MINISTERIÖN DOGYBAG KUVATAITEILIJOILLE

LUOTETTU YHTEISTYÖKUMPPANI ON POISSA

Taidevalu Jarmo Saarekas toteutti yhteistyössä kanssani  3 julkista ja 2 yksityistä julkisen tilan teosta.
Vuosien 2008-2015 aikana -viimeisin teos ladottiin Tampereella syyskuussa 2015.
Rakennus, johon teos sijoitetaan ei ole vielä valmis ja toinen osa mosaiikkiteoksesta ladotaan kesäkuussa.
Surullista ,että emme ehtineet latoa teosta valmiiksi Jarmon kanssa- Jarmo menehtyi vaikeaan sairauteen alkuvuodesta. Hänen kanssaan työt sujuivat sovitusti ja ammattimaisesti. Alalla ei ole kovin monta osaajaa. Työ vaatii laajaa materiaalien tuntemusta, valutekniikkojen hallintaa, hyvää kuntoa, sosiaalisia taitoja, paineen sietokykyä  ja jatkuvaa osaamisen päivistystä.

Graduni -Jyväskylän yliopisto , Taidekasvatus valmistui joulukuussa 2014. Tutkimuksen otsikko on Julkinen taiteen hankintamenetelmät 2000-luvulla - yksittäisen taiteilijan näkökulmasta.
Tukimuksessani on mukana runsaasti kuvamateriaalia, mm teospari Rastatukkainen Soffa ja Puraistu omena , jotka valmistimme yhdessä Jarmon kanssa 2006-2008 Jyväskylään.

Tässä linkki  https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/44901/URN:NBN:fi:jyu-201412163514.pdf?sequence=1
Myös BETONI.-lehti julkaisi artikkelin Rastaukkaisesta soffasta ja Aatamin puraisusta

http://betoni.com/betonilehti/32008/
http://www.taidevalu.fi/

PÄIVÄN PIIRROS

Sarjasta Ei toteutuneet ideat Ehdotus veistokseksi ( värillinen mosaiikki)Tiitiäisen puistoon Tampereelle 

PÄIVÄN PIIRROS; PANAMAHATTU RATKEILEE

TAITEEN EDISTÄMISKESKUKSEN TEEMA 2016 LASTEN KULTTUURI JA TAIDE

Vuonna 2012 tein esityksen Taiteen edistämiskeskuksen Pohjanmaan toimipisteelle  kiertävästä taidepajasta - Pohjanmaa on laaja alue ja täällä on kouluja sivukylillä ja vähän kulttuuripalveluja lapsille ja nuorille,idea  ei ottanut tulta 2012, tänä vuonna Taiken teema on lasten kulttuuri ja taide,niin tarjoanpa ideaa uudelleen - jokohan saisi vihreää valoa? Tähän täytyy yhteisön tai julkisen organisaation hakea rahoitus , minä hoidan taiteellisen käytännön toteutuksen.
 https://files.acrobat.com/a/preview/0d1c7b5b-e7ba-4412-bc66-e551c9a2b37e

TAIDE EI OLE LAASTARI- TAIDE ON HAAVA

Kyllä taide ja taideterapia tulee erottaa toisistaan-  erottaa käsitteinä.Luulisi , että sillä asiantuntijajoukolla mikä työskentelee Taikessa ja Sotessa ja Suomen taiteilijaseurassa on osaamista markkinoida nämä taiteilijoiden toimeentuloa koskevat uudet avaukset ja tulokulmat ?
Meillä on ongelma ;kaikille  kuvataiteilijoille ei ole aikoihin riittänyt säällistä toimeentuloa - niinpä ainakin itse olen iloinen ,että olen saanut tehnyt pätkätöitä yhteisötaiteilijana , vanhusten parissa ja niin edelleen - eivät ne ole taidetta sanan syvällisessä merkityksessä , mutta ovat taiteilijan ammattin omaavan soveltavaa käyttöä.
Käsitejaarittelun sijaan voisi laatia selkokieliset ohjeet ja määritelmät TE-keskukseen sekä Taiken  Soten käyttöön - työryhmiä on ollut ja edelleen työskentelee monta. 
Kuvitteleeko joku, että kaikki Suomen taiteilijat edes kerran vuodessa saavat toimeentulon julkisen taiteen tekijänä , omalakisen taideteoksen tuottajana ? Syytän naivismista tällaisia henkilöitä.

Myös prosenttitaide on ja julkinen taide pitää erottaa käsitteinä- Ei prosenttitaide ole useinkaan itsenäistä omaehtoista taidetta vaan somiste, taiteen soveltavaa käyttöä.
 Kaikki taiteilijat eivät saa toimeentuloa taiteentekijöinä tai edes taiteen soveltavalla työllä. Osa siivoaa, jakaa lehtiä ,opettaa , tekee hanttihommia ja siinä sivussa taideprojekteja- tämä on tätä päivää.

Meille kaikille taiteilijoille ei riitä taidetyötä.Silloin on hienoa saada tehdä oman alan työtä sovellettuna vaikka hoivatyöhön -ei STS lanseeraama kevytyrittäjyys ole myöskään kovin onnistunut tulokulma- kyllä taide voi olla laastari sen lisäksi ,että apurahoilla jotkut voivat tehdä oikeaa taidetta- mikä vika siinä soveltavassa taidetyössä on jos siitä saa oikeaa palkkaa  ? Nythän tietenkin on aika yleistä ,että projekteja sanotaan piloteiksi ja houkutellaan meidät tekijät kokeilemaan soveltavia taidemuotoja vanhusten ,lasten ,nuorten parissa- ja sitten se loppuu vaikka olisi onnistunut projekti kuten oma yhteisötaideprojekti PALASISTA KOKONAISUUS.

Nyt vain on niin, että taidelaastariinkaan ei riitä rahaa!

Totta kai on vaarallista jos taiteilija tökätään hoivalaitokseen täysin vihreänä. Taidetyö ei ole terapiaa. Taideterapia on koulutetun ihmisen työtä. Taidetyö sopii hyvin vanhusten taloille ja hoivalaitoksiin viriketoiminnan muodoksi.


Taiteilijat ovat työskennelleet perinteisesti  hoivalaitoksissa, erityiskohteissa kuten  vankilat. Meistä moni 1980-1990 luvulla Kuopiossa hankkii leipää työskentelemällä taideohjaajana.
Pauno Pohjolainen , Riitta Rönkkö ja  minä heidän jälkeensä Kuopion lääninvankilassa, Julkulan mielisairaalassa taideopettajina - meillä ei kenelläkään ollut minkäänlaista perehdytystä  ryhmiin  ennen opetuksen aloittamista. Tuohon aikaan tuntipalkka hyvä -eihän vuosiapurahaa saanut juuri kukaan tuolloinkaan ja apurahalla pelkästään ei tultu toimen eikä tule toimeen. Taiteilijoiden tulot ovat jääneet kauas jälkeen muiden palkkakehityksestä . Tähän soisi edunvalvojien enemmän ja tiukemmin ottavan kantaa meidän palkkoihin ja palkkioihin.


En ymmärrä tätä yritystä luokitella taiteilijoita kevytyrittäjiksi. Mitä se tarkoittaa ? Mihin sillä pyritään?
Suomen taiteilijaseuran hanke (yhteistyössä Taiken kanssa )Miten elää kuvataiteella on käynnissä paraikaa ympäri maata- asiantuntijaneuvojan mukaan saa ohjeita  esim jos ei tiedä miten hinnoitella kun pitää korjata rikkoontunut graniittijalusta. Onko tämä tosiaan valtakunnallisen kattojärjestön, meidän kuvataiteilijoiden järjestön edunvalvojan perustehtävä?


Kyllä  nämä työhön liittyvät ammattiasiat tulee  olla mukana kuvataiteilijan perusopetuksessa myös esim jalustojen materiaalioppia ja hinnoittelua ja oman käsityön arvon hinnoittelua?


Toivon selkeämpää ,tehokkaampaa edun valvontaa- me jäsenet maksamme edunvalvonnan hinnan.

Meidän kuvataiteilijoiden edunvalvojan Suomen taiteilijaseuran saama rahoitus tänä vuonna on 193 000 Euroa .Tiedän ,että sillä hoidetaan monia toimintoja. Silti. Toivon ammattimaisempaa  otetta järjestön toimintaan. Esimerkiksi voitte puuttua jatkuvaan yritykseen käyttää kuvataiteilijoiden ammattitaitoa seminaareissa ilman kunnon korvauksia verukkeella että saa paljon näkyvyyttä- näkyvyyttä ei voi syödä , eikä sillä makseta vuokria. Tilaisuus tekee varkaan ; taiteilijoita on liikaa ja kuukausipalkkaisilta seminaarinjärjestäjiltä puuttuu vetonauloja milloin minkäkin teeman nostoissa -oikeasti älkää menkö esiintymään , edustamaan ilman kunnon korvausta. Ei ne seminaarissa istuvat virkamiehet teidän hyvää, etua ajattele - sen kunhan järjestävät breikkejä , vaihtelua toisilleen ikävän toimistotyöskentelyn piristykseksi-

Mitä konkreettista lukuisilla seminaareilla on taiteilijoiden työhön saatu aikaiseksi- kerro minulle?

PÄIVÄN HAHMO

PÄIVÄN KUVA-PALASISTA KOKONAISUUS

YHTEISÖTAITEILIJANA KOKEMUKSIA - RAPORTTIA

Kuvataiteilija Marja Kolu/ yhteisötaiteen kokemuksia  2015

RAPORTTI TAIDE LÄHIÖIDEN YHTEISÖLLISYYDEN VAHVISTAJANA VAASAN PALOSAARI/ PALASISTA KOKONAISUUS –mosaiikkitaiteen yhteisötyöpajat 2015

Yleisiä huomioita

Suomen Setlementtiliiton Kansalaistoiminta – Uusin paikallisuus ja taide lähiöiden yhteisöllisyyden vahvistajana-projektiin haettiin ehdotuksia ja projektisuunnitelmia keväällä 2015. Projektin rahoittajana ja yhteistyökumppanina toimi Taiteen edistämiskeskuksen Varsinais-Suomen toimipiste ja pääsihteeri ja yhteisötaiteilija

Hain Vaasan Palosaaren lähiöprojektiin idealla yhteisöllisestä mosaiikkigraffitista MINUN
PALOSAARENI(työnimi hakuvaiheessa)
Ideointi ja suunnittelu nopealla aikataululla ei ollut minulle vaikeaa, koska olin kuvataiteilijana tottunut tällaiseen projektinomaiseen pätkätyöhön ja yleisötyöhön. Silti tuntuu, että tavoitteet ja omat unelmat yhteisöllisestä tekemisestä eivät välttämättä toteutuneet ihanteellisten suunnitelmieni mukaan. Yhteisötaideteos otsikkona asettaa vaatimuksia tekemiselle ja sitä ei voi pikkiriikkisenä tehdä ja toteuttaa.
Pyysin suunnittelutyöryhmään aiemmat yhteisötyökumppanit arkkitehdit Helena Teräväinen ja Gunilla Lång-Kivilinnan – heillä molemmilla on laaja kokemus ja näkemys rakennettuun ympäristöön sijoitettavista uusista elementeistä ja objekteista siten, että kokonaisuus toimii ja tavoitteet vastaavat tarkoitusta ja ennalta ajateltua päämäärää mikä tässä oli lähiön, kaupunginosan asukkaiden integroiminen osallistavan taideprojektin avulla kaupunginosan kehittämiseen kohti hyvää, laadukasta asuinympäristöä.

Miksi mosaiikki?

Valitsin materiaaliksi värillisen mosaiikin – ensikin koska juuri väri, ilo kaduiltamme, ympäristöstämme puuttuu ja toiseksi materiaali sopii hyvin monen ikäisille eikä ennakkovalmiuksia työpajoihin osallistujilta ei tarvita. Oma laaja kokemus mosaiikkityöpajojen järjestämisestä toi varmuuden mosaiikkimateriaalin soveltuvuudesta yhteisötaiteen teoksen toteutustavaksi.
Valmistin ennakkoesitteen yhteisötaiteen mosaiikkipajoista ja työpajan nimeksi tuli PALASISTA KOKONAISUUS.

Esitettä jaettiin kaupunkiosa-alueen julkisiin tiloihin, kauppoihin, kirjastoon ja tapahtumasta tehtiin lehdistötiedote. Tiedotteen laati ja lähetti tiedostusvälineille Vaasan Setlementtiyhdistyksen Taide lähiöiden vahvistajana projektipäällikkö Anne Majanneva. Tiedotteen julkaisi ainoastaan ilmaisjakelu Vaasan ikkuna. Jakamani tiedotteet ja somessa ilmoittaminen tavoittivat alueen asukkaat hyvin.
Työpajojen järjestämistä helpotti, että materiaalit ja työvälineet olivat valmiina. Olen järjestänyt useita mosaiikkitaidepajoja harrastelijoille ja ammattilaisille eri puolilla Suomea.

Työpajojen toteutusten suunnitteluun ja materiaalien ja työvälineiden järjestämiseen ja kuljettamiseen kului työaikaa 9 työpäivää( 8-16). Työpajojen ohjaamisen käytin 46 tuntia.
Muuhun työhön ja valmisteluun yhteensä 50 tuntia. Työaikaan sisältyivät myös neuvottelut, tiedotuksen suunnittelu ja esitteiden jakaminen. Ymmärsin aika pian, että itselle jäävä palkka sulaa aika olemattomaksi. Kokonaistuntimäärä taideprojektissa omalta osaltani oli 90 tuntia.

PALASISTA KOKONAISUUS työpajat toteutettiin Setlementtiyhdistyksen kerhotilassa 13-14.5 ja 19 ja
27.5, 9-10.6 ja 4.6 Palosaaren torilla Palosaaripäivien yhteydessä 16-20
Huolimatta nopeasta aikataulusta onnistuin keräämään yhteen 70 eri- ikäistä osallistujaa mosaiikkipajoihin. Ikähaitari oli 6 kuukautisesta vauvasta 82 –vuotiaisiin ja kaikki ikäryhmät siltä väliltä.
Tavoitteeni monikulttuurisesta ja poikkiyhteisöllisestä osallistumisesta ei toteutunut suunnitelmien mukaan. (Yliopistolta tai Saippuatehtaan Platformilta ei tullut osallistujia) Tavoitteet olin asettanut
projektikuvauksessa korkealle; halusin koota Palosaaren alueella toimivat työyhteisöt, koulut, asukkaat yhteen pohtimaan Palosaarelaisuutta, nykyisyyttä ja historiaa. Halusin myös, että työpajojen ja toiminnan seurauksen syntyisi uusia kontakteja vanhojen ja nuorten, eri sosiaalisten ryhmienkin välillä. Keskustelua.

Johtuen toteutuksen ajankohdasta – touko-kesäkuu niin useimmilla työpaikoilla ja oppilaitoksissa ja perheissä oli jo aiemmin sovittuja tapahtumia paljon, joen tavoite löytää uusia kontaktipintoja asukkaiden ja kaupunginosan toimijoiden välille ei toteutunut. Toiset haittatekijät olivat kiireellinen aikataulu ja pienet resurssit kunnianhimoisiin tavoitteisiin nähden.

Yhteisöllinen taide ja yhteisötaide ovat luonteeltaan hitaampi prosessi kuin pop-tapahtuman luonteinen taide tai happeningart- ehdottomasti yhteisötaide taidemuotona sopii nykyaikaan, mutta kuten yhteisötaiteen määrittelystä käsitämme ( Yhteisötaide (engl. community art) on suhteellisen tuore taideilmiö, jonka määritteleminen on hankalaa sen moni-ilmeisyyden vuoksi.
Yhteisötaiteen ydin muotoutuu taiteilijan ja yhteisön kohtaamisesta, ja yhteisötaidetta luonnehtii kiinnostus sosiaalista ympäristöä ja kanssakäymistä kohtaan. Yhteisötaiteen lähtökohtana on yhteisö; taidetta tehdään yhteisön ehdoilla, sen jäsenten kanssa ja nimenomaan heitä varten. Toiminta kohdistuu tekijöiden ja kokijoiden omaan ympäristöön ja realisoituu aktiviteetteina siinä.

Yhteisötaide ei siis ole taiteilijan esitys yleisölle, vaan keskeistä on yhteisön osallistuminen toiminnan suunnitteluun, toteutukseen ja esittämiseen. Taiteen tekijöitä ja yleisöä ei nähdä erillisinä, vaan ne muodostavat yhdessä samanaikaisesti taiteen tekijän ja vastaanottajan. (Haapala 1999; Hiltunen & Jokela 2001, 9-10; Yhteisötaideverkkomateriaali 2008.) se vaatii hyvän suunnitelman lisäksi tukevamman rahoituksen, tilat ja henkilöstöä.
Jatkuvuus olikin innoituksena tehdä projekti kunnianhimoisesti – olemme onnistuneet harjoituksissa ja oletamme, että jatko on turvattu paremmalla ja vakaamalla rahoituksella?

Vaasan Palosaaren Palasista kokonaisuus työpajoilla tavoitteet yhteisöllisestä taidepajasta toteutuivat hyvin. Mosaiikkilaattojen tekemisen ohessa osallistujat vaihtoivat keskenään elämän kokemuksiaan, tapahtumatietoja sekä tietoa paikallishistoriasta, rakennuksista-ajatuksia ja muistoja, kokemuksia vaihdettiin vilkkaasti. Aiheena yhteisötaideteokselle oli Palosaareen liittyvät henkilökohtainen tai yleisesti tunnettu kuvasto kuten kirjasto, tori, kissat. Osallistujat olivat valmistautuneet työpajoihin hahmottamalla kotona ideoita, ajatuksia mosaiikkiin toteutettavasta kuva-aiheesta.

Tekeminen oli vapaata ja vuorovaikutteista. Esimerkiksi viereisen päiväkodin lapset tulivat houkuttelemanani spontaanisti vierailulle työpajaan takaoven kautta ja tekivät laattoja yhdessä. Työpajoihin osallistuvia seuratessa huomasin, että tämän kaltaiselle toiminnalle on tilausta ja se synnyttää mielihyvän tuntemuksia, lisää yhteen kuuluvuuden tunnetta ja sopii kaikenikäisille. Edellytyksenä ovat toimivat, turvalliset tilat, hyvät ennakkovalmistelut ja ajoitus. Toisin sanoen osallistujat tulevat avaimet käteen työpajaan. Useimmat osallistujista kirjoittivat pyynnöstäni kommentteja työpajapäiväkirjaan.

PALASISTA KOKONAISUUS – yhteisöllinen mosaiikkitaidetyöpaja
Yhteisötaideprojekti tuo asukkaiden mosaiikkiteoksen Palosaarelle. Palosaarella alkoi toukokuussa asukkaille suunnattu yhteisötaideprojekti- taidepajoista tiedotettiin Setlementtiyhdistyksen kautta , Palosaaren kaupunkiosan facebook- sivuilla ja hankkeen omilla facebook-sivuilla.
Työpajapäivät olivat tiloissa toukokuussa 13, 19,20,21,26,27 sekä 28 toukokuuta klo 18-20.30 ja lisäksi Helatorstaina klo 12-15. Työpajoja kesäkuussa 8- 10.6 klo 10 -12.30 ja Palosaaren kaupunkikävely 10.6 klo 14 arkkitehti Helena Teräväisen johdolla( Helena Teräväisen raportti liitettynä )
Palosaaren kaupunginosayhdistyksen järjestämän toritapahtuman yhteydessä järjestin mahdollisuuden torilla osallistua laattojen valmistukseen ja apunani oli projektityöntekijä Nora Karunmaa Setlementtiyhdistyksestä. Kiinnostuneita latojia tuli niin paljon, että jouduimme myymään loppuillasta ei oota. Useampi apulainen, isompi pöytäpinta olisivat auttaneet asiaa- kiinnostus oli valtaisaa. Mistä tuli tietenkin hyvä, upea mieli.
Työpajoihin Setlementtiyhdistyksen kerhotilassa osallistui enimmäkseen naisia lastensa kanssa. Miehiä osallistui kaksi, nuoria tyttöjä ja poikia oli mukana, päiväkotiryhmiä kolme, ikäjakauma oli 6kk- 80 vuotta. Kaikki totesivat. että ajankohta koulujen päättyessä oli huono aika osallistua, löytää aikaa.
Ilmapiiri oli työpajoissa innostunut ja keskustelu rönsyili Palosaaren tapahtumissa ja kommenteissa asuinympäristöstä. Työpajoihin osallistuvat olivat mukana yhtä paljon kaikki keskustelussa – jokainen oli aktiivinen ja kertoi ja osallistui mielellään asuinaluetta käsittelevään keskusteluun.
Mosaiikkilaattojen valmistukseen kaikki innostuivat perehdyttyään materiaalin käsittelyyn ja valmistustapaan- välillä oli liian monta neuvottavaa, mutta onnistuin saamaan kaikille ohjeet ajoissa- useampi aputyöhenkilö olisi ollut paikallaan. Valmiiksi ladotut laatat kuljetin työhuoneelleni ja valoin kesän aikana ne betoniin.
Yhdessä totesimme, että tämän tyyppistä toimintaa, suunniteltua taidepajatoimintaa on liian vähän tarjolla ja toivottiin lisää vastaavaa.

Minne valmiit? laatat -loppuhuipennus kesällä 2016 kesäkuuun 9 on Palosaaripäivä torilla.
Kaupungin vihersuunnitteluosaston kanssa sovimme 9.6 ,että laatat sijoitetaan pysyvästi Palosaaren torille ja kaupungin vihersuunnitteluyksikkö valmistaa telineen talven aikana laatoille.
Vihersuunnitteluyksiköllä oli kädet täynnä töitä kesällä. He toimivat suunnitelmallisesti ja tämän vuoksi he eivät voineet alkaa valmistamaan telinettä laatoille jo nyt syksyllä. Laatat tulevat torille kesällä 2016.Vihersuunnitteluosasto on valinnut koosteelle paraatipaikan torilta.
Ryhmässä pidettiin tärkeänä, että laatat tulevat esiin ja niitä voi käydä katsomassa useankin vuoden jälkeen- tämä lisää tunnetta, että voi vaikuttaa ja olla osa asuinalueen suunnittelua, viihtyvyyttä lisäämässä -vaikkapienestikin.
 Osallistujat olivat innoissaan, että heidän tekemänsä kuvat sijoitetaan torille Palosaaressa. Erityisesti ajatus kohtaamispaikasta tulevaisuudessa kiehtoi kaikkia. Asukkaat saavat itse osallistua oman alueen kaunistamaiseen tai sinne tulee heidän puumerkkinsä. Tämä koettiin tärkeäksi; saa itse tehdä, olla mukana ja yhdessä tehdä alueen asukkaana ja mosaiikkilaatat tulevat esiin arvokkaasti.
Kuvataiteilijan-minun roolini yhteisötaideteosprosessia on toimia katalysaattorina, mahdollistajana, innoittajana ja orjana ( valuhommat ja saumaaminen veivät tunteja kesäaikana)
Muutamia poimintoja päiväkirjasta
” Vaikka työpajan vetäjä ei puhunut ranskaa , ymmärsi ranskalainen isoäitimme työpajan hengen. Hän ei myöskään puhunut suomea , mutta tekeminen yhdistää. Marja oli pahoillaan, että ei osannut ranskaa ja isoäitimme pahoitteli suomen kielen taidottomuuttaan. Sateenkaari on rauhan symboli. Näin myös kaksi kulttuuria ovat kohdanneet rauhanomaisesti mosaiikin yhdistäminä” T. Äiti , tytär ja isoäiti/ Jaqueline, Pia Movazan
”Lassi käy Palosaaren koulua, ekaluokkaa” .Lasse ja äitinsä ikuistivat Palosaaren koulun mosaiikkiin.
” Raimo on paljasjalkainen Palosaarelainen. Irja on myös asunut melkein aina Palosaarella. Nyt vietämme eläkepäiviä. Täällä olemme 80 ja 75 –vuotiaat.”
Camilla ,en 30-årig bildkonstnär och ursprunglig vasabo. Har bott flera år utomlands ,främst i Ungern, men är nu tillbaka i sina hemtrakter . I Brändö har jag övningskört och hälsat på konstärsvänner itvålfabriken.På Smultronö promenerar jag på vintern och simmar på sommaren. På Brändötorg äter jag glass och myser.”
Useille Palosaarelaisille Setlementtitalo hienoine tiloineen ja toimintoineen oli entuudestaan tuntematon paikka ja näin työpajan kautta Setlementtiyhdistyksen toiminta sai näkyvyyttä.
Mosaiikkilaatat ovat 20cmx20cm x5cm kooltaan, ne on valettu säänkestävään betoniin Laatat kootaan yhteen ja ripustetaan metallikehikkoon ja sijoitetaan kesällä 2016 Palosaaren torille.
Yhteenveto
Kuvataiteilijan näkökulmasta tämän tyyppinen yhteisötaiteen muoto on mielekästä. Kuvataiteilija saa käyttää omaa osaamistaan ja räätälöidä siitä soveluksen, jota voidaan käyttää yhteisötaiteen tekemisprosessissa. Tekemistä helpottaa, että on selkeä tavoite, helposti omaksuttava valmistustapa. Mosaiikin ladonnassa on se hyvä puoli, että harva onnistuu kokemaan epäonnistumisen tunteita latoessaan mosaiikista kuvapintaa. Lisäksi sitä voi tehdä yhdessä ja siinä ei käsitellä vaarallisia aineita.
Yhteisötaiteen projekti Palosaarella oli haasteellinen ja mielenkiintoinen –ilman aiempaa kokemusta mosaiikkityöpajoista olisi ollut vaikea onnistua viemään läpi näillä varusteluilla.
Kuvataiteilijoina joudumme ottamaan vastaan, hakemaan ,kilpailemaan työpaikoista alati. Niinpä joudumme koekaniineiksi tekemään onnistuneita projekteja lähes olemattomin resurssein. Tekemisen halu voittaa ja ponnisteluja kannustaa ajatus siitä, että tämä poikii jotain pysyvämpää tai paremmin resursoitua- tämäkin taideprojekti pohjustettiin hakijoille ajatuksella ,että jos nämä kokeilut tuottavat myönteisen lopputuloksen tullaan jatkorahoittamaan tämän tyyppistä yhteisötaiteen tekemistä pysyvämmin. Odotamme tätä.
Työmäärä suhteessa palkkaan oli moninkertainen ja apu tiedottamisessa tai apu käytännön asioiden hoitamisessa oli mielestäni vähäistä-oma vika - olin ymmärtänyt väärin työnjaon ja ollut siinä luulossa ,että Setlementtiyhdistyksen työpanos olisi ollut isompi. Ehkä me kaikki jouduimme turbulenssiin ja vaikka suunnittelimme hyvin niin voimavarojen pienuus tekemiseen ja tavoitteisiin suhteutettuna oli epärealistinen. Tarkoitan, että he, jotka tarjosivat ideoitaan annettujen ohjeiden mukaan eivät voineet kuitenkaan tehdä mitään kovin pientä, nuppineulankokoista, kun aiheena on yhteisötaide ja haluttiin/haettiin konkretiaa.
Taiteen edistämiskeskuksen tulevien hankkeiden ohjenuoraksi? Toivon ,että me jotka osallistuimme ja onnistuimme saisimme jatkossa tehdä yhteisötaidetta näyttöjen perusteella paremmin varustettuna ja kuukausipalkkaisena kaupunkiosataiteilijana tai vastaavana.
Kritiikkinä voi todeta, että projektien käynnistys ja toteutus tuli tapahtua aivan liian nopeasti – tavoitteet olivat kuitenkin vaativat ja haluttiin syvällisempää yhteisöllistä kokemusta aivan uudella tavalla toteutettavaksi. Lisäksi ajankohta, touko-kesäkuu on todella perheissä täyteen buukattua ja sinne on vaikea löytää vapaata aikaa edes lyhyelle toimintajaksolle. Budjetti olisi tullut olla säällinen . Työtuntien määrä kokonaisuudessaan omalta osaltani on n 90 tuntia-mukaan on laskettu myös neuvottelut ja tuleva laattojen kuljetus ja telineiden suunnittelukokous kaupungin kanssa ja tietenkin informaatiolaatan valmistaminen ja dokumentaation /työpäiväkirjan laatiminen ja sosiaaliseen mediaan tuotettu kuvamateriaali- olen kuvannut työvaiheet ja vielä on laattoja siistittävänä ja saumattavana ennen lopullista sijoituspaikkaa.

Ehkä järjestän näyttelyn osasta laatoista Palosaaren kirjastossa marraskuussa 2015. Mikäli rahoitus ja aikataulut järjestyvät. Paikkana toimisi Palosaaren kirjasto.
Olen mielelläni mukana jatkossa yhteisötaidepajaprojekteissa, muuallakin Suomessa toteuttamassa mosaiikkilaattoja asukkaiden kanssa. Mosaiikki materiaalina toimii erinomaisesti koska se materiaalina taipuu monelle kielelle. Varit välittävät tuntee ja kuten palapeliä -voimme tehdä yhdessä hienon kokonaisuuden.

Muistikuvia- 1990 -luvulta-
digitaalisia  2016

Itsensä työllistävä? Ammatinharjoittaja? Toiminimi ? Vai joku muu?

Keskustelu sai minut ärtyneeksi - ja en pääse eroon pohdinnoista - toisaalta siksi, että usean päivän valmistautumisesta huolimatta en osannut kiteyttää kaikkea tärkeää paneelikeskusteluun - toisaalta aika loppuu aina kesken - toisaalta seminaarit alkavat sisällöltään muistuttaa toisiaan näin kentän näkökulmasta Mielestäni on tekojen aika ja koko kenttää tulee tarkastella ja pölläyttää uuteen muotoon - liian vähän uudistushalua näin pienillä varoilla - oikein kohdennettuna voimme olla tehokkaampia.

 - Taiteen edistämiskeskus (Taike) ja Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö (CUPORE) järjestävät Taike & Cupore Talks: Itsensä työllistävät taiteilijat, sukupuoli ja raha -keskustelutilaisuuden torstaina 18. helmikuuta Helsingissä ravintola Dubrovnikin tiloissa osoiteessa Eerikinkatu 11.

Uudet vaatteet uudet aatteet ?

Jotain uutta jotain vanhaa jotain lainattua  jne.........

 Taiteilijoiden toimiminen  itsensätyöllistäjinä (aiemmin ammatinharjoittaja, freelancer)?   Kuka rahoittaa taiteilijan työtä ja ajaa taiteilijan asemaa nyt ja tulevaisuudessa. Ohjelmaan sisältyy tiiviitä asiantuntija-alustuksia sekä paneelikeskusteluja eri teemoista. Paikalle toivotaan runsaasti yleisöä sekä aiheisiin liittyviä kommentteja, kysymyksiä ja pohdintoja> Samaan aikaa Kiasmassa klo 13.00 Julkisen taiteen paneeli > voisiko taide - ja kulttuurialan toimija koordinoida näin pienessä maassa tapahtumia, jotta vältettäisiin päällekkäisyys?

Muutaman vuoden kiihtyvällä tahdilla on rummutettu taiteilijoiden ryhtymisestä yrittäjiksi - rummuttajina toimivat usein turvallisesti kk-palkkaiset asiantuntijat. Heiltä tuntuu puuttuvan ymmärrys yrittämisen kokonaiskuvasta Suomessa - lainsäädäntö on sama kaikille käsitys ja taidealan yrittäjille. Loivennuksia ei ole. Suosittelisin yrittäjyyttä markkinoiville julkiselta taholta palkkaa nauttiville vuoden pakollista yrittäjyyttä ja sen jälkeen heillä olisi oikea käsitys niistä karikoista, joita yrittäjyys tuo tullessaan. Nyt on löydetty uutta terminologiaa; kevytyrittäjä ja itsenätyöllistäjä.

Suomessa Taiteen markkinat ovat todella pienet ja kilpailua vääristävät muutamien kollegoiden jatkuva apurahaputki ja julkiset tilaukset ilman sen suurempaa erinomaisuutta toisiin kuvataiteilijoihin nähden. Suomen kulttuuri ja taide-elämä on tunkkaista ja täynnä hyvä veli /sisko verkostoja -tottakai - verkkoon on vaikea päästä sivusta.

Esimerkiksi Suomen taideakatemian koulun käynneillä on vuosien etumatka provinssitaidekouluista valmistuneisiin verrattuna -kannatankin , että Suomessa näissä olosuhteissa olisi vain yksi kuvataiteen korkeakouluopetusta antava oppilaitos. Kuvataiteen työtä ja säällistä toimeentuloa ei riitä kaikille.

  Yrittäjyys taidealalla ei ole mikään laatikkoleikki vaan yrittäjyys vaatii sen omaperäisen idean, teoksen luomisen lisäksi erityistä osaamista, kovuutta, ja sosiaalisia taitoja kykyä tehdä rahaa - useimmat esim. kuvataiteilijan ammattialan valinneet ovat alalla siksi, että heidän henkilökohtaiset ominaisuudet luonteen piirteet eroavat valtavirrasta jo peruskoulussa; he ovat erilaisia lyhyesti sanottuna, ja usein empaattisempia, mahdollisesti yksinäisiä - he eivät ole ensisijaisesti valinneet ammattiaan voiton tekemisen keinona vaan tarkoitusperät ovat henkisiä ja työ on ajattelua ja uusien asioiden löytämistä parhaimmillaan > hitaita prosesseja, jotka tehokkaan ihmisen mielestä joutilaan näköistä tekemisen muotoa.

Näin ollen yrittäjäksi ryhtyminen vaatimuksineen ja taloudellisine velvoitteineen voi lopettaa koko ihmisen kyvyn tehdä yhtään mitään - kuvataiteeseen yrittäjyys sopii huonosti.

Kevättalvea 2016

Aikainen jyvä tiput noukkii!
Pääsiäisen innoittamana-
vanhat pääsiäiskortit olleet
innoittajina.
Digitaalinen piirustus 2016

My proposal to Venice Biennale 2017 did not go further.....

Frame ilmoitti ajoissa medioissa ja omilla sivuillaan ,että kaikki saavat tarjota ehdotuksia  Venetsian biennalen 2017 Suomen osastoon - ajattelin, että hienoa - olen kuratoinut monta isoa näyttelyä ja myös aihe kuulosti alkuun mielenkiintoiselta; Suomi täyttää 100 vuotta ja minusta nyt olisi ollut tilaisuus esitellä laajemmin suomalaista nykytaidetta nivoen mukaan menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaa,

Mutta sitten tuli aika kylmää suihkua ajatuksille, ideoille - luin Framen vaateet näyttelyidealta, ehdotukselta; tulee olla kansainvälisiä näyttelyitä koonnut, ansiotunut  kuraattori, valittujen taiteiljoiden samoin. Pitää olla mielellään maailmoja syleilevä näyttelykonsepti, joka luotaa, ottaa huomion Suomen 100 vuotisjuhlaa ja kuroo yhteen niitä suuria ilmiöitä,tapahtumia.
 Kokoaa yhteenvedon taiteelliseksi kokonaisuudeksi  tai pohtii Suomen tapahtumia ja niiden ilmentymiä, vaikutuksia maailman tapahtumiin heijastaen- idoiden oheistoimintoja.

 Taiteilija tai taiteilijat tuli esitellä portfolioin ja heiltä vaadittiin myös korkeaa tasoa. Täytin rimaa hipoen nuo kuraattorin / taiteelliset vaatimukset  -halusin tuoda esiin omia ajatuksiani ja kuvataiteilijoita,  jotka minusta olisivat mielenkiintoisia esitellä Venetsiassa - todella aloin sitten kiukustua kun huomasin ,että ei taida olla juuri ketään Suomessa toimivaa kuraattria , joka täyttää nuo kovat vaatimukset -. Sitten aloin pohtia ,että mikä oli tämän vapaan ehdotusten tarjonnan idea oikeastaa- haluttiinko luoda illuusio läpinäkyvästä toiminnasta ja antaa avoin ,myönteinen kuva ulospäin?
Yhtä kaikki jätin ehdotuksen tietäen ,että eteenpäin ei mene.
Ihmettelin jyryn henkilöluvun määrää jua sitä kuinka ei oikeastaan ollut ulkopuolista näkökulmaa kuitenkaan tarpeeksi?Ja niinpä sylttytehdas paljastui, Kiasma on lupautunut yhteistyökumppaniksi tänäkin vuonna - Mutta eikö se kuuluu ihan ilman muuta Kiasman tehtäviin - ihmettelen myös miksi mitään tietoa - muuta kuin lukumäärä -ei annettu biennale-ehdotuksista- olisi hyvä jos julkistettaiisiin ehdotuksia -pääpiirteittäin ideoita ja ajatuksia -siinä olisi jo yksi Kiasma-seminaari ennen biennalea 2017 Mahtuuko meillä useita totuuksia kuvataiteesta /nykytaiteesta ja ketä rahoitetaan ja millä perusteella toinen idea on parempi kuin toinen.

 Olen osallistunut ja tässä alla ehdotukseni  - piti olla englannin kielinen ehdotus- ja huom taiteilijaehdotukset ovat minun -en ollut tässä vaiheessa yhteydessä taiteilijoihin -

Päätelkää itse kuinka hyvä näyttelyidea olisi ollut - ja oikeasti kuinka monta vaatimukset täyttävää kuraattoria voi tarjota noilla ehdoilla ideoita biennaleen. Tietenkin oletin ,että kuraattori esittelee loistavan idean ja sitä aletaan työryhmissä työstämään -vai pitikö kuraattorin vastata myös rahoituksesta?

Ja vielä valitsijoissa /jyryssä olisi voinut olla uudempiakin kasvoja -riipumattomampia- nyt kuvataiteen näyttelyvalinnnat /taiteilijavalinnat keskittyvät aika pahasti Suomessa- meillä on potentiaalia vaihteluunkin ?

Tuossa alla  alussa vastaus minulle ja kiitokset osallistumisesta- tässä vaiheessa ei kerrottu ketkä pääsivät jatkoon - ehdotuksia oli paljon - olisi hyvä tietää niiden laatu?
Ja hieman yleistä infoa sisällöistä. Vielä tietty ehtii. Nyt on ilmoittautunut Kiasma yhteistyöhön -enempää emme tiedä.

Frame VIsual Art Finland – Open Call for the Venice Biennale 2017 <venice2017@frame-finland.fi>	4.2.2016

Dear curator -

Thank you very much for your proposal for the exhibition for the Pavilion of Finland at the Venice Biennale in 2017.

We received 96 proposals. In each of the proposals curators and artists had developed interesting concepts in response to the given framework from a wide variety of perspectives and in a range of artistic media.

The jury convened in Helsinki last week to deliberate on the proposals and to select a shortlist of projects that will be developed further. This letter is to inform you that your proposal has not been shortlisted.

We will not publicise the shortlist of curators and artists. The curator and artist(s) for the exhibition in the Pavilion of Finland at the Venice Biennale will be made public in May.

Yours sincerely

Raija

Ms Raija Koli

Director | Johtaja

Frame Visual Art Finland
Ratakatu 1 b A 9

This was my great idea , Project proposal to the Venice Biennale

Born in Finland –installation, performance Project proposal to the Pavilion of Finland at the Venice Biennale 2017

Artists ( I have not been in contact any of the artists yet, I`ll do that when jury makes a decision of who are going further to next level so there can be changes on the list of artist during the process)
Artists Tero Karttunen Company, Filmdirector ,visual artist Mika Taanila, Radio Symphony orchestra with dirigent Hannu Lintu with music composed by Jean Sibelius, photographers Ari Jaskari, Jaakko Heikkilä, Risto Vuorimies, Taneli Eskola, Veli Granö, Marja Helander, Aimo Hyvärinen, Ulla Jokisalo, Ritva Kovalainen, Raakel Kuukka, Seppo Renvall , Markus Renvall, Stefan Bremer

Curator visual artist Marja Kolu

Curatorial statement

Religion is gaining more and more power in global politics, both in Finland and around the world. Conservative values are popular. The willingness to submit to collective norms has diminished but taken other forms. President Sauli Niinistö ended his New Year speech by wishing Gods blessing to citizens in Finland 2016.

Nationalities and nations are on the move – the movement is larger and more global than ever before. War, religion, poverty, violent politics, oppression, terrorism and climate change are some of the reasons why people have to leave their homes.
At least two common things are similar to global life in the past and in the future – religion and education. The installation Born in Finland is built within an architectural structure and synthesis of a school and a church. It gathers icons and phrases that are common phenomena behind newborn nations. The school buildings and churches in Finland make a visual time machine of over 70 years and were usually designed by skilled architects.

The installation Born in Finland borrows the constructions of both schools and churches and is built as a synthesis of them. Inside the structure there are benches and virtual people from the past who become active via sensors when visitors step into the space. The virtual inhabitants will be sitting on the benches telling their stories, stories about going to church and to school. Some virtual inhabitants will repeat phrases while others will just be silent. The installation is in constant movement and the scene/stage is a construction of symbols and elements that are common in nationalism - positive and negative - like the Finnish flag or heraldic forms - that react when you move. The story of how
________________
ideologies and religions are connected and have an influence to our behavior is shown visually.
The artists claims that behind Finland’s independence - as well as for sure in many other independent countries - there are features and phenomenon which have not been explored, discussed, manifested in artistic discussion or else way- this is a very challenging item and the title given by Frame for theme 2017 at Venice is large and trying embracing whole world.
Visually and artistic, buildings as the symbols of education and spiritual life. Showing the power of institutions and how the education religion are combined in the big movements in nations. When there is a try to destroy a nation the enemy destroys first the national archives, libraries, museums. For the most conflicts in the world exist because of the deep religious differs and the other reason is in lack of education and that cause poverty and ability to survive in own home country. Lack of democracy and unfair dealing of welfare.
My way, chosen aspect and installation is one way to handle and try to explain how religious and educational values and structures behind the phenomena influence to that why Finland came during last 5-7 years from peaceful welfare country to hateful, aggressive, sickness country and the Finnish government first time after independence is damaging higher education dramatically.
Why is the education, values, aims in education important to give attention in society? Finland is less independent when celebrating 100 years of independence. And why is that? The spiritual atmosphere has changed a lot, instead of taking care of everyone and not depending of you economy how you are doing at school, society – now it is common ideology that you yourself are guilty if you are poor and not succeeding at work or in life. Lots of Finnish people are pushed to poverty – and then there is solid ground for racism, fear and hate.
Also many former members of strictly religious movements, like Jehovah’s Witnesses and Laestadian, Lutheran Church, have written books of their experience of being object for brutal sexual child abuse. Today these voices are given space in public and tell how common phenomena sexual abuse is in religious movements. The fear it raises in children and youth and having influence when you grow-up. The fear that this kind of violence occurs keeps the child quiet even grown-up. That makes religious crowd kept gathered and loyal while suffering. The religious movements are effective and keep people quiet and they obey easily authority as presidents, policemen, teachers and so on.
In Finland religious movements and Lutheran church have been traditionally powerful and have had much influence in society.
In the installation the artists will examine the past – the time of war – to make the picture of independence clear. Earlier top secret military archives are opened and researchers found that independence has not been so fair to all parts dealing in the war during 1939-1945 and during the civil war 1917. Religion has been a violent part of the development. The treatment of those who did suffer during the
________________
war has been kept silent until nowadays and some elder people who experienced war and still are alive have not been able to tell about things really were during war, what the atmosphere was at the front and at homes and why they were forgotten for years.
Independence as a word and value is awaking emotionally hard and passion feelings everywhere – Finland’s time of independence is short but rapid- the achievements in common welfare and democracy has been remarkable. How was it possible and what are the signs or what were the things that made it possible to succeed in getting Finland independent? Is Finland a good example of a democracy and a welfare country if we compare internationally?
These are questions and thoughts behind the artistic installation and the theoretical background to the project proposal. I don’t draw picture or try to make reconstruction of the past – the installation is an art piece based on those ideas and thoughts above- the artistic method is to combine theory, history, visual elements and make it into one piece to audience to experience themselves. Installation can include readymade objects but also sculptures and drawings- nowadays technology makes it possible to mix the past, real time, future into mixture. Art is the field where you can exaggerate and give place to fantasy to make the exhibition interesting to audience.
Also shortly I can describe my concept, statement, installation Born in Finland how evil is born. It is common and global phenomena- evil- that it is important to combine with the given title – because it is nowadays usually combined with borders, nationalities, color of skin, religion. What is common in global big stories is that the borders are closed because of trying to keep out those who are suffering, lacking all the welfare – and why is that – because of the extreme terrorism which been covered with religious differs, arguments.
I find it interesting to have this dilemma and thoughts as aground for interactive installation Born in Finland- I have an aspect of looking back to history and use that documentation, material available and mix it with that what is happening nowadays in independent Finland – I found connections, synopsis between the past and happenings today and I put this material together and make it into mixture, installation which is my curatorial artistic project and my very personal point of view.
Photographers will be invited to work with the artists and to be a vital part of the installation. A selection of photographers like Ari Jaskari, Jaakko Heikkilä, Risto Vuorimies, Taneli Eskola, Veli Granö, Marja Helander, Aimo Hyvärinen, Ulla Jokisalo, Ritva Kovalainen, Raakel Kuukka will participate with their material of Finnish school buildings and churches in Finland and other pictures available to use in installation.
Documents show that there were 6700 schools in function in Finland still 1960. The largest school was the Aleksis Kivi School in Helsinki where there were 30 classrooms and it still exists and functions as a school.
________________
Why focus on schools and churches? Because they are the clear, visual symbol of how Finland grew from poverty to welfare, intellectual society. The architecture of schools and churches has influenced all of us – the buildings are still there and remind us of the efforts of the past generations and how they built our welfare. The artists do research into the religious movements and their huge influence to why the Finns became a silent, suicidal, speechless and shy people in the middle of all the welfare achieved during such a short time?
The installation will also include historic people, icons who are remembered in everyday life and discussions in Finland. Mentally they still exist. Those icons are for example the missionary priest Lars Leevi Laestadius (from Pajala, northern Sweden), president Urho Kaleva Kekkonen, composer Jean Sibelius, the volunteer organisation Lotta Svärd, the first female minister Miina Sillanpää and the diplomat, lawyer and politician Helvi Sipilä. Finland has been and still is very religious and closed country in very special way made in Finland.
During the time of independence in Finland, the most important matter that had a deep influence into people minds have been schools. Teachers were politically on the side of the White and they had a big influence on pupils during 1920- 1960.
My point of view in curatorial statement is this very emotionally and very strong mental state of people living in Finland and it has much influence to our reactions to the political life in Finland.
To our reactions to global crisis and to refugees- it is amazing how much aggression towards those who are forced to escape from their homes because of the war – I mean we cant any more think that we are living in independent country in that way we are used to think and live . This is happening everywhere in the world and concerns us all and we are all involved and we cant close the borders – we cant live in the past and we must change our attitude what is independence and what are the borders.
Installation Born in Finland is partly interactive and partly individual art project of artists invited including conversations, installation, mixed media and historical documentation from archives.
A discussion will be arranged at the Finnish Pavilion in Venice and we will invite the spiritual leaders from Finland and experts in international political movements, religious leaders, artists, and curators.
Marja Kolu curator
contact marja.kolu@gmail.com
+358(0)503410232
www.marjakolu.fi
________________
Artists cv
http://yle.fi/aihe/rso-english
Tero Saarinen Company http://www.terosaarinen.com/en/
Hannu Lintu http://www.dacapo-records.dk/en/artist-hannu-lintu.aspx
Mika Taanila http://mikataanila.com/cv/
Stefan Bremer http://www.forumbox.fi/fi/jasenet/stefan-bremer/cv/
Raakel Kuukka http://www.forumbox.fi/fi/jasenet/raakel-kuukka/cv-64/
Jaakko Heikkilä http://www.galleriaheino.fi/tekstit/heikkila_cven.pdf
Risto Vuorimies https://fi.wikipedia.org/wiki/Risto_Vuorimies
Ari Jaskari http://materiaalit.internetix.fi/fi/opintojaksot/taiteilijatverkossa/jaskari/cv
Marja Helander http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/fi/taiteilijat/3152
Ulla Jokisalo http://helsinkischool.fi/artists/ulla-jokisalo/cv/
Ritva Kovalainen http://www.kovalainenritva.com/CV.html
Sanna Seppo http://www.sanniseppo.com/Sivusto/CV.html
Aimo Hyvärinen http://www.av-arkki.fi/taiteilijat/aimo-hyvarinen/
Marja Pirilä http://www.marjapirila.com/cv_pirila.pdf
Seppo Renvall http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/fi/cv/2719 http://www.av-arkki.fi/taiteilijat/seppo-renvall/
Markus Renvall http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/fi/cv/3417
Veli Granö http://veligrano.com/about/
Taneli Eskola https://fi.wikipedia.org/wiki/Taneli_Eskola
________________
Curator Marja Kolu cv
www.marjakolu.fi
Koulutus/studies
Master of Arts Jyväskylä University 2013-2014
Pietarin Taideakatemia, Academy of fine Art , St Petersburg 1987-1988
Kankaanpää art school 1979-1981
Curator / producer
PROJECT NUMBER ONE KUOPIO cooperation with Kuopio Dance and music festival 1997
http://www.arslibera.com/nayttelyt/?nayttely_id=28
MÄNTTÄ ART FESTIVAL MENTAL IMPRESSION 2001
Curator Marja Kolu Curator Marja Kolu wanted to play with associations. She collected an exhibition that could have been in the possession of a fictitious collector of contemporary art, thus presenting a showcase of today ́s art as versatile as possible. The result was a rich exhibition of high quality; Kolu specially wanted to highlight contemporary prints and photographs. The graphic prints were large-scale series with potency, bellowing at the audience from the rugged walls of the spirits factory.The issues raised by the exhibition curated by Marja Kolu were communality in art, change in the continuum of techniques, and feeling, smelling and hearing in addition to seeing. 75 artists participated in the exhibition. Outi Pieski FIM 50 000 Riikka Lenkkeri and Päivi Häkkinen-Marko Karpow- Joonas Salusjärvi shared FIM 10 000
http://www.mantankuvataideviikot.fi/index.php?k=100028
VÄNNER EMELLAN –YSTÄVIEN KESKEN /producer – Kuopion , Saarijärven ,Savonlinnan,Ahvenamaan taidemuseot, WTC –Stockholm, Norrtälje konsthall, Reykjavik ,Island 2001-2002 artists Marja Murminen, Kimmo Schroderus, Helena Byström, Charlotta Mickelsson, Mikael Gorlaski, Jaana Kautto, Eila Kinnunen
MUSTAA JA VALKOISTA – BLACK AND WHITE Ars libera Artists organization Kuopio, Varkaus Art museum, Lahti Taidepanimo, Stockholm, Finlandshuset, Oslo culture institute 2004- 2006
http://www.arslibera.com/nayttelyt/?nayttely_id=2
http://www.arslibera.com/nayttelyt/?nayttely_id=56
http://www.arslibera.com/nayttelyt/?nayttely_id=56
WOMEN AT WAR/ Kvinnor och Krig /producer - bildkonstprojekt kring märkesåren 1808- 1809- Västerbottens museum, Tobaksmagasinet Jakobstad, Härnösands konsmuseum Härnösand 2010
http://www.vbm.se/assets/files/Pdf/kviockri_katalog.pdf
________________
WHERE ARE YOU COMING FROM- MISTÄ TULET / curator
contemporary art from Finland, Russian, Sweden,exhibitions at Seinäjoki Art hall, Vaasa Art Hall,
PURNU ART CENTER summer exhibition 2014
http://www.hs.fi/arviot/n%C3%A4yttely/a1403583166790
https://jyrkiheikkinen.wordpress.com/kuvia-nayttelyista/
http://www.purnu.fi/english/
Yksityisnäyttelyt/own exhibitions
2014 Rites of Travel /performance / Vaasan rautatieasema
2013 PORTRETTIKIOSKI-popup-yleisötaidetapahtuma Vaasa
2012 Kelluvat Puutarhat / Fiskars
2010 Tanssin Aika Jyväskylän Matkakeskus Kaikki katoaa valkoiseen 2/ Tanssi Helena Ratinen/tilateos Marja Kolu
2009 Galleria Becker
2009 Galleria Rantakasarmi Suomenlinna Helsinki
2008 HYVÄ ESINE PAHA ESINE Suomen Ortodoksinen Kirkkomuseo
2007 Lönnströmin taidemuseo Studio
2006 KUNINKAAN SININEN GALLERIA AVA HELSINKI
2006 KUNINKAAN SININEN Galleria Becker Jyväskylä
1994 Joensuun Taidemuseo
1994 Temporales Joensuun Taidemuseon Galleria
1993 Galleria BE 19
1991 Galleria Vapauden Aukio,H:ki
1991 J:kylän taiteilijaseuran galleria
Yhteisnäyttelyt/group exhibitions
2014 Performance Rites of travel/ Reseoffren / Matkauhrit Vaasan Rautatiesaema
2014 Mahtavat menopelit / Marvellous vehicle Kuopion Taidemuseo
2014 13.10.2013-16.2.2014 Lasten Juhlat -Kajaanin taidemuseo
2013 Vaasan taiteilijaseuran vuosinäyttely Pohjanmaan museo
2013 DIALOGUES -TIKANOJAN TAIDEKOTI VAASA
2009 Jyväskylän taiteilijaseuran 64 vuosinäyttely
2008 Jyväskylän taiteilijaseuran 63. näyttely Keski-Suomen Museo
________________
2007 PURNU
2006 INTIIMI MÄNTÄN KUVATAIDEVIIKOT
2006 AIKA ENKELI Ortodoksinen Kirkkomuseo Kuopio
2005 Raakalautaa Hankasalmen asema
2003 techNOLOgy Galleria Pinachoteca Jyväskylän yliopisto
2003 Jyväskylän Taiteilijaseuran Vierailunäyttely Pieksämäen Poleenissa
2002 Avannolla Kehrääjä- Hevimetallica Kuopion Taidemuseo
2001 Suomen Tait.seuran 105. näyttely, Taidehalli Helsinki
2000 TAMPEREEN VALTAUS Lenin-museo Tampere
1998-2005 Jyväskylän Taiteilijaseuran vuosinäyttelyt
1998 RUPLA yhteisötaideteos Kuopio
1994 XL-taidemessut Turku
1993-1994 Kuopiolaista nykytaidetta Kajaanin,Kemin taidemuseot 1993,94
1992,1995 Kuopion läänin aluenäyttelyt
Kansainväliset näyttelyt/exhibitions abroad
2002 Jine Finsko-Muu Suomi Bayer& Bayer Gallery Praha
2001 Northen Postmodernism Fayerweather Gallery Virginia University
2001 Vänner Emellan, World Trade Center Tukholma
1998 Borey Art Gallery, St Petersburg
1995 Chiang Mai Social Installation CMSI,Chiang Mai Thaimaa
Kokoelmat/collections
Kauko Sorjosen säätiö
Oulun Taidemuseo
Jyväskylän Taidemuseo
Kemin Taidemuseo
Kys
Kuopion Kaupunki
Kuopion Taidemuseo
Julkiset teokset/public works
RASTATUKKAINEN SOFFA 2008 Jyväskylän Lutakon Puisto
AATAMIN PURAISU 2007
MOLSKIS JA PISARA,OUKS,Oulun Taidemuseo 2004
________________
TÖPSELIT seinämosaiikki Kuopion energia 1996
KUPERKEIKKA Seinämosaiikki Vieremän koulukeskus 1992
LIP-LA-TUS seinämosiikki Sektorin Liikekeskus Kuopion Tori 1988
Jäsenyydet/membership
Pohjalainen taiteilijaliitto
Kuopion Kuvataiteilijat Ars Libera ry
Suomen Kuvanveistäjäliitto
Jyväskylän Taiteilijaseura 1999-2009
Muut/Other
Kuvataiteen läänintaiteilija/ Regional artist in visual art 1998-2002
Mäntän kuvataideviikot kuraattori / Curator Mänttä art weeks 2001
Mustaa ja valkoista kuraattori / Black and white curator/
Kuopio kuvataiteilijat Ars libera 2004-2006
Kuvataiteen läänintaiteilija / Regional artist in visual art 2010-2013
Purnu taidekeskus kuraattori / Curator Purnu Art Center 2014
Yhteisötaide
Yhteisötaide , ohjaaja, taiteellinen johtaja kuvataiteilija Marja Kolu
Palasista kokonaisuus , Palosaaren lähiötaidepaja,kooste Palosaaren torille mosaiikkilaatat 2015- 2016
Portrettikioski-muotokuvapaja Vaasan sisäsatamassa 2014

Born in Finland – Schools out!
Project proposal to the Pavilion of Finland at the Venice Biennale 2017

Visual artist Marja Kolu

Statement

Religion is gaining more and more power in global politics, both in Finland and around the world. Conservative values are popular. The willingness to submit to collective norms has diminished but taken other forms. President Sauli Niinistö ended his New Year speech by wishing Gods blessing to citizens in Finland 2016.

Nationalities and nations are on the move – the movement is larger and more global than ever before. War, religion, poverty, violent politics, oppression, terrorism and climate change are some of the reasons why people have to leave their homes.

At least two common things are similar to global life in the past and in the future – religion and education. The installation Born in Finland is built within an architectural structure and synthesis of a school and a church. It gathers icons and phrases that are common phenomena behind newborn nations.  The school buildings and churches in Finland make a visual time machine of over 70 years and were usually designed by skilled architects.

The installation Born in Finland borrows the constructions of both schools and churches and is built as a synthesis of them. Inside the structure there are benches and virtual people from the past who become active via sensors when visitors step into the space. The virtual inhabitants will be sitting on the benches telling their stories, stories about going to church and to school. Some virtual inhabitants will repeat phrases while others will just be silent. The installation is in constant movement and the scene/stage is a construction of symbols and elements that are common in nationalism - positive and negative - like the Finnish flag or heraldic forms - that react when you move. The story of how ideologies and religions are connected and have an influence to our behavior is shown visually.

The artists claims that behind Finland’s independence  - as well as for sure in many other independent countries - there are features and phenomenon which have not been explored, discussed, manifested in artistic discussion or else way- this is a very challenging item and the title given by Frame for theme 2017 at Venice is large and trying embracing whole world.

Visually and artistic, buildings as the symbols of education and spiritual life. Showing the power of institutions and how the education religion are combined in the big movements in nations. When there is a try to destroy a nation the enemy destroys first the national archives, libraries, museums. For the most conflicts in the world exist because of the deep religious differs and the other reason is in lack of education and that cause poverty and ability to survive in own home country. Lack of democracy and unfair dealing of welfare.

My way, chosen aspect and installation is one way to handle and try to explain how religious and educational values and structures behind the phenomena influence to that why Finland came during last 5-7 years from peaceful welfare country to hateful, aggressive, sickness country and the Finnish government first time after independence is damaging higher education dramatically.

Why is the education, values, aims in education important to give attention in society? Finland is less independent when celebrating 100 years of independence. And why is that? The spiritual atmosphere

 

Coathanger at culturecenter Hanasaari 

Design-oh jeah! Cheap and good?

Clothehangers now!

Jippii

I promise to begin to write here again- it is been a while I haven´t been here- lots of things has happened during those 4 years I did not comment anything - but I think you have to have something interesting to tell or write of things that arise feelings and kicks to readers- But here we go-Not yet sure if I write in english ( just to get better in english writing and learn )or in finnish. It depends - But come along- I will focus on always irritating and exciting theme as design - in bad and good -

KONE NIMELTÄ KURAATTORI OSA I

Seminaarisarja kuraattorin työstä alkaa Kiasmassa 12.3.2010
KONE NIMELTÄ KURAATTORI: Itsenäisen kuraattorin arvoverkko

Aika: Perjantai, 12.3.2010 klo 12–16:30
Paikka: Kiasman Seminaari-tila
Järjestäjätahot: Suomen Kuraattorien Yhdistys SKY ry ja Nykytaiteen museo Kiasma
Seminaari on maksuton ja avoin kaikille!
Suomen Kuraattorien Yhdistys SKY ry ja Nykytaiteen museo Kiasman museopedagoginen osasto järjestävät vuoden 2010 aikana yhteistyössä neliosaisen KONE NIMELTÄ KURAATTORI -seminaarisarjan, jossa tarkastellaan kuraattorien ammattikuvaa useista eri näkökulmista. Seminaarisarjassa pohditaan alan ammattilaisten kanssa muun muassa kuraattorin työskentelymahdollisuuksia ja -metodeja sekä työoikeuksia ja -velvollisuuksia. Lisäksi seminaareissa käydään läpi kuratoinnin työprosessia sekä globaalin työskentelykentän mahdollisuuksia. Seminaarisarjan kautta SKY pyrkii vakiinnuttamaan kuraattorien ammattinimikkeen sekä tekemään kuraattorien työtä ja työnkuvaa tunnetuksi.
Seminaarit järjestetään Kiasman Seminaari-tilassa perjantaisin 123., 7.5. (huom.! muuttunut päivä), 10.9. sekä 12.11.2010.
Seminaarisarjan avauksessa perjantaina 12.3. aiheena on itsenäisen kuraattorin arvoverkon määritteleminen. Tähän sisältyy muun muassa kuraattorin ammatillinen toiminta sekä oman ammattilaisuuden määritteleminen suhteessa taiteen kenttään ja työmahdollisuuksien luomiseen. Ensimmäisen seminaarin kolme pääpuhujaa ovat Kiasman vs. kokoelmaintendentti ja vs. johtaja Pirkko Siitari, pariisilaisen Jeu de Paume -museon kuraattori Manuel Cirauqui (ES/FR) sekä kuvataiteilija ja itsenäinen kuraattori Minna L. Henriksson. Puhujat esitelmöivät omasta työstään sekä oman kuraattoriutensa määrittymisestä. Kommentaattorit Otso Kantokorpi, taidekriitikko ja kuraattori, sekä Henna Paunu, Rauman taidemuseon amanuenssi, avaavat esitelmät yleisön keskusteluun.
Seminaari järjestetään yhteistyössä Helsinki International Artist in Residence Programme HIAPin kanssa.
Seminaarin puheenvuorot sekä keskustelut pidetään suomeksi ja englanniksi. Jokaisen puheenvuoron jälkeen on varattu aikaa sekä kommentteihin että yleisökysymyksiin.
Ohjelma:
12.00 Seminaarisarjan avaussanat ja esittely: SKY:n puheenjohtaja Aura Seikkula sekä Kiasman vastaava museolehtori Sanna Hirvonen
12.30 Pirkko Siitari, vs. kokoelmaintendentti ja vs. johtaja, Nykytaiteen museo Kiasma
13.30 Manuel Cirauqui, kuraattori, Jeu de Paume, Pariisi
14.30 Kahvitauko
15.00 Minna L. Henriksson, itsenäinen kuraattori ja kuvataiteilija
16.00 Yhteenveto
16:30 Tilaisuus päättyy

MUISTIINPANOJA SEMINAARIN PUHEENVUOROISTA

Tilaisuus alkoi Kiasma-auditoriossa Suomen kuraattoriyhdistyksen puheenjohtajan lyhyellä esittelyllä kuraattoriyhdistyksen toimintaperiaatteista, päivän seminaarin sisällön esittelyllä.Puheenvuorot sisälsivät pohdintaa itsenäisen kuraattorien ja museoissa toimivien kuraattorien työn eroavaisuuksia sekä kuraattorien arvomaailmoja, toimintaympäristöjä.

Kokoelmaintendentti Pirkko Siitari aloitti puheenvuorollaan kertoen omista kokemuksistaan kuraattorina toimimisesta, näyttelyiden rakentamisesta,sisältöjen synnyttämisestä. Siitari on toiminut parinkymmenen vuoden ajan kuvataiteen eri tehtävissä.
Siitarin ura kuraattorina alkaa pohjoisesta Oulusta, Pohjoisen valokuvakeskuksen toiminnanjohtajana- Suomessa toimii tällä hetkellä kymmenen itsensä valokuvakeskukseksi laskevaa yhdistystä http://fi.wikipedia.org/wiki/Valokuvakeskus.

Pirkko Siitari on koulutukseltaan filosofian maisteri. Hän on opiskellut taiteen teoriaa Jan van Eyck Akatemaissa Hollanissa.
Kuraattorina Siitari on toiminut seuraavissa näyttelyissä Ajan kuva- väkivalta 1994, Reading Room 1995 yhteistyössä Renee Turnerin kanssa , MAP- Media Art Project 2007 yhteistyössä Leena-Maija Rossin kanssa, vuosina 2004 -2008 hän toimi ensimmäisenä ammatimaisena museon johtajana Keravan Taidemuseossa.
Siitari on toiminut Suomen Valokuvataiteen museon näyttelypäällikönä.
Eli varsin monipuolinen ja moniolosuhteinen tausta puhua päivän aiheesta: Kone nimeltä kuraattori.

Pirkko Siitarin aloitti kuratoinnin 90-luvulla. Suomessa vallitsi tuolloin lama.
Siitarin mielestä kuratointiin vaikuttaa merkittävästi missä toimintaympäristössä työ suoritetaan, milloin ja mitä esitellään.
Hänen mielestään on oivallista työskennellä kuraattorina työpareina.
Kuraattorin työ ei ole työskentelyä tähtenä tähtien kanssa vaan työ voi käsittää siivousta, tiedottamista, taiteilijatapaamisia, matkajärjestelyjä - mitä tahansa inhimmillistä toimintaa taiteilija- ja teosvalintojen lisäksi hänen kokemuksestaan.

90-luvulla kun hän aloitti kuraattoritoiminnan valokuvataide nosti suosiotaan ja yhteiskunnallisen valokuvataiteen esiinmarssi monine muotoineen tuli yhä enenevässä määrin osaksi suomalaista näyttelytoimintaa museoissa ja gallerioissa- toisaalta oli yhteiskunnallista tilaustakin ,valokuvaamalla pystyttiin nopeasti dokumentoimaan ja ottamaan kantaa yhteiskunnallisiin tapahtumiin kansallisesti ja kansainvälisesti. Valokuvan keinoin oli nopeaa olla ajankohtainen. Teemoja olivat Ajan Kuva Väkivalta 1994, Bosnia, lama, työttömyys.
Kolmas sektori alkoi tuottamaan näyttelytoimintaa Oulun taidemuseon ohella.Näyttelytilat saatiin Oulun Taidemuseolta.
Tyypillistä ajalle oli yhteistyö eri julkisten toimijoiden kesken kuten yhteistyö Jyväskylän yliopiston Valtio-opin laitoksen kanssa / Matti Vuorio -Rosa Liksom :Tappo.
Siitari korosti laajaa yhteistyötä tutkijoiden , taiteilijoiden ja kirjailijoiden kanssa.Syntyi Rovanimen taidemuseolle näyttely Siirtymiä kuraattoriparina Leena Lohiniva.Metodi -Call for Papers 1994.
Ei ollut käytettävissä tuolloin googlea taiteilijahakujen apuna - tietoja taiteilijoista haettiin erilaisten kontaktipintojen välityksellä, viidakkorumputekniikalla.
Siitarin mukaan näyttelystä tuli sillisalaattia, mutta kokemus oli monimuotoisuutensa vuoksi merkittävä ja opettavainen.
Nykyisin valokuvakeksukset ovat enemmän tuottajan rooliin; on syntynyt kansainvälisiä valokuvataiteen residenssejä, joiden yhteydessä vieraileva taiteilija järjestää näyttelyn ja mahdollisesti työpajoja.
Valokuvakeskuksissa ja muissa aiemmissa eri kuvataiteen toimintaympäristöissä Pirkko Siitari koki,että kuraattori teki kaiken maan ja taivaan välillä ja sisällöille jäi liian vähän aikaa. Nykyaikana taas museoissa työskeneteleviltä toimijoilta vaaditaan tuloksellisuuden ja houkuttelevuuden nimissä yhä tiuhempaan vaihtuvia näyttelyitä , mitä Siitari piti huonona ilmiönä nykyajassa.
Enemmän pohdittuja, syvällisiä , kestäviä näyttelyitä hitaamassa syklissä hän linjaa.
Valokuvataiteen museon näyttelypäällikönä työskennellessään hän pohti eroja valokuvakeskuksissa toimimiseen. Erona oli tietenkin isommat resussit ja runsas asiantuntijajoukko,joilla kaikilla oli omat erityistehtävät - enää ei tarvinnut suoriutua kaikesta,sai keskittyä sisältöihin. Teemoja olivat tuolloin kotialbumit ja valittiin aiheiksi yleisölle esimerkikiksi Minä ja Eiffel-torni.
90-luvulla tuli myös lakiuudistus samaa sukupuolta olevien parien mahdollisuudesta rekisteröityä ja aiheesta valmistui valokuvateoksia.
2004 siirtymisestään - Keravan Taidemuseotlle Siitari luonnehti , että museo oli enemmän unelma museosta kuin museo; rahaa ei ollut lainkaan käytettävissä. Kaksi palkattua työntekijää. Tuolloin tuotettiin omia näyttelyitä yhteistyössä taiteilijoiden kanssa.Yhdessä hankittin rahat ja toteutettiin näyttelyt.Kuten näyttely Havainto ja Utopia -nykytaidetta Mongoliasta- näyttelyssä mukana muukin näkökulma kuin maantieteellinen.Instituutio avasi ovensa , antoi tilat , Keravan taidemuseon nimen , taiteilija-kuraattoriparityöskentely oli jo Siitarille tuttua- uskalsi ottaa riskin , vaikka Mongolian nykytaide ei herättänyt innostusta rahoittajissa.
Kiasmaa toimintaympäristönä hän luonnehti kokoelmanäyttelyiden esittelypaikkana ja hänen mielestään kokoelmanäyttelyiden kokoamiseen tulisi olla riittävästi aikaa ja niiden tulisi olla esillä pitempään eli näyttelyiden vaihtoaikataulu on nykyisellään liian kiivas ja sisällöt kärsivät.
Miten määritellä kuraattori?
On väitetty, että kuraattori vie taiteilijan aseman näyttelyssä , kuraattori rakentaa oman taideteoksen käyttäen astinlautanaan taiteilijoita.
Kuraattorin tehtävä on sijoittaa kuvataiteilija näyttely-ympäristöön siten , että taiteilija on näyttelyssä mukana omalla teoksellaan, sisällöt määrittyvät teoksen ehdoilla, ei niin mitä viereen viritetään. Kuraattori ei tee työtään yksin painottaa Siitari. Kolmikanta Taiteilija -Yleisö - Taidelaitos - ne kolme asiaa toimivat hyvin suunnitelussa ja rakennetussa näyttelyssä.
Haasteiksi Siitari toteaa laitosten ja järjestelmien ajan viemisen , kuratoinnin lisäkai taidelaitosten tulee taipua ja olla muutakin kuin valkoinen laatikko tai musta laatikko- muunkinlainen suhde taiteeseen esim taiteeseen , jota ei toteuteta seinien sisällä.
Yhteenvetona Siitari totesi , että yleisö saattaa loukkkaantua ja närkästyä kantaaottavista teoksista.Esim Ympäristökatastrofeja tai väkivaltaa käsittelevät kuvat saavat yleisön reagoimaan mielipidesivuilla .
Onko kahdenkymmenen vuoden aikana muuttunut yleisön taiteilijoiden välinen vuorovaikutus?
Siitarin mielestä on. Kantaaottava nykytaide ei tökkää yleisöä silmään. Hän muistuttaa , että työskennellessään Pohjoisen Valokuvakeskuksessa parikymmnetä vuotta sitten , pyrittiin valkuvataiteella rikkomaan rajoja.
Kun taas Valokuvataiteen museolla hän sai olla enemmän historioitsijan roolissa ja keskittyä enemmän sisältöihin.
Miten olennaista kuraattorille on tuntea museon, taidelaitoksen toimintaympäristöt?Päästä ylittämään ennakkoluuloja? Onko itsenäinen kuraattori vapaampi kuin kulttuurilaitoksissa työskentelvä?
Siitari haluaa lisää poikkitaiteellista ja - tieteellistä toimintaa ja lisää seminaareja aiheesta.
Käytäntö ja teoria -näyttelyprosessin kuvausopus tekeille!

Osa II seminaarista lähiaikoina

Marja

%-PERIAATE-EVÄSTÄ TURKKUSEST!

Julkisen taiteen hinnoittelu - ja neuvottelutaidot-seminaari
Aika torstai 18.2 klo 13-17 Tyksin Auditorio Turku


Osallistuin Julkisen taiteen hinnoittelu- ja neuvottelutaidot seminaariin Turussa.
Taideaalto- hanke järjesti sarjassaan kolmannen seminaarin.Tarkoituksena edistää edelleen yksityisten rakennuttajien julkisia taidehankintoja - hanketta rahoittaa Varsinais-Suomen maakuntarhaston kehittämisrahasto kahden vuoden ajan.

Seminaarin avasi suunnitelija Millla Järvipetäjä kertoen Taideaallon tavoitteista
Milla Järvipetäjä Taideaalto
Taideaalto kannustaa taidehankintoihin
Taideaalto kannustaa rakennuttajia taidehankintoihin ja prosentti toteuttamiseen. Se lisää rakennuskustannuksista taiteeseen –periaatteen taiteilijoiden valmiuksia tehdä tilausteoksia ja asiakkaan huomioon ottamista julkisissa ja yksityisissä tilauksissa. Hanke herättää rakennusteollisuuden kiinnostuksen taiteilijamallistojen toteuttamiseen.
Hanke toteutetaan maakunnan kehittämisrahalla Taideaalto on kaksivuotinen julkisiin taidehankintoihin keskittyvä hanke Varsinais-Suomessa. Varsinais-Suomen taidetoimikunta tekee hanketta yhdessä Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin ja Turun taideakatemian kanssa.

Taideaallon tavoitteet ovat:
1. Julkisten ja yksityisten taidehankintojen lisääminen
2. Uusia innovaatioita ja taidetuotteita rakentamisen ja taiteen kohtaamispisteissä
3. Taiteilijoiden taidot toteuttaa julkisia taideteoksia paranevat ja he  huomioivat asiakaslähtöisyyden teoksia suunnitellessaan ja toteuttaessaan
Taustaa: T-sairaalan taidekokoelma
Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri hankkii Tyksin T-sairaalan laajennusosaan laajan taidekokoelmaan vuosina 2009-2011. Taideaalto -projekti laajentaa taidehankintojen vaikutuksia Tyksin ulkopuolelle ja nostaa taidehankinnat  valtakunnalliseksi esimerkiksi.
Sairaanhoitopiiri vastaa yksin T-sairaalan taidehankinnoista.
T-sairaalan laajennus ja taidehankinnat luovat hankkeelle ainutkertaiset puitteet; ilman suurta maakunnallista rakennushanketta Taideaalto olisi mahdoton toteuttaa. Mittava rakennushanke ja sen lukuisat toteuttajayritykset luovat hyvän kontaktiverkon, jonka avulla Taideaallon vaikuttavuus kasvaa.
Ensimmäinen seminaari 18.2.2010

Taideaallon ensimmäinen taiteilijoille suunnattu tilaisuus käsittelee Julkisen taiteen hinnoittelu - ja neuvottelutaitoja.Käsitellään taideteoksen tilaamista, kilpailuihin ja tarjouspyyntöihin vastaamista, teosten hinnoitteluun liittyviä kysymyksiä sekä dialogia taidehankinnan eri osapuolten välillä. Tilaisuudesta vastaa Taideaalto-hanke ja Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemian Taide julkisissa tiloissa - erikoistumisopinnot ja täydennyskoulutus.
Turun seminaarin ohjelmassa oli viimetipan muutoksia ja henkilövaihdoksia , mutta henkilövaihto oli hoidettu hyvin ja tilalle saatu korvaavia asiantuntijaluennoitsijoita lyhyellä varoituksella
Turun museotoimen apulaisjohtajan Päivi Kiisken ollessa estynyt puhumaan seminaarissa julkisen taiteen valintaprosesseista tilalla esitti näkemyksiään Turun kaupungin asemakaavapäällikkö Timo Hintsanen puhuen kaupunkiarkkitehtuurin ja julkisen taideteoksen suhteesta.Hän myös perusteli hyvin julkisia taideteohankintoja:
1.Taide lisää raknnusten ja alueiden taloudellista arvoa
2.Lisää vetovoimaa alueelle
3.Lisää hyvinvointia arjessa.
4.Töitä taiteilijoille
Hänen mielestään taideteos otetaan liian myöhäisessä vaiheessa budjettiin. Edelleen hän esitti,että %-periaate tulee ottaa huomioon varsinkin julkisessa yhdyskuntarakentamisessa kuten katurakentamisessa ja viher- ja puistoalueiden suunnittelussa Esimerkiksi hän otti Lohja-Muurla moottoritien rakentamisen , jossa yksi kilometri maksoi 5 Miljoonaa euroa- otetaanpa siitä 1% taidehankintaan! Turussa osayleiskaavassa %-periaatesuosituts- ei siis pakko.Ongelma on ,että puuttu valvonta, vrt rakennusvalvonta- eli käytännössä jokaisessa alueen kohteessa tulee olla taideteos toteutettun!. Edelleen problematiikkaa,vaikea sisällyttää määräyksiä, miten taideteos päätyy kaupunkitilaan
Niissä budjetit ja volyymit ovat isoja ja niihin sisältyy aina varaus 5- 10% - ennalta arvaattomien kulujen osuuteen aina - Timo Hintsasen mielestä tähän saumaan tulisi taideteokset budjetoida- hän oli sitä mieltä , että tällainen ensivalmisteluissa ja suunnitelmissa mukana oleva taidehankinta olisi erityisen järkevää ja mielekästä kaikille osapuolille. Taide näkyy aivan liian aneemisesti julkisessa rakentamisessa- enemmän käytännöksi hän toivoi julkisten taidehankintojen muotoutuvan .Luvaten jatkossa itsekkin nostaa asiaa esiin tulevissa kaavoituohjelmissa Turussa. Esimerkkeinä Hintsanen mainitsi Kakolan alueen rakentamisen , Linnanfältti, Telakkaranta,Penninsilta., Turussa uusimpina rakennettavian alueina. Ongelmia ovat myös rakennussuunnitelma ja toteutus ei ole järjestelmä kuten Oulun %-periaatemallissa.Ongelma myös julkisten hankintojen kilpailuttamisen vaatimus- miten ohitetaan?. Meluesteiden suunnittelukilpailu ei lisännyt kustannusarviota vaan imgoarvoa - saatiin pakollisista seinäkkeistä hyvän näköisiä.

Puute on , että ei ole toimijaa rakennuttajien - usein teknisen viraston ja taiteilijoiden välissä esittelemässä asiaa- Tällainen taho voisi olla kaupunkien ja kuntien kulttuuritoimen , taidemuseon ja rakennuspuolen edustajista koottu työryhmä, joka toimisi siis kuten muutkin julkiset työryhmät ja hankinnat olisi kirjattu kaavoitukseen maininnalla ,että alueen rakentamiseen ja suunnitteluun tulee sisältyä julkisia taidehankintoja kuten Arabianranta tai Tiepiirien maisemointiin ja taidetoshankkeet kuten Savokarjalan tiepiirissä pohti Timo Hintsanen.Hänen mielestään prosenttiperiaate on eriomainen tapaa kohentaa ympäristön arvoa ja viihtyvyyttä.
Kuvataiteilija Milja Viidan puheenvuorossa käsiteltiin taiteilijan ja tilaajan sopimuksen ehtoja, taiteilijapalkkaa , kuluerittelyä, ruohonjuuritason ongelmia ja käytännön esimerkkiä immateriaalisen teoksen tilaamisesta. Milja Viita oli voittanut kilpailun, jossa Siemenpuusäätiö etsi Sademetsien suojelua edistäviä taideteoksia multimedian keinoin.He hankkivat kertakorvauksella Milja Viidan multimediateoksen ja esitysoikeuden teokseen. Teos toimii myös Siemenpuusaäätiön mainoksena yhteistyötahoille.
Milja Viita ei kokemattomana ollut laatinut kustannusarviota ja kokonaisbudjettia kunnolla. Hän oli määritellyt oman taiteilijapalkkion liian pieneksi .
Onneksi tilaaja oli varautunut kulumenoihin taiteilijapalkkion lisäksi ja Milja Viita sai hankeesseen myös tuottajan muutaman kuukauden ajalle. Teos kuvattiin Keniassa ja Suomessa ja teoksessa lapset esittivät sukupuuttoon kuolevien lintujen lauluääniä kuorona Keniassa ja Suomessa luonnossa metsässä , hakkuualueilla. Kuvauskalusto, kuljetus,lintujen aitojen lauluäänien taltiointi luonnossa, tulkkaus ovat isoja kulueriä puhumattakaan matkustamisesta mantereelta toiselle useksi viikoksi.
Valaisevaa oli Milja Viidan esityksessä kuinka monia asioita aloittelevan taiteilija tulee tietää sopimuksia laatiessaan.Ettei unohdu oma eläketurva, alv , verotus.
Salosta piti olla kaupungin arkkitehti Lauri Holmen kertomassa Salon kaupungin jo useampikymmenvuotista julkisen taiteen %-periaattekäytäntöä - hän oli sairastunut ja hänen tilallaan oli Salon taidemuseon vs.amanuenssi Ulla Leino. Lauri Holmen oli antanut hänelle viestiä seminaarituomisiksi:Holmenin mielestä tekninen virasto on avainasemassa taideteoksia hankittaessa.Lisäksi hyvää esimerkkiä voi ottaa renesanssista - insinöörit , muotoilijat , arkkitehdit , taiteilijat tekivät saumatonta yhteistyötä. Holmen hehkuttaa myös Bauhaus -henkeä, jossa taiteilijat ,arkkitehdit, insinöörit puhalsivat yhteen hiileen. Kilpailulla ei saada parasta lopputulosta- parasta on tilata taiteilijalta suoraan hän myös toteaa terveisissään
Salon taidemuseon vs amanuenssi Ulla Leino esitteli Salon taidemuseon hankintoja ja sijoittamisia kaupunkiympäristöön Salon taidemuseon nettisivustojen avulla 70-luvulta lähtien- isoja ja pieniä taideteoksia- kuvaavaa Salon kaupungin hankinoille oli, että teokset olivat enimmiltään yksittäisiä veistos tai maalaushankintoja , ei niinkään isompia ympäristötaiteellisia hankintoja , jotka olisivat olleet mukana raknnuksen tai aluesuunnittelun alusta lähtien.Ulla Leino totesikin , että kyse on

Milla Järvipetäjä puheenvuorossaan pohti miten julkinen taideteoshankinta kannattaa toteuttaa :onko kutsukilpailu, kaikille avoin kilpailu, suora tilaus tekijältä. Hän pohti kipailuehdotusten laatueroja- hyvä ja huono kilpailuehdotus.
Usein julkisiin tiloihin hankitaan taidetta kilpailuilla- määritetään mittakaava , materiaalivalintoja, teknisiä ja laadullisia vaatimuksia. Huonossa ehdotuksessa ei välttämättä ole huomioitu ,että pienoiskoossa esitetty kappale ei luonnollisessa koossa sovi annetuun tilaan. Teoksen materaali saattaa olla ulkotilaan arkaluontoinen, ilkivallalle altis tms. Teoksen kirjallisen selvityksen osuus saattaa olla liian ylimalkainen ,samoin budjetti ,jolloin koko ehdotus on epämääräinen vaikka idea voisi sinänsä olla toimiva ja kiehtova.
Hyvä ehdotus on luonnosteltu annettuun mittakaavan , tehty 3 d -mallinnos annettuun tilaan, kustannusarvio ja kirjallinen osuus käytetyistä materaaleista ja tekniikasta käyvät ilmi hyvin.
TYKS:nT-sairaalan taidekoordinaattori Matti Tainio puhui puolestaan muotoilija Susanna Hoikkalan -Designmachine-tilalta T-sairaalan taidehankintojen yleisistä periaatteista, ongelmista ja ratkaisuista.
Matti Tainio totesi aluksi,että oli vaikea saada aikataulullisesti kaikki toimijat kokoukseen; kiireinen arkkitehti Paatelainen, rakennuttajat, taiteilijat.Integroituminen sairaalaan rakentamiseen, miten isoja teoksia saat sijoitettua, jotta eivät häiritse hoitoja.
Rakentajan odotukset - mitkä ovat oikeutettuja? Henkilökunnan huomioon ottaminen; puhuminen ja tiedottaminen Hänen roolinsa oli toimia ison rakennushankkeen rakennuttajien, suunnittelijoiden , sairaalanjohdon ja taiteilijoiden yhteyshenkilönä ,KÄTILÖNÄ -VIESTINVIEJÄNÄ niinkuin hän ilmaisi.
Valaisevaa oli hän todetessaan,että hänen työnsä olisi pitänyt alkaa vuotta aiemmin,eikä vasta 2008, jolloin rakentaminen oli jo täydessä vauhdissa.
Luottamuksen saavuttaminen rakennuksen suunnittelijaan ja siltojen ja yhteistyön rakentaminen eri osapuolien välillä olisi tullut aloittaa samaan aikaan kun rakennuksen suunnitteluprosessi. Nyt hän totesi , että kaikilla oli jo kiire ja taideteoksista neuvotteleminen ja niiden sijoittaminen hyväksymisen jälkeen tiloihin juoksutti ja etsinnässä olivat vastuuhenkilöt työmaalla.
Sitouttaminen taiteeseen tuli hiukan jälkijunassa.T-sairalaan hankkeen hän totesi olleen mielenkiintoinen työtehtävä omine erityispiirteineen; sairaalaan tullaan monessa mielentilassa ja monesta syystä,siellä joutuu olemaan viikkoja, kuukausia tai vain muutaman tunnin. Seinille ei voi laittaa mitä tahansa kuvaa. Ketään ei saa loukata.
Lopuksi Varsinais-Suomen taidetoimikunnan uusi , nuori performanssin läänintaiteilija Leena Kela valotti näkökulmaa taiteilijan sosiaalisista taidoista erilaisissa tilanteissa taiteen tekijänä, markkinoijana, esittäjänä, opettajana. Esimerkkinä hän käytti maakuntaliiton häneltä tilamaa lahjaperformanssiteosta omalle kotikunnalleen.Leena totesi yllätyneensä kuinka hyvin paikalliset ottivat performanssin vastaan ja kohtaaminen oli onnistunutta. Hän oli ollut itse ennakkoluuloisempi omia kotikuntalaisiaan kohtaan kuin he häntä performanssitaiteilijaa kohtaan. Teos käsitteli oman alueen läheisiä asioita.Ihmiset ottivat sen omakseen Kuusamossa. Kela kehotti tutustumaan Marja Sakarin ja Otso Kantokorven julkaisuun Mistä Taiteilijat on tehty? Kirja liittyy Kiasmassa esillä olleeseen näyttelyyn Silmä ja Mieli.
Mistä on taiteilijat tehty? liittyy Nykytaiteen museo Kiasman ja Suomen Taiteilijaseuran yhteistyössä kokoamaan STS:N 140-vuotisjuhlavuoteen kuuluvaan näyttelyyn Silmä ja mieli. Kirja valottaa taiteilijan – tai erilaisten taiteilijoiden – luomisprosessia alkaen aina arkisesta olemisesta, havainnon ja ideoiden moninaisista syntyhetkistä. Kirjassa on haastatteluita ja taiteilijoiden omia tekstejä sekä kaksi laajaa johdantoesseetä. Mukana olevat taiteilijat: Annette Arlander, Tuija Arminen, Pirjetta Brander, Teuri Haarla, Ritva Harle, Gun Holmström, Markus Konttinen, Marcus Lerviks, Ulla Liuhala, Jaakko Niemelä, Kirsi Peltomäki, Outi Pienimäki ja Ossi Somma.

Lopuksi seminaarissa pohdittiin alueellisten taidetoimkuntien roolia julkisten taideteosten hankintaprosessissa; todettiin
Alueelliset taideoimikunnat ovat persuksille potkijoita , aloitteentekijöitä
Vertaistuki taiteilijoille
Läänintaiteilijoiden - aluetaiteilijoiden työpanos
Verkosto laaja toimikunnilla julkisen kulttuurihallinnon eri tahoille, pääsihteerin vaikutukanavat , arvovalta
Tiedotus toimikunnista kentälle
Opastus, kontaktit
Lopuksi Taideaallon Milla Järvipetäjä totesi , että kevään aikana järjestetään tutustumismatka Tukholmaan staten kulturådetin julkiset taideteokset ulkotiloissa ovat opintoretken kohteena -aiemmin on käyty tutustumassa sairaaloiden ja muiden julkisten sisätilojen taidenakintoihin. Matka järjestetään toukokuussa ja hinta on 200 euroa - ilmoitetaan myöhemmin tarkempi ajankohta.
Milla Järvipetäjä kiitti osallistujia ja luennoitsijoita vilkkaasta vuorovaikutteisesta seminaarista.