Heips!
Ainolla on taas ollut aino-laatuisia kokemuksia viikonloppuna!
Ihan virkistävältä viikonlopulta, liikunnallisesta ja yhteiskunnalisilta toiminnoilta täydelliseltä kuulostaa!
On se hyvä, että on yhteinen auto ja cd -soitin 20-kymppisen poikani kanssa.
Pysyy trendeissä mukana.
Esim nuorisomusiikissa on energiaa, kapinaa ja uhoa.Joka aikuisilta puuttuu , mitä nyt rajavartijat ja paperityöläiset yrittää...
Lemppareita ovat Hip-hop- musiikin tekijät ja räppääjät.Sanoituksissa muuten aika usein toistuu sana lafka.
Ainoa ja meitä muitakin lohduttanee riimit jotenkin näin ne mene: Hei - tää on mun elä-mä , mä tee-een mi-tä ha-lu-uun!Mä pis-tän pos-keen - na-ruu ja muu-ta-man pul-lan ja onks- toi ihan lul-lla vai voi-ko vai-n pi-meeks mesta tul-la- hei mä ha-luun tsil-ata ja kuu-listi vaa-n val-voo- v-tu tää on mun el-ä-mä - ai-noa -mä teen mi-tä ha-luun . Mä tah- don hengit-tää ja polii-sin kengit-tää jee mä skruu-vaan ja buu-naan ja pas-kat auon pää-tä-ni nii-iin ja tsillaan ja breik-kaan ja pää-tä asfalt-tiin so-vi-tan jee.
ja mu- ut tu-lee peräs-sä jos iki-nä tule-kaan- va-an mul-ta tu-lee yr-jö ja mä halu-un jo-len-tää - aiv-vot ku en-tää!
Näkemiin !
Määlähen nyt ruåt-tis käy-mään ja shil-lai.Tääl varmaan on yleislak-ko ku tuun takas, mut chillai se elämä jatkuu-ja rah-hat on lop-pu vaan v-ttuux siit -shillaillaan!
Marja
tiistaina, toukokuuta 31, 2005
perjantaina, toukokuuta 27, 2005
Karkkeja ja Raparperiä!
Hei!
Aamulla heräsin kello kuusi , nukahdin uudellee klo 7.30.
sitten kello soi 9.00.
Keitin kahvia.
Häsläsin eli yritin tietää , mitä aion tehdä niin monen tekemättömän asian kanssa tänään. Tuli mieleen Punainen lanka ja Outi Heiskanen. Se oli lohduttavaa.
Minäkin pidän vaappumisesta ja haaveisiin vaipumisesta.
Minä kyllä olen päässyt matkalle kadottamatta lompakkoa, lippuja.
Lohduttavaa oli meille , jotka emme aina toimi niinkuin pitäisi Outi Heiskasen haastattelussa se, että ei tarvi olla kaikessa hyvä ja parhaimmillaan siinä missä on tosi hyvä voi antaa toisille rotuun ja aatemaailmaan katsomatta paljon.
Punaisen langan paras puoli on se , että ihmisistä valotetaan syvällisesti se ydin , ilman , että päähenkilö on alisteinen jollekin muulle kuningasajatukselle.
Tai että mainokset rikkoisivat keskustelua. Parhaimillaan päästään oikeaan viritykseen.Ihminen ja ihmisen inhimmilliset kokemukset kiinnostavat.
Niin.Tämä aamu jatkui jotenkin siten ,että yritin löytää miellytävintä reittiä Helin Matkatoimistoon autolla ja nopeaan. Päädyin Sokoksen eli Keskimaan katolle , siellä on aina tila, tänään tuntui siltä, että Jyväskylän keskusta on täynnä nosturia, kaivuria, puomeja, koneita, rakentamista-pysykää poissa ihmiset!!!
Hain Ruotsin matkaliput Helin Matkatoimistosta virkailija Raija Auralta. Hän on aarre pieni budjettisillekin matkailijoille. Ammattilainen. Taas sain liput hyvässsä järjestyksessä viininpunaisessa kotelossa.
Sitten ajelin Keski-Suomen Taidetoimikuntaan. Tarjoilivat mansikkakakkua ja kahvia!
Juoruttiin ja ihmeteltiin karkkitehtaiden ulkoistamista ja suomalaisten ääliömäistä wc-paprein hamstrausta!
Luuleeko joku tosiaan että p-ska-paperi loppuu Suomesta!
Suurempi vaara on , että tällä menolla meillä ei ole koko maata , ei valtiota!
Ollaan Eu:n reuna-alue , jossa turistit käy poroajelulla, hiihtämässä ja tuijottamssaa nuotiota ja metsäläisiä ja vitriinissä entisiä Nokialaisia ja Keski-Suomen Tietojenkäsittelymuseoyhdistyksen kokoelmaa, joka on esillä kaikissa Jyväskylän alueen tyhjentyneissä tiloissa; kaupungintalolla, yliopistolla, Vesilinnassa,Kaupungi teatterilla.
Kaupunki on tyhjä ihmisistä ja kaikesta inhimmilisestä toiminnasta , mutta kuten joku kaukonäköinen ennusti, tietokoneet jäivät pysyvästi merkittävimmäksi muistoksi maineikkaasta humanistien kaupungista.
Jep!
Taas iltapäivällä palauduin Beckerille ja Tuija kysyi , josko espressokaffi ja hänen kotona leipomansa raparperipiirakka maistuis?-Tottahan toki , vastasin.
Niin,jatkoi Tuija, otin raparperipiirakan ohjeen netistä ja se oli ihan pielesssä: muka kolme kananmunaa ja 5 dl vehnäjauhoo ! No , korjailin sitä hiukan , mutta kyllä aika kittistä tuli ....ei sitä ehkä nauti, jos ei ole VANILJAKASTIKETTA?Mut ei varmaan kukaan hae!
Jaaaa! Ymmärsin yskän ja ilmoittauduin vaniljakstikkeen noutajaksi Kympistä.Olihan ilam kauniin aurinkoinen ja ihananan kovatuulinen vaniljakastikkeen hakuun!
Niin reippaana lähdin matkaan ja hyräilin mennesäni.
Toin myös maitoa ja kahvia ja RUOTSALAISIA MANSIKOITA takaisin kaupasta tullessani.
Ja sitten nautittiin naurussa suin ,vähän kittinen raparperipiirakka vaniljakastikkeella ja mansikoilla-Piirakan kittisyys ei johtunut Tuijan leipomistaidoista, vaan internetin huonosta ohjeesta.
Muuten Tuija oli käynyt kenkäostoksilla. tuloksena mageet , mustat , pyöreäkärkiset korkokengät!
Et tällainen Börjendai!
Tsemppiä muillekin!
Marja
Aamulla heräsin kello kuusi , nukahdin uudellee klo 7.30.
sitten kello soi 9.00.
Keitin kahvia.
Häsläsin eli yritin tietää , mitä aion tehdä niin monen tekemättömän asian kanssa tänään. Tuli mieleen Punainen lanka ja Outi Heiskanen. Se oli lohduttavaa.
Minäkin pidän vaappumisesta ja haaveisiin vaipumisesta.
Minä kyllä olen päässyt matkalle kadottamatta lompakkoa, lippuja.
Lohduttavaa oli meille , jotka emme aina toimi niinkuin pitäisi Outi Heiskasen haastattelussa se, että ei tarvi olla kaikessa hyvä ja parhaimmillaan siinä missä on tosi hyvä voi antaa toisille rotuun ja aatemaailmaan katsomatta paljon.
Punaisen langan paras puoli on se , että ihmisistä valotetaan syvällisesti se ydin , ilman , että päähenkilö on alisteinen jollekin muulle kuningasajatukselle.
Tai että mainokset rikkoisivat keskustelua. Parhaimillaan päästään oikeaan viritykseen.Ihminen ja ihmisen inhimmilliset kokemukset kiinnostavat.
Niin.Tämä aamu jatkui jotenkin siten ,että yritin löytää miellytävintä reittiä Helin Matkatoimistoon autolla ja nopeaan. Päädyin Sokoksen eli Keskimaan katolle , siellä on aina tila, tänään tuntui siltä, että Jyväskylän keskusta on täynnä nosturia, kaivuria, puomeja, koneita, rakentamista-pysykää poissa ihmiset!!!
Hain Ruotsin matkaliput Helin Matkatoimistosta virkailija Raija Auralta. Hän on aarre pieni budjettisillekin matkailijoille. Ammattilainen. Taas sain liput hyvässsä järjestyksessä viininpunaisessa kotelossa.
Sitten ajelin Keski-Suomen Taidetoimikuntaan. Tarjoilivat mansikkakakkua ja kahvia!
Juoruttiin ja ihmeteltiin karkkitehtaiden ulkoistamista ja suomalaisten ääliömäistä wc-paprein hamstrausta!
Luuleeko joku tosiaan että p-ska-paperi loppuu Suomesta!
Suurempi vaara on , että tällä menolla meillä ei ole koko maata , ei valtiota!
Ollaan Eu:n reuna-alue , jossa turistit käy poroajelulla, hiihtämässä ja tuijottamssaa nuotiota ja metsäläisiä ja vitriinissä entisiä Nokialaisia ja Keski-Suomen Tietojenkäsittelymuseoyhdistyksen kokoelmaa, joka on esillä kaikissa Jyväskylän alueen tyhjentyneissä tiloissa; kaupungintalolla, yliopistolla, Vesilinnassa,Kaupungi teatterilla.
Kaupunki on tyhjä ihmisistä ja kaikesta inhimmilisestä toiminnasta , mutta kuten joku kaukonäköinen ennusti, tietokoneet jäivät pysyvästi merkittävimmäksi muistoksi maineikkaasta humanistien kaupungista.
Jep!
Taas iltapäivällä palauduin Beckerille ja Tuija kysyi , josko espressokaffi ja hänen kotona leipomansa raparperipiirakka maistuis?-Tottahan toki , vastasin.
Niin,jatkoi Tuija, otin raparperipiirakan ohjeen netistä ja se oli ihan pielesssä: muka kolme kananmunaa ja 5 dl vehnäjauhoo ! No , korjailin sitä hiukan , mutta kyllä aika kittistä tuli ....ei sitä ehkä nauti, jos ei ole VANILJAKASTIKETTA?Mut ei varmaan kukaan hae!
Jaaaa! Ymmärsin yskän ja ilmoittauduin vaniljakstikkeen noutajaksi Kympistä.Olihan ilam kauniin aurinkoinen ja ihananan kovatuulinen vaniljakastikkeen hakuun!
Niin reippaana lähdin matkaan ja hyräilin mennesäni.
Toin myös maitoa ja kahvia ja RUOTSALAISIA MANSIKOITA takaisin kaupasta tullessani.
Ja sitten nautittiin naurussa suin ,vähän kittinen raparperipiirakka vaniljakastikkeella ja mansikoilla-Piirakan kittisyys ei johtunut Tuijan leipomistaidoista, vaan internetin huonosta ohjeesta.
Muuten Tuija oli käynyt kenkäostoksilla. tuloksena mageet , mustat , pyöreäkärkiset korkokengät!
Et tällainen Börjendai!
Tsemppiä muillekin!
Marja
torstaina, toukokuuta 26, 2005
Kraateri täytetty ja hiukset hyvin!
Hei!
Te kaikki ,jotka olitte huolissanne hampaideni kohtalosta, voitte huoata helpotuksesta; hammaslääkäri totesi hampaan olevan aika tilkkutäkki.
Tökkäsi puuduttamatta poran sinne - WHI...HMMLKLOOOO...YMMM yritin ölistä, kun pora tavoitti hermoon- hyvä jos sattuu sanoi lääkäri- sitten on toivoa vielä.
Hampaasta kun ei ole mitään jäljellä,reunat vain.Lohduttavaa, ajattelin.
Kokeilin kielellä ja pelkkä monttuhan siellä oli vastassa.
Jaaha, totesin pettyneenä, siis vaikka on käynyt joka vuosi säännöllisesti hammaslääkärissä niin voi noin vaan hammas hajota mustaan aukkoon, ilman kipua , ilman varoitusta!
Ja vielä voi uhata JUURIHOITO totesi lääkäri tyynesti Kyllön päivystyksessä! JUURIHOITO, maailman pelottavin juttu- Kivaa-Jep siis kuulun niihin harvoihin , joilla ei ole ikinä hammassärkyä , mut niin vaan hammaspeikko on jyrsinyt tiensä leukaluuhun!
Hammaslääkäri tunki väliaikaisen täytteen koloon ja sanoi , että sillä pärjää seuraavaan kertaan.Joka on elokuussa.
Niinpä päivä oli pilalla. Ei se hyvin alkanutkaan edellisenä yönä ja päivänä helteen sekoittamat ihmiset joivat koko päivän auringossa ja sitten tietenkin siirtyivät sisälle ja samassa kuului tuttu poksahdusten sarja ; jonkun muovipussikaksytbägi levisi alaeteiseen. Kivat tuoksut levisi koko kerrostaloon.
Eikä niitä kukaan tietty siivonnut pois.
Bileet jatkuivat jossain huoneistossa tömisten läpi yön ja kalja lillui vielä aamulla portaikossa.
Ja sitten ajelin Postiin , joka oli muuttanut entisestäänkin sikaruuhkaiseen kauppiastalon kulmaan.
Siispä luovutin ja ajoin Pykälistöön tilaamaan metallikehyksiä Alosen Samulilta ja sieltä ennätin Vaajakosken Postiin , joka oli entisellä paikallaan.
Sitten painuin työhuoneelle ja sommittelin koboltin sinisiä ja helmiäisensinisiä ja vanhan taivaan sinisiä terälehtiä ja valoin kukat betoniin ikuiseen tuuleen.
Nyyh.
Satuin avaamaan tv:n ja sieltä tuli hienosti toteutettu dokumentti ensin Aki Sirkesalosta vuodelta 2002.
Seuraavaksi dokumentti elokuvaajasta vuodelta 1915 , hän oli kuvannut Itävallan ja Saksan sotia ihan rintamalla.
Järkyttävän suorasukaisen kaunista kuvausta- mielenkiintoista , koska silloin ei kameraan oltu totuttu ja kaikki asettuivat mielissään kameran eteen ja poseeraamaan, Monista sotapojista filminpätkä oli viimeinen , he kaatuivat.
Äideille jäi viimeiseksi kuvaksi hymyilevä sotaan astuva pojan kuva filmillä - niille , jotka ne sattuivat filmin näkemään. Kuvaus oli mustavalkoista mykkäkuvaa.
Dokumentti oli harvinaisen hieno ja kunnioitti haavoittuneita ja kuolleita ja tallensi säälimättä ja sensuroimatta sodan raadollisuuden ja kenraalien ja sodan johdon yritykset näyttää sotaa ikuisena tappiottomana triumfina.
Yhdessä pätkässä kuvattiin venäläisiä vankeja , joita oli 65000 , mahdoton yritys saada samalle nauhalle, harmaa,loputon kumara jono ihmismassa.
Kameran välitti myös kuvaajan järkytyksen hänen kuvatessaan nuoria, joilta ammukset olivat vieneet kokonaan leukaperät tai toinen silmä oli pudonnut puoliväliin poskea tai suuta tai korvaa ei ollut enää lainkaan !Kirurgi oli korjaillut surkeasti ammusten jälkiä !
Kaikki nämäkin nuoret miehet hymyilivät kameralle ja ikäänkuin ylpeinä esittelivät vammojaan. Tosiasia oli että heidän elämänsä ei koskaan voinut olla enää normaalia , eivätkä he hoitajien mukaan kestäneet katsoa itseään peilistä.
Mutta kameran edessä hymyilivät,kunniamerkit rinnassa, parikymppiset.
Tämän dokumentin jälkeen alkoi dokumentti sotakuvaaja Robert Capasta ja kuvia Kosovosta ja Ruandasta.
Hänkään ei ymmärtänyt kaikkea näkemäänsä kauheutta mitä ihminen voi toiselle tehdä.
Vaikka dokumentti oli hieno , niin liika on liikaa yhdelle illalle. Ainakin jo valmiiksi synkälle luonteelle.
Suljin näköradion.
Pakenin asettelemaan terälehtiä tuuleen , lohtumaailmaan.
Viimeistelin laattoja ja poistuin klo 24.00 ulkoilmaan.
Tosi kaunis ja tuoksuva ja melkein valoisa toukokuun yö.
Kauniita pilviä ja monenkirjava valonkajo.
Yössä oli kevään taikaa ja salaperäisyyttä.
Ensi viikolla olen Ruotsalaisten kiusana Tukholmassa ja Karlskronassa.
Tukholmassa on samaan aikaan suuri kansainvälinen lääkärikonfrenssi.
Kaikki kaupungin hotellit ovat täynnä lääkäreitä juuri samaan aikaan kuin minä olen siellä. Ei meinannut millään saada 2 yöksi huonetta.No, jos sattuu kadulla sairaskohtaus , niin luultavasti apu on hvyin lähellä.
Karlskronaan minut kutsui SAFE - näyttelyn avajaisiin Torun Ekstrand . Hän on kuratoinut näyttelyn.
Mukana on taiteilijoita ainakin Puolasta, Britanniasta, Ruotsista,
Irakista.
Kirjoitan syksyn TAIDE-lehteen jutun SAFESTA. Ainakin Torun on järjestänyt haastatteluhetken meille jutun juureksi.Ja yritän tietty saada näyttelyaikoja keskisuomalaisille taiteilijoille
Siis 2.6-5.6 ulkomailla.
Hyvää loppuyötä!
Marja
Te kaikki ,jotka olitte huolissanne hampaideni kohtalosta, voitte huoata helpotuksesta; hammaslääkäri totesi hampaan olevan aika tilkkutäkki.
Tökkäsi puuduttamatta poran sinne - WHI...HMMLKLOOOO...YMMM yritin ölistä, kun pora tavoitti hermoon- hyvä jos sattuu sanoi lääkäri- sitten on toivoa vielä.
Hampaasta kun ei ole mitään jäljellä,reunat vain.Lohduttavaa, ajattelin.
Kokeilin kielellä ja pelkkä monttuhan siellä oli vastassa.
Jaaha, totesin pettyneenä, siis vaikka on käynyt joka vuosi säännöllisesti hammaslääkärissä niin voi noin vaan hammas hajota mustaan aukkoon, ilman kipua , ilman varoitusta!
Ja vielä voi uhata JUURIHOITO totesi lääkäri tyynesti Kyllön päivystyksessä! JUURIHOITO, maailman pelottavin juttu- Kivaa-Jep siis kuulun niihin harvoihin , joilla ei ole ikinä hammassärkyä , mut niin vaan hammaspeikko on jyrsinyt tiensä leukaluuhun!
Hammaslääkäri tunki väliaikaisen täytteen koloon ja sanoi , että sillä pärjää seuraavaan kertaan.Joka on elokuussa.
Niinpä päivä oli pilalla. Ei se hyvin alkanutkaan edellisenä yönä ja päivänä helteen sekoittamat ihmiset joivat koko päivän auringossa ja sitten tietenkin siirtyivät sisälle ja samassa kuului tuttu poksahdusten sarja ; jonkun muovipussikaksytbägi levisi alaeteiseen. Kivat tuoksut levisi koko kerrostaloon.
Eikä niitä kukaan tietty siivonnut pois.
Bileet jatkuivat jossain huoneistossa tömisten läpi yön ja kalja lillui vielä aamulla portaikossa.
Ja sitten ajelin Postiin , joka oli muuttanut entisestäänkin sikaruuhkaiseen kauppiastalon kulmaan.
Siispä luovutin ja ajoin Pykälistöön tilaamaan metallikehyksiä Alosen Samulilta ja sieltä ennätin Vaajakosken Postiin , joka oli entisellä paikallaan.
Sitten painuin työhuoneelle ja sommittelin koboltin sinisiä ja helmiäisensinisiä ja vanhan taivaan sinisiä terälehtiä ja valoin kukat betoniin ikuiseen tuuleen.
Nyyh.
Satuin avaamaan tv:n ja sieltä tuli hienosti toteutettu dokumentti ensin Aki Sirkesalosta vuodelta 2002.
Seuraavaksi dokumentti elokuvaajasta vuodelta 1915 , hän oli kuvannut Itävallan ja Saksan sotia ihan rintamalla.
Järkyttävän suorasukaisen kaunista kuvausta- mielenkiintoista , koska silloin ei kameraan oltu totuttu ja kaikki asettuivat mielissään kameran eteen ja poseeraamaan, Monista sotapojista filminpätkä oli viimeinen , he kaatuivat.
Äideille jäi viimeiseksi kuvaksi hymyilevä sotaan astuva pojan kuva filmillä - niille , jotka ne sattuivat filmin näkemään. Kuvaus oli mustavalkoista mykkäkuvaa.
Dokumentti oli harvinaisen hieno ja kunnioitti haavoittuneita ja kuolleita ja tallensi säälimättä ja sensuroimatta sodan raadollisuuden ja kenraalien ja sodan johdon yritykset näyttää sotaa ikuisena tappiottomana triumfina.
Yhdessä pätkässä kuvattiin venäläisiä vankeja , joita oli 65000 , mahdoton yritys saada samalle nauhalle, harmaa,loputon kumara jono ihmismassa.
Kameran välitti myös kuvaajan järkytyksen hänen kuvatessaan nuoria, joilta ammukset olivat vieneet kokonaan leukaperät tai toinen silmä oli pudonnut puoliväliin poskea tai suuta tai korvaa ei ollut enää lainkaan !Kirurgi oli korjaillut surkeasti ammusten jälkiä !
Kaikki nämäkin nuoret miehet hymyilivät kameralle ja ikäänkuin ylpeinä esittelivät vammojaan. Tosiasia oli että heidän elämänsä ei koskaan voinut olla enää normaalia , eivätkä he hoitajien mukaan kestäneet katsoa itseään peilistä.
Mutta kameran edessä hymyilivät,kunniamerkit rinnassa, parikymppiset.
Tämän dokumentin jälkeen alkoi dokumentti sotakuvaaja Robert Capasta ja kuvia Kosovosta ja Ruandasta.
Hänkään ei ymmärtänyt kaikkea näkemäänsä kauheutta mitä ihminen voi toiselle tehdä.
Vaikka dokumentti oli hieno , niin liika on liikaa yhdelle illalle. Ainakin jo valmiiksi synkälle luonteelle.
Suljin näköradion.
Pakenin asettelemaan terälehtiä tuuleen , lohtumaailmaan.
Viimeistelin laattoja ja poistuin klo 24.00 ulkoilmaan.
Tosi kaunis ja tuoksuva ja melkein valoisa toukokuun yö.
Kauniita pilviä ja monenkirjava valonkajo.
Yössä oli kevään taikaa ja salaperäisyyttä.
Ensi viikolla olen Ruotsalaisten kiusana Tukholmassa ja Karlskronassa.
Tukholmassa on samaan aikaan suuri kansainvälinen lääkärikonfrenssi.
Kaikki kaupungin hotellit ovat täynnä lääkäreitä juuri samaan aikaan kuin minä olen siellä. Ei meinannut millään saada 2 yöksi huonetta.No, jos sattuu kadulla sairaskohtaus , niin luultavasti apu on hvyin lähellä.
Karlskronaan minut kutsui SAFE - näyttelyn avajaisiin Torun Ekstrand . Hän on kuratoinut näyttelyn.
Mukana on taiteilijoita ainakin Puolasta, Britanniasta, Ruotsista,
Irakista.
Kirjoitan syksyn TAIDE-lehteen jutun SAFESTA. Ainakin Torun on järjestänyt haastatteluhetken meille jutun juureksi.Ja yritän tietty saada näyttelyaikoja keskisuomalaisille taiteilijoille
Siis 2.6-5.6 ulkomailla.
Hyvää loppuyötä!
Marja
tiistaina, toukokuuta 24, 2005
Ilman Paineen vaikutusta ja maan vetovoimaa!
Hei!
Inhoan maanataita. Eikä yhtään helpottanut, että olin nauttinut viikonloppuna kaksi pulloa valkoviiniä yksin liikaa. Tai vaihtevuoteet vainoaa. Ja Sokerina pohjalla hampaita harjatessa neljännes hammasta lohkeaa kielen päälle. Suussa on kraateri.
Olo tuntuu joltiseenkin elähtäneeltä.
Vakiokampaajalle aika aamupäivällä Liikkeessä. Sataa ja ilma on kostean lämmintä kuin lehmän henkäys naamaan.
Ei kun jakkupuku päälle , paanalle ja laattatehtaalle kukkia tsekkailleen.
Itku ja hammasten kiristys pitää luovuuden liipasimen herkkänä!
Eilen kaksi energistä tanssitaiteilijaa, opettajaa vieraili mosaiikkipajallani
Margariinitehtaalla.Soittivat iltapäivällä ja innokkaana kyselivät voivatko tulla.
Eli Mirja ja Taiska. Olivat tyylikkäinä ja energisinä ja nauravaisina. Tulivat juuri tanssitaiteen läänintaiteilija haastattelusta.Pelastivat surkeaa päivääni.
Laskeuduin Margariinitehtaan tornin portaat alas avaamaan "linnan "ovea.
Sanoin ,että olo on kuin sadussa prisessalla , joka värttinä kourassa sormenpäät verillä värkkää mosaiikkilaattoja ja sitten laskeutuu välillä neljä kerrosta alas ovelle ottamaan vastaan halukkaita vierailijoita.
Aurinko heloitti ja nautimme kahvia ja pohdimme miksi tietokonekokoelma sai
32.000Euroa tilojen vuokraan kun Tanssiopisto , jossa on oppilaana parisataa lasta ja nuorta sai 0 euroa!
En osannut minäkään vastata.
Vastassa on tietokonetäysplexi vahvistettuna kulttuuritoimenjohdolla ja hyvän sukupuun omaava proffalla. Revi siitä.
Vedotaan siihen ,että kokoelmat ovat saamassa valtion tukea ja henkilöstöresusseja!Katin kontit ! Valtion jo olemassa olevissa museoissa on 140 henkilövuoden vaje!
Siitä jatkoimme lasimosaiikin ihailulla ja ulos Vaajakosken uimahallin remonttia katsastamaan- kerroin suunnitelevani sinne sarjallista mosaiikkiteosta 2005-2006 aikana. Uimahallista on säästetty siis ainoastaan betonirunko, kaikki pinnoitteet
oli piikattu pois ja altaat, seinät , käytävät olivat kuin vaalean harmaa kappeli.
Betoni on oikeinkäytettynä kaunista ja käytännöllistä ja lujaa.
Ja melko ikuista.
Nyt puheena oleva runko on valmisteeu 1970. Ja kelpaa edelleen.
Säästyy 1 miljoona ihan uuteen verratuna, ja jos ympäristöhaittoja ja ongelmajäteetä ajatellaan , vielä enemmän säästyi.
Sitten energiset Taiska ja Mirja ilmoittivat ,että klo 19 on Tanssiopiston lukuvuoden päätösesitys, jossa esiintyvät kaikki Tanssiopiston opiskelijat.
Pyysivät liitymään seuraan, lippukin järjestyy.
No, Jyväskylän Monitoimihalliin kerääntyi täyskatsomo lapsia, nuoria, vanhempia ( useampi sata)ja minä liityin joukkoon.Istuttiin ihan edessä.
Juonnossa oli hauska teema joka sopii Breikkailuun , ja myös klassiseen tanssiin.
Juontaja muistutti meitä liiallisten paineiden aiheuttamista vaaroista, kuten pipon kireydestä, vahingoista, joita kireänä olo saattaa aiheuttaa; törmäyksiä, pahaa mieltä jne.
Meille esitettiin tanssin keinoin rentoja ja kireitä breikkaajia.
Sitten oli maan vetovoimaa uhmaavien keijujen vuoro - leijailevat tylleissään maanpinnan yläpuolella-
Tai otsonikerroksista ja saasteista tanssin keinoin saatiin dynaaminen esitys ja tais saasteporukka tummissaan pärjätä paremmin.
Sitten oli Pisaroita ja Punaisen Myllyn tyyliin tanssia ja 9-vuotaiaiden poikien mainio breikkausryhmä.
Afrorytmit jytistivät meidät aavikkolle.
Kertakaikkiaan nuorten intoa ja energiaa taas , upean, mielikuvituksellisen puvustuksen, kuvataidekoulun lavastuksen ja omaperäisen " ILMAN VAIVAA" -juonnon siivittämä loppunäytös.
Tunnelma oli tiivis ja esityksissä ilmeni vahva yhdessäolon tunne ja toisten huomioon ottaminen. Kaikki saivat olla pääosassa.
Mukana oli kaikenikäisiä lapsia. Ja kaiken muotoisia. Ja ujoja ja villejä.
Tanssi on yksi tapa kasvattaa nuorista ja lapsista kokonaisvaltaisia, tuntevia aikuisia, tanssi vie mukanaan eikä monimuotoisena jaa mielipiteitä niin rajusti puolesta -vastaan kuin silkka voimistelu tai hiihto tai lentopallo.
Tänään oli HS:ssä mielipidesivulla tiukka kirjoitus , jossa kritisoitiin ankarasti uusien " tunneopetustuntien" ottamista lukujärjestykseen.
Todella pieleen mennyt ehdotus, jos sillä yritetään paikata muualla opetuksessa ja kasvatuksessa tapahtuvaa tunteiden laiminlyöntiä. Ja kaikki ihmiset tunnepuolella rakentuvat hyvin omaperäisesti.
Ei ole yhtä tunnemallia rakkaudelle, vihalle, ilolle!Kaikki rakentuu pitkään lapsuuden ja aikuisuuden aikana . Ja siihen vaikuttavat kaikki kontaktissa olevat ihmiset. Ei ole kahden viikkotunnin homma.
Ensi vuoden kulttuuribudjetin jaossa on tehtävä ratkaisuja elävän kulttuurin puolesta.Kulttuuritoimen tukea on kertakaikkiaan suunnattava Tanssiopiston toimintoihin.
Kaikki talkoisiin mukaan mm lähikirjastojen, tanssitaiteen,kuvataiteen, elävän kulttuurin puolesta konservatiivistä ukkoenrgiaa vastaan!
Kulttuuriväen Yleislakko!
Jyväskylään!
Kesä tuli!
Heips!
Marja
Inhoan maanataita. Eikä yhtään helpottanut, että olin nauttinut viikonloppuna kaksi pulloa valkoviiniä yksin liikaa. Tai vaihtevuoteet vainoaa. Ja Sokerina pohjalla hampaita harjatessa neljännes hammasta lohkeaa kielen päälle. Suussa on kraateri.
Olo tuntuu joltiseenkin elähtäneeltä.
Vakiokampaajalle aika aamupäivällä Liikkeessä. Sataa ja ilma on kostean lämmintä kuin lehmän henkäys naamaan.
Ei kun jakkupuku päälle , paanalle ja laattatehtaalle kukkia tsekkailleen.
Itku ja hammasten kiristys pitää luovuuden liipasimen herkkänä!
Eilen kaksi energistä tanssitaiteilijaa, opettajaa vieraili mosaiikkipajallani
Margariinitehtaalla.Soittivat iltapäivällä ja innokkaana kyselivät voivatko tulla.
Eli Mirja ja Taiska. Olivat tyylikkäinä ja energisinä ja nauravaisina. Tulivat juuri tanssitaiteen läänintaiteilija haastattelusta.Pelastivat surkeaa päivääni.
Laskeuduin Margariinitehtaan tornin portaat alas avaamaan "linnan "ovea.
Sanoin ,että olo on kuin sadussa prisessalla , joka värttinä kourassa sormenpäät verillä värkkää mosaiikkilaattoja ja sitten laskeutuu välillä neljä kerrosta alas ovelle ottamaan vastaan halukkaita vierailijoita.
Aurinko heloitti ja nautimme kahvia ja pohdimme miksi tietokonekokoelma sai
32.000Euroa tilojen vuokraan kun Tanssiopisto , jossa on oppilaana parisataa lasta ja nuorta sai 0 euroa!
En osannut minäkään vastata.
Vastassa on tietokonetäysplexi vahvistettuna kulttuuritoimenjohdolla ja hyvän sukupuun omaava proffalla. Revi siitä.
Vedotaan siihen ,että kokoelmat ovat saamassa valtion tukea ja henkilöstöresusseja!Katin kontit ! Valtion jo olemassa olevissa museoissa on 140 henkilövuoden vaje!
Siitä jatkoimme lasimosaiikin ihailulla ja ulos Vaajakosken uimahallin remonttia katsastamaan- kerroin suunnitelevani sinne sarjallista mosaiikkiteosta 2005-2006 aikana. Uimahallista on säästetty siis ainoastaan betonirunko, kaikki pinnoitteet
oli piikattu pois ja altaat, seinät , käytävät olivat kuin vaalean harmaa kappeli.
Betoni on oikeinkäytettynä kaunista ja käytännöllistä ja lujaa.
Ja melko ikuista.
Nyt puheena oleva runko on valmisteeu 1970. Ja kelpaa edelleen.
Säästyy 1 miljoona ihan uuteen verratuna, ja jos ympäristöhaittoja ja ongelmajäteetä ajatellaan , vielä enemmän säästyi.
Sitten energiset Taiska ja Mirja ilmoittivat ,että klo 19 on Tanssiopiston lukuvuoden päätösesitys, jossa esiintyvät kaikki Tanssiopiston opiskelijat.
Pyysivät liitymään seuraan, lippukin järjestyy.
No, Jyväskylän Monitoimihalliin kerääntyi täyskatsomo lapsia, nuoria, vanhempia ( useampi sata)ja minä liityin joukkoon.Istuttiin ihan edessä.
Juonnossa oli hauska teema joka sopii Breikkailuun , ja myös klassiseen tanssiin.
Juontaja muistutti meitä liiallisten paineiden aiheuttamista vaaroista, kuten pipon kireydestä, vahingoista, joita kireänä olo saattaa aiheuttaa; törmäyksiä, pahaa mieltä jne.
Meille esitettiin tanssin keinoin rentoja ja kireitä breikkaajia.
Sitten oli maan vetovoimaa uhmaavien keijujen vuoro - leijailevat tylleissään maanpinnan yläpuolella-
Tai otsonikerroksista ja saasteista tanssin keinoin saatiin dynaaminen esitys ja tais saasteporukka tummissaan pärjätä paremmin.
Sitten oli Pisaroita ja Punaisen Myllyn tyyliin tanssia ja 9-vuotaiaiden poikien mainio breikkausryhmä.
Afrorytmit jytistivät meidät aavikkolle.
Kertakaikkiaan nuorten intoa ja energiaa taas , upean, mielikuvituksellisen puvustuksen, kuvataidekoulun lavastuksen ja omaperäisen " ILMAN VAIVAA" -juonnon siivittämä loppunäytös.
Tunnelma oli tiivis ja esityksissä ilmeni vahva yhdessäolon tunne ja toisten huomioon ottaminen. Kaikki saivat olla pääosassa.
Mukana oli kaikenikäisiä lapsia. Ja kaiken muotoisia. Ja ujoja ja villejä.
Tanssi on yksi tapa kasvattaa nuorista ja lapsista kokonaisvaltaisia, tuntevia aikuisia, tanssi vie mukanaan eikä monimuotoisena jaa mielipiteitä niin rajusti puolesta -vastaan kuin silkka voimistelu tai hiihto tai lentopallo.
Tänään oli HS:ssä mielipidesivulla tiukka kirjoitus , jossa kritisoitiin ankarasti uusien " tunneopetustuntien" ottamista lukujärjestykseen.
Todella pieleen mennyt ehdotus, jos sillä yritetään paikata muualla opetuksessa ja kasvatuksessa tapahtuvaa tunteiden laiminlyöntiä. Ja kaikki ihmiset tunnepuolella rakentuvat hyvin omaperäisesti.
Ei ole yhtä tunnemallia rakkaudelle, vihalle, ilolle!Kaikki rakentuu pitkään lapsuuden ja aikuisuuden aikana . Ja siihen vaikuttavat kaikki kontaktissa olevat ihmiset. Ei ole kahden viikkotunnin homma.
Ensi vuoden kulttuuribudjetin jaossa on tehtävä ratkaisuja elävän kulttuurin puolesta.Kulttuuritoimen tukea on kertakaikkiaan suunnattava Tanssiopiston toimintoihin.
Kaikki talkoisiin mukaan mm lähikirjastojen, tanssitaiteen,kuvataiteen, elävän kulttuurin puolesta konservatiivistä ukkoenrgiaa vastaan!
Kulttuuriväen Yleislakko!
Jyväskylään!
Kesä tuli!
Heips!
Marja
keskiviikkona, toukokuuta 18, 2005
KÄÄK!
ILTAA!
Ekaks lainaus GROOVY´LTA:
Hyvää Iltaa! Kaikk te 2 miljoonaa, jotka kiirehditte kotiinne illalliselle!
Jos ette ole vielä ehtineet syödä perhettänne, niin kaipaisin tietoja miten perhe pitäisi maustaa ennen syömistä ja mitähän se mauste maksaa.
Jos siellä on joku hereillä joka on muka peiton alla lisääntymispuuhissa, voisiko hän ystävällisesti keskeyttää puuhat ja lähettää tietoja tänne minulle mistä marketista mausteita saa?
---------------musiikkia-muuta puhetta-------------. Jatkuu! Minpä vielä täältä, jos teillä nyt on siellä vinkkejä , niin tässä ois tyhjää tilaa maustemainokselle!!!!Blaaa , blaaaaa!
Oivan musiikin keskellä , tosi inhaa- niin , kaikki tarvii rahaa ja tekee sitä. Mut voisko vähän tyylikkäämin -toi saa niskavillat vaan pystyyn!Ärsyttää!
Ja sitten teatteriuutisia.
Löyty yksi hyötypointsi kulttuurilautakunnassa istumiseen - sen kahvinjuonnin ja voileipien syönnin lisäksi- saamme ilmaislippuja joskus teatteriin ja Jyväskylän kesään!
No tällä viikolla tuli tarjous nähdä Jorma Böökin ja Marko Tiusasen ohjaamana Nuorisoteatteriprojektin Toinen Nahka esittämä Totuus vai tehtävä.
Nyt täytyy todeta että ohjaajat ja nuoret ovat saavuttaneet hienon lopputuloksen.Tässä nähdään kun satsataan oikeasti lapsiin ja nuoriin.
Kyllä lähtee.
Jouheva esitys - väliin tulee tippa silmiin- ja mitä roolisuorituksia- ilman niinkuja,änkytyksiä tai stereotypioita!
Esitys oli rytmitetty oivasti ja ääniefektit ja muut tehosteet eivät olleet liioiteltuja vaan siivittävät nuorten selkeää ja tunnepitoista esitystä.
Artikulointi ja laulutaito ja mimiikka -kaikki kohdallaan.
Teatterin pienellä puolella isoon verrattuna on se etu, että tila on intiimimpi ja katsoja näkee oikeasti näyttelijät-TEATTERI TULEE LÄHELLE JA KOSKETTAA!
Toivottavasti jatko on turvattu tälle toimintamuodolle- voisin esim minä alkaa käydä taas teatterissa!
En aiemmin ole ajatellut kommentoida muiden blogijuttuja, mutta nyt täytyy ,
olen Päivi Hintsasen kanssa samaa mieltä , väkisin tehty yhteiskunnallisesti vaikuttava taide on tylsää,kamalaa !
Muistissani on murrosikäisenä koettu poliittinen 70-luku.
Kuka kaipaa hurmahenkistä 70-lukua ; Niilo Ylivainiota kaatamaassa kansaa tai aatteen vainoamia kuvataiteilijoita tehtailemassa
työläisten kuvia kankaille.
Enkä muista, että ihmiset ois välittänyt toisistaan sen enempää ; Eino Poutiainen sukkuloi SMP:n riveissä Tunturimopollaan unohdetun kansan puolesta. No VALTION TAKAAMAA opintolainaa saivat kaikki; rikkaammat opikselijat sijoittivat tulevaan asuntoon ja köyhät opiskelijat sitten ihan käytti rahat elämiseen ja se riitti ja oli hyvä asia.
Kalja vapautui entisestään ja siirtotyömaista hoilattiin.
Ei todettu olevan kuvateoksilla vaikutusta työläisen asemaan tai kukkaroon. Paljon ahdistuneita , leivättömiä taiteilijoita kyllä. Vallitsi yksi totuus ja se ei ole koskaan hyvä.
Eikä muuta saanut tehdä- , aatteelle vihkiytymätön taide oli pannassa.
Vailla apurahoja.
Toki ei käy kiistäminen kautta aikojen yhteiskunnalliseti vaikuttavien kirjojen vaikutuksesta ihmisten tietoisuudessa ympäröiviin tapahtumiin.
Vaikka Pentti Haanpää, Väinö Linna , Veijo Meri, Minna Canth , Elvi Sinervo, Hannu Salama , Paavo Rintala.
Yhteiskunnallisesti saa vaikuttaa Suomessa muutenkin kuin pelkästään taiteella, meillä on sananvapaus ja kokoontumisvapaus. Esim osallistumalla kunnallisvaaleihin, ja sitten pääsee kovan tingan kautta lautakuntaan , jossa loppujen lopuksi ei päätetä enää yhtään mitään. Esim viime kokouksessa meille ilmoitettiin , että 11 sivukirjastoa on tarkoitus sulkea Jyväskylässä! Päätös tehdään korkeammalla tasolla.
Ja taas me juotiin kaffetta.
Nykyaika on paljon monimutkaisempi puolustaa humanismia kuin 1970 -luku.
Jo informaation määrä on mahdoton . Ja tv:ssä näkyvien tappojen ja sotien!70-luvulla oli vain Vietnam. Koreat. BaderMeihoff. Työttömyys.
Suomessa on yhteiskunnallisesti vaikuttavia taiteilijoita.Esim
Yhteisötaiteilijoita.
Performanssitaiteilija Roi Vaara on esimerkki taiteilijasta ,jonka teokset puhuttelevat monella tasolla ja usein myös yhteiskunnallisen vaikuttamisen tasolla. Hän ei kuitenkaan tee orjallisesti teoksia jonkun teesin mukaan.Teokset ovat edelleen itsenäisiä teoksia.
Kuvataiteilija Teemu Mäen teoksissa kuvataan markkinatalouden hirveyksiä ja kulutushysterian uuvuttamia ihmisiä. Hän on kirjoittanut runsaasti aiheesta.
Vaikka en ole taiteen määrittäjä ja arvioija , uskallan Päivi Hintsasen artsuilusta sanoa oman mielipiteeni: olen aina pitänyt Päivin anarkistisesta suhtautumisesta taidehierarkkioihin ja taidekenttään.
Se näkyy hänen luomassa nettigalleriassa Henkevä Silakka. Samoin Colorianet on hieno ,vuorovaikutteinen sivusto kaikille.
Hänen omassa tuotannossaan- jotka kuvat ovat syvällisiä, humaaneja, eivätkä minusta kevytmielisiä- .
Päivi rikkoo rajoja ja tuo uutta joskus nuhjuiseenkin kuvataidekenttään. Ja on oma itse ja sanoo sen. Sitäpaitsi ajattelee.Siis vaikuttaa.
Itse olen keskittynyt itsekeskeiseen,psykososiaaliseen tilataiteen tekemiseen, jota myös kolmiulotteiseksi novelliksi nimittelen.
Nyt tosin taiteilijayrittäjänä olen keskittynyt herkkään kukka-aiheeseen jo pari kuukautta.
Ajattelen että esim amerikkalainen, ristiriitoja herättänyt monitaiteilija Andy Warhol keskittyi moneen mainoksista elokuviin ja taidekuvien monistamiseen. Eikä sillä huonommin mennyt.
Tai nykyajasta jos otetaan meiltä esimerkiksi monitoimimies Osmo Rauhala tai ankkataiteilija Kaj Stenvall tai muotoilija taiteilija Stefan Lindfors- tai Rosa Liksom.
Tosin en ehkä ole niin lahjakas ja monipuolinen kuin he.
Tänään 12 tuntia kukkien asettelua betoniin.
Olen yrittäjänä aloittelija , mutta olen jo oppinut , että monenlaisia velvoitteita ja maksuja siunaantuu ja päivän pituus ei vaikuta tuloihin lisäävästi kuten ehkä toisen palveluksessa. Ja alituinen jännitys säilyy - riittävätkö rahat kaikkeen?Tai mihinkään?Siinä mielessä ei eroa vapaan kuvataiteilijan roolista mitenkään.
On vapaus työskennellä yötä päivää.
Mutta en vielä tarvi veren vaihtoa!
Tosin olen tullut sinuiksi Kuoleman Laakso -ajatuksen kanssa.
Aamulla piirsin taiteilijamaisesti elävää mallia 8.00 -11.15- ja muovailin aiheesta pienoisveistosta.
Alhon Anne tuli mukaan piirtämään.
Totesimme, että jatkamme sessioita ja yritämme saada piirtämisen säännölliseksi - siis aina jonkun työhuoneella tai sitten jossain yhteisessä tilassa. Ilman ohjausta ja pari tuntia kerrallaan . Piirtäminen ylevöittää ja auttaa keskittymään oleelliseen : ihmiseen!
PS:Jyväskylän uutta Japanista tulevaa VIIPALE-TAIDEMUSEOA aletaan pystyttämään Valtion talon viereiselle tontille jo kesäkuussa!
Parkkitilaa jo tyhjennellään.Ja Taidemuseolla pakkaillaan!
Kivaa!
Hyvää Yötä!
Ekaks lainaus GROOVY´LTA:
Hyvää Iltaa! Kaikk te 2 miljoonaa, jotka kiirehditte kotiinne illalliselle!
Jos ette ole vielä ehtineet syödä perhettänne, niin kaipaisin tietoja miten perhe pitäisi maustaa ennen syömistä ja mitähän se mauste maksaa.
Jos siellä on joku hereillä joka on muka peiton alla lisääntymispuuhissa, voisiko hän ystävällisesti keskeyttää puuhat ja lähettää tietoja tänne minulle mistä marketista mausteita saa?
---------------musiikkia-muuta puhetta-------------. Jatkuu! Minpä vielä täältä, jos teillä nyt on siellä vinkkejä , niin tässä ois tyhjää tilaa maustemainokselle!!!!Blaaa , blaaaaa!
Oivan musiikin keskellä , tosi inhaa- niin , kaikki tarvii rahaa ja tekee sitä. Mut voisko vähän tyylikkäämin -toi saa niskavillat vaan pystyyn!Ärsyttää!
Ja sitten teatteriuutisia.
Löyty yksi hyötypointsi kulttuurilautakunnassa istumiseen - sen kahvinjuonnin ja voileipien syönnin lisäksi- saamme ilmaislippuja joskus teatteriin ja Jyväskylän kesään!
No tällä viikolla tuli tarjous nähdä Jorma Böökin ja Marko Tiusasen ohjaamana Nuorisoteatteriprojektin Toinen Nahka esittämä Totuus vai tehtävä.
Nyt täytyy todeta että ohjaajat ja nuoret ovat saavuttaneet hienon lopputuloksen.Tässä nähdään kun satsataan oikeasti lapsiin ja nuoriin.
Kyllä lähtee.
Jouheva esitys - väliin tulee tippa silmiin- ja mitä roolisuorituksia- ilman niinkuja,änkytyksiä tai stereotypioita!
Esitys oli rytmitetty oivasti ja ääniefektit ja muut tehosteet eivät olleet liioiteltuja vaan siivittävät nuorten selkeää ja tunnepitoista esitystä.
Artikulointi ja laulutaito ja mimiikka -kaikki kohdallaan.
Teatterin pienellä puolella isoon verrattuna on se etu, että tila on intiimimpi ja katsoja näkee oikeasti näyttelijät-TEATTERI TULEE LÄHELLE JA KOSKETTAA!
Toivottavasti jatko on turvattu tälle toimintamuodolle- voisin esim minä alkaa käydä taas teatterissa!
En aiemmin ole ajatellut kommentoida muiden blogijuttuja, mutta nyt täytyy ,
olen Päivi Hintsasen kanssa samaa mieltä , väkisin tehty yhteiskunnallisesti vaikuttava taide on tylsää,kamalaa !
Muistissani on murrosikäisenä koettu poliittinen 70-luku.
Kuka kaipaa hurmahenkistä 70-lukua ; Niilo Ylivainiota kaatamaassa kansaa tai aatteen vainoamia kuvataiteilijoita tehtailemassa
työläisten kuvia kankaille.
Enkä muista, että ihmiset ois välittänyt toisistaan sen enempää ; Eino Poutiainen sukkuloi SMP:n riveissä Tunturimopollaan unohdetun kansan puolesta. No VALTION TAKAAMAA opintolainaa saivat kaikki; rikkaammat opikselijat sijoittivat tulevaan asuntoon ja köyhät opiskelijat sitten ihan käytti rahat elämiseen ja se riitti ja oli hyvä asia.
Kalja vapautui entisestään ja siirtotyömaista hoilattiin.
Ei todettu olevan kuvateoksilla vaikutusta työläisen asemaan tai kukkaroon. Paljon ahdistuneita , leivättömiä taiteilijoita kyllä. Vallitsi yksi totuus ja se ei ole koskaan hyvä.
Eikä muuta saanut tehdä- , aatteelle vihkiytymätön taide oli pannassa.
Vailla apurahoja.
Toki ei käy kiistäminen kautta aikojen yhteiskunnalliseti vaikuttavien kirjojen vaikutuksesta ihmisten tietoisuudessa ympäröiviin tapahtumiin.
Vaikka Pentti Haanpää, Väinö Linna , Veijo Meri, Minna Canth , Elvi Sinervo, Hannu Salama , Paavo Rintala.
Yhteiskunnallisesti saa vaikuttaa Suomessa muutenkin kuin pelkästään taiteella, meillä on sananvapaus ja kokoontumisvapaus. Esim osallistumalla kunnallisvaaleihin, ja sitten pääsee kovan tingan kautta lautakuntaan , jossa loppujen lopuksi ei päätetä enää yhtään mitään. Esim viime kokouksessa meille ilmoitettiin , että 11 sivukirjastoa on tarkoitus sulkea Jyväskylässä! Päätös tehdään korkeammalla tasolla.
Ja taas me juotiin kaffetta.
Nykyaika on paljon monimutkaisempi puolustaa humanismia kuin 1970 -luku.
Jo informaation määrä on mahdoton . Ja tv:ssä näkyvien tappojen ja sotien!70-luvulla oli vain Vietnam. Koreat. BaderMeihoff. Työttömyys.
Suomessa on yhteiskunnallisesti vaikuttavia taiteilijoita.Esim
Yhteisötaiteilijoita.
Performanssitaiteilija Roi Vaara on esimerkki taiteilijasta ,jonka teokset puhuttelevat monella tasolla ja usein myös yhteiskunnallisen vaikuttamisen tasolla. Hän ei kuitenkaan tee orjallisesti teoksia jonkun teesin mukaan.Teokset ovat edelleen itsenäisiä teoksia.
Kuvataiteilija Teemu Mäen teoksissa kuvataan markkinatalouden hirveyksiä ja kulutushysterian uuvuttamia ihmisiä. Hän on kirjoittanut runsaasti aiheesta.
Vaikka en ole taiteen määrittäjä ja arvioija , uskallan Päivi Hintsasen artsuilusta sanoa oman mielipiteeni: olen aina pitänyt Päivin anarkistisesta suhtautumisesta taidehierarkkioihin ja taidekenttään.
Se näkyy hänen luomassa nettigalleriassa Henkevä Silakka. Samoin Colorianet on hieno ,vuorovaikutteinen sivusto kaikille.
Hänen omassa tuotannossaan- jotka kuvat ovat syvällisiä, humaaneja, eivätkä minusta kevytmielisiä- .
Päivi rikkoo rajoja ja tuo uutta joskus nuhjuiseenkin kuvataidekenttään. Ja on oma itse ja sanoo sen. Sitäpaitsi ajattelee.Siis vaikuttaa.
Itse olen keskittynyt itsekeskeiseen,psykososiaaliseen tilataiteen tekemiseen, jota myös kolmiulotteiseksi novelliksi nimittelen.
Nyt tosin taiteilijayrittäjänä olen keskittynyt herkkään kukka-aiheeseen jo pari kuukautta.
Ajattelen että esim amerikkalainen, ristiriitoja herättänyt monitaiteilija Andy Warhol keskittyi moneen mainoksista elokuviin ja taidekuvien monistamiseen. Eikä sillä huonommin mennyt.
Tai nykyajasta jos otetaan meiltä esimerkiksi monitoimimies Osmo Rauhala tai ankkataiteilija Kaj Stenvall tai muotoilija taiteilija Stefan Lindfors- tai Rosa Liksom.
Tosin en ehkä ole niin lahjakas ja monipuolinen kuin he.
Tänään 12 tuntia kukkien asettelua betoniin.
Olen yrittäjänä aloittelija , mutta olen jo oppinut , että monenlaisia velvoitteita ja maksuja siunaantuu ja päivän pituus ei vaikuta tuloihin lisäävästi kuten ehkä toisen palveluksessa. Ja alituinen jännitys säilyy - riittävätkö rahat kaikkeen?Tai mihinkään?Siinä mielessä ei eroa vapaan kuvataiteilijan roolista mitenkään.
On vapaus työskennellä yötä päivää.
Mutta en vielä tarvi veren vaihtoa!
Tosin olen tullut sinuiksi Kuoleman Laakso -ajatuksen kanssa.
Aamulla piirsin taiteilijamaisesti elävää mallia 8.00 -11.15- ja muovailin aiheesta pienoisveistosta.
Alhon Anne tuli mukaan piirtämään.
Totesimme, että jatkamme sessioita ja yritämme saada piirtämisen säännölliseksi - siis aina jonkun työhuoneella tai sitten jossain yhteisessä tilassa. Ilman ohjausta ja pari tuntia kerrallaan . Piirtäminen ylevöittää ja auttaa keskittymään oleelliseen : ihmiseen!
PS:Jyväskylän uutta Japanista tulevaa VIIPALE-TAIDEMUSEOA aletaan pystyttämään Valtion talon viereiselle tontille jo kesäkuussa!
Parkkitilaa jo tyhjennellään.Ja Taidemuseolla pakkaillaan!
Kivaa!
Hyvää Yötä!
maanantaina, toukokuuta 16, 2005
Japanin tuliaisina Taidemuseo!
Hei!
Jyväskylän Kaupunki oli mukana Japanin Maailmannäyttelyssä. Ja kun on maailman näyttelystä kyse eivät tuliaisetkaan voi olla pieniä!
Jyväskylän kaupunki sai lahjoituksena isolta Japanilaiselta yritykseltä
ViipaleTaidemuseon sijoitettavaksi mille tahansa vapaana olevalle tontille kaupungissa.
Japanilaisten kekseliäisyys käyttää sulavasti ja säästäen tilaa on mahdollistanut isojen , tietokoneella ohjattavien muunneltavien viipaletalojen rakentamisen vaativiin olosuhteisiin ja ahtaisiin paikkoihin.
Viipalemuseon idea on siinä että siirrettävillä seinillä ja alati kasvatettavalla viipaleiden määrällä pystytään helposti saamaan aikaan nykyaikainen museokonstruktio vaativillekin nykytaiteen näyttelyille.
Koskaan eivät seinät ole tiellä tai tila on muokattavissa esim. luolamaiseksi elämystilaksi.
Lisäksi tiloihin sijoittuvat Grafiikan Paja, Galleria Harmonia.
Aluksi viipaletaidemuseo asennettaan Valtion talon viereen ja alkukorkeus on 5-kerroksinen , eka kerrokseen tulee ulospäin avoin tila taidekadulle ja tila toimii kaupunkiolohuoneena asukkaille. Tilassa on mahdollisuus tietokonesurffailuun , elävien taiteilijoiden kohtaamiseen ja monimutkaisten kahvien juomiseen.
Tämä on mahdollista kun Taidemuseon ei enää tarvitsee maksaa entisistä, täysin toimimattomista tiloista 300.000 euroa Vuodessa sisäisinä siirtoina kaupungille.
Säästöja toimintaan saatiin myös myymällä Nikolain Kulman talo Nokian VIP-tiloiksi.
Tilapalvelun johto huokaa tyytyväisenä ja toteaa tiedotteessaan , että voimille otti usean vuoden vääntö taidemuseon tiloista. Myös Kulttuuritoimen johto on helpottunut
ja toteaa ratkaisun olevan ainutlaatuinen ja oiva esimerkki luovasta ratkaisusta kaupunkirakentamisessa.
Ulospäin uusi taidemuseo on kuin jättiläiskokoinen, valkoinen sokeripala keskellä kaupunkia.Vain vaijerit ja ikkunat japanilaisella elegansilla rikkovat pintaa.
Japanilainen yritys ei halua vielä nimeään julkisuuteen!
Avajaiset ovat näillä näkymin jo syyskuun lopussa!
Pirtsakkaa Maanantaita!
Marja
Jyväskylän Kaupunki oli mukana Japanin Maailmannäyttelyssä. Ja kun on maailman näyttelystä kyse eivät tuliaisetkaan voi olla pieniä!
Jyväskylän kaupunki sai lahjoituksena isolta Japanilaiselta yritykseltä
ViipaleTaidemuseon sijoitettavaksi mille tahansa vapaana olevalle tontille kaupungissa.
Japanilaisten kekseliäisyys käyttää sulavasti ja säästäen tilaa on mahdollistanut isojen , tietokoneella ohjattavien muunneltavien viipaletalojen rakentamisen vaativiin olosuhteisiin ja ahtaisiin paikkoihin.
Viipalemuseon idea on siinä että siirrettävillä seinillä ja alati kasvatettavalla viipaleiden määrällä pystytään helposti saamaan aikaan nykyaikainen museokonstruktio vaativillekin nykytaiteen näyttelyille.
Koskaan eivät seinät ole tiellä tai tila on muokattavissa esim. luolamaiseksi elämystilaksi.
Lisäksi tiloihin sijoittuvat Grafiikan Paja, Galleria Harmonia.
Aluksi viipaletaidemuseo asennettaan Valtion talon viereen ja alkukorkeus on 5-kerroksinen , eka kerrokseen tulee ulospäin avoin tila taidekadulle ja tila toimii kaupunkiolohuoneena asukkaille. Tilassa on mahdollisuus tietokonesurffailuun , elävien taiteilijoiden kohtaamiseen ja monimutkaisten kahvien juomiseen.
Tämä on mahdollista kun Taidemuseon ei enää tarvitsee maksaa entisistä, täysin toimimattomista tiloista 300.000 euroa Vuodessa sisäisinä siirtoina kaupungille.
Säästöja toimintaan saatiin myös myymällä Nikolain Kulman talo Nokian VIP-tiloiksi.
Tilapalvelun johto huokaa tyytyväisenä ja toteaa tiedotteessaan , että voimille otti usean vuoden vääntö taidemuseon tiloista. Myös Kulttuuritoimen johto on helpottunut
ja toteaa ratkaisun olevan ainutlaatuinen ja oiva esimerkki luovasta ratkaisusta kaupunkirakentamisessa.
Ulospäin uusi taidemuseo on kuin jättiläiskokoinen, valkoinen sokeripala keskellä kaupunkia.Vain vaijerit ja ikkunat japanilaisella elegansilla rikkovat pintaa.
Japanilainen yritys ei halua vielä nimeään julkisuuteen!
Avajaiset ovat näillä näkymin jo syyskuun lopussa!
Pirtsakkaa Maanantaita!
Marja
tiistaina, toukokuuta 03, 2005
Ulkoista ja Sisäistä Tulta!
Heips!
Niin. Vapun vietin Kallaveden rannalla tunkien klapuja tuvan hellauuniin ja saunan pesään vuorotellen. Ihailtiin Vappu -aamuna valkeaan vaippaan kääriytynytta maastoa;
Toivoteltiin Hyvää Joulua ....!
Vois vaihtaa Vapun ja Joulun paikkaa, nykyisin Jouluna maa on mustana ja Vappuna valkoisena!Maanantaina jo aurinko armas taas vilahti esiin ja nautimme myöhäisen Vappupäivällisen poikani kanssa Puijon uusitussa Tornissa, jossa palvelu ja nautittu kuha ja härkä saivat täydet pisteet!Ja maisemahan siellä pyörii koko ajan hitaasti panoraamana, tosi hienot näkymät autereisessa kevätsäässä, järvet osaksi jäänkannen alla.
Ja sitten tänne maanpäälle ja kulttuuripolitiikkaa käsittelemään, tuota aihetta , jota ilmeisesti vain seminaareissa käsitellään ja kirjallisuudessa.Missä arjen kulttuuripolitiikan vaikuttajat!
Kuinka kaikki kritiikki olemassaolevia oloja kohtaan koetaan vain valitukseksi!
Asiat eivät etene eivätkä edisty , jollei asioita nosteta esiin ja keskustelun ja tutkinnan aiheeksi.
Tyytyväisyydestä ei juuri sikiä uudistuksia eikä kehitystä.
Kuvataiteen osalta tyytymättömyys on yhtä kestoaihe kuin latomaalaus taidehistoriassa.
Koko valtakunnassa edistyminen on ollut kaksi askelta eteen, kaksi taakse; esim Kajaanin Taidemuseo on tänä vuonna usean kuukauden suljettu, Jyväskylän Taidemuseo pienenee Suojan verran- jääkö syntynyt vuokrasäästö taidemuseon käyttöön???-
Vantaa peruutti tosi rumasti jo sovitut taidehankinnat ja jäädytti taidehankinnat vuoteen 2008!
Pitäisikö Suomen luopua tittelistään" MAAILMAN TIHEIN MUSEOVERKKO"
Jos yhdistettäisiin aluetaidemuseot laajemmiksi kokonaisuudeksi tai esim Mäntän Kuvataideviikot ja Jyväskylän Taidemuseo löisivät hynttyitä yhteen tai Jyväskylän Taidemuseo muuttaisi Saarijärven kauniiseen,ehjään Taidemuseoon!
Tätäkö Ilkka Heiskanen tarkoitti?
Kulttuurin tuki on Karpelan ministeriaikana noussut 3 miljoonaa euroa! Enemmän kuin koskaan aiemmin uutisoitiin mm Keskisuomalaisessa! Silti kulttuuriväki "nurisee", toteaa tutkiva journalisti.
Mutta ruohonjuuritasolla puurtava taiteilija ei ole siitä hyötynyt.
Raha kun tahtoo mennä projekteihin, laitoksiin-organisaatioille- toki välillisesti hyödytään kuten Mäntän Kuvataideviikkojen ja Purnun ja esim Kulttuuriaitan kautta.
Tai Tanssin aluekeskuksest tuovat lisää työtää tanssitaiteilijoille!
Mikä on hieno juttu ja todellista kulttuuripolitiikkaa.
Taiteilijoiden osuus toimijoina kulttuuripolitiikassa on pieni. On Suomen Taiteilijaseura ja yksittäisiä taiteilijoita vaikuttamassa.
Itse viisi vuotta läänintaiteilijana ja sitten pj:nä Jyväskylän taiteilijaseurassa nostin esiin esim taidetoimikunnan kokouksissa yhä uudelleen taiteilijakohtaisia ongelmakohtia: työtilat , %-periaate, pitkät apurahat!Nyt jatkan kaupungin kulttuurilautakunnassa kuvataiteen edistämistä.( ? )
Alueellisessa Taidetoimikunnassa on jäseninä kulttuurialojen asiantuntijoita ja kulttuuripolitiikan vaikuttajia ,joten vaikuttamisen mahdollisuudet puheella ovat kohtalaiset.
Kuitenkin kaikesta työstä, puheesta ja vaikuttamisesta jää usein turhautunut olo.
Mutta uskon kuitenkin puheellakin vaikuttamiseen.
Täytyy iloita esim Gallerian ja lainaamon menestyksestä ,jonka tunnettavuutta kohensimme tehostuneella tiedottamisella mm uusitulla Gallerian esitteellä, Veikko Mäkeläisen maalauksesta lainatulla oranssilla maisemalla kannessa. Esitettä jaettiin ja jaetaan kaikkialle.
Nettisivusto on ajan tasalla, uusimmat ja gallerian näyttelyt esitellään siellä. Tiedotteita on myös jäsenistön uusimmista näyttelyistä
Jäsenten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi Jyväskylän Taiteilijaseura on tehnyt muutama vuosi sitten päätöksen, että tait.seuran jäsenen osallistuessa valtakunnallisten liittojen yleiskokouksiin,saa matka-ja päivärahan.
Näin jokainen tahollaan voi edistää kuvataiteen asemaa.
Liittojen kautta valitaan edustus kaikkiin merkittäviin apurahoja jakaviin säätiöihin, valtion toimikuntiin ja taidemuseoiden taidehankintatyöryhmiin!!!
On tärkeää , että paikallisella taiteilijaseuralla on linkkejä valtakunnan tasolla.
Näin toimimalla ja mainostamalla olemme saanet mielenkiintoisia nykytaiteilijoita esittelemään teoksiaan Beckerillä Jyväskylässä!
Näkymätöntä työtä tehdään kokoajan kuvataidepolitiikassa, se ei ehkä näy otsikoissa ja eetterissä, eikä välttämättä taiteilijan kukkarossakaan just tänään,mutta pyrkii varmistamaan , että olisi taiteen tekoon ja elämiseen riittäviä edellytyksiä, kuten kuvataiteilijoiden toimintaympäristöissä Becker ja Tourula-
Eivät ne, jotka pyrkivät vaikuttamaan luo pelkästään kuvaa nurisevasta , alati tyytymättömien joukosta.
Ja , miksi on tärkeää, että meillä on juuri kuvataiteen läänintaiteilija Keski-Suomessa jo pari vuosikymmnentä.
Kuvataiteella ( ei tosin tanssillakaan , vrt kirjallisuus, musiikki,arkkitehtuuri,näyttämötaide)ei valtion eikä kuntien organisaatioissa montakaan virkamiestä edistämässä kuvataiteen asemaa yhteisössä.
Alueelliset taidetoimikunnat ovat tärkeitä ja niissä työskentelevien toimijoiden asenne kuvataidetta kohtaan.
Vaikka kunnilla on kulttuurilautakunta ,ja kulttuuritoimet, se ei vääjämättä tarkoita
asiantuntijuutta-silloin tarvitaan vaikuttamaan toimivaa,aktiivista taiteilijaseuraa.
Ja ihmisiä , jotka saavat suunsa auki.
Koska kuvataiteen asema on heikentynyt Jyväskylässä koko ajan, vaikka taiteilijaseuran toiminta on laadukasta ja tuottaa kulttuuripalveluja kaupungille säännöllisesti, tuki ja toimenpiteet esim galleria tilojen uudelleen järjestelyssä ovat olleet ala-arvoisia.
Huolimatta siitä, että kaupukilaisilla ja valtakunnallisesti Jyväskylän taiteilijaseuran Gallerialla ja Taidelainaamolla on hyvä maine ja mielikuva toiminnasta myönteinen kaupungin kulttuuritoimen toimenpiteet kuvataidetta kohtaan ovat olleet ponnettomia ja aneemisia.Josko niitä on enää juuri lainkaan.
Johtuen siitä, että kuvataiteella ei ole sen puolesta puhuvia kaupungin hallinnossa
eikä korkea-arvoisia puolustajia,asiantuntijoita muutenkaan yhteisössä.
Keski-Suomessa vuosi sitten käynnistetty Luova Paja toimii kaikkien luovien alojen näkyvyyden ja toimintaedellytysten parantamisen puolesta.
Se on koonnut jo laajan oikeiden vaikuttajien joukon kehittämään luovien toimialojen
asemaa. Hanke on ainutlaatuinen Suomessa ja odotamme siltä pysyviä vaikutuksia työoloihimmme luovilla aloilla.
Ps.Päiville lohduksi; huumorintajuttomia ihmisiä ON!
Heips!
Niin. Vapun vietin Kallaveden rannalla tunkien klapuja tuvan hellauuniin ja saunan pesään vuorotellen. Ihailtiin Vappu -aamuna valkeaan vaippaan kääriytynytta maastoa;
Toivoteltiin Hyvää Joulua ....!
Vois vaihtaa Vapun ja Joulun paikkaa, nykyisin Jouluna maa on mustana ja Vappuna valkoisena!Maanantaina jo aurinko armas taas vilahti esiin ja nautimme myöhäisen Vappupäivällisen poikani kanssa Puijon uusitussa Tornissa, jossa palvelu ja nautittu kuha ja härkä saivat täydet pisteet!Ja maisemahan siellä pyörii koko ajan hitaasti panoraamana, tosi hienot näkymät autereisessa kevätsäässä, järvet osaksi jäänkannen alla.
Ja sitten tänne maanpäälle ja kulttuuripolitiikkaa käsittelemään, tuota aihetta , jota ilmeisesti vain seminaareissa käsitellään ja kirjallisuudessa.Missä arjen kulttuuripolitiikan vaikuttajat!
Kuinka kaikki kritiikki olemassaolevia oloja kohtaan koetaan vain valitukseksi!
Asiat eivät etene eivätkä edisty , jollei asioita nosteta esiin ja keskustelun ja tutkinnan aiheeksi.
Tyytyväisyydestä ei juuri sikiä uudistuksia eikä kehitystä.
Kuvataiteen osalta tyytymättömyys on yhtä kestoaihe kuin latomaalaus taidehistoriassa.
Koko valtakunnassa edistyminen on ollut kaksi askelta eteen, kaksi taakse; esim Kajaanin Taidemuseo on tänä vuonna usean kuukauden suljettu, Jyväskylän Taidemuseo pienenee Suojan verran- jääkö syntynyt vuokrasäästö taidemuseon käyttöön???-
Vantaa peruutti tosi rumasti jo sovitut taidehankinnat ja jäädytti taidehankinnat vuoteen 2008!
Pitäisikö Suomen luopua tittelistään" MAAILMAN TIHEIN MUSEOVERKKO"
Jos yhdistettäisiin aluetaidemuseot laajemmiksi kokonaisuudeksi tai esim Mäntän Kuvataideviikot ja Jyväskylän Taidemuseo löisivät hynttyitä yhteen tai Jyväskylän Taidemuseo muuttaisi Saarijärven kauniiseen,ehjään Taidemuseoon!
Tätäkö Ilkka Heiskanen tarkoitti?
Kulttuurin tuki on Karpelan ministeriaikana noussut 3 miljoonaa euroa! Enemmän kuin koskaan aiemmin uutisoitiin mm Keskisuomalaisessa! Silti kulttuuriväki "nurisee", toteaa tutkiva journalisti.
Mutta ruohonjuuritasolla puurtava taiteilija ei ole siitä hyötynyt.
Raha kun tahtoo mennä projekteihin, laitoksiin-organisaatioille- toki välillisesti hyödytään kuten Mäntän Kuvataideviikkojen ja Purnun ja esim Kulttuuriaitan kautta.
Tai Tanssin aluekeskuksest tuovat lisää työtää tanssitaiteilijoille!
Mikä on hieno juttu ja todellista kulttuuripolitiikkaa.
Taiteilijoiden osuus toimijoina kulttuuripolitiikassa on pieni. On Suomen Taiteilijaseura ja yksittäisiä taiteilijoita vaikuttamassa.
Itse viisi vuotta läänintaiteilijana ja sitten pj:nä Jyväskylän taiteilijaseurassa nostin esiin esim taidetoimikunnan kokouksissa yhä uudelleen taiteilijakohtaisia ongelmakohtia: työtilat , %-periaate, pitkät apurahat!Nyt jatkan kaupungin kulttuurilautakunnassa kuvataiteen edistämistä.( ? )
Alueellisessa Taidetoimikunnassa on jäseninä kulttuurialojen asiantuntijoita ja kulttuuripolitiikan vaikuttajia ,joten vaikuttamisen mahdollisuudet puheella ovat kohtalaiset.
Kuitenkin kaikesta työstä, puheesta ja vaikuttamisesta jää usein turhautunut olo.
Mutta uskon kuitenkin puheellakin vaikuttamiseen.
Täytyy iloita esim Gallerian ja lainaamon menestyksestä ,jonka tunnettavuutta kohensimme tehostuneella tiedottamisella mm uusitulla Gallerian esitteellä, Veikko Mäkeläisen maalauksesta lainatulla oranssilla maisemalla kannessa. Esitettä jaettiin ja jaetaan kaikkialle.
Nettisivusto on ajan tasalla, uusimmat ja gallerian näyttelyt esitellään siellä. Tiedotteita on myös jäsenistön uusimmista näyttelyistä
Jäsenten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi Jyväskylän Taiteilijaseura on tehnyt muutama vuosi sitten päätöksen, että tait.seuran jäsenen osallistuessa valtakunnallisten liittojen yleiskokouksiin,saa matka-ja päivärahan.
Näin jokainen tahollaan voi edistää kuvataiteen asemaa.
Liittojen kautta valitaan edustus kaikkiin merkittäviin apurahoja jakaviin säätiöihin, valtion toimikuntiin ja taidemuseoiden taidehankintatyöryhmiin!!!
On tärkeää , että paikallisella taiteilijaseuralla on linkkejä valtakunnan tasolla.
Näin toimimalla ja mainostamalla olemme saanet mielenkiintoisia nykytaiteilijoita esittelemään teoksiaan Beckerillä Jyväskylässä!
Näkymätöntä työtä tehdään kokoajan kuvataidepolitiikassa, se ei ehkä näy otsikoissa ja eetterissä, eikä välttämättä taiteilijan kukkarossakaan just tänään,mutta pyrkii varmistamaan , että olisi taiteen tekoon ja elämiseen riittäviä edellytyksiä, kuten kuvataiteilijoiden toimintaympäristöissä Becker ja Tourula-
Eivät ne, jotka pyrkivät vaikuttamaan luo pelkästään kuvaa nurisevasta , alati tyytymättömien joukosta.
Ja , miksi on tärkeää, että meillä on juuri kuvataiteen läänintaiteilija Keski-Suomessa jo pari vuosikymmnentä.
Kuvataiteella ( ei tosin tanssillakaan , vrt kirjallisuus, musiikki,arkkitehtuuri,näyttämötaide)ei valtion eikä kuntien organisaatioissa montakaan virkamiestä edistämässä kuvataiteen asemaa yhteisössä.
Alueelliset taidetoimikunnat ovat tärkeitä ja niissä työskentelevien toimijoiden asenne kuvataidetta kohtaan.
Vaikka kunnilla on kulttuurilautakunta ,ja kulttuuritoimet, se ei vääjämättä tarkoita
asiantuntijuutta-silloin tarvitaan vaikuttamaan toimivaa,aktiivista taiteilijaseuraa.
Ja ihmisiä , jotka saavat suunsa auki.
Koska kuvataiteen asema on heikentynyt Jyväskylässä koko ajan, vaikka taiteilijaseuran toiminta on laadukasta ja tuottaa kulttuuripalveluja kaupungille säännöllisesti, tuki ja toimenpiteet esim galleria tilojen uudelleen järjestelyssä ovat olleet ala-arvoisia.
Huolimatta siitä, että kaupukilaisilla ja valtakunnallisesti Jyväskylän taiteilijaseuran Gallerialla ja Taidelainaamolla on hyvä maine ja mielikuva toiminnasta myönteinen kaupungin kulttuuritoimen toimenpiteet kuvataidetta kohtaan ovat olleet ponnettomia ja aneemisia.Josko niitä on enää juuri lainkaan.
Johtuen siitä, että kuvataiteella ei ole sen puolesta puhuvia kaupungin hallinnossa
eikä korkea-arvoisia puolustajia,asiantuntijoita muutenkaan yhteisössä.
Keski-Suomessa vuosi sitten käynnistetty Luova Paja toimii kaikkien luovien alojen näkyvyyden ja toimintaedellytysten parantamisen puolesta.
Se on koonnut jo laajan oikeiden vaikuttajien joukon kehittämään luovien toimialojen
asemaa. Hanke on ainutlaatuinen Suomessa ja odotamme siltä pysyviä vaikutuksia työoloihimmme luovilla aloilla.
Ps.Päiville lohduksi; huumorintajuttomia ihmisiä ON!
Heips!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)