Karkkeja ja Raparperiä!

Hei!

Aamulla heräsin kello kuusi , nukahdin uudellee klo 7.30.
sitten kello soi 9.00.
Keitin kahvia.
Häsläsin eli yritin tietää , mitä aion tehdä niin monen tekemättömän asian kanssa tänään. Tuli mieleen Punainen lanka ja Outi Heiskanen. Se oli lohduttavaa.
Minäkin pidän vaappumisesta ja haaveisiin vaipumisesta.
Minä kyllä olen päässyt matkalle kadottamatta lompakkoa, lippuja.
Lohduttavaa oli meille , jotka emme aina toimi niinkuin pitäisi Outi Heiskasen haastattelussa se, että ei tarvi olla kaikessa hyvä ja parhaimmillaan siinä missä on tosi hyvä voi antaa toisille rotuun ja aatemaailmaan katsomatta paljon.

Punaisen langan paras puoli on se , että ihmisistä valotetaan syvällisesti se ydin , ilman , että päähenkilö on alisteinen jollekin muulle kuningasajatukselle.
Tai että mainokset rikkoisivat keskustelua. Parhaimillaan päästään oikeaan viritykseen.Ihminen ja ihmisen inhimmilliset kokemukset kiinnostavat.

Niin.Tämä aamu jatkui jotenkin siten ,että yritin löytää miellytävintä reittiä Helin Matkatoimistoon autolla ja nopeaan. Päädyin Sokoksen eli Keskimaan katolle , siellä on aina tila, tänään tuntui siltä, että Jyväskylän keskusta on täynnä nosturia, kaivuria, puomeja, koneita, rakentamista-pysykää poissa ihmiset!!!
Hain Ruotsin matkaliput Helin Matkatoimistosta virkailija Raija Auralta. Hän on aarre pieni budjettisillekin matkailijoille. Ammattilainen. Taas sain liput hyvässsä järjestyksessä viininpunaisessa kotelossa.

Sitten ajelin Keski-Suomen Taidetoimikuntaan. Tarjoilivat mansikkakakkua ja kahvia!
Juoruttiin ja ihmeteltiin karkkitehtaiden ulkoistamista ja suomalaisten ääliömäistä wc-paprein hamstrausta!
Luuleeko joku tosiaan että p-ska-paperi loppuu Suomesta!
Suurempi vaara on , että tällä menolla meillä ei ole koko maata , ei valtiota!
Ollaan Eu:n reuna-alue , jossa turistit käy poroajelulla, hiihtämässä ja tuijottamssaa nuotiota ja metsäläisiä ja vitriinissä entisiä Nokialaisia ja Keski-Suomen Tietojenkäsittelymuseoyhdistyksen kokoelmaa, joka on esillä kaikissa Jyväskylän alueen tyhjentyneissä tiloissa; kaupungintalolla, yliopistolla, Vesilinnassa,Kaupungi teatterilla.

Kaupunki on tyhjä ihmisistä ja kaikesta inhimmilisestä toiminnasta , mutta kuten joku kaukonäköinen ennusti, tietokoneet jäivät pysyvästi merkittävimmäksi muistoksi maineikkaasta humanistien kaupungista.

Jep!
Taas iltapäivällä palauduin Beckerille ja Tuija kysyi , josko espressokaffi ja hänen kotona leipomansa raparperipiirakka maistuis?-Tottahan toki , vastasin.
Niin,jatkoi Tuija, otin raparperipiirakan ohjeen netistä ja se oli ihan pielesssä: muka kolme kananmunaa ja 5 dl vehnäjauhoo ! No , korjailin sitä hiukan , mutta kyllä aika kittistä tuli ....ei sitä ehkä nauti, jos ei ole VANILJAKASTIKETTA?Mut ei varmaan kukaan hae!
Jaaaa! Ymmärsin yskän ja ilmoittauduin vaniljakstikkeen noutajaksi Kympistä.Olihan ilam kauniin aurinkoinen ja ihananan kovatuulinen vaniljakastikkeen hakuun!
Niin reippaana lähdin matkaan ja hyräilin mennesäni.
Toin myös maitoa ja kahvia ja RUOTSALAISIA MANSIKOITA takaisin kaupasta tullessani.
Ja sitten nautittiin naurussa suin ,vähän kittinen raparperipiirakka vaniljakastikkeella ja mansikoilla-Piirakan kittisyys ei johtunut Tuijan leipomistaidoista, vaan internetin huonosta ohjeesta.

Muuten Tuija oli käynyt kenkäostoksilla. tuloksena mageet , mustat , pyöreäkärkiset korkokengät!

Et tällainen Börjendai!

Tsemppiä muillekin!


Marja