HEI!
Kuluttajaystävällistä; ananspurkissa on kuten kaljatölkeissäkin kätevä metallirinkula , joka nostetaan ylös ja nykäistään tölkin kanteen aukko, josta kalja kitataan kurkkuun-kätevää- tosin minä kuulun niihin, jotka onnistuvat katkaisemaan aina rinkulan juurestaan ennenkuin tölkin juoma-aukko on avautunut .....
ja silloin täytyy ottaa käyttöön mora , kirves tai muu terävä esine!
Avasin muutama viikko taaksepäin ananaspurkkia -siinä oli sama nerokas idea ;rinkula ja nykäys- avautui tosin muutakin , peukalo avautui puolen sentin syvyydestä!
Ananaspurkin kansi on teräväreunainen kuin Giletten terä !
Tsiiisös!
3 KOHDAN OHJE JA VAROITUS ON on englanninkielistä väestöä varten kannessa :
1.LIFT TAB TO RIM 2. PEEL BACK CAREFULL 3. USE CARE, EDGES MAY BE SHARP-
MAY BE SHARP!!!!!!!!
Pitäisi lukea KILLING SHARP!
Tapasin kuvanveistäjä Pauno Pohjolaisen joulun alla marketin heviosastolla ja esittelin aukinaista peukaloa, ja totesin ettei oikein kättely suju, reikä peukalossa aukeaa pienestäkin, Pauno pani paremmaksi , hän näytti rannetta hänellä oli livennyt terä -ei tosin ananaspurkki-aika liki tärkeitä suonia-Paunon poika katseli innostuneena meidän viiltelyesittelyä Siinä tuli savolaiselle heviosastolle tilaa , kun kävimme molemmat aika pieniääniset keskusteluun vähän muustakin!
No neuvoksi meille tumpeloille, omenat voi ostaa vielä kokonaisina ja banaanin kuoret eivät käy kimppuun. Paitsi jos lattialle viskelee .....
Tänään pääsin metsäänkin jo.
Laajavuoren lenkkipolku oli valkeana lumesta , mutta latu(j)a oli vain 1,2 km ja sekin maksullinen kiekka. Tyydyin sauvakävelyyn. Hienoja kengänpohjakuvioita oli ilmestynyt uuteen lumeen. Tungosta ei ollut enää iltayhdeksältä. Kiva ilma - yllätys,yllätys - ei satanut vettä.
Sitten loppuun musiikkimainos, onnistuin löytämään John Coltranen cd:n BLUE TRAIN käytettynä Levykauppa AX:sta. Hieno.Nyt se kiertää kavereilla.
Radiosta tuli muutama viikko sitten ohjelma Coltranesta - ei mikään pikajuttu vaan ihan tunnin sessio.
Suosittelen.
Tuossa faktaa poimittuna wikipedian tietolaarista.
Varhaisvaiheet
John Coltrane syntyi Hamletin kaupungissa Pohjois-Carolinassa 1926 ja vietti varhaisimmat vuotensa High Pointin kaupungissa, missä hänen isällään oli varsin menestyvä vaatturinliike. Coltranen lapsuutta väritti perinteinen etelävaltiolainen kasvatus, jonka korostettu uskonnon merkitys vaikutti myöhemmin Coltranen musiikilliseen tuotantoon. Coltranen äidinisä William Blair oli tunnettu karismaattinen saarnamies. Coltrane menestyi koulussa varsin hyvin, mutta häntä pidettiin hiljaisena ja syrjäänvetäytyvänä lapsena. Hänen seitsemäntenä kouluvuotenaan Coltranen perheessä sattui kolme kuolematapausta: hänen tätinsä, isoisänsä ja isänsä kuolivat. Hänen äitinsä oli pakko muuttaa yksin Philadelphiaan, mistä hän sai varsin hyväpalkkaisen työn, jonka avulla hän pystyi elättämään High Pointissa asuvaa perhettään.
Perheen kuolemantapauksien aikoihin nuori Coltrane ryhtyi harjoittelemaan soittamista lähes pakkomielteenomaisesti. Hän soitti ensin klarinettia mutta kiinnostui pian jazzista ja vaihtoi soittimensa saksofoniin. Kesäkuussa 1943 Coltrane seurasi äitiään Philadelphiaan muutamien ystäviensä kanssa ja pääsi opiskelemaan saksofonia Ornsteinin musiikkikouluun. Hän hankki elantonsa työskentelemällä sokeritehtaassa. Vuonna 1945 Coltrane värväytyi armeijaan, missä hän soitti klarinettia havaijilaisessa laivaston orkesterissa. Coltrane teki ensimmäisen levytyksensä, Tadd Dameronin "Hot Housen", tämän orkesterin kanssa 13. heinäkuuta 1946. Rhino Records julkaisi levyn vuonna 1993 antologiallaan The Last Giant.
Palattuaan siviiliin 1946 Coltrane jatkoi opintoja Ornsteinissa ja soitti samalla muun muassa King Kolaxin ja Eddie ”Cleanhead” Vinsonin johtamissa rhythm and blues -yhtyeissä, joissa hänen soittimekseen vakiintui tenorisaksofoni. Coltranen varhaisia esikuvia olivat Dexter Gordon ja Lester Young. Vuonna 1949 Coltrane sai paikan Dizzy Gillespien big bandin saksofoninsoittajana. Hän kiersi big bandin kanssa sen vuonna 1950 tapahtuneeseen hajoamiseen asti. Sen jälkeen hän jatkoi Gillespien pienemmässä kokoonpanossa tenorisaksofonistina vuoteen 1951, jolloin hän palasi Philadelphiaan ja jatkoi musiikin teorian opiskelua Granoffin musiikkikoulussa. Coltranen ensimmäinen äänitetty soolo on 1. maaliskuuta 1951 Gillespien kanssa tehdyllä "We Love to Boogie" nauhoituksella. Vuonna 1952 hän työskenteli Earl Bosticin johtamassa tanssiorkesterissa ja Johnny Hodgesin johdolla aikana, jolloin Hodges oli juuri lähtenyt Duke Ellingtonin yhtyeestä.
Coltrane oli tullut riippuvaiseksi heroiinista, ja vuonna 1954 Hodges erotti Coltranen yhtyeestä, koska tämä oli toistuvasti esiintynyt lavalla tokkuraisena. Kaksikymmentäkuusivuotias Coltrane myös tupakoi ja käytti alkoholia runsaasti. Hän lihoi ja poti hammassärkyä, koska söi jatkuvasti makeisia ja joi Coca-Colaa. Vaikeuksistaan huolimatta Coltrane meni vuonna 1955 naimisiin ystävänsä siskon Juanita Grubbsin kanssa, joka myöhemmin muutti nimensä Naimaksi.
Vuonna 1966 Coltrane julkaisi kaksi albumia: Kulu Se Mama ja Meditations. Meditations jäi hänen viimeiseksi elinaikana julkaistuksi levykseen, vaikka hän hän sai valmiiksi ja henkilökohtaisesti hyväksyi seuraavan levynsä, Expressionin, vain muutamaa päivää ennen kuolemaansa.
Coltrane kuoli maksasyöpään Huntingtonin sairaalassa Long Islandilla 7. heinäkuuta 1967 vain 40-vuotiaana. On arveltu, että Coltranen nuoruuden runsas alkoholin ja heroiininkäyttö olisivat vaikuttaneet sairauden puhkeamiseen. Vuonna 1968 Albert Ayler kertoi haastattelussa, että Coltrane kävi hindulaisella henkiparantajalla eikä turvautunut sairautensa hoidossa länsimaisen lääketieteen apuun.
Coltranen uskonnollisuus
Coltrane syntyi syvästi kristittyyn perheeseen ja oli lapsuutensa ja nuoruutensa kosketuksissa hengellisyyden kanssa. Nuorena hän esiintyi omassa etelävaltiolaisessa, pääasiassa mustien kirkossaan. Vuonna 1957, 30-vuotiaana, Coltranen uskonnollinen vakaumus alkoi muuttua. Hän meni naimisiin Naiman kanssa, joka oli kääntynyt muslimiksi, ja joutui kosketuksiin islamin kanssa, mikä auttoi häntä pääsemään irti heroiini- ja alkoholiriipuvuudestaan. Tämän uskonnollisen kääntymyksen kautta Coltrane pystyi palaamaan jazz-musiikin pariin ja myös luomaan suurimmat teoksensa. Coltrane perehtyi islamin ja erityisesti sufismin lisäksi hindulaisuuteen, kabbalaan, Jiddu Krishnamurtiin, joogaan ja astrologiaan, mutta myös matematiikkaan, Platoniin ja Aristotelekseen. Coltranen itsensä mukaan Jumala ilmoitti hänelle unessa erilaisia musiikillisa ideoita ja kokonaisia teoksia, niiden joukossa A Love Supreme. Coltrane koki olevansa Jumalan lähettiläs, jonka tehtävänä oli julistaa Jumalan sanaa musiikinsa kautta. Hänen mukaansa 90 prosenttia hänen soitostaan oli rukousta.
Keskeisin Coltranen uskonnollisista teoksista on albumi A Love Supreme. Professori Moustafa Bayoumin näkemyksen mukaan Coltrane jopa laulaa levyllä sanat Allah Supreme. Lokakuussa 1965 Coltrane levytti albumin Om, joka sisältää 29 minuuttia Bhagavad-Gitasta otettuja runoja. Coltranen kuoleman jälkeen julkaistussa levytyksessä hän laulaa vuonna 1966 Pharoah Sandersin kanssa buddhalaista mantraa ”Om mani padme hum” ja lukee rukouksen ”May there be love and peace and perfection throughout all creation, oh God” ("Olkoon koko luomakunnassa rakkautta ja rauhaa ja täydellisyyttä, oi Herra").
Uskostaan huolimatta Coltrane oli koko elämänsä hyvin ristiriitainen ja sisäisesti rikkinäinen persoona. Ravi Shankar, jonka huhuttiin harkitsevat yhteistyötä Coltranen kanssa, sanoi hänestä kuultuaan Ascension-levyn: "Olin järkyttynyt hänen musiikistaan. Hän on luova ihminen, joka on kasvissyöjä, joka opiskelee joogaa ja lukee Bhagavad-Gitaa ja silti kuulen hänen musiikissaan paljon ahdistusta".
Coltranen musiikin erityispiirteet
John Coltrane oli teknisesti äärimmäisen taitava muusikko, ja hän harjoitteli soittamista tuntikausia päivässä. Harjoitellessaan Coltrane soitti ensimmäisen tunnin ajan vain kokonuotteja keskittyen äänien sointiin. Toisen harjoittelutunnin aikana hän soitti puolinuotteja, kolmannen tunnin aikana kahdeksas- ja kuudestoistaosanuotteja ja nopeampi juoksutuksia. Tämän jälkeen hän kävi muutaman tunnin läpi muille soittimille, kuten harpulle ja viululle, tarkoitettuja harjoituskirjoja. Lopulta hän kävi vielä muutaman tunnin läpi varsinaisia sävellyksiään ja muita kappaleita. Teknisestä taituruudesta huolimatta tekniikka ei ollut Coltranelle itseisarvo vaan keino, jolla hän saattoi ilmaista itseään uusilla tavoilla.
ILTANI HUIPENTUI VAALIKONEVASTAILUIHIN, NYT ON SE AIKA KONEET AVAUTUVA YLEISÖLLE TAMMIKUUN AIKANA!
Kehitysapuyhteisöllä- siellä oli ahkeroinut vastauksia minun lisäkseni Toimi- oli oma vaalikysely samoin Animalialla ja uskonasioilla!
Keskisuomalaisen vaalikone tuli parissa tunnissa vastattua läpi!
Vasemmistoliiton kone on myös vastattu -
Tunnelma nousee !Ainakin netissä!
Muuten ei kai huomaisi vaaleissa olevankaan , jos koneet ei muistuttaisi.
No !
Käykää lukemassa vastauksia, jos vielä jaksatte valveutua!
Aika paljon on kello!
Guudbai!
Marja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti