Kyllä taide ja taideterapia tulee erottaa toisistaan- erottaa käsitteinä.Luulisi , että sillä asiantuntijajoukolla mikä työskentelee Taikessa ja Sotessa ja Suomen taiteilijaseurassa on osaamista markkinoida nämä taiteilijoiden toimeentuloa koskevat uudet avaukset ja tulokulmat ?
Meillä on ongelma ;kaikille kuvataiteilijoille ei ole aikoihin riittänyt säällistä toimeentuloa - niinpä ainakin itse olen iloinen ,että olen saanut tehnyt pätkätöitä yhteisötaiteilijana , vanhusten parissa ja niin edelleen - eivät ne ole taidetta sanan syvällisessä merkityksessä , mutta ovat taiteilijan ammattin omaavan soveltavaa käyttöä.
Käsitejaarittelun sijaan voisi laatia selkokieliset ohjeet ja määritelmät TE-keskukseen sekä Taiken Soten käyttöön - työryhmiä on ollut ja edelleen työskentelee monta.
Kuvitteleeko joku, että kaikki Suomen taiteilijat edes kerran vuodessa saavat toimeentulon julkisen taiteen tekijänä , omalakisen taideteoksen tuottajana ? Syytän naivismista tällaisia henkilöitä.
Myös prosenttitaide on ja julkinen taide pitää erottaa käsitteinä- Ei prosenttitaide ole useinkaan itsenäistä omaehtoista taidetta vaan somiste, taiteen soveltavaa käyttöä.
Kaikki taiteilijat eivät saa toimeentuloa taiteentekijöinä tai edes taiteen soveltavalla työllä. Osa siivoaa, jakaa lehtiä ,opettaa , tekee hanttihommia ja siinä sivussa taideprojekteja- tämä on tätä päivää.
Meille kaikille taiteilijoille ei riitä taidetyötä.Silloin on hienoa saada tehdä oman alan työtä sovellettuna vaikka hoivatyöhön -ei STS lanseeraama kevytyrittäjyys ole myöskään kovin onnistunut tulokulma- kyllä taide voi olla laastari sen lisäksi ,että apurahoilla jotkut voivat tehdä oikeaa taidetta- mikä vika siinä soveltavassa taidetyössä on jos siitä saa oikeaa palkkaa ? Nythän tietenkin on aika yleistä ,että projekteja sanotaan piloteiksi ja houkutellaan meidät tekijät kokeilemaan soveltavia taidemuotoja vanhusten ,lasten ,nuorten parissa- ja sitten se loppuu vaikka olisi onnistunut projekti kuten oma yhteisötaideprojekti PALASISTA KOKONAISUUS.
Nyt vain on niin, että taidelaastariinkaan ei riitä rahaa!
Totta kai on vaarallista jos taiteilija tökätään hoivalaitokseen täysin vihreänä. Taidetyö ei ole terapiaa. Taideterapia on koulutetun ihmisen työtä. Taidetyö sopii hyvin vanhusten taloille ja hoivalaitoksiin viriketoiminnan muodoksi.
Taiteilijat ovat työskennelleet perinteisesti hoivalaitoksissa, erityiskohteissa kuten vankilat. Meistä moni 1980-1990 luvulla Kuopiossa hankkii leipää työskentelemällä taideohjaajana.
Pauno Pohjolainen , Riitta Rönkkö ja minä heidän jälkeensä Kuopion lääninvankilassa, Julkulan mielisairaalassa taideopettajina - meillä ei kenelläkään ollut minkäänlaista perehdytystä ryhmiin ennen opetuksen aloittamista. Tuohon aikaan tuntipalkka hyvä -eihän vuosiapurahaa saanut juuri kukaan tuolloinkaan ja apurahalla pelkästään ei tultu toimen eikä tule toimeen. Taiteilijoiden tulot ovat jääneet kauas jälkeen muiden palkkakehityksestä . Tähän soisi edunvalvojien enemmän ja tiukemmin ottavan kantaa meidän palkkoihin ja palkkioihin.
En ymmärrä tätä yritystä luokitella taiteilijoita kevytyrittäjiksi. Mitä se tarkoittaa ? Mihin sillä pyritään?
Suomen taiteilijaseuran hanke (yhteistyössä Taiken kanssa )Miten elää kuvataiteella on käynnissä paraikaa ympäri maata- asiantuntijaneuvojan mukaan saa ohjeita esim jos ei tiedä miten hinnoitella kun pitää korjata rikkoontunut graniittijalusta. Onko tämä tosiaan valtakunnallisen kattojärjestön, meidän kuvataiteilijoiden järjestön edunvalvojan perustehtävä?
Kyllä nämä työhön liittyvät ammattiasiat tulee olla mukana kuvataiteilijan perusopetuksessa myös esim jalustojen materiaalioppia ja hinnoittelua ja oman käsityön arvon hinnoittelua?
Toivon selkeämpää ,tehokkaampaa edun valvontaa- me jäsenet maksamme edunvalvonnan hinnan.
Meidän kuvataiteilijoiden edunvalvojan Suomen taiteilijaseuran saama rahoitus tänä vuonna on 193 000 Euroa .Tiedän ,että sillä hoidetaan monia toimintoja. Silti. Toivon ammattimaisempaa otetta järjestön toimintaan. Esimerkiksi voitte puuttua jatkuvaan yritykseen käyttää kuvataiteilijoiden ammattitaitoa seminaareissa ilman kunnon korvauksia verukkeella että saa paljon näkyvyyttä- näkyvyyttä ei voi syödä , eikä sillä makseta vuokria. Tilaisuus tekee varkaan ; taiteilijoita on liikaa ja kuukausipalkkaisilta seminaarinjärjestäjiltä puuttuu vetonauloja milloin minkäkin teeman nostoissa -oikeasti älkää menkö esiintymään , edustamaan ilman kunnon korvausta. Ei ne seminaarissa istuvat virkamiehet teidän hyvää, etua ajattele - sen kunhan järjestävät breikkejä , vaihtelua toisilleen ikävän toimistotyöskentelyn piristykseksi-
Mitä konkreettista lukuisilla seminaareilla on taiteilijoiden työhön saatu aikaiseksi- kerro minulle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti