Heips !
Torstaina avautui AIKA ENKELI -näyttely ORTODOKSISESSA KIRKKOMUSEOSSA KUOPIOSSA.
Näyttelyn avasi ENKELITUTKIJA Olli Seppälä leppoisasti enkeliasioita valottaen.
Näyttelyn ripustus on taivaallisen hieno!
omat pokasahoista ja höyhenistä koostetut siivet oli ripustettu paremmin kuin itse olin koskaan onnistunut.Ne liikuuvat nyt.
Näyttely on auki tammikuuhun , joten aikaa on kaikilla enkeliasioilla käydä Kuopiossa.
Savon Sanomissa oli lauantaina jo juttua ja tässä se on luettavissa:
Enkelin evoluutiota
Länsimainen kuvataide teki mahtavasta taivaan soturista sorean neidon.
Kuopio
Eeva Lankolainen
Mies, nainen. Soturi, sanansaattaja, suojelija. Aikuinen, lapsi, rokkari. Vahva, mahtava, särkynyt.
Enkeli voi siis olla mitä vain.
– Enkeli on sitä, mitä ihminen kaipaa, kiteyttää Kuopion ortodoksisen kirkkomuseon tutkija Minna Jaakkola.
Jaakkolan kokoama Aika enkeli -näyttely tarjoaa lukuisia näkökulmia enkelin olemukseen. Näyttelytila on jaettu harsoverholla kahteen osaan. Tilan etuosassa pääpaino on uskonnollisella taiteella. Takaosassa nähdään taiteilijoiden moderneja tulkintoja enkelien olemuksesta. Teoksia on lainattu muun muassa Kuopion kaupungin kokoelmista.
– Nykyisen kaltainen enkeli syntyi 300-luvulla. Silloin kuvataide antoi enkelille linnun siivet, kertoo toimittaja ja enkelitutkija Olli Seppälä.
Maskuliininen Mikael, feminiininen Gabriel
Raamatun enkelit olivat kaikki miehiä: taivaallista sotajoukkoa ja uljaita sanansaattajia. Jotakin heidän mahdistaan kertoo, että he usein aloittivat puheensa ”älkää peljätkö” -sanoilla.
Jaakkola kertoo, että kaksi hyvin erilaista arkkienkeliä nousee mahtavuudessaan yli muiden: maskuliininen soturi Mikael ja feminiininen sanansaattaja Gabriel. Juuri Gabrielista ovat polveutuneet suojelusenkelit, jotka jossakin vaiheessa muuttuivat niin kasvoiltaan kuin vartaloltaankin naisiksi.
Kaikkein syvimmin suomalaisten enkelikuvaan lienee vaikuttanut väripainokuvien ja ristipistotöiden madonnakasvoinen nainen, joka opastaa lapsia maan korvessa. Tämä enkeli lienee keskieurooppalaista perua.
Enkelioppia on myös protestanteilla:
– Esimerkiksi Martti Luther oli sitä mieltä, että jokaisella lapsella on suojelusenkeli, joka seuraa häntä täysi-ikäiseksi asti. Eräät teologit arvelivat myös, että enkeli saa toimivaltansa kasteen yhteydessä, Seppälä mainitsee.
Ortodoksisessa kirkkotaiteessa enkelien evoluutio on ollut vähäisempää, sillä ikonitaidetta säätelevät monisatavuotiset säännöt. Ikonien enkelit ovat värikkäämpiä kuin länsieurooppalaiset kokovalkoiset suojelusenkelit. Niiden siivet ovat usein ruskehtavat. Indigonsiniset ja purppuranpunaiset vaatteet symboloivat enkelien taivaallista ja maallista valtaa.
Enkeleitä ja demoneita
Myös antiikin tarusto on antanut omat piirteensä enkeleille. Siivekäs Nike-jumalatar on selvästi enkelien sukua, samoin lapsihahmoinen jousiampuja Amor.
Traditioiden iloista sekasotkua kuvastaa, että Amorilta muotonsa saaneita lapsienkeleitä kutsutaan nykyisin kerubeiksi. Alkuaan kerubi on tarkoittanut erityisen pyhää enkelityyppiä – ei suinkaan pullukkaa pientä lemmenagenttia!
Enkeleihin liittyy kiinteästi myös toinen henkiolentojen ryhmä: demonit. Raamatun mukaan paholainen oli alkuaan ylpeyden syntiin langennut enkeli, joka heitettiin seuraajineen taivaasta helvettiin.
– Mitä enemmän hyviä henkiolentoja ihminen hyväksyy maailmaansa, sitä suuremmaksi kasvaa välttämättömyys ottaa kantaa myös pahojen henkiolentojen olemassaoloon. Ei ole enää vain angelologiaa, vaan myös demonologiaa, Seppälä selittää.
– Luther arveli, että jos jokaisella ihmisellä on suojelusenkeli, jokaisella täytyy olla myös oma henkilökohtainen demoni. Näin oli helppo selittää, miksi hyvään pyrkivä ihminen päätyykin joskus toimimaan väärin.
Lutherin ajatus on juurtunut syvälle populaarikulttuuriin: kahden vaiheilla olevan ihmisen toisella olkapäällä keikkuu vetoava enkeli, toisella pirulainen hiilihankoineen.
Irlantilainen kansantaru yhdistää kutkuttavalla tavalla pakanuutta ja kristinuskoa. Sen mukaan tontut ja maahiset ovat langenneita enkeleitä, jotka putoamisensa aikana alkoivat katua tekojaan. Niinpä helvettiin syöksymisen asemasta he tömähtivät maahan. Heistä tuli harmaan alueen kulkijoita: äkäisiä ja ilkeitäkin, mutta lepyteltävissä olevia.
Farkkuenkeli pankkiautomaatilla
Enkelin kuva kuvataiteessa ja populaarikulttuurissa lavenee edelleen. Eikä teologia rajaa sitä.
– Raamatun mukaan enkeli on merkki taivaasta. Se voi olla pilvi, pyörretuuli, Daavidin tähti tai palava pensas, Seppälä muistuttaa.
1990-luvun loppupuoliskolla läntisen maailman halki kulki suoranainen enkelibuumi. Pelastustoimeaan hoitavista enkeleistä tehty yhdysvaltalainen tv-sarja pyöri Suomessakin.
2000-luvun taitteessa tehtyjen kyselytutkimuksien mukaan noin 50 prosenttia suomalaisista piti hyvin tai melko todennäköisenä, että enkeleitä on. Varsinaisia enkelikokemuksia on Suomessa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa tehtyjen kyselyjen mukaan 2–4 prosentilla väestöstä.
– Kaikki enkeleihin uskovat eivät välttämättä usko Jumalaan. Jopa ateistien enkelikokemuksia on raportoitu, kertoo enkelikokemuksista kirjan toimittanut Seppälä.
– Tyypillisimmillään kokemusten enkeli on ihmishahmoinen valo-olento. Mutta ovat suomalaiset nähneet enkeleitä roosanvärisessä kukkamekoissa ja farmarihousuissakin. Vaikkapa pankkiautomaatilla.
Kuopion ortodoksisen kirkkomuseon Aika enkeli -näyttely on avoinna 31.1.2007 saakka.
”Tyypillisimmillään kokemusten enkeli on ihmishahmoinen valo-olento. Mutta ovat suomalaiset nähneet enkeleitä roosanvärisessä kukkamekoissa ja farmarihousuissakin.
BONUS-Pohjois-Savon Aluenäyttely avautui perjantaina Kuopion Taidemuseolla.
Väkeä oli kuin Vilikkilässä kissoja ,ja janoisia niin paljon ,että boolikannu tyhjeni alle sekunnissa ja tarjoilijat saivat kiitää kannuineen.
Siinäpä sitten terassille valuttiin ystävien kanssa ja hörpittiin olutta ja muuta mettä.
Nyt on sakea olo .... sitä hiukan helpotti kävely metsässä Marilyn Mansonin huutaessa
walkmanilta.
Ps. Minä en ole nähnyt enkeleitä, ainakaan oikeita! Enkelin kaltaisia ihmisiä on ollut onni hädän hetkellä kohdata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti