Blogiarkisto

sunnuntaina, maaliskuuta 20, 2005

Kulttuuria ja roskia!

Hei!

Valokuvataide jatkaa maailmanvalloitustaan! Jopa niin lujaa, että ilmiötä aletaan tutkimaan!Jännittävää, oma keskeneräisen opintotutkielmani aihe vuodelta 2002- idea ja käsikirjoitus- on Taiteen liikkuvuus Periferiasta suuriin Taidekeskuksiin ja Suomesta Ulkomaille!Kansainvälisen taiteen viennin kuviot; Ketä viedään, miten viedään ja Ketkä vievät?
Niinpä olivat Rossi ja Karttunenkin päätyneet samoihin portinvartijoihin kuin minäkin, 3 galleriaa Helsingissä , pari kriitikkoa, muutama museojohtaja , Frame.
Aihetta on tutkittu vähän Suomessa.Parin viime vuoden aikana joukko taiteilijoita on omatoimisesti alkanut liikua ja luonut oman kontaktiverkon ohi esim Helsingin gallerioiden ja museoiden. Jo muutamassa vuodessa taiteen kansainvälistyminen on demokratisoitunut ja viuhka laajempi. Johtuen esim. nuoremman polven taiteilijoiden
kielitaidon paranemisesta ja OPM:n matka-avustusten kasvusta.

Väitöskirjan Taiteen liikkuvuudesta gallerioista ja taiteen myynnistä Euroopassa on kirjoittanut Annukka Jyrämä Helsingin Kauppakokorkekoulusta.
Linkki http://www.helsinkibusinesscampus.fi/HELSINKI/HELSINKIFIN/Tutkimus_Tutkimusprojektit.htm
OPM:llä on tutkittu sosiaalisia ja muita taiteilijan elämän kuvioita.Vailla Seuraamuksia.


Sunnuntain HS:n kulttuurisivuilla oli Valokuvataiteen kansainvälistymisen tutkimushankkeen esittely.Odotamme jännittyneenä lopputulosta.Oma tutkimusopin-näytetyöni on tekovaiheessa , mutta ei ihan kuopattu....

Jaana Venkula kirjoittaa maanläheisessä pikkukirjassa TAITEEN VÄLTTÄMÄTTÖMYYDEstä - että esteettisyyden merkityksen tiedostaminen voi edistää jopa suurten ongelmien ratkaisua.
Esimerkkinä hän käyttää Suomessa yleistä näkyä roskatuista kaduista ja ympäristöistä.Jokainen ympäristöön pudottamamme roska rikkoo esteettisyyden tajuamme ja on samalla maailman ympäristöongelma.
Yhden roskan päivässä maasta nostava taas harjaannuttaa sekä esteettisyyden tajuaan että motoriikkaansa ja samalla pienentää maailman ympääristöongelmaa!

Siitä vaan sitten toimimaan! Ei pitäisi olla liian vaikeaa,paitsi että roskikset kuten yleiset käymälätkin Suomessa ovat harvassa!

Heips
Marja

3 kommenttia:

Maija kirjoitti...

Minulle tulee aina pieni olo, kun saavumme Citymarketin parkkipaikalle pussillinen tyhjiä maitopurkkeja kainalossa. Kierrätyskontti siintää aavan parkkipaikan toisessa laidassa, ja sen edessä on jonkun kierrättäjän auto tyhjäkäynnillä. Taaperramme matkan, joka tuntuu yhtä pitkältä kuin kotoa marketin kulmalle, autoja henkemme kaupalla väistellen. Lapsi haluaisi jo ostoskärryyn istumaan, mutta kierrätysvelvollisuus on ohittamaton. Terveisin Maija& Haave Autosta.

Kolu kirjoitti...

Hei Maija!

niinpä. Olet huomannut saman kuin minä.Kävelin 6 vuotta Jyväskylässä
sitkeästi, luovutin , olin aina uupunut ja autojen pakokaasujen tukahduttama!
Ruotsalaiset polttavat kaiken jätteen , on kuullemma
luontoystävällisempää-suomessa ei haluta inventoida vielä vaikka kaikkien
mittarien mukaan se on viisampaa.Kerään ja kierrätän roskan ja maitopurkit ,
mut toissapäivän ajakohtaisuutiset jätteistä ja ruotsalaisten kehittämästä kaiken jäteenpoltosta vei fiilikset!
No kunto ja sorminäppäryys lisääntyy ja autoja saa velaksi niin kuin
minäkin.
Tsemmppiä!ja harkitse autoa , voin tulla avuksi , siis valkkaan ja kiusaan
autokauppiaita-se on rentouttavaa! Marja

Maija kirjoitti...

Voi kamala! Väitätkö vakavissas, että mullakin vois olla jonain päivänä auto. Perheen nuorempi jäsen ainakin menisi onnesta nurin.
Niin, kai sillä kierrättämisellä on enempi vaikutusta kierrättäjän psyykeen kuin maailmaan. Ennen aikaan käytiin kirkossa, nykyään tehdään sitten tämmöistä. Joku pakotus pitää olla elämässä, että pysyy kulttuurieläimenä.