VIESTEJÄ MAISEMASSA-KIRJAN JULKISTAMISTILAISUUS 17.5.2006
KLO 13-15
Pyydetty puheenvuoro
Marja Kolu taiteilijan kommentti ...
.
mahtavalla otsikolla
HE NÄKEVÄT MITÄ ME EMME
Kuuntelin Lauanatai- aamuna Remu Aaltosta TV ykkösen Kirpparissa , Remu jonka puhe kulkee kuin vesi purossa ; kuvaavasti slangia ,paikallistuntemusta ja personaa, väriä .
Tällaiset persoonat alkavat kuten erilaisten ammatien välitön näkyminen ulkoasun perusteella olla harvinainen näky, esim nokikolarit ovat kadonneet samoin boheemit......
Otsikko siis lupaa meidän näkevän enemmän kuin.....
Toki taiteilijat ovat herkemmin varustettuja ja aistivat asioita, tunnelmia ja tapahtumia voimakkaammiin, tai se on ainakin edellytys toimia taiteilijana.
Esimerkkinä voisi mainita graafikko Pentti Kaskipuron , jonka tuotanto lapsuudesta asti johtuneen voimakkaan huononäköisyyden liki sokeuden takia on keskittynyt kaikken lähellä olevaan esineistön ja asioiden kuvaamiseen ; sipuleihin ja sokerijuurikkaisiin.
Hänen teoksensa kuitenkin laajenevat pelkästä vihanneksen kuvaamisesta
yleismaailmalliseksi kuvan kokemiseksi ja juurikas saa kolmannen ulottuvuuden.
Näin tulee osaksi todistettua taiteilijan kyky havannoida ja piirtää maailmaa terävämmin ja tunteikkaammin kuin muiden, mutta ei titenkään ole mikään yksinoikeus!
Otsikko on tahallaan mahtaileva , härnäävä- taiteilijoista luodaan kuvaa luonnossa liikkuvina , erityisen herkkinä olentoina., hyvin usein taiteilijoiden elämänkertakuvauksissa taiteilija sijoitetaan soutamaan puuveneellä tyynellä järvellä tai ihailemassa metsässä puustoa ja kallioita- ja taiteilija toteaa : saan luonnosta paljon , lataudun luonnossa, mutta ei kukaan Suomalainen voi välttyä luontokokemukselta – metsää on kaikkialla , meille METSÄ MERKITSEE MEILLE TOSI PALJON !
TAITEILIJAT KULTTUURIYMPÄRISTÖJEN PUOLUSTAJINA
Taiteilijat ovat tunnetuja kulttuurikohteiden ja – ympäristöjen suojelijoita:edesmennyt
kirjailija Eeva Joenpolvi Lohjalla nyt Panu Rajala Sillanpään maiseman puolustajana Hämeessä,
kuvataiteilija- myös biologi koulutukseltaan - Anni Rapinoja-syntyperäinen Hailuotolainen -on ottanut vuosia voimakkaasti kantaa Hailuodon luonnon ympäristön ja rakennetun kulttuuriympäristön puolesta. Sekä itse osallistunut oman pihapiirin aittojen ja rakennusten kunnostukseen .
Jopa siinä määrin , että
on saanut maanomistajilta uhkauksia- vasta nyt ovat Hailuotolaiset alkaneet kääntyä ymmärtämään oman kulttuuriympäristön vaalimisen merkitystä.
Lutakon Leipomorakennusta olin ensityökseni muiden taiteilijoiden kanssa puolustamssa kun saavuin kuvataiteen läänintaiteilijaksi kaupunkiin ja pitkien ponnistelujen ja neuvottelujen jäälkeen rakennus ehostettiin ja on tasapainoa rajusti rakennetulle alueelle tuova tekijä.
JA ON ELÄVÄN KULTTUURIN TALO!
MINUN MAISEMANI
Kirjaa VIESTEJÄ MAISEMASSA- lukiessa huomaan että PYLKÖNMÄKI mainitaan usein erityisesti säilyneenä maisemakohteena ja erityisesti keskisuomalaisena maisemana.
Huomaan , että vaikka olen syntyisin Keminmaalla , lapsuudestani tulvii viestejä keskisuomalaisesta maisemasta , kuten SEMINAARINMÄKI – jonka JUOMATEHTAALLA perämies -isoisäni työskenteli talvisin ,kun järvi oli jäässä.
Juomatehtaan VAARINKALJA PULLO -koriste on minulle tärkeä viesti.
Samoin SEMINAARINMÄKI ,-
äitini opiskeli täällä niukoissa oloissa sodan jälkeen opettajaksi.
MUMMOLASTA
Kesät vietimme PYLKÖNMÄELLÄ mummolassa.
Maisemani lapsuudesta on Pylkönmäen Pyhämäen mummolan maisema.
Olen lypsänyt ja ajanut lehmiä vitsalla hiekkaista maantietä kivinavettaan-
kuvia joita VIESTEJÄ MAISEMA nyt välittää suojeltavina kohteina.
Mummollaan matkattiin Pohjoisesta Keminmaalta farmarimossella äidin kyydissä aina koulun loputtua ja ensimmäisten auringon säteiden valaistessa kasteista Lapin niukkaa ruoikkoa.
Pitkä matka losseineen – jotka nyt ovat kadonnutta kulttuuriperintöä ja mutkaisine hiekkateineen halki metsäisen Suomen on piiirtänyt ensimmäiset maiseman kauneusarvot mieleeni ja samalla kunnioituksen ympäristöä kohtaan.
Samoin suuren vaikutuksen teki 60-luvulla tieto peltojen paketoinnista-
lapselle tuli tietenkin kuva konkreettisesti valtavasta paketista , jonne pellot rullataan.
Nythän LAPSEN KUVA ON toteutunut , melkein humoristisen näköisesti valkeat muovipaketit reunustava peltoja kuin jättiläishampaat. Tosin heinäseipäitä on ikävä.
Noin maisemakuvan näkökulmasta.
VILJAINEN YÖPAIKKA
Olen nukkunut kaksikerroksisen vilja-aitan – jonka toisessa päädyssä oli vellikello – yläkerrassa makoisasti. Vellikello on siellä vieläkin.
Pyhämäen kesäisen kuumat kukkakedot ,matka pölyävää hiekkatietä rannalle, uinti hiekkarantaisessa Pääjärvessä ja suuret metsät ja pimeä maalattiainen sauna navetan takana sekä leivänpaisto puu-uunissa ja leipien säilöminen vartaille katon rajaan ovat lapsuuteni kuvastoa .
KUTEN PYHÄMÄEN YLLÄ KIEPUNNEET RAJUT UKONILMAT!
KESKI-SUOMALAINEN kulttuurimaisema on muokannut kauneuskäsityksiäni ja kuvataiteilijana teosteni sisältöjä.
Maisemat ovat 40vuodessa muuttuneet rajusti, mutta jäljellä on lapsuuteni osin museoitu
maisema.'
Tosin värikkäät henklöhahmot puuttuvat.Mutta Harri Tapper ansiokkaasti kuvaa väestöä Keski-Suomessa kirjassaan PITKÄSUISTEN SUKU.
Nykymaisemassa
tiet ovat suoria moottoriteitä, lossikulttuuri kadonnut, liikemerkit ja kyltit roskaavat ympäristöä ja karjanhoito ja viljelysmaat ovat pienentyneet tai kadonneet- maisema ON pöpeliköitynyt!
ARKKITEHTUURISTA
VANHOJA KOULUJA JA NUORISO-JA TYÖVÄENTALOJA ON SÄILYNYT JA peruskorjattu , mutta ei niin johdonmukaisesti ja kattavasti kuin kirkkoja Keski-suomessa
Muutama vuosi taaksepäin Keski-Suomen Museo esitteli näyttelyssään kattavasti ja mielenkiintoisesti kaikki Keski-Suomen kirkot , kirkoista pyöri multimediaesitys museon tiloissa ja lisäksi oli julkaistu Jussi Jäppisen ja Heli-Maija Voutilaisen toimittama kirja Keski-Suomen Kirkoista.
Kirjan ansioita on runsas ja hyvälaatuien kuvitus kirkkojen koristeiden yksityiskohdista, saarnastuoleista, alttaritauluista, vaivaisukoista-
Kirkot ovat hienosti kunnostettu ja muodostavat aikakoneen nykyihmiselle ,
herää kysymys onko toista yhtä hienoa rakennusveistosten korusarjaa kuin kirkot Keski-Suomessa.
Kirkoissa voi tarkastella puukäsityön vaiheita, kirvesmiestaitoja , värien hienostunutta käyttöä ja uusimissa kirkoissa tilan ja valon suhdetta ja rakennusten sijoittumista ympäristöön.
Suosikkejani ovat Elsi Borgin suunnitelema TAULUMÄEN KIRKKO ja Jaakko Klemetinpoika Leppäsen suunnitelema Petäjäveden vanha kirkko.
Kirkkojen ovien pieleen sijoitetut VAIVAISUKOT JA AKAT ovat ensimmäisiä tunnettuja julkisia veistoksia Suomessa.
Ilmeikkäitä ja hullaannuttavia.Todellisia veistämisen taidon näytteitä.
Puhumattakaan Pellervo Lukumiehen kattomaalaukset TOIVAKAN KIRKOSSA.
Joissa maalauksissa hän on käyttänyt Alvar Aallon samaan kattoon maalaamia figuureja pohjana .
MIELIPIDE-ERO
Olen eri mieltä herra Snellmannin kanssa.
Snellmannin taidekäsitys että kaikki luonnonmuodot ovat epätäydellisiä ja vain hengistynyt ,nerokas taiteilija kykenee muokkaamaan kansanrunoista ja luonnon muodoista ylevää korkealaatuista taidetta. Hän ei arvostanut kansanrunoutta ja taidetta.
Snelmannin Aleksis Kiven Seitsemän Veljestä oli hyllyllä, julkaisematta kolme vuotta syystä, että se oli liian anarkistinen ja Impivaara -osasto oli hänen mielestään esimerkkinä siitä mihinkä järjestäytymätön yhteisö pahimillaan syöksee yksilön.
Aleksi Kiven alku Seitsemässä Veljessä kuvaus on jokaiseen suomalaisen mielenkuva suomalaisesta maisemasta.
Kuten VIESTEJÄ MAISEMASTA kirjakin toteaa maisema o n muutakin kuin näkyvä, se on hajuja , makuja , henkisiä kokemuksia , ääniä.
Kivi kuvaa monia tapahtumia ja tunteita luonnon, ja maiseman kautta. Hän on loistava luonnon kuvaaja.
Kuten kuvataiteessa Akseli Gallen-Kallela , Hugo Simberg symbolisen suomalaisen maiseman kuvaajana
Cawen, Von Wrigthin veljekset Haminanlahden kuvaajina,
Unto Koistisen kuhilaat tai Ellen Thesleffin impressionistiset ja ekspressiiviset teokset.
Tai paikallisten taiteilijoiden Erkki Heikkilän , Urho Lehtisen maalaukset.
YLEISTÄ KULTTUURIYMPÄRISTÖSTÄ
Ympäristön vivahteikkuus ja kerroksellisuus on taiteilijalle innoituksen lähde ja kuvatietopankki riipumatta missä ympäristössä hän asuu.
Nykytaide käsittelee taiteessa immateriaalisena kulttuuuriperintöntä murretta,
Heli Laaksosen teksteissä ja sarjakuvataiteessa.
Ympäristö- ja käsitetaide on osa nykyaikaista kaupunkikuvaa: vanha ja uusi limittyvät kuten Kuvanveistäjä Kaarina Kaikkosen tilateoksissa , joissa esim vanhoista puvuntakeista muodostuu vaikuttava teoskokonaisuus, missä yksittäinen
teoksen osa on jonkun henkiöhistoriaa , ja samalla ajan muoti taltioituu sivutuotteena.
Myös grafiitimaalareiden anonyymit väriryöpsähdykset betoniarkkitehtuurin ja epätilojen koristeena ovat osa uutta ympäristökulttuuria.
Ääni ja digitaaliset teokset sekä sanataide ovat tulleet kaupunkien kujien ja kauppakäytävien ja metrotunneleiden arjen osatekijäksi!
Kukaan ei voi elää ilman menneisyyttä ja kerroksellisuutta tai voi mutta elämä on tyhjempää ilman tietoa menneestä,
Kaikkien alojen Taiteilijat käyttävät usein lähtökohtanaan tuotannossaan esim kalliomaalauksia, riimukirjoituksia tai vanhojen hautausmaiden hautakivien koristeista ja veistoksista.Tai uskomuksia ja loitsuja.
Tai keskiaikaisesta musiikista. Tai vanhoja veistoksia ja maaluksia.
Mutta yhtä hyvin myös luonnon ilmiöiä tai yhteiskunnallisia tapahtumia.
Kuten Andy Warhol otti mainonnan käyttämän monistamisen ja papupurkin taideteosmateriaaliksi.
NYT
Säilytetty kulttuuriympäristö , josta on pidetty huoli ja pyritty säilyttämään ehjänä kokonaisuutena on elämysteollisuutta parhaimillaan kaikille!
Esim Jyväskylän keskustasta purettu Funkkishuoltoasema olisi ehdottomasti kuulunut säilytettäviin kohteisiin ja oli kuin aikansa koru kulmassa , joka nyt näyttää hampaattomalta suulta , tylyltä-
Samalla hävitettiin brutaalisti kerroksellisuutta ja kauneutta kaupunkikeskustasta- vaalea rakennus toimi hyvin kontrastina esim punatiiliselle, massiiviselle kirkolle.
Kuvan tekijät saavat vähän vaikuttaa teoksillaan kaupunkikuvaan , yksi esimerkki on Jussi Heikkilän Varpunen Sokoksen pääoven edessä Roskiksesn alla.
Osoittaen taiteilija kyvyn mittakaavalla ja tunteella ottaa paljon haltuunsa.Ne huomaavat ,jotka etsivät.
VIESTEJÄ MAISEMASSA .-kirja on kaunis kirja,
ehkä tarkoituksella , mutta realistina olisin odottanut myös rajumpia kuvia
ja mehevämpää tekstiä.
Parhaiten kirjoitettu ja eläväisin osio oli KIVEEN KERROTUT – RAUTAAN TAOTUT – KESKI-SUOMEN KADONNEET KULTTURIT
-Käsittelee kalliomaalauksia hautakiviröykkiöotä , koristelua ja uskomuksia
-samanistisia uskomuksia
-LAPINRAUNIOT eli muinaiset hautakiviröykkiöt
Idylliset panoraamakuvat ovat jotkut liian laajoja, oheistekstin kuvaamia asioita saa etsiä.
Kirjasta välittyy TOPELIAANINEN kuvamaailma ja taitto tukee sitä.
Kriittisyyttä kuntien ympäristönsuojelua ja museoiden toimintaan tai rahoitukseen kohtaan olisin kaivannut.
Kirjaan on ansiokkasti listattu rakentamisessa vaikuttaneet arkkitehdit Alvar aalto, Viivi Lönn ja Yrjö Blomstedt .
Kirja on monimuotoinen kuvapankki ja oiva ympäristökasvatuksen käsikirja kouluille ja museoille ja joka paikkaan missä ympäristökasvatusta vielä on vara antaa.
Kirjassa on muistettu taiteilijoita kertomalla taiteilijoiden huviloista ja työskentelystä
Keski-Suomessa, Keuruulla Olavi Paavolainen sekä säveltä P.J. Hannikainen taidemaalari Pekka Halosen kanssa Kuhmoisissa yhden kappaleen verran.
Veistäjä Hannes Autere on mainittu myös.
Kuvataiteilijat mainitaan alttaritaulujen tekijöinä mm Eero Järnefelt
20 kilometerin välein sijainneet KESTIKIEVARIT ovat kadonneet , tilalle ovat tulleet sadan km:n välein sijaitsevat ABC:t
-LOPPU-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti