. Suomessa 1990-luvun laman yhteydessä talous-, työllisyysja
julkistalouden kriisi seurasivat toisiaan. Hyvinvointivaltion kasvun ajasta siirryttiin
julkistalouden tasapainottamisen ja sosiaaliturvan supistamisen aikaan. Monet
työelämän rakenteelliset muutokset ovat johtaneet siihen, että lamaa edeltävää
korkeaa työllisyyttä ei ole tavoitettu uudelleen ja kehityksen seurauksena
väestön hyvinvointierot ovat kasvaneet.
Hyvinvointikertomuksen tehtävänä on osoittaa suuntaviivoja paikalliselle hyvinvointipolitiikalle.
Hyvinvointierojen kasvaminen ja kuntien kireä taloustilanne vaativat
paikallisen hyvinvointipolitiikan vahvistamista ja terveyden edistämistä hallinnon
eri sektorien yhteistyössä. Monet nykyiset ongelmat ovat luonteeltaan nk.
ilkeitä ja niiden syitä, oireita ja seurauksia on vaikea erottaa. Niiden ratkaisemista
ei voida selkeästi vastuuttaa yksilölle, yhteisöille tai yhteiskunnalle, vaan niiden
ratkaisu vaatii uudenlaisia kohdennettuja toimia.
Hyvinvointikertomuksen tavoitteena on tuoda esille hyvinvoinnin moniulotteisuus.
Hyvinvointi on arkipäiväinen asia, joka rakentuu monien tekijöiden summana.
Hyvinvointikertomuksessa yhdistetään hyvin eritasoisia asioita samoihin kansiin.
Esimerkiksi virkistysmahdollisuudet koskettavat lähes kaikkia asukkaita, kun erilaisten
terveyden tai sosiaalisten ongelmien esittely voi kiinnittää huomiota marginaaleihin.
Hyvinvoinnin kuvaamiseen liittyy tasojen erilaisuus, mutta myös ymmärrys
ihmisten oikeudesta hyvinvointiin ja hyvinvoinnista arvona.
7 Yhteenveto
7.1 Hyvinvoinnin kuva ja suunta
Jyväskylän ensimmäinen hyvinvointikertomus valmistui vuonna 2002. Sen yhteydessä
kuvattiin sekä hyvinvoinnin myönteisiä ulottuvuuksia että hyvinvoinnin
kehittämisen tarpeita. Nyt toisen hyvinvointikertomuksen yhteydessä esitellään
samoja sisältöjä kuuteen eri teemaan jaoteltuna.
Hyvinvoinnin edellytykset ovat olemassa
Jyväskylä on muiden suomalaisten kasvukeskusten tavoin kehittynyt nopeasti viimeisten
vuosien aikana. Jyväskylällä on monia ominaispiirteitä ja vahvuuksia, jotka
mahdollistavat asukkaiden hyvinvointia ja synnyttävät edellytykset kaupungin
menestymiselle:
• Nuori ja palvelurakenteen kannalta taloudellinen väestön ikärakenne
• Asumisolosuhteet ovat kehittyneet myönteisesti, asuntorakentaminen on
ollut vilkasta ja asunnottomuus on vähentynyt
• Tiivis kaupunkirakenne, lyhyet etäisyydet ja eri liikennemuotojen toimivuus
helpottavat sekä arkipäiväistä liikkumista että palveluiden saavutettavuutta
• Jyväskylässä on maakunnallisena keskuksena monipuoliset ja hyvät edellytykset
harrastus- ja kulttuuritoiminnalle
• Jyväskyläläiset ovat korkeasti koulutettuja
• Jyväskylään on syntynyt laman jälkeisenä aikana runsaasti uusia työpaikkoja
ja kasvu on jatkunut 2000-luvulla
Hyvinvoinnin edellytysten säilyminen ei ole itsestään selvää. Elinkeinojen ja talouden
myönteinen kehitys on jatkossakin edellytys Jyväskylän ja seudun hyvinvoinnille.
Myös kaupungin huono taloudellinen tilanne ja velkaantuminen ovat
riski hyvinvoinnin pitkäjänteiselle kehittymiselle Jyväskylässä.
Työttömyys on säilynyt korkealla tasolla
1990-luvun alun lama oli suuri murros suomalaisessa yhteiskunnassa. Lama vaikutti
rajusti myös Jyväskylään ja edelleen laman jäljet ovat havaittavissa. Nopeasta
työpaikkojen kasvusta huolimatta työttömien määrä on säilynyt korkealla
tasolla. Työttömyys vaikuttaa monin eri tavoin hyvinvointiin ja työttömyys näkyy
Jyväskylässä muun muassa:
• Työttömyys on vertailukaupunkeihin nähden korkealla tasolla, vaikka työpaikat
ovat lisääntyneet
• Pitkäaikaistyöttömien osuus on edelleen korkea (25 prosenttia työttömistä)
• Pitkäaikaistyöttömyys kohdistuu erityisesti yli 50-vuotiaisiin työttömiin
• Nuorisotyöttömyys on laskenut alle 20 prosentin, mutta edelleen se on
vertailukaupunkien kolmanneksi korkein
• Toimeentulotukea saaneiden osuus on vertailukaupunkeihin nähden korkealla
tasolla
• Korkea työttömyys heijastuu veronalaisten tulojen kehitykseen Jyväskylässä
4
• Erot terveyskäyttäytymisessä (mm. liikunta ja ravinto) ovat merkittäviä niin
lapsilla kuin työikäisilläkin kyselyjen mukaan
• Väestön hyvinvointierojen kasvaminen välittyy myös asuinalueiden välisiin
eroihin. Jyväskylän suuralueiden väliset tulo- ja työllisyyserot ovat kasvaneet
laman jälkeisenä aikana
Hyvinvointierot ovat kasvaneet
Laman jälkeen suomalaisten hyvinvointierot ovat kasvaneet monien tutkimuksien
mukaan. Hyvinvointieroja on käsitelty julkisuudessa erityisesti tuloerojen muodossa,
mutta samalla on havaittu väestön sosioekonomisten terveyserojen kasvaneen.
Tällä tarkoitetaan, että mitä paremmassa yhteiskunnallisessa asemassa
ihmiset ovat, sitä parempi heidän terveytensä keskimäärin on. Huono terveys on
myös riski syrjäytymiselle ja vaikuttaa odotettavissa olevaan elinikään.
Hyvinvointierojen kasvaminen näkyy myös Jyväskylässä, vaikka koko väestöä
kuvaavilla indikaattoreille sitä on vaikea havaita. Erot heijastuvat kuitenkin muun
muassa:
Huono-osaisuuden ongelmat ovat tiivistyneet
Hyvinvoinnin myönteisen kehityksen taustalle usein unohtuvat monet hyvinvoinnin
ongelmat. Huonoimmassa asemassa olevat eivät usein pysty osallistumaan
julkiseen keskusteluun ja ongelmat painuvat näkymättömiin. Monet ongelmat kietoutuvat
vaikeiksi kimpuiksi ja heijastuvat yksilöiden lisäksi perheisiin ja lähiyhteisöihin.
Jyväskylän pahoinvointi nousi uutisotsikoihin, kun Kuntalehden vertailussa syyskuussa
2004 Jyväskylä sijoittui Suomen pahoinvoivimmaksi kaupungiksi. Uusimpien
tilastojen valossa Jyväskylä ei ole samalla vertailulla enää kärkitilalla, vaan
sijoittuu 20 suurimman kaupungin joukossa neljänneksi. Tämä osoittaa, että Jyväskylä
kuuluu niiden suomalaisten suurien kaupunkien joukkoon, missä sosiaaliset
ongelmat ja pahoinvointi ovat keskimääräistä yleisempää.
Jyväskylässä huono-osaisuudesta ja hyvinvoinnin ongelmien kasaantumisesta
kertovat muun muassa:
• Lastensuojelun tarve on kasvanut 2000-luvulla
• Edelleen osa nuorista käyttää alkoholia runsaasti. Kouluterveyskyselyssä
17 prosenttia 8. ja 9. luokkalaisista ilmoitti olevansa tosi humalassa vähintään
kerran kuukaudessa.
• Alkoholin kulutus on vertailukaupunkeja korkeampaa ja alkoholiveron
alentaminen on edelleen lisännyt alkoholin kulutusta
• Pitkäaikaistyöttömien osuus työttömistä on vertailukaupunkeihin nähden
korkea
• Pitkäaikaisesti toimeentulotukea saaneiden osuus aikuisväestöstä on vertailukaupunkeihin
nähden korkea
• Ruokapankkien ruoka-apua sai vuonna 2004 edelleen yli 1800 kotitaloutta
5
Väestön terveydessä hyviä ja huonoja ulottuvuuksia
Monien terveyttä kuvaavien indikaattoreiden perusteella jyväskyläläisten terveydentila
on parantunut viimeisten vuosien aikana. Jyväskyläläisten terveydentila
on kehittynyt myönteisesti myös vertailukaupunkeihin nähden. Myönteisestä terveyden
kehittymisestä kertovat muun muassa:
• Koululaisten päihteidenkäyttö on vähentynyt
• Lasten imetys ensimmäisen elinvuoden aikana on Jyväskylässä selvästi
koko maata yleisempää
• Erikoiskorvattavien lääkkeisiin oikeutettujen työikäisten määrä on kehittynyt
vertailukaupunkeihin nähden myönteisesti
• Työkyvyttömyyseläkettä saavien osuus työikäisistä on vähentynyt
• Ikävakioitua kuolleisuutta kuvaava indeksi on Jyväskylässä laskenut ja indeksi
on vertailukaupungeista alhaisin
• Ikävakioitu sairastavuusindeksi on vertailukaupunkien toiseksi alhaisin ja
parempi kuin Suomessa keskimäärin
Myönteisten kehityssuuntien lisäksi Jyväskylässä on havaittavissa myös
negatiivisia signaaleja väestön terveydessä. Tästä kertovat muun muassa:
• Koululaisten koettu terveys on heikentynyt, sekä niska- ja hartiakivut että
masentuneisuus ovat lisääntyneet
• Lasten ja nuorten fyysinen aktiivisuus on alentunut ja vain kolmannes
nuorista liikkuu riittävästi
• Alkoholin kulutus on kasvanut alkoholiverotuksen muutoksen seurauksena
• Jyväskylässä tehdään runsaasti raskauden keskeytyksiä
• Mielenterveyden syistä työeläkkeelle jääneiden määrä on kasvanut ja
mielenterveyden sairauksien hoitotarve on kasvanut
• Erikoiskorvattavien lääkkeisiin oikeutettujen ikääntyneiden osuus on kasvanut
• Jyväskylässä tapahtuu runsaasti ikääntyneille sairaalahoitoa vaativia tapaturmia
Piirun verran parempaan
Jyväskylän ensimmäinen hyvinvointikertomus laadittiin vuonna 2002. Kertomuksessa
Jyväskylän hyvinvoinnissa havaittiin runsaasti kehittämisen tarpeita. Vuonna
2005 hyvinvoinnin kuva on vuoden 2002 suuntainen. Hyvinvoinnin kokonaiskuvan
voi katsoa kääntyneen piirun verran parempaan, vaikka edelleen monia
vaikeita ongelmia ja haasteita on havaittavissa. Jyväskylän hyvinvoinnin paremmasta
kehityksestä viimeisten vuosien aikana kertoo muun muassa:
• Asumisolosuhteet ovat kehittyneet myönteisesti ja asunnottomien määrä
on alentunut
• Väestön koulutustaso on jatkanut nousuaan ja liki kaikki peruskoulun
päättäneet löytävät jatkokoulutuspaikan
• Väestön valtionveronalaiset tulot ovat jatkaneet kasvuaan
• Toimeentulotuen tarve ja pitkäaikaisesti toimeentulotukea saaneiden
osuus ovat alentuneet viime vuosina
6
• Työttömien määrä on alentunut hieman ja työllisten määrän kasvu on
jatkunut
• Omaisuus-, väkivalta- ja huumerikosten määrä on kääntynyt laskuun
• Lasten ja nuorten päihteiden käyttö on vähentynyt
• Laajasti väestön terveydentilaa kuvaavat indikaattorit (mm. ikävakioitu
kuolleisuus, työkyvyttömyyseläkkeen saajien osuus työikäisistä) ovat kehittyneet
myönteisesti
7.2 Hyvinvointipolitiikan strategiset linjaukset
Jyväskylän kaupungin hyvinvointipolitiikkaa on linjattu yleisellä tasolla osana
koko kaupungin strategiaa. Jyväskylän kaupunkistrategian päämääränä on tasapainoinen
kaupunkipolitiikka, jonka kulmakiviksi on määritelty seudun kilpailukyky,
kestävä kehitys ja sosiaalinen eheys. Hyvinvointipolitiikan ydinaluetta on sosiaalisesta
eheydestä huolehtiminen siten, että samalla ymmärretään hyvinvoinnin
yhteys kilpailukykyisen kaupunkiseudun ja kestävän kehityksen tavoitteisiin.
Hyvinvointipolitiikka on nähtävä laajemmin kuin vain hyvinvointipalvelujen tuottamisena
ja samanaikaisesti asukkaita tulee kannustaa vastuuseen omasta terveydestään,
lähiympäristöstään ja läheisistään.
Kaupungin strategiassa määritellään suunta kaupungin talouden tasapainottamiseen,
mikä edellyttää tehokasta hyvinvointipalvelujen tuottamista, uusien toimintatapojen
käyttöönottoa ja palvelurakenteen uudistamista. Samalla palvelujen
on kohdistuttava oikealla tavalla palvelujen tarvitsijoihin. Hyvinvointikertomus
sisältää sellaista tietoa kuntalaisten hyvinvoinnista ja palvelutarpeista, jonka
avulla palvelujen kohdentumista pystytään parantamaan.
Lisäksi kaupunki on tehnyt kohdennettuja strategioita ja ohjelmia, jotka tarkentavat
hyvinvointipolitiikkaa. Tällaisia ovat esimerkiksi vanhuspoliittinen strategia,
huumausainestrategia sekä parhaillaan laadittavat ennaltaehkäisevän päihdetyön
strategia ja lapsi- ja nuorisopoliittinen ohjelma.
Paikallista hyvinvointipolitiikkaa tarkasteltaessa on myös muistettava, että asukkaiden
hyvinvointiin vaikuttaa kuntatason päätöksenteon lisäksi valtion poliittiset
päätökset mm. sosiaali- ja terveyspolitiikassa.
Hyvinvointikertomus osoittaa, että Jyväskylän kaupungin tulee edelleen pyrkiä terävöittämään
hyvinvointipolitiikkaansa. Hyvinvointipolitiikkaa terävöittävien toimien
tulee painottua vaikuttavuuden ja kustannustehokkuuden perusteella sekä
laaja-alaisesti ennaltaehkäiseviin että myös tarkasti kohdennettuihin toimiin.
Hyvinvointikertomuksen yhteydessä nostetaan esille viisi yleistä strategista linjausta.
Linjaukset esitetään hyvinvointipoliittisen keskustelun lähtökohdiksi. Ne
sisältävät tilaa poliittiselle keskustelulle ja konkretisoituvat osaksi kaupunkipolitiikkaa
kaupungin jatkuvan strategiaprosessin, kehittämis- ja tutkimustoiminnan
sekä talous- ja toimintasuunnittelun kautta. Strategisia linjauksia ei kohdenneta
tiettyihin väestöryhmiin, kuten esimerkiksi ikääntyneisiin tai maahanmuuttajiin,
vaan ne toimivat yleisinä lähtökohtina väestöryhmittäisille hyvinvoinnin haasteille.
Hyvinvointipolitiikasta tarvitaan keskustelua.
7
1. Järjestö- ja kansalaistoiminta näkyväksi voimavaraksi hyvinvoinnille
Jyväskylä on tunnettu aktiivisena järjestökaupunkina. Monialainen ja kattava yhdistystoiminta
on hyvinvoinnin tärkeä voimavara. Jyväskyläläinen yhdistyskenttä
on monikerroksista ja laaja-alaista ulottuen poliittisista yhdistyksistä harrastus- ja
kulttuuriyhdistyksiin sekä sosiaali- ja terveysalan yhdistyksiin. Järjestöt ovat myös
merkittäviä hyvinvointipalvelujen tuottajia.
Vilkasta järjestötoimintaa pidetään yleensä toimivan paikallisdemokratian ominaisuutena.
Järjestöjen kautta kansalaiset voivat osallistua paikallisyhteisön toimintaan
ja olla vuorovaikutuksessa julkisten toimijoiden kanssa. Tiivistämällä vuorovaikutusta
kolmannen sektorin kanssa kaupunki lisää paikallista sosiaalista pääomaa
ja turvaa kuntalaisten hyvinvointia.
Yhteistyö yhdistysten kanssa perustuu verkostomaiseen toimintamalliin ja monitoimijuuteen.
Kaupungin tulee olla kehittämässä toimintatapoja, joiden avulla kolmannen
sektorin merkitys hyvinvoinnin edistäjänä kasvaa ja edellytykset hyvinvointipoliittisiin
haasteisiin vastaamiseen lisääntyvät. Myös kolmannen sektorin
toimintaa ja erityisosaamista tulee pystyä tekemään näkyvämmäksi ja siten luoda
mahdollisuuksia yhteistoiminnan kehittymiselle. Samalla tuetaan asukkaiden
osallistumista ja omatoimisuutta. Yhteistyötä järjestöjen kanssa tullaan linjaamaan
tarkemmin erillisessä kaupungin ja kolmannen sektorin yhteystyöstrategiassa.
2. Hyvinvointiin kiinnitettävä huomiota yhdyskuntasuunnittelussa
Elinympäristö tukee ja luo edellytyksiä asukkaiden hyvinvoinnille ja sen edistämiselle.
Elinympäristössä voi olla myös sellaisia esteitä tai haittoja, jotka heikentävät
asukkaiden hyvinvointia ja sen kokemista. Voimakkaasti kasvavassa Jyväskylässä
tulee elinympäristön suunnittelun ja rakentamisen avulla sekä ehkäistä
haittojen syntymistä että pyrkiä minimoimaan haittojen vaikutukset asukkaiden
hyvinvoinnille.
Elinympäristöjen suunnittelussa on luotava myös edellytyksiä riittävälle virkistymiselle
ja elpymiselle. Lihasvoimin tapahtuvan liikenteen ja liikunnan edellytyksiä
tulee turvata ja kehittää myös tulevaisuudessa.
Eri asuinalueita ja asumisen muotoja tulee kehittää tasa-arvoisesti eri toimijoiden
yhteistyössä. Asuntorakentamisen tulee vastata sekä asukkaiden erilaistuviin
asumistoiveisiin että ajankohtaisiin asumisen haasteisiin. Samanaikaisesti on kuitenkin
sitouduttava kehittämään kaupunkia alueellisesti tasa-arvoisesti ja
sosiaalisesti eheästi. Pahoinvoinnin kasautumista asuinalueille on ehkäistävä
sekä yhdyskuntarakentamisen että asuntopolitiikan keinoin ja heikoimmassa
asemassa olevien alueiden houkuttelevuutta lisäämällä.
3. Ennaltaehkäiseviä toimintamuotoja kehitettävä jatkuvasti
Asukkaiden hyvinvointi ja ongelmien ehkäisy eivät ole vain sosiaali- ja terveydenhuollon
tehtäviä, vaan ehkäisevä hyvinvointipoliittinen toiminta ja terveyden
edistäminen on nähtävä kaikkien toimijoiden yhteiseksi tehtäväksi. Ennaltaehkäiseviä
toimintamuotoja ja niiden merkitystä hyvinvointipolitiikalle tulee kuitenkin
kirkastaa kaikilla toimialoilla, myös sosiaali- ja terveydenhuollossa.
Ennaltaehkäiseviä toimintamuotoja tulee kehittää, tehostaa ja hyödyntää erityisesti
asukkaiden terveyden parantamiseksi. Hyvinvoinnin ja terveyden myöntei8
seen kehitykseen on Suomessa vaikuttanut keskeisesti juuri ennaltaehkäisevä
terveydenhuolto ja terveyskasvatus. Monet elämäntavoista johtuvat sairaudet
ovat vähentyneet, mutta vastaavasti uusia haasteita on syntynyt. Haasteet näkyvät
terveyserojen lisääntymisenä myös paikallisella tasolla. Esimerkiksi lisääntynyt
alkoholin kulutus, diabeteksen yleistyminen ja arkiliikunnan väheneminen
korostavat yhä enemmän terveyskasvatuksen ja kohdennettujen ennaltaehkäisevien
ja varhaiseen puuttumiseen tähtäävien toimien tarpeellisuutta.
Ennaltaehkäisevien toimintamuotojen tavoitteena on vahvistaa ja saada käyttöön
yksilön omia voimavaroja, jolloin itsenäinen kyky selviytyä kasvaa. Kun ongelmiin
pystytään puuttumaan varhaisessa vaiheessa, ongelmien kasautuminen ja pitkäaikainen
tuen tarve vähenee. Ennaltaehkäiseviä toimintamuotoja ja keinoja varhaiseen
puuttumiseen tulee kehittää edelleen paikallisessa hyvinvointipolitiikassa.
Toimintamuotojen kohdennettavuutta tulee kehittää vaikuttavuuden kehittämiseksi.
Kohdennettavuus tulee toteuttaa kuitenkin siten, ettei kynnys osallistumiseen
nouse liian korkeaksi.
4. Heikoimmassa asemassa olevien selviytymistä on tuettava
Pahoinvointi ja huono-osaisuus tiivistyvät moniulotteisiksi ja vaikeiksi ongelmiksi.
Huonoimmassa asemassa olevien uhkana on marginalisoituminen ja pysyvä syrjäytyminen.
Hyvinvointipolitiikan näkökulmasta on tärkeä kehittää ja pystyä luomaan
keinoja, joiden avulla pystytään sekä ehkäisemään syrjäytymistä että lisäämään
heikoimmassa asemassa olevien voimavaroja. Oikea-aikaisilla ja täsmällisesti
kohdennetuilla tukimuodoilla on pyrittävä katkaisemaan syrjäytymiskierre.
Heikoimmassa asemassa olevien selviytymistä on tuettava palveluiden ja muiden
tukimuotojen avulla yhteistoiminnallisesti. Tuloksellisten tukimuotojen toimintaedellytykset
tulee turvata ja samalla tulee luoda edellytyksiä välittämistä ja osallisuutta
tukevien kanavien syntymiselle.
Työttömyys on edelleen suuri riskitekijä syrjäytymiselle Jyväskylässä. Työllisyyden
parantaminen on keskeinen keino huono-osaisuuden ehkäisemisessä. Erityisesti
tulee etsiä innovatiivisia ja räätälöityjä toimintamalleja heikossa työmarkkinatilanteessa
olevien työllistymiseksi. Olemassa olevien ja uusien toimintamallien
kehittämiseksi on tehtävä laaja-alaista ja monitasoista yhteistyötä.
Huono-osaisuuden paikantamiseksi ja siitä kokonaiskuvan saamiseksi tarvitaan
paikallisen tason selvityksiä ja tutkimuksia, jotka osaltaan luovat edellytyksiä uudenlaisten
toimintamuotojen kehittämiselle. Kuitenkin samalla on avattava yhä
enemmän mahdollisuuksia asiakas- ja kansalaislähtöiselle kehittämiselle.
5. Palvelut on tuotettava tehokkaasti ja kohdennettava oikein
Kaupungin oma palvelutuotanto on sovitettava taloudellisiin voimavaroihin ja sen
perustuttava kuntalaisten palvelutarpeisiin. Lähtökohtana on, että tasapainoisen
talouden tilanteessa pystytään parhaiten turvaamaan kuntalaisten hyvinvoinnin
perusta. Palvelutuotannon tehostamisessa tarvitaan uusia organisointi- ja toimintatapoja,
palveluprosessien parempaa suunnittelua ja johtamista sekä teknologian
hyväksikäyttöä. Palvelutuotantoa voidaan tehostaa myös yhteistyöllä muiden
toimijoiden kuten seudun kuntien, järjestöjen ja kuntien kanssa. Palvelutuotannon
tehostamisen ja uudistamisen suuntia on määritelty kaupungin uudessa
kaupunkistrategiassa.
9
Palvelujen kohdentumisessa on tärkeää tietää kansalaisten palvelutarpeet ja niiden
kehittyminen. Väestörakenteen ja tarpeiden muutos edellyttää, että palvelurakennetta
ja palvelujen sisältöä on pystyttävä muuttamaan tarpeiden mukaan.
Palvelutuotantoa on pystyttävä joustavasti uudistamaan.
Hyvinvointikertomuksen tarkoituksena on parantaa palvelutuotannon uudistamisen
tietoperustaa ja auttaa palvelujen kohdentamisessa. Hyvinvointipolitiikan
linjaukset tukevat palvelujen uudistamista ja vaikuttavuuden parantamista. Edellä
todettujen linjausten tulee ohjata palvelutuotannon kehittämistä. Palvelujen uudistamisessa
tulee ottaa huomioon kansalaisten vaikuttamismahdollisuudet ja
hyödyntää järjestöjen voimavaroja. Yhdyskuntarakenteen ja palvelurakenteen
kehittämisen tulee liittyä kiinteästi toisiinsa. Palvelujen on tuettava ennaltaehkäisevää
toimintaa ja heikommassa asemassa olevien selviytymismahdollisuuksia.
sunnuntai, toukokuuta 07, 2006
HEVON PASKAA!
HEIPS!
Laajavuoren lenkkipolulla kohtasin yllätysmomentin aamulla- keskellä VUOREN LENKIN rataa- Killerin kohdalla- palleroiset hevon paskapyramidit ilahduttivat lenkkeilijöitä- tulvahti tuoksusta ja vähäisestä lumesta sekä aamuviileästä ilmasta muisto 6-7-vuotiaana-naapurin maanviljelijäkauppiaan reen jaloilla seisten sain olla keväisin mukana lantaa pelloille levittämässä; ihanaa oli puisen reen jalaksilla keikkua , edessä korea kasa lehmän paskaa kiitämässä neitseellisen valkean lumisen metsän läpi valkeana kevätauringon timanttisella säihkeellä valaistulle pellolle, jonne lämmintä höyryä henkäilevät keot lapioitiin säännöllisin välein!
Se tuoksu ja tunnelma on jäänyt mieluisana hajunäkömuistina mieleen.
Eli minua eivät Laajavuoren lenkkireitin läjät juuri häirinneet!
Olisi varmaan vaikea edellyttää ratsastajia keräilemään pusseihin hevosen jätöksiä!
Nyt kun koiran jätöskeskustelun jokakeväinen kuumalinja on hiipunut , tässä olisi oiva tilaisuus alkaa suitsuttaa hevosen jätöksistä ja taudeista ja basilleista, jotka syväänuurrettujen lenkkikenkien pohjissa kulkevat kaikkialle ja levittävät ties mitä!
Jaaha, Teokseni Kolme Pesää valitsi jyryttäjä Mika Karhu Taiteilijaseuran vuosinäyttelyyn Keski-suomen Museolle. Kävin ripustamassa teosta torstai-iltana.
Raikkaalta ripustusvaihe näytti silloin.
Iltapäivällä AA-museolla oli Kaukana Kavala Maailma Palaveri,jossa saimme edistettyä
näyttelyä: lehdistötiedotetta sekä julisteita ja kutsareita ja lopullista taiteilijalistaa.
Tarjoilin omatekoista simaa ja Laukaasta saatua ruisleipää osallistujille. Sima sai täydet kympin, leipää ei raskinut kukaan korkata -tyytyivät tuoksua nuuhkimaan-tiedättehän ruis ja paistouunin mystinen savuinen aromi!
Sain Laukaan Kansalaisopiston oppilailta kunnon eväitä kurssin lopuksi: Kotonatehtyä Hunajaa,kotona purkitettua Lammasta -erinomaista ja ison ruisleivän ja muhkean kukkapuskan.
Maalla ymmärtävät hyvän päälle.
En jaksanut lähteä avajaisiin, kun oli nulju olo eli väsytti kaikki meno.
Vaikka Kiitos Kuvataiteilijoilta -palkinto olikin tällä kertaa minun Flower Power -laatta. Mikä tuntui myös hienolta.
Nyt olen viikonlopun vedellyt ruista ranteeseen. Ja haravoinut käpyjä ja rapsuttanut kissaa-ja pojan saatua 5 kilon petokalan rannasta -kesken kutemisen -valmistin herkullista uunikalaa foliossa.
Nyt saunaan ja nukkumaan!
Ja aamulla Enkeliä ripustamaan Ortodoksiselle Kirkkomuseolle!
Heips!
Marja
Laajavuoren lenkkipolulla kohtasin yllätysmomentin aamulla- keskellä VUOREN LENKIN rataa- Killerin kohdalla- palleroiset hevon paskapyramidit ilahduttivat lenkkeilijöitä- tulvahti tuoksusta ja vähäisestä lumesta sekä aamuviileästä ilmasta muisto 6-7-vuotiaana-naapurin maanviljelijäkauppiaan reen jaloilla seisten sain olla keväisin mukana lantaa pelloille levittämässä; ihanaa oli puisen reen jalaksilla keikkua , edessä korea kasa lehmän paskaa kiitämässä neitseellisen valkean lumisen metsän läpi valkeana kevätauringon timanttisella säihkeellä valaistulle pellolle, jonne lämmintä höyryä henkäilevät keot lapioitiin säännöllisin välein!
Se tuoksu ja tunnelma on jäänyt mieluisana hajunäkömuistina mieleen.
Eli minua eivät Laajavuoren lenkkireitin läjät juuri häirinneet!
Olisi varmaan vaikea edellyttää ratsastajia keräilemään pusseihin hevosen jätöksiä!
Nyt kun koiran jätöskeskustelun jokakeväinen kuumalinja on hiipunut , tässä olisi oiva tilaisuus alkaa suitsuttaa hevosen jätöksistä ja taudeista ja basilleista, jotka syväänuurrettujen lenkkikenkien pohjissa kulkevat kaikkialle ja levittävät ties mitä!
Jaaha, Teokseni Kolme Pesää valitsi jyryttäjä Mika Karhu Taiteilijaseuran vuosinäyttelyyn Keski-suomen Museolle. Kävin ripustamassa teosta torstai-iltana.
Raikkaalta ripustusvaihe näytti silloin.
Iltapäivällä AA-museolla oli Kaukana Kavala Maailma Palaveri,jossa saimme edistettyä
näyttelyä: lehdistötiedotetta sekä julisteita ja kutsareita ja lopullista taiteilijalistaa.
Tarjoilin omatekoista simaa ja Laukaasta saatua ruisleipää osallistujille. Sima sai täydet kympin, leipää ei raskinut kukaan korkata -tyytyivät tuoksua nuuhkimaan-tiedättehän ruis ja paistouunin mystinen savuinen aromi!
Sain Laukaan Kansalaisopiston oppilailta kunnon eväitä kurssin lopuksi: Kotonatehtyä Hunajaa,kotona purkitettua Lammasta -erinomaista ja ison ruisleivän ja muhkean kukkapuskan.
Maalla ymmärtävät hyvän päälle.
En jaksanut lähteä avajaisiin, kun oli nulju olo eli väsytti kaikki meno.
Vaikka Kiitos Kuvataiteilijoilta -palkinto olikin tällä kertaa minun Flower Power -laatta. Mikä tuntui myös hienolta.
Nyt olen viikonlopun vedellyt ruista ranteeseen. Ja haravoinut käpyjä ja rapsuttanut kissaa-ja pojan saatua 5 kilon petokalan rannasta -kesken kutemisen -valmistin herkullista uunikalaa foliossa.
Nyt saunaan ja nukkumaan!
Ja aamulla Enkeliä ripustamaan Ortodoksiselle Kirkkomuseolle!
Heips!
Marja
keskiviikkona, toukokuuta 03, 2006
LENNOSTA KIINNI!
HEIPS!
Minua ei saa enää kuin lennosta kiinni!
Maanantai-iltana työn päivänä - mites muutenkaan -työhuoneella viimeistelin Jyväskylän Taiteilijaseuran Vuosinäyttelyteosta-
karvaa sen teosmaterialin täytyy olla- onhan jyryttäjäkin Karhu!
Sain itseni uskomaan teoskokonaisuuden erinomaisuuteen ja pakkasin sen aamua varten auton takakonttiin.
Tiistaina klo 10 alkoi teosten vastaanotto Keski-Suomen Museolla.
Pöydän takana olivat TUULA ja TUIJA sirkein silmin ja iloisina.Trafiikki oli alaknut jo ennen kymmentä. Jätin minäkin teokseni sinne arviointia odottamaan.
Ikoneja pakkailtiin toisaalla edellisestä näyttelystä.
Tiistaille osui myös Helsingin näyttelyn purku- siis loppujen teosten , jotka eivät tulleet myydyksi.
Yleensä minulle ei paljon soitella , mutta nyt juuri tänä kiireisenä aamuna puhelin ruuhkautui, halusivat olla yhteydessä työasioissa, taloyhtiöasioissa, ympäristöasioissa.
Niinpä ei auttanut, kun soittaa galleria AVA:an ja kertoa aikataulun muutoksesta.
Menee iltapäivään ennenkuin olen purkamassa näyttelyä.
Onneksi galleristilla oli myös muuta menoa aamupäivänä.
Onneksi ilma oli valoisa
Ajaminen sujui ilman vaivaa kesärenkaat vonkuen.
Viihdykkeenä oli mun muassa kirjailija Keijo Siekkinen- viikon Taiteilija Radio Ykkösella Harri Puttosen Jututtamana.
Sain kuulla esim sellaisen seikan Jyväskylän kaduista että Nikolainkatu on muutettu Vapaudenkaduksi. Syynhän tiedämme.
Ja että työväen Vappumarssit ja kokoontumiset alkoivat Vapaudenkadulta. Siellä kun oli tilaa kokoontua ent. Katsastusaseman aukiolla kertoi Keijo.
Sen enempää syytä kokoontumispaikan valinnalle ei lie ollut kuin käytännöllisyys.
Ja sitten Keijo oli ollut ensikosketuksissa kaupungin teatteriin ja se tapahtui teatterin tupakkatilassa Jäniksen ja Ketun kanssa - taisi olla kuuskytluvun loppua.
Sitten taas soi puhelin kesken matkan - betoniteippausmies soitta ja tilaan lisää teippiä valuihin.
Ja tietenkään en osunut oikeaan kun saavuin Helsinkiin Lahden kautta! Ja sama vaikka minkä kautta , en osuisi ensiyrittämällä kuitenkaan.
Ja karttaa on luettu , mutta ei ymmärretty- jouduin Hermannin Rantaväylälle ja sieltä Sörnäisten Rantaväylälle ,sieltä
Ruoholahteen , Etelärantaan ja lopulta kiersin koko Helsingin kunnes Tuttu Eduskuntatalo siinsi näköpiirissä ja Kämppi ja Pohjoinen Rautatiekatu.
Muuten sain Helsingissä Sompaillessani heti tietä ja kohteliaasti kanta-asukkaat viittoilivat minulle vapaata väylää tarjoten ja etusijaa antaen- epäilyttävä ajotyyli vai kaunis autoko sai kohteliaisuuden aikaan. Olin otettu ja paniikki ei iskenyt.
Saavuin galleriaan klo 14.45, ja vielä soitti kuvataiteilija -graafikko Tarja Teräsvuori , että ehtiikö vielä tulla katsomaan näyttelyn?
He kun olivat ulkomailla kun näyttely oli menossa!
Tottakai maltoimme puolituntia purkamisen kanssa ja sitten nautimme mainiota kahvia
näyttelyn katselun lomassa ja pälätimme toistemme päälle- ei ole ihan hiljanen ihminen Tarjakaan.
Ja auto oli pakattu klo 17.30 ja uskaltauduin baanalle ja nyt olin saanut ajo-ohjeita niin hyvin ,että osaan vieläkin ulkoa: ensin Pohjoista Rautatienkatua eteenpäin 300m -käänny oikealle Fredrikinkadulle , 500m,käänny vasemmalle Runeberginkatua , 4km , kaartuu Sturenkadulle 2km , sitten onkin jo Lahden tien kyltti.
Tie on muuten kuin pomppulauta ja urat syvät- ja tyypit ajaa semmottii 140 km/t.
Pysähdyin Tuuliharjulle ravitsemaan itseäni pippuripihvillä ja keiteyillä perunoilla ja runsaalla salaatilla- nyt saa ruuan ainakin siellä tilattua kokonaan suolattomana kun muistaa vaan kassalla sanoa! Mainiota.
Palasin jälkiruoka-Teikitöveikarmeaa- pahvikahvia kourassa autolleni ja kiinnitin huomion pikimustapitkätukkaiseen,beesinväriseen nahkatakkiin pukeutuneeseen hoikkaan, lyhyeen naiseen,joka näytti kävelevän rekka-autojen parkista kirkaansininen,iso muovikanisteri kourassa kohti Tuuliharjun bensa-asemaa,
taaksen vilkuillen -ajattelin, että siinä reipas naisrekkakuski hakee varmaan vettä autoonsa-
samassa itse poistuin sadan metrin päähän räkäisemään kurkkuunikohonneen limaklöntsän kauemmas puskiin, kun en kehdannut ihan siihen parkkipaikalle räkäistä.Kun on ilma sakeana jo niitä pöpöi huhujen mukaan......et ei tarvi nuiinkuin kengänpohjissa niitä mun niinko spesiaalipöpöi levittää edelleen....
Kun käännyin takaisin tumma, tiukannäköinen nainen käveli rauhallisesti takaisin sinisen muovikanisterin kanssa -nyt kanisteri selvästi painoi ja toinen olkapää oli alempana-
Rekkojen sijasta hän kävelikin vaaleanruskean Toytotan tai Mitsun luo ja avasi takaoven ja tunki kanisterin sinne -
samalla ryntäsi sisältä lehtiö kourassa TB:n kassa ja huusi tummaa naista kohti kysyen : aiotko maksaa sen bensan?- Samalla auton etuovea availtiin , ja sieltä kuului huutoa vastaukseksi , Nainen hyppäsi kuskin paikalle ja hurjalla spurtilla auto poistui kurvaten , kassa tavaili rekkaria ,minä onnistuin näkemään sen kokonaan JAA-333- kerroin sen kassalle , hän kiitti ja riensi sisälle.
Saavuin Jyväskylään klo 21.10. Runsaassa kolmessa tunnissa!
No niin.
Näkemisiin!
Marja
Sinne
Minua ei saa enää kuin lennosta kiinni!
Maanantai-iltana työn päivänä - mites muutenkaan -työhuoneella viimeistelin Jyväskylän Taiteilijaseuran Vuosinäyttelyteosta-
karvaa sen teosmaterialin täytyy olla- onhan jyryttäjäkin Karhu!
Sain itseni uskomaan teoskokonaisuuden erinomaisuuteen ja pakkasin sen aamua varten auton takakonttiin.
Tiistaina klo 10 alkoi teosten vastaanotto Keski-Suomen Museolla.
Pöydän takana olivat TUULA ja TUIJA sirkein silmin ja iloisina.Trafiikki oli alaknut jo ennen kymmentä. Jätin minäkin teokseni sinne arviointia odottamaan.
Ikoneja pakkailtiin toisaalla edellisestä näyttelystä.
Tiistaille osui myös Helsingin näyttelyn purku- siis loppujen teosten , jotka eivät tulleet myydyksi.
Yleensä minulle ei paljon soitella , mutta nyt juuri tänä kiireisenä aamuna puhelin ruuhkautui, halusivat olla yhteydessä työasioissa, taloyhtiöasioissa, ympäristöasioissa.
Niinpä ei auttanut, kun soittaa galleria AVA:an ja kertoa aikataulun muutoksesta.
Menee iltapäivään ennenkuin olen purkamassa näyttelyä.
Onneksi galleristilla oli myös muuta menoa aamupäivänä.
Onneksi ilma oli valoisa
Ajaminen sujui ilman vaivaa kesärenkaat vonkuen.
Viihdykkeenä oli mun muassa kirjailija Keijo Siekkinen- viikon Taiteilija Radio Ykkösella Harri Puttosen Jututtamana.
Sain kuulla esim sellaisen seikan Jyväskylän kaduista että Nikolainkatu on muutettu Vapaudenkaduksi. Syynhän tiedämme.
Ja että työväen Vappumarssit ja kokoontumiset alkoivat Vapaudenkadulta. Siellä kun oli tilaa kokoontua ent. Katsastusaseman aukiolla kertoi Keijo.
Sen enempää syytä kokoontumispaikan valinnalle ei lie ollut kuin käytännöllisyys.
Ja sitten Keijo oli ollut ensikosketuksissa kaupungin teatteriin ja se tapahtui teatterin tupakkatilassa Jäniksen ja Ketun kanssa - taisi olla kuuskytluvun loppua.
Sitten taas soi puhelin kesken matkan - betoniteippausmies soitta ja tilaan lisää teippiä valuihin.
Ja tietenkään en osunut oikeaan kun saavuin Helsinkiin Lahden kautta! Ja sama vaikka minkä kautta , en osuisi ensiyrittämällä kuitenkaan.
Ja karttaa on luettu , mutta ei ymmärretty- jouduin Hermannin Rantaväylälle ja sieltä Sörnäisten Rantaväylälle ,sieltä
Ruoholahteen , Etelärantaan ja lopulta kiersin koko Helsingin kunnes Tuttu Eduskuntatalo siinsi näköpiirissä ja Kämppi ja Pohjoinen Rautatiekatu.
Muuten sain Helsingissä Sompaillessani heti tietä ja kohteliaasti kanta-asukkaat viittoilivat minulle vapaata väylää tarjoten ja etusijaa antaen- epäilyttävä ajotyyli vai kaunis autoko sai kohteliaisuuden aikaan. Olin otettu ja paniikki ei iskenyt.
Saavuin galleriaan klo 14.45, ja vielä soitti kuvataiteilija -graafikko Tarja Teräsvuori , että ehtiikö vielä tulla katsomaan näyttelyn?
He kun olivat ulkomailla kun näyttely oli menossa!
Tottakai maltoimme puolituntia purkamisen kanssa ja sitten nautimme mainiota kahvia
näyttelyn katselun lomassa ja pälätimme toistemme päälle- ei ole ihan hiljanen ihminen Tarjakaan.
Ja auto oli pakattu klo 17.30 ja uskaltauduin baanalle ja nyt olin saanut ajo-ohjeita niin hyvin ,että osaan vieläkin ulkoa: ensin Pohjoista Rautatienkatua eteenpäin 300m -käänny oikealle Fredrikinkadulle , 500m,käänny vasemmalle Runeberginkatua , 4km , kaartuu Sturenkadulle 2km , sitten onkin jo Lahden tien kyltti.
Tie on muuten kuin pomppulauta ja urat syvät- ja tyypit ajaa semmottii 140 km/t.
Pysähdyin Tuuliharjulle ravitsemaan itseäni pippuripihvillä ja keiteyillä perunoilla ja runsaalla salaatilla- nyt saa ruuan ainakin siellä tilattua kokonaan suolattomana kun muistaa vaan kassalla sanoa! Mainiota.
Palasin jälkiruoka-Teikitöveikarmeaa- pahvikahvia kourassa autolleni ja kiinnitin huomion pikimustapitkätukkaiseen,beesinväriseen nahkatakkiin pukeutuneeseen hoikkaan, lyhyeen naiseen,joka näytti kävelevän rekka-autojen parkista kirkaansininen,iso muovikanisteri kourassa kohti Tuuliharjun bensa-asemaa,
taaksen vilkuillen -ajattelin, että siinä reipas naisrekkakuski hakee varmaan vettä autoonsa-
samassa itse poistuin sadan metrin päähän räkäisemään kurkkuunikohonneen limaklöntsän kauemmas puskiin, kun en kehdannut ihan siihen parkkipaikalle räkäistä.Kun on ilma sakeana jo niitä pöpöi huhujen mukaan......et ei tarvi nuiinkuin kengänpohjissa niitä mun niinko spesiaalipöpöi levittää edelleen....
Kun käännyin takaisin tumma, tiukannäköinen nainen käveli rauhallisesti takaisin sinisen muovikanisterin kanssa -nyt kanisteri selvästi painoi ja toinen olkapää oli alempana-
Rekkojen sijasta hän kävelikin vaaleanruskean Toytotan tai Mitsun luo ja avasi takaoven ja tunki kanisterin sinne -
samalla ryntäsi sisältä lehtiö kourassa TB:n kassa ja huusi tummaa naista kohti kysyen : aiotko maksaa sen bensan?- Samalla auton etuovea availtiin , ja sieltä kuului huutoa vastaukseksi , Nainen hyppäsi kuskin paikalle ja hurjalla spurtilla auto poistui kurvaten , kassa tavaili rekkaria ,minä onnistuin näkemään sen kokonaan JAA-333- kerroin sen kassalle , hän kiitti ja riensi sisälle.
Saavuin Jyväskylään klo 21.10. Runsaassa kolmessa tunnissa!
No niin.
Näkemisiin!
Marja
Sinne
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)